Kapteeni Grantia etsimässä

The Project Gutenberg EBook of Kapteeni Grantia etsimðssð, by Jules Verne This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org/license Title: Kapteeni Grantia etsimðssð Author: Jules Verne Translator: Eino Voionmaa Release Date: March 5, 2012 [EBook #39057] Language: Finnish Character set encoding: ISO-8859-1 *** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KAPTEENI GRANTIA ETSIMáSSá *** Produced by Tapio Riikonen KAPTEENI GRANTIA ETSIMáSSá Kirj. Jules Verne Suomentanut Eino Voionmaa Karisto Oy, Hðmeenlinna, 1922. SISáLLYS: Taas laivalla Tristan da Cunha Amsterdamin saari Jacques Paganelin ja majuri MacNabbsin vedonly—nnit Intian valtameren myrskyt Kap Bernouilli Ayrton Lðht— Victorian maakunta Wimerra-joki Burke ja Stuart Rautatie Melbournesta Sandhurstiin Ensimmðinen palkinto maantieteessð Mount Alexanderin kaivokset Australian ja Uuden Seelannin Uutiset Majuri vðittðð alkuasukkaita apinoiksi Upporikkaat karjanomistajat Australian alpit Teatteritemppu Aland -- Zealand Neljðn pðivðn tuska Eden Viiteselitykset. TAAS LAIVALLA. Ensimmðiset hetket pyhitettiin jðlleennðkemisen onnelle. Lordi Glenarvan ei halunnut, ettð etsinnðn epðonnistuminen kylmentðisi ilon hðnen ystðviensð sydðmissð. Niinpð hðnen ensimmðiset sanansa kuuluivat: -- Luottamusta, ystðvðni, luottamusta! Kapteeni Grant ei ole meidðn mukanamme, mutta meillð on varmuus, ettð l—ydðmme hðnet. Tarvittiinkin vðhintððn tðllainen vakuutus toivon yllðpitðmiseksi _Duncanin_ matkustajissa. Lady Helena ja Mary Grant olivat tosiaan veneen lðhestyessð laivaa tðhystðneet sitð odotuksen tuhansin tuskin. Korkealta paikaltaan he yrittivðt laskea laivalle palaavien lukumððrðð. Milloin tuli nuori tytt— epðtoivoiseksi, milloin hðn taas pðinvastoin luuli nðkevðnsð Harry Grantin. Hðnen sydðmensð tykytti kovasti; hðn ei voinut puhua ja pysyi tuskin pystyssð. Lady Helena kiersi kðsivartensa hðnen ympðrilleen. John Mangles, joka seisoi hðnen vieressððn tðhystðmðssð, oli vaiti; hðnen kauas nðkemððn tottuneet merimiessilmðnsð eivðt nðhneet kapteenia. -- Hðn on mukana! Hðn tulee! Isðni! neitonen puhui itsekseen. Mutta veneen lðhestyessð tðmð kuvitelma kðvi mahdottomaksi. Tulijat eivðt olleet vielð sadanviidenkymmenen metrin pððssð laivasta, kun lady Helena ja John Mangles, vielðpð Mary itsekin, silmðt kyynelissð, olivat menettðneet kaiken toivon. Oli aika, ettð lordi Glenarvan saapui lausumaan rauhoittavat sanansa. Ensimmðisten tervehdysten jðlkeen lady Helenalle, Mary Grantille ja John Manglesille tehtiin selkoa matkan pððvaiheista, ja ennen kaikkea Glenarvan ilmoitti heille uuden tulkinnan asiakirjasta, josta tuli kiittðð Jacques Paganelin terðvyyttð. Hðn ylisti sitten Robertia, josta Mary hyvðllð syyllð saattoi olla ylpeð. Hðnen uljuuttaan, uskollisuuttaan, hðnen kestðmiððn vaaroja Glenarvan kuvasi siten, ettð poika ei olisi tiennyt minne piiloutua, ellei hðnen sisarensa syli olisi ollut hðnen turvapaikkanaan. -- Sinun ei tarvitse punastua, Robert, John Mangles sanoi, -- sinð olet kðyttðytynyt kapteeni Grantin pojan arvoisesti. Hðn puristi Maryn veljen rintaansa vasten ja painoi huulensa tðmðn poskille, jotka olivat nuoren tyt—n kyynelistð vielð kosteat. Vain sivumennen mainittakoon tðssð majurin ja maantieteilijðn osaksi tullut vastaanotto ja se muisto, jolla jalomielistð Thalcavea kunnioitettiin. Lady Helena pahoitteli, ettei saanut puristaa uljaan intiaanin kðttð. Ensimmðisten tervehdysten jðlkeen oli MacNabbs mennyt kajuuttaansa ja ryhtynyt, kðsi tyynenð ja varmana, ajamaan partaansa. Mitð Paganeliin tulee, hðn pyrðhteli yhden luota toisen luo kuin mehilðinen imien tervehdysten ja hymyjen hunajaa. Hðn tahtoi syleillð _Duncanin_ koko vðest—ð, ja katsoen, ettð niin hyvin lady Helena kuin my—s Mary Grant kuuluivat siihen, aloitti tðmðn toimituksensa heistð pððttðen sen herra Olbinettiin. Muonamestari arveli ettei voinut paremmin vastata tðllaiseen kohteliaisuuteen kuin ilmoittamalla, ettð aamiainen oli valmis. -- Aamiainen! Paganel huudahti. -- Niin, herra Paganel, herra Olbinett vastasi. -- Oikea aamiainenko, oikealla p—ydðllð, jolla on tðysi kalusto ja lautasliinatkin? -- Tietenkin, herra Paganel. -- Eikð tarjota _charquita_, ei kovia munia eikð kamelikurkikyljystð? -- No no, herra Paganel! muonamestari vastasi ammattinsa puolesta loukkaantuneena. -- Minð en tahtonut loukata teitð, ystðvðni, tiedemies sanoi hymyillen. -- Mutta kuukauden pðivðt on meidðn ruokanamme ollut sððnn—llisesti sellaista, emmekð sy—neet p—ydðssð istuen, vaan maassa loikoen, ellemme istuneet hajasððrin puiden oksilla. Teidðn ilmoittamanne aamiainen saattoi siis minusta tuntua unelta, kuvitelmalta, kangastukselta! -- No, menkððmme toteamaan, ettð se on kouraantuntuvaa todellisuutta, herra Paganel, vastasi lady Helena, joka ei voinut olla nauramatta. -- Tðssð kðsivarteni, kohtelias tiedemies lausui. -- Mitð ohjeita teillð, mylord, on antaa minulle _Duncanin_ suhteen? John Mangles kysyi. -- Aamiaisen jðlkeen, rakas John, Glenarvan vastasi, -- keskustelemme yhteisesti uuden retkemme ohjelmasta. Laivan matkustajat ja nuori kapteeni menivðt salonkiin. Koneenkðyttðjðlle annettiin mððrðys pitðð h—yryð yllð, jotta voitaisiin lðhteð milloin tahansa. Kun majuri oli ajanut partansa ja muutkin pikaisesti hiukan siistiytyneet, istuttiin p—ytððn. Herra Olbinettin aamiaisp—ydðlle tehtiin oikeutta. Se julistettiin oivalliseksi, vielðpð pampan loistavia juhla-aterioita paremmaksi. Paganel otti jokaista ruokalajia kaksi kertaa, "hajamielisyydestð", kuten hðn selitti. Tðmð varomaton sana sai lady Glenarvanin tiedustelemaan, oliko tiedemies joskus sattunut lankeamaan vanhaan perisyntiinsð. Majuri ja lordi Glenarvan katsahtivat toisiinsa hymyillen. Paganel puolestaan purskahti ððnekkððseen nauruun ja lupasi "kautta kunniansa", ettei hðn koko matkan aikana enðð hairahdu ainoaankaan hajamielisyyteen; sitten hðn alkoi erittðin leikkisðsti kertoa erehdyksistððn ja perinpohjaisista kieliopinnoistaan CamoŠnsin teoksen johdolla. -- Ja kuitenkin, hðn sanoi lopuksi, -- on onnettomuudesta aina jollakin tavalla hy—tyðkin, enkð minð surkuttele erehdystðni. -- Minkð vuoksi, kelpo ystðvðni? majuri kysyi. -- Kun nyt osaan sekð espanjan ettð my—s portugalin kieltð. Puhun kahta kieltð yhden asemesta. -- Kautta kunniani, sitð en tullut ajatelleeksi! majuri lausui. -- Onnittelen, Paganel, onnittelen vilpitt—mðsti. Muutkin onnittelivat Paganelia, joka s—i rauhassa edelleen. Hðn nðet s—i ja jutteli yhtaikaa. Niinpð hðn ei huomannut erðstð seikkaa, jota Glenarvan ei voinut olla havaitsematta: John Manglesin huomaavaisuutta vieressððn istuvaa Mary Grantia kohtaan. Lady Helenan salainen merkki puolisolleen vahvisti, ettð "asia oli niin". Glenarvan katseli nðitð nuoria suopein silmin ja kððntyi John Manglesin puoleen, mutta aivan toisessa asiassa. -- Entð kuinka teidðn matkanne on sujunut, John? hðn kysyi. -- Mitð parhaiten, kapteeni vastasi. -- Minun on vain ilmoitettava teille, mylord, ettð me emme palanneet MagalhÐesin salmen kautta. -- Ah, Paganel huudahti, -- te olette kulkeneet Kap Hornin ympðri, enkð minð ollut mukana! -- Hirttðkðð itsenne! majuri sanoi. -- Itsekðs mies! Sen neuvon te annatte minulle vain saadaksenne perið k—yden! maantieteilijð vastasi. -- Mutta, rakas Paganel, Glenarvan huomautti, -- ellei ihminen ole saanut kykyð olla kaikkialla, hðn ei voi olla joka paikassa. Kun nyt olitte vaeltamassa pitkin pampaa, ette voinut samaan aikaan olla Kap Hornia kiertðmðssð. -- Se ei estð minua sitð pahoittelemasta, Paganel vastasi. Hðntð ei ahdisteltu enempðð, vaan tyydyttiin tðhðn vastaukseen. John Mangles jatkoi sitten kertomustaan _Duncanin_ matkasta. Kulkiessaan pitkin Amerikan rannikkoa hðn oli tarkastanut kaikki lðntiset saaristot tapaamatta jðlkeðkððn _Britanniasta_. Saavuttuaan Kap Pilaresin luo salmen suulla hðn kððntyi etelððn, kun tuuli oli vastainen; _Duncan_ sivuutti Desolacion-saaret ja eteni 67. asteelle etelðistð leveyttð, kiersi Kap Hornin, kulki pitkin Tulimaan rantaa ja, sitten purjehdittuaan Lemairen salmen lðpi, Patagonian rannikkoa my—ten. Siellð nousi hirveð tuuli Kap Corrientesin kohdalla, arvatenkin sama, joka niin ankarasti oli ahdistanut maata pitkin kulkeneita rajuilman aikana. Mutta alus suoriutui hyvin, ja John Mangles oli risteillyt rannikolla kolme pðivðð, kunnes pyssynlaukaukset ilmoittivat niin hartaasti odotettujen matkamiesten saapuneen. Mitð lady Glenarvaniin ja miss Grantiin tulee, olisi _Duncanin_ kapteeni tehnyt vððryyttð, ellei olisi maininnut heidðn harvinaista pelottomuuttaan. Myrsky ei heitð huolettanut, ja heidðn ainoa pelkonsa oli vain, kuinka heidðn silloin Argentiinan tasangoilla harhailevien ystðviensð kðvisi. Nðin pððttyi John Manglesin kertomus, ja lordi Glenarvan kiitteli kapteenia. Sitten hðn kððntyi Mary Grantin puoleen sanoen: -- Rakas neiti, siitð, mitð kapteeni John Mangles kertoo teidðn uljaasta mielestðnne, huomaan ilokseni, ettð te viihdytte hðnen laivallaan. -- Kuinkas muuten voisi olla? Mary vastasi katsahtaen lady Helenaan ja ehkð hiukan my—s nuoreen kapteeniin. -- Niin, minun sisareni rakastaa teitð, herra John, Robert huudahdi, -- niin kuin minðkin! -- Ja minð sinua, rakas lapseni! John Mangles vastasi hiukan hðmillððn Robertin sanoista, jotka olivat nostattaneet hienon punan Mary Grantin otsalle. Sitten kððntðen keskustelun vðhemmðn polttavalle alalle, John Mangles lisðsi: -- Kun minð nyt olen kertonut kaiken _Duncanin_ matkasta, ehkðpð te, mylord, tahdotte kertoa meille muutamia yksityiskohtia matkastanne Amerikan poikki ja nuoren sankarinne urot—istð. Mikððn ei olisi voinut olla lady Helenalle ja neiti Grantille mieluisampaa. Niinpð lordi Glenarvan kiiruhtikin tyydyttðmððn heidðn uteliaisuuttaan. Hðn kertoi kohta kohdalta koko heidðn matkansa valtamereltð toiselle. Kordillieerien ylitys, maanjðristys, Robertin katoaminen, kondorin kaappaus, Thalcaven pyssynlaukaus, punaisten susien hy—kkðys, Robertin uljuus siinð, kersantti Manuel, tulva, pelastautuminen ombu-puuhun, ukonilma, tulipalo, kaimaanit, pilvipatsas, y— Atlantin rannikolla, kaikki nðmð eri kohdat, hauskat ja hirvittðvðt, herðttivðt vuoron perððn kuuntelijain riemua tai kauhua. Mainittiin monta seikkaa, joista Robert joutui sisarensa ja lady Helenan hyvðiltðvðksi. Milloinkaan ei poika ollut saanut niin suurta suosiota, vielðpð niin innokkailta ystðviltð. Pððtettyððn kertomuksensa lordi Glenarvan lausui lopuksi: -- Nyt, ystðvðni, ajatelkaamme nykyhetkeð; mennyt on mennyttð, mutta tulevaisuus on edessðmme; palatkaamme kapteeni Harry Grantiin. Aamiainen oli pððttynyt; siirryttiin lady Glenarvanin erikoissalonkiin; istuuduttiin kartoilla ja piirroksilla peitetyn p—ydðn ympðrille, ja keskustelu alkoi heti. -- Rakas Helena, lordi Glenarvan sanoi, -- noustessani laivaan lausuin, ettð vaikka meillð ei ollut _Britannian_ haaksirikkoisia mukanamme, meillð kuitenkin oli enemmðn toivoa kuin milloinkaan l—ytðð heidðt. Matkamme Amerikan halki on saanut meidðt vakuuttuneeksi siitð tai paremminkin antanut varmuuden, ettð haaksirikko ei ole tapahtunut Tyynen Valtameren eikð Atlantin rannikolla. Siitð on luonnollinen johtopððt—s, ettð olimme tulkinneet asiakirjan vððrin, mitð Patagoniaan tulee. Onneksi ystðvðmme Paganel keksi erehdyksen ðkillisen mielijohteen ansiosta. Hðn on todistanut, ettð olimme vððrillð jðljillð, ja tulkinnut asiakirjan tavalla, joka ei jðtð mieleemme enðð mitððn tilaa epðilylle. Tðssð on puhe ranskaksi kirjoitetusta asiakirjasta, ja minð pyydðn Paganelia selittðmððn sen, jotta ei kenenkððn mieleen jðisi pienintðkððn epðilystð tðssð suhteessa. Tiedemies totteli pyynt—ð; hðn selitti katkelmat _gonie_ ja _indi_ mitð vakuuttavimmalla tavalla; hðn johti tavuista _austral_ ehdottomasti sanan Australia; hðn osoitti, ettð kapteeni Grant, lðhdettyððn Perun rannikolta palatakseen Eurooppaan, oli voinut avuttomaksi kðyneellð aluksella joutua Tyynenmeren etelðisten tuulten viemðnð Australian rannikolle saakka; ja lopulta hðnen nerokkaat olettamuksensa, hðnen hienoimmat pððtelmðnsð saavuttivat tðydellisen hyvðksymisen John Manglesin taholta, joka tðllð alueella oli ehdottoman tarkka eikð antanut minkððnlaisten kuvittelujen eksyttðð itseððn. Kun Paganel oli antanut selityksensð, ilmoitti Glenarvan _Duncanin_ lðhtevðn suoraa pððtð matkalle Australiaan. Mutta ennen kuin annettiin kðsky kððntyð itððnpðin, majuri pyysi saada tehdð erððn yksinkertaisen huomautuksen. -- Puhukaa, MacNabbs, Glenarvan vastasi. -- Minun tarkoitukseni, majuri sanoi, -- ei ole heikentðð ystðvðni Paganelin todistelua, vielð vðhemmin sitð kiistðð vððrðksi; minusta hðnen esittðmðnsð syyt ovat painavia, jðrkevið ja ansaitsevat kaiken huomiomme; niiden tulee olla tulevien etsiskelyjemme perustana. Mutta minð haluan, ettð ne vielð kerran tarkastetaan, jotta niiden arvoa ei kðy kumoaminen eikð kumotakaan. Ei kðsitetty, mihin jðrkevð MacNabbs oikein pyrki, ja hðntð kuunneltiin epðmððrðisen levottomina. -- Jatkakaa, majuri, Paganel sanoi. -- Minð olen valmis vastaamaan kaikkiin kysymyksiinne. -- Ei mikððn ole yksinkertaisempaa, majuri vastasi. -- Kun me neljðttð kuukautta sitten Clyden lahdella tutkimme nðitð kolmea asiapaperia, niiden tulkinta tuntui meistð eittðmðtt—mðltð. Mikððn muu seutu kuin Patagonian lðnsirannikko ei voinut olla haaksirikon paikkana. Meillð ei siinð suhteessa ollut epðilyn varjoakaan. -- Se on aivan totta, Glenarvan vahvisti. -- Sittemmin, majuri jatkoi, -- kun Paganel kaitselmuksen sððtðmðssð hajamielisyyden puuskassa asettui meidðn alukseemme, nðytettiin asiakirjat hðnelle, ja hðn hyvðksyi empimðttð etsiskelyn aloittamisen Amerikan rannikolla. -- Minð my—nnðn sen, tiedemies vastasi. -- Ja kuitenkin me olemme erehtyneet, majuri sanoi. -- Me olemme erehtyneet, Paganel toisti. -- Onhan ihminen erehtyvðinen, MacNabbs, mutta hullu se, joka pitðð kiinni erehdyksestððn. -- Odottakaa, Paganel, majuri vastasi, -- ðlkðð kiivastuko. Minð en tahdo sanoa, ettð meidðn pitðisi jatkaa etsiskelyðmme Amerikassa. -- Mutta mitð te sitten tahdotte? Glenarvan kysyi. -- Yhden tunnustuksen, en mitððn muuta, tunnustuksen, ettð Australia nðyttðð nyt olevan _Britannian_ haaksirikon tapahtumapaikka yhtð eittðmðtt—mðsti kuin taannoin nðytti, ettð se oli Amerikka. -- Sen tunnustamme kernaasti, Paganel lausui. -- Minð panen sen muistiin, majuri jatkoi, -- ja minð kðytðn sitð saadakseni teidðt epðilemððn nðitð perðkkðisið ja vastakkaisia eittðmðtt—myyksið. Kuka tietðð, eik— Australian jðlkeen joku muu maa nðytð meistð yhtð varmalta ja jos etsiskelymme Australiassa osoittautuu turhaksi, eik— meistð nðytð eittðmðtt—mðltð, ettð etsiskely on siirrettðvð sinne? Glenarvan ja Paganel katsahtivat toisiinsa. Majurin huomautukset olivat tðysin oikeita. -- Minð haluan siis, MacNabbs jatkoi, -- ettð asia tutkitaan vielð kerran, ennen kuin lðhdemme matkalle Australiaan. Tðssð ovat asiakirjat, tðssð kartat. Tutkikaamme jðrjestyksessð kaikki paikat, joiden kautta 37. leveysaste kulkee, ja katsokaamme, onko mitððn muuta maata, mihin asiakirja voi tðysin sopia. -- Se on helposti ja pian tehty, Paganel vastasi, -- sillð onneksi ei tðllð leveysasteella ole moniakaan maita. -- Katsokaamme, majuri sanoi ja levitti englantilaisen, Mercatorin projektion mukaan laaditun yleiskartan, joka tasapinnalla esitti koko maapalloa. Kartta pantiin lady Helenan eteen, ja jokainen sijoittui niin, ettð saattoi seurata Paganelin esitystð. -- Kuten jo olen sanonut, maantieteilijð lausui, -- koskettaa 37. leveysaste Tristan da Cunhan-saaria kuljettuaan Etelð-Amerikan poikki. Minð vðitðn, ettð ainoakaan asiakirjan sana ei voi koskea nðitð saaria. Kun oli tarkoin tutkittu asiakirjoja, tðytyi my—ntðð, ettð Paganel oli oikeassa. Tristan da Cunha hylðttiin yksimielisesti. -- Jatkakaamme, maantieteilijð sanoi. -- Poistuessamme Atlantilta kuljemme kaksi astetta Hyvðntoivonniemen etelðpuolitse ja tulemme Intian valtamerelle. Yksi ainoa saariryhmð on meidðn matkamme varrella, Amsterdamin saariryhmð. Tutkikaamme sitð samalla tavalla kuin Tristan da Cunhaa. Huolellisen tutkimuksen jðlkeen hylðttiin vuorostaan Amsterdamin saaret. Ei mikððn sana tai sen katkelma, ranskalainen, englantilainen tai saksalainen soveltunut tðhðn Intian valtameren saaristoon. -- Me saavumme nyt Australiaan, Paganel jatkoi. -- 37. leveysaste kohtaa tðmðn mantereen Kap Bernouillin kohdalla ja jðttðð sen Twofoldin lahdessa. Te my—nnðtte kuten minð, tekstejð vðkivaltaisesti tulkitsematta, ettð englantilainen tavu _stra_ ja ranskalaiset tavut _austra_ voivat soveltua sanaan Australia. Asia on siksi selvð, etten voi olla pitðmðttð kiinni siitð. Kaikki hyvðksyivðt Paganelin pððtelmðn. Kaikki todennðk—isyys oli sen puolella. -- Menkððmme edemmðksi, majuri sanoi. -- Menkððmme, maantieteilijð vastasi, -- matka on helppo. Lðhdettyðmme Twofoldin poukamasta kuljemme Australian itðpuolella olevan merenhaaran poikki ja kohtaamme Uuden Seelannin. Ensinnðkin pyydðn huomauttaa, ettð ranskalaisen asiakirjan tavut _contin_ viittaavat epððmðtt—mðllð tavalla mantereeseen. Kapteeni Grant ei siis ole voinut pelastua Uuteen Seelantiin, joka on vain saari. Yhtðkaikki, tutkikaa, verratkaa, kððnnelkðð sanoja, ja katsokaa, voivatko ne ehkð sittenkin soveltua tðhðn uuteen seutuun. -- Eivðt millððn tavoin, John Mangles vastasi, tarkasteltuaan huolellisesti asiakirjoja ja karttaa. -- Ei, sanoivat Paganelin kuulijat, jopa majurikin, -- ei. Uudesta Seelannista ei voi olla puhe. -- Nyt, maantieteilijð jatkoi, -- 37. leveysaste koko sillð laajalla alueella, joka erottaa nðmð suuret saaret Amerikan rannikosta, ei kohtaa kuin yhden hedelmðtt—mðn ja aution pikku saaren. -- Jonka nimi on? majuri kysyi. -- Katsokaa karttaa. Se on Maria-Teresia, josta nimestð en l—ydð jðlkeðkððn missððn nðistð kolmesta asiakirjasta. -- Oikeassa olette, Glenarvan my—nsi. -- Minð jðtðn siis teidðn pððtettðvðksenne, ystðvðni, eik— kaikki todennðk—isyys, etten sanoisi varmuus, puhu Australian mantereen puolesta. -- Eittðmðttð, _Duncanin_ matkustajat ja kapteeni vastasivat yksimielisesti. -- John, Glenarvan kysyi nyt, -- onko teillð riittðvðsti elintarvikkeita ja hiilið? -- On, mylord, minð varustauduin runsaasti Talkahuanossa ja muuten voimme hyvin helposti tðydentðð varastoamme Kapkaupungissa. -- Hyvð on, siispð lðhtekððmme matkaan... -- Vielð yksi huomautus, majuri sanoi keskeyttðen ystðvðnsð. -- Tehkðð se, MacNabbs. -- Mitð menestyksen takeita meille Australia antaakin, eik— kuitenkin olisi syytð poiketa pðivðksi tai kahdeksi Tristan da Cunha- ja Amsterdam-saarille? Ne ovat matkamme varrella eivðtkð sanottavasti hidastuta sitð. Voimme tiedustella eik— _Britannia_ ole jðttðnyt sinne mitððn jðlkeð haaksirikostaan. -- Epðuskoinen majuri! Paganel huudahti. -- Hðn pitðð kiinni epðuskostaan! -- Minð pidðn kiinni pððasiassa siitð, ettei tarvitse palata samaa tietð, jos Australia sattumalta ei toteuttaisi niitð toiveita, joita se herðttðð. -- Varovaisuus voi olla hyvðksi, Glenarvan huomautti. -- Enkð suinkaan minð varoita sitð noudattamasta, Paganel sanoi. -- Pðinvastoin. -- No niin, John, Glenarvan lausui, -- kðskekðð kððntðmððn keula Tristan da Cunhaa kohti. -- Heti, mylord, kapteeni vastasi ja lðhti kannelle Robertin ja Mary Grantin ryhtyessð innokkain sanoin kiittelemððn lordi Glenarvania. Amerikan rannikolta poistuen ja itððnpðin kulkien halkoi _Duncanin_ nopea keula pian Atlantin valtameren aaltoja. TRISTAN DA CUNHA. Jos laiva olisi purjehtinut pitkin pðivðntasaajaa, olisivat ne satayhdeksðnkymmentðkuusi astetta, jotka erottavat Australian Amerikasta, tai tarkemmin sanoen Kap Bernouillin Kap Corrientesista, vastanneet noin kahdeksantoistatuhannen yhdeksðnsadan kilometrin matkaa. Mutta 37. leveysasteella eivðt nðmð satayhdeksðnkymmentðkuusi astetta maan pallomuodon vuoksi ole kuin viisitoistatuhatta kaksisataa kilometrið. Amerikan rannikolta Tristan da Cunhaan lasketaan olevan lðhes kolmetuhatta neljðsataa kilometrið, jonka taipaleen John Mangles toivoi voivansa suorittaa kymmenessð pðivðssð, elleivðt itðtuulet hidastuttaisi laivan kulkua. Hðnellð oli siis syytð olla tyytyvðinen, sillð iltapuolella tuuli tyyntyi tuntuvasti, vielðpð kððntyi, joten _Duncan_ saattoi jokseenkin tyynellð merellð kðyttðð kaikkia verrattomia ominaisuuksiaan. Matkustajat olivat vielð samana pðivðnð palanneet vanhoihin tapoihinsa laivalla. Ei nðyttðnyt siltð, ettð he olivat olleet kokonaisen kuukauden poissa alukselta. Tyynen valtameren aaltojen asemesta levisivðt heidðn silmiensð eteen Atlantin laineet, ja muutamia vivahteita lukuunottamatta ovat kaikki laineet samanlaisia. Luonnonvoimat, jotka olivat heitð niin ankarasti koetelleet, liittyivðt nyt suosimaan heitð. Valtameri oli tyyni, tuuli puhalsi hyvðstð suunnasta, ja lðnsituulen pullistamat purjeet auttoivat kattilan vðsymðt—ntð h—yryð. Nopea merimatka suoritettiin siis ilman minkððnlaisia vðlikohtauksia. Odotettiin luottavaisesti Australian rannikkoa. Todennðk—isyys muuttui varmuudeksi. Puhuttiin kapteeni Grantista ikððn kuin laiva olisi menossa noutamaan hðntð mððrðtystð satamasta. Hðnen hyttinsð ja hðnen kahden kumppaninsa makuusijat pantiin jo kuntoon. Mary Grant tahtoi omin kðsinsð jðrjestðð ja tehdð viihtyisðksi isðnsð hytin. Sen oli hðnelle luovuttanut herra Olbinett, joka nyt siirtyi rouva Olbinettin hyttiin. Tðmð hytti oli sen kuuluisan numero kuuden vieressð, jonka Jacques Paganel oli tilannut _Scotiassa_. Oppinut maantieteilijð pysytteli melkein koko ajan sinne sulkeutuneena. Hðn kirjoitti aamusta iltaan teosta, jonka nimenð oli: _Maantieteilijðn vaikutelmia Argentiinan aavikkotienoilta_. Hðnen kuultiin ððni vðristen maistelevan siromuotoisia lauseitaan, ennen kuin hðn uskoi ne muistikirjansa valkoisille lehdille, ja useammin kuin kerran hðn uskottomana Kliolle, historian hengettðrelle, vetosi jumalaiseen Kalliopeen, joka innoittaa eeppisið sankarirunoja. Paganel ei muuten sitð salannutkaan. Apollon neitseelliset tyttðret jðttivðt mielellððn hðnelle Parnasson tai Helikonin kukkulat. Lady Helena kiitteli hðntð vilpitt—mðsti siitð. Majuri onnitteli hðntð my—s nðistð vierailuista mytologian alalle. -- Mutta kuulkaa, hðn lisðsi, -- ei mitððn hajamielisyyksið, rakas Paganel, ja jos mieleenne sattumalta juolahtaa ryhtyð opiskelemaan australian kieltð, ðlkðð ryhtyk— opettelemaan sitð kiinalaisesta kieliopista! Laivalla sujui siis kaikki mitð parhaiten. Lordi ja lady Glenarvan tarkkailivat mielenkiinnolla John Manglesia ja Mary Grantia. Heillð ei ollut siihen mitððn muistuttamista, ja kun John Mangles ei avannut suutaan, oli tietenkin parasta olla puuttumatta asiaan. -- Mitðhðn kapteeni Grant ajattelee siitð? Glenarvan kysyi erððnð pðivðnð lady Helenalta. -- Hðn ajattelee, ettð John on Maryn arvoinen, rakas Edward, eikð siinð erehdy. Sillð vðlin laiva kulki nopeasti pððmððrððnsð kohti. Viisi pðivðð sen jðlkeen kun Kap Corrientes oli kadonnut nðkyvistð, marraskuun 16:ntena, alkoi tuntua suotuisia lðnsituulia, joita laivat kðyttivðt hyvðkseen kiertðessððn Afrikan kðrkeð tavallisia kaakkoistuulia vasten. _Duncan_ viritti kaikki purjeensa, ja keulapurje, emðpurje, latvapurje, prammipurje, sivupurje, kahvelipurje ja haruspurje levðllððn se kiiti eteenpðin huikeaa vauhtia. Potkuri tuskin ennðtti velloa sen keulan halkomaa pakenevaa vettð, ja nðytti siltð kuin se olisi kilpailemassa Thamesin kuninkaallisen purjehduskerhon kilpaveneiden kanssa. Seuraavana pðivðnð meri oli tðynnð suunnattomia ajopuita kuin ruohojen tukkima ððret—n lampi. Melkein olisi luullut, ettð kaikki lðheisten mantereiden pirstotut puut ja muut kasvit olisivat joutuneet tðnne ja muodostaneet ulapasta toisen Sargassomeren. Kapteeni Maury on erityisesti kiinnittðnyt merenkulkijoitten huomiota tðllaiseen ilmi——n. _Duncan_ nðytti kulkevan pitkin laajaa ruohikkoa, jota Paganel sattuvasti vertasi Argentiinan tasankoihin, ja sen kulku hidastuikin jonkun verran. Vuorokautta my—hemmin, pðivðn noustessa, ilmoitti tðhystðjðmatruusi: -- Maata! -- Millð suunnalla? kysyi vahdissa oleva Tom Austin. -- Tuulen alla meistð, matruusi vastasi. Tðmð aina innostava huuto toi laivan kannelle nopeasti vðkeð. Pian ilmestyi perðhytistð pitkð kaukoputki ja heti sen takana Jacques Paganel. Tiedemies kohdisti kapineensa sanottuun suuntaan, mutta ei nðhnyt maan hðivððkððn. -- Katsokaa pilviin, neuvoi hðntð John Mangles. -- Todellakin, Paganel vastasi hetken kuluttua, -- siellð pðin on jonkinlainen epðmððrðinen piikki. -- Se on Tristan da Cunha, John Mangles sanoi. -- Niink—? No, jos oikein muistan, tiedemies vastasi, niin olemme siitð noin sadanviidenkymmenen kilometrin pððssð, sillð Tristanin huippu on 2325 metrið korkea ja nðkyy siis nðin kauas. -- Aivan oikein, kapteeni John vastasi. Muutamia tunteja my—hemmin tuli tðmð hyvin korkeiden ja jyrkkien saarten ryhmð selvðsti nðkyviin. Tristanin keilamainen huippu piirtyi mustana taivaan kirkasta taustaa vasten, jota nousevan auringon sðteet kirjasivat. Pian tðstð kalliorykelmðstð erottautui pððsaari koillista kohti suuntautuvan kolmion kðrjessð. Tristan da Cunha sijaitsee maantieteellisesti sanoen kohdassa, jossa 37¯ 8' etelðistð leveyttð ja 10¯ 44' lðntistð pituutta leikkaavat toisiaan. Paitsi pððsaarta kuuluu tðhðn eristyneeseen Atlantin saariryhmððn vielð kolmenkymmenenviiden kilometrin pððssð lounaaseen sijaitseva saari, nimeltð Inaccessible -- luoksepððsemðt—n -- ja kahdeksantoista kilometrin pððssð kaakkoon Nightingalen eli Satakielen saari. Puolenpðivðn aikaan tulivat nðkyviin molemmat tðrkeimmðt maamerkit, jotka ovat merenkulkijoille tienviittoina, nimittðin erððllð Inaccessiblen niemekkeellð tðysissð purjeissa olevaa laivaa tðydellisesti muistuttava kallio ja Nightingalen pohjoispððssð kaksi raunioiksi murtuneen linnakkeen nðk—istð luotoa. Kello kolmen aikaan laski _Duncan_ Tristan da Cunhan saaren edustalle Falmouth-poukamaan, jota Help- eli Apuniemi suojaa lðnsituulilta. Siellð oli ankkurissa muutamia valaanpyyntilaivoja; ne olivat tulleet pyydystðmððn hylkeitð ja muita merielðimið, joita nðillð rannikoilla on lukemattomia lajeja. John Mangles ryhtyi etsimððn hyvðð ankkuripaikkaa, sillð nðmð avoimet valkamat ovat perin vaarallisia luoteis- ja pohjoistuulien sattuessa, ja juuri tðllð kohtaa hukkui englantilainen priki _Julia_ miehist—ineen pðivineen vuonna 1829. _Duncan_ laski noin kilometrin pððhðn rannasta ja ankkuroi kolmisenkymmentð metrið syvðllð kalliopohjaan. Sen jðlkeen matkustajat laskeutuivat heti suureen soutuveneeseen ja nousivat maihin hienolle, mustalle hiekalle, joka oli kerðytynyt saaren rapautuneiden kallioiden tomuista. Koko Tristan da Cunhan saariryhmðn keskus on pieni kylð poukaman pohjukassa isohkon ja kovasti kohisevan puron varrella. Siinð oli noin viitisenkymmentð jokseenkin siistið taloa; niiden rakentamisessa oli noudatettu sitð mittausopillista sððnn—llisyyttð, joka nðyttðð olevan englantilaisen rakennustaidon viimeinen sana. Tðmðn pienoiskaupungin takana oli tuhat viisisataa hehtaaria tasankoa, jota rajoitti valtava laavapenger; siitð kohosi keilamainen vuorenhuippu 2325 metrin korkeuteen. Lordi Glenarvanin otti vastaan kuvern——ri, joka on Kapkaupungin englantilaisen siirtokunnan alainen. Kun hðneltð kysyttiin Harry Grantia ja _Britanniaa_, kðvi ilmi, ettð nðmð nimet olivat tðysin tuntemattomia. Tristan da Cunha-saaret ovat laivareitin ulkopuolella; siksi siellð kðydððn vain harvoin. _Blendon Hallin_ kuulun haaksirikon jðlkeen Inaccessible-saaren kareilla vuonna 1821 oli ðsken mainitun _Julian_ lisðksi kaksi laivaa tuhoutunut pððsaaren rannikolla, _Primauguet_ vuonna 1845 ja amerikkalainen fregatti _Philadelphia_ vuonna 1857. da Cunhan haaksirikkotilasto rajoittui nðihin neljððn onnettomuuteen. Glenarvan ei odottanutkaan tarkempia tietoja, vaan oli kysynyt kuvern——riltð ainoastaan rauhoittaakseen omaatuntoaan. Lðhettipð hðn laivan veneet kiertðmððn saarta, jonka ympðrys on korkeintaan kolmekymmentð kilometrið. Lontoo tai Pariisi ei mahtuisi sinne, vaikka se olisi kolme kertaa suurempi. Tðmðn etsinnðn aikana retkeilivðt _Duncanin_ matkustajat kylðssð ja lðhirannikolla. Tristan da Cunhalla ei ole asukkaita edes sataaviittðkymmentð henkeð. He ovat englantilaisia tai amerikkalaisia, naimisissa Kapmaan neekerinaisten tai hottentottien kanssa, joiden rumuudessa ei tosiaan ollut enðð lisðð toivomista. Nðiden seka-avioliittojen lapset edustivat kovin epðmiellyttðvðð anglosaksilaisen jðykkyyden ja afrikkalaisen mustaihoisuuden yhdistelmðð. Matkailijat, joista tuntui hyvðltð polkea vankkaa maata jalkojensa alla, ulottivat kðvelyretkensð sille rannalle saakka, johon vain tðssð saaren osassa tavattava viljelty peltoalue rajoittuu. Kaikkialla muualla rannikko on jyrkkðð ja hedelmðt—ntð laavat—rmðð. Siellð oli suuria albatrosseja ja tyhmið pingviinejð sadoin tuhansin. Tarkasteltuaan nðitð tuliperðisið kallioita matkailijat palasivat tasangolle pðin; lukuisia vuorikartion ikuisesta lumesta vetensð saavia puroja kohisi siellð tððllð; vihreðt pensaat, joissa nðkyi melkein yhtð paljon varpusia kuin kukkiakin, tekivðt maan elðvðmmðksi; yksi ainoa puu, jonkinlainen _phylica_-laji, kuuden ja puolen metrin korkuinen, ja _tusseh_, jðttilðismðinen _arundinacea_-sukuun kuuluva puuvartinen kasvi, kasvoi vihannoivalla laitumella; muuan r—nsyinen, kitkerðmarjainen _acena_-laji, rehevðt, sotkusðikeiset _lomariat_, muutamat monivuotiset pensaskasvit, _ancerinit_, joiden hyvð tuoksu tuntui tuulenhenkðyksessð, sammaleet, villi selleri ja sanajalat olivat harvalajisena, mutta runsaana kasvistona. Ikuinen kevðt tuhlasi tðlle luonnon suosimalle saarelle suloista vaikutustaan. Paganel vðitti innostuneena, ettð FÕnelonin ylistðmð kuuluisa Ogygia oli tððllð. Hðn kehotti lady Glenarvania etsimððn jotakin luolaa ryhtyðkseen kauniin Kalypson seuraajaksi eikð pyytðnyt itselleen muuta tointa kuin saada olla "yksi hðntð palvelevia nymfejð". Nðin puhellen ja ihaillen palasivat palvelijat illan tullen laivalle; kylðn ympðrist—ssð oli nauta- ja lammaskarjaa laitumella; vehnð-, maissi- ja maustekasvipellot, joihin ensimmðiset siemenet oli tuotu neljðkymmentð vuotta sitten, levittivðt rikkauksiaan pððkaupungin kaduille saakka. Samaan aikaan kuin lordi Glenarvan palasi laivalleen, saapuivat my—s _Duncanin_ venekunnat takaisin. Ne olivat muutamassa tunnissa kiertðneet saaren. Matkalla ei ollut tavattu vðhðisintðkððn jðlkeð _Britanniasta_. Niinpð tðstð kierroksesta oli ainoana tuloksena Tristanin saaren lopullinen poistaminen etsiskelyn ohjelmasta. Sen jðlkeen saattoi _Duncan_ jðttðð tðmðn afrikkalaisen saariryhmðn ja jatkaa matkaansa itððn. Kun kuitenkaan ei matkaan lðhdetty vielð samana iltana, se johtui siitð, ettð Glenarvan antoi miehist—lle luvan ryhtyð pyydystðmððn hylkeitð -- merivasikoita, merileijonia, merikarhuja ja merinorsuja -- joita Falmouth-poukaman rannat olivat tðynnð. Muinoin saaren vesillð uiskenteli oikeita valaskaloja, mutta niin monet pyydystðjðt olivat niitð ahdistaneet ja keihðstðneet, ettð niitð tuskin oli ainoatakaan jðljellð. Hylkeitð sen sijaan oli joukoittain. Laivan miehist— pððtti kðyttðð y—n niiden pyydystðmiseen ja seuraavan pðivðn taas runsaan —ljyvaraston kokoamiseen. Nðin ollen lykkðytyi _Duncanin_ lðht— ylihuomiseen, 20. pðivðksi marraskuuta. Illallista sy—dessð Paganel kertoi Tristanin saarista yhtð ja toista, mikð herðtti hðnen kuulijoidensa mielenkiintoa. Niinpð he saivat kuulla, ettð tðmð saariryhmð, jonka vuonna 1506 l—ysi portugalilainen Tristao da Cunha, muuan Albuquerguen tovereista, pysyi sen jðlkeen toista vuosisataa tðysin tutkimattomana. Nðitð saaria pidettiin, syystð kyllðkin, myrskypesðkkeinð, ja ne olivat suunnilleen samassa maineessa kuin Bermudan saaret. Siksi ei niitð lðhestytty eikð yksikððn laiva laskenut sinne muuten kuin Atlantin myrskyjen pakottamana. Vasta vuonna 1697 sinne saapui kolme hollantilaista Itð-Intian kauppayhti—n laivaa; tðll—in laskettiin niiden maantieteellinen asema, jonka sitten vuonna 1700 kuuluisa tðhtitieteilijð Halley tarkisti. Vuosien 1712 ja 1767 vðlillð sinne poikkesi muutamia ranskalaisia merenkulkijoita ja sitten varsinkin Laperouse, joka ohjeidensa mukaan kðvi tððllðkin kuuluisalla matkallaan vuonna 1785. Nðmð saaret, joissa niin harvoin kðytiin, olivat jððneet asumattomiksi, kunnes vuonna 1811 muuan amerikkalainen, Jonathan Lambert, ryhtyi tuomaan sinne siirtolaisia. Hðn saapui sinne kahden kumppaninsa kanssa tammikuussa, ja he jðivðt rohkeasti toteuttamaan siirtokuntasuunnitelmaansa. Hyvðntoivonniemen englantilainen kuvern——ri, joka oli saanut kuulla heidðn menestyksestððn, tarjosi heille Englannin suojelusta. Jonathan otti sen vastaan ja nosti telttansa katolle Englannin lipun. Niinpð olisi luullut hðnen voivan turvallisesti hallita "vðkeððn", johon kuului ainoastaan vanha italialainen ja erðs portugalilainen mulatti, mutta kerran ollessaan tutkimassa valtakuntansa rajoja hðn upposi tai upotettiin -- lðhemmin ei asiasta tiedetð. Tuli vuosi 1816. Napoleon vietiin vankina St. Helenalle, ja Englanti sijoitti hðntð varmemmin vartioidakseen osaston varusvðkeð Ascensionin ja toisen Tristan da Cunhan saarelle. Tristanin varusvðkenð oli komppania Kapmaan tykist—stð ja osasto hottentotteja. Nðmð oleilivat saarella vuoteen 1821, jolloin heidðt, St. Helenan vangin kuoltua, vietiin takaisin Kapmaahan. -- Mutta yksi ainoa eurooppalainen, Paganel lisðsi -- muuan korpraali, skotlantilainen... -- Mitð? Skotlantilainenko? kysyi majuri, joka aina erikoisesti piti silmðllð omia maanmiehiððn. -- Hðnen nimensð oli William Glass, Paganel vastasi, -- ja hðn jði saarelle vaimonsa ja kahden hottentotin kanssa. Pian sen jðlkeen skotlantilaiseen yhtyi kaksi englantilaista, toinen matruusi ja toinen Thames-virran kalastaja, joka oli ennen ollut rakuunana Argentiinan ratsuvðessð, ja sitten, vielð samana vuonna 1821, pelastui erðs _Blendon Hallin_ haaksirikkoisista nuoren vaimonsa kanssa Tristanin saarelle. Niinpð siis tðllð saarella oli vuonna 1821 kaikkiaan kuusi miestð ja kaksi naista. Vuonna 1829 tiedetððn tððllð olleen seitsemðn miestð, kuusi naista ja neljðtoista lasta. Vuonna 1835 oli ihmisten lukumððrð noussut neljððnkymmeneen, ja nyt se on runsaasti kolminkertainen. -- Nðin alkavat kansakunnat, Glenarvan lausui. -- Minð lisðisin, Paganel jatkoi, -- tðydentððkseni Tristan da Cunhan historiaa, ettð minusta tðmð saari tuntuu yhtð hyvin kuin Juan Fernandez ansaitsevan Robinsonin saaren maineen. Nðhkððs, joskin Juan Fernandezille jðtettiin perðtysten kaksi matruusia, niin sama kohtalo oli sattua kahdelle tiedemiehelle Tristan da Cunhalla. Vuonna 1793 joutui muuan maanmiehiðni, luonnontutkija Aubert Dupetit-Thouars, eksyksiin kerðtessððn innoissaan kasveja, ja l—ysi laivan vasta, kun kapteeni jo oli kðskenyt nostaa ankkurin. Vuonna 1824 taas erðs teidðn maanmiehenne, rakas Glenarvan, mainio piirtðjð, Auguste Earle, jði tosiaankin tðlle saarelle kahdeksaksi kuukaudeksi. Hðnen kapteeninsa ei muistanut, ettð hðn vielð oli maissa, ja purjehti Kapkaupunkiin. -- Sitðpð sopii sanoa hajamieliseksi kapteeniksi, majuri huomautti. -- Eik—hðn se liene ollut teidðn sukulaisenne, Paganel? -- Ellei ollut, majuri, niin olisi ainakin ansainnut olla! Tiedemiehen vastaus pððtti tðmðn keskustelun. Y—n aikana oli _Duncanin_ miehist— saanut runsaan saaliin, ja noin viitisenkymmentð suurta hyljettð oli saanut heittðð henkensð. Kun lordi Glenarvan kerran oli sallinut pyydystyksen. hðn ei tietenkððn voinut kieltðð saaliin kðytt—ð. Niinpð seuraava pðivð kului —ljyn kokoamiseen, samalla kun nðiden hy—dyllisten elðinten vuotia muokattiin. Matkustajat kðyttivðt tietenkin tðtð toisen pðivðn viivðhdystð kðydðkseen uudelleen saarella. Glenarvan ja majuri ottivat mukaan pyssynsð ampuakseen da Cunhan riistaa. Tðllð kertaa samottiin vuoren juurelle saakka, alueelle, joka oli tðynnð kuonaa, huokoista ja mustaa laavaa ja kaikkinaisia tulivuorenpurkausten jðtteitð. Vuori kohosi sirpalekallioiden keskeltð. Olisi ollut vaikeata erehtyð tðmðn huikean vuoren luonteesta, ja englantilainen kapteeni Carmichael oli kyllð ollut oikeassa arvellessaan sitð sammuneeksi tulivuoreksi. Metsðmiehet saivat nðkyviinsð muutamia villisikoja. Majuri ampui niistð yhden. Glevarvan tyytyi pudottamaan muutamia mustia pyitð. Nðistðhðn laivan kokki saattoi laittaa mainiota muhennosta. Korkeammilla paikoilla nðhtiin suuri joukko vuorikauriita. Mitð taas tuli villikissoihin, jotka olivat ðkðisið, suuria ja voimakkaita, jopa koirillekin pelottavia, ne nðyttivðt viihtyvðn hyvin ja aikaa my—ten varttuvan vaarallisiksi pedoiksi. Kello kahdeksan illalla olivat kaikki jðlleen laivalla, ja seuraavana y—nð jðtti _Duncan_ ainiaaksi Tristan da Cunhan saaret. AMSTERDAMIN SAARI. John Manglesin tarkoituksena oli kðydð ottamassa hiilið Hyvðntoivonniemeltð. Hðnen oli siis hiukan poikettava 37. asteelta ja noustava kaksi astetta pohjoista kohti. _Duncan_ oli pasaatituulten alapuolella ja kohtasi nopeita, matkalleen erittðin suotuisia lðnsituulia, ns. vastapasaatituulia, joiden rajana nðyttðð olevan kolmaskymmenes leveysaste. Niinpð se pððsi vajaassa kuudessa pðivðssð ne noin kaksi ja puoli tuhatta kilometrið, jotka erottavat Tristan da Cunhan Afrikan etelðkðrjestð. Kello kolmen aikaan iltapuolella, 24. pðivðnð marraskuuta, tuli nðkyviin Table-vuori, ja vðhðistð my—hemmin totesi John ns. Signaali-vuoren, jonka ohitse tullaan poukamaan. Sinne saavuttiin noin kahdeksan paikkeilla ja ankkuri laskettiin Kapkaupungin satamaan. Maantieteellisen seuran jðsenenð Paganel ei tietenkððn voinut olla tietðmðttð, ettð Afrikan etelðkðrjen oli ensimmðisen kerran l—ytðnyt portugalilainen amiraali Bartolomeus Diaz vuonna 1486 mutta ettð sen ympðri oli kulkenut vasta kuuluisa Vasco di Gama vuonna 1497. Ja kuinkapa Paganel olisikaan voinut olla tðtð tietðmðttð, kun CamoŠns _Lusiadeissaan_ laulaa juuri tðmðn suuren l—yt—retkeilijðn kunniaa? Mutta hðn teki tðstð puhuessaan kuitenkin merkillisen huomautuksen: jos Diaz vuonna 1486, kuusi vuotta ennen Kristoffer Kolumbuksen ensimmðistð matkaa, olisi kiertðnyt l—ytðmðnsð Hyvðntoivonniemen, niin olisi Amerikan l—ytðminen voinut lykkðytyð epðmððrðiseksi ajaksi. Olihan nðet kulku tðmðn niemen ympðri lyhyin ja suorin tie Itð-Intiaan. Ja mitð suuri genovalainen lðnteenpðin lðhtiessððn etsikððn muuta kuin lyhyintð tietð mausteiden maahan? Jos siis Hyvðntoivonniemi olisi kierretty, hðnen retkensð olisi jððnyt tarkoituksettomaksi ja siis arvattavasti tekemðttð. Kapkaupungin, joka sijaitsee Kap-poukaman pohjukassa, perusti vuonna 1652 hollantilainen Van Riebeck. Siitð tuli pððpaikka tðrkeðlle siirtokunnalle, joka vuonna 1815 tehdyissð sopimuksissa lopullisesti joutui Englannille. _Duncanin_ matkustajat kðyttivðt siellð poikkeamista hyvðkseen kðydðkseen kaupunkia katsomassa. Heillð oli aikaa vain kaksitoista tuntia, sillð yksi pðivð riitti kapteeni Johnille varastojen tðydentðmiseen, ja hðn halusi jatkaa matkaa 26. pðivðnð marraskuuta, heti aamulla. Enempðð ei muuten tarvittukaan sððnn—llisten ruutujen lðpikulkuun tðllð Kapkaupungin nimisellð shakkilaudalla, jolla sen kolmekymmentðtuhatta asukasta, toiset valkoisia, toiset mustia, nðyttelevðt kuninkaan, kuningattaren, juoksijan tai talonpojan, jotkut ehkð hevosenkin osaa. Nðin ainakin Paganel lausui. Ja tosiaan, kun on nðhnyt kaupungin kaakkoispuolella olevan linnan, hallintorakennuksen ja sen puutarhan, p—rssin, museon, Bartolomeus Diazin l—yt—nsð merkiksi pystyttðmðn kiviristin ja juonut lasin pontai-viinið, parasta mitð Constantin alueelta saadaan, niin voi huoleti lðhteð. Ja niin retkeilijðmme tekivðtkin seuraavana pðivðnð aamun valjetessa. _Duncan_ levitti viisto-, harus-, keula- ja latvapurjeet ja kaarsi muutamaa tuntia my—hemmin kuuluisan Myrskyniemen, jolle Portugalin hyvðntoivoinen kuningas Juhana II tðysin aiheettomasti antoi Hyvðntoivonniemen nimen. Kapkaupungista Amsterdamin saarelle lasketaan olevan runsaasti viisituhatta kilometrið; suotuisissa oloissa saattoi _Duncan_ tehdð matkan noin kymmenessð pðivðssð. Ja retkeilijðt tuntuivat tosiaan olevan luonnonvoimien suosiossa, toisin kuin pampan poikki samotessaan. Tuuli ja vesi, jotka mantereella olivat liittoutuneet heitð vastaan, olivat nyt ryhtyneet viemððn heitð eteenpðin. -- Ah, meri! meri! Paganel toisteli, -- se on ihmisvoimien etevin harjoituskenttð, ja laiva on kulttuurin varsinainen kulkuneuvo! Ajatelkaa, ystðvðni! Jos maapallo olisi vain mannerta, ei siitð vielð yhdeksðnnellðtoista vuosisadalla tunnettaisi tuhannetta osaa. Katsokaa vain, kuinka on suurten mannerten sisðosien laita. Siperian aroille, Keski-Aasian ylðng—ille, Afrikan sademetsiin, Amerikan preerioille, Australian autiomaihin, napaseutujen jðisille lumikentille ihminen uskaitaa tuskin yrittðkððn ja uskaliainkin epðr—i. Ei pððse kulkemaan. Kulkuneuvot ovat riittðmðtt—mðt. Kuumuus, taudit, alkuasukkaiden julmuus ovat usein auttamattomina esteinð. Parikymmentð kilometrið erðmaata erottaa ihmisið enemmðn kuin viisisataa kilometrið vettð! Toisella rannalla ollaan toisen rannan naapureita, mutta muukalaisia, kun vain metsðkin on erottamassa! Englanti on Australian rajalla, kun taas Egypti esimerkiksi tuntuu olevan miljoonien kilometrien pððssð Senegalista ja Peking toisella puolella maapalloa kuin Pietari! Valtameren yli on nykyððn helpompi kulkea kuin Saharan poikki kapeimmaltakaan kohdalta, ja merten ansio on, kuten muuan amerikkalainen oppinut sattuvasti on sanonut, ettð maailman eri osien vðlille on syntynyt yleinen sukulaisuus. Paganel oli puhunut innostuneesti, eikð majurillakaan ollut yhtððn sanaa tingittðvðnð tðstð valtameren ylistyksestð. Jos Harry Grantin etsimiseksi olisi tðytynyt seurata 37. leveysastetta yksinomaan maata pitkin, ei yritykseen olisi voitu lainkaan ryhtyð; mutta nyt kantoi meri rohkeat etsijðt maasta toiseen ja 6. pðivðnð joulukuuta, aamun sarastaessa, nousi uusi vuori nðkyviin aaltojen keskeltð. Se oli Amsterdamin saari, jonka asema on 37¯ 47' leveyttð ja 77¯ 34' pituutta ja jonka korkein huippu nðkyy kirkkaalla ilmalla yhdeksðnkymmenen kilometrin pððhðn. Kello kahdeksan aikana sen vielð epðmððrðinen muoto muistutti hyvinkin Teneriffan huippua. -- Ja niinmuodoin, Glenarvan huomautti, -- se on my—s samanlainen kuin Tristan da Cunha. -- Jðrkevðsti pððtelty, Paganel vastasi, -- sen maantieteellis-mittausopillisen selvi—n mukaan, ettð jos jotkut kaksi saarta ovat kolmannen nðk—isið, ne ovat my—s keskenððn yhdennðk—isið. Minð lisðisin, ettð samoin kuin Tristan da Cunha, my—s Amsterdamin saari on ja on ollut yhtð rikas hylkeistð ja Robinsoneista. -- Onko siis Robinsoneja kaikkialla? lady Helena kysyi. -- Kautta kunniani, rouva, Paganel vastasi, -- minð tunnen vðhðn saaria, joilla ei olisi ollut sen luontoisia seikkailuja; jopa paljon ennen kuin teidðn kuolematon maamiehenne, Daniel Defoe, kirjoitti romaaninsa, oli sattuma sen jo toteuttanut. -- Herra Paganel, Mary Grant sanoi, -- sallitteko minun tehdð teille yhden kysymyksen? -- Kaksi, rakas neiti, ja minð lupaan vastata niihin. -- No, nuori neito jatkoi, -- olisiko teistð hyvin kamalaa joutua olemaan autiolla saarella? -- Minustako? Paganel huudahti. -- No no, ystðvðni, majuri huomautti, -- ðlkðð nyt sentððn selittðk—, ettð se on teidðn hartain halunne! -- Sitð en vðitð, maantieteilijð vastasi, -- mutta sellainen seikkailu ei olisi minusta kovin ikðvðkððn. Minð aloittaisin uuden elðmðn. Metsðstðisin, kalastaisin, asuisin talvella luolassa, kesðllð puussa, rakentaisin varastopaikkoja sadolle; sanalla sanoen, asuttaisin saareni. -- Ihan yksinðnnek—? -- Yksin tietenkin, jos tarvittaisiin. Muuten, onko ihminen milloinkaan yksin? Eik— hðn voi valita itselleen ystðvið elðimistð, kesyttðð nuorta vuohenkaritsaa, puhuvaa papukaijaa, ovelaa apinaa? Ja jos kohtalo lðhettðð luoksenne jonkun kumppanin, kuten Robinsonille uskollisen Perjantain, mitð ihminen vielð tarvitsee ollakseen onnellinen? Kaksi ystðvystð yhdellð kalliolla, sitðhðn on onni! Olettakaa esimerkiksi, ettð majuri ja minð... -- Kiitoksia, majuri vastasi, -- minulla ei ole halua ryhtyð Robinsoniksi, ja minð sovin sellaiseen perin huonosti. -- Rakas herra Paganel, lady Helena puuttui puheeseen, -- teidðn mielikuvituksenne vie teidðt taas utukuvien maille. Mutta todellisuus on luullakseni hyvin erilainen kuin unelma. Te ajattelette vain sellaista kuviteltua Robinsonia, joka huolellisesti sijoitetaan hyvin valitulle saarelle ja jota luonto kohtelee hemmoitellen! Te nðette asioista vain parhaan puolen! -- Mitð, rouva, ettek— usko, ettð ihminen voisi olla onnellinen autiolla saarella? -- En. Ihminen on luotu yhdyselðmðð eikð eristðytymistð varten. Yksinðisyyden tðytyy synnyttðð epðtoivoa. Se on vain ajan kysymys. Se ettð alussa aineellisen toimeentulon huolet, elðmðn tarpeet, vaatisivat aalloista juuri pelastuneen kaiken huomion, ettð nykyhetken vðlttðmðtt—myys kððntðisi hðnen ajatuksensa pois tulevaisuuden toivottomuudesta, on kyllð mahdollista. Mutta sitten, kun hðn tuntee itsensð yksinðiseksi, olevansa kaukana vertaisistaan, ilman toivoa saada nðhdð jðlleen maansa ja omaisensa, mitð hðn ajatteleekaan, mitð kðrsiikððn? Hðnen saarensa on koko maailma. Koko ihmiskunta supistuu hðneen, ja kun kuolema tulee, kamala kuolema tðssð yksinðisyydessð, hðn on kuin maailman viimeinen ihminen sen viimeisenð pðivðnð. Uskokaa minua, Paganel, parempi on, ettei tarvitse olla se ihminen. Paganel alistui, vaikka haikein mielin, lady Helenan todisteluun, ja keskustelua jatkettiin nðin yksinðisyyden eduista ja haitoista, kunnes _Duncan_ laski ankkurin puolentoista kilometrin pððhðn Amsterdamin saaren rannasta. Tðhðn erilliseen ryhmððn Intian valtameressð kuuluu kaksi saarta, jotka ovat noin viidenkymmenenviiden kilometrin pððssð toisistaan, samalla meridiaanilla kuin Intian niemimaan kðrki; pohjoisempana on Amsterdamin eli Pyhðn Pietarin saari, etelðmpðnð Pyhðn Paavalin saari, mutta on my—nnettðvð, ettð sekð maantieteilijðt ettð merenkulkijat ovat usein sekoittaneet ne. Nðmð saaret l—ysi joulukuussa 1796 hollantilainen Vlaming, ja niitð tutki sittemmin d'Entrecasteaux, joka _Esperance_- ja _Recherche_-nimisillð laivoilla oli etsimðssð Laperousea. Tðstð matkasta johtuu saarten sekoittaminen toisiinsa. Merenkulkija Barrow, Beautemps-Beaupre d'Entrecasteauxin kartassa, Horsburg, Pinkerton ja muut maantieteilijðt ovat sððnn—llisesti esittðneet Pyhðn Pietarin saarta Pyhðn Paavalin saarena ja pðinvastoin. Vuonna 1859 vðlttivðt itðvaltalaisen fregatin _Novaran_ upseerit tekemðstð tðtð erehdystð, jonka Paganel erikoisesti tahtoi oikaista. Pyhðn Paavalin saari, joka on Amsterdamin saaren etelðpuolella, on asumaton, kartiomaisesta vuoresta, arvatenkin entisestð tulivuoresta, muodostunut luoto. Amsterdamin saari taas, jonne vene kuljetti _Duncanin_ matkustajat, on noin kaksikymmentð kilometrið ympðrysmitaltaan. Siellð asuu muutamia vapaaehtoisia maanpakolaisia, jotka ovat valinneet itselleen tðmðn kaukaisen asuinpaikan. He valvovat kalastusta, joka koko saaren tavoin kuuluu erððlle herra Otovanille, Reunion-saaren kauppiaalle. Tðmð hallitsija, jota Euroopan suurvallat eivðt vielð ole tunnustaneet, nostaa tððltð pankkitililleen seitsemðnkymmentðviisi tai kahdeksankymmentð tuhatta frangia kalastamalla, suolaamalla ja myymðllð "cheilodactylus'ta", jota tavallisessa puheessa sanotaan turskaksi. Muuten tðmð Amsterdamin saari oli mððrðtty tulemaan ja jððmððn ranskalaiseksi. Se kuului heti alusta alkaen, ensimmðisen valtaajan oikeudella herra Caminille, laivanvarustajalle Bourbonin Saint-Denisistð; sitten se luovutettiin, jonkinlaisen kansainvðlisen sopimuksen nojalla erððlle puolalaiselle, joka piti malgachelaisia orjia sitð viljelemðssð. Mikð on puolalaista, on ranskalaista, tðssð tapauksessa vielðpð niin tðydellisesti, ettð puolalainen saari muuttui jðlleen ranskalaiseksi herra Otovanin haltuun joutuessaan. _Duncanin_ saapuessa sinne 6. pðivðnð joulukuuta 1864 oli sen vðest—nð kolme asukasta, yksi ranskalainen ja kaksi mulattia, kaikki kolme edellð mainitun kauppiaan ja omistajan palveluksessa. Jo hyvin iðkðs ranskalainen, kunnianarvoisa herra Viot, edusti varsin kohteliaasti saaren isðntðð, etenkin saatuaan puristaa maanmiehensð Paganelin kðttð. Hðn lausui, ettð hðnelle oli onnen pðivð, kun hðn sai vastaanottaa niin miellyttðvið vieraita. Pyhðn Pietarin saarella kðvi vain hylkeenpyytðjið ja joku valaanpyytðjð, karkeatapaista vðkeð, joka ei ole juurikaan sivistynyt seurusteltuaan "meren koirien" kanssa. Viot esitteli alamaisensa, molemmat mulatit; lukuunottamatta muutamia sisðmaassa elðvið villisikoja ja useita tuhansia tyhmið pingviinejð, oli nyt koolla saaren koko elðvð asujamisto. Pieni h—kkeli, jossa nðmð kolme saarelaista asuivat, sijaitsi lounaassa luonnonsataman pohjukassa, joka oli syntynyt siten, ettð osa vuorta oli murtunut. Juuri vðhðð ennen Otovan I:n hallituskautta oli Pyhðn Pietarin saari ollut haaksirikkoisten turvapaikkana. Paganel herðtti kuulijoissaan suurta mielenkiintoa aloittamalla ensimmðisen kertomuksensa sanoilla: _Kahden Amsterdamin saarelle jðtetyn skotlantilaisen tarina_. Se tapahtui vuonna 1827. Englantilainen laiva _Palmira_ huomasi saaren tullessa nðkyviin ilmaan nousevan savua. Kapteeni lðhestyi rantaa ja nðki pian kaksi miestð, jotka antoivat hðtðmerkkejð. Hðn lðhetti maihin veneen, joka toi tullessaan Jacques Painen, kaksikymmentðkaksivuotiaan miehen, ja Robert Proudfootin, joka oli noin neljðnkymmenenkahdeksan ikðinen. Nðmð kovaonniset olivat tuskin enðð ihmisen nðk—isið. Kahdeksantoista kuukautta he olivat elðneet melkein ilman ruokaa ja raikasta vettð, elðtelleet itseððn simpukoilla, kalastelleet huonolla koukkupahaisella, saaneet silloin tðll—in kiinni jonkun eksyneen villisianporsaan, mutta eivðt nyt kolmeen pðivððn olleet sy—neet mitððn, vaan valvoneet kuin vestaalit tulen ððressð, jonka olivat sytyttðneet viimeisellð taulanpalasellaan, ja jota ei milloinkaan saanut laskea sammumaan, niin ettð he kuljettivat sitð mukana retkillððn kalleimpana aarteenaan; he olivat siis viettðneet puutteen ja kðrsimysten tðyttðmðð kurjaa elðmðð. Painen ja Proudfootin oli laskenut maihin erðs hylkeenpyynnissð ollut kuunari. Kalastajien piirissð vallitsevan tavan mukaan heidðn piti kuukauden pðivðt koota ihraa ja —ljyð odotellessaan kuunarin paluuta; mutta kuunari ei palannutkaan. Viisi kuukautta my—hemmin laski Van Diemenin maahan matkalla ollut _Hope_, saaren rantaan, mutta jostakin kðsittðmðtt—mðstð, julmasta oikusta sen kapteeni kieltðytyi ottamasta skotlantilaisia mukaansa ja purjehti pois antamatta heille leivðnmurua tai hiilenpalasta. Epðilemðttð nuo molemmat onnettomat olisivat ennen pitkðð kuolleet, ellei _Palmira_ olisi sattunut kulkemaan Amsterdamin saaren lðheltð ja ottanut heitð mukaansa. Toinen seikkailu, jonka Amsterdamin saaren historia -- jos tðllaisella kalliolla voi olla historiaa -- mainitsee, on ranskalaisen kapteeni Peronin tarina. Se alkaa muuten samalla tavoin kuin molempain skotlantilaisten ja pððttyy my—s samoin: vapaaehtoinen maihinnousu saarelle, laiva, joka ei palaa, ja vieras laiva, jonka tuulten oikku tuo tðnne neljðnkymmenen kuukauden kuluttua. Mutta kapteeni Peronin oleskelun aikana sattui verinen murhenðytelmð, ja siinð on omituista yhtðlðisyyttð niiden kuviteltujen tapahtumien kanssa, jotka odottivat Daniel Defoen sankaria hðnen palatessaan saarelleen. Kapteeni Peron oli noussut maihin yhdessð neljðn matruusin kanssa: kahden englantilaisen ja kahden ranskalaisen; heidðn oli mððrð viidentoista kuukauden ajan pyydystðð merileijonia. Pyynti onnistui hyvin, mutta kun nuo viisitoista kuukautta olivat kuluneet, laiva ei palannutkaan, ja kun elintarvikkeet alkoivat loppua, syntyi "kansainvðlisið selkkauksia". Molemmat englantilaiset nousivat kapinaan kapteeni Peronia vastaan, jonka he olisivat tappaneet, elleivðt hðnen maanmiehensð olisi rientðneet hðnen avukseen. Tðstð hetkestð aina lðht——n saakka molemmat puolet vaanivat toisiaan y—tð pðivðð, aina aseissa, milloin voittajina, milloin vuorostaan voitettuina, ja viettivðt hirvittðvðð elðmðð kurjuudessa ja ahdistuksessa. Ja varmaan olisi toinen puolue lopulta tuhonnut toisen, ellei muuan englantilainen laiva olisi noutanut nðitð onnettomia, jotka kurja kansallisuuskysymys saattoi riitaan autioilla kallioilla Intian valtameressð. Tðllaiset olivat nðmð seikkailut. Kaksi kertaa joutui Amsterdamin saari olemaan suojapaikkana sinne joutuneille merimiehille, jotka kaitselmus molemmilla kerroilla pelasti kurjuudesta ja kuolemasta. Mutta my—hemmin ei yksikððn laiva ole haaksirikkoutunut nðillð vesillð. Laivanhylystð olisi ajautunut pirstaleita rannalle, ja haaksirikkoisia olisi saapunut Viotin kalastusasemalle; mutta ukko oli jo monta vuotta asunut saarella eikð hðnen koskaan ollut tarvinnut tarjota vieraanvaraisuuttaan meren uhreille. _Britanniasta_ ja kapteeni Grantista hðn ei tiennyt mitððn. Tðmðn haaksirikon nðyttðm—nð ei ollut Amsterdamin saari eikð Pyhðn Paavalin saarikaan, missð valaanpyytðjðt ja kalastajat usein kðvivðt. Glenarvania ei tðmð vastaus kummastuttanut eikð hðn tullut alakuloiseksi. Nðillð eri satamiin poikkeamisillaan tiesivðt hðnen kumppaninsa ja hðn itse kyselevðnsð kapteeni Grantia sieltð, missð hðn ei ollut, eikð sieltð, missð hðn oli. He tahtoivat vain todeta, ettð hðn ei ollut tðllð kohtaa mððrðttyð leveysastetta, siinð kaikki. _Duncanin_ lðht— mððrðttiin siis seuraavaksi pðivðksi. Iltaan saakka viipyivðt vieraat saarella, joka on hyvin viehðttðvðn nðk—inen. Mutta sen elðimist— jð kasvisto eivðt olisi tðyttðneet tarkimmankaan luonnontutkijan muistikirjaa. Nelijalkaisten, lintujen, kalojen ja valaiden luokat kðsittivðt vain muutamia villisikoja, myrskylintuja, albatrosseja, ahvenia ja hylkeitð. Lðmpimið lðhteitð ja rautapitoista vettð pulppusi siellð tððllð mustahkosta laavasta, ja ne ty—nsivðt paksua huurua tuliperðisen maan ylle. Muutamat nðistð lðhteistð olivat hyvin kuumia. John Mangles tutki niistð erðstð lðmp—mittarilla, joka osoitti kahdeksankymmentð astetta Celsiusta. Muutaman askelen pððstð merestð saadut kalat saattoi viidessð minuutissa keittðð tðssð melkein kiehuvassa vedessð; Paganel pððttikin sen vuoksi olla uimatta siinð. Pitkðn kðvelyretken jðlkeen Glenarvan lausui illansuussa jððhyvðiset kunnianarvoisalle herra Viotille. Kaikki toivottivat hðnelle kaikkea mahdollista menestystð autiolla saarellaan. Vanhus puolestaan toivotti mitð parasta onnea retkikunnan etsiskelylle, ja _Duncanin_ vene vei matkustajat laivaan. JACQUES PAGANELIN JA MAJURI MACNABBSIN VEDONLYøNNIT. Joulukuun 7. pðivðnð kello kolme aamulla paloi jo tuli _Duncanin_ pannuissa; varppikela oli tðydessð toimessa; ankkuri kððntyi pystyyn ja nousi pienen sataman hiekkapohjasta, potkuri pantiin py—rimððn, ja laiva lðhti vðljille vesille. Kun matkustajat kello kahdeksan aikaan nousivat kannelle, Amsterdamin saari hðipyi jo nðk—piirin usviin. Se oli viimeinen pysðhdyspaikka matkalla pitkin 37. leveysastetta, noin kuuden tuhannen kilometrin pððssð Australian rannikosta. Jos lðnsituulta yhð kestðisi ja meri pysyisi suotuisana, _Duncan_ saapuisi perille kahdentoista pðivðn kuluttua. Mary ja Robert Grant tunsivat liikutusta katsellessaan nðitð vesið, joita _Britannia_ varmaan oli kyntðnyt muutamia pðivið ennen uppoamistaan. Tððllð, ehkð oli jo aluksensa hallinnan ja miehið menettðnyt kapteeni Grant, kamppaillut Intian valtameren hirvittðvið myrskyjð vastaan ja huomannut ajautuvansa rannikkoa kohti vastustamattomalla voimalla. John Mangles nðytti nuorelle neidolle laivan kartoille merkityt merivirrat ja selitti hðnelle niiden muuttumattoman suunnan. Muiden muassa vie erðs Intian valtameren halki kulkeva virta Australian mantereelle, ja sen vaikutus tuntuu lðnnestð itððn sekð Tyynellð valtamerellð ettð Atlantilla. Niinpð kun _Britannian_ mastot olivat poikki ja perðsin epðkunnossa, niin ettð alus oli avuttomana tuulten ja aaltojen ajeltavana, sen oli tðytynyt paiskautua maihin ja murskautua. Tðssð ilmeni kuitenkin muuan pulma. _Mercantile and Shipping Gazetten_ mukaan oli viimeiset tiedot kapteeni Grantista saatu Callaosta toukokuun 30. pðivðnð 1862. Kuinka saattoi _Britannia_ 7. pðivðnð kesðkuuta, kahdeksan pðivðð sen jðlkeen, kun se oli lðhtenyt Perun rannikolta, olla Intian merellð? Kun Paganelilta kysyttiin tðtð seikkaa, hðn antoi siihen niin todennðk—isen vastauksen, ettð epðilevimmðtkin olisivat siihen tyytyneet. Oli ilta, 12. pðivðnð joulukuuta, kuusi pðivðð Amsterdamin saarelta lðhdettyð. Lordi ja lady Glenarvan, Robert ja Mary Grant, kapteeni John MacNabbs ja Paganel juttelivat salongissa. Tavan mukaan oli puheenaiheena _Britannia_, sillð tðtð laivalla olevat alinomaa ajattelivat. Silloin tehtiin ðkkið edellð mainittu huomautus, joka heti tyrmðsi toiveikkaat ajatukset. Kun Glenarvan teki tðmðn odottamattoman huomautuksen, Paganel kohotti ðkkið pððtððn. Mitððn vastaamatta hðn meni sitten etsimððn asiakirjaa. Palatessaan hðn vain kohautti olkapðitððn kuten mies, jota hðvettðð, ettð hðn hetkeksikððn oli antanut sellaisen mitðtt—myyden hðmmentðð itseððn. -- No, rakas ystðvð, Glenarvan sanoi, -- vastatkaa edes jotakin! -- En, Paganel sanoi, -- minð pðinvastoin teen vain yhden kysymyksen ja kððnnyn siinð kapteeni Johnin puoleen. -- Kysykðð, herra Paganel, John Mangles lausui. -- Voiko hyvðkulkuinen laiva kulkea yhdessð kuukaudessa yli koko sen osan Tyyntð valtamerta, joka on Amerikan ja Australian vðlillð? -- Kyllð, jos se vuorokaudessa kulkee noin kolmesataa kilometrið. -- Onko se mikððn tavaton nopeus? -- Ei ensinkððn. Moni purjelaiva kulkee usein parempaakin vauhtia. -- No niin, Paganel lausui silloin, -- sen sijaan, ettð asiakirjassa mainitaan '7. pðivð kesðkuuta', olettakaamme, ettð meri on sy—nyt tðstð pðivðmððrðstð pois yhden numeron, ja lukekaamme siis joko 17. pðivð kesðkuuta tai 27. pðivð, ja asia on selvð. -- Tosiaan, lady Helena vastasi, -- toukokuun 30:nnen ja kesðkuun 27:nnen pðivðn vðlillð... -- On kapteeni Grant voinut kulkea Tyynen valtameren poikki ja saapua Intian merelle! Tðmð Paganelin pððtelmð herðtti vilkasta tyydytystð. -- Siinð selvisi vielð yksi seikka, Glenarvan lausui, -- ja se on ystðvðmme ansiota! Meidðn on siis vain pyrittðvð Australiaan ja etsittðvð _Britannian_ jðlkið sen lðnsirannikolta. -- Tai itðrannikolta, John Mangles huomautti. -- Siinð olette oikeassa, John. Asiakirjassa ei mikððn osoita, ettð onnettomuus olisi tapahtunut lðnsi- eikð itðrannalla. Meidðn on siis etsiskeltðvð niiltð molemmilta kohdilta, missð 37. leveysaste leikkaa Australiaa. -- Onko tðssð suhteessa siis epðselvyyttð, mylord? nuori neito kysyi. -- Ei suinkaan, neiti, John Mangles riensi vastaamaan haluten haihduttaa Mary Grantin huolestumisen. -- Mylord tahtoo varmaankin huomauttaa, ettð jos kapteeni Grant olisi joutunut maihin Australian itðrannikolla, hðn olisi melkein heti saanut apua. Koko tðmð rannikko on nðet englantilaista, siirtolaisten asuttamaa. _Britannian_ miehist—n ei olisi tarvinnut kulkea kahtakymmentð kilometrið tavatakseen maanmiehið. -- Oikein, kapteeni John, Paganel lausui. -- Minð olen samaa mieltð. Itðrannikolla, Twofold-lahden rannalla, Edenin kaupungissa, ei kapteeni Grant olisi ainoastaan saanut suojaa englantilaisessa siirtolassa, vaan my—skin mahdollisuuden palata Eurooppaan. -- Haaksirikkoiset eivðt siis ole voineet saada samaa apua siinð Australian osassa, jota kohti _Duncan_ nyt meitð vie? lady Helena kysyi. -- Eivðt, rouva, Paganel vastasi, -- rannikko on autio. Sieltð ei vie yhtðkððn tietð Melbourneen tai Adelaideen. Jos _Britannia_ on murskautunut sen rannikon kareihin, se on ollut yhtð avuton kuin jos se olisi haaksirikkoutunut Afrikan kolkoilla erðmaarannoilla. -- Mutta kuinka sitten isðni on kðynyt nðinð kahtena vuonna? Mary Grant kysyi. -- Rakas Mary, Paganel vastasi, -- pidðttehðn varmana, eik— totta, ettð kapteeni Grant on haaksirikon jðlkeen pððssyt Australian mantereelle? -- Niin teen, herra Paganel, nuori neito vastasi. -- No, kuinka on kapteeni Grantin kðynyt maihin pððstyððn? Sen olettaminen on helppoa. On vain kolme mahdollisuutta. Joko Harry Grant ja hðnen kumppaninsa ovat pððsseet johonkin englantilaiseen siirtolaan tai joutuneet alkuasukasten kðsiin, tai sitten he ovat menehtyneet Australian laajoissa autiomaissa. Paganel vaikeni ja etsi kuulijainsa katseista hyvðksymistð pððtelmilleen. -- Jatkakaa, Paganel, lordi Glenarvan sanoi. -- Minð jatkan, Paganel vastasi; -- ja ensinnðkin hylkððn ensimmðisen mahdollisuuden. Harry Grant ei ole voinut saapua englantilaiseen siirtolaan, sillð silloin hðnen pelastumisensa olisi ollut varma ja hðn olisi jo kauan sitten ollut lastensa luona Dundeen kelpo kaupungissa. -- Isð-parka! Mary Grant huokasi, -- kaksi vuotta erossa meistð! -- Anna herra Paganelin puhua, sisko, Robert sanoi, -- hðn ilmoittaa meille lopuksi... -- Ah, poikani, en! Kaikki, mitð voin vakuuttaa, on se, ettð kapteeni Grant on australialaisten vankina tai... -- Mutta nðmð alkuasukkaat, lady Glenarvan kysyi nopeasti, -- eivðtk— ne ole... -- Rauhoittukaa, rouva, vastasi tiedemies, joka ymmðrsi lady Helenan ajatuksen, -- nðmð alkuasukkaat ovat tosin villejð, elðimellisið, ihmisðlyn alhaisimmalla asteella, mutta hyvðntapaisia eivðtkð verenhimoisia, kuten heidðn naapurinsa Uudessa Seelannissa. Jos he ovat ottaneet _Britannian_ haaksirikkoiset vangiksi, niin he eivðt koskaan uhanneet nðiden henkeð, siinð saatte uskoa minua. Kaikki tutkijat ovat yksimielisið siitð, ettð australialaiset kammoavat verenvuodatusta, ja monta kertaa he ovat saaneet nðistð uskollisia liittolaisia torjuessaan heitð paljoa julmempien rikollisjoukkojen hy—kkðyksið. -- Kuulkaa, mitð herra Paganel sanoo, lady Helena lausui kððntyen Mary Grantin puoleen. -- Jos isðnne on alkuasukkaiden kðsissð, kuten muuten asiakirjain mukaan on luultavaa, niin me l—ydðmme hðnet. -- Mutta jos hðn on eksynyt ððrett—miin autiomaihin? neito huomautti katsahtaen kysyvðsti Paganeliin. -- Niin me l—ydðmme hðnet sittenkin! maantieteilijð huudahti luottavaisella ððnellð. -- Eik— totta, ystðvðni? -- Epðilemðttð, vastasi Glenarvan, joka halusi antaa keskustelulle hilpeðmmðn suunnan. -- Mutta minð en oletakaan eksymistð... -- Enkð minð, Paganel vahvisti. -- Onko Australia suurikin? Robert kysyi. -- Australia, poikani, on pinta-alaltaan noin seitsemðnsataa seitsemðnkymmentðviisi tuhatta miljoonaa hehtaaria eli toisin sanoen niin suuri kuin neljð viidettðosaa Euroopasta. -- Niink— suuri? majuri kysyi. -- Niin, MacNabbs, melkein metrilleen. Ettek— my—nnð, ettð semmoista maata jo voi sanoa mantereeksi, kuten asiakirjassa sanotaan? -- Varmaan, Paganel. -- Mutta omituista, tiedemies lisðsi, -- ettð vain harva tutkija on kuitenkaan kadonnut tðssð laajassa maassa. Luulenpa melkein, ettð Leichardt on ainoa, jonka kohtalosta ei ole tietoa, ja olen Maantieteellisessð seurassa kuullut, ettð MacIntyre luuli l—ytðneensð jðlkið hðnestð. -- Eik— Australian kaikissa osissa ole vielð kðyty? lady Glenarvan kysyi. -- Ei, rouva, kaukana siitð! Paganel vastasi. -- Tðtð mannerta ei tunneta sen paremmin kuin Sisð-Afrikkaa, eikð kuitenkaan rohkeista l—yt—retkeilij—istð ole ollut puutetta. Vuodesta 1606 vuoteen 1862 ainakin viisikymmentð tutkijaa on matkustellut sen sisðmaassa ja rannikoilla maata tutkien. -- Oho, viisikymmentðk—? majuri lausui epðilevðn nðk—isenð. -- Niin, MacNabbs, ainakin niin monta. Minð puhun nimittðin merenkulkijoista, jotka ovat tutkineet Australian rannikkoa keskellð tuntemattomilla vesillð purjehtimisen vaaroja, ja niistð retkeilij—istð, jotka ovat tunkeutuneet tðmðn laajan maan sisðosiin. -- Mutta viidessðkymmenessð on sentððn kovin monta, majuri huomautti. -- On, mutta minð menen vielð pitemmðlle, MacNabbs, maantieteilijð kivahti, kuten aina vastavðitteistð kiihtyneenð. -- Tehkðð se, Paganel! -- Jos te ðrsytðtte minua, niin minð luettelen arvelematta nðmð viisikymmentð nimeltð. -- No, no! majuri sanoi tyynesti. -- Nuo tiedemiehet eivðt sitten epðile mitððn! -- Majuri, Paganel sanoi, -- panetteko vetoon Purdey Moore & Dickson-kivððrinne minun Secretan-kaukoputkeani vastaan? -- Miksen, Paganel, jos teitð huvittaa, MacNabbs vastasi. -- Hyvð on, majuri! tiedemies huudahti, -- silloin tiedðn kivððrin, jolla te ette enðð ammu kauriita ettekð kettuja, ellen anna sitð teille lainaksi, kuten kuitenkin aina tulen kernaasti tekemððn. -- Paganel, majuri vastasi vakavasti, -- kun tarvitsette minun kaukoputkeani, se on aina kðytettðvissðnne. -- Alkakaamme siis, Paganel lausui. -- Hyvðt naiset ja herrat, te olette tuomareita. Sinð, Robert, pidðt kirjaa. Lordi ja lady Glenarvan, Mary ja Robert, majuri ja John Mangles, joita kiista huvitti, valmistautuivat kuuntelemaan maantieteilijðð. Koskihan se sitð paitsi Australiaa, jonne _Duncan_ heitð juuri vei, joten sen historiaa ei olisi voinut kertoa sopivammalla hetkellð. Paganelia kehotettiin siis aloittamaan muistitaidon nðyt—ksensð. -- Mnemosyne! hðn huudahti, -- muistin jumalatar, neitseellisten runotarten ðiti, avusta uskollista ja palavaa palvelijaasi! Siitð on kaksisataa viisikymmentðkahdeksan vuotta, ystðvðni, kun Australia vielð oli tuntematon. Uumoiltiin tosin suuren etelðisen mantereen olevan olemassa; kaksi teidðn brittilðisen museonne kirjastossa sðilytettyð karttaa, rakas Glenarvan, vuodelta 1550 mainitsevat Aasian etelðpuolella suuren maan, jota ne nimittðvðt Portugalin Suureksi Jaavaksi. Mutta nðiden karttojen alkuperð ei ole kiistðmðt—n. Siirryn siis seitsemðnnelletoista vuosisadalle, vuoteen 1606. Sinð vuonna erðs espanjalainen purjehtija, Quiros, l—ysi maan, jolle hðn antoi nimeksi Australia de Espiritu Santo -- Pyhðn Hengen etelðmaa. Muutamat tutkijat ovat vðittðneet, ettð hðn oli l—ytðnyt Uusien Hebridien saaret eikð Australiaa. Minð en kðy kiistelemððn siitð. Merkitse muistiin tðmð Quiros, Robert, ja siirtykððmme seuraavaan. -- Yksi, Robert sanoi. -- Samana vuonna jatkoi Luiz Vaz de Torres, joka komensi Quiroksen toista laivuetta, uusien maiden tutkimista kauemmas etelððn. Mutta varsinaisen suuren l—yd—n kunnia kuuluu hollantilaiselle Theodoric Hertogelle. Hðn saapui Australian lðnsirannikolle 15:nnen leveysasteen kohdalla ja nimitti sen laivansa mukaan _Eendrachtiksi_. Hðnen jðlkeensð l—yt—retkeilij—iden lukumððrð lisððntyy nopeasti. Vuonna 1618 Zeachen l—ysi Arnheimin ja Diemenin maiden pohjoisrannan. Vuonna 1619 kulki Jean Edels pitkin lðnsirannikkoa ja antoi sille oman nimensð. Vuonna 1622 eteni Leuwin saman nimiseen niemeen saakka. Vuonna 1627 Nuitz ja Witt, toinen lðnnessð, toinen idðssð, tðydensivðt edeltðjiensð l—yt—jð, ja heidðn jðlkeensð tuli kapteeni Carpenter, joka tunkeutui laivoillaan siihen laajaan poukamaan, jota vielðkin sanotaan Carpentaria-lahdeksi. Vihdoin, vuonna 1642, purjehti kuuluisa merenkulkija Tasman Van Diemenin saaren ympðri, jonka hðn luuli kuuluvan mannermaahan, ja antoi sille Batavian kenraalikuvern——rin nimen, jonka jðlkimaailma oikeudenmukaisesti on muuttanut Tasmaniaksi. Nyt oli purjehdittu Australian ympðri; tiedettiin, ettð sitð ympðr—ivðt Tyynen valtameren ja Intian meren vedet, ja vuonna 1665, juuri siihen aikaan, jolloin hollantilaisten purjehtijoiden loistoaika oli loppumassa, annettiin tðlle valtavalle Etelðn saarelle nimeksi Uusi Hollanti, jota se kuitenkaan ei saanut pitðð. Kuinka monta olen nyt maininnut? -- Kymmenen, Robert vastasi. -- Hyvð, Paganel jatkoi, -- pannaan siihen risti, ja minð siirryn englantilaisiin. Vuonna 1686 saapui merirosvopððllikk— Williams Dampier, etelðn vesillð kuuluisan merirosvon la C—tren veli, monien my—tð- ja vastoinkðymisten jðlkeen _Cygnet_-nimisellð laivalla Uuden Hollannin luoteisrannalle 16¯ 50' leveysasteen kohdalla; hðn asettui yhteyteen alkuasukkaiden kanssa ja laati heidðn tavoistaan, k—yhyydestððn ja ðlyllisestð tasostaan hyvin laajan kertomuksen. Hðn palasi vuonna 1699 samaan lahteen, jossa Hertoge oli noussut maihin, ei enðð rosvona, vaan kuninkaalliseen laivastoon kuuluvan _Roebuck_-nimisen aluksen pððllikk—nð. Siihen saakka Uuden Hollannin l—yd—llð ei kuitenkaan ollut muuta merkitystð kuin maantieteellisenð tosiasiana. Ei ajateltukaan siirtoloiden perustamista, eikð lðhes kolmen neljðnnesvuosisadan aikana, vuodesta 1699 vuoteen 1770, yksikððn purjehtija saapunut sinne. Mutta silloin saapui maailman kuuluisin merenkulkija, kapteeni Cook, ja pian avautui uusi maanosa Euroopan siirtolaisille. Kolmella mainiolla matkallaan James Cook kðvi Uuden Hollannin maissa, ensimmðisen kerran 31. pðivðnð maaliskuuta 1770. Tehtyððn Otaheitissa tarkkoja huomioita Venuksen kulusta auringon ohi[1] Cook lðhti pienellð _Endeavour_-nimisellð laivallaan lðnteen Tyynen valtameren yli. L—ydettyððn Uuden Seelannin hðn saapui erððseen Australian lðnsirannikon lahdelmaan, jonka hðn katsoi niin rikkaaksi uusista kasvilajeista, ettð antoi sille Botany-Bayn nimen, joka sillð vielðkin on. Millð tavalla hðn oli tekemisissð puoliksi elðimellisten alkuasukasten kanssa, siinð ei ole paljonkaan mielenkiintoista. Hðn jatkoi matkaansa pohjoiseen, ja 16:nnen leveysasteen kohdalla, lðhellð Kap Tribulationia, tarttui _Endeavour_ koralliriutalle, kolmenkymmenen kilometrin pððssð rannasta. Uppoamisen vaara oli mitð suurin. Elintarvikkeet ja kanuunat heitettiin mereen, ja seuraavana y—nð nosti nousuvesi irti keventyneen aluksen, joka pysyi pinnalla sen sattuman avulla, ettð reikððn jððnyt korallikappale esti vuodon pððsemðstð ylivoimaiseksi. Cook pððsi laivallaan pieneen lahteen, johon laskeva joki sai Endeavourin nimen. Laivan korjaus kesti kolme kuukautta, ja englantilaiset yrittivðt tðllð vðlin asettua hy—dylliseen yhteyteen alkuasukasten kanssa; mutta se ei sanottavasti onnistunut, ja he lðhtivðt purjehtimaan edelleen. _Endeavour_ jatkoi matkaansa pohjoiseen. Cook halusi tietðð, onko Uuden Guinean ja Uuden Hollannin vðlillð salmea; uusien vaarojen jðlkeen, jolloin hðnen aluksensa oli sen seitsemðn kertaa uppoamaisillaan, hðn l—ysi kauas lounaaseen levenevðn meren. Salmi oli olemassa. Sen lðpi purjehdittiin. Cook nousi maihin erððlle pienelle saarelle ja otti Englannin nimessð haltuunsa koko tutkimansa pitkðn rannikkoalueen ja antoi sille nimeksi Uusi Etelð-Wales. Kolme vuotta my—hemmin tðllð rohkealla merenkulkijalla oli komennossaan kaksi laivaa _Adventure_ ja _Resolution_; kapteeni Furneaux lðhti _Adventurella_ tutkimaan Van Diemenin maan rannikoita ja palasi siinð uskossa, ettð ne kuuluivat Uuteen Hollantiin. Vasta vuonna 1777, kolmannella matkallaan, Cook ankkuroi _Resolution_- ja _Discovery_ laivoillaan Adventure-lahdessa Van Diemenin maan rannikolla, ja sieltð lðhdettyððn hðn sitten, muutamia kuukausia my—hemmin, kohtasi kuolemansa Sandwich-saarilla. -- Hðn oli suuri mies, Glenarvan sanoi. -- Kuuluisin merimies, mitð milloinkaan on ollut. Hðnen mukanaan ollut Banks ehdotti sitten Englannin hallitukselle rangaistussiirtolan perustamista Botany-Bayhin. Hðnen jðlkeensð tðnne riensi purjehtijoita kaikista maista. Viimeisessð Laperouselta saadussa kirjeessð, joka oli pðivðtty Botany-Bayssa 7. pðivðnð helmikuuta 1787, tðmð onneton merimies ilmoitti aikomuksenaan olevan tutkia Carpentaria-lahti ja koko Uuden Hollannin rannikko Van Diemenin maahan saakka. Hðn lðhti, mutta jði sille tielleen. Vuonna 1788 kapteeni Philipp perusti Port Jacksoniin ensimmðisen englantilaisen siirtokunnan. Vuonna 1791 Vancouver suoritti huomattavia tutkimuksia uuden maanosan etelðrannoilla. Vuonna 1792 Laperousea etsimððn lðhetetty d'Entrecasteaux purjehti Uuden Hollannin lðnsi- ja etelðpuolella l—ytðen tuntemattomia saaria matkallaan. Vuosina 1795 ja 1797 kaksi nuorta miestð, Flinders ja Bass jatkoivat rohkeasti etelðnrannikoiden tutkimista kahden ja puolen metrin veneellð ja vuonna 1797 Bass kulki Van Diemenin maan ja Uuden Hollannin vðlillð sen salmen lðpi, joka on saanut nimensð hðnen mukaansa. Samana vuonna teki Amsterdamin saaren l—ytðjð Vlaming tutkimuksia itðpuolella Swan-River-nimistð jokea, jossa uiskenteli mitð kauneimpia mustia joutsenia. Flinders taas jatkoi vuonna 1801 omaperðisið tutkimuksiaan ja kohtasi 138¯ 58' pituus- ja 35¯ 40' leveysasteella Encounter-Bayssa _Geographen_ ja _Naturalisten_, kaksi ranskalaista laivaa, joita komensivat kapteenit Baudin ja Hamelin. -- Ah, kapteeni Baudinko? majuri kysyi. -- Niin! Miksi tðmð huudahdus? Paganel kysyi. -- Muuten vain. álkðð siitð huoliko; jatkakaa, rakas Paganel! -- Minð jatkan siis lisððmðllð nðiden purjehtijain joukkoon kapteeni Kingin, joka vuodesta 1817 vuoteen 1822 tðydensi Uuden Hollannin rannikoiden tuntemusta kððnt—piirien vðlisellð alueella. -- Nyt on kaksikymmentðneljð nimeð, Robert sanoi. -- Hyvð, Paganel vastasi, -- minulla on jo puolet majurin pyssystð. Ja nyt lueteltuani merenkulkijat siirtykððmme mannermaan tutkijoihin. -- Mainiota, herra Paganel, lady Helena lausui. -- Tðytyy my—ntðð, ettð teillð on hðmmðstyttðvð muisti. -- Mikð on perin merkillistð, Glenarvan lisðsi, -- miehellð, joka... -- On niin hajamielinen, Paganel riensi jatkamaan. -- Kas, minð muistan vain aikamððrið ja tapahtumia. Siinð kaikki. -- Kaksikymmentðneljð, Robert toisti. -- No, kaksikymmentðviisi, luutnantti Daws. Se tapahtui vuonna 1789, vuotta Port Jacksonin siirtolan perustamisen jðlkeen. Uuden maanosan ympðri oli kuljettu; mutta mitð se sisðlsi, sitð ei kukaan osannut sanoa. Pitkin itðrannan suuntaa kulkeva pitkð vuorijono nðytti kokonaan estðvðn pððsyn sisðmaahan. Yhdeksðn pðivðmatkan jðlkeen oli luutnantti Dawsin pakko kððntyð ja palata Port Jacksoniin. Samana vuonna kapteeni Tench yritti saman vuorijonon yli, mutta onnistumatta. Nðmð molemmat epðonnistuneet yritykset pidðttivðt l—yt—retkeilij—itð kolme vuotta ryhtymðstð uudelleen tðhðn vaikeaan yritykseen. Vuonna 1792 siinð epðonnistui vielð eversti Paterson, rohkea afrikkalainen l—yt—retkeilijð. Seuraavana vuonna kulki tavallinen Englannin laivaston aliupseeri, uljas Hawkins, neljðttðkymmentð kilometrið yli sen linjan, jota pitemmðlle hðnen edeltðjðnsð eivðt olleet pððsseet. Kahdeksantoista vuoden ajalta ei minulla sitten ole mainittavana kuin kaksi nimeð, ðsken mainittu kuuluisa purjehtija Bass ja herra Bareiller, erðs siirtokunnan insin——ri, jotka eivðt onnistuneet edeltðjiððn paremmin, ja niin joudun vuoteen 1813, jolloin vihdoinkin l—ydettiin ylitysreitti Sydneyn lðnsipuolella. Kuvern——ri Macquarie suoritti uskalletun matkan 1815, ja Bathurstin kaupunki perustettiin Sinivuorten toiselle puolelle. Siitð lðhtien Throsby vuonna 1819, Oxley, joka samosi maata noin viisisataa kilometrið, Howel ja Hune, joiden lðht—kohtana oli juuri Twofold-Bay, missð 37. leveysaste kulkee, ja kapteeni Sturt, joka vuosina 1829 ja 1830 tutki Darlingin ja Murrayn virrat, rikastuttivat maantiedettð uusilla tiedoilla ja edistivðt siirtokuntien kehittymistð. -- Kolmekymmentðkuusi, Robert sanoi. -- Mainiota! Minð olen voiton puolella, Paganel vastasi. -- Minun on mainittava vielð Eyre ja Leichardt, jotka vuosina 1840 ja 1841 tutkivat osan maata; Sturt, vuonna 1845; Gregoryn veljekset ja Helpmann, vuonna 1846 Australian lðnsiosassa; Kennedy, vuonna 1847, Victoria-joella ja vuonna 1848 Pohjois-Australiassa; Gregory vuonna 1852; Austin, vuonna 1854; Gregoryn veljekset vuodesta 1855 vuoteen 1858 maan luoteisosassa; Babbage, Torrens-jðrvestð Eyre-jðrveen; ja niin tulen vihdoin Australian aikakirjoissa kuuluisaan matkailijaan, Stuartiin, joka teki kolme rohkeaa matkaa halki maanosan. Hðnen ensimmðinen retkensð sisðmaahan tapahtui vuonna 1860. Tuonnempana kerron, jos haluatte, kuinka Australian halki kuljettiin neljð kertaa etelðstð pohjoiseen. Nyt rajoitun vain pððttðmððn tðmðn pitkðn nimiluettelon ja vuosilta 1860-1862 lisððn tieteen niin uljaiden tienraivaajien joukkoon vielð Dempsterin veljekset, Clarksonin ja Harperin, Burben ja Willsin, Neilsonin, Walkerin, Landsboroughin, Mackinleyn, Howitin... -- Viisikymmentðkuusi! Robert huudahti. -- Hyvð majuri, Paganel jatkoi, -- minð annan teille kaupanpððllisið, sillð enhðn ole vielð maininnut Duperreytð, en Bougainvilleð, en Fitz Royta, en Wickamia, en Stokesia... -- Riittðð, majuri huusi, lukumððrðn masentamana. -- En Perouta enkð Quoyta, Paganel jatkoi kuin pikajuna, -- enkð Bennettið, enkð Cuninghamia, enkð Nutchellið, en Tiersið... -- Armoa! -- Enkð Dixonia, en Streleskyð, en Reidið, en Wilkesið, en Mitchellið... -- Lopettakaa, Paganel, pyysi Glenarvan, joka nauroi katketakseen, -- ðlkðð musertako MacNabbs-parkaa. Olkaa jalomielinen! Hðn tunnustaa itsensð voitetuksi. -- Entð hðnen pyssynsð? maantieteilijð kysyi voitonriemuisena. -- Se on teidðn, Paganel, majuri vastasi, -- ja minð muistelen sitð haikeana. Mutta onhan teillð muisti, jolla voi voittaa kokonaisen asevaraston. -- On varmaan mahdotonta tuntea Australiaa paremmin, lady Helena sanoi. -- Ei vðhðisintðkððn nimeð, ei vðhðisintðkððn tapahtumaa... -- No, eik— vðhðisintðkððn tapahtumaa? majuri sanoi pððtððn pudistaen. -- Hðh? Mikð se on, MacNabbs, Paganel huudahti. -- Minð sanoin, ettð ehkð eivðt sentððn aivan kaikki Australian l—yt—ð koskevat seikat ole teille tuttuja. -- Esimerkiksi? Paganel lausui ylevðn ylpeðnð. -- Ja jos mainitsisin teille yhden, jota ette tietðisi, annatteko takaisin pyssyni? MacNabbs kysyi. -- Heti paikalla, majuri! -- Sovittu kauppa? -- Sovittu. -- Hyvð. Tiedðttek— te, Paganel, minkð vuoksi Australia ei kuulu Ranskalle? -- No niin, minusta tuntuu... -- Tai ainakin, mitð englantilaiset sanovat syyksi siihen? -- En, majuri, Paganel vastasi levottoman nðk—isenð. -- Yksinkertaisesti sen vuoksi, ettð kapteeni Baudin, joka ei kuitenkaan ollut arkalasta kotoisin, pelðstyi vuonna 1802 australialaisten sammakoiden kurnutusta niin, ettð hðn mahdollisimman nopeasti nosti ankkurin ja lðhti tiehensð eikð sen koommin palannut. -- Mitð! tiedemies huudahti. -- Puhutaanko Englannissa sellaista? Mutta sehðn on huonoa pilaa! -- Perin huonoa, my—nnðn sen, majuri vastasi, -- mutta se on Englannissa historiaa. -- Se on roskaa! isðnmaallinen tiedemies huudahti. -- Oikeinko sellaista puhutaan vakavasti? -- Minun on pakko my—ntðð, rakas Paganel, vastasi lordi Glenarvan keskeltð yleistð naurua. -- Ettek— tosiaan tiennyt tðtð? -- En lainkaan. Mutta minð panen vastalauseeni. Englantilaisethan sanovat meitð sammakonsy—jiksi! Eikð tavallisesti sitð pelðtð, mitð sy—dððn. -- Mutta niin kuitenkin sanotaan, Paganel, majuri vastasi vaatimattomasti hymyillen. Ja tðllð tavoin jði mainio Purdey Moore & Dickson -kivððri majuri MacNabbsin omaisuudeksi. INTIAN VALTAMEREN MYRSKYT. Kaksi pðivðð tðmðn keskustelun jðlkeen ilmoitti John Mangles keskipðivðmerkintðnsð tehtyððn, ettð _Duncan_ oli 113¯ 37' pituuspiirillð. Matkustajat tutkivat karttaa ja huomasivat suureksi mielihyvðkseen, ettð enðð tuskin viisi astetta erotti heidðt Kap Bernouillista. Tðmðn ja d'Entrecasteauxin niemen vðlillð on Australian rannikko kaaren muotoinen, jonka jðnteenð on 37. leveysaste. Jos _Duncan_ olisi kulkenut pðivðntasaajaa kohti, se olisi hyvin pian saanut nðkyviinsð Kap Chathamin, joka oli siitð noin kahdensadan kilometrin pððssð pohjoiseen. Nyt se purjehti siinð Intian meren osassa, joka on Australian mantereen suojassa. Niinpð voitiin toivoa, ettð neljðn pðivðn kuluttua Kap Bernouilli alkaisi nðkyð. Lðnsituuli oli siihen saakka suosinut laivan kulkua: mutta muutamia pðivið sitten se oli alkanut heiketð ja vðhitellen tyyntyi. Joulukuun 13. pðivðnð se taukosi kokonaan, ja veltot purjeet riippuivat pitkin mastoja. Ilman voimakasta potkuriaan _Duncan_ olisi ollut valtameren tyynen ulapan vankina. Tðtð sððtð saattoi kestðð kuinka kauan tahansa. Illalla Glenarvan keskusteli tðstð asiasta John Manglesin kanssa. Nuori kapteeni, joka nðki hiilisðili—ittensð tyhjenevðn, nðytti olevan hyvin huonolla tuulella tðstð tuulettomuudesta. Hðn oli nostattanut yl—s kaikki mahdolliset purjeet, jopa sivu- ja haruspurjeetkin, kðyttððkseen hyvðkseen pienintðkin tuulahdusta; mutta, kuten matruusit sanoivat, tuulta ei ollut edes yhtð lakintðyttð. -- Mutta, Glenarvan sanoi, -- eihðn meillð kuitenkaan ole liikoja valittamista, parempihan on tyven kuin vastatuuli. -- Siinð kyllð olette oikeassa, Mylord, John Mangles vastasi, -- mutta juuri nðmð ðkilliset tyvenet ovat ilmanmuutoksen oireita. Ja siitð minð olen levoton; me purjehdimme monsuunien[2] rajalla, jotka raivoavat koillisesta pðin lokakuusta huhtikuuhun, ja jos joudumme hiukankin kokemaan niitð, hidastuu matkamme tuntuvasti. -- Entð sitten, John? Jos sattuu vastoinkðyminen, siihen tðytyy alistua. Sehðn merkitsisi korkeintaan vain hiukan matkan hidastumista. -- Niin, ellei myrsky puutu asiaan. -- Pelkððttek— sððn huonontuvan? Glenarvan kysyi tarkastellen taivasta, joka kuitenkin horisontista sen laelle saakka oli ihan pilvet—n. -- Pelkððn, kapteeni vastasi, -- minð sanon sen teille, mylord, mutta en tahtoisi sðikyttðð lady Glenarvania ja neiti Grantia. -- Siinð teette viisaasti. Kuinka asia on? -- On varmoja rajuilman oireita. álkðð luottako taivaan selkeyteen, mylord. Ei mikððn ole pettðvðmpðð. Jo kaksi pðivðð on ilmapuntari laskenut huolestuttavasti; se osoittaa tðllð hetkellð seitsemðnsataakolmekymmentð ja yhdeksðn kymmenesosaa millimetrið.[3] Se on merkki, jota en voi olla ottamatta huomioon. Minð pelkððn nðet erikoisesti etelðmeren myrskyjð, sillð olen ennenkin kamppaillut niiden kanssa. Etelðnavan suunnattomilla jððtik—illð tiivistyneet h—yryt aiheuttavat ððrimmðisen voimakasta ilmanpainetta. Siitð aiheutuu napa- ja pðivðntasaajatuulten taistelu, joka panee liikkeelle syklonit, tornaadot ja muut hirmumyrskyt, joita vastaan yksikððn laiva ei kamppaile vaurioita saamatta. -- John, Glenarvan vastasi, -- _Duncan_ on tukeva alus ja sen kapteeni taitava merimies. Antaa myrskyn tulla, me pystymme puolustautumaan. Kertoessaan nðmð huolensa John Mangles noudatti merimiesvaistoaan. Hðn oli etevð _weather-wise_, kuten englantilaiset nimittðvðt sððprofeettaa. Ilmapuntarin yhtðmittainen laskeminen sai hðnet ryhtymððn kaikkiin varokeinoihin laivallaan. Hðn odotti ankaraa myrskyð, vaikka taivas ei sitð vielð ennustanut; mutta hðnen erehtymðt—n ilmapuntarinsa ei voinut erehtyð; ilmavirrat liikkuvat niissð paikoissa, joissa ilmapuntari on korkealla, niitð kohti, missð se laskee; mitð lðhempðnð toisiaan nðmð kohdat ovat, sitð nopeammin palautuu tasapaino ilmakerroksissa ja sitð suurempi on tuulen nopeus. John jði kannelle koko y—ksi. Noin kello yhdentoista aikaan taivas alkoi tummeta etelðssð. John komensi kaikki miehensð mastoihin korjaamaan pikkupurjeita; hðn jðtti vain keulapurjeen, emðpurjeen, latvapurjeen ja haruspurjeet. Puoleny—n tienoilla tuuli yltyi. Se kðvi pian melko navakaksi, niin ettð ilmahiukkaset kiitivðt kymmenen metrið sekunnissa. Mastojen ryske, k—ysien kitinð, purjeiden natina, hytinseinien pauke kertoi matkustajille, mitð he eivðt vielð tienneet. Paganel, Glenarvan, majuri ja Robert nousivat kannelle sekð uteliaisuudesta ettð ollakseen apuna. Taivaalla, joka ðsken oli ollut sees ja tðhtikirkas, vy—ryi paksuja pilvið, ja niiden vðlissð oli leopardin turkin tapaan pilkullisia juovia. -- Myrsky? Glenarvan kysyi ykskantaan John Manglesilta. -- Ei vielð, mutta pian, kapteeni vastasi. Samalla hðn antoi kðskyn reivata latvapurjetta. Matruusit kiipesivðt yl—s tuulen pððltð ja saivat suurella vaivalla purjeen pintaa pienennetyksi kiinnittðmðllð sen reivik—ysistð alaslaskettuun raakapuuhun. John Mangles halusi muuten pitðð mahdollisimman paljon purjeita tukeakseen alusta ja lievittððkseen sen keinahtelua. Nðiden varotoimien jðlkeen hðn antoi Tom Austinille ja toiselle perðmiehelle mððrðyksið myrskyn puhkeamisen varalta, joka ei enðð voinut viipyð kauan. Veneiden k—ysið ja kaikkia surrausk—ysið lujitettiin. Kanuunan tukipuita vahvistettiin. Vantit ja partuunit kiristettiin. Luukut tiivistettiin. Taistelua johtavana upseerina John ei poistunut kannelta, vaan yritti komentosillalta temmata myrskyiseltð taivaalta sen salaisuudet. Nyt oli ilmapuntari laskenut seitsemððnsataanviiteen millimetriin, mikð on perin harvinaista, ja myrskylasi[4] osoitti myrskyð. Kello oli yksi y—llð. Lady Helena ja neiti Grant, joita myrsky pahoin heitteli kajuutassaan, yrittivðt tulla kannelle. Tuulen nopeus oli silloin kaksikymmentðviisi metrið sekunnissa. Se vinkui k—ysist—ssð huimasti. Nðmð viulunkielten kaltaiset metallijðnteet soivat kuin ne olisi kiristetty jollakin jðttilðisjousella nopeasti vðrisemððn; hihnapy—rðt kalskahtelivat vastakkain; purjek—ydet kitisivðt rosoisissa uurroksissaan kimeðsti, purjeet paukahtelivat kuin kanuunanlaukaukset; aallot hy—kkðsivðt valtavan suurina pðin alusta, joka kellui niiden vaahtoharjoilla kuin kuningaskalastaja. Kun kapteeni John huomasi naismatkustajat, hðn kiiruhti heidðn luokseen ja pyysi heitð palaamaan kannen alle; laineita pðrskyi jo yli laidan ja vesi saattoi minð hetkenð hyvðnsð sy—ksðhtðð yli koko kannen. Luonnonvoimien jyminð oli niin kova, ettð lady Helenan oli vaikea kuulla kapteenin puhetta. -- Eihðn ole mitððn vaaraa? hðn sai kuitenkin erððnð vðlihetkenð kysytyksi. -- Ei, mylady, John Mangles vastasi, -- mutta te ette voi jððdð kannelle ettekð te, neiti Mary. Lady Glenarvan ja neiti Grant eivðt vastustaneet tðtð pyynn—n muodossa annettua kðskyð, vaan palasivat alas juuri kun erðs perðn yli sy—ksyvð aalto sai heidðn hyttiensð ikkunat tðrisemððn. Samalla kðvi myrsky kahta ankarammaksi; mastot taipuivat purjeiden painosta, ja alus tuntui nousevan irti aalloista. -- Nostakaa keulapurje! John Mangles huusi, -- alas latvapurje ja haruspurjeet! Matruusit riensivðt paikoilleen; laskunuoria hellitettiin, nostonuoria kiristettiin, haruspurjeet vedettiin alas kohinalla, joka voitti myrskynkin mylvinðn, ja _Duncan_, jonka piippu oksenteli sakean mustaa savua, pieksi epðtasaisesti merta potkurinsa tuon tuostakin vedestð kohoavilla siivillð. Glenarvan, majuri, Paganel ja Robert katselivat kauhunsekaisella ihailulla tðtð _Duncanin_ taistelua merta vastaan; he pitelivðt lujasti kiinni varppeiden vaarnoista, voimatta vaihtaa sanaakaan keskenððn, ja tðhystivðt myrskylintujen pahaenteisið parvia, joita lensi tðllaisessa hirmumyrskyssð. ákkið kuului huumaavaa sihinðð yli myrskyn metelin. H—yry sy—ksyi ulos, ei varaventtiilistð, vaan kattilan lðppien kautta; hðtðpilli huusi kimeðsti; alus kallistui pelottavasti, ja perðsimessð seisovan Wilsonin paiskasi odottamaton aalto nurin. _Duncan_ kððntyi kyljittðin aaltoihin eikð enðð totellut perðsintð. -- Mikð nyt on? John Mangles huusi ja riensi komentosillalle. -- Laiva kallistuu! Tom Austin vastasi. -- Onko perðsin rikki? -- Kone on hajonnut! kuului koneenkðyttðjðn huuto. John kiiruhti konehuoneeseen heittðytyen portaita alas. Se oli h—yrystð sakeana; mðnnðt eivðt liikkuneet sylintereissð eivðtkð siis py—rittðneet akselia. Nðhdessððn kaikki ponnistukset turhiksi ja pelðten pannujen rðjðhtðvðn koneenkðyttðjð riensi sulkemaan h—yryn tuloputken ja pððstðmððn h—yryð ulos toista putkea my—ten. -- Mitð tðmð oikein merkitsee? kapteeni kysyi. -- Potkuri on rikki tai juuttunut kiinni, koneenkðyttðjð vastasi, -- se ei toimi. -- Voiko sen saada taas liikkeelle? -- Mahdotonta. Nyt ei ollut aikaa yrittðð korjata tðtð vauriota; tilanne oli auttamaton; potkuri ei toiminut, ja h—yry, joka ei voinut liikuttaa mðntðð, tunkeutui ulos lðppien kautta. Johnin tðytyi siis jðlleen turvautua purjeisiin ja etsið apua samalta tuulelta, joka oli hðnen vaarallisin vihollisensa. Hðn nousi kannelle ja selitti tilanteen parilla sanalla lordi Glenarvanille; sitten hðn vaati tðtð muiden matkustajien kanssa menemððn kajuuttaan. Glenarvan tahtoi jððdð kannelle. -- Ei, mylord, John Mangles vastasi pððttðvðsti, -- minun tðytyy olla tððllð yksin miehist—ni kanssa. Menkðð hyttiinne! Laiva voi kallistua entistð pahemmin ja laineet pyyhkðistð teidðt armottomasti mereen. -- Mutta me voimme auttaa... -- Menkðð, mylord, se on vðlttðmðt—ntð! Erðissð oloissa minð olen tððllð komentajana. Menkðð, minð vaadin! Kun John Mangles kðytti tðllaisia sanoja, tðytyi aseman olla ððrimmðisen vaarallinen. Glenarvan ymmðrsi, ettð hðnen oli annettava esimerkki kuuliaisuudesta. Hðn poistui siis kannelta kolmen kumppaninsa seuraamana ja palasi naisten luo, jotka levottomina odottivat tðmðn luonnonvoimien kanssa kðytðvðn kamppailun pððttymistð. -- Tarmokas mies tuo kunnon John! Glenarvan sanoi pððstyððn laivan ruokasaliin. -- On, Paganel vastasi, -- hðn tuo mieleeni suuren Shakespearenne puosun, joka nðytelmðssð _Myrsky_ huutaa kuninkaalle, kuljettaessaan hðntð aluksessaan: -- Pois tððltð! Hiljaa! Hyttiinne! Ellette voi kðskeð luonnonvoimia vaikenemaan, niin olkaa itse vaiti! Pois tieltð, sanon minð teille! Tðllð vðlin ei John Mangles hukannut sekuntiakaan pelastaakseen laivan siitð vaarallisesta asemasta, johon se oli joutunut potkurinsa vioittumisen vuoksi. Hðn pððtti suunnata aluksensa tiukasti vastatuuleen, joutuakseen niin vðhðn kuin suinkin pois oikealta reitiltð. Purjeita oli siis pidettðvð levitettyinð, mutta viistoon ahdettuina, niin ettð laivan toinen kylki oli tuulta vasten. Mðrssypurje nostettiin matalalle reivattuna, ja lisðksi oli auki jonkinlainen emðharuspurje; perðsimen kampi kððnnettiin tuulen alle. Laiva, joka erinomaisesti sopi meripurjehdukseen, kðyttðytyi kuin virma hevonen tuntiessaan kannukset ja kððnsi kylkensð ahdistavia aaltoja vastaan. Kestðisivðtk— nðin pienennetyt purjeet? Ne olivat kyllð tukevimmasta Dundeenpalttinasta, mutta mikð kangas voisi kestðð sellaista tuulta? Tðstð tiukasti pðin tuulta kulkemisesta oli se etu, ettð laineet l—ivðt laivan vahvimpiin osiin ja ettð voitiin pysytellð alkuperðisessð suunnassa. Mutta se ei ollut vaaratonta, sillð alus saattoi jððdð aaltojen vðlisiin valtaviin laaksoihin kykenemðttð jðlleen kohoamaan. John Manglesilla ei kuitenkaan ollut valinnanvaraa; niinpð hðn pððtti pysyð tðssð asennossa niin kauan kuin mastot ja purjeet kestivðt. Miehist— pysytteli hðnen nðkyvissððn valmiina menemððn mihin milloinkin tarvittiin. John piteli kiinni touvista ja tarkasteli vimmastunutta merta. Loppuy— kului tðssð jðnnityksessð. Toivottiin myrskyn hellittðvðn pðivðn koittaessa. Turha toivo. Kello kahdeksan aikaan aamulla se pðinvastoin kiihtyi; tuuli, jonka vauhti oli kolmekymmentðkaksi metrið sekunnissa, yltyi hirmumyrskyksi. John ei puhunut mitððn, mutta hðn vapisi laivansa ja siinð olevien ihmisten puolesta. _Duncan_ kallisteli hirvittðvðsti; se natisi liitoksissaan, ja joskus raakapuiden nokat pieksivðt aaltojen harjaa. Kerran luultiin jo, ettei laiva enðð nousisi. Kirveet kðdessð aikoivat matruusit rientðð hakkaamaan poikki isonmaston vantteja, kun purjeet riuhtautuivat irti kiinnikkeistððn ja lensivðt tiehensð kuin jðttilðisalbatrossit. _Duncan_ nousi taas; mutta ilman tukea laineilla, ilman perðnpidon mahdollisuutta se heittelehti niin hirvittðvðsti, ettð mastot uhkasivat katketa juurta my—ten. Se ei voisi kauan kestðð tðllaista heilahtelua, sen kyljet antaisivat periksi, ja pian sen irtoavat laidat ja h—ltyneet liitokset jðttðisivðt laineille vapaan tien. John Manglesilla oli jðljellð vain yksi mahdollisuus: saada pystyyn myrskypurje ja paeta my—tðtuuleen. Se onnistui monen tunnin ty—n jðlkeen, johon ainakin parikymmentð kertaa oli ryhdyttðvð uudelleen, ennen kuin se saatiin tehdyksi. Vasta kello kolme iltapðivðllð saatiin keulapurje vihdoin nostetuksi asianmukaiseen kuntoon. Tðmðn kankaankappaleen varassa pakeni _Duncan_ nyt tuulta huimaa vauhtia. Se kulki myrskyn ty—ntðmðnð koillista kohti. Pððasia oli vain pððstð eteenpðin mahdollisimman nopeaa vauhtia, sillð siitð riippui aluksen turvallisuus. Terðvðllð keulallaan rikkoen aaltoja, joita myrsky niin ikððn kiidðtti eteenpðin, se toisinaan sukelsi niihin kuin suuri valas ja antoi veden hulahtaa ylitseen perðstð keulaan. Mutta vðlillð sen vauhti oli enðð sama kuin laineiden, perðsin menetti merkityksensð, ja laiva oli joka hetki vaarassa kððntyð poikittain. Sattuipa niinkin, ettð myrsky lennðtti laineita nopeammin kuin sitð; silloin sy—ksyi vesi perðn yli ja ry—psðhti pitkin alusta perðstð keulaan vastustamattomalla voimalla. Tðssð tuskallisessa tilassa, toivon ja toivottomuuden vaiheilla, kului 15. pðivð joulukuuta ja sitð seuraava y—. John Mangles ei poistunut paikaltaan hetkeksikððn; hðn ei huolinut mistððn ravinnosta; ainoakaan ilme hðnen vðrðhtðmðtt—missð kasvoissaan ei ilmaissut kalvavaa pelkoa, jota hðn tunsi, ja hðnen katseensa koetti vain itsepintaisesti tunkeutua pohjoiseen kerðytyneen usvan lðpi. Hðnellð oli tosiaan syytð pelðtð pahinta. Suuntansa menettðnyt _Duncan_ sy—ksyi Australian rannikkoa kohti huimaa vauhtia, jota ei mikððn voinut hillitð. John Mangles tunsi, tosin vaistomaisesti, ettð ilmassa oli ukkosta ennustava sðhk—varaus. Joka hetki alus saattoi kolahtaa karille, joka murskaisi sen tuhansiksi sirpaleiksi. Rannikko ei hðnen laskelmansa mukaan voinut olla kahtakymmentð kilometrið kauempana suoraan tuulen alla. Nðissð oloissa maa merkitsi samaa kuin haaksirikko, aluksen menetys. Sata kertaa parempi oli ððret—n ulappa, jonka raivoa vastaan laiva sentððn voi puolustautua, vaikkapa sitten tðytyisikin antaa periksi. Mutta kun myrsky heittðisi sen maihin, se oli mennyttð kalua. John Mangles meni tapaamaan lordi Glenarvania ja puhui hðnen kanssaan kahden kesken; selitti hðnelle aseman vaikeuden, avoimesti, niin kylmðverisesti kuin kaikkeen valmiin merimiehen on tapana, ja sanoi lopuksi, ettð hðnen kenties oli pakko antaa _Duncanin_ paiskautua maihin. -- Ihmisten pelastamiseksi, jos mahdollista, mylord. -- Tehkðð niin, John, Glenarvan vastasi. -- Entð lady Helena ja neiti Grant? -- Minð en sano sitð heille ennen kuin viime hetkellð, kun ei enðð ole mitððn toivoa pysytellð merellð. Sanottehan minulle hetken? -- Sanon, mylord. Glenarvan palasi naismatkustajien luo, jotka vaaran todellista suuruutta tietðmðttð kuitenkin tunsivat sen uhkaavan. He osoittivat suurta rohkeutta, ainakin yhtð suurta kuin heidðn miehiset toverinsa. Tðllð perðti sopimattomalla hetkellð Paganel selitti ilmavirtojen suunnan teoriaa; hðn esitti hðntð kuuntelevalle Robertille mielenkiintoisia eroavaisuuksia tornadojen, syklonien ja suorasuuntaisten myrskyjen vðlillð. Majuri puolestaan nðytti odottavan loppua kuin sallimukseen uskova muhamettilainen. Kello yhdentoista tienoilla tuntui hirmumyrsky hiukan hellittðvðn, kostea usva hðlveni, ja kun hetken oli valoisampaa, John nðki matalan juovan maata noin kymmenen kilometrin pððssð tuulen alla. Laiva kiiti sitð kohti tðyttð vauhtia. Valtavat aallot nousivat sitð vastaan murtuessaan huikeaan korkeuteen, jopa kuuteentoista metriin ja siitðkin yli. Siitð John pððtteli, ettð ne osuivat siellð kovaan kamaraan, joka heitti ne takaisin niin korkealle. -- Siellð on hietasðrkkið, hðn sanoi Austinille. -- Sitð mieltð minðkin olen, tðmð vastasi. -- Me olemme Jumalan kðdessð, John jatkoi. -- Ellei siellð ole _Duncanille_ salmea ja ellei Hðn itse johda meitð sinne, niin me olemme hukassa. -- Tðllð hetkellð on vuoksen aika, kapteeni; ehkðpð pððstððn sðrkkien yli. -- Mutta katsokaa toki, Austin, noiden hyrskyjen raivoa. Mikð alus voi niitð kestðð? Rukoilkaamme Jumalan apua, ystðvðni! Myrskypurje kiidðtti _Duncania_ yhð rantaa kohti hirvittðvðð vauhtia. Pian se oli parin kilometrin pððssð sðrkðstð. Huurut estivðt maata hetkeksikððn nðkymðstð. Kuitenkin John luuli tuon vaahtovallin takana huomanneensa tyynemmðn pinnan. Siellð olisi _Duncan_ ollut joltisessakin turvassa. Mutta kuinka pððstð sinne? John kðski matkustajain nousta kannelle; hðn ei tahtonut, ettð he haaksirikon sattuessa olisivat kajuuttaan suljettuina. Glenarvan ja hðnen kumppaninsa katselivat pelottavaa merta. Mary Grant kalpeni. -- John, Glenarvan sanoi hiljaa kapteenille, -- minð koetan pelastaa vaimoni tai kuolen hðnen kanssaan. Pidð sinð huolta neiti Grantista. -- Kyllð, mylord, John Mangles vastasi, nostaen lordin kðden kosteille silmilleen. _Duncan_ oli enðð vain muutaman sadan metrin pððssð sðrkðstð. Kun oli nousuveden aika, olisi emðpuun alla epðilemðttð ollut riittðvðsti vettð, jotta alus olisi pððssyt kulkemaan tðmðn vaarallisen matalikon yli. Mutta jðttilðislaineet, jotka vuoron perððn nostivat ja laskivat alusta, saisivat sen ehdottomasti tarttumaan pohjaan. Oliko siis mitððn keinoa lauhduttaa laineiden liikettð, helpottaa nestehiukkasten liukumista, sanalla sanoen tyynnyttðð myllertðvðð merta? John Manglesin mieleen vðlðhti viimeinen keino. -- øljyð! hðn huudahti. -- Pojat, laskekaa —ljyð, laskekaa —ljyð! Nðmð sanat kðsitti heti koko miehist—. Oli yritettðvð keinoa, joka joskus onnistuu; aaltojen raivoa voi tyynnyttðð —ljypeitteellð, joka jðð pinnalle, lieventðð vesihiukkasten t—rmðystð toisiaan vastaan ja tekee ne niljakkaiksi. Sen teho tuntuu heti, mutta menee ðkkið ohi. Tuskin alus on kulkenut tðmðn keinotekoisen peitteen yli, kun meren raivo kðy kaksinkertaiseksi, ja onneton se, joka uskaltaa lðhteð —ljyð heittðneen aluksen perððn.[5] Hylkeen—ljyð sisðltðvðt tynnyrit vipusi miehist—, jonka voiman vaara teki moninkertaiseksi, nopeasti laivan keulaan. Siellð iskettiin kannet kirveillð puhki, ja tynnyrit ripustettiin keulan kahden puolen. -- Pitðkðð varanne! John Mangles huusi otollista hetkeð vaanien. Puolessa minuutissa oli alus hurjasti tyrskyvðn ylityspaikan ððrellð. Ratkaiseva hetki oli tullut. -- Jumalan nimeen, kaatakaa! kapteeni komensi. Tynnyrit heilautettiin nurin, ja niistð valahti alas valtava mððrð —ljyð. Kohta kuoppaisen meren pinta tasoittui. _Duncan_ lensi tyyntyneen veden yli ja oli pian verrattain rauhallisessa suvannossa vaarallisten sðrkkien takana, samalla kun valtameri ikeensð heittðen kohosi niiden takana sanomattomaan raivoon. KAP BERNOUILLI. John Manglesin ensimmðisenð huolena oli laivansa ankkuroiminen kahdella ankkurilla. Veden syvyys oli yhdeksðn metrið. Pohja oli hyvð, kovaa soraa, johon voi tarttua lujasti kiinni, niin ettei ollut pelkoa irtautumisesta tai ajautumisesta matalikolle. Nðin monen vaarallisen tunnin jðlkeen oli _Duncan_ nyt jonkinlaisessa lahdelmassa, jota korkea, kaareva niemi suojasi ulapan tuulia vastaan. Lordi Glenarvan oli puristanut nuoren kapteenin kðttð. -- Kiitos, John! Ja John tunsi saaneensa runsaan palkinnon nðillð kahdella sanalla. Glenarvan piti pelkonsa omana tietonaan eikð lady Helena, enempðð kuin Mary Grant tai Robertkaan aavistaneet sen vaaran suuruutta, josta he juuri olivat pelastuneet. Yksi tðrkeð seikka oli saatava selville. Mille kohdalle rannikkoa tðmð kauhea myrsky oli _Duncanin_ heittðnyt? Missð se jðlleen kohtaisi mððrðtyn leveysasteensa? Kuinka kaukana lounaassa oli Kap Bernouilli? Nðmð olivat ensimmðiset John Manglesille tehdyt kysymykset. Hðn ryhtyi heti havaintojen tekoon ja merkitsi ne merikortille. _Duncan_ ei ollut paljon poikennut suunnastaan; tuskin kahta astetta. Sen asema oli 136¯ 12' pituutta ja 35¯ 07' leveyttð, Kap Catastrophen kohdalla, joka on erððn Etelð-Australian niemen kðrjessð noin viidensadan kilometrin pððssð Kap Bernouillista. Kap Castastrophe, pahaenteisen niminen Onnettomuuden niemi, on vastapððtð Kap Bordaa, jonka muodostaa erðs Kengurusaaren ulkonema. Nðiden kahden kðrjen vðlillð aukeaa Investigatorin salmi, joka johtaa kahteen jokseenkin syvððn poukamaan, Spencerin lahteen pohjoisessa ja Saint Vincentin lahteen etelðssð. Jðlkimmðisen itðrannikolle on kaivettu Etelð-Australiaksi nimitetyn maakunnan pððkaupungin Adelaiden satama. Tðssð kaupungissa, joka perustettiin 1836, on neljðkymmentðtuhatta asukasta, ja sillð on jokseenkin runsaat luonnonvarat. Mutta kaupunki harrastaa enemmðn hedelmðllisen maan viljelemistð ja rusinoiden, appelsiinien ja kaikenlaisten maantuotteiden vientið kuin suuria teollisuusyrityksið. Sen vðest—ssð on enemmðn maanviljelij—itð kuin insin——rejð, eikð yleensð kauppaa tai teollisuutta sanottavasti ole. Saattoiko _Duncanin_ vaurioita korjata omin pðin? Siihen kysymykseen oli saatava vastaus. John Mangles tahtoi tietðð, kuinka asian laita oli. Hðn pani miehið sukeltamaan laivan perðpuolelle; he ilmoittivat, ettð yksi potkurin siivistð oli rikkoutunut ja kððntynyt perðvannasta kohti: sen vuoksi ei potkuri voinut py—rið. Se oli vakava vaurio, jopa niin vakava, ettð sen korjaaminen vaati sellaisia apuneuvoja, joita ei Adelaidessa ollut saatavana. Pitkððn harkittuaan Glenarvan ja kapteeni tekivðt seuraavan pððt—ksen: _Duncan_ kulkisi purjeiden avulla pitkin Australian rannikkoa etsien _Britannian_ jðlkið; pysðhdyttðisiin Kap Bernouillin luona, missð tehtðisiin viimeiset tiedustelut, ja laiva jatkaisi matkaansa etelððn Melbourneen saakka, missð sen vauriot voitaisiin helposti korjauttaa. Kun potkuri olisi saatu kuntoon, _Duncan_ lðhtisi tarpeen vaatiessa risteilemððn itðrannikolle pððttððkseen etsiskelyjensð sarjan. Tðmð suunnitelma hyvðksyttiin. John Mangles pððtti kðyttðð hyvðkseen ensimmðistð tuulta lðhteðkseen liikkeelle. Hðnen ei tarvinnut odottaa kauan. Iltaan mennessð oli hirmumyrsky kokonaan tauonnut. Sitð seurasi siedettðvð lounaistuuli. Ryhdyttiin panemaan purjeita kuntoon. Rikkoutuneiden tilalle kiinnitettiin uudet. Kello neljð aamulla alkoivat matruusit vððntðð varppikelaa. Pian olivat ankkurit irti ja ylhððllð, ja keula-, latva-, prammi-, harus-, emð- ja kahvelipurje pystyssð lðhti _Duncan_ oikea kylki mahdollisimman paljon tuuleen suunnattuna pitkin Australian rannikkoa. Kaksi tuntia my—hemmin se oli kadottanut Kap Catastrophen nðkyvistððn ja saapunut Investigatorin salmen kohdalle. Illalla kierrettiin Kap Borda ja kuljettiin pitkin Kengurusaaren rantaa muutaman sadan metrin pððssð. Se on suurin Australian pikkusaarista; sitð kðytetððn vankisiirtolasta karanneiden turvapaikkana. Nðk—ala sinne oli ihana. Rannoille kasaantuneet kalliot olivat valtavien ruohokenttien peitossa. Samoin kuin saaren l—yt—vuotena 1802 nðhtiin nytkin epðlukuisia kenguruparvia vilahtelevan metsissð ja aukeilla. Seuraavana pðivðnð kulki _Duncan_ aivan lðheltð rantaa ja lðhetti venekuntia maihin tutkimaan rannikon sðrkkið. Oltiin nðet 36. leveysasteella; siitð 28. asteelle saakka ei Glenarvan tahtonut jðttðð ainoatakaan kohtaa tutkimatta. Joulukuun 18. pðivðnð laiva, joka kuin kilpa-alus kiiti hankatuulessa kaikki purjeet levðllððn, sivuutti Encounterin poukaman rannikon. Tðnne juuri saapui tutkimusretkeilijð Sturt vuonna 1828 l—ydettyððn Murrayn, Etelð-Australian suurimman joen. Tððllð ei enðð ollut Kenguru-saaren vihantia rantoja, vaan hedelmðtt—mið louhikkoja, jotka tavan takaa katkaisivat matalan ja mutkittelevan rantaviivan yksitoikkoisuuden, siellð tððllð nðkyi joku harmaa rantakallio tai esiinpistðvð hietaniemi; sanalla sanoen kaikkialla vallitsi napamaan kalseus. Tðllð taipaleella olivat soutuveneet raskaassa ty—ssð. Mutta merimiehet eivðt valittaneet. Melkein aina olivat Glenarvan, hðnen erottamaton kumppaninsa Paganel ja pikku Robert mukana. He tahtoivat omin silmin etsið _Britannian_ jðlkið. Mutta tunnollisesta etsinnðstð huolimatta ei tavattu merkkiðkððn haaksirikosta. Australian rannat olivat tðssð suhteessa yhtð mykkið kuin Patagonian. Mutta eihðn toivoa saanut heittðð ennen kuin oli kðyty asiakirjan tarkoin mððrittelemðllð paikalla. Tðssð noudatettiin vain ylenmððrðistð varovaisuutta, jotta ei mitððn jðtettðisi sattuman varaan. Y—ksi _Duncan_ asetti purjeensa pakkiin pysytellðkseen mahdollisuuksien mukaan samalla paikalla, ja pðivðllð tutkittiin rannikkoa huolellisesti. Nðin saavuttiin 20. pðivðnð joulukuuta Kap Bernouillin edustalle, johon Lacepede-lahti pððttyy, vðhðisintðkððn hylyn kappaletta l—ytðmðttð. Mutta tðmð epðonnistuminen ei todistanut mitððn _Britannian_ kapteenin asiassa. Niinð kahtena vuonna, jotka olivat kuluneet haaksirikosta, oli meri saattanut hajottaa ja hðvittðð fregatin pirstaleet tai peittðð ne nðkyvistð. Tai alkuasukkaat, jotka haistavat haaksirikot kuten korpit raadot, olivat vieneet niiden pienimmðtkin rippeet. Ja Harry Grant molempien kumppaniensa kanssa oli aalloista maihin pelastuessaan joutunut vangiksi ja tietenkin viety rannikolta sisðmaahan. Silloin Jacques Paganel lausui taas yhden nerokkaita huomioitaan. Niin kauan kuin oli puhe Argentiinasta, saattoi maantieteilijð hyvðllð syyllð vðittðð asiakirjan numeroiden tarkoittavan, ei haaksirikon, vaan vankinaolon paikkaa. Pampan suuret joet oli todella kuin luotu kuljettamaan mereen kallisarvoisen asiakirjan. Tððllð sen sijaan, tðssð osassa Australiaa, virtaa 37. leveysasteen poikki kovin vðhðn jokia; lisðksi Colorado- ja Negro-virta laskevat mereen asumattomien ja asuttaviksi kelpaamattomien ranta-alueiden kohdalla, kun taas Australian pððvirrat Murray, Yarra, Torrens, Darling joko yhtyvðt toisiinsa tai laskevat mereen suistoissa, joihin usein poiketaan, onpa niihin muodostunut monien laivojen kðyttðmið satamia. Ei siis ollut juuri luultavaa, ettð hauras pullo olisi pððssyt kulkemaan nðitð vilkasliikkeisið vesið my—ten Intian mereen. Tðmð huomautus oli vðhðnkin asiaa harkitessa my—nnettðvð oikeaksi. Paganelin Patagoniassa ja Argentiinan maakunnissa pðtevð olettamus olisi siis ollut jðrjenvastainen Australiassa. Paganel my—nsi sen keskustelussa, jonka majuri MacNabbs aloitti tðstð asiasta. Oli selvðð, ettð asiakirjassa mainittu aste koski vain haaksirikon paikkaa, ettð siis pullo oli heitetty mereen sillð kohtaa, missð _Britannia_ oli Australian lðnsirannikolla murskautunut. Mutta, kuten Glenarvan sattuvasti huomautti, tðmð tulkinta ei kumonnut sitð olettamusta, ettð kapteeni Grant oli vankina. Hðn pðinvastoin viittasi siihen asiakirjassa nðillð sanoilla, jotka tuli ottaa huomioon: _missð he joutuvat julmien alkuasukkaiden vangiksi_. Mutta niin ollen ei enðð ollut suurempaa syytð etsið vangiksi joutuneita 37. asteelta kuin miltð muulta tahansa. Pitkðn keskustelun jðlkeen ratkaistiin tðmð kysymys lopullisesti nðin, ja siitð oli seurauksena: ellei _Britannian_ jðlkið tavattaisi Kap Bernouillin luota, ei lordi Glenarvanilla ollut muuta tehtðvðð kuin palata Eurooppaan. Hðnen etsiskelynsð olivat olleet tuloksettomia, mutta hðn oli tðyttðnyt velvollisuutensa uljaasti ja tunnollisesti. Se ei voinut olla suuresti masentamatta laivan matkustajien mieltð ja saamatta Mary ja Robert Grantia epðtoivoisiksi. Noustessaan maihin lordi ja lady Glenarvanin, John Manglesin, MacNabbsin ja Paganelin kanssa kapteenin molemmat lapset tunsivat, ettð heidðn isðnsð kohtalo nyt ratkaistaisiin lopullisesti. Lopullisesti, se tðytyi sanoa, sillð erððssð edellisessð keskustelussa oli Paganel selvðsti osoittanut, ettð haaksirikkoiset olisivat jo aikoja sitten pððsseet palaamaan isðnmaahansa, jos heidðn aluksensa olisi murskautunut itðrannikon kareihin. -- Toivoa! Toivoa! Ei milloinkaan saa luopua toivosta! lady Helena toisteli nuorelle neidolle istuessaan hðnen rinnallaan veneessð, joka vei heitð maihin. -- Ei Herra meitð hylkðð. -- Niin, neiti Mary, kapteeni John sanoi, -- kun ihmisiltð loppuvat keinot, tulee taivas avuksi ja raivaa jonkun odottamattoman sattuman kautta heille uusia teitð. -- Jumala kuulkoon sananne, herra John! Mary Grant vastasi. Ranta oli enðð vain kahdensadan metrin pððssð; noin kolmen kilometrin pituinen niemeke pððttyi loivaan kðrkeen. Vene laski maihin pieneen luonnonvalkamaan muodostumassa olevien koralliriuttojen vðlissð, joista aikaa my—ten tulisi karivy—hyke Australian etelðisen osan ympðrille. Jo tðllaisinakin ne saattoivat hyvin tuhota laivan rungon, ja _Britannia_ oli kyllð voinut tuhoutua niihin miehineen pðivineen. _Duncanin_ matkustajat nousivat hankaluuksitta maihin tðysin autiolle rannalle. Erilaisista kerrostumista syntyneet rantakalliot olivat noin kahdenkymmenen, jopa kahdenkymmenenviiden metrin korkuisia. Tðmðn luonnonvallin yli olisi ollut vaikea nousta ilman tikkaita ja koukkuja. Onneksi John Mangles keksi vajaata kilometrið etelðmpðnð varsin sopivan solan, joka oli syntynyt vuorenseinðmðn luhistuessa. Epðilemðttð meri oli ankarien pðivðntasaajamyrskyjen aikana piessyt tðtð murenevaa karstakivimuuria ja saanut siten raskaan ylðosan sortumaan. Glenarvan kumppaneineen tunkeutui solaan ja nousi jokseenkin jyrkkðð rinnettð pitkin kalliojonon harjalle. Notkean kissanpoikasen tavoin Robert kapusi yl—s melkein ðkkijyrkkðð seinðmðð ja saapui ensimmðisenð harjun laelle Paganelin mielihaikeaksi, hðntð kun n—yryytti se, ettð kaksitoistavuotiaan pienet sððret voittivat hðnen nelikymmenvuotiaat pitkðt koipensa. Sen sijaan hðn jðtti kauas taakseen maltillisen majurin, joka ei siitð muuten mitððn piitannut. Pian kaikki olivat jðlleen yhdessð ja tarkastelivat silmiensð eteen leviðvðð lakeutta. Se oli laaja, viidakkoa ja pensaikkoa kasvava, viljelemðt—n maa, hedelmðt—n seutu, jota Glenarvan vertasi Skotlannin alangon kangasmaihin ja Paganel Bretagnen hedelmðtt—miin nummiin. Mutta vaikka tðmð seutu nðytti olevan asumaton pitkin rannikkoa, osoittivat kuitenkin kauempana ihmisen lðsnðoloa -- ei villin, vaan pysyvðisen ahertajan -- muutamat kelvollisen nðk—iset rakennukset. -- Mylly! Robert huudahti. Noin viiden kilometrin pððssð py—rivðt tosiaankin tuulimyllyn siivet. -- Onhan se totisesti mylly, Paganel vahvisti kððnnettyððn kaukoputkensa kyseistð nðkyð kohti. -- Siinð on vaatimaton, mutta hy—dyllinen muistomerkki, jonka nðkeminen ihastuttaa silmððni. -- Se on melkein kuin kellotapuli, lady Helena sanoi. -- Tosiaan, rouva, ja niillð on vielð sekin yhtðlðisyys, ettð toinen jauhaa ruumiin, toinen sielun ravintoa. -- Mennððnpð tuonne myllylle! Glenarvan ratkaisi. Lðhdettiin matkaan. Puoli tuntia kðveltyððn he nðkivðt maaperðn olevan ihmiskðden muokkaamaa, toisen nðk—istð. Oli ðkkið siirrytty hedelmðtt—mðstð erðmaasta viljeltyyn seutuun. Viidakoiden ja villien pensaiden asemesta ympðr—i vihanta pensasaita vastakynnettyð peltomaata; muutamia hðrkið ja puoli tusinaa vuohia oli laitumella niityillð, joita ympðr—ivðt suuret Kengurusaaren laajoista taimitarhoista tuodut akaasiat. Vðhitellen nðkyi parin hehtaarin verran kylvettyjð viljapeltoja tðynnð kullankeltaisia tðhkðpðitð, suurten mehilðispesien muotoisia heinðrukoja, vasta-aidattuja hedelmðistutuksia, kaunis Horatiukselle arvollinen puutarha, jossa huvi ja hy—ty yhdistyivðt, sitten kðytðnn—llisesti jðrjestettyjð uiko- ja talousrakennuksia ja vihdoin yksinkertainen, mutta hauska asuinrakennus, jonka ylle suippohuippuinen mylly heitteli suurten siipiensð liikkuvaa varjoa. Nyt tuli pððrakennuksesta ulos noin viisikymmenvuotias miellyttðvðn nðk—inen mies, samalla kun neljð suurta koiraa haukkuen ilmoitti vieraiden tulosta. Viisi komeaa ja reipasta poikaa, kaikki hðnen omiaan, seurasi hðntð ja lisðksi heidðn ðitinsð, kookas ja roteva nainen. Siitð ei voinut erehtyð: tðmð mies, uljaan perheensð ympðr—imðnð vielð uusien rakennusten keskellð, tðssð melkein koskemattomassa maassa, oli tðysin tyypillinen irlantilainen siirtolainen, joka vðsyneenð kotoisten olojen kurjuuteen oli lðhtenyt etsimððn onnea ja omaisuutta merten takaa. Glenarvan ja hðnen kumppaninsa eivðt vielð olleet esitelleet itseððn, he eivðt olleet ehtineet vielð mainita nimiððn tai arvojaan, kun heitð jo tervehdittiin seuraavin sydðmellisin sanoin: -- Vieraat, olkaa tervetulleet Paddy O'Mooren taloon. -- Oletteko irlantilainen? Glenarvan kysyi tarttuen siirtolaisen hðnelle ojentamaan kðteen. -- Niin olen ollut, Paddy O'Moore vastasi. -- Nyt olen australialainen. Astukaa sisððn, keitð lienettekin, hyvðt herrasvðet, ja olkaa kuin kotonanne! Nðin herttaista kutsua tðytyi noudattaa kursailematta. Lady Helena ja Mary Grant astuivat sisðlle rouva O'Mooren saattamina, sillð vðlin kun uudisasukkaan pojat ottivat vastaan vieraiden aseet. Laaja, raikas ja valoisa pirtti, tðytti vahvoista, pððllekkðin ladotuista tammilankuista rakennetun talon alemman kerroksen. Kirkkaanvðrisiksi maalattuihin seiniin kiinnitetyt puupenkit, kymmenkunta rahia, kaksi tammiarkkua, jotka sisðlsivðt valkoisia porsliiniastioita ja kiiltðvið tinakannuja, leveð ja pitkð p—ytð, jonka ððreen mahtui mukavasti kaksikymmentð henkeð olivat tðmðn tukevan talon ja sen rotevien asukkaiden arvoisena kalustona. Pðivðllisateria oli katettu. Liemikulho h—yrysi paahtopaistin ja lampaanreiden vðlissð, ympðrillð suuria lautasia oliiveja, rusinoita ja appelsiineja; siinð oli kaikkea, mitð tarvittiin, vielðpð ylellisesti. Isðntð ja emðntð olivat niin vieraanvaraisen nðk—isið, houkutteleva p—ytð oli niin laaja ja niin runsaaksi katettuna, ettð olisi ollut sopimatonta olla istumatta sen ððreen. Maatilan palvelijat, joita pidettiin isðntðvðen vertaisina, olivat tulleet ottamaan osaa heidðn ateriaansa. Paddy O'Moore viittasi kðdellððn vieraille varattuun paikkaan. -- Minð odotin teitð, hðn sanoi yksinkertaisesti lordi Glenarvanille. -- Tek—? tðmð vastasi kummastuneena. -- Minð odotan aina niitð, jotka tulevat, irlantilainen vastasi. Sitten hðn luki vakavalla ððnellð rukouksen perheensð ja palvelijoidensa kuunnellessa kunnioittavasti seisaallaan. Lady Helena tunsi liikuttuvansa tðllaisesta tapojen koruttomuudesta, ja hðnen puolisonsa katse osoitti hðnen samoin ihailevan sitð. Siitð tuli juhla-ateria. Kaikki ottivat osaa keskusteluun. Skotlantilaiset ja irlantilaiset ovat kuin samaa kansaa. Muutaman metrin levyinen Tweed-joki kaivaa Skotlannin ja Englannin vðlille syvemmðn kuilun kuin Irlannin kanaalin toista sataa kilometrið, jotka erottavat vanhan Kaledonian Vihreðstð Saaresta. Paddy O'Moore kertoi tarinansa. Se oli sama kuin kaikkien siirtolaisten, jotka kurjuus karkottaa kotimaastaan. Moni lðhtee etsimððn omaisuutta kaukaa, mutta ei l—ydð sieltð kuin vastoinkðymistð ja onnettomuutta. He syyttðvðt onnea, unohtaen syyttðð omaa tyhmyyttððn, laiskuuttaan ja paheitaan. Jos on kohtuullinen ja rohkea, sððstðvðinen ja kunnollinen, silloin kyllð menestyy. Sellainen oli ollut ja sellainen oli vielðkin Paddy 0'Moore. Hðn jðtti Dundalkin, jossa hðn oli kuolla nðlkððn, vei perheensð Australian rannikolle, nousi maihin Adelaidessa, halveksi kullankaivajan ty—tð antautuen maanviljelijðn vðhemmðn houkutteleviin vaivoihin, ja kahta kuukautta my—hemmin hðn aloitti menestyvðn viljelyksensð. Koko Etelð-Australian alue on jaettu noin kolmekymmentð hehtaaria kðsittðviin palstoihin. Hallitus antaa nðitð siirtolaisille, ja kustakin palstasta voi ahkera maanviljelijð saada elantonsa, vielðpð sððstðð noin kahdeksankymmentð puntaa vuodessa. Paddy 0'M—ore tiesi sen. Hðnen maanviljelystaitonsa oli hðnelle hyvðnð apuna. Hðn eli, sððsti ja hankki uusia palstoja ensimmðisen voitolla. Hðnen perheensð menestyi, hðnen taloutensa samoin. Irlantilaisesta m—kkilðisestð tuli tilanomistaja, ja vaikka hðnen viljelyksensð eivðt vielð olleet kahta vuotta vanhat, hðn omisti jo yli kaksisataa hehtaaria ty—nsð hedelm—ittðmðð maata ja viisisataa pððtð karjaa. Hðn oli oma herransa oltuaan eurooppalaisten orja ja niin riippumaton kuin voidaan olla vain maailman vapaimmassa maassa. Tðhðn irlantilaisen siirtolaisen kertomukseen vastasivat hðnen vieraansa vilpitt—mðsti ja lðmpimðsti onnittelemalla. Oman tarinansa pððtettyððn, Paddy O'Moore epðilemðttð odotti luottamusta luottamuksesta, sitð kuitenkaan sanoin vaatimatta. Hðn oli niitð hienotunteisia ihmisið, jotka sanovat: tðllainen minð olen, mutta en kysy, keitð te olette. Glenarvanin mieli teki heti puhua _Duncanista_, sen olosta Kap Bernouillin luona, ja niistð etsiskelyistð, joita hðn jatkoi vðsymðtt—mðn itsepintaisesti. Mutta miehenð, joka menee suoraan pððasiaan, hðn ensin kyseli Paddy 0'Moorelta tietoja _Britannian_ haaksirikosta. Irlantilaisen vastaus ei ollut suotuisa. Hðn ei koskaan ollut kuullut puhuttavan tðstð laivasta. Kahteen vuoteen tðllð rannikolla ei ollut yksikððn laiva haaksirikkoutunut, ei niemen kummallakaan puolella. Mutta tuo onnettomuus kuului sattuneen vain kaksi vuotta sitten. Niinpð hðn saattoi tðysin varmasti vakuuttaa, ettð haaksirikkoutuneet eivðt olleet joutuneet maihin tðssð osassa lðnsirannikkoa. -- Nyt, mylord, hðn lisðsi, -- sallinette minun kysyð, minkð vuoksi te kysytte tðtð minulta? Silloin Glenarvan kertoi siirtolaiselle asiakirjojen l—ytymisestð, _Duncanin_ matkasta ja heidðn yrityksistððn l—ytðð kapteeni Grantin jðljet; hðn ei salannut, ettð hðnen hartain toivonsa raukeni irlantilaisen varmoista vakuutuksista ja ettei hðn enðð uskonut milloinkaan l—ytðvðnsð _Britannian_ haaksirikkoisia. Nðiden sanojen tðytyi tehdð masentava vaikutus Glenarvanin kuulijoihin. Robert ja Mary olivat paikalla, ja heidðn silmðnsð kyyneltyivðt. Paganel ei keksinyt ainoatakaan lohdutuksen ja toivon sanaa. John Mangles kðrsi surusta, jota hðn ei voinut lieventðð. Toivottomuus valtasi kaikkien nðiden jalomielisten ihmisten mielen, jotka _Duncan_ oli turhaan tuonut nðille kaukaisille rannoille, kun huoneessa lausuttiin nðmð sanat: -- Mylord, kiittðkðð ja ylistðkðð Jumalaa. Jos kapteeni Grant on elossa, niin hðn elðð Australiassa. AYRTON. Hðmmðstys, jonka nðmð sanat synnyttivðt, oli sanoin kuvaamaton. Glenarvan oli ponnahtanut pystyyn ja huudahti ty—ntðen istuimen taaksepðin: -- Kuka sanoo niin? -- Minð, vastasi erðs Paddy O'Mooren palvelijoista, joka istui p—ydðn pððssð. -- Sinðk—, Ayrton! siirtolainen lausui yhtð hðmmðstyneenð kuin Glenarvan. -- Minð, Ayrton vastasi liikuttuneella, mutta varmalla ððnellð, -- minð, skotlantilainen kuten tekin, mylord, minð, yksi _Britannian_ haaksirikkoisista! Tðmð selitys teki mitð valtavimman vaikutuksen. Mary Grant, liikutuksesta py—rryksissð, onnesta puolikuolleena, syleili lady Helenaa. John Mangles, Robert, Paganel nousivat paikoiltaan ja riensivðt Paddy ø'Mooren Ayrtoniksi nimittðmðn miehen luo. Tðmð oli neljðnkymmenenviiden ikðinen karkeapiirteinen mies, hðnen kiiluva katseensa peittyi matalalla olevien kulmakarvojen kaaren alle. Muuten hðn nðytti ruumiinsa laihuudesta huolimatta olevan tavattoman voimakas. Hðn oli pelkkið luita ja jðnteitð eikð, kðyttððksemme erðstð skotlantilaista sananpartta, tuhlannut aikaansa tehdðkseen lihansa ihraiseksi. Hðn oli keskikokoinen, leveðharteinen, hyvðryhtinen, kasvoilla ðlyn ja tarmon ilme, joka piirteiden kovuudesta huolimatta teki edullisen vaikutuksen. My—tðtuntoa, jota hðn herðtti, lisðsivðt vielð ðskettðin kðrsityn puutteen jðljet, jotka olivat ly—neet leimansa hðnen kasvoihinsa. Selvðsti nðki, ettð hðn oli paljon kðrsinyt, vaikka hðn nðyttikin pystyvðn kestðmððn yhtð ja toista, uhmaamaan kðrsimyksið ja voittamaan ne. Glenarvan ja hðnen ystðvðnsð tajusivat sen ensi silmðykseltð. Ayrtonin persoonallisuus tehosi heti alusta. Glenarvan tulkitsi kaikkien toiveita tekemðllð hðnelle lukuisia kysymyksið, joihin Ayrton vastasi. Glenarvanin ja Ayrtonin tapaaminen oli ilmeisesti herðttðnyt kummassakin molemminpuolista liikutusta. Niinpð Glenarvanin ensimmðiset kysymykset tulivat hajanaisina melkein kuin vaistomaisesti. -- Oletteko te _Britannian_ haaksirikkoisia? hðn kysyi. -- Olen, mylord, kapteeni Grantin toinen perðmies, Ayrton vastasi. -- Pelastunutko hðnen kanssaan haaksirikon jðlkeen? -- En, mylord, en. Sinð hirveðnð hetkenð jouduin erilleen muista, vesi pyyhkðisi minut laivan kannelta ja heitti minut lopulta rannikolle. -- Te ette ole siis toinen niistð kahdesta matruusista, jotka asiakirja mainitsee? -- En. Minð en tiennyt tðmðn asiakirjan olemassolosta. Kapteeni on heittðnyt sen mereen, kun minð jo olin poissa laivasta. -- Mutta kapteeni? Kapteeni? -- Minð luulin hðnen hukkuneen, hðvinneen, hautautuneen _Britannian_ koko miehist—n mukana. Minð uskoin olevani ainoa eloonjððnyt. -- Mutta tehðn sanoitte, ettð kapteeni Grant on elossa! -- En. Minð sanoin: jos kapteeni on elossa... -- Te lisðsitte: hðn elðð Australiassa!... -- Muualla hðn ei todellakaan voi olla. -- Ettek— siis tiedð, missð hðn on? -- En, mylord, minð toistan vielð kerran, ettð luulin hðnen hukkuneen aaltoihin tai murskautuneen kallioihin. Vasta teiltð kuulen, ettð hðn ehkð on vielð elossa. -- Mutta mitð te sitten tiedðtte? Glenarvan kysyi. -- Vain tðmðn. Jos kapteeni Grant on elossa, hðn on Australiassa. -- Missð sitten haaksirikko tapahtui? kysyi nyt majuri MacNabbs. Se oli ensimmðinen kysymys, joka olisi pitðnyt tehdð, mutta tðmðn tapaamisen hðmmentðmðnð ei Glenarvan, joka ennen kaikkea tahtoi tietðð, missð kapteeni Grant oli, huomannut kysyð paikkaa, missð _Britannia_ oli tuhoutunut. Tðstð alkaen sai keskustelu, joka ensin oli ollut hðilyvðð, sekavaa, hyppelevðð ja vain hipaisi asioita niihin syventymðttð ja sekoitti tapahtumat, jðrkevðmmðn suunnan, ja pian tðmðn hðmðrðn tarinan yksityiskohdat olivat tðsmðllisinð ja tarkkoina kuulijoiden mielessð. MacNabbsin tekemððn kysymykseen Ayrton vastasi nðin: -- Kun jouduin veteen, olin keulassa vetðmðssð alas keulapurjetta, ja _Britannia_ kiiti Australian rannikkoa kohti. Se ei ollut siitð kolmensadan metrin pððssð. Haaksirikko tapahtui siis juuri sillð paikalla. -- 37. leveysasteella? John Mangles kysyi. -- 37. leveysasteella, Ayrton vastasi. -- Lðnsirannikolla? -- Ei, vaan itðrannikolla, perðmies vastasi vilkkaasti. -- Milloin? -- Illalla 27. pðivðnð kesðkuuta 1862. -- Niin, juuri niin! Glenarvan huudahti. -- Te nðette siis, mylord, Ayrton lisðsi, -- ettð minun sopi sanoa, ettð jos kapteeni Grant vielð elðð, niin hðntð on etsittðvð Australian mantereelta eikð muualta. -- Ja me etsimme hðntð, ja me l—ydðmme hðnet ja me pelastamme hðnet, ystðvðni! Paganel huudahti. -- Ah, kallisarvoinen asiakirja! hðn lisðsi riemuissaan kuin lapsi, -- tðytyy sanoa, ettð sinð olet joutunut terðvðsilmðisten miesten kðsiin! Mutta kukaan ei varmaankaan kuullut Paganelin mairittelevia sanoja. Glenarvan ja lady Helena, Mary ja Robert Grant tunkeilivat Ayrtonin ympðrillð. He puristivat hðnen kðsiððn. Tuntui kuin tðmðn miehen lðsnðolo olisi ollut varma tae Harry Grantin pelastumisesta. Kun matruusi oli pelastunut haaksirikon vaaroista, miksei kapteeni olisi voinut selvitð hengissð tðstð tapaturmasta? Ayrton toisteli mielellððn, ettð kapteeni Grant varmaankin oli hengissð niin kuin hðnkin. Missð, sitð hðn ei osannut sanoa, mutta varmaan tðllð mantereella. Hðn vastasi huomattavan ðlykkððsti ja tðsmðllisesti tuhansiin kysymyksiin, joilla hðntð ahdistettiin. Hðnen puhuessaan piti neiti Mary kiinni hðnen toisesta kðdestððn. Sehðn oli hðnen isðnsð toveri, tðmð matruusi, yksi _Britannian_ merimiehið! Hðn oli elðnyt Harry Grantin parissa, kulkenut hðnen kanssaan halki merien, uhmannut samoja vaaroja! Mary ei voinut irrottaa katsettaan nðistð karheista kasvoista ja itki onnesta. Tðhðn saakka ei kenenkððn mieleen ollut tullut epðillð perðmiehen sanojen todenperðisyyttð ja sitð, ettð hðn todella oli ilmoittamansa henkil—. Ainoastaan majuri ja ehkð John Mangles, jotka eivðt olleet niin herkkðuskoisia, ajattelivat voisiko Ayrtonin sanoihin ehdottomasti luottaa. Hðnen odottamaton tapaamisensa saattoi herðttðð epðilyksið. Tosin Ayrton oli maininnut yhteensopivia asioita ja aikamððrið ja paikalleen osuvia yksityiskohtia. Mutta yksityiskohdat, olkoot kuinka tðsmðllisið tahansa, eivðt vielð anna varmuutta, ja yleensð on huomattu, ettð valhe perustuu yksityiskohtien tarkkuuteen. MacNabbs ei siis vielð mððritellyt mielipidettððn eikð sanonut sitð. John Manglesin epðilykset taas eivðt kauan kestðneet matruusin sanoja vastaan, ja kuultuaan hðnen puhuvan nuorelle neidolle tðmðn isðstð, hðn piti miestð tosiaan kapteeni Grantin perðmiehenð. Ayrton tunsi hyvin Maryn ja Robertin. Hðn oli nðhnyt heidðt Glasgowissa ennen _Britannian_ lðht—ð. Hðn muisti heidðn olleen lðsnð kapteenin ystðville laivalla annetuilla jððhyvðisaamiaisilla. Pormestari MacIntyre oli my—s ollut siellð. Robert -- joka silloin oli tuskin kymmenvuotias -- oli uskottu vanhimman matruusin Dick Turnerin hoitoon, mutta oli livahtanut tðmðn kðsistð ja kiivennyt prammitangolle. -- Se on totta, se on totta! Robert Grant vahvisti. Ja Ayrton mainitsi nðin tuhat pikkuseikkaa nðyttðmðttð kiinnittðvðn niihin sitð merkitystð, jonka niille antoi John Mangles. Ja kun hðn vaikeni, Mary pyysi hðneltð suloisella ððnellððn: -- Vielð, herra Ayrton, kertokaa vielð isðstðmme! Perðmies tyydytti parhaansa mukaan neidon toivomuksen. Glenarvan ei tahtonut keskeyttðð hðntð, ja kuitenkin hðnen mieltððn oli painamassa kymmenið hy—dyllisempið kysymyksið; mutta lady Helena pyysi hðntð malttamaan mielensð, viitaten Maryn riemuisaan liikutukseen. Tðmðn keskustelun aikana Ayrton kertoi _Britannian_ tarinan ja sen matkat Tyynen valtameren vesillð. Mary Grant tunsi niistð suuren osan, sillð tietoja laivasta oli saapunut vuoden 1862 toukokuuhun saakka. Tðnð vuoden kestðneenð ajanjaksona oli Harry Grant kðynyt valtameren pððsaarilla. Hðn kðvi Hebrideillð, Uudessa Guineassa, Uudessa Seelannissa, Uudessa Kaledoniassa, tavaten eri paikoissa valtauksia, jotka useinkin olivat varsin epðoikeutettuja, ja saaden Englannin viranomaisten puolelta osakseen nyrpeðð kohtelua, sillð hðnen tulonsa oli ilmoitettu brittilðisiin siirtokuntiin. Hðn oli kuitenkin l—ytðnyt tðrkeðn paikan Papuan lðnsirannalla; skotlantilaisen siirtolan perustaminen sinne nðytti hðnestð helpolta ja sen vaurastuminen varmalta. Kun siellð oli hyvð satama Molukkien ja Filippiinien vðlisellð reitillð, piti houkutella purjehtijoita, varsinkin sitten, kun Suezin kannaksen puhkaiseminen olisi tehnyt Hyvðntoivonniemen kiertðmisen harvinaisemmaksi. Harry Grant oli niitð, jotka Englannissa ylistivðt herra de Lessepsin ty—tð eivðtkð halunneet valtiollista kilpailua suuren kansainvðlisen yhteisty—n esteeksi. Papuan tutkimisen jðlkeen lðhti _Britannia_ Callaoon hakemaan muonaa ja jðtti tðmðn satamaan 30. pðivðnð toukokuuta 1862 palatakseen Eurooppaan Intian valtameren ja Hyvðntoivonniemen kautta. Kolme viikkoa lðhd—n jðlkeen runteli hirvittðvð myrsky laivan avuttomaksi. Erððn kallistumisen jðlkeen se ei enðð kyennyt nousemaan. Tðytyi hakata poikki mastot. Pohjaan oli syntynyt reikð, jota ei kyetty tukkimaan. Miehist— oli pian lopen nððntynyt. Ei jaksettu pumpata tarpeeksi. Kahdeksan pðivðð oli _Britannia_ hirmumyrskyn leikkipallona. Sen ruumassa oli kaksi metrið vettð. Se alkoi vðhitellen vajota. Myrsky oli vienyt veneet. Edessð oli hukkuminen laivan mukana, niin uskottiin, kun illalla 27. pðivðnð kesðkuuta, kuten Paganel osavasti oli arvioinut, saavuttiin Australian itðrannikolle. Pian sen jðlkeen laiva kolahti karille. Tuntui ankara tðrðhdys. Tðll—in pyyhkðisi muuan aalto Ayrtonin hyrskyihin, ja hðn menetti tajuntansa. Siitð tointuessaan hðn oli alkuasukkaiden vankina, ja nðmð veivðt hðnet maan sisðosiin. Sen koommin hðn ei ollut kuullut puhuttavan _Britanniasta_, ja hðn oletti, eikð syyttð, sen tuhoutuneen tðysin Twofold-lahden vaarallisiin kareihin. Tðhðn pððttyi kapteeni Grantia koskeva kertomus. Monella kohtaa se aiheutti sððlivið huudahduksia. Majuri ei olisi voinut, vððryyttð tekemðttð, epðillð sen todenperðisyyttð. Mutta _Britannian_ tarinan jðlkeen Ayrtonin oma tarina tarjosi erikoista mielenkiintoa. Grant oli nðet, senhðn asiakirja varmisti, pelastunut haaksirikosta kahden matruusin kanssa, kuten Ayrton itsekin. Yhden kohtalosta saattoi ymmðrrettðvðsti tehdð pððtelmið, kuinka toisten oli kðynyt. Ayrtonia pyydettiin siis kertomaan omat seikkailunsa. Hðn kertoikin hyvin yksinkertaisesti ja lyhyesti. Erððn alkuasukasheimon vankina haaksirikkoutunut matruusi vietiin sisðmaahan, Darling-joen kostuttamille tienoille, noin viisisataa kilometrið pohjoiseen 37. asteelta. Siellð hðn eleli suuressa puutteessa, sillð heimo itse oli k—yhð joskaan ei vðkivaltainen. Siitð tuli kaksi pitkðð tuskallisen orjuuden vuotta. Mutta vapautumisen toivo piti yllð hðnen rohkeuttaan. Hðn vaani vðhðisintðkin pelastumisen tilaisuutta, vaikka pako saattaisikin hðnet lukemattomiin vaaroihin. Erððnð lokakuun y—nð 1864 hðn petti vartijoidensa valppauden ja katosi loputtomien metsien syvyyteen. Kuukauden ajan hðn harhaili nðissð valtavissa erðmaissa sy—den juuria, sy—tðvið saniaisia ja mimoosanpihkaa, ottaen pðivðllð suunnan auringosta, y—llð tðhdistð, ja usein epðtoivon masentamana. Nðin hðn samosi halki rðmeiden, poikki jokien, yli vuorien, lðpi koko sen asumattoman osan mannerta, jonka vain harvat l—yt—retkeilijðt ovat sitkeillð matkoillaan taivaltaneet. Vihdoin hðn saapui puolikuolleena, lopen nððnnyksissð Paddy 0'Mooren vierasvaraiseen asumukseen, missð hðn ty—tððn vastaan sai hyvðn toimeentulon. -- Ja jos Ayrton kiittðð minua, irlantilainen siirtolainen sanoi, kun tðmð kertomus oli pððttynyt, -- niin minunkin tðytyy kiittðð hðntð. Hðn on ðlykðs, kunnon mies, hvvð ty—ntekijð, ja jos hðn vain itse haluaa, voi Paddy 0'Mooren talosta tulla hðnelle pitkðaikainen asuntopaikka. Ayrton kiitti irlantilaista kðdenliikkeellð ja odotti vieraiden tekevðn hðnelle uusia kysymyksið. Itsekseen hðn kuitenkin ajatteli, ettð kuulijoiden pððasiallinen uteliaisuus varmaankin oli jo tyydytetty. Mihin hðn muuten enðð olisi voinut vastata, kun kaikki oli jo sata kertaa sanottu? Glenarvan aikoi juuri kððntðð keskustelun uuden suunnitelman laatimiseen kðyttðen siinð hyvðksi Ayrtonin tapaamista ja hðneltð saatuja tietoja, kun majuri kððntyi matruusin puoleen ja kysyi: -- Olitteko te _Britannian_ toisena perðmiehenð? -- Olin, Ayrton vastasi epðr—imðttð. Mutta ymmðrtðen, ettð jokin epðluottamuksen tunne, jokin epðilys, vaikka vðhðinenkin, oli aiheuttanut tðmðn majurin kysymyksen, hðn lisðsi: -- Minulla sattui muuten haaksirikossa olemaan pestauskirja taskussani. Ja hðn lðhti samalla pirtistð etsimððn tðtð virallista paperia. Hðn ei ollut poissa minuuttiakaan. Mutta Paddy 0'Moore ehti kuitenkin sanoa: -- Mylord, minð voin vakuuttaa, ettð Ayrton on rehellinen mies. Niinð kahtena kuukautena, jotka hðn on ollut palveluksessani, minulla ei ole ollut syytð kertaakaan moittia hðntð. Minð tunsin kertomuksen hðnen haaksirikostaan ja vankeudestaan. Hðn on kunnon mies, joka ansaitsee tðysin luottamuksenne. Glenarvan aikoi vastata, ettei hðn lainkaan ollut epðillyt Ayrtonin rehellisyyttð, kun tðmð palasi ja nðytti virallisen pestauskirjansa. Sen olivat allekirjoittaneet _Britannian_ varustajat ja kapteeni Grant, jonka kðsialan Mary hyvin tunsi. Se todisti, ettð "Tom Ayrton, ensi luokan matruusi, oli otettu toiseksi perðmieheksi fregatti _Britanniaan_ Glasgowista". Ei siis ollut enðð mahdollista epðillð sitð, ettð Ayrton oli se, mikð sanoi olevansa, sillð vaikeata olisi ollut vðittðð tðmðn pestauskirjan joutuneen hðnelle, vaikka se ei kuuluisi hðnelle. -- Nyt, Glenarvan sanoi, -- vetoan kaikkien neuvokkuuteen ja pyydðn heti keskustelemaan siitð, mitð on tehtðvð. Varsinkin teidðn mielipiteenne, Ayrton, on meille arvokas, ja minð olisin teille hyvin kiitollinen, jos sanoisitte sen meille. Ayrton mietti pari silmðnrðpðystð ja vastasi sitten: -- Minð kiitðn teitð, mylord, luottamuksestanne ja toivon voivani osoittaa ansaitsevani sen. Minð tunnen jonkin verran tðtð maata, sen asukkaiden tapoja, ja jos voin olla teille hy—dyksi... -- Aivan varmasti, Glenarvan huomautti. -- Olen samaa mieltð kuin tekin, Ayrton jatkoi, -- ettð kapteeni Grant on kahden matruusin kanssa pelastunut haaksirikosta; mutta koska he eivðt ole pððsseet englantilaisille asutuksille eivðtkð ole jðlleen ilmestyneet ihmisten ilmoille, olen varma, ettð heidðn kohtalonsa on ollut sama kuin minunkin ja ettð he ovat jonkun alkuasukasheimon vankeina. -- Siinð te sanotte, Ayrton, aivan saman, mitð minðkin jo olen vðittðnyt, Paganel lausui. -- Haaksirikkoiset ovat ilmeisesti joutuneet alkuasukkaiden vangeiksi, kuten pelkðsivðtkin. Mutta tuleeko meidðn olettaa, ettð heidðt on viety 37. asteen pohjoispuolelle, samoin kuin teidðt? -- Se on todennðk—istð, hyvð herra, Ayrton vastasi, -- vihollisheimot eivðt juuri oleile englantilaisten hallinnassa olevien alueiden lðhettyvillð. -- Se vaikeuttaa etsiskelyðmme, Glenarvan lausui masentuneena. -- On vaikea l—ytðð vankien jðlkið nðin suuren mantereen sisðosista. Tðtð huomautusta seurasi pitkð hiljaisuus. Lady Helena loi kaikkiin kumppaneihinsa kysyvðn katseen saamatta mitððn vastausta. Vastoin tapojansa oli itse Paganelkin vaiti. Hðnen tavallinen nerokkuutensa jðtti hðnet pulaan. John Mangles asteli huolestuneena pitkin askelin pirtin permannolla, ikððn kuin se olisi ollut hðnen laivansa kansi. -- Entð te, herra Ayrton, lady Helena sanoi silloin matruusille, -- mitð te tekisitte? -- Rouva, Ayrton vastasi vilkkaasti, -- minð nousisin jðlleen _Duncaniin_ ja menisin suoraa pððtð haaksirikkopaikalle. Siellð toimisin olojen ja niiden viitteiden mukaan, joita sattumalta ehkð voitaisiin l—ytðð. -- Hyvð, Glenarvan sanoi; -- tðytyy vain odottaa, ettð _Duncan_ saadaan korjatuksi. -- Ah! Onko laivanne rikkoutunut? Ayrton kysyi. -- On, John Mangles vastasi. -- Pahastikin? -- Ei, mutta vian korjaaminen vaatii ty—kalustoa, jota meillð ei ole laivalla. Yksi potkurin siivistð on vððntynyt eikð sitð voi korjata kuin Melbournessa. -- Ettek— voi kulkea purjein? perðmies kysyi. -- Kyllð, mutta jos sattuu vastatuulia, veisi pitkððn ennen kuin _Duncan_ ehtisi Twofold-lahteen ja joka tapauksessa tðytyy kðydð Melbournessa. -- No, antaa _Duncanin_ purjehtia Melbourneen, Paganel huudahti, -- ja lðhtekððmme me ilman sitð Twofold-lahteen. -- Mutta kuinka? John Mangles kysyi. -- Kulkemalla Australian halki samoin kuin marssimme Amerikan halki pitkin 37. leveysastetta. -- Entð _Duncan?_ Ayrton tiedusteli erikoisen jðnnittyneenð. -- _Duncan_ etsii meidðt tai me _Duncanin_, kuinka sattuu. Jos matkallamme l—ydðmme kapteeni Grantin, palaamme yhdessð Melbourneen. Jos taas meidðn on jatkettava matkaamme rannikolle saakka, _Duncan_ tulee sinne meitð noutamaan. Kenellð on tðtð suunnitelmaa vastaan mitððn muistuttamista? Majurilla ehkð? -- Ei, MacNabbs vastasi, -- jos Australian halki on mahdollista kulkea. -- Jopa niin mahdollista, Paganel vastasi, -- ettð minð ehdottaisin lady Helenalle ja neiti Grantille, ettð he tulisivat mukaan? -- Puhutteko tosissanne, Paganel? Glenarvan kysyi. -- Aivan tosissani, rakas lordi. Se on noin viidensadankuudenkymmenen kilometrin matka, ei enempðð. Kulkemalla seitsemðntoista kilometrið pðivðssð se kestðð vajaan kuukauden, juuri sen ajan, joka tarvitaan _Duncanin_ korjaukseen. Ah! Jos olisi puhe Australian mantereen halki marssimisesta lðhempðnð pðivðntasaajaa, suurimman leveyden kohdalta, jos pitðisi samota ððrett—mien aavikoiden halki, jossa on hirvittðvð kuumuus, siis tehdð mitð rohkeimmatkaan matkustajat eivðt vielð ole yrittðneet, niin se olisi eri asia! Mutta tðmð 37. leveysaste leikkaa Victorian maakuntaa, miltei englantilaisten aluetta, missð on teitð, rautateitð ja asutusta melkein kaikkialla pitkin matkaa. Sen matkan voi ajaa vaunuilla, jos haluaa, tai vielð paremmin rattailla. Se on kuin matka Lontoosta Edinburgiin. Ei muuta. -- Entð petoelðimet? kysyi Glenarvan, joka halusi tehdð kaikki mahdolliset muistutukset. -- Australiassa ei ole petoelðimið. -- No villit sitten? -- Tðllð leveysasteella ei ole villejðkððn, eivðtkð ne missððn tapauksessa ole julmia, niin kuin Uuden Seelannin asukkaat. -- Entð rosvot? -- Australian etelðisissð maakunnissa ei ole rosvoja; karkotetut on sijoitettu idðn maakuntiin. Victorian maakunta ei ainoastaan ole kieltðytynyt vastaanottamasta niitð, vaan on laatinut lain, jonka mukaan toisten maakuntien vapautetutkaan rikolliset eivðt saa tulla sen alueelle. Onpa Victorian hallitus tðnð vuonna uhannut peruuttaa Peninsular Companylle my—ntðmðnsð avustuksen, jos sen alukset kðyvðt ottamassa hiilið niissð Lðnsi-Australian satamissa, joissa karkotettujen on sallittu oleskella. Kuinka, ettek— te tiedð sitð, vaikka olette englantilainen? -- Ensinnðkððn minð en ole englantilainen, Glenarvan vastasi. -- Mitð herra Paganel sanoo, se on aivan totta, lausui nyt Paddy O'Moore. -- Ei ainoastaan Victorian maakunta, vaan Etelð-Australia, Queensland, jopa Tasmaniakin ovat yksimielisesti sulkeneet alueensa karkotetuilta. Sinð aikana kuin olen tððllð asunut, en ole kuullut puhuttavan ainoastakaan rosvosta. -- Enkð minðkððn puolestani ole niitð milloinkaan tavannut, Ayrton lisðsi. -- Ette siis, ystðvðni, Jacques Paganel lausui, -- saa paljonkaan nðhdð villejð; ei ole petoelðimið eikð rosvoja. Euroopassa ei liene sellaisia paikkoja, joista voi sanoa samaa! No, onko sovittu? -- Mitð te arvelette, Helena? Glenarvan kysyi. -- Samaa kuin me kaikki, rakas Edward, lady Helena vastasi kððntyen kumppaneidensa puoleen, -- matkaan, matkaan! LáHTø. Kun Glenarvan oli kerran tehnyt pððt—ksen, hðn pani sen my—skin nopeasti toimeen. Kun siis Paganelin ehdotus oli hyvðksytty, hðn antoi heti mððrðyksen panna matkavalmistelut toimeen mahdollisimman ripeðsti. Lðht— mððrðttiin tapahtuvaksi ylihuomenna, 22. pðivðnð joulukuuta. Mitð tuloksia saattoi tðstð Australian halki kulkemisesta odottaa? Kun kerran Harry Grantin katsottiin kiistðmðtt—mðn varmasti olevan Australiassa, saattoi tðstð retkestð olla suuria seurauksia. Se lisðsi suotuisien mahdollisuuksien todennðk—isyyttð. Ei kukaan odottanut, ettð kapteeni l—ytyisi juuri tðltð 37. asteen linjalta, jota oli pððtetty tarkoin seurata; mutta se saattoi ehkð leikata hðnen jðlkiððn, ja joka tapauksessa se veisi suoraan hðnen haaksirikkonsa paikalle. Se oli tðrkein kohta. Jos Ayrton lisðksi suostuisi liittymððn matkustajiin, opastamaan heitð Victorian maakunnan metsien lðpi, saattamaan heitð itðrannikolle saakka, se lisðisi vielð menestyksen toiveita. Glenarvan oivalsi sen hyvin; hðn halusi hartaasti varata itselleen Harry Grantin kumppanin arvokkaan avun ja kysyi hðnen isðnnðltððn, olisiko tðmð kovin pahoillaan, jos hðn pyytðisi Ayrtonia tulemaan mukaan. Paddy O'Moore suostui siihen, vaikkakin pahoitteli menettðvðnsð niin erinomaisen rengin. -- No, Ayrton, suostutteko seuraamaan meitð lðhtiessðmme etsimððn _Britannian_ haaksirikkoisia? Ayrton ei vastannut heti tðhðn kysymykseen; nðyttipð hðn hetkisen epðr—ivðnkin, mutta harkittuaan asiaa hðn lausui: -- Kyllð, mylord, minð seuraan teitð, ja ellen voikaan opastaa teitð kapteeni Grantin jðljille, niin saatan teidðt ainakin hðnen laivansa haaksirikkopaikalle. -- Kiitos, Ayrton, Glenarvan vastasi. -- Yksi ainoa kysymys, mylord. -- Kysykðð, ystðvðni. -- Missð te tapaatte _Duncanin_? -- Melbournessa, ellei meidðn tarvitse marssia Australian halki toiselle rannikolle saakka. Jos taas etsiskelymme ulottuu sinne asti, niin tavataan itðrannikolla. -- Kuinka sen kapteeni...? -- Sen kapteeni odottaa mððrðystðni Melbournen satamassa. -- Hyvð, mylord, luottakaa minuun. -- Niin luotankin, Ayrton, Glenarvan vastasi. _Duncanin_ matkustajat kiittivðt lðmpimðsti _Britannian_ perðmiestð. Etenkin kapteeni Grantin lapset kohtelivat hðntð mitð herttaisimmin. Kaikki olivat hyvillððn hðnen pððt—ksestððn, lukuunottamatta irlantilaista, joka menettðisi hðnessð ðlykkððn ja uskollisen apulaisen. Mutta Paddy ymmðrsi kuinka tðrkeðnð Glenarvanin tðytyi pitðð perðmiehen mukaantuloa eikð vðittðnyt vastaan. Glenarvan pyysi hðntð varustamaan kulkuneuvot matkaa varten Australian halki, ja kun sopimus oli tehty ja Ayrtonille ilmoitettu, milloin taas tavattaisiin, palasivat matkustajat laivalle. Paluu tapahtui hilpeðn mielialan vallitessa. Kaikki oli muuttunut. Kaikki epðr—inti hðlvennyt. Uljaiden etsij—iden ei tarvinnut enðð kulkea umpimðhkððn pitkin tðtð 37. leveysasteen linjaa. Harry Grant, siitð ei voinut olla epðilystð, oli pelastunut tðlle mantereelle ja jokainen tunsi sydðmessððn sitð tyydytystð, jonka epðtiedon jðlkeen saatu varmuus antaa. Suotuisissa oloissa saattoi _Duncan_ kahden kuukauden kuluttua laskea Harry Grantin Skotlannin rannalle! Kun John Mangles kannatti ehdotusta, ettð matkustajat yrittðisivðt kulkea Australian halki, hðn oletti tðllð kertaa saavansa seurata retkikunnan mukana. Hðn neuvottelikin siitð Glenarvanin kanssa. Hðn esitti monia syitð tðmðn toivomuksensa tueksi, kiintymystðnsð lady Helenaan ja lordiin itseensð, hy—dyllisyyttððn matkueen jðrjestðjðnð ja tarpeettomuuttaan _Duncanin_ kapteenina, sanalla sanoen senkin seitsemðn pðtevðð perustetta, paitsi tietenkin sitð kaikkein pðtevintð, jonka Glenarvan tiesi muutenkin. -- Yksi ainoa kysymys, John, Glenarvan sanoi. -- Luotatteko ehdottomasti apulaiseenne? -- Tinkimðttð, John Mangles vastasi. -- Tom Austin on hyvð merimies. Hðn vie _Duncanin_ mððrðpaikkaansa, korjauttaa sen taitavasti ja tuo sen mððrðpðivðnð minne kðsketððn. Torp on tðsmðllinen velvollisuuden ja kurin mies. Hðn tðyttðð aina saamansa kðskyn tarkasti ja vitkastelematta. Te voitte siis, mylord, luottaa hðneen niin kuin minuun itseeni. -- Asia on siis sovittu, John, Glenarvan vastasi, -- te tulette meidðn mukaamme; sillð onhan hyvð, hðn lisðsi hymyillen, -- ettð te olette lðsnð, kun l—ydðmme Mary Grantin isðn. -- Voi, mylord! ... John Mangles mutisi. Enempðð hðn ei saanut sanotuksi. Hðn tunsi hetkeksi kalpenevansa ja tarttui lordi Glenarvanin hðnelle ojentamaan kðteen. Seuraavana pðivðnð John Mangles palasi kirvesmiehen ja elintarvikkeita kuljettavien matruusien kanssa Paddy O'Mooren maatilalle. Oli jðrjestettðvð kulkuneuvot yksissð tuumin irlantilaisen kanssa. Koko perhe odotti hðntð valmiina ty—skentelemððn hðnen mððrðystensð mukaan. Ayrton oli mukana eikð sððstðnyt kokemukseensa perustuvia neuvoja. Paddy ja hðn olivat yhtð mieltð siitð, ettð naismatkustajien piti matkata hðrkðvankkureissa ja miesten ratsain. Paddy otti toimittaakseen juhdat ja vankkurit. Vankkurit olivat kuusi ja puoli metrið pitkðt, —ljykangaskatoksella varustetut; py—rðt, joita oli neljð, olivat umpinaiset puukiekot, ilman puolia ja vanteita. Vankkurien etupðð, joka oli hyvin kaukana takapððstð, oli yhdistetty niihin alkeellisella laitteella, joka ei sallinut ðkkikððnn—ksið. Etupððhðn oli kiinnitetty kahdenkymmenenviiden metrin pituinen aisa; kahden puolen sijoitettaisiin kuusi hðrkðð parittain, kolme kummallekin puolelle. Nðin valjastetut hðrðt vetivðt vankkureita niska- ja hartiavoimalla, sillð ies oli kiinnitetty niskaan ja kaulahihna rautanalkilla ikeeseen. Kapean, pitkðn, heiluvan, tieltð helposti luisuvan kulkuneuvon ohjaamiseen ja valjakon ajamiseen kepin avulla vaadittiin suurta taitoa. Mutta Ayrton oli jo harjaantunut siihen irlantilaisen maatilalla, ja Paddy meni takuuseen hðnen taidostaan. Hðn toimi siis ajurina. Glenarvan pyysi hðntð varustamaan kulkuneuvot matkaa varten Australian halki, ja kun sopimus oli tehty jð Ayrtonille ilmoitettu, milloin taas tavattaisiin, palasivat matkustajat laivalle. Kun vankkureissa ei ollut jousia, ne olivat tietenkin epðmukavat; mutta siihen tðytyi tyytyð. Kun John Mangles ei voinut niiden k—mpel—lle rakenteelle mitððn, hðn piti huolen siitð, ettð sisðpuoli olisi mahdollisimman viihtyisð. Ensinnðkin se jaettiin lautaseinðllð kahteen osastoon. Taakse pððtettiin sijoittaa ruokavarat, matkatavarat ja Olbinettin kantokeitti—. Etuosa kuuluisi kokonaan naismatkustajille. Kirvesmiehen kðsissð tðmð osasto muodostui mukavaksi, paksulla matolla verhotuksi kamariksi, jossa oli peilip—ytð ja kaksi vuodetta, toinen lady Helenalle, toinen Mary Grantille. Tarvittaessa saattoi etuosaston sulkea paksuilla nahkaverhoilla suojaksi —iden viileyttð vastaan. Hðtðtilassa voivat miehetkin saada siellð turvaa rankkasateiden aikana; mutta levðhdyspaikoille oli heitð varten varattu teltta. John Mangles koetti ahtaaseen tilaan saada mahtumaan kaikki molemmille naisille tarpeelliset kapineet ja onnistui siinð. Lady Helenan ja Mary Grantin ei tarvinnut tðssð py—rillð liikkuvassa kammiossa ylenmððrin ikðv—idð _Duncanin_ mukavia hyttejð. Miesmatkustajien varusteet olivat yksinkertaisempia: seitsemðn voimakasta hevosta varattiin lordi Glenarvanille, Paganelille, Robert Grantille, MacNabbsille, John Manglesille ja molemmille matruuseille, Wilsonille ja Mulradylle, jotka seurasivat isðntððnsð tðllð uudella retkellð. Ayrtonilla oli oma paikkansa vankkurien ajopenkillð, ja Olbinett, jota ratsastaminen ei houkutellut, valmistautui kernaasti matkustamaan tavaraosastossa. Hevoset ja hðrðt olivat laitumella tilan niityillð ja sieltð helposti saatavissa koolle lðhd—n hetkellð. Kaikki varattuaan ja annettuaan viimeiset ohjeet kirvesmiehelle John Mangles palasi laivalle irlantilaisen perheen kanssa, joka halusi kðydð tervehtimðssð lordi Glenarvania. Ayrton oli katsonut sopivaksi tulla heidðn mukaansa, ja kello neljðn aikaan John nousi seuralaisineen _Duncanin_ kannelle. Heidðt otettiin vastaan avosylin. Glenarvan tarjosi heille pðivðllistð laivallaan. Hðn ei tahtonut olla kohteliaisuudessa huonompi, ja hðnen vieraansa ottivat mielellððn vastaan korvauksen australialaisesta vieraanvaraisuudestaan laivan salongissa. Paddy O'Moore oli ihmeissððn. Hyttien kalusto, verhoilu, koko vaahtera- ja palisanteripuinen sisustus herðtti hðnen ihailuaan. Ayrton sitð vastoin antoi nðille kallisarvoisille ylellisyyksille vain niukan tunnustuksen. Mutta _Britannian_ toinen perðmies katsahti alusta sen sijaan enemmðn merikuntoisuuden kannalta; hðn tarkasti sen lastiruuman pohjaa my—ten; laskeutui konehuoneeseen; tutki konetta, kysyi sen voimaa ja hiilenkulutusta; kðvi sen hiiliruumissa, muonasðili—issð, ruutivarastossa ja osoitti erikoista harrastusta sen asevarastoon, keulapakkaan sijoitettuun kanuunaan ja tðmðn kantavuuteen. Glenarvan oli tðssð tekemisissð asiantuntijan kanssa; sen hðn saattoi hyvin huomata Ayrtonin erikoisista kysymyksistð. Vihdoin tðmð pððtti kiertelynsð tarkastamalla mastot ja taklauksen. -- Teillð on tðssð komea laiva, mylord, hðn sanoi. -- Ennen kaikkea hyvð laiva, Glenarvan vastasi. -- Kuinka suuri sen tonnimððrð on? -- Kaksisataakymmenen tonnia. -- Erehtyisink— paljon, Ayrton lisðsi, -- olettaessani, ettð _Duncan_ pððsee hyvinkin viisitoista solmua tðydessð h—yryssð? -- Sanokaa seitsemðntoista, John Mangles lausui, -- niin osutte oikeaan. -- Seitsemðntoista! Ayrton huudahti, -- mutta sittenhðn eivðt edes parhaat sotalaivat kykene saavuttamaan sitð! -- Ei ainoakaan! John Mangles vastasi. -- _Duncan_ on tosiaankin kilpa-alus, joka ei antaisi periksi missððn kilpailussa. -- Eik— siilonkaan, kun se kðyttðð ainoastaan purjeita? Ayrton kysyi. -- Ei silloinkaan. -- No niin, mylord, ja te kapteeni, Ayrton lausui, -- sallikaa laivoja ymmðrtðvðn merimiehen onnitella teitð. -- Hyvð on, Ayrton, Glenarvan vastasi, -- jððkðð siis laivallemme, ja vain teistð riippuu, saatteko tðmðn laivan haltuunne. -- Minðpð ajattelen asiaa, mylord, perðmies vastasi yksinkertaisesti. Tðllð hetkellð Olbinett tuli ilmoittamaan lordille, ettð pðivðllinen oli katettu. Glenarvan ja hðnen vieraansa siirtyivðt perðsalonkiin. -- álykðs mies, tuo Ayrton, Paganel sanoi majurille. -- Liiankin ðlykðs! murahti MacNabbs, jota -- tðysin syyttð, se tðytyy sanoa -- toisen perðmiehen kasvot ja eleet eivðt miellyttðneet. Aterian aikana Ayrton kertoi mielenkiintoisia seikkoja Australian mantereesta, jonka hðn tunsi erinomaisesti. Hðn tiedusti, kuinka monta matruusia lordi Glenarvan ottaisi mukaan retkelle. Kuultuaan, ettð vain kaksi heistð, Mulrady ja Wilson, tulisivat mukaan, hðn nðytti hðmmðstyneeltð. Hðn kehotti Glenarvania valitsemaan joukkonsa _Duncanin_ parhaista merimiehistð. Olipa hðn tðssð suhteessa niin itsepðinen, ettð sen olisi sivumennen sanoen pitðnyt haihduttaa kaikki epðluulo majurin mielestð. -- Mutta, Glenarvan sanoi, -- onko matkamme Etelð-Australian poikki siis jossakin suhteessa vaarallinen? -- Ei laisinkaan, Ayrton kiiruhti vastaamaan. -- No, jðttðkððmme siis laivalle niin paljon vðkeð kuin mahdollista. _Duncanin_ purjeita hoitamaan ja sitð korjaamaan tarvitaan miehið. Ennen kaikkea on tðrkeðtð, ettð se on tðsmðllisesti mððrðpaikalla, joka sille tuonnempana ilmoitetaan. álkððmme siis vðhentðk— sen miehist—ð. Ayrton nðytti ymmðrtðvðn lordi Glenarvanin huomautuksen eikð inttðnyt enempðð. Illan tullen erosivat skotlantilaiset ja irlantilaiset. Ayrton ja Paddy 0'Mooren perhe palasivat kartanoonsa. Hevosten ja vankkurien oli mððrð olla valmiina huomiseksi. Lðht— mððrðttiin kello kahdeksaksi aamulla. Lady Helena ja Mary Grant suorittivat sitten viimeiset matkavarustelunsa. Ne olivat lyhyet ja varsinkin mutkattomammat kuin Jacques Paganelin. Tiedemies kðytti osan y—tð kiertððkseen auki, puhdistaakseen ja taas kiertððkseen kiinni kaukoputkensa laseja. Niinpð hðn nukkui vielð seuraavana aamuna varhain, kun majuri kaikuvalla ððnellð herðtti hðnet. Tavarat oli jo kuljetettu maatilalle John Manglesin toimesta. Vene odotti retkelðisið, jotka astuivat siihen ripeðsti. Nuori kapteeni antoi viimeiset ohjeensa Tom Austinille, kðski hðnen ehdottomasti odottaa lordi Glenarvanin mððrðyksið Melbournessa ja noudattaa niitð tðsmðllisen tarkasti, mitð ne sisðltðisivðtkin. Vanha merimies vastasi John Manglesille, ettð hðneen saattoi luottaa. Laivavðen puolesta hðn toivotti lordille menestyksekðstð retkeð. Vene lðhti, ja miehist— kajahdutti ilmoille kaikuvan hurraa-huudon. Kymmenen minuutin kuluttua vene saapui rannalle. Vðhðn my—hemmin matkustajat ehtivðt irlantilaisen maatilalle. Kaikki oli valmiina. Lady Helena oli ihastunut vankkurikammioonsa. Valtavat ajoneuvot, niiden alkeelliset py—rðt ja tukevat palkit miellyttivðt hðntð erikoisesti. Parittain valjastetut kuusi hðrkðð olivat patriarkallisen nðk—isið, mikð hðntð suuresti viehðtti. Ajokeppi kðdessð Ayrton odotti uuden isðntðnsð kðskyjð. -- Peijakas, Paganel sanoi, -- onpas siinð kulkuneuvo, joka vastaa kaiken maailman postivaunuja! En tiedð parempaa keinoa kulkea maailman ympðri silmðnkððntðjien tapaan. Talo, joka siirtyy, kulkee, pysðhtyy minne hyvðksi katsotte, voiko toivoa parempaa? Sen olivat muinaiset sarmaatit ymmðrtðneet ja matkasivat vain tðllð tavoin. -- Herra Paganel, lady Helena vastasi, -- toivon saavani ilokseni vastaanottaa teidðt salongissani. -- Niink—, rouva, tiedemies vastasi, -- sehðn on minulle suuri kunnia. Oletteko mððrðnnyt erikoisen vierailupðivðn? -- Minð olen kotona joka pðivð ystðviðni varten, lady Helena vastasi nauraen, -- ja te olette... -- Uskollisin kaikista, rouva, Paganel tðydensi ritarillisesti. Tðmðn kohteliaisuuksien vaihdon keskeytti seitsemðn tðysin satuloidun hevosen saapuminen, joita yksi Paddyn pojista talutti. Lordi Glenarvan suoritti irlantilaiselle nðiden eri tilaustensa hinnan, lisðten suuret kiitoksensa, joille kunnon siirtolainen antoi ainakin yhtð paljon arvoa kuin guineoille. Annettiin lðht—merkki. Lady Helena ja neiti Grant asettuivat osastoonsa, Ayrton istuimelleen, Olbinett vankkurien takaosaan; Glenarvan, majuri, Paganel, Robert, John Mangles ja molemmat matruusit, kaikki kivððreillð ja revolvereilla aseistettuina, nousivat ratsujen selkððn. Paddy O'Moore lausui perheensð yhteen ððneen sðestðmðnð: -- Herran huomaan! Ayrton antoi kuulua omituisen ððnnðhdyksen ja pisti kepillð pitkðð valjakkoaan. Vankkurit heilahtivat, palkit natisivat, akselit kitisivðt py—rien navoissa, ja pian oli tien kððnteessð kunnon irlantilaisen vierasvarainen maatila kadonnut nðkyvistð. VICTORIAN MAAKUNTA. Oli 22. pðivð joulukuuta 1864. Tðtð kuukautta, joka pohjoisella pallonpuoliskolla on niin kylmð, kalsea ja kostea, olisi tðllð mantereella pitðnyt nimittðð kesðkuuksi. Tðhtitieteellisesti kesð olikin alkanut jo eilen, sillð 21. pðivðnð joulukuuta oli aurinko saavuttanut Kauriin kððnt—piirin ja se viipyi taivaanrannan ylðpuolella jo muutaman minuutin vðhemmðn. Niinpð tðmð lordi Glenarvanin uusi matka oli suoritettava vuoden kuumimpana aikana ja melkein trooppisen auringon helteessð. Englantilaisia alueita tðssð Tyynen valtameren osassa nimitetððn yhteisesti Australasiaksi. Siihen kuuluu Uusi Hollanti, Tasmania, Uusi Seelanti ja muutamia lðhisaaria. Australian mannermaa taas on jaettu suuruudeltaan ja rikkaudeltaan hyvin erilaisiin, laajoihin maakuntiin. Kun luo silmðyksen Petermannin tai Preschoellin piirtðmiin uusiin karttoihin, hðmmðstyy aluksi nðiden jakojen suoraviivaisuutta. Englantilaiset ovat viivoittimella vetðneet sovinnaiset, nðitð suuria maakuntia erottavat rajat. Ne eivðt ole vðlittðneet vuorijonoista, jokien uomista, ilmaston vaihtelusta tai rotujen eroavuuksista. Nðmð siirtokunnat rajoittuvat suorakulmaisesti toinen toiseensa ja liittyvðt yhteen kuin shakkilaudan ruudut. Tðssð suorien viivojen ja suorien kulmien jðrjestelyssð nðkee maanmittarin, mutta ei maantieteilijðn kðsialan. Ainoastaan rannikkojen vaihtelevat mutkat, vuonot, lahdet, niemet ja poukamat panevat viehðttðvðllð sððnn—tt—myydellððn luonnon nimessð vastalauseensa. Tðmð shakkilaudan jðljittely kiihdytti aina ja syystð kyllð vilkasta Jacques Paganelia. Jos Australia olisi ollut Ranskan oma, niin ranskalaiset maantieteilijðt eivðt varmastikaan olisi vieneet kulmamittarin ja viivoittimen intoa nðin pitkðlle. Valtameren suuren saaren maakuntia on nykyððn luvultaan kuusi: Uusi Etelð-Wales, pððkaupunkina Sydney; Queensland, pððkaupunkina Brisbane; Victorian maakunta, pððkaupunkina Melbourne; Etelð-Australia, pððkaupunkina Adelaide; Lðnsi-Australia, pððkaupunkina Perth; ja vihdoin Pohjois-Australia, vielð ilman pððkaupunkia. Uudisasukkaita asuu ainoastaan rannikoilla. Tuskin yhtððn tðrkeðð kaupunkia on osattu perustaa kolmensadan kilometrin pððhðn sisðmaahan. Maan sisðosa, toisin sanoen se alue, joka on yhtð suuri kuin kaksi kolmannesta Euroopasta, on melkein tuntematon. Onneksi 37. leveysaste ei kulje nðiden ððrett—mien erðmaiden, luoksepððsemðtt—mien seutujen kautta, jotka jo ovat maksaneet tieteelle useita uhreja. Glenarvan ei olisi voinut uhmata niitð. Hðn oli tekemisissð vain Australian etelðisen osan kanssa, johon kuului pieni kolkka Adelaiden maakuntaa, Victorian maakunta koko leveydeltððn ja vihdoin nurinkððnnetyn kolmion muotoisen Uuden Etelð-Walesin etelðisin kðrki. Kap Bernouillista Victorian rajalle on matkaa tuskin sataa kilometrið. Se oli kahden pðivðn taival, ei enempðð, ja Ayrton arveli seuraavan pðivðn iltana pððstðvðn levolle Aspleyssð, Victorian maakunnan lðntisimmðssð kaupungissa. Alkumatkalla ovat ratsastajat ja hevoset aina innokkaita. Edellisten innosta ei ole mitððn sanomista, mutta jðlkimmðisten vauhtia nðytti olevan parasta hillitð. Jolla on pitkð matka edessððn, sen on sððstettðvð hevostaan. Niinpð pððtettiin, ettð kunakin pðivðnð kuljettaisiin keskimððrin vain neljðkymmentð, korkeintaan viisikymmentð kilometrið. Hðrðt, jotka ovat suorastaan kuin koneita, jotka menettðvðt ajassa sen, mitð voittavat tehossa, astuvat tietysti hitaasti, ja hevosten oli sovellettava vauhtinsa niiden mukaan. Vankkurit matkustajineen ja varastoineen olivat karavaanin ytimenð, sen liikkuvana linnoituksena. Ratsastajat saattoivat kuljeksia sen sivuilla, mutta eivðt milloinkaan etððntyð siitð kauas. Niinpð kun ei mitððn vakinaista marssijðrjestystð ollut sððdetty, oli jokainen vapaa tietyissð rajoissa noudattamaan omaa makuaan, metsðmiehet samoilemaan seutua, seuramiehet keskustelemaan vankkurien asukkaiden kanssa, filosofit yhdessð filosofoimaan. Paganelin, jolla oli kaikki nðmð eri ominaisuudet, olisi pitðnyt olla yhtð aikaa kaikkialla. Matka Adelaiden maakunnan kautta ei ollut millððn tavalla mielenkiintoinen. Matalia, mutta p—lyisið kunnaita, suuria aloja epðmððrðistð maaperðð, joilla siellð on yhteisnimenð "bush", luonnonniittyjð, joilla kasvavien suolapitoisten pensaiden kulmikkaita lehtið lampaat erityisesti himoitsevat, seurasi toinen toistaan peninkulmittain. Siellð tððllð nðkyi muutamia "pig's-face" nimisið, Uudelle Hollannille ominaisia sikopðisið lampaita, jotka liikuskelivat laitumella Adelaidesta rannikolle ðskettðin rakennetun sðhk—lennðtinlinjan pylvðiden vðlissð. Tðhðn saakka nðmð tasangot muistuttivat suuresti Argentiinan pampan yksitoikkoisia lakeuksia. Sama ruohoinen ja tasainen maa. Sama taivasta vasten jyrkðsti rajoittuva nðk—piiri. MacNabbs vðitti, ettei ollut vaihdettu maata; mutta Paganel vakuutti, ettð seutu muuttuisi pian. Hðn takasi, ettð saadaan nðhdð ihmeellisið asioita. Kello kolmeen mennessð vankkurit kulkivat laajan, puuttoman alueen yli, joka on tunnettu moskiittotasankona. Tiedemies sai maantieteelliseksi mielihyvðkseen todeta, ettð se ansaitsi nimensð. Mutta matkustajat ja elðimet kðrsivðt kovasti nðiden kiusallisten hy—nteisten alituisista pistoista, joita oli mahdoton vðlttðð; kirvely saatiin kuitenkin lievennetyksi mukana olleen lððkevaraston ammoniakilla. Paganel ei voinut olla toivottamatta hornan kattilaan nðitð verenhimoisia sððskið, jotka raatelivat hðnen pitkðð vartaloaan kihelm—ivillð pistoillaan. Illemmalla pððstiin seudulle, missð muutamat vehmaat akasiapensaat vilkastuttivat tasankoa; tuolla tððllð oli rykelmð valkoisia kumipuita; kauempana tuoreita py—rðnjðlkið; sitten eurooppalaista alkuperðð olevia puita, oliivi- ja sitruunapuita ja vihantia tammia sekð vihdoin aitoja hyvðssð kunnossa. Kello kahdeksan aikaan saapuivat juhdat, jouduttaen kulkuaan Ayrtonin kepin ajamina, Red Gumin asemalle. "Asemalla" tarkoitetaan sisðmaan uudistaloja, joissa kasvatetaan karjaa, Australian pððrikkautta. Karjankasvattajat, "squatters", maassa kyyh—ttðjðt, ovat saaneet nimensð englantilaisesta teonsanasta "squat", kyyh—ttðð; se onkin ensimmðinen asento, johon jokainen vaelluksiinsa nðillð aavoilla alueilla vðsynyt siirtolainen asettuu. Red Gumin asema oli pienehk— uudisasutus. Mutta Glenarvan sai siellð osakseen runsasta vieraanvaraisuutta. Nðiden yksinðisten asumusten katon alla on p—ytð alituisesti katettuna matkamiestð varten, ja australialainen uudisasukas on aina kohtelias isðntð. Seuraavana aamuna valjasti Ayrton juhtansa pðivðn valjetessa. Hðn tahtoi vielð samana iltana ehtið Victorian alueelle. Maaperð kðvi vðhitellen epðtasaisemmaksi. Jono pienið, helakanpunaisen hiekan peittðmið kunnaita aaltoili silmðnkantamattomiin. Se oli kuin suunnaton, tasangon ylle heitettv punainen vaippa, jonka poimuja tuuli paisutti, joukko valkotðplðisið, suora- ja sileðrunkoisia "malley"-kuusia levitteli oksiaan ja tummanvihreitð havujaan vehmaan ruohiston yllð, missð vilisi hilpeitð hyppyrottia. Sen jðlkeen tuli pensaita ja nuoria kumipuita kasvavia laajoja kenttið; sitten alkoivat ryhmðt olla hajanaisempia, yksinðisten pensaiden sijasta nðkyi puita, ja nyt nðhtiin ensimmðinen nðyte Australian metsistð. Victorian rajaa lðhestyttðessð muuttui maan muoto yhð tuntuvasti. Matkustajat huomasivat olevansa uudenlaisella maaperðllð. He kulkivat jðrkðhtðmðttð suoraan eteenpðin, minkððn esteen, jðrven tai vuoren pakottamatta heitð poikkeamaan syrjððn tai tekemððn kierroksia. He noudattivat kðytðnn—ssð mittausopin ensimmðistð sððnt—ð ja seurasivat poikkeuksetta lyhyintð tietð kahden pisteen vðlillð. Vðsymyksestð ja hankaluuksista ei ollut puhettakaan. Vauhti sovellettiin hðrkien verkkaisen kulun mukaan, ja vaikka nðmð tyynet elðimet eivðt marssineet nopeasti, ne eivðt ainakaan pysðhtyneet. Niinpð kuljettuaan kahtena pðivðnð lðhes sata kilometrið karavaani saapui, joulukuun 23. pðivðn illalla Aspleyhin, Victorian maakunnan ensimmðiseen kaupunkiin, joka sijaitsee 141. pituusasteen kohdalla Wimerran piirissð. Ayrton ohjasi vankkurit majataloon, joka paremman puutteessa oli saanut nimekseen _Kruunun hotelli_. Illallinen, joka oli valmistettu yksinomaan lampaanlihasta mitð moninaisimmalla tavalla, h—yrysi p—ydðllð. Sy—tiin paljon, mutta puhuttiin vielð enemmðn. Kaikki halusivat oppia tuntemaan Australian mantereen erikoisuuksia ja kyselivðt niitð uteliaasti maantieteilijðltð. Paganel oli heti valmis ja kuvaili tðtð Victorian maakuntaa, jota sanotaan Onnelliseksi Australiaksi. -- Vððrð mððritelmð! hðn sanoi. -- Olisi parempi sanoa sitð Rikkaaksi Australiaksi, sillð maiden laita on kuin ihmistenkin: rikkaus ei tee onnea. Kultakaivostensa vuoksi Australia joutui julmien ja tuhoisien seikkailijoiden haltuun. Saatte sen nðhdð, kun tulemme kulta-alueille. -- Eik— Victorian siirtokunta ole jokseenkin ðskettðin perustettu? lady Glenarvan kysyi. -- On, rouva, se ei ole vielð ollut olemassa tðyttð kolmeakymmentð vuotta. Kesðkuun 6 pðivðnð 1835, erððnð tiistaina... -- Kello neljðnnestð yli seitsemðn illalla, lisðsi majuri, jonka teki mieli nolata Paganel hðnen turhantarkkojen tietojensa vuoksi. -- Ei, vaan kymmenen minuuttia yli seitsemðn, maantieteilijð vastasi vakavasti, -- Batman ja Falckner perustivat uudisasutuksen sen lahden rannalle, missð nykyððn on suuri Melbournen kaupunki. Viidentoista vuoden aikana oli siirtokunta osana Uuden Etelð-Walesin maakuntaa ja sen pððkaupungin Sydneyn alainen. Mutta vuonna 1851 se julistettiin itsenðiseksi ja otti Victorian nimen. -- No onko se sittemmin menestynyt? Glenarvan kysyi. -- Pððtelkðð itse, jalo ystðvðni, Paganel vastasi. -- Minulla on viimeisen tilaston numerot; ajatelkoon MacNabbs mitð hyvðnsð, mutta minð en tiedð mitððn kaunopuheisempaa kuin numerot. -- Antakaa kuulua, majuri sanoi. -- No kuulkaa sitten. Vuonna 1836 Port Philippen siirtokunnassa oli kaksisataa neljðkymmentðneljð asukasta. Nykyððn Victorian maakunnan asukasluku on viisisataaviisikymmentð tuhatta. Seitsemðn miljoonaa viinik—ynn—stð tuottaa sille vuosittain satakaksikymmentðyksi tuhatta gallonaa viinið. Satakolmetuhatta hevosta kiitðð sen tasangoilla ja kuusisataaseitsemðnkymmentð viisi tuhatta kaksisataakahdeksankymmentðkaksi sarvipððtð saa elantonsa sen laajoilla laidunmailla. -- Eik— sentððn ole jonkin verran sikojakin? MacNabbs kysyi. -- On, majuri, seitsemðnkymmentðyhdeksðn tuhatta kuusisataakaksikymmentðviisi, ellei teillð ole mitððn sitð vastaan. -- Entð paljonko lampaita, Paganel? -- Seitsemðn miljoonaa sataviisitoistatuhatta yhdeksðnsataa neljðkymmentðkolme, MacNabbs. -- Niihin luettuna sekin jota paraikaa sy—mme, Paganel? -- Ei, se vðhennettynð, siitð kun on sy—ty jo kolme neljðnnestð. -- Hyvð, herra Paganel! lady Helena huudahti nauraen sydðmensð pohjasta. -- Tðytyy my—ntðð, ettð te olette valmistautunut nðihin maantieteellisiin kysymyksiin, ja tehk——n serkku MacNabbs mitð tahansa, hðn ei saa teitð lankaan. -- Mutta minun ammattiinihan kuuluu, rouva, nðiden asioiden tietðminen ja niiden ilmoittaminen teille tarvittaessa. Ja voitte uskoa minua, kun sanon, ettð tðmð omituinen maa nðyttðð meille vielð ihmeitð. -- Tðhðn saakka kuitenkaan ... huomautti MacNabbs, joka huvikseen ðrsytti maantieteilijðð saadakseen hðnet kiihtymððn. -- Odottakaa toki, maltiton majuri! Paganel huudahti. -- Tuskin on vielð jalkanne rajalla, kun jo alatte nurkua! Mutta minð sanon teille, toistan vielð kerran, ettð tðmð seutu on merkillisin maan pððllð. Sen pinnanmuodot, sen luonto, sen tuotteet, sen ilmasto, jopa sen tuleva hðviðminenkin ovat hðmmðstyttðneet ja hðmmðstyttðvðt nyt ja vastakin koko maailman tiedemiehið. Kuvitelkaa, ystðvðni, maata, jonka rannat, eikð keskus, ovat ensiksi nousseet laineista kuten jðttilðisrengas; keskiosassa kenties on puoliksi kuivunut sisðmeri; virrat kuivuvat pðivð pðivðltð; ei ole kosteutta, ei ilmassa eikð maassa; puiden lehdet kððntðvðt reunansa eikð lapansa aurinkoa kohti eivðtkð anna mitððn varjoa; puu on usein palamatonta; sateella putoaa suuria kivið; metsðt ovat matalia ja ruoho jðttimðistð; elðinkunta on kummallinen, nelijalkaisilla on nokka, kuten echidna- ja ornithorynchus-lajeilla, mikð on pakottanut luonnontieteilijðt luomaan niitð varten erikoisen uuden luokan, monotremit; kenguru hyppelee eripituisilla jaloillaan; lampailla on sianpðð; ketut loikkivat puusta puuhun; joutsenet ovat mustia; rotat tekevðt linnunpesið; "bowes-bird" avaa salonkinsa oven siivekkðille vierailleen; linnut hðmmðstyttðvðt meitð laulujensa ja kykyjensð vaihteluilla, yksi kun on kuin kello ja toinen viuhuu kuin postimiehen piiska, kolmas matkii tahkoamista, neljðs ly— sekunteja kuin kellon heiluri, viides nauraa aamulla auringon noustessa ja kuudes itkee illalla sen laskiessa! Ah! Onhan tðmð, jos mikððn, merkillistð, jðrjet—ntð seutua, arvoituksellista ja luonnotonta maata! Hyvðllð syyllðhðn siitð on kuuluisa kasvitieteilijð Grimard voinut sanoa: -- Tðllainen on Australia; jonkinlainen yleisten lakien irvikuva tai pikemminkin koko muun maailman kasvoja vasten heitetty uhma! Paganelin vuolas sanatulva ei nðyttðnyt voivan loppua. Maantieteellisen seuran kaunopuheinen sihteeri oli haltioissaan. Hðn puhui yhð edelleen liikutellen eloisasti kðsiððn ja heilutellen haarukkaa p—ytðnaapureidensa suureksi vaaraksi. Mutta vihdoin hðnen ððnensð hukkui jyliseviin hyvðhuutoihin, ja hðnen tðytyi vaieta. Tðllaisen Australian erikoisuuksien luettelon jðlkeen kukaan ei tietenkððn ajatellut kysyð hðneltð enempðð. Mutta sittenkððn majuri ei malttanut olla tyynellð ððnellððn sanomatta: -- Onko siinð kaikki, Paganel? -- Kaikkiko? Ei toki! tiedemies vastasi uudelleen innokkaasti. -- Mitð? lady Helena kysyi erittðin uteliaana. -- Onko Australiassa jotakin vielð hðmmðstyttðvðmpðð? -- On, rouva, sen ilmasto! Se vie omituisuudellaan kaikesta muusta voiton. -- Todellako? huudahdettiin. -- Minð en puhu happirikkaan ja typpik—yhðn Australian mantereen terveydellisistð ominaisuuksista; ei ole kosteita tuulia, kun pasaatituulet puhaltavat yhdensuuntaisina sen rannikoiden kanssa, ja useimmat taudit ovat tððllð tuntemattomia, lavantaudista tuhkarokkoon ja kroonisiin tauteihin saakka. -- Se ei olekaan mikððn vðhðinen etu, Glenarvan huomautti. -- Ei olekaan, mutta minð en puhu siitð, Paganel vastasi. -- Tððllð on ilmastolla erðs uskomaton ominaisuus. -- Mikð? John Mangles kysyi. -- Te ette kuitenkaan uskoisi minua. -- Pðinvastoin, kuulijat huudahtivat, ollen loukkaantuvinaan. -- No niin, se on... -- Mikð sitten? -- Siveyttð parantava. -- Siveyttð parantava? -- Niin, tiedemies vastasi vakuuttavasti. -- Siveyttð parantava. Tððllð eivðt metallit ruostu ilmassa eivðtkð ihmiset. Tððllð valkaisee puhdas ja kuiva ilma pian kaikki, pellavan ja sielut! Ja Englannissa oli varmaan huomattu tðmðn ilmaston edut, kun pððtettiin tðhðn maahan lðhettðð siveellisen parannuksen tarpeessa olevat ihmiset. -- Mitð! Onko sellaista vaikutusta todella huomattavissa? lady Glenarvan kysyi. -- On, rouva, elðimiin ja ihmisiin. -- Ettek— laske leikkið, herra Paganel? -- En ensinkððn. Hevoset ja nautaelðimet ovat tððllð huomattavan kuuliaisia. Saattehan nðhdð. -- Eihðn se ole mahdollista! -- Niin on asia. Ja tðhðn elvyttðvððn ja terveelliseen ilmaan siirretyt pahantekijðt ovat kuin uudestisyntyneitð muutamassa vuodessa. Filantroopit tuntevat tðmðn vaikutuksen. Australiassa parantuvat kaikki luonteet. -- Mutta silloin, herra Paganel, lady Helena sanoi, -- mitð tuleekaan teistð, joka olette jo niin hyvð, tðssð armoitetussa maassa? -- Erinomainen, rouva, Paganel vastasi, -- kerrassaan erinomainen! WIMERRA-JOKI. Seuraavana eli 24. pðivðnð joulukuuta lðhdettiin liikkeelle auringon noustessa. Lðmp— oli jo aikamoinen, mutta siedettðvð, tie melkein tasainen ja hevosille mukava. Matkue joutui harvanpuoleiseen viidakkoon. Hyvðn pðivðmatkan jðlkeen se illalla majoittui Valkean jðrven rannalle, jonka vesi oli suolapitoista ja juotavaksi kelpaamatonta. Siellð oli Jacques Paganelin pakko my—ntðð, ettð tðmð jðrvi ei ollut valkoinen enempðð kuin Mustameri on musta, Punainen meri punainen, Keltainen joki keltainen tai Siniset vuoret sinisið. Maantieteilijðn itserakkaus pakotti hðnet kuitenkin kovasti vðittelemððn, mutta hðnen perustelujaan ei my—nnetty pðteviksi. Olbinett valmisti illallisaterian tðsmðllisesti kuten aina; sen jðlkeen matkustajat, toiset vankkureissa, toiset teltassa, riensivðt nukkumaan huolimatta "dingojen", Australian sakaalien, valittavasta ulvonnasta. Ihana tasanko levisi Valkean jðrven toisella puolella kirjavanaan auringonkukkia. Herðtessððn seuraavana pðivðnð teki Glenarvanin ja hðnen kumppaniensa mieli kiljua ihastuksesta silmiensð eteen aukenevasta suurenmoisesta nðystð. Lðhdettiin matkaan. Ainoastaan muutamat kaukaiset kummut osoittivat maan kohoavan. Niin kauas kuin silmð kantoi oli kaikki vain ruoho- ja kukkakenttðð kevðisessð loistossaan. Hienolehtisen pellavan sinervð vivahdus suli tðlle seudulle ominaisen _acanthus_-lajin heleððn punaan. Tðtð vihannuutta elðv—ittivðt vielð monet _verbenaceae_-heimon lajit ja suolapitoinen maa peittyi vihertðvien tai punertavien, valtaiseen _salsolaceae_-heimoon kuuluvien hanhenjalkojen, maksaruohojen ja juurikkaiden alle. Ne ovat teollisuudelle hy—dyllisið kasveja, sillð niistð saa mainiota soodaa polttamalla ja tuhkaa liuottamalla. Paganel, josta kukkien keskellð tuli kasvitieteilijð, mainitsi kunkin eri lajin nimeltð eikð hðneltð, kun hðn aina halusi esittðð numeroita, jððnyt huomauttamatta, ettð Australian kasvistossa oli tðhðn saakka tavattu neljðtuhattakaksisataa lajia, jotka on jaettu sataankahteenkymmeneen heimoon. My—hemmin, kun oli nopeasti kuljettu parikymmentð kilometrið, vierivðt vankkurit korkeiden akaasia-, mimoosa- ja kukinnoltaan niin vaihtelevaisten, valkoisten kumipuumetsik—iden vðlissð. Kasvimaailma ei tðllð "spring-plainien", lðhteiden kostuttamien tasankojen seudulla ollut kiittðmðt—n pðivðnkehrðlle, vaan antoi tuoksuina ja vðreinð takaisin, mitð aurinko antoi sille sðteinð. Elðinmaailman tuotteet eivðt olleet niin moninaisia. Muutamia kasuaareja hyppeli tasangolla, mutta niitð ei pððsty lðhestymððn. Majurin onnistui kuitenkin ampua kylkeen erðstð perin harvinaista elðintð, joka on sukupuuttoon kuolemassa. Se oli "jabiru", jota englantilaiset siirtolaiset sanovat jðttilðiskurjeksi. Tðmð lintu oli puolitoista metrið korkea, ja sen musta, leveð, kartiomainen ja terðvðkðrkinen nokka oli neljðkymmentðviisi senttið pitkð. Sen pððn orvokinsiniset ja purppuranpunaiset vivahteet olivat kaulan kiiltðvðnvihreðn, kurkun hðikðisevðnvalkoisen ja pitkien sððrien helakanpunaisen vðrin rðikeðnð vastakohtana. Luonto nðytti tðhðn lintuun tuhlanneen alkuperðisten vðriensð koko varaston. Lintua ihmeteltiin kovasti, ja majuri olisi ollut pðivðn sankari, ellei pikku Robert olisi muutamaa kilometrið kauempana tavannut ja urhoollisesti tappanut erðstð oudon muotoista elðintð, joka oli puoleksi siili, puoleksi muurahaiskarhu, puolitekoinen olio kuten luomisen alkuaikojen elðimet. Sen hampaattomasta suusta roikkui venyvð, pitkð ja tahmea kieli, pyydystðen muurahaisia, jotka ovat tðmðn elðimen pððasiallisena ravintona. -- Se on muurahaispiikkisika! Paganel sanoi, antaen tðlle monotremille oikean nimen. -- Oletteko koskaan nðhnyt sellaista elðintð? -- Se on hirvittðvð! Glenarvan lausui. -- Hirvittðvð, mutta mielenkiintoinen, Paganel vastasi, -- muuten yksinomaan Australiassa elðvð, ja sitð saisi turhaan etsið mistððn muualta maailmassa. Tietenkin Paganel halusi ottaa inhottavan muurahaispiikkisian mukaan ja panna sen tavaraosastoon. Mutta Olbinett vastusti sitð niin ehdottomasti, ettð tiedemies luopui tðmðn monotremi-nðytteen sðilyttðmisestð. Tðnð pðivðnð kulkivat matkustajat 141. pituusasteen yli noin puolen asteen verran. Tðhðn saakka he olivat tavanneet vðhðn siirtolaisia, vðhðn squattereita. Maa nðytti autiolta. Alkuasukkaista ei nðkynyt varjoakaan, sillð villit heimot harhailivat pohjoisempana pitkin suunnattomia, Darlingin ja Murrayn lisðjokien kostuttamia erðmaita. Muuan omituinen nðky kiinnitti kuitenkin Glenarvanin joukon huomiota. Se sai nðhdð erððn niitð tavattoman suuria karjalaumoja, joita rohkeat yrittelijðt kuljettavat idðn vuorilta Victorian ja Etelð-Australian maakuntiin saakka. Kello neljðn aikaan iltapðivðllð John Mangles huomasi viiden kilometrin pððssð edessðpðin horisontissa kohoavan suunnattoman p—lypilven. Mistð tðmð ilmi— johtui? Sitð oli vaikea sanoa. Paganel oli taipuvainen olettamaan jotakin meteoria, jolle hðnen vilkas mielikuvituksensa jo etsi luonnollista syytð. Mutta Ayrton lopetti hðnen retkeilynsð arvailujen mailla ilmoittaen, ettð p—lyn nouseminen johtui liikkeellð olevasta karjalaumasta. Perðmies ei erehtynytkððn. Paksu pilvi lðheni. Sen keskestð kuului loputonta mððkinðð, hirnuntaa ja mylvinðð. Tðhðn karjan m—linððn sekaantui ihmisððniðkin huutojen, vihellysten ja melun muodossa. Metel—ivðstð pilvestð tuli esiin muuan mies. Hðn oli tðmðn nelijalkaisten armeijan ylijohtaja. Glenarvan meni hðntð vastaan, ja tuttavuutta tehtiin kursailuitta. Johtaja tai, kðyttððksemme hðnen oikeaa arvonimeððn "stock-keeper", omisti itse osan karjaa. Hðn oli nimeltððn Sam Machell ja tuli todellakin itðmaakunnista ja oli matkalla Portlandin lahtea kohti. Hðnen karjaansa kuului kaksitoistatuhatta seitsemðnkymmentðviisi pððtð eli tuhat nautaa, yksitoistatuhatta lammasta ja seitsemðnkymmentðviisi hevosta. Kaikki nðmð elðimet oli ostettu laihoina Sinivuorten tasangoilla ja vietiin lihotettaviksi Etelð-Australian reheville laitumille, missð ne taas myytðisiin suurella voitolla. Niinpð Sam Machell saattoi hy—tyð seitsemðntuhatta viisisataa puntaa voittaessaan kaksi puntaa naudalta ja puoli puntaa lampaalta. Se oli suuri yritys. Mutta millaista kðrsivðllisyyttð, millaista tarmoa tarvittiinkaan tðmðn vastahakoisen lauman viemiseksi mððrðpaikkaan ja millaisia vaivoja pitikððn kestðð! Tðstð ankarasta ammatista saatu voitto oli raskaasti ansaittu! Sam Machell kertoi muutamalla sanalla tarinansa, karjan jatkaessa matkaansa mimoosametsik—iden vðlissð. Lady Helena, Mary Grant ja ratsastajat olivat laskeutuneet maahan ja kuuntelivat stock-keeperin kertomusta tuuhean kumipuun siimeksessð istuen. Karjakauppias oli lðhtenyt matkalle seitsemðn kuukautta sitten. Hðn pððsi noin viisitoista kilometrið pðivðssð, ja hðnen pitkð matkansa kestðisi vielð kolme kuukautta. Hðnellð oli mukanaan apureina tðssð ty—lððssð puuhassa kaksikymmentð koiraa ja kolmekymmentð miestð, joista viisi mustaa, erinomaisen taitavia l—ytðmððn eksyneiden elðinten jðljet. Kuudet vankkurit seurasivat armeijaa. Varustettuina "stock-whipeillð", ruoskilla, joiden varsi oli noin puolimetrinen ja siima kolme metrið pitkð, ajajat marssivat rivien vðlissð palauttaen usein hðiriytyvðn jðrjestyksen, koirien keveðn ratsuvðen kirmaillessa sivustoilla. Matkustajat ihmettelivðt karjassa aikaansaatua kuria. Eri rodut kulkivat erillððn, sillð naudat ja villit lampaat eivðt tule hyvin toimeen keskenððn; edelliset eivðt suostu milloinkaan laitumeen, jonka poikki jðlkimmðiset ovat liikkuneet. Sen vuoksi oli pakko sijoittaa naudat etupððhðn, missð ne kulkivat kahteen pataljoonaan jaettuina. Niitð seurasi viisi rykmenttið lampaita kahdenkymmenen ajajan komennossa, ja hevoskomppania oli jðlkijoukkona. Sam Machell selitti kuulijoilleen, ettð armeijan oppaina eivðt olleet koirat eikð miehet, vaan sonnit, ðlykkððt "leaderit", joiden etevðmmyyden niiden kumppanit tunnustivat. Ne marssivat eturivissð, juhlallisen arvokkaina, noudattaen vaistomaisesti oikeaa suuntaa, syvðsti vakuuttuneina oikeudestaan kunnioittavaan kohteluun. Niitð kohdeltiin hellðvaroen, sillð karja totteli nðitð johtajia empimðttð. Jos niiden pððhðn pðlkðhti pysðhtyð, siihen oikkuun tðytyi mukautua, ja turhaa olisi ollut yrittðð liikkeelle levðhdyksen jðlkeen, elleivðt ne itse antaneet lðht—merkkið. Muutamat stock-keeperin lisððmðt yksityiskohdat tðydensivðt kertomusta tðstð retkestð, joka olisi ansainnut olla itse Ksenofonin kuvaama, ellei suorastaan johtama. Niin kauan kuin armeija marssi tasangolla, oli kaikki hyvin. Vðhðn hankaluutta, vðhðn vaivaa. Elðimet s—ivðt kulkiessaan, sammuttivat janonsa laidunten monista puroista, nukkuivat y—n, marssivat pðivðn ja kokoontuivat kuuliaisesti koirien haukunnasta. Mutta mantereen suurissa metsissð, eukalyptus- ja mimoosametsik—iden kautta kuljettaessa vaikeudet lisððntyivðt. Komppaniat, pataljoonat ja rykmentit sekaantuivat tai hajaantuivat, ja niiden uudelleenjðrjestðmiseen meni pitkð aika. Jos onnettomuudeksi joku "leader" sattui eksymððn, se tðytyi l—ytðð kaikin mokomin yleisen hajaannuksen vðlttðmiseksi, ja mustilta meni usein monta pðivðð nðihin vaikeisiin etsiskelyihin. Jos sattui suuria sateita, laiskat elðimet heittðytyivðt liikkumattomiksi, ja ankarat ukonilmat synnyttivðt pelosta mielipuolten elðinten joukossa sekasortoista pakokauhua. Tarmokkaalla toimellaan stock-keeper oli kuitenkin suoriutunut nðistð yhð uusiutuvista vaikeuksista. Hðn marssi; kilometri kilometriltð oli pððsty eteenpðin; tasankoja, metsið, vuoria oli jððnyt selðn taakse. Mutta jokien yli mentðessð oli monen muun ominaisuuden lisðksi tarpeen se suuri ominaisuus, jota sanotaan mielenmaltiksi ja joka kestðð kaikki koettelemukset, niin etteivðt tunnit tai pðivðt eivðtkð edes viikot saa sitð masentaa. Kerrankin oli stock-keeperin pysðhdyttðvð erððn virran eteen, jonka yli ei suinkaan ollut mahdoton kulkea, vaikka ei ollut kuljettu. Este johtui yksinomaan karjan itsepðisyydestð; elðimet tekivðt tenðn. Sonnit haistelivat vettð ja kððntyivðt takaisin. Lampaat pakenivat joka suuntaan, mutta eivðt vain menneet veteen. Odotettiin y—tð lauman ajamiseksi jokeen; se ei onnistunut. Heitettiin vðkisin veteen karitsoita, mutta emðt eivðt uskaltaneet mennð perðssð. Koetettiin houkutella laumaa kiusaamalla sitð janolla useita pðivið; karja oli juomatta, mutta ei hievahtanut. Vietiin karitsat toiselle rannalle toivossa, ettð emðt tulisivat yli nðiden mððkynðstð; karitsat mððkyivðt, mutta emðt eivðt lðhteneet toiselta rannalta. Sitð kesti kuukauden pðivðt eikð stock-keeper enðð tiennyt, mitð tehdð mððkyvðllð, hirnuvalla ja mylvivðllð laumallaan. Silloin erððnð pðivðnð, ilman syytð, oikusta, ei tiedetð minkð vuoksi, meni erðs osasto joen yli, ja silloin syntyi uusi pulma estðð laumaa sy—ksymðstð siihen sikinsokin. Riveissð syntyi epðjðrjestystð ja paljon elðimið hukkui koskiseen virtaan. Nðin kertoili Sam Machell. Sillð vðlin oli suuri osa laumasta marssinut ohi hyvðssð jðrjestyksessð. Hðnen oli aika palata armeijansa kðrkeen valitsemaan parhaita laidunmaita. Hðn lausui siis jððhyvðiset lordi Glenarvanille, nousi mainiolle maatiaisratsulleen, jota yksi hðnen miehistððn piteli suitsista, ja kðtteli sydðmellisesti kaikkia. Hetken kuluttua hðn oli kadonnut p—lypilveen. Vankkurit jatkoivat pðinvastaiseen suuntaan hetkeksi keskeytynyttð matkaansa ja pysðhtyivðt vasta illalla Talbot-vuoren juurelle. Paganel huomautti nyt sopivasti, ettð oli 25. pðivð joulukuuta, siis joulupðivð, jota englantilaisissa perheissð on tapana viettðð niin juhlallisesti. Mutta muonamestari ei ollut sitð unohtanut, ja teltassa tarjottu runsas illallinen tuotti hðnelle aterioitsijoiden vilpitt—mðt kiitokset. Tðytyykin sanoa, ettð Olbinett oli todella tehnyt ihmeitð. Hðn oli loihtinut varastostaan esille erinðisið eurooppalaisia ruokalajeja, joita harvoin tavataan Australian erðmaissa. Poronsððrtð, suolattua naudanlihaa, savustettua lohta, ohra- ja kaurakakkuja, teetð mielin mððrin, viskið runsaasti ja muutamia pulloja portviinið kuului tðhðn hðmmðstyttðvððn ateriaan. Olisi voinut luulla olevansa Malcolmin linnan suuressa ruokasalissa keskellð Skotlannin ylðmaita. Tðstð juhlasta ei tosiaankaan puuttunut mitððn, inkivððriliemestð jðlkiruoan pikkutorttuihin saakka. Yhtðkaikki katsoi Paganel velvollisuudekseen liittðð ateriaan lðhist—kumpujen rinteillð kasvavien villien appelsiinipuiden hedelmið. Alkuasukkaiden kesken niillð on nimenð "moccady"; appelsiinit olivat jokseenkin mauttomia, mutta niiden siemenet purtuina kirpeitð kuin cayennen-pippuri. Rakkaudesta tieteeseen pureksi maantieteilijð niitð niin tunnollisesti, ettð hðnen kitalakeaan alkoi polttaa eikð hðn kyennyt vastaamaan majurin kysymyksiin australialaisten jðlkiruokien erikoisominaisuuksista. Seuraavana eli 26. pðivðnð joulukuuta ei tapahtunut mitððn mainitsemisen arvoista. Tavattiin Norton-puron ja vðhðð my—hemmin puoleksikuivuneen Mackenzie-joen lðhteet. Sðð oli edelleen poutainen ja lðmp— varsin siedettðvð; tuuli puhalsi etelðstð ja vilvoitti ilmaa kuten pohjoistuuli olisi tehnyt pohjoisella pallonpuoliskolla, mistð Paganel huomautti ystðvðlleen Robert Grantille. -- Se on onnellinen seikka, hðn lisðsi, -- sillð keskilðmp— on suurempi etelðisellð kuin pohjoisella pallonpuoliskolla. -- Minkð vuoksi? poika kysyi. -- Minkðk— vuoksi? Paganel vastasi. -- Etk— sinð ole koskaan kuullut puhuttavan, ettð maa on talvella lðhempðnð aurinkoa? -- Olen, herra Paganel. -- Ja ettð talven kylmyys johtuu vain auringonsðteiden vinoudesta? -- Sen tiedðn. -- No, poikani, juuri tðstð syystð on etelðisellð pallonpuoliskolla lðmpimðmpðð. -- Sitð minð en ymmðrrð, Robert vastasi silmðt suurina. -- Ajattelehan, Paganel selitti, -- kun meillð on talvi Euroopassa, mikð vuodenaika on silloin tððllð Australiassa, vastapuolella? -- Kesð, Robert vastasi. -- No, koska juuri tðnð vuodenaikana maa on lðhinnð aurinkoa ... ymmðrrðtk—? -- Ymmðrrðn... -- Niin on etelðisten seutujen kesð tðmðn lðheisyyden vuoksi kuumempi kuin pohjoisten seutujen kesð. -- Aivan oikein, herra Paganel. -- Niinpð kun sanotaan, ettð aurinko on lðhinnð maata 'talvella', pitðð se paikkansa vain meillð, jotka asumme pohjoisella pallonpuoliskolla. -- Sitð minð en ollut tullut ajatelleeksi, Robert my—nsi. -- Mutta nyt, poikani, ðlð enðð unohda sitð! Robert otti kernaasti vastaan tðmðn pienen opetuksen maailmanrakenteesta ja sai sitten tietðð, ettð keskilðmp— Victorian maakunnassa on kaksikymmentðkolme astetta Celsiusta. Illalla retkikunta majoittui kahdeksan kilometrin pððhðn Lonsdale-jðrven rannalta, pohjoisessa kohoavan Drummont-vuoren ja Dryden-vuoren vðlillð, jonka matalahko huippu kohosi etelðisellð taivaanrannalla. Seuraavana pðivðnð kello yhdentoista aikaan vankkurit saapuivat Wimerra-joen rannalle, 143. meridiaanin kohdalle. Lðhes kilometrin levyinen joki virtasi kirkaspintaisena korkeiden kumi- ja akaasiapuu-reunusten vðlissð. Muutamat komeat myrttipuut, muiden muassa _Metrosideros speciosa_, kohotti viiden metrin korkeuteen pitkið ja riippuvia punaisilla kukilla koristettuja oksiaan. Tuhansia lintuja, keltasirkkuja, peipposia, kultasiipisið kyyhkysið, puhumattakaan puheliaista papukaijoista, pyrðhteli vihreðssð lehvist—ssð. Alhaalla vedenkalvossa uiskenteli joukko mustia joutsenia arkoina ja luoksepððsemðtt—minð. Tðmð Australian jokien _rara avis_, harvinainen lintu, katosi pian Wimerran mutkiin, jotka oikullisina kostuttivat viehðttðvðð seutua. Vankkurit olivat pysðhtyneet ruohikolle, jonka reunat riippuivat vilisevðn veden yllð. Ei ollut lauttaa, ei siltaa. Tðytyi kuitenkin pððstð yli. Ayrton otti etsiðkseen sopivan kahlaamon. Puolta kilometrið ylempðnð joki tuntui hðnestð matalammalta, ja siltð kohtaa hðn pððtti mennð toiselle rannalle. Eri kohdilta tunnustellessa todettiin vain vajaa metri vettð. Vankkureilla saattoi siis ilman suurta vaaraa uskaltaa tðhðn syvyyteen. -- Eik— ole muuta keinoa pððstð tðmðn joen poikki? Glenarvan kysyi perðmieheltð. -- Ei, mylord, Ayrton vastasi, -- mutta tðmð kahlaamo ei minusta nðytð vaaralliselta. Me suoriudumme siitð kyllð. -- Onko lady Glenarvanin ja neiti Grantin noustava pois vankkureista? -- Ei millððn muotoa. Minun juhtani ovat tukevajalkaisia, ja minð otan pitððkseni ne oikeassa suunnassa. -- Hyvð on, Ayrton, Glenarvan vastasi, -- minð luotan teihin. Ratsumiehet asettuivat raskaiden vaunujen ympðrille, sitten ajettiin pððttðvðsti jokeen. Tavallisesti tðllaisten kahlaamoiden yli yritettðessð ympðr—idððn vankkurit tyhjillð tynnyreillð, jotka kannattavat niitð veden pinnalla. Mutta tððllð ei ollut moista uimavy—tð saatavissa; tðytyi siis luottaa taitavan Ayrtonin ohjaamien juhtien ðlyyn. Kuskipenkillð istuen Ayrton ohjasi valjakkoa; majuri ja molemmat matruusit kahlasivat vuolaan virran yli muutamia metrið edellð. Glenarvan ja John Mangles pysyttelivðt kahden puolen vankkureita valmiina auttamaan naisia; Paganel ja Robert olivat jðlkijoukkona. Kaikki kðvi hyvin Wimerran keskikohdalle saakka. Mutta silloin vesi syveni ja nousi yli py—rðnkehien. Juhdat joutuivat pois suunnasta, ja kun jalka ei enðð tavoittaisi pohjaa, ne voisivat vetðð kieppuvat ajoneuvot mukanaan. Ayrton uhrautui rohkeasti; hðn heittðytyi veteen ja tarttuen juhtien sarviin sai elðimet jðlleen oikeaan suuntaan. Tðllð hetkellð sattui muuan uhkaava vaara, jota oli mahdoton aavistaa; kuului rðtinðð, ja vankkurit kallistuivat huolestuttavalla tavalla; vesi ulottui jo naisten jalkoihin, ja koko laitos alkoi liukua sivulle huolimatta Glenarvanin ja John Manglesin yrityksistð tukea sitð. Se oli tuskallinen hetki. Onneksi valjakon voimakas nykðisy sai vankkurit vastaisen rannan t—rmðlle. Juhdat ja hevoset saivat kohoavasta rinteestð jðlleen tukevan jalansijan, ja pian olivat ihmiset ja elðimet turvassa toisella rannalla yhtð tyytyvðisinð kuin likomðrkinðkin. Mutta onnettomuudessa oli vankkurien etuosa murtunut, ja Glenarvanin hevonen oli menettðnyt etujalkojensa kengðt. Tðmð tapaturma vaati viipymðt—ntð korjausta. Matkailijat katselivat toisiaan neuvottomina, kunnes Ayrton tarjoutui lðhtemððn Black Pointin asemalle, neljððkymmentð kilometrið pohjoiseen, noutamaan seppðð. -- Menkðð, menkðð, kunnon Ayrton, lordi Glenarvan sanoi hðnelle. -- Paljonko aikaa tarvitsette pððstðksenne sinne ja tullaksenne takaisin? -- Ehkð noin viisitoista tuntia, Ayrton vastasi, -- mutta en enempðð. -- Lðhtekðð siis, ja teidðn paluutanne odottaessa me majoitumme Wimerran rannalle. Wilsonin hevosella ratsastaen katosi perðmies tuuhean mimoosalehvist—n taakse. BURKE JA STUART. Loppuosa pðivðð kðytettiin keskusteluun ja kðvelyihin. Jutellen ja ihmetellen kðvelivðt matkalaiset pitkin Wimerran rantoja. Tuhkanharmaita kurkia ja iibis-lintuja lðhti kðheðsti kirkuen lentoon heidðn lðhestyessððn. Satiinilintu piiloutui villin viikunapuun latvalehvist——n, kuhankeittðjðt ja kðrpðssiepot pyrðhtelivðt liljakasvien uhkeiden varsien vðlissð, jððlinnut jðttivðt tavallisen kalastelunsa, kun taas koko papukaijojen sivistyneempi heimo, seitsemðn vðrin koristama "blue-mountain", punapðinen, keltakurkkuinen pieni "roschill", ja puna- ja sinih—yheninen "lori" jatkoivat huumaavaa l—rp—ttelyððn kukkivien kumipuiden latvoissa. Milloin maaten nurmikolla solisevan veden rannalla, milloin umpimðhkððn kuljeksien mimoosapensaiden vðlissð ihailivat kðvelijðt tðtð kaunista luontoa pðivðnlaskuun saakka. Lyhyen hðmðrðn jðlkeen heidðt yllðtti y— lðhes kilometrin pððssð majapaikasta. He palasivat sinne, mutta oppaana ei ollut Pohjantðhti, jota etelðisellð pallonpuoliskolla ei nðy, vaan Etelðn Risti, joka loisti taivaanlaen ja horisontin puolivðlissð. Olbinett oli kattanut illallisen telttaan. Istuttiin p—ytððn. Aterian huippukohtana oli Wilsonin ovelasti tappamien papukaijojen lihasta valmistettu erððnlainen muhennos, jossa muonamestari oli osoittanut taitonsa. Illallisen jðlkeen nousi kysymys, kuka keksisi sopivan syyn, minkð vuoksi nðin kauniin illan ensi tunteina ei mentðisi levolle. Lady Helena lausui julki kaikkien toivomuksen pyytðessððn Paganelia kertomaan suurten Australian tutkijoiden historian, minkð hðn jo kauan sitten oli luvannut tehdð. Paganel suostui siihen mielellððn. Hðnen kuulijansa asettuivat uhkean banksian juurelle; sikarien savu kohosi pian pimeððn peittyvððn lehvist——n saakka, ja maantieteilijð ryhtyi viipymðttð kertomaan tyhjentymðtt—mððn muistiinsa luottaen. -- Te muistatte, ystðvðni, eikð ainakaan majuri liene sitð unohtanut, kerran _Duncanilla_ esittðmðni l—yt—retkeilij—iden luettelon. Kaikista niistð, jotka koettivat tunkeutua mantereen sisðosiin, onnistui vain neljðn kulkea sen halki etelðstð pohjoiseen tai pohjoisesta etelððn. Ne ovat: Burke vuonna 1860 ja 1861; MacKinlay vuonna 1861 ja 1862; Ladsborough vuonna 1862 ja Stuart niin ikððn vuonna 1862. MacKinlaysta ja Landsboroughista minulla ei ole paljon sanomista. Edellinen samosi Adelaidesta Carpentaria-lahdelle, jðlkimmðinen Carpentaria-lahdelta Melbourneen, kumpikin australialaisten komiteoiden lðhettðmðnð etsimððn Burkea, joka oli jððnyt sille tielleen eikð koskaan palannutkaan. Burke ja Stuart ovat ne kaksi rohkeaa l—yt—retkeilijðð, joista aion teille puhua, ja nyt aloitankin ilman pitempið esipuheita. Melbournen kuninkaallisen seuran lðhettðmðnð lðhti eronsaanut irlantilainen upseeri, Castlemainen entinen poliisipððllikk—, nimeltð Robert O'Hara Burke, matkalle 20. pðivðnð elokuuta 1860. Hðnellð oli mukanaan yksitoista miestð, William John Wills, nuori, etevð tðhtitieteilijð, tohtori Beckler, kasvitieteilijð Gray, King, nuori sotilas Intian armeijasta, Landells, Brahe ja useita sepoy-sotamiehið. Kaksikymmentðviisi hevosta ja kaksikymmentðviisi kamelia kuljetti retkeilij—itð, heidðn tavaroitaan ja kahdeksaksitoista kuukaudeksi varattua muonaa. Retkikunnan oli mððrð pyrkið Carpentaria-lahdelle, pohjoisrannikolle, seuraten aluksi Cooper-jokea. Vaivattomasti se pððsi Murrayn ja Darlingin yli ja saapui Menindien asemalle, siirtoloiden rajalle. Matkalla oli havaittu, ettð suuresta tavaramððrðstð oli paljon haittaa. Tðmð seikka sekð Burken jyrkkð luonne synnytti eripuraisuutta joukossa. Kamelien johtaja Landells erosi muutamien hindupalvelijoiden kanssa retkikunnasta ja palasi Darlingin rannoille. Burke jatkoi matkaansa eteenpðin. Milloin suurenmoisia, kosteita laidunmaita, milloin kivisið, vedett—mið teitð hðn taivalsi Cooper-jokea kohti. Marraskuun 20. pðivðnð, kolme kuukautta lðht—nsð jðlkeen, hðn sijoitti ensimmðisen muonavaraston joen rannalle. Tðnne tðytyi retkeilij—iden jððdð joksikin aikaa, kun ei l—ytynyt pohjoiseen pðin sellaista kuljettavaa tietð, jonka varrella vedensaanti olisi ollut taattu. Suurten vaikeuksien jðlkeen he saapuivat paikkaan, jolle annettiin nimeksi Fort Wills. Se oli puolitiessð Melbournesta Carpentaria-lahdelle, ja he pystyttivðt siihen paaluaitauksen. Siellð Burke jakoi joukkonsa kahteen osaan. Toisen piti Brahen komentamana jððdð Fort Willsiin kolmeksi kuukaudeksi tai pitemmðksi aikaa, elleivðt elintarvikkeet loppuisi, ja odottaa toisen paluuta. Jðlkimmðiseen kuuluivat vain Burke, King, Gray ja Wills. He ottivat mukaansa kuusi kamelia ja ruokavaroja kolmeksi kuukaudeksi, nimittðin 150 kiloa jauhoja, 20 kiloa riisið, 20 kiloa kaurajauhoja, 50 kiloa kuivattua hevosenlihaa, 50 kiloa suolattua sianlihaa ja silavaa ja 15 kiloa korppuja, kaikki yhteensð mennen tullen noin kahdentuhannen kuudensadan kilometrin matkaa varten. Nðmð neljð miestð lðhtivðt siis matkalle. Vaivalloisen retken jðlkeen kivisen erðmaan halki he saapuivat Eyre-joelle, kauimpana olevalle paikalle, minkð Sturt oli saavuttanut 1845, ja samosivat pohjoista kohti noudattaen sadattaneljðttðkymmentð meridiaania niin tarkoin kuin mahdollista. Tammikuun 7. pðivðnð he marssivat etelðisen kððnt—piirin poikki hehkuvassa auringonhelteessð, harhauttavien kangastusten eksyttðminð usein kðrsien veden puutetta, joskus ankarien rajuilmojen virkistðminð, tavaten siellð tððllð harhailevia alkuasukkaita, joista heillð ei ollut mitððn valittamista; ylimalkaan oli verraten vðhðn haittaavia esteitð tiellð, jota eivðt sulkeneet jðrvet, joet tai vuoret. Tammikuun 12. pðivðnð nðkyi pohjoisessa muutamia kukkuloita, muiden mukana Forbes-vuori, ja jono graniittiharjuja, joilla on englanninkielessð nimenð "range". Siellð matka kðvi hankalaksi. Pððstiin t—in tuskin eteenpðin. Elðimet eivðt suostuneet marssimaan: -- Aina vain harjuja, kamelit hikoilevat pelosta, Burke kirjoitti pðivðkirjaansa. Voimansa ponnistaen retkeilijðt pððsivðt kuitenkin Turner-joen rannalle ja sitten latvapuolelle Flinders-jokea, jonka Stokes oli nðhnyt 1841 ja joka palmujen ja eukalyptusten reunustamana laskee Carpentaria-lahteen. Valtameren lðheisyyttð ilmaisi sarja suoperðisið maita. Yksi kameleista hukkui niihin. Toiset kieltðytyivðt kulkemasta pitemmðlle. Kingin ja Grayn tðytyi jððdð niiden luokse. Burke ja Wills jatkoivat matkaa pohjoiseen ja suurten vaikeuksien jðlkeen, joista heidðn muistiinpanoissaan on hyvin hðmðrðsti mainittu, he saapuivat erððlle kohdalle, missð meren nousuvettð oli rðmeillð, mutta eivðt nðhneet itse merta. Se tapahtui 11. pðivðnð helmikuuta 1861. -- Eivðtk— nðmð uljaat miehet siis pððsseet pitemmðlle? lady Glenarvan kysyi. -- Eivðt hyvð rouva, Paganel vastasi. -- Rðmeet olivat kulkukelvottomia, ja heidðn tðytyi kððntyð paluumatkalle yhtyðkseen tovereihinsa Fort Willsissð. Surullinen paluu, sen saa sanoa! Heikkoina ja nððnnyksissð eteenpðin laahautuen Burke ja Wills pððsivðt Greyn ja Kingin luo. Sitten he lðhtivðt nelisin, seuraten jo kulkemaansa tietð, etelððn Cooper-jokea kohti. Tðmðn matkan vastuksia, vaaroja ja kðrsimyksið emme tarkalleen tunne, sillð retkeilij—iden muistiinpanoissa ei niitð kuvata. Mutta niiden on tðytynyt olla hirvittðvið. Saavuttuaan huhtikuussa Cooper-joen laaksoon, heitð ei enðð ollut kuin kolme. Gray oli kuollut uupumukseen. Neljð kamelia oli menehtynyt. Jos Burken kuitenkin olisi onnistunut pððstð Fort Willsiin, missð Brahe hðntð odotti muonavarastoineen, hðn olisi tovereineen pelastunut. He panivat peliin kaiken voimansa, laahustivat eteenpðin vielð muutamia pðivið, ja 21. pðivðnð huhtikuuta he nðkivðt varuspaikan aitauksen, pððsivðt perille...! Mutta juuri sinð pðivðnð oli, viisi kuukautta turhaan odotettuaan, Brahe lðhtenyt. -- Lðhtenyt! pikku Robert huudahti. -- Niin, lðhtenyt! Vielðpð onnettoman sattuman oikusta juuri samana pðivðnð! Brahen jðttðmð kirje ei ollut seitsemðð tuntia vanhempi. Mutta Burke ei voinut ajatellakaan hðnen tavoittamistaan. Oman onnensa nojaan jððneet virkistivðt itseðnsð hiukan varaston ruokavaroilla. Mutta heillð ei ollut mitððn kulkuneuvoja, ja Darling oli vielð kuudensadankuudenkymmenen kilometrin pððssð. Silloin Burke pððtti vastoin Willsin neuvoa pyrkið Hopeless-vuoren lðheisiin australialaisiin siirtoloihin, noin kahdensadankahdeksankymmenen kilometrin pððhðn Fort Willsistð. Lðhdettiin matkalle. Kahdesta jðljellð olevasta kamelista toinen hukkui erððseen Cooper-joen mutaiseen lisðjokeen, toinen ei jaksanut kulkea enðð askeltakaan; se tðytyi tappaa ja sen lihat sy—dð. Pian olivat ruokavarat lopussa. Kolmen kovaonnisen miehen tðytyi elðttðð itseððn "nardulla", vesikasvilla, jonka siitep—ly on sy—tðvðð. Kun heillð ei ollut vettð eikð keinoja kuljettaa sitð mukanaan, he eivðt voineet jðttðð Cooperin rantoja. Tulipalo poltti heidðn telttansa ja leiritavaransa. He olivat hukassa. Ei ollut edessð muuta kuin kuolema! Burke kutsui luokseen Kingin: -- Minð en elð enðð kuin muutaman tunnin, hðn sanoi tðlle; -- tðssð on kelloni ja muistiinpanoni. Kun olen kuollut, pankaa oikeaan kðteeni pistooli ja jðttðkðð minut paikalleni hautaamatta! Tðmðn jðlkeen Burke ei enðð puhunut; hðn kuoli seuraavana aamuna kello kahdeksan. Jðrkyttyneenð ja murheissaan King lðhti etsimððn jotakin australialaista heimoa. Kun hðn palasi, oli Willskin kuollut. Kingin ottivat alkuasukkaat hoiviinsa, ja syyskuussa l—ysi hðnet Howittin retkikunta, joka oli lðhetetty etsimððn Burkea samaan aikaan kuin MacKinlay ja Landsborough. Niinpð neljðstð retkeilijðstð tðltð matkalta Australian mantereen poikki jði yksi ainoa henkiin. Paganelin kertomus oli tehnyt hðnen kuulijoihinsa masentavan vaikutuksen. Kaikki ajattelivat kapteeni Grantia, joka kenties harhaili samoin kuin Burke tovereineen keskellð erðmaata. Olivatko haaksirikkoiset pelastuneet niistð kðrsimyksistð, joihin nðmð uljaat retkeilijðt olivat menehtyneet? Tðmð ajatus oli niin luonnollinen, ettð kyyneleet kihosivat Mary Grantin silmiin. -- Isðni! Isðparkani! hðn huokasi. -- Neiti Mary, tyyntykðð! John Mangles lohdutti. -- Joutuakseen tðllaisiin kðrsimyksiin tðytyy kaiken uhalla lðhteð sisðmaahan. Kapteeni Grant on alkuasukkaiden kðsissð, kuten King, ja pelastuu kuten King. Hðn ei ole milloinkaan joutunut niin surkeaan asemaan. -- Ei olekaan, Paganel vahvisti, -- ja minð toistan teille, rakas neiti, ettð australialaiset ovat ystðvðllisið. -- Jumala toteuttakoon sananne! neito vastasi. -- Entð Stuart? kysyi Glenarvan, joka tahtoi kððntðð ajatukset pois surullisesta suunnasta. -- Stuartko? Paganel vastasi. -- Oh, Stuart oli onnekkaampi, ja hðnen nimensð on kuuluisa Australian aikakirjoissa. Vuodesta 1848 alkaen valmistautui John MacDougal Stuart, teidðn maanmiehiðmme, hyvðt ystðvðni, retkilleen, seuraten Sturtia matkoilla Adelaiden pohjoispuolisissa erðmaissa. Vuonna 1860 hðn yritti turhaan tunkeutua Australian sisðmaahan vain kahden miehen seuraamana. Mutta hðn ei ollut niitð miehið, jotka masentuvat. Vuonna 1861, tammikuun 1. pðivðnð, hðn lðhti Chambers-joelta yhdentoista pððttðvðisen matkakumppanin etunenðssð ja pððsi kahdensadankahdeksankymmenen kilometrin pððhðn Carpentaria-lahdesta; mutta muonavarojen puutteen vuoksi hðnen tðytyi palata Adelaideen pððsemðttð tðmðn hirvittðvðn mantereen halki. Mutta hðn rohkeni koetella onnea vielðkin ja varustaa kolmannen retkikunnan, jonka tosiaan onnistui saavuttaa niin kiihkeðsti tavoiteltu pððmððrð. Etelð-Australian eduskunta kannatti lðmpimðsti tðtð uutta l—yt—retkeð ja my—nsi sitð varten kahdentuhannen punnan avustuksen. Stuart ryhtyi kaikkiin varokeinoihin, jotka kokemuksesta tiesi tarpeellisiksi. Hðnen ystðvðnsð, luonnontutkija Waterhouse, vanhat kumppaninsa Thring ja Kekwick sekð lisðksi Woodforde ja Auld, kaikkiaan kymmenen miestð, liittyivðt hðneen. Hðn otti mukaansa kaksikymmentð amerikkalaista nahkasðkkið, joista kukin oli kolmenkymmenen litran vetoinen, ja 5. pðivðnð huhtikuuta 1862 retkikunta oli saavuttanut Newcastle Waterin alueen, kahdeksannentoista leveysasteen takana, yhtð kaukana pohjoisessa kuin kovaonninen Burke oli pððssyt. Hðnen reittinsð noudatti jokseenkin lðheltð 131. meridiaania ja poikkesi niin ollen seitsemðn astetta lðnteen Burken reitistð. Newcastle Waterin alueen piti olla uusien l—yt—retkien lðht—kohtana. Stuart, jota kaikkialla ympðr—i tiheð metsð, koetti turhaan tunkeutua pohjoiseen ja koilliseen. Yritys samota lðnttð kohti Victoria-joelle ei my—skððn onnistunut; lðpipððsemðtt—mðt viidakot sulkivat tien. Stuart pððtti silloin muuttaa leiripaikkaa ja saikin sen siirretyksi vðhðn pohjoisemmaksi, Howerin rðmeille. Sitten kulkiessaan itðð kohti hðn kohtasi keskellð ruohoisia tasankoja Daily-joen ja seurasi sitð noin viisikymmentð kilometrið. Maaperð alkoi olla erinomaista; laitumet olisivat olleet squatterin ilona ja onnena; kumipuut kasvoivat sieilð tavattoman korkeiksi. Ihmeissððn jatkoi Stuart matkaamista eteenpðin; hðn saapui Strangeway-joen ja Leichardtin l—ytðmðn Roper-joen rannalle; niiden vedet virtasivat palmujen vðlitse, jotka olivat tðmðn trooppisen seudun arvoisia; siellð eli alkuasukasheimoja, jotka ottivat l—yt—retkeilijðt ystðvðllisesti vastaan. Sieltð retkikunta kððntyi pohjoisluoteeseen pitkin hiekkaista ja rautapitoisten kallioiden peittðmðð aluetta, etsien Van Diemenin lahteen laskevan Adelaide-joen lðhteitð. Se kulki tðll—in Arnhemin maan lðpi, palmukaalien, bambujen ja pinjojen keskitse. Adelaide laajeni; sen rannat kðvivðt rðmeisiksi; meri oli lðhellð. Tiistaina 22. pðivðnð heinðkuuta Stuart leiriytyi Fresh Waterin rðmeille jouduttuaan vaikeuksiin lukemattomien purojen vuoksi, jotka katkaisivat hðnen reittinsð. Hðn lðhetti kolme kumppaneistaan etsimððn mahdollisia teitð; seuraavana pðivðnð hðn saapui, milloin kierrettyððn ylipððsemðtt—mið virranpoukamia, milloin rðmmittyððn upottavilla soilla, muutamille ruohoisille ylðtasangoille, missð kasvoi kumipuurykelmið ja kuitukuorisia puita; siellð lenteli parvittain hanhia, iibiksið ja erðitð erikoisen kesytt—mið vesilintuja. Alkuasukkaita oli vðhðn tai ei laisinkaan. Vain siellð tððllð savua kaukaisista leiripaikoista. Heinðkuun 24. pðivðnð, yhdeksðn kuukautta Adelaidesta lðht—nsð jðlkeen, Stuart lðhti kahtakymmentð minuuttia yli kello kahdeksan aamulla liikkeelle pohjoista kohti; hðn tahtoi vielð samana pðivðnð pððstð meren rannalle. Rautamalmien ja vulkaanisten kallioiden peittðmð maa kohosi hiljalleen; puut pienenivðt ja alkoivat muistuttaa sellaisia, joita kasvaa merten rannoilla; eteen tuli laaja, metsðn reunustama vesijðtt—laakso. Stuart kuuli selvðsti murtuvien aaltojen kohinaa, mutta ei sanonut mitððn kumppaneilleen. Vihdoin tultiin villien viinik—ynn—sten tukkimaan viidakkoon. Stuart astui muutaman askeleen. Silloin hðn oli Intian valtameren rannalla! -- Meri! Meri! huudahti Thring hðmmðstyneenð. Toiset riensivðt paikalle, ja kolme pitkðð hurraahuutoa tervehti Intian merta. Australian mantereen poikki oli pððsty neljðnnellð kerralla! Kuvern——ri Richard Macdonnellille antamansa lupauksen mukaan Stuart pesi jalkansa, kasvonsa ja kðtensð merivedessð. Sitten hðn palasi laaksoon ja kaiversi erððseen puuhun nimensð alkukirjaimet J.M.D.S. Leiri pantiin kuntoon pienen solisevan puron rannalle. Seuraavana pðivðnð Thring lðhti tutkimaan, voisiko lounaaseen kulkemalla pððstð Adelaide-joen suulle, mutta maaperð oli liian rðmeistð hevosille, joten siitð tðytyi luopua. Silloin Stuart valitsi korkean puun erððllð aukealla paikalla. Hðn katkaisi sen alemmat oksat ja kiinnitti latvaan Australian lipun. Puun kaarnaan piirrettiin seuraavat sanat: _Kaiva maata puolen metrin pððssð etelððn_. Ja jos joku matkustaja kerran kaivaa maata siltð paikalta, hðn l—ytðð peltirasian ja siinð asiakirjan, jonka sanat ovat sy—pyneet muistiini: SUURI TUTKIMUSRETKI JA KULKU AUSTRALIAN HALKI ETELáSTá POHJOISEEN. John MacDougal Stuartin johtamat tutkimusretkeilijðt saapuivat tðnne 25. pðivðnð heinðkuuta 1862 kuljettuaan koko Australian halki Etelðmereltð Intian valtameren rannalle, samoten keskeltð mannerta. He olivat lðhteneet Adelaidesta 26. pðivðnð lokakuuta 1861 ja jðttivðt 21. pðivðnð tammikuuta 1862 taakseen viimeisen siirtolan pohjoisessa. Tðmðn onnellisen tapahtuman muistoksi he pystyttivðt tðhðn Australian lipun, merkiten siihen retkikunnan johtajan nimen. Kaikki on hyvin. Jumala varjelkoon kuningatarta. Alle on kirjoitettu Stuartin ja hðnen seuralaistensa nimet. Nðin todettiin tðmð suuri tapahtuma, joka herðtti tavatonta huomiota koko maailmassa. -- Ja pððsivðtk— kaikki nðmð rohkeat retkeilijðt takaisin ystðviensð luo etelððn? lady Helena kysyi. -- Pððsivðt, rouva, Paganel vastasi, -- kaikki, mutta eivðt ilman kovia koettelemuksia. Stuart kðrsi kaikkein enimmin, hðn oli pahasti sairastunut keripukkiin lðhtiessððn paluumatkalle Adelaidea kohti. Syyskuun alussa hðnen tautinsa oli niin pahentunut, ettei hðn uskonut enðð nðkevðnsð asuttuja seutuja. Hðn ei jaksanut enðð istua satulassa, vaan kulki kahden hevosen vðliin ripustetussa kantotuolissa maaten. Lokakuun lopulla hðn joutui verensy—ksyn takia viimeisilleen. Tapettiin hevonen, jotta hðnelle saatiin keitetyksi lihalientð; 28. pðivðnð lokakuuta hðn luuli kuolevansa, mutta onnellinen taudinkððnne pelasti hðnet, ja 10. pðivðnð joulukuuta retkikunta saapui tðysilukuisena ensimmðisille asutuksille. Adelaideen Stuart saapui 17. pðivðnð joulukuuta asukkaiden riemuitessa. Mutta hðnen vointinsa oli yhð huono, ja pian, saatuaan Maantieteellisen seuran suuren kultamitalin, hðn astui _Indus_-laivaan matkustaakseen rakkaaseen Skotlantiinsa, isðnmaahansa, missð palatessamme vielð hðnet tapaamme.[6] -- Hðn oli mies, joka oli erinomaisen tarmokas, Glenarvan sanoi, -- ja se vielð enemmðn kuin ruumiillinen voima auttoi hðntð suurtekoihin. Skotlanti on syystð ylpeð saadessaan lukea hðnet omiensa joukkoon. -- Eik— Stuartin jðlkeen kukaan ole yrittðnyt uusia l—yt—retkið? lady Helena kysyi. -- On kyllð, rouva, Paganel vastasi. -- Minð olen usein maininnut teille Leichardtin. Tðmð retkeilijð oli jo vuonna 1844 tehnyt huomattavan tutkimusretken Pohjois-Australiaan. Vuonna 1848 hðn lðhti toiselle matkalle koilliseen. Seitsemððntoista vuoteen ei hðnestð sitten ole mitððn kuulunut. Viime vuonna toimeenpani kuuluisa kasvitieteilijð, tohtori Muller Melbournesta rahankerðyksen retkikunnan kustantamista varten. Rahat saatiin helposti kokoon, ja joukko uljaita squattereita lðhti ðlykkððn ja rohkean MacIntyren johdolla 21. pðivðnð kesðkuuta 1864 Paroo-joen laidunmailta. Tðllð hetkellð, jolloin teille puhun, se on Leichardtia etsiessððn varmaankin tunkeutunut kauas mantereen sisðosiin. Onnistukoon sen ja onnistukoon meidðn kuten senkin l—ytðð etsityt rakkaat ystðvðt! Tðhðn pððttyi maantieteilijðn kertomus. Oli jo my—hðinen ilta. Kiitettiin Paganelia, ja vðhðn ajan kuluttua nukkui itsekukin rauhallisesti, valkoisten kumipuiden lehdist—ssð piilevðn kellolinnun raksuttaessa sððnn—llisesti tðmðn tyynen y—n sekunteja. RAUTATIE MELBOURNESTA SANDHURSTIIN. Majuri oli ollut hieman levoton nðhdessððn Ayrtonin lðhtevðn Wimerran leiriltð etsimððn hevosenkengittðjðð Black Pointin asemalta. Mutta hðn ei hiiskunut sanaakaan omista epðilyistððn ja tyytyi vain pitðmððn silmðllð joen ympðrist—ð. Nðiden rauhallisten seutujen tyyneyttð ei millððn tavoin hðiritty, ja y—n kestettyð muutamia tunteja aurinko nousi jðlleen taivaalle. Glenarvan puolestaan ei pelðnnyt muuta kuin ettð Ayrton tulisi takaisin yksin. Ellei saataisi seppðð, vankkureilla ei pððstðisi jatkamaan retkeð. Matka keskeytyisi ehkð useiksi pðiviksi, ja Glenarvan, joka malttamattomana halusi pian pððstð perille, ei suvainnut mitððn viivytystð. Onneksi Ayrton ei ollut hukannut aikaa eikð laiminly—nyt mitððn. Hðn palasi seuraavana pðivðnð aamun valjetessa. Hðnellð oli mukanaan mies, joka sanoi olevansa Black Pointin aseman seppð. Tðmð oli suuri ja reipas miehenroikale, tympðisevðn ja elðimellisen nðk—inen. Mutta vðhðt sillð, jos hðn vain pystyisi tehtðvððnsð. Hðn oli muuten perin vðhðpuheinen eikð kuluttanut suutaan tarpeettomiin sanoihin. -- Onko hðn pystyvð ty—mies? John Mangles kysyi perðmieheltð. -- Minð en hðntð tunne enempðð kuin te, kapteeni, Ayrton vastasi. -- Saadaan nðhdð. Seppð ryhtyi ty—h—nsð. Hðn oli ammattimies, sen nðki kyllð siitð tavasta, kuinka hðn korjasi vankkurien etuosan. Hðn teki ty—tð taitavasti ja harvinaisen nopeasti. Majuri huomasi hðnen ranteidensa pahasti runnellussa ihossa mustahkot, melkein verestðvðt raidat. Ne olivat vereksien haavojen jðlkið, joita huonon pellavapaidan hihat vain osaksi peittivðt. MacNabbs teki sepðlle nðitð, vielð varmaankin perin kipeitð vioittumia koskevan kysymyksen. Mutta mies ei vastannut, vaan jatkoi ty—tððn. Kahden tunnin kuluttua oli vankkurit korjattu. Mitð Glenarvanin hevoseen tuli, se oli pian kunnossa. Seppð oli ottanut mukaansa valmiita hevosenkenkið; niissð oli muuan omituisuus, joka ei jððnyt majurilta huomaamatta: etuosaan oli ly—ty selvð ristiðssðn kuva. Majuri huomautti sitð Ayrtonille. -- Se on Black Pointin merkki, perðmies vastasi. -- Sen avulla voi seurata asemalta kadonneiden hevosten jðlkið sekoittamatta niitð muihin. Kengðt oli pian sovitettu hevosen kavioihin. Sen jðlkeen seppð pyysi palkkaansa ja lðhti tiehensð tuskin neljð sanaa sanottuaan. Puoli tuntia my—hemmin olivat retkeilijðt matkalla. Mimoosametsðn takana levisi laajalti avoin tasanko, joka hyvin ansaitsi nimensð "open plain". Muutamia kvartsilohkareita ja rautapitoisia kivið oli siellð tððllð pensaiden, korkean ruohikon ja aitausten vðlissð, missð lukuisia karjalaumoja oli laitumella. Joitakin kilometrejð kauempana uursivat vankkurien py—rðt syvðlle vesiperðiseen maahan, jossa solisi sððnn—tt—mið, jðttilðiskaislikon puoleksi peittðmið puroja. Sitten kuljettiin pitkin laajojen, rehev—ityvien suolapitoisten lampien reunoja. Matka sujui vaivattomasti ja, se tðytyy sanoa, rattoisasti. Lady Helena kutsui herroja kðymððn luonaan vuoron perððn, sillð hðnen salonkinsa oli kovin ahdas. Mutta nðin sai kukin levðhtðð rasittavasta ratsastuksesta ja virkistðð itseðnsð keskustelulla viehðttðvien naisten kanssa. Neiti Maryn avustamana hðn hoiti py—rivðn talonsa emðnnyyttð mitð miellyttðvimmin. John Manglesia ei nðissð jokapðivðisissð kutsuissa unohdettu, eikð hðnen hiukan juhlallista keskustelutapaansa pidetty ikðvðnð. Pðinvastoin. Nðin kuljettiin kohtisuoraan poikki Growlandista Horshamiin johtavan postitien, pahasti p—lyisen tien muuten, jota jalkamiehet eivðt juuri kðyttðneet. Talbotin kreivikunnan ððrimmðisessð sopukassa sivuttiin ohimennen matalahkojen kunnaiden kukkuloita, ja illalla seurue saapui viiden kilometrin pððhðn Maryboroughin ylðpuolelle. Satoi hienoa vihmaa, joka missð muussa maassa tahansa olisi liottanut kamaran, mutta tððllð kosteus haihtui niin ihmeellisesti, ettð leiripaikalla ei ollut siitð mitððn haittaa. Seuraavana, 29. pðivðnð joulukuuta kulkua hidastutti jonkin verran jono vuorennyppyl—itð, jotka muistuttivat jonkinlaista pienoiskokoista Sveitsið. Tavan takaa piti nousta mðelle ja taas laskeutua, ja samalla kðrsið epðmieluisaa keinahtelua. Matkustajat kðvelivðt osan matkaa jalkaisin eivðtkð sitð pahoitelleet. Kello yhdentoista aikaan saavuttiin Carlsbrookiin, joka on jokseenkin tðrkeð kaupunki. Ayrton oli sitð mieltð, ettð olisi kierrettðvð sen ympðri sinne poikkeamatta, ajan voittamiseksi, hðn selitti. Glenarvan oli samaa mieltð, mutta aina utelias Paganel tahtoi kðydð Carlsbrookissa. Hðnen ehdotukseensa suostuttiin, ja vankkurit jatkoivat verkalleen kulkuaan. Tapansa mukaan Paganel otti Robertin seurakseen. Hðnen kðyntinsð Carlsbrookissa oli hyvin lyhyt, mutta riitti antamaan hðnelle tarkan yleiskuvan kaupungista. Siellð oli pankki, raatihuone, kauppatori, koulu, kirkko ja satakunta tðysin samanlaista tiilitaloa, kaikki jðrjestettynð sððnn—lliseksi, yhdensuuntaisten katujen leikkelemðksi suunnikkaaksi englantilaiseen tapaan. Ei mikððn ole yksinkertaisempaa -- eikð my—skððn yksitoikkoisempaa. Kun kaupunki suurenee, pidennetððn sen katuja kuten kasvavan pojan housuja, alkuperðistð sopusuhtaa millððn tavoin rikkomatta. Carlsbrook oli vilkas kaupunki, mikð on nðiden vastaperustettujen kaupunkien huomattava ominaisuus. Australiassa nðyttðvðt kaupungit kasvavan kuin puut auringon lðmm—ssð. Kiireisið ihmisið kulki kaduilla, kullan vðlittðjið tungeskeli tuontitoimistoissa, alkuasukkaisiin kuuluvan poliisimiehist—n saattamana tuotiin kallista metallia Bendigon ja Mount Alexanderin kaivoksista. Kaikki nðmð etujensa kannustamat ihmiset ajattelivat vain kauppojaan, eikð tðmðn ahertavan vðest—n joukossa muukalaisia huomattukaan. Kðytettyððn tunnin ajan vaellukseen Carlsbrookissa molemmat palasivat toveriensa luo huolellisesti viljellyn peltomaan halki. Sitten tuli laajoja ruohikkoja, nimeltððn "low level plains", ja niillð nðkyi lukemattomia lammaslaumoja ja paimenh—kkeleitð. Edempðnð alkoi erðmaa vðlitt—mðsti, Australian luonnolle ominaisen ðkkinðisesti. Simpsonin kukkulat ja Tarrangowerin vuori osoittivat Loddon piirin etelðistð kðrkeð 144. pituusasteen kohdalla. Tðhðn saakka ei kuitenkaan ollut tavattu yhtððn alkuasukasheimoista, jotka elðvðt villissð tilassa. Glenarvan tuumiskeli, puuttuiko Australiasta australialaisia, kuten Argentiinan pampalta oli puuttunut intiaaneja. Mutta Paganel selitti hðnelle, ettð tðllð leveysasteella liikuskelivat villit enimmðkseen Murrayn tasangoilla puolentoistasataa kilometrið idempðnð. -- Me lðhestymme kultaseutua, hðn sanoi. -- Kahden pðivðn pððstð kuljemme Mount Alexanderin rikkaan alueen lðpi. Sinne ryntðsivðt vuonna 1852 kullanetsij—iden laumat. Alkuasukkaiden tðytyi paeta heidðn tieltððn erðmaihin. Me olemme sivistyneessð maassa, vaikkei siltð nðytð, ja ennen tðmðn pðivðn pððttymistð olemme kulkeneet rautatien yli, joka yhdistðð Murrayn ja meren. Tarvitseeko sanoakaan, ystðvðni, rautatie Australiassa tuntuu minusta yllðttðvðltð. -- Minkð vuoksi, Paganel? Glenarvan kysyi. -- Minkðk— vuoksi? Sen vuoksi, ettð se on ristiriitaista! Oh, minð tiedðn kyllð, ettð te, jotka olette tottuneet asuttamaan kaukaisia alueita, te, joilla on sðhk—lennðttimið ja maailmannðyttelyitð Uudessa Seelannissa, pidðtte sitð ihan luonnollisena! Mutta se sekoittaa minun kaltaiseni ranskalaisen mieltð ja kaikkia hðnen mielikuviaan Australiasta. -- Kun te katsotte entisyyttð ettekð nykyisyyttð, John Mangles huomautti. -- Olkoon, Paganel vastasi, -- mutta kun erðmaiden halki kiitðvðt veturit, mimoosien ja kumipuiden oksiin kiertyvðt h—yrypilvet, pikajunien edestð pakenevat muurahaispiikkisiat, nokkaelðimet ja kasuaarit, ja villit nousevat kello puoli neljðn junaan matkustaakseen Melbournesta Kynetoniin, Castlemaineen, Sandhurstiin tai Echucaan, hðmmðstyttðð tuo kaikki jokaista muuta kuin englantilaista tai amerikkalaista. Teidðn rautatienne hðvittðvðt erðmaiden runollisuuden. -- Mitðpð siitð, jos edistys tulee tilalle! majuri lausui. Kimeð vihellys keskeytti puheen. Matkustajat olivat vain puolentoista kilometrin pððssð rautatiestð. Muuan etelðstð tuleva ja hiljaista vauhtia kulkeva veturi pysðhtyi juuri rautatien ja vankkurien kðyttðmðn maantien risteykseen. Tðmð rautatie yhdisti, kuten Paganel oli sanonut, Victorian pððkaupungin Australian suurimpaan virtaan Murrayyn. Tðmð valtava vesiuoma, jonka Sturt l—ysi vuonna 1828, alkaa Australian Alpeilta, saa lisðvettð Lachlanista ja Darlingista, on Victorian maakunnan koko pohjoisrajana ja laskee Encounter-lahteen lðhellð Adelaidea. Se ulottuu rikkaiden, hedelmðllisten seutujen halki, ja squatter-asemat yhð lisððntyvðt sen varsilla, kun nðin on saatu mukava kulkuyhteys Melbourneen. Tðtð rautatietð oli siihen aikaan valmiina 168 kilometrið Melbournesta Sandhurstiin; samalla se vðlitti liikennettð Kynetoniin ja Castlemaineen. Parhaillaan rakennettiin sadankahdentoista kilometrin pituista jatkorataa Echucaan, juuri tðnð vuonna Murrayn varsille perustetun Riverinen siirtokunnan pððkaupunkiin saakka. 37. leveysaste leikkasi rautatietð muutamia kilometrejð Castlemainen pohjoispuolella juuri sillð kohtaa, missð on Camden Bridge, Lutton-nimisen Murrayn lisðjoen yli rakennettu silta. Sitð kohti Ayrton suuntasi vankkurinsa, ratsumiesten lðhtiessð edeltð nelistðmððn Camden Bridgelle. Heitð kannusti siihen muuten kova uteliaisuus. Rautatien siltaa kohti riensi nðet suuri ihmisjoukko. Lðheisten asemien asukkaat jðttivðt talonsa ja paimenet laumansa, tungeksien tiellð, niin ettð oli vaikea pððstð eteenpðin. Joukosta kuului usein toistuvia huutoja: -- Rautatielle! Rautatielle! Ilmeisesti oli sattunut jokin vakava tapahtuma, joka aiheutti kaiken tðmðn hðlinðn. Ehkðpð jokin suuri tapaturma. Glenarvan lisðsi hevosensa vauhtia kumppaneidensa seuratessa. Muutaman minuutin kuluttua hðn oli Camden Bridgen luona. Siellð hðn ymmðrsi syyn ryntðykseen. Oli tapahtunut hirvittðvð onnettomuus, ei junien yhteent—rmðys, vaan junan suistuminen radalta ja sy—ksyminen virtaan, mikð muistutti Amerikan suurimpia samantapaisia onnettomuuksia. Rautatien alitse kulkeva joki oli tðynnð vaunuja ja veturin pirstaleita. Joko oli silta murtunut junan painosta tai juna joutunut pois raiteilta: viisi vaunua kuudesta oli suistunut Luttonin uomaan veturin perðssð. Ainoastaan viimeinen vaunu pelastui kuin ihmeen kautta, sen kytkyt kun oli katkennut, ja seisoi radalla metrin pððssð kuilun partaalta. Alhaalla oli vain hirvittðvð kasa mustuneita ja katkenneita akseleita, murskautuneita vaunuja, vððntyneitð kiskoja, hiiltyneitð ratap—lkkyjð. Tðrðhdyksestð rðjðhtðnyt h—yrypannu oli lennðttðnyt metallikuoren sirpaleita pitkðn matkan pððhðn. Tðstð muodottomien esineiden rykelmðstð nousi vielð muutamia liekkejð ja h—yryð mustan savun keskeltð. Hirveðn sy—ksyn jðlkeen vielð hirveðmpi tulipalo! Suuria verilðtðk—itð, irrallisia jðsenið, hiiltyneiden ruumiiden tynkið nðkyi siellð tððllð eikð kukaan uskaltanut ajatella nðiden pirstaleiden alle hautautuneiden uhrien lukumððrðð. Glenarvan, Paganel, majuri ja Mangles kuuntelivat joukon keskellð miehestð mieheen kulkevia puheita. Pelastust—issð puuhaillessaan kukin koetti selittðð tapaturmaa. -- Silta on murtunut, joku sanoi. -- Murtunutko! toinen vastasi. -- Se on yhtð hyvðssð kunnossa kuin se on aina ollut, mutta on unohdettu kððntðð paikalleen junan tullessa. Siinð kaikki. Siinð olikin kððnt—silta, joka avattiin laivaa varten. Oliko siis anteeksiantamattoman huolimaton vartija unohtanut sulkea sen, niin ettð tðyttð vauhtia kulkeva juna tyhjðn pððlle jouduttuaan, oli nðin sy—ksynyt Luttonin veteen? Tðmð olettamus tuntui hyvin todennðk—iseltð. Vaikka toinen puoli siltaa oli murskana vaunujen pirstaleiden alla, riippui toinen, vastapðiselle rannalle kððnnetty puoli vielð ehjðnð kannattimillaan. Ei ollut epðilystðkððn! Vartijan huolimattomuus oli aiheuttanut tapaturman. Se oli sattunut y—llð junalle n:o 37, joka oli lðhtenyt Melbournesta neljðnnestð vaille kaksitoista illalla. Kello oli varmaankin ollut neljðnnestð yli kolme aamulla, kun juna kaksikymmentðviisi minuuttia Castlemainen asemalta lðhd—n jðlkeen saapui Camden Bridgelle ja kohtasi siinð tuhonsa. Viimeisen vaunun matkustajat ja virkailijat ryhtyivðt heti etsimððn apua, mutta sðhk—lennðtin, jonka pylvððt olivat kaatuneet maahan, ei enðð toiminut. Kului kolme tuntia, kunnes Castlemainen viranomaiset ehtivðt saapua onnettomuuspaikalle. Kello oli siis kuusi aamulla, kun pelastusty— saatiin jðrjestetyksi siirtokunnan ylivalvojan Mitchellin toimesta ja erððn poliisiupseerin komentaman poliisiosaston avulla. Squatterit ja heidðn vðkensð olivat tulleet my—s auttamaan ja ryhtyivðt ensin sammuttamaan tulipaloa, joka hurjan kiihkeðnð riehui pirstaleiden keskellð. Muutamia ruumiita, joita oli mahdoton tunnistaa, oli nostettu ratavallille. Ei voinut ajatellakaan, ettð kukaan selviytyisi elðvðnð tðstð palavasta pðtsistð. Tuli oli nopeasti tðydentðnyt hðvityksen. Junan matkustajista, joiden lukumððrðð ei tiedetty, oli jððnyt eloon ainoastaan kymmenen, viimeisessð vaunussa olleet. Rautatien hallinto oli lðhettðnyt apuveturin noutamaan heitð Castlemaineen. Tðllð vðlin lordi Glenarvan, joka oli esitellyt itsensð, keskusteli ylivalvojan ja poliisiupseerin kanssa. Jðlkimmðinen oli kookas ja laiha mies, jðrkðhtðmðtt—mðn kylmðverinen, joka ei ainakaan antanut tunteidensa nðkyð vðrðhtðmðtt—millð kasvoillaan. Hðn katseli tðtð hirvittðvðð tuhoa kuin matemaatikko laskutehtðvðð: hðn yritti ratkaista sitð ja saada selville tuntemattoman tekijðn. Niinpð kun Glenarvan lausui: -- Tðmð on suuri onnettomuus, hðn vastasi tyynesti: -- Vielð pahempaa, mylord. -- Vielð pahempaa! Glenarvan huudahti tuosta lausunnosta loukkaantuneena. -- Mitð tðssð on 'pahempaa' kuin onnettomuus? -- Rikos! poliisiupseeri vastasi tyynesti. Takertumatta tðllaiseen sopimattomaan puheeseen Glenarvan kððntyi herra Mitchellin puoleen, luoden hðneen kysyvðn katseen. -- Niin, mylord, ylivalvoja vastasi, -- tutkimuksemme on saanut meidðt varmistumaan, ettð tðmð on rikoksen tulos. Viimeinen tavaravaunu on ry—stetty. Eloon jððneiden matkustajien kimppuun oli hy—kðnnyt viisi tai kuusi miestð kðsittðvð rosvojoukko. Silta on jðtetty auki tahallisesti eikð epðhuomiossa, ja jos tðmðn seikan yhteydessð otetaan huomioon vartijan katoaminen, niin tðytyy pððtellð, ettð se roisto on ollut rosvojen liittolaisena. Poliisiupseeri pudisti pððtððn tðlle ylivalvojan pððtelmðlle. -- Ettek— te ole samaa mieltð? herra Mitchell kysyi hðneltð. -- En, mitð vartijan osallisuuteen tulee. -- Mutta vain olettamalla sellaista tapahtuneen, ylivalvoja huomautti, -- voimme katsoa rikoksen Murrayn varsilla liikkuvien villien tekemðksi. Ilman vartijan apua villit eivðt olisi voineet avata kððnt—siltaa, jonka rakenne on heille tuntematon. -- Aivan niin, poliisiupseeri vastasi. -- No, herra Mitchell lisðsi, -- se laivuri, jonka alus kulki Camden Bridgen lðpi kello kymmenen neljðkymmentð illalla, on todistanut, ettð silta hðnen pððstyððn lðpi suljettiin sððdetyllð tavalla. -- Niin oikein. -- Niinpð siis vartijan osallisuus rikokseen nðyttðð minusta olevan ratkaisevasti todistettu. Poliisiupseeri pudisteli yhð pððtððn. -- Ettek— siis te, herra, Glenarvan kysyi hðneltð, -- katso rikosta villien tekemðksi? -- En ensinkððn. -- Kenen sitten? Tðllð hetkellð kuului joen ylðjuoksun puolelta noin puolen kilometrin pððstð jokseenkin suurta melua. Sinne oli kerððntynyt vðkijoukko, joka ripeðsti suureni ja sitten pian saapui asemalle. Joukon keskellð kantoi kaksi miestð ruumista. Se oli vartijan jo kylmennyt ruumis. Hðntð oli isketty tikarilla sydðmeen. Kantamalla hðnen ruumiinsa kauas Camden Bridgen luota olivat murhaajat ilmeisesti halunneet johtaa poliisin epðluulot harhaan ensimmðisten etsiskelyjen aikana. Niinpð tðmð l—yt— vahvisti tðydellisesti upseerin arvelun. Villeilið ei ollut mitððn osuutta tðssð rikoksessa. -- Tuon iskun antajat, hðn sanoi, -- ovat tðmðn pikkukojeen kðytt——n tottuneita. Ja nðin sanoessaan hðn nðytti erððnlaisia lukolla varustettuja, kaksiosaisesta renkaasta tehtyjð kðsirautoja. -- Ennen pitkðð, hðn lisðsi, -- saanen ilon antaa heille tðmðn rannerenkaan uudenvuodenlahjaksi. -- Epðilettek— siis...? -- Niitð, jotka 'ovat matkustaneet vapaalipulla hðnen majesteettinsa laivoilla'. -- Mitð! Karkotettuja vankejako! huudahti Paganel, joka tunsi tðmðn Australian siirtokunnissa kðytetyn sanontatavan. -- Minð luulin, Glenarvan huomautti, -- ettð karkotusvangeilla ei ollut oleskeluoikeutta Victorian maakunnassa. -- Mitð vielð, poliisiupseeri vastasi, -- jos ei heillð sitð oikeutta ole, niin he ottavat sen itselleen. Joskus karkotusvankien onnistuu livahtaa pakoon, ja suuresti erehtyisin, elleivðt nðmð tule suoraa pððtð Perthistð. No, he palaavat sinne my—s, voitte uskoa minua. Herra Mitchell vahvisti poliisiupseerin sanat ny—kkððmðllð. Tðllð hetkellð saapuivat vankkurit rautatiesillan kohdalle. Glenarvan tahtoi estðð naisia nðkemðstð Camden Bridgen hirveðð nðytelmðð. Hðn sanoi hyvðstit ylivalvojalle ja antoi ystðvilleen merkin tulla mukaan. -- Tðmðn vuoksi ei ole syytð keskeyttðð matkaamme, hðn sanoi. Tultuaan vankkurien luo Glenarvan kertoi lady Helenalle vain, ettð oli tapahtunut rautatieonnettomuus, mainitsematta, mitð osuutta rikoksella oli ollut tðhðn tapahtumaan; niin ikððn hðn jðtti ilmaisematta, ettð seudulla liikkui karkotusvankeja, pððttðen puhua siitð Ayrtonille erikseen. Sitten seurue ylitti rautatien muutamien satojen metrien pððstð sillasta ja jatkoi matkaansa itððnpðin, kuten ennenkin. ENSIMMáINEN PALKINTO MAANTIETEESSá. Nðkyviin kohosi muutamia leveðhk—jð kukkuloita, joihin tasanko pððttyi noin kolmen kilometrin pððssð rautatiestð. Pian vankkurit vierivðt ahtaissa ja oikullisesti mutkittelevissa solissa. Mutta nðmð veivðt kauniille seudulle, jossa kasvoi kauniita puita, ei metsinð, vaan erillisiksi ryhmiksi jðrjestyneinð ja kerrassaan trooppisen rehevinð. Kaikkein komeimpia olivat "casuarinat", jotka nðyttivðt lainanneen tammelta runkonsa lujan rakenteen, akaasialta tuoksuvat siemenkotansa ja mðnnyltð sinivihreððn vivahtavien lehtiensð karheuden. Niiden oksien vðlistð nðkyi "banksia latifolian" omituisia latvoja, joiden suippous, on niin erinomaisen viehðttðvð. Suuret, riippaoksaiset puut nðyttivðt metsik—issð liian tðysistð altaista valuvalta vihreðltð vedeltð. Katse epðr—i kaikkien nðiden luonnonihmeiden keskellð eikð tiennyt, mihin kohdistaa ihailunsa. Matkaseurue oli hetkeksi pysðhtynyt. Ayrton oli lady Helenan kðskystð seisauttanut valjakkonsa. Vankkurien suuret py—rðt lakkasivat narisemasta kvartsipitoisella hiekalla. Puuryhmien alla levisi pitkið vihreitð nurmikoita; muutamat sððnn—llisen muotoiset maaperðn kohopaikat jakoivat ne vielð aivan selvðsti huomattaviin ruutuihin kuin suuren sakkilaudan. Paganel ei erehtynyt nðhdessððn nðmð vihannoivat, ikððn kuin ikuista lepoa varten runollisesti jðrjestetyt erilliset kohdat. Hðn tunsi nðmð hautausneli—t, joiden viimeiset jðljet ruoho nyt hðvittðð ja joita matkamies niin harvoin tapaa Australiassa. -- Tuonen viidat, hðn sanoi. Hðnen silmiensð edessð oli todellakin alkuasukkaiden hautausmaa, mutta niin raikas, niin siimekðs, lintujen hilpeðn lentelyn elðv—ittðmð, niin puoleensavetðvð, ettð se ei herðttðnyt ainoatakaan surullista ajatusta. Sitð olisi hyvin voinut pitðð jonakin Eedenin puutarhana siltð ajalta, jolloin kuolemaa ei ollut maan pððllð. Se nðytti olevan luotu elðvið varten. Mutta nðmð haudat, joita villi hoitaa niin hartaan huolellisesti, hðvisivðt jo vihannuuden tulvan alle. Valtaus oli karkottanut australialaisen kauas seudulta, missð hðnen esi-isðnsð lepðsivðt, ja siirtolaisuus riensi pian muuttamaan nðmð kuolonkentðt karjan laidunmaiksi. Niinpð ovat nðmð tuonen viidat kðyneet harvinaisiksi; kuinka monia, jotka peittðvðt hiljattain haudatun miespolven, tallaakaan jo vðlinpitðmðtt—mðn matkailijan jalka! Paganel ja Robert, jotka olivat kiirehtineet kumppaniensa edelle, kiertelivðt pienillð varjoisilla kðytðvillð kumpujen vðlissð. He puhelivat ja opettivat toinen toistaan, sillð maantieteilijð vðitti oppivansa paljon nuoren Grantin mielipiteistð. Mutta he eivðt olleet ratsastaneet puolta kilometrið, kun lordi Glenarvan nðki heidðn pysðhtyvðn, laskeutuvan ratsailta ja sitten kumartuvan maata kohti. He nðyttivðt tutkivan hyvin mielenkiintoista esinettð heidðn ilmeikkðistð eleistððn pððtellen. Ayrton hoputti valjakkoaan, ja vankkurit olivat pian tavoittaneet molemmat ystðvykset. Syy heidðn pysðhdykseensð ja hðmmðstykseensð kðvi kohta ilmi. Muuan alkuasukaslapsi, pieni kahdeksanvuotias poika eurooppalaisissa pukimissa, nukkui rauhallista unta mahtavan banksian siimeksessð. Hðnen rotupiirteistððn ei olisi voinut erehtyð: kiharat hiukset, melkein musta iho, litteð nenð, paksut huulet ja kðsivarsien tavaton pituus osoittivat heti hðnen kuuluvan sisðmaan alkuasukkaisiin. Mutta hðnellð oli ðlykkððt kasvot, ja varmaan kasvatus oli jo kohottanut tðmðn pikku villin alhaiselta alkutasoltaan. Lady Helena astui maahan perin uteliaana katselemaan hðntð, ja pian koko seurue ympðr—i pienen alkuasukkaan, joka nukkui sikeðsti. -- Lapsiparka, Mary Grant sanoi, -- onko hðn joutunut eksyksiin tðssð erðmaassa? -- Minð luulen, lady Helena vastasi, -- ettð hðn on tullut kaukaa kðydðkseen nðissð kuoleman lehdoissa! Tððllð lepðð varmaankin hðnen rakkaimpiaan! -- Mutta hðntð ei voi jðttðð tðnne! Robert sanoi. -- Hðn on yksin ja... Robertin lauseen keskeytti nuoren australialaisen liikahdus; poika kððnnðhti kuitenkaan herððmðttð. Mutta silloin nousi kaikkien hðmmðstys huippuunsa. Pojan selðssð oli kirjoitus ja siinð luki: TOLINE, TO BE CONDUCTED TO ECHUCA, CARE OF JEFFRIES SMITH, RAILWAY PORTER, PREPAID[7] -- Aito englantilaista! Paganel huudahti. -- Lðhettðvðt lapsen kuin tavaramytyn! Kirjoittavat osoitteen kuin pakettiin! Minulle oli kyllð siitð puhuttu, mutta en tahtonut uskoa sitð. -- Lapsiparka! lady Helena lausui. -- Oliko hðn Camden Bridgeltð suistuneessa junassa? Ehkð hðnen vanhempansa ovat saaneet surmansa, ja hðn on nyt yksin maailmassa! -- Sitð en usko, rouva, John Mangles vastasi. -- Tðmð kirjoitus osoittaa pðinvastoin, ettð hðn matkusti yksin. -- Hðn herðð, Mary Grant sanoi. Lapsi todellakin herðsi. Hðnen silmðnsð avautuivat vðhitellen, mutta sulkeutuivat heti taas pðivðn hðikðiseminð. Mutta lady Helena tarttui hðnen kðteensð; poika nousi ja katseli kummastuneena matkailijajoukkoa. Pelon tunne vðrðhdytti aluksi hðnen piirteitððn, mutta lady Glenarvanin lðsnðolo rauhoitti hðntð. -- Ymmðrrðtk— englannin kieltð, ystðvðni? tðmð kysyi hðneltð. -- Ymmðrrðn ja puhunkin, lapsi vastasi matkustajien kielellð, mutta hyvin huomattavasti murtaen. Hðnen ððntðmisensð muistutti ranskalaisten tapaa, kun nðmð puhuvat englannin kieltð. -- Mikð sinun nimesi on? lady Helena kysyi. -- Toline, pikku australialainen vastasi. -- Ah, Toline! Paganel huudahti. -- Ellen erehdy, se sana merkitsee australian kielellð kaarnaa? Toline ny—kkðsi my—ntðvðsti ja katsoi jðlleen naisiin. -- Mistð sinð tulet, ystðvðni? lady Helena kysyi. -- Melbournesta, Sandhurstin junalla. -- Olitko sinð siinð junassa, joka suistui radalta Camdenin sillalla? Glenarvan kysyi. -- Olin, herra, Toline vastasi, -- mutta Raamatun Jumala suojeli minua. -- Matkustitko yksin? -- Yksin. Pastori Paxton oli uskonut minut Jeffries Smithin huostaan. Onnettomuudeksi se miesparka sai surmansa! -- Etk— tuntenut ketððn muuta junassa? -- En ketððn, herra, mutta Jumala pitðð huolta lapsista eikð hylkðð heitð milloinkaan! Toline lausui nðmð sanat lempeðllð ððnellð, joka koski sydðmeen. Kun hðn puhui Jumalasta, hðnen ððnensð kðvi vakavammaksi, hðnen silmðnsð sðdehtivðt, ja kuulija tunsi tðssð nuoressa sielussa asuvan suuren hartauden. Tðmð uskonnollinen innostus nðin nuoressa iðssð on helposti selitettðvissð. Lapsi oli englantilaisten lðhetyssaarnaajien kastamia ja metodistiuskonnon ankariin menoihin totuttamia nuoria alkuasukkaita. Hðnen tyynet vastauksensa, siisti kðyt—ksensð ja musta pukunsa muistuttivat jo pikku pappia. Mutta minne hðn oli menossa nðin autioiden seutujen halki ja miksi hðn oli lðhtenyt Camden Bridgen luota? Lady Helena kysyi sitð hðneltð. -- Minð palaan heimoni luo Lachlaniin, hðn vastasi. -- Minð haluan nðhdð jðlleen omaiseni. -- Ovatko he australialaisia? John Mangles kysyi. -- Ovat, Lachlanin australialaisia, Toline vastasi. -- Ja onko sinulla isð ja ðiti? Robert Grant kysyi. -- On, veljeni, Toline vastasi tarjoten kðtensð pikku Robertille, jota tðmð veljen nimi liikutti syvðsti. Hðn syleili pientð australialaispoikaa eikð enempðð tarvittu tekemððn heistð ystðvyksið. Tðllð vðlin olivat matkustajat nuoren villin vastauksia tarkkaavaisesti seuraten vðhitellen istuutuneet hðnen ympðrilleen ja kuuntelivat hðnen puhettaan. Aurinko laski jo suurten puiden taakse. Ja kun paikka nðytti sopivalta pysðhdykseen eikð ollut suurta vðlið, kuljettiinko vielð muutama kilometri ennen y—n tuloa, antoi Glenarvan leiriytymiskðskyn. Ayrton riisui juhdat, pani ne Mulradyn ja Wilsonin avulla liekaan ja jðtti ne sy—mððn mielin mððrin. Teltta pystytettiin. Olbinett valmisti aterian. Toline suostui nauttimaan siitð osansa, ensin hiukan esteltyððn, vaikka hðnen oli nðlkð. Istuttiin siis p—ytððn, molemmat lapset vierekkðin. Robert valitsi parhaat palat uudelle kumppanilleen, ja Toline otti ne vastaan arastelevan ja viehðttðvðn kiitollisena. Juttelu ei sillð vðlin keskeytynyt. Jokaista kiinnosti tðmð lapsi, ja kaikki tekivðt hðnelle kysymyksið. Haluttiin kuulla hðnen elðmðntarinansa. Se oli hyvin yksinkertainen ja samanlainen kuin yleensð niiden k—yhien alkuasukaslasten, jotka jonkin siirtokunnan naapuriheimot jo pieninð uskovat hyvðntekevðisyysyhdistysten huostaan. Australialaisilla on lempeðt tavat. He eivðt osoita maahansa tunkeutuvia kohtaan sitð hurjaa vihaa, joka on ominainen Uuden Seelannin asukkaille ja kenties muutamille Pohjois-Australian heimoille. Heitð nðkee kðyvðn suurissa kaupungeissa, Adelaidessa, Sydneyssð ja Melbournessa, vielðpð kðvelevðn siellð hyvin alkuperðisissð pukimissa. He kðyvðt siellð kauppaa teollisuutensa pikku esineillð, metsðstys- tai kalastusvehkeillð ja aseilla, ja monet heimopððllik—t antavat mielellððn, epðilemðttð taloudellisista syistð, lastensa hy—tyð englantilaisen kasvatuksen eduista. Nðin tekivðt my—s Tolinen vanhemmat, jotka olivat todellisia villejð Lachlanista, laajalta Murrayn takaiselta seudulta. Viiteen vuoteen, jotka lapsi oli viettðnyt Melbournessa, hðn ei ollut nðhnyt ketððn omaisistaan. Ja kuitenkin hðnen sydðmessððn yhð eli katoamaton sukuvaisto, ja hðn oli lðhtenyt vaivalloiselle erðmaamatkalle etsimððn ehkð jo hajautunutta heimoaan ja epðilemðttð harvennutta kotiperhettððn. -- Ja kun olet tavannut vanhempasi, palaatko taas Melbourneen, lapseni? lady Glenarvan kysyi hðneltð. -- Palaan, rouva, Toline vastasi luoden hðneen harrasta hellyyttð osoittavan katseen. -- Ja miksi sinð kerran aiot? -- Tahdon pelastaa veljeni k—yhyydestð ja tietðmðtt—myydestð! Tahdon opettaa heitð, saattaa heidðt tuntemaan Jumalan ja rakastamaan Hðntð! Aion pyrkið lðhetyssaarnaajaksi! Nðmð sanat, jotka kahdeksanvuotias lapsi lausui innostuneena, olisivat voineet naurattaa kevytmielisið ja pilkallisia ihmisið, mutta nðmð vakavat skotlantilaiset ymmðrsivðt ne ja antoivat niille arvoa; he ihmettelivðt tðmðn nuoren, jo taisteluun valmiin opetuslapsen uskonvoimaa. Paganel oli liikuttunut sydðnjuuriaan my—ten ja tunsi vilpit—ntð my—tðtuntoa pientð australialaista kohtaan. Mutta totta puhuaksemme tðmð eurooppalaispukuinen villi ei aluksi ollut hðntð juuri miellyttðnyt. Hðn ei tullut Australiaan nðhdðkseen australialaisia herrasvaatteissa! Hðn tahtoi nðhdð heitð vain tatuoituina. Tðmð "sððdyllinen" puku hðiritsi hðnen mielikuviaan. Mutta siitð hetkestð, kun Toline oli puhunut niin palavasti, hðn muutti mielensð ja selitti olevansa hðnen ihailijansa. Keskustelun loppuosa oli muuten omiaan tekemððn kunnon maantieteilijðstð pikku australialaisen parhaan ystðvðn. Erððseen lady Helenan kysymykseen Toline vastasi nðet kðyvðnsð pastori Paxtonin johtamaa "normaalikoulua" Melbournessa. -- Ja mitð siinð koulussa sinulle opetetaan? lady Glenarvan kysyi. -- Uskontoa, laskentoa, maantiedettð... -- Ah, maantiedettð! Paganel huudahti. Toline oli osunut hðnen herkimpððn kohtaansa. -- Niin, herra, Toline vastasi. -- Olen saanut ensimmðisen palkinnon maantieteessð ennen tammikuun lomaa. -- Onko sinulla palkinto maantieteessð, poikani? -- Tðssð se on, herra, Toline sanoi ottaen taskustaan esiin erððn kirjan. Se oli hyvin sidottu taskukokoinen Raamattu. Ensimmðisen lehden taakse oli kirjoitettu: _Melbournen normaalikoulu, I palkinto maantieteessð, Toline Lachlanista_. Paganel oli haltioissaan! Australialainen, joka tunsi maantiedettð, ihastutti hðntð ja hðn suuteli Tolinea molemmille poskille yhtð hartaasti kuin jos olisi itse ollut pastori Paxton palkintojen jakopðivðnð; Paganelin olisi kuitenkin pitðnyt tietðð, ettð tðllainen tapaus ei ole harvinainen australialaisissa kouluissa. Nuoret villit kðsittðvðt varsin helposti maantieteellisið seikkoja, mutta ovat sitð vastoin kovin vastahakoisia laskennossa. Toline ei ollut ollenkaan ymmðrtðnyt tiedemiehen ðkillistð hyvðilyð. Lady Helenan tðytyi selittðð hðnelle, ettð Paganel oli kuuluisa maantieteilijð ja tarpeen tullessa etevð opettaja. -- Maantieteen opettaja! Toline vastasi. -- No, herra, kyselkðð minulta! -- Kyselisink— sinulta, poikaseni? Paganel sanoi. -- Enhðn parempaa pyydð! Aioin tehdð niin ilman sinun lupaasikin. Tahdonkin mielellðni nðhdð, kuinka maantiedettð opetetaan Melbournen normaalikoulussa! -- Entðpð jos muna opettaisikin kanaa, Paganel! MacNabbs lausui. -- Mitð hittoa! maantieteilijð huudahti. -- Opettaa Ranskan Maantieteellisen seuran sihteerið! Sitten asettaen silmðlasit nenðlleen, oikaisten pitkðn vartalonsa ja ottaen juhlallisen ððnen kuten opettajan tulee hðn aloitti kyselynsð. -- Oppilas Toline, hðn sanoi, -- nouskaa seisomaan. Toline, joka oli seisaallaan, ei voinut nousta lisðð. Hðn odotti siis vaatimattomassa asennossa maantieteilijðn kysymyksið. -- Oppilas Toline, Paganel jatkoi, -- mitkð ovat viisi maanosaa? -- Oseania, Aasia, Afrikka, Amerikka ja Eurooppa, Toline vastasi. -- Oikein. Puhukaamme ensiksi Oseaniasta, koska olemme tðllð hetkellð siellð. Mitkð ovat sen pððosat? -- Polynesia, Malaijien maa, Mikronesia ja Megalesia. Sen pððsaaret ovat Australia, joka kuuluu englantilaisille, Uusi Seelanti, joka kuuluu englantilaisille, Tasmania, joka kuuluu englantilaisille, Chatham, Auckland, Macquarie, Kermadec, Makin, Maraki ynnð muut saaret, jotka kuuluvat englantilaisille. -- Hyvð, Paganel sanoi, -- entð Uusi Kaledonia, Sandwich-, Mendana- ja Pomotu-saaret? -- Ne ovat Ison Britannian suojeluksessa. -- Mitð! Ison Britannian suojeluksessa! Paganel huudahti. -- Mutta minun tietððkseni on pðinvastoin Ranska... -- Ranska! pikku poika matki hðmmðstyneen nðk—isenð. -- Kas, kas! Paganel sanoi. -- Niink— teille opetetaan Melbournen normaalikoulussa? -- Niin, herra opettaja, eik— se ole oikein? -- On, on! Aivan oikein, Paganel vastasi. -- Koko Oseania kuuluu englantilaisille. Se on sovittu asia! Jatkakaamme. Majurin riemuksi Paganel oli puoleksi suuttuneen, puoleksi ðllistyneen nðk—inen. Kyselyð jatkettiin. -- Menkððmme Aasiaan, maantieteilijð sanoi. -- Aasia, Toline vastasi, -- on suunnattoman suuri alue. Pððkaupunki: Kalkutta. Suurimmat kaupungit: Bombay, Madras, Kalikut, Aden, Malakka, Singapore, Pegu, Colombo; saaria ovat Lakkadiivit, Malediivit, Chagos sekð monet muut; kuuluvat englantilaisille. -- Hyvð, hyvð, oppilas Toline! Entð Afrikka? -- Afrikka kðsittðð kaksi pððsiirtokuntaa: etelðssð on Kapmaa, pððkaupunkina Kapkaupunki, ja lðnnessð englantilaiset alusmaat, tðrkein kaupunki Sierra Leone. -- Oikein vastattu! lausui Paganel, joka alkoi oivaltaa tðtð englantilaista maantiedettð. -- Hyvin opetettu. Mitð Algeriaan, Marokkoon ja Egyptiin tulee ... niin ne on pyyhitty pois brittilðisistð kartoista. Minð haluaisin nyt mielellðni puhua hiukan Amerikasta! -- Se jaetaan, Toline jatkoi, -- Pohjois- ja Etelð-Amerikkaan. Edellinen kuuluu englantilaisille Kanadan, Uuden Braunschweigin, Uuden Skotlannin ja kuvern——ri Johnsonin hallinnon alaisten Yhdysvaltain kautta. -- Kuvern——ri Johnson! Paganel huudahti. -- Hullun orjuusintoilijan murhaaman, suuren ja hyvðn Lincolnin seuraaja! Oikein! Sen paremmin ei voi! Ja mitð Etelð-Amerikkaan tulee, niin Guyanan, Malvinas-saarten, Shetlandin saariston, Georgian, Jamaikan, Trinidadin ja muiden kautta kuuluu sekin englantilaisille! Minð en vðitð sitð vastaan. Mutta, Toline, tahtoisinpa kernaasti kuulla sinun tai paremmin sanoen sinun opettajiesi ajatuksen Euroopasta. -- Euroopastako? kysyi Toline, joka ei ymmðrtðnyt mitððn maantieteilijðn kiintymyksestð. -- Niin, Euroopasta! Kenelle kuuluu Eurooppa? -- Tottahan Eurooppa kuuluu englantilaisille, lapsi vastasi vakaumusta kuvastavalla ððnellð. -- Sitð minð vðhðn epðilen, Paganel lausui. -- Mutta millð tavalla? Sen minð tahtoisin tietðð. -- Englannin, Skotlannin, Irlannin, Maltan, Jerseyn ja Guernseyn saarten kautta, ja sitten vielð Joonian saarten, Hebridien, Shetlandin, Orkneyn... -- Hyvð, hyvð, Toline! Mutta siellð on toisia valtakuntia, joita et muista mainita, poikani. -- Mitð sitten, herra? tiedusti lapsi, joka ei antanut hðmmentðð itseððn. -- Espanja, Venðjð, Itðvalta, Preussi, Ranska! -- Ne ovat maakuntia eikð valtakuntia, Toline sanoi. -- Hemmetti, Paganel huudahti tempaisten lasit silmiltððn. -- Epðilemðttð. Espanja, pððkaupunki Gibraltar. -- Mainiota! Verratonta! Suurenmoista! Entð Ranska, sillð minð olen ranskalainen eikð olisi haitaksi saada tietðð, kenelle kuulun! -- Ranska, Toline vastasi tyynesti, -- on Englannin maakunta, pððkaupunki Calais. -- Calais! Paganel huudahti. -- Mitð! Luuletko sinð, ettð Calais kuuluu vielð Englannille? -- Epðilemðttð. -- Ja ettð se on Ranskan pððkaupunki? -- Niin, herra, ja siellð asuu kuvern——ri, lordi Napoleon... Nðistð viimeisistð sanoista Paganel purskahti nauruun. Toline ei tiennyt mitð ajatella. Hðneltð oli kysytty, ja hðn oli vastannut parhaansa mukaan. Mutta hðnen vastaustensa omituisuutta ei voitu lukea hðnen syykseen; hðnellð ei ollut siitð edes aavistusta. Oli kuinka hyvðnsð, hðn ei nðyttðnyt hðmmentyvðn, vaan odotti vakavana tðmðn kðsittðmðtt—mðn hilpeydenpuuskan pððttymistð. -- Siinð nyt nðette, majuri sanoi nauraen Paganelille. -- Enk— ollut oikeassa vðittðessðni, ettð oppilas Toline antaisi teille uutta oppia? -- Olitte, ystðvðni, maantieteilijð vastasi. -- Vai niink— maantiedettð opetetaan Melbournessa! Normaalikoulun opettajat hoitavat asiansa hyvin! Eurooppa, Aasia, Afrikka, Amerikka, Oseania, koko maailma, kaikki on englantilaisten! Totisesti, tðmð nerokas kasvatus tekee ymmðrrettðvðksi, ettð alkuasukkaat alistuvat. No, Toline poikaseni, entðs kuu, onko sekin englantilaisten! -- Tulee olemaan, nuori villi vastasi vakavasti. Silloin Paganel ei voinut enðð pysyð paikallaan. Hðnen tðytyi nauraa kyllikseen eikð hðn saanut naurunpuuskaansa hillityksi ennen kuin viidenkymmenen metrin pððssð leiristð. Tðllð vðlin oli Glenarvan kðynyt etsimðssð pienen kirjan matkakirjastosta. Se oli Samuel Richardsonin Englannissa yleisesti kðytettðvð _Maantiedon oppikirja_, joka pysyi paremmin totuutta vastaavalla kannalla kuin opettajat Melbournessa. -- Kuulepas, lapseni, hðn sanoi Tolinelle, -- ota tðmð kirja ja pidð se. Sinulla on maantieteessð erinðisið vððrið mielikuvia, jotka on hyvð oikaista. Minð annan sen sinulle muistoksi tðstð kohtaamisestamme. Toline otti kirjan mitððn vastaamatta; hðn katseli sitð tarkkaavasti pudistellen pððtððn epðilevðn nðk—isenð eikð osannut pððttðð, pannako sen taskuunsa. Tðll—in oli jo tullut pimeð. Kello oli kymmenen illalla. Tðytyi ajatella nukkumaanmenoa, jotta pðivðnkoitteessa voitaisiin nousta liikkeelle. Robert tarjosi ystðvðlleen Tolinelle puolet makuupaikastaan. Pikku australialainen suostui siihen. Lady Helena ja Mary Grant nousivat vankkureihin, matkamiehet menivðt telttaan Paganelin naurunpurskahdusten sekoittuessa villien harakkain hiljaiseen rðkðtykseen. Mutta kun aurinko seuraavana aamuna kello kuuden aikaan herðtti nukkujat, he etsivðt turhaan australialaista lasta. Toline oli kadonnut. Tahtoiko hðn viivyttelyittð ehtið Lachlanin seuduille, vai oliko Paganelin nauru hðntð loukannut? Sitð ei tiedetty. Mutta kun lady Helena herðsi, hðn huomasi povellaan viuhkan koruttomia mimoosankukkia ja Paganel taas taskussaan Samuel Richardsonin _Maantiedon_. MOUNT ALEXANDERIN KAIVOKSET. Vuonna 1844 sir Roderick Impey Murchison, Lontoon Kuninkaallisen maantieteellisen seuran nykyinen esimies, havaitsi vertailuja maan muodostumisesta tehdessððn huomattavaa yhtðlðisyyttð Ural-vuorten ja sen vuoriharjanteen vðlillð, joka lðheltð Etelð-Australian rannikkoa kulkee pohjoisesta etelððn. Kun Ural-vuoret ovat kultapitoisia, oppinut geologi arveli, ettð tðtð kallisarvoista metallia pitðisi l—ytyð my—s australialaisessa vuorijonossa. Eikð hðn siinð erehtynytkððn. Kaksi vuotta my—hemmin lðhetettiin hðnelle todella muutamia kultanðytteitð Uudesta Etelð-Walesista, ja hðn pððtti toimittaa suuren joukon ty—miehið Cornwallista siirtolaisiksi Uuden Hollannin kultamaille. Ensimmðiset kultanðytteet oli Etelð-Australiasta l—ytðnyt herra Francis Dutton. Sitten l—ysivðt herrat Forbes ja Smith Uuden Walesin ensimmðiset kultakentðt. Heti tiedon tðstð levittyð kullankaivajia saapui maapallon kaikilta kulmilta, englantilaisia, amerikkalaisia, italialaisia, ranskalaisia, saksalaisia, kiinalaisia. Mutta vasta 3. pðivðnð huhtikuuta 1851 l—ysi herra Hargraves erityisen rikkaita kultakerroksia ja tarjoutui ilmoittamaan niiden paikan Sydneyn siirtokunnan kuvern——rille, sir Ch. Fitz-Roylle, vaatimattomasta viidensadan punnan hinnasta. Hðnen tarjoustaan ei hyvðksytty, mutta huhu hðnen l—yd—stððn oli levinnyt. Kullanetsij—itð lðhti samoamaan Summerhillið ja Leni's Pondia kohti. Perustettiin Ophirin kaupunki, joka kultasaaliinsa runsauden vuoksi osoitti pian ansaitsevansa raamatullisen nimensð. Siihen saakka ei ollut puhettakaan Victorian maakunnasta, joka kuitenkin sitten vei muista voiton kultaesiintymien runsaudessa. Muutamia kuukausia my—hemmin, elokuussa 1851, kaivettiin nðet tðssð maakunnassa esille ensimmðiset kultajyvðset, ja pian oli neljðllð alueella kðynnissð laajat etsinn—t. Nðmð neljð olivat Ballarat, Owens, Bendigo ja Mount Alexander, kaikki hyvin rikkaita; mutta Owens-joella vedenpaljous vaikeutti ty—tð; Ballaratissa tuotti kultaesiintymien epðtasaisuus kaivajille usein pettymyksið; Bendigossa ei maaperð vastannut kaivajien vaatimuksia. Mount Alexanderin sððnn—llisessð maaperðssð olivat mukana kaikki menestyksen edellytykset, ja tðmð kallisarvoinen metalli, jonka arvo oli jopa 1441 frangia naulalta, saavutti korkeimman kurssin maailman kaikilla markkinoilla. Juuri tðlle tuhoisia pettymyksið ja odottamattomia onnensattumia niin usein aiheuttaneelle paikalle johdatti 37. leveysasteen reitti kapteeni Harry Grantin etsijðt. Kuljettuaan koko 31. pðivðn joulukuuta hyvin epðtasaista maastoa, joka vðsytti hevosia ja juhtia, he nðkivðt Mount Alexanderin py—ristyneet kukkulat. Leiriydyttiin erððseen tðmðn lyhyen vuorijonon kapeaan solaan, ja elðinten annettiin lieka jalassa etsið ruokaansa maassa lojuvien kvartsilohkareiden vðlistð. Tðmð ei ollut vielð kaivosaluetta. Seuraavana pðivðnð, vuoden 1865 ensimmðisenð, uursivat vankkurien py—rðt jðlkensð tðmðn mineraalirikkaan seudun teihin. Jacques Paganel ja hðnen toverinsa olivat ihastuneita nðhdessððn ohimennenkin tðmðn kuuluisan vuoren, jota australiaksi sanotaan Gebooriksi. Sinne teki rynnðk—n koko seikkailijoiden lauma, varkaita ja kunniallista vðkeð, hirttðjið ja hirtettðvið. Ensimmðisen huhun levitessð tðstð suuresta l—yd—stð kultavuonna 1851 asukkaat, squatterit ja merimiehet jðttivðt kaupunkinsa, peltonsa ja laivansa. Kultakuume muuttui kulkutaudiksi, tarttuvaksi kuin rutto, ja monet kuolivat siihen luullessaan jo l—ytðneensð onnen. Luonto oli tuhlaavaisesti kylvðnyt miljoonia, sanottiin, 25. asteen alueelle tðssð ihmeellisessð Australiassa. Nyt oli elonkorjuunaika ja nðmð uudet niittomiehet riensivðt saamaan osansa. "Diggerin" kullankaivajan, ammatti oli arvokkaampi kuin kaikki muut, ja vaikka monet menehtyivðt, oli kuitenkin muutamia, jotka tulivat rikkaiksi yhdellð ainoalla kuokaniskulla. Perikadosta ei puhuttu, rikastumisesta levenneltiin. Nðiden onnenpotkujen kaiku kuului viidessð maanosassa. Pian tulvi kaikensððtyisið onnenonkijoita Australiaan, ja vuoden 1852 neljðnð viimeisenð kuukautena saapui yksin Melbourneen viidenkymmenenneljðn tuhannen suuruinen siirtolaisarmeija, mutta ilman pððllikk—ð ja kuria, vielð saavuttamattoman voiton jðlkeisen pðivðn armeija, sanalla sanoen neljðkymmentðneljð tuhatta pahimmanlaatuista rosvoilevaa pahantekijðð. Tðmðn hullun kiihkon ensimmðisinð vuosina vallitsi sanoinkuvaamaton sekasorto. Tavallisella tarmollaan pððsivðt englantilaiset kuitenkin tilanteen herroiksi. Poliisit ja kotimaiset santarmit luopuivat varkaiden puolelta ja muuttuivat kunnon ihmisiksi. Tapahtui tðydellinen muutos. Niinpð Glenarvan ei saanutkaan nðhdð mitððn vuoden 1852 vðkivaltaisista nðytelmistð. Kolmetoista vuotta oli kulunut siitð ajasta, ja nyt kultaa etsittiin nðillð seuduilla jðrjestelmðllisesti, ankarien sððnt—jen mukaan. Muuten alkoivat kaivokset jo ehtyð. Oli kaivettu jo pohjaan saakka. Kuinkapa ei olisikaan tyhjennetty nðitð luonnon aarteita, kun kullankaivajat olivat Victorian maakunnasta vuosina 1852-1858 kaivaneet 63.107.478 puntaa? Siirtolaisten lukumððrð onkin tuntuvasti vðhentynyt, ja he ovat siirtyneet vielð koskemattomille seuduille. Niinpð Uuden Seelannin Otagossa ja Marlboroughissa ðskettðin l—ydetyt kultakentðt, ovat nykyððn tuhansien kaksijalkaisten siivett—mien muurahaisten kaivettavina.[8] Kello yhdentoista tienoilla saavuttiin kaivosalueen keskustaan. Siellð kohosi todellinen kaupunki tehtaineen, pankkeineen, kirkkoineen, kasarmeineen, vuokrataloineen ja sanomalehden toimituksineen. Hotelleja, maataloja, huviloita ei my—skððn puuttunut. Olipa teatterikin, yleis—n suosima, vaikka paikka maksoi kymmenen sillingið. Esitettiin suurella menestyksellð paikallista kappaletta _Francis Obadiah eli onnellinen kullankaivaja_. Kun nðytelmðn sankari epðioivon vallassa iskee kuokkansa maahan viimeistð kertaa, se lohkaisee irti uskomattoman suuren kultalohkareen. Glenarvan oli utelias nðkemððn Mount Alexanderin laajat kultakaivokset ja antoi vankkurien lðhteð edellð Ayrtonin ja Mulradyn johtamina. Hðn yhtyisi seuraan muutamaa tuntia my—hemmin. Paganel oli ihastunut tðstð pððt—ksestð ja asettui tapansa mukaan pikku ryhmðn oppaaksi. Hðnen neuvonsa mukaan mentiin ensin pankkiin. Kadut olivat leveðt, kivetyt ja huolellisesti astellut. Sen tapaiset toimistot kuin _Golden Company Ltd, Digger's General Office, Nugget's Union_ vetivðt jðttilðisilmoituksilla katseet puoleensa. Ty—voiman ja pððoman yhtymð oli asettunut yksinðisen kullankaivajan tilalle. Kaikkialta kuului hiekkaa huuhtovien tai kallisarvoisten kvartsia murentavien koneiden metelið. Asuntojen takana alkoivat kultakentðt, laajat kaivausalueet. Siellð kuokkivat yhti—iden runsaasti palkkaamat kullankaivajat. Silmin ei olisi voinut laskea maahan puhkaistujen reikien lukua. Rautalapiot vðlkðhtelivðt auringonpaisteessa yhtenð sðihkynðnð. Kaivajien joukossa oli kaikkia kansallisuuksia. He eivðt kinastelleet, vaan tekivðt ty—tððn ððnett—mðsti, kuten ainakin palkatut miehet. -- Ei sovi sentððn luulla, Paganel sanoi, -- ettei Australiassa enðð olisi lainkaan niitð kuumeisia etsij—itð, jotka koettavat onneaan kullankaivamisen arpapelissð. Tiedðn kyllð, ettð useimmat myyvðt ty—voimansa yhti—ille pakostakin, kun kaikki kultapitoiset alueet ovat hallituksen myymið tai vuokraamia. Mutta sillð, jolla ei ole mitððn, joka ei voi vuokrata eikð ostaa, on jðljellð vielð yksi keino rikastua. -- Mikð? lady Helena kysyi. -- 'Jumpingin' mahdollisuus, Paganel vastasi. -- Sen avulla me, joilla ei ole mitððn oikeutta nðihin kaivoksiin, voimme kuitenkin -- jos kðy oikein hyvð onni, tietenkin -- ansaita omaisuuden. -- Mutta kuinka? majuri kysyi. -- Jumpingin avulla, kuten minulla oli kunnia teille sanoa. -- Mitð se jumping on? majuri kysyi jðlleen. -- Se on kullankaivajien vðlinen sopimus, joka usein aiheuttaa tappelua ja epðjðrjestystð, mutta jota viranomaiset eivðt ole voineet poistaa. -- Selittðkðð tarkemmin, Paganel, sanoi taas majuri, -- tehðn saatte veden herahtamaan kielellemme. -- No niin, on sovittu, ettð kaikki se kaivosalueen keskellð oleva maa, joka on vuorokaudeksi, suuria juhlia lukuunottamatta, jðtetty silleen, niin ettei sitð kaiveta, joutuu yhteisomaisuudeksi. Kuka tahansa saa sen vallata, kaivaa sitð ja rikastua, jos onni on hðnelle suotuisa. Niinpð, Robert, poikaseni, koeta keksið jokin hylðtty kuoppa, ja se on sinun! -- Herra Paganel, Mary Grant sanoi, -- ðlkðð panko veljeni pððhðn sellaista! -- Minð lasken leikkið, neiti kulta, Paganel vastasi, -- ja Robert tietðð sen hyvin. Hðnk— kullankaivajaksi? Ei ikinð! Kaivaa maata, kððntðð sitð taas, muokata ja sitten kylvðð siihen ja vaatia siltð satoa vaivoistaan, se kyllð sopii! Mutta sen tonkiminen sokean myyrðn tavalla, jotta kouraan ehkð sattuisi siru kultaa, se on surkea ammatti, johon antautuakseen tðytyy olla Jumalan ja ihmisten hylkððmð! Kðytyððn pððkaivoksen luona ja asteltuaan pitkin tannerta, joka oli suureksi osaksi kallioiden sðrkemisestð syntyneitð kvartsinsiruja, liuskeita ja soraa, saapuivat retkeilijðt pankkiin. Se oli laaja rakennus, katolla kansallislippu. Lordi Glenarvanin vastaanotti ylitarkastaja, joka esitteli hðnelle johtamaansa laitosta. Sinne sijoittavat yhti—t kuittia vastaan maasta kaivamansa kullan. Siitð oli jo kauan aikaa, kun siirtokunnan kauppiaat olivat nylkeneet alkuaikojen kullankaivajaa. He maksoivat hðnelle kaivospaikalla viisikymmentðkolme sillingið unssilta ja sitten Melbournessa myivðt kuudestakymmenestðviidestð! Tosin kauppiaalla oli kuljetuksen riski; kun valtatiellð vilisi kulkureita, ei kulta aina saapunut perille. Vieraille nðytettiin mielenkiintoisia kultanðytteitð, ja ylitarkastaja teki selkoa, eri menettelytavoista tðmðn metallin kaivamiseksi. Sitð esiintyy yleensð kahdessa muodossa, vy—rykultana ja rapautuneena, joko malmina lietteen seassa tai kvartsisuonessa. Sen irrottamiseksi kðytetððnkin maan laadun mukaan pinta- tai syvyyskaivamista. Vy—rykulta piilee jokien, laaksojen ja vesiuurrosten pohjalla suuruutensa mukaan sijoittuneena, ensin rakeet, sitten levyt ja vihdoin hileet. Jos se sitð vastoin on rapautumakultaa, jonka suonen ilman vaikutus on hajoittanut, se on keskittynyt yhteen paikkaan, kasoiksi, joita kullankaivajat sanovat "taskuiksi". Jotkut nðistð taskuista sisðltðvðt suuren omaisuuden. Mount Alexanderin alueella tavataan kultaa varsinkin savimaakerroksissa ja liuskemaisten kallioiden lomissa. Siellð ovat kultarakeiden pesðt, siellð on onnekkaan kaivajan kðteen usein sattunut kulta-arpajaisten pððvoitto. Kun vierailijat olivat tarkastelleet eri kultanðytteitð, he kðvivðt pankin mineralogisessa museossa. Siellð he nðkivðt kaikkia niitð tuotteita, joista Australian maaperð on muodostunut, luokiteltuina ja nimilipuilla varustettuina. Kulta ei ole sen ainoa rikkaus; sitð voi syystðkin pitðð suunnattomana arkkuna, jossa luonto sðilyttðð kalleuksiaan. Lasilevyjen alla kiilsi valkoinen topaasi, joka kilpailee Brasilian topaasien kanssa, tummanvihreð granaatti, epidootti, erððnlainen kauniin vihreð silikaatti, vaaleanpunainen rubiini, jota edustivat helakanpunaiset spinellat ja erðs tavattoman kaunis ruusunpunainen muunnos, vaalean- ja tummansinisið safiireja, kuten esimerkiksi korundi, ja yhtð haluttuja kuin Malabarin ja Tiibetin safiirit, punahohtoisia timantteja ja vihdoin Turonin rannoilta l—ydetty pieni timanttikristalli. Mitððn ei puuttunut tðstð jalokivien loistavasta kokoelmasta eikð tarvinnut mennð kauas etsimððn tarpeellista kultaa, johon ne voisi upottaa. Ellei tahtonut nðhdð niitð koruiksi valmistettuina, ei saattanut pyytðð enempðð. Glenarvan lausui jððhyvðiset pankin tarkastajalle kiittðen hðntð kohteliaisuudesta, jota vierailijat olivat kðyttðneet runsaasti hyvðkseen. Sitten palattiin kultakentille. Niin vðhðn kuin Paganel vðlittikin tðmðn maailman mammonasta, hðn ei astunut askeltakaan tarkastamatta katseellaan tðtð maaperðð. Halu siihen oli ylivoimainen, eikð hðnen kumppaniensa leikinlasku voinut sille mitððn. Yhtð mittaa hðn kumartui, poimi maasta jonkin kivensirun, malminkappaleen tai kvartsihileen, tarkasteli niitð yksityiskohtaisesti ja heitti ne pian taas halveksien menemððn. Tðtð kesti koko matkan. -- Kuulkaas, Paganel, majuri lausui, -- oletteko hukannut jotakin? -- Aivan varmasti, Paganel vastasi, -- tðssð kullan ja kalliiden kivien maassa on hukannut sen mitð ei ole l—ytðnyt. En tiedð, miksi mieleni tekisi saada mukaani muutaman unssin painoinen rae tai vaikkapa isompikin. -- Ja mitð te sillð tekisitte, kelpo ystðvðni? Glenarvan kysyi. -- Oh, se on kyllð selvillð, Paganel vastasi. -- Lahjoittaisin sen maalleni. Sijoittaisin sen Ranskan pankkiin... -- Joka ottaisi sen vastaan? -- Epðilemðttð, rautatieosakkeiden muodossa. Paganelia onniteltiin tavasta, kuinka hðn aikoi tarjota kullan "maallensa", ja lady Helena toivoi hðnen l—ytðvðn maailman suurimman kimpaleen. Leikkið laskien retkeilijðt tarkastelivat nðin suurinta osaa kaivosaluetta. Kaikkialla tehtiin ty—tð sððnn—llisesti, koneellisesti, mutta ilman innostusta. Kahden tunnin kðvelyn jðlkeen Paganel huomasi hyvin siistin ravintolan, jossa hðn ehdotti istuttavaksi, kunnes olisi aika palata vankkurien luokse. Lady Helena suostui siihen, ja kun ravintolasta ei ole mihinkððn ilman virvokkeita, Paganel kðski ravintoloitsijaa tarjoamaan jotakin paikkakunnan juomaa. Itsekullekin tuotiin niin sanottu "nobler". Tuollainen nobler on yksinkertaisesti grogi, mutta nurinpðinen grogi. Sen sijaan, ettð pantaisiin pieni lasillinen viinaa isoon lasiin vettð, pannaan pieni lasillinen vettð isoon lasiin viinaa, sokeroidaan ja juodaan. Se oli hieman liiaksi australialaista, ja ravintoloitsijan suureksi kummaksi muutettiin nobler ison vesikarahvin avulla brittilðiseksi grogiksi. Sitten puhuttiin kultakaivoksista ja kaivajista. Tðssðhðn oli sen paikka, jos missððn. Paganel oli hyvin tyytyvðinen nðkemððnsð, mutta my—nsi kuitenkin, ettð olojen oli tðytynyt ennen, Mount Alexanderin kaivauksen ensimmðisinð vuosina, olla vielð mielenkiintoisempia. -- Maa, hðn sanoi, -- oli silloin tðynnð reikið ja tulvillaan ty—myyrið, mutta minkðlaisia myyrið! Kaikilla siirtolaisilla oli myyrðn into, mutta ei sen ymmðrrystð! Kultaa tuhlattiin mielett—mðsti. Se juotiin ja pelattiin, ja tðmð ravintola, jossa olemme, oli helvetti, kuten silloin sanottiin. Rahapelejð seurasivat puukoniskut. Poliisi ei mahtanut mitððn, ja monta kertaa oli siirtokunnan kuvern——rin pakko marssittaa sotavðkeð rauhoittamaan metel—ivið kullankaivajia. Mutta lopulta hðn sai heidðt jðrkiinsð, mððrðsi kaivamisoikeudesta veron, sai sen kannetuksi, vaikkakaan ei vaivattomasti, ja ylimalkaan olivat rikkomukset tððllð vðhðisempið kuin Kaliforniassa. -- Saako siis, lady Helena kysyi, -- kuka tahansa harjoittaa kullankaivajan ammattia? -- Saa, rouva. Sitð varten ei tarvitse suorittaa tutkintoa. Hyvðt kðsivarret riittðvðt. Kurjuuden ajamina seikkailijat saapuivat kulta-alueille enimmðkseen rahattomina, rikkailla kuokka, k—yhillð vain puukko, mutta kaikilla tðhðn ty—h—n into, jota he eivðt olisi osoittaneet missððn oikeassa ammatissa. Oli omituista nðhdð nðitð kultamaita. Maa oli tðynnð telttoja, —ljvkankaita ja mullasta, laudoista tai oksista kyhðttyjð h—kkeleitð ja vajoja. Niiden keskellð kohosi Englannin lipulla varustettu hallituksen katos, sen asiamiesten sinisestð patjakankaasta tehtyjð telttoja, rahanvaihtajien, kultakauppiaiden ja muiden, tðssð rikkauden ja k—yhyyden heilurissa kalastelevien liikemiesten kojuja. Nðmð rikastuivat varmasti. Ja nðkemisen arvoisia olivat vedessð ja liejussa elðvðt pitkðpartaiset ja punapaitaiset diggerit. Ilma oli tðynnð kuokkien yhtðmittaista kalahtelua ja maassa mðdðntyvien elðinraatojen l—yhkðð. Tukahduttava p—ly peitti nuo onnettomat, jotka kohottivat kuolleisuuden tavattoman suureksi, ja epðilemðttð epðterveellisemmðssð maassa olisi lavantauti tuhonnut melkein koko vðest—n. Ja jospa sitten kaikki nðmð seikkailijat olisivat onnistuneet! Mutta paljon kðrsimystð jði korvauksetta, ja lðhemmin tarkastaessa saataisiin nðhdð, ettð yhtð rikastunutta kullankaivajaa kohti sata, kaksisataa, ehkðpð tuhat on kuollut k—yhðnð ja epðtoivoisena. -- Voisitteko selittðð meille, Paganel, Glenarvan kysyi, -- miten kulta kaivettiin yl—s? -- Ei mikððn ollut yksinkertaisempaa, Paganel vastasi. -- Ensimmðiset kullanetsijðt huuhtoivat sitð, kuten muutamilla Sevennien seuduilla Ranskassa vielðkin tehdððn. Nykyððn yhti—t menettelevðt toisin; he kaivautuvat siihen lðhteeseen asti, josta hileet, levyt ja rakeet tulevat. Mutta huuhtojat tyytyivðt vain pesemððn kultapitoisen hiekan, siinð kaikki. He kaivoivat maata, paljastivat ne kerrostumat, jotka heistð nðyttivðt kultapitoisilta, ja valelivat niitð vedellð erottaakseen siitð kallisarvoisen malmin. Tðmð huuhtelu tapahtui amerikkalaista alkuperðð olevan kehdoksi nimitetyn laitteen avulla. Se oli viiden tai kuuden jalan mittainen laatikko, erððnlaatuinen avoin, kahteen osastoon jaettu ruuhi. Ensimmðisessð osassa oli harva seula ja sen alapuolella toisia tiuhempia seuloja; toinen osa oli alapððstððn suippeneva. Hiekka kasattiin toisessa pððssð olevaan seulaan, kaadettiin vettð pððlle, ja laitetta liikuteltiin tai oikeammin keinuteltiin kðsin. Kivet jðivðt ensimmðiseen seulaan, malmi ja hieno hiekka toisiin aina karheutensa mukaan, ja lionnut muta valui veden mukana pois toisesta pððstð. Se oli tavallisimmin kðytetty laite. -- Mutta sellainen piti sentððn olla, John Mangles huomautti. -- Se ostettiin rikastuneilta tai rappiolle joutuneilta kaivajilta, kuinka sattui, Paganel vastasi, -- tai tultiin toimeen ilman sitð. -- Kuinka se kðvi laatuun? Mary Grant kysyi. -- Oli vain levy, rakas Mary, tavallinen peltilevy; heitettiin ilmaan maata niin kuin viljaa; viljajyvien sijasta saatiin joskus kultajyvið. Ensimmðisenð vuonna ansaitsi moni kullankaivaja omaisuuden ilman muita apuvðlineitð. Nðhkððs, ystðvðni, se oli hyvðð aikaa, vaikka saappaat maksoivat sataviisikymmentð frangia pari ja lasillisesta limonadia piti maksaa kaksitoista frangia! Ensiksi tulleilla on aina paras onni. Kultaa oli kaikkialla runsaasti maan pinnalla; purot virtasivat metallipohjalla; sitð tavattiin Melbournen kaduiltakin; katuja kovetettiin kultasoralla. Niinpð sen kullan arvo, joka tammikuun seitsemðssð viikossa alkupuolella vuotta 1852 hallituksen suojeluksen alaisena tuotiin Mount Alexanderista Melbourneen, olikin kahdeksan miljoonaa kaksisataa kolmekymmentðkahdeksan tuhatta seitsemðnsataaviisikymmentð frangia. Se tekee keskimððrin satakuusikymmentðneljð tuhatta frangia pðivðð kohti. -- Melkein yhtð paljon kuin Venðjðn keisarin pankkitilillð, Glenarvan sanoi. -- Mies-parka! majuri lausui. -- Tunnetaanko erikoisia onnenpotkuja? lady Helena kysyi. -- Muutamia kyllð, rouva. -- Tiedðttek— nekin? Glenarvan kysyi. -- Tottakai! Paganel vastasi. -- Vuonna 1852 l—ydettiin Ballaratista kimpale, joka painoi viisisataaseitsemðnkymmentðkolme unssia, Gippslandissa toinen, jonka paino oli seitsemðnsataakahdeksankymmentðkaksi unssia, ja vuonna 1861 kahdeksansadankolmenkymmenenneljðn unssin painoinen harkko. Vihdoin, taas Ballaratista, erðs kaivaja l—ysi tavattoman kimpaleen, joka painoi kuusikymmentðviisi kiloa, mikð kolmentuhannen neljðnsadan frangin mukaan kilolta tekee kaksisataaviisikymmentðviisi tuhatta frangia. Kuokanisku, joka tuottaa kymmenentuhannen frangin korot, on jo aikamoinen! -- Missð mððrin kullantuotanto lisððntyi nðiden kaivosten l—ytðmisen jðlkeen? John Mangles kysyi. -- Suunnattomasti, rakas John. Kullantuotanto ei tðmðn vuosisadan alussa ollut kuin neljðkymmentðseitsemðn miljoonaa vuodessa, mutta nyt, Euroopan, Aasian ja Amerikan kaivosten tuotanto mukaan luettuna, se tekee yhdeksðnsataa miljoonaa, toisin sanoen lðhes miljardin. -- Niinpð, herra Paganel, on ehkð paljonkin kultaa sillð paikalla, missð nyt olemme, meidðn jalkojemme alla? pikku Robert kysyi. -- On, poikani, miljoonia. Me tallaamme sitð. Mutta me tallaamme sitð sen vuoksi, ettð halveksimme sitð! -- Eik— Australia kuitenkin ole hyvin onnellinen maa? -- Ei, Robert, maantieteilijð vastasi. -- Kultapitoiset maat eivðt ole onnellisia. Ne synnyttðvðt vain heikkoa vðest—ð, mutta eivðt milloinkaan voimakasta ja ty—teliðstð. Katso Brasiliaa, Meksikoa, Kaliforniaa, Australiaa! Mitð ne ovat yhdeksðnnellðtoista vuosisadalla? Oikein onnellinen maa, poikani, ei ole kulta-, vaan rautapitoinen maa! AUSTRALIAN JA UUDEN SEELANNIN UUTISET. Tammikuun 2. pðivðnð auringon noustessa matkustajat ylittivðt kulta-alueen ja Talbotin piirikunnan rajan. Heidðn hevosensa kaviot polkivat silloin Dalhousien piirikunnan p—lyisið teitð. Muutamia tunteja my—hemmin he kahlasivat Colban- ja Campaspe-jokien yli 144¯ 35' ja 144¯ 45' pituusasteen vðlillð. Puolet matkasta oli tehty. Vielð viisitoista pðivðð yhtð onnellista kulkua, ja matkue saapuisi Twofold-lahden rannoille. Muuten olivat kaikki hyvissð voimissa. Paganelin vðite tðmðn ilmaston terveellisyydestð piti paikkansa. Kosteutta vðhðn tai ei ollenkaan, ja varsin siedettðvð lðmp—tila. Se ei rasittanut hevosia eikð juhtia. Ei liioin ihmisiðkððn. Yksi ainoa muutos marssijðrjestykseen oli tehty Camden Bridgeltð lðhdettyð. Kun Ayrton sai tietðð rautatieonnettomuuden johtuneen rikoksesta, hðn neuvoi noudattamaan erinðisið siihen saakka tarpeettomina pidettyjð varotoimia. Ratsastajat eivðt saaneet jðttðð vankkureita nðkyvistððn. Lepohetkinð jði aina yksi heistð vahtiin. Aamuin ja illoin pantiin uudet nallit pyssyihin. Oli varmaa, ettð rikollisjoukkue liikkui maassa, ja vaikkei mitððn suoranaista pelkoa herðttðvðð sattunut, piti olla valmiina kaiken varalta. Tarpeetonta on lisðtð, ettð nðihin varotoimiin ryhdyttiin lady Helenan ja Mary Grantin tietðmðttð, joita Glenarvan ei tahtonut sðikðyttðð. Oikeastaan olikin syytð menetellð nðin. Varomattomuus tai vain laiminly—ntikin saattoi kðydð kalliiksi. Glenarvan ei muuten ollut ainoa, joka huolehti asioista tðllð tavoin. Yksinðisillð tiloilla ja asemilla varustautuivat asukkaat ja squatterit mahdollista hy—kkðystð tai yllðtystð vastaan. Talot suljettiin pimeðn tullen. Koirat laskettiin irti aitauksiin ja alkoivat haukkua vðhðnkin lðhestyttðessð. Ei yksikððn paimen, joka illalla ratsain kokosi suurta laumaansa kotiinpaluuta varten, liikkunut ilman satulannuppiin kiinnitettyð pyssyð. Uutinen Camdenin sillalla tapahtuneesta rikoksesta oli syynð tðhðn poikkeukselliseen varovaisuuteen, ja moni siirtolainen, joka tðhðn saakka oli nukkunut ikkunat ja ovet avoinna, sulki ne nyt huolellisesti. Maakunnan hallituskin osoitti suurta intoa ja varovaisuutta. Kotimaisia santarmiosastoja lðhetettiin pitkin maata. Postinkuljetusta suojattiin erityisin toimenpitein. Tðtð ennen oli posti kulkenut valtateillð ilman vartiostoa. Niinpð tðnððn, juuri kun Glenarvanin matkue oli menossa Kilmoresta Heathcoteen ulottuvan tien poikki, kiiti posti ohitse niin kiivasta vauhtia kuin hevoset suinkin pððsivðt, jðttðen suuren p—lypilven jðlkeensð. Mutta niin nopeasti kuin se ohittikin, Glenarvan oli kuitenkin nðhnyt sen rinnalla ratsastavien poliisien pyssyjen vðlkðhtðvðn. Olisi luullut elettðvðn jðlleen sitð hirvittðvðð aikaa, jolloin ensimmðisten kultakenttien l—ytyminen ajoi Australian mantereelle Euroopan kansakuntien kuonan. Pari kilometrið Kilmoren maantien yli ehdittyððn saapuivat vankkurit jðttilðispuiden sekaan, ja ensimmðistð kertaa Kap Bernouillista lðhdettyððn matkustajat joutuivat laajaan, useiden asteiden yli ulottuvaan metsððn. Ihmetyksen huudahdus pððsi matkustajilta, kun he nðkivðt yli puolen sadan metrin korkuisia kumipuita, joiden sienimðinen kaarna oli jopa yli kymmenen sentin paksuinen. Kuusi ja puoli metrið ympðrysmitaltaan olevat rungot, joiden kuoressa oli hyvðnhajuista pihkaa sisðltðvið uurteita, kohosivat viidenkymmenen metrin korkeuteen ainoankaan haaran tai oksan tai edes satunnaisen silmun ja pahkuran hðiritsemðttð niiden pintaa. Sileðmpið ne eivðt olisi voineet olla sorvarin kðdestð lðhtiessððn. Siinð oli sadoittain toistensa kaltaisia pylvðitð. Ne levittivðt tavattoman korkealla kðyrið oksiaan, joiden pðissð oli sikermð lehtið; lehtihangoissa riippui yksinðisið kukkia, joiden terðt olivat kuin yl—salaisin kððnnetty uurna. Tðmðn ikivihreðn katoksen alla kierteli ilma vapaasti; alituinen ilmanvaihto vei kosteuden maasta; hevoset, hðrkðvaljakko ja vankkurit saattoivat mukavasti liikkua nðiden harvassa seisovien puiden vðlissð, jotka olivat jðrjestyneet kuin hakkuun merkkipaalut. Siellð ei ollut pensasrykelmiin sulloutuneita puuryhmið, ei kaatuneiden runkojen ja lðpipððsemðtt—mien liaanien aarniometsðð, missð vain rauta ja tuli voivat raivata tietð uudisviljelij—ille. Vihreð nurmi puiden juurella, vihreð varjostin niiden latvoissa, pitkðt valtavien pylvðiden rivit, vðhðn varjoa, ylimalkaan vðhðn raikkautta, omituinen valaistus, joka muistutti ohuen kankaan lðpi tunkevaa valoa, sððnn—lliset heijastukset, tarkkapiirteiset kuviot maassa, kaikki tðmð tarjosi eriskummaisen ja uusista vaikutelmista runsaan nðytelmðn. Oseaanian mantereen metsð ei muistuta ensinkððn uuden maailman metsið, ja kumipuu, alkuasukkaiden "tara", joka kuuluu miltei lukemattomia lajeja kðsittðvððn myrttien heimoon, on Australian kasviston huomattavin edustaja. Ettei nðiden vihreiden holvien alla ole varjoisampaa ja pimeðmpðð, se riippuu siitð, ettð puiden lehtien asento on erikoinen. Lehtien lapa ei ole nðet kððntynyt aurinkoa kohti, vaan niiden terðvð reuna. Silmð ei tðstð omituisesta lehvist—stð nðe muuta kuin syrjðt. Niinpð auringon sðteetkin pððsevðt maahan asti ikððn kuin sðlekaihtimen rakosista. Jokainen huomasi tðmðn ja nðytti hðmmðstyneen. Mistð tðmð omituinen jðrjestely? Se kysymys tehtiin tietenkin Paganelille. Hðn vastasi kuten ainakin mies, joka ei joudu mistððn hðmilleen. -- Luonnon eriskuinmaisuus, hðn sanoi, -- ei hðmmðstytð minua tððllð. Se tietðð kyllð mitð tekee, mutta kasvitieteilijðt eivðt aina tiedð, mitð sanovat. Luonto ei ole erehtynyt antaessaan nðille puille tðmðn erikoisen lehvist—n, mutta ihmiset ovat hairahtuneet, kun niille on annettu nimi _eukalyptus_. -- Mitð se sana merkitsee? Mary Grant kysyi. -- Se tulee kreikan kielen sanoista _eu kalypto_ ja merkitsee _hyvin peitðn_. Varovasti kyllð erehdys on tehty kreikaksi, jottei sitð huomattaisi, mutta selvððhðn on, ettð tuo puu peittðð huonosti. -- My—nnetððn, rakas Paganel, Glenarvan vastasi, -- mutta selittðkðð meille nyt, minkð vuoksi lehdet ovat tuossa asennossa. -- Pelkðstð ulkonaisesta ja helposti ymmðrrettðvðstð syystð, ystðvðni, Paganel vastasi. -- Tðllð seudulla, missð ilma on kuiva, missð sateet ovat harvinaisia, missð maaperð on kuivunut, eivðt puut tarvitse tuulta eikð aurinkoa. Kun ei ole kosteutta, ei ole my—skððn mðihðð. Siksi kumipuulla on kapeat lehdet, jotka koettavat suojautua aurinkoa ja liian suurta haihtumista vastaan. Siinð syy, miksi ne kððntðvðt reunansa eivðtkð lapaansa auringonsðteille. Ei ole mitððn ðlykkððmpðð kuin lehti. -- Eikð mitððn itsekkððmpðð! majuri lisðsi. -- Nuokin ovat ajatelleet vain itseððn eivðtkð ensinkððn matkustajia. Jokainen oli hiukan samaa mieltð kuin MacNabbs, paitsi Paganel, joka otsaansa kuivaten onnitteli itseððn, ettð sai kulkea varjottomien puiden alla. Tðmð lehtijðrjestelmð oli sittenkin ikðvð, kun matka nðiden metsien lðpi on usein varsin pitkð ja niin ollen kiusallinen, sillð mikððn ei suojaa matkustajaa pðivðn hellettð vastaan. Koko pðivðn vierivðt vankkurit nðitð loppumattomia kumipuukujia pitkin. Ei tavattu nelijalkaisia elðimið eikð alkuasukkaita. Erððnlaisia papukaijoja asusti puiden latvoissa, mutta niin korkealta niitð tuskin erotti, ja niiden pðrpðtys kuului vain epðselvðnð sorinana. Joskus lensi parvi pikku papukaijoja jonkun kaukaisen kujanteen poikki ja vilkastutti sitð ðkillisellð, monivðrisellð vðikkeellð. Mutta yleensð vallitsi tðssð laajassa vehreðssð pylvðst—ssð syvð hiljaisuus, ja vain hevosten astunta, muutamat silloin tðll—in vaihdetut sanat, vankkurien py—rien kitinð ja Ayrtonin huudahdus hðnen hoputtaessaan hidasta valjakkoaan hðiritsivðt avaraa autiutta. Illan tullen leiriydyttiin kumipuiden juurelle, joissa nðkyi jðlkið jokseenkin hiljan palaneesta tulesta. Ne olivat kuin korkeita tehtaanpiippuja, sillð liekki oli kolonut ne sisðpuolelta pitkin koko niiden pituutta. Ne seisoivat aika tukevasti vain tyhjðn kuorensa varassa. Moinen squatterien tai alkuasukkaiden paha tapa hðvittðð kuitenkin lopulta nðmð suurenmoiset puut, ja ne kuolevat sukupuuttoon niin kuin Libanonin nelisatavuotiset seetrit, jotka on poltettu taitamattomilla nuotiotulilla. Paganelin neuvoa seuraten Olbinett sytytti illallistulen yhteen nðistð runkoputkista; heti syntyi tuntuva veto, ja savu haihtui lehvist—n tummaan katokseen. Y—ksi ryhdyttiin mððrðttyihin varotoimiin, ja Ayrton, Mulrady, Wilson ja John Mangles pitivðt vahtia vuorotellen pðivðnnousuun saakka. Pitkin tammikuun 3. pðivðð lisððntyivðt vain loputtoman metsðn sopusuhtaiset kujanteet. Tuntui kuin kumipuista ei koskaan tulisi loppua. Mutta iltaan mennessð harvenivat jonot, ja muutamien kilometrien pððssð nðkyi joukko sððnn—llisið taloja pienellð aukealla. -- Seymour! Paganel huudahti. -- Se on Victorian maakunnan viimeinen kaupunki. -- Onko se suurikin? lady Helena kysyi. -- Rouva, Paganel vastasi, -- se on tavallinen kylð, joka on saamassa kaupunkioikeudet. -- Onkohan siellð sopivaa majataloa? Glenarvan kysyi. -- Toivottavasti, maantieteilijð vastasi. -- Niinpð menkððmme kaupunkiin, sillð reippaat naiskumppanimme eivðt luullakseni pane pahakseen, jos saavat levðhtðð siellð yhden y—n. -- Rakas Edward, lady Helena vastasi, -- Mary ja minð suostumme siihen sillð ehdolla, ettð se ei aiheuta hankaluutta eikð viivytystð. -- Ei vðhimmðssðkððn mððrin, lordi Glenarvan vastasi, -- valjakkomme on vðsynyt, ja sitð paitsi me jatkamme matkaa huomenna pðivðn koitteessa. Kello oli silloin yhdeksðn. Kuu lðheni jo taivaanrantaa ja heitti enðð vain vinoja, sumuun haihtuvia sðteitð. Vðhitellen tuli pimeð. Matkue kulki pitkin Seymourin leveitð katuja Paganelin johdolla, hðn kun aina nðkyi tuntevan tðysin tuntemattomankin paikkakunnan. Mutta hðn kulki vaistonsa mukaan, ja hðn saapui suoraan Campbell's North British nimiseen hotelliin. Hevoset ja hðrðt vietiin talliin, vankkurit vajaan, ja matkustajat ohjattiin varsin mukaviin huoneisiin. Kello kymmenen aikaan istuttiin p—ytððn, jonka ruokia Olbinett oli tarkastanut asiantuntijan silmðllð. Paganel oli kðynyt kaupungilla Robertin kanssa ja kertoi iltavaikutelmistaan perin lyhyesti. Hðn ei ollut nðhnyt kerrassaan mitððn. Vðhemmðn hajamielinen mies olisi kuitenkin huomannut Seymourin kaduilla erikoista liikettð: siellð tððllð kerððntyi ihmisið joukkoihin, jotka vðhitellen suurenivat; puheltiin talojen porteilla; ihmiset kyselivðt toisiltaan jotakin ilmeisen levottomina; pðivðn sanomalehtið luettiin ððneen, niiden uutisista puhuttiin ja keskusteltiin. Nðmð oireet eivðt olisi voineet jððdð vðhðnkððn valppaalta tarkkailijalta huomaamatta. Mutta Paganel ei ollut epðillyt mitððn. Majuri sitð vastoin, vaikkei kðynyt niin kaukana, eipð edes poistunut hotellista, otti selvðn huolestumisesta ja pikku kaupungissa parhaillaan vallitsevasta levottomuudesta. Keskusteltuaan kymmenen minuuttia hotellin puheliaan isðnnðn, Dicksonin kanssa hðn tiesi, mistð oli kysymys. Mutta hðn ei hiiskunut siitð sanaakaan. Vasta illallisen jðlkeen, kun lady Glenarvan, Mary ja Robert Grant olivat menneet huoneisiinsa, majuri pyysi kumppaneitaan jððmððn ja sanoi heille: -- Sandhurstin rautatiellð tapahtuneen rikoksen tekijðt on tunnistettu. -- Onko heidðt vangittu? Ayrton kysyi vilkkaasti. -- Ei, MacNabbs vastasi nðyttðmðttð kiinnittðvðn huomiota perðmiehen intoon, joka nðissð oloissa muuten oli varsin ymmðrrettðvð. -- Sen pahempi, Ayrton lisðsi. -- No, Glenarvan kysyi, -- kenen syyksi sitð rikosta luullaan? -- Lukekaa, majuri vastasi antaen Glenarvanille numeron Australian ja Uuden Seelannin Uutisia, -- niin saatte nðhdð, ettð poliisipððllikk— ei erehtynyt. Glenarvan luki ððneen seuraavan uutisen: Sydney, 2. p. tammikuuta 1865. -- Kuten muistetaan, tapahtui Camden Bridgellð, kahdeksan kilometrin pððssð Castlemainen asemalta, Melbournesta Sandhurstiin johtavalla rautatiellð, viime joulukuun 29. ja 30. pðivðn vðlisenð y—nð rautatieonnettomuus. Klo 11.45 lðhtevð y—juna sy—ksyi tðydessð vauhdissa Lutton-jokeen. Camdenin silta oli jðtetty auki junan kulkiessa. Useat onnettomuuden jðlkeen tapahtuneet varkaudet ja kilometrin pððssð Camden Bridgeltð l—ydetty sillanvartijan ruumis osoittivat, ettð tðmð onnettomuus oli johtunut rikoksesta. Viranomaisten tutkimuksista onkin kðynyt selville, ettð rikoksen on tehnyt joukko karkotusvankeja, jotka kuusi kuukautta sitten olivat pððsseet karkuun Perthin ty—vankilasta Lðnsi-Australiassa juuri kun heidðt piti siirtðð Norfolkin saarelle.[9] Nðitð karkotusvankeja on kaksikymmentðyhdeksðn; heitð johtaa erðs Ben Joyce, mitð vaarallisin rikollinen, joka muutamia kuukausia sitten on saapunut Australiaan tuntemattomalla laivalla ja jota oikeudenpalvelijoiden ei ole onnistunut tavoittaa. Kaupunkien asukkaita, uudisviljelij—itð ja asemien squattereita kehotetaan olemaan varuillaan ja antamaan ylitarkastajalle tietoja, jotka ovat avuksi etsinn—issð. J.P. MITCHELL, ylitarkastaja. Kun Glenarvan oli lopettanut tðmðn uutisen lukemisen, MacNabbs kððntyi maantieteilijðn puoleen ja sanoi hðnelle: -- Nðette nyt, Paganel, ettð Australiassa saattaa olla karkotusvankeja. -- Karkureita kyllð! Paganel vastasi. -- Mutta ei karkotettuja, joilla olisi siihen laillinen lupa. Noilla miehillð ei ole oikeutta oleskella tððllð. -- Tððllð he nyt kuitenkin ovat, Glenarvan sanoi, -- mutta kðsittððkseni meidðn ei pitðisi heidðn tðhtensð muuttaa suunnitelmiamme tai keskeyttðð matkaamme. Mitð sinð siitð ajattelet, John? John Mangles ei vastannut heti; yhtððltð suru, jonka aloitetun etsinnðn lopettaminen tuottaisi molemmille lapsille, ja toisaalta se pelko, ettð retkikunta joutuisi vaaraan, sai hðnet epðr—imððn. -- Jos lady Glenarvan ja miss Grant eivðt olisi mukana, hðn sanoi sitten, -- niin vðlittðisin vðhðt tuosta roistojoukosta. Glenarvan ymmðrsi ja lisðsi: -- Sanomattakin on selvðð, ettð yrityksestðmme luopuminen ei tule kysymykseenkððn; mutta kenties olisi matkaseuramme vuoksi varovinta, tavoittaa _Duncan_ Melbournessa ja sitten idðstð kðsin palata Harry Grantin jðljille. Mitð te, MacNabbs, siitð ajattelette? -- Ennen kuin sanon sen, majuri vastasi, -- haluaisin kuulla Ayrtonin mielipiteen. Perðmies, jonka mieltð nimenomaan kysyttiin, katsahti Glenarvaniin. -- Minð ajattelen, hðn sanoi, -- ettð me olemme yli kolmensadan kilometrin pððssð Melbournesta ja ettð vaara, jos sitð on, voi olla yhtð suuri matkalla etelððn kuin itððnkin. Kummallakaan suunnalla ei paljon kuljeta, ne ovat samanlaisia molemmat. Muuten en luule, ettð kolmisenkymmentð rikollista voisi pelottaa kahdeksaa hyvin aseistautunutta ja pððttðvðistð miestð. Niinpð minð melkein katsoisin parhaaksi lðhteð eteenpðin. -- Hyvin puhuttu, Ayrton, Paganel lausui. -- Matkaa jatkamalla voimme pððstð kapteeni Grantin jðljille. Palaamalla etelððn pðinvastoin loittonemme niistð. Minð ajattelen siis samoin kuin tekin ja vðlitðn vðhðt noista Perthin karkureista, joita rohkean miehen ei tulisi ajatellakaan! Tðmðn jðlkeen ððnestettiin ehdotuksesta, ettei matkasuunnitelmaa millððn tavoin muutettaisi, ja se hyvðksyttiin yksimielisesti. -- Yksi huomautus kuitenkin, mylord, Ayrton sanoi juuri kun piti erota. -- Puhukaa, Ayrton. -- Eik— olisi hyvð lðhettðð _Duncanille_ kðsky jðlleen lðhestyð rannikkoa? -- Mitð varten? John Mangles vastasi. -- Kun olemme saapuneet Twofold-lahdelle, on aika sen kðskyn lðhettðmiseen. Jos jokin odottamaton sattuma pakottaisi meidðt pyrkimððn Melbourneen, voisimme katua, ettemme siellð tapaisikaan _Duncania_. Muuten sen vauriota ei luultavasti vielð ole korjattu. Nðistð eri syistð olisi minun mielestðni parasta odottaa. -- Hyvð, Ayrton vastasi olematta itsepðinen. Seuraavana pðivðnð lðhti retkikunta Seymourista aseissa ja valmiina kaiken varalta. Puolta tuntia my—hemmin se oli jðlleen kumipuumetsðssð, jota taas jatkui itððnpðin. Glenarvan olisi mieluummin kulkenut avoimessa maastossa. Silloin on vðhemmðn vaaraa vðijytyksistð ja salahy—kkðyksistð kuin tiheðssð metsðssð. Mutta ei ollut valinnanvaraa, ja vankkurit etenivðt koko pðivðn suurten yksitoikkoisten puiden vðlissð. Kuljettuaan pitkin Angleseyn piirikunnan pohjoisrajaa ne leikkasivat illalla 146. meridiaanin, ja sitten leiriydyttiin Murrayn piirin rajalla. MAJURI VáITTáá ALKUASUKKAITA APINOIKSI. Seuraavana aamuna, 5. pðivðnð tammikuuta, saapuivat matkalaiset Murrayn laajalle alueelle. Tðmð epðmððrðinen ja autio piirikunta ulottuu Australian alppien korkeaan vuorijonoon saakka. Sitð ei sivistys vielð ole jakanut eri hallintopiireihin. Se on maakunnan vðhðn tunnettu osa, jossa harvoin kðydððn. Uudisasukkaiden kirves kaataa kerran sen metsðt, karjankasvattajien karja ottaa valtaansa sen laitumet; mutta vielð se on koskematonta maata jollaisena se nousi Intian valtamerestð; se on suorastaan erðmaata. Englantilaisilla kartoilla on nðille alueille annettu kuvaava yhteinen nimi: _Reserve for the blacks_, s.o. mustille varattu alue. Sinne ovat siirtolaiset hðikðilemðttð ty—ntðneet alkuasukkaat. Siellð kaukaisilla tasangoilla, aarniometsissð, on nðille jðtetty erinðisið mððrðttyjð alueita, joilla alkuperðinen rotu vðhitellen hðviðð. Kuka hyvðnsð valkoinen mies, uudisasukas, siirtolainen, squatter, bushmanni, saa mennð nðiden varattujen alueiden ulkopuolelle. Mutta mustaihoinen yksin ei milloinkaan pððse sieltð pois. Eteenpðin ratsastettaessa Paganel otti puheeksi tðmðn vakavan alkuasukkaita koskevan kysymyksen. Eikð oltu kuin yhtð mieltð siitð, ettð Britannian menetelmð tarkoitti voitettujen vðest—jen nððnnyttðmistð, niiden juurittamista pois seuduilta, missð heidðn esivanhempansa elivðt. Tðmð tuhoamistarkoitus tuli esille kaikkialla, mutta Australiassa selvemmin kuin muualla. Siirtolaisuuden ensi aikoina kohtelivat karkotusvangit, jopa uudisasukkaatkin mustia kuin villejð elðimið. Metsðstivðt ja kaatoivat heitð pyssyillðnsð. Vedottiin vielð, kun heitð teurastettiin, lainoppineihin sen todistamiseksi, ettð australialainen muka oli luonnonlakien ulkopuolinen olio, jonka tappaminen ei ollut mikððn rikos. Esittivðtpð Sydneyn sanomalehdet tehokasta keinoa Hunter-jðrven heimojen hðvittðmiseksi: niiden joukkomyrkytystð. Englantilaiset ottivat, kuten nðkyy, asutuksensa ensi avustajaksi murhan. Heidðn julmuutensa oli hirvittðvð. He menettelivðt Australiassa samoin kuin Intiassa, missð viisi miljoonaa intialaista on kadonnut; samoin kuin Kap-maassa, missð miljoonan suuruinen hottentottivðest— on vðhentynyt sataantuhanteen. Niinpð alkuperðinen vðest— onkin huonon kohtelun ja vðkijuomien nððnnyttðmðnð katoamassa tðltð mantereelta murhaavan sivistyksen tieltð. Tosin muutamat kuvern——rit antoivat julistuksia uudisasukkaiden verenhimoa vastaan. Uhkasivat muutamilla ruoskaniskuilla rangaista valkoista, joka leikkasi nenðn tai korvat mustalta tai katkaisi hðneltð pikkusormen "kðyttððkseen sitð piipputupakan tiivistðjðnð". Turhia uhkauksia. Murhia tehtiin laajassa mittakaavassa, ja kokonaisia heimoja hðvisi. Mainitkaamme vain, ettð Van Diemenin saarella vuosisadan alussa oli viisituhatta alkuasukasta, mutta vuonna 1863 ainoastaan seitsemðn henkeð! Ja ðskettðin saattoi _Mercure_ ilmoittaa viimeisen tasmanialaisen saapuneen Hobart-Towniin. Ei Glenarvan, ei majuri eikð John Mangles vðittðnyt Paganelia vastaan. Ja vaikka he olisivat olleet englantilaisia, he eivðt olisi puolustaneet maanmiehiððn. Tosiasiat puhuivat selvðð, kiistatonta kieltð. -- Viisikymmentð vuotta sitten, Paganel jatkoi, -- olisimme jo matkallamme tavanneet monta alkuasukasheimoa, mutta nyt emme ole nðhneet ensimmðistðkððn. Sadan vuoden pððstð on musta rotu tðltð mantereelta tyyten loppunut. Mustille varattu alue tuntui todellakin olevan tðysin asumaton. Ei jðlkeðkððn majapaikoista tai h—kkeleistð. Aukeiden jðlkeen tuli taas suuria metsið, ja vðhitellen muuttui seutu yhð selvemmin erðmaaksi. Nðyttipð siltð ettei nðillð syrjðseuduilla ollut ainoatakaan elðvðð olentoa, ei ihmistð enempðð kuin elðintð, kun Robert pysðhtyi erððn kumipuurykelmðn eteen ja huudahti: -- Apina! Tððllð on apina! Ja hðn viittasi suureen mustaan olentoon, joka hypellen oksalta oksalle hðmmðstyttðvðn vikkelðsti siirtyi puun latvasta toiseen, ikððn kuin nðkymðt—n k—ysi olisi pitðnyt sitð ilmassa. Lensivðtk— siis apinat tðssð kummallisessa maassa kuten erððt ketut, joille luonto on antanut y—lepakon siivet. Vankkurit olivat pysðhtyneet ja kukin tarkkaili elðintð, joka vðhitellen katosi kumipuiden latvuksiin. Pian sen nðhtiin nopeana kuin salama laskeutuvan, juoksevan maata pitkin tehden senkin seitsemðn mutkaa ja sitten tarttuvan pitkin kðsivarsin suuren kumipuun sileððn runkoon. Kummasteltiin, kuinka se pððsisi yl—s tðtð suoraa ja liukasta puuta my—ten, jonka ympðri se ei ylettynyt. Mutta apina iski kirveentapaisella puunkuorta, saaden aikaan sððnn—llisten vðlimatkain pððhðn pienið pykðlið, joiden avulla se kiipesi kumipuun haarukkaan. Muutamassa sekunnissa se katosi lehvist—n peittoon. -- Mikð ihmeen apina tuo on? majuri kysyi. -- Tuoko apina? Paganel vastasi. -- Se on puhdasverinen australialainen. Maantieteilijðn kumppanit eivðt ehtineet edes kohauttaa olkapðitððn, kun ihan lðhellð kuului huutoja: -- ku-ii! ku-ii! Ayrton hoputti juhtiaan, ja sadan askelen pððssð kohtasivat matkustajat odottamatta alkuasukasleirin. Mikð surkea nðky! Kymmenkunta telttaa paljaalla maalla. Nðmð tiilien tapaan pððllekkðin ladotuista kaarnan kappaleista tehdyt "gunyot" eivðt suojanneet kurjia asukkaitaan kuin yhdeltð puolen. Ja asukkaat itse oli puute painanut tympðiseviksi. Heitð oli siellð kolmisenkymmentð, miehið, naisia ja lapsia, pukunaan kengurunnahkoja, jotka oli leikelty kaistaleiksi. Vankkurien lðhetessð he ensin aikoivat paeta. Mutta jotkut Ayrtonin sanat, jotka hðn lausui kðsittðmðtt—mðllð murteella, nðyttivðt rauhoittavan heitð. Niinpð he palasivat puoliksi luottavaisina, puoliksi pelokkaina, kuten elðimet, joille tarjotaan herkkupalaa. Nðillð alkuasukkailla, joiden pituus vaihteli 160 sentistð 170 senttiin, oli nokimainen iho, ei suorastaan musta, vaan vanhan noen vðrinen, villava tukka, pitkðt kðsivarret, ulkoneva vatsa, karvapeitteinen ruumis tðynnð tatuointien ja hautajaistilaisuuksissa leikattujen haavojen arpia. Oli hirvittðvðð katsella heidðn muodottomia kasvojaan, suunnatonta suutaan, litteðtð ja poskille painunutta nenððnsð, ulkonevaa alaleukaansa, josta valkoiset eteenpðin ty—ntyvðt hampaat pistivðt esiin. Milloinkaan ei ollut nðhty nðin elðinten nðk—isið ihmisolentoja. -- Robert ei erehtynyt, majuri sanoi, -- ne ovat apinoita, -- puhdasverisið, olkoon niin, -- mutta apinoita kuitenkin. -- MacNabbs, lady Helena huomautti, -- my—ntðisittek— siis niiden olevan oikeassa, jotka metsðstðvðt nðitð kuin petoelðimið? Nðmð raukathan ovat ihmisið. -- Ihmisiðk—! MacNabbs huudahti. -- Korkeintaan ihmisen ja orangutangin vðlimuotoja! Ja jos vielð mittaisin heidðn kasvokulmansa, se olisi yhtð terðvð kuin apinan! MacNabbs oli tðssð suhteessa oikeassa; australialaisen alkuasukkaan kasvojen kulma on hyvin terðvð ja jokseenkin samanlainen kuin orangutangin eli noin kuusikymmentð tai kuusikymmentðkaksi astetta. Niinpð ei herra de Rienzi esittðnytkððn aivan syyttð nðitð olentoja luokiteltaviksi eri rotuun, jota hðn nimitti "pithecomorpheiksi", siis apinanmuotoisiksi ihmisiksi. Mutta lady Helena oli vielð oikeammassa kuin MacNabbs katsoessaan nðitð ihmisasteikon alimmalla portaalla olevia alkuasukkaita kuitenkin sielulla varustetuiksi olennoiksi. Elðimen ja australialaisen vðlillð on se ylipððsemðt—n kuilu, joka erottaa lajit. Pascal on sanonut aivan oikein, ettð ihminen ei missððn ole elðin. Tosin hðn yhtð viisaasti lisðð: -- eikð enkelikððn. Tðllð kertaa kuitenkin lady Helena ja Mary Grant kumosivat jðlkimmðisen puolen suuren ajattelijan vðittðmðstð. Molemmat laupiaat naiset olivat astuneet maahan vankkureista; he ojensivat hyvððtarkoittavaa kðttð nðille kurjille olennoille; tarjosivat heille ruokaa, jota villit ahmivat inhottavan ahnaasti. Alkuasukkaat taisivat sitðkin enemmðn luulla lady Helenaa joksikin jumalaksi, kun heidðn uskontonsa mukaan valkoiset ovat entisið mustia, kuolemansa jðlkeen valkoisiksi muuttuneita. Naiset varsinkin herðttivðt lady Helenan ja Mary Grantin sððlið. Mikððn ei ole verrattavissa australialaisnaisen oloon; tyly luonto ei ole antanut hðnelle vðhðisintðkððn viehkeyden vivahdusta; hðn on vðkisin viety orjatar, joka ei ole saanut muuta hððlahjaa kuin "waddien", isðntðnsð kðdessð aina pysyvðn kepin iskuja. Siitð hetkestð alkaen, ennenaikaisesti ja ðkkið vanhentuneena, hðnen taakkanaan on kaikki kulkurielðmðn raskaat vaivat: hðnen on kannettava kaislakððr——n kiedottujen lapsiensa ohella kalastus- ja metsðstysvðlineitð ynnð "phormium tenax"-varastoja, josta hðn valmistaa verkkoja. Hðnen tðytyy hankkia elintarvikkeet perheelleen; hðn metsðstðð sisiliskoja, pussirottia ja kððrmeitð puiden latvoihin saakka; hðn pienii polttopuut; hðn kiskoo tuohta telttaan; hðn on sanalla sanoen ty—juhta, joka ei tunne lepoa, ja sy— vasta isðntðnsð jðlkeen niitð huonoja jðtteitð, joita tðmð ei enðð huoli. Muutamat nðistð raukoista, jotka kenties eivðt pitkððn aikaan olleet saaneet ravintoa, koettivat juuri houkutella luokseen lintuja tarjoamalla niille jyvið. He makasivat polttavassa maassa pitkðllððn liikkumattomina, kuin kuolleina, tuntikausia odotellen, ettð joku ymmðrtðmðt—n lintu tulisi heidðn kðtensð ulottuville! Pitemmðlle heidðn kekseliðisyytensð ei ansapyynnin alalla ulottunut, ja tðytyy olla australialainen lintu joutuakseen mokomaan ansaan. Matkustajien anteliaisuuden kesyttðminð villit kerððntyivðt vðhitellen heidðn ympðrilleen, ja silloin tðytyi pitðð varansa heidðn ilmeistð varasteluhaluaan vastaan. He puhuivat viheltelevðð, kieltð maiskuttelevaa murretta. Se muistutti elðinten ððntelyð. Kuitenkin heidðn ððnessððn oli usein my—s hellðsti hyvðilevið ððnteitð; sana "noki, noki" toistui tuon tuostakin, ja eleet tekivðt sen helposti ymmðrrettðvðksi. Se merkitsi "antakaa" ja kohdistui matkustajien pienimpiinkin esineihin. Olbinettilla oli tðysi ty— puolustaessaan tavaravarastoa ja varsinkin retkikunnan ruokavaroja. Nðlkiintyneet raukat loivat vankkureihin huolestuttavia katseita ja nðyttivðt terðvið hampaitaan, jotka kukaties olivat pureksineet ihmislihaa. Useimmat australialaiset heimot eivðt tosin ole ihmissy—jið rauhan aikana, mutta vain muutamat villit kieltðytyvðt ahmimasta voitetun vihollisen lihaa. Helenan pyynn—stð Glenarvan kðski kuitenkin jaella jonkin verran ruokavaroja. Villit ymmðrsivðt hðnen aikomuksensa ja riemastuivat tavalla, joka olisi liikuttanut tunteettomintakin sydðntð. He kiljahtelivat niin kuin villipedot, kun vartija tuo niille jokapðivðistð annosta. My—ntðmðttð majurin olevan oikeassa ei kuitenkaan voinut kieltðð, ettð tðmð rotu oli lðhellð elðintð. Olbinett oli kohteliaana miehenð luullut olevan oikein ensin antaa naisille. Mutta nðmð olentoraukat eivðt uskaltaneet sy—dð ennen pelottavia isðntiððn, jotka sy—ksyivðt korppujen ja kuivatun lihan kimppuun kuin saaliin ikððn. Ajatellessaan isðnsð olevan yhtð raakojen villien vankina Mary Grant tunsi kyynelten kihoavan silmiinsð. Hðn kuvitteli, kuinka suuresti Harry Grantin kaltaisen miehen tðytyi kðrsið nðiden vaeltavien heimojen orjana, puutteen, nðlðn ja huonon kohtelun uhrina. John Mangles, joka levottomana tarkkaili hðntð, arvasi, mitð ajatuksia hðnen sydðmensð oli tðynnð, ja ehðtti ennen pyynt—ð puhuttelemaan _Britannian_ perðmiestð. -- Ayrton, hðn sanoi, -- tðllaistenko villien kynsistð te pððsitte pakenemaan? -- Niin, kapteeni, Ayrton vastasi. -- Kaikki sisðmaan heimot ovat samanlaisia. Mutta tððllð te nðette vain kourallisen heitð, kun sitð vastoin Darlingin rannoilla on vðkirikkaita heimoja, joiden pððllik—illð on pelottava valta. -- Mutta, John Mangles kysyi, -- mitð eurooppalainen voi tehdð nðiden villien keskuudessa? -- Mitð minðkin tein, Ayrton vastasi, -- hðn metsðstðð, kalastaa heidðn kanssaan, ottaa osaa heidðn taisteluihinsa; kuten jo olen teille sanonut, hðntð kohdellaan sen mukaan mitð hðn tekee, ja jos hðn on ðlykðs ja uskalias mies, hðn saa heimossa huomattavan aseman. -- Mutta joutuuko hðn olemaan vankina? Mary Grant kysyi. -- Joutuu, ja vartioituna, Ayrton vahvisti, -- vielðpð sillð tavoin, ettei hðn voi astua askeltakaan y—llð eikð pðivðllð. -- Mutta teidðn kumminkin onnistui karata, Ayrton, lausui majuri, joka tuli mukaan keskusteluun. -- Niin onnistui, herra MacNabbs, kun sattui taistelu minun heimoni ja erððn naapuriheimon vðlillð. Minð onnistuin. Hyvð juttu, enkð sitð pahoittele. Mutta jos se tðytyisi tehdð uudelleen, niin luulenpa, ettð valitsisin ikuisen orjuuden ennen kuin ne kðrsimykset, joita minun tðytyi kestðð samotessani sisðmaan erðmaiden halki. Jumala varjelkoon kapteeni Grantia yrittðmðstð sellaista pelastusta! -- Niin tosiaan, John Mangles vastasi, -- toivokaamme, miss Mary, ettð isðnne on pysynyt alkuasukasheimon luona. Silloin l—ydðmme hðnen jðlkensð helpommin kuin jos hðn harhailisi mantereen metsissð. -- Toivotteko te siis yhð? neito kysyi. -- Toivon toki, neiti Mary, nðkevðni teidðt kerran onnellisena Jumalan avulla. Mary Grant saattoi kiittðð nuorta kapteenia vain kyyneleisellð katseellaan. Tðmðn keskustelun aikana oli villien kesken syntynyt tavatonta liikettð; he kiljahtelivat hirvittðvðsti, juoksivat eri suuntiin, huitoivat kðsiðnsð ja nðyttivðt olevan hurjan raivon vallassa. Glenarvan ei tiennyt, mitð he tarkoittivat, kun majuri kysyi Ayrtonilta: -- Kun te olette kauan aikaa elðnyt australialaisten parissa, niin ymmðrrðtte varmaan nðidenkin kieltð? -- Enpð juuri, perðmies vastasi, -- sillð murteita on yhtð monta kuin heimojakin. Mutta arvelisin, ettð nðmð villit haluavat kiitollisuuden osoitukseksi esittðð taistelunðyt—ksen hðnen jalosukuisuudelleen. Se oli todellakin tðmðn metelin syynð. Ilman enempið valmisteluja villit hy—kkðsivðt toistensa kimppuun nðk—jððn niin raivokkaasti, ettð ellei asiaa ennakolta olisi tiedetty, olisi kamppailua voinut luulla todelliseksi. Mutta australialaiset ovatkin tutkimusmatkailijoiden kertoman mukaan mainioita nðyttelij—itð, ja ainakin tðssð tilaisuudessa he osoittivat erinomaista taitoa. Heidðn hy—kkðys- ja puolustusaseinaan oli erððnlainen puinen sotanuija, jolla voi puhkaista paksummankin kallon, omalaatuinen tomahawk, hyvin kova terðvðksi hiottu kivi, sitkeðllð kumilla kahden kepin vðliin kiinnitetty. Tðssð kirveessð on kolmimetrinen varsi; kamala sota-ase samalla kuin hy—dyllinen ty—kalu, jolla voi ly—dð poikki oksia tai pðitð, iskeð miestð tai puuta, aina tarpeen mukaan. Nðitð aseita heristeltiin hurjasti kðsissð, kauheasti kiljuen taistelijat sy—ksyivðt toistensa niskaan; toisia kaatui kuolleina maahan, toisten hihkuessa voitonhuutoja. Kuin pahanhengen riivaamina kannustivat naiset, varsinkin vanhemmat, miehið taisteluun, sy—ksyivðt muka kuolleina makaavien kimppuun ja olivat raatelevinaan niitð niin hurjasti, ettei se olisi ollut raakamaisempaa todellisuudessakaan. Joka hetki lady Helena pelkðsi leikin muuttuvan todelliseksi taisteluksi. Lapset, jotka olivat ottaneet osaa taisteluun, jatkoivatkin sitð tðydellð todella. Pikku pojat ja tyt—t, joista varsinkin jðlkimmðiset olivat raivokkaita, mukiloivat toisiaan aika lailla. Taistelunðyt—stð oli kestðnyt jo kymmenen minuuttia, kun taistelijat ðkkið pysðhtyivðt. Aseet putosivat heidðn kðsistððn. Syvð hiljaisuus seurasi rajua metelið. Villit jðivðt liikkumattomiksi viimeisiin asentoihinsa kuin kuvaelmanðyt—ksen henkil—t. Olisi voinut luulla heidðn kivettyneen. Mikð oli tðmðn muutoksen syy, ja mistð ðkkið johtui tðmð jðhmettyminen paikalleen? Se saatiin pian tietðð. Tðllð hetkellð tuli nðkyviin parvi papukaijoja kumipuiden latvojen tasalla. Linnut tðyttivðt ilman kirkunallaan ja nðyttivðt monikirjavine h—yhenineen lentðvðltð taivaankaarelta. Tðmð kirkas lintupilvi oli keskeyttðnyt taistelun. Sitð seurasi sotaa hy—dyllisempi linnustus. Erðs villeistð otti punaiseksi maalatun, omituisen muotoisen aseen, jðtti yhð liikkumattomina pysyvðt toverinsa ja hiipi puiden ja pensaiden vðlitse lintuparvea kohti. Ei kuulunut pienintðkððn ððntð hðnen ry—miessððn, hðn ei kahauttanut lehteð, ei kolauttanut kiveð. Hðn liikkui kuin varjo. Kun villi oli saapunut sopivan vðlimatkan pððhðn, hðn heitti aseensa vaakasuoraan, vain puoli metrið maasta. Ase lensi reilut kymmenen metrið; sitten se ðkkið, mihinkððn koskettamatta, kohosi suorassa kulmassa kolmenkymmenen metrin korkeuteen, tappoi kymmenkunta lintua, kððnnðhti ja palasi heittðjðnsð jalkoihin. Glenarvan ja hðnen kumppaninsa hðmmðstyivðt; he eivðt olleet uskoa silmiððn. -- Se on bumerangi! Ayrton sanoi. -- Bumerangi, Paganel huudahti, -- australialainen bumerangi! Ja niin kuin lapsi hðn juoksi sieppaamaan tuon kummallisen aseen, -- nðhdðkseen, mitð se sisðlsi. Olisi tosiaan voinut luulla, ettð jokin laite sen sisðllð, ðkkið lauennut jousi, muutti sen suuntaa. Mutta niin ei ollut laita! Bumerangi oli yksinkertaisesti 75-100 senttimetrin pituinen, kðyristetty, kova puunkappale. Se oli keskeltð noin 7,5 sentin paksuinen ja molemmista pðistð terðvð. Sen kovera puoli oli painettu noin sentin verran sisððnpðin, ja kuperalla puolella oli kaksi hyvin terðvðð reunaa. Se oli yhtð yksinkertaista kuin kðsittðmðt—ntð. -- Tðmð siis nyt on se kuuluisa bumerangi! Paganel sanoi tutkittuaan tarkasti omituista asetta. -- Puunkappale, ei muuta. Minkð vuoksi se vaakasuoraan kulkiessaan nousee tietyllð hetkellð ilmaan ja palaa sieltð heittðjðnsð kðteen? Sitð ongelmaa eivðt matkamiehet ja tietoviisaat ole kyenneet selittðmððn. -- Eik—hðn syy ole sama, minkð vuoksi vanne mððrðtyllð tavalla heitettynð tulee takaisin lðht—kohtaansa? John Mangles arveli. -- Tai pikemminkin, Glenarvan lisðsi, -- sellainen takaisinpðin suuntautuva ponnahdus kuin iskettðessð biljardipalloa mððrðttyyn kohtaan? -- Ei laisinkaan, Paganel vastasi. -- Niissð molemmissa tapauksissa on jokin kohta, joka muuttaa liikkeen suunnan; vanteelle maa, biljardipallolle valli. Mutta tðssð ei sellaista ole, bumerangi ei koske maahan, mutta ponnahtaa kuitenkin aika korkealle! -- No, kuinka te sen selitðtte, herra Paganel? lady Helena kysyi. -- Selittðð en osaa, rouva, minð vain totean sen vielð kerran; vaikutus johtuu ilmeisesti siitð tavasta, kuinka bumerangia heitetððn, ja itse esineen erikoisesta muodosta. Mutta tuo heittotapa on vielð australilaisten salaisuus. -- Joka tapauksessa se on hyvin nerokasta ... apinoiden keksimðksi, lady Helena lisðsi katsahtaen majuriin, joka pudisti pððtððn epðuskoisen nðk—isenð. Mutta aika kului, ja Glenarvan arveli, ettei sopinut enðð viivyttðð matkaa itððnpðin; hðn aikoi siis pyytðð matkalaisia nousemaan jðlleen vankkureihin, kun erðs villi saapui juoksujalkaa ja sanoi muutamia sanoja kovin kiihtyneenð. -- Ah, Ayrton ilmoitti, -- he ovat nðhneet kasuaareja! -- Mitð, onko puhe niiden pyydystðmisestð? Glenarvan kysyi. -- Se pitðð nðhdð, Paganel huudahti. -- Se on varmaankin mielenkiintoista! Ehkðpð bumerangia jðlleen kðytetððn. -- Mitð te arvelette, Ayrton? -- Ei se kauan kestð, mylord, perðmies vastasi. Villit eivðt olleet hukanneet sekuntiakaan. Tilaisuus metsðstðð kasuaareja on heille onnenpotku. Heimon ruokavarat olisi siten taattu moneksi pðivðksi. Niinpð pyydystðjðt kðyttðvðtkin kaiken taitonsa saadakseen sellaisen saaliikseen. Mutta kuinka he ilman pyssyð osuvat ja ilman koiria tavoittavat niin nopean elðimen? Se oli hyvin jðnnittðvð seikka Paganelin haluamassa nðytelmðssð. Emu, eli kypðrðt—n kasuaari, erðs strutsilaji, villien kielellð "mur—k", alkaa jo olla harvinainen elðin Australian tasangoilla. Tðmðn kookkaan, metrin korkuisen linnun liha on valkoista, ja muistuttaa suuresti kalkkunan lihaa; sen pððssð on sarveismainen levy; silmðt ovat kirkkaan ruskeat, nokka musta ja ylhððltð alas kaareva; varpaissa sillð on valtavat kynnet; siivet tai oikeammin siiventyngðt eivðt voi nostaa sitð lentoon; h—yhenet, jotka ovat melkein kuin turkispeite, ovat tummemmat kaulan ja rinnan kohdalla. Mutta vaikkei se lennð, se osaa juosta ja voittaisi kilparadalla nopeimmankin hevosen. Sitð ei siis voi saavuttaa muutoin kuin viekkaudella, ja silloin saakin olla erittðin viekas. Niinpð villien pððllik—n kðskystð kymmenkunta miestð asettui riviin kuin sotilasosasto. Pyyntialueena oli kaunis tasanko, jossa villinð kasvava indigo teki maan siniseksi kukkasillaan. Matkalaiset pysðhtyivðt katselemaan mimoosametsik—n reunaan. Villien lðhestyessð kasuaarit, joita oli kuusi, lðhtivðt pakoon ja pysðhtyivðt vasta noin kilometrin pððssð levolle. Kun heimon johtaja oli pannut merkille niiden aseman, hðn antoi tovereilleen merkin jððdð paikalleen. Nðmð heittðytyivðt pitkðkseen maahan, mutta johtaja otti laukustaan kaksi taitavasti ommeltua kasuaarinnahkaa ja pukeutui niihin. Hðn piti oikeaa kðttð pððnsð ylðpuolella ja matki eleillððn ravintoa etsivðn kasuaarin liikkeitð. Pyydystðjð hiipi lintuparvea kohti; joskus hðn pysðhtyi ollen poimivinaan joitakin jyvðsið; joskus kaapi maata jaloillaan nostaen ympðrilleen p—lypilven. Kaikki nðmð temput suoritettiin mainiosti. Ei mikððn voinut olla tðydellisempðð kuin tðmð kasuaarin matkiminen. Mies pððsti ilmoille karkeita ððnnðhdyksið, jotka olisivat pettðneet itse lintuakin. Ja lopulta niin kðvikin. Villi oli pian huolettoman parven keskellð. ákkið hðnen kðsivartensa heilautteli nuijaa, ja viisi kasuaaria kuudesta kaatui hðnen ympðrilleen. Metsðstðjð oli onnistunut; pyynti oli pððttynyt. Nyt Glenarvan, naiset ja muu matkaseura sanoivat jððhyvðiset australialaisille. Nðmð eivðt nðyttðneet tðtð eroa pahoittelevan. Ehkð oli kasuaarimetsðstyksen onnistuminen saanut heidðt unohtamaan nðlkðnsð tyydyttðmisen. Heillð ei ollut edes vatsan kiitollisuutta, joka raakalaisissa ja elðimissð on suurempi kuin sydðmen. Oli miten tahansa, muutamissa suhteissa ei voinut olla ihmettelemðttð heidðn ðlyððn ja taitavuuttaan. -- Nyt, rakas MacNabbs, lady Helena sanoi, -- te kai sentððn my—ntðnette, ettð australialaiset eivðt ole apinoita? -- Senk— vuoksi, ettð he taitavasti matkivat elðinten eleitð? majuri vastasi. -- Sehðn pðinvastoin vahvistaisi minun olettamustani. -- Leikinlasku ei ole vastaus, lady Helena sanoi. -- Minð vaadin, majuri, teitð peruuttamaan vðitteenne. -- No niin, hyvð serkku, pitðnee my—ntðð tai oikeammin kieltðð. Australialaiset eivðt ole apinoita, mutta apinat ovat australialaisia. -- Mitð ihmettð! -- Niin, muistakaa mitð neekerit vðittðvðt mielenkiintoisesta orangutangien rodusta. -- Mitð he vðittðvðt? lady Helena kysyi. -- He vðittðvðt, majuri vastasi, -- ettð apinat ovat mustia kuten hekin, mutta ilkeðmpið: -- Se ei puhu, ettei tarvitsisi tehdð ty—tð, sanoi kateellinen neekeri kesystð orangutangista, jota hðnen isðntðnsð elðtti ilman aikojaan. UPPORIKKAAT KARJANOMISTAJAT. Vietettyððn rauhallisen y—n 146¯ 15' pituusasteen kohdalla matkailijat jatkoivat 6. pðivðnð tammikuuta kello seitsemðn aamulla retkeððn laajan pirikunnan poikki. He kulkivat yhð auringonnousua kohti, ja heidðn askeltensa jðljet ulottuivat suorana viivana lakeudella. Kaksi kertaa he tapasivat pohjoiseen kulkeneiden karjankasvattajien jðlkið, ja silloin nðmð eri jðljet olisivat sekaantuneet, ellei Glenarvanin hevonen olisi jðttðnyt maahan kahdesta apilastaan tunnettua Black Pointin merkkið. Tasankoa uursivat siellð tððllð mutkittelevat, puksipensaiden reunustamat joet, joissa oli toisinaan vettð mutta ei aina. Ne alkoivat Buffalo Ranges-nimisen horisontin reunaan aaltomaisena piirtyvðn keskikorkean vuorijonon rinteiltð. Illalla pððtettiin y—pyð sinne. Ayrton hoputti valjakkoaan, ja juhdat olivat silloin hiukan vðsyneitð noin viidenkymmenen kilometrin pðivðmatkan jðlkeen. Teltta pystytettiin suurten puiden alle; kun oli jo hyvin my—hð, illallinen sy—tiin nopeasti. Sellaisen pðivðmatkan jðlkeen ajateltiin enemmðn nukkumista kuin sy—mistð. Paganel, jolla oli ensimmðinen vahtivuoro, ei pannut maata, vaan paremmin valveilla pysyðkseen kðveli pyssy olalla edestakaisin pitkin leirið. Vaikka ei ollut kuutamoa, y— oli melkein valoisa etelðn tðhtisikermien tuikkeesta. Tiedemies luki mielihyvin tðtð taivaan aina avointa, suurta ja sen tuntevalle niin mielenkiintoista kirjaa. Uinuvan luonnon syvðð hiljaisuutta ei keskeyttðnyt muu kuin hevosten jalkoihin sidottujen liekojen rahina. Paganel antautui siis tðhtitieteellisiin mietteisiinsð ja oli enemmðn kiinnostunut taivaan kuin maan asioista, kun kaukainen ððni herðtti hðnet ajatuksistaan. Hðn kuunteli tarkasti ja oli suureksi hðmmðstyksekseen kuulevinaan pianonsoittoa. Muutamat korkeat ja matalat soinnut vðreilivðt hðnen korvaansa saakka. Hðn ei voinut erehtyð. -- Piano erðmaassa! Paganel mutisi. -- Sitð en ikinð my—nnð todeksi. Se oli todella kovin outoa ja Paganel uskoi mieluummin, ettð jokin omituinen Australian lintu jðljitteli Pleyel- tai Erard-pianon sointuja kuten toiset jðljittelevðt kellon raksutusta ja tahkon sihinðð. Mutta silloin kuului ilmassa puhdas ððni. Pianonsoittajaan yhtyi laulaja. Paganel kuunteli tahtomatta uskoa korviaan. Mutta muutaman sekunnin kuluttua hðnen oli pakko my—ntðð, ettð hðnen korviinsa kuului ihana sðvelmð. Se oli "_Il mio tesoro tanto_", oopperasta _Don Juan_. -- Hemmetti! ajatteli Paganel, -- niin merkillisið kuin Australian linnut ovatkin ja vaikka ne olisivat maailman musikaalisimpia papukaijoja, eivðt ne voi laulaa Mozartia! Sitten hðn kuunteli loppuun saakka mestarin suurenmoisen sðvellyksen. Tðmðn sulavan, kuulakkaassa y—ssð kaikuvan sðvelmðn vaikutus oli sanoin kuvaamaton. Paganel oli kauan aikaa sanomattoman hurmion vallassa; sitten ððni vaikeni, ja kaikki oli jðlleen hiljaa. Kun Wilson tuli vapauttamaan Paganelia, hðn tapasi tðmðn syviin mietteisiin vaipuneena. Paganel ei sanonut mitððn matruusille; hðn pððtti ilmoittaa merkillisen havaintonsa vasta huomenna Glenarvanille ja meni telttaan nukkumaan. Seuraavana aamuna odottamaton koirien haukunta herðtti koko seurueen. Glenarvan nousi heti. Kaksi komeaa, korkeajalkaista pointteria, englantilaisen lintukoirarodun verratonta edustajaa, juoksenteli metsik—n reunassa. Matkalaisten lðhestyessð ne perðytyivðt puiden suojaan haukkuen kiivaammin. -- Tðssð erðmaassa on siis jokin siirtola, Glenarvan sanoi, -- ja metsðstðjið, sillð nðmðhðn ovat jahtikoiria. Paganel avasi jo suunsa kertoakseen viime—iset havaintonsa, kun paikalle ilmestyi kaksi nuorta miestð ratsastaen kahdella komealla rotuhevosella, todellisilla "huntereilla". Molemmat siroa metsðstyspukua kðyttðvðt herrat pysðhtyivðt nðhdessððn pienen, mustalaistapaan leiriytyneen joukkion. He nðyttivðt aprikoivan, mitð aseellisten miesten lðsnðolo tðllð paikkakunnalla oikeastaan merkitsi, kun huomasivat vankkureista juuri nousevat naiset. Silloin he astuivat ratsailta alas ja tulivat nðitð kohti lakki kourassa. Lordi Glenarvan meni heitð vastaan ja ilmoitti vieraana nimensð ja arvonsa. Nuoret miehet kumarsivat, ja heistð vanhempi sanoi: -- Mylord, nðmð naiset, teidðn seuralaisenne ja te, tahdotteko suoda meille sen kunnian, ettð levðhtðisitte meidðn asunnossamme? -- Hyvðt herrat...? Glenarvan sanoi. -- Michel ja Sandy Patterson, Hottam-aseman omistajat. Te olette jo talon tiluksilla eikð sinne ole edes puolen kilometrin matkaa. -- Hyvðt herrat, Glenarvan vastasi, -- en tahtoisi vððrinkðyttðð niin kohteliaasti tarjoamaanne vieraanvaraisuutta... -- Mylord, Michel Patterson huomautti, -- suostumalla saatatte vain kiitollisuudenvelkaan erakkoparat, jotka olisivat perin onnellisia saadessaan tarjota teille, mitð erðmaassa on mahdollista. Glenarvan kumarsi suostumuksen merkiksi. -- Hyvð herra, Paganel sanoi silloin kððntyen Michel Pattersonin puoleen, -- olenko liian utelias, jos kysyn, tek— eilen illalla lauloitte jumalaisen Mozartin aarian? -- Minð, hyvð herra, vastaus kuului, -- ja veljeni Sandy sðesti minua. -- Jaha, Paganel jatkoi, -- ottakaa siinð tapauksessa vastaan vilpit—n kiitos ranskalaiselta, tðmðn musiikin innokkaalta ihailijalta. Paganel ojensi kðtensð nuorelle herrasmiehelle, joka tarttui siihen erittðin herttaisesti. Sitten Michel Patterson osoitti oikeanpuolista tietð, jota my—ten oli mentðvð. Hevoset jðtettiin Ayrtonin ja matruusien hoitoon. Molempien nuorten miesten opastamina matkailijat lðhtivðt puhellen ja ihmetellen Hottam-aseman kartanoon. Se oli tosiaan suurenmoinen tila, englantilaisten puistojen ankaraan tyyliin jðrjestetty. Suunnattomia, aidattuja niittyjð aukeni silmðnkantamattomiin. Siellð oli laitumella tuhansia nautoja, miljoonia lampaita. Suuri joukko paimenia ja vielð enemmðn koiria oli tðtð meluavaa armeijaa vartioimassa. Mylvinððn ja mððkynððn sekaantui koirien haukunta ja ruoskien ððnekðstð mðiskettð. Idðssð katse pysðhtyi myrtti- ja kumipuu-rajaan, jota hallitsi Hottam-vuoren valtava huippu yli kahdentuhannen metrin korkuisena. Pitkið, ikivihreiden puiden reunustamia kujia ulottui sðteittðin joka suuntaan. Siellð tððllð oli tiheitð "grass-tree"-rykelmið, kolmen metrin korkuisia kððpi—palmuja muistuttavia pensaita, jotka peittyivðt kapeiden ja pitkien lehtiensð verhoon. Ilma oli tðynnð laakeriminttujen, joiden valkoiset kukkakimput juuri olivat parhaassa kukoistuksessaan, mitð hienointa tuoksua. Nðiden kotimaisten puiden viehðttðviin ryhmiin liittyi eurooppalaisesta ilmastosta tðnne siirrettyjð kasveja. Persikka-, pððrynð-, omena-, viikuna- ja appelsiinipuita, jopa tammiakin, saivat matkalaiset tððllð mielikseen katsella; jos he eivðt vielð kovin kummastelleet, ettð olivat joutuneet kotimaansa puiden siimekseen, he ðllistyivðt ainakin nðhdessððn oksien lomissa lentelevið lintuja, silkkih—yhenisið atlaslintuja ja muita ikððn kuin puoliksi kultaan, puoliksi mustaan samettiin puettuja siivekkðitð. Muiden muassa he nyt saivat ensimmðistð kertaa ihailla "menurea". Se on lyyralintu, jonka pyrst— muistuttaa Orfeuksen kaunista soitinta. Se pakeni puumaisten sanajalkojen vðliin, ja kun sen pyrst— kosketti oksia, teki melkein mieli kummastella, ettei kuulunut niitð sulosointuja, joista Amfion innostui rakentamaan uudelleen Theban muurit. Paganel olisi tahtonut soitella sillð. Mutta lordi Glenarvan ei tyytynyt vain ihailemaan tðmðn Australian erðmaahan loihditun keitaan lumoavia ihmeitð. Hðn kuunteli nuorten herrojen kertomusta. Englannissa, sen sivistyneellð maaseudulla, olisi taloon astunut vieras heti aluksi ilmoittanut isðnnðlleen, mistð oli tulossa ja minne menossa. Mutta tððllð katsoivat Michel ja Sandy Patterson herkðn hienotunteisina velvollisuudekseen ilmoittaa matkalaisille, keiden vieraina he olivat. Niinpð he kertoivat tarinansa. Se oli sama kuin kaikkien niiden nuorten, ðlykkðiden ja yritteliðiden englantilaisten, jotka eivðt katso rikkauden vapauttavan ty—nteosta. Michel ja Sandy Patterson olivat lontoolaisen pankkiirin poikia. Kun he olivat tulleet parinkymmenen vuoden ikððn, perheen pððmies oli sanonut heille: -- Tðssð on miljoonia, nuoret miehet. Menkðð johonkin kaukaiseen siirtokuntaan; perustakaa siellð jokin hy—dyllinen yritys; oppikaa ty—ssð tuntemaan elðmðð. Jos onnistutte, sen parempi. Jos yrityksenne ei menesty, ei ole vðlið. Me emme sure miljoonia, jotka ovat tehneet teistð miehið. Nuoret miehet tottelivat. He valitsivat australialaisen Victorian maakunnan kylvððkseen sinne isðn antamat rahat, eikð heidðn tarvinnut sitð katua. Kolmen vuoden kuluttua oli maatila kukoistavassa kunnossa. Victorian, Uuden Etelð-Walesin ja Etelð-Australian maakunnissa lasketaan olevan yli kolmetuhatta asemaa; toisia nðistð johtavat karjaa kasvattavat squatterit, toisia muut uudisviljelijðt, joiden pððelinkeinona on maanviljelys. Nðiden nuorten englantilaisten tuloon saakka oli suurin tðmðnlaatuisista tiloista erððn Jamesonin. Sen pinta-ala oli sata neli—kilometrið kahdenkymmenenviiden kilometrin matkalla Darlingin lisðjoen Paroon rannalla. Nyt oli Hottamin asema ylittðnyt sen sekð laajuuden ettð tuotannon puolesta. Sen isðnnðt olivat samalla kertaa sekð karjanhoitajia ettð maanviljelij—itð. He hoitivat valtavaa tilaansa harvinaisen taitavasti ja, mikð vielð vaikeampaa, tavattoman tarmokkaasti. Tðmð asema sijaitsi pitkðn matkan pððssð kaupungeista, Murrayn melkein asumattomien erðmaiden keskellð. Se tðytti 146¯ 48' ja 147¯ vðlisen alueen, toisin sanoen kahdenkymmenenkahden kilometrin pituisen ja levyisen alan Buffalo Rangesin ja Mount Hottamin vðlillð. Tðmðn laajan neli—n pohjoiskulmissa kohosi vasemmalla Mount Aberdeen ja oikealla High-Barvenin kukkula. Kauniita ja kiemurtelevia puroja ei puuttunut: ne olivat Murrayhin pohjoisessa yhtyvðn Owenin joen lisðjokia ja poukamia. Niinpð tððllð menestyivðt karjanhoito ja maanviljelys yhtðlailla. Neljðtuhatta hehtaaria jðrkiperðiseen vuoroviljelykseen palstoitettua maata antoi ulkomaisten tuotteiden ohella kotimaista satoa, ja miljoonittain elðimið oli lihomassa vihannilla laitumilla. Hottam-aseman tuotteet olivatkin korkeassa kurssissa Castlemainen ja Melbournen markkinoilla. Kun Michel ja Sandy Patterson olivat saaneet kerrotuksi nðmð piirteet yritteliððstð toiminnastaan, nðkyi asuinrakennus erððn casuarina-kujan pððssð. Se oli viehðttðvð, puusta ja tiilistð rakennettu talo emerophilis-puistikon keskellð, siroa sveitsilðistð huvilatyylið ja kiinalaisin lyhdyin koristettu kuistikko ympðr—i koko rakennusta kuin muinaisajan impluvium. Ikkunoiden edessð oli monivðrisið, ikððn kuin kukkivia kaihtimia. Ei mikððn voisi olla viehkeðmmðn ja houkuttelevamman nðk—istð, mutta ei my—skððn mukavampaa. Nurmikoilla ja metsik—issð lðhist—llð nðhtiin pronssisia kynttilðnjalkoja, joissa oli sirot lyhdyt; illan tullessa valaistiin koko puisto valkoisella kaasuliekillð pienestð sðili—stð, joka oli tuuheiden puumaisten saniaisten peitossa. Muuten ei nðkynyt ulkohuoneita, talleja tai vajoja, ei mitððn maanviljelykseen viittaavaa. Kaikki nðmð lisðrakennukset -- kokonainen kylð, jossa oli yli kaksikymmentð vajaa ja taloa -- sijaitsivat puolen kilometrin pððssð, pienen laakson pohjalla. Sðhk—langat pitivðt yllð jatkuvaa yhteyttð tðmðn kylðn ja isðntien asunnon vðlillð. Kaukana kaikesta melusta jðlkimmðinen peittyi ulkomaisten puiden metsikk——n. Pian oltiin casuarina-kujan pððssð. Pieni, solisevan puron yli rakennettu, siro rautasilta lisðsi eristetyn puiston vaikutelmaa. Astuttiin toiselle puolelle. Juhlallisen nðk—inen vouti saapui tulijoita vastaan; talon ovet avattiin, ja Hottam-aseman vieraat astuivat tiili- ja kukkakuoren alaisiin komeisiin huoneisiin. Taiteellisen ja uhkean elðmðn koko loisto avautui heidðn silmiensð eteen. Eteisestð, jonka koristeiden aiheet oli otettu kilparata- ja metsðstysaloilta, tultiin suureen, viisi-ikkunaiseen saliin. Piano, jonka kansi oli tðynnð klassisia ja uusia nuotteja, taulutelineet alulle pantuine maalauksineen, marmoriveistokset jalustoineen, flaamilaisten mestarien taulut seinillð, upeat matot, jalalle niin suloiset kuin paksu ruoho, hilpeðt gobeliinit viehkeistð mytologisista aiheista, antiikkinen lamppu katossa, kallisarvoiset fajanssiesineet, hienot ja aistikkaat korut, tuhannet arvokkaat pikkuesineet, joita oli hðmmðstyttðvð nðhdð australialaisessa asunnossa, olivat todistamassa taiteiden ja mukavuudenhalun onnistuneinta yhtymðð. Kaikkea, mikð saattoi lieventðð vapaaehtoisen maanpaon vaivoja, kaikkea, mikð oli omiaan palauttamaan mieleen eurooppalaisten olojen muiston, oli tðssð tarumaisessa salissa. Olisi luullut olevansa jossakin Ranskan tai Englannin linnassa. Viiden ikkunan kaihtimet pððstivðt hienon kudoksen lðpi kuistikon puolihðmðrðn jo vaimentamaa valoa. Lady Helena ihastui astuessaan tðhðn huoneeseen. Tðltð puolelta rakennusta oli nðk—ala laajaan laðksoon, joka ulottui idðssð kohoavien vuorten juurelle saakka. Niittyjen ja metsik—iden vuorottelu, siellð tððllð laajoja lakeuksia, sirosti py—ristyneiden kukkuloiden kokonaisuus, maaperðn vaihteleva korkeus tarjosi sanoin kuvaamattoman kauniin nðkymðn. Mitððn muuta seutua ei olisi voinut verrata siihen, ei edes kuuluisaa Paratiisilaaksoa Telemarkin Norjanpuoleisella rajalla. Tðmð laaja, suuriin varjo- ja valolðikkiin jaettu nðk—ala muutti joka hetki muotoaan auringon oikkujen mukaan. Mielikuvitus ei voinut keksið mitððn enempðð, ja ihana nðky tyydytti katseen kaikki mielihalut. Tðllð vðlin talon vouti oli Sandy Pattersonin kðskystð valmistanut aamiaisen, ja ennen kuin neljðnnestunti oli kulunut heidðn saapumisestaan, istuivat matkalaiset uhkeasti katetun p—ydðn ympðrillð. Ruokien ja viinien laatu oli verraton; mutta eniten miellytti kaiken tðmðn ylenpalttisuuden keskellð nuorten karjankasvattajien ilo siitð, ettð saivat kattonsa alla tarjota tðtð loistavaa vieraanvaraisuutta. He saivat pian tietðð retkikunnan tarkoituksen ja kuuntelivat hartaasti kertomusta Glenarvanin etsiskelystð, antoivatpa vielð hyvið toiveita kapteeni Grantin lapsille. -- Harry Grant, Michel sanoi, -- on ilmeisesti joutunut alkuasukkaiden kðsiin, koska hðntð ei ole nðkynyt rannikon asutuksilla. Hðn tiesi tarkasti asemansa, kuten asiakirja todistaa, ja kun hðn ei ole saapunut mihinkððn englantilaiseen siirtolaan, hðnen on tðytynyt heti maihin pððstessððn joutua villien vangiksi. -- Juuri niin tapahtui hðnen perðmiehelleen Ayrtonille, John Mangles sanoi. -- Mutta te, herrat, lady Helena kysyi, -- ettek— te ole milloinkaan kuulleet puhuttavan _Britannian_ haaksirikosta? -- Emme milloinkaan, rouva, Michel vastasi. -- Minkðlaisen kohtelun on kapteeni Grant teidðn luullaksenne saanut australialaisten vankina? -- Australialaiset eivðt ole julmia, rouva, nuori karjankasvattaja vastasi, -- ja neiti Grant voi olla huoleton siinð suhteessa. Heidðn luonteensa lempeydestð on useita esimerkkejð, ja moni eurooppalainen on kauan aikaa asunut heidðn parissaan voimatta milloinkaan valittaa heidðn julmuuttaan. -- King muiden muassa, Paganel sanoi, -- ainoa Burken retkikunnasta eloonjððnyt. -- Ei ainoastaan se rohkea retkeilijð, Sandy huomautti, -- vaan my—s erðs englantilainen sotamies, nimeltððn Buckley, joka karattuaan vuonna 1803 Port Philipin rannikolle joutui alkuasukkaiden vangiksi ja eli kolmekymmentðkolme vuotta heidðn parissaan. -- Ja sittemmin, Michel Patterson lisðsi, -- erðs _Ausiralasianin_ viimeisið numeroita kertoo, ettð muuan Morrill on ðskettðin palannut maanmiestensð pariin kuusitoista vuotta kestðneen orjuuden jðlkeen. Kapteenin on luultavasti kðynyt samoin kuin hðnen, sillð hðn joutui _Peruviennen_ haaksirikon johdosta 1846 alkuasukkaiden vangiksi, ja he veivðt hðnet sisðmaahan. Niinpð luulen, ettð voitte olla hyvðssð toivossa. Nðmð sanat herðttivðt suurta iloa nuoren karjankasvattajan kuulijoissa. Ne sopivat yhteen Paganelin ja Ayrtonin jo ennen antamien tietojen kanssa. Kun naiset olivat nousseet p—ydðstð, puheltiin karanneista rikollisista. Squatterit tunsivat Camden-sillan tapahtuman, mutta karkulaisjoukko ei herðttðnyt heissð levottomuutta, sillð sellaiset pahantekijðt eivðt uskaltaisi hy—kðtð aseman kimppuun, jonka henkil—kuntaan kuului toista sataa miestð. Sitð paitsi oli luultavaa, ettð he eivðt painuisi Murrayn erðmaihin, missð heillð ei ollut mitððn tekemistð, eikð Uuden Etelð-Walesin puolelle, jonka tiet ovat hyvin vartioituja. Se oli my—s Ayrtonin mielipide. Lordi Glenarvan ei voinut kieltðytyð viipymðstð koko tðtð pðivðð rakastettavien isðntiensð vieraana Hottam-asemalla. Se oli kahdentoista tunnin viivytys, josta aiheutui kahdentoista tunnin lepo; hevoset ja juhdat saivat omaksi edukseen virkistyð aseman mukavissa talleissa. Niinpð asia oli sovittu, ja molemmat nuoret miehet laativat vierailleen pðivðn ohjelman, johon innostuneina suostuttiin. Puolenpðivðn aikaan t—misteli seitsemðn voimakasta metsðstyshevosta pððrakennuksen portilla. Naisille varattu siro "break", jonka eteen oli valjastettu neljð hevosta, antoi ajajalle tilaisuuden nðyttðð taitoaan nelivaljakon ohjauksessa. Erinomaisilla metsðstyspyssyillð varustettuina nousivat herrat satulaan, palvelijoiden ratsastaessa edellð, ja nelistivðt vaunujen vierellð, pointterijoukon hilpeðsti haukahdellessa pitkin pensaikkoja. Neljðn tunnin ajan samosi ratsuseurue pitkin kðytðvið ja teitð tðssð puistossa, joka oli suuri kuin joku Saksan pikku ruhtinaskunta. Reuss-Schleitz tai Saksi-Koburg-Gotha olisivat mahtuneet sinne kokonaan. Vaikka ei tavattu juurikaan asukkaita, siellð vilisi sen sijaan lampaita. Mitð riistaan tuli, niin kokonainen ajomiesarmeija ei olisi voinut ajaa sitð enempðð metsðstðjien pyssynkantaman pððhðn. Pian kuuluikin sarja metsien ja laitumien rauhallisia vieraita pelottelevia paukauksia. Nuori Robert teki ihmeitð majuri MacNabbsin rinnalla. Rohkea poika oli aina etunenðssð ja ensimmðisenð tulessa, sisarensa varoitteluista huolimatta. Mutta John Mangles otti hðnet valvontaansa, ja Mary Grant rauhoittui jðlleen. Tðmðn metsðstyksen aikana kaadettiin useita tðlle maalle tyypillisið elðimið, joita Paganel siihen saakka tunsi vain nimeltð: muiden muassa "wombat" ja "bandicoot". Wombat on ruohonsy—jð, joka kaivaa kðytðvið niin kuin mðyrð; se on lampaan kokoinen, ja sen liha on erinomaista. Bandicoot on erððnlainen pussielðin, joka voisi kilpailla eurooppalaisen ketun kanssa ja antaa sille opetusta kanatarhojen ry—st—ssð. Tðmðn ulkomuodoltaan jokseenkin epðmiellyttðvðn, puolimetrisen elðimen ampui Paganel, joka metsðstðjðn itserakkautta tuntien piti sitð viehðttðvðnð. -- Ihastuttava elðin, hðn sanoi. Muiden huomattavien elðinten joukossa oli Robertin taitavasti ampuma "dasyure", erððnlainen pieni kettu, jonka valkopilkkuinen musta turkki on nððdðnnahan veroinen, sekð pari pussirottaa, jotka piileksivðt suurten puiden tiheðssð lehvist—ssð. Mutta mielenkiintoisin kaikista nðistð urot—istð oli kieltðmðttð kengurun metsðstys. Kello neljðn tienoilla alkoivat koirat ahdistaa nðiden ihmeellisten pussielðinten laumaa. Poikaset pakenivat kiireesti emðnsð pussiin, ja koko joukko lðhti jonossa pakoon. Kummallista oli nðhdð kengurujen tavattomia loikkauksia, jolloin etujalkoja kahta vertaa pitemmðt takajalat ponnahtelivat kuin jouset. Pakenevan lauman kðrjessð loikki puolentoista metrin korkuinen koiras, suurenmoinen "macropus giganteus"-lajin edustaja, "vanha mies", kuten uudisasukkaat sanovat. Takaa-ajoa jatkettiin innokkaasti seitsemðn tai kahdeksan kilometrið. Kengurut eivðt vðsyneet, ja koirat, jotka syystð pelkðsivðt niiden voimakasta, terðvðkyntistð kðpðlðð, eivðt uskaltaneet lðhestyð niitð. Vihdoin juoksu alkoi kuitenkin rasittaa, lauma pysðhtyi, ja "vanha mies" nojautui puunrunkoa vasten valmiina puolustautumaan. Erðs liikaa innostunut koira sattui kompastumaan sen lðhellð. Seuraavassa silmðnrðpðyksessð lensi onneton pointteri ilmaan ja putosi maahan maha revittynð. Koko koiraparvi ei olisi kyennyt pitðmððn puoliaan nðitð voimakkaita pussielðmið vastaan. Tarvittiin siis lopuksi pyssynlaukauksia, ja vain luodit saattoivat kaataa tðmðn jyhkeðn elðimen. Tðllð hetkellð Robert oli vðhðllð joutua varomattomuutensa uhriksi. Pððstðkseen varmaan tðhtðyspaikkaan hðn lðhestyi kengurua niin lðhelle, ettð se hyppðsi vastaan. Robert kaatui; kajahti huuto. Ajoneuvoilla seisten Mary Grant ojensi kðsiððn veljeððn kohti kauhistuksesta mykistyneenð ja miltei sokaistuneena. Ei kukaan uskaltanut ampua elðintð, sillð luoti olisi voinut osua my—s lapseen. Mutta metsðstyspuukko kourassa John Mangles sy—ksyi ðkkið kengurua kohti omaa henkeððn ajattelematta ja iski elðintð sydðmeen. Kenguru kaatui, ja Robert nousi maasta haavoittumattomana. Seuraavassa silmðnrðpðyksessð hðn oli sisarensa sylissð. -- Kiitos, herra John, kiitos! Mary Grant sanoi ja ojensi kðtensð nuorelle kapteenille. -- Minðhðn lupasin vastata hðnestð, John Mangles huomautti tarttuen neidon vapisevaan kðteen. Tðmð tapaus pððtti metsðstyksen. Kengurulauma oli hajaantunut johtajansa kaaduttua, ja saalis vietiin kartanoon. Kello oli silloin kuusi illalla. Suurenmoinen pðivðllinen odotti metsðstðjið. Ruokalajien joukossa oli australialaiseen tapaan kengurunhðnnistð valmistettua lientð, josta tuli aterian huippukohta. Jðlkiruoan, jððtel—iden ja virvoitusjuomien jðlkeen siirryttiin saliin. Ilta omistettiin musiikille. Lady Helena oli hyvð pianonsoittaja ja antoi karjanomistajien nauttia tðstð taidosta. Michel ja Sandy Patterson lauloivat erinomaisen kauniisti kappaleita Gounodin, Victor MassÕn, FÕlicien Davidin, jopa Richard Wagnerinkin, monen mielestð suurenmoisen neron, uusimmista sðvellyksistð. Kello yksitoista tarjottiin teetð; se oli valmistettu niin verrattomasti kuin vain englantilaiset osaavat. Mutta kun Paganel oli pyytðnyt saada maistaa australialaista teetð, hðnelle tuotiin pikimustaa nestettð, litra vettð, jossa puoli naulaa teetð oli kiehunut neljð tuntia. Paganelin suu vððntyi, mutta hðn vakuutti juoman olevan erinomaista. Puoliy—n aikaan saatettiin vieraat ilmaviin ja mukaviin makuusuojiin, joissa he vielð nðkivðt unta pðivðn nautinnoista. Varhain seuraavana aamuna he lausuivat nuorille karjanomistajille jððhyvðiset. Kiiteltiin ja luvattiin tavata jðlleen Euroopassa, Malcolmin linnassa. Sitten vankkurit lðhtivðt liikkeelle, kððntyivðt Hottam-vuoren juuren ympðri, ja pian oli kartano kadonnut matkalaisten silmistð kuin hetkellinen ilmestys. Vielð viiden tunnin ajan polki heidðn hevosensa jalka aseman aluetta. Vasta kello yhdeksðn aikaan pððstiin viimeisen aitauksen lðpi, ja seurue eteni Victorian maakunnan melkein tuntemattomia tienoita pitkin. AUSTRALIAN ALPIT. Kaakossa tien katkaisi valtava vuoriharjanne. Se oli Australian alppijono, joka kuin suunnattomana linnoituksena sððnn—tt—mine vallituksineen on parin tuhannen kilometrin pituinen ja tavoittelee pilvið yli tuhannen metrin korkeudella. Pilvinen ilma ei pððstðnyt lðmp—ð maahan kuin tiheðn sumuverhon lðpi. Kuumuus ei siis haitannut, mutta kulku oli hankalaa maaperðllð, joka oli jo hyvin epðtasaista. Tððllð maa alkoi kohoilla yhð useammin. Siellð tððllð nðkyi vihantien kumipuiden peittðmið kukkuloita. Kauempana nðmð kuhmut nousivat yhð korkeammiksi, suurten alppien ensimmðisiksi portaiksi. Piti edetð yhð ylemmðs, ja se tuntui hyvinkin juhtien ponnistuksissa, ja ikeet natisivat raskaiden vankkurien painosta; elðimet lððhðttivðt kovasti, ja niiden polvitaipeiden lihakset pingoittuivat melkein katketakseen. Ajoneuvojen palkit narskuivat odottamattomista kolauksista, joita Ayrton ei voinut vðlttðð, niin taitava kuin olikin. Naiset alistuivat nauraen kohtaloonsa. John Mangles molempine matruuseineen ratsasti muutamia satoja askelia edellð valitsemassa sopivia teitð tai paremmin sanoen "salmia", sillð kaikki nðmð maaperðn kumpareet olivat kuin kareja, joiden vðlistð vankkurit hakivat parasta kanavaa. Heidðn oli pakko suorastaan kuin luovia vaikeakulkuisilla vesillð. Tehtðvð oli vaikea, usein vaarallinenkin, ja monta kertaa tðytyi Wilsonin kirveen raivata tietð tiheiden pensaikkojen lðpi. Savinen ja kostea maa livetti jalkaa. Tietð pitensivðt ne tuhannet mutkat, joita tðytyi tehdð ylipððsemðtt—mien esteiden, korkeiden graniittikallioiden, syvien kuilujen ja epðilyttðvien lðtðk—iden vuoksi. Iltaan mennessð oli siksi pððsty tuskin puolta astetta eteenpðin. Leiriydyttiin alppien juurella pienen Cobongra-joen rannalla, erððn vðhðisen aukeaman laidalla; siellð kasvoi reilun metrin korkuisia pensaita, joiden kirkkaanpunaiset lehdet hivelivðt silmðð. -- Meidðn on hankala pððstð eteenpðin, Glenarvan sanoi silmðillen vuorijonoa, jonka piirteet jo hðipyivðt illan pimeyteen. -- Alpit! Siinð nimi, joka antaa ajattelemista. -- Siitð saa sentððn tinkið, rakas Glenarvan, Paganel huomautti. -- álkðð luulko, ettð teillð on aivan tðydellinen Sveitsi edessðnne. Australiassa on kyllð Grampian-vuori, Pyreneitð, Alppeja, Sinivuoria kuten Euroopassa ja Amerikassa, mutta pienoiskoossa. Se todistaa vain, ettð maantieteilijðn mielikuvitus ei ole rajaton tai ettð nimistð on puutetta. -- Siis nðmð Australian alpit...? lady Helena kysyi. -- Ovat taskuun mahtuvia vuoria, Paganel vastasi. -- Me kuljemme niiden yli miltei huomaamatta. -- Puhukaa omasta puolestanne! majuri sanoi. -- Vain hajamielinen mies voi kulkea vuorten yli sitð huomaamatta. -- Hajamielinen! Paganel huudahti. -- Enhðn minð enðð ole hajamielinen! Minð vetoan naisiin. Enk— ole pitðnyt lupaustani siitð saakka, kun astuin maihin? Olenko ollut kertaakaan hajamielinen? Voiko minua moittia ainoastakaan hairahduksesta? -- Ei ainoastakaan, herra Paganel, Mary Grant vastasi. -- Te olette nyt niin moitteeton kuin mies voi olla. -- Liiankin mallikelpoinen, lady Helena lisðsi nauraen. -- Teidðn hajamielisyytenne puuskat sopivat teille hyvin. -- Eik— totta, rouva? Paganel vastasi. -- Kun minussa ei enðð ole mitððn virhettð, olen kuin kaikki muutkin ihmiset. Toivon siis ennen pitkðð tekevðni jonkun tyhmyyden, jolle saatte herttaisesti nauraa. Nðhkððs, ellen hairahdu, niin en mielestðni tðytð kutsumustani. Huolimatta luottavaisen maantieteilijðn vakuutuksista pððsi joukko vain perin vaivalloisesti kulkemaan alppien solissa seuraavana eli 9. pðivðnð tammikuuta. Tðytyi ajaa onnella, uskaltautua ahtaisiin ja syviin rotkoihin, jotka saattoivat pððttyð umpikujaan. Ayrton olisi epðilemðttð joutunut pahaan pulaan, ellei tunnin matkan jðlkeen odottamatta olisi erððn vuoripolun varrella nðhty ravintolaa, kurjaa "tapia". -- Totisesti! Paganel huudahti, -- tuon kapakan isðntð ei voine koota omaisuuksia tðllaisessa seudussa! Mihin tuotakin tarvittanee? -- Antamaan meille reitistðmme niitð tietoja, joita tarvitsemme, Glenarvan vastasi. -- Menkððmme sisððn. Ayrtonin saattamana Glenarvan astui ravintolan kynnyksen yli. _Bush-Innin_ -- se nimi oli ravintolan kyltissð -- isðntð oli karkeatekoinen, tympðisevðn nðk—inen mies, joka nðhtðvðsti itse oli kapakkansa viinaksien ahkerin kðyttðjð. Tuskinpa tðnne koskaan poikkesi muita kuin joku matkalla oleva karjankasvattaja tai karjankuljettaja. Hðn vastaili nyreðn nðk—isenð kysymyksiin. Mutta se riitti kuitenkin antamaan Ayrtonille varmuuden siitð, minnepðin oli kuljettava. Glenarvan korvasi muutamalla kruunulla kapakanisðnnðn vaivat ja oli juuri lðhd—ssð ulos, kun erðs seinððn kiinnitetty ilmoitus herðtti hðnen huomiotansa. Se oli siirtomaapoliisin tiedonanto, joka ilmoitti vankien karanneen Perthistð ja julisti palkinnon Ben Joycen pððstð. Sata puntaa sille, joka toimittaisi hðnet kiinni. -- Se lurjus sietðisi joutua hirteen, Glenarvan sanoi perðmiehelle. -- Ja varsinkin vangiksi! Ayrton vastasi. -- Sata puntaa! Onpa se summa! Hðn ei ole sen arvoinen. -- Ravintolanisðntð, Glenarvan lisðsi, -- ei minussa my—skððn herðtð luottamusta, kyltistð huolimatta. -- Eikð minussa, Ayrton vastasi. Glenarvan ja perðmies palasivat vankkurien luo, ja sitten lðhdettiin etenemððn sinnepðin, missð Lucknowin tie pððttyy. Siellð kiemurteli kapea sola, joka meni viistoon vuoren yli. Noustiin yhð yl—spðin. Se oli hankala reitti, ja monta kertaa saivat naiset ja heidðn seuralaisensa astua maahan. Tðytyi auttaa raskaita vankkureita py—ristð ty—ntðmðllð, usein pidðtellð niitð vaarallisissa ahteissa, riisua juhdat valjaista, kun kððnteet olivat liian jyrkkið, ja panna kiiloja alle, milloin ajoneuvot uhkasivat liukua taaksepðin; monesti tðytyi Ayrtonin my—s saada avukseen hevosia, vaikka nðmð jo olivat vðsyneitð ponnisteltuaan yl—spain. Joko tðstð pitkðllisestð rasituksesta tai jostakin muusta syystð menetettiin yksi hevosista tðmðn pðivðn kuluessa. Se kaatui ðkkið ilman mitððn oireita. Se oli Mulradyn hevonen, ja kun sen isðntð yritti sitð nostaa, se oli kuollut. Ayrton tuli tutkimaan maassa makaavaa elðintð eikð nðyttðnyt ymmðrtðvðn syytð sen ðkkikuolemaan. -- Siltð on varmaankin jokin suoni revennyt, Glenarvan arveli. -- Ilmeisesti, Ayrton my—nsi. -- Ota minun hevoseni, Mulrady, Glenarvan lisðsi, -- minð menen lady Helenan seuraan vankkureihin. Mulrady teki niin, ja joukko jatkoi vaivalloista nousuaan jðtettyððn hevosenraadon korppien saaliiksi. Australian alppijono ei ole kovin leveð; juurelta noin neljðtoista kilometrið. Jos Ayrtonin valitsema reitti siis vei itðrinteelle, voitiin kahdessa vuorokaudessa pððstð sen yli; siitð mereen saakka ei sitten enðð ollut ylipððsemðtt—mið esteitð eikð hankalaa tietð. Tammikuun 10. pðivðnð matkailijat saapuivat tiensð korkeimmalle kohdalle, noin kuudensadan metrin korkeuteen. He olivat tðll—in aukealla ylðtasangolla, josta levisi laaja nðk—ala. Pohjoisessa kimalsi Omeo-jðrven tyyni pinta vesilintuineen, ja sen sivulla nðkyivðt Murrayn laajat tasangot. Etelðssð olivat Gippslandin vehreðt ruohikot, sen kultapitoiset kentðt, korkeat aarnioseutuja muistuttavat metsðt. Luonto oli siellð vielð tuotteidensa, vesiensð juoksun, hakkaamattomien metsiensð herrana, eivðtkð silloin vielð harvalukuiset karjankasvattajat uskaltaneet kðydð sen kimppuun. Tðmð alppijono nðytti erottavan kaksi aluetta, joista toinen oli sðilyttðnyt villiytensð. Aurinko laski juuri ja punertavien pilvien lðpi tunkevat sðteet loivat eloisampaa vðrið Murrayn piirikuntaan. Gippsland sitð vastoin hðipyi epðmððrðiseen hðmðrððn vuorenhuippujen takana, niin ettð olisi voinut sanoa varjon peittðneen koko alppientakaisen seudun ennenaikaiseen y—h—n. Tðmð vastakohta herðtti molempien nðin erotettujen seutujen vðlisissð katsojissa syvðn tunnelman, kun he silmðilivðt sitð melkein tuntematonta aluetta, jonka lðpi heidðn nyt oli matkattava Victorian maakunnan rajalle saakka. Y— vietettiin harjanteen aukeamalla, ja seuraavana aamuna aloitettiin laskeutuminen, joka sujui verrattain nopeasti. Tavattoman rankka raesade yllðtti retkelðiset ja pakotti heidðt etsimððn suojaa kallioiden alta. Raskaat pilvet eivðt syytðneet vain rakeita, vaan kðmmenenlevyisið jððkappaleita. Lingollakaan ei niihin olisi voinut saada enemmðn voimaa, ja monet isot mustelmat opettivat Paganelille ja Robertille, ettð niiden iskuja oli paras vðlttðð. Vankkurit vaurioituivat monesta kohtaa, ja harva katto olisi kestðnyt nðiden terðvien jððkappaleiden pommitusta; muutamat niistð iskeytyivðt puiden runkojen sisððn. Tðytyi siis odottaa tðmðn tavattoman ry—pyn pððttymistð, ellei tahtonut tulla kivitetyksi. Rajuilmaa kesti noin tunnin, minkð jðlkeen matkue taas jatkoi taivaltaan kallioiden rinteitð pitkin, jotka vielð olivat ðskeisten rakeiden jðljiltð liukkaat. Illan suussa pahoin kolhiutuneet ja eri kohdilta vaurioituneet vankkurit kulkivat yhð vielð tukevina puupy—rillððn alppien viimeisið rinteitð suurten yksinðisten kuusien vðlissð. Sola pððttyi Gippslandin tasangoille; alppien yli oli pððsty onnellisesti, ja nyt ryhdyttiin tavallisiin leiriytymispuuhiin. Aamunkoitteessa 12. pðivðnð tammikuuta jatkettiin matkaa yhtð innokkaasti. Jokainen ikðv—i pððsyð Tyynenmeren rannalle, juuri sille kohtaa, jossa _Britannia_ oli murskautunut. Ainoastaan siellð saattoi menestystð toivoen jðlleen ryhtyð etsimððn haaksirikkoisten jðlkið, mutta ei Gippslandin erðmaassa. Ayrton kehottikin lordi Glenarvania lðhettðmððn kðskyn _Duncanille_ saapua rannikolle, jotta kaikki mahdolliset apuneuvot olisivat kðytettðvinð tiedustelujen tekemiseksi. Hðnen mielestððn pitðisi kulkea Lucknowista Melbourneen johtavaa tietð; my—hemmin se kðvisi vaikeaksi, sillð suoraa yhteyttð pððkaupunkiin ei ollut. Nðmð Ayrtonin neuvot tuntuivat hyviltð, ja Paganel pyysi kiinnittðmððn niihin huomiota. Hðn arveli my—s, ettð _Duncanista_ olisi suurta hy—tyð nðissð oloissa, ja lisðsi, ettð kun kerran olisi menty Lucknowin tien poikki, ei enðð voitaisi pððstð kosketuksiin Melbournen kanssa. Glenarvan oli kahden vaiheella ja olisi ehkð lðhettðnyt tuon kðskyn, jonka Ayrton erikoisesti tarjoutui viemððn perille, ellei majuri olisi ankarasti vastustanut tðtð pððt—stð. Hðn huomautti, ettð Ayrtonin lðsnðolo oli retkikunnalle vðlttðmðt—n, kun hðn tunsi tienoot lðhellð rannikkoa, ja jos sattumalta jouduttaisiin Harry Grantin jðljille, hðn paremmin kuin kukaan muu pystyisi niitð seuraamaan, ja vihdoin, ettð hðn yksin saattoi nðyttðð paikan, missð _Britannia_ oli tuhoutunut. MacNabbs ehdotti siis matkaa jatkettavan suunnitelmia muuttumatta ja sai kannattajakseen John Manglesin, joka oli samaa mieltð. Huomauttipa nuori kapteeni, ettð lordin kðsky olisi helpompi viedð _Duncanille_ Twofold-lahdesta kuin sanansaattajan mukana, jonka oli samottava neljðsataa kilometrið miltei asumattomia maita. Tðmð mielipide voitti, ja niin pððtettiin ryhtyð toimiin Twofold-lahdelle saavuttua. Majuri tarkkaili Ayrtonia, joka tuntui hðnestð jokseenkin pettyneeltð; mutta hðn ei puhunut huomioistaan mitððn, vaan piti tapansa mukaan ne omina tietoinaan. Australian alppien juurelta leviðvðt alangot olivat tasaisia ja loivasti itððnpðin viettðvið. Suuria mimoosien ja eri kumipuiden rykelmið oli siellð tððllð elðv—ittðmðssð yhtðmittaista yksitoikkoisuutta. "Gastrolobium grandiflorum"-pensaat koristivat maata loistavilla kukillaan. Usein oli kuljettava pienten purojen poikki, jotka olivat tðynnð lyhyttð kaislaa ja kðmmekkðlajeja. Niiden yli kahlattiin. Kaukaa pakeni trappi- ja kasuaariparvia retkelðisten lðhestyessð. Pensaiden yli hyppeli kenguruja kuin joustavia hyppynukkeja; mutta retkikunnan pyssymiehillð ei ollut metsðstyshalua, eivðtkð heidðn hevosensa olleet lisðjaloittelun tarpeessa. Seudulla vallitsi rasittava kuumuus; ilmassa oli runsaasti sðhk—ð, ja sekð ihmiset ettð elðimet tunsivat sen vaikutuksen. Laahustettiin suoraan eteenpðin mistððn muusta vðlittðmðttð, ja hiljaisuuden keskeyttivðt vain Ayrtonin huudot, kun hðn hoputti vðsynyttð valjakkoaan. Keskipðivðstð kello kahteen saakka kuljettiin kummallisen saniaismetsðn lðpi, joka olisi herðttðnyt vðhemmðn vðsyneiden vaeltajien ihailua. Nðmð tðydessð kukassa olevat puumaiset kasvit olivat jopa kymmenen metrin korkuisia. Hevoset ja ratsastajat mahtuivat mukavasti niiden riippuvien oksien alitse, ja joskus kilahti kannus osuessaan puumaiseen runkoon. Niiden liikkumattoman katoksen alla vallitsi raikkaus, jota kenenkððn mieleen ei juolahtanut moittia. Jacques Paganel pððsti muutamia mielihyvðn huokauksia, jotka saivat suuren papukaijaparven pyrðhtðmððn lentoon pelðstyneinð ja rðhðhtðmððn huumaavaan meteliin. Maantieteilijð jatkoi sydðmensð pohjasta tulevia riemunhuudahduksia, kun hðnen kumppaninsa ðkkið nðkivðt hðnen horjuvan hevosensa selðssð ja sitten kaatuvan hervottomana maahan. Oliko se huimausta vai vielð pahempaa, oliko hðn py—rtynyt kuuman sððn takia? Riennettiin hðnen luokseen. -- Paganel, Paganel! Mikð teitð vaivaa? Glenarvan huusi. -- Se vain, ystðvðni, ettð minulla ei enðð ole hevosta, Paganel vastasi irrottautuen jalustimesta. -- Mitð! Mikð hevoseenne tuli? -- Se on kuollut, ðkkið kaatunut, niin kuin Mulradyn hevonen! Glenarvan, John Mangles, ja Wilson tutkivat elðintð. Paganel ei erehtynyt. Hðnen hevosensa oli heittðnyt henkensð. -- Tðmðhðn on omituista, John Mangles sanoi. -- Perin omituista tosiaankin, majuri mutisi. Glenarvan ei voinut olla huolestumatta tðstð uudesta onnettomuudesta. Erðmaassa sitð ei voinut korvata. Jos joku kulkutauti tappaisi retkikunnan kaikki hevoset, hðnellð olisi vaikeuksia jatkaa matkaa. Sana "kulkutauti" nðytti saavan vahvistusta ennen pðivðn pððttymistð. Kolmas hevonen, Wilsonin, kaatui kuoliaana maahan ja, mikð ehkð oli vielð arveluttavampaa, yksi juhdista kuoli ðkkið samalla tavalla. Kulku- ja vetoneuvot olivat supistuneet kolmeen hðrkððn ja neljððn hevoseen. Asema kðvi arveluttavaksi. Ratsunsa menettðneet miehet saattoivat kyllð marssia jalkaisin. Moni karjankasvattaja oli jo siten kulkenut nðiden autiomaiden halki. Mutta jos tðytyisi jðttðð vankkurit, kuinka kðvisi naisten? Jaksaisivatko he jalkaisin kulkea ne kaksisataa kilometrið, jotka vielð erottivat heitð Twofold-lahdesta? John Mangles ja Glenarvan tutkivat perin levottomina jðljellð olevia hevosia. Ehkðpð uudet onnettomuudet voisi ehkðistð. Tutkimuksessa ei havaittu minkððnlaisia oireita sairaudesta. Hevoset olivat tðysin terveitð ja kestivðt uljaasti matkan rasitukset. Niinpð Glenarvan toivoi, ettð tðmð omituinen kulkutauti ei vaatisi muita uhreja. Sama oli Ayrtoninkin ajatus; hðnkin my—nsi olevansa tðysin ymmðllð nðistð ðkillisistð kuolemantapauksista. Lðhdettiin jðlleen matkaan. Vankkurit olivat apuna my—s jalkamiehille, jotka levðhtivðt niissð vuoron perððn. Illalla, kun oli pððsty vain kuusitoista kilometrið, annettiin pysðhdysmerkki, leiri pantiin kuntoon, ja y— kului ilman ikðvyyksið puumaisten saniaisten lehdossa, missð lenteli suuria, syystð kyllð lentðviksi ketuiksi nimitettyjð lepakoita. Seuraava eli 13. pðivð tammikuuta oli suotuisa, eikð edellisen pðivðn onnettomuudet uusiutuneet. Hevoset ja juhdat tekivðt alttiisti tehtðvðnsð. Lady Helenan salongissa oli hyvin vilkasta vierailijoiden suuren lukumððrðn vuoksi. Olbinett tarjoili ahkerasti virvokkeita, jotka kolmenkymmenen asteen kuumuudessa olivatkin tarpeellisia. Puoli ankkuria skotlantilaista olutta tyhjennettiin kokonaan. Bacley & C:o julistettiin Ison Britannian suurimmaksi mieheksi, vielðpð paremmaksi kuin Wellington, joka ei koskaan olisi valmistanut nðin hyvðð olutta. Siinð oli hyvð annos skotlantilaisten itserakkautta. Jacques Paganel joi paljon ja puheli vielð enemmðn _de omni re scibili_, kaikista mahdollisista asioista. Nðin hyvin alkanut pðivð nðytti my—skin pððttyvðn onnellisesti. Oli pððsty runsaat kaksikymmentðviisi kilometrið eteenpðin ja taitavasti suoriuduttu jokseenkin mðkisestð, punamultaisesta maasta. Kaikesta pððttðen saataisiin vielð samana iltana leiriytyð Snowyn melkoisen leveðlle joelle, joka tððllð Victorian etelðosassa laskee Tyyneen valtamereen. Pian piirsivðt vankkurien py—rðt jðlkensð laajoille tasangoille mustahkoa vesijðtt—maata, rehevien ruohokasvien ja uusien gastrolobium-kenttien vðliin. Tuli ilta, ja nðk—piirissð selvðsti erottautuva sumu osoitti Snowyn uomaa; vielð muutamia kilometrið kuljettiin reippaalla mielellð. Erððssð mutkassa pienen kunnaan takana oli metsikk— korkeita puita. Ayrton ohjasi vðsyneen valjakkonsa oikopððtð pimeyteen peittyneiden suurien runkojen vðliin ja oli juuri pððsemðssð metsðnreunaan kilometrin pððssð joesta, kun vankkurit ðkkið vajosivat py—rien napaa my—ten. -- Huomio! hðn huusi perðssððn tuleville ratsastajille. -- Mikð nyt on? Glenarvan kysyi. -- Olemme tarttuneet liejuun, Ayrton vastasi. Huudoilla ja kepillððn hðn hoputti juhtia, jotka olivat vajonneet liejuun polviin asti eivðtkð pððsseet hievahtamaan. -- Jððdððn tðhðn, John Mangles sanoi. -- Se on kai parasta, Ayrton vastasi. -- Huomenna pðivðnvalossa nðemme paremmin, kuinka tðstð pððstððn. -- Seis! Glenarvan huusi. Lyhyen hðmðrðn jðlkeen oli tullut pimeð, mutta kuumuus ei vðhentynyt pðivðnvalon mukana. Ilma oli tðynnð tukahduttavia h—yryjð. Muutamia salamoita vðlðhteli taivaanrannalla merkkinð kaukaisesta ukonilmasta. Y—leiri jðrjestettiin. Kiinnitarttuneissa vankkureissa tehtiin makuutilat niin hyvin kuin taidettiin, ja suurten puiden tumma holvi suojasi miesten telttaa. Ellei sade sekaantuisi peliin, ei kellððn ollut valittamista. Ayrtonin onnistui vaivoin saada kolme juhtaansa vapautetuksi vetelðstð maasta, johon ne olivat vajonneet jo kupeitaan my—ten. Hðn pani ne liekaan yhdessð hevosten kanssa eikð luovuttanut kenellekððn muulle huolenpitoa laidunpaikan valitsemisesta. Hðn hoiti tðtð tointansa perin tðsmðllisesti, ja Glenarvan huomasi hðnen tðnð iltana olevan vielð entistð huolellisempi ja kiitti hðntð siitð, sillð vetojuhtien sðilyminen oli erittðin tðrkeðtð. Tðllð vðlin retkeilijðt s—ivðt jokseenkin pikaisen illallisen. Vðsymys ja kuumuus veivðt nðlðn, ja he olivat enemmðn levon kuin ravinnon tarpeessa. Lady Helena ja neiti Grant toivottivat seuralaisilleen hyvðð y—tð ja menivðt tavallisille makuupaikoilleen. Miehistð astuivat toiset telttaan; toiset, kukin halunsa mukaan, asettuivat levolle rehevððn ruohikkoon jonkin puun juurelle, mistð tðssð terveellisessð ilmastossa ei ole mitððn haittaa. Vðhitellen kaikki vaipuivat syvððn uneen. Pimeyttð lisðsivðt vielð paksut, taivasta peittðvðt pilvet. Ilmassa ei tuntunut tuulenhenkðystðkððn, ja y—n hiljaisuuden rikkoi ainoastaan p—ll—pððsky, joka hðmmðstyttðvðn tðsmðllisesti helðytti molliterssin niin kuin Euroopan surullinen kðki. Noin kello yksitoista majuri herðsi huonosta, raskaasta ja vðsyttðvðstð unesta. Hðnen vielð puoliksi sulkeutuneisiin silmiinsð sattui epðmððrðistð valoa, jota levisi suurten puiden alla. Sitð olisi voinut pitðð valkoisena vaippana, joka kimmelteli kuin vesi jðrvessð, ja MacNabbs luulikin ensin sen olevan maassa leviðvðð kuloa. Hðn nousi pystyyn, astui metsððn pðin ja hðmmðstyi suuresti havaitessaan sen olevan aivan luonnollinen ilmi—. Hðnen edessððn levisi suunnaton kenttð sienið, jotka heijastivat fosforimaista valoa. Nðiden salasiitti—iden kiiltðvðt iti—t loistivat pimeðssð melko voimakkaasti.[10] Majuri, joka ei ollut itsekðs, aikoi herðttðð Paganelin, jotta tiedemies saisi omin silminsð tarkastella tðtð ilmi—tð, kun erðs toinen seikka esti sen. Fosforimainen valo valaisi metsðð puolen kilometrin laajuudelta, ja MacNabbs oli nðkevinððn varjojen liikkuvan nopeasti valaistulla alalla. Pettivðtk— hðnen silmðnsð? Oliko se nðk—hðiri—? MacNabbs laskeutui pitkðlleen ja tarkasti tðhysteltyððn erotti selvðsti useita miehið, jotka milloin kumartuivat maahan, milloin taas nousivat ja nðyttivðt etsivðn tuoreita jðlkið. Oli saatava selville, mitð nðmð miehet tahtoivat. Majuri ei epðr—inyt. Herðttðmðttð tovereitaan hðn katosi korkeaan ruohistoon ry—mien maassa kuin ruohoaavikoiden intiaanit. TEATTERITEMPPU. Y— oli kauhea. Kello kaksi aamulla alkoi rankkasade, jota kesti aamuun saakka. Teltasta ei ollut riittðvðð suojaa. Glenarvan ja hðnen toverinsa pakenivat vankkureihin. Nukkua ei voinut, vaan puheltiin kaikenlaista. Vain majuri, jonka lyhyttð poissaoloa ei kukaan ollut huomannut, tyytyi kuuntelemaan sanaakaan sanomatta. Hirvittðvð sateenry—ppy ei hellittðnyt ja nyt pelðttiin sen saavan Snowyn tulvimaan, jolloin liejuun tarttuneet vankkurit joutuisivat vaaraan. Useita kertoja Mulrady, Ayrton ja John Mangles kðvivðtkin tutkimassa veden korkeutta joessa ja palasivat kiireestð kantapððhðn mðrkinð. Vihdoin valkeni pðivð. Sade lakkasi, mutta auringonsðteet eivðt tunkeutuneet paksun pilviverhon lðpi. Kaikkialle oli ilmestynyt suuria sameita lðtðk—itð. Lionneesta maasta nousi lðmmintð h—yryð, joka tðytti ilman epðterveellisellð kosteudella. Glenarvan kððnsi huomionsa ensin vankkureihin. Ne olivat hðnen mielestððn pððasia. Tutkittiin raskasta ajoneuvoa, joka oli vajonnut sitkeððn saveen keskellð suurta syvennystð. Etuosa oli melkein kokonaan kadonnut nðkyvistð ja takaosa py—rien akseliin saakka. Olisi vaikeata saada tðtð painavaa laitosta nostetuksi. Miesten, hevosten ja juhtien yhteisvoima tuskin riittðisi. -- Joka tapauksessa tðytyy ruveta heti t—ihin, John Mangles sanoi. -- Jos tðmð savi pððsee kuivahtamaan, kðy tilanne vielð vaikeammaksi. -- Aloitetaan, Ayrton vastasi. Glenarvan, molemmat matruusit, John Mangles ja Ayrton lðhtivðt metsððn, missð elðimet olivat olleet y—tð. Se oli synkkð, korkea kumipuumetsikk—; kaikkialla oli kuivuneita puita pitkien vðlimatkojen pððssð, kolottuja jo vuosisatoja sitten tai pikemminkin nyljettyjð, kuten korkkipuut korjuun aikana. Yli viidenkymmenen metrin korkeudessa oli vielð ohut pienten riivittyjen oksien verkko. Ainoakaan lintu ei tehnyt pesððnsð nðihin ilmassa hðilyviin luurankoihin, ainoatakaan lehteð ei lepattanut nðillð kuivilla oksilla, jotka kalisivat kuin luukasa. Mistð valtavasta tapahtumasta olikaan aiheutunut tðmð ilmi—, joka tavataan Australiassa usein, kun kokonaisia metsið nðyttðð joutuneen jonkin kulkutaudin uhriksi? Sitð ei tiedetð. Vanhimmatkaan alkuasukkaat tai heidðn jo kauan kuoleman lehdoissa makaavat esi-isðnsð eivðt koskaan ole nðhneet niitð vehreinð. Glenarvan katseli harmaata taivasta, jota vasten kumipuiden pienimmðtkin oksat selvðsti piirtyivðt hienoina viiruina. Ayrton kummasteli, ettei hevosia ja juhtia enðð ollut sillð paikalla, mihin hðn oli ne vienyt. Liekaan sidotut elðimet eivðt toki voineet liikkua kauaksi. Niitð etsittiin metsðstð, mutta l—ytðmðttð. Hðmmðstyneenð Ayrton kððntyi komeiden mimoosien reunustamaa Snowy-jokea kohti. Hðn pððsteli huutoja, jotka olivat hyvin tuttuja hðnen juhdilleen, mutta nðmð eivðt vastanneet. Nyt hðn nðytti todella levottomalta, ja hðnen toverinsa katsoivat hðntð huolestuneina. Tunti kului turhassa etsiskelyssð, ja Glenarvan aikoi jo palata vankkurien luo, jotka olivat ainakin puolentoista kilometrin pððssð, kun hðnen korvaansa kuului hirnuntaa, ja heti sen jðlkeen kuultiin mylvðhdys. -- Tuolla ne ovat! John Mangles huudahti tunkeutuen korkeiden gastrolobium-pensaiden vðliin, jotka olivat kyllin korkeita kðtkeðkseen kokonaisen elðinlauman. Glenarvan, Mulrady ja Ayrton riensivðt hðnen perðssððn ja olivat pian yhtð kummissaan kuin hðnkin. Kaksi hðrkðð ja kolme hevosta makasi maassa ðkillisesti kuolleina kuten aikaisemminkin oli sattunut. Raadot olivat jo kylmið, ja joukko nuoria korppeja raakkui mimoosien oksilla tðhystellen tðtð odottamatonta saalista. Glenarvan ja hðnen ystðvðnsð katselivat toisiaan, eikð Wilson voinut pidðttðð kirousta, joka pððsi hðnen huuliltaan. -- Mitð sille mahtaa, Wilson, sanoi lordi Glenarvan, joka tuskin itse jaksoi pysyð rauhallisena, -- me emme voi sille mitððn. Ottakaa mukaanne elossa oleva juhta ja hevonen, Ayrton. Niiden on nyt pððstettðvð meidðt pðlkðhðstð. -- Elleivðt vankkurit olisi juuttuneet kiinni, John Mangles vastasi, -- nðmð kaksi elðintð riittðisivðt pienin pðivðmatkoin vetðmððn ne rannikolle. Tðytyy siis vðlttðmðttð saada se kirottu peli irti. -- Koetetaan, John, Glenarvan vastasi. -- Palatkaamme leirille, jossa luultavasti jo ollaan levottomia meidðn pitkðstð poissaolostamme. Ayrton irrotti juhdan siteet, Mulrady hevosen, ja sitten palattiin pitkin joen mutkaista rantaa. Puolta tuntia my—hemmin tiesivðt Paganel ja MacNabbs, lady Helena ja neiti Grant, kuinka oli asian laita. -- Totisesti, majuri tuli lausuneeksi, -- onpa paha juttu, Ayrton, ettð te ette kengityttðnyt kaikkia hevosiamme Wimerran luona. -- Miten niin, herra? Ayrton kysyi. -- Kun kaikista hevosista ainoastaan se, jonka annoitte seppðnne pideltðvðksi, on vðlttðnyt yhteisen kohtalon. -- Se on totta, John Mangles sanoi. -- Se on tosiaan omituinen sattuma. -- Sattuma eikð mitððn muuta, perðmies vastasi katsoen kiinteðsti majuriin. MacNabbs puristi huulensa yhteen kuin olisi halunnut pidðttðð esiin pyrkivið sanoja. Glenarvan, Mangles, lady Helena nðyttivðt odottavan, ettð hðn lausuisi ajatuksensa loppuun, mutta majuri vaikeni ja meni vankkurien luo, joita Ayrton tarkasteli. -- Mitð hðn tarkoitti? Glenarvan kysyi John Manglesilta. -- En tiedð, nuori kapteeni vastasi. -- MacNabbs on muutenkin sellainen mies, joka ei jaarittele turhanpðiten. -- Ehkð hðn tuntee jotakin epðluuloa Ayrtonia kohtaan, lady Helena sanoi. -- Epðluuloa? Paganel toisti kohauttaen olkapðitððn. -- Mutta miksi? Glenarvan kysyi. -- Luuleeko hðn Ayrtonin tappaneen hevosemme ja juhtamme? Mitð varten? Ayrtonin etuhan on sama kuin meidðn. -- Sinð olet oikeassa, rakas Edward, lady Helena sanoi, -- ja minð lisððn, ettð hðn matkamme alusta saakka on antanut meille kieltðmðtt—mið todisteita alttiudestaan. -- Epðilemðttð, John Mangles lausui. -- Mutta mitð merkitsee sitten majurin huomautus? Minun tðytyy ottaa siitð selvð. -- Luuleeko hðn Ayrtonin olevan liitossa karanneiden pahantekij—iden kanssa? Paganel huudahti varomattomasti. -- Keiden karanneiden pahantekij—iden? neiti Grant kysyi. -- Herra Paganel erehtyy, John Mangles vastasi. -- Hðn tietðð hyvin, ettei sellaisia ole Victorian maakunnassa. -- Ah, sehðn on totta! my—nsi Paganel, joka olisi halunnut saada sanansa takaisin. -- Missð ajatukseni olivatkaan? Karkulaisiako? Kuka on koskaan kuullut sellaisista puhuttavan Australiassa? Muuten he tuskin ovat pððsseet maihin, kun jo ovat varsin kunniallista vðkeð! Ilmasto! Tiedðttehðn, neiti Mary, ilmaston siveellinen vaikutus... Tiedemiehen kðvi samoin kuin vankkureiden -- jði kiinni yrittðessððn korjata hairahdustaan. Lady Helena katsoi hðneen, ja se sai Paganel-poloisen tðysin ymmðlle. Mutta kun hðn ei tahtonut enempðð nolostuttaa ranskalaista, hðn vei neiti Maryn telttaan, missð Olbinett oli kaikkien taiteen sððnt—jen mukaan valmistamassa aamiaista. -- Minut itseni sietðisi karkottaa, Paganel sanoi surkealla ððnellð. -- Niin minustakin tuntuu, Glenarvan vastasi. Tðmð vastaus sanottiin niin vakavasti, ettð kelpo maantieteilijð masentui kokonaan. Glenarvan ja John Mangles menivðt vankkurien luo. Ayrton ja molemmat matruusit olivat parhaillaan yrittðmðssð kiskoa niitð yl—s syvðstð suosta. Hðrkð ja hevonen, jotka oli valjastettu rinnakkain, vetivðt jðntereidensð koko voimalla; vetohihnat pingottuivat ððrimmilleen, aisat olivat vðhðllð katketa ponnistuksissa, Wilson ja Mulrady ty—nsivðt py—ristð Ayrtonin kannustaessa huudoilla ja kepillð epðtasaista paria. Mutta raskaat vankkurit eivðt hievahtaneet, kuivahtanut savi piti niitð kiinni kuin sementissð ikððn. John Mangles kðski kastella savea pehmentððkseen sitð, mutta turhaan; vankkurit eivðt hievahtaneetkaan, ja pitkðn ponnistelun jðlkeen sekð miehet ettð elðimet vihdoin lepðsivðt. Ellei haluttu hajoittaa vankkureita kappaleiksi, tðytyi lopettaa niiden kiskominen yl—s liejusta. Mutta sellaiseen ei ollut ty—kaluja. Ayrton tahtoi kuitenkin kaikesta huolimatta yrittðð uudelleen, kun lordi Glenarvan esti sen. -- Antaa olla, Ayrton, antaa olla! hðn sanoi. -- Meidðn tðytyy sððstðð viimeistð hevostamme ja juhtaamme. Jos meidðn on jatkettava matkaamme jalkaisin, toinen kantaa molempia naisia ja toinen muonavarojamme. Ne voivat siis vielð tehdð meille suuria palveluksia. -- Hyvð on, mylord, perðmies vastasi ja pððsti vðsyneet elðimet valjaista. -- Nyt, ystðvðni, Glenarvan lisðsi, -- palatkaamme leiriin, harkitkaamme ja tutkikaamme asemaamme, katsokaamme millð puolen on hyvðt, millð huonot toiveet ja tehkððmme sitten pððt—ksemme. Hetkistð my—hemmin virkistivðt retkeilijðt itseððn jokseenkin hyvðllð aterialla ja alkoivat keskustella. Jokaista kehotettiin lausumaan mielipiteensð. Ensiksi oli tðsmðllisesti mððritettðvð leiripaikan sijainti. Paganel, joka sai sen tehtðvðkseen, laati tarkan laskelman. Hðnen vakuutuksensa mukaan retkikunta oli pysðhtynyt 37. leveysasteella, 147¯ 53' pituusasteen kohdalla, Snowy-joen rannalla. -- Mikð on Twofold-lahden tarkka pituus? Glenarvan kysyi. -- Sataviisikymmentð astetta, Paganel vastasi. -- Ja nðmð kaksi astetta seitsemðn minuuttia tekevðt...? -- Sataviisikymmentð kilometrið. -- Ja Melbourneen on...? -- Vðhintððn kolmesataakuusikymmentð kilometrið. -- Hyvð. Kun sijaintimme tðten on mððritetty, Glenarvan sanoi, -- mitð on tehtðvð? Vastaus oli yksimielinen: piti lðhteð rannikolle viipymðttð. Lady Helena ja Mary Grant lupasivat marssia kahdeksan kilometrið pðivðssð. Uljaat naiset olivat valmiit kðvelemððn jalkapatikassa Snowy-joelta Twofold-lahdelle. -- Sinð olet mainio matkatoveri, rakas Helena, lordi Glenarvan sanoi. -- Mutta onko varmaa, ettð lahdelle saapuessamme saamme sieltð kaikkea, mitð tarvitsemme? -- Epðilemðttð, Paganel vastasi. -- Eden on jo monta vuotta ollut kaupunkina. Sen satamasta on luultavasti hyvðt yhteydet Melbournen kanssa. Oletan, ettð kuudenkymmenen kilometrin pððssð tððltð, Delegeten kunnassa, Victorian rajalla, voimme tðydentðð retkikunnan ruokavaroja ja saada kulkuneuvoja. -- Entð _Duncan_? Ayrton kysyi. -- Ettek— arvelisi hy—dylliseksi, mylord, kðskeð sitð saapumaan lahdelle? -- Mitð te siitð sanotte, John? Glenarvan kysyi. -- Kðsittððkseni teidðn ei siinð suhteessa tarvitse pitðð kiirettð, mylord, nuori kapteeni vastasi hetken harkittuaan. -- Ehtiihðn sieltðkin lðhettðð sanan Tom Austinille ja kutsua hðnet rannikolle. -- Se on totta, Paganel selitti. -- Huomatkaa, John Mangles jatkoi, -- ettð me olemme Edenissð neljðn tai viiden pðivðn kuluttua. -- Neljðn tai viiden pðivðn! Ayrton sanoi kohottaen pððtððn. -- Sanokaa, ettð siihen menee viisitoista tai kaksikymmentð pðivðð, kapteeni, ellette tahdo liian my—hððn katua erehdystðnne. -- Viisitoista tai kaksikymmentð pðivðð sataanviiteenkymmeneen kilometriin! Glenarvan huudahti. -- Vðhintððnkin, mylord. Nyt on kuljettava Victorian vaikea kulkuisimman osan halki, erðmaan lðpi, missð karjankasvattajien sanojen mukaan ei ole mitððn; se on metsistynyttð, raivaamatonta aluetta, jonne ei ole voitu perustaa asemia. Siellð tðytyy kulkea eteenpðin kirves tai soihtu kourassa, ja uskokaa minua: siellð ei kuljeta nopeasti. Ayrton oli puhunut varmalla ððnellð. Paganel, johon luotiin kysyvið katseita, vahvisti pððnny—kkðyksellð perðmiehen sanat. -- Minð my—nnðn nðmð vaikeudet, sanoi silloin John Mangles. -- No olkoon! Viidentoista pðivðn kuluttua voi mylord lðhettðð kðskynsð _Duncanille_. -- Minð lisðisin, Ayrton jatkoi tðll—in, -- ettð suurimmat vaikeudet eivðt johdu tien hankaluuksista. Mutta on pððstðvð Snowyn yli ja luultavasti odotettava veden laskemista. -- Odotettava! nuori kapteeni huudahti. -- Eik— voisi l—ytðð kahlaamoa? -- Enpð luule, Ayrton vastasi. -- Tðnð aamuna etsin sellaista turhaan. On harvinaista, ettð joki on niin tulvillaan tðhðn vuodenaikaan, mutta se on onnettomuus, jolle minð en mitððn mahda. -- Onko tðmð Snowy siis kovin leveð? lady Glenarvan kysyi. -- Leveð ja syvð, rouva, Ayrton vastasi, -- puolitoista kilometrið leveð ja vuolasvirtainen. Hyvðkððn uimari ei voisi vaaratta yrittðð sen yli. -- Mitð siitð, rakennetaan kanootti, huudahti Robert, joka ei pelðnnyt mitððn. -- Kaadetaan puu, koverretaan se ja soudetaan yli, siinð kaikki. -- Kapteeni Grantin poika ei joudu pulaan! Paganel sanoi. -- Ja hðn on oikeassa, John Mangles vastasi. -- Meidðn on lopulta pakko ryhtyð siihen. Minusta on siis hy—dyt—ntð kuluttaa aikaa turhiin keskusteluihin. -- Mitð te siitð ajattelette, Ayrton? Glenarvan kysyi. -- Minð ajattelen, mylord, ettð ellemme saa apua, olemme vielð kuukauden pððstð Snowyn rannalla. -- Onko teillð siis parempaa ehdotusta? John Mangles kysyi hiukan kðrsimðtt—mðnð. -- On se, ettð _Duncan_ lðhtee Melbournesta ja tulee itðrannikolle. -- Aina vain _Duncan!_ Miten sen saapuminen Twofold-lahteen helpottaisi meidðn pððsyðmme sinne? Ayrton mietti pari silmðnrðpðystð ennen vastaamistaan ja sanoi sitten vðltellen: -- En minð tahdo tyrkyttðð kenellekððn mielipidettðni. Ajattelin vain kaikkien parasta, mutta olen valmis lðhtemððn, millð hetkellð vain lordi antaa merkin. Sitten hðn pani kðsivarret ristiin rinnalleen. -- Se ei ole mikððn vastaus, Ayrton, Glenarvan huomautti. -- Sanokaa meille ehdotuksenne, ja me keskustelemme siitð. Mitð te ehdotatte? Ayrton lausui silloin tyynellð ja varmalla ððnellð: -- Minð ehdotan, ettð emme lðhde seikkailemaan Snowyn tuolle puolen nðin huonoin varustein. Meidðn on odotettava apua juuri tðssð, ja sitð voi tuoda meille vain _Duncan_. Leiriytykððmme tðnne, missð meiltð ei puutu ruokavaroja, ja lðhtek——n yksi meistð viemððn Tom Austinille mððrðystð pptrjehtia Twofold-lahteen. Tðmð odottamaton ehdotus herðtti hiukan hðmmðstystð, eikð John Mangles salannut paheksuvansa sitð. -- Sillð vðlin, Ayrton jatkoi, -- joko Snowyn vesi laskee, jolloin voidaan l—ytðð kelvollinen kahlaamo, tai ylitettðvð virta kanootilla, jonka rakentamiseen meillð silloin on aikaa. Siinð, mylord, suunnitelma, jonka alistan teidðn hyvðksyttðvðksenne. -- Hyvð, Ayrton, Glenarvan vastasi. -- Teidðn suunnitelmanne ansaitsee vakavaa harkintaa. Sen suurin haitta on, ettð se aiheuttaa viivytystð, mutta se sððstðð suuria vaivoja ja kenties vakavia vaaroja. Mitð ajattelette siitð, ystðvðni? -- Sanokaa te, MacNabbs, lausui tðll—in lady Helena. -- Keskustelun alusta saakka te olette vain kuunnellut ja olette perin kitsas puhumaan. -- Koska kysytte mielipidettðni, majuri vastasi, -- sanon sen teille empimðttð. Ayrton tuntuu minusta puhuneen viisaan ja varovaisen miehen tavoin, ja minð yhdyn hðnen ehdotukseensa. Tðtð vastausta ei juuri ollut odotettu, sillð tðhðn saakka oli MacNabbs aina vastustanut Ayrtonin suunnitelmia. Siksi Ayrtonkin vilkaisi hðmmðstyneenð majuriin. Paganel, lady Helena ja matruusit olivat hyvin taipuvia kannattamaan perðmiehen ehdotusta. He eivðt empineetkððn MacNabbsin sanojen jðlkeen. Glenarvan julisti siis Ayrtonin ehdotuksen periaatteessa hyvðksytyksi. -- Ja nyt, John, hðn lisðsi, -- ettek— tekin katso varovaisuuden vaativan toimimaan nðin ja majailemaan tðmðn joen rannalla kulkuneuvoja odottamassa? -- Miksen, John Mangles vastasi, -- kun vain sanansaattajamme voi pððstð Snowyn yli, vaikka me itse emme voi. Katsahdettiin perðmieheen, joka hymyili varmana itsestððn. -- Sanansaattaja ei mene joen yli, hðn sanoi. -- Ahaa! John Mangles huudahti. -- Hðn palaa yksinkertaisesti Lucknowin tielle, joka vie hðnet suoraan Melbourneen. -- Neljðttðsataa kilometrið jalkaisin! nuori kapteeni huomautti. -- Ratsain, Ayrton vastasi. -- Meillðhðn on terve hevonen. Se on neljðn pðivðn asia. Lisðtððn siihen kaksi pðivðð _Duncanin_ matkaa varten lahteen ja vuorokausi leirille paluuta varten, niin sanansaattaja on viikon kuluttua tððllð laivamiesten kanssa. Majuri hyvðksyi pððnny—kkðyksellð Ayrtonin sanat, mikð ei ollut herðttðmðttð John Manglesin hðmmðstystð. Mutta perðmiehen ehdotus sai puolelleen kaikki ððnet, eikð sen jðlkeen ollut muuta tehtðvðð kuin hyvin keksityn suunnitelman toimeenpano. -- Nyt, ystðvðni, Glenarvan sanoi, -- on jðljellð vain sananviejðn valitseminen. En salaa, ettð tehtðvð on vaivalloinen ja vaarallinen. Kuka uhrautuu kumppaniensa puolesta ja lðhtee viemððn viestiðmme Melbourneen? Wilson, Mulrady, John Mangles, Paganel, jopa Robertkin tarjoutuivat heti. John vaati erityisen hartaasti, ettð tðmð tehtðvð uskottaisiin hðnelle. Mutta Ayrton, joka ei vielð ollut puhunut mitððn, lausui silloin: -- Suvaitkaa, mylord, ettð minð lðhden. Minð olen tottunut nðihin seutuihin. Olen monta kertaa kulkenut pahimmistakin paikoista. Minð selviydyn siitð, mistð joku toinen ei. Yhteiseen etuun vedoten vaadin siis oikeutta lðhteð Melbourneen. Sana teiltð riittðð suosittamaan minua Tom Austinille, ja kuudessa pðivðssð otan toimittaakseni _Duncanin_ Twofold-lahteen. -- Hyvin puhuttu, Glenarvan vastasi. -- Te olette ðlykðs ja rohkea mies, Ayrton, ja te onnistutte. Perðmies oli ilmeisesti sopivampi kuin kukaan muu tðhðn vaikeaan tehtðvððn. Jokainen ymmðrsi sen ja suostui. John Mangles teki viimeisen vastavðitteen sanomalla, ettð Ayrtonin lðsnðolo oli vðlttðmðt—n _Britannian_ tai Harry Grantin jðlkien l—ytðmistð varten. Mutta majuri huomautti, ettð retkikunta jðisi Snowyn rannalle Ayrtonin paluuseen saakka, ettei ollut puhettakaan tðmðn tðrkeðn etsinnðn jatkamisesta ilnaln hðntð, joten hðnen poissaolonsa ei millððn tavoin vahingoittaisi kapteenin parasta. -- Niinpð niin, lðhtekðð, Ayrton, Glenarvan sanoi. -- Pitðkðð kiirettð ja palatkaa Edenin kautta leirillemme Snowyn rannalle. Tyytyvðisyyden vðlðhdys pilkahti perðmiehen silmissð. Hðn kððnsi pððtððn, mutta niin vikkelðsti kuin hðn sen tekikin, oli John Mangles sen huomannut. Vaistosta, ei muusta, tunsi John epðluulonsa Ayrtonia kohtaan yltyvðn. Perðmies ryhtyi siis matkavalmisteluihin molempien matruusien auttamana, joista toinen pani kuntoon hðnen hevosensa, toinen hðnen evððnsð. Tðllð vðlin Glenarvan kirjoitti Tom Austinille osoitetun kirjeen. Hðn mððrðsi _Duncanin_ ensimmðisen perðmiehen viipymðttð lðhtemððn Twofold-lahteen ja suositti hðnelle sanantuojaa miehenð, johon voisi tðydellisesti luottaa. Rannikolle saavuttuaan pitðisi Tom Austinin luovuttaa osa laivan matruuseja Ayrtonin komentoon... Glenarvan oli ehtinyt kirjeessððn tðlle kohtaa, kun MacNabbs, joka seurasi silmillððn kynðnjðlkeð, kysyi omituisella ððnellð, kuinka hðn kirjoitti Ayrtonin nimen. -- Niin kuin se lausutaan, Glenarvan vastasi. -- Se on erehdys, majuri huomautti tyynesti. -- Se lausutaan Ayrton, mutta kirjoitetaan Ben Joyce! ALAND -- ZEALAND. Ben Joycen nimen mainitseminen vaikutti kuin salamanisku. Ayrton oli ðkkið kððntynyt. Hðnen kðdessððn oli revolveri. Kuului pamaus. Glenarvan kaatui luodin iskemðnð. Ulkoa kuului pyssynlaukauksia. John Mangles ja matruusit typertyivðt aluksi, mutta yrittivðt sitten sy—ksyð Ben Joycen kimppuun; rohkea rosvo oli kuitenkin jo kadonnut ja liittynyt kumipuumetsðn reunassa vaanivaan joukkoonsa. Teltta ei suojannut riittðvðsti luodeilta. Tðytyi perðytyð. Glenarvan oli haavoittunut vain lievðsti ja noussut pystyyn. -- Vankkureihin! John Mangles huusi ja tarttui lady Helenaan ja Mary Grantiin, jotka pian olivat suojassa rattaiden paksun kehikon takana. John, majuri Paganel ja matruusit tarttuivat pyssyihinsð ja valmistautuivat vastaamaan rosvojen tuleen. Glenarvan ja Robert olivat menneet naisten luo, ja Olbinett riensi yhteiseen puolustukseen. Tðmð kaikki oli tapahtunut parissa silmðnrðpðyksessð. John Mangles tðhysti tarkasti metsðn reunaa. Pamahdukset olivat ðkkið tauonneet Ben Joycen saapuessa. Syvð hiljaisuus seurasi rðtisevið laukauksia. Muutamia valkoisia savukiemuroita leijaili vielð kumipuiden oksien vðlissð. Korkeat gastrolobium-t—yhd—t olivat liikkumattomia. Hy—kkðyksestð ei enðð nðkynyt merkkiðkððn. Majuri ja John Mangles tekivðt tiedusteluretken suurille puille saakka. Sieltð oli poistuttu. Nðkyi vain paljon askelten jðlkið, ja muutamia puoliksi palaneita pyssynpanoksia savusi maassa. Varovaisena miehenð majuri sammutti ne, sillð yksikin kipinð riitti sytyttðmððn kauhean kulon tðssð kuivassa metsðssð. -- Rosvot ovat poistuneet, John Mangles sanoi. -- Niin ovat, majuri vastasi, -- ja se huolestuttaa minua. Minusta olisi parempi nðhdð heidðt silmðstð silmððn. Parempi tiikeri avoimella kentðllð kuin kððrme ruohikossa. Tutkikaamme vankkurien pensaikot lðhettyviltð. Majuri ja John tarkastivat lðhitienoot. Metsðn reunasta Snowyn rantaan ei tavattu yhtððn rosvoa. Ben Joycen joukko nðytti hðipyneen tiehensð kuin petolintuparvi. Tðmð katoaminen oli liian kummallista, jotta olisi voitu olla tðysin turvallisin mielin. Siksi pððtettiin olla varuillaan. Vankkurit olivat kuin saveen muurattuna linnoituksena leirin keskuksessa ja kaksi miestð piti vahtia aina tunnin kerrallaan. Lady Helenan ja Mary Grantin ensimmðisenð huolena oli ollut Glenarvanin haavan sitominen. Miehensð kaatuessa Ben Joycen luodista oli lady Helena sðikðhtyneenð rientðnyt hðnen luokseen. Sitten uljas nainen oli malttanut mielensð ja taluttanut Glenarvanin vankkureihin. Siellð paljastettiin haavoittunut olkapðð, ja majuri totesi luodin vain repineen ihoa aiheuttamatta mitððn sisðistð vammaa. Luut tai lihakset eivðt nðyttðneet vahingoittuneen. Haava vuoti paljon verta, mutta Glenarvan liikutteli sormiaan ja kyynðrvarttaan ja rauhoitti nðin ystðvðnsð. Kun side oli valmis, hðn ei halunnut, ettð hðneen kiinnitettðisiin sen enempðð huomiota, ja nyt siirryttiin selityksiin. Ayrton oli ðkkið kððntynyt. Hðnen kðdessððn oli revolveri. Kuului pamaus... Retkeilijðt, lukuunottamatta Mulradya ja Wilsonia, jotka pitivðt vahtia ulkona, olivat sijoittuneet vankkureihin niin hyvin kuin taisivat. Majuria pyydettiin puhumaan. Ennen kertomuksensa aloittamista hðn selitti lady Helenalle ne seikat, joita tðmð ei tuntenut, nimittðin erððn rosvojoukon karkaamisen Perthistð, sen ilmestymisen Victorian seuduille ja osallisuuden rautatieonnettomuuteen. Hðn antoi ladylle Seymourissa ostamansa numeron Australian ja Uuden Seelannin Uutisia ja lisðsi, ettð poliisi oli julistanut palkinnon sille, joka ottaisi kiinni Ben Joycen, pelottavan rosvon, jolle puolentoista vuoden aikana tehdyt rikokset olivat hankkineet surullista kuuluisuutta. Mutta kuinka MacNabbs oli tuntenut perðmies Ayrtonin Ben Joyceksi? Siinð oli salaisuus, jonka kaikki pyysivðt selittðmððn, ja majuri selitti. Jo alusta alkaen oli MacNabbs vaistomaisesti epðillyt Ayrtonia. Pari kolme tðysin vðhðpðt—istð seikkaa, perðmiehen ja sepðn vðlillð vaihdettu silmðnisku Wimerra-joella, Ayrtonin vastahakoisuus poiketa kaupunkeihin ja kyliin, hðnen itsepintainen pyytelynsð, ettð _Duncan_ komennettaisiin rannikolle, hðnen hoitoonsa uskottujen elðinten outo kuolema ja yleensð suoruuden puute hðnen kðyt—ksessððn, kaikki nðmð vðhitellen kertyneet ilmi—t olivat herðttðneet majurin epðluuloa. Hðn ei kuitenkaan olisi voinut tehdð suoranaista syyt—stð ilman viime—isið tapahtumia. Ruohopensaiden suojassa ry—mien MacNabbs saapui epðilyttðvien varjojen luokse, jotka olivat herðttðneet hðnen huomiotaan vajaan kilometrin pððssð leiriltð. Fosforihohtoiset kasvit loivat himmeðtð valoa pimeyteen. Kolme miestð tutki maassa tuoreita jðlkið, ja heidðn joukossaan MacNabbs tunsi Black Pointin sepðn. -- Ne ne ovat, yksi sanoi. -- Niin ovat, toinen sanoi, -- tðssð on hevosenkengðn apila. -- Sama kuin Wimerrasta saakka. -- Kaikki hevoset ovat kuolleet. -- Myrkkyðkððn ei tarvitse hakea kaukaa. -- Sillð voisi tuhota kokonaisen ratsuvðen. Hy—dyllinen kasvi tuo gastrolobium. -- Sitten he vaikenivat, MacNabbs lisðsi, -- ja poistuivat. Minð en tiennyt vielð kylliksi. Minð seurasin heitð. Pian alkoi keskustelu uudelleen: -- Ovela mies, se Ben Joyce, seppð sanoi, -- mainio keksint— tuo perðmiehen haaksirikko! Jos hðnen juonensa onnistuu, niin se vasta on onnenpotku! Saakelin Ayrton! -- Sano Ben Joyce, sillð kyllð hðn on nimensð ansainnut! -- Tðll—in roistot poistuivat kumimetsðstð. Minð olin saanut kuulla kaiken, minkð halusinkin, ja palasin leiriin siinð uskossa, ettð kaikista rikollisista ei tule kunnon ihmisið Australiassa, ellei Paganelilla ole mitððn sitð vastaan. Majuri vaikeni. Hðnen kumppaninsa miettivðt ððnett—minð. -- Niinpð, Glenarvan sanoi suuttumuksesta kalpeana, -- Ayrton on tuonut meidðt tðnne saakka rosvotakseen ja murhatakseen meidðt. -- Aivan, majuri vastasi. -- Ja Wimerrasta asti hðnen joukkonsa seurasi meidðn jðlkiðmme ja vakoili meitð otollista tilaisuutta vðijyen? -- Aivan. -- Mutta eik— se lurjus sitten olekaan _Britannian_ matruusi? Onko hðn siis varastanut Ayrton-nimensð ja laivapassinsa? Katseet kððntyivðt MacNabbsin puoleen, jonka mieleen nðiden kysymysten oli tðytynyt juolahtaa. -- Kaikki on vielð hðmðrðn peitossa, hðn vastasi aina tyynellð ððnellððn, -- mutta kðsittððkseni miehen nimi todellakin on Ayrton. Ben Joyce on hðnen rosvonimensð. Kiistðmðttð hðn tuntee Harry Grantin ja on ollut _Britannian_ toisena perðmiehenð. Nðmð seikat, jotka Ayrtonin kertomat tarkat yksityiskohdat jo ovat todistaneet, vahvistaa lisðksi teille mainitsemani rosvojen keskustelu. álkððmme siis eksyk— turhiin olettamuksiin, vaan pitðkððmme varmana, ettð Ben Joyce on Ayrton, kuten Ayrton on Ben Joyce, siis _Britannian_ matruusi, josta on tullut rosvojoukon pððllikk—. MacNabbsin selitys hyvðksyttiin keskustelutta. -- Nyt, Glenarvan lausui, -- selittðkðð, kuinka ja miksi Harry Grantin perðmies on Australiassa. -- Kuinkako? Sitð en tiedð, MacNabbs vastasi, -- eikð poliisi nðy tietðvðn asiasta sen enempðð kuin minðkððn. Miksi? Sitð on minun mahdoton sanoa. Se jðð tulevaisuuden selitettðvðksi. -- Poliisi ei tiedð edes, ettð Ayrton ja Ben Joyce on sama henkil—, John Mangles huomautti. -- Te olette oikeassa, John, majuri vastasi, -- mutta se tieto olisi omiaan helpottamaan etsiskelyð. -- Nðin ollen, lady Helena sanoi, -- tuo onneton oli tunkeutunut Paddy O'Mooren farmille jossakin rikollisessa tarkoituksessa? -- Niin, epðilemðttð, MacNabbs vastasi. -- Hðn valmisti jotakin juonta irlantilaista vastaan, kun hðnelle tarjoutui parempi tilaisuus. Sattuma toi meidðt paikalle. Hðn kuuli Glenarvanin kertomuksen, pullopostin haaksirikosta, ja kðytti rohkeana miehenð sitð heti hyvðkseen. Pððtettiin lðhteð retkelle maitse. Wimerrassa hðn ilmoitti aikeensa yhdelle miehistððn, Black Pointin sepðlle, ja toimi niin, ettð jðlkemme saattoi helposti tuntea. Hðnen joukkonsa on seurannut meitð. Myrkkykasvin avulla hðnen onnistui vðhitellen tappaa vetojuhtamme ja hevosemme. Sitten, kun katsoi hetken koittaneen, hðn ajoi vankkurimme Snowyn suohon, jotta hðnen johtamansa rosvolauma voisi hy—kðtð kimppuumme. Ben Joycen asia oli selvitetty. Majuri oli paljastanut hðnen menneisyytensð ja osoittanut hðnen olevan rohkea ja pelottava pahantekijð. Hðnen selvðsti todistetut aikeensa vaativat Glenarvanin puolelta mitð suurinta valppautta. Onneksi paljastettua rosvoa sai pelðtð vðhemmðn kuin kavaltajaa. Mutta tðstð selvðstð tilanteesta koitui raskaat seuraukset. Kukaan ei ollut vielð ajatellut niitð. Ainoastaan Mary Grant sivuutti kaiken tðmðn keskustelun menneisyydestð ja ajatteli tulevaisuutta. John Mangles oli ensimmðinen, joka huomasi hðnen kalpeutensa ja epðtoivonsa. Hðn ymmðrsi, mitð neidon mielessð liikkui. -- Neiti Grant! hðn huudahti. -- Te itkette! -- Mitð sinð itket, lapseni? lady Helena kysyi. -- Isðni! Voi, hyvð rouva, isðni! neito vastasi. Hðn ei voinut jatkaa. Mutta asia valkeni ðkkið jokaiselle. Ymmðrrettiin Maryn suru, minkð vuoksi hðnen silmðnsð kyyneltyivðt, miksi hðnen isðnsð nimi nousi sydðmestð huulille. Ayrtonin petoksen paljastuminen tuhosi toiveet. Saadakseen Glenarvanin petetyksi mukaansa oli roisto keksinyt haaksirikkojuttunsa. MacNabbsin kuulemassa keskustelussa olivat rosvot sen selvðsti sanoneet. _Britannia_ ei ollut ikinð murskautunut Twofold-lahden kallioihin! Harry Grant ei ollut ikinð noussut maihin Australian mantereelle! Toista kertaa oli asiakirjan erheellinen tulkinta johtanut _Britannian_ etsijðt vððrille jðljille! Tðtð ja molempien lasten surua ajatellen olivat kaikki alakuloisen ððnett—minð. Kukapa enðð olisi voinut l—ytðð lohdutuksen sanaa? Robert itki sisarensa sylissð. Paganel mutisi kiukkuisella ððnellð: -- Ah, kirottu asiakirja! Voitpa kerskua panneesi nðin monen kunnon ihmisen pððn pahasti py—rðlle! Ja kunnon maantieteilijð mukiloi raivoissaan otsaansa ja oli vðhðllð halkaista sen. Glenarvan lðhti Mulradyn ja Wilsonin luo, jotka olivat vahdissa ulkopuolella. Metsðnreunan ja joen vðlisellð tasangolla vallitsi syvð hiljaisuus. Suuret liikkumattomat pilvet nðyttivðt murskautuvan toisiinsa taivaalla. Tðssð painostavassa ilmassa, syvðssð horroksessa, olisi pieninkin rasahdus kuultu tarkasti, mutta mitððn ei kuulunut. Ben Joycen ja hðnen joukkonsa oli tðytynyt vetðytyð jokseenkin kauaksi, sillð lintuparvet, jotka leikkivðt puiden alimmilla oksilla, muutamat kengurut, jotka rauhassa pureksivat nuoria vesoja, eurus-pari, joiden pððt luottavasti pistivðt esiin suurten pensaiden lomasta, todistivat, ettð ihmisen lðsnðolo ei hðirinnyt erðmaan rauhaa. -- Yhteen tuntiin ette siis ole nðhneet tai kuulleet mitððn? Glenarvan kysyi matruuseiltaan. -- Emme, mylord, Wilson vastasi. -- Rosvojen tðytyy olla tððltð monen kilometrin pððssð. -- Heitð ei nðhtðvðsti ole ollut kyllin monta voidakseen hy—kðtð meidðn kimppuumme, Mulrady lisðsi. -- Tuo Ben Joyce on kai halunnut pestata muutamia kaltaisiaan roistoja alppien juurella harhailevien lurjuksien joukosta. -- Se on luultavaa, Mulrady, Glenarvan vastasi. -- Ne roistot ovat pelkureita. He tietðvðt meidðn olevan aseistettuja, hyvin aseistettuja sittenkin. Ehkðpð he odottavat y—tð aloittaakseen hy—kkðyksensð. Pðivðn laskettua tðytyy olla kahta vertaa valppaampia. Kun vain voisimme pððstð tðltð soiselta tasangolta ja jatkaa matkaamme rannikkoa kohti! Mutta tulviva virta katkaisee tien. Jos voisin saada lautan, joka veisi meidðt toiselle rannalle, maksaisin siitð sen painon kultaa! -- Miksei mylord kðske meitð rakentamaan lauttaa? Wilson kysyi. -- Puistahan ei ole puutetta. -- Ei, Wilson, Glenarvan vastasi, -- Snowy ei ole tavallinen joki, se on ylipððsemðt—n koski. Tðllð hetkellð John Mangles, majuri ja Paganel saapuivat Glenarvanin luo. He olivat juuri olleet tarkastamassa Snowya. Viime sateiden paisuttama vesi oli vielð paljon korkeammalla kuin tavallisesti. Nðin oli syntynyt Amerikan koskia muistuttava kuohuva tulva. Oli mahdotonta antautua sen kohiseville laineille ja valtavaan vy—ryyn, jossa tuhannet py—rteet aukoivat kuiluun. John Mangles selitti ylityksen olevan mahdotonta. -- Mutta, hðn lisðsi, -- ei tðnnekððn auta jððdð mitððn yrittðmðttð. Se, mitð aiottiin tehdð ennen Ayrtonin kavallusta, on vielð tðrkeðmpðð nyt jðlkeenpðin. -- Mitð ehdotat, John? Glenarvan kysyi. -- Minð ehdotan, ettð apua on saatava, ja koska ei pððstð Twofold-lahdelle, tðytyy mennð Melbourneen. Meillð on vielð yksi hevonen. Antakaa se minulle, mylord, ja minð lðhden Melbourneen. -- Mutta se on vaarallinen yritys, John, Glenarvan sanoi. -- Puhumattakaan yli kolmensadan kilometrin matkasta tuntemattoman maan halki ovat polut ja tie epðilemðttð Ben Joycen kumppaneiden vartioimia. -- Tiedðn sen, mylord, mutta tiedðn my—s, ettð tðmð tilanne ei voi jatkua. Ayrton vaati vain kahdeksan pðivðð tuodakseen tðnne _Duncanin_ miehet. Minð aion olla Snowyn rannalla jðlleen kuudessa pðivðssð! No niin, mitð kðskette, mylord? -- Ennen kuin Glenarvan lausuu sanansa, Paganel puuttui puheeseen, -- on minun tehtðvð erðs huomautus. Melbourneen on kyllð lðhdettðvð, mutta siihen vaaraan ei John Mangles saa antautua. Hðn on _Duncanin_ kapteeni eikð sen vuoksi saa uhrautua. Minð lðhden hðnen sijastaan. -- Hyvin puhuttu, majuri huomautti. -- Mutta miksi juuri te, Paganel? -- Eik— siis meitð lasketakaan mukaan? huudahtivat Mulrady ja Wilson. -- Ja luuletteko te, MacNabbs jatkoi, -- ettð minð pelkððn kolmensadan kilometrin matkaa hevosen selðssð? -- Ystðvðni, Glenarvan sanoi, -- arpa ratkaiskoon, kenen meistð on lðhdettðvð Melbourneen. Paganel, kirjoittakaa meidðn nimemme... -- Ei ainakaan teidðn, mylord, John Mangles sanoi. -- Ja miksei? Glenarvan kysyi. -- Kuinka voisitte erota lady Helenasta, eikð haavannekaan vielð ole ummessa! -- Glenarvan, Paganel sanoi, -- te ette voi jðttðð retkikuntaa. -- Ei, majuri vahvisti. -- Teidðn paikkanne on tððllð, Edward, teidðn ei sovi lðhteð. -- Retki on vaarallinen, Glenarvan vastasi, -- enkð minð luovuta osuuttani muille. Kirjoittakaa, Paganel, minun nimeni toverieni nimien joukkoon, ja suokoon taivas, ettð se avataan ensimmðisenð. Tðhðn tahtoon oli taipuminen. Glenarvanin nimi kirjoitettiin muiden joukkoon. Ryhdyttiin vetðmððn, ja arpa osui Mulradyyn. Uljas matruusi hurrasi mielihyvðstð. -- Mylord, minð olen valmis lðhtemððn, hðn sanoi. Glenarvan puristi Mulradyn kðttð. Sitten hðn palasi vankkurien luo jðttðen majurille ja John Manglesille leirin vartioinnin. Lady Helenalle ilmoitettiin heti, ettð oli pððtetty lðhettðð sananviejð Melbourneen ja kenet arpa siihen oli mððrðnnyt. Hðn lausui Mulradylle sanoja, jotka sy—pyivðt uljaan matruusin sydðmeen. Tiedettiin, ettð hðn oli urhea, ðlykðs, voimakas, uupumaton, eikð arpa olisikaan voinut tehdð parempaa valintaa. Mulradyn lðht— mððrðttiin kello kahdeksaksi, illan lyhyen hðmðrðn jðlkeen. Wilson otti varustaakseen hevosen. Hðn pððtti vaihtaa sen kengðn, joka sillð oli vasemmassa takajalassa, ja panna sijalle yhden y—llð kuolleiden hevosten kengistð. Rosvot eivðt silloin voisi tunnistaa Mulradyn jðlkið ja seurata hðntð, sillð heillð ei ollut hevosia. Wilsonin ollessa nðissð puuhissa, Glenarvan valmisti Tom Austinille lðhetettðvðð kirjettð; mutta hðnen haavoitettu olkansa hðiritsi hðntð, ja hðn pyysi Paganelia kirjoittamaan puolestaan. Tiedemies oli vaipunut miettimððn jotakin eikð nðyttðnyt huomaavan, mitð hðnen ympðrillððn tapahtui. Tðytyy tunnustaa, ettð Paganel keskellð tðtð perðkkðisten onnettomuuksien sarjaa mietti vain vððrintulkittua asiakirjaa. Hðn kððnteli sanoja l—ytððkseen niistð uuden ajatuksen ja oli syventynyt tulkinnan onkaloihin. Niinpð hðn ei kuullut Glenarvanin pyynt—ð, vaan se tðytyi uudistaa. -- Jaha, hyvð on, Paganel vastasi, -- minð olen valmis. Ja vielð puhuessaan Paganel otti konemaisesti muistikirjansa esiin. Repðisi siitð puhtaan lehden ja asettui kynð kðdessð kirjoittamaan. Glenarvan alkoi sanella seuraavia ohjeita: -- Kðsky Tom Austinille lðhteð merelle viipymðttð ja tuoda _Duncan_... Paganel kirjoitti viime mainitun sanan, kun hðnen katseensa sattumalta osui Australian ja Uuden Seelannin Uutiset lehden numeroon, joka oli pudonnut maahan. Lehti oli niin taitettu, ettð sen nimestð nðkyi vain kaksi viimeistð tavua. Paganelin kynð pysðhtyi, ja hðn nðytti kokonaan unohtaneen Glenarvanin, kirjeen ja sanelun. -- No, Paganel? Glenarvan kysyi. -- Ah! maantieteilijð huudahti. -- Mikð teidðn on? majuri kysyi. -- Ei mikððn, ei mikððn! Paganel vastasi. Sitten hðn mutisi matalammalla ððnellð: -- _Aland, aland, aland!_ Hðn oli noussut pystyyn ja siepannut sanomalehden. Hðn puristi sitð koettaen pidðttðð sanoja, jotka pyrkivðt hðnen huulilleen. Lady Helena, Mary, Robert ja Glenarvan katselivat hðntð ymmðrtðmðttð mitððn tðstð selittðmðtt—mðstð kohtauksesta. Paganel nðytti ðkkið tulleen hulluksi. Mutta tðtð kiihtymystð ei kestðnyt kauan. Hðn tyyntyi vðhitellen; ilo, joka loisti hðnen katseestaan, sammui; hðn istui paikalleen ja sanoi tyynellð ððnellð: -- Olen kðytettðvissðnne, mylord, milloin tahdotte. Glenarvan ryhtyi jatkamaan kirjeen sanelua, joka tuli lopullisesti tðhðn muotoon: -- Kðsky Tom Austinille lðhteð merelle viipymðttð ja tuoda _Duncan_ 37. leveysasteelle Australian itðrannikolle... -- Australianko? Paganel kysyi. -- Niinpð niin, Australian! Sitten hðn lopetti kirjeen ja ojensi sen Glenarvanin allekirjoitettavaksi. Tðmð, jota veres haava hðiritsi, suoritti tðmðn muodollisuuden niin hyvin kuin taisi. Kirje suljettiin ja sinet—itiin. Paganel, jonka kðsi vielð vapisi liikutuksesta, kirjoitti seuraavan osoitteen: Tom Austin, _Duncanin_ perðmies, Melbourne. Sitten hðn lðhti vankkureista levitellen kðsiððn ja toistellen nðitð kðsittðmðtt—mið sanoja: -- Aland! Aland! Zealand!_ NELJáN PáIVáN TUSKA. Loppupðivð kului mitððn erikoista tapahtumatta. Mulradyn lðht—valmistelut suoritettiin loppuun. Uljas matruusi oli onnellinen voidessaan tðllð tavoin osoittaa uskollisuuttaan lordi Glenarvanille. Paganel oli jðlleen tyyntynyt ja muuttunut entisekseen. Hðnen katseensa osoitti tosin vielð, ettð jokin asia askarrutti hðntð ankarasti, mutta hðn nðytti pððttðneen pitðð sen salassa. Hðnellð oli epðilemðttð pðtevðt syyt menettelyynsð, sillð majuri kuuli hðnen toistelevan nðitð sanoja, kuin itsensð kanssa kamppaillen: -- Ei, ei! He eivðt uskoisi minua! Ja mitð se muuten hy—dyttðisi? On liian my—hðistð! Tehtyððn tðmðn pððt—ksen hðn ryhtyi antamaan Mulradylle tarpeellisia ohjeita Melbournen matkaa varten ja piirsi hðnelle matkareitin aivan kuin hðnellð olisi ollut kartta silmiensð edessð. Kaikki ruokoaavikon polut yhtyivðt Lucknowin tiehen. Kuljettuaan suoraan etelððn rannikolle saakka tðmð tie teki jyrkðn kððnteen Melbournea kohti. Piti yhð vain ratsastaa sitð pitkin eikð yrittðð oikaista tuntemattomien seutujen halki. Mikððn ei siis ollut yksinkertaisempaa. Mulrady ei voinut eksyð. Mitð vaaroihin tuli, niitð ei ollut enðð muutamien kilometrien pððssð leiriltð, jonka lðhettyvillð Ben Joycen joukkoineen tðytyi piileskellð. Pððstyððn heidðn ohitseen Mulrady lupasi ripeðsti jðttðð rosvot jðlkeensð ja suorittaa tðrkeðn tehtðvðnsð hyvððn loppuun. Kello kuusi sy—tiin yhteinen ateria. Oli rankkasade. Teltta ei antanut riittðvðð suojaa, ja kaikki olivat kiivenneet vankkureihin. Se oli muuten turvallinen paikka. Savi piti sitð lujasti kiinni maassa, johon se oli juuttunut kuin linna perustalleen. Asevarastoa oli seitsemðn pyssyð ja seitsemðn revolveria, ja linna saattoi kestðð pitkðn piirityksen, sillð ampumavaroja tai elintarvikkeita ei puuttunut. Kuuden pðivðn kuluttua ankkuroisi _Duncan_ Twofold-lahteen. Kaksikymmentðneljð tuntia my—hemmin saapuisi sen miehist— Snowyn toiselle rannalle, ja ellei joen yli vielð pððsisi, rosvojen ainakin olisi pakko perðytyð suurempien voimien tieltð. Mutta ennen kaikkea Mulradyn tðytyi onnistua vaarallisessa yrityksessððn. Kello kahdeksan oli tullut hyvin pimeð. Oli lðhd—n hetki. Hevonen tuotiin esiin. Sen jalkoihin oli varovaisuuden vuoksi kððritty liinakangasta, ettei askeleita kuuluisi. Hevonen nðytti vðsyneeltð, ja kuitenkin kaikkien menestys riippui sen jalkojen varmuudesta ja voimasta. Majuri neuvoi Mulradya sððstðmððn sitð heti kun hðn oli rosvojen ulottumattomissa. Parempi oli kulkea hiukan hitaammin, mutta pððstð varmasti perille. John Mangles antoi matruusilleen revolverin, jonka oli erittðin huolellisesti ladannut. Se oli pelottava ase miehen kðdessð, joka ei vapise, sillð kuusi muutamassa sekunnissa ammuttua laukausta aukaisi helposti pahantekij—iden tukkiman tien. Mulrady nousi satulaan. -- Tðssð on kirje, jonka annat Tom Austinille, Glenarvan sanoi hðnelle. -- Hðn ei saa hukata tuntiakaan. Lðhtek——n Twofold-lahteen, ja ellei hðn tapaa meitð siellð, jos nðet emme ole pððsseet Snowyn yli, tulkoon viipymðttð meidðn luoksemme. Lðhde nyt, kunnon poikani, ja Jumala sinua suojelkoon! Glenarvan, lady Helena, Mary Grant, kaikki puristivat Mulradyn kðttð. Tðmð lðht— pimeðssð ja sateisessa y—ssð vaaralliselle retkelle erðmaan tuntemattomien ððrett—myyksien halki olisi vaikuttanut vðhemmðn karaistuun mieleen kuin Mulradyn. -- Hyvðsti, mylord, hðn sanoi tyynellð ððnellð ja katosi pian metsðnreunaa kulkevaa polkua pitkin. Tðllð hetkellð kðvi rajuilma kahta ankarammaksi. Kumipuiden korkeat oksat kalisivat pimeðssð kolealla ððnellð. Saattoi kuulla kuivien oksien putoilevan mðrkððn maahan. Moni jðttilðispuu, joka oli elinvoimaton, mutta oli tðhðn saakka pysynyt pystyssð, kaatui nðissð myrskyvihureissa. Tuuli vonkui puiden natinaa ððnekkððmmin ja sekoitti kauheat huokauksensa Snowyn kohinaan. Suuret pilvet, joita se ajoi itððnpðin, painuivat maahan saakka kuin usvariekaleet. Synkkð pimeys lisðsi vielð y—n kamaluutta. Mulradyn lðhdettyð retkelðiset k—mpivðt vankkureihin. Lady Helena ja Mary Grant, Glenarvan ja Paganel olivat etummaisessa osastossa, joka oli tiiviisti suljettu. Toisessa olivat Olbinett, Wilson ja Robert saaneet riittðvðn suojapaikan. Majuri ja John Mangles pitivðt vartiota ulkona. Se oli vðlttðmðt—n varotoimi, sillð rosvojen hy—kkðys oli helppo ja siis mahdollinen. Molemmat uskolliset vartijat suorittivat siis vartiopalvelustaan ja kestivðt filosofisen tyynesti ne viimat, joilla y— pieksi heidðn kasvojansa. He koettivat nðhdð salahy—kkðyksille otollisen pimeyden lðpi, sillð korva ei voinut erottaa mitððn myrskyn pauhinan, tuulen vinkunan, oksien rðtinðn, puiden runkojen kaatumisen ja ry—ppyðvðn veden kohinan vuoksi. Silloin tðll—in sattui kuitenkin tyynempið hetkið. Tuuli vaikeni kuin henkeð vetððkseen. Snowy yksin kohisi liikkumattomien kaislojen ja synkðn kumipuumetsðn vðlissð. Hiljaisuus tuntui nðinð tyyninð hetkinð syvemmðltð. Majuri ja John Mangles kuuntelivat silloin tarkkaavasti. Erððn tðllaisen keskeytyksen aikana kuului kimeð vihellys. John Mangles riensi majurin luo. -- Kuulitteko? hðn kysyi tðltð. -- Kuulin, MacNabbs sanoi. -- Oliko se ihminen vai elðin? -- Ihminen, John Mangles vastasi. Sitten molemmat kuuntelivat. ákkið kuului selittðmðt—n vihellys uudelleen, ja siihen oli vastauksena jotakin laukauksen tapaista, mutta kovin epðselvðsti, sillð myrsky pauhasi silloin uudella raivolla. MacNabbs ja John Mangles eivðt kuulleet toistensa puhetta. He menivðt vankkurien taakse tuulensuojaan. Tðllð hetkellð avautui vankkurien nahkakuomu, ja Glenarvan tuli molempien kumppaniensa luokse. Hðn oli kuullut samoin kuin hekin tuon kauhean vihellyksen ja pamahduksen, jonka kaiku oli tuntunut vaunujen kuomussa. -- Millð suunnalla? hðn kysyi. -- Tuolla, John sanoi osoittaen pimeðð polkua siellð pðin, minne Mulrady oli mennyt. -- Kuinka kaukana? -- Tuuli kantoi, John Mangles vastasi. -- Sen tðytyi tulla ainakin kilometrin pððstð. -- Lðhtekððmme, Glenarvan sanoi heittðen pyssyn olalleen. -- Ei lðhdetð, majuri vastasi. -- Se on ansa, jolla meitð houkutellaan pois vankkurien luota. -- Entð jos Mulrady on kaatunut roistojen luodeista, Glenarvan sanoi tarttuen MacNabbsin kðteen. -- Sen saamme tietðð huomenna, majuri vastasi kylmðsti pððtettyððn estðð Glenarvania tekemðstð hy—dyt—ntð virhettð. -- Te ette saa lðhteð leiristð, mylord, John sanoi, -- minð menen yksin. -- Ettekð mene, MacNabbs sanoi tarmokkaasti. -- Tahdotteko siis, ettð meidðt tapetaan yksitellen, heikennetððn voimiamme, kunnes olemme noiden roistojen armoilla? Jos Mulrady on joutunut heidðn uhrikseen, sellaista onnettomuutta emme saa lisðtð toisella. Mulrady on lðhtenyt arvan mððrððmðnð. Jos arpa olisi osunut minuun hðnen sijastaan, niin olisin lðhtenyt kuten hðnkin, mutta en olisi pyytðnyt enkð odottanut mitððn apua. Estettyððn Glenarvania ja John Manglesia majuri oli kaikin puolin oikeassa. Olisi ollut mielet—ntð ja lisðksi hy—dyt—ntð kiirehtið matruusin luo, juosta tðssð pimeðssð y—ssð piileksivien rosvojen eteen. Glenarvanin pienessð joukossa ei ollut niin monta miestð, ettð niitð olisi voitu vielð uhrata. Glenarvan ei kuitenkaan nðyttðnyt haluavan hyvðksyð nðitð syitð. Hðn puristi asettaan. Hðn asteli edestakaisin vankkurien ympðri kuunnellen parhaansa mukaan. Hðn koetti lðpðistð katseellaan tðmðn kauhean pimeyden. Hðntð kidutti ajatus, ettð yhteen hðnen mieheensð oli sattunut tappava luoti, ettð mies oli avuton ja huusi turhaan niitð, joiden vuoksi hðn oli uhrautunut. MacNabbs ei tiennyt onnistuisiko hðnen estðð Glenarvania vai aikoiko tðmð hyvðn sydðmensð kannustamana heittðytyð Ben Joycen luotien eteen. -- Edward, hðn sanoi, -- rauhoittukaa. Kuulkaa ystðvðn puhetta. Ajatelkaa lady Helenaa, Mary Grantia, kaikkia, jotka jððvðt tðnne! Ja minne te sitten aiotte mennð? Mistð l—ytðisitte Mulradyn? Hðnen kimppuunsa on hy—kðtty ehkð kilometrin pððssð tððltð. Missðpðin? Mitð polkua menette? Tðllð hetkellð ja kuin vastaukseksi majurin puheeseen kuului epðtoivoinen huuto. -- Kuunnelkaa! Glenarvan sanoi. Huuto kuului samalta suunnalta, missð laukaus oli pamahtanut, alle puolen kilometrin pððstð. Glenarvan ty—nsi MacNabbsin luotaan ja oli jo menossa pitkin polkua, kun noin kolmensadan askelen pððssð vankkureista kuului uusi huuto: -- Apuun, apuun! Se oli valittava ja epðtoivoinen ððni. John Mangles ja majuri riensivðt sitð kohti. Muutaman hetken kuluttua he huomasivat pensaikon laidassa ihmisolennon, joka ry—mi eteenpðin ja huokaili valittavasti. Se oli haavoittunut Mulrady, kuoleman kielissð, ja kun hðnen kumppaninsa nostivat hðnet maasta, he tunsivat kðtensð kastuvan verestð. Satoi kahta kauheammin, ja tuuli ulvoi kuivien puiden oksissa. Keskellð rajuilman puuskia Glenarvan, majuri ja John Mangles kantoivat Mulradya. Heidðn saapuessaan nousivat kaikki. Paganel, Robert, Wilson, Olbinett lðhtivðt vankkureista, ja lady Helena luovutti huoneensa Mulrady-paralle. Majuri riisui matruusin takin, joka tihkui verta ja vettð. Hðn paljasti haavan. Onneton oli saanut oikeaan kylkeensð tikariniskun. MacNabbs sitoi hðnet huolellisesti. Hðn ei osannut sanoa, oliko ase vioittanut tðrkeitð elimið. Haavasta pulppusi helakanpunainen ja epðtasainen verivirta; haavoittuneen kalpeus ja voimattomuus todisti, ettð hðneen oli pahasti sattunut. Majuri pani haavan pððlle, jonka hðn ensin pesi raikkaalla vedellð, suuren taulapalasen, sitten pehmeðtð liinan—yhtðð ja kiinnitti ne siteellð. Hðn sai verenvuodon tyrehtymððn. Mulrady pantiin lepððmððn haavakylki yl—spðin, pðð ja rinta korkealla, ja lady Helena sai hðnet juomaan muutamia kulauksia vettð. Neljðnnestunnin kuluttua siihen saakka alallaan maannut haavoittunut liikahti. Hðn raotti silmiððn. Hðnen huulensa mutisivat hajanaisia sanoja, ja pannessaan korvansa lðhelle hðnen suutaan majuri kuuli hðnen toistavan: -- Mylord ... kirje ... Ben Joyce... Majuri toisti nðmð sanat ja katsoi kumppaneihinsa. Mitð Mulrady halusi sanoa? Ben Joyce oli hy—kðnnyt matruusin kimppuun, mutta minkð vuoksi? Pelkðstððn pysðhdyttððkseen hðnet, estððkseen hðntð saapumasta _Duncanille?_ Tuo kirje... Glenarvan tutki Mulradyn taskut. Tom Austinille osoitettua kirjettð ei enðð ollut niissð! Y— kului tuskallisessa levottomuudessa. Pelðttiin joka hetki, ettð haavoittunut kuolisi. Hðn oli ankarassa kuumeessa. Lady Helena ja Mary Grant pysyivðt hðnen luonaan uskollisina hoitajina. Milloinkaan potilasta ei ole hoidettu huolellisemmin eikð sððlivðisemmin kðsin. Pðivð koitti. Sade oli lakannut. Suuria pilvið vy—ryi vielð taivaan syvyyksissð. Maa oli tðynnð katkenneita oksia. Vesiry—ppyjen liottama savi oli vajottanut vielð lisðð. Vankkureihin pððsy kðvi hankalaksi, mutta ne eivðt voineet upota enðð syvemmðlle. John Mangles, Paganel ja Glenarvan lðhtivðt pðivðnkoitteessa tiedusteluretkelle leirin ympðrist——n. He astelivat pitkin polkua, jossa vielð nðkyi veripilkkuja. Ben Joycesta ja hðnen joukostaan ei nðkynyt jðlkeðkððn. He etenivðt sinne asti, missð hy—kkðys oli tapahtunut. Siellð lojui maassa kaksi Mulradyn luotien kaatamaa miestð. Toinen oli Black Pointin seppð. Hðnen kuoleman kouristamat kasvonsa olivat kauhistuttavat. Glenarvan ei jatkanut tiedusteluaan kauemmaksi. Varovaisuus kielsi menemðstð kovin pitkðlle. Hðn palasi siis vankkurien luo syvðsti huolissaan vaikeasta tilanteesta. -- Toisen sanansaattajan lðhettðmistð Melbourneen ei voi ajatella, hðn sanoi. -- Tðytyy kuitenkin uskaltaa, mylord, John Mangles vastasi, -- ja minð yritðn pððstð lðpi, vaikka se ei matruusilleni onnistunut. -- Ei, John. Sinulla ei ole edes hevosta, joka kantaisi sinua kolmesataa kilometrið. Mulradyn hevonen, ainoa jðljellð ollut, ei tosiaankaan ollut palannut. Oliko se kaatunut murhaajien luodeista? Harhailiko se eksyneenð erðmaassa? Olivatko rosvot saaneet sen kðsiinsð? -- Mitð tapahtuneekin, Glenarvan sanoi, -- me emme enðð eroa. Odotetaan viikko tai kaksi, kunnes Snowyn vesi laskee tavalliselle tasolleen. Me pððsemme lyhyin pðivðmatkoin silloin Twofold-lahdelle ja lðhetðmme varmempaa tietð _Duncanille_ kðskyn saapua rannikolle. -- Se on ainoa keino, Paganel lausui. -- Niinpð, ystðvðni, Glenarvan toisti, -- nyt ei enðð erota. Kukaan ei voi lðhteð yksin rosvojen valtaamaan erðmaahan. Jumala pelastakoon vain matruusiparkamme ja suojelkoon meitð itseðmme! Glenarvan oli oikeassa molemmissa asioissa; ensinnðkin kieltðmðllð kaikki uhkayritykset ja toiseksi pððttðmðllð odottaa kðrsivðllisesti Snowyn rannalla ylitysmahdollisuutta. Hðn oli vain noin viidenkymmenen kilometrin pððssð Delegetesta, Uuden Etelð-Walesin ensimmðisestð rajakaupungista, josta oli saatavissa kulkuneuvoja Twofold-lahdelle. Sieltð hðn sðhk—ttðisi Melbourneen _Duncania_ koskevat ohjeet. Nðmð toimenpiteet olivat viisaita, mutta niihin ryhdyttiin my—hððn. Ellei Glenarvan olisi lðhettðnyt Mulradya retkelle, mitð onnettomuuksia olisikaan vðltetty, puhumattakaan matruusin murhasta! Leirille palatessaan hðn tapasi toverinsa paremmalla tuulella. He nðyttivðt jðlleen optimistisilta. -- Hðn voi paremmin! Hðn voi paremmin! Robert huusi juosten lordi Glenarvanin luo. -- Mulradyko? -- Niin, Edward, lady Helena vastasi. -- On tapahtunut kððnne. Majuri on rauhallisempi. Matruusimme jðð eloon. -- Missð MacNabbs on? -- Hðnen luonaan. Mulrady on halunnut puhua hðnen kanssaan. Heitð ei saa hðiritð. Tunti sitten oli haavoittunut todella toipunut tajuttomuudestaan, ja kuume oli laskenut. Heti kun Mulradyn taju ja puhekyky palautui, hðn pyysi tavata Glenarvania tai tðmðn poissaollessa majuria. Nðhdessððn hðnen olevan niin heikkona MacNabbs halusi kieltðð kaiken keskustelun; mutta Mulrady oli niin itsepintainen, ettð majurin tðytyi mukautua. Keskustelua oli kestðnyt jo muutaman minuutin, kun Glenarvan palasi. Tðytyi siis vain odottaa MacNabbsin kertomusta. Pian avautuikin vankkurien kuomu, ja majuri ilmestyi esiin. Hðn tuli ystðviensð luo kumipuun juurelle, mihin teltta oli pystytetty. Hðnen tavallisesti niin tyynet kasvonsa osoittivat hðnen ajattelevan ankarasti. Kun hðnen katseensa sattuivat lady Helenaan ja nuoreen neitoon, niistð nðkyi sððlivðð surua. Glenarvan tiedusteli, miten asianlaita oli, ja majuri kertoi seuraavaa: Lðhdettyððn leiriltð Mulrady oli ratsastanut Paganelin neuvomaa polkua. Hðn kulki niin nopeasti kuin y—n pimeys salli. Arvionsa mukaan hðn oli pððssyt kolme kilometrið, kun joukko miehið -- hðnen luullakseen viisi -- juoksi hðnen hevosensa eteen. Hevonen kavahti pystyyn. Mulrady tempasi revolverinsa ja ampui. Hðnestð nðytti, ettð kaksi rosvoista kaatui. Laukausten valossa hðn tunsi Ben Joycen. Mutta siinð olikin kaikki. Hðn ei ehtinyt ampua asettaan tyhjðksi. Ankara isku osui oikeaan kylkeen ja hðn putosi maahan. Hðn ei kuitenkaan vielð ollut menettðnyt tajuntaansa. Murhamiehet luulivat hðnen kuolleen. Hðn tunsi, ettð hðnen taskujaan kopeloitiin. Sitten joku sanoi: -- Minulla on se kirje. -- Anna tðnne, Ben Joyce vastasi, -- ja nyt on _Duncan_ meidðn! Tðllð kohtaa MacNabbsin kertomusta Glenarvan ei voinut olla huudahtamatta. MacNabbs kertoi edelleen: -- Ottakaa te muut hevonen kiinni! Ben Joyce jatkoi. -- Kahden pðivðn kuluttua olen _Duncanin_ kannella, kuuden Twofold-lahdella. Siellð on sovittu paikka. Mylordin joukko on silloin vielð kiinni Snowyn soissa. Menkðð joen yli Kemple-pierin siltaa my—ten aina rannikolle asti ja odottakaa minua. Minð keksin kyllð keinon saada teidðt laivalle. Niin pian kuin sen miehist— on meressð, me hallitsemme _Duncanin_ omistajina Intian valtamereltð. -- Elðk——n Ben Joyce! huusivat rosvot. Mulradyn hevonen tuotiin paikalle, Joyce lðhti nelistðmððn Lucknowin tietð, ja hðnen miehensð kððntyivðt kaakkoon Snowy-joelle. Vaikka Mulrady oli pahoin haavoittunut, hðnellð oli voimaa ry—mið kolmensadan askelen pððhðn leiristð, missð tapasimme hðnet melkein kuolleena. Siinð Mulradyn kertomus. Te ymmðrrðtte nyt, minkð vuoksi uljas matruusi tahtoi vðlttðmðttð puhua. Nðmð tiedot pelðstyttivðt Glenarvanin ja hðnen kumppaninsa. -- Merirosvoja! Merirosvoja! Glenarvan huudahti. -- Minun miehist—ni murhataan! _Duncan_ noiden rosvojen kðsissð! -- Niin, sillð Ben Joyce yllðttðð laivan, majuri vastasi, -- ja silloin... -- Hyvð on! Meidðn on ehdittðvð rannikolle ennen noita roistoja! Paganel sanoi. -- Kuinka pððsemme Snowyn yli? Wilson kysyi. -- Samoin kuin hekin, Glenarvan vastasi. -- He menevðt Kemple-pierin siltaa my—ten, samoin mekin. -- Entð Mulrady, kuinka hðnen kðy? lady Helena kysyi. -- Hðnet kannetaan. Vuorotellen. Voinko jðttðð miehist—ni puolustautumatta Ben Joycen joukon valtaan? Snowyn ylitys Kemple-pierin siltaa my—ten oli mahdollinen, mutta arveluttava. Rosvot saattoivat asettua sillalle sitð puolustamaan. Heitð olisi ainakin kolmekymmentð seitsemðð vastaan! Mutta on olemassa hetkið, jolloin ei kðy laskeminen lukumððrðð, vaan on joka tapauksessa mentðvð eteenpðin. -- Mylord, sanoi silloin John Mangles, -- ennen kuin panemme kaiken viimeisen kortin varaan, ennen kuin lðhdemme siltaa kohti, on paras mennð tutkimaan se. Minð otan sen tehdðkseni. -- Minð tulen mukaan, John, Paganel lausui. Esitys hyvðksyttiin, ja John Mangles ja Paganel valmistautuivat lðhtemððn heti. Heidðn piti edetð pitkin Snowyn rantaa siihen saakka, missð tulisivat Ben Joycen ilmoittamalle paikalle, ja ennen kaikkea vðlttðð nðyttðytymðstð rosvoille, joita epðilemðttð liikkui rannalla. Elintarvikkein varustettuina ja hyvin aseistettuina lðhtivðt rohkeat miehet retkelle ja katosivat pian rannan korkeiden kaislojen sekaan. Heitð odotettiin koko pðivð. Iltaan mennessð he eivðt vielð olleet palanneet. Alettiin pelðtð pahinta. Vihdoin kello yhdentoista seuduilla Wilson ilmoitti heidðn palaavan. Paganel ja John Mangles olivat aivan nððnnyksissð kuudentoista kilometrin vaelluksesta. -- Silta? Onko sitð? Glenarvan kysyi rientðen heitð vastaan. -- On, liaanisilta, John Mangles sanoi. -- Rosvot ovat siitð tosiaan menneet yli. Mutta... -- Mutta...? Glenarvan kysyi aavistaen uutta onnettomuutta. -- He ovat polttaneet sillan perðssððn! Paganel vastasi. EDEN. Nyt ei ollut epðtoivon, vaan toiminnan aika. Kun Kemple-pierin silta oli hðvitetty, tðytyi pððstð Snowy-joen yli millð muulla keinolla tahansa ja ehtið ennen Ben Joycen joukkoa Twofold-lahden rannalle. Niinpð aikaa ei tuhlattukaan turhiin puheisiin, vaan seuraavana eli 16. pðivðnð tammikuuta lðhtivðt John Mangles ja Glenarvan tutkimaan jokea valmistellakseen ylitystð. Sateen paisuttama kuohuva vesi ei laskenut. Se kohisi hirveðnð koskena. Sen uhmaaminen oli sy—ksymistð kuoleman kitaan. Glenarvan seisoi liikkumatta, kðsivarret ristissð, pðð painuneena. -- Tahdotteko, ettð koetan pððstð toiselle rannalle uimalla? John Mangles kysyi. -- En, John, Glenarvan vastasi pidðttðen kðdellððn rohkeata nuorta miestð, -- odottakaamme! Ja molemmat palasivat leirille. Pðivð kului suuressa levottomuudessa. Kymmenen kertaa Glenarvan kðvi uudelleen Snowyn rannalla. Hðn koetti keksið jotakin rohkeata keinoa pððstð virran yli. Mutta turhaan. Jos sen uomassa olisi virrannut sulaa laavaa, ei ylimeno olisi ollut mahdottomampi. Nðiden pitkien hukkaan menneiden tuntien aikana lady Helena hoiti majurin neuvojen mukaan Mulradya mitð huolellisemmin. Matruusi tunsi virkoavansa elðmððn. MacNabbs vakuutti, ettð mikððn tðrkeð elin ei ollut vioittunut. Suuri verenvuoto riitti selittðmððn potilaan heikkouden. Niinpð kun verenvuoto oli tyrehtynyt ja haava sidottu, tarvittiin vain aikaa ja lepoa hðnen tðydelliseksi paranemisekseen. Lady Helena oli vaatinut, ettð sairas edelleen makaisi vankkurien ensimmðisessð osastossa. Mulrady oli siitð melkein hðpeissððn. Hðnen suurin huolensa oli ajatus, ettð hðnen tilansa saattaisi viivðstyttðð Glenarvania, ja hðnelle tðytyi luvata, ettð hðnet jðtettðisiin leiriin Wilsonin hoitoon, jos Snowyn ylitys kðvisi mahdolliseksi. Paha kyllð, tðmð ylimeno ei ollut mahdollista sinð eikð seuraavana, tammikuun 17. pðivðnð. Se sai Glenarvanin epðtoivoiseksi. Lady Helena ja majuri yrittivðt turhaan rauhoittaa hðntð, kehottaa kðrsivðllisyyteen. Kðrsivðllisyyteen, kun ehkð tðllð hetkellð Ben Joyce saapuisi laivan kannelle, kun _Duncan_ nosti ankkurinsa ja lisðsi h—yryð rientððkseen tðlle turmionrannalle ja joka hetki toi sitð lðhemmðksi tuhoa! John Mangles tunsi sydðmessððn samaa tuskaa kuin Glenarvan. Niinpð haluten kaikin mokomin ylittðð virta hðn rakensi kanootin australialaisten malliin suurista kumipuunkuoren palasista. Nðmð perin kevyet liuskat oli sidottu yhteen puuvanteilla; siitð tuli kovin hauras vene. Kapteeni ja matruusi koettivat tðtð kanoottia seuraavan pðivðn kuluessa. He tekivðt kaikki, mitð notkeus, voima, taito ja rohkeus voi. Mutta heti kun he olivat joutuneet virtaan, alus kaatui, ja he olivat vðhðllð saada maksaa hengellððn uskaliaan yrityksensð. Vene katosi virran py—rteisiin. John Mangles ja Wilson eivðt olleet ehtineet kulkea edes reilua kymmentð metrið sateen ja sulaneen lumen paisuttamassa virrassa, jonka leveys nyt oli yli puolitoista kilometrið. Samoin kuluivat 19. ja 20. pðivð tammikuuta, eikð tilanne muuttunut. Majuri ja Glenarvan tekivðt pitkið matkoja joen rantaa yl—spðin l—ytðmðttð kahlaamoa. Kaikkialla sama tulviva virta, sama kuohuva koski. Australian alppien koko etelðrinteen vesimððrðt kerððntyivðt tðhðn ainoaan uomaan. _Duncanin_ pelastamisen toivosta tðytyi luopua. Viisi pðivðð oli kulunut Ben Joycen lðhd—stð. Laiva oli luultavasti tðllð hetkellð rannikolla ja rosvojen kðsissð! Nykyinen tilanne ei kuitenkaan voinut kestðð kauan. Satunnaiset tulvat menevðt pian ohi juuri ankaruutensa vuoksi. Aamulla 21. pðivðnð tammikuuta totesikin Paganel, ettð vedenkorkeus alkoi vðhetð. Hðn ilmoitti havaintonsa Glenarvanille. -- Mitð vðlið sillð nyt on? Glenarvan vastasi. -- Se on liian my—hðistð. -- Mutta silti emme voi jððdð tðnne, majuri huomautti. -- Tosiaan, John Mangles sanoi. -- Huomenna ehkð ylitys on jo mahdollinen. -- Entð pelastaako se onnettoman miehist—ni? Glenarvan huudahti. -- Kuunnelkaa, mylord, John Mangles vastasi. -- Minð tunnen Tom Austinin. Hðnen on ollut mððrð tðyttðð teidðn kðskynne ja lðhteð niin pian kuin mahdollista. Mutta kuka tietðð, oliko _Duncan_ valmis, oliko sen vauriot korjattu Ben Joycen saapuessa Melbourneen? Entð jos laiva ei ole voinut lðhteð merelle, jos on tapahtunut pðivðn, kahden my—hðstyminen? -- Sinð olet oikeasssa, John! Glenarvan vastasi. -- Tðytyy pððstð Twofold-lahdelle. Me olemme vain viidenkymmenen kilometrin pððssð Delegetestð! -- Aivan, Paganel sanoi, -- ja sieltð saamme nopeita kulkuneuvoja. Kuka tietðð, emmek— ehdi ajoissa ehkðisemððn onnettomuuden? -- Lðhdetððn! Glenarvan huudahti. John Mangles ja Wilson ryhtyivðt heti rakentamaan suurta lauttaa. Kokemus oli osoittanut, ettð kaarnan palat eivðt voineet kestðð virran voimaa. John kaatoi siis kumipuita, joista rakennettiin k—mpel—, mutta tukeva lautta. Se oli pitkðllinen ty—, ja pðivð kului, ennen kuin se saatiin valmiiksi. Lautta valmistui vasta seuraavana pðivðnð. Silloin oli Snowyn vesi tuntuvasti laskenut. Koski oli muuttunut virraksi, mutta kuitenkin vuolaaksi. Mutta suuntaamalla viistoon, sitð mððrðtyissð rajoissa apuna kðyttðen toivoi John pððstðvðn toiselle rannalle. Kello puoli yksi mentiin lautalle ja kukin otti mukaansa elintarvikkeita kahdeksi pðivðksi. Jððnn—s samoin kuin vankkurit ja teltta jðtettiin. Mulrady oli niin voimistunut, ettð hðnet voitiin siirtðð; hðnen paranemisensa edistyi nopeasti. Kello yhden aikaan oli kukin paikallaan lautalla, joka oli sidottu kiinni rantaan. John Mangles oli jðrjestðnyt aluksen oikealle puolelle Wilsonin hoidettavaksi jonkinlaisen airontapaisen, jonka oli mððrð pitðð lautan pois virrasta, ja hillitð sen ajelehtimista. Itse seisoi hðn perðssð arvellen voivansa ohjata ison perðmelan avulla. Lady Helena ja Mary Grant olivat lautan keskellð Mulradyn luona, Glenarvan, majuri, Paganel ja Robert heidðn ympðrillððn valmiina auttamaan. -- Onko selvð, Wilson? John Mangles kysyi matruusiltaan. -- On, kapteeni, Wilson vastasi tarttuen airoonsa voimakkaalla kðdellð. -- Ole varuillasi ja pidð meidðt pois virrasta. John Mangles irrotti lautan ja survaisi sen Snowyn aalloille. Kaikki sujui hyvin noin parisenkymmentð metrið. Wilson yritti estðð lauttaa joutumasta virtaan. Mutta pian olivat py—rteet temmanneet lautan, joka kððntyi ympðri airon tai perðsimen voimatta pitðð sitð oikeassa suunnassa. Ponnistuksistaan huolimatta Wilson ja John Mangles olivat heti tðysin pðinvastaisessa asennossa kuin piti, mikð teki airojen kðyttðmisen mahdottomaksi. Tðytyi alistua kohtaloon. Ei ollut mitððn keinoa suoristaa lautan kieppuvaa kulkua. Se py—ri ympðri huimaavaa vauhtia ja meni virran mukana. John Mangles seisoi kalpeana hampaitaan purren ja katseli kuohuvaa vettð. Tðllð vðlin oli lautta saapunut keskelle Snowya. Se oli silloin noin kilometrin verran alempana lðht—kohtaansa. Siellð virta oli tavattoman vðkevð, ja kun se rikkoi py—rteet, lautta hiukan vakavoitui. John ja Wilson tarttuivat airoihinsa, ja heidðn onnistui suunnata alusta viistoon. Seurauksena oli, ettð pððstiin lðhemmðksi vasenta rantaa. Ei oltu siitð enðð kuin vajaan sadan metrin pððssð, kun Wilsonin airo ðkkið katkesi. Lautta, jossa ei enðð ollut voimaa, joutui virran valtaan. John yritti estðð sitð melansa katkeamisen uhalla. Wilson, jonka kðdet olivat verillð, riensi auttamaan hðntð. Vihdoin yritys onnistui, ja yli puoli tuntia kestðneen matkan jðlkeen lautta t—rmðsi jyrkkððn rantaan. Tðrðhdys oli ankara, tukit irtautuivat, k—ydet katkesivat, vesi tuli kohisten sisðlle. Matkustajat ehtivðt vain tarttua kiinni rannan pensaisiin ja siepata mukaansa Mulradyn ja puoliksi kastuneet naiset. Lyhyesti sanoen, kaikki pelastuivat, mutta suurin osa evðitð ja aseet, majurin kivððrið lukuunottamatta, menivðt menojaan lautan rippeiden mukana. Joen yli oli pððsty. Retkikunta oli jokseenkin ilman varusteita viidenkymmenen kilometrin pððssð Delegetestð, keskellð Victorian maakunnan rajan tuntemattomia erðmaita. Siellð ei ole uudisasukkaita eikð karjankasvattajia, sillð tðmð seutu on asumatonta, lukuunottamatta ehkð julmia ja rosvoilevia varkaita. Pððtettiin viipymðttð lðhteð eteenpðin. Mulrady huomasi hyvin olevansa esteenð; hðn pyysi saada vaikkapa yksikseen jððdð odottamaan apua Delegetestð. Glenarvan ei suostunut. Hðn ei voinut ehtið Delegeteen ennen kolmea pðivðð ja rannikolle ennen viittð, siis vasta 26. pðivðnð tammikuuta. Ja _Duncan_ oli 16. pðivðnð lðhtenyt Melbournesta. Mitðpð hðnelle nyt merkitsi muutaman tunnin viivytys? -- Ei, ystðvðni, hðn sanoi. -- Minð en jðtð ketððn. Tehkððmme paarit, ja me kannamme sinua vuoron perððn. Paarit tehtiin kumipuun oksista, ja Mulrady sijoitettiin niihin, tahtoi tai ei. Glenarvan halusi olla ensimmðisenð kantamassa matruusiansa. Hðn tarttui paareihin yhdestð pððstð, Wilson toisesta, ja niin lðhdettiin taivaltamaan. Mikð surkea nðky ja kuinka huonosti olikaan pððttynyt tðmð niin hyvin alkanut retki! Ei oltu enðð etsimðsssð Harry Grantia. Tðmð mannermaa, jossa hðn ei ollut eikð koskaan kðynytkððn, uhkasi tuhota hðnen etsijðnsð. Ja kun hðnen rohkeat maanmiehensð saapuisivat Australian rannalle, he eivðt tapaisi siellð edes _Duncania_ pððstðkseen takaisin isðnmaahansa! Ensimmðinen pðivð marssittiin ððnett—minð ja vaivalloisesti. Joka kymmenes minuutti vaihdettiin paarien kantajia. Kaikki matruusin toverit alistuivat nurkumatta tðhðn vaivaan, jota ankara kuumuus vielð suurensi. Iltaan mennessð oli pððsty ainoastaan kahdeksan kilometrið ja leiriydyttiin erððseen kumipuulehtoon. Haaksirikosta pelastuneet muonan jððnn—kset sy—tiin ilta-ateriaksi. Tðstedes oli luotettava vain majurin pyssyyn. Y— oli huono. Alkoi sataa. Aika tuntui pitkðltð pðivðnnousuun. Lðhdettiin taas liikkeelle. Majuri ei saanut tilaisuutta ampua ainoatakaan laukausta. Tðmð surkea seutu oli erðmaatakin autiompi, kun ei ollut edes elðimið. Onneksi Robert l—ysi trapinpesðn ja siinð kymmenkunta suurta munaa, jotka Olbinett kypsensi kuumassa tuhkassa. Tðmð sekð hiukkanen erððn rotkon pohjalta l—ydettyð paisuruohoa oli koko aamiainen 22. pðivðnð tammikuuta. Kulku kðvi nyt tavattoman hankalaksi. Hietakentillð kasvoi "spinifexið", piikkistð ruohoa, jota Melbournessa sanotaan piikkisiaksi. Se repi vaatteet rikki ja sððret verille. Uljaat naiset eivðt kuitenkaan valittaneet; he kðvelivðt urheasti esimerkkið antaen ja rohkaisten toinen toistaan sanalla tai katseella. Illalla pysðhdyttiin Bulla-Bulla-vuoren juurelle Jungalla-puron reunalle. Illallinen olisi ollut laiha, ellei MacNabbs olisi vihdoin saanut ammutuksi suurta rottaa, jonka tieteellinen nimi on "mus conditor" ja joka on ravintorikas. Olbinett paistoi sen, ja se olisi maistunut mainettaan vielð paremmalta, jos se olisi ollut lampaan kokoinen. Piti kuitenkin tyytyð. Se kalvettiin luita my—ten. Tammikuun 23. pðivðnð retkeilijðt lðhtivðt taipaleelle vðsyneinð, mutta yhð tarmokkaina. Kierrettyððn vuorenjuuren he vaelsivat pitkien kenttien yli, joiden ruoho tuntui olevan valaskalanpartaa, sotkuista piikkivyyhteð, terðvðpiikkistð ryteikk—ð, missð tietð tðytyi raivata milloin kirveellð, milloin tulella. Tðnð aamuna ei ollut puhettakaan aamiaisesta. Ei mikððn voinut olla hedelmðtt—mðmpðð kuin tðmð kvartsiliuskeita tðynnð oleva seutu. Nðlðn ohella my—s jano alkoi vaivata ankarasti, ja polttava kuumuus lisðsi sen tuskaa. Glenarvan seurueineen ei pððssyt etenemððn kilometriðkððn tunnissa; ja jos tðtð veden ja ravinnon puutetta jatkuisi iltaan, he kaatuisivat kesken matkan enðð nousematta. Mutta kun ihmiseltð puuttuu kaikki, kun hðn katsoo olevansa tðysin avuton, kun hðn ajattelee hetkensð tulleen, silloin ilmestyy kaitselmuksen kðsi. Juotavaa tarjosivat kannukasvit, mainiota nestettð tðynnð olevat pikarintapaiset, joita riippui korallimaisten pensaiden oksilla. Kaikki virkistivðt itseððn ja tunsivat elpyvðnsð. Ruoka oli samaa, joka elðttðð alkuasukkaita, kun riistaa, hy—nteisið ja kððrmeitð ei ole. Paganel l—ysi erððn puron kuivuneesta uomasta kasvin, jonka erinomaisia ominaisuuksia muuan hðnen toverinsa Maantieteellisessð seurassa oli hðnelle usein kuvannut. Se oli "nardu", marsileaceae-heimoon kuuluva salasiitti—, sama, joka pitensi Burken ja Kingin elðmðð sisðmaan autiomailla. Sen apilaa muistuttavien lehtien alla oli kuivia iti—itð. Nðmð pavun kokoiset iti—t rikottiin kahden kiven vðlissð, ja niistð saatiin jonkinlaista jauhoa. Siitð tehtiin karheata leipðð, joka tyynnytti nðlðn tuskan. Olbinett kerðsi sitð ison joukon, joten ravinto oli turvattu useaksi pðivðksi. Seuraavana eli 24. pðivðnð Mulrady kðveli osan matkaa itse. Hðnen haavansa oli kokonaan arpeutunut. Delegeten kaupunki oli vain kuudentoista kilometrin pððssð, ja illalla leiriydyttiin 149¯ pituusasteen kohdalla Uuden Etelð-Walesin rajalla. Jo muutaman tunnin oli satanut lðpitunkevaa vihmasadetta. Ei olisi ollut mitððn suojaa, ellei John Mangles olisi sattumalta l—ytðnyt hyljðttyð ja heikkokuntoista halonhakkaajah—kkelið. Tðytyi siis tyytyð tðhðn kurjaan, oksista ja oljista tehtyyn kojuun. Wilson halusi sytyttðð tulen paistaakseen narduleipðð ja kerðsi maasta kuivia risuja. Mutta kun ne piti sytyttðð, se ei onnistunut. Niiden sisðltðmð suuri alunamððrð teki ne palamattomiksi. Ne olivat sitð palamatonta puuta, jonka Paganel oli maininnut merkillisessð luettelossaan Australian tuotteista. Tðytyi siis olla ilman tulta ja samoin ilman leipðð ja nukkua mðrissð vaatteissa, korkeissa puissa piileksivien naurulintujen ikððn kuin pilkatessa onnettomia matkustajia. Glenarvan oli kuitenkin lðhellð kðrsimystensð loppua. Nyt olikin jo aika. Molemmat nuoret naiset ponnistelivat sankarillisesti, mutta heidðn voimansa vðhenivðt joka tunti. He laahustivat, he eivðt enðð kðvelleet. Seuraavana pðivðnð noustiin auringon sarastaessa. Kello yksitoista tuli nðkyviin Delegete Wellesleyn kreivikunnassa, kahdeksankymmenen kilometrin pððssð Twofoldista. Siellð saatiin pian kulkuneuvot. Ja tuntiessaan olevansa niin lðhellð rantaa Glenarvan alkoi jðlleen toivoa. Jos _Duncan_ oli hiukankin my—hðstynyt, ehkðpð hðn ehtisi perille ennen sen tuloa. Vuorokauden kuluttua hðn olisi lahden rannalla! Virkistðvðn aterian jðlkeen lðhtivðt retkelðiset viiden vireðn hevosen vetðmissð postivaunuissa Delegetestð. Ruhtinaallisen juomarahan toivossa innostuneina ajajat antoivat vaunujen mennð hyvðð tietð pitkin huimaa vauhtia. He eivðt kðyttðneet kuin pari minuuttia hevosten vaihtoon joka kuudentoista kilometrin pððssð. Tuntui kuin Glenarvan olisi saanut heihin samaa intoa, joka hðnessð itsessððn hehkui. Koko pðivð kiidettiin nðin kymmenen kilometrið tunnissa, koko y— samoin. Seuraavana pðivðnð auringon noustessa maininkien kohina ilmoitti Tyynen valtameren olevan lðhellð. Tðytyi ajaa lahden ympðri, jotta pððstiin 37. asteen kohdalle, juuri sille paikalle, missð Tom Austinin oli mððrð odottaa retkelðisten saapumista. Kun meri nðkyi, kaikkien katseet kððntyivðt ulapalle tðhystellen horisonttia. Oliko kaitselmuksen ihmeellisestð sattumasta _Duncan_ siellð purjehtien pitkin rannikkoa, kuten taannoin Cap Corrientesin kohdalla Argentiinan rannikolla? Ei nðhty mitððn. Taivas ja vesi yhtyivðt nðk—piirin rajalla. Ei ainoatakaan purjetta valtameren pinnalla. Yksi toivo oli vielð jðljellð. Kenties Tom Austin oli katsonut olevan syytð laskea ankkuriin Twofold-lahteen, sillð meri aaltoili hurjasti eikð alus voi tðllaisilla rannikoilla tuntea oloaan turvalliseksi. -- Edeniin! Glenarvan mððrðsi. Vaunut kððntyivðt heti oikealla pitkin lahden rantaa kiertðvðð tietð, kahdeksan kilometrin pððssð sijaitsevaa pientð Edenin kaupunkia kohti. Ajajat pysðyttivðt lðhelle majakkkaa, joka on sataman suulla. Ulkosatamassa oli muutamia laivoja ankkurissa, mutta yhdenkððn mastossa ei liehunut Malcolmin lippu. Glenarvan, John Mangles, Paganel astuivat ajoneuvoista maahan ja menivðt tulliin, tiedustellen virkamiehiltð viime pðivinð saapuneita laivoja. Yhtððn laivaa ei ollut saapunut satamaan viikon kuluessa. -- Ehkei hðn ole lainkaan lðhtenyt! huudahti Glenarvan, joka ihmissydðmessð helposti tapahtuvasta kððnteestð ei tahtonut enðð antautua epðtoivoon. -- Kenties olemme saapuneet ennen hðntð! John Mangles pudisti pððtððn. Hðn tunsi Tom Austinin. Hðnen ensimmðinen perðmiehensð ei koskaan olisi vitkastellut kymmentð pðivðð, kun kðsky oli selvð. -- Minð tahdon tietðð, kuinka on asianlaita, Glenarvan sanoi. -- Varmuus on aina epðvarmuutta parempi. Neljðnnestuntia my—hemmin oli lðhetetty sðhk—sanoma Melbournen laivanvarustajien esimiehelle. Sitten retkelðiset lðhtivðt _Victoria_-hotelliin. Kello kaksi tuotiin lordi Glenarvanille sðhk—sanoma. Se oli kirjoitettu seuraavaan muotoon: "Lordi Glenarvan, Eden, Twofold Bay _Duncan_ lðhtenyt 18. pðivðnð tðtð kuuta tuntemattomaan suuntaan. J. Andrew." Sðhk—sanoma putosi Glenarvanin kðsistð. Ei epðilystðkððn! Kunniallinen skotlantilainen huvipursi oli Ben Joycen kðsissð merirosvolaivana. Nðin pððttyi tðmð niin suotuisin entein alkanut retki Australian halki. Kapteeni Grantin ja haaksirikkoisten jðljet nðyttivðt olevan auttamattomasti kadonneet; tðmð epðonnistuminen oli maksanut kokonaisen laivavðen hengen; lordi Glenarvan oli joutunut tappiolle taistelussaan, ja tðmðn urhean etsijðn, jota yhteen liittoutuneet luonnonvoimat eivðt olleet voineet pysðhdyttðð aavikoilla, oli ihmisten kataluus voittanut Australian mantereella. VIITESELITYKSET: [1] Venuksen kulku auringonkehrðn editse tapahtui 1769. Tðmð harvinainen ilmi— oli tðhtitieteellisesti perin mielenkiintoinen; sen avulla saatettiin nðet tarkoin mððritellð auringon ja maan vðlinen etðisyys. [2] Tavattoman ankaria, Intian valtamerellð puhaltavia tuulia. Niiden suunta ei ole pysyvð, vaan vaihtelee vuodenaikojen mukaan, ja tavallisesti ne ovat kesðllð pðinvastaisia kuin talvella. [3] Ilmapuntarin normaalikorkeus on 760 millimetrið [4] Lasissa on kemiallista seosta, joka muuttaa muotoaan tuulen suunnan ja ilmakehðn sðhk—varauksen mukaan. [5] Merilaki kieltððkin kapteenia kðyttðmðstð tðtð epðtoivoista keinoa, jos toinen alus on tulossa sen perðssð samaa reittið my—ten. [6] Jacques Paganel tapasikin Stuartin Skotlantiin palattuaan, mutta ei saanut kauan nauttia tðmðn kuuluisan retkeilijðn seurasta. Stuart kuoli 5. pðivðnð kesðkuuta 1866 erððssð vaatimattomassa talossa Nottingham-Hillissð. [7] Toline, vietðvð Echucaan, rautatiekantaja Jeffries Smithin huostassa. Rahti maksettu. [8] On kuitenkin mahdollista, ettð siirtolaiset ovat erehtyneet. Kultaa sisðltðvðt kerrostumat eivðt todellisuudessa ole lðheskððn tyhjentyneet. Viimeisten tietojen mukaan Australiasta arvioidaan Victorian ja Uuden Walesin kultakentðt viideksi miljoonaksi hehtaariksi; kultasuonia sisðltðvðn kvartsin painon arvioidaan olevan suunnilleen 20.650 _miljardia_ kiloa, ja niiden tyhjentðmiseksi nykyisillð ty—vðlineillð tarvittaisiin satatuhatta ty—miestð kolmensadan vuoden aikana. Rahassa arvioidaan Australian sisðltðmð kultamððrð 664 miljardiksi 250 miljoonaksi frangiksi. [9] Norfolkin saari on Australian itðpuolella; sinne hallitus siirtðð rikoksen uusijoita ja parantumattomiksi katsottuja karkotusvankeja erikoisvalvontaan. [10] Tðmðn ilmi—n huomasi jo Drummond Australiassa sienissð, jotka nðyttðvðt kuuluvan _Agaricus olearicus_-heimoon. End of Project Gutenberg's Kapteeni Grantia etsimðssð, by Jules Verne *** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KAPTEENI GRANTIA ETSIMáSSá *** ***** This file should be named 39057-8.txt or 39057-8.zip ***** This and all associated files of various formats will be found in: http://www.gutenberg.org/3/9/0/5/39057/ Produced by Tapio Riikonen Updated editions will replace the previous one--the old editions will be renamed. Creating the works from public domain print editions means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. They may be modified and printed and given away--you may do practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. *** START: FULL LICENSE *** THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase "Project Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg-tm License (available with this file or online at http://gutenberg.org/license). Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is in the public domain in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country outside the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org/license 1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived from the public domain (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg-tm License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided that - You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm works. - You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. - You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg-tm works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread public domain works in creating the Project Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state's laws. The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered throughout numerous locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email [email protected]. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation's web site and official page at http://pglaf.org For additional contact information: Dr. Gregory B. Newby Chief Executive and Director [email protected] Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide spread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit http://pglaf.org While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our Web site which has the main PG search facility: http://www.gutenberg.org This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.