Isäin pahat teot lasten päällä

Project Gutenberg's Is‰in pahat teot lasten p‰‰ll‰, by Pietari P‰iv‰rinta This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org Title: Is‰in pahat teot lasten p‰‰ll‰ Author: Pietari P‰iv‰rinta Release Date: February 17, 2005 [EBook #15090] Language: Finnish Character set encoding: ISO-8859-1 *** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ISƒIN PAHAT TEOT LASTEN PƒƒLLƒ *** Produced by Matti J‰rvinen and Distributed Proofreaders Europe. Is‰in pahat teot lasten p‰‰ll‰. Kirjoittanut P. P‰iv‰rinta. Ensimm‰isen kerran julkaissut Adolf Allardt 1887. ENSIMƒINEN LUKU. Entisyys ja nykyisyys. Maamme er‰‰ss‰ pit‰j‰ss‰ on er‰s vankka talonpojan talo. Se sijaitsee ison j‰rven rannalla, luonnon ihanalla paikalla. Vuorattu ja keltaiseksi maalattu kaksikerroksinen vinkkelipytinki seisoi kauniisti ja loivasti j‰rveen p‰in viett‰v‰ll‰ m‰en rinteell‰. Toisella puolen pihaa oli toinen pienempi pytinki, sekin kaksikerroksinen, vuorattu ja maalattu. Molemmat pytingit olivat ulkoa ja sis‰lt‰ hyv‰ss‰ kunnossa, samoin muutkin taloon kuuluvat huoneet. Kanniainen on talon nimi. Vanhoista ajoista asti oli talo ollut varakas, jolla ajalla talon asukkaat olivat polvesta polveen k‰siss‰ns‰ pit‰neet pit‰j‰n kunnia- ja luottamusvirkoja. Niin kaukaa kuin voitiin muistaa olivat he tunnetut rehellisiksi, ymm‰rt‰viksi ja kunniallisiksi ihmisiksi; siit‰p‰ tuo luottamus, kunnioitus ja ehk‰p‰ varallisuuskin. Siit‰ on kulunut aikaa yli viidenkymmenen vuoden, josta t‰m‰ kertomus alkaa. Silloin oli talossa kaksi veljest‰; Juho oli vanhemman ja Lauri nuorimman veljen nimi. Molemmat veljekset olivat naineita miehi‰. Juholla ei ollut yht‰‰n lasta, mutta Lauri oli onnellisempi siin‰ suhteessa, sill‰ h‰n oli avioliitossa saanut yhden pojan ja useita tytt‰ri‰. Tuo poika oli vanhin lapsista ja sed‰n kunniaksi sai h‰n nimekseen Juho. H‰nest‰ siis tuli Juho Laurin poika ja h‰n se on, joka tulee olemaan kertomuksen p‰‰-esineen‰. Veljekset olivat hyv‰ss‰ sovinnossa kesken‰ns‰, sill‰ heiss‰ asui viel‰ kauvan talossa vallinnut hurskaus, silt‰ ainakin n‰ytti. Talo asuttiin nytkin hyvin toimellisesti kaiken puolesta. Ja kun talo oli hyviss‰ pohjavaroissa, niin oli tuloja monelta taholta: hyv‰sti hoidettu talous antoi hyvi‰ tuloksia ja lainoissa olevat rahat toivat vuosittain korkoa, joiden vuoksi varallisuus talossa nytkin karttui karttumistaan. Talouden tarvetten yli j‰‰neet rahat jaettiin aina vuoden lopussa rehellisesti veljesten v‰lill‰, oikein tilin j‰lkeen, mink‰ Lauri teki, sill‰ h‰n oli kaiken talouden hoitaja, vaikka oli nuorempi Juhoa. Noista noin karttuneista vuosituloista teki kumpanenkin veli eri kassansa. Juhon ei tarvinnut koskaan kuluttaa vuosis‰‰stˆj‰ns‰, sill‰ olihan h‰nell‰ kaikki el‰m‰n tarpeet saatava varakkaasta kodistansa. Kun ei h‰nell‰ ollut lapsia, ei h‰nen tarvinuut heid‰nk‰‰n t‰htens‰ mit‰‰n kuluttaa, vaan sai panna kaikki s‰‰stˆˆn, mit‰ oli osaksensa saanut. H‰n ei lainannut koskaan erikoisia rahojaan, vaan s‰ilytti niit‰ er‰‰ss‰ kaapissa ylimm‰isen kerroksen kamarissa, miss‰ h‰n s‰ilytti muitakin tavaroitansa, vaikka h‰n muutoin itse asui saman rakennuksen alimmaisessa kerroksessa. Pienempi pytinki olikin yksin-omaisesti h‰nen ja vaimonsa hallussa, miss‰ he asuivat erill‰ns‰ talon muun v‰en el‰m‰st‰ ja touhusta; sinne tuotiin heille valmiina ruoka ja juoma sek‰ muut el‰m‰n tarpeet. Toisin oli Laurin el‰m‰n laita. H‰nell‰ oli lapsia ja lapsethan kuluttavat niin paljon. H‰n ei siis voinutkaan kaikkia erityisi‰ vuositulojansa panna s‰‰stˆˆn, vaan h‰nen t‰ytyi kuluttaa niit‰ yhteen ja toiseen tarpeesen. Vaikkeiv‰t h‰nenk‰‰n erikoiset varansa menneet kaikki yksityisiin tarpeisin, ei h‰n kuitenkaan voinut salaiselta kateudelta katsella vanhimman veljens‰ t‰ysin s‰‰styneit‰ ja melkoiseksi kasaantuneita vuosis‰‰stˆj‰. H‰n olisi ne niin mielell‰‰n suonut joutuvan omiin, ja niin vihdoin perillistens‰ k‰siin. H‰n kyll‰ ‰lysi veljens‰ kuoleman j‰lkeen niin k‰yv‰n, mutta h‰n ‰lysi myˆs, ett‰ Juhon vaimo perii niist‰ osansa, vaikkei veli tekisik‰‰n j‰lkis‰‰dˆst‰, miss‰ tapauksessa h‰n perisi kaikki. Tuo ajatus kiusasi Lauria yˆt‰ ja p‰iv‰‰, niinkuin painajainen. Kauan salasi h‰n tuota mielipidett‰‰n, mutta se varttui ja vahvistui yh‰ kiinte‰mm‰ksi ja viimein ei h‰n voinut sit‰ salata vaimoltaan ja pojaltaan; poika olikin jo siin‰ ij‰ss‰, ett‰ h‰n k‰sitti t‰ydellisesti asian. Laurin vaimo ei hyv‰ksynyt tuota miehens‰ mielipidett‰. H‰n koki alusta alkain tukahduttaa sit‰, sill‰ h‰nen ter‰v‰, kristillismielinen ‰lyns‰ kohta huomasi, ett‰ miehens‰ syd‰meen oli p‰‰ssyt tunkeumaan v‰‰r‰ rikkauden suru. Molemmat veljekset olivat paikkakunnassa nytkin arvossa pidett‰vi‰ miehi‰, ja heill‰ molemmilla oli yhteiskunnallisia luottamusvirkoja. He olivat siivo-luontoisia miehi‰ jokaista, niin kˆyh‰‰ kuin rikastakin kohtaan. Koko talon v‰ki k‰vi ahkerasti kirkossa, ja hyv‰ sopu vallitsi koko talon v‰en kesken -- kuinkas muutoin. Kenties oli heiss‰ liikaakin siivoluontoisuutta, ainakin Laurin suhteen, sill‰ lapset saivat kasvaa mielivaltansa mukaan, aivan niin kuin heid‰n itse halutti. V‰‰r‰ el‰m‰n katsantotapa, v‰‰r‰ el‰m‰n huoli oli ensin juurtunut is‰n syd‰meen; sit‰h‰n istutti tiet‰m‰tt‰‰n lapsienkin mielipiteisiin, ja siemen lankesi hyv‰‰n maahan, sill‰ onhan ihmisen aivoitus paha hamasta lapsuudesta. Kaikkien parhaiten kuitenkin n‰ytti poika k‰ytt‰v‰n hyv‰kseen tuota hˆllyytt‰, sill‰ jo aikaisin alkoi h‰nelle ilmesty‰ pahoja ja rivoja tapoja. Laurin vaimo oli kristillinen ja sive‰ ihminen. H‰n varasi aina lapsiansa, eik‰ antanut heid‰n pieni‰k‰‰n rikoksiansa sivu menn‰ muistuttamatta ja nuhtelematta heit‰ niist‰. Mutta sit‰p‰ ei Lauri k‰rsinytk‰‰n. Lastensa kuulten s‰tti ja ja nurkui h‰n vaimonsa k‰ytˆst‰ lapsiansa kohtaan ja puolusti pieni‰ rikoksellisia ‰itins‰ nuhteita ja muistutuksia vastaan. Eritt‰inkin poikaansa, tuota ainoaa talon perillist‰, viljeli h‰n niinkuin silm‰ter‰‰np‰ ‰itin nuhteilta ja varaamisilta, ja peitteli h‰nen rikoksiansa niin paljon kuin suinkin voi. T‰m‰ tuli siit‰, ett‰ h‰n rakasti tuota ainoaa poikaansa kaikella luonnollisella is‰n rakkaudella, ja sent‰hden ei h‰n sallinut kenenk‰‰n, ei edes h‰nen ‰itins‰k‰‰n, tekev‰n pojalle mill‰‰n tavalla mink‰‰nlaista mielipahaa. ƒiti n‰ki suurella syd‰men-surulla, kuinka vahingollisesti is‰n k‰ytˆstapa vaikuttaa lapsiin. H‰n koki usein kahdenkesken siit‰ miehellens‰ puhella, mutta ei se mit‰‰n vaikuttanut, sill‰ Laurin katsantotapa pysyi vaan semmoisena. T‰m‰n t‰hden itki ‰iti monta itkua. Kuitenkaan ei tuo heid‰n keskin‰inen ristiriitaisuutensa tullut kenenk‰‰n tietoon, sill‰ ‰iti kantoi mykk‰n‰ kuormaansa ja talon el‰m‰ n‰ytti olevan entisell‰‰n. Laurin lapset eiv‰t olleetkaan mit‰‰n erinomaisen pahoja ja rivoja. He olivat hiljaisia ja siivoja, kun vaan saivat p‰‰ns‰ nauttia ja tehd‰ v‰list‰ semmoistakin, mik‰ ei ollut oikein. Mutta kun vaan niist‰ heit‰ muistutettiin ja kiellettiin huomattiin aivan pian, mit‰ is‰n puolustaminen oli vaikuttanut: silloin tulivat he h‰vyttˆmiksi suupaltoiksi ja pitiv‰t v‰‰ri‰ tekojansa oikeina. Kaikista noista lasten v‰h‰p‰tˆisist‰ rivouksista huolimatta, elettiin talossa edelleenkin rauhallista ja sovinnollista el‰m‰‰. Semmoisenaan riensi aika eteenp‰in mit‰‰n erinomaista tapahtumatta, se vaan, ett‰ Laurin lasten, eritt‰inkin pojan el‰m‰, k‰vi yh‰ rivommaksi ja siet‰m‰ttˆm‰mm‰ksi. T‰mmˆisen hiljaisen edistymisen ohella kului aika niin, ett‰ poika Juho oli kohta parinkymmenen vuoden vanha. Mutta viimeiselt‰ oli h‰n jo useat kerrat julkisesti juovuksissa ja osallisena useassa tappelussa. Kuiskittiinpa kerran, ett‰ h‰n olisi ollut vaeltamassakin, mutta sen kuultuansa nosti Lauri poikansa puolesta semmoisen metelin, ett‰ kiittiv‰t ihmiset, kun saivat olla hiljaa. Vanhat veljekset olivat jo ik‰puolia, sill‰ naimiseen menness‰‰n olivat he yli tavallisen naima-ij‰n. Set‰ Juho oli tullut kivuloiseksi. H‰n ei k‰ynyt miss‰‰n tyˆss‰, sill‰ ei h‰n siihen kyennyt. H‰n eleli ja oleili vaan toisella puolen kartanoa olevassa pienemm‰n pytingin kamarissa, kuten parhaiten taisi. H‰nest‰ pidettiin kaiken puolin hyv‰ huoli ja kaikki el‰m‰n tarpeet kannettiin h‰nelle sinne. Kaikki osoittivat set‰ Juholle kunnioitusta, yksin poika Juhokin. Mutta sairaloinen set‰ ei k‰rsinyt h‰nt‰. Kylmi‰ ja tˆnkeit‰ sanoja antoi h‰n vastaukseksi, jos poika Juho milloin yritteli h‰nelle jotakin puhumaan, usein antoi sairas selvin sanoin tiedoksi, ett‰ h‰n saisi menn‰. T‰m‰ ei kuitenkaan est‰nyt sairaan hyv‰‰ hoitamista kaikin puolin. H‰nelle laitettiin vaimonsa avuksi erityinen hoitaja ja h‰nen el‰m‰ns‰ koetettiin tehd‰ niin puutteettomaksi ja mukavaksi kuin suinkin mahdollista oli. Er‰‰n‰ kertana tuli Lauri sairaan ja riutuneen veljens‰ kamariin. Sairas oli siell‰ yksin‰‰n, sill‰ Lauri oli semmoisen hetken valinnut. Sairas makasi vuoteessansa riutuneen ja kuluneen n‰kˆisen‰, ja hengitti tihe‰‰n ja raskaasti. Kaukaan aikaan ei puhunut kumpikaan mit‰‰n, mutta Juho loi Lauriin kolkkoja kysyv‰isi‰ silm‰yksi‰. "Sin‰ n‰yt‰t huononevan aika ajalta", sanoi Lauri viimein, katkaisten ‰‰nettˆmyyden. "Niin min‰ teen", vastasi Juho lyhyesti, kolkosti ja kylm‰sti. "Minun luullakseni ei mahda loppusi en‰‰n olla kaukana", pitkitti Lauri. "Ei mahda -- siit‰h‰n tuntuu voimat alkavat v‰het‰". "Mieleeni on juolahtanut er‰s asia; jaksaisitko sit‰ kuunnella?" "Er‰s asia! Mik‰ se olisi?!" "Sinulla on paljon rahoja koossa". "Onhan noita joita kuita tuhatm‰‰ri‰; ent‰ sitten?" sanoi sairas ja katsoi Lauria kolkosti ja kysyv‰sti silmiin. "Sin‰ n‰yt kohta j‰tt‰v‰n t‰m‰n maallisen majan; sin‰ et tarvitse silloin en‰‰n rahoja: testamenttaa rahasi kirjallisesti minulle!" esitteli Lauri. "Semmoistako asiaa sinulla olikin? Mutta sit‰ en tee koskaan", sanoi sairas j‰yk‰sti. "Jos et minulle sit‰ saata tehd‰, niin anna rahasi pojalleni!?" pitkitti Lauri. "En kenellek‰‰n ja pojallesi kaikkein v‰hemm‰n", sanoi sairas kolkosti. "No, miksik‰ niin? H‰nh‰n on ainoa talon perillinen ja ainoa sukumme kunnia", sanoi Lauri, h‰mm‰styneen‰ sairaan veljens‰ j‰yk‰st‰ puheesta. "Sukumme kunnia! -- Sanotko, Lauri, niin? Sukumme h‰pe‰ h‰n on nytkin jo, mit‰ sitten vasta. Min‰ aavistan pojastasi pahaa ja h‰n on kerran perinpohjin h‰v‰isev‰ sukumme mainehikkaan kunnian", sanoi set‰ Julio ennustavaisesti. "Mist‰ syyst‰ sin‰ semmoisia ennustat?" kysyi Lauri. "Sin‰ olet lapsesi kasvattanut lˆyh‰sti", sanoi set‰ Juho. "Niin! Kyll‰ sinun on hyv‰ niin sanoa, jolla ei ole lapsia, etk‰ tied‰ vanhimman rakkaudesta mit‰‰n". "V‰‰r‰ vanhimman rakkaus on sinulla ollut. Min‰ olen aikaa havainnut, mink‰ kaltainen sinun vanhimman rakkautesi on. Sin‰ olet julkisesti puolustanut lastesi pieni‰ pahoja tekoja ja se k‰ytˆksesi on vaikuttanut lapsissasi sen, ett‰ he ovat saaneet v‰‰r‰t k‰sitteet, v‰‰r‰t mielipiteet ihmisen el‰m‰n velvollisuuksista ihmisen‰ ja kansalaisena. Se on kyll‰ tosi, ett'ei itsell‰ni ole ollut lapsia, mutta min‰ olen kerran itse ollut lapsena ja hyvin kyll‰ muistan mitenk‰ meit‰ kasvatettiin. Eiv‰t meid‰n vanhempamme antaneet pieni‰ eik‰ isoja rikoksiamme menn‰ muistuttamatta, nuhtelematta eik‰ rankaisemattakaan, jos niin tarvittiin, eik‰ heilt‰ sent‰‰n puuttunut hell‰‰ ja lapsiansa rakastavaa vanhimman syd‰nt‰; se oli oikeaa vanhimman rakkautta, jota sin‰ v‰‰r‰ll‰ tavalla koetat itsellesi anastaa. Niin kauvas kuin sukumme historiaan voimme taaksep‰in tunkea, n‰emme esivanhemmissamme asuneen kristillisen mielen, jonka valossa he ovat polvesta polveen kasvattaneet lapsiansa kurituksessa ja Herran nuhteessa. Sin‰ olet suvussamme ensim‰inen lˆys‰ lasten kasvattaja ja min‰ pelk‰‰n pahaa, sill‰ hedelm‰t alkavat jo n‰ky‰", puhkesi set‰ Juho puhumaan. "No mutta eiv‰th‰n, herrant‰hden, nuot minun lapseni ole tehneet mit‰‰n erinomaisempia pahoja tˆit‰", puolusteli Lauri. "Tosi sekin, ett'eiv‰t he ole viel‰ mit‰‰n semmoista tehneet, jonkat‰hden olisivat joutuneet kruunun k‰siin, mutta pojastasi alkaa jo kuulua pahoja huhuja ja Jumala sen tiet‰‰, kuinka pian se siksi tulee. Heill‰ on tusinoittain p‰iv‰ss‰ pieni‰ rikoksia ja ep‰rehellisyyksi‰, jotka kaikki j‰‰v‰t nuhtelematta ja rankaisematta, jonkat‰hden he nyt jo pit‰v‰t v‰‰r‰n asian ja teon oikeana ja jos he jossakin noudattavat ihmisyytt‰, pit‰v‰t he sen ulkonaisena pakollisena velvollisuutena, mutta sis‰llinen vakuutus heiss‰ sanoo, ett‰ se on v‰‰r‰‰", sanoi set‰ Juho. "Sin‰ olet, veljeni, t‰n‰‰n erinomaisella k‰rtytuulella!" sanoi Lauri, ik‰‰nkuin lepytt‰‰ksens‰ mielest‰ns‰ t‰ll‰ kerralla tuimaa velje‰ns‰. "Min‰ en ole k‰rtytuulella; tuo asia on kauvan painanut minua ja nyt olen sen sanonut; se vaan oli totuutta, jota nyt olet kuullut, mutta jonka sin‰ n‰yt otaksuvan joksikin muuksi", sanoi set‰ Juho. "Niin, mutta jos et sin‰ anna rahojasi minulle, etk‰ pojalleni, niin ne joutuvat suvusta pois, vieraan k‰siin", sanoi Lauri, ik‰‰nkuin unhottaen tuon ik‰v‰n veljens‰ nuhdesaarnan ja p‰‰st‰ksens‰ taas k‰siksi syd‰mens‰ hartaimpaan asiaan, nimitt‰in set‰ Juhon -- rahoihin. "Kenenk‰ vieraan k‰siin?" kysyi set‰ Juho. "Niinkuin tied‰t, ei vaimollasi ole mit‰‰n osaa meid‰n talon kiinteistˆss‰, mutta rahasi saattaisivat joutua kaikki, kuolemasi j‰lkeen, h‰nelle ja h‰n saattaisi ne kaikki hutiloiden ymp‰ri maailmaa. Siin‰ tapauksessa joutuisivat rahat pois suvusta; paras on, ett‰ annat rahasi minulle, taikka pojalleni, vaimosi kyll‰ saa el‰‰ksens‰ talosta kuolinp‰iv‰‰ns‰ asti". "Minun vaimoniko on vieras?! Min‰ en pid‰kk‰‰n vaimoani vieraana, niinkuin sin‰ ehk‰ teet", sanoi set‰ Juho. "No mutta, Juho! Olemmehan koko ik‰mme olleet hyv‰ss‰ sovussa kesken‰mme, kuinka sin‰ nyt saatat olla noin riitaisa?" sanoi Lauri, joka ei viel‰ ollut heitt‰nyt toivoaan. "Niin olemmekin olleet ja sen olemme tehneet tavallisesta ihmisvelvollisuudesta ja sovintomme on ollut meille itsellemme ja muille ihmisille hyˆdyksi. Mutta en olisi sinusta, Lauri, semmoista uskonut, ett‰ minun pit‰‰ kuolemaisillani ollessani sinulta ostaa, eli toisin sanoen, sinulle maksaa tuo veljellinen rakkautesi ja viel‰ niin kalliilla hinnalla kuin rakkaan vaimoni mieron tielle saattamisella! H‰pe‰, Lauri! Sinun vehkeesi ovat h‰pe‰lliset ja synnilliset. Mihink‰‰n toisen etuja loukkaavaan toimeen en min‰ rupea. Min‰ toivoisin, ett‰ j‰tt‰isit minun nyt rauhaan!" sanoi set‰ Juho, n‰ht‰v‰sti v‰syneen‰ ja kauhistuneena veljens‰ iljett‰vist‰ vehkeist‰. Lauri l‰hti nyt toivotonna pois set‰ Juhon kamarista. Ensi aikoina tuon keskustelun j‰lkeen, n‰ytti h‰n alakuloiselta ja tuon alakuloisuuden synnytti varmaanki pettynyt toivo. H‰n tiesi veljell‰‰n olevan puhtaita rahoja useampia tuhansia; niit‰ oli h‰n toivonut omaksensa ja se toivo -- v‰‰r‰ halu -- oli saastuttanut h‰nen sielunsa. Nuot veljens‰ omistamat rahat olivat s‰‰stˆj‰ yhteisist‰ tuloista ja senvuoksi tuntuivat ne Laurista aivan omilta rahoiltansa. Jos kohtakaan ei tuo set‰ Juhon vaimo ollut osallinen heid‰n kiinteistˆˆns‰, oli h‰n kuitenkin perillinen kaikkeen miehens‰ irtaimistoon, kolmannelta osalta, ja saattoihan j‰ykk‰ veli antaa testamentin kautta omansakin vaimollensa, ja se tunto ja tieto vaivasi kovin Lauria. Lauri ei kuitenkaan n‰ytt‰nyt tuon keskustelun j‰lkeen tylymm‰lt‰ eik‰ kylmemm‰lt‰ veljelleen kuin ennenk‰‰n, sill‰ h‰nell‰ oli j‰ljell‰ kuitenki viel‰ sukunsa siivous ja h‰n katsoi h‰pe‰ksi riitauta kipe‰n veljens‰ kanssa. Ei Lauri myˆs kertaakaan puhunut kenellek‰‰n heid‰n v‰lill‰ns‰ tapahtuneesta keskustelusta, eik‰ tavaran himostaan veljelt‰ns‰; lieneekˆ h‰n sitten noista asioista puhunut oman perheens‰ kanssa? Varma vaan on, ett‰ poika Juho tuli tuon keskustelun j‰lkeen kylm‰ksi, tylyksi ja h‰vyttˆm‰ksi set‰ Juholle ja h‰nen vaimollensa. Set‰ Juho tuli nyt oikein sairaaksi ja silmin n‰ht‰v‰ oli, ettei h‰nen loppunsa ollut kaukana. Sairasta hoidettiin hyv‰sti jos, hyv‰sti, eik‰ valkea sammunut koskaan ˆill‰ h‰nen sairashuoneestansa. Sairaan vaimo ja er‰s piika valvoivat vuoroon yˆt p‰iv‰t h‰nen vuoteensa vieress‰. N‰yttip‰ silt‰, kuin Laurikin olisi unhottanut veljens‰ rahat, sill‰ h‰nkin k‰vi usein katsomassa sairasta ja niill‰ kerroilla ei h‰n kertaakaan sanallakaan maininnut niist‰ mit‰‰n. Lieneekˆ sairaan viimeiset puheet vaikuttaneet sen, taikka kammoiko h‰n kuolemaa noin silmien edess‰ ollessa? Set‰ Juho huononi huononemistaan ja l‰heni loppuansa. Vuorokauden aika katsottiin h‰nt‰ loppuvaksi ja koko talon v‰ki seisoi myˆt‰‰ns‰ h‰nen sairasvuoteensa vieress‰ melkein liikkumatta. Kuoleva sairas oli t‰ydell‰ j‰rjell‰ viimeiseen hengenvetoonsa asti. H‰n puhui harvaan ja heikosti, mutta h‰nen sanansa olivat painavia. K‰tt‰ vienosti puristaen, puhui h‰n viel‰ siin‰kin Laurille ja pyysi h‰nen ottamaan vaaria lastensa kasvatuksesta. Kaikki l‰sn‰-olevat tulivat liikutetuiksi kuolevan viimeisist‰ puheista ja Laurinkin silmiss‰ havaittiin kyyneleet. Eih‰n se kummaa olekaan, jos ihmissyd‰n heltyy tuona painavana hetken‰, jolloin niin t‰rke‰ matka on aloitettava, jolloin ihminen l‰htee tˆist‰ns‰ palkkaa saamaan ja nauttimaan, ja jolloin h‰n l‰htee sille tielle, jolle kaikki viimein l‰htev‰t ja jolta ei yksik‰‰n viel‰ ole koskaan palannut. -- -- Useinkin nuot kuolinvuoteen vieress‰ heltyneet syd‰met kovettuvat yht‰ pian kuin ne heltyv‰tkin: kun tapaus unohtuu, unohtuvat tunteetkin ja maailman meno, humu ja touhu saa vallan syd‰mess‰. Olikohan nuot Laurin kyyneleet sen laatuisia, ett‰ ne olivat pysyv‰iset syd‰mess‰? Ajattelikohan h‰n tuossa veljens‰ kuolinvuoteen vieress‰ todellakin ottaa vaaria lastensa kasvatuksesta, semminkin kun kuoleva veljens‰ sit‰ viel‰ viimeisill‰ns‰kin niin hartaasti pyysi? Nekin kysymykset j‰t‰mme tulevien tapausten vastattavaksi. TOINEN LUKU. Ensim‰inen rikos. No niin. Edell‰ mainitsimme, ett‰ koko talon v‰ki oli vuorokauden ajan set‰ Juhon kuolinvuoteen vieress‰. Siihen lauseesen tuli v‰h‰n vikaa, sill‰ asia ei ollut aivan niin. Kyll‰h‰n he n‰yttiv‰t ottavan osaa kuolevan kuolon kamppaukseen, jotka siin‰ pysyiv‰t, mutta er‰s talon henkilˆ n‰ytti tuolla t‰rke‰ll‰ ajalla aivan p‰invastaiselta, se oli -- poika Juho. H‰n ei k‰ynyt juuri monasti set‰ Juhon kuolin huoneessa, mutta silloin kun h‰n sen teki, seisahtui h‰n oven suuhun muiden taa, kiilisteli ja pilkisteli set‰ns‰ kuolinvuodetta kohden, ja sitten pujahti h‰n taas ulos. Kolme kertaa teki h‰n tuon temppunsa sin‰ vuorokautena ja muut kummastelivat mieless‰‰n poika Juhon k‰ytˆst‰. Viimeisen kerran kun h‰n tuli tuohon murhe-huoneesen, oli sairas loppumaisillaan. H‰nen silm‰ns‰ olivat jo himmenneet, mutta hengell‰ns‰ h‰n viel‰ puhui. H‰n n‰ytti tahtovan nytkin jotakin sanoa ja kun pantiin korva likelle sairaan suuta, kuultiin h‰nen kuiskaavan: "onko poika Juho t‰‰ll‰?" Se oli set‰ Juhon oma vaimo, joka oli tuota sairaan kuiskausta kuunnellut. H‰n oikasi itsens‰ suoraksi, k‰‰ntyi oven suussa seisovaa poika Juhoa kohden ja sanoi: "set‰si kysyy sinua", mutta poika, tuon kuultuaan, pyˆr‰hti heti ulos, eik‰ tullut sinne en‰‰n ollenkaan. Sairaan vaimo kallistui nyt hiljaa sairaan puoleen ja sanoi varovasti: "poika Juho oli t‰‰ll‰, vaan h‰n meni ulos, kun kuuli h‰nt‰ kaivattavan." "Se oli paha merkki", kuiskutti sairas, "sit‰ miest‰ ei hyv‰ peri; Ju-ma-la-ni!" Ne olivat h‰nen viimeiset sanansa -- el‰m‰ oli h‰nen j‰tt‰nyt, mutta poika Juhoa ei ollut katsomassa set‰ns‰ ijankaikkisuuteen muuttoa! Miss‰s h‰n oli? Sen saamme edemp‰n‰ tiet‰‰. Mit‰p‰ siin‰ oli, kuollut se oli, joka kuollut oli, eik‰ h‰n en‰‰n el‰v‰ksi tullut. V‰ki hajausi nyt pois kuolleen ymp‰rilt‰ ja itse kukin meni omaan huoneesensa. Kaikki n‰yttiv‰t olevan raskaalla mielell‰, mik‰ heill‰ sitten mill‰ki lienee ollut syyn‰ -- eikˆ niin tuore kuoleman tapaus? No niin sen kaiketi luulisi. Laurikin vet‰ysi toiseen pytinkiin ja meni omaan kamariinsa, h‰nen vaimonsa myˆs. Lauri istui tuolille ja oli siin‰ vaiti ja hyvin alakuloisena. Nyt tuli poika Juhoki kamariin. H‰n ei ollut yht‰‰n surullisen n‰kˆisen‰, paremmin vaan iloisena. Lauri istui vaan yh‰ ‰‰netˆnn‰, eiv‰tk‰ toisetkaan puhuneet mit‰‰n ja siit‰ syntyi pitk‰ ‰‰nettˆmyys. "ƒmm‰-raato perii nyt kaikki set‰ Juhon rahat", sanoi Lauri yht'‰kki‰, katkaisten ‰‰nettˆmyyden ja tuosta lauseesta tulemme tiet‰m‰‰n, mik‰ oli Laurin nykyisen surun suurin syy. Laurin vaimo s‰ps‰hti. Poika Juhon kasvot loistivat; ne oikein s‰teiliv‰t; h‰nell‰ mahtoi olla joku erinomainen sis‰llinen ilo. "Ei ole h‰t‰‰k‰‰n, is‰. Set‰ Juhon rahat ovat hyv‰ss‰ tallessa; ne eiv‰t tule koskaan en‰‰n ‰mm‰n k‰siin", sanoi poika Juho, ilosta loistavin kasvoin. Laurikin nyt s‰ps‰hti ja Laurin vaimo viel‰ enemm‰n. Siin‰ oli kaksi s‰ps‰ht‰j‰‰ yhdest‰ ja samasta asiasta, mutta oliko heid‰n s‰ps‰hdykseens‰ saman kaltainen syy? Ei, ei ollut, sill‰ toinen s‰ps‰hti sen vuoksi, kun luuli olevan tekeill‰ jonkun hirmuisen rikoksen, ja toinen sent‰hden, kun luuli hankittavan jotakin erinomaisen oikeaa ja hyv‰‰. -- Niin erinkaltaiset saattavat ihmisien mielipiteet olla yhdest‰ ja samasta asiasta, aina sen mukaan kuinka kunkin sis‰llinen ihminen on kehittynyt. "Min‰ en ymm‰rr‰ sinua, poika, selit‰ tarkemmin!" sanoi Lauri, hyp‰ten ylˆs istualtaan. "Se on pian tehty. Sill'aikaa kun set‰ teki loppuansa, menin min‰ h‰nen aarrekamariinsa, ylikerroksessa ja v‰‰nsin rahat poveeni", sanoi poika Juho, v‰h‰‰k‰‰n h‰myilem‰tt‰. "No miten sin‰ p‰‰sit niin lujasti lukittuun kaappiin?" kysyi is‰ pojaltaan, n‰ht‰v‰sti ja ja t‰ydellisess‰ voittoriemussaan! "Min‰p‰ olenkin jo varoselta pit‰nyt varani. Kauvan olen tehnyt tuohon juonikkaasen lukkoon avainta, mutta vihdoin se onnistui. Sill‰ min‰ avasin ja lukitsin kaapin juuri kuin omalla avaimellaan", sanoi poika ylistellen sankari-tekoaan. "Mutta jos vain joku n‰ki sinun siin‰ tyˆss‰, silloin olet hukassa", sanoi Lauri pelk‰‰v‰isesti; n‰yttip‰ silt‰ kuin h‰n olisi saanut uuden murheen poikansa rikoksen ilmi tulemisesta. "Siit‰ saatte, is‰, olla aivan huoletta. Min‰ katsoin sen ajan, ett'ei silloin kukaan joutunut kurkistelemaan mit‰ sed‰n aarrekamarissa tapahtui; siit‰ olen varma, ett'ei asiasta ole tietoa kenell‰k‰‰n muilla kuin minulla ja nyt teill‰ ja ‰idill‰", sanoi poika luottavasti. "Lempo viekˆˆn! Sin‰ olet toimellinen poika, sen takaan", sanoi is‰, hyp‰ten poikaansa syliksi ja syleillen h‰nt‰, ja Lauri tuli nyt niin iloiseksi, ettei h‰nt‰ oltu koskaan niin iloisena n‰hty. Kun Laurin vaimo kuuli is‰n ja pojan rikokselliset keskustelut, vapisi h‰n niinkuin haavan lehti. Kun he olivat keskustelunsa lopettaneet, purskahti h‰n katkeraan itkuun. "Tuo ‰iti on niin arvonen!" sanoi poika, mutta Lauri ei puhunut mit‰‰n. He eiv‰t h‰irinneet kristillisen perheen ‰idin itkua, sill‰ he kumpikin tiesiv‰t, mist‰ pohjasta nuot kyyneleet vuotivat. Kun Laurin vaimo tyyntyi niin paljon, ett‰ h‰n voi puhua, sanoi h‰n: "Voi onnettomia ihmisi‰, mit‰ te olette tehneet, josta viel‰ p‰‰lliseksi noin iloitsette! Poika on tehnyt hirve‰mm‰n rikoksen, mit‰ ihminen ik‰n‰ tehd‰ saattaa -- varastanut kuoleman hetkell‰, ja is‰ iloitsee poikansa pahasta teosta ja vahvistaa h‰nen rikoksensa oikeaksi! Luuletteko ett‰ Jumala j‰tt‰‰ tekonne rankaisematta?" "Eih‰n t‰m‰ ole mik‰‰n varkaus", sanoi Lauri. "Mik‰s sitten?" "Talostahan nuot tavarat ovat tulleet, joutavathan ne taloon j‰‰d‰kin", puolusteli Lauri. "Talosta ne tosin ovat kotoisin, mutta ne ovat oikeudella tulleet toisen miehen omaksi ja sent‰hden ei pojan teko ole sen parempi kuin hirve‰ varkaus, puolustakaa sit‰ milt‰ kannalta tahansa. Ja sin‰ rakas Laurini, olet varkaan kasvattaja, puolustaja ja suojelia, et parempi etk‰ pahempi! Min‰ rukoilen teit‰: viek‰‰ rahat takaisin, ennenkun niist‰ saa kukaan mit‰‰n tietoa!" puheli murheellinen ‰iti. "Sit‰ emme tee, emme koskaan. Sin‰ et ymm‰rr‰ asioita, joiden avulla omaisuus talossa pysytet‰‰n, ja miten suvun kunniaa kannatetaan", sanoi Lauri. "Ymm‰rr‰n min‰ sen verran asioita, ett‰ varkaus on varkaus, mutta suvun kunnia ei pysy pystyss‰ -- rikoksilla. Suvulla on ollut kyll‰ kunniaa t‰h‰n asti, mutta tuo kunnia on rehellisyyden hedelm‰, joka t‰h‰n asti on suvussa vallinnut, mutta nyt n‰ytt‰‰ rehellisyys loppuneen, ja kuinka kunnian kanssa k‰ypi, sen on tulevaisuus osoittava", pitkitti ‰iti. "Kyll‰ kaiketi tuo ‰iti on semmoinen hupakko, ett‰ h‰n huutaa koko tapauksen ymp‰ri kyl‰‰", sanoi poika, is‰ns‰ puolustuksesta rohjenneena, sill‰ h‰n oli joutunut v‰h‰n h‰mille ‰itins‰ puheesta. "Lempo viekˆˆn, sit‰ h‰n ei saa tehd‰. T‰t‰ asiaa ei tied‰ kukaan muu kuin me kolmen. Jos asia tulee tiedoksi hiljan tahi hitain, niin se ei ole kenelt‰k‰‰n muulta ilmi tullut kuin h‰nelt‰", sanoi Lauri j‰yk‰sti. Vaimo-raukka tiesi jo vanhastaan, mit‰ h‰nen miehens‰ tuommoinen puhe merkitsi. H‰n vaikeni, vaikeni ij‰ksi koko asiasta, mutta h‰nen syd‰mens‰ itki. Mykk‰n‰ kantoi h‰n nyt raskasta salaisuuttansa, mutta sen koommin ei h‰nen n‰hty nauttivan ainoatakaan iloista hetke‰; oma miehens‰, oma poikansa olivat h‰nelt‰ ryˆst‰neet syd‰men rauhan -- ainiaaksi! Set‰ Juhon leski ei pit‰nyt mit‰‰n lukua tavaroistansa, sill‰ h‰nell‰ oli nyt paljon surua kannettavana, rakkaan miehens‰ kuoleman t‰hden. H‰n ei ollutkaan mik‰‰n saituri, joka olisi tavarainsa p‰‰ll‰ maannut ja niiden katselemisella saanut kaiken muun haihtumaan. Sen vuoksi pysyi asia salassa set‰ Juhon kalunkirjoitukseen asti, jota toimitusta ei kauvaksi lyk‰ttyk‰‰n. Set‰ Juhon maallisia j‰‰nnˆksi‰ ruvettiin nyt hankkimaan maan poveen. Peijaisiin k‰skettiin mahdoton paljous v‰ke‰, sill‰ arvokkaasti tahtoivat he maahan saattaa yhden arvokkaimmista sukunsa j‰senist‰. Saattov‰ki kokoontui pit‰j‰n kirkkomaalle ja hautaaminen tapahtui tavallisilla menoilla. Ei kukaan koko lukuisasta saattojoukosta itkenyt niin hartaasti kuin Lauri ja -- poika Juho. Uskoivatko ihmiset heid‰n surunsa oikeaksi? Uskoivat, sill‰ ihminen ei n‰e toisen sis‰lle etemm‰ksi kuin hampaisin asti. Ihmiset kuiskivatkin toisilleen: "katsokaa, kuinka syv‰sti set‰ Juhon kuolema on koskenut Lauriin ja poika Juhoon!" Laurin vaimo kuuli tuon kuiskeen; h‰n s‰ps‰hti ja tuijotti kuiskaajiin kummallisesti ja silm‰ns‰ kiilsiv‰t niin oudosti, kuin sis‰llinen tuli olisi niiden l‰vitse kiilunut. H‰nen silmiss‰‰n ei ollut yht‰‰n kyynelt‰; h‰n oli kuin kivettynyt. Mit‰ tunsi h‰n nyt? Eikˆh‰n miehens‰ ja poikansa todellisen surun syyt‰? Haudalta tultiin taloon ja syˆmiset ja juomiset alkoivat. Poika Juho n‰ytti erinomaisen suru- ja raskas-mieliselt‰, eik‰ Laurikaan n‰ytt‰nyt iloiselta. Vieraat puhuivat paljon talon rikkaudesta, suvun mainehikkaasta kunniasta ja vainajan hyvist‰ avuista. Vaikka Lauri poikineen oli noin kovin suruissaan, kuulivat he kuitenkin teko-murheensa l‰vitse tuon heille niin mieluisen soitannon -- rikkauksiensa ja kunniansa kehumiset, ja se kutkutti heid‰n tuntoansa. "Kovinpa on poika Juhoon ottanut set‰ns‰ kuolema, koska h‰n on noin kovin murheellinen", sanoi joku vieraista. "Niin. Poika-rukka suree kovin set‰ns‰ kuolemaa. H‰n rakastikin poikaa sanomattomasti ja poika h‰nt‰, sill‰ sed‰ll‰ oli paljon hyvi‰ neuvoja antaa pojalle", sanoi Lauri. Samassa kuului kipe‰ kiljahdus ja kaikki k‰‰ntyiv‰t sinne p‰in, josta kiljahdus kuului. -- Laurin vaimo makasi tunnottomana lattialla. H‰n oli kuullut vieraan v‰‰r‰n osan-oton poikansa v‰‰r‰‰n suruun, oli kuullut miehens‰ valheelliset ja v‰‰r‰t selitykset pojan surusta, sek‰ sed‰n ja pojan keskin‰isest‰ rakkaudesta. H‰n tiesi millinen tuo rakkaus oli kummankin puolisesti ollut. Set‰ oli kyll‰ poikaa viimeiselt‰ usein varannut ja nuhdellut v‰‰ryydest‰, mutta poika oli h‰nt‰ kohdellut h‰vyttˆm‰sti. Is‰ oli puoltanut pojan v‰‰ryyksi‰ ja pojan h‰vytˆnt‰ k‰ytˆst‰ set‰‰ns‰ kohden ja set‰ oli viimeiselt‰ ruvennut aavistamaan pahaa ja varaamaan is‰‰, ottamaan vaaria poikansa kasvatuksesta; tuosta oli poika syd‰ntynyt sed‰lleen viel‰ enemm‰n. Sed‰ll‰ kyll‰ oli ollut pojalle antaa paljon hyvi‰ neuvoja, niit‰ ei poika ottanut vastaan, mutta sed‰n rahat, ne h‰n varastamalla otti vastaan, set‰ns‰ kuolin-hetkell‰. Nuot tiedot yhteens‰ ja kuullessansa, kuinka valheellisella tavalla he tuota teko-murhettansa koettivat luuloitella ja uskotella ihmisille todelliseksi rakkaudeksi vainajaa kohtaan, neh‰n ne tekiv‰t niin kipe‰‰ rehellisen perheen-‰idin syd‰melle, ett‰ h‰n pyˆrtyi. Pyˆrtyneen‰ kannettiin h‰n kamariinsa ja laskettiin vuoteellensa; tovin virvoittamisen per‰st‰ toipui h‰n kuitenkin, mutta j‰i sairaaksi. "Tuo vaimoni saa tavasta ‰kki‰ niin ankaran p‰‰n-kivistyksen, ett‰ h‰n pyˆrtyy; vierasten ei pid‰ koko tapauksesta olla mill‰ns‰k‰‰n", sanoi Lauri, vaikkei h‰nen vaimonsa ollut kertaakaan ennen pyˆrtynyt. Muuta ei ole koko peijais-jutusta en‰‰n kerrottavaa kuin ett‰ peijaiset loppuivat isoilla syˆmingeill‰ ja loistavalla, lukuisalla vieras-joukolla, is‰n ja pojan raskaalla surulla tahi oikeammin ilolla sek‰ ‰idin todellisella ja monenkertaisella syd‰menkivulla. Niin loppuivat hautajaiset ja vieraat meniv‰t kotiansa. Jonkun viikon kuluttua peijaisista, toimitettiin set‰ Juhon j‰lkeen kalunkirjoitusta, jota toimittamaan oli kutsuttu nimismies. Set‰ Juhon leski toi esille laillisesti tehdyn keskuus-testamentin, jossa oli j‰lkeen j‰‰nyt puoliso m‰‰r‰tty kaiken j‰‰neen omaisuuden haltiaksi elin-ajakseen; molempien kuoltua perisiv‰t kummankin puoliset sukulaiset osansa j‰lkeen, mit‰ j‰ljelle j‰isi kummankin kuoltua. "Tuo testamentti ei pid‰, min‰ riitelen sen kumoon", sanoi Lauri ulkokullaisesti, kun nimismies oli testamentin lukemisen p‰‰tt‰nyt. "Joo, kyll‰ t‰m‰ pit‰‰, kun se vaan laillisesti valvotaan, sill‰ testamentti on tehty, niinkuin se tehd‰kin pit‰‰", sanoi nimismies. Nimismies jatkoi toimitusta eteenp‰in. Nyt tuli kysymys talon saamisista. Lauri ilmoitti ett'ei vainajalla ole erikoisia eik‰ yhteisi‰ saamisia. Set‰ Juhon leski sanoi: "onhan talossa paljonkin saamisia". "Ne eiv‰t kuulu t‰h‰n; mit‰ talossa on saamisia, ne ovat minun erikoinen omaisuuteni". sanoi Lauri. Nimismies vaati talon velkakirjat n‰hd‰kseen. Lauri toi esille paksun tukun velkakirjoja. Nimismies silm‰eli niit‰ ja vaaleni. Koko paikkakunnassa hyvin kyll‰ tiedettiin, ett‰ talossa oli paljon rahoja lainoissa ja ett‰ ne olivat lainatut molempien veljesten nimess‰; niist‰ saadut kasvut tiedettiin myˆs jaetun veljesten v‰lill‰ joka vuoden lopussa. Nyt ei noissa velkakirjoissa n‰kynyt ainoatakaan set‰ Juhon nime‰, ne olivat kaikki tehdyt -- Laurin nimeen. Tuo seikka se oli, joka sai nimismiehen vaalenemaan. Lauri oli, set‰ Juhon kuoltua, kulkenut kaikkien talon velkamiesten luona ja muutattanut velkakirjat omaan nimeens‰. "Eikˆ vainajalla ole ollenkaan saamisia?" kysyi nimismies ja katsoi Lauria tuimasti silmiin, sill‰ h‰n tiesi selv‰sti, ett‰ t‰ss‰ oli tehty iso v‰‰ryys. "Ei ollenkaan", vastasi Lauri kylm‰sti. "Kuinka t‰m‰ asia on ymm‰rrett‰v‰? Tunnettu asiahan se on, ett‰ talossa on paljon saamisia ja ne yhteisi‰", sanoi nimismies. "Meill‰ on olleet raha-asiat aivan erill‰‰n; kumpikin on hoitanut omat asiansa ja vainaja ei lainannut rahojansa, ne ovat lesken hallussa" selitti Lauri. "Minusta n‰ytt‰‰ silt‰, ett'eiv‰t asiat ole oikeassa, mutta min‰ t‰ll‰ kerralla en voi siihen mit‰‰n, mutta ehk‰p‰ asiat vasta selkenev‰t", sanoi nimismies. Lauri sioitti itsens‰ jalan sian verran toiseen paikkaan ja heng‰hti tavallista raskaammin. H‰n oli ollut v‰h‰n levotonna; luultavasti pelk‰si h‰n joutuvansa kiinni tuossa v‰‰r‰ss‰ tavaran anastamisessa, mutta kun h‰n n‰ki asiain menev‰n toivottua rataa, h‰lveni h‰nelt‰ tuo v‰h‰inen pelko ja h‰n rauhoittui taas t‰ydelliseen omantunnon lepoon. Nyt tuli kysymys vainajan omistamista valmiista rahoista. "Vainajan vaimopa sen tiennee, kuinka paljon heill‰ on erikoisia rahoja", sanoi Lauri ja siirtyi taas askeleen toiseen paikkaan, mutta samassa vaaleni ja punastui h‰n; luultavasti joku sis‰llinen ‰‰ni, joku tunne vaikutti h‰ness‰ tuon veren muuntelemisen. "Min‰ en tied‰ mink‰ verran lienee valmiita rahoja; sitten vainajan kuoleman en ole heit‰ muistanutkaan; min‰ menen noutamaan rahat t‰nne", sanoi vainajan leski ja h‰n l‰hti. Laurin vaimo p‰‰sti valittavan ‰‰nen mutta Lauri loi synk‰n katseen h‰neen: tuon n‰hty‰‰n vet‰ysi vaimo kiireesti kamariinsa. Poika Juho seisoi niin levollisena ja kylm‰n‰, kuin kaikki asiat olisivat oikealla kannalla. H‰n oli huomannut tuon ‰itins‰ ‰‰nen ja tiet‰nyt mist‰ pohjasta se l‰hti, mutta h‰n oli myˆs huomannut is‰ns‰ synk‰n ja kolkon silm‰yksen ‰idillens‰, ja tuo silm‰ys teki poika Juhon noin kylm‰veriseksi. Tuo silm‰ys oli murtanut toisen syd‰men, mutta toisen syd‰men oli se vahvistanut, rauhoittanut: niin erinkaltaiset saattavat ihmissyd‰met olla. Set‰ Juhon leski tuli nyt huoneesen. H‰n oli vaalea kuin palttina ja h‰nen polvensa tuskin kannattivat h‰nt‰. H‰nen huulensa vapisivat ja h‰n n‰ytti tahtovan jotakin puhua, mutta sanat eiv‰t l‰hteneet liikkeelle. "Mik‰s mummoa nyt vaivaa?" kys‰si nimismies, sill‰ h‰n oli heti huomannut lesken h‰mmennyksen. Kaikki k‰‰ntyiv‰t nyt h‰neen p‰in. "Mik‰ t‰dille nyt on tullut?" sanoi poika Juho levollisena. "Herra Jumala! Mik‰ teit‰ vaivaa?" huudahti Lauri, "tuokaa kylm‰‰ vett‰!" h‰t‰ili h‰n ja oli valmis ensim‰isen‰ antamaan ulkokultaista apuansa tuolle h‰nen pahan tekonsa t‰hden h‰t‰‰ntyneelle leskelle. "Sanokaa Jumalan t‰hden, mik‰ teille on tullut!" uteli Lauri, hieroen kylm‰ll‰ vedell‰ h‰nen aiveniansa ja otsaansa. Kaikki h‰t‰iliv‰t ja kummeksivat tuota outoa kohtausta. Tovin noin h‰mm‰styksiss‰ oltuansa, toipui leski viimein. "Valmiita rahoja ei ole yht‰‰n, ne on kaikki -- varastettu, sitte vainajan kuoleman", sanoi leski, viel‰kin vapisevana. "Varastettu!" sanoi nimismies ja katsoi h‰mmennyksiss‰ olevaa leske‰. "Sit‰ en usko, kukapa olisi voinut niin rohkea olla?" sanoi Lauri. "Mutta kuitenkin on asia aivan tosi", sanoi leski. "Kuinka varas olisi voinut ensinn‰kin p‰‰st‰ kamariin ja saada sitten niin lujasti lukitun kaapin auki?" sanoi Lauri. "N‰kyyp‰ se voineen tapahtua. Varkailla on ollut oma avaimensa, jolla h‰n on kulkenut kuin omassa kaapissansa." "Jos ette usko, niin l‰htek‰‰ katsomaan!" kehoitti leski. Kaikki l‰htiv‰t -- Lauri ja poika Juhokin. Perille p‰‰sty‰ havaitsi jokainen aivan pian lesken puheen todeksi. Huonetten ovissa ei ollut yht‰‰n v‰kivallan merkki‰ eik‰ kaapissakaan. Sen lukko oli ehe‰, mutta laatikoissa oli kaikki esineet viskattu sikin sokin ja mullistettu kaikki sekaisin. Kun leski tunnettiin ankaraksi j‰rjestyksen ihmiseksi, ‰lysi usea l‰sn‰-olija, ett‰ vieras on kaapilla k‰ynyt ja vienyt rahat. "Jopa se on ollut rohkea veitikka!" eh‰tti poika Juho sanomaan, ik‰‰nkuin h‰nkin tahtoisi yhty‰ muiden mielipiteisiin ja tunnustaa varkauden tapahtuneen, ollen samassa niin yht‰kaikkisen ja kylm‰n n‰kˆinen koko asian suhteen, kuin ei se olisi ensink‰‰n h‰nt‰ liikuttanut. "Kaikista merkeist‰ n‰ytt‰‰, ett'ei varas ole ollut outo", sanoi nimismies. "Niin minustakin n‰ytt‰‰, ja melkeinp‰ luulen tiet‰v‰ni kuka varas on", sanoi Lauri. "No kuka vaan?" kysyi leski. "Varas ei ole kukaan muu kuin sin‰ itse. Sin‰ olet korjannut rahat pois, pel‰ten niiden joutuvan yhteiseen jakoon", sanoi Lauri kylm‰sti. Leski vaaleni. H‰n tiesi tunnossaan, ett‰ tuo raaka syytˆs oli viskattu aivan syyttˆm‰sti h‰nt‰ vastaan. "Se syytˆs on v‰‰r‰, hirve‰n v‰‰r‰", sanoi leski, toinnuttuaan h‰mm‰styksest‰‰n. "Silt‰ minustakin tuntuu", sanoi nimismies. "Mik‰ pakko h‰nen olisi ollut omia rahojansa salaa pois vied‰ ja tuolla tavalla kaappiansa myll‰t‰?" sanoi nimismies. Sitten l‰hdettiin pois tuosta ilkiˆn h‰vitt‰m‰st‰ paikasta, jatkamaan kalunkirjoitusta. "Minusta n‰ytt‰‰ silt‰ kuin leski j‰isi aivan lumelle suin. H‰nelt‰ on erikoinen omaisuus varastettu, h‰nell‰ ei ole saamisia, h‰nell‰ ei ole muuta kuin v‰h‰inen osa irtaimeen! T‰m‰ on kummallista ja selitt‰m‰tˆnt‰", arveli nimismies. "Minulta on ryˆstetty viel‰ paljon jalompaa ja kalliinpaa, kuin maallinen tavara onkaan; minulta on ryˆstetty -- kunnia, minua on soimattu varkaaksi, jota en olisi uskonut saavani kuulla lankoni Laurin suusta", sanoi leski v‰risevin ‰‰nin. "Niin. Se oli minustakin liian rohkea ja tˆrke‰ syytˆs!" sanoi nimismies. "No en inin‰ h‰nt‰ nyt niin todesta sanonut, min‰ arvelin vaan", sanoi Lauri. "Arvelun nojalla ei pid‰ koskaan toista ihmist‰ syytt‰‰ niin tˆrke‰sti. Lauri, Lauri! Sin‰ ehk‰ tiet‰isit t‰m‰n solmun selitt‰miseksi sanoa jotakin muutakin kuin paljaita arveluita, mutta nyt ne ovat salatut ja min‰ vaikenen", sanoi leski s‰rkynein ‰‰nin. Nimismies katsoi kiinte‰sti Lauriin, joka tuli levottoman n‰kˆiseksi, lesken noita puhuessa. "No ei t‰ss‰ siis tule leskelle mit‰‰n, ei edes el‰kett‰k‰‰n, h‰nen t‰ytynee l‰hte‰ pois talosta yht‰ tyhjin k‰sin kuin minunkin. Kummallista! -- Sekava solmu, mutta ehk‰ t‰m‰ kerran selvi‰‰!" sanoi nimismies. "Noo -- jos kohtakaan leskelle ei j‰‰ omaisuutta, niin en h‰nt‰ kumminkaan aja pois talosta; h‰n j‰‰kˆˆn taloon ja syˆkˆˆn talon pˆyd‰lt‰ kuolemaansa asti. -- Mutta miss‰h‰n poika Juho on, pit‰isi h‰nenkin mielt‰ns‰ kuulustella asiassa; h‰n se tulee talouden hoitajaksi t‰st‰ l‰htien", sanoi Lauri. Kutsuttuna tuli Juho huoneesen. "Set‰si leskelle ei j‰‰ mit‰‰n omaisuutta; saamisia ei h‰nell‰ ole ja rahat ovat varastetut niinkuin tied‰t. H‰nen tulisi tyhjin k‰sin l‰hte‰ pois talosta, mutta min‰ olen luvannut antaa h‰nen olla meill‰ kuolemaansa asti ja syˆd‰ talon pˆyd‰lt‰; mit‰ siin‰ siihen sanot?" puhui Lauri poikansa tultua. Poika Juho otti juhlallisen, arvokkaan ja tunnollisen muodon ja aseman p‰‰llens‰. H‰n heitt‰ysi totiseksi, nosti silm‰ns‰ kattoa kohden ja r‰p‰ytteli niit‰ harvakseen, ik‰‰nkuin itkua tehd‰kseen; n‰yttip‰ silt‰ kuin itku olisi tukeuttanut sanat h‰nen kurkkuunsa, sill‰ ei hiin puhunut isoon aikaan, mit‰‰n. "Min‰kˆ est‰isin t‰din meill‰ olemista? Set‰-vainaja ja t‰ti ovat olleet minulle niin hyv‰t. Ennen antaisin oikean k‰teni, kuin p‰‰st‰isin t‰tini kotoa pois", sanoi poika teeskennellyll‰ jalomielisyydell‰. "Kyll‰h‰n min‰ sen arvasinkin, ett'ei poika tahdo t‰ti‰ns‰ kotoa pois, vaikk'ei h‰n toivo mit‰‰n t‰dilt‰ saavansa; pojalla on hell‰ ja jalomielinen syd‰n", sanoi Lauri. "Kyll‰h‰n te olette kylliksi jalomieliset, v‰‰ryydell‰ puoleenne k‰‰rim‰‰n muiden ihmisien omaisuutta! Kukaan muu ei ole tehnyt tuota varkauttakaan kuin te itse, jota nyt kaikin tavoin koette peitell‰", mutisi leski puoli-‰‰neen, sill‰ h‰n tunnossaan tiesi asian oikean laidan, vaikk'ei voinut saada sit‰ valkeuteen. "Mit‰ te sanoitte?" kysyi Lauri, kuultuansa lesken hiljaisen mutinan. "En juuri paljon mit‰‰n", sanoi leski ja meni raskaalla mielell‰ pois. Siihen se toimitus loppui ja itsekukin meni kotiansa. Lauri ja poika Juho olivat t‰ydellisesti onnistuneet v‰‰r‰ss‰ ja synnillisess‰ tyˆss‰‰n. Turvattoman lesken laillinen omaisuus oli nyt saatu hirveimm‰ll‰ tavalla anastetuksi ja tuota rikostansa kokivat he peitt‰‰ valheellisella teko-hurskaudella! Tuo onnistuikin ja he tunsivat siit‰ sis‰llist‰ iloa, he iloitsivat -- v‰‰ryydest‰. V‰liin oli heill‰ jotakin pelkoa asian ilmi tulemisesta, sill‰ silt‰ kannalta katsoen tunsivat he sen v‰‰ryydeksi, mutta muutoin ihan luonnolliseksi ja oikeutetuksi asiaksi. Nyt heid‰n oli niin hyv‰ ja mieluisa olla ja el‰m‰ oli niin keve‰‰. Mit‰p‰ siit‰, jos er‰s leski olikin riistetty puti puhtaaksi ja jos h‰nen el‰m‰ns‰ oli tehty aivan heid‰n mielivallastansa riippuvaksi, hyv‰ksi tai huonoksi. Mit‰p‰ siit‰, jos Laurin vaimon, Laurin pojan ‰idin syd‰n olikin tullut kauheasti haavoitetuksi, sill‰ suvun kunnia oli tullut turvatuksi tuhansilla ja sen kunnian rinnalla, jonka raha tuottaa, ei noiden kahden ihmisen k‰rsimykset ole mist‰‰n arvosta. Mit‰p‰ siit‰, jos nuot kaksi henke‰ tiet‰v‰tkin, mill‰ tavalla suvun rikkautta on lis‰tty, sill‰ toinen ei tohdi puhua asiasta mit‰‰n ja toinen ei saa asiaa toteen, jospa vaikka tahtoisikin, ja sen vuoksi t‰ytyy h‰nen olla hiljaa kuin myyr‰n. Noin oli Laurikin harkinnut asian oikeaksi. H‰n oli ensim‰inen suvun j‰senist‰, joka oli v‰‰r‰n tavaranhimon antanut sokaista sielunsa, ja tuo seikka turmeli h‰nen s‰vyis‰n ja miehekk‰‰n luontonsa niin, ett'ei h‰n n‰hnyt sit‰ vaaraa, johon h‰n vaimonsa syˆksi, eik‰ sit‰ suurta turmelusta, mink‰ h‰n istutti lapsensa syd‰meen, joka sittemmin tuotti niin katkeria hedelmi‰ niin monelle ihmislapselle ja niin monta surua, tuskaa, k‰rsimyst‰ ja ahdistusta lukuisalle ihmisjoukolle, ja niin suurta h‰pe‰‰ ihmiskunnalle. KOLMAS LUKU. Viel‰ menee. Noin oli set‰ Juhon el‰m‰ p‰‰ttynyt ja h‰nen maalliset tavaransa olivat haihtuneet kuin savu tuuleen. H‰nen vaimonsa oli joutunut armoilla el‰m‰‰n, vaikka h‰n olisi oikeastaan ollut puolen omistaja tuolle rikkaalle ja vankalle talolle. Raskaalla mielell‰ ja mykk‰n‰ kantoi leski tuota alennettua ja sorrettua tilaansa ja usein kasti h‰n kyyneleill‰ palansa, jota h‰nelle oltiin armosta antavinaan. K‰lyns‰, Laurin vaimo, koki h‰nt‰ lohduttaa mink‰ voi, mutta ei h‰n henkens‰ haastolla tohtinut ilmoittaa mit‰ h‰n tiesi. Vaikkei h‰n kantanut tervett‰ p‰iv‰‰ sen koommin, kun h‰n sai tiet‰‰ miehens‰ ja poikansa teon, koki h‰n kuitenkin ottaa osaa k‰lyns‰ murheelliseen ja sorrettuun tilaan. Usein he istuivat kahdenkesken ja vuodattivat kyyneli‰. Laurin vaimo tiesi kyll‰ k‰lyns‰ surun syyt, mutta leski ei tiennyt mink‰ t‰hden Laurin vaimo oli niin raskas- ja suru-mielinen. H‰n ei tiennyt, ett‰ lapsikas ‰iti suri lastensa tilaa, suri poikansa raskasta rikosta, suri lastensa tulevaisuutta. Vaikk'ei Lauri ollut koskaan vaimollensa erinomaisen paha, oli vaimon kuitenkin ehdottomasti totteleminen miest‰ns‰, sen leski hyvin kyll‰ tiesi; h‰n luuli taas jonkun kovan kohdan olleen Laurin ja h‰nen vaimonsa v‰lill‰, jota ei k‰lyns‰ voinut ilmoittaa, ja siit‰ luuli leski saaneen h‰nen niin raskaan mielen. Eik‰ tuo luulo v‰‰r‰ ollutkaan, mutta sen oikeaa syyt‰ ei h‰n osannut aavistaakaan. Muu talon v‰ki eli tavallista rataansa. Lauri oli iloinen ja toimelias, niinkuin ison ja rikkaan talon is‰nt‰ ainakin. H‰n hyˆri ja pyˆri kaikkialla ja n‰yttip‰ silt‰ kuin h‰n olisi tullut set‰ Juhon kuoltua kymmenisen vuotta nuoremmaksi. Poika Juho kasvoi ja muodostui isoksi mieheksi, samoin h‰nen sisarensa kasvoivat aika ihmisiksi. He eliv‰t ja olivat nytkin niinkuin itse tahtoivat, eik‰ murehtivan ‰idin neuvot ja kyyneleet olleet heille mist‰‰n arvosta, sill‰ olihan heid‰n puolellansa -- is‰! Kun murheellinen ‰iti sattui kahdenkesken lastensa kanssa, koki h‰n silloin varata heit‰ pahuudesta ja puhua heille Jumalan pelvosta ja ihmisten h‰vyst‰, mutta ilman vaikutuksetta, sill‰ mit‰ auttoi se, jos toinen rakensi, kun toinen repi rakennukset. Jos h‰n sattui poikansa tapaamaan kahdenkesken, puhui h‰n h‰nelle aina siit‰ hirve‰st‰ rikoksesta, jolla h‰n jo niin nuorena oli saastuttanut syd‰mens‰ ja jonka teolla h‰n oli saattanut semmoisen raskaan tunnon-vaivan vanhalle ‰idillens‰. H‰n rukoili kyynel silmiss‰ poikaansa, ett‰ h‰n sovittaisi rikoksensa ja ett‰ h‰n vieroittaisi semmoiset rikastumisen halut pois mielest‰ns‰, jotka kumminkin saattavat ihmisen surkeaan perikatoon. "Kumma kuinka tuo ‰iti on arvonen! Enh‰n min‰ tied‰ v‰‰rin tehneeni", sanoi poika tavallisesti semmoisissa tiloissa, ja tuommoiset vastaukset ne vasta oikein lis‰siv‰t kivi‰ ‰itins‰ jo muutoinkin raskaasen kuormaan. Poika ei ollutkaan pahempi kuin useat muutkaan paikkakunnan pojat. H‰nen rikoksestaan ei ollut ihmisill‰ pienint‰k‰‰n tietoa, mutta ett‰ h‰n oli rikkaan talon perillinen, sen kyll‰ kaikki tiesiv‰t. Jos h‰n ryyppi joskus itsens‰ juovuksiin, jos h‰n juoksikin kyl‰ss‰ ja tanssipaikoissa, jos h‰n joskus sekausikin korttipeleihin, niin oli h‰nell‰ hyvi‰kin puolia: h‰n oli joskus niit‰ tekem‰tt‰kin ja h‰n k‰vi joskus kirkossakin, mutta painavin syy noiden h‰nen pienten virheittens‰ kuittaamiseen oli h‰nen tietty rikkautensa. Noiden avujen varjossa h‰visiv‰t h‰nen "nuoruuden huikentelemisensa" -- niinkuin h‰nen virheit‰ns‰ kutsuttiin -- aivan tuntumattomiin, ja kunniaa, arvoa, mainetta saavutti h‰n aina enemm‰n ja enemm‰n, sill‰ kyll‰h‰n nuot pienet "koirankurit" loppuvat, kun mies tuosta v‰h‰n vanhenee, ja semmoistahan se tahtoo olla melkein kaikkien nuorten miesten laita ja miehi‰p‰ heist‰ on tullut. Tuolla tavalla arvostelivat ja mittailivat ihmiset poika Juhon ulkonaista ja sis‰llist‰ ihmist‰. Muuten oli poika umpimielinen ja salavehkeinen, ett'ei juuri kukaan saanut selv‰‰, mit‰ h‰nen sis‰ll‰ns‰ oikeastaan liikkui. Noin elettiin talossa eteenp‰in. Kaikki talon toimet n‰yttiv‰t menestyv‰n, ja maine ja kunnia kasvoi vaan sek‰ is‰lle ett‰ pojalle. Laurin vaimo ja vainajan leski eiv‰t vaan n‰kyneet menestyv‰n, sill‰ he kuihtuivat yht‰-rintaa ja n‰kyiv‰t l‰henev‰n loppuansa. Poika Juho oli nyt jo liki kolmenkymmenen vuoden vanha. H‰n ei malttanut ennen naida, sill‰ h‰n tahtoi kauvan hekumoida kunniansa, maineensa ja rikkautensa hurmaavassa loistossa. H‰nelle teki niin hyv‰‰, kun ihmiset kilvan pyrkiv‰t h‰nt‰ mielistelem‰‰n ja imartelemaan. Tuohon oli ihmisill‰ monenkaltainen syy: poika oli nyt jo osaksi tuon rikkaan ja mahtavan talon haltia, ja pitki‰ aikoja ei kulune ennenkuin h‰n saa kaiken hallituksen k‰siins‰. Pitkin‰, mennein‰ aikoina olivat ihmiset oppineet saamaan _apua_ tuosta mahtavasta talosta, jos kohtakin kallista ja useinkin moninkertaista kasvua vastaan, sill‰ Lauri oli vasten talon entist‰ tapaa muuttunut nyt kauheaksi koronkiskuriksi. Mutta apuna he yht‰kaikki pitiv‰t sen, kun he saivat h‰t‰ns‰ silm‰‰n talosta mik‰ mit‰kin. Milloin he saivat vero-rahoilleen lis‰‰ ja t‰yttˆ‰, milloin siemenen apua, milloin syˆmisen jatkoa, ett‰ uutiseen p‰‰stiin, milloin taas karjan rehun puutteessa jonkun v‰h‰n heini‰, olkia, ruumenia j. n. e. Sopihan tuommoisen talon tulevaa is‰nt‰‰ jo ennakolta mielistell‰, kesutella ja pyrki‰ h‰nen yst‰vyyteens‰ ja suosioonsa. Toisilla ihmisill‰ oli taas toisenlaisia syit‰ tuon rikkaan ja mahtavan pojan yst‰vyyteen pyrki‰. Jotka olivat kasvattaneet kaunottaria ja saaneet heid‰t jo aika-ihmisiksi, katsoivat tuohon maan mahtavaan nuoreen mieheen, tai oikeammin tuon nuoren miehen tulevaan taloon. Mutta olihan tuo nuori mies ik‰‰nkuin liekkona tuohon vinkkeli-pytinkiseen ja kaksikerroksiseen taloon ja samassa monikerroksisiin rikkauksiin, ja kaiken tuon t‰hden oli hyvin sopivaa ja v‰ltt‰m‰tˆnt‰ p‰‰st‰ tuon onnen avaimen kanssa v‰littˆm‰‰n yhteyteen ja yst‰vyyteen, niin pian ja aikaisin kuin suinkin mahdollista. Tuon johdosta tulivat kaikki is‰t, ‰idit ja t‰dit niin herttaisiksi ja lempeiksi hallussaan oleville nuorille naimattomille neidoille, ett‰ heid‰n olisi luullut muuttuneen ‰kki‰ pelk‰ksi hunajaksi. Kankea- ja harva-puheiset, neitoja omistavat is‰-Matit, Paavot ja Jaakot, ja mit‰p‰ he viel‰ lienev‰tkin olleet, tulivat oikeen kauno-puheliaiksi ja melkeimp‰ runollisiksi, kun he p‰‰siv‰t kaunokaisillensa, vaikkapa vaan viittailemalla ja arvoitusten kaltaisesti puhelemaan tuosta suuresta toivotusta onnesta. Silloin nuot muutoin niin jˆrˆt ukot koettivat oikein hymyill‰, jota ihmett‰ ei oltu n‰hty moneen herran aikaan. ƒidit taas kokivat kukin puolestansa kuvailla mieless‰‰n syd‰n-k‰pyst‰ns‰ niin kauniiksi, solevaksi, s‰vys‰ksi ja sive‰ksi, ett'ei h‰nen vertaansa lˆydy miss‰‰n, ja itse kukin puolestansa ajatteli kaunokaistansa tuon mahtavan pojan kainaloiseksi kanaksi. Tuon pienen viattoman kateuden t‰hden ilmestyi pit‰j‰‰sen monenkaltaisia pieni‰ juoruja. Yksi ja toinen ‰iti tiesi kuiskata jollekin t‰dille tai ‰idille jotakin siit‰ ja siit‰ tytˆst‰, joka ei ollut mit‰‰n erin-omaisen hyv‰‰, vaan paremmin jotakin pahaa ja sopimatonta, jonka vuoksi ei h‰nen mielest‰‰n sek‰‰n, eik‰ sek‰‰n sopisi ensink‰‰n tuon rikkaan pojan kumppaniksi. Noita pikku tietojaan ja viattomia sortojaan puhuivat ‰idit hyvin varovasti, samassa muistuttaen toiselle ‰idille tai t‰dille, jolle h‰n juuri noita t‰rkeit‰ salaisuuksia ilmoitti, ettei h‰n suinkaan tahdo kenenk‰‰n kunniaa loukata, eik‰ kenenk‰‰n arvoa alentaa, vaan kun asia on niin totinen tosi, niin h‰n nyt sen sanoo parhaalle yst‰v‰lleen, vaan ei kenellek‰‰n muille, samassa hyvin hartaasti muistuttaen, ett'ei t‰t‰ t‰rke‰‰ salaisuutta saisi suinkaan kenellek‰‰n ilmoittaa. Seh‰n nyt on tietty. Mutta toiset ‰idit tai t‰dit kertoivat heti saadut uutisensa yst‰v‰llens‰ ja niin asia oli pian tietona ymp‰ri kyl‰‰! Ja useinpa k‰vi niin, ett‰ tuo vaarantava uutinen oli lopen puheen alkuun panian kaunottaren kannettavana. Muuten kokivat ‰idit valvoa syd‰nk‰pystens‰ koristusten, kaunistusten, s. o. vaatteus-asioita, ett'ei h‰nen lintuisensa tulisi olemaan suinkaan mit‰‰n vailla, joka v‰h‰nk‰‰n somentaisi, sorentaisi ja kaunistaisi h‰nen lemmikki‰ns‰ n‰in t‰rke‰ll‰ ajalla. Is‰t joutuivat nyt pahempaan kuin pulaan vaimonsa ja tytt‰riens‰ yhteisten mankumisten ja ponnistusten t‰hden. Milloin oli tyt‰r uusia kenki‰ vailla, sill‰ entiset olivat kuluneet rikki tanssi-salien lattioilla. Milloin oli uusi ja sopivampi huivi tai muodinmukaisempi l‰ninki saatava, sill‰ mahdotontahan oli h‰nen Leenunsa, Priitunsa tai Kaisunsa tulla toimeen ja n‰ytt‰yty‰ muiden nuorien seuroissa noin vanhan-aikaisilla ja kuluneilla vaatteilla. Tuota mielityˆt‰‰n tekiv‰t ‰iti ja tyt‰r useinkin niin suurella pontevuudella, ett‰ is‰t saivat pinnist‰‰ kaikki s‰‰st‰v‰isyytens‰ artikkelit liikkeelle, jos mieli oli heilt‰ puoltansa pit‰‰. Is‰t olivatkin koettaneet ensim‰lt‰ myˆnt‰‰ niin paljon kuin mahdollista, tuon t‰rke‰n asian auttamiseksi, noin otollisella ajalla ja noin otollisen asian auttamiseksi, mutta tuo hyˆkk‰ys, liittoontuneilla voimilla, uudistettiin niin usein, ett‰ is‰in t‰ytyikin panna viimein vastaan. Mutta silloinkos ‰iti ja tyt‰r rupesivat v‰kisinkin kyyneli‰ puristelemaan ja viimein he hoilahtivat t‰ytt‰ kurkkua itke‰ lojottomaan, ja niin kovaa Mikkoa ja Mattia ei lˆytynyt, jonka syd‰n ei olisi heltynyt tuossa helteess‰ ja joka ei olisi myˆntynyt. Kaikilla t‰deill‰ oli nyt kultainen aika. Heill‰ oli nyt yllin kyllin vaikutusalaa, niin kertomista ja kuljettamista paikasta paikkaan. Itse kullakin heill‰ oli oma ehdokkaansa valmiina tuohon kultaiseen onnelaan tulemaan ja itse kukin t‰ti piti oman kokelaansa ainoana mahdollisena tuota onnea saamaan. T‰dit kulkivat varovasti ymp‰ri kyli‰, joissa he viekkaudellaan pian p‰‰siv‰t neitojen ‰itien kanssa hyviksi tutuiksi. Pian ruvettiin kahdenpuolin toisilleen kertoelemaan p‰iv‰n polttavimmasta kysymyksest‰, nim. tuosta tulevasta onnettaresta, joka voittaisi tuon mahtavan pojan syd‰men. Tavallisesti k‰vi niin, ett‰ t‰ti ensinn‰ laski nuottansa apajalle ja kun h‰n sit‰ varovasti tovin lappeli, niin -- voi ihmett‰ -- tuon ik‰‰nkuin arpomisen kautta apajalle heitetyn nuotan per‰ss‰ ei ollut kukaan muu kuin juuri saman em‰nn‰n tyt‰r, jonka kanssa t‰ti juuri niin hartaasti ja syd‰mellisesti haastoi. Nytkˆs vasta kielet oikein valloillensa p‰‰siv‰t, ja ennenkuin tuon arpomisen per‰st‰ tulelle pantu kahvipannu oli kypseksi kiehunut ja selke‰ksi laskeutunut olivat kummankin puoliset salaisuudet molemmin puolin tiettyn‰. Ja kun t‰ti viimeinkin l‰hti, oli h‰n runsaasti palkittuna leip‰-mˆykyill‰ lampaan-kintuilla, villa-hyppysill‰ tai muulla vaatteen-avulla, mutta suurin saaliinsa kumminkin oli ne salaisuudet, jotka h‰n sai tietoonsa tuolta hell‰lt‰ ja tyt‰rt‰‰n niin paljon rakastavalta ‰idilt‰. Kyl‰n neitoset puolestaan olivat niin pyˆr‰ll‰ tuona sekamelskeen aikana, ett'eiv‰t he tienneet mit‰ tehd‰ ja ajatella. Kukin heist‰ kohdastansa koetti itsens‰ tehd‰ niin miellytt‰v‰n ja suloisen n‰kˆiseksi kuin suinkin mahdollista. Yleisiss‰ nuorison kokouksissa koetti kukin olla niin keve‰n, notkean ja hilpe‰n n‰kˆinen, ja sekin koetti hymyill‰, jonka ei oltu koskaan ennen n‰hty sit‰ tekev‰n. He kokivat olla oikein kokka- ja leikki-puhujia ja kukin vuovasi sanoa ja lausua jotakin niin merkillist‰, viisasta ja painavaa, ett‰ se olisi voittanut suosion ja vet‰nyt huomion puoleensa ja saanut seuran iloiselle tuulelle. Itsekullakin neidill‰ oli tyˆt‰ vaatteuksestaan ja kukin koetti siin‰ suhteessa saada aikaan niin uutta ja muodinmukaista, kuin mahdollista oli. Jos he toisillaan n‰kiv‰t jotakin uutta ja kuosinmukaista, niin h‰nkˆs sai seisoa tuntikaudet toisien uteliasten neitien edess‰, jotka kilvan kyseliv‰t, kuinka tuo noin soma ja mukava kuosi on syntynyt, ja mitenk‰ tuo ja tuo vaate on kudottu, joka on niin kaunista ja siev‰‰. Nuot uteliaat eiv‰t tyytyneetk‰‰n paljaaseen katselemiseen ja utelemiseen, vaan he tahtoivat oikein k‰sin pidell‰ ja koetella tuota somaa ja mallikasta vaatetta ja pukua, ja tuo koetteleminen oli niin ankaraa ja pitk‰llist‰, ett‰ tuon onnellisen vaatteet olivat tulla vanhoiksi jo samana p‰iv‰n‰, jona ne olivat ensikerran p‰‰ll‰. Kaikki neidot olivat hyvi‰ yst‰vi‰ kesken‰ns‰, nauroivat toisillensa, halailivat toisiansa ja istuivat toistensa kanssa sylitysten, mutta kullakin heist‰ oli erikoinen yst‰v‰ns‰, erikoisia asioita varten, ja tuo erikoinen yst‰v‰ oli yleisenkin ilon aikana kullekin kalliimpi, kuin yleinen ilo ja hupi. Sent‰hden halusi kukin p‰‰st‰ tuon erikoisen yst‰v‰ns‰ pakeille, ja kun se vaan voi tapahtua, silloin ei yleinen ilo milt‰‰n maistunut. Kun nuot erikoiset yst‰v‰t p‰‰siv‰t kahden kesken, muuttui heid‰n ilonsa puoli suruksi ja haikeita huokauksia alettiin vaihtaa. He rupesivat toisillensa kertomaan, kuinka sekin ja sekin tyttˆ oli typer‰ ja kuinka sekin oli huonosti pukeunut, kuinka joku oli pahasti puhellut ja juuri -- "sinusta ja minusta", kuinka sekin oli niin typer‰, ett‰ luuli itsens‰ parhaaksi neidoksi koko kyl‰ss‰, vaikk'ei ole paljon mink‰‰n v‰‰rtti. Mutta tuosta rikkaan talon pojasta ei kumpikaan maininnut niin sanaakaan, vaikka h‰n oli kummankin mielitietty ja joka oli heiss‰ juuri tuon surullisen rauhattomuuden matkaan saattanut. N‰in oli tuon rikkaan talon ainoa poika pannut pyˆr‰lle koko kyl‰n sek‰ nuoret ett‰ vanhat ihmiset, ja tuon tiesi, tunsi ja n‰ki poika Juho t‰ydellisesti ja tuo paisutti h‰nen mielens‰ ylpe‰ksi kaikkia ihmisi‰ kohtaan, ja kutkutti h‰nen kunnianhimoansa ihmisien turhamielisyydell‰. Oli kyl‰ss‰ kuitenkin er‰s neiti, joka ei tullut hurmatuksi poika Juhon rikkauden ja loiston kiillosta. H‰n oli er‰‰n pienen talon tyt‰r, seitsem‰n sisaruksen joukosta, ja Elsa oli h‰nen nimens‰. H‰n yksin pysyi rauhallisena ja tyynen‰ koko niin paljon liikuttavan asian suhteen, eik‰ h‰ness‰ n‰kynyt mit‰‰n muutosta, ei vaatetten eik‰ mielenlaadun suhteen. H‰n oli sive‰sti ja hurskaasti kasvatettu tyttˆ, sill‰ h‰nen vanhempansa olivat hurskaita ihmisi‰; muuten oli Elsa kauniimpia ja sievimpi‰ pit‰j‰‰n tyttˆj‰. Elsan vanhemmat olivat hyvi‰ tuttuja set‰ Juho-vainajan ja h‰nen vaimonsa kanssa, ja set‰ Juhon kuoleman j‰lkeen k‰vi leski usein vanhojen tuttujensa tykˆn‰. Kyl‰ss‰ oli tapana neitien kokoontua pitkin‰ talvisina iltoina jonkun neidin kotia, johon kukin toi k‰sityˆt‰ tullessaan; toisena iltana kokoonnuttiin toisen, kolmantena kolmannen tykˆ j. n. e. Niiss‰ he istuivat korkeaan puhteesen, tehden iloisesti k‰sitˆit‰‰n, ja yht‰ iloisesti r‰histen niit‰ n‰it‰. Semmoisia puhde-iltamia kutsuttiin "kˆk‰ksi". Noista kˆkist‰ oli paljon hyˆty‰, sill‰ se synnytti neideiss‰ sek‰ valppautta ett‰ k‰tevyytt‰. Kukaan ei joutanut siell‰ torkkumaan ja itsekunkin tyˆ tuli siell‰ arvostelluksi. Tyttˆjen kˆkk‰‰n eiv‰t pojat saaneet koskaan tulla, sill‰ vanhat ihmiset eiv‰t sit‰ sallineet kahdesta syyst‰. Jos pojat olisivat saaneet tavakseen kulkea tyttˆjen kˆkiss‰, niin he olisivat joutuneet pois koti-ruhmon ja hˆyl‰penkin ‰‰rest‰ ja niin vierauneet omasta tyˆst‰‰n, ja tyttˆjenk‰‰n k‰sitˆiden teosta ei olisi tullut mit‰‰n. Er‰‰n‰ iltana oli taas kyl‰n tytˆill‰ kˆkk‰ ja Elsakin oli siell‰. Puheltiin ja r‰histiin sit‰ ja t‰t‰. Kauvan ei kuitenkaan viipynyt ennenkuin puhe k‰‰ntyi tuohon rikkaasen poikaan, sill‰ se oli kiihke‰ asia. "Saa n‰hd‰ kuka Kanniaiselle tulee em‰nn‰ksi", sanoi er‰s neiti joukosta. "Olisiko tuo sitten mik‰‰n erinomainen onni?" kysyi Elsa rohkeasti. "Miss‰ olisi suurempi onni tarjona jollekulle tytˆlle? Semmoisen talon em‰nn‰ksi!" sanoi joku neiti joukosta. "Talo ja rikkaus ei ole aina ihmisen suurin onni", sanoi Elsa. "Elsa tulee Kanniaiseen em‰nn‰ksi, kuuleehan sen", virkkoi muuan. "Kas min‰ en h‰nest‰ huolisi, vaikka paikalla tulisi kosimaan," sanoi Elsa lujasti. "Voi, voi, Elsa, mit‰ sin‰ puhut". "Niin min‰ puhun". "Ja mink‰ t‰hden?" "Sit‰ ei ole minun pakko tarkemmin selitt‰‰." Tuo ja tuonvertanen puhe teki kˆkk‰‰jiss‰ niin syv‰n vaikutuksen, ett‰ heid‰n iloinen puheensa ja melunsa taukosi hetkeksi siihen; n‰yttip‰ silt‰ kuin he olisivat tulleet vihamielisiksi toisilleen. Ensikerran el‰iss‰‰n olivat he kuulleet lausuttavan halveksivaisia sanoja mahtavasta Kanniaisen poika Juhosta, ja tuo oli heist‰ niin outoa, k‰sitt‰m‰tˆnt‰, harmillista ja viel‰p‰ uhkarohkeaakin. Se kˆkk‰ ei tullut oikein hauskaksi, sill‰ itsekukin oli saanut ‰kki-arvaamatta jotakin uutta miettimist‰. Koetettiin teko-keinoilla saada entist‰ iloisuutta vireille, mutta se ei ottanut oikein onnistuaksensa, ja tavallista aikaisemmin erkausivat kˆkk‰rit jotenkin hajamielisin‰. Monta p‰iv‰‰ ei viipynyt, ennenkuin tuo Elsan kˆkk‰-puhe oli Kanniaisen Juholla tietona. Neideill‰kin -- kauniilla sukupuolella -- on se ruma vika, ett'eiv‰t he ole kielimisest‰ vapaat, varsinkin kuin joku oma etu on kysymyksess‰. Joku noista kˆkk‰-tytˆist‰ oli katsonut soveliaaksi ja ehk‰p‰ edulliseksikin kertoa Kanniaisen Juholle Elsan uppiniskaiset puheet, joihin h‰n hˆysteeksi pani omiansa lis‰ksi. Tuo otti Kanniaisen Juhoon kipe‰sti. Kukaan nuorisosta ei ollut viel‰ koskaan rohjennut h‰nest‰ lausua muuta kuin hyv‰‰ ja olivat he kaikin kokeneet h‰nen yst‰vyytt‰ns‰ ja suosiotansa saavuttaa, ja nyt tuo kˆyh‰ tyttˆ-lunttu rohkenee h‰nest‰ lausua halveksivaisia sanoja. Tuo kaikki oli enempi kuin h‰n jaksoi kantaa ja h‰n aikoi kovasti Elsalle kostaa. Ensi pyh‰-iltana oli kyl‰n nuorisolla tanssit. Kanniaisen Juho ja Elsa olivat myˆs siell‰, sep‰ nyt on tietty. Suuri, komea sali oli tanssi-huoneena. Kun tanssi alkoi, otti Kanniaisen Juho Elsan tanssi-kumppanikseen ja vei h‰nen ensim‰isen‰ permannolle. Kun h‰n oli jonkun kerran h‰nen kanssaan pyˆr‰ht‰nyt, heitti Juho Elsan ‰kki‰ irti ja sanoi: "Kunniani kautta! Eip‰ iso mahtava taida olla niink‰‰n ylpe‰ kuin luulisi, koska olisi mahtunut tanssimaan n‰inkin huonoin kanssa; muutoin en sinua tahdo ollenkaan, min‰ kostin vaan". Elsa punastui. H‰n ‰lysi paikalla mist‰ tuo oli tullut. H‰n muisti silloiset kˆkk‰-puheensa ja harmistui kovin, kun neitienkin joukossa oli kieliˆit‰, joista h‰n oli t‰h‰n asti uskonut paljasta hyv‰‰. H‰n ei ollut kielij‰ itse ja sent‰hden ei h‰n uskonut muistakaan semmoista; muutoin ei Elsa katunut ollenkaan mit‰ h‰n oli tullut Kanniaisen Juhosta sanoneeksi. "Enp‰ min‰ olekaan sinulle kaupankaluksi", sanoi Elsa ujosti. "Jumal'auta! Jos niin olisikin, niin sinulla olisi silloin kelpaamatonta kaupankalua", sanoi Kanniaisen Juho pˆyhke‰sti. Monenlaisia vaikutuksia teki tuo Kanniaisen Juhon pilkan-teko kuulioihin. Mik‰ punehtui harmista, mik‰ vihasta, sill‰ Elsasta pitiv‰t kaikki paljon, h‰nen siveytens‰ ja sievyytens‰ t‰hden. Harvat olivat ne, joille tuo pilkan teko olisi iloa tuottanut, mutta oli niit‰kin kuitenkin joku. Varsinkin er‰‰n tytˆn kasvoissa n‰htiin loistava voittoriemu, mutta sill‰ ilmasi h‰n itsens‰ kielij‰ksi ja koko nuoriso rupesi halveksumaan h‰nt‰. -- Nuoriso olisi tahtonut arvossa pit‰‰ sek‰ Kanniaisen Juhon ett‰ Elsan, mutta he eiv‰t odottaneet Juholta tuommoista k‰ytˆst‰ sive‰‰ tyttˆ‰ kohtaan, jonkat‰hden koko pila enemm‰n v‰hensi kuin toi kunniaa Juholle nuorison silmiss‰. Kanniaisen Juho oli kyh‰nnyt kokoon jonkunlaisen laulun-renkutuksen, jonka tarkoituksena oli perinpohjin h‰v‰ist‰, polkea ja kukistaa tuo itsest‰‰n paljon pit‰v‰ Elsa. Nyt otti Kanniaisen Juho hyvin rehtev‰n aseman isolla aukealla paikalla tanssi-salin lattialla. H‰n pani molemmat k‰tens‰ puuskaan ja toisen jalkansa etupotkaan. Siin‰ asemassa rupesi h‰n laulaa rallattamaan renkutustansa, samassa jalallaan polkea rompottaen kovasti lattiaan. Laulun ensim‰inen v‰rsy kuului: "Elsa-herran hame on kuin Yhden-veitsen tuppi, Elsa itse ihmiseksi Juuri niinkuin pukki. Mamselli on mahtava ja..." "Nytkˆ olen mamselli ja ensin olin herra? Ihmeellisen ‰kkin‰inen muutos!" keskeytti h‰net Elsa. "Niin mutta herrana sin‰, kerj‰l‰inen, itse‰si pid‰t, vaikk'et ole mink‰‰n v‰‰rtti", sanoi Kanniaisen Juho. "En suinkaan niin tuhma ole, sill‰ olenhan nainen ja herrat ovat miehi‰", intteli Elsa. "Oli mit‰ oli, mutta: Elsa-herran hame on kuin Yhden-veitsen tuppi..." "Kuules Juho! Minulla on oma tekem‰ni hame yll‰ni, ja ei minun eik‰ muiden ole tarvinnut sit‰ koskaan h‰vet‰", keskeytti h‰nt‰ taas Elsa. "Niin, mutta se on kuin yhden-veitsen tuppi". "Ei suinkaan, koska se on aivan samaa mallia kuin muidenkin neitien", sanoi Elsa. Sitten astui Juho aivan Elsan nen‰n alle, otti lakin pois p‰‰st‰‰n, kumarsi ja sanoi: "hyv‰‰ p‰iv‰‰ Elsa-mamselli! Milt‰s tuntuu?" "Tuo nyt ei tunnu v‰h‰n p‰‰st‰ milt‰‰n", sanoi Elsa yht‰kaikkisesti. Koko tuon rikkaan ja kunniastaan aran pojan tavattoman k‰ytˆksen ajan oli er‰s solakka, sinisilm‰inen, vaalea-tukkainen poika vuoroon vaalennut, vuoroon punastunut. Luultavasti oli jotakin tapahtunut, joka ei ollut h‰nelle mieleen, tahi likeisesti koski h‰nt‰ itse‰ns‰ ja kenties jommasta kummasta syyst‰ tuli h‰nen punastumisensa ja vaalenemisensa. Nyt otti Kanniaisen Juho entisen rollottavan asemansa ja alkoi: "Mamselli on mahtava ja Suuri h‰ll' on suukin, Leuka pitk‰, nokka paksu..." "No kunniani kautta! Sinun t‰ytyy antaa Elsalle rauha! ƒl‰p‰s t‰m‰ nyt toki, jolta ei ihmiset saa en‰‰n silmi‰ns‰ auki. Elsa on kovin paljon parempi ja kauniimpi sinua; h‰n on liian hyv‰ sinun raa'an ivasi esineeksi. Vaikk'ei sinun kostosi tuumat kuulu kumpaankaan laitaan, paljastaahan vaan oman tyhmyytesi, mutta on tuota ilke‰ kumminkin kuulla", sanoi ‰sken mainittu vaalea-tukkainen nuorukainen, hyp‰ten seisoalleen, ja siten keskeytti h‰n Juhon renkutuksen. "Kuka niin on sinulle sanonut?" kysyi Kanniaisen Juho, vihasta kiiluvin silmin. "Kaikki meist‰, joilla on v‰h‰nk‰‰n kunnian ja rehellisyyden tuntoa", sanoi vastustaja. "N‰hd‰‰np‰! Kˆyh‰ sin‰ olet itsesikin, saatikka sitten muiden puolesta "pulmahin" virkaa pit‰m‰‰n", sanoi Juho ja k‰veli vastustajaansa kohden, nyrkki pystyss‰. "Min‰kˆ kˆyh‰? Sen sin‰ valehtelet. Meill‰ on kodissa kaikkina aikoina ollut el‰m‰n tarpeet omasta ta'asta, emmek‰ ole kuuna herran valkeana tarvinneet sinulta eik‰ sinun kodistasi saada pennin apua, eik‰ meid‰n ole koskaan tarvinnut _kourakaupalla_ omaisuudellemme lis‰‰ hankkia", sanoi uhattu. "Kourakaupalla!? Mit‰ se sana tiet‰‰?" sanoi Juho ja laski nyrkkins‰ alas; samassa h‰n vaaleni n‰ht‰v‰sti. "Sen merkityksen sin‰ mahdat itse parhaiten tiet‰‰", sanoi h‰nen vastustajansa umpikuljuisesti. "Sin‰ tarvitset saada kalloosi, mokoma lurjus", sanoi Kanniaisen Juho ja tˆrm‰si vastustajansa p‰‰lle, mutta samassa tˆytt‰si pari rivakkaa poikaa h‰neen k‰siksi ja vied‰ nujuuttivat h‰nen aika kyyti‰ ulos, sys‰siv‰t h‰nen porrasten p‰‰h‰n, palasivat huoneesen ja panivat oven lukkoon. Sinne j‰i tuo mahtava ja rikas Kanniaisen Juho hammasta puremaan, nyrkki‰ns‰ puristelemaan ja uhkaamaan. Elsa pillahti nyt itkem‰‰n. H‰n oli koettanut olla luja, silloin kun h‰n oli itse h‰vyttˆmyytt‰ vastap‰‰t‰. H‰n tunsi itsens‰ syyttˆm‰sti loukatuksi ja sorretuksi ja siin‰ h‰n voi kyll‰ kest‰‰, mutta h‰n tunsi myˆs itsens‰ puolustetuksi ja sit‰ h‰n ei voinut kest‰‰, se s‰rki h‰nen syd‰mens‰. Toiset kokivat h‰nt‰ lohduttaa mink‰ voivat ja pyysiv‰t, ett'ei h‰n olisi mill‰ns‰k‰‰n noin mit‰ttˆmist‰ puheista ja parjauksista, sill‰ jokainen muka hyvin kyll‰ tiesi miten asiat oikeastaan olivat. "En min‰ h‰nen pilkkansa t‰hden itke, mutta minun on niin paha tahi hyv‰ mieleni; en min‰ itsek‰‰n oikeen tied‰ mitenk‰ se on", sanoi Elsa itkunsa seasta. Pelimanni kehoitettiin sompastaan p‰‰st‰m‰‰n oikein iloinen polska, ett‰ saataisiin iloisessa tanssissa nuot surumielet haihtumaan, ja pelimanni alkoikin koko mahdillaan sys‰t‰ iloista kansallis-polskaa, ja niin tanssi aloitettiin uudestaan. Mutta jos kuinkakin olisi koetettu, ilo ei vaan nyt ilolle tuntunut, kaikkien mieli oli apea ja alakuloinen, sill‰ niihin oli painunut jotakin outoa, joka siell‰ painoi. Kun tuo teko-ilo ei luonnistunut, kuiskasi tuo Elsaa puollustava poika jotakin pelimannin korvaan ja h‰n rupesi paikalla sys‰‰m‰‰n "Porin marssia" ja koko nuoriso ymm‰rsi mit‰ tuo merkitsi. Kynsi kansi l‰hti nyt pois tansseista, ja niin ne tanssit loppuivat. Asian selkeydeksi olkoon mainittu, ett‰ Elsa ja h‰nen puoltajansa kuulutettiin avioliittoon seuraavana sunnuntaina, eik‰ kummaltakaan tullut koskaan syyt‰ katua kauppaansa ja he olivat el‰m‰ns‰ ajan koko paikkakunnassa kunnioitettuja ihmisi‰. NELJƒS LUKU. Kunnian kukkula. Tuon tanssi-tapauksenkos per‰st‰ kyl‰n nuorisolle jauhamista tuli. Ensinn‰kin iljetti heit‰ Kanniaisen Juhon k‰ytˆs Elsaa kohtaan, sill‰ heid‰n aikanaan ei ainakaan oltu koskaan n‰hty siev‰‰ tyttˆ‰ noin kohdeltavan. Mink‰t‰hden tuo sinisilm‰inen poika etup‰‰ss‰ tunsi olevansa velvollinen Elsaa puolustamaan ja pelastamaan ra'an ja tunnottoman pilkkaajan k‰sist‰, selkeni pian itsest‰ns‰, kun he kuuluutettiin avioliittoon. Mutta se ei selvennyt heille, mit‰ tuo "kourakaupalla"-sana merkitsi, jonka Elsan sulhanen oli Kanniaisen Juholle sanonut ja joka sana oli niin pahaa Juhossa vaikuttanut. He koettivat kaikilla keinoilla, yst‰vien oikeudellakin, saada tietoonsa Elsalta ja h‰nen sulhaseltansa tuon sanan perustusta, mutta turhaan, asia pysyi vaan yht‰ pime‰n‰ kuin ennenkin, sill‰ vaaditut eiv‰t antaneet mink‰‰nlaisia selityksi‰. "Aikapa sen n‰ytt‰‰", oli Elsa vaan er‰‰lle yst‰v‰lleen lausunut, kun t‰m‰ kovin h‰nt‰ kahdenkesken uteliaisuudellansa h‰tyytti. Siin‰ kaikki. Luultavasti oli Elsalla ja h‰nen sulhasellansa tieto siit‰ rikoksesta, jonka Kanniaisen Juho oli set‰ns‰ kuolema-hetkell‰ tehnyt, ja tuo tieto lienee heille kulkenut set‰-Juhon lesken kautta, joka -- niinkuin jo tied‰mme -- usein seurusteli Elsan vanhempien kanssa. Elsa, sulhasineen, piti tuon salaisuuden tarkasti hammastensa takana, heitt‰en todellakin ajan vastattavaksi ja selvitett‰v‰ksi ne kysymykset, joihin heilt‰ vastausta vaadittiin, ja se ehk‰ olikin paras keino. Niin tuo rettelˆ loppui ja v‰hitellen joutui koko asia unhotuksiin. Kanniaisen Juhokin rupesi itse‰ns‰ sievemm‰sti k‰ytt‰m‰‰n nuorison joukossa, sill‰ h‰n selv‰sti huomasi, ett'eiv‰t neidet ja toiset nuorukaiset hyv‰ksyneet h‰nen k‰ytˆst‰ns‰. Nuoriso piti taas Juhon ennen pitk‰‰ samassa arvossa kuin ennenkin, kun n‰kiv‰t h‰nen parantaneen el‰m‰ns‰. Kanniaisen Juho rupesi nyt naima-hommaan. Oli pit‰j‰‰ss‰ maan valio, rikas talo, jossa oli Kaisa niminen tyt‰r. H‰n oli talon haltiain ainoa tyt‰r, vaan ei ainoa lapsi, sill‰ heill‰ oli myˆs yksi poika. Kaisan vanhemmat olivat siivoa v‰ke‰, mutta sen hekin kyll‰ tiesiv‰t, ett‰ he olivat rikkaita. Kun Kaisan is‰ sattui joskus olemaan v‰h‰n hiplakassa, puhui h‰n silloin, kuinka onnellisen naimisen se saa, joka voittaa Kaisan -- syd‰menkˆ? Ei vaan, joka voittaa Kaisan h‰nen -- is‰lt‰‰n. Silloin luopuisi muka tuhansia myˆt‰j‰isiksi. Hyvin kyll‰ ymm‰rrettiin mit‰ tuohon Kaisan voittamiseen tarvittiin p‰‰asiallisesti, nim. -- rahaa -- rikkautta. Vaikka he olivat siivoja ja kaikilta kunnioitettuja ihmisi‰, t‰ytyy kuitenkin tunnustaa, ett‰ heid‰n katsanto-ja k‰sitys-tapansa olivat aikojen kuluessa tulleet hiukan itsepintaisiksi ja -- teid‰n luvallanne sanoen -- typeriksikin, ja tuo oli tapahtunut heid‰n rikkautensa vuoksi. Sent‰hden eiv‰t he koskaan voineet katsoa ihmissyd‰meen, sill‰ siin‰ oli aina edess‰ joko rikkaus tai kˆyhyys, joiden t‰hden ihmiset n‰yttiv‰t heid‰n silmiss‰‰n aina senn‰kˆisilt‰, mink‰laiset rinta-varustukset kullakin oli. Noiden rinta-varustuksien ylitse katselivat he ihmisi‰, niinkuin kuvapatsaita, vaan ei niinkuin el‰vi‰, tunnokkaita ihmisi‰. Jos jonkun rintavarustukset olivat tehdyt rikkaudesta, rahasta, tavarasta, viljasta, karjasta, n‰ytti niiden takana olija heist‰ pitk‰lt‰ kulta-mˆhk‰leelt‰ mutta oliko jonkun etuvarustukset raketut paljoista lapsista tyˆst‰, vaivasta, hiest‰, k‰rsimyksist‰, kyyneleist‰ ja tyhjist‰ kukkaroista, silloin ei niiden takana olija Kaisan vanhempien silmiss‰ n‰ytt‰nyt kuin laho-kannolta, joka saisi m‰d‰t‰ ja kaatua, mit‰ pikemmin sen parempi, pois tuosta tielt‰ ja ihmisien vaivoina olemasta. Semmoinen katsantotapa Kaisan vanhemmilla oli. -- Mit‰ itse Kaisaan tulee, oli h‰n sive‰, hell‰luonteinen ja kaikin puolin moitteeton tyttˆ. Ei kuitenkaan k‰y kielt‰minen, ett'ei Kaisa ollut perinyt vanhempiensa katsanto-tapaa ihmisien tuntemisessa, sill‰: "sukuhunsa on suopet‰j‰" ja "omena ei kauas puusta putoa". Tuommoiset olivat ne ihmiset, joiden tykˆ Kanniaisen Juho k‰‰ntyi naima-tuumissaan. Edelt‰p‰inkin jo voimme arvata, ett‰ Juhon asiat hyvin menestyiv‰t sek‰ vanhempien ett‰ tytˆn luona. Olivathan he rikkaita kahden puolen; siin‰ oli kyll‰ksi, sill‰ ihmis-syd‰n, tuo sis‰llinen ihminen, ei tullut kysymykseenk‰‰n kummaltakaan puolelta. P‰‰t‰ pahkaa tehtiin naima-liitto ja siit‰ liitosta iloittiin molemmin puolin, mutta iloakin iloisempaa oli Kanniaisella, sill‰ siell‰ tiettiin talon jo ennest‰‰nkin suurien varojen saavan tuossa kaupassa runsaan lis‰yksen. Olipa Kanniaisellakin kuitenkin niit‰, joita ei en‰‰n mitk‰‰n ilot iloittaneet. Ne olivat Laurin vaimo ja set‰-Juhon leski. K‰rsiv‰ ‰iti-parka tiesi aivan hyvin, ett'ei veriruskea rikos l‰hde pois eik‰ lakkaa kostoa huutamasta sill‰, jos uutta lis‰-rikkautta tuodaan taloon, vaan ett‰ siihen tarvitaan totinen katumus ja el‰m‰n parannus ja rikoksen sovittaminen; semmoisia ei ollut is‰ll‰ eik‰ pojalla, ja siit‰ ymm‰rsi, siit‰ huomasi ‰iti, ett‰ koston k‰si ei ollut poistettu, n‰ytt‰kˆˆnp‰ el‰m‰ kuinkakin loistavalta ja lupaavalta tahansa. Vainajan leski suri kovin miehens‰ kuolemaa. Entinen tahi oikeammin nykyinen koti tuntui h‰nelle kaiken haaran kautta ik‰v‰lt‰ ja kolkolta. H‰n tiesi ja tunsi selv‰sti tunnossaan, ett‰ h‰nelle oli tehty paljon v‰‰ryytt‰: h‰nen omaisuutensa oli anastettu yhdell‰ tahi toisella tavalla: h‰nen rahansa olivat varastetut, ja ett'eiv‰t varkaat olleet mist‰‰n muualta kotoisin kuin kotoa, sen h‰n hyvin kyll‰ tiesi, sill‰ h‰nelle oli j‰ljest‰ p‰in ilmestynyt vissej‰ merkkej‰ siihen, vaan ei kuitenkaan niin riitt‰vi‰, ett‰ olisi asian toteen saanut. Kolkko, raskas oli h‰nen el‰m‰ns‰ noiden t‰hden talossa, jossa h‰nt‰ muka suuresta armeliaisuudesta ylˆnkatseellisesti hoidettiin ja el‰tettiin. H‰n olisikin jo aikoja mennyt tipotiehens‰ koko talosta, sill‰ h‰nest‰ tuntui paremmalta el‰‰ vaikka kiven raossa kuin tuommoisessa v‰‰ryyden pes‰ss‰, mutta h‰nen k‰lyns‰ murheellinen ja kituva tila pid‰tti h‰nt‰ pysym‰‰n paikallansa, sill‰ h‰nen k‰vi kovin s‰‰liksens‰ k‰ly-parkaansa, jolla ei ollut yht‰‰n ihmist‰ koko talossa, jolle h‰n olisi saattanut syd‰mens‰ avata. Mit‰ siit‰ oli. Noiden kahden olennon murheellinen ja raskas tila ei voinut v‰h‰‰k‰‰n masentaa sit‰ iloa, mik‰ is‰ll‰ ja pojalla oli taas, kohti tulleen uuden onnen t‰hden. Kanniaisen talossa oli nyt vaan paljon hommaa tulevien h‰iden t‰hden, jotka piti saada komeat jos komeat niin rikkaalle naima-miehelle ja naitavalle kuin heist‰ kumpikin oli. Mit‰p‰ siit‰ jos talon em‰nt‰ makasikin vuoteessa liikkumattomana ja l‰heni loppuansa. Mit‰p‰ siit‰ jos set‰ Juhon leski olikin iloton ja raskaalla mielell‰, sill‰ h‰nen rahansa ja muut tavaransa olivat hyv‰ss‰ tallessa, yll‰ pit‰m‰ss‰ suvun kunniaa, ja toista oli tulossa. Ei nyt joutanut lukua pit‰m‰‰n kahdesta nurrusunterista, he saivat el‰‰ ja olla kuten heid‰n halutti; t‰ss‰ oli muita parempiakin teht‰vi‰ ja toimitettavia. M‰‰r‰tty h‰‰p‰iv‰ tuli. Suuri, mahtava ja lukuisa h‰‰vieras-joukko kokousi taloon. Vihkimys toimitettiin tavallisilla kirkollisilla menoilla. Sen j‰lkeen k‰‰ntyi parikunta selin salin per‰sein‰‰n ja h‰‰v‰ki rupesi onnea toivottamaan nuorelle parikunnalle, pappi edell‰, muut j‰ljest‰. Juuri kun onnentoivotus oli alkanut, tuli talon piika-tyttˆ kiireesti h‰‰-huoneesen ja katseli h‰t‰isesti ymp‰rillens‰. Viimein h‰n sukelsi v‰kijoukon l‰vitse er‰‰sen nurkkaan; siell‰ oli set‰ Juho-vainajan leski. "Em‰nt‰ k‰ski teid‰n kiiruusti tulla h‰nen tykˆns‰", kuultiin pii'an kuiskaavan lesken korvaan. Leski ja piika l‰htiv‰t heti. Sairaan kamariin tultuansa, havaitsi leski heti, ett'ei h‰nen k‰lyns‰ loppu ollut kaukana. Sairas viittasi piika-tytˆn poistumaan ja h‰n totteli. Kun he olivat j‰‰neet kahden kesken, sanoi sairas heikolla ‰‰nell‰: "Min‰ tunnen lasini jo juosneen tyhjille. Minun omaatuntoani painaa hirmuinen salaisuus, jota en ole tohtinut kenellek‰‰n ilmoittaa, mutta min‰ en tohdi sen kanssa menn‰ Jumalan tuomioistuimen eteen, jos en min‰ sit‰ ilmoita. Minulla ei ole yht‰‰n ihmist‰ koko maailmassa muita kuin sin‰, rakas k‰lyni, jolle voisin syd‰meni avata, mutta sinultakin on minun t‰ytynyt salata t‰h‰n asti tuo hirmuinen omantunnon vaivani. Voi rakas k‰lyni! Sinua on julmasti petetty ja -- varastettu..." "Min‰ tied‰n sen", keskeytti h‰net leski. "Niin mutta et tied‰ kuka varas on. -- Oi, Jumalani, mit‰ minun t‰ytyy ilmoittaa! Varas on minun -- minun poikani", sanoi em‰nt‰ ja raukesi voimattomuuteen. "Min‰ olen jo kauvan aavistanut rahojemme varkaan olevan kotoa, mutta en ole osannut ajatella, ett‰ varas olisi juuri poika Juho. Paremmin olen tuota ilkitekoa luullut Laurin tyˆksi", sanoi leski. "Lauri ei sit‰ ole tehnyt, mutta ei h‰n ole parempi kuin poikakaan, sill‰ h‰n tiesi heti asian tapahduttua poikansa ruman teon ja h‰n vaan iloitsi siit‰. Oikeastaan onkin tuo kauhea rikos Laurin syy, sill‰ h‰n on pienest‰ pit‰in puollustanut lastemme rikoksia ja her‰tt‰nyt heiss‰ ahneuden himoa, ja nyt se on mennyt jo niin kauas. Tuo on tehnyt kovin kipe‰‰ syd‰melleni, mutta minun on t‰ytynyt kaikissa vai'eta ja mykk‰n‰ kantaa raskasta suruani. Min‰ en kest‰nyt sit‰ ankaraa syd‰meni tuskaa, joka jo kauan, yˆt‰ ja p‰iv‰‰ on raskaana taakkana painanut minua. Minun terveyteni, voimani ja henkeni ovat riutuneet murheesta lasteni t‰hden ja pian ovat minun vaivani ja murheeni loppuneet. Kenties onkin se paras, kun p‰‰sen pois, n‰kem‰st‰ sit‰ vanhurskaan Jumalan kostoa, joka heit‰ viel‰ kerran kohtaa, sill‰ ei Herra j‰t‰ rankaisematta niin syv‰‰n turmelukseen langenneita. Ainoa keino tuon rangaistuksen v‰ltt‰miseen olisi totinen parannus ja katumus, mutta min‰ pelk‰‰n sen heilt‰ j‰‰v‰n tekem‰tt‰, sill‰ t‰m‰n maailman el‰m‰n suru ja rikkauden himo on heid‰n syd‰miins‰ jo niin syv‰lle juurtunut, ett'ei siell‰ ole en‰‰n siaa paremmille tunteille -- -- jospa he kuitenkin viel‰ her‰isiv‰t, jospa he saisivat silm‰ns‰ auki ennenkuin heid‰t saavuttaa ajallinen ja ijankaikkinen kosto, -- Jumalani, voi, voi!" vaikeroitsi tuo kuolemaisillansa oleva, miest‰ns‰ ja lapsiansa s‰‰littelev‰ ja rakastava ‰iti. "Mill‰ ajalla poika Juho teki tuon ruman tyˆns‰?" kysyi leski. "Voi Jumalani! Juuri set‰ vainajan kuolema-hetkell‰. Sep‰ se tekee rikoksen raskastakin raskaammaksi. Siit‰ sen selv‰sti n‰kee, kuinka syv‰lle turmelus on istunut ja istutettu, kun saattaa juuri samalla hetkell‰ menn‰ varastamaan, jolloin toinen kutsutaan Jumalan tuomioistuimen eteen tili‰ tekem‰‰n tˆist‰ns‰. Oi Jumalani! Semmoinen omatunto on paatunut; se on jo poltinraudalla merkitty. Voi, voi! Se on kauheaa ajatella". "Rakas k‰lyni!" sanoi leski. "Min‰ pyyd‰n sinua: ‰l‰ vaivaa heikkoja sielusi ja ruumiisi voimia noin surullisilla ajatuksilla. -- Ne heikontavat sinua. Heit‰ kaikki Jumalan k‰teen, H‰n toimittaa kaikki parhaiten". "Voi, voi! Min‰ en saa niit‰ ajatuksia pois mielest‰ni, puolisonna ja lasten ‰itin‰. Min‰ rakastan ja -- -- k‰rsin paljon, kovin paljon -- voih -- voih", puheli sairas heikolla ‰‰nell‰ ja samassa vaaleni h‰n aivan kalpeaksi ja kuollon kalvo peitti h‰nen himme‰t ja riutuneenn‰kˆiset silm‰ns‰. Leski n‰ki k‰lyns‰ lopun l‰hestyv‰n. Sent‰hden juoksahti h‰n toisesta huoneesta k‰skem‰ss‰ sen piikatytˆn, joka h‰nt‰ oli k‰ynyt sairaan tykˆ k‰skem‰ss‰ ja joka oli sairasta jo pitemm‰n aikaa hoitanut. Kun he tulivat sairas-huoneesen, ei sairas jaksanut en‰‰n puhua. H‰n ojensi k‰tens‰ k‰lyllens‰ ja leski otti sen omaansa. Siihen j‰tti h‰n k‰tens‰ lep‰‰m‰‰n hermotonna ja rupesi tekem‰‰n loppua. Tovin ajan per‰st‰ ei h‰n ollut en‰‰n el‰vien joukossa. Leski olisi toimittanut sanan muillekin, mutta ei h‰nell‰ ollut siihen aikaa. Kun leski ja piikatyttˆ olivat enimm‰st‰ surustaan ja itkustaan tyyntyneet, meniv‰t he h‰‰-huoneesen. Siell‰ eli iloinen melu ja pauhu. Ei yksik‰‰n h‰‰tuvassa olijoista osannut aavistaakaan, ett‰ er‰s syd‰n juuri oli katkennut siit‰ syyst‰, josta is‰ ja poika ehk‰ juuri parahillaan syd‰mest‰ns‰ iloitsivat, nimitt‰in v‰‰r‰n tavaran ja rikkauden saamisesta. Kun Lauri havaitsi pii'an ja lesken silmien olevan vesiss‰, k‰veli h‰n tytˆn ohitse ja nyk‰si h‰nt‰ hihasta menness‰‰n. Tyttˆ ymm‰rsi nyk‰‰semisen ja l‰hti j‰lkeen. "Mik‰ sinua vaivaa?" kysyi Lauri, kun olivat tulleet kahden kesken. "Em‰nt‰ on kuollut", sanoi tyttˆ itkunsa seasta. "Eikˆ muuta? Se ei ollut mik‰‰n odottamaton asia", sanoi Lauri yht‰kaikkisesti. "Niinkˆ sanotte?! Eikˆ siin‰ jo ole syyt‰ suruun? Voi, voi! Em‰nt‰ oli niin hyv‰", sanoi tyttˆ, kummastuksissansa is‰nt‰ns‰ kylm‰st‰ k‰ytˆksest‰ noin surullisia uutisia kuullessansa, yh‰ viel‰ itke‰ tyrskien. "Kyll‰, kyll‰, mutta h‰n oli jo kauvan kivuloinen; ei ollut muuta odottamista. Rauhoitu nyt jo! On sopimatonta itke‰ n‰in paljojen vierasten aikana ja t‰mmˆisiss‰ pidoissa. Meid‰n on unhottaminen t‰n‰‰n surulliset asiat", sanoi Lauri, ik‰‰nkuin korjaten tytˆn mielest‰ sopimatonta ensim‰ist‰ puhettansa, mutta joka ei ensink‰‰n tullut tytˆn mielest‰ korjatuksi. Tuon sanottuansa, l‰hti is‰nt‰ pois, mutta tyttˆ j‰i itke‰ nyhkim‰‰n. Sill‰ v‰lin oli h‰‰v‰ki havainnut lesken surullisen tilan ja k‰‰reytynyt h‰nen ymp‰rillens‰. He kyseliv‰t syyt‰ h‰nen ja tuon pii'an suruun, joka is‰nn‰n j‰ljess‰ meni toiseen huoneesen. Leski selitti heille, ett‰ talon em‰nt‰ oli juuri kuollut ja ett‰ tuo tapaus oli heid‰t tehnyt surumieliseksi. Silloin olivat h‰‰menot sill‰ rajalla, ett‰ h‰‰tanssi olisi pit‰nyt juuri aloittaa, kun tuo kuollon sanoma levisi h‰‰v‰keen. Tuo tieto teki heihin syv‰n vaikutuksen. He tulivat kaikin alakuloisiksi ja nuorisoltakin n‰ytti tanssihalu kokonaan loppuneen. Juuri kuin tuo alakuloisuus oli h‰‰v‰ess‰ korkeimmallaan, tuli Lauri h‰‰huoneesen. Harmikseen havaitsi h‰n h‰‰v‰en saaneen tiedon asiasta, jonka h‰n oli huolellisesti aikonut heilt‰ salata ja jota h‰n oli tytˆnkin kielt‰nyt kenellek‰‰n sanomasta. Pelimannit olivat jo ennen tuota surullista uutista viritelleet viulujansa, lumputelleet niit‰ sormillansa ja tavasta p‰r‰ytt‰neet niist‰ jonkun mieleisens‰ etus‰veleen, ik‰‰nkuin kutkuttaaksensa tanssihaluisten korvia ja her‰tt‰‰ksens‰ heiss‰ intoa kohta alkavaan huimaavaan tyˆhˆn. Mutta tuo kuollon sanoma oli heilt‰kin vienyt kaiken peli-innon: viulut riippuivat mykkin‰ sein‰ll‰ nauloissaan ja pelimannit istuivat "allap‰in, pahoilla mielin, kaiken kallella kyp‰rin", hekin mykkin‰ ja miettiv‰n n‰kˆisin‰ ja koko h‰‰v‰ess‰ vallitsi semmoinen alakuloisuus, ett‰ olisi noiden h‰iden luullut muuttuneen peijaisiksi, ainoastaan joku nuorukainen tahi neito loi kysyv‰n ja samassa pelk‰‰v‰n silm‰yksen joko pelimanneihin taikka heid‰n soittoneuvoihinsa. Heti ensi silm‰yksell‰ huomasi Lauri, mik‰ tuon alakuloisuuden oli synnytt‰nyt. H‰n tuli keskelle h‰‰huonetta ja siis keskelle tuota alakuloista h‰‰-joukkoakin ja silm‰eli synk‰sti ymp‰rilleen, n‰ht‰v‰sti haparoitsi h‰n jotakin kokoon, sanoaksensa sen sitten vieraillensa. "Hyv‰t vieraat! Miksik‰ te olette nyt niin hiljaa ja surullisen n‰kˆisin‰ kuin hautajaisissa?" sanoi Lauri, tovin mietitty‰ns‰. "Eiv‰tkˆ n‰m‰t h‰‰t ole tavallansa muuttuneetkin hautajaisiksi?" sanoi joku viimein vierasten joukosta. "Hyv‰t yst‰v‰t! Ei niin. Tosin tuo tapaus on jotenkin surullinen, vaan ei mik‰‰n odottamatoin. H‰nen aikansa oli t‰n‰‰n, meid‰n huomenna. ƒlk‰‰ antako sen iloanne h‰irit‰, sill‰ nyt on h‰‰t, hautajaiset pidet‰‰n sitten kun niiden aika tulee. Antakaa vaan, pelimannit, sompanne keikkua ja kielien laulaa!" sanoi ja kehoitti Lauri. Pelimannit ottivat viulut sein‰lt‰ ja rupesivat niit‰ taas virittelem‰‰n. Sitten he rupesivat koettelemaan, lˆytyisikˆ niiss‰ viel‰ n‰inkin surullisena aikana iloisia s‰veli‰, mutta tuo koetteleminen ja tunnusteleminen k‰vi heilt‰ niin arasti ja ujosti, kun he olisivat pelj‰nneet jonkun koston taivaasta lankeavan heid‰n p‰‰llens‰. Tuohon yhtyi viel‰ se kumma, ett‰ nyt juuri nousi ankara ukon-ilma, sill‰ kes‰ oli kauneimmallansa. Juuri kuin pelimannit p‰‰steliv‰t viuluistansa ensim‰isi‰ tanssin s‰veli‰, t‰r‰hti hirmuinen ukkosen pamaus. Tuota odottamatonta uutta estett‰, uutta omantunnon s‰ikytt‰j‰‰, s‰ik‰htiv‰t pelimannit niin, ett‰ toiselta heist‰ putosi viulu lattialle ja kaikki h‰‰v‰ki tyhmistyi kovin ja itsekukin lysmistyi ja kyyr‰ysi mihin suinkin p‰‰si, mutta pois nyt vaan kunkin teki mieli keski-lattialta. Laurikin s‰ik‰hti tuota odottamatonta kohtausta niin, ett‰ h‰n j‰i seisoa tollottamaan keskelle lattiaa, eik‰ h‰nell‰ ollut sanaa suuhun tulevaa. Se, joka ensiksi toipui h‰mm‰styksest‰, oli sulhanen. H‰nt‰ harmitti kovin nuot h‰ille niin sopimattomat ja odottamattomat vastakohdat kuin kuolema ja ukon-ilma olivat, jotka n‰yttiv‰t ik‰‰nkuin liittoontuneen yhteisill‰ voimilla turhaksi ja surulliseksi tekem‰‰n h‰nen kunnia- ja ilop‰iv‰‰ns‰. H‰n ei olisi mielell‰ns‰ n‰hnyt noiden tapausten noin syv‰sti vaikuttaneen vieraisiin, eik‰ pelimanneihin, kuin se kumminkin nyt oli tehnyt, ja tuota surullista tilaa oli h‰n nyt mielest‰ns‰ velkap‰‰ kaikin tavoin poistamaan ja hajoittamaan. "Miksi te kaikin olette noin s‰ik‰yksiss‰ ja murheellisina?" sanoi h‰n. "Luonnollisia asioitahan kuolema ja ukkonen ovat, joita kumpaakaan emme voi surullamme olemattomiksi tehd‰. Alotetaan tanssi! Jumala tiet‰‰ meid‰t kaikkein olevan syntisi‰ ihmisi‰, vaikk'emme tanssisikaan. Pelimannit, alkakaa!" Pelimannit alkoivat taas pelvolla ja varovasti p‰‰stell‰ viuluistaan s‰veli‰, mutta niin arasti ja hiljakseen kuin olisivat he varoneet, ett'ei Jumala olisi kuullut tuota heid‰n synnillist‰ tyˆt‰ns‰, jonkalaisena he olivat omissatunnoissaan oppineet sen lapsuudesta opitun k‰sityksen ja opin mukaan pit‰m‰‰n, mutta joka heille muutoin oli niin mieluista tyˆt‰. Tuota arkuutta ja pelkurimaisuutta enensi heiss‰ viel‰ yh‰ uudistetut ukkosen jyr‰hdykset, jolloin he aina uudestaan s‰ps‰htiv‰t, vetiv‰t niskansa kyyryyn ja hiljaa siunailivat. Koko h‰‰v‰ki siunaili myˆs joka kerta kun salahma v‰l‰hti, jonkat‰hden koko tuossa suuressa ihmis-joukossa ei kuulunut muuta kuin yht‰ ja samaa ‰ss‰n sihin‰‰. Kun kaikki olivat noin arkana ja hartaana, niin itsest‰‰nh‰n seurasi se, ett‰ pelin yritykset raukesivat nyt joka uuden jyr‰hdyksen aikana. Tuo ukkonen n‰yttikin t‰ll‰ kerralla olevan hyvin tyly h‰‰menoja kohtaan, sill‰ se ei leppynyt eik‰ talttunut yht‰‰n sulhasen lepytys-puheesta, eik‰ h‰‰v‰en hartaista siunauksista, vaan jyr‰ytteli, paukautteli ja salamoitsi kelpo lailla kaikista niist‰ huolimatta. P‰‰lle p‰‰tteeksi oli ukkonen t‰ll‰ kerralla tuiki pitk‰veteinen ja harvatoiminen, sill‰ pilvet kulkivat hyvin hitaasti, pamaukset ja salahmat olivat harvat, mutta sen ankarammat, ja seuraus oli, ett‰ pelimannit eiv‰t uskaltaneet pelata en‰‰n ensink‰‰n noin usein uudistettujen ankaroiden muistutuksien t‰hden; he panivat viulunsa taas sein‰lle naulaan ja odottivat pelvolla mik‰ tuosta viimeinkin tulisi. Mutta "p‰‰ se tulee vet‰v‰lle", ja niinp‰ k‰vi t‰ss‰kin. Pilvet meniv‰t kumminkin ohitse, vaikka hitaastikin, jyr‰hdykset ja salahmat alkoivat kuulua ja n‰ky‰ yh‰ etemp‰‰ pohjoisesta ja taivas alkoi selvet‰ ja kirkastua. "Nyt ainakin uskallamme alkaa tanssin; ottakaa pelimannit viulunne ja alkakaa! Jos ik‰mme olemme noin arkoja, niin emme saa tanssia koskaan n‰iss‰ h‰iss‰", sanoi sulhanen. Sulhasen kehoitus tuntui nyt jo h‰‰vierasten mielest‰ oikeutetulta. Taivas n‰ytti selkenev‰n ja ukkosen jyr‰hdykset kuuluivat jo kaukaa pohjoisesta. Tuo ‰kkin‰inen kuollon sanomakin oli mieliss‰ laimennut ja vakaantunut. Jaksettiin nyt jo maltillisesti ja tyyneesti ajatella, ett‰ kuolema on v‰ltt‰m‰tˆn kaikille ihmisille, ja niin heille itselleenkin. Sen vuoksi ei se tuntunutkaan heist‰ en‰‰n niin hirmuiselta ja oudolta, kuin se ‰skett‰in oli tuntunut. Siis tuo vast'ik‰‰n niin tunnokas ja kuoleman pelvosta harras joukko oli vaaran poistuttua valmis vaihtamaan ‰skeiset surulliset, lannistavat ja s‰ihkyv‰t tunteensa ja ja ajatuksensa iloisempiin k‰yt‰nnˆllisiin toimiin, -- tanssiin. Esitys siis hyv‰ksyttiin yleisell‰ suostumuksen ‰‰nn‰hdyksell‰. Sulhanen ja morsian rupesivat ylk‰pojista ja morsianpii'oista lajittelemaan pareja, sill‰ semmoinen oli paikkakunnan tapa, ett‰ heid‰n tuli sulhasen ja morsiamen kanssa yhten‰ alkaa h‰‰tanssi, jota kuitenkin puhemies muorinsa kanssa etunen‰ss‰ johti. Kun parit oli saatu valmiiksi, mentiin toiseen huoneesen, jossa ne lopullisesti j‰rjestettiin per‰kanaiseen riviin. Pelimannit asettuivat etummaisiksi, ja p‰‰stiv‰t soittimistansa iloisen h‰‰marssin. Samassa l‰htiv‰t he astelemaan edell‰ h‰‰huoneesen, ja koko parillinen nuoriso-joukko marssi ryhdikk‰‰ss‰ tahdissa per‰ss‰. H‰‰huoneesen tultuansa marssivat he renkaassa ymp‰ri huoneen, mutta pˆyd‰n p‰‰h‰n tultuansa seisahtuivat pelimannit ja samassa koko joukko. Pelimannit istuivat pˆyd‰n p‰‰h‰n ja viritteliv‰t viulujansa muiden seisoessa parittain siin‰ paikassa, mihin kukin oli j‰‰nyt. Tapa oli semmoinen, ett'eiv‰t tanssin aloittajat l‰hteneet liikkeelle ensim‰isen eik‰ toisenkaan pelin yrityksen j‰lkeen, mutta vasta kolmannella. Sill‰ v‰lin viritteliv‰t pelimannit viulujansa, ik‰‰nkuin mielipahoissaan kuin ei tuokaan muka kelvannut, vaikka he kokivat parastansa panna. Juuri kuin pelimannit oikein haltioissaan laskettivat kolmannen polskansa ilmoille ja kun tanssin aloittajat olivat kumartaneet toisillensa, ja ottaneet muutamia tahdikkaita askeleita, tapahtui niin hirmuinen r‰j‰hdys, ett‰ koko huone vapisi perustuksiansa myˆden niinkuin sarpa virrassa. Kartanon puoleinen sein‰ n‰ytti lent‰v‰n kaikenni pois, sill‰ se sujui ja lainehti juuri kuin joku vaippa. Joka liite n‰kyi silm‰n r‰p‰yksen ajan l‰vitse ja niist‰ n‰ytti tuli pursuvan huoneesen. Morsius-kruunu p‰‰ss‰ oleva morsian sai niin kovan t‰r‰yksen, ett‰ h‰net t‰ytyi tunnottomana kantaa toiseen huoneesen. H‰‰huoneen takassa oli kiehumassa kauhean iso kahvipannu. Tuon r‰j‰hdyksen tapahtuessa kimahti se tiukealla ‰‰nell‰ ja samassa silm‰n r‰p‰yksess‰ ilmestyi sen kylkeen peukalon p‰‰n kokoinen reik‰, niin pyˆre‰ ja sile‰, ett‰ se oli juuri kuin sorvattu. Siit‰ rupesi kuuma kahvi hˆlisem‰‰n kuumaan poroon, ja siit‰ syntyi semmoinen pauhu ja porina, ettei kukaan huoneessa olija voinut toisensa puhetta kuulla. Eip‰ paljon paremmin ollut n‰kemisenk‰‰n kanssa, sill‰ kuuma hˆyry ja tuhka t‰ytti huoneen tuokiossa. Se tunkeusi ihmisien henkeen ja silmiin, niin ett'eiv‰t he kyenneet muuta tekem‰‰n kuin ‰hkim‰‰n, puhkimaan, yskim‰‰n ja silmi‰ns‰ suojaamaan tahi raapimaan. Er‰s vanha ukko sattui tuon iskun aikana istumaan takan luona tuolilla. H‰n oli juuri pannut tupakkaa messinkihelaiseen ja lyhytvartiseen niver‰piippuunsa. H‰n oli sytytt‰nyt sen takasta otetulla valkealla, ja veteli siin‰ lepeellisesti savuja. Tuon r‰j‰hdyksen sattuessa kirposi piippu ukon suusta. Se pingahti ensinn‰ takanper‰‰n, sielt‰ lattialle, ja siin‰ se hyppeli kuin papu rummun pohjalla. Ukko paljahti tuolineen kumoon, ja h‰nen tukkansa oli syttynyt palamaan. H‰n oli senverran toperruksissa, ettei h‰nell‰ itsell‰‰n olisi ollut ‰ly‰ sit‰ sammuttaa. Mutta kaikeksi onneksi oli er‰s kokki niin luja, ett‰ h‰n heti sai k‰teens‰ suuren vaskikauhan, jonka sama iili oli h‰nen k‰dest‰ns‰ pois lyˆnyt. Sen pisti h‰n vett‰ t‰yteen ja holvasi sen ukon p‰‰h‰n. Siit‰ sammui ukon tukka ja h‰n itsekin selveni tuon kylm‰n ja runsaan kasteen saatuansa, mutta hyvin h‰n sanoi korviansa kirvelev‰n. Rupesipa tuo avulias kokkikin, joka ukon p‰‰n sammutti, j‰ljest‰p‰in kipuansa ja pahoinvointiansa valittelemaan. Siell‰ t‰‰ll‰ sai aina joku jonkunlaisen komauksen, pyyhk‰yksen, nyhj‰yksen tai survauksen ja noiden t‰hden oli ihmisi‰ siell‰ t‰‰ll‰ nurin narin ja h‰mm‰stys oli ensim‰lt‰ niin suuri, ett'ei tietty mit‰ ajatella ja tehd‰. Lukia kai tahtoisi tiet‰‰, mist‰ tuo r‰j‰hdys tuli. Ennest‰‰n jo tied‰mme olleen kovan ukonilman juuri silloin kun ensikerran tanssia aivottiin aloittaa. Vaikka ukon-ilma n‰ytti jo menneen sivu, oli kuitenkin er‰s sen haara eli piili tullut viel‰ j‰ljest‰, ik‰‰nkuin katsomaan kuinka pysyv‰inen tuo ‰skˆinen ihmisien katumus ja jumalisuus oikeastaan oli. Useissa paikkakunnissa on kansalla se tapa, ett‰ Juhannukseksi tuodaan mets‰st‰ kotia pitk‰ sirokuusi. Se kuoritaan puhtaaksi, joka on mahlan aikana helppo tehd‰. Latvaan j‰tet‰‰n tupsu ja sitten pystytet‰‰n kuusi keskelle kartanoa, jossa se saapi sitten olla tulevaan Juhannukseen, jolloin uusi kuorittu kuusi poistaa vanhan. Tuommoinen uljas kuorittu kuusi oli Kanniaisenkin kartanolla. Kes‰ oli jo siksi kulunut Juhannuksesta, ett‰ kuusi oli kuivunut kokonaan. Tuohon korkeaan nirkkoon oli ukkosen j‰lki-iilin mieluinen iske‰. Ja kun kuiva puu oli huono johdattaja, rep‰isi salahma sen tuhansiksi pirstaleiksi. Joku h‰‰vieraista oli toperruksistansa sen verran selvennyt, ett‰ oli kontturoinut ulos. Sielt‰ palatessaan toi h‰n sen ilo-sanoman tyhmistyneelle v‰elle, ett‰ ukkonen oli s‰rkenyt kartano-kuusen. Tuo tieto loi hieman lohdutusta s‰ik‰htyneiden ihmisien silmiin, sill‰ asia alkoi n‰ytt‰‰ aivan ihan luonnolliselta. Mentiin miehiss‰ ulos katsomaan tuota ihmett‰ ja kummaa. Siell‰ havaittiinkin tuo vasta saatu viesti todeksi ja paljon muuta oikeaa keksittiin siell‰. Kuusi oli h‰vinnyt aivan maata myˆden. Kuusesta l‰hteneit‰ sirpaleita oli ukkosen iili koko joukon paiskannut h‰‰huoneen sein‰‰n. Toiset niist‰ olivat sein‰ss‰ pystyss‰ juurikuin moukarilla lyˆdyt vaajat; toiset taasen olivat sattuneet lappeelleen sein‰‰n ja olivat uurtaneet syvi‰ vakoja ja uria siihen. Kaikki nuot havainnot tekiv‰t sen, ett‰ el‰m‰ alkoi k‰yd‰ entiselleen ja melkeinp‰ katuen entist‰ pelkurimaisuuttaan ja poikamaisuuttaan, oli yhdell‰ ja toisella nyt jotakin sanottavaa ja selitett‰v‰‰, kuinka h‰n ja h‰n sen asian k‰sitti, vaikk'ei h‰n tahtonut edelt‰p‰in sit‰ muille sanoa, ja melkeinp‰ naurettiin nyt tuolle ‰skeiselle poikamaisuudelle. Juuri kuin asia oli vakaantumaisillansa ja ilo uudestaan alkamaisillaan, tuli set‰ Juho vainajan leski h‰‰huoneesen. H‰n kuunteli ihmisien ilo- ja moni-mielisyytt‰ ja h‰nen katsantonsa ja k‰ytˆksens‰ olivat synk‰n n‰kˆiset. "ƒlk‰‰ tehkˆ turhaksi Herran tˆit‰; se oli ensim‰inen Jumalan merkki", sanoi leski. "Mik‰ on Jumalan merkki?" kysyi Lauri, mutta n‰ht‰v‰sti h‰n s‰ps‰hti nuot lesken sanat kuultuansa ja katsoessaan h‰nt‰. "Juuri tuo ukon-ilma ja se merkillinen isku, jota nyt olette valmiit selitt‰m‰‰n luonnolliseksi sattumaksi. Raskas rikos, sovittamaton rikos makaa teid‰n p‰‰ll‰nne ja Herra ei j‰t‰ sit‰ rankaisematta. Min‰ en jaksa olla en‰‰n kauemmin t‰ss‰ talossa, sill‰ min‰ tahdon paeta t‰st‰ niinkuin Sodomasta. Hyv‰sti! Iloitkaat ja riemuitkaat vaan, niin kauan kuin voitte, sill‰ teid‰n ilonne k‰‰ntyy viel‰ kerran itkuksi; hyv‰sti!" Nuot sanottuaan l‰hti h‰n kiireesti ulos huoneesta, eik‰ h‰n sen koommin astunut jalkaansa Kanniaisen kynnyksen yli, kuin yhden ainoan kerran. Kun h‰nen k‰lyns‰ kuoli, ainoa, jota h‰n sitten miehens‰ kuoleman j‰lkeen talossa rakasti, ei h‰n voinut kauemmin siin‰ olla, semminkin kuin h‰n oli k‰lylt‰‰n tarkasti kuullut tuon hirmuisen rikoksen oikean laadun. Paikalla kokosi h‰n kokoon kaikki mit‰ h‰nell‰ oli omaa ja meni yst‰viens‰, Elsan vanhempien luo. "Mit‰ puhetta tuo nyt oli?" kysyi morsiamen is‰, kuultuansa lesken puheen. "H‰n on kadottanut ymm‰rryst‰ns‰ miehens‰ kuoleman j‰lkeen sen verran, ett‰ h‰n tavasta hourailee tuommoisia", sanoi Lauri, mutta kylm‰ hiki juoksi h‰nen otsaltansa. "Semmoistako se vaan olikin? Olinpa joutua oikein h‰mille niin raskaasta puheesta", sanoi h‰n n‰ht‰v‰sti rauhoittuneena Laurin puheesta. Itsest‰ns‰ on arvattava, ett‰ s‰‰nnˆllinen tanssin aloitus j‰i sikseen tuon tapahtuneen luonnon sattuman t‰hden. Mutta nyth‰n oli selvill‰ syyt tuohon ‰skeiseen hirmuiseen h‰mm‰stykseen ja p‰‰lliseksi oli synkk‰ hourailia, haaveksia, h‰‰v‰en mielest‰ j‰rkens‰ murheen t‰hden kadottanut set‰ Juhon leskikin poistunut n‰kymˆlt‰; taivas oli nyt ainakin selinnyt ja ilma kaunistunut -- eip‰ siis ollut en‰‰n mit‰‰n syyt‰ mihink‰‰n pelkoon, eik‰ olla tanssimatta. Siltip‰ ruvettiinkin nyt yleisesti tanssimaan niine aloituksineen ja juhlamenoineen, ja pian oli ilo ylimm‰ll‰‰n ja itsekukin -- -- niin, niin, olihan heill‰ nyt syyt‰ unhottaa kaikki mik‰ vaan vastahakoiselta tuntui. Pelimannit huiskuttivat nyt sompaansa niin hartaasti, ett‰ hiki p‰‰st‰ juoksi, eiv‰tk‰ he n‰ytt‰neet en‰‰n ollenkaan pelk‰‰v‰n Jumalan kostoa taivaasta p‰‰llens‰ putoavan. Kaikki ruo'at ja juomat olivat noissa h‰iss‰ erin-omaista laatua ja kaikki pitokalut niin loistavat, ett'eiv‰t h‰‰vieraat voineet kyllin niit‰ ihmetell‰. Ruokia oli syˆty vatsat t‰yteen ja juomia maisteltiin ehtimiseen. Ja kun peli viel‰ pauhasi korvissa ja kun nuoriso koetti kilvoitella toisiensa kanssa hilpeydess‰ ja notkeudessa hurjassa tanssissa, niin ei ollut kenell‰k‰‰n syyt‰ nurkua huonosta toimeen tulostansa eik‰ raskasmielisest‰ tilastaan. Kaikista noista seurasi se, ett‰ talon rikkaus ja loistoisuus rupesi pist‰m‰‰n yh‰ enemm‰n h‰‰vierasten silmiin ja valloittamaan heid‰n mieli‰‰n. Usea h‰‰vieras oli tullut hyvin puheliaaksi noiden oivallisien h‰‰-juomien vaikutuksesta, jonkat‰hden he rupesivat julkisesti ylistelem‰‰n talon uljuutta ja rikkautta, ja pian yhtyiv‰t tuohon virteen kaikki h‰‰vieraat; jos kohtakaan eiv‰t kaikki tuohon puheillaan yhtyneet, mutta ajatuksissaan he ottivat ainakin hartaasti osaa toisien suulaampien ylistelemisiin. Se teki kovin hyv‰n vaikutuksen Lauriin ja sulhaseen. He hˆrˆstyiv‰t tuosta niin kovin, ett‰ ennen pitk‰‰ olivat kaikki h‰‰vieraat saaneet n‰hd‰ kaikki talon rikkaudet ja kalleudet, jopa valmiit rahatkin, sill‰ is‰nt‰ ja sulhanen n‰ytteliv‰t kilvan heille niit‰. Tuo uusi voitto sai Laurin ja sulhasen erinomaisen hyv‰lle tuulelle. Paljon enemm‰nkin olisi nyt saanut olla heid‰n omantuntonsa p‰‰ll‰ kuin set‰ Juhon rahojen varkaus ja sent‰hden kesken katkennut el‰m‰nlanka, eik‰ kuitenkaan se olisi painanut mit‰‰n sen hurmauksen ja ilon rinnalla, jonka tuo kunnian voitto oli heiss‰ matkaan saattanut. Illan tultua tanssi sulhanen ylk‰poikiensa kanssa ylj‰ntanssia. H‰n tanssitti kutakin erikseen hurjassa rinki-tanssissa ja kun h‰n oli sen laumansa yli tehnyt, riensiv‰t he kaikin viulujen raivokkaasti jotakin marssia soittaessa hyv‰sti katetun pitk‰n pˆyd‰n ymp‰rille, ja istuivat siihen. Pˆyt‰ oli varustettu muun muassa monenlaisilla juotavilla ja juoma-astioilla. Siin‰ oli isompia ja pienempi‰ maljoja ja kannuja, kaikki puhtaasta hopeasta, sis‰lt‰ kauniiksi kullatut, talon omasta varasta ja talon nimikirjaimilla merkityt. Kun sulhanen tuossa uljaana ja punakkaana jakeli ryyppyj‰ ylk‰pojillensa, pit‰en samassa jokaiselle erikseen lyhyen ja leikillisen puheen, ja kaunis ja rikas morsian hyˆri ja h‰‰ri morsianpiikojensa ker‰ll‰, valmistellessaan heit‰ morsian-tanssiin, ja kun viel‰ Lauri-ukkokin kaikesta tuosta innostuneena ja hurmaantuneena viittasi ylev‰sti k‰dell‰ns‰ ja iloisen melun yli ottavalla ‰‰nell‰‰n huudahti: "eikˆs t‰ss‰ ole?" -- niin ei yhdenk‰‰n h‰‰vieraan mieleen juohtunut, ett‰ t‰ss‰ oltaisiin mit‰‰n vailla, ei vaan he kaikin pitiv‰t heit‰ onnellisimpina ihmisin‰ maan p‰‰ll‰. Ja melkeinp‰ he kadehtivat tuota t‰m‰np‰iv‰ist‰ onnellista nuorta paria; mutta tavallinen kainous esti heid‰t sit‰ julki puhumasta, mutta toisilleen he sit‰ salak‰hm‰‰ kuitenkin kuiskaelivat. -- Sulhanen ja morsian olivat nyt kunniansa kukkulalla. VIIDES LUKU. Lis‰‰ kunniaa. Niin. Nuot Kanniaisen Juhon h‰‰t loppuivat kaikella komeudella ja loistolla. Kaikki vieraat meniv‰t kotiansa tyytyv‰isin‰ ja he olivat kaikin tunnoissaan vakuutettuina nuoren parikunnan onnellisuudesta. Kaukaan aikaan ei kyl‰ss‰ puhuttu paljon mist‰‰n muusta kuin Kanniaisen h‰ist‰. Itse kullakin oli niist‰ yht‰ ja toista muistelemista ja melkeinp‰ kadehdittiin kyl‰ss‰ niit‰ onnellisia, jotka olivat noissa loistavissa h‰iss‰ saaneet vieraina olla. Kun noista h‰ist‰ ja talon rikkauksista oli kerran ruvettu ylistelem‰ll‰ puhumaan, oltiin niihin kernaat panemaan lis‰‰, jonka t‰hden Kannaisisen maine levisi ymp‰ri maakuntia melkein yht‰ ihmeellisin‰ kuin it‰maiset sadut. Set‰ Juhon leski ja h‰nen nykyisen maanpaikkansa v‰ki eiv‰t vaan ottaneet osaa noihin ylistelemisiin ja imartelemisiin. He pitiv‰t todelliset tietonsa salassa, eiv‰tk‰ kielineet ja huudelleet niit‰ muiden tietoon. Kun he sattuivat olemaan niiss‰ paikoissa, joissa puhuttiin ja ylistettiin Kanniaisen rikkauksia, kokivat he hyntti‰ pois, ett'ei heilt‰ vahingossakaan olisi p‰‰ssyt joku varomaton sana, sill‰ heid‰n oli vaikea olla muuton totuutta sanomatta. He uskoivat vahvasti, ett'ei Jumala j‰t‰ rangaisematta niin hirve‰‰ rikosta, joka jo oli kostoa huutamassa heid‰n ylitsens‰. Tuon Kanniaisen nykyisen v‰‰rin hankitun rikkauden lis‰n ja siit‰ saadun kaksinkertaisen kunnian k‰sittiv‰t he silt‰ kannalta, ett‰ se kerran oli kantava katkeria hedelmi‰. Kun ihmisien ylistykset Kanniaisista k‰viv‰t kovin ylˆllisiksi, silloin tavallisesti pois l‰htiess‰‰n sanoi set‰ Juhon leski mutisten: "aikapa h‰nen n‰ytt‰‰". Vaikka set‰ Juhon leski ja h‰nen kotiv‰kens‰ noin ajattelivat, eiv‰t kuitenkaan heid‰n aavistuksensa n‰ytt‰neet toteutuvan; p‰invastoin n‰ytti el‰m‰ Kanniaisella vakautuvan. Lauri oli viel‰ hyviss‰ voimissa ja hoiti talouden ja muut talon varat entisell‰ huolella ja tarkkuudella, eik‰ nuoresta parikunnastakaan kuulunut mit‰‰n erinomaisempia. Juhon nuori em‰nt‰ hoiti taloutta ja Juho teki tavallista talon tyˆt‰ ja niin sit‰ mentiin eteenp‰in. Set‰ Juhon leskikin iloitsi jo syd‰mess‰‰n ja toivoi heid‰n parantavan el‰m‰ns‰. H‰n uskotteli Laurin muuttaneen ajatustapansa ja rupeavan lapsillensa opettamaan parempia mielipiteit‰ ja istuttamaan heid‰n syd‰miins‰ Jumalan pelkoa, ja niin tavoin tulevan heist‰ hyvi‰ ihmisi‰. Set‰ Juhon leski ei ollutkaan semmoisia ihmisi‰, joilla on ilo toisen vahingosta, ei, vaan h‰n olisi ennen kaikkea suonut Kanniaisen v‰en palajavan pois rikokselliselta tielt‰‰n, katuvan pahat tekonsa ja sovittavan rikoksensa. T‰h‰n asti oli h‰n heid‰t tuntenut semmoisiksi, jotka ihmisten silmiss‰ olivat siivoja, kunniallisia ja arvossa pidetyit‰ ihmisi‰, mutta jotka totuudessa olivat vilppi‰ ja petosta t‰ynn‰, joihin ei entisin mik‰‰n parempi tunne voinut siaansa saada, mutta nyt toivoi h‰n paljon heist‰. Vaikk'ei Kanniaisen Juhon nuori em‰nt‰ ollut saanut sen parempaa kasvatusta, oli h‰n kumminkin hell‰- ja siivo-luontoinen ihminen ja h‰n sai paljon aikaan miehens‰ hillitsemiseksi. Siivolla, hiljaisella ja lempe‰ll‰ k‰ytˆksell‰‰n lannisti h‰n monta miehens‰ pahaa taipumusta, ja n‰yttip‰ silt‰ kuin h‰n olisi todellakin tullut h‰nen hyv‰ksi enkelikseen. H‰nen miehens‰ kuunteli ja totteli viel‰ mielell‰‰n vaimonsa yst‰v‰llisi‰ neuvoja ja varoituksia, sill‰ h‰n ymm‰rsi ja k‰sitti ne oikeutetuiksi. Vaikka Juho oli saanut niin pintapuolisen ja v‰‰r‰n kasvatuksen ei h‰n ollut kuitenkaan tottunut viel‰ juomaan, joka niin pikaan on monen syˆst‰nyt perikatoon. Kaiken tuon havaittuaan, rohkeni set‰ Juhon leski menn‰ Kanniaiselle. Heti sinne tultuaan k‰ski h‰n Laurin ja Juhon kamariin kolmenkesken. "Ettekˆ te maksaisi osaakaan minulle takaisin niist‰ rahoista?" sanoi leski, kun olivat tulleet huoneesen. "Mist‰ rahoista?" kysyi Lauri tuimasti. "Niist‰, jotka olette minulta varastaneet", sanoi leski rohkeasti. "Varastaneet? Milloin sinulla olisi rahoja ollut meid‰n tai muidenkaan varastaa?" kysyi Lauri kiertelev‰sti. "Minun miesvainajani oli yht‰ iso perillinen taloon kuin sin‰kin ja h‰nell‰ oli yht‰ paljon rahoja kuin sinullakin ja viel‰ enemm‰nkin. Sin‰ olet v‰‰ryydell‰ anastanut itsellesi kaikki talon yhteiset saamiset ja p‰‰lliseksi olette meid‰n erikoiset rahamme varastaneet ja siten laittaneet minun lumelle suin. Sent‰hden pyyd‰n teit‰, omantuntonne nimess‰ antamaan minulle takaisin mit‰ olette v‰‰ryydell‰ minulta anastaneet", pyyteli leski. "Milloin olemme sinulta varastaneet? mit‰ sin‰ semmoisia puhut?" intteli Lauri. "Silloin juuri kuin rakas miesvainaani taisteli kuoleman kanssa, oli sinun poikasi ryˆv‰‰m‰ss‰ rahoja", sanoi leski. "Tuhannen pirua, sanotko, puhutko niin? kuka sinulle semmoisia tietoja on antanut?" sanoi Lauri h‰mill‰‰n ja puoleksi vihassa. "Sen on minulle sanonut se, joka on teid‰n tekonne tiet‰nyt yht‰ tarkkaan kuin te itsekin", sanoi leski vakavasti. Tuon sanan kuultuansa selkeni Lauri, joka lesken puhetten t‰hden oli joutunut jotenkin h‰mille. H‰n oli luullut heid‰n tekonsa tulleen todistettavasti ilmi ja siit‰ tuo h‰nen h‰mminkins‰. Tuosta lesken viimeisest‰ puheesta huomasi h‰n, ett'ei leski ollut saanut tietojansa muualta kuin h‰nen vaimovainajaltansa ja h‰n ei suinkaan kelvannut asiassa todistajaksi. Sent‰hden p‰‰siv‰t Lauri ja Juho ‰kki‰ irti siit‰ ahdistuksesta, johon he olivat joutuneet. "Jos sin‰ semmoisia todistamattomia juoruja rupeat levitt‰m‰‰n, niin varo itse‰si, sill‰ siin‰ tapauksessa min‰ n‰yt‰n sinulle, mit‰ toisen kunnian loukkaaminen maksaa", sanoi Lauri uhkaavasti voittoriemulla. "En suinkaan min‰ asiaa toteen saa, mutta omissa tunnoissanne tied‰tte tekonne ja sen todistajan nojalla pyyd‰n teid‰n maksamaan minulle v‰h‰nkin", pyyteli viel‰kin leski. "Me emme maksa sinulle mit‰‰n, hae lain kautta, jos luulet saavasi", sanoi Lauri ylpe‰sti. "Onpa kuitenkin yksi, joka n‰kee ja tiet‰‰ tekonne". "Kuka?" "Jumala". "No tuo sitten Jumala todistajaksi k‰r‰jiin!" sanoi Lauri uhkarohkeasti. "H‰nen ei tarvitse tulla todistajaksi maalliseen oikeuteen eik‰ lakiin. H‰nell‰ on lakinsa ja oikeutensa ja H‰n ei tarvitse todistajia tuomitessaan. Ja H‰n tuomitsee viel‰ kerran t‰m‰n meid‰nkin asiamme ja H‰nen tuomionsa ovat oikeat. Min‰ luulin teid‰n omantuntonne jo auenneen katumaan rikostanne, mutta nyt huomaan luuloni olleen suuren erehdyksen. Min‰ rukoilen teit‰: ‰lk‰‰t kootko vihaa p‰‰llenne vihan p‰iv‰ksi! ƒlk‰‰t viivytelkˆ, vaan tehk‰‰t parannus, ennenkuin Vanhurskaan Jumalan kosto joutuu, sill‰ H‰nen kostonsa on hirmuinen", nuhteli ja pyyteli heit‰ leski. "Me emme tarvitse sinun saarnojasi ja olisi varsin suotuisa asia, jos menisit pois t‰‰lt‰ hulluttelemasta", sanoi Lauri. Leski meni. H‰n n‰ki nyt perinpohjin erehdyksens‰. H‰n meni murtuneella ja s‰rkyneell‰ mielell‰ majataloonsa ja suri siell‰ yksin‰ns‰ entisen kotitalonsa asukasten paatunutta ja jumalatonta tilaa. H‰n oli jo ruvennut toivomaan hyv‰‰, toivomaan heille el‰m‰n parannusta, jonkat‰hden h‰n ei ollut isoon aikaan en‰‰n mutissut noita ennustavaisia sanoja: "aikapa h‰nen n‰ytt‰‰", mutta tuon tapauksen j‰lkeen mutisi h‰n ne taas aina silloin kuin kuuli ylistett‰v‰n Kanniaisen asukasten onnellisuutta. Olipa tuo lesken suora puhe saattaa levottomaksi Laurinkin ja Juhon, varsinkin Juho h‰t‰ili kovasti, sill‰ h‰n oli arka kunniastaan, vaan ei rikoksestaan. Leskell‰ oli tarkat tiedot h‰nen rumasta teostansa ja jos h‰n nuot tietonsa levitt‰‰ maailmalle, niin Juhon kunnia on huutavassa hukassa. Tuo ennakkoluulo vaivasi kovin Juhoa, sill‰ h‰nell‰ oli nyt jo enempi kunniaa maailman silmiss‰ kuin kenell‰k‰‰n muulla paikkakunnassa ja sen menett‰minen tuntui h‰nest‰ kovin kauhealta. "Voi, voi! Tuo set‰vainajan rahojen katoaminen on kohta tietona ymp‰ri kyl‰‰ oikeassa karvassaan", p‰ivitteli Juho is‰lleen, kun he olivat tulleet kahdenkesken. "Ei sinun tarvitse tuosta olla noin huolissasi, kyll‰ asia salassa pysyy", sanoi is‰ lohdutukseksi rauhattomalle pojalleen. "Mutta leski tuntuu tiet‰v‰n kaikki", sanoi Juho yh‰ huolissaan. "Vaikka, mutta h‰n onkin ainoa, joka asiasta tiet‰‰", sanoi Lauri. "Mutta h‰np‰ jo saattaa levitt‰‰ asian ymp‰ri kyl‰‰", sanoi Juho, yh‰ viel‰ pelj‰ten. "H‰n ei tohdi sit‰ tehd‰, sill‰ h‰n ei voisi, todistajain puutteessa sit‰ todeksi n‰ytt‰‰; annoinhan min‰ jo h‰nen tiet‰‰, mit‰ siit‰ seuraisi, jos h‰n asian levittelisi", sanoi Lauri suurella varmuudella. Juho p‰‰sti syv‰n huokauksen, sill‰ h‰nen syd‰nt‰ns‰ helpoitti tuo is‰n rauhoittava ja lohduttava puhe. "Mist‰h‰n leski on asiasta saanut niin tarkat tiedot?" kysyi Juho melkein jo iloisesti. "Luultavasti on ‰itivainajasi sen h‰nelle kertonut. H‰n raukka oli niin yksinkertainen, ett‰ yˆt‰ p‰iv‰n uneksi ja hˆpisi tuota mit‰tˆnt‰ asiaa, ja oli niinkuin omantunnon vaivassa. H‰n piti hirmuisena rikoksena sit‰, ett‰ otimme oman omaisuutemme omaan talteemme; luultavasti on h‰n omantuntonsa vaivoissa kertonut asian kuolema-hetkell‰‰n leskelle, sill‰ h‰n oli juuri silloin h‰nen luonaan", selitteli Lauri pojallensa niin keve‰ll‰ mielell‰ kuin olisi h‰n puhunut hyvin iloista tai aivan v‰h‰p‰tˆist‰ asiaa. Tuo rauhoitti Juhon kokonaan. Jos h‰nen tuntonsa v‰liin nuhtelikin h‰nen tekoansa v‰‰r‰ksi, niin nuot is‰ns‰ puheet ja mielipiteet tekiv‰t h‰net aivan terveeksi, ja h‰nen paha tyˆns‰ tuntui nyt h‰nen omassa mieless‰ns‰kin aivan oikealta. ƒitivainajansa piti h‰n nyt vaan joutavana hupakkona, joka ei muka asioita oikein ymm‰rt‰nyt, ja Juho oli nyt melkein mieliss‰‰n, kun oli h‰nest‰ p‰‰ssyt, ettei tarvinnut en‰‰n kuulla h‰nen alituisia horinoitansa ja haukkumisiansa, jommoisina h‰n oli ‰itins‰ neuvomiset ja varoitukset oppinut pit‰m‰‰n. Mutta ett‰ ‰idin syd‰n oli poikansa rikosten painon alla kesken ik‰ns‰ murtunut ja katkennut, sit‰ ei Juho ollut koskaan tullut ajatelleeksi, sill‰ h‰nen syd‰mest‰‰n oli sen tunnon poistanut -- is‰. Noin rauhoittuivat taas is‰n ja pojan mielet ja heid‰n uskaltamisensa tavaroihinsa kasvoi aika ajalta aina isommaksi. Onni ja menestys n‰ytti olevan Kanniaisilla nyt kaikissa. Juhon vaimon isolla perinnˆll‰ lis‰ttiin talon ennest‰‰nkin jo suuria varoja. Niit‰ ja muita talon varoja hoidettiin edelleenkin hyv‰sti, ja varat, tavarat, rikkaus, kunnia ja maine kasvoivat aina isommiksi. Pian oli yleisen‰ puheena monessa pit‰j‰‰ss‰, ett'ei koko paikkakunnassa lˆydy Kanniaisen talon eik‰ miesten vertaa, mutta set‰ Juhon leski mutisi nyt tihe‰mp‰‰n kuin ennen: "aikapa h‰nen n‰ytt‰‰". Lauri oli nyt jo jotenkin vanhentunut. P‰‰st‰ksens‰ el‰m‰n huolista v‰hemm‰lle, antoi Lauri pojallensa is‰nnyyden talossa ja kaiken muun tavaran hoidon. Juho otti sen ilolla vastaan, sill‰ se oli jo kauan ollut h‰nen syd‰mens‰ haluna, vaikk'ei h‰n koskaan julkisesti siit‰ maininnut. Lauri oli nyt oikein hyvill‰ mielin, kun h‰n n‰ki poikansa noin turvatussa tilassa. H‰n oli kokenut kannattaa suvun kunniaa ja sen h‰n oli tehnyt mielest‰ns‰ niinkuin mies. H‰n oli oikein ja v‰‰rin kokoon k‰‰rinyt, eik‰ ollut koskaan ylˆn antanut tyˆt‰. Kaiken tuon tyˆns‰ ja vaivansa hedelm‰n oli h‰n nyt laskenut poikansa k‰teen ja se ei ollut h‰nen mielest‰‰n v‰h‰. Oltiinhan monessa sukupolvessa oltu rikkaita ja se on hyv‰sti s‰ilynyt, viel‰p‰ melkoisesti karttunutkin. Nyt oli tuo rikkaus v‰h‰ll‰ menn‰ kahtia, toisen veljen vuoksi, mutta tuo vaarallinen jakauminen saatiin toki estetyksi ja koko omaisuus on tarkasti suvun k‰siss‰. H‰n oli nyt jo vanhentunut, mutta h‰n oli teht‰v‰ns‰ toimella tehnyt ja Juho oli siihen viel‰ lis‰ksi tuonut suuret vaimonsa perinnˆt. Noita tekojaan, noita tˆit‰‰n peilaili Lauri nyt mieless‰‰n ja silti silm‰ili h‰n menneeseen aikaan. Se heijasti h‰nelle niin loistavalta ja tuota kunnollisuutensa heijastusta n‰hdess‰‰n ja tuntiessaan, ei h‰n voinut olla perheens‰ edess‰ levitt‰m‰tt‰ k‰si‰ns‰ ja huudahtamatta: "eikˆs t‰ss‰ ole?" Lauri ei suinkaan ollut niit‰ ihmisi‰ jotka pitiv‰t itsens‰ jumalattomina, ei, vaan h‰n tunsi tykˆn‰ns‰, ett‰ h‰n on tehnyt kaikki mit‰ teht‰m‰n piti. H‰n oli v‰ltt‰v‰ kirja-mies ja kirkossa k‰vi h‰n ahkerasti. H‰n k‰vi usein Herran ehtoollisella ja varoi tarkoin, ett'ei h‰n syˆnyt einett‰ niin‰ aamuina. Kirkon j‰lkeen lukea tankkasi h‰n korkealla nuotillisella ‰‰nell‰ raamattua. H‰n ei k‰ynyt sin‰ p‰iv‰n‰ koskaan kyl‰ss‰; ei h‰n myˆsk‰‰n ryhtynyt mihink‰‰n maalliseen toimeen niin‰ p‰ivin‰. Usein, kun Lauri lukea pomotti raamattua, pitiv‰t nuoret meluaan ja ilveit‰‰n samassa huoneessa, eik‰ he h‰irinneet Laurin hartautta, eik‰ Laurin hartaus heit‰, sill‰ kumpikin puolue teki vaan vapaasti mieli-tyˆt‰‰n, olematta v‰hint‰k‰‰n haittana toisillensa! Katsoen kristilliselt‰kin kannalta mennytt‰ el‰m‰‰ns‰, oli Laurilla syy olla tyytyv‰inen siihenkin. Noita kaikkia katsellessaan ja tutkistellessaan, pani Lauri k‰tens‰ ristiin ja lausui nuot hurskaan Simeonin sanat: "Nyt sin‰ Herra lasket palvelias rauhaan menem‰‰n, sill‰ minun silm‰ni ovat n‰hneet sinun autuutes". Tulipas nyt pit‰j‰‰ss‰ lautamiehen virka avonaiseksi. Jos miss‰ tuli puheeksi uudesta, tulevasta lautamiehest‰, olivat kohta kaikki siin‰ yksimielisess‰ p‰‰tˆksess‰, ett'ei siihen ollut sen sopivampaa, rehellisemp‰‰, arvokkaampaa ja rikkaampaa miest‰ pit‰j‰‰ss‰ kuin Kanniaisen Juho. Kun kysymys tuli oikeudessa, kuka olisi sopivin siihen ammattiin, puoltivat k‰r‰j‰kuntalaiset yksimielisesti Kanniaisen Juhoa. Tuomari kysyi nimismiehen ajatusta asiassa ja nimismies sanoi tosin ajatelleensa ensim‰lt‰ huonosti Kanniaisen Juhosta, vaan ett'ei h‰n ole viime aikoina havainnut mit‰‰n vilppi‰ h‰ness‰, jonkat‰hden ei h‰nell‰ ole mit‰‰n vastaan sanomista; seuraus kaikesta tuosta oli, ett‰ Juho sai luottamusviran, ja asianomaiset iloitsivat noin onnistuneesta vaalistaan. Kanniaisen Juhosta tuli nyt Kanniaisen lautamies. H‰n ei ollut osannut aavistaakaan, ett‰ noin suuri kunnia juoksisi itsest‰ns‰ h‰nen syliins‰. Tuo uusi, odottamaton onni hurmasi h‰nen kokonaan, sill‰ h‰nen ankara kunnianhimonsa sai siit‰ semmoisen lis‰yksen, ett'ei sill‰ ollut en‰‰n mit‰‰n rajoja. Lauri myˆs iloitsi syd‰mest‰‰n, sill‰ h‰n n‰ki uuden, runsaan lis‰yksen muutoinkin jo niin mainehikkaassa sukunsa kunniassa, ja tuo lis‰ys oli Laurin mielest‰ ik‰‰nkuin loistokivi sukunsa el‰m‰n kruunussa, jota se oli viel‰ t‰h‰n asti puuttunut. El‰m‰ Kanniaisella muuttui nyt kokonaan toiseksi; se muuttui tyˆteli‰‰st‰ talonpojan el‰m‰st‰ loistavimmaksi herras-el‰m‰ksi, sill‰ kuinkapas se muutoin sopisi noin korkeassa asemassa. Toisen pytingin huoneet laitettiin mit‰ hienoimpaan asuun: sein‰t tapiseerattiin, lattiat ja katto maalattiin, takat muurattiin uudestaan kaakelitakoiksi, huoneet sisustettiin kiilloitetuilla ja uuden mallin mukaan valmistetuilla huonekaluilla, suuret peilit asetettiin seinille ja saliin loistava kristallikruunu kattoon; eip‰ niiden huoneiden tarvinnut h‰vet‰ parhaimman ja hienoimman herran asuntoa. Juho heitti nyt kaiken tyˆnteon ja tyˆn per‰‰n katsomisenki pois, sill‰ h‰n tunsi, ett'ei h‰nen korkea asemansa sit‰ siet‰nyt. Tyˆt‰ tosin tehtiin talossa niinkuin ennenkin, mutta tyˆ oli palkollisten ja p‰iv‰l‰isten k‰siss‰, jonkat‰hden tyˆt tulivat tehdyiksi kuten sattui. Lautamies rupesi oman perheens‰ kanssa syˆm‰‰n eri pˆyd‰ss‰ ja herkkuja ei suinkaan puuttunut. Herrasv‰ke‰ kutsuttiin usein taloon ja heit‰ kestittiin mit‰ runsaimmalla vieraanvaraisuudella. Useat kerrat vuodessa pidettiin isot kemut, joissa oli runsaasti vieraita -- ylh‰isi‰ -- tiettyp‰ se. Niiss‰ ei puuttunut ruokia eik‰ juomia ja kaikki ihmetteliv‰t talon loistoa ja vieraanvaraisuutta. Kun lautamies kulki k‰r‰j‰matkoillansa, oli h‰nell‰ aina muassa kyytimies, joka h‰nt‰ palveli. H‰nell‰ oli vissit, rikkaat k‰ym‰talot, joissa h‰n majaili kulkiessaan ja joissa h‰n otettiin vastaan suurella mielihyv‰ll‰. H‰nen kiilt‰v‰ ja korskuva hevosensa pantiin talliin, ruokittiin ja hoidettiin kuin parhain taittiin, ja mies oli niiss‰ taloissa kuin kotonansa. H‰nell‰ oli hopea-helainen meren-vahapiippu, jossa oli niin pitk‰ helmill‰ koristettu varsi, ett'ei h‰n ylettynyt sit‰ muutoin sytytt‰m‰‰n kuin pitk‰ll‰ p‰reell‰. Kun h‰n tuli taloon ja sai vaatteet riisutuksi p‰‰lt‰‰n, otti h‰n kauniin kukkaron esille, pani sielt‰ hienoimpia kartuuseja piippuunsa, istui sitten johonki n‰kˆis‰lle paikalle kenossa selin ja sanoi talon lapsille: "tuokaasta nyt papan piippuun poppaa!" Lapset riensiv‰t kilvalla t‰ytt‰m‰‰n tuota kunniakasta k‰sky‰, sill‰ he tiesiv‰t, ett'eiv‰t he nyt palvelleet mit‰‰n kunniatonta ja arvotonta miest‰; olipa heill‰ toivossa voiton pyyntikin, sill‰ lautamies jakeli lapsille palveluksien edest‰ runsaasti makeisia, joita h‰nell‰ oli aina muassa. K‰r‰j‰paikassa oli h‰nell‰ erityinen komea majapaikka, jossa h‰n usein kestitsi k‰r‰j‰herroja, virkavelji‰‰n ja muita arvokkaita yst‰vi‰ns‰. K‰r‰j‰kunnassa ei oltu koskaan ennen n‰hty semmoista lautamiest‰, ja h‰nen maineensa ja rikkautensa loisto levisi ymp‰ri maakuntaa. KUUDES LUKU. Toinen rikos. Laurin tytt‰rist‰ ei ole tullut puhutuksi isoon aikaan mit‰‰n, ei sittemmin kuin lapsina. Jos heid‰n kasvatuksensa oli lapsina ollessaan lˆyh‰‰ is‰n puolustuksen t‰hden, niin ‰idin kuoleman j‰lkeen se j‰i kokonaan takapajulle. Kaksi oli heit‰ ja he olivat saaneet kasvaa kaikessa vallattomuudessa. Ei koskaan Lauri heit‰ nuhdellut riettaista ja siivottomista puheista, eik‰ kysynyt heid‰n per‰‰ns‰, vaikka he useinkin olivat yˆnkin poissa kotoaan, tanssi-retkeill‰‰n. He olivat Jumalan luoman puolesta kauniita ihmisi‰, mutta tuommoisen kasvatuksen takia j‰i heid‰n syd‰mens‰ kovin mustiksi. Noin vallattomina kasvaneina tulivat Kanniaisen Laurin tytt‰ret siihen ik‰‰n, ett‰ he alkoivat hankkia miehel‰‰n menoansa. Kosioita heill‰ oli monenlaisiakin, mutta vaali valta oli Laurin ja h‰nen tyt‰rtens‰ vallassa. Rikkaan Kanniaisen tytt‰rin‰ eiv‰t kosiat pit‰neet niin paljon lukua heid‰n sis‰llisest‰ ihmisest‰ns‰ kuin heid‰n ulkonaisista ja heid‰n kanssaan saatavista tavaroistaan. Moni sive‰ ja syvemm‰lle n‰kev‰ poika kyll‰ sanoi, ett'ei h‰n naisi Kanniaiselta, vaikka heill‰ olisi perintˆn‰ vuori kultaa vieress‰, mutta kaikki pojat eiv‰t niin ajatelleet, eiv‰tk‰ sanoneet, ja kosioita oli kosolta. Tyt‰rten mielipiteisiin oli juurtunut is‰ns‰ ajatustavat, ett'ei muu ole mit‰‰n t‰ss‰ maailmassa kuin rikkaus ja rikkauden kanssa seuraa kunnia itsest‰ns‰, ja niin s‰ilyy suvun kunnia mainehikkaana. Asiain n‰in ollessa eiv‰t nuot vaalin ‰‰ntˆvaltaisetkaan katsoneet kosiain syd‰miin eik‰ heid‰n mielenlaatunsa, vaan ainoastaan heid‰n ulkonaisiin tavaroihinsa. Kosiain joukossa oli kaksi, jotka olivat kaikkia muita rikkaammat; toinen heist‰ tunnettiin juoppo-rentuksi ja toisesta oli huhuja liikkeell‰, ett‰ h‰n olisi ollut osallisena er‰‰ss‰ ik‰v‰ss‰ rettelˆss‰. Nuot pienet ep‰kohdat eiv‰t vaikuttaneet tyt‰rten eik‰ is‰n mieliss‰ mit‰‰n vastakohtaa heid‰n rikkautensa rinnalla ja tytt‰ret valitsivat heid‰t miehiksens‰, toinen toisen ja toinen toisen, arvaapas sen. Lauri suostui ehdottomasti vaaliin ja sit‰ tehdess‰‰n selitti h‰n tuosta juoppo-rentusta: "kyll‰ h‰n siit‰ vakaantuu, kun akan saa" ja toisesta: "se on per‰tˆn ja todistamaton huhu, kateudesta tullut", ja Lauri iloitsi syd‰mest‰‰n, kun oli tytt‰rens‰ saanut niin onnellisiin naimisiin ja h‰n huudahti: "Kaikki on hyvin asiat!" No mit‰p‰ siin‰ oli; kun kaupat kerran tehtiin vissit, tuli asiasta tosi ja molempien tyt‰rten h‰‰t pidettiin samalla kerralla komeasti jos komeasti. Mutta, koska noissa h‰iss‰ ei tapahtunut mit‰‰n erinomaista, niin emme kerro niist‰ mit‰‰n. Heit‰mme hetkeksi Kanniaisen tytt‰ret onnelaansa, miehinens‰ odottamaan Kanniaiselta suuria perinnˆit‰ heid‰n is‰ns‰ kuoleman j‰lkeen, sill‰ Lauri ei ollut antanut pojallensa, tuolle nyky‰‰n uljaalle lautamiehelle, mit‰‰n erikoista omaisuutta jos kohtakin h‰n oli h‰nelle antanut is‰nnyyden koko talouden ylitse; "sill‰", oli Lauri sanonut "yksi sormi on niin kipe‰ kuin toinenkin". Asiat meniv‰t Kanniaisella ennen alkanutta, loistavaa menoansa. Mutta maa oli mennyt rappiotilaan useamman lautamiehen herrastelemis-vuoden ajalla ja siit‰ syyst‰ rupesi se vuosi vuodelta antamaan niukempia tuloja, mutta siit‰ ei lautamies paljon lukua pit‰nyt, sill‰ h‰n tiesi olevansa rikas mies. H‰n pitkitti vaan yh‰ eteenp‰in samaa loistavaa el‰m‰‰, tyˆttˆm‰n‰ ja tyˆn per‰‰n katsomattomana ja p‰‰lle p‰‰tteeksi oppi h‰n v‰hitellen -- ryyppim‰‰n. Vieraita rupesi Kanniaisella asustamaan tavallista tihe‰mm‰sti, ja sitten pidettiin huikaisevaa el‰m‰‰ ja oltiin pˆhn‰ss‰. Laurin tarkka silm‰ n‰ki miten viimein oli k‰yv‰, jos tuonlaista el‰m‰‰ kauvan pitkitt‰‰. Pitk‰n el‰m‰ns‰ ajalla oli h‰n tullut huomaamaan sen tosi-asian, ett'eiv‰t suuretkaan tavarat kest‰, jos ei taloutta hyv‰sti hoideta ja jos viel‰ p‰‰lliseksi elet‰‰n tuhlaavaisesti. H‰n oli jo vanha mies, ja oli maailmassa paljon kokenut, paljon hyˆrinyt ja pyˆrinyt tavaran per‰‰n; h‰np‰ sen hyvin tiesi miten tavaraa kootaan ja miten sit‰ s‰‰stet‰‰n. Sent‰hden huudahti h‰n er‰‰n‰ kertana, katsoen nykyist‰ talouden hoitoa ja muuta el‰m‰n menoa: "nyt pit‰isi Laurin olla Juhona, Juhon Laurina, niin kyll‰ t‰ss‰ viel‰ ment‰isiin". Lauri rupesi jo k‰ym‰‰n kovin vanhaksi ja luonto rupesi vaatimaan h‰nelt‰ velkaansa, jonka maksaminen lihalle ja verelle on niin vastahakoista; h‰nen otsaansa oli ik‰‰nkuin piirretty sanat: "tee luku hallituksestasi, sill‰ t‰st'edes et sin‰ en‰‰n hallita saa". H‰n k‰vi p‰iv‰ p‰iv‰lt‰ huonommaksi ja viimeiselt‰ ei h‰n n‰ytt‰nyt pit‰v‰n mit‰‰n lukua t‰st‰ maailmasta. Vanhuudessaankaan ei h‰n puhunut lapsillensa eik‰ poikansakaan lapsille, joita nyt oli jo useampia, yht‰k‰‰n neuvovaa eik‰ opettavaista sanaa, vaan he saivat el‰‰ ja olla aivan niinkuin heid‰n itsens‰ halutti. Viimeiselt‰ kaatui h‰n vuoteen omaksi, jossa h‰n viel‰ vuosikauden vietti paremmin kuolleen kuin el‰v‰n el‰m‰‰. Er‰‰n‰ aamuna, kun h‰nt‰ mentiin katsomaan, ei h‰ness‰ henke‰ en‰‰n ollutkaan; el‰m‰ oli Laurin hylj‰nnyt. Siin‰ makasi nyt tuo uskollinen tavaran kokooja ja palvelia, yht‰ tyhj‰n‰, yht‰ kˆyh‰n‰ kuin kaikkein kˆyhin kerj‰l‰inen. Vainaja saatettiin hautaan komeilla juhlamenoilla, ja hautajaiset pidettiin komeat jos komeat. Ne meniv‰t tavallista menoaan, eik‰ niist‰ sen enemp‰‰. Nyt oli tuo toivottu hetki -- Laurin kuolema -- tullut. Kauvan olivat Laurin tytt‰ret miehineen tuota hetke‰ odottaneet ja nyt kun se tuli, heid‰n syd‰nt‰‰n oikein helpoitti. Ei suinkaan sent‰hden, ett‰ heid‰n olisi tarvinnut milloinkaan tuota "siivoa is‰‰" pelj‰t‰, niinkuin he sanoivat, vaan sen vuoksi, ett‰ he nyt tiesiv‰t saavansa tavaraa -- suuret perintˆns‰. Kauan oli lautamieskin odottanut is‰ns‰ kuolemaa, ei senvuoksi, ett‰ h‰n olisi ollut koskaan h‰nen tiell‰ns‰, vaan sent‰hden, ett‰ h‰n saisi h‰nen tavaransa omiin k‰siins‰ ja talouden hoidon omiin nimiins‰, sill‰ kaikki olivat olleet h‰nen is‰ns‰ nimiss‰ ja se suuresti harmitti h‰nt‰. Lautamies ei n‰ytt‰nyt pit‰v‰n mist‰‰n lukua eik‰ kiirett‰ is‰vainajansa perinnˆn selvityksest‰; pikemmin h‰n n‰ytti kammovan ja pelk‰‰v‰n sit‰, kun asiasta tuli joskus puhe. Kun tytt‰ret ja v‰vyt huomasivat, ett'ei asianomainen pid‰ siit‰ mit‰‰n lukua, h‰t‰iliv‰t he kovin, ja vihdoin vaativat he laillisessa j‰rjestyksess‰ pidett‰v‰ksi kalunkirjoituksen ja perinnˆn ja'on is‰vainajansa j‰lkeen; heid‰n syd‰mens‰ oikein hyppi ilosta, kun he kuulivat kirkossa ne toimitukset kuulutettavan vissin‰ p‰iv‰n‰ pidett‰v‰ksi ja nimismiehen tulevan niiden toimitusmieheksi. Tuo toivottu ja ik‰vˆity p‰iv‰ vihdoinkin tuli ja aamulla aikaisin tulivat v‰vyt ja tytt‰ret jo Kanniaiselle, saamaan isoa perintˆ‰. Nimismies tuli taloon ja alkoi toimituksen. Maat ja mannut, kilut ja kalut, saamiset ja valmiit rahat pantiin tarkoin kirjaan ja niit‰ ei ollut v‰h‰sen. Kalunkirjoituksen j‰lkeen tuli perinnˆn jako eteen. Silloin meni lautamies hitaasti ja varovasti kaapillensa ja otti sielt‰ joukon papereita, joita h‰n selaili ja k‰‰nteli hitaasti, melkeinp‰ niinkuin h‰n olisi jotakin pelj‰nnyt. Vihdoin h‰n otti niist‰ pari paperia ja toi ne nimismiehelle, mutta niit‰ tuodessa vapisivat h‰nen huulensa ja hiki juoksi h‰nen otsaltansa. Nimismies silm‰ili papereita ja h‰n n‰ytti menev‰n kummiinsa. "T‰ss‰ on lopulliset kuitit molemmilta vainajan tytt‰rilt‰ ja v‰vyilt‰, ett‰ he ovat kaiken perintˆns‰ saaneet ja ett'eiv‰t he en‰‰n mit‰‰n kaipaa", sanoi nimismies vihdoin. Nyt tuli tyt‰rten ja v‰vyjen vuoro h‰mm‰sty‰. "Kuitit! Me emme ole mit‰‰n saaneet, emmek‰ mink‰‰nlaista kuittia koskaan antaneet", huusivat tytˆt ja v‰vyt yhteen ‰‰neen. "Mutta semmoiset ovat t‰ss‰ kuitenkin olemassa", sanoi nimismies. "Ne ovat v‰‰r‰t kuitit, me emme ole niit‰ antaneet; mink‰lainen on niiden sis‰ltˆ?" h‰t‰iliv‰t h‰mm‰styneet perinnˆn odottajat. "Meid‰n rakas is‰mme on katsonut hyv‰ksi jo el‰iss‰‰n meille maksaa rakkaan ja aina muistossamme pysyv‰n ‰iti-vainajamme ja omasta perinnˆst‰‰n, kolmetuhatta ruplaa kummalleki eritt‰in, jotka rahat olemme paikalla k‰teemme saaneet ja joista rakkaalle is‰llemme lopullisen ja t‰ydellisen kuitin annamme, niin ett'ei meill‰ ole h‰nen kuolemansakaan j‰lkeen mit‰‰n kaipaamista, joka vakuutetaan ...ll‰ 7 p‰iv‰ Huhtikuussa 18..", luki nimismies. "Onko siell‰ meid‰n nimemme ja puumerkkimme?" kysyiv‰t asianomaiset h‰diss‰‰n. "Kaikki t‰ydellisesti, sek‰ tyt‰rten ett‰ v‰vyjen nimet ja puumerkit", selitti nimismies. "Kuka on ollut kirjoittajana? h‰n saa katkerasti vastata v‰‰r‰st‰ tyˆst‰‰n", utelivat asianomaiset yh‰. "Kirjoittajana on ollut viime vuotena kuollut -- pastorimme". "Ja ent‰ vieraina miehin‰?" "Tankilan ja Pyryl‰n kuudennusmiehet, myˆs molemmat jo kuolleet", selitti nimismies yh‰ edelleen. "Vaikka heiss‰ viel‰ kukakin lienee pantu kirjoittajaksi ja vieraiksi miehiksi, mutta kuittien t‰ytyy tulla v‰‰riksi, sill‰ ne ovatkin v‰‰r‰t. Narrit eiv‰t ole kumminkaan osanneet matkia tarkalleen pastori-vainajan k‰si-alaa, eiv‰tk‰ tehd‰ asianomaisten puumerkkej‰ semmoisia kuin ne omista k‰sist‰ l‰htenein‰ olisivat", sanoivat puoli toivossa v‰vyt ja tytt‰ret. "Mitenk‰h‰n lienee? katsotaanpa", sanoi nimismies. Nyt meniv‰t v‰vyt ja tytt‰ret katsomaan kuitteja ja voi ihmett‰! kaikkien heid‰n ja Tankilan ja Pyryl‰n kuudennusmiestenkin puumerkit olivat niiss‰ niin selv‰t ja oikeat kuin kukin olisi ne omalla k‰dell‰ns‰ piirt‰nyt, ja k‰si-ala oli kuiteissa aivan samanlaista kuin pastorivainaja tavallisesti kirjoitti! Haettiin muita pastorivainajan kirjoituksia, pantiin niit‰ kuittien kanssa rinnakkain, nuuskittiin ja sihdattiin, eikˆ jossakin kirjaimessa olisi jonkunkaan mutkan eroitusta, mutta vaikka kuinkakin olisi koettu olla tarkkoja ja k‰rkk‰it‰ lˆyt‰m‰‰n noita eroituksia, ei niiss‰ kuitenkaan mit‰‰n semmoista lˆytynyt. "Tahdotko maksaa meille hyv‰ll‰ osamme?" kysyiv‰t sisaret ja v‰vyt lautamiehelt‰. "En penni‰k‰‰n", vastasi Juho kylm‰sti. "T‰st‰ tulee surkea juttu. Tuo sinun v‰‰r‰ kuittisi ei kelpaa mihink‰‰n, me haemme sen v‰‰r‰ksi ja sinulta omamme pois", sanoivat sisaret ja v‰vyt, kun n‰kiv‰t ett'ei t‰ss‰ muu auttanut. "Koetelkaa vaan", sanoi lautamies yht‰ kylm‰sti. "Niin. T‰m‰ n‰ytt‰‰ tosiaankin kummalliselta! Toisen kerran olen min‰ t‰ss‰ talossa samanlaisessa tyˆss‰ ja samankaltaiset jahkinat ovat kummallaki kerralla. Onpa se niin outoa, ett'ei niit‰ voi muuksi otaksua kuin v‰‰rennykseksi, sill‰ vaikea olisi uskoa perillisienk‰‰n tyhj‰‰ v‰itt‰v‰n, mutta tuota kuittiakaan ei saa mitenk‰‰n v‰‰r‰ksi", sanoi nimismies. "Mit‰ te joutavia uskotte! Varmaan he ovat kaikki sen saaneet mit‰ kuiteissa seisoo", sanoi lautamies. "Kyll‰ sen viel‰ n‰et, olemmeko kaikki saaneet. Vaikka kuittikin olisi oikea, ei se olisi kuin pilkkahinta", sanoivat sisaret ja langot, ja l‰htiv‰t tyytym‰ttˆmin‰ pois. Nimismies l‰hti myˆs talosta, sill‰ h‰nell‰ ei ollut en‰‰n mit‰‰n tekemist‰. H‰n oli mieless‰‰n kovin kummastuksissa noiden h‰m‰r‰in ja v‰‰rilt‰ tuntuvien, toisen kerran talossa tapahtuneiden perintˆseikkain vuoksi ja selv‰‰n tunsi h‰n tunnossaan, ett‰ tuo vainajan perillisien maksukin oli hirve‰ ja kavala v‰‰rennys ja rikos, mutta niin kavalasti ja mestarillisesti tehty, ett'ei sit‰ ollut suinkaan helppo valkeuteen saada. Summa vaan kaikesta tuosta oli se, ett‰ nimismies rupesi lautamiest‰ taas ep‰luulolla katselemaan. Huhu levisi pian ymp‰ri kyl‰‰, ett‰ Kanniaisen Laurivainaja on jo el‰ess‰‰n maksanut molempien tytt‰riens‰ perinnˆn ja ett‰ lautamiehell‰ on ollut sisariensa ja lankoinsa antamat kuitit, ja ett‰ sisaret ja langot ovat noita kuitteja v‰itt‰neet v‰‰riksi. Kun tuo puhe tuli set‰ Juho vainajan lesken korville, sanoi h‰n: "se ei ollut Kanniaisen Juholla ensim‰inen kerta". Kun h‰nelt‰ kysyttiin: "mik‰ ei ollut ensim‰inen kerta?" vastasi h‰n vaan: "aikapa h‰nen n‰ytt‰‰". Lautamies ei ollut iloinen tuon tapauksen per‰st‰. H‰n oli harvapuheinen ja umpimielinen, ja haki yksin‰isyytt‰; milloinkaan ei oltu h‰nen n‰hty noin alakuloisena olevan. Perikunta nosti riidan lautamiest‰ vastaan perinnˆst‰‰n ja nimismies rupesi heid‰n asiansa ajajaksi; se seikka ei suinkaan v‰hent‰nyt lautamiehen alakuloisuutta. K‰r‰j‰t tulivat. Lautamies toi kuitit oikeuteen. Kantajat eiv‰t voineet mill‰‰n tavalla niit‰ v‰‰riksi n‰ytt‰‰, sill‰ kirjoittaja ja vieraat miehet olivat kuolleet, heit‰ ei voitu kuulustella; ilman sit‰ olivat he tunnetut rehellisiksi miehiksi; muita vieraita miehi‰ ei ollut, ja oikeus tuomitsi asian lautamiehelle eduksi. Nytkˆs tuli toinen ‰‰ni lautamiehen pilliin. H‰n tuli niin iloiseksi ja puheliaaksi, ett'ei h‰n ollut koskaan sen iloisempi ollut. H‰n piti niiden k‰r‰j‰in aikana monet semmoiset kestit, ett'ei h‰nen oltu n‰hty koskaan ennen semmoisia ja niin loistavia pit‰neen, vaikka h‰n kyll‰ ennenkin oli ollut vierasvarainen. Niinkuin luonnollistakin on, tuli h‰n k‰r‰j‰in loputtua kotiinsa. H‰n kutsui kokoon yst‰v‰ns‰ ja kyl‰n miehens‰ iloitsemaan kanssansa. Lautamies oli nyt vierasten mielest‰ erinomaisemman iloisena, puheliaana ja vierasvaraisena, ja t‰m‰n syyt‰ eiv‰t he voineet k‰sitt‰‰. Kun kaikki tulivat iloisiksi viinasta, lˆi lautamies yht'‰kki‰ reiteens‰ ja huudahti: "toisin pit‰‰ olla maailman ja toisaalta pit‰‰ auringon paistaa, ennenkuin Kanniaisen Juholta rahat loppuvat". Vieraat k‰sittiv‰t tuon lautamiehen lauseen niin, ett‰ h‰n oli noin iloinen ja lausui tuon kerskauksensa sen vuoksi, kun h‰n oli nyt saanut talon ja omaisuuden omaan haltuunsa. H‰nell‰ ei tavaraa ollutkaan nyt v‰h‰n, sill‰ h‰nell‰ oli oma, runsas osansa, set‰ Juhon osa ja -- sisartensa osa, ja nuot muiden osat oli h‰n niin toimella ja sukkelasti osannut itsellens‰ k‰‰ri‰. Tuohon oikein ja v‰‰rin saatuun tavaraansa lienee lautamies ehdottomasti luottanut noin huudahtaessaan, ja ehk‰p‰ h‰n huomasi itsens‰ jo niin oppineeksi tuossa is‰ns‰ opettamassa taidossa, ett‰ se saattaisi h‰nt‰ auttaa ainian. Lukia kai tahtoisi tiet‰‰ kuinka noiden kuittien ja sisarten perintˆjen laita oikeastaan oli; min‰ selit‰n ne ihan paikalleen, mutta sit‰ tehdess‰ni t‰ytyy minun poiketa v‰h‰n syrj‰-asiaan. Paikkakunnassa asui siihen aikaan er‰s nurkkasihteeri. H‰n oli koulua k‰ynyt melkoisen m‰‰r‰n; lieneekˆ h‰n jonkun rikoksensa vuoksi tullut kesken koulusta pois pannuksi taikka jostakin muusta syyst‰ virkaan kelpaamattomaksi tullut, en tied‰, mutta summa vaan on se, ett'ei h‰nen tiedetty koskaan miss‰‰n virassa olleen. H‰n oli pieni, suippop‰inen mies. H‰nell‰ oli punainen tukka ja parta, matala otsa ja jotenkin suurehko, v‰h‰n kyˆmyinen nokka. Tuon matalan otsan alla, oudosti liki toisiaan, kiilui kaksi pient‰, pih'an-karvaista silm‰‰, jotka alati vilkkuilivat sinne t‰nne ymp‰rillens‰. Noiden t‰hden ei h‰n ollut mik‰‰n miellytt‰v‰n n‰kˆinen mies. H‰n oli maakunnassa kaikkena kaikissa. H‰n kirjoitteli ihmisille kauppa- ja velka-kirjoja, piti kalunkirjoituksia ja huutokauppoja niille, jotka h‰nt‰ niihin vaativat, ajoi ihmisien k‰r‰j‰- ja muita oikeuden asioita, sanalla sanoen: h‰n teki kaikkia niit‰ tˆit‰, joita paras nurkkasihteeri lienee koskaan maailmassa tehnyt -- kelpo maksua vastaan tietysti. H‰nell‰ oli erinomaisen kaunis k‰si-ala ja niin selv‰, ett‰ oli sen luullut painosta l‰hteneen. H‰nell‰ oli jokseenkin hyv‰ asioimiskyky ja p‰‰lle p‰‰tteeksi oli h‰nell‰ niin erinomainen j‰ljittelemis-kyky, ett‰ h‰n osasi j‰ljitell‰ joka-ikisen k‰sikirjoitusta, olipa se hyv‰‰ tai huonoa, niin tarkkaan, ett'ei h‰nen j‰ljittelemist‰‰n voitu oikeasta eroittaa. Kun h‰nell‰ oli noin vaaralliset aseet k‰siss‰ns‰, voi h‰n tehd‰ melkein mit‰ tahtoi. H‰nen syd‰mens‰ ei ollut vilpist‰ puhdas, ett‰ h‰n olisi voinut hillit‰ noita hyvi‰ lahjoja poikkeemasta tielt‰, ja sen t‰hden olivat nuot lahjat monelle valistumattomalle ihmisraukalle suureksi vahingoksi. H‰n ei kammonut rahan edest‰ tehd‰ vaikka mit‰, sill‰ h‰nen omatuntonsa oli paatunut ja sielunsa mustunut pitk‰llisess‰ rikosten koulussa, ja noita rikoksiansa kylvi ja istutti h‰n muihinkin, opettamalla ja kiehtomalla heit‰ tekem‰‰n l‰him‰isilleen v‰‰ryytt‰. -- Moni leski ja lapsi itki viel‰ toisessa polvessakin tuon nurkkasihteerin tekemien v‰‰ryyksien vuoksi. Maakunnassa kutsuttiin h‰nt‰ "Valvoherraksi" ja tuon nimen sai h‰n siit‰, ett‰ h‰n, kun ihmiset pyysiv‰t h‰nt‰ asioitansa ajamaan, sanoi: "kyll‰ min‰ valvon, kyll‰ min‰ valvon". Oliko Valvoherra rikas, kun h‰n oli saanut noin suuren vallan tyhmien ihmisien ylitse ja kun h‰nell‰ oli niin isot tulot? Ei, rikas ei h‰n ollut, sill‰ h‰nen punainen partansa ja tuhkaharmaa naamansa veti niin paljon, kun h‰nell‰ oli "paloviina ostamisessa", niinkuin h‰n itse usein sanoi. Semmoinen mies oli Valvoherra, ei parempi eik‰ pahempi. H‰n oli viime aikoina usein oleskellut Kanniaisella ja tuohon vierastelemiseen lienee h‰nell‰ ollut useamman laatuiset syyt. Kanniaisen lautamies ei ollut "raaka talonpoika", jonkat‰hden h‰nen kanssaan sopi seurustella. Talossa oli h‰nell‰ valmis, maksuton ruoka ja juoma, ja ehk‰p‰ h‰nell‰ oli talossa v‰h‰n -- tyˆt‰kin, jos ei isompaa, niin ainakin pari kuitin tekoa. Siin‰p‰ sit‰ olikin, sill‰ siit‰ oli lautamiehelle ainakin kahdentoista tuhannen markan hyˆty jos ei enemp‰‰; mit‰ lienee itse tyˆn teki‰ saanut, kun teett‰j‰kin niin paljon sai, sit‰ ei kukaan tiennyt, mutta sen vaan kaikki tiesiv‰t, ett‰ kauan oli Valvoherralla hyv‰t p‰iv‰t Kanniaisella. Kaikki ihmiset arvasivat, ett‰ Valvoherra oli Laurin kuoleman j‰lkeen tehnyt kuitit ja tuomarikin sen tunnossaan tunsi, vaan ei voinut todistajain puutteessa asiaa oikaista, eik‰ kuitteja v‰‰riksi tuomia. Noin oli lautamies jo kahdesti onnistunut toisen omaisuuden anastamisessa ja siit‰ h‰n iloitsi. H‰n oli niin korkealla nyt mieless‰‰n, ett‰ luuli Jumalan t‰ytyv‰n ennen muuttaa j‰rjestyksens‰, kuin itsens‰ kˆyh‰ksi tulevan. -- -- -- Is‰n opin siemen oli langennut hyv‰‰n maahan. SEITSEMƒS LUKU. Ei aina niin. Nyt tuli el‰m‰ Kanniaisella per‰ti rajattomaksi. Tyˆttˆmyys, huolettomuus, kestaaminen, juominen, kulkeminen, hoijottaminen ja pˆyhkeileminen olivat nyt lautamiehen varsinaiset ja alituiset tyˆt. Kaikki oikeat ihmiset kammoivat nyt jo Kanniaisen el‰m‰‰, eiv‰tk‰ k‰yneet talossa vieraina, mutta sen enemm‰n n‰htiin kumminkin Kanniaisella vieraita. Valvoherra oli talossa pˆntiˆn‰, ja kaikki juopot ja roistot, l‰helt‰ ja kaukaa, saivat Kanniaiselle tehd‰ pes‰ns‰. Viinaa kannettiin kyl‰st‰, kun talosta loppui ja juotiin viikkokausia yhteen pyllyyn. Parku, pauke, sadatus, tora, riita, v‰liin tappelut, oli melkein joka-aikaisena soitantona Kanniaisella. Juopot ylisteliv‰t ehtimiseen lautamiehen rikkautta, viisautta, loistavuutta, mahtavuutta ja tuota tekiv‰t he saadaksensa paremmin suuhunsa. Tuo imarteleminen ei mennytk‰‰n hukkaan, sill‰ se teki kovin hyv‰‰ is‰nn‰n kunnian ahneille korville ja kehumisen vaikutukset olivat semmoiset, ett‰ kaikki oli heille talossa altisna. Kauan oli lautamies jo halunnut saada kunniaa; sit‰ oli h‰n saanut ja sai viel‰kin, mutta ei h‰n osannu pit‰‰ v‰li‰, keilt‰ tuo kunnia olisi oikeastaan saatava ja mill‰ tavalla. Ja totta on, ett'eiv‰t h‰nen nykyiset kunnioittajansa suinkaan suuresti lis‰nneet h‰nen kunniaansa. Itsest‰ns‰h‰n on arvattava, ett‰ lasten kasvatus Kanniaisella j‰i nytkin tuommoisen el‰m‰n vallitessa aivan takapajulle. Lapset, joita oli useita, eliv‰t ja olivat oman mielivaltansa mukaan, niinkuin heikko tou'on taimi huonosti ruokotussa ja rikkaruohoisessa maassa. Ei kukaan heit‰ ohjannut mihink‰‰n hyv‰‰n, eik‰ varannut mist‰‰n pahasta. Jokap‰iv‰inen turmiollinen el‰m‰ talossa oli lapsille ainainen koulu. Joka juopon suuhun olivat he katsoa tˆllˆtt‰m‰ss‰ ja kuuntelemassa heid‰n rivoja, siveyttˆmi‰, ep‰rehellisi‰ ja jumalattomia puheitansa, ja tuo vaikutti lapsiin kovin vahingollisesti. Aikaisin jo oppivat he valhettelemaan, kiroilemaan, vertaisiansa pett‰m‰‰n, muita ihmisi‰ katsomaan ylˆn, tottelemattomuuteen, laiskuuteen ja lukemattomiin muihin paheisin ja is‰ vaan nauroi, kuinka nuot "kakarat ovat viisaita". ƒiti? -- Niin, niin, ‰idist‰ ei ole tullut puhutuksi paljon mit‰‰n. Rikkaan Kanniaisen nuori em‰nt‰, loistavan lautamiehen vaimo ja noiden vallattomien lasten ‰iti, h‰n on kohta mennyt ihminen. H‰n on aikaa jo el‰m‰n kokemuksesta tullut tiet‰m‰‰n, ett'ei rikkaus ole suurin onni ihmisell‰ t‰ss‰ maailmassa. Kova on tuo kokemus ollut em‰nn‰lle, sill‰ ennen aikojaan on se katkaissut h‰nen elinvoimansa. H‰n on monta unetonta yˆt‰ valvonut miehens‰ t‰hden. H‰n on saanut vihi‰ miehens‰ molemmista rikoksista: h‰n on kauhistunut niit‰, vaikk'ei ole tohtinut virkata niist‰ mit‰‰n. Hiin on rukoillut miest‰ns‰ -- rukoillut, pyyt‰nyt kyyneleet silmiss‰, rukoillut itsens‰ ja lastensa t‰hden, rukoillut h‰nt‰ kierrellen, parantamaan el‰m‰ns‰. H‰n rukoili miest‰ns‰ pit‰m‰‰n huolta lasten kasvattamisesta ja koetti maalata h‰nelle sit‰ vaaraa, joka heit‰ tulevaisuudessa kohtaa, jos he tuota j‰lke‰ kasvavat -- niin h‰n rukoili itsellens‰ valtaa -- omain lastensa ylitse, jota ei h‰n ollut miehens‰ t‰hden t‰h‰n asti saanut; noin rukoili, toivoi, odotti ja k‰rsi perheen ‰iti, mutta mit‰ auttoivat kaikki h‰nen rukouksensa ja huolensa. -- Selk‰‰ns‰ sai h‰n useasti rukoustensa edest‰, ja lasten kasvatuksessa sai h‰n sen ohjeen, ett‰ h‰nest‰kin on tullut _mies_, vaikk'ei h‰nt‰ ole lapsena piesty eik‰ lahdattu. N‰hdess‰‰n ja k‰sitt‰ess‰‰n raukenevan kaikki pyrintˆns‰ ja toivonsa tyhjiin, n‰hdess‰ns‰ mik‰ kohtalo l‰himm‰ss‰ tulevaisuudessa jo odotti h‰nen miest‰ns‰ ja lapsiansa, tuommoisen el‰m‰n ja kasvatuksen hedelm‰n‰, raukesivat heikon ja paljon k‰rsineen ‰idin voimat, ja mykk‰n‰, murheellisena odotti h‰n ik‰v‰ll‰ sit‰ hetke‰, jolloin kuolema tulisi ja pelastaisi h‰net enemp‰‰ n‰kem‰st‰. Tuommoinen el‰m‰nlaatu oli Kanniaisella ollut jo monta vuotta ja se ei voinut hyv‰‰n loppua. Nuot lautamiehen hyv‰t tavat ja h‰nen mielest‰‰n niin kunnialliset menot, olivat h‰nen tiet‰m‰tt‰‰n ja huomaamattaan yksiss‰ neuvoin v‰hennelleet h‰nelt‰ loppumattomiksi luultuja tavaroita ja kyl‰ss‰ tiettiin kuiskaella, ett‰ Kanniaisen lautamies on v‰hitellen urkkinut pois ymp‰ristˆll‰ olevat saatavansa. Kanniaisella oli el‰m‰ ollut kauan aikoja hiljaisempaa, eik‰ kaukaan aikaan oltu talossa n‰hty Valvoherraa eik‰ muita renttuja, ja kyl‰ss‰ ihmeteltiin tuota el‰m‰n muutosta. Er‰‰n‰ iltana k‰ski lautamies poikansa, Juhon, joka nyt oli jo kohta t‰ydess‰ miehen ij‰ss‰, tykˆns‰ ja sanoi h‰nelle: "Tied‰tkˆ sin‰ miss‰ Valvoherra asuu?" "Tied‰n", vastasi poika. "Hyv‰! Pane hevonen aisoihin, aja h‰nen asunnolleen ja pyyd‰ h‰nen tulemaan heti luokseni, minulla on h‰nelle t‰rke‰ asia", sanoi lautamies pojallensa. Poika totteli. Lautamies j‰i pojan menty‰ yksin huoneesen. H‰n k‰veli edestakaisin huoneen lattialla ja mutisi itseksens‰: "kummallista! Paljon oli minulla rahoja, mutta paljon on niit‰ mennytkin; mahdottoman paljon saattaa ihminen tuhlata, mutta ehk‰ t‰ss‰ joku keino auttaa -- ovathan ne ennen auttaneet; h‰nt‰ min‰ tarvitsen nytkin, h‰n on minua ennenkin auttanut ja auttaa varmaan nytkin -- ei t‰ss‰ viel‰ h‰t‰‰". Lautamies ei ollut huomannut, ett‰ talon piika-tyttˆ oli tullut huoneesen, juuri silloin kun poika l‰hti is‰ns‰ asialle, sill‰ h‰n seisoi ovipielen ja takan kulmauksessa, jossa oli jokseenkin varjokas paikka. "Mit‰ sin‰ t‰‰ll‰ teet?" kysyi lautamies, jotenkin kiivaasti, kun huomasi tytˆn. "Minulla on asiaa", sanoi tyttˆ. "Min‰ puhuin tai oikeimmin ajattelin ‰‰neeni, kuulitko ja ymm‰rsitkˆ mit‰ puhuin?" "Kuulin kyll‰ teid‰n jotain mutisevan, vaan en ymm‰rt‰nyt siit‰ yht‰k‰‰n sanaa", sanoi tyttˆ kierrellen, vaikka h‰n kuuli ja ymm‰rsi kaikki. "No, hyv‰! Mik‰ on asiasi?" "Em‰nt‰ laitti minun teilt‰ kysym‰‰n, mihin poika Juho meni hevosella", sanoi tyttˆ. "Se ei ole semmoinen asia, jonka v‰ltt‰m‰ttˆm‰sti pit‰isi em‰nn‰n tietoon tulla. Sano em‰nn‰lle, ett'ei poika Juhon matkan t‰hden kukaan maalta merelle joudu ja sen vastauksen kanssa saat menn‰!" sanoi is‰nt‰. Em‰nt‰ makasi voimattomana vuoteella. Sielt‰kin loi h‰n vakoilevia silm‰yksi‰ miehens‰ ja lastensa el‰m‰‰n, sill‰ h‰n toivoi viel‰kin, toivoi heid‰n el‰m‰ns‰ parannusta. Kun poika Juho oli l‰htenyt hevosella pois kotoa, oli huolehtiva perheen ‰iti aavistanut taas jotakin turmiollista hanketta, ja sent‰hden oli h‰n laittanut piika-tytˆn miehelt‰ns‰ kysym‰‰n, mihin pojan retki piti. Tyttˆ toi em‰nn‰lle lautamiehen vastauksen, jonka kuultuansa em‰nt‰ sanoi huo'aten: "senh‰n min‰ tiesinkin; eih‰n sielt‰ sen parempaa tule". Valvoherran majapaikka ei ollut kovin kaukana Kanniaiselta. Poika Juho tulikin myˆh‰‰n kotio samana iltana, tuo toivottu ja ik‰vˆitty vieras mukanansa. Heti kartanolle p‰‰sty‰, hypp‰si eli oikeimmin kˆmpi Valvoherra ylˆs lautamiehen omasta, karhun nahkaisilla peitteill‰ peitetyst‰ ajo-reest‰. H‰n menn‰ kolusi suoraan lautamiehen kamariin, sill‰ olipa se ennest‰‰nkin h‰nelle tuttu paikka. "Ahaa! T‰‰ll‰p‰ sin‰, veli, istut, vaaleana ja kalpeana juuri kuin olisit pit‰nyt oikein pitk‰n paaston ja syˆnyt pari puolikkoa hapantakaalia etikan kanssa. Hiisikˆ sinun on noin nolostuttanut ja kalvistuttanut? En koskaan ennen ole sinua n‰hnyt tuommoisena! 'Hei, hopsaljaa, olutta on kannussa vaan ei kaljaa', hoihkasit sin‰ ennen jo kaukaa minun n‰hdess‰si ja nyt sin‰ istut vesiss‰ silmin ja n‰ivettyneen‰ kuin hohkaantunut nauris-paistikainen", sanoi ja puhui Valvoherra kamariin tultuansa. "Mies toinenkin, vaikka lujakin, ei jaksaisi minun nykyisess‰ tilassani olla iloinen", sanoi lautamies. "Mik‰, hiton nimess‰, sinua sitten vaivaa?" kysyi Valvoherra. "Voisitko minua auttaa? sin‰ hiton henki, puna-harjainen k‰‰rme", sanoi lautamies omantunnon tuskissaan. "He-he-he-hee! Kunniani kautta! Min‰ voin auttaa ket‰ tahdon ja olenhan sinua ennenkin auttanut, miksi en nyt auttaisi, vaikka oletkin t‰n‰‰n v‰h‰n n‰rkk‰‰ll‰ tuulella; se tulee kait, arvaan ma, jostakin raskaasta kiusauksesta, mutta siit‰ sinut pian p‰‰st‰n. Mutta pullo ensin t‰nne, sill‰ kurkkuni on kuiva ja janoinen kuin korvennettu kiukaan harja", sanoi ja lohdutteli Valvoherra alakuloista lautamiest‰. "Tuo tyttˆ saisi poistua", sanoi lautamies, katsahtaen oven suussa olevaa piikatyttˆ‰, jonka em‰nt‰ oli taas laittanut katsomaan, kuka tullut vieras oli. "Oikein, oikein! Hi, hi hi hi! Me emme tarvitse narttuja seurassamme, sill‰ harvoin he ennustavat hyv‰‰ miehisten miesten toimille, hi, hi hi hi! Kuulithan tyttˆ-hupakko, mit‰ lautamies sanoi, tottelepas ja mene kiireesti pois, kanojasi ja porsaitasi ruokkimaan ja koiran koppelia siivoamaan; semmoinen tyˆ on parhaiksi semmoisille nassikoille kuin sin‰kin olet, eik‰ tyhj‰ nuuskiminen ja urkkiminen miesten toimista ja puuhista. Koreasti nyt ulos vaan", lirisi Valvoherra tytˆlle. Tyttˆ seisoi viel‰ ovipieless‰. "Hyv‰n nimeni kautta! Eip‰ sinua, veli, liikuta en‰‰n mik‰‰n, ei janoni eik‰ avuliaisuuteni. Sin‰ et ole kuulevanasikaan minun pyyntˆ‰ni etk‰ tiet‰vin‰sik‰‰n janostani mit‰‰n, vaikka jo kerran olen tahtonut pulloa; tuskin sinulla onkaan mink‰‰nlaista suun avausta, pelk‰‰n ma", sanoi Valvoherra lautamiehelle. "No viekˆˆn hiisi sinun koko pura-silm‰n ja punatukan, tuommoisia arvellessasi. Milloin olet meilt‰ kuivinsuin ja selvinp‰in l‰htenyt? Kontallasi olet aina kˆmpinyt kuin kaksivuotias karhun pentu ja m‰rk‰n‰ olet p‰‰lt‰kin p‰in ollut melkein yht‰ paljon kuin sis‰lt‰kin. Nytk‰‰n eiv‰t puutu pullot sinun varaltasi, sen takaan, eik‰ sinulla tee kukaan ihminen mit‰‰n muutoin, jos et saa janoovaa vatsaasi siemastuksi t‰yteen kuin puhallettua rakkoa", sanoi lautamies Valvoherralle. "Hi, hi hi! Onpa sinussa viel‰ entist‰ Kanniaisen lautamiest‰. Lystik‰s mies kuin peijakas, vaikka t‰n‰‰n v‰h‰n hidas. Ved‰p‰s pullo n‰kˆs‰lle, mies!" liverteli Valvoherra, kun kuuli hyv‰t ajat olevan tulossa. Lautamies avasi kaappinsa ja veti sielt‰ esiin t‰ysin‰isen pullon. Sitten sanoi h‰n piika-tytˆlle: "mene tiehesi siit‰ tˆllˆtt‰m‰st‰ ja tottele!" Tyttˆ meni ja lautamies otti avaimen pois suulta ja pani oven lukkoon. Sin‰ yˆn‰ ei sammunut valkea lautamiehen kamarista. Mit‰ siell‰ tehtiin, ei tiedetty, mutta v‰liin kuultiin sielt‰ iloista naurua, mutta enimmiten oli kamarissa haudan hiljaisuus. Kauas p‰iv‰‰n asti oli lautamiehen kamarin ovi lukossa ja kun se viimein avattiin, oli siell‰ viheli‰inen n‰kˆ n‰ht‰v‰n‰. Valvoherra oli oksentanut lattian ja s‰ngyn hulveisilleen ja tuossa liiassa hekumansa nesteess‰ oli h‰n rypenyt itsens‰ ylt'ymp‰ri. Pˆrrˆisen‰ kuin karhun penikka, kiiluvine silmineen ja punaisine partoineen, joka paikasta oksennukseen tahraantuneena, n‰ytti h‰n paremmin siivottomalta elukalta kuin j‰rjelliselt‰ ihmiselt‰; h‰n oli siis saanut yˆn kuluessa kyll‰ksens‰ illalla niin haluttua mielijuomaansa. Lautamies ei ollut tosin oksentanut, mutta raskas oli h‰nenkin p‰‰ns‰ ja pˆrrˆinen tukkansa. Sen siaan kuin piika-tyttˆ‰ oli illalla kitistetty pois kamarista, kutsuttiin h‰n nyt sinne. Lautamies antoi h‰nelle k‰skyn, ett‰ h‰nen tulee siivota kamari, Valvoherran vaatteet ja vuode. Tytˆn t‰ytyi totella, vaikka syd‰nt‰ ellosteli ja nostatti. "Korjaa nyt, piikani, vaatteeni ja s‰nky hyv‰ksi, niin min‰ annan sinulle juomarahaa", ˆrisi Valvoherra tytˆlle. "Illalla sanoitte minun olevan omiani koirien ja sikojen hoitajaksi; kuka olisi saattanut uskoa teid‰n olevan niin profeetallisen, sill‰ olenhan nyt oikeassa tyˆss‰ni", sanoi tyttˆ kekseli‰‰sti. "Kas saakeli, kuinka nen‰k‰s jo noin nuorena! Sinusta tulisi kelpo kasvatuksella oiva ihminen. Koe nyt vaan puhdistaa, niin saat juomarahaa", sanoi Valvoherra h‰nelle. "Min‰ luulen teid‰n itse tarvitsevan rahanne juodaksenne", sanoi tyttˆ ja koki nen‰ tukittuna siivota paikkoja. "Huutiton! Etkˆ ai'o antaa rauhaa minun vieraalleni?" ‰r‰hti lautamies ‰re‰sti tytˆlle. "Tuommoiselle vieraalle!" mutisi tyttˆ puoli‰‰neen. "Mit‰ sanoit?" kysyi lautamies tiukasti. "En juuri mit‰‰n", sanoi tyttˆ ja teki iljett‰v‰‰ tyˆt‰ns‰. Se p‰iv‰ meni lautamiehelt‰ ja Valvoherralta sairastaessa ja kohmeloa parannellessa, sill‰ huimasti olivat he ryyppyj‰ ottaneet viime yˆn‰. Tuota tekosairautta kokivat he parannella tuolla vaarallisella l‰‰kkeell‰ -- uusien ryyppyjen ottamisella, jolla l‰‰kitys-keinolla useimmiten on se paha vika, ett'ei siin‰ tahdo arvata kohtuutta, sill‰ kohtuus siin‰ kohdassa on hyvin kaitainen; kumminkaan eiv‰t he juoneet itse‰ns‰ nyt siaksi, mutta kuitenkin jotenkin hyv‰‰n hujakkaan. Kanniaisella ruvettiin nyt laittamaan pitemp‰‰ kaupunki-matkaa, aina l‰‰nin p‰‰kaupunkiin saakka, johon lautamies aikoi itse l‰hte‰. Huolellisena kuuli huolellinen ja sairastava em‰nt‰ tuon uutisen. H‰n kutsutti miehens‰ kamariinsa jossa seuraava kanssapuhe syntyi heid‰n v‰lill‰ns‰: "Mit‰ tahdot minusta?" kysyi lautamies kylm‰sti, huoneesen tultuansa. "K‰sketin sinun t‰nne; sanotaan sinun l‰htev‰n kaupunkiin?" "Niin olen aikonut". "Mit‰, Jumalan t‰hden, sin‰ sinne taas menet?" "Sinun ei tarvitse niin tarkkaan tiet‰‰ minun asioistani". "Min‰ aavistan, ett‰ jotakin on taas tekeill‰, koska tuo ilkiˆ on ollut meill‰ yˆt‰". "Kuka ilkiˆ?" "Valvoherra". "Et sin‰ tied‰ mit‰ puhut; h‰n on parhaita miehi‰ maan p‰‰ll‰". "Saattaa niin olla sinun ja monen muun mielest‰, mutta min‰ en h‰nt‰ jaksa k‰rsi‰". "Mutta oletpa h‰nt‰ kumminkin useasti k‰rsinyt". "Pakosta, kauheasta pakosta olen sit‰ tehnyt". "Sanoit _taas_ olevan jotakin tekeill‰, milloinkas myˆs?" "Onko se tosi -- min‰ rukoilen sinua: ‰l‰ suutu minuun, vaan sano suora totuus -- onko se tosi, ett‰ olet -- voi, ‰l‰ suutu! ett‰ olet set‰ Juho vainajan kuolema-hetkell‰ varastanut h‰nen rahansa ja ett‰ olet v‰‰rill‰ kuiteilla anastanut sisariesi perinnˆn? Voi, voi! Jumalan viha makaa p‰‰ll‰mme, rakas mieheni". "Kirottu mit‰ puhut! Mist‰ olet semmoisia tietoja saanut?" "Voi, ‰l‰ sin‰ kiroa minua. Min‰ en tarkoita muuta kuin hyv‰‰ sinulle ja perheellemme". "Mist‰ olet nuot kirotut tietosi saanut, mist‰, pirun nimess‰, mist‰?" "Maailmalta, salaisina kuiskeina", sanoi sairas vaimo surullisesti, tuskin kuultavasti. "Ja noita maailman hulluja juoruja uskot sin‰!" "Min‰ en mielell‰ni uskoisi niit‰, mutta mieleni on niin kummallinen. Lastemme tila huolettaa kovin minua. Synnillisess‰ ja irstaassa el‰m‰n humussa kasvavat he pahemmiksi luontokappaleita. Ei ole sit‰, joka heit‰ kerrankaan ohjaisi oikeaan; heikko, huono ‰iti ei saa eik‰ tohdi, is‰ ei tahdo ja niin he saavat vallattomina rient‰‰ turmiotansa kohden. Voi surkeus!" Ja hell‰ ‰iti purskahti haikeaan itkuun. "Tyhj‰ saarna, porina ja turina. Min‰ kyll‰ olen siksi mies ja tunnen lakia ja oikeuksia ja muitakin asioita niin paljon, ett‰ tied‰n, miten el‰‰ tulee, enk‰ tarvitse neuvoikseni akkojen kontturasaarnoja ja sill‰ hyv‰", sanoi lautamies kiivastuneena sairaalle vaimollensa. "ƒl‰ nyt suutu minuun, rakas Juho! Min‰ rukoilen sinua: ‰l‰ l‰hde kaupunkiin!" "No mutta herran t‰hden miks'en?" "Se ei ole hyv‰ matka, sill‰ minusta tuntuu niin kummalliselta; en min‰ tied‰ mit‰ se on, mutta niin se on". "Ja mik‰ on oikeana syyn‰ pelkoosi? puhu suusi puhtaaksi!" "Kaupunkiin l‰htˆsi on yhteydess‰ tuon ilkiˆn t‰‰ll‰ olon kanssa, jonkat‰hden luulen teill‰ olevan jotakin vehkeit‰, jotka eiv‰t suinkaan ennusta mit‰‰n hyv‰‰; semmoinen on luuloni ja siit‰ pelkoni. Ilman tuota syd‰meni vaivaa, luulen, ett'en el‰ en‰‰n kauan ja soisinpa sinun olevan kuolema-hetkell‰ni vuoteeni vieress‰". "Sin‰ puhut niinkuin keitetyst‰ lampaan p‰‰st‰. En suinkaan min‰ voi sinua kuolemasta est‰‰, vaikka kymmenen‰ seisoisin alituisesti vuoteesi vieress‰. Etk‰ sin‰ ymm‰rr‰ minun asioitani enemp‰‰ kuin sika tuuli myllyst‰: minun t‰ss‰ tulee huoli kaikista pit‰‰", sanoi lautamies vaimollensa ja l‰hti kylm‰n‰, ynse‰n‰ ja vihoissaan sairaan vaimonsa luota pois. Em‰nt‰ purskahti kauheaan itkuun miehens‰ menty‰. Kauan, kauan ja kovasti oli pehmitetty h‰nen syd‰nt‰ns‰, ja se oli heltynyt l‰hes katkeamiseen asti, mutta nyt oli se lyˆty murskaksi. H‰n oli kauan toivonut miehens‰ el‰m‰n paranevan ja siin‰ samassa lastensa. Joka sopivassa tilaisuudessa, kun h‰n vaan luuli tohtivansa, oli h‰n kokenut varoittaa miest‰ns‰ palajamaan pois vilpilliselt‰ ja synnilliselt‰ tielt‰, mutta useasti oli h‰n saanut korvillensa tuosta rakkauden tyˆst‰‰n. Usein sai h‰nen ruumiinsa silloin haavoja ja sinimarjoja, mutta h‰nen syd‰mens‰ sai myˆs samassa haavoja, joita suuresti lis‰si is‰n puolustamain rikollisten lastensa pilkka ja ylˆnkatse. H‰n tunsi, ett'eiv‰t h‰nen hetkens‰ en‰‰n olleet lukemattomat ja h‰n luuli voivansa j‰rk‰ytt‰‰ miehens‰ kivikovaa syd‰nt‰ kuolin-vuoteellansa, mutta pettyi siin‰ niinkuin ennenkin. Entinen el‰m‰n kova koulu oli jo laskenut h‰net vuoteelle ja edess‰‰n n‰ki h‰n nyt v‰ltt‰m‰ttˆmiin kovan kohtalon miehellens‰ ja lapsillensa, hedelm‰n‰ v‰‰r‰st‰ ja jumalattomasta el‰m‰st‰ ja huonosta lasten kasvatuksesta. -- Oliko kumma, jos murhe kovin rasitti riutuvaa ‰iti‰? Kaupunkiin l‰hti vaan lautamies viel‰ saman p‰iv‰n illalla. Valvoherra l‰hti myˆs h‰nen kanssaan pois talosta, sill‰ h‰nen majapaikkansa oli lautamiehen matkustettavan tien varrella. Komea hevonen pantiin heid‰n eteens‰ ja komea oli reki, karhun nahkaisine peitteineen ja alustoineen. Kulkusien soidessa ja aisakellon huikeasti vinkuessa, ajoivat he illan h‰myss‰ ulos Kanniaisen mahtavasta kartanosta, mutta kotia j‰i huolestunut, sairastava vaimo. Onnellisen matkan p‰‰st‰ tuli lautamies onnellisesti kaupunkiin; seuratkaamme h‰nt‰ sill‰ retkell‰. Mutta me emme voi katsoa h‰nen syd‰meens‰, jos emme saa tiet‰‰ h‰nen asiaansa kaupunkiin. No niin. Kanniaisen lautamies oli nyt raha-mets‰ss‰, rahan haussa, komea velkakirja lakkarissa. No, mutta oliko h‰nelt‰ sitten jo kaikki omat niin runsaat ja niin monikertaan saadut varansa, taikka tarvitsiko h‰n vaan satunnaista lainaa? Ei se ollut j‰lkim‰ist‰, vaan edellist‰ laatua se lainan haku. Kaikki olivat nyt lautamiehelt‰ rahat ja h‰n tarvitsi nyt toisia saada turmeltuneen el‰m‰ns‰ ja luullun kunniansa yll‰pit‰miseksi. Niinh‰n se k‰ypi useinkin t‰ss‰ maailmassa. Maailma oli aivan ihan samalla kannalla ja samoin p‰in kuin ennenkin ja Herran aurinko paistoi aivan samalta paikalta kuin ennenkin, ja kuitenkin olivat Kanniaisen Juholta nyt rahat kaikki. Kaupungissa oli er‰s varakas kauppamies, joka usein luotettaville perustuksille lainasi rahoja, semminkin hyˆdyllisiin yrityksiin: h‰nen tykˆns‰ k‰‰ntyi lautamies tarpeessaan. Kun sovelias aika tuli, meni lautamies h‰nen tykˆns‰ ja esitteli h‰nelle asiansa. "Paljonko te tarvitsisitte?" kysyi kauppamies. "Puolitoista tuhatta ruplaa, tuon joutavan pienen summan vaan", sanoi lautamies punastellen. "Onpa tuossa sent‰‰n summaa, eip‰ summa ole mielest‰ni perin joutava, mutta tahdonpa mietti‰ asiaa; onko teill‰ velkakirja?" sanoi kauppamies. "O-on", sanoi lautamies ja rupesi pitk‰veteisesti sit‰ kaivamaan taskustansa. Kauppamies piti kauvan k‰tt‰ns‰ koholla, odottaen tuota hitaasti l‰htev‰‰ velkakirjaa. Kun h‰n viimeinkin sai sen k‰teens‰, silm‰ili h‰n sit‰. H‰nen mustat, tuuheat ja kaarevat kulmakarvansa rypistyiv‰t yhteen myttyyn, katsellessaan velkakirjaa ja koko h‰nen muotonsa synkistyi, mutta lautamiehen kasvot punastuivat. Kova oli velkakirja, sill‰ velan ottajana oli allekirjoittanut koko maakunnassa kuuluisaksi tullut ja rikas Kanniaisen lautamies ja takuumiehin‰ oli varakkaaksi tunnettu, toisessa kaupungissa asuva sorvari, ja sen likitienoolla oleva mahdottoman rikas provasti. "Miks'eiv‰t takuumiehet antaneet itse teille rahoja lainaksi?" kysyi kauppamies lautamiehelt‰, ja katsoi h‰nt‰ tuikeasti ja ter‰v‰sti silmiin. "Heill‰ ei sattunut itsell‰ns‰ olemaan rahoja k‰sill‰", vastasi lautamies hymyillen ja punastellen. "Sit‰ on minun melkein mahdoton uskoa, mutta miks'eiv‰t he panneet sinetti‰ns‰ alle?" kysyi taas kauppamies. "He eiv‰t sattuneet kotiinsa". "Miss‰s he olivat silloin kuin takuunsa kirjoittivat?" "He olivat matkalla meid‰n pit‰j‰‰ss‰". "Soo!" sanoi kauppamies ja katsoi tarkasti lautamiest‰ silmiin. Lautamies huokasi keve‰n huokauksen ja sioitti itsens‰ v‰h‰n toiseen asemaan; n‰ht‰v‰sti oli joku sis‰llinen tunne ahdistanut h‰nt‰, joka tuosta kauppamiehen "soo" sanasta lieveni. "Tunnetteko paikkakunnassanne er‰st‰ miest‰, jota kutsutaan Valvoherraksi?" kysyi kauppamies ‰kki‰. "Min‰kˆ? En min‰ h‰nt‰ tunne, enk‰ ole n‰hnyt koko miest‰ koskaan", sanoi lautamies s‰ps‰ht‰en ja h‰t‰yksiss‰‰n. "Sep‰ olisi kummallista, niin kuuluisaa miest‰! Min‰ ajattelen asiaa t‰m‰n yˆn seutuna; huomenna saatte vastauksen. Miss‰ teill‰ on kortteeri?" Lautamies selitti miss‰ h‰n on "sis‰ll‰". "Nyt saatte menn‰", sanoi kauppamies ja lautamies meni pois jotenkin sekavalla mielell‰, sill‰ h‰n oli pyˆr‰ll‰ kauppamiehen kummallisten kysymysten vuoksi; velkakirjan heitti h‰n kauppamiehen haltuun, odottamaan rahoja. Lautamies tuli maja-paikkaansa ja riisui itsens‰ hiasilleen. Kun h‰n oli syˆnyt ev‰st‰ns‰, haki h‰n matka-repustansa pitk‰ vartisen merenvaha piippunsa, pisti siihen kartuusitupakkaa, sytytti sen pitk‰ll‰ p‰revalkeella, ja istui sitten mukavaan nojaan sohvan kannelle, polttelemaan tuota mahti-piippuansa, joka h‰nell‰ oli aina mukana. Kun piippu oli juhlallisesti pohjaan poltettu, haki h‰n esille konjakki pullon ja hyv‰n paakun sokeria, sitten pyysi h‰n majatalon em‰nn‰lt‰ l‰mmint‰ vett‰ ja laseja ja samassa majatalon is‰nt‰‰ olemaan hyv‰n ja tekem‰‰n seuraa h‰nelle. Em‰nt‰ toi sek‰ vett‰ ett‰ lasit ja pian hˆyrysi punertava ja voimakas toti-lasi kummankin miehen nen‰n alla. Niin teki lautamies majatalossaan ja mahdotonhan olisi h‰nen, kuuluisan ja rikkaan vieraan ollut olla ilman tuota v‰ltt‰m‰tˆnt‰ sivistysjuomaa ja tarjoamatta sit‰ majatalonsa is‰nn‰lle, jos h‰nen oli mieli arvokkaan miehen nime‰ kantaa. Kun tuolla pienell‰ seuralla oli toiset lasit puoli tekeiss‰ menossa, astui huoneesen kolme poliisimiest‰. "Pit‰‰kˆ t‰ss‰ majaa er‰s lautamies Juho Kanniainen?" kysyi er‰s heist‰, joka n‰ytti p‰‰llikˆlt‰. "Tekˆ olette Kanniaisen lautamies?" kysyi poliisip‰‰llikkˆ. "Min‰ se olen, teid‰n mieliksenne", sanoi lautamies, mutta h‰nen huulensa vapisivat. "Oikeuden nimess‰ vangitsemme teid‰t", sanoi poliisip‰‰llikkˆ. "Minun?!" "Juuri teid‰t". "Ja kenen k‰skyst‰, jos saan luvan kysy‰?" sanoi lautamies vapisten niin, ett‰ housun lahkeet l‰p‰ttiv‰t. "K‰skymme olemme saaneet viskaalilta", sanoi poliisip‰‰llikkˆ. "No mutta herran t‰hden! mist‰ syyst‰ t‰m‰ tulee?" h‰t‰ili lautamies. "Siit‰ vastatkoon viskaali", selitti poliisip‰‰llikkˆ. "Hym!" hyng‰hti lautamies. "Meid‰n t‰ytyy tehd‰ teht‰v‰mme; seuraatteko meit‰ hyv‰ll‰?" kysyi poliisip‰‰llikkˆ. "En hyv‰ll‰ enk‰ pahalla", sanoi lautamies. "Varmaankin toisella tai toisella tavalla; lain koura on per‰‰n antamaton", intteli poliisip‰‰llikkˆ. "Min‰ olen lain mies itsekin ja tied‰n mit‰ maksaa vangita viaton mies; pois t‰‰lt‰ menk‰‰ ja paikalla!" uhkaili lautamies. "Siit‰ vastatkoon viskaali, niinkuin jo sanoin; me teemme teht‰v‰mme, emmek‰ katso persoonan muotoa, syyllisyytt‰ tahi syyttˆmyytt‰, ne v‰lit selvitt‰‰ laillinen tutkinto", selitti poliisip‰‰llikkˆ. "No mutta herran t‰hden...", sopersi lautamies. "Ei mit‰‰n mutkia eik‰ metkuja; aiotteko seurata meit‰ hyv‰ll‰?" sanoi poliisip‰‰llikkˆ j‰yk‰sti. "No, no, malttakaahan nyt hetkinen. Juodaan lasi totia mieheen, koska se on t‰ss‰ aivan valmiina", sanoi lautamies h‰diss‰‰n poliisimiehille. "Ei yht‰‰n lasia, eik‰ mit‰‰n viivytyksi‰. H‰n juonittelee; Pihtari, tuo raudat esille!" sanoi poliisip‰‰llikkˆ likell‰ seisovalle toiselle poliisimiehelle. "No, koska, te olette niin kiinteˆit‰ vaatimuksissanne, niin min‰ l‰hden hyv‰ll‰; ei tarvita rautoja, min‰ l‰hden hyv‰ll‰, mutta t‰m‰n saatte viel‰ katkerasti maksan, maksaa luita ja ytimi‰ myˆden", sanoi lautamies ja rupesi kokoilemaan kalujansa. "Niist‰ ei teid‰n tarvitse pit‰‰ mit‰‰n huolta, sill‰ reppunne otamme samalla takavarikkoon kuin miehenkin. Pankaa p‰‰llenne vaan kiireesti ja mars!" sanoi poliisip‰‰llikkˆ. "Voi hyv‰ Jumala! Kaikissa n‰iss‰ ollaan", sanoi lautamies ja puki vavisten kiireesti vaatteita ylleen. ""Niin on, kissa, asiat", sanoi Mˆykk‰l‰n Matti, kun h‰n lˆi kissan h‰nn‰st‰ lattiaan puolikuolleeksi -- mars!" sanoi poliisip‰‰llikkˆ, pilkaten siten lautamiehen n‰ht‰v‰‰ h‰t‰‰. Sitten he l‰htiv‰t. Poliisip‰‰llikkˆ seurasi lautamiest‰ aivan kannaksilla, ja toiset poliisimiehet k‰veliv‰t h‰nen sivullansa kahta puolta niin liki, ett‰ syrj‰st‰ katsoja luuli heid‰n pitelev‰n lautamiest‰ rinnuksista kiinni. Semmoisessa asemassa tell‰siv‰t he pitkin kaupungin katua vankihuonetta kohden, ja sinne p‰‰sty‰ns‰ tyrkk‰siv‰t he lautamiehen pime‰‰n, kolkkaan, kosteaan tyrm‰‰n. Sitten lˆiv‰t he kiinni raskaasti raudoitetun oven, ja kitin‰ll‰ ja narinalla meni kolea, moni keinoinen lukko kiinni poliisimiesten v‰‰nt‰ess‰. Sinne ypˆ yksin j‰i rikas, uljas ja mainehikas lautamies, viett‰m‰‰n ik‰v‰‰ yˆt‰ns‰ ja miettim‰‰n arveluttavaa tilaansa. Majataloon j‰i h‰nelt‰ hˆyry‰v‰, viettelev‰ toti ja majatalonsa v‰ki, joille h‰n oli kokenut n‰ytt‰yty‰ niin ylev‰lt‰, mahtavalta ja suurelta kuin suinkin mahdollista -- tˆllistelem‰‰n ja ihmettelem‰‰n j‰iv‰t he suuren ja mahtavan vieraansa niin perinpohjaista ja ‰kkin‰ist‰ alennusta. Tuo varakas kauppamies, jolta lautamies meni saamaan rahoja lainaksi, oli iso asioitsija. Kotkan silmill‰ iski h‰n katseensa kaikkiin h‰nelle tulleisin asiakirjoihin. Pitk‰llinen kokemus ja alkutoimissaan useat, v‰‰rennyksien kautta tapahtuneet vahingot, olivat teroittaneet h‰nen n‰kˆns‰ niin tarkaksi, ett‰ h‰n tunsi jokaisen asioitsian k‰sikirjoituksen niin tarkkaan kuin omansakin, nim. niiden, joiden kanssa h‰n vaan kerrankaan ennen oli kirjeenvaihdossa ollut. Siihen viel‰ lis‰ksi tuli se kummallinen ja lautamiehelle eduton seikka, ett‰ lautamiehen tuomassa velkakirjassa olevat takuumiehet olivat molemmat kauppamiehelle sukua, toinen v‰vy ja toinen lanko. He sattuivat molemmin olemaan kaupungissa ja oitis tiedusteli kauppamies heilt‰ kuinka asia oikeastaan oli. He kielsiv‰t kovasti koskaan matkustaneensa lautamiehen kotipit‰j‰‰ss‰, sit‰ v‰hemmin h‰nelle taanneensa. Sit‰ he vaan ihmetteliv‰t, kuinka oli voitu niin mestarillisesti j‰ljitell‰ heid‰n k‰sikirjoitustansa. T‰m‰n kuultuansa h‰n v‰h‰‰k‰‰n ep‰ilem‰tt‰ pyysi viskaalilta lautamiehen vangitsemista, joka tapahtuikin, niinkuin olemme jo n‰hneet. Siihen aikaan ei ollut s‰hkˆlenn‰ttimi‰, eik‰ rautateit‰, joiden avulla olisi saatu pikainen tieto asianomaisille, sent‰hden laitti kauppamies er‰‰n poliisipalvelian haastamaan molemmat velkakirjassa olevat vieraat miehet ja kirjoittajan todistajiksi, kaupungin neuvohuoneessa m‰‰r‰ttyn‰ p‰iv‰n‰ tapahtuvaan asian tutkintoon. M‰‰r‰tty p‰iv‰ tuli ja kutsutut vieraat miehet olivat saapuneet paikalle. Poliisimiehet saattivat kunnian lautamiehen oikeuden tutkittavaksi, ja viskaali oli kannustaja. "Oletko sin‰ t‰ll‰ velkakirjalla yritt‰nyt saada rahaa lainaksi?" kysyi oikeuden esimies lautamiehelt‰, n‰ytt‰en h‰nelle velkakirjaa. "En min‰ ymm‰rr‰ koko kysymyksess‰ olevasta velkakirjasta mit‰‰n, enk‰ tied‰ koko asiasta sen enemp‰‰", sanoi lautamies. "Sin‰ siis kiell‰t koko asian?" "Kiell‰n". Vieraat miehet kuulusteltiin. Molemmat takuumiehet todistivat, ett'eiv‰t he ole koskaan tuon takauksen alle kirjoittaneet. Velkakirjan kirjoittajaksi ja toiseksi todistajaksi kirjoitettu todisti, ett'ei h‰n ik‰n‰ ole tuota velkakirjaa kirjoittanut, vaikka -- ihme kyll‰! -- kirjoitus on ihan h‰nen k‰sikirjoituksensa n‰kˆist‰; toinen todistaja todisti myˆs, ett'ei h‰n ole koskaan ollut todistajana tuota velkakirjaa tehdess‰. Kauppamies todisti juuri t‰m‰n oikeuden edess‰ seisovan Kanniaisen lautamiehen tulleen h‰nelt‰ t‰ll‰ kysymyksess‰ olevalla kirjalla er‰‰n‰ iltana rahaa pyyt‰m‰‰n lainaksi. "Asia on selv‰: sin‰ olet tehnyt ruman v‰‰rennyksen, sinulla on rikos-veli samassa asiassa, tunnusta se!" sanoi oikeuden esimies vapisevalle lautamiehelle. "En". "Etkˆ tunnusta?" "En". "Mutta se saattaisi tuoda ilmi lievitt‰vi‰ asianhaaroja sinulle itsellesi". "Vaikka tunnustukseni toisi minulle taivaan autuuden, en sittenk‰‰n tunnustaisi", sanoi lautamies j‰yk‰sti. "Taivas ei lienek‰‰n sinulle juuri isosta arvosta", mumisi esimies ja kirjoitti pˆyt‰kirjaa. Asia oli selv‰. Oikeus tuomitsi v‰‰rennyksest‰ lautamiehelle nelj‰kymment‰ taalaria sakkoa ja kunniansa menett‰neeksi. Siin‰h‰n se meni lautamiehen virkakin -- sep‰ nyt on tietty. Lautamiehen kotipit‰j‰‰st‰ oli tahdottu h‰nen papinkirjansa oikeuteen. Sen kautta oli levinnyt huhuja pit‰j‰‰sen, ett‰ Kanniaisen lautamies on kaupungissa joutunut kiinni. Kun tuo huhu joutui Kanniaisen set‰ Juho-vainajan lesken korville, mutisi h‰n: "olkaasta vaiti! Jokohan aika rupeaa jotakin n‰ytt‰m‰‰n?" Pahempaa teki tuo huhu lautamiehen sairastavalle vaimolle. Kun h‰n sen kuuli, huudahti h‰n syd‰nt‰ s‰rkev‰ll‰ ‰‰nell‰: "voi Jesus! Enkˆ min‰ samaa aavistanut", ja h‰n tuli siit‰ hetkest‰ pit‰en paljon entist‰ns‰ heikommaksi. Kyl‰ss‰ tultiin nyt tuiki uteliaiksi lautamiehen asian suhteen. Joka kaupunki- ja matkamiehelt‰ kyseltiin lautamiehen kuulumisia, ja pian saatiin tietoon, ett‰ h‰n on menett‰nyt kunniansa ja virkansa, viel‰p‰ saanut sakkoakin. Kun se sanoma ehti riutuneen lautamiehen vaimon korviin, parahti h‰n pari kertaa, juuri kuin syd‰nt‰ olisi h‰nelt‰ poikki leikattu, ja sen er‰n per‰st‰ ei h‰n puhunut yht‰k‰‰n sanaa; puolen vuorokauden kuluttua oli h‰n -- ruumiina -- hengetˆnn‰. Sammunut oli suitseva kynttil‰, katkennut oli k‰rsiv‰ syd‰n, turhaksi oli k‰ynyt pettynyt toivo; niin oli k‰ynyt sen sielun, sen syd‰men, sen toivon ja niin k‰ypi monasti maailmassa. Kun set‰ Juho-vainajan leski sai kuulla todellisesti, kuinka lautamiehen oli kaupungissa k‰ynyt, sanoi h‰n: "aika on jo n‰ytt‰nyt, totuus on voittanut". -- Lautamiehen vaimon tilaa oli h‰n kauan surrut ja s‰‰linyt, mutta h‰nen kuolemaansa piti h‰n vainajan pelastuksena, ett'ei h‰nen tarvitseisi enemp‰‰ n‰hd‰, sill‰ h‰n aavisti, ett'ei t‰m‰ kaikki viel‰ ole kuin "alkutanssia", niinkuin h‰n usein sanoi. Set‰ Juhon leski oli nyt jo sangen vanha ihminen ja h‰nkin k‰‰ntyi pian tautivuoteelle. Kauan eiv‰t kest‰neet h‰nen riutuneet voimansa taistella kuolon rautaisia kouria vastaan, ennenkuin h‰n heitti henkens‰ ja kallisti p‰‰ns‰ lepoon, mutta h‰nell‰ oli v‰‰ryytt‰, k‰rsineen‰kin oma leip‰ns‰ kuolemaansa asti. N‰yttip‰ silt‰ kuin Jumala olisi sallinut h‰nen niin kauan el‰‰ kuin "aika n‰ytti". Lautamies ei vet‰nyt asiaansa ylempiin oikeuksiin. H‰n oli lautamiehen‰ olonsa aikana tullut jo sen verran tuntemaan lakia, ett'ei asia niin raskaassa rikoksessa ja niin tukevilla todistuksilla niiss‰ suinkaan parane, vaan pikemmin pahenee. H‰n siis tyytyi tuomioonsa. Kˆyh‰n‰, rahoja saamatonna, entisenkin muassaan olevan omaisuutensa menett‰neen‰ ja kunniansa tuhlanneena palasi Kanniaisen Juho vihdoin kotiansa. H‰nell‰ ei ollut niin paljoa omaisuutta muassaan, ett‰ olisi voinut ostaa ruokaa n‰lk‰isen vatsansa t‰ytteeksi, vaan h‰nen t‰ytyi anella v‰lill‰. Eik‰ h‰n ollutkaan en‰‰ liika komea kerj‰l‰iseksik‰‰n, n‰in oli h‰nen maailman ranta neuvonut kaikin puolin. Oudoissa ihmisiss‰ salasi h‰n huolellisesti nimens‰, mutta tultuansa tuttujen ihmisien pariin, itki h‰n hartaasti, kuinka h‰n aivan syyttˆm‰sti ja v‰‰r‰in todistusten nojalla oli niin hirmuisesti saanut k‰rsi‰. Noin viheli‰isen‰ tuli, muinoin niin mahtava Kanniaisen lautamies nyt kotiansa. Ei h‰n n‰ytt‰nyt pit‰v‰n mit‰‰n lukua vaimonsa kuolemasta; lieneep‰ se h‰nelle ollut mieluistakin, sill‰ olihan h‰n nyt poissa kurisemasta, k‰risem‰st‰ ja morkkaamasta h‰nt‰ ja h‰nen kelpo lapsiansa. Tosin suri Juho nyt, mutta ei h‰n surrut kuollutta vaimoansa eik‰ mennytt‰ rikoksellista el‰m‰‰ns‰, ei tehtyj‰ rikoksiansa, ei huonoa ja jumalatonta lastensa kasvatusta, ei, vaan h‰n suri mennytt‰ tavaraansa, mennytt‰ kunniaansa; niit‰ h‰n suri. -- Ensi aikoina kotia tulonsa j‰lkeen kuultiin h‰nen usein jonkun veisun tapaisesti yksin‰ns‰ jollottelevan: "T‰‰ll‰ minun t‰ytyy oleskell', ja k‰veskell', H‰pe‰n ja kunnian v‰lill". No niin. Taisipa tuossa nyt tosiaankin olla jonkunlaista h‰pe‰n ja kunnian v‰li‰, mutta ei niiden v‰lill‰ ollut niin suurta rajaa kuin Juho itse luuli, sill‰ aikaa oli h‰n jo menett‰nyt suurimman osan kunniastaan oikeain ihmisten silmiss‰; h‰n oli menett‰nyt vaan viimeisen hitusen kunniastansa, vaikka h‰n luuli sit‰ t‰h‰n saakka itsell‰ns‰ niin runsaasti olleen. Juho oli pari kertaa jo ennen saanut v‰‰ryydell‰ paljon rahaa itsellens‰. Sent‰hden kai h‰n luuli, ett‰ kavala v‰‰ryys menestyy h‰nelt‰ aina yht‰ onnellisesti kun ennenkin, mutta -- ei aina niin. KAHDEKSAS LUKU. T‰ysi mitta. Nyt vasta el‰m‰ Kanniaisella vallattomaksi ja rajattomaksi tuli. Kaikki roistot ymp‰ri maailmaa saivat siin‰ nyt mukavan ja suotuisan majapaikan. Heill‰ oli rajaton vapaus, sill‰ talossa ei ollut ainoatakaan ihmist‰, joka v‰h‰nk‰‰n olisi hillinnyt talon v‰ke‰ ja alituisten, ep‰rehellisten vierasten jumalatonta ja hillim‰tˆnt‰ el‰m‰‰. Poissa oli nyt em‰nt‰kin, ainoa koko talossa, joka heit‰ t‰h‰n saakka oli hieman orjallisina pit‰nyt. Alinomainen juopuneitten pauhu, sadattelemiset, ep‰rehelliset ja riettaat puheet, olivat jokap‰iv‰isen‰ Kanniaisen nuoren v‰en kouluna juuri heid‰n aikaisiksi ihmisiksi tultuaan. Is‰ kyll‰ juovusp‰iss‰‰n usein vuodatti kyyneleit‰, ja kollotti: "t‰‰ll‰ minun t‰ytyy oleskell' ja k‰veskell'" virtt‰ns‰, mutta eip‰ tuo hartaus tainnut paljon pehmitt‰‰ h‰nen lastensa eik‰ vierastensa syd‰mi‰. Olen unohtanut mainita, ett‰ ihmiset rupesivat tuota ennen niin mahtavaa Kanniaisen lautamiest‰ kutsumaan "Vanhaksi viraksi", siit‰ saakka kuin h‰n menetti lautamiehen viran. Sill‰ nimell‰ t‰ytyy meid‰nkin h‰nt‰ kutsua kertomuksen loppuun asti, koska ei h‰nt‰ muulla nimell‰ t‰st'edes paikkakunnassa tunnettu. Niin. Olipa Kanniaisella nyt el‰m‰ semmoista, ett‰ kaikki oikeat ihmiset kauhistuivat ja kammoksuivat sit‰. Tuossa melussa ja m‰ikkin‰ss‰ riensi aika eteenp‰in, ja Vanhavirka oli unhottanut tuon ainoankin murhe-pahasensa. Kylill‰ ruvettiin puhumaan kaikenlaisia rivoja tˆit‰ Vanhanviran molempien poikien, Juhon ja Antin p‰‰h‰n, muiden muassa semmoisiakin salaisia kuiskeita, ett‰ he olisivat olleet varastamassa siell‰ ja siell‰. He osasivat ja kykeniv‰t jo tyhjent‰m‰‰n ryyppyns‰ niinkuin "kelpo miehet", kuten he itse sanoivat, ja joka tappelussa olivat he ensim‰isin‰ miehin‰, puukon kanssa heilumassa. Jonkun ajan kuluttua tuli Vanhalleviralle oikein hyv‰t p‰iv‰t. Likell‰ Kanniaisen taloa, jossakin syrj‰isess‰ niittyladossa, oli iso ankkuri puusta tehtyjen jalkojen p‰‰ll‰. Se oli sioitettu jalkoineen keskelle lattiaa ja oli t‰ynn‰ oivallisinta viini‰. Pulskea hana tˆrˆtti astian toisessa p‰‰ss‰, ja niin antelias, ett'ei tarvinnut muuta kuin kierasta tappia, niin alkoi jo tulla jorrotella tuoppiin vaahtoava punainen viini. Sen ‰‰ress‰ t‰‰r‰si ja h‰‰l‰si Vanhavirka poikinensa ensim‰isin‰ miehin‰ ja ryyppyj‰ otettiin ahkerasti. Vaikka paikka olikin niin syrj‰inen, osasi sinne kuitenkin tulla vieraita l‰helt‰ ja kaukaa, tuttuja ja tuntemattomia, sill‰ "kussa raato on, sinne kotkat kokoontuvat". Koko tuon meluavan ja inhottavan joukon tyˆn‰ oli nyt vaan juominen. Kuitenkin pidettiin taloudellisistakin asioista niin paljon huolta, ett‰ joten kuten tolkullaan olevat kantoivat kyl‰st‰ paloviinaa lis‰ksi, ett'eiv‰t kantavarat niin pian loppuisi ja ett‰ se paremmin tepsisi. Ken heist‰ kykeni v‰h‰nkin jaloilleen, oli h‰n aina ottamassa viinaa ja tarjoili sit‰ toisille huonommasti voiville tovereilleenkin. Kummalliselta ja inhottavalta n‰ytti tuo seura. Mik‰ makasi seposten selj‰ll‰‰n tiedottomana, sylt‰ suorana ja tukka pˆrrˆll‰‰n kuin kosken takkuinen kivi. Kuka oli kˆmpinyt rynt‰illens‰, jossa asemassa h‰n hartaasti, oikeinpa syd‰men pohjasta pusersi ylˆn-antamista. Mik‰ taas oli saanut tehdyksi jo tuon vaivaloisen tyˆn ja p‰‰ssyt lepoon, jossa h‰n uupuneena ja v‰syneen‰ ankarasta ponnistuksesta makasi raukeana ja p‰‰st‰ jalkoihin asti tahraantuneena vaivojensa hedelm‰‰n. Jotkut heist‰ toikkeroitsivat viel‰ pystyss‰, mutta he horjuivat ja hoipertelivat sinne t‰nne, tavasta kompastuen lattialla makaaviin, ja kaatua rˆtk‰hdellen ylenkuppuraisiaan heid‰n p‰‰llens‰ juuri kuin m‰r‰t vasikat. Ken vaan kykeni, koetti halvaantuneella ja kangistuneella kielell‰ns‰ tehd‰ suonenvedon tapaisia ponnistuksia, saadaksensa kokoon kaikenlaisia jumalattomia ja iljett‰vi‰ sanoja ja lauseita. Se oli kev‰tkes‰, jolloin noita kuuluisia kestej‰ pidettiin. Kaiketi olivat he tuon syrj‰isen paikan valinneet juomapaikakseen sent‰hden, ett‰ he saisivat kenenk‰‰n huomaamatta tehd‰ mielityˆt‰ns‰, ja siten salataksensa jotakin ehk‰ viel‰ pahempaa. Kumpaakaan tarkoitustansa eiv‰t he kuitenkaan voittaneet, sill‰ heid‰n metelins‰ kuului tuotakin tuokemmaksi, ja pian oli se tietona ymp‰ri kyl‰‰. Melkein samaan aikaan kuin Kanniaisen niittyladossa noin iloisia pitoja pidettiin, levisi tieto, ett‰ naapuri pit‰j‰n kirkosta on varastettu iso viini-ankkuri ja muuta kirkon omaisuutta. Nimismiehenkin tietoon oli t‰m‰ asia tullut, samaten nuot merkilliset kestit Kanniaisen niittyladossa. Useampia vuorokausia oli jo mellastettu viini-astian ymp‰rill‰. Se oli jo ehtinyt melkein kuivaksi, samaten muutkin kyl‰lt‰ kannetut paloviinavarat. T‰m‰n huomattuaan rupesivat pitovieraat harventamaan annoksia tahi oikeammin otoksiansa, ja siit‰ selv‰st‰ syyst‰ olivat kestin pit‰j‰t osaksi jo selvenneet. Noiden tietojen johdosta l‰hti nimismies liikkeelle, ja er‰‰n‰ p‰iv‰n‰ tulla pˆl‰hti h‰n r‰tt‰rin kanssa tuon vierasvaraisen niittyladon eteen. He astuivat suorastansa latoon, ja kaikki siell‰ olijat h‰mm‰styiv‰t noiden suomattomien vierasten ‰kkin‰isest‰ ilmestymisest‰. "T‰‰ll‰p‰ on kaunis seura koolla", sanoi nimismies. "Mihin herra vallesmanni nyt on kulkemassa?" kysyi Vanhavirka, toikkeroiden nimismiest‰ l‰hemm‰ksi. "Kuljen virkamatkoillani. Kenen on tuo viini-ankkuri tuossa lattialla?" sanoi nimismies, p‰‰t‰ns‰k‰‰n k‰‰nt‰m‰tt‰ lakki kourassa edess‰‰n seisovaa Vanhaavirkaa kohden. "Mit‰ varten te sit‰ tahdotte tiet‰‰?" kysyi Vanhavirka. "Min‰ kysyn vaan: kenen on tuo astia, ja kuka on sen t‰nne kuljettanut?" uteli nimismies. "Ankkuri ja sen sisusta ovat minun, min‰ olen sen viime viikolla itse tuonut kaupungista: mit‰s tahdotte?" sanoi Vanhavirka v‰h‰n ylv‰stellen ja voittoriemulla. "Naapuripit‰j‰n kirkosta on kadonnut juuri t‰m‰nkaltainen nassakka, eik‰ ole yht‰‰n takaamista, ett'ei t‰m‰ ole se sama. Lain nimess‰ otan min‰ sen takavarikkoon sis‰ltˆineen p‰ivineen", sanoi nimismies. "Te ette saa koskea minun omaisuuteeni, min‰ kiell‰n sen", sanoi Vanhavirka. "Vai niin! Sinun kiellostasi emme huoli mit‰‰n, mutta sanoppas, mies, milt‰ kauppiaalta olet tuon astian t‰ysilleen ostanut?" sanoi nimismies kiivastuneena. Vanhavirka sommerteli h‰diss‰‰n sit‰ ja t‰t‰. Vihdoin h‰n suurella varmuudella ja pontevuudella koki selitt‰‰, kenelt‰ h‰n on astian ja viinin ostanut. Siit‰ huolimatta otti nimismies astian haltuunsa, mittasi j‰ljell‰ olevan viinin; sit‰ ei ollut en‰‰n kuin puolitoista kannua. Sitten k‰‰ntyi h‰n Vanhanviran puoleen ja sanoi: "Min‰ olen pari kertaa jo ennen k‰ynyt sinun luonasi, ja kummallakin kerralla ovat asiat olleet kummalliset, mutta v‰hitellen rupeavat asiat selvenem‰‰n. Varmana asiana nyt jo pid‰n sen, ett‰ sin‰ olet se, joka set‰si kuolemahetkell‰ varastit h‰nen rahansa. V‰‰rill‰ kuiteilla anastit sittemmin sisariesi perinnˆn. Ne temput onnistuivat sinulle, mutta v‰‰ryydell‰ saadut rahat ovat sinulta menneet ja kaupanp‰‰lle viel‰ omasikin. T‰m‰n kaiken uskallan nyt jo sanoa vasten silmi‰si, sill‰ oletpa jo kerran k‰ynyt k‰pyyn konnan koukuistasi. T‰st‰ ankkurista saat myˆs oikeuden edess‰ tehd‰ selityksen, mist‰ sen olet saanut, ja haastan sinut nyt oikeuteen lain nimess‰. -- Ja teid‰t muut hyv‰t kestivieraat haastan min‰ myˆs samoihin kemuihin, antamaan asialle jotakin selkoa, ja vastaamaan n‰ist‰ liian hyvist‰ p‰ivist‰nne". Sitten kirjoitti nimismies kirjaansa kaikki nuot nykyj‰ns‰ nolot kestivieraat, loi heihin kiinte‰n ja yleisen katseen ja l‰hti pois. Siihen j‰i Vanhavirka poikinensa ja vierainensa ‰llistyneen‰ haukottelemaan ja tˆllistelem‰‰n. Mutta kappaleen ajan p‰‰st‰ selvisiv‰t he h‰mm‰styksist‰ns‰, ja nytkˆs heill‰ oli sit‰ ja t‰t‰ sanottavana puolustukseksensa, hyvin pontevaa ja vaikuttavaa tietysti. Tovin p‰‰st‰ olivat he mielest‰ns‰ kaikin paljon paremmalla puolella kuin nimismies. Virkansa puolesta kuulusteli nimismies kaupungissa: onko Vanhavirka sielt‰ ostanut t‰yden viini-ankkurin. Sielt‰ sai h‰n semmoiset ja varmat tiedot, ett‰ Vanhavirka oli pari kuukautta takaperin kaupungista ostanut viini‰ ainoastaan viiden kannun, ja senkin vienyt lasipulloissa kotiansa. Sittemmin ei oltu h‰nt‰ kaupungissa n‰hty. T‰m‰n johdosta antoi nimismies tiedon sen pit‰j‰n johtaville hengille, jonka kirkosta oli varustettu. N‰m‰t tulivat heti tarkastelemaan ankkuria ja tunsivat heti sen samaksi astiaksi, joka heid‰n kirkosta oli varustettu. -- T‰st‰ sai Vanhavirka oitis eri haasteen. * * * * * Edell‰ mainittiin jo Vanhanviran pojasta, Juhosta; nyt t‰ytyy meid‰n sit‰ taas v‰h‰n jatkaa, koska se on asian kanssa yhteydess‰. H‰n oli jo enn‰tt‰nyt jotenkin pitk‰lle is‰ns‰ opettamissa tavoissa. Er‰‰n‰ kertana oli h‰n pieks‰nyt is‰ns‰ pahanp‰iv‰iseksi. Kauan aikaa poti Vanhavirka poikansa antamista haavoista, kuhmuista ja vammoista. Olipa Vanhanviran vanhimmalla pojalla jo muitakin urostekoja. Niinkauan kuin talossa oli jotakin saatavissa, varasteli h‰n mit‰ k‰siins‰ sai, kantoi ne kylille ja mˆi niit‰ mist‰ hinnasta milloinkin, tahi vaihetteli suorastaan viinaan, kostutellaksensa kovin janoovaa kurkkuansa, joka jo jaksoi ja halusi juoda kaikki h‰nen oikein ja v‰‰rin saadut tavaransa. Pian tuli kotisaanti kovin niukaksi, sill‰ varat talossa v‰heniv‰t sit‰tehden kuin h‰nen janonsa eneni: ilman sit‰ oli talon varoja kuluttamassa monta muuta k‰tt‰, lis‰‰m‰ss‰ ei yht‰k‰‰n. Niinkuin jo ennen on mainittu, kuului usein kyl‰lt‰ huhuja, ett‰ Vanhanviran "Jussi" on ollut osallisena kyl‰ss‰ usein tapahtuvissa varkauksissa, mutta ei niit‰ voitu toteen n‰ytt‰‰. Vanhanviran Jussi k‰vi usein markkinoilla ja olipa silloin ihmisien kesken puheena Jussin niill‰kin retkill‰ varastelleen. Mitenk‰h‰n lienee ollutkin, mutta markkinain v‰li-ajat oli Jussi rikkaana, sill‰ h‰nell‰ oli alkup‰‰st‰ rahoja oikein kosolta ja useampia taskukelloja, mutta kauaksi tuota hyvyytt‰ ei riitt‰nyt, ennenkuin ne olivat puti puhtaaksi juodut. Jussi meni taas markkinoille tuon viini-juhlan ja k‰r‰j‰in v‰lill‰. Siell‰ h‰n ryhtyi uusiin ja p‰teviin keinoihin. H‰n varasti sukkelasti er‰‰st‰ tallista hevosen, ja mˆi sen samoilla markkinoilla jollekin ostajalle. H‰nell‰ oli takavarikossa useampia lakkeja ja muita p‰‰llysvaatteita, joita h‰n muutteli tarpeen mukaan; kun h‰n mˆi varastetun hevosen, muutti h‰n kohta salaa toiset vaattet yllens‰. Asia luonnistui sanomattoman hyvin ja rahoja oli Jussin lakkarissa n‰tti summa. Kun oli alku tehty noin hyv‰ll‰ menestyksell‰, kiihoitti h‰nt‰ hyv‰ saalis toimimaan nyt oikein miehen lailla; h‰n meni siis ja varasti toisen hevosen; mˆi senkin, muutti vaatteensa, ja nyt oli kahden hevosen hinta lakkarissa. Varastettuja hevosia haettiin oikein poliisin avulla. Varkaita ajettiin takaa jokaista kaupungista l‰htev‰‰ tiet‰, mutta miss‰‰n ei oltu n‰hty senlaisien hevosien kuljettajia. ƒkkiarvaamatta tavattiin sattumalta toinen varastetuista hevosista kaupungissa. Onneksi sattui sen ostajalla olemaan vieraat miehet, kun h‰n hevosen osti. Sek‰ ostajan ett‰ vierasten miesten silmiin oli pist‰nyt hevosen myˆj‰n vasemmassa poskessa oleva iso arpi. Tuon arven oli Vanhanviran Jussi saanut er‰‰ss‰ tappelussa vastustajansa veitsest‰ ja sit‰ kantoi h‰n hautaansa asti. Ruvettiin nyt poliisein kanssa koettamaan saada itse varasta kiinni. Mentiin suorastaan siihen kaupungin osaan, jossa majaili sen pit‰j‰n markkinamiehi‰, josta Vanhanviran Jussi oli kotoisin, sill‰ he olivat yleiseen jo pahassa huudossa. Sattumalta meniv‰t etsij‰t siihen taloon, miss‰ Jussikin piti majaa. Heti huoneesen tultua selitti poliisi mit‰ on tapahtunut, ja mit‰ heill‰ on asiana. Silloin oli jo niin myˆh‰inen ilta, ett‰ kaikki markkinamiehet olivat majapaikassaan. Kaikki rupesivat kummailemaan ja kauhistelemaan tehty‰ tekoa, ja poliisein asiaa. Jokainen majamies antoi itsens‰ mielell‰‰n tarkastaa, niinp‰ Vanhanviran Jussikin. "Ei t‰‰ll‰ ole sit‰ miest‰, joka minulle mˆi hevosen, sen tunnen helposti n‰iden majamiesten vaatteista; parasta on meid‰n l‰hte‰ muualta etsitt‰v‰‰mme etsim‰‰n", sanoi varastetun hevosen ostaja. Varkaan hakiat alkoivat k‰vell‰ ovea kohden pois menn‰kseen. Er‰‰n poliisin k‰dess‰ oli lyhty, jonka h‰n oli kotoansa ottanut mukaansa, sill‰ nyt oli sangen pime‰. Heid‰n menness‰ majamiesten sivu, valaisi lyhdyst‰ l‰htev‰ valo markkinamiesten kasvoja. Er‰s hevoskaupassa ollut vierasmies sattui samassa tuokiossa luomaan silm‰ns‰ heihin. "Seis!" huudahti h‰n yht'‰kki‰. "Tarkastetaanpas viel‰ n‰it‰ miehi‰!" "Mit‰ mietit?" kysyi poliisi. "N‰inp‰ tuossa joukossa er‰‰t oudot, tahi oikeammin sanoen, tutut kasvot", sanoi mies. "Ei meill‰ ole nyt aikaa kaikkien tuttuja puhuttelemaan", sanoi poliisimies. "Ei, mutta min‰ tarkoitan juuri niit‰ kasvoja, joita haemme", sanoi mies vakavasti. "Mit‰ puhut?" sanoi petetty hevosen ostaja. "Sanon kun sanonkin: tarkastellaanpas viel‰ t‰m‰n talon nykyiset vieraat. Min‰ luulin lyhdyn valossa n‰hneeni arpiposkisen miehen", sanoi mies p‰‰tt‰v‰sti. Asia alkoi kuulua toden mukaiselta ja uusi tarkastelu alkoi. Nuot puheet kuultuansa, paitsi Vanhanviran Jussi kiireesti muiden taa, mutta tuo h‰net havainnut mies seurasi h‰nt‰ kotkan silmill‰. "T‰t‰ miest‰ min‰ tarkoitan", sanoi mies, tarttuen h‰nen rinnuksiinsa ja laahaten h‰nt‰ muiden takaa valkean n‰kˆˆn. "Ei saakeli! H‰n ei ole se mies, jolta min‰ hevosen ostin; h‰n ei ole saman n‰kˆinen ensink‰‰n; heit‰p‰s mies irti ja pyyd‰ h‰nelt‰ anteeksi pieni, mutta harmillinen erehdyksesi", sanoi hevosen ostaja. "En min‰ h‰nt‰ niin v‰h‰ll‰ laske. Otetaanpas h‰nen p‰‰st‰‰n pois t‰m‰ toinen lakki, jonka h‰n n‰kyy kaupan j‰lkeen p‰‰h‰ns‰ tupanneen, ja katselkaa sitten tarkemmin h‰nen kasvojansa; sitten vasta saatte h‰nen vapaaksi julistaa, jos tahdotte", sanoi mies, kuotasten lakin Jussin p‰‰st‰ pois. "Jumalisten! H‰n on totisesti sama konna, joka minulle hevosen mˆi, vaikk'en olisi h‰nt‰ ilman sinutta, veli kulta, tuntenut. H‰n on, n‰emm‰, sitten kauppamme muuttanut pukunsa ihan toisenlaiseksi. Min‰ pyyd‰n teid‰t h‰net vangitsemaan", sanoi hevosen ostaja, k‰‰ntyen poliisein puoleen. Poliisit t‰yttiv‰t heti k‰skyn ja Vanhanviran Jussilla ei ollut mit‰‰n muuta sanomista kuin ett‰ h‰n nyt ihka syyttˆm‰sti pantiin kiinni. Paikalla pidetyss‰ poliisitutkinnossa tuli sitovia asianhaaroja ilmi. Usea markkinamies oli Jussin n‰hnyt useamman kaltaisessa pukimessa markkina aikana. Er‰s heist‰ oli n‰hnyt h‰nen useasti tulevan ulos talossa olevan tallin parvelta, jolloin h‰n aina oli ollut erilaisissa vaatteissa; sent‰hden h‰n oli ruvennut h‰nt‰ ep‰luulolla katselemaan. Mentiin tarkastelemaan tallin parvea ja sielt‰ lˆydettiin usea vaatekerta, jotka tunnettiin olleeksi Jussin p‰‰ll‰. H‰nelt‰ ei lˆydetty yht‰‰n niit‰ rahoja, joita h‰n oli hevosesta saanut, mutta kun ruvettiin tarkastamaan noita h‰nen varavaatteitansa, lˆydettiin sielt‰ enemm‰nkin kuin ne rahat, mitk‰ h‰n oli varastetulla hevosella saanut; noista vara-vaatteista lˆydettiin myˆs se puku, joka h‰nell‰ oli p‰‰ll‰ silloin kuin h‰n hevosen mˆi. Asia oli selv‰‰kin selvempi ja poliisi korjasi Jussin koreasti talteensa. Huhu tuosta merkillisest‰ tapauksesta levisi pian ymp‰ri kaupunkia ja toivon s‰de lensi toisenkin hevosensa kadottaneen miehen mieleen. Oitis l‰hti h‰n nyt hevostansa kaupungista haeskelemaan ja ihme kumma! pianpa h‰n sen lˆysikin, mutta ei ostajalta eik‰ varkaalta. Ruvettiinpa tuosta arvelemaan ehk‰ olisi t‰m‰nkin asian kanssa k‰ynyt samalla tavalla kuin edellisenkin. Mentiin tuosta asiaa tarkastelemaan vankilaan ja katso! Vanhanviran Jussi tunnettiin heti senkin hevosen myˆj‰ksi. Tutkinto tapahtui piakkoin kaupungin neuvohuoneessa ja molemmat asiat olivat niin selv‰t, ett‰ oikeus tuomitsi Vanhanviran Jussille nelj‰kymment‰ paria raippoja ja kaksi tuntia seisomaan rautakaulassa. Merkillinen kohta t‰ss‰ tapauksessa on se, ett‰ h‰nen entinen pahuutensa oli nykyisen rikoksensa ilmisaattajana. Sill‰ tuskinpa olisi h‰nen varkauttansa ilmi saatu ilman tuota arvetta h‰nen poskessaan, sill‰ h‰n oli petoksensa ajatellut ja rakentanut niin kavalasti, ett‰ h‰nt‰ olisi ollut mahdoton tuntea. Vanhavirka oli poikansa haastattanut kihlakunnan oikeuteen is‰ns‰ pieksemisest‰. Sent‰hden l‰hetettiin h‰n kiireesti parast'aikaa pidett‰viin kihlakunnan k‰r‰jiin, johon is‰ oli jo tullut vastaamaan kirkon varkaudesta. Nyt tuli Vanhalleviralle kaunista ja uljasta seuraa -- oma poikansa ja niin loistavilla matkapasseilla, jotka h‰nen mukanaan tulivat kaupungista. Olipa poika nyt jo nelj‰nkymmenen mies, vaikka h‰n oli viel‰ niin nuori; kuinka korkealle h‰n voisikaan nousta ennen el‰m‰ns‰ ehtoota? Is‰n asia tuli ensinn‰ tutkittavaksi. Kaikki asianhaarat todistivat Vanhanviran omistaman ankkurin olevan saman, joka kirkosta oli varastettu. H‰nen osoittamansa kauppamiehet todistivat, ett'eiv‰t he ole koskaan nivoneet Vanhalleviralle tuota astiaa eik‰ sen t‰ytt‰ viini‰. Asia k‰vi Vanhalleviralle eduttomaksi ja oikeus tuomitsi h‰nelle asianhaarain mukaan nelj‰kymment‰ selk‰‰n ja kymmeneksi vuodeksi kuritushuoneesen, vaikk'ei varastetun arvo noussutkaan sataan taalteriin. Toisenlaisessa asemassa ja toisenlaisena miehen‰ oli nyt Vanhavirka k‰r‰jiss‰ kuin koskaan ennen. Toistakymment‰ vuotta oli h‰n n‰hty k‰r‰j‰paikassa uljaana, rikkaana ja loistavana lautamiehen‰, jonkalaisena h‰n oli usein ottanut osaa pahanteki‰in rangaistus-tuomioihin. Nyt h‰n oli itse saman oikeuden edess‰, ennen jo rangaistuna ja nyky‰‰n tuomittuna rumasta rikoksesta. Ennen h‰n oli kunniasta loistavana, nyt h‰pe‰st‰ tukehtumaisillansa ja mik‰ oli tehnyt tuon kauhean muutoksen? Huono kasvatus, se seikka, ett‰ h‰nen is‰ns‰ oli hyv‰ksynyt h‰nen ensim‰iset rikoksensa, ett'ei is‰ ollut ojentanut h‰nt‰ oikeuden ja totuuden tielle, ett‰ is‰ oli puoltanut poikansa rikoksia h‰nen ‰itins‰ edess‰, joka olisi syd‰mest‰‰n tahtonut poikansa kasvattaa kurituksessa ja herran nuhteessa -- neh‰n ne olivat syyt, jotka tuon hirve‰n muutoksen olivat aikaan saaneet Vanhanviran el‰m‰ss‰. -- Pojan asia tuli nyt esille. P‰tevi‰ todistuksia puuttui, jonkat‰hden oikeus vapautti Jussin is‰ns‰ pieksemisen kanteesta, mutta olipa h‰nell‰ jo kyll‰ksi ennen saatua, vaikka laillaan viel‰ saamatonta. Molemmat vangit -- is‰ ja poika -- vietiin nyt vangin vartian luoksi vartioittaviksi. H‰nell‰ oli niin v‰h‰n k‰si- ja jalka-rautoja, etteiv‰t ne riitt‰neet kaikkien k‰r‰j‰kunnan rikollisien kiinni-pitimiksi, sill‰ nyt oli niin paljon rumista rikoksista vangittavia, ett'eiv‰t ihmiset koskaan olleet n‰hneet eiv‰tk‰ kuulleet siin‰ k‰r‰j‰kunnassa niin paljon vankeja. Ruvettiin tuumimaan, ett‰ t‰ytyy panna kaksi vankia yksiin rautoihin, toinen oikeasta ja toinen vasemmasta jalasta ja Vanhavirka poikineen katsottiin sopivimmaksi pariksi. Tuumasta tekoon, ja pian oli is‰ ja poika yksiss‰ ja samoissa kahleissa. -- Kaunis pari! Kumpikin heist‰ oli hankkinut itsellens‰ surun lievikett‰ -- viinaa, sill‰ eip‰ puuttunut niit‰k‰‰n, jotka niin mielell‰ns‰ tuossa tilassa murheellisia lohduttavat, vaikka tuo laupeuden tyˆ on kovasti kielletty. Kumpikin heist‰ oli hyv‰sti hutikassa, kun heit‰ kytkettiin yksiin kahleisin. Oitis rupesivat he pit‰m‰‰n pahaa el‰m‰‰ ja riitelem‰‰n toisiensa kanssa. Vanginvartia koki heit‰ hillit‰ ja kielt‰‰ mink‰ voi, mutta se ei vaikuttanut mit‰‰n. H‰n uhkasi menn‰ nimismiehelle sanomaan, turha sekin, sill‰ he yltyiv‰t vaan jumalattomassa el‰m‰ss‰‰n, ja vihdoin he rupesivat -- tappelemaan. Tiet‰‰p‰ tuon, mink‰laiseksi tuo taistelu tuli, kun molemmat olivat kiinni yksiss‰ raudoissa. He kaatuivat aivan pian yhdess‰ nipussa lattialle, jossa he kieriv‰t ymp‰ri kolisten, temmelt‰ess‰‰n. Poika ei nyt vuovannut pieksem‰‰n is‰‰ns‰, piti vaan itse‰ns‰ puollustus-asemassa; se oli is‰, joka nyt rankaisi poikaansa, mutta tuo rangaistus oli liian hiljaista, liian sopimattomassa paikassa tehty‰, jonkat‰hden ei siit‰ liene suurta el‰m‰n parannusta vuotanut. Kaikki l‰sn‰olevat saivat pyˆri‰ ja h‰‰l‰t‰ heid‰n v‰liss‰‰n, ett'ei is‰ olisi saanut ruhtoa poikaansa palaisiksi. Poika ei sen vuoksi uskaltanut muokata is‰‰ns‰, kun oli niin paljon vieraita miehi‰ saapuvilla, sill‰ h‰n oli juuri nyky‰‰n oppinut sen, kuinka hyv‰ asia olisi, kun ei olisi vieraita miehi‰ l‰sn‰ rikosta tehdess‰. Heit‰ ei saanut asettumaan mik‰‰n voima. Sent‰hden juoksi vanginvartia h‰t‰pikaa ilmoittamassa nimismiehelle; h‰n tuli paikalla, pamppu kourassa, sinne. "Tekˆ ette t‰‰ll‰ pid‰ siivoa edess‰nne?" ‰rj‰si nimismies huoneesen tultuansa. Tuon n‰hty‰ns‰ ja kuultuansa, lakkasivat he tappelemasta ja kˆmpiv‰t lattialta ylˆs ja rupesivat taas haukkumaan ja s‰ttim‰‰n toisiansa. "Pankaa vatsallenne tuohon lattialle!" komensi nimismies. "Miksi!" kysyi Vanhavirka, v‰h‰n h‰mill‰‰n. "Sittep‰h‰n n‰hd‰‰n", sanoi nimismies. He tottelivat vastahakoisesti, tiet‰m‰tt‰ kumminkaan mit‰ tuo oikeastaan merkitsisi; luultavasti luulivat he osaksi, ett‰ nimismies ottaa raudat heid‰n jaloistaan pois. "Mies kummankin niskan ja samoin jalkojen p‰‰lle!" komensi taas nimismies ja pian oli k‰sky t‰ytetty. Nimismies alkoi nyt pampullaan m‰tki‰ kumpaakin selk‰‰n. Tovin aikaa olivat he hiljaa, vuoraten siten ‰k‰isyydell‰ns‰ kunniaa. Mutta kun nimismies yh‰ vaan hutki, ‰yk‰hti Vanhavirka viimein: "aih, s--na! Kipe‰stih‰n se k‰ypi". "Sit‰h‰n min‰ juuri vuovaankin, ett‰ osaisitte siivolla olla", sanoi nimismies ja lujenti lyˆnti‰‰n. Koettivat he viel‰ tovin olla ‰k‰isin‰ mutta viimein he hoilahtivat huutamaan ja rukoilemaan t‰ydelt‰ kurkkua, Nimismies heitti lyˆnnin pois ja kysyi, jos he nyt lupaavat olla siivolla. Vihan-kyyneleet silmiss‰ lupasivat he olla rauhassa ja ja nimismies l‰hti pois. Tuskin lienee nimismies p‰‰ssyt kotiansa, niin alkoivat he taas jyr‰kˆid‰ ja riidell‰. Ei siin‰ auttanut suolat ei jauhot, vaan heid‰t piti p‰‰st‰‰ irti yksist‰ kahleista ja raudoittaa kumpikin erikseen. Vankien joukossa oli kaksi mustalaista, he kytkettiin yksiin kahleisin, ja he sopivat vallan hyvin kantamaan yhteist‰ ijest‰, mutta ei is‰ ja poika. Vanhavirka poikineen tyytyi oikeuden p‰‰tˆksiin; Jussi eritt‰inkin sen vuoksi, kun h‰nen is‰ll‰ns‰ oli matka tiedossa, jonkat‰hden h‰nen tuli jouduttaa itsens‰ is‰nn‰ksi Kanniaiselle. Tuli huominen p‰iv‰, jolloin is‰ ja poika olivat p‰‰tt‰neet k‰rsi‰ rangaistuksensa. Ilma oli sangen kaunis: aurinko nousi kirkkaana ja lempe‰n n‰kˆisen‰. Oli niin tyyni, ett‰ huokauskin kuului useamman sadan sylen p‰‰h‰n. Tieto tuosta merkillisest‰ Vanhanviran ja h‰nen poikansa alennuksesta eli -- puuhun ylennyksest‰, oli levinnyt kauas ymp‰ristˆˆn ja jokainen tahtoi tuota n‰ytelm‰‰ olla katsomassa. Sen takia kokoontui mahdoton v‰en paljous paikalle. Uteliaina odottivat ihmiset tuota surullista n‰ytelm‰‰. Monenlaisia keskusteluja kuului odottavain ihmisien kesken asiasta. Mik‰ ylisteli ja kunnioitti jo varalta sit‰ urheutta ja raakamielisyytt‰, jota he kenties tulevat osoittamaan rangaistustaan k‰rsiess‰‰n: mik‰ taas tuntui pit‰v‰n melkein sulana v‰‰ryyten‰ sit‰, kun heid‰n t‰ytyy k‰rsi‰, toiset taas s‰‰litteliv‰t Vanhanviran Jussin niin kovaa, ‰kkin‰ist‰ ja ankaraa kunnian alennusta. Tuolla huonetten sis‰puolella oli taas Vanhallaviralla ja h‰nen pojallansa niin paljon yst‰vi‰ ja suosioita, ett‰ tuskinpa suurimmallakaan ihmiskunnan hyv‰nteki‰ll‰ on enemp‰‰ ollut suosioita ja palvelijoita. Kilvalla he pyrkiv‰t tekem‰‰n kunniaa ja palvelusta kohta k‰rsiville vangeille, ei senvuoksi, ett‰ he olisivat tahtoneet heit‰ saattaa parannuksen ja katumuksen tielle, vaan sent‰hden kuin heid‰n sis‰llinen ihmisens‰ oli sopusoinnussa vankien sis‰llisen tilan kanssa. He olivat niin innokkaita rakkauden ja laupeuden tyˆss‰‰n, ett‰ l‰pik‰tten olivat he vangit juottaa juovuksiin, vaikka kyll‰ koetettiin heit‰ tarkasti vartioida. Semmoinen oli asema, kun h‰lin‰ ja liike syntyi ulkona odottavan v‰en sekaan. Vanhanviran Jussi tuli nyt rangaistuspaikalle, nimismiehen ja oikeuden palveliain seuraamana. Rautojen kolina ja kalske raikui kamalasti tyyneess‰ aamuilmassa. Jussi kiinnitettiin nyt kaakkiin ja m‰‰r‰tty paino pantiin rautaa h‰nen kaulaansa, ja nyt h‰n rupesi siin‰ seisomaan tuomittua kahta tuntiansa. Kansa sohisi ja h‰lysi sit‰ ja t‰t‰, josta nousi jonkinmoinen melu, jonka takia ei voinut mit‰‰n yleist‰ puhetta kuulla. "Olkaasta hiljaa!" kuului yht'‰kki‰ korkea ja kimakka ‰‰ni tovin ajan p‰‰st‰, ja kun tarkastettiin kenelt‰ tuo pyyntˆ olisi l‰htenyt, havaittiin sen l‰hteneen Vanhanviran Jussin suusta. Kaikki vaikenivat. Kun vanki huomasi, ett‰ kaikki olivat hiljaa, nosti h‰n p‰‰ns‰ pystyyn, jossa asemassa h‰n n‰ytti kuuntelevan jotakin hyvin tarkasti. Kysyttiin h‰nelt‰ vihdoin, mit‰ h‰n kuuntelee? "Min‰ kuuntelen, jos kuuluisi hevosien kelloja", sanoi h‰n pilkallisesti. Melkein kaikki ihmiset remahtivat nauramaan, niin mieluinen oli heille tuo heid‰n mielest‰‰n niin viisas ja urhoollinen sukkeluus. "Paatunut konna! h‰n ei ole viimeist‰ kertaa tuossa", mutisi silloin er‰s vanha ‰ij‰ puoli‰‰neen, mutta tuon lauseensa vuoksi sai h‰n niin paljon vihaisia katseita, ett‰ h‰n katsoi parhaaksi siirty‰ siit‰ paikasta pois. Sitten alettiin Jussille toimia raippoja. Raippojen l‰j‰hdykset, kansan kohina ja rangaistavan ‰hkymiset, solahtivat kauas lempe‰‰n ja tyyneen aamu-ilmaan, ik‰‰nkuin todistuksina ihmisien pahuudesta, Luojan hyvyytt‰ ja lempeytt‰ vastaan. Kun raippojen lyˆnti oli noin puolitiess‰, sanoi rangaistava yht'‰kki‰: "min‰ olisin oikeastaan ansainnut sata paria, mutta oikeus v‰hensi minun saataviani kokonaisella kuudella kymmenell‰, eikˆ vallesmannin sopisi minua armahtaa sen verran, ett‰ antaisitte minulle kaikki saatavani -- sata paria?" Yleinen naurun hohahdus palkitsi tuon paatuneen kompan. Kappaleet sinkoilivat lyˆt‰v‰n selj‰st‰, mutta h‰n ei huutanut, puri vaan hampaansa yhteen, ett‰ karske kuului tuotakin tuonnemmaksi ja p‰‰sty‰‰n kerskasi h‰n, ett'eiv‰tp‰ saaneet h‰nest‰ "lukkaria". Niin. H‰n oli rikoksellisella el‰m‰ll‰‰n menett‰nyt inhimillisen kunniansa, h‰nen piti saada kunnian -- ‰k‰isyydell‰ns‰ ja tunnustaa t‰ytyy ett‰ h‰n sit‰ saikin, eik‰ aivan v‰h‰iselt‰ joukolta. Moni katseli s‰‰lill‰ tuota kaunista ja Jumalan luoman puolesta kaikin puolin uljasta, solevaa ja miellytt‰v‰n n‰kˆist‰ nuorukaista, joka jo noin nuorena oli seisomassa ankarinta pahanteki‰n rangaistusta ja niin paatuneella syd‰mell‰. Moni katselia teki silloin kysymyksen syd‰mess‰‰n: jos tuokin olisi saanut lapsuudessaan oikean kasvatuksen, mit‰ olisikaan h‰n voinut, kunniallisena kansalaisena tehd‰ hyˆty‰ yhteiskunnalle ja is‰nmaalle? Tuo kysymys syd‰mess‰, k‰‰nsi moni katselia kammolla p‰‰ns‰ pois tuosta surullisesta n‰ytelm‰st‰, saamatta kumminkaan selv‰‰ vastausta kysymyksellens‰, mutta siit‰ he tulivat kumminkin vakuutetuiksi, ett'ei h‰n ainakaan olisi nyt tuossa asemassa. Kun poika oli k‰rsinyt rangaistuksensa, tuotiin -- is‰. Siin‰ ei ole muuta kertomista kuin ett‰ Vanhavirka huusi, porasi ja rukoili koko lyˆnti-ajan, niin ett‰ ilma kajahteli, mutta ei se mit‰‰n auttanut, sill‰ laki teki teht‰v‰ns‰. Rangaistuksensa k‰rsitty‰‰n p‰‰si poika vapaaksi, mutta is‰ vietiin kymmeneksi vuodeksi pakkotyˆhˆn, sovittamaan viimeist‰ osaa tuomiostaan. Heit‰mme nyt t‰ll‰ kerralla is‰n ja pojan siihen ja k‰ymme katsomaan tapauksia sivu-suvussa, mutta kumminkin tapaamme viel‰ Vanhanviran poikineen ennen kertomuksemme loppua. YHDEKSƒS LUKU. Sukuhunsa suopet‰j‰. Ennen olemme jo n‰hneet Kanniaisen Laurin tyt‰rten joutuneen naimisiin. Olemme myˆs jo silm‰illeet, mink‰laisen kasvatuksen he olivat saaneet. He olivat terveet ja hyˆtyis‰t ihmiset ja tulivat tavallisessa luonnon j‰rjestyksess‰ ‰ideiksi. Vanha sananlasku sanoo: "mink‰ nuorena oppii, sen vanhana taitaa" ja niinp‰ k‰vi n‰idenkin ‰itein. He olivat itse kasvaneet mielivaltansa mukaan, kaikessa hillitsem‰ttˆm‰ss‰ el‰m‰ss‰, is‰ns‰ puoltamina, tottelemattomina heit‰ nuhtelevaa ‰iti‰ns‰ kohtaan, ja tottelemattomina kasvoivat nyt heid‰nkin lapsensa. T‰ytyy surulla tunnustaa, ett‰ huonoa j‰lke‰ tekiv‰t Vanhanviran sisaret lastensa kasvatuksessa, sill‰ heiss‰ vallitsi samat mielipiteet kuin ennen Kanniaisella. Niinkuin ennen olemme n‰hneet, eiv‰t heid‰n miehens‰k‰‰n olleet k‰sitt‰neet el‰m‰n onnellisuutta muulta kun varallisuuden kannalta, jonka vuoksi he pian kaikessa muussakin sulasivat mielipiteiss‰ns‰ vaimoinsa kanssa yhteen. Ensi aikoina naimisensa j‰lkeen olivat Kanniaisen v‰vyt hyv‰ss‰ sovussa vaimoinsa kanssa, sill‰ he toivoivat isoja perinnˆit‰ vaimoinsa is‰n kuoleman j‰lkeen. Mutta kun tuon perinnˆn saamisen k‰vi niinkuin tied‰mme, tulivat he nyrpeiksi ja kylmiksi vaimoillensa, ja alkoivat heit‰ s‰tti‰ kˆyhyydell‰ ja mill‰ vaan osasivat. Vaimot taas, kasvaneena pahojen sisujensa t‰ydess‰ vallassa, eiv‰t osanneet lempeydell‰ ja vienolla surumielisyydell‰ns‰ -- noilla vaimojen suurimmilla ja vaikuttavimmilla lahjoilla -- lepytt‰‰ ja hillit‰ miestens‰ v‰‰ri‰ mielipiteit‰ ja s‰ttimisi‰, ei, vaan he panivat kiukun kiukkua vastaan ja antoivat "sanan sanasta ja kaksi parhaasta", niinkuin sananlasku sanoo. Kauan ei tuo miesten ja vaimoin keskin‰inen v‰li pysynyt paljaalla tieteellisell‰ kannalla, ennenkuin he rupesivat k‰yt‰nnˆllisell‰ tavalla v‰itˆksi‰‰n toteen n‰ytt‰m‰‰n. Tappelu ja melu oli nyt heid‰n v‰lill‰ns‰ jokap‰iv‰isen‰ tyˆn‰ ja silloin olivat tukat pˆl‰k‰ss‰. Eiv‰tp‰ nuot heikommat astiat n‰ytt‰neet tuossa taistelussaan kovinkaan heikoilta, sill‰ monasti tapahtui niinkin, ett‰ he verestiv‰t miehens‰ kasvot viel‰ sittenkin, vaikka olivat jo kovasti selk‰‰ns‰ saaneet. Merkillinen ilmaus t‰ss‰ sisarusten el‰m‰n laadussa oli se seikka, ett‰ heid‰n molempien kotitapansa olivat samankaltaiset kuin purtu nielty, ei paremmat eik‰ pahemmat toisiansa; se lienee siit‰ tullut, ett‰ "sukuhunsa on suopet‰j‰". Kumpi sisaruksista saikin vaan selk‰‰ns‰, oli h‰n kohta valmis menem‰‰n armaan sisarensa luokse, jossa sitten kilvalla koetettiin miehi‰ns‰ haukkua, ja viimeiselt‰ tuo heid‰n mielityˆns‰ liikutti heid‰n syd‰mi‰ns‰ niin, ett‰ he lopulla molemmin purskahtivat katkeraan itkuun. Miehet taas eiv‰t katsoneet vaimojansa muuna kuin kauheana ristin‰ns‰ ja vaivanansa ja tulivatpa he oikein murheellisiksi mieliss‰‰n, kun he saivat niin kˆyh‰t ja pahankuriset akat. He rupesivat viinalla lieventelem‰‰n tuota ajallisen el‰m‰ns‰ surua ja risti‰. Silloin kuin he olivat juovusp‰iss‰‰n, kokivat he k‰yt‰nnˆss‰ oikein hartaasti toteen n‰ytt‰‰, ett‰ mies on vaimon p‰‰, ja saivatpa vaimot silloin usein tˆppˆstell‰ melkein alasti talvisina aikoinakin k‰p‰l‰m‰keen, jolloin he tavallisesti saivat yˆns‰ viett‰‰ lammas-navetoissa, lehmien parissa ja mik‰ miss‰kin. Miehet tavallisesti j‰iv‰t silloin, niinkuin tappelussa voittaneet kukot, pˆyhistelem‰‰n muka voitostansa ja viel‰ paukkaamaan ja mˆykk‰‰m‰‰n j‰lkisoinnuksi onnellisesti p‰‰ttyneelle tappelulleen merkiksi, ett‰ he ovat herrat kotonansa ja ett‰ heid‰n vaimoinsa pit‰‰ heid‰n tahtonsa ala annettu oleman. Mutta eip‰ miehet olleet viel‰ enn‰tt‰neet k‰mpi‰ vuoteiltaan seuraavana aamuna, kun jo heid‰n kotiristins‰ palasivat hajallansa olevilla ja revityill‰ hapsilla, veriset naarmut ja siniset kuhmut kasvoissa, pilkkuja, laattoja ja mustelmia k‰sivarsissa ja sel‰ss‰ -- miehiens‰ tykˆ. Ja noita illallisia saaliitansa olivat he nyt oikein innokkaat esittelem‰‰n miehillens‰ itkun, parun, kirkumisen, s‰ttimisen ja haukkumisen kanssa ja n‰kiv‰tp‰ miehet silloin, ett'ei heid‰n voittonsa ja herruutensa ollut kovin pitk‰llinen. Tuommoinen oli sisarusten koti-el‰m‰ ja tuommoisina olivat is‰t ja ‰idit jokap‰iv‰isin‰ esikuvina lapsillensa. Vaikka aviopuolisot olivat noin riitaiset kesken‰isess‰ el‰m‰ss‰‰n, olivat he kumminkin yksimieliset puoltaessaan lastensa rikoksia. Niit‰ ei ollut asia yhdenk‰‰n ihmisen ilmoittaa, ei lapsille itselleen, is‰lle ja ‰idille sit‰kin v‰hemmin, sill‰ siit‰ nousi kohta ankara sanakiista ja haukkumiset. Otamme nyt erin‰ns‰ tarkastettavaksi vanhemman sisaren kodin tapoja siin‰ asiassa. Mini‰ll‰, jonka nimi oli Kaija, oli kaksi poikaa, joista toisen nimi oli Israel ja h‰nt‰ kutsuttiin lyhennettyn‰ "Issu'ksi"; toisen pojan nimi oli Leonhard, jota kutsuttiin "Nartiksi". Kaijan miehen vanhemmat eliv‰t ja he molemmat olivat viel‰ t‰ysiss‰ voimissa. Vanhukset olivat niit‰ ihmisi‰, jotka olivat oppineet vaatimaan kuuliaisuutta lapsiltansa. Tosin eiv‰t hek‰‰n olleet lapsiinsa kuuliaisuutta istuttanut helleydell‰, mutta sit‰ ankarammin ruoskalla ja kepill‰. Oli miten oli, mutta hyv‰ ei ollut heid‰n lastensa silloin tirist‰, kun heid‰n puhevuoronsa oli, ja kun lasten tuli osoittaa kuuliaisuutta. Sen vuoksi pitiv‰t vanhukset kovin kummana poikansa ja mini‰ns‰ lapsien tottelemattomuutta ja suulautta, ja kummastelivat, ett‰ heid‰n niin annetaan olla. Er‰‰n‰ kertana tapahtui niin, ett‰ Issu rupesi kieputtamaan keitto-pataa vipu-koukussa. "ƒl‰ kieputa, poika, sit‰ pataa, pudotat sen viel‰ ja s‰rjet", kielteli ukko. Poika ei ollut kuulevinaankaan, kieputti yh‰ vaan. "Kuulitko, poika! ƒl‰ s‰rje sit‰ pataa", toisti ukko kiivaasti. Poika katsoa muljautti kiivaasti ukkoa silmiin, mutta ei totellut; yh‰ h‰n kieputti vaan ja -- pauskis -- pata putosi lattialle ja siin‰ se nyt oli -- tuhansina pirstaleina. Ukko kiivastui tuosta pojan uppiniskaisuudesta niin, ett‰ h‰n sivalsi kepakon ja lyˆd‰ navautti sill‰ poikaa housuille. Poika painoi heti k‰siselk‰ns‰ koskettuun paikkaan ja p‰‰sti kauhean porun. Samassa hypp‰si h‰n heti vanhemmilleen sanomaan, jotka eiv‰t silloin sattuneet olemaan saapuvilla. Tulisissa tauloissaan syˆks‰htiv‰t is‰ ja ‰iti ukon kimppuun ja nytkˆs ukko raiska oli pˆl‰k‰ss‰. "Mit‰ sin‰, sen tuhannen kallas, minun sikiˆist‰ni tahdot?" tiuskasi ‰iti uhalla heti huoneesen tultuaan. "H‰n s‰rki padan, eik‰ totellut, vaikka ma kielsin h‰nt‰ useat kerrat", puolusteli ukko itse‰‰n. "Vaikka h‰n olisi s‰rkenyt tusinan patoja, niin en salli Teid‰n pieksev‰n lapsiani", s‰esti is‰. "Lapsenne ovat jo niin huonolla j‰ljell‰, ett‰, jos ette rupea heist‰ vaaria pit‰m‰‰n hyv‰ ei heit‰ peri. Eiv‰t he v‰‰j‰‰ en‰‰n teit‰ eik‰ muita, ja ihmiset eiv‰t saa heilt‰ silmi‰ns‰ auki", sanoi ukko tuimasti. "ƒl‰ tuossa, kotka, pakkaudu saarnaamaan, kyll‰ me itse vastaamme lastemme kurituksesta ja tulevaisuudesta", sanoi ‰iti tiuskuen. "Hym!" hyng‰hti vanhus ja sitten h‰n vaikeni. Ukon p‰‰llekantaja -- Issu poika, oli myˆs saapuvilla tuon keskustelun aikana. H‰n porasi tavasta viel‰ nytkin ja painoi k‰siselj‰ll‰‰n sit‰ paikkaa, johon ukon keppi oli koskenut. Mutta tuo hauska keskustelu ukon, is‰n ja ‰idin v‰lill‰, joka viel‰ p‰‰lliseksi koski h‰nen omaa asiaansa, saatti pojan aina tavasta vaikenemaan ja silloin h‰n katsoi vuoroon is‰n ja ‰idin, vuoroon ukon silmiin, mutta ukkoa silmiin katsoessaan muutti h‰n muotonsa; ik‰‰nkuin olisi h‰n tahtonut sanoa: "‰l‰ huoli! Kyll‰ min‰ viel‰ muistan". Tuonlaisella kasvatus-tavalla paatui lasten syd‰n kovaksi ja h‰ijyksi vanhuksia kohtaan, ja sen er‰n per‰st‰ eiv‰t he pit‰neet heit‰ koiraa parempina; se tuotti vanhuksille paljon harmia ja mielikarvautta heid‰n vanhoilla p‰ivill‰ns‰. Kun pojat kasvoivat v‰h‰n isommiksi, varttuivat he p‰iv‰ p‰iv‰lt‰ rajummiksi niiss‰ tavoissa, joissa heit‰ oli opetettu. Samassa kartanossa, jossa hekin asuivat, asui toisenkin talon asukkaat, vaikka eri rakennuksessa. Kummallakin talolla oli vesi-paikka v‰h‰n ulohtaalla, jonkat‰hden kummankin talon piti vesi talouden tarpeeksi vet‰‰ kelkalla. Kun toisen talon asukkaat vetiv‰t vett‰, olivat aina Issu ja Nartti vahdissa porrasten p‰‰ss‰, ja he kaasivat usein vesi-saavin siihen. Tuosta n‰rk‰styiv‰t er‰‰n‰ kertana veden vet‰j‰t niin, ett‰ he ottivat pojat kiinni ja tukkivat heid‰n housunsa, takkinsa, liivins‰ ja kaikki paikat niin t‰yteen m‰t‰lunta, ett'eiv‰t he p‰‰sseet enemp‰‰ liikkumaan kuin lumi-ukot. Kun kolttosen tekij‰t meniv‰t pois, rupesivat pojat t‰ydell‰ kurkulla huutaa molottamaan, hyvin tiet‰en siten saavansa pikaista ja tehokasta apua vanhemmiltansa. Voi taivasten tekij‰, kun heid‰n ‰itins‰ kuuli tuon syd‰nk‰pystens‰ porun ja kirkunan. Tuiskuna syˆksi h‰n esille, mutta h‰nen ensim‰inen tyˆns‰ oli pelastaa pienokaisensa tuosta pahasta p‰lk‰h‰st‰. Mutta sen j‰lkeen tulikin veden vet‰jien eli oikeammin poikien housujen t‰ytt‰jien vuoro kuulla oikeat ape-marjat, sill‰ huolellinen ‰iti ei heitt‰nyt niin v‰h‰ll‰ pienokaistensa solvaisemista. Hajalla hapsin ja kiiluvin silmin tˆyt‰si h‰n toisen talon tupaan, uunin hiili-hanko k‰dess‰, jolla h‰n alkoi hosua ja hutkia asianomaisia, samalla kirkuen, noituen ja huutaen mink‰ vaan jaksoi, olipa koko talon v‰ki h‰d‰ss‰ h‰nen kanssaan ja viimein t‰ytyi h‰net miesvoimalla panna ulos. Er‰‰n‰ kertana oli Issu-viikari k‰hminyt toisen talon hohtimet: niiden varret oli h‰n sitten kuumentanut tulikuumiksi ja sitten tarjosi h‰n ne toisen talon Liisu nimiselle tytˆlle, is‰lleen viet‰v‰ksi. Tyttˆ parka ei arvannut petosta v‰ltt‰‰, vaan otti hohtimet vastaan. Mutta samassa tuokiossa s‰nt‰si Issu puristamaan tytˆn k‰si‰, ett'ei h‰n saanut kuumia hohtimia k‰sist‰‰n pois. Ennenkun ihmisi‰ oli ehtinyt apuun, olivat tyttˆ raiskan k‰det palaneet pahan p‰iv‰iseksi. Tytˆn ‰iti pˆlyytti Issua tukasta oikein kelpolailla tuon ilkityˆn t‰hden. Issu syd‰‰ntyi tuosta kovasti ja l‰hti poruten huoneesta ulos. Sielt‰ oli h‰n hakenut p‰rehalon itselleen aseeksi ja sen kanssa palasi h‰n pime‰‰n porstuaan, vahtaamaan tytˆn ‰iti‰ tulevaksi ulos. Vihdoin h‰n tulikin ja Issu alkoi p‰rehalollaan h‰nt‰ huimia niin paljon kun vaan enn‰tti. Se oli kostoa tukasta puistamisesta. Se temppu ei kuitenkaan pitk‰lle onnistunut, sill‰ tytˆn ‰iti v‰‰nsi p‰rehalon pois pojan k‰dest‰ ja pˆlyytti h‰nt‰ toisen kerran tukasta paljoa kovemmasti. Poika rupesi taas poruamaan ja niin poruten meni h‰n kotiansa, eik‰ kauan viipynytk‰‰n, ennenkuin ‰iti oli taas pauhaamassa poikansa puolesta ja pit‰m‰ss‰ jumalatointa el‰m‰‰. Olipa siin‰ likitienoilla asumassa er‰s mˆkkyri, jolla oli Jaakko niminen poika: h‰nt‰ kutsuttiin Haka-Jaakoksi, sill‰ mˆkin nimi oli Hakala. Tuo poika oli siivo poika ja niin vankka ja roteva ik‰isekseen, ett'ei h‰nen vertaansa ollut ikitienoilla. Issu ja Nartti, tappelun ja riidan haluisia kun olivat, k‰viv‰t joka tilaisuudessa Haka-Jaakon p‰‰lle. H‰n v‰isteli vihollisiansa mink‰ voi, mutta Issu ja Nartti vainosivat h‰nt‰ kaikkialla. Er‰‰n‰ kertana olivat nuot pienet vainolliset menneet vahtiin Jaakkoa er‰‰n mets‰polun varrelle, jota myˆden he tiesiv‰t h‰nen tulevan. Niinkuin tiikerit hyˆkk‰siv‰t viholliset piilostansa huolettomana kulkevan pojan kimppuun, sill‰ he tahtoivat kaikin mokomin lˆylyytt‰‰ ja nˆyryytt‰‰ tuon kˆyh‰n, mutta vankan naapurinsa. Ankara ottelu ja temmellys syntyi nyt noiden kolmen poikasen v‰lill‰ -- ankara ainakin taistelijain ik‰‰n, kokoon ja v‰keen katsoen. Haka-Jaakko oli nyt pakoitettu puolustamaan itse‰ns‰, sill‰ h‰n ei p‰‰ssyt puuhun eik‰ pitk‰‰n heid‰n kynsist‰ns‰. Kauan oli taistelun onni tiet‰m‰ttˆmiss‰, kummalle puolelle se kallistuisi, mutta viimein sai Haka-Jaakko voiton ja h‰n lˆylytti Issua ja Narttia oikein kelpolailla. Nyt n‰kiv‰t veljekset, ett'eiv‰t he voi sit‰ tiet‰ nˆyryytt‰‰ tuota j‰ykk‰‰ vastustajaansa; t‰ytyi keksi‰ muita keinoja. Oli niityn aikana useampia sade-p‰ivi‰, jonka t‰hden ei Issun ja Nartin talon v‰ki menneetk‰‰n er‰‰n‰ semmoisena p‰iv‰n‰ niitylle, vaan panivat sen p‰iv‰n aitaa, kuusi-vitsasten kanssa. Huomenna, tuli pouta ja v‰ki meni taas niitylle, mutta Issu ja Nartti ottivat kirveen, meniv‰t ja hakkasivat kaikki vitsakset poikki eilen pannusta aidasta. -- Kun v‰ki palasi niitylt‰, havaitsivat he joka syll‰n olevan hakattuna maahan. Tulissaan tauloissaan tuli Issun ja Nartin is‰ kotia ja tahtoi kiivaasti tiet‰‰ kuka aidan on hakannut. "Haka-Jaakko lurjanteli t‰ss‰ t‰n‰ p‰iv‰n‰ kirveen kanssa", olivat veljekset kohta valmiit sanomaan. Is‰ suuttui tuosta silmittˆm‰ksi Haka-Jaakolle ja rupesi vaanimaan, saadaksensa h‰nt‰ piest‰. Ennenkuin h‰n sai pojan k‰siins‰, oli h‰nelle toteen n‰ytetty, ett‰ aidan olivat hakanneet juuri h‰nen omat poikansa. Mutta is‰ ei ottanut tutkiakseen asiaa silt‰ kannalta, eik‰ uskoakseen semmoisia kuulumisia, vaan h‰n uskoi enemm‰n vilpillisi‰ poikiansa; h‰n luuli vaan, ett‰ ihmiset vihaavat heid‰n hyvi‰ lapsiaan ilman syytt‰, ja noille totuuden sanojille sanoi h‰n: "aina teill‰ kaikilla on aita matalin minun lasteni p‰‰lle". Kerran sai kun saikin h‰n Haka-Jaakko raiskan k‰siins‰ ja poikiensa n‰hden pieksi h‰n, aivan viattoman pojan l‰hes vaivaiseksi, mutta Issu ja Nartti terjuivat vieress‰ ja huusivat: "kas niin, menest‰ viel‰ meid‰n aitaa hakkaamaan". Tuommoisia tepposia tekiv‰t Issu ja Nartti jo noin nuorina ja monta muuta kolttosta tekiv‰t he, joita kaikkia kertoellessa k‰visi asia liian pitk‰ksi. Sent‰hden olkoon edellisess‰ jo n‰ytteeksi, mink‰laisen kasvatuksen he saivat. Viel‰ mainittakoon se, ett‰ el‰m‰n tavat ja lasten kasvatuksen muoto oli molempien sisaruksien kodeissa niin yhdenkaltaiset, ett'ei nuoremman sisaren kodista ole mit‰‰n erin‰ist‰ kerrottavaa, sill‰ vanhemman sisaren el‰m‰n laatu ja h‰nen lastensa el‰m‰n alku, antaa h‰nenkin el‰m‰st‰‰n t‰ydellisen kuvan. Semmoinen summa on vaan heid‰n silloisesta el‰m‰st‰‰n, ett‰ heit‰ miehineen pidettiin kaikkien riitasien parikuntien esikuvina, ja ett‰ heid‰n lapsiaan nyt jo pidettiin koko kyl‰n kauhistuksena ja Issua rupesivat kyl‰l‰iset kutsumaan "Kissuksi" ja Narttia "Artiksi", kummankin tappelu-halun t‰hden. -- Mutta ryhtyk‰‰mme tarkastelemaan mit‰ hedelmi‰ tuommoinen kasvatus ja tuommoinen el‰m‰n aamu tulee kantamaan poikien vastaisessa el‰m‰ss‰. Kun nuot sisarusten pojat kasvoivat isommiksi, hakivat he kaltaisiaan seurakumppaneita ja semmoisia lˆysiv‰tkin he -- enonsa pojissa, Kanniaisen Jussissa ja Antissa. Niin pian kuin he kynnelle kykeniv‰t, hakivat he alati toisiensa seuraa ja pian sulivat heid‰n k‰sityksens‰ ja mielipiteens‰ yhteen. He tulivat toisillensa niin v‰ltt‰m‰ttˆmiksi, ett'eiv‰t he voineet toisittansa toimeen tulla; kuinkas muutoin, sill‰ "mukaistaanhan mullikin puskee". Pienist‰ poikasista pit‰en oleskelivat sisaren pojat usein enolassa ja mit‰ heid‰n opetuksestansa kotona puuttui -- pahuuteen, se t‰ydennettiin ja kehkeennytettiin v‰hitellen enon ja h‰nen poikiensa el‰m‰n koulussa oikein k‰yt‰nnˆllisell‰ tavalla. Sisaren pojat olivat aivan yhden ik‰iset enon poikien kanssa ja yhden vertaiset olivat he myˆs opissa ja el‰m‰ss‰. Yht'aikaa oppivat he enon poikien kanssa tottelemattomiksi vanhemmilleen ja muille ihmisille, yht'aikaa viekkaiksi valhettelioiksi ja tekem‰‰n kaikenlaisia konnan koukkuja. Yht'aikaa oppivat he kiroilemaan, vannomaan ja -- tappelemaan ja mik‰ viel‰ surkeampi: juomaan ja varastelemaan, ja noiden nepainten v‰li oli yst‰vyyden v‰li, oli erottamaton. Kunniaa, loistoa n‰kiv‰t nuot nuoret miehet el‰m‰ns‰ alussa osanansa olevan ja muissa ihmisiss‰ n‰kiv‰t he kovin heikon vastapainon omalle korkeudellensa. Tuosta tuli heihin se suunnattoman korskea ylpeys, joka heiss‰ oli jo aivan nuorina silm‰‰n pist‰v‰sti inhottavana n‰ht‰v‰n‰. Tosin oli tuo nepainten vahva yst‰vyys saanut pahan kolahduksen silloin, kun tiedoksi tuli, ett'eiv‰t sisaret saakkaan perinnˆit‰ kantaa Kanniaiselta. Mutta ei tuo pieni riesa kauaksi kest‰nyt, sill‰ heill‰ oli yhteiset asiat, yhteiset pyrinnˆt ja riennot, yhteiset tyˆt ja toimet, yhteinen p‰‰m‰‰r‰ ja tarkoitus -- niin, miks'ei heid‰n sopinut olla yst‰vyyksin‰? Vanhanviran onnen aurinko tosin laskeentui ja lakkasi loimoamasta, mutta mit‰p‰ siit‰, olivathan nepaimet jo niin oppineita ja kokeneita miehi‰, ett‰ he voivat omin p‰ins‰ toimeen tulla. Heid‰n syd‰miins‰ kylvetyn siemenen olemme jo havainneet hyv‰sti jos hyv‰sti it‰neen, orastaneen ja kasvaneen, nyt jo alkavat hedelm‰t n‰ky‰. Issu oli jo siksi ij‰k‰s ja muistava silloin, kun h‰n vaariltaan sai tuon kepin nauvahduksen padan s‰rkemisen t‰hden, ett'ei se voinut h‰nen mielest‰ns‰ haihtua. Mustana koston pyyntˆn‰ pysyi tuo kepin lyˆm‰ tuon huonosti kasvatetun lapsen syd‰mess‰; sit‰tehden kun h‰nen ruumiillinen kokonsa ja voimansa karttui, sit‰tehden paisui myˆs h‰nen musta koston pyyntˆns‰kin. Sent‰hden kantoi Issu ukolle alati yrme‰‰ mielt‰ ja yrme‰sti h‰n kohteli vanhusta joka p‰iv‰. Pojan vanhemmat eiv‰t koskaan kielt‰neet vanhusta ylenkatsomasta ja antamasta h‰nelle pahoja, ylenkatseellisia ja h‰vyttˆmi‰ sanoja; useinpa he vaan nauroivat ja sanoivat: "voi kuinka tuo poika on -- viisas!" Kun Issu tuli isommaksi, alkoi h‰n tulla usein juovusp‰iss‰‰n kotia. Silloin sai ukko-raiska kuulla h‰vyttˆm‰lt‰ herjausta, mutta lopulta sai h‰n ruveta varomaan p‰‰t‰ns‰. Ukko koki usein puhua vanhemmille pojan vallattomasta ja h‰vyttˆm‰st‰ k‰ytˆksest‰ kohtaansa ja h‰n pyysi heid‰n poikaa kurissa pit‰m‰‰n ja h‰lv‰isem‰‰n, mutta tavallisesti vastasivat he: "eih‰n nuot ole teilt‰ viel‰ kertaakaan silm‰‰ vieneet, jaksaahan nuot k‰rsi‰ ja mink‰p‰ me heille teemme!" "Hym!" nurmahti silloin ukko ja meni surumielin pois. Kun Issu oli jo aikamies, tuli h‰n taas er‰‰n‰ kertana p‰iss‰‰n kotiin. "Kattilat ja sangat ja itse pata -- p-le-kin", kirkasi h‰n heti tupaan tullessaan ja tˆyt‰si ukkoa, jonka seurauksesta ukko rym‰hti kumoon. "Ole hyv‰ ihminen siivolla!" sanoi ukko ja kˆmpi ylˆs. "Nauskis, sanoi keppi, kun k‰vi pojan housuille", sanoi Issu ja samassa h‰n lyˆd‰ l‰im‰ytti kasvoille juuri ylˆs p‰‰ssytt‰ vanhusta. Vanha mies ei voinut kest‰‰ tuota nuoren miehen viinasta raivostunutta iskua; h‰n horjahtui -- ei h‰n kaatui kuin ranka kumoon, silm‰ k‰vi tuolin nurkkaan ja nyt oli ukolta mennyt -- silm‰. Kauhea haava tuli myˆs h‰nen kulmaansa, josta veri rupesi virtana vuotamaan. Vanhus pyˆrtyi saadun kovan kolahduksen vuoksi ja Issun vanhemmat itkiv‰t nyt suden kolloa, mutta nuot kyyneleet olivat krokotiilin kyyneli‰, sill‰ pojan tyˆt olivat hedelmi‰ heid‰n omasta varhaisesta ja ainaisesta kylvˆst‰ns‰. Issu ei ollut kaikesta tuosta mill‰ns‰k‰‰n; h‰n hyppeli, noitui ja maikkasi vaan ja sanoi: "hei! t‰ss‰ poika on, t‰m‰ ei pelk‰‰, vaikka tulisi viisi; t‰ss‰ oikein kruunun ja Viaporin korea on". Vihdoin saatiin vanhus virkoamaan ja h‰nen haavansa sidotuksi muiden ihmisien avulla, mutta kauan sai vanhus k‰rsi‰ kauheita tuskia haavansa ja silm‰ns‰ t‰hden. Usein ukko-rukka itki tuskissaan ja sanoi: "voi, voi! nyth‰n se on silm‰ minulta mennyt; lieneekˆ sekin heid‰n mielest‰ns‰ tapahtunut liiaksi hiljaa". Noin varttuivat Vanhanviran sisarten pojat heille lapsuudesta pit‰en opetetussa el‰m‰n kaavassa aina uljaammiksi, ja pian olivat he paikkakunnassa kaiken pahuuden, ilkeyden, jumalattomuuden, saastaisuuden ja riettauden esikuvina. Parin vuoden per‰st‰ tuon surullisen tapauksen j‰lkeen, jolloin ukko menetti silm‰ns‰, oli Issu joutunut jo niin korkeaan m‰‰r‰‰n, ett‰ h‰n seisoi kaakin vieress‰ rautakaulassa, sovittamassa oikeuden antamaa tuomiotansa kalliin hevosen varkaudesta, ja sen k‰rsitty‰‰n annettiin h‰nelle samassa kaakissa nelj‰kymment‰ paria raippoja selk‰‰n. Tuo tapahtui samoina aikoina kuin Kanniaisen Jussikin seisoi samankaltaisen rangaistuksen, niinkuin ennest‰‰n jo tied‰mme. -- No niin. Olivathan nuot nepaimet k‰yneet yht‰l‰ist‰ koulua, ja yht‰l‰iset olivat heid‰n k‰sitys-voimansa omaamaan koulunsa opetuksia, sen selv‰sti todistaa sek‰ Issun ett‰ Jussin ensim‰inen tutkinto tuon koulun opista, jonka he kumpikin niin loistavasti ja niin suurilla tahi korkeilla arvolauseilla, melkein yksin ajoin suorittivat; siis kumpikaan heist‰ ei ollut toistansa korkeampi, v‰hempi tahi suurempi. Nepaimet alkoivat tulla nyt oikein oiva-mestareiksi. Heill‰ oli jo muitakin seurakumppaneita ja oppilaisia, ei vaan omat nepaimensa ja koulumestarein oppi rupesi juurtumaan muidenkin paikkakunnan nuorukaisten syd‰miin. Hedelm‰t rupesivat aivan pian n‰kym‰‰n tuosta uudesta ja vapaasta opista, joka alkuaan oli perustettu hell‰‰n ja varaamattomaan lasten kasvatukseen heid‰n rikkoessaankin, ja suvun kunnian yll‰pit‰miseen. Juoppous, irstaisuus, haureus, tappelukset, puukottamiset, murhat ja varkaudet alkoivat pit‰j‰‰ss‰ tulla nyt niin yleisiksi ja jokap‰iv‰isiksi, ett‰ se paikkakunta ennen pitk‰‰ tuli kaikkien oikeain ihmisten kauhuksi ja kammoksi ja pahuudestaan mainioiksi koko maassamme. Kaikilla roistoilla olikin nyt hyv‰t turvapaikat Kauniaisen Jussin ja h‰nen t‰teins‰ poikien tykˆn‰, sill‰ he olivat ottaneet kotonansa semmoisen ylivallan, ett'eiv‰t heid‰n vanhempansa tohtineet heille puhua mit‰‰n, vaikka nyt jo olisivat sit‰ tahtoneet tehd‰, sill‰ he itsekin jo huomasivat lapsiensa olevan v‰‰r‰ll‰ tiell‰, olevan semmoisia, jommoisia eiv‰t he heid‰n olisi suoneet olevan, olevan ihmiskunnan ja itsens‰ pahennuksena ja kauhuna; mutta vitsa ei ollut en‰‰n v‰‰nnett‰viss‰. L‰helt‰ ja kaukaa tulvaili nyt kaikenkaltaisia ep‰rehellisi‰ ihmisi‰ paikkakuntaan, nepainten hyv‰n suojeluksen vuoksi ja niiden kautta paikkakuntaan tullut v‰en lis‰ys ei suinkaan parantanut sen asukasten sis‰llist‰ tilaa. KYMMENES LUKU. Hedelm‰t. Kukaan kuolevainen ei voi kertoa sit‰ viheli‰isyytt‰, surkeutta ja jumalattomuutta, mink‰ tuo Kanniaisen Laurin liian hellitelty ja varomaton lasten kasvatus ja heid‰n rikoksiensa hyv‰ksyminen paikkakuntaan toi. H‰nen poikansa, Vanhavirka, oli nyt jo saanut selk‰‰ns‰ ja parast'aikaa oli h‰n Viaporissa k‰rsim‰ss‰ kymmenvuotista rangaistustansa. H‰nen poikansa poika oli saanut seisoa h‰pe‰llisimm‰n rangaistuksen ja saanut selk‰‰ns‰ korkeimman m‰‰r‰n raippoja. H‰nen tytt‰rens‰ olivat huonosti kasvatettuina joutuneet ‰ideiksi, jonkat‰hden he kehnosti toimittivat kalleimman el‰m‰ns‰ velvollisuuden, lastensa kasvatuksen, niinkuin olemme jo edell‰ n‰hneet. He hoitivat huonosti niit‰ pikkuisia taimia, jotka Jumala oli heille uskonut, sill‰ he istuttivat pienoisiin sen myrkyllisen siemenen, jonka he itse jo pienin‰ ollessaan olivat is‰lt‰‰n entisess‰ kodissaan omiin syd‰miins‰ imeneet: liian hˆll‰n kasvatuksen vaan, liian suuren vapauden vaan. Tuota perus-aatetta seurasivat he sitten lastensa isommiksikin tultua, aina siihen asti, kun he n‰kiv‰t, mink‰laisia hedelmi‰ tuommoinen kasvatus matkaan saattaa, ett‰ se, nimitt‰in, tuottaa aineellista vahinkoa, ruumiillista kipe‰‰ ja kunnian siaan h‰pe‰‰, mutta sielusta ei tullut kysymyst‰k‰‰n; tuon kaiken havaittuansa, olisivat he suoneet asiain toisinkin olevan, mutta se tunto tuli heille liian myˆh‰‰n. Kerran pahaa siement‰ saatuansa, tulivat Vanhavirka sisarinensa paljoa huonommiksi lasten kasvattajiksi kuin heid‰n is‰ns‰, Lauri, olikaan ja ihmispetojen is‰ksi ja ‰ideiksi tulivat he. Edell‰ on jo mainittu, kuinka noilla nepaimilla oli oppilaisia ja tosi on, ett'ei niit‰ ollut v‰h‰, ja noiden opettajien oppi levisi kuin ruttotauti paikkakunnan nuorisohon; eip‰ ihmek‰‰n, sill‰ paha on niin k‰rk‰s istumaan kiinni ihmissyd‰meen. Kanniaisella nyt vasta el‰m‰ "rennoksi" muuttui, vaikk'ei se h‰‰vi‰ ollut Vanhanvirankaan aikana. Siell‰ tanssittiin harva p‰iv‰, juotiin ja tapeltiin, pauhattiin ja meuhuttiin. Noihin oli hyv‰ tilaisuus tulla kokoon sek‰ opettajain ett‰ oppilasten, tuumittelemaan tulevista varastuksista ja muista tuhotˆist‰. Silloin kun ei noita iloja eli riemuja ollut Kanniaisella, olivat ne t‰din poikien luona ja sopihan sinne tulla lysti‰ pit‰m‰‰n ja neuvottelemaan yht‰ luottavasti kuin Kanniaisellekin, sill‰ olivathan niiden talojen vallitsevat henkilˆt kyllin oppineita ja koeteltuja ihmisi‰. Seuraukset tuosta kaikesta alkoi pian tulla laajemmalta n‰kˆs‰lle. Tavallista useammin kuului nyt ymp‰ristˆll‰ varkauksia, tappeluksia, pahoja haavoja ja murhia. Matkustajat eiv‰t olleet en‰‰n turvassa kulkiessaan tuon kammottavan pit‰j‰n l‰pi. Usein tulivat he taipaleilla ryˆstetyiksi ja raastetuiksi puti puhtaiksi ja jos he rohkenivat vastustaa tuota heid‰n mielest‰ns‰ niin luvatonta anastamista, tulivat he tavallisesti piestyiksi liki henke‰. Ulkopit‰j‰l‰isillekin tuli tuosta semmoinen kammo, ett'eiv‰t he uskaltaneet matkustaa paikkakunnan kautta, muutoin kuin isoissa partioissa, kovasti varustettuina kaikenlaatuisilla puolustus-aseilla, niinkuin seip‰ill‰, kangilla, puukoilla, kirveill‰ j. n. e. Usein syntyi sittenkin oikein rysk‰-tappelu matkustajain ja kyl‰n asukkaiden v‰lill‰, ja siin‰kˆs seip‰‰t suhahtelivat, kanget kalahtelivat, puukot v‰l‰hteliv‰t ja kirveet kimaltelivat. Siin‰ porua ja pauhua, huutoa ja meuhua, kirkunaa ja karjuntaa, oihkaa ja ‰hk‰‰; siin‰ hypeltiin, sadatettiin, lyˆtiin, lyk‰ttiin, kaaduttiin ja noustiin, voitettiin ja tapattiin, ja tuosta ankarasta temmellyksest‰ syntynyt melu kuului usein useampain virstojen p‰‰h‰n. Tappelun lakattua oli tappelukent‰ll‰ kummallinen n‰kˆ. Hevoset juoksentelivat valjaitta, pel‰stynein‰ sinne t‰nne tappelukent‰ll‰, sill‰ aisat, luokat y. m., olivat lopen tarvittu tappelu-aseiksi ja muutoinkin vastustus-puolue koetti saada vihollisien hevosia pois valjaista, siten est‰‰ksens‰ heit‰ pakoon p‰‰sem‰st‰, jos -- niinkuin toivottiin -- sotaonni k‰‰ntyisi heille ep‰-edulliseksi. Rikkeimi‰ ajokaluja: reki‰, h‰kkej‰, katkotuita kˆysi‰, aisoja, luokkia, l‰nki‰, p‰itsi‰, m‰kivˆit‰ ja s‰rjetyit‰ sek‰ sinne t‰nne viskotuita kuormia oli sikin sokin ymp‰ri tappelukentt‰‰, sill‰ ei tuota sota-onnelle niin edullista hevosten riisumistyˆt‰ tehty juuri niin laupealla k‰dell‰. Siell‰ t‰‰ll‰ kˆmpi mies suurella vaivalla ylˆs, sill‰ he olivat saaneet pahoja ruhjevammoja tuossa mieli-tyˆss‰‰n. Mik‰ oli saanut p‰‰h‰ns‰ pahoja, isoja haavoja, jotka yhdess‰ kovan veren-juoksun kanssa vaikuttivat sen, ett‰ tuo p‰‰ tuntui niin hirve‰n raskaalta, ett'ei sit‰ voinut nostaa maasta ylˆs. Milt‰ oli mennyt k‰sivarsi, milt‰ s‰‰ri, milt‰ olkavitsa tai joku kylkiluu poikki ja nuot vammat pahuukset tekiv‰t semmoista kiusaa ja vaivaa, ett'eiv‰t kyenneet omin avuinsa ylˆs nousemaan, vaan toisien viel‰ pystyss‰ olevien t‰ytyi heit‰ nostaa ja rekeen v‰‰nt‰‰, ja tuo heille tehty apu tuotti lis‰‰ kipua ja tuskaa. Useasti noissa taisteluissa p‰‰siv‰t matkustajat voitolle, sill‰ he olivat enimm‰sti lukuisammat, mutta k‰vip‰ joskus niinkin, ett‰ he joutuivat tappiolle ja silloin ei heill‰ ollut syyt‰ kehua kauppaansa. Hirviˆt eiv‰t silloin s‰‰st‰neet mit‰‰n, vaan he haaskasivat ja raiskasivat kaikki mit‰ haaskattavissa oli. Semmoisissa tapauksissa eiv‰t matkustajat saaneet useinkaan omaisuudestansa mit‰‰n takaisin; hyv‰p‰ oli ett‰ saivat puolikuolleeksi pynt‰tyn henkens‰ pit‰‰, mutta tapahtuipa joskus niinkin, ett‰ joku matkustaja menetti senkin. Tietysti olivat nuot nepaimet aina paraina miehin‰, jopa oikeen johtajinakin tappeluissa ja muissa ilkitˆiss‰. Ei ollut niit‰ h‰it‰, jossa eiv‰t he olisi nurkkareina olleet, h‰iriˆt‰ ja pahennusta aikaan saattamassa; jos miss‰ he olivat, ei silloin ollut ihmisill‰ mit‰‰n hyv‰‰ odotettavana. Tanssi-ja kuuliais-paikoissa oli heill‰ aina tappelu v‰ltt‰m‰ttˆm‰n‰ teht‰v‰n‰, ja sit‰varten olivat he varustettuna kirveill‰ ja monenkaltaisilla aseilla. Loppusointu tavallisesti tuommoisissa tilaisuuksissa oli se, ett‰ tanssi- tai kuuliais-talojen ovet, akkunat, muurit, jopa huonekalutkin olivat lopen tuhansina pirstaleina. H‰‰paikoissa he tavallisesti taas repiv‰t tai muutoin h‰v‰siv‰t morsiamen kruunun, sotkivat ja kaatelivat ruo'at, tekiv‰t vahinkoa ihmisien hevosille ja ajokaluille. T‰ytyip‰ paikkakunnassa vihdoin kokonaan h‰vitt‰‰ nuot kansallis-kemut aivan noitten riivattujen junkkarien t‰hden. Itsest‰ns‰ on arvattava, ett'ei tuommoisen el‰m‰n vallitessa tyˆn teosta tullut mit‰‰n, joka kumminkin on v‰ltt‰m‰tˆn el‰m‰n ehto maata viljelev‰lle kansalle. Siit‰ aivan helposti johtui, ett‰ maat rupesivat antamaan huonompia satoja, ja sen likeisemp‰n‰ seuraajana olivat: kˆyhyys ja puutokset. Ja ne, joiden maanviljelyksen noin oli k‰ynyt, olivat niin monet, ett‰ tuo takaper‰isyys koski koko paikkakuntaan. Tuon taloudellisen vajavuuden t‰ytt‰miseksi t‰ytyi heid‰n keksi‰ uusia keinoja ja sen he olivatkin jo lˆyt‰neet, nimitt‰in -- varkauden. Tuota uutta ja heid‰n mielest‰‰n oivallista elinkeinoaan kokivat he edist‰‰ kaikilla keinoilla. Parvittain miehi‰ kulki kyl‰l‰isi‰ markkinoista markkinoille ja heid‰n j‰lkens‰ kuului, miss‰ ik‰n‰ he vaan liikkuivatkin. Markkinapaikoissa oli tuo seura kaikissa asioissaan yksimielinen. Kaikilla keinoin kokivat he pett‰‰ ihmisi‰. He varastivat, ostivat ja mˆiv‰t, ja miss‰ ei pett‰minen ja salaa ottaminen menestynyt, k‰ytettiin siin‰ ryˆv‰‰mist‰, kun tilaisuus sen vaan salli. Kaupassa he kokivat pett‰‰ sill‰ tavoin, ett‰ toiset olivat ostamassa jotakin ja tarjoilemassa pilkkahintaa kalulle. Siihen tulivat toiset veijarit syrj‰st‰ outoinakin miehin‰, ja rupesivat kyselem‰‰n mit‰ kalulla on hintana ja mit‰ siit‰ tarjotaan. Asiasta kahden puolen selv‰n saatuaan, rupesivat he kohtikurkkua nauraa hohottamaan, kuinka muka tuo ostaja on tuhma, kun tarjoaa kaksinkertaista hintaa tuommoisesta mit‰ttˆm‰st‰ kalusta, jota he muka eiv‰t viitsisi tielt‰ korjata. Moni yksinkertainen ihminen takertui noiden konnien koukkuun ja sai j‰lest‰ p‰in katua tuhmuuttansa; k‰vip‰ usein niinkin, ett‰ tuonlainen kalunsa myˆj‰ n‰ki aivan oudon miehen jonkun tunnin p‰‰st‰ myˆv‰n h‰nen vasta myˆty‰ kaluansa kaksin- ja usein monin-kertaisiin hintoihin; syd‰nt‰ silloin kyll‰ karvasteli, mutta mit‰p‰ se en‰‰n auttoi. "No miks'ei noita kaikkia konnia annettu lain rautaisen kouran puristeltaviksi ja kuritettaviksi?" kysyy kai lukija. Kyll‰ olisi ollut niin teht‰v‰, vaan sep‰ ei k‰ynytk‰‰n laatuun niin helposti kuin outo luulisi. Pahuus oli jo paikkakunnassa levinnyt niin yleiseksi, ettei julkisempiakaan asioita saatu toteen, todistajien puutteessa, vaikka katsojia oli rikosten tapahtuessa v‰liin useampiakin, he vaan valansa p‰‰lle puhua helistiv‰t, ett'eiv‰t ole mit‰‰n n‰hneet eiv‰tk‰ kuulleet. Silloin jo, kun Kanniaisen Jussi k‰rsi edell‰ kerrotun rangaistuksensa hevosten varkaudesta, oli tuon "komppaljuunin" oppi niin levinnyt ja juurtunut kansaan, ett'eiv‰t kruunun kahleetkaan riitt‰neet kaikille pahantekiˆille ja sen takia joutuikin Vanhavirka poikansa kanssa silloin yritykseen yksiss‰ kahleissa olemaan. Ne taas, joilla oli halua totuutta esiin tuomaan ja puolustamaan, olivat alituisessa hengen vaarassa. Sent‰hden eiv‰t he tahtoneet heit‰ ilmi antaa, sill‰ roistot vainosivat kaikkialla ja kaikilla keinoin niit‰, jotka heit‰ jollakin tavoin h‰tyyttiv‰t ja oikeuteen saattivat. Siit‰ seurasi aivan helposti se, ett'eiv‰t vahingon k‰rsineet uskaltaneet ilmi antaa noiden roistojen tekoja ja ilkitˆit‰. Ja oikeat ihmisetp‰ ne olivatkin juuri noiden l‰pi turmeltuneiden roistojen t‰ht‰‰misien ja koston alaisina, kun eiv‰t he yhtyneet heid‰n jumalattomiin vehkeisiins‰ ja julmuuksiinsa ja viel‰p‰ v‰liin kokivat heit‰ saattaa rangaistuksen alaisiksikin; toisilleen nuot veinarit antoivat kyll‰ kelpo rauhan, sill‰ "vaivainen lintuhan se on, joka pes‰ns‰ sotkee". Mainittakoon muutamia esimerkkej‰ noiden oikeuden hylk‰‰jien koston tuumista. Kanniaisen Jussi rupesi kosimaan er‰‰n varakkaan talon ainoaa, kaunista ja sive‰‰ tyt‰rt‰. Kaunis oli kosiakin Jumalan luoman puolesta, kyl‰n uljain ja komein poika, mutta h‰nen kunniansa oli silloin jo tahraantunut. H‰pe‰llisesti oli h‰n k‰ytt‰nyt itsens‰ senkin j‰lkeen, eik‰ se suinkaan pyyhkinyt pois h‰nen entist‰ tahraansa. Kaikki nuot tekiv‰t yhteens‰ sen, ett'ei Jussin kauneuskaan vaikuttanut tytˆn mieless‰ mit‰‰n, joka niin monen neidin on sokeaksi ja onnettomaksi saattanut, ja tuon vaikuttamattomuuden seuraukset olivat semmoiset, ett‰ tyttˆ antoi Jussille oikein komeat rukkaset. Jussi ei pit‰nyt tuota totenakaan ja piiritti yh‰ vaan tyttˆ‰. Kun tyttˆ ei p‰‰ssyt h‰nest‰ muutoin erillens‰, ilmoitti h‰n asian is‰llens‰, joka oli tunnettu kyl‰n vahvimmaksi mieheksi. Tytˆn is‰ piti suorana h‰vyttˆmyyten‰ tuommoisen miehen kosimista ja antoi Jussi-raiskalle semmoisen kyydin, ett'ei h‰n ollut ‰skeen mokomampaa saanut. Tuo oli Jussin mielest‰ anteeksi antamaton loukkaus niin hyv‰‰ miest‰ kohtaan kuin h‰n muka mielest‰ns‰ oli. Pitki‰ aikoja ei kulunut tuon tapauksen j‰lkeen, kun kositun neidin kotoa paloi iso luuva rakennus eloineen p‰ivineen. Jonkun ajan takaa leikattiin usealta saman talon raavaalta kaulat poikki navetassa. -- Eikˆ tuo ollut hirve‰‰? Selv‰‰n nyt jo arvattiin, ett‰ entinen armas sulhanen, kumppaniensa kanssa, oli nuot turmat tehnyt. Nyt ei talossa en‰‰n tohdittu muutoin el‰‰ ja olla, kuin t‰ytyi laittaa useita miehi‰ vahtiin, jotka yˆkaudet kierteliv‰t taloa, varustettuina aseilla. Vahdeilla oli muun muassa pyssyt, joilla he tavan takaa ampua paukuttelivat, ik‰‰nkuin antaaksensa ilkiˆille tiet‰‰, ett'ei sinne ollut hyv‰ tulla. Kauan aikaa oltiin talossa noin varusalla, mutta mit‰‰n erinomaisempaa ei n‰kynyt eik‰ kuulunut: tuntuipa silt‰ kuin tuo koko vahtiminen olisi ollut aivan turhaa tyˆt‰ ja sen ajatuksen takia rupesivat vahdit veltostumaan. Er‰s heist‰ ei kuitenkaan antanut ennakkoluulojen itse‰ns‰ pett‰‰, sill‰ h‰n tunsi perinpohjin ilkiˆiden kavaluuden; h‰n vahtasi vaan silloinkin, kun toiset vahdit veltostuivat ja pˆtkiv‰t levolle. Er‰‰n‰ myrskyisen‰, pime‰n‰ yˆn‰ istui tuo valpas vahti tuvan akkunan luona pˆyd‰np‰‰ss‰ ja tirkisteli sek‰ kuunteli, n‰kyisikˆ ja kuuluisiko ulkoa mit‰‰n ep‰selv‰‰; toiset vahdit olivat silloinkin panneet maata ja veteliv‰t hartaasti tuota kaikilta niin haluttua unta. Myrsky pauhasi ulkona ja synnytti monenlaisia ep‰selvi‰ ‰‰ni‰ ja kolahduksia, mutta noiden seasta oli valpas vahti kuulevinaan jonkun lyhyen v‰liajan takaa jotakin s‰‰nnˆllist‰ karnutusta. Tuota piti h‰n jonakin ep‰luulon alaisena, jonkat‰hden h‰n hiipi hiljaa porstuaan, avasi varovasti porstuan oven raolleen ja tirkisteli ja kuunteli siit‰. Tuon tarkastelun kautta tuli h‰n huomaamaan, ett‰ tallin lukkoa sahattiin irti, sill‰ kaikki huoneet t‰ytyi pit‰‰ lukossa n‰in‰ vaarallisina aikoina, jos mieli oli jotakin saada s‰ilytetyksi. Heti tuon huomattuansa, kiirehti vahti tupaan ja her‰tti hiljaisesti toiset nukkuvat vahdit. Kun he toipuivat, selitti vaaran keksinyt h‰t‰pikaa heille, mit‰ h‰n luuli olevan tekeill‰. He varustausivat heti ja hiipiv‰t hiljaa porstuaan; is‰nn‰lle myˆs annettiin sana hiljaisuudessa ja h‰n myˆs tuli porstuaan. Is‰nn‰n kehoituksesta p‰‰tettiin olla niin kauan hiljaa kuin he p‰‰sisiv‰t talliin; sielt‰ olisi heit‰ muka helppo kiinni ottaa. Helposti kuulivat he nyt, kuinka soukan puukko-sahan karskahdukset hitaasti, mutta varmasti jouduttivat lukon irtaumista. Jo irtausikin se, ovi aukeni narahtain, ja selv‰‰n kuultiin, ett‰ useampia miehi‰ luiskahti talliin. Mutta samassa tuokiossa tˆrm‰siv‰t vahdit tallin ovelle, is‰nt‰ edell‰. "Ahas, junkkarit! Satuittepa", sanoi is‰nt‰, tormaten talliin ja pime‰n p‰‰ss‰ tarttuen kauluksiin kiinni ensim‰ist‰ miest‰, joka h‰nen k‰siins‰ sattui; toiset olivat aseilla varustettuina j‰‰neet ovea vartioimaan. Samassa tuokiossa v‰l‰hti puukko yˆn tuiki heikossa valossa, ja is‰nn‰n miest‰ pit‰v‰ k‰sivarsi oli samassa silm‰nr‰p‰yksess‰ luuta myˆden -- poikki. Silloin tˆytt‰si tallista kolme miest‰ ovea kohden; ovella seisovat vahdit horjahtuivat oven reij‰lt‰, sill‰ eiv‰t he osanneet aavistaa niin voimakasta ja ‰kkin‰ist‰ hyˆkk‰yst‰ ja noiden vahtien l‰vitse syˆks‰htiv‰t ilkiˆt p‰‰t‰ns‰ myˆden kartanolle. Se, jota is‰nt‰ kiinni piteli, oli viimeinen, joka ulos tormasi ja h‰nelle enn‰tti er‰s ovella seisova vahti antaa kirvespohjalla lanteille oikein aika kolahduksen. Tuon saatuaan h‰n vauhtinsa turvissa viel‰ menn‰ hyˆkk‰si kappaleen matkaa kartanolle, mutta sitten h‰n kaatui eik‰ p‰‰ssyt paikalta pˆk‰ht‰m‰‰n. Toiset veijarit n‰kiv‰t paikalla, mitenk‰ heid‰n toverinsa k‰vi; he juoksivat kiireesti kova-onnisen kumppaninsa luo, kaappasivat h‰net syliins‰ ja veiv‰t kiireesti nurkan takana odottavan hevosensa rekeen; sitten l‰htiv‰t he t‰ytt‰ vauhtia ajaa karistamaan, ja niin he veiv‰t vamman saaneen toverinsa kiireesti pois, ennenkuin h‰n enn‰tettiin kiinni saada. Ilkiˆt eiv‰t enn‰tt‰neet hevosille tehd‰ v‰kivaltaa, joka heill‰ tarkoituksena oli, mutta eiv‰t vahditkaan voineet heit‰ kiinni saada, niinkuin toivottu oli. Mutta saatiinpa kuitenkin tietoon, er‰s noista ilkiˆist‰, sill‰ talon tytt‰ren onnistumaton kosia -- Kanniaisen Jussi -- makasi monta viikkoa kirvespohjasta lanteillensa saatua kolahdusta. Is‰nn‰n k‰si parani terveeksi l‰‰k‰rin hoidolla ja h‰n laitti kaksinkertaiset vahdit taloonsa ja vahtimista k‰ytettiin nyt suuremmalla valppaudella kuin t‰h‰n asti, jonkat‰hden eiv‰t roistot uskaltaneet en‰‰n h‰tyytt‰‰ sit‰ taloa. Olisipa luullut nuot kosimisen koston tuumat loppuneen jo siihen, mutta niin ei k‰ynyt. Kysymyksess‰ oleva tyt‰r naitiin jonkun ajan kuluttua er‰‰sen varakkaasen ja siivoon taloon. Onnellisena aloitti nuori parikunta el‰m‰ns‰ aamun. Vapaina roistojen pelvostakin, eiv‰t he osanneet aavistaakaan mit‰‰n kostoa ilkiˆilt‰, sill‰ he olivat asumassa siksi kaukana tuosta pahamaineisesta paikkakunnasta, hyvien kyl‰nmiestens‰ keskell‰. Ensi vuotena, kun mini‰ oli asumassa rauhaisassa kodissa, nukkui talon perhe levollista untansa er‰‰n‰ pime‰n‰ lokakuun yˆn‰. Silloin lyˆtiin yhdell‰ r‰m‰yksell‰ talon akkunat, kehyksineen p‰ivineen palasiksi, ja kivi‰ alkoi sataa akkunoista sis‰lle niin paljon kuin enn‰tti; usea sis‰ll‰ olija sai haavoja ja kuhmuja. Kyll‰p‰h‰n sen arvaa, mink‰laiseen h‰mm‰stykseen huoneessa olijat joutuivat tuommoisen julman yˆllisen p‰‰lle-karkauksen vuoksi. Lapset parkuivat, vaimot voivottivat ja pakenivat lastensa kanssa mihin turvapaikkaan mihin p‰‰si. Eip‰ ollut juuri paljoa paremmasti talon miestenk‰‰n laita, sill‰ he kovin h‰mm‰styiv‰t tuommoisesta oudosta ja hirve‰st‰ rynn‰kˆst‰ ja hypp‰siv‰t alastomina vuoteiltansa nurkkiin seisomaan, jossa he vapisivat kuin haavan lehti. Viimein toipuivat he kumminkin h‰mm‰styksest‰ns‰ ja sieppasivat sein‰lt‰ luoti-pyssyns‰ joilla he alkoivat ampua akkunoista summassa yˆn pimeyteen, sill‰ kaikki talon miehet olivat mets‰st‰ji‰. Hirve‰ oli tuo n‰ky pime‰n‰ syksyisen‰ yˆn‰. Lapset ja vaimot parkuivat, miesten ampuessa s‰rjetyist‰ ikkunoista. Pyssyjen paukahdellessa leimahteli tuli ja valaisi kolkkoa, pime‰‰ yˆt‰; seiniin paukahtelevat kivet, jotka eiv‰t sattuneet akkunain reikiin, lis‰siv‰t viel‰ melua; n‰yttip‰ tuo ik‰‰nkuin pienen linnoituksen valloitukselta, jota urhoollisesti puollustettiin. -- Tuo roistojen rynn‰kkˆ maseni osaksi kumminkin heti kun miehet rupesivat ampumaan, mutta olipa tuohon toinenkin vaikuttava syy: talon navetta-kartano oli n‰et ilmitulessa. Roistot olivat sen sytytt‰neet ennen rynn‰kkˆ‰ns‰. Palosta nouseva savu, huuto, parku, pyssyjen paukaukset ja kaikesta tuosta nouseva melu oli her‰tt‰nyt kyl‰n v‰en ja hengen kiireiss‰ riensi nyt ihmisi‰ h‰t‰‰n ja tuon havaittuaan pˆtkiv‰t hirviˆt kiireesti k‰p‰l‰m‰keen. H‰dintuskin saatiin ihmisien avulla el‰imet pelastetuiksi, mutta huoneet paloivat aivan poroksi. Niin olivat sek‰ ihmiset ett‰ el‰imet suojattomina talven l‰hestyess‰ aivan pahan-ilkisen ihmisen vuoksi. Talon tykˆ‰ lˆydettiin er‰s lakki, joka tunnettiin Kanniaisen Jussin omaksi ja siitt‰ arveltiin tuho h‰nen tekem‰kseen ja olevan viel‰ hylj‰tyn kosijan kostoa. -- Hyi! -- Ja niin se olikin, sill‰ Kanniaisen Jussi veljineen ja nepaimineen ynn‰ muiden hyvien yst‰viens‰ kanssa oli menossa taas markkinoille, ja syrj‰-asianaan tekiv‰t he tuon koston tyˆns‰. Nepaimet haastettiin oikeuteen asian-omaisina ja kaikki muut vieraiksi miehiksi, joita oli parikymment‰ miest‰, mutta yksik‰‰n heist‰ ei ollut muka kuullut eik‰ n‰hnyt mit‰‰n, eik‰ siis tiet‰nyt koko asiasta niin mit‰‰n. -- Ja narrit p‰‰siv‰t vapaiksi syytˆksest‰. Er‰s is‰nt‰ pani Issun syytˆkseen varkaudesta. Ennenkuin asia oli oikeuden edess‰ tutkittavanakaan, tapahtui tuon rohkean p‰‰llekantajan talossa jo useampia murhapolton yrityksi‰. Todistusten puutteessa ei asia tullut valkeuteen, sill‰ todistajat kaikki kuuluivat samaan pyh‰‰n liittoon, johon syytettykin kuului. Olisipa noin onnistuneen k‰r‰j‰-asian j‰lkeen luullut koston-pyynnin j‰‰neen siihen, mutta niin ei k‰ynyt t‰ss‰k‰‰n. Monen onnistumattoman kokeen per‰st‰ paloi murhapolton kautta p‰‰llekantajan talo aivan puti puhtaaksi. Er‰s talon is‰nt‰ k‰vi etsim‰ss‰ varastettuja kalujaan Issun ja Nartin kotona. N‰it‰ ei h‰n lˆyt‰nyt, mutta kallishintaisen hevosen h‰n kyll‰ lˆysi ensi-aamuna hevoshaastaan -- hirtettyn‰. Tuommoinen oli el‰m‰n laatu, ja yhteiskunnallinen turvallisuus paikkakunnassa, semmoinen oli oikeuden tunto. Oliko sitten kumma, jos laki ei saanut heille voimaansa osoittaa? Oliko kumma, jos ne harvat, oikeat ihmiset, jotka paikkakunnassa lˆytyiv‰t, eiv‰t en‰‰n viimeiselt‰ uskaltaneet heit‰ yritt‰‰k‰‰n ilmiantaa? Eip‰ ollenkaan ja sen takia p‰‰si turmelus aina syvemm‰lle juurtumaan paikkakunnassa. YHDESTOISTA LUKU. Katsahdus suvun kunniaan. Niin. Suvun kunniaa oli Kanniaisen Lauri l‰htenyt kannattamaan ja turvaamaan. H‰nen sielunsa oli siksi pime‰, ett‰ h‰n luuli tuon kunnian riippuvan rikkaudesta. Puhtaasta, rehellisest‰ omastatunnosta ei h‰n tiet‰nyt mit‰‰n, ja sent‰hden ei h‰n kammonut lastensa syd‰miin istuttaa v‰‰ri‰, vilpillisi‰ mielipiteit‰. Me olemme jo osaksi n‰hneet, mink‰laisia hedelmi‰, mink‰laista kunniaa tuo varomaton lasten kasvatus toi sek‰ itse suvulle ett‰ paikkakunnalle, ja kuinka oli kolmannessa polvessa jo kasvanut suureksi, mutta me emme viel‰ tied‰ mink‰lainen tuon kunnian loppu oli. Katselkaamme siis sit‰. Kun ihminen paatuu ja piruttuu semmoiseksi, ett'ei h‰nell‰ ole en‰‰n mit‰‰n pyh‰‰, kun h‰n antautuu koko sielunsa ja ruumiinsa kanssa pahojen himojensa orjaksi, palvelemaan synti‰ joka j‰senell‰‰n, niin n‰ytt‰‰p‰ usein silt‰ kuin ei lˆytyisik‰‰n en‰‰n totuutta koko maassakaan; n‰ytt‰‰p‰ silt‰ kuin Jumala ei etsiskeleisik‰‰n is‰in pahoja tekoja H‰nt‰ pelk‰‰m‰ttˆmien lasten p‰‰lle; n‰ytt‰‰p‰ silt‰ kuin pahuus saisi kukoistaa ijankaikkisesti, mutta niin ei ole. Jumala on pitk‰mielinen, sent‰hden kokee h‰n kaivaa ja lannoittaa v‰‰r‰ksi kasvaneen puun juuria ja sitten H‰n odottaa, toivoo hedelmi‰. Vasta sitten kun H‰n on n‰hnyt kaikki kaivamisensa, lannoittamisensa, odottamisensa ja toivomisensa turhaksi, vasta sitten antaa H‰n vanhurskaan vihansa langeta paatumuksen tuomion alle langetetun ylitse ja silloin ei en‰‰n pahuus menesty. Kauan menestyi hirvein rikoksellisuus t‰ss‰kin kysymyksess‰ olevassa paikkakunnassa. Kauan v‰lttiv‰t paatuneet pahanteki‰t lain rankaisevaa k‰tt‰ joukkonsa laajuuden nojalla, puuttuvan oikeuden tunnon vuoksi ja hirmuisen pelottelemisiensa t‰hden; kuitenkaan ei se heille menestynyt ik‰kauttansa, sill‰ p‰‰ tulee viimein vet‰v‰lle. Kanniaisen nuorten miesten is‰ oli Viaporissa sovittamassa rikostansa, tuosta ei ottaneet pojat ojentuaksensa, ei parantuaksensa, vaan monta kertaa hurjempaa ja rikoksellisempaa el‰m‰‰ viettiv‰t he kuin heid‰n is‰ns‰ oli koskaan viett‰nyt -- mitenk‰p‰s muutoin, sill‰ eip‰ heille oltu parempaa opetettukaan. Vanhanviran nuorempi poika, Antti, sai kohta is‰ns‰ Viaporiin l‰hdˆn j‰lkeen, juuri kun h‰n oli ripille p‰‰ssyt, selk‰‰ns‰ kahdeksantoista paria raippoja varkaudesta. Tuo ei ollut kyll‰ korkein m‰‰r‰, mutta kumminkin jo hyv‰ alku kunnian leikkaamiseen niin nuorelle miehelle. Tuokin annos tapahtui sill‰ aikakaudella, jolloin heihin viel‰ voitiin ja uskallettiin k‰yd‰ k‰siksi. Noin loistavasti aloitti Antti el‰m‰ns‰ aamun ja noin loistavasti osoitti h‰n tyˆll‰ ja totuudella, mit‰ h‰ness‰ oli vaikuttanut ne opetukset, joita h‰n oli rippikoulussa saanut. Siell‰ tietysti ei h‰nelle pahaa opetettu -- hyv‰‰ siell‰ opetettiin, mutta hyv‰ ei en‰‰n pystynyt h‰neen, sill‰ aikoja ennen oli h‰nen syd‰meens‰ istutettu paha turmeluksen siemen ja tuo siemen oli siell‰ jo niin juurtunut ja kasvanut, ett'ei hyv‰ voinut siell‰ sijaansa saada. Poika Antilla oli kumminkin viel‰ j‰ljell‰ hiukka vanhemman rakkautta, sill‰ h‰n k‰vi asian-tehden katsomassa is‰‰ns‰ Viaporissa, jolloin h‰n vei rangaistusta k‰rsiv‰lle is‰llens‰ ruokaa ja rahaa mink‰ voi kokoon saada. Oikeat ihmiset pitiv‰t tuota hyv‰n‰ merkkin‰ ja toivoivat Antin viel‰ vakaantuvaa mieheksi. Kun Kanniaisen Jussi, Antin vanhempi veli, tuon kuuli, selitti h‰n veljens‰ vanhemman rakkauden omituisella tavalla. "Ei Antilla ollut asiana is‰ns‰ tervehtiminen, eik‰ ik‰v‰ h‰neen, vaan h‰n k‰vi Viaporissa katsomassa itselleen -- talonpaikkaa", sanoi h‰n. Kumpikahan puoli noissa ennustajissa oli oikeassa? Kenties Jussi tunsi veljens‰ sis‰llisen ihmisen paremmin kuin muut ihmiset. Niin, kenties. -- -- -- Er‰‰n‰ kertana l‰htiv‰t taas nepaimet kumppaniensa kanssa er‰ille markkinoille -- kuinkas muutoin. Oltiin jo poissa kotipit‰j‰‰st‰, kaukana vieraassa paikkakunnassa. Yˆ l‰heni ja nuot oivalliset markkinamiehet valitsivat itselleen yˆpaikaksi er‰‰n kyl‰n. Nuoria, iloisia olivat nuot markkinamiehet ja saman n‰kˆisi‰ katsella kuin muutkin ihmiset; viel‰p‰ kauneempiakin kun moni muu, ja kyl‰l‰iset eiv‰t osanneet aavistaakaan mit‰‰n pahaa noista iloisista markkinavieraistansa. Eih‰n muuta. Markkinavieraat laativat heti tanssit majataloonsa, sill‰ eih‰n muutoin ilo ilolle tuntunut. Kyl‰n pelimanni haettiin paikalle ja viinaa hankittiin sek‰ h‰nen ett‰ omiksi tarpeeksi. Kyl‰n nuori v‰ki kokousi ‰kki‰ noihin kemuihin ja pian oli tuvan lattia t‰ynn‰ iloisia pareja. Erinomainen yst‰vyys vallitsi kyl‰l‰isien ja vierasten v‰lill‰ ja edelliset oikein kunnioittivat noita iloisia ja vierasvaraisia vieraitansa. Siin‰ sitten tanssittiin, jotta vesi p‰‰lt‰ l‰hti ja hiki otsalta valui. Keskell‰ "silm‰‰" pist‰ysi Vanhanviran Jussi ulos, pyyhkien valkosella nen‰liinalla, jonka h‰n oli kyl‰n parhaalta neidilt‰ lainaksi saanut, runsaasti valuvaa hike‰ pois otsaltansa. Silm‰ ei ollut viel‰ loppunut, kun h‰n palasi takaisin tanssi tupaan, mutta silloin h‰n jo voi kuiskata Issun korvaan: "T‰‰ll‰ te turhaan n‰ette vaivaa palavissa p‰in, mutta minulla on toki jo jotakin tallessa". No, mit‰p‰ oli sitten Jussilla tallella? Vaikk'ei h‰n sen enemp‰‰ aikaa ollut poissa tanssituvasta, oli h‰n jo kumminkin enn‰tt‰nyt k‰yd‰ muurista irti repim‰ss‰ talon ison, vaskisen muurikattilan. Tuon oli h‰n polkenut luttuun ja kuopannut rekeens‰; tuon tyˆn t‰hden se oli, kun Kanniaisen Jussi tuli niin tyytyv‰iseksi ja hyv‰lle omalletunnolle. Kyl‰n nuoriso ja vieraat pitkittiv‰t vaan tanssiansa, niinkuin ei mit‰‰n olisi tapahtunut. Vieraatkaan eiv‰t kiirehtineet sen enemp‰‰ l‰htˆ‰ns‰, sill‰ nyt oli jo niin myˆh‰inen aika, ett'ei kukaan en‰‰n n‰in hiljan tarvinnut valkeaa kodan muurissa; siit‰ tuo rauha ja h‰t‰ilem‰ttˆmyys vierailla. Viimein l‰hti kyl‰n nuoriso pois ja vieraat panivat maata. Kauan eiv‰t he kumminkaan maanneet, ennenkuin he lˆiv‰t hevosensa aisoihin ja l‰htiv‰t ajamaan edess‰‰n olevaa pitk‰‰ talotonta taivalta. Melkein heti kun vieraat l‰htiv‰t, nousi talon karja-piika ylˆs. H‰n puki p‰‰llens‰ ja meni kiireesti viritt‰m‰‰n kodan pes‰‰n valkeaa, mutta voi hirmua! Muurikin oli revitty rikki ja kattilaa ei ollut olemassakaan. Piika kiiruhti heti asian ilmoittamaan muulle talon v‰elle. Heti huomattiin mit‰ tiet‰ kattila oli talosta pois juossut. Pari roimaa hevosta valjastettiin heti, ja rekihin siepattiin kyl‰n reippaita nuoria miehi‰ ja siit‰ nyt l‰hdettiin veijareita takaa ajamaan. Puoli taipaleessa saavuttivat takaa-ajajat jo illalliset vieraansa ja vaativat heid‰t seisahtumaan syyn‰i varten. Veijarit kielt‰ysiv‰t siit‰ ja matkustivat vaan eteenp‰in. Takaa-ajajat yrittiv‰t v‰kivallalla tekem‰‰n sit‰, jota eiv‰t hyv‰ll‰ saaneet toimeen. Mutta pian huomasivat he sen keinon turhaksi, sill‰ koko rosvo-joukko alkoi k‰yd‰ heid‰n p‰‰llens‰ ja takaa-ajajat saivat kiitt‰‰ onneansa, ett‰ p‰‰siv‰t ehein‰ pois heid‰n kynsist‰ns‰. Takaa-ajajat valitsivat nyt toisen keinon: he seurasivat ullonkanteella roistoja, aina ensim‰iseen kyl‰‰n asti. Kyl‰‰n tultua alkoi takaa-ajajain joukko kasvaa ehtimiseen, sill‰ kaikille ihmisille, joita vaan n‰kiv‰t, selittiv‰t he lyhyesti asiansa, ja kun he asian kuulivat, liittyiv‰t he takaa-ajajain joukkoon. Kyl‰n tihe‰mm‰ksi tultua sai tuo matkaava, iso armeija kyl‰n v‰en liikkeelle heid‰n edell‰ns‰kin; niille huusivat takaa-ajajat, ett‰ he ottaisivat menij‰t kiinni, ja pian oli takaa-ajettaville tie pystyss‰. Lurjukset eiv‰t ruvenneet en‰‰n tappelulla itse‰ns‰ puolustamaan, sill‰ he n‰kiv‰t sen aivan turhaksi noin isoa joukkoa vastaan, semminkin selke‰ll‰ p‰iv‰ll‰. "Kyll‰ kaiketi meid‰t saatte syyn‰t‰ v‰hemm‰ll‰kin, mutta mik‰ h‰nt‰ nyt keskell‰ tiet‰ rupeaa mokomaan tyˆhˆn; ajetaan likim‰iseen taloon", esitteli Kanniaisen Jussi rehev‰sti. Kaikki suostuivat ehdotukseen ja niin ajettiin ensim‰isen varakkaan talon kartanolle, mutta Jussi ajoi hevosensa liki navetta-pihaa. Siin‰ sitten syyn‰ttiin yhden ja toisen reke‰, mutta mit‰‰n ei lˆytynyt. Noin puolitekeiss‰ oli syyni, kun Vanhanviran Jussi sanoi: "Kovin paljon on kokoontunut suuteita rekeeni, niit‰ t‰ytyy kantaa tunkiolle" ja samassa h‰n kohmusi vankan sylin heini‰ reest‰‰n ja l‰hti viem‰‰n niit‰. L‰hell‰ seisova mies sattui ik‰‰nkuin tapaturmassa kirvespohjalla kopasemaan tuohon h‰nen sivutsensa viet‰v‰‰n suude-syliin. Kopsis! kirvespohja r‰m‰hti suoraan hein‰-sylin sis‰ll‰ olevaan, luttuun poljettuun kattilaan ja hein‰-syli kattiloilleen putosi maahan, kattila p‰‰llimm‰ksi. Siihen seisahti kantajakin ja syyn‰‰j‰t huudahtivat: "kah, siell‰h‰n se meid‰n kattila onkin, mutta runneltuna". "Mist‰ olet t‰m‰n rekeesi saanut?" kysyi kattilan omistaja ja katsoi Jussia tuimasti silmiin. "Mik‰ p--le lienee tuon minun rekeeni tiet‰m‰tt‰ni tyˆnt‰nyt, min‰ itse en ole sit‰ pannut", sanoi Jussi h‰t‰yksiss‰‰n. "Sen selitt‰kˆˆn oikeus, kuka kattilan sinun rekeesi on pannut", sanoi kattilan omistaja ja vanui Jussin kauluksiin kiinni. "Jos vaan panette minut kiinni, niin sen saatte viel‰ katkerasti katua", sanoi Jussi uhkaavasti. "Sep‰h‰n n‰hd‰‰n", sanoi mies ja alkoi nuorittaa h‰nt‰ saapuville tuoduilla kˆysill‰. "Mik‰ on nimesi mies?" kysyi h‰n Jussilta, kun oli saanut h‰nen sidotuksi. "Nimeni on Matti Vekarainen, Savosta", vastasi Jussi. "Ei vainenkaan, h‰n on Vanhanviran Jussi, jos olette ennen kuulleet h‰nest‰ mainittavan", sanoi er‰s juuri kartanolle saapunut kulku-akka. "Oletko varma siit‰?" kysyi moni ‰‰ni yht'aikaa vaimolta. "H‰net tunnen yht‰ tarkkaan kuin oman miehenikin", sanoi vaimo luottavasti. "No peeveli! Sittenh‰n olemme saaneet paremman linnun kiinni kuin luulimmekaan. Lis‰‰ nuoria t‰nne! H‰n ei taida olla juuri niin hyv‰ h‰kiss‰ pysym‰‰n. Vai sit‰ komppaljuunia t‰m‰ joukko onkin. Olkaa hyv‰t ja painakaa muut tielle ja pian, jos ette tahdo kaikin tulla kiinni pannuiksi", sanoi sitten sitoja toisillekin samassa kun h‰n viel‰ toistamiseen siteli arvokasta saalistansa, josta kansa oli kuullut niin paljon pahaa. "Kas niin! Luulempa ett‰ pysyt koreasti kiinni tutkintoon asti", lis‰si h‰n sitten ja heitti Jussin siihen. Jussin toverit vannoivat sielunsa ja Jumalan kautta, ett'eiv‰t he ole tiet‰neet mit‰‰n koko asiasta -- sep‰ nyt on tietty -- ja toimittivat itse‰ns‰ aikakyyti‰ matkalle. Jussi-parka vietiin heti nimismiehelle, joka h‰net kahlehti lujaan jos lujaan, ja l‰hetti sitten l‰‰nin vankilaan, odottamaan laillista tutkintoa huonosti onnistuneelle asiallensa. Kun tutkinto tuli, oli asia niin selv‰ ja todistukset niin p‰tev‰t, ett‰ pitemmitt‰ mutkitta oikeus tuomitsi h‰nelle taas nelj‰kymment‰ paria raippoja ja kaksi vuotta kruunun pakkotyˆt‰. H‰n tyytyi tuomioonsa ja l‰hti heti t‰ytt‰m‰‰n h‰nelle m‰‰r‰tty‰ rangaistustansa, ett‰ pikemmin p‰‰sisi irti, harjoittamaan entist‰ rikoksellista ja jumalatonta el‰m‰‰ns‰. Kun h‰nelle tuomittu rangaistus-aika oli loppunut, tuli h‰n taas takaisin kotipit‰j‰‰sens‰. Pian havaittiin, ett'ei h‰n ollut tuolla oppi-ajallansa yht‰‰n parannut, vaan p‰invastoin paatunut entist‰kin pahemmaksi, sill‰ yh‰ raa'emmaksi, hurjemmaksi, rikoksellisemmaksi ja jumalattomammaksi k‰vi el‰m‰ pit‰j‰‰ss‰. Mutta yh‰ ankarammiksi ja kiinte‰mmiksi k‰viv‰t myˆs oikeat ihmiset heit‰ vastaan. Pit‰‰ksens‰ yleist‰ turvallisuutta v‰h‰nk‰‰n voimassa, laittivat he kyl‰‰n poliisin, jotka vuorottaisin monissamiehin kulkivat ˆisin aseilla varustettuina ymp‰ri kyli‰, tarkastamassa roistojen tuhoja ja ilkitˆit‰ ja moni vekara tarttui heid‰n koukkuunsa. P‰ivin he myˆs ottivat niin paljon vaaria ja tietoja heid‰n umpikuljuisista vehkeist‰ns‰ kuin vaan voivat, ja se oli suureksi avuksi useinkin heid‰n ˆillisille toimillensa. Kauan ei Vanhanviran Jussikaan saanut nauttia tuota kahden vuoden kruunun tyˆll‰ ansaittua vapauttansa, sill‰ parin vuoden p‰‰st‰ irti p‰‰sˆns‰ j‰lkeen joutui h‰n noiden kyl‰n poliisien kautta itse tyˆss‰ kiinni murtovarkaudesta. Jussin syntirekisteri oli jo niin iso, ett‰ h‰n kolmannen kerran sai selk‰‰ns‰ nelj‰kymment‰ paria raippoja ja kymmenen vuotta kruunun pakkotyˆt‰, ja nyt h‰n oli jo is‰ns‰ edell‰ rikoksissa ja rangaistuksissa. Vanhavirka palasi juuri kotiansa Viaporista, kun poikaa alettiin toimia sinne viet‰v‰ksi. Is‰ meni poikaansa katsomaan vankien kulettajalle, juuri kun puikaa l‰hdettiin viem‰‰n samaan kolkkaan ja pitk‰lliseen vankeuteen, josta h‰n itse juuri oli p‰‰ssyt. Kokonaista kymmenen vuotta oli kulunut, jolla ajalla eiv‰t kumpikaan olleet toisiansa n‰hneet. Kuihtunut, harmaantunut oli is‰ tuolla kolkossa, kovassa kruunun tyˆss‰. Kolkostuneet, piruttuneet olivat pojankin kasvot, sill‰ monet kovat rangaistukset, hurja ja rikollinen el‰m‰ olivat tylyst‰neet ja tuimistaneet h‰nen katseensa, joka viattomana ollessaan oli niin lempe‰ ja suloinen kuin parin t‰htˆsen vilkkuva kiilu aamutaivaan rannalla lempe‰ll‰ talvi-ilmalla. Myrsky‰, ukkosta, pelkoa, kauhua -- paatumusta, osoittivat nyt ne villit katseet, joita kovasti kahlehdittu vanki loi ymp‰rilleen; olisipa luullut toisen maalarin k‰yneen siveltimell‰‰n pilaamassa tuota Luojan alkuper‰ist‰ tyˆt‰ ja niinp‰ oli k‰ynytkin. H‰n oli vangin kasvoihin uurtanut nuot syv‰t, kolkot ja s‰‰nnˆttˆm‰t va'ot, jotka h‰net tekiv‰t niin inhottavan ja villin n‰kˆiseksi. Laskiessaan raakoja kokka-puheita ja katsellen villisti ymp‰rill‰‰n olevaa uteliasta v‰kijoukkoa, sattui vanki n‰kem‰‰n is‰ns‰. Tulta s‰kenˆitsiv‰t h‰nen silm‰ns‰ ja h‰nen suunsa vet‰ysi ilke‰‰n ja pirulliseen ilve-hymyyn. "Ahaa! Tulkaapas l‰hemm‰ksi, kulta is‰ni. Te olette ennenkin antaneet minulle hyvi‰ neuvoja ja opetuksia ja varmaan voitte niit‰ nytkin antaa. Poika on nyt jo hyv‰ll‰ varalla is‰n veroinen, opissa, el‰m‰ss‰ ja viel‰p‰ palkan saamisessakin. Teh‰n juuri tulette, luulen ma, meid‰n yhteisest‰ kotitalosta, johon poika juuri nyt l‰htee yht‰ uljaalla matkapassilla kuin tekin, is‰. Te mahdatte tiet‰‰, oliko siell‰ hyvin viinaa ja koreita tyttˆj‰; jos niin on, niin sitten siell‰ kyll‰ tulee toimeen. Siell‰ kai pit‰‰ kynnet pit‰‰ lyhempin‰, ett'eiv‰t ne takerru joka hevosen marhamintaan, taskukellon per‰simiin, kukkaron nauhoihin ja aitan avaimiin, vai kuinka, is‰? Kyll‰ min‰ olen koettanut el‰‰ niin paljon kuin olen voinut oppinne j‰lkeen, mutta ei se ole niin onnistunut kuin teilt‰, sill‰ minulla ei ole ollut Valvoherraa kumppanina -- ‰lk‰‰ nyt noin ujostelko, is‰, yhteiseth‰n meill‰ asiat ovat, vai kuinka?" Noin Vanhanviran Jussi puhutteli is‰‰ns‰ kymmenen vuoden p‰‰st‰. Is‰ ei voinut h‰lkyilem‰tt‰ kest‰‰ poikansa puheen ja villien silm‰yksien edess‰, vaan h‰n koki vet‰‰nty‰ muiden taa piiloon, mutta poika piti h‰net niin ankarasti silm‰ll‰, ett'ei h‰n p‰‰ssyt lymy‰m‰‰n koko puheen ajalla; lieneekˆ tuo silm‰ll‰ pit‰minen ollut sit‰, josta Lutherus sanoo nelj‰nnen k‰skyn selityksess‰‰n: "ja pid‰mme heit‰ meid‰n silm‰imme edess‰?" Vangin puhe teki kuulijoissa eri vaikutuksen, aina sen mukaan mink‰lainen kunkin kuulijan sis‰llinen ihminen oli. Suurin osa purskahti imel‰sti nauramaan; ne olivat niit‰, jotka vangin puheen pitiv‰t oikeana, viisaana puheena, sill‰ heid‰n mielipiteens‰ olivat enemm‰n tai v‰hemm‰n sopusoinnussa h‰nen mielipiteittens‰ ja tekojensa kanssa. V‰hempi osa pysyi mykk‰n‰ koko vangin puheen ajan, ja he n‰yttiv‰t kauhistuvan jokaista h‰nen sanaansa. He katselivat usein toisiansa kysyv‰sti silmiin, ik‰‰nkuin olisivat kysyneet: eikˆ tuo ole hirve‰‰ ja pirullista? Er‰s vanha harmaap‰‰ ukko avasi suunsa ja rupesi puhumaan: "Eikˆ t‰m‰ ole hirve‰‰ ja jumalatonta?" alkoi h‰n. "Mist‰ on t‰m‰ hirve‰ rikoksellisuus, t‰m‰ saasta ja jumalattomuus pit‰j‰‰semme tullut? Tuntuupa silt‰ kuin ilmakin olisi saastutettu ja Herran k‰si raskaasti painaa meit‰. Muistan ajan, jolloin ei pit‰j‰ss‰mme kuulunut yht‰‰n rikosta ja rauha, rakkaus vallitsi silloin ihmisien kesken. Jumalan pelko asui silloin ihmisien syd‰miss‰, ja se teki kaikki nˆyriksi toisia kanssa-ihmisi‰kin kohtaan. Lyhyess‰ ajassa on el‰m‰ pit‰j‰ss‰mme muuttunut pahojen henkien el‰m‰n kaltaiseksi, sill‰ muuta nyt ei en‰‰n kuulukaan, muusta ei nyt en‰‰n ole puhettakaan kuin rikoksista, murhista, murhapoltoista, murtoja muista varkauksista, juomisista, vankituksista ja rangaistuksista. Mist‰ t‰m‰ kaikki on tullut? kysyn viel‰kin. -- Kanniaiselta alkoi se saasta vuotaa. V‰‰r‰ll‰ tavaran himolla, set‰ Juhon rahojen varastamisella, varomattomalla lasten kasvatuksella, v‰‰rill‰, petollisilla kirjoilla alkoi se ja Jumala sen tiet‰‰ mihink‰ se p‰‰ttyy, sill‰ pahuus ja jumalattomuus paisuu nyt jo yli reunojensa, loppua eik‰ kumminkaan kuulu kustaan; se on hirve‰‰ ajatellakin. Rikokset pidet‰‰n nyt jo kunnia-asiana ja rikoksistaan vangittu poika puhuu rangaistulle is‰llens‰ levollisena niin hirveit‰ asioita ja sanoja, ett‰ kaikki harmaat karvani nousevat pystyyn, ja tuommoiset puheet saavat suosijoita -- nauravia suosijoita!! -- Jumala meit‰ armahtakoon!" Sen sanottuaan l‰hti ukko hitain askelin k‰velem‰‰n ulos. Ei yksik‰‰n voinut tuohon kunnian vanhuksen puheesen virkata ainoatakaan iva- ja pilkka-sanaa, vaan kaikki olivat lyˆtyin‰, ja Vanhavirkakin ja vangittu poikansa seisoivat p‰‰ rinnoilla ja katsoa tuijottivat alakuloisina lattiaan. Miksik‰h‰n tuo ukon puhe teki niin syv‰n vaikutuksen kaikkein hurjimmissakin kuulioissa? Siksi ett‰ se oli huutavan ‰‰ni korvessa, jonkalaista ei oltu kaukaan aikaan kuultu. Ukko havaittiin olevan Elsan is‰n. Pitemmitt‰ mutkitta taljattiin Vanhanviran Jussi raskaine rautoineen rattaille ja mykk‰n‰, synkk‰n‰ alkoi h‰n vieri‰ hitaasti kolkkoa rangaistus-paikkaansa kohden; yht‰ mykk‰n‰ hajausi myˆs v‰ki pois vankien kuljettajan talosta. -- Tuo ennen niin loistoisa ja mainehikas Kanniainen oli nyt perinpohjin h‰vinnyt talo. Eip‰ olisi kukaan en‰‰n tuntenutkaan sit‰ Kanniaiseksi, jos ei entinen paikka ja kammottava nimi olisi sit‰ mieleen johdattaneet. Maa oli myˆty v‰hitellen suurien rahasakkojen, kulujen ja tuomittujen takamaksujen maksuiksi ja muiden isojen velkojen maksuiksi. Ostajat olivat osinkojensa mukaan v‰hitellen ved‰tt‰neet pois huoneet tuosta niin komeasta kartanosta. Ainoastaan talon entinen kota oli j‰‰nyt paikalle sen v‰h‰isen maan kipeneen kanssa, joka viel‰ oli j‰ljell‰, kun Vanhavirka palasi Viaporista. Tuon kodan olivat pojat, Jussi ja Antti, varustaneet tulisialla ja muutoinkin asuttavaksi, sill'aikaa, kun heid‰n is‰ns‰ oli viel‰ rangaistustansa k‰rsim‰ss‰. Tuossa kota-tuvassaan asui nyt Vanhavirka poikansa Antin kanssa, ja he joivat mit‰ vaan hengest‰ irti oli. Niin autiona ja kolkkona oli nyt muinoin niin uljas Kanniaisen talo, yksin‰isell‰ paikallaan, kuin autio puuton kallio-saari j‰‰tyneen j‰rven keskell‰. Kolkkona, kammottavana esimerkkin‰ tˆrˆtti yksin‰‰n kota-tupa tuossa ja kun tyyneen‰, selke‰n‰ talvisena aamuna savu kohousi pystysuorana korkealle ilmoihin kota-tuvan tornista, niin tuntuipa silloin silt‰ kuin se olisi suoristansa tullut kirouksen p‰tsist‰. Kun is‰ ja poika olivat jonkun ajan kahden viett‰neet synnillist‰ el‰m‰‰ juomisessa ja varkaudessa, tuossa kolkossa yksin‰isess‰ asunnossaan, ajoi er‰s mies er‰‰n‰ pyh‰-iltana kota-tuvan eteen v‰h‰sen, hevosen loimilla peitetyn kuorman kanssa. Mit‰ oli noiden peitetten alla? Siell‰ oli miehen -- ruumis! Yksin oli Vanhavirka nyt kota-tuvassaan majaa pit‰m‰ss‰, sill‰ Antti oli jo aamulla l‰htenyt kyl‰lle, tavallisella laillaan pyh‰p‰iv‰n pyhitt‰miseen juomisella ja tappelulla. Tuolta retkelt‰‰n tuli h‰n nyt kotiansa hevosella, ei ajajana, vaan tuona v‰h‰isen‰ peitettyn‰ kuormana, jonka olemme jo n‰hneet. Vanhavirka kuuli kota-tupaansa, ett‰ hevosella ajettiin sen eteen. H‰n astui kiireesti ulos, katsomaan tullutta. "N‰kyikˆ siell‰ meid‰n Anttia?" kysyi h‰n h‰t‰isesti reen vieress‰ seisovalta miehelt‰, jonka h‰n tunsi. "N‰kyip‰ tuo", sanoi mies ja sivalsi peitteet pois komian kuormansa p‰‰lt‰. Ylt‰ p‰‰lt‰ verisen ruumiin kalveat kasvot tulivat silloin n‰kyviin ja Vanhavirka tunsi niiss‰ poikansa kalvistuneet kasvot. "Mit‰ on tapahtunut?" kysyi h‰n h‰t‰isesti ja astui askeleen takaperin. "Tapahtumat n‰ette edess‰nne olevassa poikanne verisess‰ ruumiissa. Aamulla aikaisin kokousi koko roisto-joukko kirkon kyl‰‰n. He hankkivat tavallisuuden mukaan viinaa ja joivat itsens‰ juovuksiin. Issulla ja Antilla oli riita kesken‰ns‰ jostakin asiasta, sen j‰lkeen mit‰ muut ymm‰rsiv‰t, varastetun yhteisen omaisuuden v‰‰r‰st‰ ja ep‰rehellisest‰ ja'osta. Heille tuli tappelu ja ennenkuin enn‰tti aavistaakaan, paiskasi Issu puukon Antin syd‰meen umpip‰‰h‰n, josta iskusta h‰n kaatui paikalle hengettˆm‰n‰. Siit‰ oli kumminkin hyv‰, ett‰ siin‰ meni kaksi k‰rp‰st‰ yhdell‰ lyˆnnill‰", sanoi mies ja nosti ruumiin koto-tuvan lattialle. "Sekˆ nyt viel‰?" sanoi Vanhavirka ja purskahti itkuun. "Niin, nyt alkaa olla tˆill‰nne t‰ysi mitta. Oman sukunne, sisarenne pojan tyˆt‰ on t‰m‰ ja Issu vaan kerskuu muun muassa maksaneensa -- ‰itins‰ perintˆ‰", sanoi mies ja l‰hti pois. Siin‰ oli Kanniaisen Antin loppu. Ei h‰nen veljens‰, Jussin, ennustavat sanat k‰yneetk‰‰n toteen? Ei Antin talonpaikka ollutkaan Viaporissa, niinkuin Jussi oli ennustanut; kolkompi, synke‰mpi -- kauheampi oli se kammitsa, johon Antti nyt joutui, kuin Viapori on koskaan ollut. Antin vankeudesta ei p‰‰ssytk‰‰n ulos vuosituomiolla, ei kymmeness‰ vuodessa, ei sadassa -- voi! ei koskaan, ei koskaan. Ei mit‰‰n parannuksen aikaa, ei mit‰‰n armoa, ei mit‰‰n toivoa -- kauheata! Niin, Antin is‰h‰n itki. Mit‰ h‰n itki? H‰n itki sit‰, ett‰ h‰nen poikansa oli tapettu. H‰n tunsi itsens‰ nyt niin yksin‰iseksi ja turvattomaksi. H‰nell‰ ei ollut nyt en‰‰n yht‰‰n, joka h‰nelle olisi hankkinut ja kantanut -- viinaa ja varastellut h‰nelle elintarpeita kurjan henkens‰ yll‰pit‰miseksi -- sit‰ h‰n itki. Nyt olemme jo osaksi tutustuneet rintaperillisien, etev‰n suvun kunniaan; katselkaamme v‰h‰n syrj‰perillisienkien, sisaren poikienkin kunniaa. Vanhanviran sisaren poika joutui paikalla kiinni nepaimensa, Antin, murhasta. Asia oli niin selv‰, ett‰ h‰n sai kovimman rangaistuksen, nimitt‰in nelj‰kymment‰ paria raippoja ja elin-ajakseen pakkotyˆt‰ Siperian vuorikaivannoissa. Niin h‰n meni ja se h‰nen juoksunsa ja pyrintˆns‰ p‰‰ ja pohja oli; se oli h‰nen -- kunniansa. Olemme jo ennen n‰hneet, kuinka Vanhanviran Jussi joutui kiinni, kattilan varkaudesta, markkina-matkallaan. Toiset veijarit meniv‰t kuitenkin markkinoille, vaikka Jussin niin k‰vi. Siell‰ he pitiv‰t tavallista menoaan: joivat, varastivat ja -- ryˆv‰siv‰t, kun niin sattui. Kaikissa heid‰n vehkeiss‰‰n oli Vanhanviran Jussi ennen p‰‰miehen‰ ollut, mutta kun h‰nen noin hullusti k‰vi, valitsivat veijarit h‰nen nepaimensa, Nartin, yksimielisesti johtajakseen. Uljaasti toimitti Nartti h‰nelle uskotun luottamusviran. Kaikki menestyi hyvin ja niin kavalasti, ett'ei pienint‰k‰‰n ep‰luuloa syntynyt heit‰ vastaan. He kokosivat runsaan saaliin, ja palasivat iloiten ja riemuiten kotiansa. Samoilla markkinoilla ryˆv‰ttiin tiell‰ er‰s varakas pappi, ja piestiin v‰hiin henkiin. Papilla oli paljon rahoja muassaan ja muutakin arvokasta kalua, muun muassa kultakello kalliine perineen. Tieto tuosta rumasta ja hirve‰st‰ rikoksesta levisi nopeasti joka paikkaan ja pahantekijˆit‰ koetettiin kaikilla keinoilla saada ilmi ja kiinni, mutta turhaan; mit‰‰n ei kuulunut ei n‰kynyt ja varastetut rahat ja kalut katosivat kuin nukkuneen rukous. Pahantekij‰in ilmisaaminen j‰i siihen, eik‰ kukaan en‰‰n piitannut koko asiasta huita haita. Mutta hallitus ei heitt‰nytk‰‰n asiaa niin v‰h‰ll‰, sill‰ rikos oli kovin hirve‰‰ laatua. Oli kulunut tapauksesta aikaa noin pari vuotta. Silloin sai paikkakunnan nimismies k‰skyn kuvernˆˆrilt‰, syyn‰t‰ kaikki ne henkilˆt ja heid‰n asuntonsa, joiden tiettiin olleen niill‰ markkinoilla, joilla papin ryˆstˆ tapahtui. T‰m‰ tapahtui ehk‰ siin‰ toivossa, ett‰ siten saataisiin jotakin selkoa pahantekijˆist‰. Tuo k‰sky tuli sen vuoksi, ett‰ pit‰j‰n paha maine oli ehtinyt jo hallituksen korviinkin. Heti k‰skyn saatuansa ryhtyi nimismies tyˆhˆn, ja Nartin koti oli se, jota tuo syyni ensim‰iseksi kohtasi. Nartti oli nainut mies ja koki viel‰ asua remuta is‰ns‰ maalla, vaikka se oli jo hyvin riepakolla. Kun nimismies tuli taloon, oli Nartti poissa kotoa. "Hyv‰‰ p‰iv‰‰! onko Nartti kotona?" sanoi nimismies huoneesen tultuansa. "Mit‰ h‰nest‰ tahdotte?" kysyi Nartin vaimo tuimasti. "Onko Nartti pari vuotta takaperin ollut J--n markkinoilla?" "Mit‰s sitten?" "ƒl‰ mutkittele, akka, vastaa vaan suoraan minun kysymykseeni; onko miehesi kotona?" "H‰n ei ole kotona". "Toinen kysymys?" "Jos se on teille mieliksi, niin muistelen h‰nen siell‰ olleen". "Sen tiesin kyll‰ sinun todistamattasikin, ja me syyn‰‰mme nyt talonne joka nurkan". "Ja mit‰ varten?" "Jos jotakin lˆyt‰isimme; tuo nurkassa oleva arkku ensiksi k‰siin; arkku auki!" "Kenen luvalla tulette h‰iritsem‰‰n meid‰n rauhaamme?" "Emme suinkaan sinun luvallasi, se on tietty; pitemmitt‰ juonitta arkku auki!" "Sit‰ ette tarvitse ettek‰ saa syyn‰t‰", sanoi akka, ryntt‰si arkun p‰‰lle ja vanui sylin siihen kiinni. Nimismiehen apumiehet kiskoivat akan irti arkusta ja mursivat arkun auki. Toiset pitiv‰t kiinni akkaa, joka huusi, parkui ja kiemuroitsi; toiset syyn‰siv‰t arkun sisustaa. Arkku ei juuri paljon sis‰lt‰nyt, mutta kuitenkin syynimiehille jotakin hyvin t‰rke‰‰, sill‰ sielt‰ lˆytyi er‰s kultakello, joka nimimerkeist‰ tunnettiin papilta ryˆstetyksi kelloksi. "Mist‰ miehesi on t‰m‰n kellon saanut?" kysyi nimismies, n‰ytt‰en akalle arkusta lˆydetty‰ kelloa. "Se on Nartin kello, ette saa siihen koskea", tirskui akka. H‰nkin oli ep‰rehellinen ihminen, sill‰ "kyll‰ vakka kantensa valitsee". "Vai niin! Mutta mep‰ emme aiokaan sinun luvistasi pit‰‰ mink‰‰nlaista lukua", sanoi nimismies, pisti kellon lakkariinsa ja niin l‰htiv‰t syynimiehet pois. Jo samana iltana istui Nartti koreasti kiinni, vahvasti raudoitettuna. Tuon kellon asiat olivat kummallista laatua. Martti oli sen saanut osaksensa markkinoilta varasteltua kalua jaettaissa asianomaisien kesken. Niin tarkasti ja varovasti eliv‰t he kaiken varastetun kalun kanssa, ett‰ h‰n oli pari vuotta s‰ilytt‰nyt tuota kelloa, jonkun vanhan kivinavettalˆks‰n sein‰ss‰ olevassa sopivassa kiven kolossa. Nyt h‰n oli ruvennut pelk‰‰m‰‰n pilalle menev‰n koko kellon. Juuri syynip‰iv‰n aamuna, kotoa pois l‰htiess‰‰n, oli h‰n, tuon pelvon vaikuttamana, tuonut kellon kamariinsa ja k‰tkenyt sen arkkuunsa, josta se oitis joutui syynimiesten k‰siin. Kaikella varovaisuudellaan ei h‰n siis voinut v‰ltt‰‰ sallimuksen pett‰m‰tˆnt‰ k‰tt‰. Nimismies pitkitti syyni‰‰n ja toisen Vanhanviran sisaren kahdelta pojalta lˆytyi myˆs papilta ryˆstetyit‰ kaluja, ja he myˆs pistettiin kohta kiinni. Suvun ulkopuolellakin lˆydettiin yhdelt‰ ja toiselta ep‰luulon alaiselta sit‰ ja t‰t‰ papilta ryˆstetty‰ tavaraa, joista hekin joutuivat kitimiin. Todellakin siis olivat nuot roistot tuonkin hirve‰n rikoksen tekijˆit‰. He eiv‰t liene jakaneet saalistansa tasaisiin osihin miehi‰ myˆden, vaan sen mukaan kuinka suuri osa ja miehuus kullakin oli ryˆst‰ess‰ ja varastaessa. Tuosta osinkojen ep‰tasaisuudesta lienee Issullekin ja Vanhanviran Antille tullut riita, joka p‰‰ttyi murhalla ja josta Issu oli jo huilannut Siperiaan. Asia tuli tietysti oikeuden k‰siin. Nartti ja molemmat nepaimet sek‰ kaikki ne, joilta lˆydettiin papilta ryˆstetyit‰ kaluja, saivat nelj‰kymment‰ selk‰‰ns‰ ja sen saatuansa vietiin he koko elin-ajakseen kruunun pakkotyˆhˆn, sovittamaan hirve‰‰ rikostansa. Semmoinen oli heid‰n kunniansa. Nyt ei ollut en‰‰n j‰ljell‰ tuosta v‰‰r‰ll‰ tavalla kunniaan korotetusta suvusta muuta kuin Vanhavirka. H‰n se oli, jonka kunniaa, jonka tulevaisuutta oli koetettu tehd‰ oikein loistavaksi ja mainehikkaaksi v‰‰r‰ll‰ tavalla anastetulla t‰m‰n maailman mammonalla. H‰n se oli, jonka syd‰meen jo nuorena oli istutettu se periaate, ett‰ ihmisen suurin onni t‰ss‰ maailmassa on rikkaus, saipa h‰nt‰ sitten mit‰ viel‰ saikin. H‰n se oli suvussa, joka ensikerran omin luvin ojensi k‰tens‰ anastamaan, jonkun oikeuden muodolla, toisen miehen omaisuutta ja jonka teon h‰nen is‰ns‰ niinkuin sinetill‰ lukiten todisti oikeaksi, suvun kunnian ja maineen turvaamisen nimell‰. H‰n se oli ensim‰inen suvussa, joka mielivaltansa mukaan sai kasvaa kristillisett‰ kasvatuksetta is‰ns‰ puolelta, sai kasvaa kurituksetta ja Herran nuhteetta, sai kasvaa oman turmeltuneen syd‰mens‰ himoissa ja haluissa. Niiss‰ sai h‰n mielin m‰‰rin juurtua ja varttua, ja nyt olivat hedelm‰t jo n‰kˆs‰ll‰. Yksin oli h‰n nyt suvustansa j‰ljell‰ niinkuin j‰k‰l‰p‰inen kanto, kulovalkean h‰vitt‰m‰ll‰ karulla kankahalla, josta kaikki h‰vitt‰v‰ tuli on kaiken kasvullisuuden, kaiken tuoreuden, kaiken elon h‰vitt‰nyt, niin ett'ei siin‰ muuta n‰y kuin joku savuava, joku kytev‰ kek‰le, jonkat‰hden seutu n‰ytt‰‰ niin kolkolta, mustalta, kaamialta ja vihan ylik‰yneelt‰. Semmoiselta n‰ytti Vanhanviran kota-tupakin autiolla Kanniaisen talon paikalla. Semmoiselta n‰ytti tuvan ainoa asukaskin -- Vanhavirka -- harmaantuneine hiuksineen ja kuivettuneine ja kyyristyneine ruumiineen; n‰yttip‰ silt‰ kuin h‰nen olisi sallittu j‰‰m‰‰n Jumalan vihan koston kammottavaksi muistomerkiksi. -- H‰nen poikansa ja h‰nen sisartensa pojat olivat menneet sille tielle, josta ei en‰‰n palata: ainoastaan h‰nen vanhin poikansa, Jussi, voi viel‰ sen tehd‰, k‰rsitty‰ns‰ pitk‰n rangaistuksensa ja sit‰ toivoi Vanhavirka, sill‰ h‰nkin oli laillaan -- is‰. Aika kului ja Jussi tuli kotia. H‰nell‰ oli hyv‰t tuliaiset is‰llens‰, semmoiset, joita ei is‰ ollut kˆyhyytens‰ vuoksi juuri usein viimeiselt‰ saanut. H‰nkin oli laillansa poika ja viinaa oli h‰nell‰ tullessaan koko kannu. Siit‰ otettiin aika tulijaiset ja kaikki oli mielest‰ taas hyvin, sill‰ olihan poika nyt unhottanut vihansa ja ylenkatseensa is‰‰ns‰ vastaan ja osottanut lapsellista rakkauttansa. Syyt‰h‰n oli iloita. Oli iltap‰iv‰, jolloin Jussi tuli. Kun is‰ ja poika olivat sovinto- ja tulomaljat juoneet ja tulleet kumpikin hyv‰‰n nujakkaan, l‰hti Jussi kyl‰lle "tervehtim‰‰n tuttujansa", niinkuin h‰n sanoi. Aamulla sai is‰ tiedon, ett‰ h‰nen poikansa, Jussi, oli -- kiinni, kovasti raudoitettuna. Is‰ s‰ps‰hti ja purskahti itkuun taas, mutta h‰n ei maininnut mink‰ vuoksi h‰n itki -- luultavasti sit‰, ett‰ poika joutui kiinni. Jussi oli ensi yˆn‰ toveriensa kanssa tehnyt murtovarkauden, josta h‰n ja er‰s toinen h‰nen tuttunsa saatiin itse tyˆss‰ kiinni ja odottivat nyt palkkaansa. Is‰ kontturoitsi katsomaan vankein vartian luo viel‰ viimeisen kerran poikaansa. "Hyv‰‰ p‰iv‰‰, is‰! Kiitt‰k‰‰ Jumalaa, kun saitte viime iltana niin hupaisen ja ylitse vuotavan illan viett‰‰, joita teill‰ ei en‰‰n liene juuri niin tihe‰sti; eikˆs pojastakin ole joskus jotakin hyv‰‰?" sanoi Jussi hilpe‰sti is‰ns‰ tupaan tullessa. Is‰ ei vastannut mit‰‰n, loi vaan katseensa maahan. Jussi oli jo ennest‰‰nkin korvissa ja oikeus tuomitsi h‰net muun korkeimman ruumiin rangaistuksen ohessa ikuiseen vankeuteen ja niin meni Jussikin -- kunniaansa. KAHDESTOISTA LUKU. Loppukatsahdus. Nyt vasta Vanhavirka yksin‰isen‰, toivotonna oli. Olipa h‰n niin kauan toimeen tullut, kun poikansa, Antti, eli. Olipa h‰n viel‰ silloin useinkin saanut haluttua ilojuomaansa -- viinaa ja muutakin ruokaa kurjan henkens‰ yll‰ pit‰miseksi. Tuo turva tuli h‰nelt‰ pois ja puutetta, kurjuutta k‰rsi h‰n kota-tuvassaan. H‰nen ainoa toivonsa ja lohdutuksensa oli ollut vankeudestaan palaavassa pojassaan, Jussissa -- semmoinen toivo, ett‰ h‰n hankkisi h‰nelle ruokaa ja viinaa, -- miten tahansa, siit‰ ei ollut kysymyst‰. Eik‰p‰h‰n poika ollutkaan kuulematon is‰ns‰ toiveille eik‰ tahdolle: sen osoittivat h‰nen ensi-yˆlliset yrityksens‰, mutta se ei onnistunut. Kurjaksi, turvattomaksi, kˆyh‰ksi, puutosta k‰rsiv‰ksi j‰i nyt Vanhavirka ypˆ yksin‰‰n kota-tupaansa. H‰n ei ollut koskaankaan tottunut tyˆt‰ tekem‰‰n, sill‰ v‰hemmin h‰n nyt vanhalla, rangaistuksista kyyristyneell‰ ja kutistuneella ruumiillaan kykeni henke‰‰n el‰tt‰m‰‰n. Jonkun vuoden kuluttua pyysi h‰n pit‰j‰n vaivaishoidon toimittamaan h‰net ruodulle. Sit‰k‰‰n ei h‰nelle sallittu, siit‰ syyst‰, ett‰ h‰nell‰ oli viel‰ maata, ja -- kota-tupa. H‰n oli sen johdosta pakotettu myˆm‰‰n tuon ainoankin omaisuutensa. Siit‰ saaduilla rahoilla eli h‰n viel‰ jonkun ajan entist‰ el‰m‰‰ns‰ -- joi, kun sai viinaa, ja oli juomatta, kun ei saanut -- selv‰ asiahan se. Ei koskaan kuultu h‰nen suustansa mit‰‰n katumuksen sanaa, ei mit‰‰n p‰ivityst‰ siit‰, ett‰ h‰n itse oli onnettomuuteensa syyp‰‰, ei mit‰‰n siit‰, ett‰ h‰n oli huonosti kasvattanut lapsensa, ei mit‰‰n siit‰, ett‰ h‰n oli itse syˆst‰nyt lapsensa perikatoon, ei mit‰‰n siit‰, ett‰ h‰n oli turmellut, myrkytt‰nyt tuhansia ihmissyd‰mi‰. Tosin kuultiin h‰nen nytkin, kun h‰n sai viinaa p‰‰h‰ns‰, jonkun veisuun tapaisesti, murheellisen n‰kˆisen‰ jˆrrˆttelev‰n: "T‰‰ll‰ minun t‰ytyy oleskell' ja kiiveskell', H‰pe‰n ja kunnian v‰lill'," mutta ei h‰n koskaan lis‰nnyt veisuusensa: "Vaan jos k‰yn Kristuksen j‰lill'," joka on seuraava s‰'e siit‰ kirkkovirrest‰mme, josta h‰n oli tuon muka h‰nelle sopivan ja mieluisen paikan valinnut. Mutta siihenkin oli h‰n jo pannut omiansa lis‰ksi, jonka h‰n lienee paremmin taitamattomuudesta tehnyt kuin vapaasta tahdostaan. Niin. H‰n ei ollutkaan koskaan viljellyt Jumalan sanaa, eik‰ h‰n siihen kyennytk‰‰n, sit‰ v‰hemmin ymm‰rsi h‰n sit‰. Kauan ei h‰nelle ollut turvaa tuon ratki pienen ja mit‰ttˆm‰n maan palasen ja kota-tuvan v‰h‰isess‰ hinnassa, ja yh‰ suurempaan kurjuuteen vajosi h‰n, mutta h‰t‰ neuvon keksii. Kun kaikki turva ja toivo oli pett‰nyt, hankki h‰n itselleen yksinkertaiset kˆydenkehruukalut. Ne muassa kulki h‰n kyl‰st‰ kyl‰‰n, talosta taloon, kehr‰ten kˆysiksi jouhet, sian-villat ja tappurat niiss‰ taloissa, joissa niit‰ sattui olemaan. Sill‰ tavalla el‰tteli nyt viimeiselt‰ henke‰‰n tuo ennen niin loistava, rikas ja mainehikas Kanniaisen lautamies -- joi kun sai, ja sˆi, kun sai, mutta usein oli liian pitk‰t v‰lit kumpaisellekin tarpeelle. Toinen Vanhanviran sisarista asui pieness‰, kˆyh‰ss‰, kurjassa mˆkiss‰; toinen sisar oli jo aikoja ollut -- ruodulla. Tuo mˆkki oli nyt ainoa suvun omaisuus, sill‰ sisaretkin miehineen olivat joutuneet h‰viˆˆn jumalattoman el‰m‰ns‰ ja poikiensa vuoksi. Tuossa sisarensa mˆkiss‰ piti Vanhavirkakin majapaikkaa sit‰ myˆden, kun h‰n oli pakotettu myˆm‰‰n oman kota-tupansa. Kun h‰n sai kˆysien kehruulla sen verran kokoon, ett‰ h‰n voi saada viina-hallin, tuli h‰n sen kanssa sisarensa mˆkkiin ryypiskelem‰‰n saalistansa. Vuoteena h‰nell‰ tuossa kurjassa ja ahtaassa mˆkiss‰ oli vaan pehku-koko nurkassa, joka aina ulkoa tuotiin mˆkkiin silloin kuin veli tuli kotiin retkilt‰ns‰. Siihen h‰n kallistui maata, kun h‰n oli kyllikseen saanut maistella taskumatistaan ja mustia, likasia ryysyj‰ sai h‰n peitteekseen. Oli hirve‰n kylm‰ ja ankara lumipyry er‰‰n‰ talvena. Kurjassa mˆkiss‰ ei ollut paljon suojaa ulkona vallitsevaa hirmuista myrsky‰ vastaan, niin hatara oli mˆkki. Oli muuten hiljainen ilta. Mˆkin ainoa asukas oli nyt saanut vieraan, er‰‰n kˆyh‰n akan, joka sattumalta oli t‰h‰n joutunut, eik‰ p‰‰ssyt pois l‰htem‰‰n pahan ilman vuoksi. Kahden he olivat nyt mˆkiss‰, jossa he kokivat itse‰ns‰ suojella vilulta, niinkuin parhaiten taisivat; mˆkin omistajan mies oli aikoja jo kuollut. Ainoista mˆkin puuvaroista oli tehty valkea takkaan, lis‰‰m‰‰n tai oikeammin sanoen palkitsemaan sit‰ v‰h‰ist‰ l‰mpˆ‰, jonka myrsky oli tuiki tarkkaan nuolaissut hatarasta, porstuattomasta mˆkist‰, mutta tuossa kituvassa tilassaan ei valkea voinut juuri paljon l‰mmitt‰‰k‰‰n, jos ei kylmi‰k‰‰n noita kahta mˆkiss‰ olijaa. Tuommoinen oli mˆkin sis‰llinen tila ja asu samana hetken‰, jolloin mˆkin ovea ruvettiin ulkopuolelta kovasti rytyytt‰m‰‰n. Vaimot kiirehtiv‰t sit‰ avaamaan, sill‰ he olivat panneet oven, vointinsa mukaan, kiinni sis‰puolelta. Ovi aukeni ja sis‰‰n kompuroitsi puoleksi kohmettunut ja kylmettynyt mies; se oli mˆkin v‰li-aikainen asukas -- Vanhavirka. Heti huoneesen p‰‰sty‰ns‰ tunki h‰n kohmettuneet k‰tens‰ huonosti palavaan valkeaan, ik‰‰nkuin h‰n olisi tahtonut kerralla nielaista sen v‰h‰isen l‰mmˆn kipin‰n, joka huonosti palavista puista l‰hti. H‰n v‰risi ja vapisi vilusta, niin ett‰ h‰nen repaleiset nuttunsa niemekk‰‰t ja hetuleiset liepeet ja irti ratkenneet paikat t‰risiv‰t kuin haavan lehti. H‰n ei hiiskunut mit‰‰n, k‰‰nteli ja l‰mmitteli vaan itse‰ns‰ niin paljon kuin vaan voi. "Mit‰h‰n sin‰kin, onneton, olet l‰htenyt liikkeelle ihmisist‰ n‰in kovalla ilmalla?" sanoi mˆkin akka vihelij‰iselle veljelleen. Kurja veli ei vastannut mit‰‰n suullisesti, sanallisesti, mutta repaleisen nuttunsa povesta veti h‰n t‰ysin‰isen viinapullon, josta h‰n alkoi ehtimiseen maistella suulta. Tuo taskumatista maisteleminen oli enempi kuin suullinen vastaus. Kun h‰n oli huonon valkean ja viinapullonsa avulla v‰h‰n sulannut kohmetuksistansa, istui h‰n takan viereen hirren p‰‰st‰ tehdylle jakkaralle, eik‰ puhunut yht‰k‰‰n sanaa; istui vaan kumarruksissaan ja tuki p‰‰t‰ns‰ k‰dell‰‰n; ainoa teht‰v‰ns‰ oli vaan v‰liin maistaa pullostaan. Pehku-kupo tuotiin nyt ulkoa mˆkin nurkkaan. Puku p‰‰ll‰ kˆyr‰hti Vanhavirka kylmille pehuille, ja mustat ryysyt nakattiin h‰nen p‰‰llens‰. ƒ‰nettˆm‰n‰, mykk‰n‰ tyytyi h‰n kohtaloonsa -- silt‰ ainakin n‰ytti; taskumattinsa pani h‰n huolellisesti pystyyn lattialle viereens‰, kenties kylm‰n ja surunsa varalta. Vaimot laittivat myˆs itsens‰ maata, sitten kun he olivat sammuttaneet ainoankin valkean takasta. Kun valkea oli sammutettu, alkoi kuulua lattialta hiljaista itkun nyhkimist‰. Se oli tuo pehuilla makaava kurja mies, joka tuota teki. Mit‰ itkik‰‰n, mit‰ miettik‰‰n h‰n nyt? Kenties oli h‰nen entinen el‰m‰ns‰ ensikerran el‰ess‰‰n nyt h‰nen edess‰‰n paljastettuna -- niin, kenties. Pime‰ss‰ kuulivat vaimot selv‰sti, kuinka pullon pohja hiljaa tavasta naksahteli ja kolahteli lattiaan, joka osoitti, ett‰ tuosta l‰hteest‰ tavasta otettiin lievikett‰ k‰sill‰ olevalle surulle. "Voi, Maija -- Maija oli sisaren nimi -- Voi, Maija! Ei rikkaus ole suurin onni ihmiselle t‰ss‰ maailmassa", sanoi itkun seasta v‰risev‰ ‰‰ni lattialta -- se oli Vanhanviran ‰‰ni. "Ole joutavoimatta ja nuku pois", sanoi sisar. "Niin sin‰ sanot", kuului taas lattialta. Sitten oli kaikki hiljaa, niin hiljaa, ett'ei muuta kuulunut kuin joskus pullon pohjan hiljaiset kolahtelemiset. Ne olivat ainoat sanat, jotka kurja mies lausui sin‰ iltana. Ja semmoisia sanoja ei h‰nen oltu kuultu ikin‰ lausuvan. Olivatkohan nuot sanat hiljastuneen katumuksen sanoja? Kenties, kenties. Vaimot nukkuivat vihdoin, nukkuiko mieskin? Sit‰ ei tiedetty. Aamu tuli. Vaimot her‰siv‰t. Kylm‰ viima tuntui mˆkiss‰ k‰yv‰n ja yksinkertaiset, p‰reill‰ paikatut, rikkeimet akkuna-ruudut olivat niin j‰‰ss‰, ett‰ alkava aamu n‰kyi mˆkkiin niinkuin lumihangen l‰pi. Vaimojen suusta l‰htev‰ henki n‰kyi mˆkiss‰ niin vahvana vesikaasuna kuin kaksi vankkaa savutorvea olisi purkanut savuansa tyyneesen ja selke‰‰n talvi-aamuun. Vaimot raottivat ovea; ilma oli kaunis ja tyyntynyt. "Jussi, nouse ylˆs!" sanoi sisar joksikin kovasti. Ei mit‰‰n vastausta. "Jussi, nouse ylˆs! Nyt on jo p‰iv‰", toisti sisar, ja samassa h‰n tˆlm‰si jalallansa pehku-koossa makaavaa ja ryysyihin k‰‰ritty‰ velje‰ns‰. Ei nytk‰‰n mit‰‰n vastausta. "Miten h‰n nyt niin siki nukkuu?" sanoi sisar ja sieppasi samassa ryysy-peitteen pois makaavan p‰‰lt‰. Kauhistuen vet‰ysi h‰n takaisin. Makaavan veljens‰ lasittuneet, avonaiset silm‰t tuijottivat h‰nt‰ vasten silmi‰ ja suu n‰ytti silt‰ kuin se olisi aikonut sanoa: "niin sin‰ sanot". H‰n oli -- kuollut, tuo veli tuossa lattialla pehku-koossa. -- Viinapullo oli kauniisti pystyss‰ lattialla; se ei ollut aivan tyhj‰, mutta tyhj‰ oli nyt syd‰n -- henki, el‰m‰ oli sielt‰ paennut. -- H‰n oli sukunsa viimeinen mies, joka n‰it‰ maita oli viimeksi polkenut. Niin. Paennut oli nyt h‰nen henkens‰, mutta se oppi, jota h‰n oli aikanaan levitt‰nyt ja istuttanut, ei ollut paennut; se vaan juurtui, kasvoi, varttui, leveni, kyti, kaatoi, haaskasi ja turmeli ihmiskuntaa. Vainajan vaikutuspiiri ei pys‰htynytk‰‰n h‰nen omaan sukukuntaansa, jotka kaikin olivat nyt menneit‰ miehi‰, niin aineelliselta kuin henkiselt‰kin kannalta katsoen, ei, vaan se ulottui paljon laajemmalle, kylihin, pit‰jiin, maakuntiin, niin laajalle ulottui se. Paljon oli kruunun rautainen k‰si korjannut pois tuon opin seuraajia, mutta eip‰ pahuus ja hirve‰t rikokset kuitenkaan loppuneet, sill‰ ne vaan elpyiv‰t ja kukoistivat. Uusia aina pirumpia veijareita ilmestyi sialle, jos kuinkakin paljon olisi entisi‰ kiinni saatu ja pois viety, ja yh‰ suuremmassa m‰‰r‰ss‰; n‰yttip‰ silt‰ kuin helvetti olisi kitansa aukaissut silt‰ kohdalta maatamme, josta se olisi pahoja henki‰ syˆsnyt paikkakunnan t‰yteen. -- Niin pian paha levenee ja niin suuressa m‰‰r‰ss‰! * * * * * Yst‰v‰ni! T‰ss‰ olen silmiesi eteen laskenut er‰‰n hirve‰n, mutta kumminkin tosikuvan el‰m‰st‰. Hirve‰ on t‰m‰ kuva, mutta hirve‰‰ oli se ihmisel‰m‰kin, josta t‰m‰ kertomus on otettu. Yhdest‰ ainoasta ihmisest‰, Kanniaisen mahtavasta Laurista sai tuo turma ja saasta alkunsa. V‰‰r‰ll‰, vilpillisell‰ lastensa kasvatuksella alkoi h‰n sen. H‰n ei pit‰nyt vilpillist‰ tekoansa muuna kuin joutavana rikosten muoti-asiana, mutta sill‰ veti h‰n Jumalan kostavan k‰den sukunsa ja suuren osan kanssa-ihmisiens‰kin p‰‰lle. Ei koskaan liene vanhurskaan Jumalan omat pyh‰t sanat paremmin toteentuneet kuin ne t‰ss‰ paikkakunnassa toteentuivat, nimitt‰in n‰m‰t: "Min‰ Herra sinun Jumalas olen kiivas Jumala, joka etsiskelen is‰in pahat teot lasten p‰‰lle kolmanteen ja nelj‰nteen polveen, jotka minua vihaavat". Er‰s sen ajan virkamies laski lukua, kuinka monta kymment‰ sylt‰‰ olisi jonkun vuosikymmenen p‰‰st‰ tullut halkoja niist‰ raippavitsoista, jotka tuosta yhdest‰ vilpillisest‰ lastenkasvatuksesta juontuneiden pahantekij‰in selkiin murskaksi pynt‰ttiin. Eikˆ tuo ollut kummallinen ja harvinainen lasku? Ja ett‰ tuommoiseen laskuun on voitu ryhty‰, mit‰p‰ todistaa se? Mit‰p‰s muuta kuin ett‰ asia on ollut olemassa. Eikˆ tosiaankin kumma kuin luontokin, mets‰ voipi k‰rsi‰ ihmisien pahuuden t‰hden? Jospa joku ottaisi vaivaksensa laskea lukua, kuinka paljon turmelusta ja h‰viˆ‰, kuinka paljon viheli‰isyytt‰, surua, tuskaa ja kyyneli‰, kuinka paljon hirmua, pelkoa ja kauhistusta, kuinka paljon riettautta, synti‰ ja jumalattomuutta, kuinka paljon sielun vaaroja ihmiskunnalle tuotti tuo vilpillinen lasten kasvatus. -- Niin, jospa sen kykenisi joku tekem‰‰n, niin olisi se hyv‰ olemassa selvill‰. Mutta tuohon laskentoon ei kykene yksik‰‰n kuolevainen, sill‰ liian kallisarvoista, liian painavaa on tuo Luojan k‰dest‰ l‰htenyt kaikkein kallein, kuolemattomilla sieluilla varustettu tavara, mitattavaksi ja punnittavaksi ihmisien vaakakupilla tahi arvosteltavaksi ja m‰‰ritelt‰v‰ksi kuolleilla, hengettˆmill‰ numeroilla ja luvuilla. -- Siihen ei pysty yksik‰‰n, sanon viel‰kin. Jospa minulla olisi ukkosen ‰‰ni, niin min‰ t‰rist‰isin kaikkien isien ja ‰itien syd‰mi‰ ja huutaisin heille: ottakaa vaari lastenne kasvatuksesta, joiden haltiaksi Jumala on teid‰t uskonut. Varokaat, ett'ette kylv‰ heid‰n nuoriin syd‰miins‰ turmeluksen ja turhuuden siemeni‰, sill‰ suuri on teid‰n edesvastauksenne oleva, jos lapsenne teid‰n t‰htenne joutuvat Kanniaisen Laurin lasten tielle. Min‰ huutaisin ja rukoilisin kaikkia isi‰ ja ‰itej‰, ett‰ he kasvattaisivat lapsensa Jumalan pelvossa ja ihmisten h‰vyss‰, sill‰, joka ei h‰pee ihmisi‰, ei se pelk‰‰ Jumalaakan, ja kuitenkin Herran pelko on viisauden alku. Min‰ huutaisin ja rukoilisin kaikkia isi‰ ja ‰itej‰, ett‰ he yhdist‰isiv‰t voimansa tuota t‰rke‰‰ kutsumistansa t‰ytt‰m‰‰n, sill‰ mit‰ auttaa se, jos toinen rakentaa, kun toinen maahan lyˆ, jos toinen istuttaa, vaan toinen repii, jos toinen puhdistaa rikkaruohoista, mutta toinen kylv‰‰ niit‰. Vanhemmat! Tutkikaa itse‰nne ja jos n‰it‰ merkkej‰ lˆyd‰tte itsess‰nne, niin silloin jo synti v‰ijyy oven edess‰, ja ellei parannusta tule, pist‰‰ se teihin, pist‰‰ lapsiinne ja kenties kuinka moneen ihmiseen se viel‰ pist‰‰kin kuolettavan haavansa. N‰it‰ min‰ huutaisin, jos voisin, mutta mit‰p‰ min‰ voin, sill‰ olenhan vaan kuolevainen, vihelij‰inen mato. End of the Project Gutenberg EBook of Is‰in pahat teot lasten p‰‰ll‰ by Pietari P‰iv‰rinta *** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ISƒIN PAHAT TEOT LASTEN PƒƒLLƒ *** ***** This file should be named 15090-8.txt or 15090-8.zip ***** This and all associated files of various formats will be found in: https://www.gutenberg.org/1/5/0/9/15090/ Produced by Matti J‰rvinen and Distributed Proofreaders Europe. Updated editions will replace the previous one--the old editions will be renamed. Creating the works from public domain print editions means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. They may be modified and printed and given away--you may do practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. *** START: FULL LICENSE *** THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase "Project Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg-tm License (available with this file or online at https://gutenberg.org/license). Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is in the public domain in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country outside the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org 1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived from the public domain (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg-tm License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided that - You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm works. - You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. - You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg-tm works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread public domain works in creating the Project Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation web page at https://www.pglaf.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at https://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state's laws. The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered throughout numerous locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email [email protected]. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation's web site and official page at https://pglaf.org For additional contact information: Dr. Gregory B. Newby Chief Executive and Director [email protected] Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide spread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit https://pglaf.org While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: https://pglaf.org/donate Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our Web site which has the main PG search facility: https://www.gutenberg.org This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.