Kuningas Richard Kolmas

Project Gutenberg's Kuningas Richard Kolmas, by William Shakespeare This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org Title: Kuningas Richard Kolmas Author: William Shakespeare Translator: Paavo Cajander Release Date: October 24, 2011 [EBook #37835] Language: Finnish Character set encoding: ISO-8859-1 *** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUNINGAS RICHARD KOLMAS *** Produced by Tapio Riikonen KUNINGAS RICHARD KOLMAS Kirj. William Shakespeare Paavo Cajanderin suomennos ilmestyi v. 1897. N‰ytelm‰n henkilˆt: Kuningas EDWARD NELJƒS. EDWARD, Walesin prinssi, | kuninkaan pojat. RICHARD, Yorkin herttua, | YRJ÷, Clarencen herttua, | kuninkaan veljet. RICHARD, Glosterin herttua, | Clarencen nuori poika. HENRIK, Richmondin kreivi. Kardinaali BOURCHIER, Canterburyn arkkipiispa. Yorkin arkkipiispa. Elyn piispa. BUCKINGHAMin herttua. NORFOLKin herttua. Kreivi SURREY, h‰nen poikansa. Kreivi RIVERS, kuningas Edwardin puolison veli. Markiisi DORSET, | kuningattaren pojat. Lord GREY. | Kreivi OXFORD. Lord HASTINGS. Lord STANLEY. Lord LOVEL. Sir THOMAS VAUGHAN. Sir RICHARD RATCLIFF. Sir WILLIAM CATESBY. Sir JAMES TYRREL. Sir JAMES BLOUNT. Sir WALTER HERBERT. Sir ROBERT BRAKENBURY, Towerin p‰‰llikkˆ. CHRISTOPHER URSWICK, pappi. Toinen pappi. Lontoon m‰‰ri. Wiltshiren sheriffi. ELISABETH, kuningas Edward nelj‰nnen puoliso. MARGAREETA, kuningas Henrik kuudennen leski. YORKin HERTTUATAR, kuningas Edward nelj‰nnen ‰iti. LADY ANNA, Edwardin, Walesin prinssin leski. Clarencen nuori tyt‰r. Loordeja ja seuralaisia; kaksi ylimyst‰, airut, kirjuri, porvareita, murhamiehi‰, sanansaattajia, haamuja, sotureita y.m. Tapaus Englannissa. ENSIMMƒINEN NƒYT÷S. Ensimm‰inen kohtaus. Lontoo. Katu. (Gloster tulee.) GLOSTER. Nyt nurpeuden talven meill‰ muutti Aurinko Yorkin kes‰ks ihanaksi; Ja pilvet, huonettamme uhkaavaiset, Syv‰lle meren helmaan painui kaikki. Nyt kiert‰‰ voiton seppel' otsaamme, Aseiden pirstat voitoksina riippuu, Kolea h‰ikk‰ ilojuhliin vaihtuu Ja jylh‰ marssi vienoon tanssisoittoon. Vihainen vaino otsans' oikoo rypyt Eik' en‰‰, rautaratsun selk‰‰n nousten, Pelota hengilt' ‰rj‰‰ vihamiest‰, Vaan luutun suloviettelyst‰ noutain Tepitt‰‰ siev‰st' impikammioon. Mut min‰, -- jot' ei leikintekoon luotu Eik' ilvehtim‰‰n mielaan peilin kanssa, -- Tekoa raakaa, vailla lemmen hurmaa, Mill' irtaan immen eess‰ imarrella, -- Niin, min‰, viekkaan luonnon vikamuoto, Somuuden sopusuhtaa vaille j‰‰nyt, Kuvaton, keskoinen ja ennen aikaa Puol'er‰isen‰ henki-ilmaan tuotu, Niin muodoton ja rampa, ett‰ koirat Mua haukkuvat, kun niiden ohi liikkaan, -- Min‰ en t‰h‰n lˆyh‰‰n rauhan aikaan Muull' aikaani voi huventaa kuin sill‰, Ett' auringossa varjoani katson Ja omaa jolsuuttani julki laulan. Sen vuoks, kun rakastajana en saata Sukoilla t‰t‰ sulosuista aikaa, Ruveta konnaks olen p‰‰tt‰nyt Ja ajan turhan ilon vihaajaksi. Viritin paulat, kudoin julmaa juonta, Unilla, kirjeill', ennustuksilla Kuningasta ja Clarence velje‰ni Veriseen vihaan yllytt‰‰kseni; Ja jos on Edward kuningas niin suora Kuin min‰ luihu, kavala ja viekas, Niin viel‰ t‰n‰‰n Clarence tyrm‰‰n joutuu. On, n‰et, ennustettu, ett‰ Y Edwardin suvulle on surman syy. Sukella sieluun, aatos: Clarence tulee. -- (Clarence, vartijain saattamana, ja Brakenbury tulevat.) Kah! Hyv‰‰ p‰iv‰‰, veikko! Miksi armoll' On aseellinen vahti? CLARENCE. Majesteetti, Turvaani huolehtien, t‰m‰n seuran On pannut saattamaan mua Toweriin. GLOSTER. Ja mist‰ syyst‰? CLARENCE. Nimeni on Yrjˆ. GLOSTER. Ah, prinssi hyv‰, tuo ei teid‰n syynne; Kumminne olis vangita h‰n voinut. Oi, varmaan majesteetilla on tuuma Uudesti kastaa teid‰t Towerissa. Mut mist‰ t‰m‰, Clarence? Saanko tiet‰‰? CLARENCE. Miks' ei, jos itse tied‰n: viel' en tied‰ Niin mit‰‰n, totta vie; mut sen vaan kuulin, Ett' uniin uskoo h‰n ja ennustuksiin; Pois aapistost' Y-kirjaimen h‰n tahtoo: Povarin sanoo ennustaneen, ett‰ h‰nen heimoltansa vallan kett‰‰‰; Ja kun mun nimen' Yrjˆ alkaa Y'll‰, H‰n mua siit‰ luulee, paha kyll‰. T‰‰, kuulemma, ja t‰m‰nlaiset oikut H‰nt' yllyttiv‰t vangitsemaan minut. GLOSTER. Noin k‰y, kun naiset hallitsevat miest‰! Ei, kuningas sua Toweriin ei pannut, Ei, Clarence, puolisonsa, Lady Grey, Se h‰nt‰ t‰h‰n turkkatuumaan tyˆnsi. H‰n, kuten tied‰t, ja Antony Woodville, Tuo kunnon miesi, h‰nen veljyens‰, Toweriin Hastingsinkin toimittivat, Jost' on h‰n vasta t‰n‰‰n irti p‰‰ssyt. Meit' uhkaa vaara, Clarence, uhkaa vaara. CLARENCE. Niin, jumaliste, kaikkia se uhkaa, Pait kuningattaremme heimokuntaa Ja yˆtyreit‰ noita, jotka k‰yv‰t Kuninkaan v‰li‰ ja mistress Shoren. Kai kuulit, ett‰ t‰ytyi Hastingsinkin Nˆyr‰sti h‰lt‰ vapauttaan k‰rtt‰‰. GLOSTER. Niin, k‰rtt‰m‰ll‰ tuota jumalaa Kamariherra vapautensa saa. Niin, mutta kuule: luulen, ett' on paras, Kuninkaan lemmiss' yh‰ ollaksemme, Ruveta Jaanan liveriin ja leip‰‰n. H‰n ja tuo luulevainen leskikulu, He, aateliksi tultuaan, nyt ovat Jykev‰t kielikellot valtiossa. BRAKENBURY. Anteeksi, hyv‰t prinssit; mutta jyrkk‰‰n Kuningas kielt‰nyt on, ett'ei kukaan, Mink' ollee arvoinenkin, kahdenkesken Saa puhutella h‰nen velje‰ns‰. GLOSTER. Vai niin, lord Brakenbury! Jos suvaitsette, Niin kuulla saatte kaikki puhelumme; Maanpetost' ei se koske, yst‰v‰ni: Sanoimme vaan, ett' ‰lyk‰s ja hurskas Kuningas on, ja kunnon kuningatar Ik‰inen, kaunis, eik‰ luulevainen, Ja jalat Shoren vaimoll' ett' on kauniit Ja suu kuin kirsikka ja sirkut silm‰t Ja mit‰ makein kieli; lis‰ks, ett' on Kuningattaren suku aateloitu. Mit' arvelette, herra? Eikˆ totta? BRAKENBURY. Tuon kanss' ei mulla mit‰‰n tekemist‰. GLOSTER. Ei Shoren vaimon kanssa tekemist‰? Niin, keill' on h‰nen kanssaan tekemist‰, Sen tehkˆˆt salaa kaikki, paitse yksi. BRAKENBURY. Ja ken se yksi? GLOSTER. Vaimon mies, sa hˆlmˆ! Mua solmiako tahdot? BRAKENBURY. Prinssi hyv‰, Rukoilen anteeksi ja pyyd‰n: ‰lk‰‰ Enemp‰‰ puhutelko herttuaa. CLARENCE. Sa teht‰v‰si teet; sua tottelemme. GLOSTER. Kuningattaren hylkimin‰ meid‰n Totella t‰ytyy. J‰‰ hyv‰sti, veikko! Kuninkaan luokse k‰yn; mit' ik‰‰n mulle Toimeksi antanet, -- niin, k‰ske vaikka Edwardin leske‰ mun siskotella, -- Teen kaikki sinut vapauttaakseni. Mut t‰m‰ veljeyden syv‰ loukka Mua koskee syvemmin kuin aavistatkaan. CLARENCE. Niin, meit' ei kumpaakaan se miellytt‰ne. GLOSTER. Sun vankeuttasi ei kauan kest‰; Sun pelastan tai itse sijaas astun. Siis mielt‰s malta. CLARENCE. T‰ytyy. Hyv‰sti! (Clarence, Brakenbury ja vartijat poistuvat.) GLOSTER. Niin, mene sinne, mist' et palaa koskaan, Typer‰, tuhma Clarence! -- Niin sua s‰‰lin, Ett' oiti sielus taivaaseen ma laitan, Jos taivas lahjan meid‰n k‰dest' ottaa. Ken tuossa? ƒsken vapautettu Hastings? (Hastings tulee.) HASTINGS. Hupaista huoment', armollinen herra! GLOSTER. Kamariherra hyv‰, samaa teille. No, tervetullut taaskin taivasalle. Mut milt‰ loordin tuntui tyrm‰ss' olla? HASTINGS. Pit‰‰h‰n vangill' olla k‰rsimyst‰; Mut kyll‰ kerran tied‰n kiitt‰‰ niit‰, Jotk' ovat syyp‰‰t olleet vankeuteeni. GLOSTER. Tietysti, tietysti; ja samoin Clarence; Nuo teid‰n vainoojanne myˆs on h‰nen Ja h‰lle saman tehneet, mink‰ teille. HASTINGS. Voi sent‰‰n, ett‰ kotka kytket‰‰n, Kun haukat saa ja s‰‰sket mielin ryˆst‰‰! GLOSTER. Mit' uutta kuuluu ulkoa? HASTINGS. Niin pahaa Ei ulkoa kuin t‰‰lt‰ linnasta: Kuningas sairas, heikko on ja synkk‰; Pahinta pelk‰‰v‰t jo l‰‰k‰ritkin. GLOSTER. Ik‰v‰ tieto, santta Paavali! Oo, hurjasti h‰n el‰nyt on kauan Ja vallaspersoonaansa kulutellut; Syd‰nt‰ s‰rkee, kun sit' aatteleepi, H‰n onko vuoteen omana? HASTINGS. On aivan. GLOSTER. Edell‰ menk‰‰; min‰ tulen heti. (Hastings menee.) Ei el‰‰ voi h‰n, ei saa kuolla ennen Kuin Yrjˆ taivaaseen on passin saanut. Nyt k‰yn ja Clarenceen h‰nt' ‰rsyt‰n Valeilla, joita kuvaan aimo syill‰; Ja jos vaan tarkka tuumani ei pet‰, Niin Clarence ei n‰e huomisp‰iv‰‰. Sitten Jumala Edwardin saa armoons' ottaa, Ja mulle mailman telm‰kent‰ks suoda. Warwickin kuopustytt‰ren ma nain; H‰lt' is‰n tosin surmasin ja miehen, Mut paras keino lutkaa lohduttaa On is‰ks ruveta ja mieheks h‰lle. Sen teenkin, en niin paljo rakkaudesta, Kuin muiden salatarkoitusten t‰hden, Joit' aion t‰ll‰ naimisella voittaa. Mut hevosetta l‰hden markkinoille: Viel' el‰‰ Clarence, Edward kuninkoipi; Kun poiss' on nuo, niin laskun tehd‰ voipi, (Menee.) Toinen kohtaus. Lontoo. Toinen katu. (Kuningas Henrik kuudennen ruumista kannetaan avonaisessa arkussa; ylimyksi‰ vartiov‰ken‰, tapparakeih‰‰t k‰dess‰; Lady Anna surupuvussa.) ANNA. Alas, alas kunniakas taakkanne, -- Jos kunnian voi panna ruumisarkkuun -- Ett' itke‰ ma saan ja valitella Tuon hurskaan Lancasterin ‰kkisurmaa. -- J‰‰kylm‰ hahmo pyh‰n kuninkaan! Sa, vaalas tuhka Lancasterin heimon! Kuninkaan veren t‰hde veretˆn! Mun salli esiin kutsua sun hahmos, Ett' Anna raukan kuulet valitukset, Edwardin, poikas lesken, poikas, jonka Se k‰si tappoi, joka nuo lˆi haavat. Kah, noihin ikkunoihin, joista ulos Elosi l‰hti, voidett' avutonta Nyt poloisista silmist‰ni valaan: -- Kirottu k‰si, joka nuo tek' aukot! Kirottu syd‰nkin noin syd‰mmetˆn! Kirottu veri, joka veres laski! Viel' olkoon julmempi sen kurjan osa, Ken surmas kautta meid‰t kurjiks saattoi, Kuin mit‰ lukin, kyyn tai rupikonnan Tai mink‰ myrkkylieron osaks soisin! Jos lapsen saa h‰n, keskoinen se tulkoon Ja ep‰sikiˆ ja rujoluoma, Jok' inhottavall' ep‰muodollaan Toivoisan ‰itins‰kin s‰ik‰ytt‰‰! Is‰lt‰‰n perikˆˆn se ilkeyden! Ja jos se vaimon saa, niin t‰m‰ tulkoon Polommaks viel‰ h‰nen kuoltuaan Kuin min‰ nuoren mieheni ja sinun! -- Nyt Chertseyyn pyh‰ taakka t‰‰; sen sinne Paavalin kirkosta nyt hautaan viemme. Kun v‰sytte, niin huotkaa; sill'aikaa Ma ruumist' itken Henrik kuninkaan. (Kantajat nostavat ruumisarkun maasta ja kulkevat eteenp‰in.) (Gloster tulee.) GLOSTER. Seis, kantajat, ja ruumis maahan pankaa! ANNA. Mik' ilkinoita t‰nne toi tuon lemmon Ehk‰‰m‰‰n pyh‰‰ rakkauden tyˆt‰? GLOSTER. No, ruumis maahan, konnat! Ken ei kuule, Ma siit‰, santta Paavali, teen ruumiin. 1. YLIMYS. Pois, arkun tielt‰ v‰istyk‰‰, mylord. GLOSTER. H‰vytˆn koira! Seis, kun min‰ k‰sken! Pois rinnoiltani pertuskasi siirr‰, Tai, kautta Paavalin, sun maahan paiskaan Ja sinut survon, korska kerj‰l‰inen! (Kantajat laskevat arkun maahan.) ANNA. Kah! Vapisette kaikki! Pelk‰‰ttenkˆ? Ah! Teit' en moiti, kuolevia teit‰: Pirua kuolevaisen silm' ei sied‰, -- Pois, sin‰ hirvitt‰v‰ hornan airut! Vallassas oli vaan tuon kuolleen ruumis, Mut h‰nen sieluaan et saa; siis, poistu! GLOSTER. Sulo pyhimys, noin ‰l‰ noidu, hurskas! ANNA. Ruma perkel, ‰l‰ h‰iri, Herran t‰hden! T‰st' onnen maasta helvetin sa teit, Kiroilla, tuskan huudoilla sen t‰ytt‰in. Jos ilo sull' on n‰hd‰ inhat tyˆsi, Niin tuoss' on teurastustes taidon n‰yte. -- Oi, herrat, n‰hk‰‰s: Henrik vainaan haavat Suuns' avaa j‰yk‰n uuteen veren vuotoon! Punastu, h‰pee, rujo luodenkanto, Kun l‰sn‰olosi saa kylm‰t, tyhj‰t Ja verettˆm‰t suonet verest‰m‰‰n: Tekosi luonnoton ja petomainen T‰‰n perin luonnottoman tulvan nostaa. -- Jumala, joka loit t‰n veren, kosta! Maa, mantu, joka joit t‰n veren, kosta! Murhaajan p‰‰h‰n nuoles iske, taivas! Maa, ratkee, niele h‰net el‰v‰lt‰, Kuin veren nielit hyv‰n kuninkaankin, Tuon hornan palkkalaisen teurastaman! GLOSTER. Rakkauden ohjett' ette tunne, rouva: Hyv‰ll‰ pahaa kosta; sit‰ siunaa, Ken sua kiroo. ANNA. Konna, sin' et tunne Lakia Jumalan etk' ihmisten; Pahinkin peto tuntee s‰‰limyst‰. GLOSTER. Mut min‰ en, ja siis en ole peto. ANNA. Oo, ihme: perkeleetkin puhuu totta! GLOSTER. Ihmeemp‰‰, ett‰ enkelit noin raivoo. -- Jumalan ihanainen naiseksi, Suvaitkaa luulluista mun synneist‰ni T‰ss' edess‰nne t‰ysin puhdistaita. ANNA. Ruttoinen vihalainen mieheksi, Suvaitse tietyist‰ sun synneist‰si Mun t‰ysin kirota sua, kirottua. GLOSTER. Somempi kuin voi mainitakaan kieli, Suvaitkaa hetki mulle puolustukseen. ANNA. Rumempi kuin voi aatellakaan mieli, Sill' itses puolustat, ett' astut hirteen. GLOSTER. Mun syyhyn saattais moinen ep‰toivo. ANNA. Mut ep‰toivo tuo sua puolustaisi; N‰in koston ansaitun sa itse saisit, Jok' ansiottomasti muita tapoit. GLOSTER. Mutta ent‰, jos en tappanutkaan heit‰? ANNA. Niin el‰isiv‰t; mutta kuolleit' ovat Ja sinun kauttas, hornan palkkalainen. GLOSTER. En miest‰s surmannut. ANNA. No, siis h‰n el‰‰, GLOSTER. Ei, kuollut on h‰n: Edward h‰net tappoi. ANNA. Sen valehtelit omaan p‰‰h‰s, herja: Sen verenp‰ sen n‰ki Margareeta Sun murhaveitsest‰si hˆyryv‰n, Jonk' oisit h‰nen rintahansa syˆssyt, Jos iskua ei torjunut ois veljes. GLOSTER. Mua h‰nen herjakielens' ‰rrytti, Mun, syyttˆm‰n, kun p‰‰h‰n syyn h‰n syyti. ANNA. Sua oma verivimmas ‰rrytti, Jok' uneksi vaan aina teurastusta. Tapoithan t‰m‰n kuninkaan. GLOSTER. Sen myˆnn‰n. ANNA. Vai myˆnn‰t, m‰yr‰? Myˆnt‰kˆˆn myˆs Luoja, Ett' ilkityˆst‰s kadotukseen joudut! Oi, lempe‰ h‰n oli, jalo, hurskas. GLOSTER. Siis omiansa taivaan kuninkaalle. ANNA. H‰n taivaass' on, mut sinne sin' et tule. GLOSTER. Mua kiitt‰kˆˆn, kun autoin h‰nt‰ sinne; H‰n sopii sinne paremmin kuin maahan. ANNA. Ja sin‰ sovit parhain helvettiin. GLOSTER. Viel' yhteen paikkaan, -- saanko sanoa? ANNA. Niin, vankityrm‰‰n. GLOSTER. Teid‰n makuusuojaan. ANNA. Paetkoon rauha sinun makuumailtas! GLOSTER. Niin tekee, kunnes makaan teid‰n luona. ANNA. Ma toivon vaan. GLOSTER. Ma tied‰n sen. -- Mut, Anna, -- Purevaa t‰t‰ sanasutka-kiistaa Kalsompaan ‰‰nitapaan vaihtaaksemme -- Syy Plantagenetien ‰kkisurmaan, Niin Henrikin kuin Edwardin, se eikˆ Lie moitittavampi kuin itse teko? ANNA. Sin' olit syy ja kirottu myˆs teko. GLOSTER. Sulonne t‰h‰n tekoon oli syyn‰, Sulonne, joka unessa mua kiusas K‰siksi k‰ym‰‰n koko mailman surmaan Vaan hetken ilost' iharinnoillanne. ANNA. Jos uskoisin sua, murhamies, niin raastais Sen sulon poskiltani pois n‰‰ kynnet. GLOSTER. N‰‰ silm‰t moist' ei siet‰is sulon hukkaa; Mun n‰hteni sit' ette turmeleisi; Siit' elvyn niin kuin mailma auringosta; Mun p‰iv‰ni se on, mun el‰m‰ni. ANNA. Yˆ p‰iv‰lles, ja surma el‰m‰llesi. GLOSTER. ƒl' itse‰si kiroo, sulo luomus: Kumpikin olet. ANNA. Soisin, ett‰ oisin, Niin ett‰ sinulle ma kostaa saisin. GLOSTER. Olisi mit‰ luonnottomin teko H‰nelle kostaa, joka sua lempii. ANNA. Olisi oikea ja viisas teko H‰nelle kostaa, joka miehein tappoi. GLOSTER. Ken, armas, sulta miehen vei, sen teki Paremman miehen hankkiakseen sulle. ANNA. Parempaa miest' ei hengi p‰‰ll‰ maan. GLOSTER. On mies, ken paremmin kuin h‰n sua lempii. ANNA. Ken se? GLOSTER. Plantagenet. ANNA. Se nimi h‰ll‰. GLOSTER. Niin sama nimi, paremman vaan lainen. ANNA. Miss' on h‰n? GLOSTER. T‰ss‰. (Anna sylkee h‰neen.) Miksi minuun syljet? ANNA. Oo, ett' ois surman myrkky‰ se sulle? GLOSTER. Noin ihanassa milloin asui myrkky? ANNA. Niin, vihatumpaan milloin osui myrkky? Pois, konna! Silm‰ni sa sokaiset. GLOSTER. Sun silm‰s, armas, soaissut on minun. ANNA. Oo, jospa basiliskeja ne oisi Ja kuoliaaks sun lˆisiv‰t! GLOSTER. Oi, jospa' Niin saisin kuolla kerrassaan; nyt minut Ne el‰v‰lt‰ surmaavat. Nuo silm‰t Kiers' itkun suolaisen mun silmist‰ni, Lapsekkain kyynelin ne soaisten, N‰‰ silm‰t, joit' ei kostuttanut s‰‰li. Kun itkiv‰t York is‰ni ja Edward Rutlandin parkuhuudon kuullessansa, Kun musta Clifford h‰neen miekkans' iski, Tai uljas is‰si kun lapsen lailla Is‰ni synk‰n kuolintarun kertoi Ja kymmenesti suupui nyyhkytykseen, Ett' oli kuulijainkin silm‰t m‰rj‰t Kuin lehv‰t sateessa; ja n‰iss‰ kauhuiss' Urokas silm‰n' itkun hell‰n hylki, Ja mit' ei surut n‰‰ siit' irti saaneet, Sen sulos sai; mun soannut on itku. En yst‰v‰‰, en vihamiest‰ k‰rt‰, Ei mairesanaa kielenik‰‰n tunne, Mut nyt kun sulosi ma palkaks toivon, Niin ylv‰s syd‰n k‰rtt‰‰, kieli mairii. (Anna katsoo h‰nt‰ halveksivasti.) ƒl' ivaan moiseen huuliasi s‰‰nn‰. Ne suuteloit' on eik‰ pilkkaa varten. Jos et voi kostoltasi anteeks suoda, Ter‰v‰k‰rkisen saat tuossa miekan: Se t‰h‰n uskolliseen poveen paina, Vapauta sua jumaloiva sielu, Sen kuoliniskulles nyt paljastan ma, Rukoillen polvillani kuolemaa. (Paljastaa rintansa; Anna tavoittaa h‰nt‰ miekalla.) ƒl' esty; Henrik kuninkaan ma tapoin, Vaan sulosi mua siihen houkutteli. No, joudu! Min‰ Edward prinssin pistin; (Anna tavoittaa h‰nt‰ miekalla.) Vaan n‰kˆsi taivainen mua kiihoitti. (Anna antaa miekan vaipua.) Nyt nosta miekka, taikka minut nosta! ANNA. No, nouse, teeskelij‰! Surmaas toivon, Mut en sen toimittaja tahdo olla. GLOSTER. Mun k‰ske toimittaa se, ja sen t‰yt‰n. ANNA. Sen olen tehnyt. GLOSTER. Vihoissasi teit sen. Se sano uudelleen, niin t‰m‰ k‰si, Mi lemmen t‰hden lemmen surmas sulta, Nyt surmaa viel‰ taatummankin lemmen, N‰in syyp‰‰ks sinut tehden kahteen surmaan. ANNA. Jos mieles tuntisin ma! GLOSTER. Se kielell‰ni asuu. ANNA. Molemmat voivat pett‰‰. GLOSTER. Ei silloin mik‰‰n taattu. ANNA. No, hyv‰, tuppeen miekka! GLOSTER. Siis rauhan mulle takaat! ANNA. Sen saat sa tiet‰‰ vasta. GLOSTER. Siis toivoako saanen? ANNA. Sen kaikki saavat, toivon. GLOSTER. T‰‰ sormus ota multa. ANNA. Ken ottaa, viel' ei anna. (Panee sormuksen sormeensa.) GLOSTER. Niin kuin t‰‰ sormus sormeasi kiert‰‰, Poveskin syd‰n-raukkaseni kietoo! Kumpaakin helli, kumpikin on sinun. Ja jos suot ihastuneen orja-raukan Sun sulok‰dest‰si armon pyyt‰‰, Niin ij‰ks h‰nen onnensa sa turvaat. ANNA. Mik' on se? GLOSTER. Ett‰ t‰m‰n surun toimen J‰t‰tte h‰lle, jolla enemm‰n On syyt‰ suruun, sek‰ Crosby-placeen Menette oiti; Chertseyn luostariin kun Pyhill‰ menoill' olen haudannut T‰‰n jalon kuninkaan ja hautansakin Katuman kyynelill‰ kastellut, Tapaamaan teit‰ rienn‰n viipym‰tt‰. Monesta salasyyst‰ rukoilen nyt: Luvatkaa t‰m‰. ANNA. Syd‰mmest‰n' aivan. Ja minua se suurest' ilahduttaa, Ett' olette n‰in katumukseen tullut. -- Tressel ja Berkley, mua seuratkaa. GLOSTER. Sanokaa j‰‰hyv‰iset. ANNA. Kannattaako? Mut koska mairimaan mua opetitte, Kuvailkaa, ett‰ tein jo j‰‰hyv‰iset. (Lady Anna, Tressel ja Berkley menev‰t.) GLOSTER. Edelleen ruumis viek‰‰. 2. YLIMYS. Chertseyynkˆ, jalo herra? GLOSTER. White-Friarsiin; mua siell‰ vartokaa. -- (Ruumissaatto l‰htee.) N‰in onko koskaan naista kosittu? N‰in onko koskaan naista voitettu? Omata tahdon h‰net, mut en kauan. Kuin? Min‰, miehens', appens' surmaaja, N‰in h‰neen isken kesken vihan vimmaa, Kirous huulillaan ja silmiss' itku Ja vihan veritodistaja l‰sn‰. Jumala, h‰nen tuntonsa ja kaikki Mua vastass' on, muut auttajaa ei mulla Kuin perkele ja tekopyh‰ katse, Ja sent‰‰n voitan, -- kaikki tyhj‰‰ vastaan! Haa! Jo unhottiko uljaan Edward prinssin, Miehens‰, jonka vihap‰iss‰ tapoin Kuukautta kolme sitten, Tewksburyss‰? Sulompaa, lempe‰mp‰‰ ylimyst‰, Niin luonnon ihan tuhlaamalla luomaa, Nuort', uljast', ylv‰‰, kuninkaallist' aivan Ei avarassa maailmassa toista: Ja sent‰‰n katseens' alentaa h‰n minuun, Jok' armaan t‰m‰n kukantaimen taitoin Ja h‰lle leskivuoteen kolkon laitoin! Minuhun, ep‰muotoiseen ja nilkkuun, Jok' en niin puolta ole Edwardista! Ropohon panen herttuakuntani, Ett' olen erehtynyt muodostani: H‰n n‰kee, piru vie, mit' en n‰e itse, Ett' olen sent‰‰n ihmeen kaunis mies. Mun t‰ytyy ostaa itselleni peili Ja pit‰‰ tusinoittaan r‰‰t‰leit‰, Ruhoni saadakseni siev‰ks oikein. Kun n‰in nyt oman suosioni voitin, Niin t‰ytyneeh‰n siit‰ jotain maksaa. Mut ensin t‰m‰n veikon hautaan saatan, Ja sitten tillitellen kullan luokse. Sa armas p‰ivyt, peilin virkaa t‰yt‰, Kuvani mulle k‰ydess‰ni n‰yt‰! (Menee.) Kolmas kohtaus. Lontoo. Huone hovilinnassa. (Kuningatar Elisabeth, lord Rivers ja lord Grey tulevat.) RIVERS. Tyvetk‰‰, rouva; pian majesteetti Takaisin entisen saa terveytens‰. GREY. Tuo huolenne vaan h‰nt‰ huonontaa; Siis, Herran t‰hden, hyvill' olkaa mielin Ja hilpein puhein h‰nt‰ hauskutelkaa. ELISABETH. Jos kuolee h‰n, niin mik‰ mua kohtaa? GREY. Ei muu kuin moisen miehen tappio. ELISABETH. Mut moisen miehen tappio on kaikki. GREY. Jos kuolee miehenne, niin lohdutukseks On taivas teille suonut kelpo pojan. ELISABETH. H‰n nuori on ja, kunnes ik‰‰n tulee, On h‰ll‰ holhoojana Richard Gloster, Jok' ei mua helli eik‰ ket‰‰n teist‰. RIVERS. Protektoriksi h‰nkˆ m‰‰r‰tty? ELISABETH. P‰‰tetty, vaikk' ei viel‰ m‰‰r‰tty; Mut siksi k‰y, jos kuolee kuninkaamme. (Buckingham ja Stanley tulevat.) GREY. Kah, tuossa loordit Buckingham ja Stanley. BUCKINGHAM. Iloista huoment', armollinen rouva! STANLEY. Jumala yh‰ suokoon ilonp‰iv‰‰! ELISABETH. Kreivinna Richmond, hyv‰ herra Stanley, Rukoukseenne tuskin sanoo: aamen. Mut, Stanley, vaikka vaimonne h‰n onkin Ja ei mua rakasta, niin, hyv‰ loordi, Ma teit' en vihaa h‰nen ylpeydest‰‰n. STANLEY. Rukoilen teit‰, ‰lk‰‰ uskoko Kateiden parjaajien kanteluita; Ja syyst‰kin jos h‰nt‰ syytett‰isi, Niin heikkouttaan siet‰k‰‰, jonk' alku Vaan sairas oikka on eik' ehdon h‰ijyys. ELISABETH. Kuninkaan t‰n‰‰n n‰ittekˆ, lord Stanley? STANLEY. Me, Buckinghamin herttua ja min‰, Kuninkaan luota tullaan suoraa p‰‰t‰. ELISABETH. Toivetta onko parantumisesta? BUCKINGHAM. Parahat toiveet: hilpe‰ on mieli. ELISABETH. Jumalan kiitos! H‰nt‰ puhutitte? BUCKINGHAM. Kyll', arvo rouva: sovittaa h‰n soisi Glosterin herttuan ja veljienne Ja n‰iden sek‰ kamariherran v‰lin; Pateilleen on h‰n heid‰t haastattanut. ELISABETH. Jos kaikki hyvin ois! Mut ei, ei koskaan! Alenemass' on onnemme, ma pelk‰‰n. (Gloster, Hastings Ja Dorset tulevat.) GLOSTER. V‰‰ryytt‰ mulle tehd‰‰n, sit' en k‰rsi. -- Keit' on ne, jotka kuninkaalle nurkuu, Ett' olen tyly muka, heit' en lemmi? Se h‰nt‰, santta Paavali, ei lemmi, Ken h‰nen korvans' ahtaa vihaa t‰yteen. Kun mairia en voi ja mielistell‰, Sukoilla, nauraa, mataa, h‰nnystell‰ Kuin marakatti taikka ranskalainen, Niin olen kohta ilke‰ ja h‰ijy. Vihoitta eikˆ vakaa mies saa el‰‰, N‰in joutumatta suoruudestaan pilkaks Imel‰n, luihun silkkinarrijoukon? GREY. Kenelle armonne nyt puhuu? GLOSTER. Sulle, Jok' armosta ja kunniast' et tied‰. Sua loukkasinko? V‰‰ryytinkˆ milloin? Tai sua? -- tai sua? -- tai ket‰‰n joukostanne? Sen viet‰v‰t! Kuningas, -- jota taivas Paremmin varjelkoon, kuin toivoisitte, -- Saa tuskin hengenvuoron rauhass' olla, Niin h‰nt‰ tyhjin kantein kidutatte. ELISABETH. Petytte, veli Gloster; kuningas, Omasta ylh‰isest‰ tahdostansa Eik' armoon-pyrkijˆiden yllykkeest‰, Varoen sis‰ist' ehk‰ kaihelmaanne, Jot' ilmaissut on ulkok‰ytˆksenne Mua, lapsiani, velji‰ni kohtaan, On teit‰ kutsuttanut, tiedustaakseen Vihanne syyt‰ ja sen poistaaksensa. GLOSTER. Vihani? Kuin? -- Niin t‰rviˆll' on mailma, Ett' ˆyhk‰‰ tiiti, miss‰ arkoo kotka. Kun kaikk' on moukat tulleet aateliksi, Niin moni aatelus saa olla moukka. ELISABETH. Niin, t‰ht‰ys on selv‰, veli Gloster: Teit' ‰imii mun ja yst‰v‰ini nousu. Kies'auta. ett'ei meid‰n teit' ois tarvis. GLOSTER. Mut meid‰n on, kies'auta, teit‰ tarvis: Veljemme vankina on teid‰n syyst‰, Vihoissa itse olen, ylenkatseess' On aatelisto, viroill' ylh‰isill‰ Niit' ‰yri‰iksi tehd‰‰n, jotka tuskin Ol' ‰yrin v‰‰rtit pari p‰iv‰‰ sitten. ELISABETH. Sen kautta, joka t‰h‰n arkaan arvoon Tilasta tyytyv‰st‰ minut nosti! En koskaan kuningasta yllytellyt Clarencen herttuata vastaan, jota P‰invastoin aina innokkaasti puolsin. Katalaa v‰‰ryytt‰ te teette mulle, N‰in syytt‰ saattain minut pahaan luuloon. GLOSTER. Te kyll‰ kielt‰‰ voitte, ett‰ syyp‰‰ Olitte Hastingsinkin vankeuteen. RIVERS. Mylord, sen voi h‰n, sill‰ -- GLOSTER. Vai voi, lord Rivers? Niin, ken sit' ei tied‰? H‰n enemm‰nkin voi kuin t‰m‰n kielt‰‰. Teit' auttaa voi h‰n moneen oiva virkaan Ja sitten kielt‰‰ osanottonsa, Sanoa vaan: se ansion on palkka. Mit' ei h‰n voi? H‰n voi -- niin, totta, huolla -- RIVERS. Mitenk‰? Huolla? GLOSTER. Mitenk‰ huolla? Huolla kuninkaalle, Somalle kelpo poikamiehelle. Niin hyv‰‰ kauppaa mummonne ei tehnyt. ELISABETH. Lord Gloster, liiaks siet‰nyt jo olen Tuot' ivaa katkeraa ja raakaa herjaa. Kuningas, jumaliste, tiet‰‰ saakoon, Mit' ilke‰t‰ pilkkaa teilt‰ k‰rsin! Olisin ennen palkkapiika maalla Kuin ylv‰s kuningatar n‰ill‰ ehdoin, -- Ivailun, kiusan, herjan hampaiss' aina. V‰h‰ ilo Englannin on valtiaalla. (Kuningatar Margareeta ilmestyy n‰ytt‰mˆn per‰lle.) MARGAREETA (syrj‰‰n). V‰het‰ senkin v‰h‰n suokoon Luoja! Sun arvos, vahas, istuimes on minun. GLOSTER. Kuin? Uhkaatteko kantaa kuninkaalle? Se tehk‰‰ surkomatta: mink‰ sanoin, Sen taata tohdin kuninkaankin kuullen, Niin, vaikka Toweriin h‰n minut pankoon. Puhua t‰ytyy: tyˆni unhoon j‰‰v‰t. MARGAREETA (syrj‰‰n). Pois, perkele! Ne liian hyvin muistan! Veit hengen miehelt‰ni Towerissa Ja poika-pololtani Tewksburyssa. GLOSTER. Te ette viel‰ kuningatar ollut Ja miehenne ei kuningas, kun min‰ Jo h‰nen suurten tuumains' olin juhta, Kopeiden vainoojainsa juurittaja Ja yst‰v‰ins‰ aulis hyvitt‰j‰, Ja jalostuttaakseni h‰nen vertaan, Omaani vuodatin ma. MARGAREETA (syrj‰‰n). Niin, ja viel‰ Jalompaa vertakin kuin sun ja h‰nen. GLOSTER. Mut te ja puolisonne Grey sen aikaa Lancaster-suvun hyv‰ks kapinoitte; -- Te, Rivers, myˆskin. -- Miehenneh‰n kaatui Saint Albansissa Margareetan v‰ess‰? Mun suokaa muistuttaa, jos unhotitte, Mit' ennen olitte ja mit‰ nyt, Ja mit‰ min‰ olin ja nyt olen. MARGAREETA (syrj‰‰n). Verinen konna, ja se olet yh‰. GLOSTER. Sanansa Clarence-raukka sˆi ja petti Is‰ns‰ Warwickin, -- Kies' anteeks suokoon! -- MARGAREETA (syrj‰‰n). Jumala kostakoon! GLOSTER. Edwardin hyv‰ks kruunust' otellakseen; Mut kiikkaan joutui kiihkastaan. Oi, mulla Jos syd‰n kivest' ois kuin Edwardilla, Tai h‰ll‰ hell‰, s‰‰liv‰ kuin mulla! T‰‰n mailman lapseks olen liian houkka. MARGAREETA (syrj‰‰n). Siis mene helvettiin ja j‰t‰ mailma, Sa kakodaimon! Siell‰ sun on valtas. RIVERS. Lord Gloster, siihen levottomaan aikaan, Jost' alun vihaamme te juonnatte, Herraamme kuningasta seurasimme; Myˆs teit‰ kuninkaana seuraisimme. GLOSTER. Kuningas min‰? Ennen kauppasaksa! Se aatoskin se minust' et‰‰ll' olkoon! ELISABETH. Niin pieneks ilonne kuin arvannette, Jos olisitte t‰‰n maan kuningas, Te yht‰ pieneks voitte arvata Mun iloni sen kuningattarena. MARGAREETA (syrj‰‰n). Pien' ilo on maan kuningattarella: Min' olen se, ja ilost' olen tyhj‰. Minulta k‰rsiv‰llisyys jo loppuu. -- (Astuu estin.) Mua kuulkaat, rosvot, jotka riitelette Nyt saaliista, jonk' anastitte multa! Ken teist' ei vapise, kun minuun katsoo? Kumarrus nˆyr‰ valtiaalle, taikka Vaviskaa valtaheittoa, te luopiot! Haa! maire konna, ‰l‰ k‰‰nny pois! GLOSTER. Miks silmiss‰ni v‰ikyt, noita ryytty? MARGAREETA. Ma sulle kertaan kaikki pillatyˆsi: Sen totta teenkin, ennen kuin sun p‰‰st‰n. GLOSTER. Maanpakoon surman uhall' olet pantu. MARGAREETA. Niin, mutta maanpako on tuskaisempi Kuin surma olla voi, jos t‰‰ll‰ viivyn. Sin' olet miehen mulle, pojan velkaa, -- Sin‰ kruunun, -- alamaisuuden te kaikki; Suruni t‰‰ on oikeastaan teid‰n Ja ryˆst‰m‰nne riemut kaikki minun. GLOSTER. Kirous, jonka is‰lt‰ni sait, Kun paperilla sevit urhon otsan Ja silm‰ns' ivallas sait tulvimaan Ja niiden kuiveeks annoit liinan, jonka Rutlandin viattomaan vereen kastoit, -- Kirous, jonka katkeroiduin mielin H‰n sinuun syyti, kohdannut sua ompi; Se Jumalan on kosto, eik‰ meid‰n. ELISABETH. Vanhurskaan Jumalan, mi syytˆnt' auttaa. HASTINGS. Oi, teko hirmuinen tuo lapsen murha Ja armottomin, mit' on koskaan kuultu! RIVERS. Tyrannikin, sen kuullessansa, itki. DORSET. Ja kaikki ennustivat koston p‰iv‰‰. BUCKINGHAM. Northumberland, jok' oli l‰sn‰, itki. MARGAREETA. Kuin? ƒsken tullessani ‰risitte Valmiina k‰ym‰‰n toisienne kurkkuun, Ja vihanne nyt kaikki minuun k‰‰ntyy! Niin Yorkin kirousko taivaan valtaa, Ett' Edwardini, Henrikkini surma, Valtamme hukka, maanpakoni tuskat, Kaikk' on vaan kostoksi tuon poika houkan? Jos halki pilvein kirot taivoon tunkee, Kironi vinha, raskaat pilvet ratko! -- Sotahan ‰lkˆˆn kuninkaamme kuolko, Vaan viinaan, niinkuin murhan kautta meid‰n. Tehd‰kseen siten h‰net kuninkaaksi! Sun Edwardisi, Walesin nyky-prinssi, Kuin minun Edwardini, Walesin prinssi, H‰n nuorna v‰kin‰isen surman saakoon! S‰, kuningatar nyt, kuin ennen min‰, N‰e onnes loppu, niinkuin min‰ raukka! El‰ˆs kauan, lapsiasi itkein! N‰e toisen, niinkuin min‰ nyt n‰en sinun, Arvollas ˆyhk‰‰v‰n, kuin sin‰ minun! Ilosi ennen sua menkˆˆn hautaan; Ja pitk‰llisten tuskain p‰‰st‰ kuole Miehett‰, lapsetonna, kruunutonna! Rivers ja Dorset, olittehan l‰sn‰, Ja sin‰, Hastings myˆs, kun murhaveitsi L‰visti poikani. Jumala, kuule: Teist' ‰lkˆˆn yksk‰‰n luonnon ik‰‰n p‰‰skˆ, Vaan ‰kkisurma teid‰t temmatkoon! GLOSTER. No, joko p‰‰tit, inha noita ryytty? MARGAREETA. Sua muistamatta? Seis, mua kuule, koira. Jos taivaalla on varastossaan tuskaa Pahempaa, kuin mit' itse sulle tied‰n, Niin s‰‰st‰kˆˆn sen, kunnes t‰ys on syntis; Vihansa silloin viskatkoon se sinuun, T‰‰n mailma-raukan rauhanh‰irij‰‰n! Kalutkoon tunnon mato mielt‰s aina! Ep‰ile yst‰v‰‰si petturiksi, Ja konnaa pid‰ helmayst‰v‰n‰s! Unt' ‰lkˆˆn kuolevaiseen silm‰‰s tulko, Pait milloin tuskan kauhust' uneksien N‰et hornan t‰yden hirmu-perkeleit‰! Kuvaton ryhm‰! Tonkivainen karju! Sa, joka syntym‰ss‰s luonnon orjaks Ja hornan pojaksi jo leimattiin! Emosi raskaan kohdun ruma tahra! Is‰si lantioiden h‰ijy siitos! Repale kunniasta! Inhoittava -- GLOSTER. Margareeta. MARGAREETA. Richard! GLOSTER. Mit‰? MARGAREETA. Se ei sulle. GLOSTER. Anteeksi suokaa; luulin ett‰ mulle Ne olivat nuo tylyt nimet kaikki. MARGAREETA. Niin olivat; mut vastaust' en pyynnyt. Oi, lopettaa mun anna kiroukseni! GLOSTER. Sen min‰ tein, ja loppu on -- Margareeta. ELISABETH. N‰in kirouksenne k‰‰ntyi itsehenne. MARGAREETA. Kuvakuningatar, vallastani varjo! Miks sokeroitset tuota lukin jolkkaa, Jok' on sun surmaseittiins‰ jo saanut? Hupakko! Tappoveist‰s itse hiot; Mut kerran viel‰ kiroomaan mua kaipaat Mujuista tuota kyss‰‰, rupikonnaa. HASTINGS. Kirosi hurjat p‰‰t‰, v‰‰r‰ velho; Tuhokses muuten meilt‰ maltin viet. MARGAREETA. Hyi, h‰vetk‰‰! Te multa maltin viette. RIVERS. Hyv' oisi teid‰n tiet‰‰ teht‰v‰nne. MARGAREETA. Mua palvella on teid‰n teht‰v‰nne. Ma kuningatar oon, te alamaiset: Se teht‰v‰ ois teid‰n hyv‰ tiet‰‰. DORSET. H‰nt' ‰lk‰‰ h‰rn‰tkˆ, h‰n ei lie viisas. MARGAREETA. Vait, herra markiisi, te nokkaviisas! Nuor' arvonne on leima, tuskin k‰yp‰. Oi, jospa tuntis tuore aatelinne, Kuink' ilman sit‰ olisitte kurja! Ken ylh‰‰ll' on, saa monet puuskat kest‰‰, Ja jos h‰n kaatuu, murskaantuu h‰n aivan. GLOSTER. Hyv‰ neuvo! -- Opiks olkoon markiisi! DORSET. Teit' yht‰ hyvin koskee se kuin mua. GLOSTER. Enemm‰n; min‰ synnyin yl‰h‰ll‰; Pes‰mme rakettu on setrin latvaan, Se leikkii myrskyss‰ ja p‰iv‰‰ pilkkaa. MARGAREETA. Ja varjoo p‰iv‰n, voi! Mun p‰iv‰nikin, Mun poikani nyt kuolon varjoss' on; Sen kirkkaan s‰devalon vihas musta Ikuiseen pimeyteen on verhonnut. Te meid‰n pes‰ss‰mme pesitte. -- N‰kev‰ Jumala, sit' ‰l‰ k‰rsi! Verill‰ saatu veriin hukkukoon! BUCKINGHAM. Vait! vait! -- h‰vyst‰, jos ei rakkaudesta. MARGAREETA. H‰py‰, rakkautt' ‰l‰ mainitsekaan: H‰vytt‰ teurastitte multa toivon, Ja rakkaudetta mua kohtelitte. Mull' elo h‰pe‰‰ on, rakkaus vihaa, Ja t‰ss‰ h‰pe‰ss‰ vihan' el‰‰. BUCKINGHAM. Herjetk‰‰, herjetk‰‰! MARGAREETA. Buckingham prinssi, k‰tt‰s suutelen ma Sopuuden merkiksi ja yst‰vyyden: Sun hyvin k‰ykˆˆn ja sun jalon heimos! Sun vaippaasi ei meid‰n veri tahraa, Ja sinua mun kironi ei koske. BUCKINGHAM. Ei muita liioin; kirot aina j‰‰v‰t Sen huulille, jok' ilmaan niit‰ purkaa. MARGAREETA. Ei, pilviin nousevat ne, her‰tt‰en Jumalan rauhan vienost' unestaan. Oi, Buckingham, sa varo tuota koiraa! Se liehakoidessansa sua puree, Ja kuolinhaavan syˆ sen myrkkyhammas. Sen miehen seuraa karta, varo h‰nt‰! H‰ness' on synnin, kalman, hornan leima, Ja kaikki n‰iden v‰ki kuulee h‰nt‰. GLOSTER. Mit‰ h‰n sanoo, mylord Buckingham? BUCKINGHAM. Ei mit‰‰n, prinssi, mist‰ huolin min‰. MARGAREETA. Haa! Neuvoani pilkkaatko ja mairit Pirua tuota, josta varottelin? Oi, muista t‰‰, kun kerran murenella H‰n syd‰nt‰si raataa; sano silloin, Ett' oli Margareeta ennustaja. -- Jok' ainut h‰nen vihans uhriks tulkaa Ja teid‰n h‰n ja Jumalan te kaikki! (Poistuu.) HASTINGS. Kiroista noista karvani mun nousee. RIVERS. Mun myˆskin. Kuinka saa h‰n olla irti? GLOSTER. Ma h‰nt' en moiti: kautta pyh‰n ‰idin H‰n k‰rsi liikaa v‰‰ryytt‰, ja kadun, Ett' osaks' siihen mullakin on syyt‰. ELISABETH. Ei mit‰‰n syyt‰ mulla, tiet‰‰kseni. GLOSTER. Te siit‰ v‰‰ryydest‰ hyˆdyn saitte. Er‰st‰ autoin liian tulisesti, H‰n sit' on muistamaan nyt liian kylm‰. Niin, Clarence, totta vie, sai kelpo palkan: L‰tiss‰ vaivastaan on lihomassa; -- Sen Jumal' anteeks suokoon syyllisille! RIVERS. Hyveellist' on ja kristillist‰ aivan Rukoilla vahingoittajainsa eest‰. GLOSTER. Niin teen ma aina; (Syrj‰‰n.) viisaus sen k‰skee; Kirous nyt vaan lankeis omaan p‰‰h‰n. (Catesby tulee.) CATESBY. Teit', arvo rouva, majesteetti kutsuu; Teit' armo, myˆs; ja teit‰, jalot loordit. ELISABETH. Ma tulen, Catesby. -- Seuraatteko, loordit? RIVERS. Me teid‰n tahtoanne noudatamme. (Kaikki menev‰t paitsi Gloster.) GLOSTER. Teen pahan, ja siit' ensin itse huudan, Sen tuhon, jota salaa valmistelin, Sen raskahana muiden niskaan syyd‰n. Clarencea, jonk' autoin varmaan k‰tkˆˆn, Ma itken moisten houkkioiden n‰hden Kuin ovat Stanley, Hastings, Buckingham; Sanon, ett‰ kuningatar puolueineen Kuningast' ‰rsytteli veljeheni; Sen uskovat he, kostoon yllytellen Nyt Riversille, Vaughanille, Greylle; Ma huokaan, viittaan raamattuun ja sanon: Hyv‰ll‰ Herra k‰skee pahaa kostaa. N‰in alastoman konnuuteni verhoks R‰sy‰ vanhaa pipliasta kiskon, Pyh‰lt‰ n‰ytt‰in piruimmillanikin. (Kaksi murhamiest‰ tulee.) Vait! Hiljaa! Tuossa ovat pyˆvelini. -- No, pojat uljaat, rohkeat ja reippaat, K‰siksi k‰yttekˆ nyt tuohon toimeen? 1. MURHAAJA. Kyll', arvo herra; valtakirja vaan, Niin ett‰ sis‰‰n p‰‰st‰‰n h‰nen luokseen. GLOSTER. Hyvinp‰ harkittu! Se t‰ss' on valmis. (Antaa heille valtakirjan.) Kun tyˆ on tehty, menk‰‰ Crosby-placeen. Mut liukkaat olkaa toimissanne, miehet, Karaiskaa mielt‰nne; h‰nt' ‰lk‰‰ kuulko; Clarence on sulosuinen: syd‰mmenne Vois helty‰, jos h‰nt‰ kuuntelette, 1. MURHAAJA. Ei h‰t‰‰! Meill' ei mieli jaarituksiin; Ei lˆrp‰st' ole toimiin; kielt‰ emme Me k‰ytt‰‰ aio, k‰tt‰ vaan, sen takaan. GLOSTER. Te vuodatatte myllynkivi‰, Kun narrin silm‰ tiukkuu kyyneleit‰! Ma pid‰n teist‰, pojat; joutuun toimeen! No, rient‰k‰‰! 1. MURHAAJA. Kyll', armollinen herra. (Menev‰t.) Nelj‰s kohtaus. Lontoo. Huone Towerissa. (Clarence ja Brakenbury tulevat.) BRAKENBURY. Miks olette niin synkk‰ t‰n‰‰n, prinssi? CLARENCE. Oi, yˆ se oli kauhistava, t‰ynn‰ Pahoja unia ja ilkin‰kyj‰! Niin totta hurskas kristitty kuin olen, En moista yˆt‰ tahtois el‰‰ toista, Vaikk' iloja ma mailman t‰yden saisin; Niin t‰ynn‰ tuskaa, kauhua se oli. BRAKENBURY. Mit' unta n‰itte? Sanokaa, ma pyyd‰n. CLARENCE. N‰et, karkuun olin p‰‰ssyt Towerista Ja laivamatkall' olin Burgundiin, Ja seurassani oli veli Gloster. H‰n kajuutasta kannelle mun kiskoi; Siit' Englantiin nyt katseltiin, ja mieleen Tuhannet johtui tuskat, joilla sota, Tuo Lancasterin v‰linen ja Yorkin, Meit' oli etsinyt. Mut kun me tuossa Kannella vaaruvalla astelimme, Livahti Gloster, n‰et, ja veti minut, Kun aioin h‰nt‰ auttaa, kannelt' alas Kuohaaviin valtameren aaltoihin. Oi, mik‰ tuska oli veteen kuolla! Tuo h‰ijy aallon kohu korvissani! Nuo surman hirmun‰yt silmiss‰ni! Tuhannet laivanraadot virui siell‰, Tuhannet ruumiit, joita kalat nirhoi; Ankkurit, kultaharkot, helmiriitat, Juveelit verrattomat, kalliit kivet Sekaisin m‰t‰ttyin‰ meren pohjaan. P‰‰kalloiss' oli jotkut; onteloissa, Miss' ennen silm‰t sijaitsi, nyt s‰ihkyi, Pilkaksi silm‰in, kivet kiiluvaiset, Jotk' ailakoivat meren liejupohjaa, Ivaten kuolleen luita ymp‰rill‰‰n. BRAKENBURY. Kuink' oli teill‰ kuolinhetkell' aikaa Syvyyden salaisuutta tarkastella? CLARENCE. Minusta oli; henkitoreiss' olin Jo useinkin, mut kade luode aina Pid‰tti sielun eik‰ p‰‰st‰nyt Sit' aavaan, vapaaseen ja tyhj‰‰n ilmaan, Vaan palppaavaan sen painoi syd‰mmeeni, Jok' oli katkosta sen ylˆn antaa. BRAKENBURY. Teit' eikˆ kuolontuska her‰tt‰nyt? CLARENCE. Ei, uni jatkui kuolemankin j‰lkeen. Nyt vasta alkoi sielussani myrsky! Tuo runon kuulu yrmy lautturi Mua tuonen mustan virran yli saattoi Ikuiseen pimeyden valtakuntaan. Tulokkaan sielun siell‰ ensin kohtas Suur' appeni, tuo kuulu Warwick, joka Huus ‰‰neen: "Mill‰ pattovalan kostaa Pimeyden valta Clarence petturille?" Katosi n‰in. Ja sitten tuli haamu, Kuin enkel' ihanainen, valkohiukset Verill‰ tahratut; se huusi ‰‰neen: "Clarence on t‰‰ll‰, viekas, luihu Clarence, Jok' otti hengen multa Tewksburyss‰; -- Oi, raivottaret, piinaan h‰net viek‰‰!" Ja silloin lauma ilkiperkeleit‰ Mua ymp‰rˆi ja korvihini ulvoi Niin kauheasti, ett‰ niiden huutoon Her‰sin vavisten, ja kauan j‰lkeen Viel' uskoin, ett‰ olin helvetiss‰; Niin kamalasti vaikutti se uni. BRAKENBURY. Ei ihme, prinssi, ett‰ kauhistuitte; Min‰kin kauhistun, kun tuota kuulen. CLARENCE. Oi, Brakenbury! Min‰ tein tuon kaiken Mi todistaa nyt sieluani vastaan, Edwardin t‰hden; ja h‰n n‰in sen maksaa; Jumala, jos ei harras rukous sua Voi lepytt‰‰, vaan kostaa tahdot tyˆni, Vihasi k‰‰nn‰ toki minuun yksin! Laps raukka s‰‰st‰, oi, ja syytˆn vaimo! J‰‰, vartijani, luokseni, ma pyyd‰n: On mieli raskas, nukkua ma soisin. BRAKENBURY. J‰‰n kyll‰; Luoja suokoon hyv‰‰ unta! -- (Clarence nukahtaa.) Ajat ja levon hetket suru rikkoo, Yˆst' aamun tekee, keskip‰iv‰st' yˆn. Nime‰ vaan on ruhtinasten herraus, Sis‰isen vaivan ulkonainen loiste; Ja luulo-nautinnoistaan heill' on usein Vaan mailman t‰ysi levotonta huolta. Nimest‰ halvast' arvo ruhtinaan Vaan tyhj‰ll' eroaapi kaiullaan. (Molemmat murhamiehet tulevat.) 1. MURHAAJA. Hoi! Kuka siell‰? BRAKENBURY. Mit' aiot, mies? Ja kuinka tulit t‰nne? 1. MURHAAJA. Tahdon puhutella Clarencea, ja tulin t‰nne omin jaloin. BRAKENBURY. Mut miks noin v‰hin puhumin. 1 MURHAAJA. Parempi v‰hin puhumin kuin pitkin. -- Suu kiinni vaan, ja esiin valtakirja. (Antavat paperin Brakenburylle, joka lukee sen.) BRAKENBURY. Mua t‰ss‰ velvoitetaan j‰tt‰m‰‰n Ylev‰ Clarence herttua teid‰n k‰siin. En tahdo tutkistella, mik' on mieli, Vaan tahdon siin‰ mieless' olla syytˆn. T‰ss' avain on ja tuossa herttua nukkuu. Vien kuninkaalle tiedon, ett‰ teille N‰in olen virkani ma luovuttanut. 1. MURHAAJA. Niin, tehk‰‰ se; se on viisas teko. Hyv‰sti vaan! (Brakenbury menee.) 2. MURHAAJA. Sano, pist‰mmekˆ h‰nt‰ kesken untaan? 1. MURHAAJA. ƒlk‰‰mme; h‰n sanoo, ett‰ olimme pelkureita, kun her‰‰. 2. MURHAAJA. Kun her‰‰kˆ! H‰n ei her‰‰ ennen kuin suurena tuomiop‰iv‰n‰. 1. MURHAAJA. Niin, silloin h‰n sanoo, ett‰ pistimme h‰nt‰ kesken untaan. 2. MURHAAJA. Tuo sana tuomio se minussa her‰tt‰‰ jonkinlaista tunnonvaivaa. 1. MURHAAJA. Mit‰? Pelk‰‰tkˆ? 2. MURHAAJA. En tappaa h‰nt‰, siihen kun on minulla valtuus, vaan joutua tuomionalaiseksi siit‰ taposta, ja siit‰ ei mik‰‰n valtuus minua varjele. 1. MURHAAJA. Luulin, ett‰ olit p‰‰tˆksen tehnyt. 2. MURHAAJA. Niin olenkin: j‰tt‰‰ h‰net eloon. 1. MURHAAJA. Min‰ siis palajan Glosterin herttualle sit‰ kertomaan. 2. MURHAAJA. ƒl‰; maltahan v‰h‰n! Toivon, ett‰ t‰m‰ hurskas tuuli v‰hitellen k‰‰ntyy; sit‰ ei tavallisesti kest‰ kauemmin kuin ett‰ ehtii lukea kahteenkymmeneen. 1. MURHAAJA. No, milt‰ nyt tuntuu? 2. MURHAAJA. Onhan sit‰ minussa viel‰ v‰h‰n omantunnon sakkaa. 1. MURHAAJA. Muista palkkaamme, kun tyˆ on tehty. 2. MURHAAJA. Niin oikein! H‰n kuolkoon! Unhotin palkan. 1. MURHAAJA. Miss‰ on nyt sinun omatuntosi? 2. MURHAAJA. Glosterin herttuan kukkarossa. 1. MURHAAJA. Ja kun h‰n avaa kukkaronsa maksaakseen palkkamme, niin lent‰‰ omatuntosi matkaan. 2. MURHAAJA. V‰h‰t siit‰! Menkˆˆn vaan! Ani harva, jos kukaan, siit‰ huolii. 1. MURHAAJA. Ent‰, jos se tulee takaisin sinuun. 2. MURHAAJA. Min‰ en rupea sen kanssa tekemisiin; se tekee miehest‰ pelkurin. Jos varastat, niin heti se syytt‰‰; jos vannot, niin oiti se s‰ttii; jos makaat naapurin vaimon kanssa, niin kohta se sinut ilmaisee; se on semmoinen punastuva, kaino henki, joka panee miehen syd‰mmen pyˆr‰lle; se tekee jos jonkinlaisia estelyksi‰; pakotti minua taannoin antamaan takaisin rahakukkaron, jonka sattumalta olin lˆyt‰nyt; se tekee miehest‰‰n kerj‰l‰isen; se on kaikista kaupungeista ja kauppaloista karkoitettu vaarallisena kapineena; ja jokaisen, joka tahtoo el‰‰ hyvin, t‰ytyy luottaa omaan itseens‰ ja el‰‰ ilman sit‰. 1. MURHAAJA. Kas, hiisi olkoon! Nyt se on mennyt minun kyyn‰rp‰‰h‰ni ja puhuttelee minua, etten tappaisi herttuata. 2. MURHAAJA. Ota pirusta vaari, ‰l‰k‰ usko sit‰; se tahtoo vaan mielistell‰ sinua, ett‰ saisi sinut huokailemaan. 1. MURHAAJA. Minulla on vahva luonto; minusta se ei saa urakkaa. 2. MURHAAJA. Puhut niinkuin reima mies, joka on arka maineestaan. No, k‰ymmekˆ tyˆhˆn k‰siksi? 1. MURHAAJA. Anna h‰nelle aivokoppaan miekankahvastasi, ja paiskaa h‰net sitten viiniaamiin tuonne sivuhuoneeseen. 2. MURHAAJA. Oiva keksintˆ! Siit‰ tulee likopala. 1. MURHAAJA. Vait! H‰n her‰‰. 2. MURHAAJA. Iske! 1. MURHAAJA. Ei, puhutelkaamme h‰nt‰ ensin. CLARENCE (her‰‰). Hoi, vartija! Tuo t‰nne viini‰! 1. MURHAAJA. Viini‰ saatte, herra, tarpeeksi kohta paikalla. CLARENCE. Jumalan nimess‰, ken olet sin‰? 1. MURHAAJA. Ihminen, niinkuin tekin. CLARENCE. Mut sull' ei kuninkaallist' ole kielt‰. 1. MURHAAJA. Ja teill' ei kuninkaallist' ole mielt‰. CLARENCE. Sull' ukkosen on ‰‰ni, katse nˆyr‰. 1. MURHAAJA. Kuninkaan mull' on ‰‰ni, katse oma. CLARENCE. H‰m‰r‰ puhees on ja kuolettava. Mua uhkaa silm‰nne. Miks kalpenette? Ken teid‰t laittoi? Asiaako teill‰? MOLEMMAT MURHAAJAT. On, on, on, -- CLARENCE. On minut murhata? MOLEMMAT MURHAAJAT. Niin, niin. CLARENCE. Syd‰nt‰ teill' on tuskin ilmoittaa se, Ja syd‰nt' ei siis ole sit‰ tehd‰. Mill', yst‰v‰t, teit' olen loukannut? 1. MURHAAJA. Meit' ette loukannut, vaan kuningasta. CLARENCE. Te mailman miehist‰kˆ valituimmat Murhaamaan viatonta? Mit‰ rikoin? Ken todistajana mua syytt‰‰ t‰ss‰? Ketk' ovat valamiehet vikap‰‰ksi Mun julistaneet? Kuka Clarence raukan Tuominnut katkeraan on kuolemaan? Laitonta uhata mua kuolemalla, Ennenkuin laki mun on syyp‰‰ks saanut. Jos syntivelastanne toivotte Kristuksen kalliin veren lunastusta, Niin menk‰‰, k‰sin ‰lk‰‰ k‰ykˆ minuun! Kirottu tyˆ on, jota yrit‰tte. 1. MURHAAJA. Sen, mink‰ teemme, teemme k‰skyst‰. 2. MURHAAJA. Ja k‰sky kuninkaan on. CLARENCE. Sokko parka! Tuo suuri kuningasten kuningas Lain taulussansa s‰‰si: ‰l‰ tapa! Ivata h‰nen k‰sky‰‰nkˆ aiot Ja tehd‰ ihmismurhan? Varo itses! H‰n, n‰et, pit‰‰ k‰dess‰ns‰ koston Ja lenn‰tt‰‰ sen rikkojien p‰‰h‰n. 2. MURHAAJA. Ja saman koston lenn‰tt‰‰ h‰n sinuun Miestaposta ja valapattuudesta. Sa sakramentin otit, pit‰‰ksesi Sodassa Lancasterin huoneen puolta. 1. MURHAAJA. Ja Herran nimen kavaltajana Valasi sˆit ja s‰il‰ll' ynse‰ll‰ Kuninkaas pojan ruumiin teurastit. 2. MURHAAJA. Jot' auttaa vannoit sek‰ turvata. 1. MURHAAJA. Miks meihin k‰‰nn‰t Herran jyrk‰n k‰skyn, Jot' olet rikkonut niin suurest' itse? CLARENCE. Ah! kenen t‰hden tein tuon ilkityˆn? Edwardin, oman veljen t‰hden. Siksi H‰n teit' ei laittanut mua murhaamaan: Se synti h‰nt‰ painaa niinkuin mua. Jos Jumala sen teon kostaa tahtoo, Niin tietk‰‰, ett‰ H‰n sen tekee julki. Te voiman k‰dest' ‰lk‰‰ vitsaa viekˆ: H‰n v‰‰ryytt‰ ja laittomuutt' ei kaipaa Vihoittajaansa t‰‰lt‰ tuhotakseen. 1. MURHAAJA. Ken sua silloin verityˆhˆn k‰ski, Kun Plantagenetien kev‰tkukan, Kuningastaimen uljaan, hengilt' otit? CLARENCE. Vihani, perkele ja veljen lempi. 1. MURHAAJA. Tekosi, velvoitus ja veljes lempi Ne meit‰ vaativat sua murhaamaan. CLARENCE. Ken velje‰ni lempii, mua ei vihaa; Ma h‰nen veljens' oon ja h‰nt‰ lemmin. Jos tyˆnne teette palkasta, niin menk‰‰, Luo Gloster veljeni ma teid‰t laitan; Enemm‰n el‰m‰st‰ni h‰n maksaa Kuin Edward kuolemani sanomasta. 2. MURHAAJA. Petytte aivan: Gloster vihaa teit‰. CLARENCE. Ei, ei; h‰n mua rakastaa ja lempii. Pois h‰nen luokseen menk‰‰. MOLEMMAT MURHAAJAT. Kyll‰ menn‰‰n. CLARENCE. Sanokaa, ett‰ jalo is‰mme, Kun voittok‰sin siunas meid‰t kolme, Kehoittain meit‰ hell‰‰n rakkauteen, Ei aavistanut t‰t‰ veljesriitaa: Oi! sit‰ muistuttakaa Glosterille, Niin itkee h‰n. 1. MURHAAJA. Niin, myllynkivi‰, Joit' itkem‰‰n h‰n neuvoi meit‰kin. CLARENCE. H‰nt' ‰lk‰‰ panetelko, h‰n on hyv‰. 1. MURHAAJA. Kuin syksyn lumi, niin. -- Te erhetytte: H‰n meid‰t laittoi teit‰ surmaamaan. CLARENCE. Ei, mahdotonta! Turmaani h‰n itki, Mua halaili ja nyyhkytti ja vannoi Kaikk' uhraavansa minut pelastaakseen. 1. MURHAAJA. Sen tekeekin: maan orjuudesta teid‰t Pelastaa taivaan iloon. 2. MURHAAJA. Taivaan kanssa Nyt sopikaa; nyt teid‰n kuolla t‰ytyy. CLARENCE. Pyhyyden tunnettako sielussasi, Kun taivaan kanssa sopimaan mua neuvot, Ja oman sielusi niin sokaat, ett‰ Soditat taivasta ja minut murhaat? Oi! muistakaa: sen vihat viel‰ saatte, Ken t‰h‰n teid‰t saattoi. 2. MURHAAJA. Mit‰ tehd‰? CLARENCE. Pelastaa sielunne ja helty‰. 1. MURHAAJA. Helty‰! Pelkuri ja nainen heltyy. CLARENCE. Peto ja perkele, ne eiv‰t helly. -- Ken teist‰, ruhtinaana synnylt‰‰n Ja tyrm‰‰n kytkettyn‰, niinkuin min‰, Ei rukoilisi henkens' edest‰, Jos kaksi moista murhaajaa h‰n kohtais? -- Katseessas, yst‰v‰ni, piilee s‰‰li; Oi! Jos ei silm‰si nyt imartele, Mua puolla, rukoile mun puolestani, Samassa kuin jos h‰d‰ss' oisit itse. Kerj‰‰v‰‰ prinssi‰ kerjurikin s‰‰lii. 2. MURHAAJA. Takanne, herra, katsokaa. 1. MURHAAJA. Tuon saat, ja tuon; (Pist‰‰ Clarencen kuoliaaksi.) jos se ei viel‰ tepsi, Niin upotan sun viiniaamiin tuonne. (Raastaa pois ruumiin.) 2. MURHAAJA. Verinen teko, armottoman julma! Oi, ett‰ niinkuin Pilatus nyt voisin T‰‰n ilkimurhan k‰sist‰ni pest‰? (Ensimm‰inen murhaaja palajaa.) 1. MURHAAJA. No, mit‰ aattelet, kun et mua auta? Sun vitkautes saa viel‰ herttua kuulla. 2. MURHAAJA. Jos kuulis, ett‰ veljens‰ ma s‰‰stin! Sin' ota palkka; kaikki h‰lle kerro. Oi! min‰ kadun t‰t‰ herttuan murhaa. (Menee.) 1. MURHAAJA. Mut en vaan min‰; mene matkaan, raukka! Johonkin l‰peen ruumihin nyt k‰tken, Siks kunnes herttua sen hautaan laittaa. Kun palkan saan, niin olkoon t‰‰ll‰ hiis; Kaikk' ilmi tulee; joutuun matkaan siis! (Menee.) TOINEN NƒYT÷S. Ensimm‰inen kohtaus. Lontoo. Huone lumilinnassa. (Kuningas Edward, jota sairaana talutetaan sis‰‰n, kuningatar Elisabeth, Dorset, Rivers, Hastings, Buckingham, Grey y.m. tulevat.) EDWARD. Kas niin! -- nyt hyv‰ p‰iv‰tyˆ on tehty. -- Pyh‰n‰, p‰‰rit, pit‰k‰‰ t‰‰ liitto! Vapahtajaltani ma joka p‰iv‰ Odotan vapahduksen kutsumusta; Taivaaseen sielu rauhaisemmin astuu, Kun maassa yst‰vill‰ni on rauha. Rivers ja Hastings, k‰tt‰ paiskatkaa! Pois ‰k‰! Yst‰vyyden vala tehk‰‰! RIVERS. Minussa, tottakaan, ei vihan kaunaa; Ja yst‰vyytt‰ vannon tuohon k‰teen. HASTINGS. Niin totta Jumal'auta, samaa min‰! EDWARD. Varokaa pilaa kuninkaanne n‰hden! Kuningas kuningasten pian saattaa Salatun vilpin h‰pe‰‰n, ja hankkii Toiselle teist‰ toisen kautta surman. HASTINGS. Niin totta Jumala mua auttakoon, Ma yst‰vyytt‰ vannon! RIVERS. Samaa min‰, Niin totta kuin on Hastings mulle rakas! EDWARD. Te, rouva, tekin saman neuvon saatte; -- Poikanne Dorset myˆs; -- myˆs Buckingham; -- Olette riidoin olleet kesken‰nne; K‰si Hastingsin nyt suudeltavaks, rouva; Ja mink‰ teette, vilpitt‰ se tehk‰‰. ELISABETH. Kas tuossa, Hastings: iki-unhoon vihat, Niin totta Jumala meit' auttakoon! EDWARD. Dorset ja Hastings sopusyleilykseen! DORSET. On rikkumaton, mit‰ minuun tulee, T‰‰ yst‰vyyden liitto, sen ma vannon. HASTINGS. Ja samaa min‰ vannon. (Dorset ja Hastings syleilev‰t toisiaan.) EDWARD. Lujita liitto, jalo Buckingham, Syleillen puolisoni heimokuntaa; Mua sovullanne onnelliseks saata. BUCKINGHAM (kuningattarelle). Jos vihaa teille kantaa Buckingham Ja alamaisen lemmen kielt‰‰ teilt‰ Ja omaisiltanne, niin lemmen sijaan H‰n taivaan vihat rangaistukseks saakoon. Kun kipeimmin ma yst‰v‰t‰ kaipaan, Ja yst‰vyydest‰‰n kun varmin olen, Niin luihu, viekas, juonikas h‰n olkoon; Niin k‰ykˆˆn, Jumal'aut, jos j‰‰htyy teihin Minussa rakkaus tai omaisiinne! (Syleilee Riversi‰ ja toisia.) EDWARD. Suloista l‰‰kett', oiva Buckingham, Valasi sairaalle on syd‰mmelle. Veljemme Gloster nyt vaan puuttuu t‰‰lt‰ Sovinnon siunatuksi p‰‰tˆkseksi. BUCKINGHAM. Paraiksi herttua jo tulee tuossa. (Gloster tulee.) GLOSTER. Huomenta, armolliset majesteetit! Iloista p‰iv‰‰, ruhtinaiset p‰‰rit! EDWARD. Iloinen tosiaan on ollut p‰iv‰: -- Olemme tehnyt kristillisen tyˆn, Torasta sovun, vihast' yst‰vyyden Kopeiden p‰‰riemme v‰lill‰. GLOSTER. Siunattu puuha, jalo majesteetti! -- Jos t‰ss‰ ruhtinasten seurass' yksk‰‰n Pahasta luulosta tai panetuksest' On mulle vihamielinen; Jos tiet‰m‰tt‰ni tai raivost' olen Jotakin tehnyt, josta joku t‰ss‰ Minua kaunaa, pyyd‰n h‰nen kanssaan Sopia rauhass', yst‰vyydess‰; Viha on mulle surmaa, sit‰ kammon Ja kaikkein hyv‰in rakkautta kaipaan. -- Teilt' ensin, rouva, tosi rauhaa anon, Jonk' alttiill' aion palveluksen' ostaa; Ja teilt‰, jalo lanko Buckingham, Jos vihaa onkaan v‰lill‰mme ollut; Ja teilt‰kin, lord Rivers, -- teilt‰, Dorset, Jotk' olette mua syytt‰ karsastelleet; Lord Woodville, teilt‰; teilt‰kin, lord Scales; Kaikilta teilt‰, herttuat, kreivit, loordit. En tied‰ yht‰‰n miest‰ Englannissa, Jon kanssa mull' ois senk‰‰n verran riitaa Kuin t‰n‰ yˆn‰ synnytetyn lapsen. Nˆyryydest‰ni kiit‰n Jumalaani. ELISABETH. T‰‰ p‰iv‰ olkoon meille juhlap‰iv‰; Jumala riidoista jo lopun suokoon! Kuningas, herrani, ma rukoilen: Veljemme Clarence armoon ottakaa. GLOSTER. Siks, rouva, teinkˆ teille lemmen tarjon, Ett' ivaks t‰ss‰ paarein n‰hden joudun? Ken hyv‰‰ herttuaa ei kuolleeks tied‰? (Kaikki kauhistuvat.) Ei sovi vainaan ruumist' ilkastella. EDWARD. Ken h‰nt' ei kuolleeks tied‰! Ken sen tiet‰‰? ELISABETH. Hyv‰inen taivas, t‰t‰ mailmaa! BUCKINGHAM. Min‰kˆ kalvas niinkuin muut, lord Dorset? DORSET. Niin kyll‰, loordi; t‰‰ll' ei ainoata, Jonk' ei nyt poskilt' oisi puna poissa. EDWARD. Clarenceko kuollut? Peruutinhan k‰skyn. GLOSTER. Mies parka kuoli ensi k‰skyst‰nne, Perille sen vei siivek‰s Mercurius; Tuo vastak‰skyn tuoja oli rampa, H‰n tuli parahiksi hautajaisiin. Jumala suokoon, ett'ei moniaat, V‰hemm‰n ylev‰t ja taatut, mutta Enemm‰n veriset kuin verelliset, Pahempaa ansaitse kuin Clarence parka, Ja sent‰‰n ep‰luulost' ole vapaat! (Stanley tulee.) STANLEY. Hyvist‰ tˆist‰, herra, pieni armo! EDWARD. Vait, vaiti! Sieluni on huolta t‰ynn‰. STANLEY. En nouse, kunnes herrani mua kuulee. EDWARD. No, sano sitten joutuun, mit‰ pyyd‰t. STANLEY. Rikotun hengen palvelijalleni; H‰n taannoin tappoi er‰‰n renttuherran, Jok' ennen palvellut on Norfolkilla. EDWARD. T‰‰ kieli veljen kuolemanko lausui, Ja nytkˆ orjalle se armon soisi? Ol' aatos, eik‰ murha veljen rikos, Ja sent‰‰n siit‰ katkeran sai surman. Ken h‰nt‰ puolsi? Raivotessani Ken polvistui ja malttumaan mua pyysi? Ken maini veljyytt‰? Ken rakkautta? Ken muisti, ett‰ Clarence parka j‰tti Tuon ylv‰‰n Warwickin ja minuun liittyi? Ken, ett‰, Tewksburyn kun kent‰ll' Oxford Mun voitti, h‰n mun pelasti ja lausui: "El‰ˆs, veljyt, nouse kuninkaaksi"? Ken muisti, ett‰, kent‰ll‰ kun maattiin Vilusta puolikuolleina, h‰n k‰‰ri Mun vaippaansa ja melkein alastonna Antautui itse ˆisen viiman valtaan? Tuon kaiken synnillinen irstas raivo Mun mielest‰ni vei, ja kell‰‰n silloin Ei lempeytt‰ muistuttaa mua siit‰. Mut jospa joku orja, palkkalainen On p‰iss‰‰n tehnyt murhan, ryvett‰en N‰in rakkaan vapahtajan kalliin kuvan, Rukoillaan polvill' oiti armoa; Ja -- v‰‰rin kyll‰ -- antaa mun se t‰ytyy. Mut velje‰ni puoltanut ei yksk‰‰n, En itsek‰‰n, jok' unhotin tuon raukan, Ma kiitt‰m‰tˆn. -- Ylv‰imm‰ll‰ teist‰, Jonk' el‰m‰ss‰ tuli kiitt‰‰ h‰nt‰, Ei puolta sanaa h‰nen el‰m‰kseen. -- Jumala! Varon, ett‰ mulle, teille Ja omaisillemme sen syyst‰ kostat. -- Mua auta, Hastings, makuulle. Ah, Clarence parka! (Kuningas, kuningatar, Hastings, Rivers, Dorset ja Grey menev‰t.) GLOSTER. Sen pikaisuus saa aikaan! -- N‰hk‰‰s, kuinka Kuningattaren syyp‰‰t sukulaiset Clarencen kuolemasta kalpenivat! Sit' aina kuninkaalle hokivatkin; Mut Jumala sen kostaa. Eikˆ menn‰ Nyt kuningasta lohduttamaan, loordit? BUCKINGHAM. Niin kuin vaan suvaitsette, herttua. (Menev‰t.) Toinen kohtaus. Lontoo. Huone hovilinnassa. (Yorkin herttuatar tulee Clarencen pojan ja tytt‰ren kanssa.) POIKA. Sano, mummo hyv‰, onko is‰ kuollut? HERTTUATAR. Ei, lapseni. TYTT÷. Mut miks niin usein itket, rintaas lyˆt Ja huudat: "Clarence, polo poikani?" POIKA. Miks meit‰ katselet ja p‰‰t‰s puistat Ja sanot: "hylj‰tyt te orpo raukat!" Jos hyv‰ is‰ viel‰ eloss' oisi? HERTTUATAR. Mua ymm‰rr‰tte v‰‰rin, lapsukaiset: Kuninkaan sairautt' aihkelen, ja h‰nen M‰ pelk‰‰n kuolevan, enk' is‰nne! Ois hukkatyˆt‰ surra hukkunutta. POIKA. Siis, luulet, mummo, ett‰ h‰n on kuollut. Kuningas, set‰mme, on siihen syyp‰‰; Mut Jumala sen kostaa: sit‰ yksin Rukoilen H‰lt‰ hartain rukouksin. TYTT÷. Ja myˆskin min‰. HERTTUATAR. Vait, lapset, vait! Kuningas pit‰‰ teist‰. Te tyhm‰t, viattomat ette arvaa, Ken syyp‰‰ is‰nne on kuolemaan. POIKA. Tied‰np‰s; hyv‰ Gloster set‰ kertoi; Kuningattaren yllyst' itse keksi Kuningas kanteen h‰net vangitakseen. Ja set‰ itki, kun h‰n t‰m‰n kertoi, Poskelle suuteli ja surkutteli Ja k‰ski h‰neen turvaamaan kuin is‰‰n, Luvaten rakastaa mua niinkuin lastaan. HERTTUATAR. Noin kauniin muodon voiko vilppi ottaa Ja perki paheet hyveen kuoreen peitt‰‰? Mun poikan' on h‰n, se mun h‰pe‰ni, Mut vilppi‰‰n ei minust' imenyt. POIKA. Luuletko, mummo, sed‰n teeskennelleen? HERTTUATAR. Sen luulen, lapsi. POIKA. Mut min' en luule. Kuules; mik‰ melu? (Kuningatar Elisabeth tulee ep‰toivoisena; Rivers ja Dorset h‰nen j‰ljess‰‰n.) ELISABETH. Miks en saa itke‰ ja valitella, Osaani laittaa, itse‰ni piest‰? Teen mustan ep‰toivon kanssa liiton Vihollistani, itse‰ni vastaan. HERTTUATAR. Mut mik‰ kurjan tuskan kohtaus t‰m‰? ELISABETH. Vain traagillisen raivon alkun‰ytˆs: -- Kuningas, poikas, mieheni on kuollut. El‰‰kˆ oksat, kun on juuri poissa? Ja mehun puutteess' eikˆ lehv‰t kuihdu? -- Ken el‰‰ mielii, itkekˆˆn! Ken kuolla, Sen tehkˆˆn joutuun, jotta sielumme Kuninkaan sielun lennoss' enn‰tt‰isi Ja nˆyr‰n alamaisen tavoin seurais Ikuisen levon valtakuntaan h‰nt‰! HERTTUATAR. Suruusi mull' on osaa yht‰ paljon, Kuin oikeutt' ennen jaloon puolisoosi, Min‰kin kunnon miehen surmaa itkin Ja kuviensa katsomisest' elin; Kaks t‰m‰n ylv‰‰n muodon kuvastinta Nyt ilkisurma pirstoiksi on lyˆnyt, Ja mulle lohduks j‰i vaan kiero lasi, Joss' inholl' oman h‰pe‰ni n‰en. Sin' olet leski, mut myˆs ‰iti olet, Ja lohduks sulle lapsesi on j‰‰nyt; Mut kuolo mun vei rinnoiltani miehen, K‰sist‰ heikon kaksi sauvaa riisti, Clarencen, Edwardin. Oi! syyt‰ mulla -- Kun sull' on puolet vaan mun murheistani -- Tukeuttaa parkuuni sun voihkinasi. POIKA. Is‰mme surmaa ette, t‰ti, surrut; Kuink' itkem‰‰n me teit‰ auttaisimme? TYTT÷. Ei meid‰n orpoin h‰t‰‰ surkuteltu; Siis teid‰nk‰‰n ei lesken huolta surra. ELISABETH. Apua voihkinaani min' en pyyd‰, En tyhj‰ min‰ valituksist' ole. Virtailkoot silmihini l‰hteet kaikki, Kuun kostean ett' ohjaamana sitten Maailman upottaisin kyyneltulvaan! Voi miest‰ni, voi kelpo Edwardia! LAPSET. Voi is‰‰mme, voi kelpo Clarencea! HERTTUATAR. Voi Edwardia ja voi Clarencea! ELISABETH. Tukeni Edward oli; h‰n on poissa. LAPSET. Tukemme Clarence oli; h‰n on poissa. HERTTUATAR. Tukeni kumpikin; he ovat poissa. ELISABETH. Moist' onko tappiota leski tehnyt? LAPSET. Moist' onko tappiota orpo tehnyt? HERTTUATAR. Moist' onko tappiota ‰iti tehnyt? Voi! Min‰ ‰iti olen n‰iden tuskain: Mun yhteist' on, mut heid‰n osittaista. H‰n itkee Edwardia, jota min‰i; Min' itken Clarencea, jot' ei h‰n; Nuo lapset Clarencea, jota min‰i; Ja min‰ Edwardia, jot' ei he. -- Te kolme minuun, kolmin kerroin kurjaan, Nyt vuodattakaa kaikki kyyneleenne: Min' olen surujenne imett‰j‰, Ma niit‰ valituksillani ruokin. DORSET. Tyvetk‰‰, ‰iti! Pahoitatte taivaan, Jos sallimuksestaan n‰in nurisette. Sanotaan, ett‰ kiitt‰m‰tˆnt' ompi Hitaalla ynsyydell‰ maksaa velka, Jonk' yst‰vyydest' aulis k‰si antoi; Mut kiitt‰m‰ttˆm‰mp‰‰ j‰ykistell‰ Taivasta vastaan, kun se lainaamansa. Kuninkaallisen velan j‰lleen vaatii. RIVERS. Poikaanne muistakaa kuin hell‰ ‰iti; Tuottakaa nuori prinssi, kruunattakoon H‰n oiti; siit‰ teille lohtu koituu. Surunne kuollut Edward hautaan viekˆˆn, El‰v‰ Edward ilon teille tuokoon. (Gloster, Buckingham, Stanley, Hastings, Ratcliff y.m. tulevat.) GLOSTER. Rohkeutta, sisko! Syyt‰ meill' on kaikin T‰‰n kirkkaan t‰hden sammumista surra, Mut tuskaans' ei voi kenk‰‰n itkull' auttaa. -- Anteeksi, ‰iti; armollinen rouva, En n‰hnyt teit‰. -- Nˆyr‰‰n polvill' anon Nyt siunaustanne. HERTTUATAR. Siunatkoon sua Herra! Syd‰mmes taivuttakoon hurskauteen, Nˆyryyteen, hellyyteen ja hyviin tˆihin! GLOSTER. Aamen? (Syrj‰‰n.) Ja kauan maassa el‰‰ suokoon! Se ‰idin siunauksen on loppuponsi; Kuink' armo rouva nyt sen unehutti? BUCKINGHAM. Kaihoisat prinssit, huolestuneet p‰‰rit, Joit' yhteinen t‰‰ surun taakka painaa, Sovussa rohkaiskaa nyt toisianne. Vaikk' is‰n luona elonteko p‰‰ttyi, Uus alkaa elonteko pojan luona. Tuo paisuneiden syd‰menne murto, Jok' ‰sken sidottiin ja lastoitettiin, On hoidettava, vaalittava tarkoin. Minusta paras pienin saatoin tuoda Ludlow'sta nuori prinssi Lontooseen Kruunattavaksi t‰‰ll‰ kuninkaaksi. RIVERS. Miks pienin saatoin, mylord Buckingham? BUCKINGHAM. Siks, ett‰ suuri joukko repis auki Tuon vasta parannetun ‰k‰haavan; Jok' oisi sit‰ vaarallisempaa, Kun nuor' on valtio ja johtajatta, Ja joka hevonen on omin valloin Ja juosta saapi, minne itse mielii. Niin vaaran pelkokin kuin itse vaara On minun mielest‰ni torjuttava. GLOSTER. Kuningas sopuun liitti meid‰t kaikki; Vakaana, vahvana sen liiton pid‰n. RIVERS. Niin min‰kin; ja niinp‰, luulen, kaikki, Mut kun se viel' on nuori, niin ei hyv‰ Sit' uskaltaa noin rikkumisen vaaraan; Ja niin voi k‰yd‰, jos on saatto suuri. Siis olen jalon Buckinghamin mielt‰, Ett' tulee prinssi noutaa v‰hin joukoin. HASTINGS. Sit' olen mielt‰ min‰kin. GLOSTER. Niin olkoon siis; ja p‰‰tt‰m‰‰n nyt k‰ymme, Kenenk‰ Ludlow'hon on rient‰minen. Te, ‰iti, ja te rouva, suvainnette T‰ss' asiassa antaa lausuntonne. (Kaikki poistuvat, paitsi Buckingham ja Gloster.) BUCKINGHAM. Ken prinssin noutaneekin, Herran t‰hden, Me emme molemmin saa kotiin j‰‰d‰: Matkalla keinon keksin, miten alkaa Sovittu juonemme ja prinssist' eriin Kuningattaren pˆyhk‰ suku saada. GLOSTER. Mun toinen itseni, mun neuvostoni, Oraakkeli ja profeetta! -- Kuin lapsi, Ma seuraan johtoasi, armas lanko. Ludlow'hon siis! Me emme kotiin j‰‰. (Menev‰t.) Kolmas kohtaus. Sama seutu. Katu. (Kaksi porvaria kohtaa toisensa.) 1. PORVARI. Huomenta, naapuri! No, mihin kiire? 2. PORVARI. Sit' itse tuskin tied‰n, totta viekˆˆn. No, tied‰tteh‰n uutisen? 1. PORVARI. Niin, ett' on Kuningas kuollut. 2. PORVARI. Huono uutinen, Niin maarin, niinkin. Harvoin hyv‰‰ kuuluu. Pahoinpa pelk‰‰n, ett' on mailma nurin. (Kolmas porvari tulee.) 3. PORVARI. Huomenta, miehet! 1. PORVARI. Jumal' antakoon! 3. PORVARI. Kuninkaan kuolemako yh‰ totta? 2. PORVARI. On, liian totta; Herra auta meit‰! 3. PORVARI. Siis myrsky tulossa? 1. PORVARI. Ei, poika meit‰ Jumalan armosta on hallitseva. 3. PORVARI. Voi maata, jonka valtias on lapsi! 2. PORVARI. On silloin toki toivo hallinnosta, Kun holho-ajan ensin neuvoskunta, Ja, t‰yteen ik‰‰n tulleena, h‰n itse Siks on ja silloin hallitseva hyvin. 1. PORVARI. Niin oli myˆs, kun kuudes Henrik kruunun Yhdeks‰n-kuisena sai Pariisissa. 3. PORVARI. Kuin? Niinkˆ? Ei; sen tietkˆˆn Jumala! Maa silloin syv‰st' oli valtataidost' Ylenkin kuuluisa; ja kuninkaalla Tukena silloin oli kunnon sed‰t. 1. PORVARI. Niin t‰ll‰i is‰n puolelta ja ‰idin. 3. PORVARI. Josp' is‰n puolelt' olisivat kaikki Tai is‰n puolelt' ei niin yht‰k‰‰n! Kilpailu ensipaikasta se meit‰ K‰y liian liki, jos ei Herra auta. Oi! Gloster herttua on vaarallinen, Kuningattaren suku pˆyhk‰, rˆyhk‰: He hallittavat ois, ei hallitsevat, Jott' entiselleen sairas maa taas toipuis. 1. PORVARI. Pahinta pelk‰‰mme; k‰y kaikki hyvin. 3. PORVARI. Kun pilvi uhkaa, pannaan vaippa ylle; Kun lehti varisee, on talvi l‰sn‰; Ken yˆt' ei odota, kun p‰iv‰ laskee? Ajaton myrsky kallist' aikaa tiet‰‰. Kaikk' ehk‰ hyvin k‰y, jos Luoja sallii, Mut sit' en toivo, sen ei olla v‰‰rtit. 2. PORVARI. Niin, totta, kauhua on mielet t‰ynn‰; Jos ket‰ puhuttelet, kaikki ovat Niin tuskaiset ja synk‰n n‰kˆiset. 3. PORVARI. Niin ennen suurta muutosta on aina: Taivaallisella vaistoll' ihmismieli L‰heist‰ vaaraa varoo, niinkuin n‰emme, Ett' ennen myrskyilmaa meri paisuu. K‰dess‰ kaikk' on Herran. Minne matka? 2. PORVARI. He, meid‰t haastettu on oikeuteen. 3. PORVARI. Niin minutkin; no, tehd‰‰n sitten seuraa. (Menev‰t.) Nelj‰s kohtaus. Lontoo. Huone hovilinnassa. (Yorkin arkkipiispa, nuori Yorkin herttua, kuningatar Elisabeth ja Yorkin herttuatar tulevat.) ARKKIPIISPA. Olivat viime yˆn Northamptonissa, Ja Stony-Stratfordissa ensi yˆn, Ja t‰‰ll‰ huomenna tai toisena. HERTTUATAR. Syd‰mmest‰ni halaan n‰hd‰ prinssin; Lie kasvanutkin viime n‰kem‰st‰. ELISABETH. Ei kaiketikaan; York, mun poikani, Mitassa, kuulen ma, jo h‰net voittaa. YORK. Niin, ‰iti; mutta min‰ sit' en tahtois. HERTTUATAR. Kuin, nuori lanko? Hyv‰ksih‰n kasvu. YORK. N‰et, mummo, set‰ Rivers kerran sanoi, Kun illasteltiin, kasvuss' ett‰ voitin Jo veljeni; "niin", sanoi set‰ Gloster, "On yrtti hento, mutta ruhka rento." Sen j‰lkeen min' en tahdo joutuun kasvaa, Kosk' yrtti viipyy, mutta ruhka rient‰‰. HERTTUATAR. Ei, totta, sopinut se sananparsi H‰nehen, joka sovitti sen sinuun! H‰n oli pienest' alkain kurja raukka, Niin pitk‰‰n, vitkaan kasvoi, ett‰ h‰nen Pit‰isi s‰‰nnˆn mukaan olla hyv‰. ARKKIPIISPA. Ep‰ilem‰tt‰ onkin, rouva hyv‰. HERTTUATAR. Kenties, mut ep‰ill‰ tok' ‰idin suokaa. YORK. Tuon hoksannut jos oisin, totta maarin, Sill' oisin set‰ hyv‰‰ pistellyt Ja viel‰ tuntuvammin kuin h‰n mua. HERTTUATAR. Mitenk‰, pikku York? No, anna kuulla. YORK. H‰n kasvoi, sanotaan, niin joutuun, ett‰ Jo kaksituntisena leip‰‰ j‰rsi; Ma vasta kaksivuotisna sain hampaan. Purevaa pilaa, mummo, eikˆ totta? HERTTUATAR. Mut, hyv‰ York, ken tuota sulle kertoi? YORK. He, mummo, h‰nen imett‰j‰ns‰. HERTTUATAR. Jopa! H‰n kuoli ennen kuin sa synnyit. YORK. En tied‰, ken sen kertoi, jos ei h‰n. ELISABETH. Ovela vesa! Mene, senkin viiso! ARKKIPIISPA. Ei suuttumista lapseen, hyv‰ rouva. ELISABETH. Tyyness‰ kala kutee, (Sanansaattaja tulee.) ARKKIPIISPA. Kas, tuossa sanantuoja. -- Mit‰ uutta? SANANSAATTAJA. Semmoista, jota kertoa on tuska. ELISABETH. Kuink' onpi prinssin? SANANSAATTAJA. Hyvin; h‰n on terve. HERTTUATAR. No, mit‰ tied‰t uutta? SANANSAATTAJA. Lord Grey, lord Rivers ja lord Thomas Vaughan Pomfretiin vankeina on l‰hetetty. HERTTUATAR. Ken vanginnut on heid‰t? SANANSAATTAJA. Ylv‰‰t herttuat Gloster ja Buckingham. ELISABETH. Ja mist‰ syyst‰? SANANSAATTAJA. Kaikk' olen ilmoittanut, mink‰ tied‰n. Ne herrat miks on vangittu ja mist‰, Siit' olen tiet‰m‰tˆn, armo hyv‰. ELISABETH. Mua voi! N‰en huoneeni jo kukistuksen. Nyt tiiker' iskenyt on hentoon hirveen; Tyrannin rˆyhk‰n sorron alle joutuu Viaton, poljeksittu valtaistuin. -- Nyt terve veri, murha, teurastus! N‰en hengess‰ jo, miten kaikki p‰‰ttyy. HERTTUATAR. Kirotut, rauhattomat riidan hetket, Kuin monta teit‰ olenkaan ma n‰hnyt! Hengell‰‰n puolisoni kruunun maksoi; Nakeltiin poikiani sinne, t‰nne; Ilon tai itkun voitto toi tai tappio. Ja valtaan p‰‰sty‰‰n ja kansais-riidan N‰in juurittuaan, voittajat nyt alkoi Sodittaa toistaan, veli velje‰ns‰, Veri vertaan, itse itse‰‰n; -- Oi, hullu Typer‰ vimma, sappes heit‰, tai mun Suo kuolla n‰kem‰st‰ uutta surmaa! ELISABETH. Pois, poikani, pyh‰kkˆˆn paetkaamme. Hyv‰sti, rouva! HERTTUATAR. Varro, mukaan tulen. Siis. Ei teill‰ syyt‰. ARKKIPIISPA (Elisabethille). Menk‰‰, hyv‰ armo; Aarteenne, tavaranne mukaan viek‰‰. Pois t‰ss‰ annan teille sinetin. Niin totta onni mulle hyv‰‰ suokoon, Kuin min‰ teille sek‰ huoneellenne. Pois tulkaa, pyh‰kkˆˆn ma teid‰t saatan. (Menev‰t.) KOLMAS NƒYT÷S. Ensimm‰inen kohtaus. Lontoo. Katu. (Torvet soivat; Walesin prinssi, Gloster, Buckingham, kardinaali Bourchier y.m. tulevat.) BUCKINGHAM. Lontooseen, kammioonne, terve, prinssi! GLOSTER. Niin, terve, lanko, mielikuninkaani! Lie raskas matka teit‰ synkist‰nyt. PRINSSI. Ei, set‰, harmista on matka ollut Tukala, ilke‰ ja kiusoittava: Seti‰ muita vastassani kaipaan. GLOSTER. Niin, prinssi, nuoruutenne puhdas hyve Maailman viekkautt' ei viel‰ tunne: Te muuta ette huomaa ihmisest‰ Kuin ulkokuoren, joka, herra n‰hkˆˆn, Syd‰nt‰ harvoin ilmaisee, jos koskaan. Nuo kaipaamanne sed‰t vaaraks oisi; Makeita sanojaan vaan kuulisitte, Syd‰mmen myrkkyisyytt‰ huomaamatta; Jumala teit‰ varjelkohon heist‰ Ja mokomista valheyst‰vist‰! PRINSSI. Niin, valheyst‰vist‰, mut ei heist‰. GLOSTER. Tervehdyksille tulee Lontoon m‰‰ri. (M‰‰ri seurueineen tulee.) MƒƒRI. Menestys, rauha teid‰n armollenne! PRINSSI. Ma kiit‰n teit‰, kiit‰n kaikkia. -- (M‰‰ri seurueineen poistuu.) Odotin, ett‰ veli York ja ‰iti Jo tiell‰ meit‰ vastass' olisivat! -- Hyi, tuota Hastings-etanaa, kun sanaa Ei laita, tulevatko he vai eikˆ! (Hastings tulee.) BUCKINGHAM. Paraiksi tulee loordi hikip‰iss‰. PRINSSI. Terveeksi, loordi! Eikˆ tule ‰iti? HASTINGS. Jumala tiesi, mut en min‰, syyt‰, Miks ovat ‰itinne ja veljennekin Pyh‰kkˆˆn paennehet; hell‰ prinssi Ois mielell‰‰n mua t‰nne seurannut, Mut ‰iti h‰nt‰ esti kaikin voimin. BUCKINGHAM. Hyi, mik‰ mieletˆn ja tyhm‰ teko! -- Kehoittaa voisitteko, kardinaali, Kuningatarta l‰hett‰m‰‰n oiti Veljens‰, prinssin, luoksi Yorkin herttuan? Jos kielt‰‰ h‰n, niin mukaan menk‰‰, Hastings, Ja poika k‰sist' ‰idin riist‰k‰‰. KARDINAALI. Mylord, jos heikko puhelahjani ƒidilt‰‰n Yorkin herttuan voi voittaa, Tuon h‰net heti; mut jos rukouksist' Ei ‰iti taivu, varjelkoon mua Herra H‰v‰isem‰st‰ pyh‰n turvapaikan Kallista oikeutta! En moista tekis Ma synti‰, en koko Englannista. BUCKINGHAM. Olette liian mahdoton ja jyrkk‰, Liiaksi tunnokas ja vanhoillinen. T‰‰n ajan julkeudella punnittuna Pyhyytt' ei loukkaa h‰neen koskeminen. Pyh‰kˆn turva aina suodaan niille, Jotk' ovat teoillaan sen ansainneet Ja joill' on ymm‰rryst‰ sit‰ pyyt‰‰. Mut prinssi sit' ei ansainnut, ei pyynnyt; Siis minusta sen turvaa h‰ll' ei ole. Jos pois sen viet, mik' ei saa miss‰ olla, Et sill‰ riko vapautt', oikeutta. Ma miesten kirkkoturvast' olen kuullut, Mut lasten kirkkoturvasta -- en koskaan. KARDINAALI. Minusta t‰ll‰ kertaa voiton saatte. -- No, Hastings, tuletteko mukaan? HASTINGS. Kyll‰ PRINSSI. Mut rient‰k‰‰tte joutuun, hyv‰t herrat. -- (Kardinaali ja Hastings menev‰t.) Sanokaa, set‰, veljeni jos tulee, Miss' oleksimme kruunaukseen asti? GLOSTER. Miss' itse, ruhtinaani, suvaitsette. Minusta voisi teid‰n korkeutenne Lev‰ht‰‰ p‰iv‰n, pari Towerissa Ja sitten miss‰ tahdotte ja miss‰ On terveyteen ja mieleen n‰hden paras. PRINSSI. Ei mik‰‰n mua tylki niin kuin Tower. -- Sen linnan rakensi kai Julius Caesar? GLOSTER. H‰n alusti sen, armollinen prinssi, Mut aika ajoin sit' on uudistettu. PRINSSI. Asiakirjaanko se perustuu Vai ajast' aikaan k‰yp‰‰n muistojuttuun? BUCKINGHAM. Asiakirjaan, armollinen prinssi. PRINSSI. Mut mit‰, jos ei siit‰ oiskaan kirjaa; Ij‰ti pit‰is totuuden tok' el‰‰ Ja perintˆn‰ k‰yd‰ ajast' aikaan Maailman viimeisimp‰‰n p‰iv‰‰n asti. GLOSTER (syrj‰‰n). Sanotaan, viisas laps ei el‰ kauan. PRINSSI. He, mit‰, set‰, sanotte? GLOSTER. Ett' el‰‰, kirjattakin, maine kauan. -- (Syrj‰‰n.) N‰in, niinkuin Synti paaston‰ytelm‰ss‰, Ma yksin sanoin lausun kaksi mielt‰. PRINSSI. Se Julius Caesar oli kuulu mies; H‰ll' urhous rikastutti ‰ly‰ Ja ‰ly ikuistutti urhoutta: Ei sit‰ voittajata kuolo voita; H‰n maineess' el‰‰, vaikk' ei el‰m‰ss‰. -- Tietk‰‰p‰ mit‰, lanko Buckingham? BUCKINGHAM. Mit', armollinen prinssi? PRINSSI. Jos vaan el‰‰ Saan mieheksi, niin vanhan oikeutemme Anastan Ranskaan, taikka sotilaana Ma kuolen, niinkuin elin kuninkaana. GLOSTER (syrj‰‰n). Kev‰‰st‰ aikaisesta lyhyt kes‰. (York, Hastings ja kardinaali tulevat.) BUCKINGHAM. Paraiksi ihan tulee Yorkin herttua. PRINSSI. No, Richard York! Kuink' arvo veljyt jaksaa? YORK. Hyvin, majesteetti; se nyt nimenne. PRINSSI. Niin, veli, mulle suruksi ja sulle. Sen nimen omaaja vastik‰‰n kuoli, Ja siit‰ halventui sen suuruus paljon. GLOSTER. Mitenk‰ voitte, jalo lanko York? YORK. Suur' kiitos, set‰ hyv‰. -- Oi, mut kuulkas, Sanoitte: paha ruhka kasvaa joutuun; Mitassa veli prinssi minut voittaa. GLOSTER. Niin tekee. YORK. Senkˆ vuoksi h‰n on paha? GLOSTER. Ei, lanko, sit' en sano. YORK. H‰nen tulee Siis kiitt‰‰ teit‰ enemm‰n kuin minun. GLOSTER. H‰nell‰ minuun k‰skij‰n on valta, Mut teill‰ sukulaisen oikeus. YORK. Tikari tuo siis suokaa mulle, set‰. GLOSTER. Tikari? Mielist' aivan, pikku lanko. PRINSSI. Kerj‰‰tkˆ, veli? YORK. Set‰ hyv‰iselt‰, Jonk' antavan ma tied‰n, mit‰ pyyd‰n; Ja moista joutavaa on helppo antaa. GLOSTER. Paremman lahjan annan langolleni. YORK. Paremman lahjan? Varmaan miekkanne? GLOSTER. No, kyll‰, jos se oisi kyllin kevyt. YORK. Kevyit‰ vaanko ovat antimenne? Kun painavampaa kerj‰‰, niin saa kiellon. GLOSTER. Se liian painava on teid‰n kantaa. YORK. Se kevyt on, vaikk' oiskin painavampi. GLOSTER. Aseeni tahdotten siis, pikku lanko? YORK. Niin tahdon; ja mun kiitokseni tulee Nimeni mukainen. GLOSTER. Min moinen? YORK. Pieni. PRINSSI. York veli aina puheissaan on tˆykk‰; Mut, set‰, kantakaa se k‰rsim‰ll‰. YORK. Mua k‰rsim‰ll‰ kantakaa, h‰n pyyt‰‰. Set‰, h‰n ivaa minua ja teit‰: Kun olen pikkuinen kuin marakatti, Mua voitte muka sel‰ss‰nne kantaa! BUCKINGHAM. Kuin sattuvat on sutkapuheet h‰ll‰! Ivaansa set‰‰ kohtaan lievent‰‰kseen Somasti, siev‰st' itse‰‰n h‰n ilkkuu. Niin nuori ja niin viekas, ihme, kumma! GLOSTER. Suvaitsetteko tulla, ruhtinaani? Me k‰ymme, lanko Buckingham ja min‰, ƒitinne luokse, pyyt‰‰ksemme h‰nt‰ Toweriin teit‰ tervehytt‰m‰‰n. YORK. Kuin? Toweriinko aiotte, mylord? PRINSSI. Protektori sen katsoo t‰rke‰ksi. YORK. Min' en saa rauhan unta Towerissa. GLOSTER. Ja miksi? Mik‰ siell‰ pelj‰tt‰‰? YORK. Oi! Clarence sed‰n vihastunut haamu; H‰n siell‰ murhattiin, niin sanoo mummo. PRINSSI. Seti‰ kuolleita en min‰ pelk‰‰. GLOSTER. Ja totta ette el‰vi‰k‰‰n? PRINSSI. Ei, totta, el‰viss‰ pelk‰‰mist‰. Mut tule, veli; mielin raskahin Heit' aattelen, kun menen Toweriin. (Torventoitaus. Prinssi, York, Hastings, kardinaali ja seurue poistuvat.) BUCKINGHAM. Tuo pikku lˆrpp‰ York, h‰n eikˆ vainen Kavalan ‰idin liene yllytt‰m‰ Noin ilke‰sti teit‰ ilkkumaan? GLOSTER. On varmaan, varmaan. Vaarallinen poika, Eloisa, uljas, n‰pp‰r‰ ja viisas Kiireest‰ kantap‰‰h‰n niinkuin ‰iti! BUCKINGHAM. Jo kyllin siit‰. -- Tule t‰nne, Catesby; Vakaasti vannoit aikehemme t‰ytt‰‰ Ja tarkoin salata, mit' ilmaisemme. Sa tied‰t, mist‰ matkall' oli puhe: -- Mit' arvelet sa? Ehk‰ helpostikin Taipuisi William Hastings meid‰n tuumaan Asettaa t‰m‰ jalo herttua T‰‰n kuulun saaren valtaistuimelle? CATESBY. Niin is‰n t‰hden prinssi‰ h‰n lempii, Ett' ei niin mihin suostu h‰nt‰ vastaan. BUCKINGHAM. Mut' mit‰ luulet Stanleyst'? Eikˆ h‰nk‰‰n? CATESBY. H‰n tekee kaikki niinkuin Hastings tekee. BUCKINGHAM. No, hyv‰, siis vaan t‰m‰: mene Catesby, Varoen tunnustele Hastingsilta, Kuink' ovat h‰lle mieleen meid‰n hankkeet. Toweriin huomiseksi h‰nt‰ pyyd‰ Neuvottelemaan kruunauksesta. Jos huomaat, ett' on meihin taipuvainen, Niin kehotellen kerro kaikki syymme; Jos kylm' on, tyls‰ h‰n kuin j‰‰ ja lyijy, Sin' ole samoin, keskeyt‰ puhe, Ja meille miehen mieli tiedoks anna. Huomenna meill' on eri neuvottelu Ja siell‰ sua suuresti on tarvis. GLOSTER. Tervehdi Hastingsia, sano, ett‰ Vanhoista h‰nen verivainoojistaan Huomenna suonta lyˆd‰‰n Pomfretissa, Ja pyyd‰, ett‰ mistress Shorelle Siit' ilosta h‰n antaa lis‰suukon. BUCKINGHAM. Niin, mene, Catesby; toimi taitavasti. CATESBY. Kyll', arvo herrat, visusti ja tarkkaan. GLOSTER. Sult' ennen makuutako tiedon saamme? CATESBY. Kyll' arvo herra, saatte. GLOSTER. Crossby-placeen; Sa siell‰ tapaat meid‰t molemmat. (Catesby menee.) BUCKINGHAM. Mut' mit' on meid‰n teht‰v‰, jos n‰emme, Ett' ei lord Hastings suostu tuumaamme? GLOSTER. P‰‰ poikki! -- jotakin on p‰‰tett‰v‰: -- Ja kun min' olen kuningas, niin sin‰ Herefordin kreivikunnan saat ja kaiken Kuningas-vainaan irtaan omaisuuden. BUCKINGHAM. Vetoan korkeutenne lupaukseen. GLOSTER. Ja mielisuosilla se t‰ytet‰‰n. Nyt iltaiselle; ja kun se on tehty, Niin valmiiks sulatamme tuumiamme. (Menev‰t.) Toinen kohtaus. Lord Hastingsin talon edustalla. (Sanansaattaja tulee.) SANANSAATTAJA (kolkuttaa ovea). Mylord, mylord! HASTINGS (sis‰lt‰). Ken siell‰? SANANSAATTAJA. Stanleyn viesti. HASTINGS (sis‰lt‰). Mit‰ on kello? SANANSAATTAJA. Nelj‰ lyˆnnilleen. (Hastings tulee.) HASTINGS. Sun herras eikˆ saa h‰n unta ˆisin? SANANSAATTAJA. Niin, silt‰ n‰ytt‰‰, p‰‰tt‰in viestist‰ni. Ensinkin sulkeutuu h‰n suosioonne. HASTINGS. Ja sitten? SANANSAATTAJA. H‰n ilmoittaa, ett' unessa vei karju Kyp‰r‰n h‰nen p‰‰st‰‰n; lis‰ks, ett‰ On kahdet neuvottelut, joissa voidaan Toisessa moista p‰‰tty‰, mik‰ toisess' On katumoiksi teille kummallenkin. Siis kysyy, tahdotteko, korkeutenne, Ratsaille h‰nen kanssaan oiti nousta Ja kiireimmitt‰in rient‰‰ pohjoiseen Pakohon vaaraa, jota ennustaa h‰n. HASTINGS. Palaja herras luo, ja sano, ettei Noit' eri neuvotteluja h‰n pelk‰is: H‰n sek‰ min‰ toisess' istumme, Ja toisess' yst‰v‰ni, kelpo Catesby; Siell' ei voi mit‰‰n tapahtua meille, Jot' en sais heti min‰ tiedokseni. Ajaton, tyhm‰ pelkons' on, niin sano. Mit' uneen tulee, ihmettelen, ett' on Niin houkka h‰n, ett' uskoo moiseen tyhj‰‰n Unien ilveilyyn. Jos ennen kuin H‰tyytt‰‰ karju, sit‰ pakenemme, Niin ajoon sill‰ vaan sit' ‰rsyt‰mme Ja p‰‰lle k‰ym‰‰n vastoin aikomustaan. Palaja, k‰ske herras oiti t‰nne; Menemme sitten kahden Toweriin, Ja n‰hd‰ saa h‰n, ett' on karju s‰isy. SANANSAATTAJA. Sananne, herra, heti h‰lle saatan. (Menee.) (Catesby tulee) CATESBY. Suloista huoment', armollinen loordi! HASTINGS. Huometa, Catesby! Varhain liikkehell‰. Mit' uutta hoippuvasta valtiosta? CATESBY. Niin, totta, maailma on pyˆr‰ll' aivan, Ja luulen, ett'ei pystyss‰ se pysy, Jos ei sen valtaseppelt‰ saa Richard. HASTINGS. Kuin? Valtaseppelt‰? Niin, kruunuako? CATESBY. Niin, hyv‰ loordi. HASTINGS. P‰‰ multa ennen poikki lyˆt‰kˆˆn, Kuin ett‰ moiseen p‰‰h‰n soisin kruunun. Mut luuletko, ett' ahnailee h‰n sit‰. CATESBY. Niin totta kuin ma el‰n; toivoopa Viel' apuannekin sen voittaaksensa, Ja siksi l‰hett‰‰ sen ilotiedon, Ett' t‰n‰‰n surman saavat vainoojanne, Kuningattaren suku, Pomfretissa. HASTINGS. En, totta, tuota sanomata itke, Sill' aina pitiv‰t he vihaa mulle; Mut siit‰ Richardia puoltaisinko Ja tosi perillisen syrj‰ytt‰isin? En kuolemakseni, en jumal'auta! CATESBY. Jumala hurskait' aikeitanne kaitkoon! HASTINGS. Mut tuota min‰ kaiken vuotta nauran, Ett' olen niiden kaatumuksen n‰hnyt, Jotk' ovat parjanneet mua herralleni. Kun nelj‰toist' on p‰iv‰‰ mailleen mennyt, Pois moni t‰‰lt' on p‰‰ssyt arvaamattaan. CATESBY. Mut ruma asia, mylord, on kuolla Noin arvaamatta, valmistumatonna. HASTINGS. Oi, julmaa, julmaa! Mutta niinh‰n k‰vi Greyn, Riversin ja Vaughanin, ja samoin K‰y monen muun, jok' on nyt yht‰ varma Kuin sin‰ sek‰ min‰, jota suosii, Sen tied‰t, Buckingham ja Richard prinssi. CATESBY. Niin, suuren arvon panevat he teihin. (Syrj‰‰n.) Niin, kaakkiin arvon h‰net panisivat. HASTINGS. Sen tied‰n ja sen hyvin ansaitsenkin. (Stanley tulee) Kas niin vaan! Miss‰, mies, on keih‰‰si? Sa pelk‰‰t karjua, eik' asett' ole? STANLEY. Huomenta, loordi! Catesby, huomenta! Pilailkaa vaan; mut, kautta pyh‰n ristin, Noit' eri neuvostoja min‰ kammon. HASTINGS. Mun henken' yht‰ kallis on kuin teid‰n, Mut koskaan el‰m‰ss‰ni, sen vannon, Se kalliimpi kuin nyt ei mulle ollut. N‰in luulisitteko mun riemuilevan, Jos tilaamme en tiet‰is turvatuksi? STANLEY. Lontoosta Pomfretinkin herrat l‰ksi Hyv‰ss‰ turvassa ja riemuellen, Ja syyt‰ pelkoon heill' ei ollutkaan. Mut n‰hk‰‰s, kuinka pian p‰iv‰ mustuu. T‰‰ luihu vihan isku ep‰ilytt‰‰. Jumala suokoon, ett‰ turhaa pelk‰‰n! Toweriin l‰hdet‰‰nkˆ? Aika rient‰‰. HASTINGS. Mukahan tulen. -- Tiet‰k‰‰s, nuo herrat, Joist' ‰sken puhuitte, nyt p‰‰see p‰‰st‰‰n. STANLEY. Sais ennen kunnot miehet pit‰‰ p‰‰ns‰, Kuin monet konnat k‰yd‰ hattu p‰‰ss‰. No, joko menn‰‰n? (Airuen palvelija tulee.) HASTINGS. Edell‰ te menk‰‰, Ma ensin puhuttelen t‰t‰ miest‰. (Stanley ja Catesby menev‰t.) No, mit‰ kuuluu, mies? Kuink' el‰t sin‰? PALVELIJA. Hyv‰sti, kiitos arvo kysyj‰lle. HASTINGS. Nyt, tied‰s, mulla paremmat on p‰iv‰t Kuin viimein t‰‰ll‰ tavatessamme; Toweriin silloin vankina ma kuljin Kuningattaren joukon vehkeilyst‰; Nyt, tied‰s, -- vaan sit' ‰l‰ kelleen kerro --, Nuo vainoojani t‰n‰‰n surman saavat, Ja mull' on p‰iv‰t paremmat kuin koskaan. PALVELIJA. Jumala suokoon niiden kauan kest‰‰! HASTINGS. Suur' kiitos vaan! Kas, tuossa juomarahaa. (Viskaa h‰nelle kukkaronsa.) PALVELIJA. Ma kiit‰n nˆyrimm‰sti. (Menee.) (Pappi tulee.) PAPPI. Kah, mylord! Iloista n‰hd‰ teid‰n armoanne. HASTINGS. Sua kiit‰n syd‰mmest‰ni, sir John. Sinulle viime ripist' olen velkaa, Kun tulet ensi pyh‰n‰, niin maksan. (Buckingham tulee.) BUCKINGHAM. Kamariherrallako pappi luonaan? Tuoll' olis Pomfretissa pappi tarpeen, Mut teid‰n viel' ei tarvis ripityst‰. HASTINGS. Kun t‰m‰n pyh‰n miehen n‰in, niin juuri Noit' ajattelin, joita mainitsitte. Olette Toweriin kai matkalla? BUCKINGHAM. Niin olen, mutta kauan siell' en viivy; Ma l‰hden ennen teid‰n armoanne. HASTINGS. Niin kai; min' aion siell‰ lounastaa. BUCKINGHAM (syrj‰‰n). Ja illastaakin, vaikka sit' et tied‰. No, tuletteko? HASTINGS. Nˆyrin palvelijanne. (Menev‰t.) Kolmas kohtaus. Pomfret. Linnan edusta. (Ratcliff tulee vartijajoukon kanssa, joka vie Riversin, Greyn ja Vaughanin mestattaviksi.) RATCLIFF. Esille tuokaa vangit. RIVERS. Sir Richard Ratcliff, kuule sanani: Sa t‰n‰‰n kuoloon saatat alamaisen Vakavan, uskollisen, kuuliaisen. GREY. Jumala prinssi‰mme kaitkoon teist‰, Kirotut senkin verimadot kaikki! VAUGHAN. Te kerran t‰t‰ viel‰ vaikeroitte! RATCLIFF. Pois joutuun! P‰iv‰nne on p‰‰ttyneet. RIVERS. Oi, Pomfret, Pomfret! Tyrm‰ verinen, Maan yleville tuhon, turman enne! Syntisten muuriesi kehyksess‰ Hakattiin kuoliaaksi toinen Richard, Ja inhaa pes‰‰s yh‰ tahratakses Nyt meid‰nkin juot viatonta verta. GREY. Nyt meit‰ kohtaa Margareetan kirot Siit' ett‰ Hastings, te ja min‰ n‰imme Kuin Richard h‰nen poikans' otti hengen. RIVERS. Hastingsin kirosi h‰n, Buckinghamin kirosi h‰n, Richardin kirosi h‰n; -- muista, Jumala, Se kirous t‰ytt‰‰ heiss‰ niinkuin meiss‰! Mut sisartani lapsinensa s‰‰st‰, Ja tyydy meid‰n uskolliseen vereen, Mi, niinkuin tied‰t, Herra, syytt‰ vuotaa. RATCLIFF. Pois joutuun! Kuolinhetkenne on tullut. RIVERS. Nyt, Grey ja Vaughan, viel‰ syleily: Hyv‰sti, kunnes taivaass' yhdyt‰‰n! (Menev‰t.) Nelj‰s kohtaus. Lontoo. Huone Towerissa. (Buckingham, Stanley, Hastings, Elyn piispa, Catesby, Lovel y.m. istuvat pˆyd‰n ymp‰rill‰; tuolien takana seisoo oikeudenpalvelijoita) HASTINGS. Niin, jalot p‰‰rit, kruunausta varten Olemme kokoon tulleet; Herran nimeen, Sanokaa, milloin on se riemup‰iv‰? BUCKINGHAM. Kuninkaan juhlaan valmist' onko kaikki? STANLEY. On; p‰iv‰n m‰‰r‰‰minen yksin puuttuu. ELY. Minusta sopiva on huomisp‰iv‰. BUCKINGHAM. Ken tuntee protektorin mielen t‰ss‰? Ken on sen jalon prinssin uskotuin? ELY. Te, herttua, h‰net parhain tuntenette. BUCKINGHAM. N‰ˆst‰ tutut ollaan; syd‰nt‰ni Ei tunne niink‰‰n h‰n kuin min‰ teid‰n, Ja min' en h‰nen niink‰‰n kuin te minun. Lord Hastings h‰nen paras suosittunsa. HASTINGS. Suur' kiitos; h‰n mua suosii, sen ma tied‰n Mut h‰nen mielt‰‰n kruunauksesta En ole kysellyt, ei h‰nk‰‰n liioin Armollist' ajatustaan ilmaissut. Mut mainitkaa te aika, arvo loordit, Niin min‰ herttuan puolest' ‰‰nest‰n: H‰n, toivon ma, ei sit‰ paheksune. (Gloster tulee.) ELY. Paraiksi t‰ss‰ tulee prinssi itse. GLOSTER. Huomenta, jalot langokset ja loordit! Min' olen ollut untelo, mut toivon, Ett'ei mun viipym‰ni t‰hden ole T‰rkeit‰ asioita laiminlyˆty. BUCKINGHAM. Jos ette olis viittasanaan tullut, Lord Hastings lausunut ois teid‰n osan, Tarkoitan, teid‰n ‰‰nen kruunauksesta. GLOSTER. Muut ‰lkˆˆt moista rohjetko kuin Hastings; Mun tuntee herttua ja mua suosii. -- N‰in taannoin Holbornissa, mylord Ely, Somia mansikoita puistossanne; Ma pyyd‰n, haettakaa niit‰ mulle. ELY. Kyll', armollinen herra, mielist' aivan. (Menee.) GLOSTER. Sananen teille, lanko Buckingham. (Vie h‰net syrj‰‰n.) Hastingsin mielt‰ urkkinut on Catesby: Se niskuri niin kiivas on, ett' ennen P‰‰ns' antaa h‰n, kuin herrans' antaa lapsen, -- Joks arvollisimmasti poikaa kutsuu, -- Menett‰‰ oikeuttaan maansa kruunuun. BUCKINGHAM. Hetkeksi poistukaatte; min‰ seuraan. (Gloster ja Buckingham poistuvat.) STANLEY. On riemujuhla viel‰ m‰‰r‰‰m‰tt‰, Huomenna liian ‰kkin‰ist‰ oisi; Enk' itsek‰‰n niin kunnoss' ole viel‰, Kuin olisin, jos p‰iv‰ lyk‰tt‰isiin. (Elyn piispa palajaa.) ELY. Miss' ompi armollinen protektori? Min' olen mansikat jo toimittanut. HASTINGS. Iloinen, laupias on t‰n‰‰n prinssi. Mieless‰ h‰ll' on jotain mielehist‰, Kun meit‰ tervehtii niin hilpe‰sti. Ei toista kristikunnassa, ken voisi V‰hemmin peitt‰‰ rakkautta ja vihaa; Syd‰mmen oiti ilmaisevat kasvot. STANLEY. Mit' erityist‰ syd‰nt' ilmaisevaa N‰ette t‰n‰‰n h‰nen kasvoissaan? HASTINGS. Sen, ettei meist‰ ket‰k‰‰n h‰n vihaa; Se muuten n‰kyis h‰nen katseestaan. (Gloster ja Buckingham palajavat.) GLOSTER. Sanokaa, mik‰ rangaistus on sille, Ken saatanallisella noituudella Ja pirun vehkeill' etsii henke‰ni Ja ruumiin hornan-taioillansa rikkoo? HASTINGS. Mun rakkauteni teit‰ kohtaan k‰skee Mun t‰ss‰ prinssiseurass' ensimm‰isn‰ Julistaa syylliselle tuomion: Ken olkoonkin, h‰n ansainnut on surman. GLOSTER. Siis omin silmin nyt sen tuhot n‰hk‰‰: Lumottu n‰in, kas, olen; k‰tenikin On, n‰et, kuihtunut kuin kuiva rˆnsy; Edwardin vaimo h‰n, se ilki noita, Ja k‰tyrins‰ Shore, tuo rietas portto, He n‰in mun rienanneet on taioillansa. HASTINGS. Jos tuon he ovat tehneet, jalo herttua, -- GLOSTER. Jos! Sin‰ hoimija sen h‰ijyn porton, Sanotko: jos? -- Sin' olet kavaltaja: -- P‰‰ poikki tuolta! Santta Paavali, En ennen ruokaile kuin saan sen p‰‰n! -- Lovel ja Catesby, toimeen k‰sky pankaa! Ken yst‰v‰ni on, mua seuratkoon. (Gloster ja Buckingham menev‰t, heid‰n j‰ljess‰‰n neuvoskuntaa.) HASTINGS. Voi Englantia! Mua ei hiukkaakaan, Hupelo, t‰m‰n oisin v‰ltt‰‰ voinut. N‰k' unta Stanley, ett‰ karju h‰lt‰ Kyp‰r‰n riisti; min‰ tuota ilkuin, Pakoa halveksien. Kolme kertaa Kompastui t‰n‰‰n mieliratsuni Ja pilttoutui, Towerin kun n‰ki, Ik‰‰nkuin t‰t‰ teurashuonett' inhois. Nyt ‰skeist' olis pappia mun tarvis. Oi, kadun, mit‰ riemuellen kerroin Ma airuelle, ett‰ Pomfretissa Mun vainoojani t‰n‰‰n veriin sortuu. Ja ett‰ suosiss' olen, turvass' itse. Oi, Margareeta, raskaat kirouksesi Nyt kohtaa Hastings raukan kurjaa p‰‰t‰! CATESBY. Pois joutuun! Prinssi tahtoo ruokaella; Ripitys lyhyt! P‰‰t‰nne h‰n himoo. HASTINGS. Oi, hetkellist' on armo kuolevaisen Ja sent‰‰n mielemp‰‰ kuin taivaan armo. Ken sinun sulokatsees ilmavirvaan Perustaa toivonsa, sen henki hoippuu Kuin juopunehen laivan mastossa, Jonk' uhkaa pieni noikkauskin syˆst‰ Syvyyden turmaa tuottavaiseen kuiluun. CATESBY. Pois joutuun, joutuun! Turhaa voivotella. HASTINGS. Verinen Richard! -- Maani poloinen! Ennustan sulle kamalinta aikaa, Mit' ik‰‰n inhass' ij‰ss‰ on n‰hty. Nyt ota p‰‰ni, vie se Glosterille, Tuleepa surma pian ilkkujille. (Menev‰t.) Viides kohtaus. Towerin muurien sis‰puolella. (Gloster ja Buckingham tulevat, ruostunut sota-asu yll‰ ja kovin rumann‰kˆisin‰ muodoltaan.) GLOSTER. Vavista voitko, lanko, kasvos muuttaa, Ja kesken sanaa tukehuttaa henkes, Ja alkaa taas ja taaskin keskeytt‰‰, Kuin vimmainen ja hullu kauhust' oisit? BUCKINGHAM. Oi, kelpo murhen‰yttelij‰n lailla Puhelen, sivulle ja taakse vilkun, Vapisen, s‰ps‰hd‰n, jos korsi liikkuu, Ja luulevaista matkin; kauhun katse Ja pakkohymy tarjona on mulla, Ja kumpikin ne virassaan on alttiit Jok' aika suosimaan mun juoniani. Mut' onko Catesby mennyt? GLOSTER. On, on; ja kas, h‰n tuossa tuopi m‰‰rin. (M‰‰ri ja Catesby tulevat.) BUCKINGHAM. Lord m‰‰ri, -- GLOSTER. T‰hytk‰‰ nostosiltaa! BUCKINGHAM. Mit‰? Rumpu! GLOSTER. Sa, Catesby, silm‰‰ valleja! BUCKINGHAM. Lord m‰‰ri, Me haetimme teid‰t, -- GLOSTER. Varuill' ole Ja pid‰ puoltas: vainoojia tulee. BUCKINGHAM. Meit' auta Jumala ja syyttˆmyys! (Lovel ja Ratcliff tuovat Hastingsin p‰‰n.) GLOSTER. Ei h‰t‰‰! Yst‰vi‰: Ratcliff, Lovel. LOVEL. T‰ss' on sen ilkikavaltajan p‰‰, Sen luihun, tekohurskaan Hastingsin. GLOSTER. Tuost' itkuun hellyn, niin ma h‰nt‰ lemmin. Oi! luulin, ett'ei kristitty‰ luomaa Niin suoraa, vilpitˆnt‰ ollut toista; H‰n oli kirja, johon sieluni Salaiset miettehens‰ piirsi kaikki; Vikansa niin h‰n hyveen kiiltoon peitti, Ett' ottamatta lukuun julki-syyt‰‰n, Tarkoitan suhdettansa Shoren vaimoon, Ei moitteen tahra h‰neen pystynyt. BUCKINGHAM. Niin, niin, h‰n oli liehakoivin luikki, Kavalin mies, mik' el‰nyt on koskaan. Oi, voisittenko aatella tai luulla -- Jos t‰t‰ kertomaan ei ihme meit‰ Ois pelastanut -- ett‰ neuvostossa Tuo luihu pettur' aikeess' oli t‰n‰‰n Mun murhata ja hyv‰n Glosterinkin? MƒƒRI. Kuin? Eih‰n toki! GLOSTER. Mit‰! Luulettenko, Ett' oomme turkkeja tai pakanoita Ja vastoin selv‰‰ lakia niin ruttoon Tuon konnan kuolemata joudutimme, Jos meit' ei ‰‰rimm‰inen pakkotila, Englannin rauha sek‰ oma turva Ois v‰kisinkin t‰h‰n vaatineet? MƒƒRI. Onneksi teille! Ansaitsikin kuolla. Te, armot, teitte sill‰ kelpo tyˆn Varoitukseksi muille pettureille. BUCKINGHAM. Siit' alkain h‰nest‰ en hyv‰‰ luullut, Kuin tuohon kehnoon rouva Shoreen ryhtyi; Olikin tuuma j‰tt‰‰ surma siksi, Ett' ehtisitte te, mylord, sen n‰hd‰; Mut yst‰v‰imme kiireellinen into Meit' enn‰tti ja teki tyhj‰ks aikeen: Ol' aikomus, ett' itse kuulisitte Nulona kavaltajan tunnustavan Petoksen laadun sek‰ tarkoituksen, Jott' olisitte voineet kertoa Sen porvaristolle, jok' ehk‰ v‰‰rin Selitt‰‰ tyˆn ja miehen surmaa itkee. MƒƒRI. Sananne, herttua, on mulle yht‰ Kuin omat n‰kem‰ni, kuulemani; Ja takaan teille, armolliset prinssit, Ett' uskollisen porvariston kuullen Selit‰n t‰ss‰ oikein menetellyn. GLOSTER. Siks' teid‰t kutsutimmekin, mylord, Ett' ilkimysten moitteet v‰ltt‰isimme. BUCKINGHAM. Mut vastoin aikomaa kun viiv‰styitte, Niin todistakaa vaan, min kuulitte. Ja hyv‰sti nyt j‰‰k‰‰, hyv‰ m‰‰ri. (M‰‰ri menee.) GLOSTER. J‰less‰ mene, lanko Buckingham. Guildhalliin m‰‰ri suoraa p‰‰t‰ rient‰‰; Sun siell‰ tulee, milloin aikaan sopii, Edwardin lapset n‰ytt‰‰ ‰p‰riksi; Sano, ett' Edward tappoi kansalaisen, Kun t‰m‰ v‰itti, ett‰ poikans' oli Periv‰ kruunun, tarkoittaen sill‰ Taloaan, jonka kilvess' oli kruunu. Kuvaile h‰nen irstast' el‰m‰‰ns‰ Ja petomaista vaihdon haluaan, Jok' etsii piiat, tytt‰ret ja vaimot, Mist' irstas silm‰ vaan ja hauras mieli Himolleen hillitˆnn‰ saaliin lˆysi. L‰hemm‰ siirr‰ minut, jos on tarvis; Sano: tuota kyll‰ym‰tˆnt' Edwardia Kun kantoi ‰itini, niin silloin York, Is‰ni ylv‰, Ranskan sodass' oli; Ja, tarkoin aikaa laskettuaan, keksi, Ett' ei se lapsi h‰nen lapsens' ollut; Sen n‰ki h‰nen kasvoistaankin, joiss' ei Tuon jalon herttuan piirrett‰k‰‰n ollut. Mut varovasti, kaukaa siihen koske: El‰‰h‰n viel‰, tied‰t, ‰itini. BUCKINGHAM. Mylord, ei h‰t‰‰; juttuilla ma taidan, Kuin kultainen se palkka, josta kiist‰n, Ois mulle tuleva; hyv‰sti j‰‰k‰‰. GLOSTER. Jos onnistaa, vie heid‰t Baynard-castleen; Mun siell‰ tapaat oppineiden piispain Ja pyh‰in is‰in ymp‰rˆim‰n‰. BUCKINGHAM. Ma l‰hden; kolmen taikka nelj‰n aikaan Te saatte Guildhallista uutta kuulla. (Buckingham menee.) GLOSTER. Shaw tohtorille sin‰, Lovel, rienn‰, -- Ja sin‰ (Catesbylle) veli Penkerille; -- sano, Ett' tunnin p‰‰st‰ Baynard-castless' ovat. (Lovel ja Catesby menev‰t.) Nyt itse menen salaa toimittamaan Pois n‰kyvist‰ Clarence-veljen pennut, Ja kielt‰m‰‰n, ett' yht‰k‰‰n ei p‰‰t‰ Saa p‰‰st‰‰ nuorten prinssein pakinoille. (Menee.) Kuudes kohtaus. Sama seutu. Katu. (Kirjuri tulee.) KIRJURI. T‰ss' syyte kelpo Hastingsia vastaan On puhtaaks kirjoitettuna, ja t‰n‰‰n Paavalin kirkossa se kuulutetaan. Ja n‰hk‰‰s, mik‰ hieno t‰ss' on juoni: T‰t' yksitoista tiimaa kopioitsin, -- Catesbylta sain sen eilen iltamyˆh‰‰n; On alustelmaan mennyt sama aika; Ja nelj‰ tiimaa sitten Hastings eli Vapaana, puhtaana ja moitteetonna. Ihana maailma! -- Ken on niin tyls‰, Ett' ilmijuonta t‰ss' ei n‰e? Ja kuka Niin rohkea, ett' ilmoittaa sen tohtii? Paha on aika, kaikki turmiolla, Kun moinen rikos t‰ytyy peitoss' olla. (Menee.) Seitsem‰s kohtaus. Seutu sama. Baynard-castlen linnan piha. (Gloster tulee toisesta ovesta, Buckingham toisesta.) GLOSTER. No, mit‰! Mit‰ sanoo porvaristo? BUCKINGHAM. Nimess‰ pyh‰n ‰idin! porvaristo On vait, ei sano mit‰‰n. GLOSTER. Mainithan Edwardin lasten ‰p‰ryyden? BUCKINGHAM. Mainin, Ja naimaliiton lady Lucyn kanssa, Ja naimat Ranskass' edusmiehen kautta, Ja himojensa hillittˆm‰n kiiman, Ja Cityn naisten v‰kivaltaamisen, Ja julmuutensa joutavista syist‰, Ja h‰nen oman ‰p‰ryytens‰, Kuink' is‰n Ranskass' ollessa h‰n siittiin, Ja n‰kˆns‰kin, jok' ei is‰‰n ollut. Ja siit‰ teid‰n n‰kˆˆnne ma johduin, Kuink' ilmi is‰nne te olette Niin mielen jalouteen kuin muotoon n‰hden; Voittonne kaikki Skotlannissa kerroin, Sotakurinne ja rauhantoimenne, Hyveenne, hyvyytenne, nˆyryytenne; En lˆyh‰st' ajanut, en unhottanut V‰hint‰k‰‰‰n, mik' auttais hankettamme. Puheeni lopulla ma sitten k‰skin Jokaisen maataan rakastavan huutaa: "Jumala varjelkohon Richardia, Englannin kuningasta!" GLOSTER. Huusivatko? BUCKINGHAM. Ei, Jumal'auta! Hiiskaust' en kuullut; Kuin myk‰t kuvat, hengettˆm‰t patsaat, Toisiinsa tuijottivat kalmakkaina. Toruen heit‰, kysyin m‰‰rilt‰, Mit' ‰‰nettyys t‰‰ itsep‰inen tiet‰‰; H‰n vastas, ettei kansa kuulemaan Muit' ollut tottunut kuin puhemiest‰‰n. Nyt h‰nen t‰ytyi toistaa lausumani: -- "Niin herttua arvelee, niin herttua sanoo"; Mut mit‰‰n vakuudeks ei itse lis‰‰. Kun puhe p‰‰ttyi, jotkut meid‰n miehet Ovella heiluttivat hattujansa Ja joku kymmenkunta ‰‰nt‰ huusi: "Kuningas Richard kauan el‰kˆˆn!" Hyv‰ksi t‰t‰ k‰ytt‰en nyt lausuin: "Suur' kiitos, yst‰v‰t ja kansalaiset! ƒly‰, rakkautta Richardiin T‰‰ ylt'yleinen ilohuuto ilmaa." Ja siihen taukosin ja menin pois. GLOSTER. Ne myk‰t pˆlkyt! ƒ‰nt‰ eikˆ heiss‰? No, miss' on m‰‰ri virkaveljineen? BUCKINGHAM. H‰n tulee kohta; teeskennelk‰‰ tuskaa, Pakolla puheillenne p‰‰st‰k‰‰, Rukouskirja k‰dess' asettukaa Parisen kirkonmiehen v‰liin; siit‰ Saan aiheen pyh‰‰n saarnaan; hevill' ‰lk‰‰ Pyyntˆˆmme suostuko; kuin tytˆt tehk‰‰: Ev‰tk‰‰, mutta ottakaa. GLOSTER. No, hyv‰. Jos sin‰ heid‰n puolestaan niin puhut, Kuin min‰ itse puolestani ep‰‰n, Niin varmaan kaikki toivon mukaan k‰y. BUCKINGHAM. Pois alttaanille! M‰‰ri kolkuttaa. (Gloster menee.) (M‰‰ri, raatimiehi‰ ja porvareita tulee.) Terve, mylord; t‰ss' odotella saan ma; Puheilleen ei n‰y herttua p‰‰st‰v‰n. -- (Catesby tulee linnasta) No, Catesby, mit‰ herras sanoo pyyntˆˆn? CATESBY. H‰n pyyt‰‰ teit‰, hyv‰, rakas loordi, Huomena tulemaan tai toisena. H‰n tuolla kahden hurskaan is‰n kanssa Taivaisiin mietteisiin on vaipuneena Ja mink‰‰n maallisen ei toimen salli Nyt pyh‰‰ hartauttaan h‰irit‰. BUCKINGHAM. Palaja, hyv‰ Catesby, sano, ett‰ Min‰ ja m‰‰ri sek‰ raatimiehet Asiass' ylen t‰rke‰ss‰, joka Ei koske v‰hemp‰‰ kuin yhteishyv‰‰, Tulimme tiedustamaan herttuan mielt‰. CATESBY. Sen heti h‰lle ilmoitan. (Menee.) BUCKINGHAM. Mylord, Se prinssi se ei ole mik‰‰n Edward, H‰n hyllyvill‰ patjoilla ei loiju, Vaan maassa polvillansa rukouksissa; H‰n porttoparin kanss' ei hurjastele, Vaan tutkii kahden hurskaan papin kanssa; Ei makaa, ruumisparkaa herkutellen, Vaan valvoo, sieluhyv‰‰ ravitakseen. Oi, onnellinen Englanti, jos ottais Noin hurskas prinssi sit‰ hallitakseen! Varonpa vaan, ett'ei h‰n suostu siihen. MƒƒRI. Jumala suokoon, ettei vaan h‰n kiell‰. BUCKINGHAM. Varonpa, ett‰ kielt‰‰. Tuoss' on Catesby. (Catesby palajaa.) No, Catesby, mit‰ sanoo herttua? CATESBY. H‰n ihmettelee, miksi t‰nne koonneet Olette moisen joukon porvareita, Varottamatta h‰nt‰ ennakolta; H‰n pelk‰‰, ett' on pahat teill‰ aikeet. BUCKINGHAM. Mua surettaa, ett' arvo lanko luulee Pahoiksi aikeitani; Jumal'auta, Meill' yst‰v‰llisin on tarkoitus; Palaja, h‰nen armolleen se kerro. -- (Catesby menee.) Kun pyh‰t, hartaat miehet rukousnauhaans' On tarttuneet, he sit' ei hevin p‰‰st‰; Niin ihanaa on hurskas mietiskely. (Gloster ilmestyy alttaanille kahden piispan keskell‰; Catesby palajaa.) MƒƒRI. Kah, prinssi, kaksi piispaa rinnallansa! BUCKINGHAM. Kaks hyveen pylv‰st' est‰m‰ss‰, ett'ei Turhuuteen kristillinen prinssi lankee. Kas, rukouskirja k‰dess‰ on h‰ll‰, Koristus, josta tuntee pyh‰n miehen. -- Ylev‰ Plantagenet, kuulu prinssi, Kallista suopa korvas rukouksiimme Ja anna anteeks, ett‰ keskeytimme Sun hurskaan, kristillisen hartautesi. GLOSTER. Mylord, ei t‰ss‰ estelyit‰ tarvis; Mun tulee teilt‰ pyyt‰‰ anteeksi, Kun innostuin niin palvelemaan Herraa, Ett' aivan laiminlˆin ma yst‰v‰ni. Se sikseen; mik‰ tahtonne, mylord? BUCKINGHAM. Se, mik‰, toivon ma, on taivaan Herran Ja kaikkein t‰m‰n hallittoman saaren Hyvien asukasten tahto. GLOSTER. Pelk‰‰np', Ett' olen jonkun virheen tehnyt, joka Pahalta paistaa porvariston silm‰‰n, Ja josta nyt saan nuhtelua kuulla. BUCKINGHAM. Niin olettekin; suvaitkaatte toki Nyt pyynnˆst‰mme korjata se virhe. GLOSTER. En turhaan el‰ kristityss‰ maassa. BUCKINGHAM. Siis, tiet‰k‰‰, se virheenne on, ett‰ Ylimm‰n majesteetin istuimen, Es'isienne valtikan ja vallan, Sukunne oikeuden, onnen lahjan, Kuninkaallisen kunnianne perut J‰t‰tte inhan hyˆti‰isen valtaan, Kun hell‰in aatostenne uinaillessa -- Joit' etu maan nyt her‰tt‰m‰‰n vaatii -- T‰‰ ylv‰s saari j‰seni‰‰n vaill' on, H‰pe‰n naarmuissa sen kasvot aivan, Sen ruhtinainen runko t‰ynn‰ halpaa Panenta-oksaa, milt'ei liettyneen‰ Pime‰n, syv‰n unheen mutakuiluun. T‰t' auttaaksemme, hartaast' anomme, Ett' armollinen prinssi, vaivaksenne Kuninkaan toimen maassa ottaisitte, Ei protektorina, ei sijaisena, Ei vieraan omaisuuden hoitajana, Vaan veren, synnyn, suvun oikeudella Omaksenne ja ikiperinnˆksi. Siks t‰ss‰, porvaristoon liittyneen‰, Joss' alamaisin rakkaus on teihin, Ja heid‰n kiihke‰st‰ vaateestaan Teen teille t‰m‰n oikeutetun pyynnˆn. GLOSTER. Vait ollen poistuisinko, vaiko teit‰ Kovasti moittisin, -- en tied‰ kumpaa Mun vaatis s‰‰tyni ja teid‰n arvo. Jos en ma vastaa, voitte luulla, ett‰ Vait'olollansa vallanhimo taipuu Kultaiseen kuninkuuden ikeesen, Jonk' alle tahdotte mun saattaa, houkot. Jos taasen teit‰ moitin pyynnˆst‰nne, Jot' uskollinen rakkautenne hˆyst‰‰, Niin, toisaalt', yst‰vi‰ni ma loukkaan. Siis puhumalla v‰ltt‰‰kseni toista Ja puheessani toista karttaakseni, Ma vastaan teille p‰‰tt‰v‰sti n‰in: Hyvyydest‰nne kiit‰n, mutta halpa Mun arvoni niin suurta tointa kammoo. Vaikk' oisivatkin kaikki esteet poissa Ja tieni tasainen ja kruunu mulle Lain mukaan tuleva ja perimyksen, Niin suuri toki henkeni on kˆyhyys, Niin valtavat, niin monet puutteheni, Ett' ennen min‰ suuruuttani piilen, Venosen lailla, jok' ei tyrsk‰‰ kest‰, Kuin joudun oman suuruuteni piiloon Ja kunniani huuruun tukehdun. Mut, kiitos Jumalan, ei mua tarvis, Ja tarvis vaikka ois, en auttaa voisi. Kuningaspuusta meill' on hedelm‰, Jok', aikain vier‰ht‰iss‰ kypsyneen‰, Hyvinkin t‰ytt‰‰ majesteetin paikan Ja meit‰ hallinnollaan onnistuttaa. Mit' aiotte te mulle, h‰nen on, Sen teltamoisen, perintˆ ja oikeus, Ja sit' en, Jumal'auta, h‰lt‰ riist‰. BUCKINGHAM. Olette tunnokas, mylord, sen n‰‰mme, Mut syyt on teill‰ joutavat ja turhat, Jos kaikki kohdat tarkoin tutkitaan. Sanotte: Edward veljenne on poika; Niin on, mut Edwardin ei puolisosta, H‰n ensin Lady Lucyn kihloiss' oli, -- Siit' ‰itinne on todistajana, -- Ja sitten Bonan kihlasi h‰n, Ranskan Kuninkaan k‰lyn, edusmiehen kautta; N‰‰ tyˆnsi syrj‰‰n kˆyh‰ anoja, Monien lasten surunsyˆm‰ ‰iti, Sulonsa menett‰nyt, kurja leski, Jok' aivan kukkeutensa iltapuolla Sai pauloihinsa h‰nen silm‰ns' irstaan Ja arvon kukkuloilta h‰net vietti Likaiseen tyˆhˆn, halpaan kaksoisnaimaan. T‰st' ep‰liitosta se Edward syntyi, Joll' armosta on prinssin arvonimi. Puhua voisin viel‰ katkerammin, Mut kunnioitus el‰vi‰ kohtaan Mun kielt‰n' armotellen hillitsee. Siis oikeutenne nimess' ottakaa T‰‰ tarjoomamme arvopaikka vastaan, Jos ette maan ja meid‰n onnen t‰hden, Niin nostaaksenne jalon sukupuunne T‰‰n kieron ajan turmeluksesta Taas tosiluontaiseen ja suoraan suuntaan. MƒƒRI. Niin, jalo herra, porvaristo pyyt‰‰. BUCKINGHAM. Rakkauden tarjoust' ‰lk‰‰ hylj‰tkˆ. CATESBY. Se ilo heille tehk‰‰: rukous kuulkaa. GLOSTER. Oi, miksi mulle t‰m‰ huolten taakka? Ei arvot, majesteetit sovi mulle. Ma pyyd‰n, ‰lk‰‰ pahaksenne panko: En voi, en tahdo teille mieliks olla. BUCKINGHAM. Jos rakkauden innost' estelette, Arastain lasta, tuota veljenpoikaa, -- Sill' onhan tuttu syd‰mmenne hellyys Ja vaimokas ja herkk‰ s‰‰linne, Jot' aina osoititte suvullenne Ja kaiken-s‰‰tyisille poikkeuksetta, -- Niin tiet‰k‰‰: jos suostutte tai ette, Nepaanne kuninkaaks ei tule koskaan; Valaistuimelle istutamme toisen Sukunne herjaksi ja turmioksi; On p‰‰tˆs t‰m‰; j‰‰k‰‰ hyv‰sti. -- Pois, porvarit; jo riitt‰‰ rukoilu. (Buckingham ja porvarit poistuvat.) CATESBY. Palauttakaa heid‰t, prinssi hyv‰; Rukoukseen suostukaa; jos kielt‰ytte, Niin koko maa saa siit‰ k‰rsi‰. GLOSTER. Maailman huolet mulle tyrkyt‰tte. No, kutsu heid‰t: min' en kivest' ole, vaan herkk‰ yst‰vyyden pyynnˆlle, (Catesby menee.) Vaikk' onkin tunto sek‰ sielu vastaan. -- (Buckingham seuralaisineen palajaa.) Buckingham lanko, -- vakaat, viisaat miehet, -- Kosk' onnen selk‰h‰ni s‰lyt‰tte, Jos tahdon taikka en sen taakan ottaa, Niin t‰ytynee se k‰rsim‰ll‰ kantaa. Mut seuraus jos t‰st‰ toimestanne On ruma parjaus tai herja moite, Niin uuras pakotuksenne se puhtaaks Saa liasta ja tahrasta mun pest‰; Jumala tiet‰‰, osittain myˆs tekin, Ett' olen t‰h‰n tuiki haluton. MƒƒRI. Jumala siunatkoon teit', armo hyv‰! Sen n‰emme ja sen sanomme. GLOSTER. Ja silloin Sanotte totuuden. BUCKINGHAM. Siis nimell‰nne Nyt teit‰ tervehdin: -- el‰kˆˆn Richard, Englannin arvo kuningas! KAIKKI. Aamen. BUCKINGHAM. Huomenna mielittenkˆ ottaa kruunun? GLOSTER. Jos te niin mielitte; on tahto teid‰n. BUCKINGHAM. Tulemme huomenna siis pateillenne; Ja nyt vaan iloiset j‰‰hyv‰iset. GLOSTER (piispoille). Nyt pyh‰‰n toimeen taasen ryhtyk‰‰mme. -- Hyv‰sti, lanko; -- hyv‰st', yst‰v‰t! (Menev‰t.) NELJƒS NƒYT÷S. Ensimm‰inen kohtaus. Towerin edustalla. (Toiselta puolen tulevat kuningatar Elisabeth, Yorkin herttuatar ja markiisi Dorset; toiselta Anna, Glosterin herttuatar, taluttaen k‰dest‰ Margareeta Plantageneti‰, Clarencen nuorta tyt‰rt‰.) HERTTUATAR. Ken? Plantagenet, poikaniko tyt‰r, Taluttamana mummo Glosterin? Ja, toden totta, Toweriin on matka Sulasta rakkaudesta nuoreen prinssiin. -- Terveeksi, tyt‰r! ANNA. Iloist' onnenp‰iv‰‰ Jumala suokoon teid‰n armoillenne! ELISABETH. Sinulle samaa, sisko; minne matka? ANNA. Ei Toweria edemm‰, ja, luulen, Samassa hurskaass' aikeessa kuin tekin, Tervehtim‰h‰n pikku prinssej‰. ELISABETH. Sua kiit‰n, sisko; yhten‰ nyt sis‰‰n. (Brakenbury tulee.) Paraiksi tulee t‰ss‰ linnan herra. -- Anteeksi, herra: teid‰n luvallanne, Kuin voivat York, mun poikani, ja prinssi? BRAKENBURY. Hyvinp‰, rouva; mutta, suokaa anteeks, En tohdi teit‰ p‰‰st‰‰ heid‰n luokseen: Kuningas kovin on sen kielt‰nyt. ELISABETH. Kuningas? Kuka? BRAKENBURY. Herra protektori. ELISABETH. Jumala moisest' auta kuninkaasta! H‰n mun ja heid‰n rakkautensa v‰liin Paneeko sulun? ƒiti olen min‰; Ken est‰‰ mua lapsieni luota? HERTTUATAR. Min' olen iso‰iti; sis‰‰n p‰‰st‰. ANNA. Min' olen t‰tipuoli, lemmen puolest' ƒidinkin veroinen. Mua ‰l‰ est‰; Ma vastaan rikoksestasi ja otan Omalla uhallani virkas sulta. BRAKENBURY. Ei, rouva, niin en virkaani ma heit‰: Mua vala velvoittaa; siis anteeks suokaa. (Menee.) (Stanley tulee.) STANLEY. Hetkist‰ myˆh‰isemmin, herttuatar, Teit' oisin tervehtinyt kahden kauniin Kuningattaren ‰idiksi. -- (Annalle.) Te, rouva, Westminsteriin mua joutuun seuratkaa, Richardin puolisona kruunattavaks. ELISABETH. Kureeni auki, ett‰ hengen tilaa Saa ahdistettu syd‰n, muuten pyˆrryn Ma t‰h‰n surmasanaan. ANNA. Kiusan sana! Vihattu viesti! DORSET. Hyv‰ll' olkaa mielin. -- Kuink', armollinen ‰iti, voitte? ELISABETH. Dorset, Mua ‰l‰ puhuttele; joutuun pois! Tuho ja surma kantap‰ill‰s v‰ijyy; Emosi nimi turmioks on lasten. Jos el‰‰ tahdot, mene merten taa, Richmondin luokse, helvetti‰ pakoon. Oi! v‰lt‰, v‰lt‰ t‰t‰ murhan majaa, Niin ett'et lis‰‰ vainajien m‰‰r‰‰ Ja min‰ Margareetan kiroon kuole Lesken‰, lapsetonna, kruunutonna. STANLEY. T‰‰ neuvonne on t‰ysin viisas, rouva. -- Eduksi hetket kiirein k‰ytt‰k‰‰; Mukaanne laitan kirjeen pojalleni: H‰n teit‰ auttaa, teill' on vastassanne; ƒlytˆn viipy tyrm‰‰n teid‰t saattaa. HERTTUATAR. Tuhoova surkeuden hirmumyrsky! Kirottu kohtuni, sa surman vuode! Maailmaan sin‰ haudoit basiliskin, Jonk' uupumaton katse viepi hengen. STANLEY. Pois tulkaa, rouva; kiire mull' on toimi. ANNA. Ma tulen, mutta vastenmielisesti. -- Suo, Jumalani, ett‰ kultavirve, Jok' otsahani pannaan, tulipunaist' Olisi rautaa, joka aivot polttaa! Mua voideltakoon kuolettavin myrkyin, Ett' ehdin kuolla ennen kuin soi huuto: "El‰kˆˆn kuningatar!" ELISABETH. Sielu parka, En onneasi karsaa; mulle mieliks ƒl' itsellesi tuskaa toivo. ANNA. Enkˆ? Kun, viedess‰ni Henrikki‰ hautaan, H‰n tuli, joka nyt on puolisoni, K‰siss‰ viel‰ veri, joka juoksi Tuost' enkelist‰, ensi miehest‰ni, Ja tuosta pyhimyksest‰, jot' itkin; Oi! Richardin kun silmiin silloin katsoin. Niin toivoin n‰in: kirottu sin‰, joka Minusta nuoresta teit vanhan lesken! Jos nait, niin suru vuotees saartakoon, Ja vaimos olkoon -- jos on ken niin hupsu -- El‰m‰s kautta kurjempi, kuin miksi Teit minut puolisoni surman kautta! Mut kiroust' en toistaa ehtinyt, Kun ‰kisti naissyd‰meni oli Tuon mesikielen julkipauloiss' aivan Ja oman kiroukseni alainen, Jok' on mua siit‰ saakka valvottanut; Tuon miehen vuoteess' unen kultakastett' En koskaan tuntiakaan nauttinut, Kun havahduin jo ilkeist' unelmistaan. Lis‰ksi h‰n mua vihaa Warwickin, Is‰ni, t‰hden, ja mun pian surmaa. ELISABETH. Hyv‰sti, syd‰n parka! Sua s‰‰lin. ANNA. Ja mun on yht‰ paljon teit‰ surku. DORSET. Hyv‰sti, joka tuskall' arvoon nouset! ANNA. Hyv‰sti, raukka, joka arvos heit‰t! HERTTUATAR. (Dorsetille) Richmondin luo k‰y sin‰: onnen huomaan! (Annalle) Glosterin luokse sin‰: Herran turviin! (Elisabethille) ja turvapaikkaas sin‰: rauha sulle! Hautaani min‰, jossa lepoon p‰‰sen. Kahdeksankymment' elin vuotta, oi, Ja hetken ilo viikon tuskat toi! ELISABETH. Seis! Katse viel‰ taakse Toweriin. Sa, vanha louhe, lapsuisia s‰‰li, Jotk' ilkeys kytki muuriesi sis‰‰n! Sa, kova kehto hentoisille noille! Kolea, kˆntistynyt imett‰j‰, Ja j‰ykk‰ leikki veikko ruhtinaille! Oi, vaali heit‰, sit‰, houkka, anon; Kiville teille j‰‰hyv‰iset sanon. (Menev‰t.) Toinen kohtaus. Valtasali hovilinnassa. (Torventoitauksia. Richard, kruunu p‰‰ss‰, Buckingham, Catesby, hovipoika y.m. tulee.) RICHARD. Pois kaikki syrj‰‰n! -- Lanko Buckingham, -- BUCKINGHAM. Kuninkaallinen majesteetti! RICHARD. K‰tesi! (Richard nousee valtaistuimelle.) Apusi ja neuvos kautta N‰in ylˆs Richard kuningas on noussut: -- Mut kest‰‰kˆ se p‰iv‰n vaan, t‰‰ loisto, Vai kauemmin, ja iloako tuo se? BUCKINGHAM. Viel' el‰‰ se ja ij‰t el‰kˆˆn! RICHARD. Ah, Buckingham! Nyt olen koitinkivi, Ja koitan, puhdastako olet kultaa. -- Nuor' Edward el‰‰. -- Arvaa, mit‰ tahdon. BUCKINGHAM. Sanokaa, rakas prinssi. RICHARD. Sen ma sanon: Kuningas olla tahdon, Buckingham. BUCKINGHAM. Se olette jo, armollisin herra. RICHARD. Haa! Kuningasko olen? Niinp‰ olen; Mut Edward el‰‰. BUCKINGHAM. Totta, jalo prinssi. RICHARD. Oi, mik‰ kirvelt‰v‰ johtop‰‰tˆs, Ett' Edward el‰‰! -- "Totta, jalo prinssi!" -- Noin laimea et ennen ollut, lanko. -- Lausunko? -- ƒp‰rille tahdon surman, Ja tahdon, ett‰ t‰ytet‰‰n se oiti. Nyt mit‰ sanot? Joutuun, lyhyesti! BUCKINGHAM. Tahtonne tehk‰‰, armollinen herra. RICHARD. Haa! J‰‰t‰ olet, lempesi jo hyytyy. No, sano, heid‰n surmaansako suostut? BUCKINGHAM. Oi, hengenaikaa suokaa, pieni loma, Ett' asiaa saan tarkoin ajatella. Koht' annan teid‰n armollenne vastuun. (Menee.) CATESBY (syrj‰‰n). Kuningas vihoissaan on: puree huultaan. RICHARD (astuu alas valtaistuimelta). Visap‰‰t narrit, mielettˆm‰t pojat Ne mun on miehi‰ni; noist' en huoli, Jotk' urkkivat mua tutkivaisin silmin. Yl‰v‰ Buckingham k‰y juonikkaaksi. Hoi, poika! HOVIPOIKA. Herra kuningas! RICHARD. Tied‰tkˆ miest‰, jota kullan kiilto Vois salamurhan tekoon houkutella? HOVIPOIKA. Ma tunnen nurkuvaisen herrasmiehen, Jonk' ylpeyteen ei vastaa kˆyhyytens‰; Ei kymmenkunta puhujaa voi sit‰, Min kulta voi; se h‰nen saa jos mihin. RICHARD. Nimens‰ mik‰? HOVIPOIKA. Nimens‰ on Tyrrel. RICHARD. Ma tunnen miehen; k‰ske h‰net t‰nne. -- (Hovipoika menee.) Tuo mietteli‰s, viekas Buckingham Ajuni uskotuks ei en‰‰ kelpaa. N‰in kauan kestikˆ h‰n v‰sym‰tt‰ Ja heng‰ht‰‰ nyt tahtoo? -- Hyv‰, hyv‰! -- (Stanley tulee.) No, mit‰ nyt, lord Stanley? Mit‰ uutta? STANLEY. Kuningas armollisin, tiet‰k‰‰: Markiisi Dorset niille maille, kuulin, On paennut, miss' oleksii nyt Richmond. RICHARD. K‰y t‰nne, Catesby. Levittele huuto, Ett' Anna, vaimoni, on pahoin sairas: Ma laitan niin, ett' alallaan h‰n pysyy. Ja etsi kˆyh‰ aatelinen, jolle Clarencen tytt‰ren voin heti naittaa; -- On poika typer‰, en h‰nt‰ pelk‰‰. -- Mit' uneksit? -- Levit‰, ett‰ sairas On Anna, kuningatar, kuolemallaan; No, joutuun! Poistaa t‰ytyy kaikki toiveet, Joist' olla voisi vaaraa, jos ne kasvaa. -- (Catesby menee.) Mun t‰ytyy veljentytt‰reni naida, Kuninkuuteni t‰p‰r‰ll' on muuten. -- Ma veljet murhaan, sitten siskon nain! Peli‰ rohkeaa! Mut veren tie On moinen: toinen synti toiseen vie. T‰‰ silm‰ s‰‰lin kyyneleit' ei tunne. -- (Hovipoika palajaa Tyrrellin seurassa.) Nimesi Tyrrel? TYRRELL. James Tyrrel, nˆyrin palvelijanne. RICHARD. Oletko oikein? TYRRELL. Koitelkaa mua, armo. RICHARD. Tohditko tappaa yhden yst‰v‰ni? TYRRELL. Miks ei; mutt' ennen kaksi vihamiest‰. RICHARD. Niin oikein: kaksi perivihollista Kaks unen viej‰‰, rauhan h‰irij‰‰; Mist' annan sinulle nyt tekemist‰, Noist' ‰p‰rist‰, n‰et, Towerissa. TYRRELL. Jos vaan saan vapaan p‰‰sˆn heid‰n luokseen Niin pelostanne teid‰t oiti p‰‰st‰n. RICHARD. S‰velt‰ somaa soitat. T‰nne, Tyrrel: Kas, t‰ss‰ merkki, -- nouse, korva t‰nne: (Kuiskaa h‰nen korvaansa.) Ei muuta mit‰‰n; -- sano: "se on tehty", Niin suosioni saat ja arvoon nouset. TYRRELL. Sen heti toimitan. (Menee.) (Buckingham palajaa.) BUCKINGHAM. Tuot' olen seikkaa miettinyt, mylord, Jot' ‰sken tiedustitte. RICHARD. Se saa j‰‰d‰. Richmondin luo on Dorset paennut. BUCKINGHAM. Niin olen kuullut kuninkaani. RICHARD. Stanley, H‰n poikapuolenne on, -- huomatkaa. BUCKINGHAM. Mylord, nyt pyyd‰n lupaamanne lahjan. Jot' arvonne ja kunnianne takaa, Herefordin kreivikunnan sek‰ kaiken Minulle lupaamanne irtaimiston. RICHARD. Varokaa vaimoanne, Stanley: kirjeet K‰y Richmondille teid‰n vastuullanne. BUCKINGHAM. Mik' armollisin vastuu pyyntˆˆni? RICHARD. Nyt muistan -- ennustihan Henrik kuudes. Ett' tulis Richmondista kuningas, Kun viel‰ piskuinen h‰n oli poika. Kuningas! -- ehk‰ -- BUCKINGHAM. Mylord, -- RICHARD. Mut miks ei ennustaja silloin Sanonut mulle, l‰sn‰olevalle, Ett' olin min‰ h‰net surmaava. BUCKINGHAM. Mylord, tuo lupaamanne kreivikunta, -- RICHARD. Richmond! -- Kun Exeteriss' olin taannoin, Niin nˆyr‰ m‰‰ri n‰ytti mulle linnaa; Sen nimi -- Rougemont -- mua h‰tk‰hdytti: Irlannin baardi kerran taikoi, ett‰ Richmondin n‰kem‰st' en kauan el‰is. BUCKINGHAM. Mylord, -- RICHARD. Niin; mit' on kello? BUCKINGHAM. Rohkenen Muistuttaa teit‰ lupauksestanne. RICHARD. Mut mit' on kello? BUCKINGHAM. Kuusi lyˆnnilleen. RICHARD. No, lyˆkˆˆn ensin. BUCKINGHAM. Miksi lyˆkˆˆn ensin? RICHARD. Siks, ett‰ sin‰, niinkuin kellonkieli Mun mietteit‰ni vongunnallas h‰irit; En ole t‰n‰‰n antimielell‰. BUCKINGHAM. Sanokaa toki, saanko vaiko en. RICHARD. Mua h‰irit; nyt en sill‰ mielell' ole. (Kuningas Richard seurueineen poistuu.) BUCKINGHAM. Vai niin! Ivalla maksaa hartaan tyˆni! Ma siksi teinkˆ h‰net kuninkaaksi! Hastingsin muistan; Brecknockiin nyt vaan, Kun viel‰ mull' on p‰‰ni paikoillaan. (Menee.) Kolmas kohtaus. Paikka sama. (Tyrrel tulee) TYRRELL. Tyˆ verinen ja hirve‰ on tehty, Ilett‰vin ja kauhistavin murha, Mik' Englannin on syyksi koskaan tullut. Dighton ja Forrest, jotka ostin t‰h‰n Kamalaan tappotyˆhˆn, vaikka ovat P‰‰konnia ja verikoiria, sulivat s‰‰list‰ ja hellyydest‰, Kuin lapset itkein murhen‰ytelm‰lle. "Noin", sanoi Dighton, "makasivat piskut" -- "Noin", sanoi Forrest, "vyˆtt‰in toisiansa Puhtailla alabaster-k‰tˆsill‰‰n, Ja huulet, niinkuin nelj‰ ruusukukkaa Yhdell‰ varrella, ne toinen toistaan Kes‰isess' upeudessaan suutelivat. Rukouskirja oli pieluksella: Tuo", sanoi Forrest, "oli muuttaa mielen; Mut paholainen" -- siihen p‰‰tti konna. Ja Dighton jatkoi n‰in: "Me tukautimme T‰ydellisimm‰n taitotyˆn, min luonto On luomisp‰iv‰st' alkain aikaan saanut." Niin tunnonvaivoiss' olivat, ett'eiv‰t Puhua voineet; silloin heid‰t j‰tin Ja tiedon tuon nyt verikuninkaalle. (Kuningas Richard tulee.) H‰n tuossa tulee. -- Terve, majesteetti! RICHARD. No, onneako uutisesi tuovat? TYRRELL. Jos se, ett' teko k‰sketty on tehty, On onnea, niin onnellinen olkaa, Se tehty on. RICHARD. N‰it heid‰t kuolleina? TYRRELL. N‰in, herra. RICHARD. Myˆskin haudattuina, mit‰? TYRRELL. Towerin kappalainen heid‰t hautas, Mut mihin, sit' en, toden totta, tied‰. RICHARD. Tykˆni tule illallisen j‰lkeen Ja kerro mulle heid‰n kuolemansa. Sill' aikaa mieti, mit‰ palkaks soisit, Niin toiveittesi perij‰ksi teen sun. Hyv‰sti siksi. TYRRELL. Nˆyr‰t j‰‰hyv‰iset. (Menee.) RICHARD. Clarencen pojan olen kytkyyn pannut, Ja tytˆn halpaan s‰‰tyyn naittanut; Aapramin helmass' Edwardin on pojat, Ja Anna j‰tt‰nyt on maailman. Kun tied‰n, ett‰ Richmond silm‰ns' iskee Elisabethiin, veljentytt‰reeni, Ja sit‰ tiet‰ kuninkuuteen pyrkii, Niin uljaasti nyt itse kosin h‰nt‰. (Catesby tulee.) CATESBY. Kuningas, -- RICHARD. Hyv‰‰kˆ vai pahaa tied‰t, Kun noin vaan suoraan sis‰‰n rynt‰‰t? CATESBY. Pahaa: Richmondin luo on Morton paennut, Ja Walesin uljaat miehet Buckingham Vie taisteluun, ja joukkons' yh‰ kasvaa. RICHARD. Pelottavammat Ely on ja Richmond, Kuin Buckinghamin haalitut on joukot. Sen tied‰n, ett‰ arka mietiskely On hidas orja vitkan viivytyksen, Jot' ohjaa kerjuun rampa raakunkulku. Nyt nosta siipes, joutu tulisin, Sa airut kuninkaan ja Merkurin! V‰ke‰ kokoon! Nyt vaan kysyn s‰il‰‰; Kun uhkaa petturit, niin miekka h‰il‰‰. (Menev‰t.) Nelj‰s kohtaus. Hovilinnan edusta. (Kuningatar Margareeta tulee.) MARGAREETA. Nyt heid‰n onnens' alkaa olla kyps‰ Ja karistua surman m‰t‰‰n suuhun. N‰ill' olen mailla salaa v‰ijynyt Tuhoa n‰hd‰kseni vainoojaini. Kamalat alkajaiset n‰in; ja nyt Pois Ranskaan l‰hden toivoss', ett‰ jatko On yht‰ synkk‰, surkea ja musta. Pois kurja Margareeta! Joku tulee. (Kuningatar Elisabeth ja Yorkin herttuatar tulevat.) ELISABETH. Oi, prinssi raukat! hennot pisku piltit! Suloiset ummut, viel' ei puhjenneetkaan! Viel' ilmassa jos sielusenne lent‰‰, Ij‰iseen tuomioonsa kiintym‰tt‰, Liidelk‰‰ vaiheillani liihosiivin Ja kuulkaa ‰iti-raukan valitusta. MARGAREETA (syrj‰‰n.) Liidelk‰‰ vaiheillaan ja sanokaa: Niin vaatii koston rankaiseva haamu, Ett' ikiyˆksi muuttuu nuori aamu. ELISABETH. Niin kurjuus vei mult' ‰‰nen, ett‰ kieli, Parusta uupunut, on vait ja mykk‰. -- Edward Plantagenet, miks olet kuollut? MARGAREETA (syrj‰‰n). Plantagenet Plantagenetin vaati, Edwardin Edwardista kuolo kaati. ELISABETH. Miks, Jumala, noin hennot vuonat hylk‰‰t Ja suden suuhun viskaat? Milloin ennen Moisilta tˆilt‰ silm‰s ummistit? MARGAREETA (syrj‰‰n). Kun poikani ja pyh‰ Henrik kuoli. HERTTUATAR. Sokea n‰kˆ, kuollut el‰m‰, Manalan haamu el‰vitten mailla, Sa tuskan kisakentt‰, mailman herja, El‰m‰n anastama haudan oikeus, Sa pitk‰in p‰iv‰in lyhyt muistikirja, Lepuuta levottuuttas Englannin Lain turvaamassa maassa, jota n‰in Juovuttaa laittomasti syytˆn veri! (Istuutuu.) ELISABETH. Jos luilleni niin valeen haudan soisit, Kuin kolkon tarjoot istuimen, niin t‰ss' en Lepuuttais niit‰, t‰h‰n hautaisin ne. Ah, kell' on syyt‰ surra, jos ei meill‰? (Istuutuu h‰nen viereens‰.) MARGAREETA (astuu esiin). Jos vanhalla on surull' arvo suurin, Niin mun on surullani i‰n etuus, Ylinn‰ sen siis suokaa valitella. Ja jos voi suru siet‰‰ toisen seuraa, (Istuutuu heid‰n viereens‰.) Omaanne verratkaa mun suruihini. Mull' oli Edward, vaan sen Richard tappoi; Mull' oli Henrik, senkin Richard tappoi; Sull' oli Edward, vaan sen Richard tappoi; Sull' oli Richard, senkin Richard tappoi. HERTTUATAR. Mull' oli Richard myˆs, sen sin‰ tapoit; Ja Rutland myˆs, ja senkin surmaa autoit. MARGAREETA. Sull' oli Clarence myˆs, sen Richard tappoi. Sun kohdustas se manan koira kˆmpi, Jok' ajaa meid‰t hengilt‰: tuo hurtta, Jok' ennenkuin se silm‰t sai, sai hampaat, Mill' uuhta raataa ja sen verta nuolla, Jumalan tˆiden h‰ijy pilloja, Maailman valtatyranni, jonk' alaa On kurjain raukkain itkettyneet silm‰t, Se sinun kohtus onkalosta p‰‰si Ajamaan meit‰ hamaan hautaan asti. Vakava oikeuden Jumala, Sua kiit‰n, ett‰ t‰m‰ verihurtta Emonsa kohdun hedelm‰‰ nyt raataa Ja h‰net tuntemaan saa muiden tuskaa. HERTTUATAR. Tuskaani, vaimo Henrikin, ‰l' ilku: Sun tuskaas itkin min‰, Herra tietkˆˆn. MARGAREETA. Anteeksi suo: mun kostoa on n‰lk‰ Ja kyll‰lt' ahmin nyt sen n‰kemist‰. Sun Edwardis on kuollut, joka tappoi Mun Edwardini; toinen Edwardisi Myˆs kuollut minun Edwardini kostoks; York oli korvaus vaan, kun n‰m‰ kaksi Mun suurta hukkaani ei vastanneet. On kuollut sulta Clarence, joka surmas Mun Edwardini; synkk‰‰n hautaan syˆsty T‰‰n raivon n‰ytelm‰n on n‰kij‰tkin, Himokas Hastings, Rivers, Vaughan, Grey. Richard vaan el‰‰, manan musta airut, Jonk' ammatti on ostaa sieluja Ja manaan laittaa; kohta, kohta h‰nkin Saa surkean ja surkuttoman lopun: Maa ammottaapi ja horna hehkuu Ja rym‰t ulvoo ja pyh‰t palvoo, Ett' ‰kki‰ h‰n temmattaisiin t‰‰lt‰. -- El‰m‰st' irti h‰net sano, Herra, Ett' el‰iss‰ni sanoa ma saisin: Se koira kuoli! ELISABETH. Ennustitpa, ett‰ Apuas viel‰ kaipaan kiroomaan Mujuista tuota kyss‰‰, rupikonnaa. MARGAREETA. Ja valekuningattareks sun sanoin, Ett' olit vallastani kurja varjo, Mun olentoni pelkk‰ j‰lkikuva, Valeohjelma vaan julmaan n‰ytelm‰‰n, Vivuttu ylˆs, syˆst‰v‰ksi maahan, Emo, jok' ivakseen sai kauniit pojat, Unelma entuudestas, kirjolippu Jokaisen vaara-iskun maaliks pantu, Vaan korkeuden kare, kupla, kyltti, Vaan suotta-kuningatar n‰ytt‰mˆll‰. Miss' on nyt miehesi? Ja veljes miss‰? Kaks poikaas miss‰? Miss‰ ilon p‰iv‰s? Ken nˆyr‰sti nyt polvistuu ja sanoo: Jumala varjelkoon kuningatarta? Miss' imarat ja pokkuroivat p‰‰rit? Miss' ymp‰rilles tunkeilevat joukot? Oi, muista t‰‰, ja nykyisyytt‰s katso: Nyt onnen puoliso on one leski; Iloinen ‰iti lapseton nyt raukka; Kerj‰‰j‰ nyt, jolt' ‰sken kerj‰iltiin; Kuningatar nyt huolihuntu orja; Mun ilkkujani nyt mun ilkkumani; Nyt kaikkein pelko yht‰ pelk‰‰v‰ Ja kaikkivoipa nyt ei mit‰‰n voipa. N‰in oikeuden on pyˆr‰htynyt pyˆr‰ Ja j‰tt‰nyt sun saaliiks ajan kouriin. Sull' on vaan muisto siit‰, mit‰ olit Jott' enemmin sua vaivais se, mik' olet. Sa multa paikan veit ja etkˆ sill‰ Myˆs vienyt suruistani m‰‰r‰osaa? Puolt' iest‰ni ylv‰ niskas kantaa; Nyt p‰‰ni v‰syneen sen alta ved‰n Ja taakan j‰t‰n sulle kokonaan. Hyv‰sti, Yorkin vaimo! Ranskan maalla Englannin tuskat vaihtuu ilohon; Hyv‰sti, ruhtinatar onneton! ELISABETH. Oi, viivy, kiron oppinut, ja neuvo Mua vihamiehi‰ni kiroomaan! MARGAREETA. ÷it' ‰l‰ nuku, paastoele p‰iv‰t; El‰v‰n tuskiin vertaa kuolleen onni; Suloista sulommiksi lapses kuvaa, Ja surmaajansa rumaa rumemmaksi; Katosi kanssa inhos kasvaa vaan; Sit' aattele, niin opit kiroomaan. ELISABETH. S‰ sanani voit tyls‰t teroittaa. MARGAREETA. Ne tuskas kyll‰ ter‰viksi saa. (Margareeta menee.) HERTTUATAR. Miks onnirikoll' on niin runsaat sanat? ELISABETH. Ilmaiset myk‰n tuskan apurit, Perij‰t v‰lhˆt perittˆm‰n riemun, Kurjuuden l‰‰hˆtt‰v‰t ilmituojat! Suo niille tilaa; jos ne muut' ei auta, Saa edes syd‰n helpon niiden kautta. HERTTUATAR. Siis kielt‰s ‰l‰ s‰‰st‰; seuraa mua, Niin katkeroiden sanojemme katkuun Mun inhan poikani me tukautamme. Mi kauniit poikas sulta tukautti. (Torven toitaus kuuluu.) (Kuningas Richard tulee marssien seurueineen.) RICHARD. Ken kulussani mua pid‰tt‰‰? HERTTUATAR. H‰n, jonk' ois tullut sua pid‰tt‰‰, Kuristamalla kohtuuns' onnettomaan, Murhista noista tekemist‰s, konna. ELISABETH. Tuon otsan kultakruunullako peit‰t, Johonka poltettavaks oikeus vaatis Sen prinssin veren, jonka kruunu oli, Ja poikaini ja veljieni hurmeet? Miss' on mun lapseni? sa konna, sano. HERTTUATAR. Sa rupikonna, miss' on veljes Clarence Ja Ned Plantagenet, sen pikku poika? ELISABETH. Ja miss‰ uljas Rivers, Vaughan, Grey? HERTTUATAR. Ja miss‰ kunnon Hastings? RICHARD. Soi, torvi, p‰rr‰‰, rumpu, jotta taivas Ei kuulisi, kun Herran voideltua Herjaavat juoru‰mm‰t! Torvet soimaan! -- (Torvien toitausta ja rumpujen p‰rin‰‰.) Puhukaa maltilla ja kauniisti, Tai annan sodan r‰misev‰n r‰ik‰n N‰in tukeuttaa teid‰n kirkunanne. HERTTUATAR. Mun poikaniko sin‰ olet? RICHARD. Olen; Luojalle, is‰lle ja teille kiitos. HERTTUATAR. Maltilla siis mua maltitonta kuule. RICHARD. Minuss' on hiukka teid‰n luonnettanne: Se moitteen ‰‰nt' ei sied‰, rouvaseni. HERTTUATAR. Oi, suo mun haastaa! RICHARD. Kyll‰; olen kuuro. HERTTUATAR. Ma puhun lempe‰‰ ja hell‰‰ kielt‰. RICHARD. Ja lyhytt', ‰iti hyv‰, mull' on kiire. HERTTUATAR. Vai kiire? Min‰ sua, Herra tietkˆˆn, Kivulla, hengentuskall' odottelin. RICHARD. Ja enkˆ teille vihdoin hoivaa tuonut? HERTTUATAR. Et, kautta pyh‰n ristin! Maalle tullen Sa heti maan teit helvetiksi mullen. Sun syntys oli inha kohdun tuska; Lapsuutes juonikas ja itsep‰inen; Kamala, raju, hurja kouluaikas; Nuoruutes rietas, hillitˆn ja raivo, Miehuutes korska, viekas, verinen, Maireempi vaan, ja tyyni vihassaan. Nimitt‰‰ voitko yhden ilonhetken, Jonk' on sun seuras armahtanut mulle. RICHARD. Kyll' yhden, jolloin armo rouva l‰ksi Pois seurastani muiden murkinoille. N‰in v‰h‰n jos saan teilt‰ armoa, Mun suokaa menn‰, ett'en teit‰ loukkais. -- Hoi, rumpu soimaan! HERTTUATAR. Pyyd‰n, mua kuule. RICHARD. Puhutte liian katkeraan. HERTTUATAR. Vaan sana; En vasta en‰‰ sua puhuttele. RICHARD. No, hyv‰! HERTTUATAR. Jos sin' et taivaan kostost' ennen kuole, Kuin t‰st‰ sodast' ehdit voittajana. Niin min‰ vanhuuteen ja tuskaan lannun Enk' en‰‰ koskaan kasvojasi n‰e. Siis t‰ss‰ raskain ota ‰idin kirous! Se taiston p‰iv‰n‰ sua enemm‰n Kuin koko rauta-asus painakoon! Sua vastaan rukouksin taistelen ma, Ja Edwardinkin lasten hennot sielut Kuiskaavat vihamiehiis innostusta Ja onnen lupaavat ja voiton heille. Verinen olit sin‰, veriin nukut; H‰pe‰ss' elit, h‰pe‰‰n sa hukut. (Menee.) ELISABETH. Syyt' enemm‰n on kiroomiseen mulla, Mut voimaa v‰hemm‰n; vaan aamen sanon. (On menem‰isill‰‰n.) RICHARD. Ei, j‰‰k‰‰, rouva, mull' on puhumista. ELISABETH. Ei kuninkaallist' en‰‰ poikaa mulla Sun murhatakses; -- tytt‰reni, Richard, He rukoella saavat luostarissa, Eik' itkustella valtaistuimilla; Siis ‰l‰ pyyd‰ heid‰n henke‰‰n. RICHARD. Teill' yksi tyt‰r on: Elisabeth, Sive‰, kaunis, ylev‰ ja hurskas. ELISABETH. Ja siksi surman saa? Suo h‰nen el‰‰; Ma sulot h‰lt‰ sotken, tavat tahraan, Aviorikoks itse‰ni herjaan, H‰pe‰n hunnun h‰nen p‰‰lleen heit‰n: Jos sill‰ v‰ltt‰‰ surman verisen. H‰nt' Edwardin en lapseks sano, en. RICHARD. H‰nt' ‰l‰ soimaa: h‰n on prinsessa. ELISABETH. Sen kiell‰n, s‰‰st‰‰kseni hengen h‰lle. RICHARD. Syntyns‰ yksin hengen h‰lle turvaa. ELISABETH. Se turva h‰nen veljilleen toi surman. RICHARD. He nurjan t‰hden alla syntyiv‰t. ELISABETH. Ei, nurjat yst‰v‰t heilt' otti hengen. RICHARD. Ei kohtalon voi tuomiota k‰‰nt‰‰. ELISABETH. Ei, kohtalon jos k‰‰ntym‰tˆn m‰‰r‰‰. Nuo piltit kauniimman ois kuolon saaneet. Jos sulle kauniimp' oisi elo suotu. RICHARD. Min‰kˆ orvot orpanani tapoin? ELISABETH. Niin, orvot orpanasi; heilt‰ orvoit Vapauden, vallan, ilon, heimon, hengen. Ken syd‰mmet nuo hennot l‰vistik‰‰n, Sun p‰‰si ohjaton se ohjas iskun. Oli tyls‰ varmaan murhaveitsi, kunnes Sun kovan syd‰mmesi hiomana Se karitsaini sisuksissa riehui. Jos hurja tuska totunnast' ei talttuis, Niin poikiani nimilt‰ en ehtis Ma huutaa korviis, ennen kuin sun silmiis Jo ankkuroisi kynteni, ja min‰ Noin hirve‰ss‰ surman poukamassa, Kuin haaksi, purjeitta ja taklingitta, Sun riuttarintahasi murskaantuisin. RICHARD. Niin totta hankkeeni kuin onnistukoot Ja t‰m‰n verisodan vaaratoimet, Niin totta hyv‰‰ enemm‰n suon teille, Kuin mit‰ pahaa olen teille tehnyt. ELISABETH. Mit‰p‰ hyv‰‰ taivaan kasvot k‰tkee, Jonk' ilmisaanti hyv‰ks olis mulle? RICHARD. Lapsenne voivat nousta, arvo rouva. ELISABETH. P‰‰n menoksiko mestauslavalle? RICHARD. Ei, onnen korkeuteen ja valta-arvoon, Ylimp‰‰n maisen loiston kunniaan. ELISABETH. Hyv‰ile tuolla tuskaani ja sano, Mink' arvon, kunnian ja onnen tilaan Sa yhdenk‰‰n voit lapsistani saattaa? RICHARD. Mit' omaa mull' on, itseni ja kaikki Er‰‰lle lapsellesi lahjoitan, Vihaisen sielus Letheen hukuta Siis kaikki muistot niist‰ v‰‰ryyksist‰, Joit' arvelet sa minun tehneen sulle. ELISABETH. Lyhemmin, muuten hyvyytesi tarjo Voi kest‰‰ kauemmin kuin itse hyvyys. RICHARD. Syd‰mmest‰ni tyt‰rt‰si lemmin. ELISABETH. Sen ‰itins‰kin syd‰mmiss‰‰n uskoo. RICHARD. Mit' uskoo? ELISABETH. Ett' tyt‰rt‰ni syd‰mmiss‰s lemmit, Kuin velji‰‰nkin syd‰mmiss‰s lemmit, Ja siit‰ syd‰mmiss‰ni sua kiit‰n. RICHARD. Noin ruttoon ‰l‰ sanojani v‰‰nn‰; Syd‰mmest‰ni tyt‰rt‰si lemmin, Teen h‰net t‰‰n maan kuningattareksi. ELISABETH. Ken sitten tulee h‰nen kuninkaakseen? RICHARD. He, kuningattareksi tekij‰ns‰. ELISABETH. Ken? Sin‰? RICHARD. Min‰ niin; mit' arvelette? ELISABETH. Kuin saatat sin‰ h‰nt‰ kosia? RICHARD. Sen juuri tahtoisin ma teilt‰ tiet‰‰, Te parhain tuntenette tytˆn mielen. ELISABETH. Tahdotko tiet‰‰? RICHARD. Syd‰mmest‰n' aivan ELISABETH. Veljeins‰ murhaajalla laita h‰lle Verinen syd‰npari; niihin uurra Edward ja York; jos h‰n siit' itkuun heltyy, Niin tuo, -- kuin is‰llesi Margareeta Rutlandin veriin kastetun toi liinan, -- Sin‰kin h‰lle liina, joka, sano, Veljeins‰ ruumiist' imi rusonesteen, Se anna h‰lle kuiveeks silmiens‰. Jos t‰st' ei syˆtist‰ h‰n lempeen taivu, Niin laita h‰lle lasku urotˆist‰si Sano, ett' tapoit Clarence set‰ns‰ Ja Rivers enonsa, ja h‰nen vuokseen Teit kelpo Anna t‰dist' ‰kkilopun. RICHARD. Ivaatte, rouva; t‰t‰ tiet' en voittaa Voi tyt‰rt‰nne. ELISABETH. Muut' ei ole tiet‰, Jos et voi pukeutua toiseen muotoon Kuin Richardin, mi t‰‰n on kaiken tehnyt. RICHARD. Mut jos tuon teinkin rakkaudesta h‰neen? ELISABETH. Niin silloin h‰n sua toden totta vihaa, Kun moisin veritˆin sa rakkautt' ostat. RICHARD. Niin, mik' on tehty, sit' ei nyt voi muuttaa. ƒlytt‰ usein toimii ihminen, Katua saaden tˆit‰‰n ajan pitk‰‰n. Jos pojiltanne riistin valtakunnan, Niin palkkeeks tytt‰rellenne sen annan. Jos tapoin teilt‰ kohdunhedelm‰nne, Niin tytt‰renne kohdusta ma taasen Her‰t‰n siemenenne uuteen eloon. V‰hemm‰n ei lie mummon nimi rakas Kuin herttainen ja maire ‰idin nimi, Ja lapsia ne lapsenkin on lapset, Ne teid‰n voimaa on ja teid‰n verta Ja samaa vaiviota, -- se vaan ero, Ett' on nyt h‰nell‰ se tuskan yˆ, Mik' ennen teill‰ h‰nen t‰htens' oli. Nuoruuden vaivaks omat oli lapset, Vanhuuden lohduks minun ovat teille. Kuninkaaks poikaanne kun ette saanut, Kuningattareks saatte tytt‰renne. En palkita voi teit‰ niinkuin soisin, Siis ottakaa, mit' antaa hyv‰ tahto. Poikanne Dorsetin, jok' ulkomailla Arkaillen kuljeksii ja nurkumielin, T‰‰ armas liitto pian kotiin kutsuu Ylh‰isiin arvo-toimiin. Kuningaskin, Mi kaunotyt‰rt‰nne vaimoks sanoo, Dorsetianne veljyekseen mainii. Kuninkaan ‰iti teist‰ tulee taaskin Ja sortoajan kaikki tuskat korvaa Taas kaksinkertaisesti runsas riemu. Oi, monta ilonp‰iv‰‰ viel‰ n‰‰mme: Here‰t kyynelvetenne ne viel‰ Palaavat Id‰n helmiks muuttuneina, N‰in onnen voiton kymmenkertaisen Koroiksi teille tuoden lainastanne. Mene, ‰iti, mene tytt‰resi luo: Ujoa neitt‰ tiedoillasi rohkaa, Totuta nuorta korvaa lemmen kieleen, Kultaisen korkeuden hehkaa lietso Syd‰mmeen hentoon; johda prinsessa Avio-ilon helliin salaisuuksiin. T‰‰ k‰si kun tuon kapinoivan kyyss‰n On suistanut, tuon tyhm‰n Buckinghamin, Palajan, voitonseppel' otsallani. Ja urhon vuoteeseen vien tytt‰resi, H‰nelle voitot luovutan, h‰n yksin On voittajatar. Caesar Caesarin. ELISABETH. Mitenk‰ sanoisin? Ett' is‰n veli H‰nt' anoo aviokseen? Vaiko set‰? Vai veljien ja set‰in murhaajako? Kenenk‰ nimeen kosisin, niin ett‰ Jumala, laki, kunnia ja lempi Sen hentuvalle tekis suotuisaksi? RICHARD. Siin' aviossa, sano, maan on rauha. ELISABETH. Jonk' ainaisella sodalla h‰n ostaa. RICHARD. Kuningas, sano, k‰skij‰n‰ pyyt‰‰. ELISABETH. Min kielt‰‰ kuningasten kuningas. RICHARD. Sano, mahtikuningatar h‰nest' elpyy. ELISABETH. Nime‰‰n itkev‰, kuin ‰itins‰kin. RICHARD. Rakastan h‰nt‰ ij‰t p‰iv‰t, sano. ELISABETH. Kuin kauan n‰m‰ i‰t p‰iv‰t kest‰‰? RICHARD. Sen, mink‰ sulo ik‰ armahalla. ELISABETH. Kuin kauan armahalla sulo ik‰‰? RICHARD. Niin kauan kuin vaan taivas suo ja luonto. ELISABETH. Niin kauvan kuin vaan horna suo ja Richard. RICHARD. Alainen h‰lle valtias on, sano. ELISABETH. H‰n, alaisena, inhoo moista valtaa. RICHARD. Minulle h‰net sulopuhein voita. ELISABETH. Totuuden sana vaatii suoraa kielt‰. RICHARD. Siis suoraan h‰lle rakkauteni kerro. ELISABETH. Ruma on suoruus ilman totuutta. RICHARD. On syynne liian kevyet ja herk‰t. ELISABETH. Ei, syyni liian raskaat on ja kuolleet: -- Laps raukat kuolleet raskaan mullan alla. RICHARD. Sit' ‰l‰ syyt‰ koske; se on mennyt. ELISABETH. Koskenpa, kunnes syd‰nsyyt ne k‰tkee. RICHARD. T‰‰n ristin, polvinauhan, kruunun, kautta, -- ELISABETH. H‰v‰istyn, liatun ja anastetun! RICHARD. Ma vannon. ELISABETH. Tyhj‰‰n; se ei vala kelpaa. H‰v‰isty ristisi on pyh‰ kiilto, Liattu polvinauhas ritar'arvo, Ryˆv‰tty kruunus kuninkuuden loisto; Jos valan tahdot uskottavan tehd‰, Johonkin vanno, jot' et h‰v‰issyt. RICHARD. No, maailmaan, -- ELISABETH. Se t‰ynn' on ilkitˆit‰s. RICHARD. Is‰ni kuoloon, -- ELISABETH. Elosi sen tahras. RICHARD. No, itseeni, -- ELISABETH. H‰v‰isit itse itses, RICHARD. Siis, Jumalaan, -- ELISABETH. Jumalan herja pahin. Jos et ois rikkonut, min H‰neen vannoit, Niin puolisoni rakentama sopu Ei rikki ois ja veljeni ei kuollut. Jos et ois rikkonut, min H‰neen vannoit, Niin p‰‰t‰s ymp‰rˆiv‰ kultavanne Mun hennon Edwardini kiert‰is otsaa Ja molemmat viel' el‰isiv‰t prinssit; Maan mullass' on nyt hentoisien kehto; Teit heist‰ madonruokaa, valarikko. Nyt mihin vannot? RICHARD. Tulevaisuuteen. ELISABETH. Sen menneisyydess‰ jo tahrasit. Tulevaisuuttan' kyynelin ma huuhdon, Kun tahrasit sa multa menneisyyden. Viel' el‰‰ lapset, joilta is‰t tapoit, Ik‰ns‰ itkein nuorta orpouttaan; Viel' el‰‰ is‰t, joilta lapset tapoit, Ik‰ns‰ itkein tyhj‰‰ ahteruuttaan. Tulevaisuuteen ‰l‰ vanno, sen Pilasi menneisyytes verinen. RICHARD. Niin totta hyv‰‰ tarkoitan ja kadun, Kuin t‰m‰n sodan vaaratˆiss‰ hyvin Mun k‰ykˆˆn! Oma k‰si surmatkoon mun! Taivas ja sallimus mult' ilon viekˆˆn! Yˆ, rauhas kiell‰, p‰iv‰, valosi! Kaikk' olkoot onnen t‰hdet mulle nurjat, Jos hurskain mielin, pyh‰ss' aikehessa, Puhtaasta tosilemmest‰ en kosi Suloista tyt‰rt‰si, prinsessaa! H‰ness‰ mun on onneni ja sinun, H‰nett‰ kohtaa sua, mua, h‰nt‰, Ja maatakin ja monta kristitty‰ Kadotus, surma, h‰vitys ja hukka, Jota ei muulla v‰ltt‰‰ voi kuin t‰ll‰, Ja jot' ei muulla v‰ltt‰‰ saa kuin t‰ll‰. Siis, kallis ‰iti, -- niin nyt teit‰ kutsun, -- Puhukaa puolestani, kertokaa, Mit' aion olla, eik‰ mit‰ olen, Ei hyveit‰ni, vaan mit' aion hyv‰‰; Vedotkaa ajan luonteeseen ja pakkoon Ja suuriss' ‰lk‰‰ hankkeiss' oikutelko. ELISABETH. N‰in perkeleenkˆ kiusata mua annan? RICHARD. Niin kyll‰, perkele jos hyv‰‰n kiusaa. ELISABETH. N‰in itse unhotanko itseni? RICHARD. Niin, itsenne jos muisto teit‰ loukkaa. ELISABETH. Mut murhasithan sin‰ lapseni. RICHARD. Ne tytt‰renne kohtuun min‰ hautaan; Ja siit‰ hˆystepes‰st' iloksenne He nousevat kuin Phoenix uuteen eloon. ELISABETH. Menenkˆ siis ja tytt‰reni voitan? RICHARD. Tulette sill‰ ‰idiks onnekkaaksi. ELISABETH. No, menen. -- Kirje mulle pian laita, Niin h‰nen mielens' ilmoitan ma sulle. RICHARD. T‰‰ harras lemmenmuisku h‰lle viek‰‰; Hyv‰sti! (Suutela h‰nt‰.) (Kuningatar Elisabeth menee.) Lˆyh‰ hupsu! Heikko vaimo! -- No, mit‰? Mit‰ uutta? (Ratcliff tulee: Catesby h‰nen j‰ljiss‰‰n.) RATCLIFF. Kuningas, herra! L‰nsirannikolle Suur' ahtaa laivasto, ja rantaan tunkee Ep‰ilt‰vi‰ yst‰vi‰ joukoin; Aseitta ovat, veltot vastarintaan. Sen p‰‰llikˆksi Richmondia luullaan. Se luovailee ja vartoo Buckinghamilt' Apua vaan, ett' astua vois maalle. RICHARD. Norfolkin luokse juoksujalkaa viesti! -- Sa, Ratcliff, -- taikka Catesby; miss‰ h‰n on? CATESBY. T‰ss', armo herra. RICHARD. Herttuan luokse lenn‰. CATESBY. Kyll', armo herra, mit‰ kiiruimmin. RICHARD. He, t‰nne, Ratcliff; mene Salisburyyn; Kun sinne saavut, -- (Catesbylle.) Mit‰ kuhnailet, Haluton hˆlmˆ, miks et l‰hde matkaan? CATESBY. Suvaitkaa, kuningas, mun ensin tiet‰‰, Mik' armonne on k‰sky herttualle. RICHARD. Niin, oikein, Catesby; k‰ske, ett‰ oiti H‰n kokoo voitavansa sotavoiman Ja kohtaa mua heti Salisburyss‰. CATESBY. Ma l‰hden. (Menee.) RATCLIFF. Suvaitkaatte ilmoittaa, Mit' on mun tekeminen Salisburyss‰. RICHARD. Mit' ennen mua siell‰ tekisit? RATCLIFF. Te k‰skitte mun menn‰ ennakolta. RICHARD. Nyt muutin mieleni. -- (Stanley tulee.) Mit' uutta, Stanley? STANLEY. Niin hyv‰‰ ei, ett' ilo sit' on kuulla, Mut ei niin pahaa, ett'ei kuulla voisi. RICHARD. Hei, arvoitus! Ei hyv‰‰, eik‰ pahaa! Miks siis noin monta peninkulmaa kierr‰t, Kun asian voit oikoteinkin ajaa? Mit' uutta, sano? STANLEY. Vetten p‰‰ll' on Richmond. RICHARD. Upotkoon sinne, vedet h‰nen p‰‰lleen? Se valkomaksa luopio mit' aikoo? STANLEY. En tied‰, suuri valtias, mut arvaan. RICHARD. No, mit‰ arvaat? STANLEY. Ett‰ kiiht‰m‰n‰ Dorsetin, Mortonin ja Buckinghamin H‰n tulee Englantiin ja kruunun vaatii. RICHARD. Kuin? Onko istuin tyhj‰? Miekka jouten Kuningas kuollut? Valtakunta p‰‰tˆn? Muit' eloss' onko Yorkeja kuin min‰? Englannin eikˆ kuninkaita Yorkit? Siis sano, miksi vesill‰ h‰n liikkuu? STANLEY. No, ell'ei siksi, niin en oikein arvaa. RICHARD. Et arvaa, miksi tulee walesil‰inen, Ell'ei h‰n tule kuninkaaksi sulle. Mun pet‰t kai ja h‰nen luokseen karkaat. STANLEY. En, hyv‰ kuningas; moist' ‰lk‰‰ luulko. RICHARD. Mut miss‰ joukkos, mill‰ h‰nt‰ h‰‰d‰t? Miss' seuralaisesi ja vasallisi? Eiv‰tkˆ ole l‰nsirannikolla Ja auta kapinoitsijoita maalle? STANLEY. Ei, yst‰v‰ni ovat pohjolassa. RICHARD. J‰‰kylm‰t yst‰v‰t: miks pohjolassa, Kuninkaan l‰nness‰ kun heit' on tarvis? STANLEY. He k‰sky‰ ei saaneet, majesteetti. Jos suvaitsette, herrani, niin heti V‰keni kokoan ja yhdyn teihin Miss' ik‰‰n vaan ja milloin k‰skette. RICHARD. Niin, niin, sa Richardiin kai yhtyisit; En sua usko. STANLEY. Suuri valtias, Te syytt‰ yst‰vyytt‰n' ep‰ilette; En pettur' ole ollut enk‰ ole. RICHARD. V‰ke‰ nosta siis; mut poikas Yrjˆ J‰lkeesi j‰t‰. Syd‰mmes jos horjuu, Niin, tied‰, pojan p‰‰ ei lujass' ole. STANLEY. Mun k‰ytˆkseni mukaan h‰lle k‰ykˆˆn. (Menee.) (Sanansaattaja tulee.) SANANSAATTAJA. Suur' valtias, mull' yst‰vilt' on tieto, Ett' aseiss' ovat Devonshiress‰ Sir Edward Courtney ja sen vanhin veli, Tuo pˆyhk‰ pappi, Exeterin piispa, Ja viel‰ monta muuta liittolaista. (Toinen sanansaattaja tulee.) 2. SANANSAATTAJA. Kentiss‰ aseiss' ovat Guildfordit, Ja joka hetki kapinoiviin liittyy Useita lis‰‰; niiden voima paisuu. (Kolmas sanansaattaja tulee.) 3. SANANSAATTAJA. Kuningas, suuren Buckinghamin joukko -- RICHARD. Pois, pˆllˆt! Ainaistako kuolin virtt‰? (Lyˆ h‰nt‰.) Kas tuossa, kunnes kerrot parempaa. 3. SANANSAATTAJA. Kuningas, kertoa ma teille aioin. Ett' ‰kkitulvat sek‰ rankkasateet Hajoittaneet on Buckinghamin joukon, Ja ett' on yksin‰‰n h‰n pakoon mennyt, Ei kukaan tied‰, minne. RICHARD. Anteeks anna! Kas, tuossa kultaa vamman vaimenteeksi. Ja kukaan neuvokasko palkintoa Ei julistanut kiinni-ottajalle? 3. SANANSAATTAJA. Julistus moinen annettu on, herra. (Nelj‰s sanansaattaja tulee.) 4. SANANSAATTAJA. Markiisi Dorset ja sir Thomas Lovel Yorkshiress' aseiss' ovat, sanotaan; Mut lohduksi ma saatan t‰m‰n tiedon: Bretagnen laivat haiskannut on myrsky; Richmond on Dorsetshirest' aluksella Kysym‰‰n pannut rannan asukkailta, Ovatko h‰nen puoltaan vaiko ei; Buckingham, sanoivat he, laittoi heid‰t Avuksi h‰lle, h‰n ei uskonut, Vaan t‰ysin purjein l‰ksi Bretagneen. RICHARD. Mars, taisteluun, kun kerta aseiss' ollaan; Jos ulkovihollista emme voita, Niin kotikapinoitsijat me lyˆmme. (Catesby tulee.) CATESBY. Kuningas. Buckingham on saatu kiinni; Se paras uutiseni. Kreivi Richmond Milfordiin maatunut on suurin joukoin; Se pahemp' on, mut kerrottava sekin. RICHARD. Pois Salisburyyn! N‰in t‰ss‰ juorutessa Ois valtatappelu jo suoritettu, Jokunen Buckinghamin toimittakoon Salisburyyn oiti; muut mua seuratkoot. (Menev‰t.) Viides kohtaus. Huone Stanleyn asunnossa. (Stanley Ja Cristopher Urswick tulevat.) STANLEY. Sir Christopher, n‰in sano Richmondille. Tuon verta himoitsevan karjun l‰ttiin On Yrjˆ poikani nyt salvattuna; Jos kapinoin, niin pojan menee p‰‰; Se pelko pid‰tt‰‰ nyt apuani. Niin, mene, terveiset vie herrallesi Ja sano: kuningatar h‰lle kernaast' Elisabethin antaa, tytt‰rens‰. Mut sano, miss' on nyt se uljas Richmond? URSWICK. Pembrokessa tai Harford-westissa. STANLEY. Ketk' ovat mainemiehet h‰nen puoltaan? URSWICK. Sir Walter Herbert, kuulu soturi, Sir Gilbert Talbot ja sir William Stanley, Pel‰tty Pembroke, Oxford, sir James Blunt, Ja Rice ap Thomas uljain joukkoinensa Ja monta muuta arvon, maineen miest‰: Ja Lontooseen he voimans' ohjaavat, Jos heid‰n p‰‰llens‰ ei tiell‰ k‰yd‰. STANLEY. Luo herras rienn‰; k‰tt‰‰n suutelen; Miel'alani h‰n n‰kee kirjeest‰ni. Hyv‰sti! (Antaa Urswickille papereita. Menev‰t.) VIIDES NƒYT÷S. Ensimm‰inen kohtaus. Salisbury. Aukea paikka. (Sheriffi vartijoineen vie Buckinghamin mestattavaksi.) BUCKINGHAM. Siis kuningasta ei saa puhutella? SHERIFFI. Ei, hyv‰ loordi; nyt vaan malttamusta. BUCKINGHAM. Edwardin lapset, Hastings, Rivers, Grey, Sa, hurskas Henrik, kaunis poikas Edward, Vaughan ja kaikki, jotka tunnottomat, Salaiset ilkijuonet surmaan syˆksi, Jos synk‰t suuttunehet sielunne N‰kev‰t halki pilvein t‰m‰n hetken, Niin kostoks ilkkukaa mun loppuani! Nyt henkien on p‰iv‰, eikˆ niin? SHERIFFI. On, hyv‰ herra. BUCKINGHAM. Henkien siis p‰iv‰ On minun ruumihini tuomiop‰iv‰. T‰‰ p‰iv‰ se, jot' itselleni toivoin, Kun Edward eli, jos mua lapsillensa Tai vaimons' yst‰ville viekkaaks lˆytt‰is. T‰‰ p‰iv‰, jona sortuvani toivoin Paraimman uskottuni pett‰m‰n‰. T‰‰ henkein p‰iv‰, t‰‰ se viimeinen On m‰‰r‰p‰iv‰ henki raukalleni. Tuo kaikki n‰kev‰, jot' ilkailin, K‰‰ns' omaan p‰‰h‰n valherukouksen Ja todest' antoi, mit‰ suotta pyysin; N‰in jumalattomain h‰n miekkaa ohjaa, Sen k‰‰nt‰in k‰rjen haltijainsa rintaan; N‰in Margareetan kirot p‰‰lleni Raskaina lankee: "Muista", niin h‰n sanoi, "Syd‰nt‰s murehella kun h‰n raataa, Ett' oli Margareeta ennustaja." -- H‰pe‰paaluun minut viek‰‰tten; Syy luopi syyn ja v‰‰ryys v‰‰ryyden. (Buckingham, sheriffi ja vartijat poistuvat.) Toinen kohtaus. Tasanko Tamworthin l‰heisyydess‰. (Richmond, Oxford, sir James Blunt, sir Walter Herbert y.m. tulevat helisevin soitoin ja liehuvin lipuin, marsittaen sotajoukkojaan.) RICHMOND. N‰in, rakkaat yst‰v‰t ja aseveikot, Te hirmuvallan ikeen ruhjomat, Maan syd‰mmeen n‰in kauas olemme Nyt est‰m‰tt‰ marssineet, ja t‰‰ll‰ Me Stanleylt', is‰lt‰mme, kirjeen saamme, Mi t‰ynn' on lohtua ja rohkaistusta. Tuo julma, ryˆsteli‰s verikarju, Mi laihot, viinatarhat teilt‰ tonki, Ja ahmaa kuumaa vertanne kuin rapaa, Ruhonne raamastaen purtilokseen, Se rietas karju saaren syd‰mmess‰ Nyt Leicesteri‰ l‰hell' on, ma kuulin; Tamworthist' on vaan p‰iv‰n matka sinne, Eteenp‰in, Herran nimeen, uljaat veikot! Ter‰v‰n sodan yksi veri-isku Ikuisen rauhan sadon meille korjaa. OXFORD. Kuin tuhat miest‰ hyv‰ omatunto Tuot' inhaa verikoiraa vastustaa. HERBERT. Varmaankin yst‰v‰ns‰ meihin liittyy. BLUNT. Pelosta vaan he yst‰vi‰‰n ovat; H‰nest‰ luopuvat, kun kovaan ottaa. RICHMOND. Kaikk' eduksemme. Mars siis, Herran nimeen! Kuin p‰‰sky liit‰‰ toivo: jumaluuttaa Kuninkaat, kuninkaiksi moukat muuttaa. (Menev‰t.) Kolmas kohtaus. Bosworthin kentt‰. (Kuningas Richard sotajoukkoineen, Norfolkin herttua, kreivi Surrey y.m. tulevat.) RICHARD. T‰‰ Bosworthin on kentt‰; teltat pystyyn! -- No, kreivi Surrey, miks on katsees synkk‰? SURREY. Syd‰n on mulla kymmenkertaisesti Katsettan' iloisempi. RICHARD. Herttua Norfolk, -- NORFOLK. T‰ss', armollinen kuninkaani. RICHARD. Norfolk, T‰‰ll' iskuja ei s‰‰stet‰, vai kuinka? NORFOLK. Niit' annetaan ja saadaan, majesteetti. RICHARD. Telttani pystyyn! T‰n yˆn makaan t‰ss‰; Mut miss‰ huomenna? -- No, yht‰ kaikki. -- Kuin suuri lienee petturien joukko? NORFOLK. Kuus-, seitsentuhansinen korkeintaan. RICHARD. Kolmasti vahvempi on meill‰ voima, Ja nimi kuninkaan on luja linna, Jot' ovat vailla vihollisen puolla. Telttani pystyyn! -- Tulkaa, ylimykset, Nyt paikan etuisuutta tarkastamme. -- Kokeneet miehet t‰nne neuvonpitoon. Nyt tarkka kuri vaan! Pois velttous! Huomenna kova alkaa ponnistus. (Menev‰t.) (Kent‰n vastaiselta puolelta tulevat Richmond, sir William Brandon, Oxford ja muita sotaherroja. Sotamiehet pystytt‰v‰t Richmondin telttaa.) RICHMOND. V‰synyt aurinko jo kultiin laski Ja tulivaunujensa kirkkaat j‰ljet Lupaavat ihanata huomisp‰iv‰‰. -- Te lippuani kannatte, sir Brandon. -- Telttaani mustetta ja paperia! Ma kaavan laitan, suunnan tappelulle, Kullekin p‰‰llikˆlle m‰‰r‰‰n tyˆns‰ Ja tarkoin osittelen joukkosemme. Te, kreivi Oxford, -- te, sir William Brandon, -- Ja te, sir Walter Herbert, j‰‰tte t‰nne. Rykmenttins' ohjaksiin j‰‰ kreivi Pembroke: Sir Blunt, hyv' yˆt‰ h‰lle sanokaa Ja ett‰ kello kahdelt' aamuisella Ma h‰nt‰ teltassani n‰hd‰ toivon. -- Viel' yksi pyyntˆ, herra kapteeni: Miss' on lord Stanleyn maja, tied‰ttenkˆ? BLUNT. Jos en lie erehtynyt lipuistaan, -- Ja ett'en ole, siit‰ olen varma, -- Niin rykmenttins' on puolen peninkulmaa Kuninkaan valtajoukost' etel‰‰n. RICHMOND. Jos vaaratta sen voitte, hyv‰ Blunt, Niin yritt‰k‰‰ h‰nen puheillensa Ja viek‰‰ h‰lle t‰m‰ t‰rkki kirje. BLUNT. Sen, herra, teen, niin totta kuin ma el‰n. Jumala teille rauhaist' yˆt‰ suokoon! RICHMOND. Hyv' yˆt‰, rakas Blunt! Nyt tulkaa, herrat: Neuvottelemme huomisp‰iv‰n tˆist‰; Telttaani t‰nne: ilm' on raakaa, kylm‰‰. (Menev‰t telttaan.) (Kuningas Richard tulee teltallensa, Norfolk, Ratcliff ja Catesby h‰nen seurassaan.) RICHARD. Mit' on nyt kello? CATESBY. Illallisen aika: Yhdeks‰n lyˆnyt. RICHARD. Nyt en illasta. -- Mustetta, paperia mulle tuokaa. -- Mun onko kyp‰rini kevennetty Ja kaikki varukseni telttaan viety? CATESBY. On, majesteetti; kunnossa on kaikki. RICHARD. Nyt, hyv‰ Norfolk, joutuun asemaasi. Visusti tarkkaa; taatut ota vahdit. NORFOLK. Paikalla, herra. RICHARD. Havahdu kiurun kanssa, rakas Norfolk. NORFOLK. Sen lupaan. (Menee.) RICHARD. Ratchff! RATCLIFF. Armollinen herra? RICHARD. L‰het‰ aseairut Stanleyn luokse, Ett' ennen aamun koittoa h‰n t‰nne V‰kens‰ laittaa, muuten poikans' Yrjˆ Ij‰isen yˆn pimeeseen loukkoon sortuu. -- Yˆkynttil‰ni! -- Sarkkaan viini‰! Kimoni Surrey aamuks satuloitkaa! Lujatko peitseni, eik' ylen raskaat? -- Ratcliff! -- RATCLIFF. T‰ss', armollinen herra. RICHARD. Tuon valjun lord Northumberlandin n‰itkˆ? RATCLIFF. H‰myss‰ kulki kreivi Surreyn kanssa Joukosta joukkoon kautta koko leirin V‰ke‰ rohkaisten. RICHARD. Vai niin; se hyv‰. -- Pikari viini‰! Ei en‰‰ mulla Tuot' ole mielt‰ hilpe‰‰ kuin ennen, Ei samaa hengen pontta. -- Laske tuohon. -- K‰sill‰ onko paperi ja muste? RATCLIFF. On, armollinen herra. RICHARD. Hereill‰ pid‰ vahdit. Menk‰‰ t‰‰lt‰. Telttaani tule, Ratcliff, puol'yˆn aikaan Ja yllen' asu auta. -- Menk‰‰, sanon. (Kuningas Richard vet‰ytyy telttaansa. Ratcliff ja Catesby poistuvat.) (Richmondin teltta avautuu, josta n‰kyy h‰n itse ja h‰nen sotamiehens‰ y.m.) (Stanley tulee.) STANLEY. Kyp‰ris onni kruunatkoon ja voitto! RICHMOND. Elatus-is‰ jalo, sulle suokoon Yˆ synkk‰ kaiken voitavansa lohdun! Sanohan, kuinka jaksaa rakas ‰iti? STANLEY. Mun kauttani sun ‰itisi sua siunaa, Rukoillen hyv‰‰ aina Richmondilleen. Se siit‰. -- Hetket hiljaiset jo rient‰‰, Id‰ss‰ pimeys juovittuu ja taittuu. Lyhveen, sill‰ lyhyytt' aika vaatii, Varustu taistoon varhain huomenelta, Ja onnes heit‰ veri-iskujen Ja surmaa tuijottavan sodan varaan. Sen, mink‰ voin, -- en voi, n‰et, mit‰ soisin, -- Ma ensi tilass' aikaa koitan pett‰‰ Ja sua t‰ss‰ vaaraleikiss' auttaa; Mut liiaks puoltasi en pit‰‰ tohdi, Jos n‰hd‰‰n se, niin nuori veljes Yrjˆ Is‰ns‰ n‰hden heti mestataan. Hyv‰sti! Kiireinen ja arka aika Meilt' yst‰vyyden juhlamenot kielt‰‰ Ja hell‰n haastelon ja sananvaihdon, Mi pitk‰st' eroajast' olis hauskaa. Suo, Jumal', aikaa n‰ihin lemmen juhliin! Hyv‰sti! -- Onnea ja rohkeutta! RICHMOND. Leiriins‰ h‰net viek‰‰, hyv‰t loordit. Nukahtaa koitan raskailt' aatoksilta, Jott' aamull' uni lyijyinen ei painais, Kun voiton siivill‰ mun tulee nousta. Hyv' yˆt‰ viel‰ kerran, hyv‰t loordit! (Stanley, loordit y.m. poistuvat.) S‰, jonka soturi ma olla tahdon, Oi! armon katse luo mun miehistˆˆni; Vihasi surmarauta heille anna, Jonk' isku raskas vastustajan p‰‰st‰ Kyp‰rin luvattoman pirstoaisi! Tee meid‰t kuritukses aseiksi, Ett' ylist‰‰ sua voitossasi saamme! Sun haltuus valppaan annan sieluni, Ennenkuin silm‰in ikkunat ma suljen. Mua unessa ja valveill' aina kaitse! (Nukkuu.) (Edward prinssin, Henrik kuudennen pojan, haamu nousee maasta molempien telttain v‰list‰.) HAAMU. (Richardille.) Huomenna mielt‰s raskahana painan. Sa muista, kuinka heiteess‰ni kaadoit Mun Tewksburyssa: kammo siis ja kuole! -- (Richmondille.) Iloitse, Richmond; murhattujen prinssein Rikotut sielut rinnallasi sotii. Aluva Henrikin sua rohkaa, Richmond. (Kuningas Henrik kuudennen haamu nousee.) HAAMU. (Richardille.) Kun olin kuolevainen, reik‰‰ monta Voideltuun pistit ruumiiseeni. Muista Mua ja Toweria; kammo ja kuole! -- Ma Henrik kuudes oon: kammo ja kuole! -- (Richmondille.) Pyh‰lle sulle, puhtahalle, voitto! Henrik, jok' ennusti sun p‰‰h‰s kruunun, Unessa rohkaa sua: el‰ ja heidi! (Clarencen haamu nousee.) HAAMU. (Richardille.) Huomenna mielt‰s raskahana painan. Ma, jonka hengilt' inha viini huuhtoi, Poloinen Clarence, jonka vilppis petti! Huomenna taistelussa mua muista! Hervotkoon kalso miekkas: kammo ja kuole! (Richmondille.) Sun puolestasi, Lancasterin taimi, Rikotut Yorkin versot rukoilevat. Hyv‰ enkeli sua kaitkoon! El‰ ja heidi! (Riversin, Greyn ja Vaughanin haamut nousevat.) RIVERSIN HAAMU (Richardille). Huomenna mielt‰s raskahana painan, Rivers, Pomfretin uhri. Kammo ja kuole! GREYN HAAMU (Richardille). Sa Greyt‰ muista, kammo sielussa. VAUGHANIN HAAMU (Richardille). Sa Vaughania muista; peitses laske Pelolla syyllisen. Kammo ja kuole! KAIKKI (Richmondille). Her‰‰, ja tied‰: kirouksemme tuntoon Kukistuu Richard. -- Her‰‰, voittoon nouse! (Hastingsin haamu nousee.) HAAMU. (Richardille.) Verinen syntinen, nyt syntiis her‰‰; Verisess' ottelussa p‰iv‰s p‰‰t‰! Lord Hastingsia muista. Kammo ja kuole! -- (Richmondille.) Sa, tyyni, kirkas sielu, valvene! Englannin hyv‰ks sodi, taistele! (Molempien nuorten prinssien haamut nousevat.) HAAMUT. (Richardille.) Toweriin tukehtuneet serkkus n‰e: Kuin lyijy syd‰nt‰si painamme, H‰pe‰‰n, tuhoon, surmaan sinut syˆsten. Nepaittes sielut huutaa: kammo ja kuole! -- (Richmondille.) Nuku, Richmond, henkes iloon havatkoon! Sua karjun hampaist' enkel' auttakoon! El‰ ja kuninkaita sarja siit‰! Edwardin poika-raukat toivoo: heidi! (Kuningatar Annan haamu nousee.) HAAMU. (Richardille.) Sun vaimos, Richard, kurja vaimos Anna, Mi levon hetke‰ ei luonas saanut, Sun unesi nyt kauhistuksin t‰ytt‰‰. Huomenna taistelussa mua muista! Hervotkoon kalso miekkas! Kammo ja kuole! -- (Richmondille.) Sa, tyyni sielu, nuku makeasti! N‰e voitost', onnest' unta! Puolestasi Rukoilee vaimo vastustelijasi. (Buckinghamin haamu nousee.) HAAMU. (Richardille.) Ma ensimm‰isen‰ sun valtaan saatoin Ja viimeisen‰ ko'in hirmuisuuttas. Buckinghamia taistelussa muista Ja oman syyllisyytes kauhuun kuole! Uneksi surmaa, veritˆit‰ vaan, K‰y kammoll' ep‰toivon kuolemaan! -- (Richmondille.) Toivossa kuolin saada sua auttaa, Nyt ilon saat ja lohdun kuolleen kautta. Sua Jumal' enkeleineen auttakoon, Ja Richard pˆyhkeimmill‰‰n kaatukoon! (Haamut katoavat. Kuningas Richard havahtaa unestaan.) RICHARD. Hoi, toinen ratsu! -- Side haavalleni! -- Kies' auttakoon! -- Vait! Se vaan oli unta. -- Pelokas tunto, mink‰ tuskan tuotat! -- Kah, liekki siint‰‰! -- Syd‰nyˆ on synkk‰. Pintaani kylm‰ kauhun hiki karmii. Pelk‰‰nkˆ? Itse‰ni? Muit' ei t‰‰ll‰. Richardia Richard rakastaa; se tiet‰‰: Min‰ olen min‰. Murhaajaako t‰‰ll‰? Ei, -- on: min' olen t‰‰ll‰; pakoon siis! -- Ket‰? Itse‰ni? Hyv‰; mist‰ syyst‰? He, kostaakseni. Kelle? Itselleni? Ah, rakastanhan itse‰ni! Mist‰? Hyv‰st‰kˆ, jot' itselleni tein? Ei, ei! Ma ennen itse‰ni vihaan Pahuuden tˆist‰, joita tein ma muille. Min' olen konna. Valett'! Enp‰ ole. ƒl‰ herjaa, narri! -- ƒl‰ mairi, narri! On tunnollani tuhat eri kielt‰, Ja joka kielell‰ on eri kanne, Ja joka kanne mua konnaks syytt‰‰. Niin, v‰‰r‰‰, v‰‰r‰‰ valaa ylim‰‰r‰t, Ja murhaa, hirmumurhaa julmat m‰‰r‰t, Rikosta kaikkinaista t‰ydet m‰‰r‰t Lain eteen k‰y ja huutaa: syyp‰‰! syyp‰‰! Ma kammon. -- Ei niin luotukaan mua lemmi; Jos kuolen, ei niin sielukaan mua s‰‰li; -- Ja miksi s‰‰lisk‰‰n, kun en ma itse V‰h‰‰k‰‰n omaa itse‰ni s‰‰li? -- Minusta kaikki murhaamani sielut Tulivat telttaani ja kaikki huutain Huomenna kostavansa Richardille. (Ratcliff tulee.) RATCLIFF. Kuningas, -- RICHARD. Kuka siell‰? RATCLIFF. Ratcliff, herra; Kyl‰ss‰ valpas kukko kahdest' on jo Huomenta tervehtinyt; yst‰v‰nne On nousseet, soljittavat tamineitaan. RICHARD. N‰in julmaa unta, Ratcliff. -- Mit‰ luulet, Ovatko kaikki yst‰v‰mme taatut? RATCLIFF. Ep‰ilem‰tt‰. RICHARD. Pelk‰‰n, Ratcliff, pelk‰‰n, -- RATCLIFF. Ei, herra, haamuissa ei pelk‰‰mist‰. RICHARD. Kautt' apostoli Paavalin, yˆn haamut Enemm‰n kammottavat sieluani Kuin kymmentuhansinen aseellinen Miesjoukko, jota johtaa tyhm‰ Richmond. Ei viel‰ p‰iv‰‰. Tule, mua seuraa: Ma telttain luona tahdon kuuleskella, Ajatteleeko joku minut pett‰‰. (Menev‰t.) (Richmond her‰‰. Oxford y.m. tulee) LOORDIT. Huomenta, Richmond! RICHMOND. Anteeks, valppaat loordit: Tapaatte t‰‰ll‰ velton untelon. LOORDIT. Kuin olette te nukkunut, mylord? RICHMOND. Make'in uni, ihanimmat unet, Mit' uupuneen on p‰‰h‰n koskaan tullut, On mulla ollut teid‰n menty‰nne. Richardin murhaamien sielut t‰nne Tulivat telttaan, huutain: ylˆs voittoon! Niin, totta, riemua on syd‰n t‰ynn‰, N‰in kaunist' unta muistellessani. Mik' on nyt huomenhetki, hyv‰t loordit? LOORDIT. Lyˆnnilleen nelj‰ kello on. RICHMOND. Siis aika On varustautua ja j‰rjesty‰. -- (Astuu sotajoukkojen eteen.) Maanmiehet rakkaat, muuta kuin jo sanoin, Ei ajan lyhyys eik‰ kiireet salli Mun selvitell‰: t‰‰ vaan muistakaa: Jumala on ja oikeus puolellamme; Pyhien, loukattujen rukoukset Kuin ylv‰ linnoitus on edess‰mme; Vastustajamme muut, pait Richard, meid‰n Sois ennen voittavan kuin johtajansa Ja mik‰ johtaja? Niin, totisesti, Verinen tyranni ja murhaaja, Mies verin noussut, verin varttunut, Juonilla ensin m‰‰r‰n p‰‰h‰n p‰‰ssyt Ja sitten apurinsa surmaan syˆssyt; Mit‰tˆn kivi, petoksella pantu Englannin kruunun jaloon kehykseen; Ainainen taivaan Herran vihollinen. Jos taivaan vihollista vastustatte, Niin taivas teit‰ sotureinaan suojaa; Tyrannin sortoa jos aherratte, Niin rauhaist' unta saatte, kun h‰n sortuu; Maan vaivaajaa jos vastaan tappelette, Maan maiheus se teille vaivat maksaa; Jos vaimojenne turvaks taistelette, He voittajiksi teit‰ tervehtiv‰t; Lapsenne miekasta jos pelastatte, Niin lastenlapsiltanne palkan saatte. Siis, nimeen Jumalan ja oikeutemme, Nyt liput liehumaan ja miekat maalle! Ma lunnahiksi t‰st‰ uhkatyˆst‰ Kylm‰lle maalle kylm‰n ruumiin annan; Mut jos mua onnistaa, niin voiton saaliist' Osansa teist‰ halvinkin on saapa. Nyt rummut r‰ikkym‰‰n ja torvet soimaan! Jumala, pyh‰ Yrjˆ! Richmond, voitto! (Menev‰t.) (Kuningas Richard ja Ratcliff palajavat seuralaisineen ja sotajoukkoineen.) RICHARD. Kuink' arvas Richmondin Northumberland? RATCLIFF. Aseisiin sanoi tottumattomaksi. RICHARD. H‰n sanoi totta. Mit‰ Surrey siihen? RATCLIFF. H‰n naurahti ja sanoi: hyv‰ meille. RICHARD. H‰n oli oikeassa; niinp‰ onkin. (Kello lyˆ.) Lueppa lyˆnnit. -- Almanakka t‰nne! -- Ken auringon on n‰hnyt? RATCLIFF. En vaan min‰. RICHARD. Se siis ei tahdo paistaa; kirjan mukaan Id‰ss‰ upeillut se on jo tunnin; Nyt tulee muutamille p‰iv‰ musta. -- Ratcliff, -- RATCLIFF. Mylord? RICHARD. Ei p‰iv‰ tahdo t‰n‰‰n paistaa: Karsaana taivas vaanii joukkojamme. Pois tahtoisin nuo kastehelmet maasta. Ei t‰n‰‰n paista! Yht‰ hyvin koskee Se Richmondiin kuin minuun: sama taivas, Jok' uhkaa mua, karsaa myˆskin h‰nt‰. (Norfolk tulee.) NORFOLK. Aseisiin! Vihamies jo kent‰ll' ˆyhk‰‰. RICHARD. Ravakat liikkeet! Kuntoon ratsuni! Stanleylle sana, ett‰ yhtyy meihin. V‰keni tasangolle johtaa tahdon Ja sotarintaan n‰in ne j‰rjest‰n: Venyt‰n etujoukon, siihen pannen Hevos- ja jalkamiest‰ tasam‰‰rin; Keskukseen jousimiehet asetan; Norfolkin herttua ja Surreyn kreivi Saa jalkav‰en johtoonsa ja ratsaat. N‰in j‰rjestelty‰ni, seuraan itse P‰‰joukon kanssa; molemmat sen siivet Lujittaa saapi paras ratsuv‰ki. Ja sitten auttakoon vaan santta Yrjˆ! -- No, Norfolk, mit‰ t‰st‰ arvelet? NORFOLK. Sotaisa majesteetti, oiva tuuma. -- T‰‰n lˆysin aamulla ma teltastani. (Antaa h‰nelle paperilapun.) RICHARD (lukee). "Norfolkin Jukka, et korskastasi hyˆdy, Herrasi Riku on ostettu ja myˆty." T‰‰ vihollisen keksim‰‰ on juonta. -- Nyt, herrat, toimihinne joka mies. Meit' ei saa juoru-unet s‰ikytt‰‰; Vain pelkureit' on varten omatunto, Keksitty ensin voiman hillikkeeksi; K‰s' olkoon vahva omatuntonamme Ja lakinamme miekka. P‰‰lle k‰yk‰‰, Ja sekaan iskek‰‰! Jos taivaisiin Ei tiemme vie, niin viekˆˆn helvettiin! Mit' entist' enemp‰‰ ma sanoisin? Havaitkaa, ket‰ vastaan taistelette; Petoja, roistoja ja kulkureita, Maamoukkia. Bretagnen hylkiˆit‰, Jotk' ylensyˆnyt maa on kakaissut Rajuhun seikkailuun ja varmaan surmaan. Nukuitte rauhassa, he rauhan viev‰t; Teill' oli maat ja kauniit vaimot; niit‰ He riist‰‰ tahtovat ja raiskata. Ja kuka heit‰ johtaa? Kurja kollo, Jok' ik‰ns' armoill' eli Bretagnessa, Lellikki, joka el‰iss‰‰n ei ole Lumessa k‰ynyt kenk‰‰ syvemm‰ss‰. Takaisin merten taa nuo roistot piesk‰‰, Survaiskaa pois nuo rˆyhk‰t Ranskan moukat, N‰lk‰iset, henkiheitot kerj‰l‰iset, Jotk' oisivat jo aikaa, rotta-raukat, Ravinnon puuttehesta hirteen menneet, Jos ei t‰‰ urotyˆ ois mieleen tullut. Jos meist‰ voitto saadaan, mies sen saakoon, Eik' ‰p‰r‰t nuo Bretagnen, joit' ennen Is‰mme heid‰n maassa mukkiloivat Ja aikakirjain pilkaks saattoivat. Nuo maitammeko nauttia nyt saavat? H‰v‰ist‰ vaimot? Maata tytt‰remme? -- (Rummun p‰rrytyst‰ et‰‰lt‰.) Haa, rumpunsa jo kuulen! Taistoon, taistoon, Englannin uljaat, vapaat kansalaiset! P‰‰n tasaan jousta pingoittakaa, miehet! Kannukset ratsuun! Verta kahlatkaa! Ja ilman kauhuks peist‰ pirstatkaa! -- (Sanansaattaja tulee.) Mit‰ sanoo Stanley? Yhtyykˆ h‰n meihin? SANANSAATTAJA. Ei lupaa, herra, yhty‰. RICHARD. Siis oiti kaula poikki nuoren Stanleyn! NORFOLK. Vihollinen jo suon on t‰ll‰ puolen: Tapellaan ensin, sitten tapetaan. RICHARD. Tuhannen syd‰nt' uhkoo povessani. Etehen sotaliput! K‰yk‰‰ p‰‰lle! Ja vanha tunnussana, santta Yrjˆ, Se lohik‰‰rmeen vimman meihin luokoon! Eteenp‰in! Kyp‰reill‰mme on voitto. (Menev‰t.) Nelj‰s kohtaus. (Toinen kohta tappelutannerta.) (Sotamelskett‰. Hyˆkk‰yksi‰. Norfolk tulee joukkoineen; h‰nen j‰ljess‰‰n Catesby.) CATESBY. Lord Norfolk, apuun, apuun kuninkaalle! H‰n tekee ihmeit' yli ihmisvoiman Ja vaaraa uhmaa henkeen, kuolemaan. Ratsunsa kaatui, jalan taistelee h‰n Ja Richmondia surman kuiluss' urkkii. Apuhun, loordi, muuten perii hukka! (Sotamelskett‰. Kuningas Richard tulee.) RICHARD. Ratsu, ratsu! Valtakunta ratsusta! CATESBY. Paetkaa, herra; ratsun teille hankin. RICHARD. Vait, orja! Heiton varassa on henki, Ma tahdon n‰hd‰, miten arpa lankee. T‰‰ll' lienee Richmondeja kuusittain, Niit' olen t‰n‰‰n surmannut jo viisi. -- Ratsu! Ratsu! Valtakunta ratsusta! (Menev‰t.) (Sotahuutoja. Kuningas Richard ja Richmond tulevat ja poistuvat taistellen. Per‰ytymist‰. Torventoitauksia. Kohta sen j‰lkeen tulevat Richmond ja Stanley, kantaen kruunua. Muita loordeja ja sotaherroja.) RICHMOND. Niin, kiitos Jumalan ja aseittemme! Te yst‰v‰t ja voittajat! Nyt meid‰n On p‰iv‰, nyt on verikoira kuollut. STANLEY. Hyvinp‰ suoriuit sa, uljas Richmond. Kas, t‰m‰n varastetun valtakorun Sen verikoiran ohimoilta riistin Ja kulmiasi koristan nyt sill‰. Se ota, pid‰ se ja arvoon nosta. RICHMOND. Jumala taivaan, sano aamen siihen! Mut' eloss' onko Yrjˆ Stanley viel‰? STANLEY. Elossa, turvattuna Leicesteriss‰; Nyt sinne menk‰‰mme, jos suvaitsette. RICHMOND. Mit' arvomiest‰ kaatui kahden puolen? STANLEY. Norfolkin herttua John, lord Walter Ferrers, Sir Robert Brakenbury ja sir William Brandon. RICHMOND. Haudatkaa heid‰t arvonmukaisesti, Ja armo julistakaa paenneille, Jotk' alamaisiksemme palajavat. Ja sitten, kautta pyh‰n sakramentin, Puna- ja valkoruusun yhdist‰mme: Hymyile, taivas, n‰iden sovinnolle, Joidenka eripuraa kauan karsoit! -- Ken petturi ei t‰h‰n sano aamen? Maa mieletˆnn‰ itse‰ns‰ pieksi, Sokeesti veli valoi veljen verta, Vihoissaan oman poikans' is‰ surmas Ja poika pakost' oman is‰n tappoi. N‰in Lancaster ja York on riidoin' olleet, Kirotun riidan riitaannuttamina. -- Jumalan suotuisasta sallimasta Nyt yhtykˆˆt Elisabeth ja Richmond, Kummankin heimon tosiperilliset! Ja n‰iden suku -- jos sen sallit, Luoja -- Suloisen rauhan, onnen runsauden Ja ilonp‰iv‰t j‰lkeisille tuokoon! Typist‰, armon Herra, miekka konnan, Jok' aikoo paluuttaa n‰‰ verip‰iv‰t Ja verta itkem‰‰n taas saada maamme! Ken Englannista rauhan karkoittaa, T‰‰n kauniin maan ei leip‰‰ maistaa saa. Lopuss' on vaino; rauha kukkikoon! Jumala siihen aamen sanokoon! (Menev‰t.) End of Project Gutenberg's Kuningas Richard Kolmas, by William Shakespeare *** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUNINGAS RICHARD KOLMAS *** ***** This file should be named 37835-8.txt or 37835-8.zip ***** This and all associated files of various formats will be found in: http://www.gutenberg.org/3/7/8/3/37835/ Produced by Tapio Riikonen Updated editions will replace the previous one--the old editions will be renamed. Creating the works from public domain print editions means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. They may be modified and printed and given away--you may do practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. *** START: FULL LICENSE *** THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase "Project Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg-tm License (available with this file or online at http://gutenberg.org/license). Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is in the public domain in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country outside the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org 1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived from the public domain (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg-tm License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided that - You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm works. - You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. - You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg-tm works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread public domain works in creating the Project Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state's laws. The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered throughout numerous locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email [email protected]. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation's web site and official page at http://pglaf.org For additional contact information: Dr. Gregory B. Newby Chief Executive and Director [email protected] Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide spread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit http://pglaf.org While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our Web site which has the main PG search facility: http://www.gutenberg.org This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.