Macbeth

The Project Gutenberg EBook of Macbeth, by William Shakespeare This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org Title: Macbeth Author: William Shakespeare Translator: Paavo Cajander Release Date: October 17, 2005 [EBook #16893] Language: Finnish Character set encoding: ISO-8859-1 *** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MACBETH *** Produced by Tapio Riikonen MACBETH Kirj. William Shakespeare Paavo Cajanderin suomennos ilmestyi 1885. Nðytelmðn henkil—t: DUNCAN, Skotlannin kuningas. MALCOLM, | hðnen poikansa. DONALBAIN, | MACBETH, | hðnen sotavðkensð pððllik—t. BANQUO, | MACDUFF, | LENOX, | ROSSE, | MENTETH | Skotlannin ylimyksið. ANGUS, | CATHNESS, | FLEANCE, Banquon poika. SIWARD, Northumberlandin kreivi, englantilaisen sotajoukon pððllikk—. Nuori SIWARD, hðnen poikansa. SEYTON, Macbethin adjutantti. Macduffin poika. Englantilainen lððkðri. Skotlantilainen lððkðri. Sotamies. Portinvartija. Vanhus. Lady MACBETH. Lady MACDUFF. Lady Macbethin kamarirouva. HEKATE ja kolme noitaa. Lordeja, sotaherroja, sotamiehið, murhamiehið, seuralaisia ja lðhettilðitð. Banquon haamu ja muita nðkyjð. Neljðnnen nðyt—ksen loppupuoli tapahtuu Englannissa, kaikki muut tapaukset Skotlannissa. ENSIMMáINEN NáYTøS. Ensimmðinen kohtaus Aukea paikka. (Ukkosen jylinðð Ja leimauksia. Kolme noitaa tulee.) 1 NOITA. Kons' yhdymme taas; mi merkki sen, Rajuilmako, leimaus, ukkonen? 2 NOITA. Hðly taistelun kun laannut on Ja voiton tuo tai tappion. 3 NOITA. Siis ennen laskemist' auringon. 1 NOITA. Ja paikka mikð? 2 NOITA. Nummen rinne. 3 NOITA. Macbethkin silloin saapuu sinne. 1 NOITA. Tulen, harmio.[1] 2 NOITA. Konna huutaa. 3 NOITA. Heti, heti! KAIKKI. Hðijy on kaunis ja kaunis on hðijy; Sumussa ja pilvissð noidat ne leijuu. (Katoavat.) Toinen kohtaus. Leiri Foresin lðhellð. (Miekankalsketta kuuluu. Duncan kuningas, Malcolm, Donalbain, Lenox ja seuralaisia tulee. Soturi verissððn kohtaa heidðt.) DUNCAN. Ken tuossa verissððn? On nðk— hðllð, Kuin kapinasta uuden uutukaista Hðn tietðisi. MALCOLM. Se sama mies on, joka Soturin oivan, karskin lailla iski Mun kahleist' irti. -- Terve, urho veikko! Nyt kuninkaalle kerro, kuinka sodan Ol' lðhtiessðs laita. SOTURI. Epðvarma, Kuin kahden uupunehen uijan, jotka, Taidolleen haitaks, toisiins' iskevðt. Macdonwald julmus -- kapinoitsijaksi Omansa aivan: kihistenpð versoo Hðnessð muukin konnuus -- lðnsisaarilt' Avukseen kernit sai ja gallowglassit; Ja onnetar, hymyillen kiroty—lle, Sai petturille portoks; mutta turhaan: Macbeth, jot' urhoks syystð mainitaan, Ilkkuillen onnetarta, maalla miekka, Jok' yhð vielð verit—istððn h—yrys, Miehuuden sankarina raivas tiensð Tuon orjan luokse suoraan; Ei kðttð paiskannut, ei hyvðstellyt, Vaan vatsan halkas leukapieliin saakka Ja kallon nosti meidðn muurillemme. DUNCAN. Oi urho serkku! Uros ansiosta! SOTURI. Kuin pðivðn koita julmat ukonilmat Ja myrskyt haaksirikkojatkin seuraa, Niin hurman lðhde tððkin turmaa huokui. Kuningas skottein, huomaa, huomaa! Tuskin Miehuuden aseill' oli oikeus ly—nyt Kðpðlðmðkehen nuo kðppððt kernit, Kun Norjan herra, etuansa kðyttðin, Aseilla kirkkailla ja virkein voimin Jo tðytti pððlle. DUNCAN. Mut Macbeth ja Banquo? Heit' eik— sðikyttðnyt tuo? SOTURI. Heh, kyllð: Kuin jðnis leijonaa, tai varpu kotkaa. Olivat, totta puhuin, niinkuin tykit Ladatut kaksin kerroin jyrinðllð; Niin he Kahdesti kaksin kerroin l—ivðt vastaan. Veressð kylpeðk— teki mieli, Vai uutta Golgathaako kuuluks tehdð, En tiedð minð -- Apua huutaa haavani; ma voivun. DUNCAN. Kuin sanas kaunistaa sua haavas; maineen On maku kummassakin. -- Haavur' tuokaa. (Soturi saatetaan ulos.) (Rosse tulee.) Ken tuossa tulee? MALCOLM. Jalo Rosse-thani.[2] LENOX. Mi kiire hðnen silmistðnsð vilkkuu? Hoin katsoo se, ken jotain suurta tietðð. ROSSE. Jumala kuningasta varjelkoon! DUNCAN. No, mistð matka, jalo thani? ROSSE. Fifestð, armollinen kuninkaani. Siell', ilmaa piesten, liput Norjan liehtoo Vðkemme viileðksi. Norja itse Hirveillð joukoillaan, ja apunansa Tuo kurja kavaltaja Cawdor-thani, Aloitti julman taistelun, siks ettð Bellonan rautahame sulho,[3] hðlle Ruveten vertaiseksi, -- kðsi kðttð Ja miekka kavaltajan miekkaa vasten -- Masensi korskan mielen. Lyhyesti: Me voiton saimme. DUNCAN. Mikð suuri onni! ROSSE. Niin ettð nyt Sven, Norjan kuningas, Meilt' anoo rauhaa. Mutta kaatuneitaan Ei haudata hðn saanut, ennenkuin hðn Saarella pyhðn Columbanin maksoi Viistuhat taaleria yhteiskassaan. DUNCAN. Tuo Cawdor luottoan' ei enðð petð. -- Julista hðlle surma. Macbeth nyt On Cawdor-thanin arvon perinyt. ROSSE. Sen tðyttðð tahdon koittaa. DUNCAN. Hðn minkð menetti, sen Macbeth voittaa. (Lðhtevðt.) Kolmas kohtaus. Nummi. (Ukkosen jylinðð. Samat kolme noitaa tulevat.) 1 NOITA. Miss' olet ollut, sisko? 2 NOITA. Sian tapossa. 3 NOITA. Entð sinð, sisko? 1 NOITA. Helmastaan laivur'akka kastanjoita S—i hotki hotkimistaan. "Annas", sanoin: "Pois hiiteen, noita!" huus se ihrahaaso. Mies Tiger-laivall' on Aleppoon mennyt; Mut hðnnðt—nnðpð rottana Perðssð ma seilaan seulassa; Sen ma teen, sen ma teen, sen ma teen. 2 NOITA. Saat tuulen multa. 2 NOITA. Oi, sisko kulta! 3 NOITA. Ma toisen annan. 1 NOITA. Muut kaikki ma luonani kannan. Joka sataman ja sopen, Kaikki ilmansuunnat lopen Kiertðen ne kaartavat. Heinðks hðnet kuivatan, øin ja pðivin karkoitan Unen hðnen silmistðnsð, Noidun hðnen elðmðnsð. Yhdeksðsti yhdeksðn Raskaan viikon karsinnan Hivuen saa kestðð hðn. Vaikk' en laivaa hukkaan saiskaan, Myrskyn piestðvðks sen paiskaan. Kas, mikð mulla! 2 NOITA. Nðytð, nðytð! 1 NOITA. Laivurin peukalo, nððtk—s vaan, Hðn hukkui kotimatkallaan. (Rummun pðrrytystð ulkona.) 3 NOITA. Haa, rummut soi! Se on Macbeth, oi! Kaikki. Velhosiskot kðsikkðin Maat ja meret kiitðð nðin Hy—rin py—rin piirisillð: Kolme sulle ja kolme mulle Ja kolme vielð, siit' yheksðn tullee. Seis! -- Nyt taika on kohdallaan. (Macbeth ja Banquo tulevat.) MACBETH. Nðin julman kaunist' en ole pðivðð nðhnyt. BANQUO. Etððllðk— on Fores? -- Keitð nuo Noin kuihtuneet ja pukimeltaan jylhðt? Maan asukkailt' ei nðytð he ja sentððn Maan pððllð kðyvðt. Eloss' olettenko, Ja olennoita, joilta vastuun saapi? Mua ymmðrtðvðn nðytte: kaikin viette Rosoille huulillenne kurtun sormen. Nðytðtten naisilta, mut partanne Mua kieltðð teitð siksi pððttðmðstð. MACBETH. Jos voitte, puhukaa! Keit' oletten? 1 NOITA. Oi, terve, Macbeth! Terve, Glamis-thani! 2 NOITA. Oi, terve, Macbeth! Terve, Cawdor-thani! 3 NOITA. Oi, terve, Macbeth! Kuninkaaks saat kerran. BANQUO. No, mitð tuijotatte? Sðikyttenk— Noin sulosointuisia uutisia? -- Nimessð totuuden, keit' oletten te? Kuvitelmia vai tosi-olennoita! Jalolle kumppanillen' ennustatte Olevan onnen lisðks[4] suurta valtaa Ja kruunun toiveita, ett' oikein siitð Hðn hurmaantuu; vaan mulle ette haasta. Jos ajan kylv—n tiedðtten ja nðette, Mik' itu nousevi ja mik' ei nouse, Niin vastatkaa! En kerjðð enkð pelkðð En armoanne enkð vihaanne. 1 NOITA. Terve! 2 NOITA. Terve! 3 NOITA. Terve! 1 NOITA. Vðhempi kuin Macbeth, ja suurempi. 2 NOITA. Vðhemmðn onnekas, tok' onnekkaampi. 3 NOITA. Et kuninkaaksi saa, mut niitð siitðt. Macbeth ja Banquo, terve kumpikin! 1 NOITA. Kumpikin terve, Banquo ja Macbeth! MACBETH. Seis, hðmðrðt ennustajat! Selvðn tahdon. Kun Sinel kuoli, tulin Glamis-thaniks; Vaan miten Cawdoriks? Viel' elðð Cawdor, Mies parhaillaan; ja kuninkaaksi pððs— On luultavaa ja varmaa yhtð vðhðn Kuin tulo Cawdoriksi. Mistð saitte Tuon kumman tiedon? Miks tðss' auhdoll' aholl' Eteemme kðytte, moista ennustellen Profeettain lailla? -- Puhukaa, ma vaadin! (Noidat hðviðvðt.) BANQUO. Poreita maall' on niinkuin vesillðkin; Nuo oli niitð. -- Mihin hðvisivðt? MACBETH. Pois ilmaan! Minkð ruumiiks luulit, haihtui Kuin henki tuuleen. -- Voi, kun eivðt jððneet! BANQUO. Tosi-olennoistako nyt haastelemme, Vai olemmeko sy—neet hulluheinðð, Mi mielen viepi? MACBETH. Lapsistanne tulee Kuninkaita. BANQUO. Ja teistð kuningas. MACBETH. Ja Cawdor-thani my—skin, eik— niin? BANQUO. Niin aivan sanat kuuluivat. -- Ken tuossa? (Rosse ja Angus tulevat.) ROSSE. Kuningas onnellisen tiedon saanut On voitoistas, Macbeth; ja kuullen, kuinka Kapinan liekiss' alttiiks panit henkes, Hðnessð ihmetys ja kehu kilvan Sinusta kiistðð. Tuosta vaienneena, Ja pðivðty—tðs silmðten, hðn huomaa Sun p—yhkðin norjalaisten riviss' aivan Kamoksumatta surman hirmukuvaa, Jonk' itse loit. Kuin rakeet taajaan seuras Sanoma sanomaa, jokainen tuoden Sun ylistystðs kruunun puoltajana Ja hðnen eteensð sen kaatain. ANGUS. Meillð Kuningas sulle laittaa kiitoksensa; Eteensð sua saattamaan vaan kðskee, Ei sua palkitsemaan. ROSSE. Ja vielð korkeamman arvon merkiks Sua kðskee tervehtið Cawdor-thaniks. Siis, terve, jalo thani! Se sun arvos. BANQUO. Haa! Puhuvatko perkeleetkin totta? MACBETH. Viel' elðð Cawdor; miksi lainapukuun Puette mun? ANGUS. Hðnestð hylky elðð; Mut raskas tuomio painaa hðnen pððtððn, Jok' on jo surman oma. Norjan kanssa Pitik— yhtð hðn, vai salaa auttoi Kapinamiestð, vaiko molempiin Hðn maansa turmaks yhtyi, sit' en tiedð; Maanpetos selvð vaan ja tunnustettu Kukisti hðnet. MACBETH (syrjððn). Glamis ja Cawdor-thani! Vaan suurin puuttuu. -- (áðneen.) Kiitos vaivastanne! No, ettek— nyt usko lapsistanne Tulevan kuninkaita, kun ne, jotka Tekivðt minut Cawdor-thaniksi. Moist' ennustivat? BANQUO. Luottakaa vaan siihen, Niin halu teissð pian kruunuun syttyy, Ohitse Cawdor-arvon. Kummallista! Useinpa, meitð tuhoon vietellðkseen, Puhuvat hornan henget meille totta; Rehellisið pikku-seikoiss' ovat, Pettððkseen suuremmissa. -- Serkut, kuulkaas! MACBETH (syrjððn). Kaks tosi ennustusta! Oiva johto Komeaan kuninkuuden nðytelmððn! -- Tuhansin kiitoksia, hyvðt herrat! -- (Syrjððn.) Yliluonnollinen kiusaus tuo, ei paha Se olla voi, ei hyvðkððn: -- jos paha, Miks onnen esimaun mulle soi se, Aloittain totuudella? Cawdor olen. Jos hyvð, miks siis valtaa mieltðn' aatos, Min hirmukuva nostaa hiukset pystyyn Ja, vastoin luonnon tapaa, kylkiluihin Sydðntðn' jðykkðð ly—ttðð? Tosi kauhu On mielen hirmuluomain suhteen tyhjðð. Ja pelkkð murhan kuvitus jo jðytðð Olentoani niin, ett' elon kaiken Tukeuttaa houre tuo, ja mitððn muuta Ei ole, pait se, mikð viel' ei ole.[5] BANQUO. Kas kuink' on kumppanimme haltioissaan! MACBETH (syrjððn). Jos sallimus mun kuninkaaksi tahtoo, Se kruunatkoon mun my—s; en itse liiku. BANQUO. Uus arvo ompi niinkuin vieras puku; Sopivaks vasta tottumus sen tekee. MACBETH (syrjððn). No, tulkohon jos mitð! Kuluu hetki, Vaikk' olis myrskyinenkin pðivðn retki. BANQUO. Me teitð odotamme, jalo Macbeth. MACBETH. Oi, anteeks! Unhotettuj' asioita Ajuni raskas hautoo. Hyvðt herrat, Vaivanne kirjass' on, jot' aamuin illoin Selaillen luen. -- Nyt kuninkahan luokse! -- Tapausta mieti, ja kun aika kypsyy Ja muuten tilaisuutt' on, haastelkaamme Siit' avomielin sitten. BANQUO. Mielist' aivan. MACBETH. Mut siksi vaiti! -- Tulkaa, ystðvðt! (Lðhtevðt.) Neljðs kohtaus. Fores. Huone kuninkaan linnassa. (Torventoitauksia. Duncan, Malcolm, Donalbain, Lenox ja seuralaisia tulee.) DUNCAN. No, joko mestattu on Cawdor? Eik— Palanneet ole toimittajat vielð? MALCOLM. Ei, herrani; mut puhuttelin miestð, Jok' oli nðhnyt hðnen kuolevan. Hðn kertoi, ettð petoksensa suoraan Hðn tunnusti, teilt' armost' anteeks anoi Ja syvðð katumusta osoitti. Niin kaunista ei mikððn elðmðssððn Kuin elðmðstð lðht—nsð: hðn kuoli, Kuin olis kuolemaa hðn harjoitellut, Pois heittðin kallehimman kalleutensa Kuin kalun joutavan. DUNCAN. Ei mikððn taito Voi mielentilaa kasvoist' arvata. Ylimys oli hðn, ja hðneen luotin Ma ehdottomasti. (Macbeth, Banquo, Rosse ja Angus tulevat.) Oi jalo serkku! Mua kiittðmðtt—myyden synti raskas Juur' rasitti. Niin kauas eelle ehdit, Ett'ei sua palkintoni kerkein siipi Tavoittaa voi. Jos vðhemp' olis vaatees, Ett' tasan kiitoksen ja palkan panna Ma saattaisin! Nyt ken ne kaikki jaksaa Sun ansiosi tðysin mððrin maksaa! MACBETH. Velvollisuus ja virka tðyttðjðnsð Jo palkitseepi. Vastaan suvaitkaatte Vaan ottaa ty—mme: kruununne ne ovat Ja valtikkanne kðskylððt ja lapset; Ne tehtðvðns' on tehneet, jos ne teille On kunniaks ja mieliks. DUNCAN. Tervetullut! Sua aloin istuttaa ja tðyteen kukkaan Sun tahdon saattaa. -- Jalo Banquo, sun ei Vðhemmðt ansios, ja niit' ei tehdð Vðhemmðn tiedoks. Annas, sua halaan! Kðy sydðmmelleni! BANQUO. Jos siihen juurrun, On laiho teidðn. DUNCAN. Runsas riemuni, Kyllyyttððn huima, surun kyynelkðtk——n Lymytð koittaa. -- Pojat, langot, thanit Ja muut te meitð likeisimmðt, kuulkaa: Jðlkeiseksemme Malcolm-esikkomme Nyt nimitðmme. Cumberlandin prinssi Nimenð hðll' on tðst'edes. Mut yksin Ei kunniaan hðn nouse: tðhden lailla Jokaista ansiota arvomerkin Kirkastaa pitðð. -- (Macbethille) Ja nyt Invernessiin, Ain' yhð velkaan teille jððdðksemme. MACBETH. On vaivaa lepo, mik' ei hy—dyks teille. Sanoman itse vien, ja tulollanne Ma riemastutan puolisoni korvaa. N—yrimmðt jððhyvðiset! DUNCAN. Kunnon Cawdor! MACBETH (syrjððn). Vai Cumberlandin prinssi![6] -- Siinð porras, Johonka suistun, jos en yli hyppðð; Se tiellðn' on. Te, tðhdet, sammukaa! Ei mieltðn' mustaa valo nðhdð saa. Kamo kðttð, silmð! Mut se tulkoon, se, Mi tulleena on kauhu silmðlle. (Lðhtee.) DUNCAN. Niin, kunnon Banquo; niin on uljas hðn, En kyllðsty ma hðntð kiittðmððn: Se on herkkuani. Seuratkaamme hðntð, Mi huolien meitð vastaan ottamaan on Edeltð mennyt. Serkku verraton! (Torventoitauksia. Lðhtevðt.) Viides kohtaus. Inverness. Huone Macbethin linnassa. (Lady Macbeth tulee sisððn, kirjettð lukien.) LADY MACBETH. "He kohtasivat minut voiton pðivðnð, ja olen tðydellisimmðsti vakuutettu siitð, ettð heillð on enemmðn kuin ihmisen tieto. Kun haluni paloi heiltð enempðð kyselemððn, muuttuivat he ilmaksi ja haihtuivat. Tuosta kun ihmeissðni siinð seisoin, tuli kuninkaalta lðhettilðitð, jotka minua tervehyttivðt Cawdor-thaniksi, jolla nimellð sitð ennen noitasiskot olivat minua tervehtineet ja tulevaan aikaan viitanneet, lausuen: 'terve sulle, kuninkaaks saat kerran!' Tðmðn olen tahtonut ilmoittaa sinulle, sinð rakkahin osakas kunniastani, ettet, tietðmðtt—mðnð siitð, mikð suuruus minulle on luvattu, jðisi oikeutettua iloasi vaille. Pane se sydðmmellesi, ja hyvðsti jðð!" Glamis sa olet, Cawdor my—s, ja onnen Luvatun saat. -- Mut luontoas ma pelkððn: Siin' ihmistunnon maitoa on liiaks, Ett' oikotien se l—ytðis. Suureks mielit, Himoa sull' on kunniaan, mut pahuus, Sen kðtyri, sulta puuttuu. Hartain halus On hurskaan halua; et pettðð tahtois, Vaan vððryydellð voittaa. Suuri Glamis, Sa sitð mielittelet, joka huutaa: "Noin tulee tehdð sun, jos mua mielit", Ja jota pikemmin sa pelkððt tehdð Kuin tekemðttð jðttðð. Tðnne riennð, Ett' oman henkeni ma korvaas valan, Ja kielin uljain kaikki pieksen pois, Mi sua tuosta kultarenkaast' estðð, Joll' onnetar ja henkimailma nðyttðð Sun kruunanneen jo. -- (Palvelija tulee.) Mitð kuuluu? PALVELIJA. Illall' On tððllð kuningas. LADY MACBETH. Oletko hullu? Mukana eik— herras, ja hðn eik— Tuost' olis ennalt' ilmoittanut? PALVELIJA. Anteeks, Mut totta on se. Tulossa on thani: Yks kumppaneistani, jok' eeltð riensi, Niin oli henget—n, ett' tuskin sanaa Sai suustaan. LADY MACBETH. Hðntð hoitakaa; hðn suurta Tuo sanomaa. (Palvelija lðhtee.) Kðhisten itse korppi[7] Nyt Duncanin tuloa onnetonta Mun katton' alle raakkuu. Tulkaa, henget, Te murhamielen kðtyrit, naisluontoni Muuks muuttakaa ja luokaa minut tðyteen Julminta hirmuisuutta pððstð jalkaan! Vereni saentakaa, salvatkaa Tie sððlilt', ett'ei tunnonvaivan etsot Mun pððt—stðni julmaa jðrkyttðisi, Rakentain sen ja teon vðliin rauhaa! Mun rinnoilleni tulkaa, maidon sijast' Imemððn sappea, te murhahenget, Te nðkymðtt—mðt, miss' ikðnðnsð Tuhoa vðijytte! Tule, synkkð y—, Sakeimpaan hornan savuun peity, ett'ei Terðvð veitsen' haavaa nðe, jonk' iskee, Eik' alta mustan vaipan taivas pilku Ja huuda: "seis, seis!" (Macbeth tulee.) Suuri Glamis! jalo Cawdor! Suurempi kumpaakin: -- "sð, joka kerran" -- Sun kirjees yli kurjan nykyisyyden Mun nostatti, ja vastaisuuden tunnen Jo nykyhetkessð. MACBETH. Oi, armahani, Y—ks tðnne Duncan saa. LADY MACBETH. Ja lðhtee -- milloin? MACBETH. Aamulla -- niin on mððrð. LADY MACBETH. Ei nðe koskaan Se aamu aurinkoa. Kasvos, armas, On niinkuin kirja, josta kummia Lukea saattaa. Pettððksesi aikaa Mukaannu aikaan; silmin, kðsin, kielin Jaa mieltymystðs; ole niinkuin kukka, Viaton pððltð, mutta kððrme alla. Pidettðvð on tulijasta huolta; Sa tððn y—n suuret toimet jðtð mulle; Tuleviks pðiviksi ja —iksi nuo Yliherruuden ja vallan meille tuo! MACBETH. Enemmðn toiste. LADY MACBETH. Katse kirkas vaan! Se pelkur' on, ken muuttaa muotoaan. Muu kaikki jðtð mulle. (Lðhtevðt.) Kuudes kohtaus. Sama paikka. Linnan edusta. (Torvensoittoa ja tulisoihtuja. Duncan, Malcolm, Donalbain, Banquo, Lenox, Macduff, Rosse, Angus ja seuralaisia tulee.) DUNCAN. On kaunis tðmð linnan paikka; ilma Suloinen, vieno hentoj' aistejamme Sukoillen kuihkoo. BANQUO. Kesðvieraan pððskyn, Tuon templin-asujamen, pesðt hauskat Todistaa, ettð huokuu tððllð taivaan Imanne henki. Joka nurkkaan, soppeen Ja patsaaseen ja rðystððseen se tehnyt On riippumajan kehdoks poikasilleen. Miss' asuu lintu tðð ja pesii, siellð, Sen olen huomannut, on ilma lauha. (Lady Macbeth tulee.) DUNCAN. Kah, itse armas emðntðmme! -- Lempi, Mi seuraa meit', on vaivaks usein, vaikka Kiitðmme siitð niinkuin lemmest' aina. Tðst' oppikaa, ja vaivoistanne meille Kost'jumal' lausukaa ja puuhistanne Kiitelkðð meitð. LADY MACBETH. Vaikk' ois palvelumme Vðhimpððn asti kaksin kerroin tehty Ja vielð kahdistettu, pientð ois se Ja turhaa verrattuna siihen suureen Ja laajaan kunniaan, jot' oletten te Kerðnnyt huoneellemme. Nðiden uutten Ja vanhain lahjain palkaks meill' ei muuta Kuin esirukous. DUNCAN. Missð Cawdor? Hðntð Kannoilla seurasimme majaa hðlle Tilataksemme; vaan hðn ajaa joutuun, Ja lempi, tuima niinkuin kannus, auttoi Hðnt' ennen meitð kotiin. Vieraaksenne, Ihana emðntð, nyt y—ksi jððmme. LADY MACBETH. Mit' omaa alamaisell' on, hðn itse Ja kaikk', on lainaa, hyvð ruhtinaani; Me vaadittaissa tilin teemme, jðttðin Omanne teille. DUNCAN. Kðsi mulle! Nyt Isðnnðn luokse. Lemmittymme on hðn, Ja vastakaan nðit' armomme ei puutu. Suvaitsetteko, emðntðiseni? (Lðhtevðt.) Seitsemðs kohtaus. Sama paikka. (Torventoitauksia ja tulisoihtuja. Edeskðypð ja useita palvelijoita kulkee nðyttðm—n poikitse, kantaen astioita ja ruokia. Macbeth tulee.) MACBETH. Jos tehtynð se olis tehty, paras Se olis oiti tehtynð. Jos vðlttðð Vois murhan seuraukset ja nuottaan nostaa Vain menestystð, jotta tðmð isku Tððll' olis kaikki kerrassaan, vain tððllð, Tðll' ajan katovalla kannikalla, En tulevaisest' elðmðstð piittais. Mut moiset ty—t ne tuomitaan jo tððllð. Verinen oppi, opittuna kerran, Takaisin kððntyy omaan keksijððnsð. Oikeuden tarkka kðsi huulillemme Sekoittamamme myrkkymaljan nostaa. Tððll' ompi hðllð kaksinainen turva: Vasalli olen ensinkin ja lanko; Se murhan kieltðð jo. Sitt' isðntðnð Murhaajalt' ovi sulkea mun tulis Eik' itse veistð kðyttðð. Lisðks Duncan Niin hellð haltija on, valtat—issððn Niin puhdas, ettð hðnen ansionsa Pasuunakielill' enkelitten huutais Julminta kirousta murhaty—lle. Ja sððli, niinkuin vastasyntynyt Alaston lapsi, myrskyn siivill' ajain Tai taivaan keruubina ratsastain Oroilla ilman nðkymðtt—millð, Tuon hirmuteon lietsois joka silmððn, Ett' itkuvirtaan myrsky hukkuis. -- Kannust' Ei muuta mulla hankkeen kylkeen ajaa Kuin huima kunnianhimo, joka hyppyyn Yrittðð, mutta ylenniskoin suistuu. -- (Lady Macbeth tulee.) No, mitð nyt? LADY MACBETH. Hðn koht' on atrioinnut. Miks pois sa lðksit? MACBETH. Kysyik— hðn mua? LADY MACBETH. Tiedðthðn sen. MACBETH. Tuo tuuma jðttðkððmme. Hðn juur' mua kunnioitti; ja ma olen Vðeltð kaikenlaiselt' ostanunna Kultaisen maineen, jota kðyttðð tðytyy, Kun on sen hohde kirkkain, eikð oiti Pois heittðð noin. LADY MACBETH. Oliko toivo, johon Puit itses, pðissððn? Unestansako se Nyt herðð, silmðt haljakkana katsoin áskeistð mielity—tððn? Rakkautes Nyt vasta oikein tunnen. Pelkððtk— sð Yht' uljas olla ty—ssð, toiminnassa Kuin haluissas? Sit' omistaako tahdot, Mink' elon kaunistukseks katsot, mutta Omissa silmissðsi pelkur' olla Ja sanoa kuin kissa tarinassa: "Tekisin, jos vaan uskaltaisin." MACBETH. Vaiti! Kaikk' uskallan ma, mitð sopii miehen; Ken enemp' uskaltaa, ei ole mies. LADY MACBETH. Mik' elukka sun pani aikees mulle Ilmaisemaan? Kun sen sa uskalsit, Sin' olit mies; ja jos vaan uskaltaisit Enempðð olla, kuin mit' olit, oisit Enemmðn vielð mies. Ei aikaa silloin, Ei paikkaa ollut, vaan ne luoda tahdoit; Nyt itsestððn ne tarjon' on, vaan tarjo Masentaa sun. Imettðjðnð tunnen, Kuink' armas rakastaa on imulasta; Vaan parhaillaan sen myhðillessð mulle Sen hellist' ikenistð nðnnin oisin Pois temmannut ja pirstaks aivot ly—nyt, Jos vannonut sen oisin kuin nyt sinð. MACBETH. Jos ei se kðy -- LADY MACBETH. Ei kðy! Sa tðyteen mððrððn Vaan mieles pingoita, niin kyllð kðy se. Kun Duncan nukkuvi (ja uneen hðnet Piankin matkan vaivat uuvuttavat), Molemmat hðnen passarinsa huumaan Niin viinillð ja juomill', ettð muisti, Tuo aivon vartija, uduksi muuttuu Ja h—yrypannuks jðrjen tallepaikka. Kun sitten pðissððn nukkuvat kuin kuolleet Elukan-untaan, mitð emme silloin Vois vartijattomalle Duncanille Me kahden tehdð? Mist' ei silloin syyttðð Vois juopuneita passareita, joiden Viaksi tðmð suuri murha pannaan? MACBETH. Vain poikia sa siitð! Uljas luontos Ei muuta luoda voi kuin miehenpuolta. -- Kun hðnen kamarissahan me verin Punaamme nukkunehet passarit, Omia heidðn puukkojansa kðyttðin, Ken sit' ei uskois heidðn ty—kseen? LADY MACBETH. Muuta Ken tohtis uskoa, kun murhan jðlkeen Ulinan pððstðmme ja tuskanhuudon? MACBETH. Min' olen valmis; hirmuty—h—n tuohon Jokaisen jðnteen pingoitan. Nyt matkaan! Iloiseks vaan nyt koita teeskeleitð Ja viekas mieli viekkain kielin peitð. (Lðhtevðt.) TOINEN NáYTøS. Ensimmðinen kohtaus. Paikka sama. Linnan piha. (Banquo ja Fleance tulevat, jðlkimmðinen tulisoihtu kðdessð.) BANQUO. Mik' aika y—st' on, poika? FLEANCE. Kuu on maillaan; En kuullut ole kelloa. BANQUO. Puol'y—stð Se mailleen kðy. FLEANCE. On my—hempi, ma luulen. BANQUO. He, miekkan' ota! -- Taivaass' ollaan tiukat: Sen kaikki kynttilðt on sammuksissa. -- Tuoss', ota tuokin? -- Raskas niinkuin lyijy Mua painaa uupumus, ja kuitenkaan En tahtois nukkua. Oi, armon vallat, Aatokset hðijyt torjukaatte, joilla Leponi hðirii luonto! -- Miekkan' anna! (Macbeth tulee; ja palvelija, tulisoihtu kðdessð.) Ken siellð? MACBETH. Ystðvð. BANQUO. Viel' ylðhðllð? Kuningas jo nukkuu. Hðn oli harvinaisen iloinen Ja vðellenne jakoi runsaat lahjat. Nyt tðllð timantilla tervehtii hðn Suloista emðntððnsð, sulkein siihen Kiitokset ððrett—mðt. MACBETH. ákkipððtð Tahtomme joutui puutteen alamaiseks Ja suurt' ei aikaan saanut. BANQUO. Hyvin kaikki. -- Unissan' y—llð nðin nuo velhosiskot: Osaksi totta ennustivat teille. MACBETH. Mitðpð heistð! Mut jos aika my—ntðis, Puhella sopis asiasta hiukan. Mððrðtkðð hetki. BANQUO. Milloin suvaitsette. MACBETH. Jos tuumaan suostutten, kun siksi tulee, -- Kerððtte kunniaa. BANQUO. Jos kerðtess' en Vaan sitð menetð; jos puhtahana Valani sðilyy, povi saastatonna, Niin suostun kyllð. MACBETH. Hyvðð y—tð siksi. BANQUO. Ma kiitðn; samaa teille. (Banquo ja Fleance lðhtevðt.) MACBETH. Poika, kðske, Ett' emðntðs, kun juomani on valmis, Kilistðð kelloa. Kðy maata sinð. -- (Palvelija lðhtee.) Tuo onko puukko, silmissðni tuossa, Pðin kðttð kahva? Annas sinuun tartun! -- En sua saanut, ja tok' yhð nðen sun. Sa, turman ilmi—, sua eik— koura Kðsitð niinkuin silmð? Taikka tietk— Vaan mieliluulon puukko, tyhjð haamu, Vaan kiihtyneiden aivojeni luoma? Sun yhð nðen, niin kðsin tuntuvana Kuin tðmðn, jonka tðssð paljastan. Sa nðytðt mulle tien, jot' aion kðydð; Ja tuommoist' asett' on mun juuri tarvis. -- Muun aistimiston narriks silm' on tullut, Tai vie se niistð voiton. Yhð nðen sun, Terð, kahva tðynnð veripisaroita, Joit' ðsken niiss' ei ollut. -- Tyhjðð kaikki; Verinen teko vaan se silmissðni Nðin kuvastuu. -- Nyt toinen puoli maata On niinkuin kuollut; hðijyt unet hiipii Makaajan luo lðp' uudinten; nyt velhot Hekaten kalvaan uhrijuhlaa viettðð; Ja laiha murha, vartijansa, suden, Kehoitus-ulvonnasta sðikkyneenð, Kuin himokas Tarquinius, mððrðnpððhðn Salaisin rosvoaskelin kuin haamu Nðin hiipivi. -- Sa luja, vankka maa, ál' askelteni astuntaa sa kuule, Ett' eivðt itse kivetkin ne kielis Mun teistðni ja hðiris tðtð julmaa Y—n rauhaisuutta, joka niille sopii! -- Tðss' uhkaan, ja hðn elðð: sanat vaan Ne kylmðð leyhkðð kuumaan toimintaan. (Kello kilisee.) Nyt kðyn, ja se on tehty; kello kutsuu. Tuot' ðlð kuule, Duncan: ððni sen Sun kutsuu helvettiin tai taivaaseen! (Lðhtee.) Toinen kohtaus. Sama paikka. (Lady Macbeth tulee.) LADY MACBETH. Mi heidðt juovutti, mun rohkaisi; Mi heidðt sammutti, mun tulistutti. -- Vaiti -- Hiljaa! -- Huuhkain vaan se siellð huikaa, Se turman enne, joka huutaa julmaa Hyv'y—tðnsð. -- Hðn ty—ss' on; ovi on auki; Kuorsaillen juopunehet vartijat Ivaavat tointaan. Moisen laitoin juoman, Ett' elðmð ja surma kiistðk——t nyt, Ovatko hengissð he vaiko kuolleet. MACBETH (sisðltð). Ken siellð? LADY MACBETH. Voi, herðnneen heidðn pelkððn Ja tekemðttð jððneen ty—n; -- ei rikos, Vaan yritys se meidðt tuhoo. -- Vaiti! -- Asetin valmihiksi miesten puukot; Ne huomasi hðn kai. -- Jos ei hðn olis Isððni muistuttanut nukkuessaan, Min' oisin tehnyt sen. -- Mun mieheni! (Macbeth tulee.) MACBETH. Nyt on se tehty. -- Kuulitko sa mitð? LADY MACBETH. Y—huuhkan huudon vaan ja sirkan laulun. Puhuitko sinð? MACBETH. Milloin? LADY MACBETH. ásken. MACBETH. Alas Kun astuinko? LADY MACBETH. Niin. MACBETH. Hiljaa! Ken tuossa kamariss' on? LADY MACBETH. Donalbain. MACBETH (katsellen kðsiððn). Oi, nðky surkea on tuo! LADY MACBETH. Sa hupsu! Vai nðky surkea! MACBETH. Siell' unissansa Yks nauroi, toinen "murhaa!" huus, niin ettð Herðsi kumpikin: ma kuulin kaikki; Rukouksen sitten lukivat ja uneen Taas vaipuivat. LADY MACBETH. Kaks siell' on nukkumassa. MACBETH. "Kies' siunaa!" huusi yks, ja toinen "amen!" Kuin nðmð py—velkðten' ois he nðhneet. Kuunnellen heidðn tuskaans', suustan' "ament'" En saanut, he kun sanoivat: "Kies' siunaa!" LADY MACBETH. Noin syvððn ðlð tuota mielees paina! MACBETH. Mut miks en sanoa ma voinut "amen"? Ma siunausta tarvitsin, ja "amen" Kurkkuuni tarttui. LADY MACBETH. Noin ei tuommoisista Saa tuskitella; voipi tulla hulluksi. MACBETH. Ma luulin ððnen kuulleeni, mi huusi: "Herðtkðð! Macbeth unen murhaa!" -- unen, Tuon viattoman, joka huolten vyhdet Sekavat suorii, pðivittðisen kuolon, Ty—n raittiin peson, sielunhaavain voiteen, Tuon luonnon toisen atrian ja parhaan Elðmðn juhlaruoan. LADY MACBETH. Mitð puhut? MACBETH. "Herðtkðð!" huuto kautta linnan kaikui. Glamis unen murhas, ja senvuoks ei Cawdor Unt' enðð saa, unt' ei Macbeth saa enðð. LADY MACBETH. Mut ken se huusi noin? Oi, armas thani, Sun jalo pontes hervahtuu, jos moista Noin kiihkoisesti mietit. Nouda vettð Ja kðsistðs nuo rumat merkit huuhdo! -- Miks tðnne puukot kannoit? Siellð niiden On paikka. Pois ne vie, ja verin tuhri Makaavat vartijat. MACBETH. En sinne mene: Aatella pelkððn tekoani; nðhdð Sit' uudelleen en tohdi. LADY MACBETH. Arka raukka! Tuo tðnne puukot! Nukkuneet ja kuolleet Kuvia vaan on; lasta peljðttðð voi Kuvattu piru. Verta jos hðn vuotaa, Niin sillð kultaan vartijoiden muodon, Syyn muodon nðin he saavat. (Lðhtee. Kolkutusta ulkoa.) MACBETH. Mikð kolke? -- Mik' on mun? Risahdustakin ma sðikyn! Kenenkð kðdet nðð? Haa! Pððstðni ne Repivðt silmðt maalle! Voiko suuren Neptunin koko valtameri pestð Tuon veren kðdestðni pois? Ei, ennen Tðð kðsi meret mððrðtt—mðt punaa, Viherjðn muuttain ruskeaks. (Lady Macbeth palajaa.) LADY MACBETH. Mun kðten' On samankarvaiset kuin sun, mut sydðn Noin vaalas mua hðvettðis. (Kolkutusta.) Tuo kolke Etelðportin' on. Pois kamariimme! Pisara vettð pois tðn synnin huuhtoo; Kuin kevyt on se sitten! Sinust' uljuus On luopunut. (Kolkutusta.) Haa! kuules, taasen kolke! Y—puku ylles, ett'ei kutsuttaissa Havaittais meidðn valvoneen. -- ál' anna Noin raukkamaisest' aatoksilles valtaa. MACBETH. Tekoni tietðen mun paremp' oisi, Ett' itseðn' en tietðisi (Kolkutusta.) Kolkkehellas Herðtð Duncan! Voi, jos sen sa voisit! (Lðhtevðt.) Kolmas kohtaus. Sama paikka. (Portinvartija tulee.) PORTINVARTIJA. Sepð vasta kolkutusta, totta tosiaankin! Jos olisit helvetin porttien vartija, kyllðpð saisit avainta kiertðð! (Kolkutusta.) Kolk, kolk, kolk! Beelsebubin nimessð, ken siellð? -- Kas vaan, jyvðsaksa, joka hirtti itsensð pelðtessððn hyvðð vuodentuloa. Aikanasi tulet! Onko vaan hurstia tarpeeksi mukanasi, sillð tððllð sitð hikoilla saat? (Kolkutusta.) Kolk, kolk? Toisen perkeleen nimessð, kuka siellð? -- Lainvððntelijð, tottamaar, joka kummankin riitapuolen asian valallansa vahvistaa, ja joka on Jumalan kunniaksi paljon konnankoukkuja harjoitellut, vaan ei kuitenkaan ole voinut itseðnsð taivaaseen koukutella. Kðy sisððn, lainvððntelijð! (Kolkutusta.) Kolk, kolk, kolk! Kuka siellð? -- Vai niin, englantilainen rððtðli, tðnne tullunna siitð, ettð ranskalaisen housuista kaistaleen[8] varasti. Kðy sisððn, rððtðli, tððllð kyllð saumarautasi kuumenee! (Kolkutusta.) Kolk, kolk! Ei koskaan rauhaa. Ken olette? -- Mutta tðmð paikka on helvetiksi liian kylmð. Lempo sitð kauemmin olkoon pirun portinvartijana! Ajattelin muuten laskea sisððn kutakin ammattikuntaa muutamia, jotka ruusuista tietð kulkevat ijankaikkiseen ilovalkeaan. (Kolkutusta.) Kohta, kohta! (Avaa.) Pyydðn muistamaan portinvartijaa. (Macduff ja Lenox tulevat.) MACDUFF. Niin my—hððnk— sð maata kðvit, veikko, Kun my—hððn nðin sð nukut? PORTINVARTIJA. Niin, nðhkððs, ryyppðsimme toiseen kukonlauluun; ja juominen se vaikuttaa tuntuvasti kolmea asiata. MACDUFF. Mitð kolmea asiaa se juominen sitten erittðin vaikuttaa? PORTINVARTIJA. Niin, nðhkððs, punaisia nenið, unta ja kusta. Lemmenseikoissa se auttaa ja kaataa: himoa se auttaa, mutta kyvyn se kaataa. Voipi sanoa, ettð liika juominen pitðð lemmen suhteen lainvððntelijðn virkaa: se luo sen ja tappaa sen; nostaa sen ja kaataa sen; yllyttðð sitð ja kyllyttðð sitð; voimistuttaa ja laimistuttaa; sanalla sanoen: vððntðð sen uneen, pettðð sen ja jðttðð sen. MACDUFF. Luulenpa, ettð viina sinut viime y—nð petti. PORTINVARTIJA. Niin kyllðkin, suut, silmðt tðyteen; mutta minðpð petoksen kostin; ja luulenpa, ettð kyllðkin puoltani pidin, sillð vaikka hðn pari kertaa sieppasi jalat altani, keksinpð keinon saada hðnet maalle samaa tietð, mitð oli tullutkin. MACDUFF. Hereillð onko herras? -- Kolkkeellamme Me hðnet herðtimme: tuossa on hðn. (Macbeth tulee.) LENOX. Huomenta, jalo thani! MACBETH. Terve teille! MACDUFF. Kuningas joko noussut lie? MACBETH. Ei vielð. MACDUFF. Hðn kðski, ettð varhain herðttðisin; Lie my—hð jo. MACBETH. Vien teidðt hðnen luokseen. MACDUFF. Sen tiedðn suloiseksi vaivaks teille; Mut vaivaa on se kuitenkin. MACBETH. Ty— mieleinen se meille vaivan korvaa. Tuoss' ovi on. MACDUFF. Ma huutaa rohkenen; Se ty—ks on mulle pantu. (Menee.) LENOX. Lðhteneek— Kuningas tðnððn? MACBETH. Lðhtee -- niin on mððrð. LENOX. Y— oli jylhð. Majassamme tuuli Kukisti savutorvet; valitusta Ilmassa kuultiin, julmaa kuolontuskaa Ja hirmuððnin ennustelemista, Paloa, murhaa, hðvitystð hurjaa Ajalle tuskaiselle syntyvðksi. Pimeyden lintu kaiken y—tð huusi; Sanovat maankin olleen kuumeissansa Ja vðrisseen. MACBETH. Niin, jylhð oli y—. LENOX. Mun nuori muistini ei toista muista Sen vertaista. (Macduff palajaa.) MACDUFF. Oo, kauheata, kauheata, kauheata! Ei kieli eikð sydðn sua saata Kðsittðð eikð nimittðð! MACBETH & LENOX. Mik' ompi? MACDUFF. Nyt taitotekonsa on tuho tehnyt! Kuin kirkonvaras murtanut on murha Vihittyyn Herran huoneeseen ja hengen Templistð ry—stðnynnð. MACBETH. Kuinka? Hengen? LENOX. Kuninkahanko? MACDUFF. Menkðð huoneeseen, ja Sokaiskoon silmðt teiltð toinen Gorgo; -- Mua ðlkðð puhumahan vaatiko -- Nðhkðð, ja puhukaatte sitten itse. -- (Macbeth ja Lenox lðhtevðt.) Hoi, hðtðkello soimaan! -- Nouskaa, nouskaa! -- Petosta! Murhaa! Banquo, Donalbain! Ja Malcolm! Nouskaa! Pois tuo veltto uni, Tuo kuolon hahmo; itse kuoleman te Nyt nðette! -- Nouskaa katsomahan kuvaa Sen suuren tuomion! -- Malcolm! Banquo! Nouskaa Kuin haudasta ja aavein' ilmi tulkaa, Ett' ois tðð hirmu tðysi! Kello soimaan! (Hðtðkelloa soitetaan.) (Lady Macbeth tulee) LADY MACBETH. Miks talon nukkujia kokoon kutsuu Noin jylhð torvi? Sanokaa! MACDUFF. Lady armas, Mun kerrottavani ei sovi teille: Sanani murhan tois, jos vaimon korvaan Ne koskis. (Banquo tulee.) Banquo! Banquo! Murhattun' on Kuninkaamme ja herramme! LADY MACBETH. Voih! voih! Meillðk—? BANQUO. Hirveintð, miss' olkoonkin! -- Sanasi, Macduff, peruuta, ja sano, Ett'ei niin ole. (Macbeth ja Lenox palajavat.) MACBETH. Voi, jos oisin kuollut Vaan tiimaa ennen tðtð tapausta! Olisin autuas silloin. Tðstð lðhtein Ei totuutt' ole lainkaan maailmassa; Petosta kaikki! Armot, arvot tyhjðð! Elðmðn viini maahan juossut on, Ja kerskaks kellariin jði pelkkð sakka. (Malcolm ja Donalbain tulevat) DONALBAIN. Hukassa mikð? MACBETH. Te, vaikk' ette tiedð: Verenne alku, synty, hetesuoni Tukittu on, tukittu itse lðhde! MACDUFF. Isðnne on he murhanneet. MALCOLM. Voi! Ketkð? LENOX. Sen passarit on nðhtðvðsti tehneet. Verissð oli kðdet, kasvot heillð, Ja puukot heidðn pieluksillaan vielð Ol' aivan kosteat. He tuijottivat, Tunnoiltaan ollen aivan. Moisten hoidoss' Ei ole turvattuna ihmishenki. MACBETH. Voi, ettð vimmoissani tapoin heidðt! MACDUFF. Miks teitte sen? MACBETH. Ken sðikkynyt ja viisas Voi samass' olla, lempeð ja hurja, Kuninkaan mies ja puoleton? Ei kenkððn. Tulinen lempi kiihkoissansa voitti Sðvyisðn jðrjen. Tðssð makas Duncan. Hopeapððssð veren kultareunus Ja haavat ammottain kuin aukko, josta Tuho sisððn ryntðð; tuossa murhamiehet, Vðrihin ammattinsa tahrattuina, Rivoina puukot hurmeen tahmass' aivan. Ken, joll' on sydðn lempivð, ja siinð Rohkeutta nðyttðð tðtð lempeðnsð, Vois mieltððn malttaa? LADY MACBETH (py—rtyvinððn). Auttakaa mua tððltð! MACDUFF. Ladyð hoitakaa! MALCOLM. Me vait olemme, Me, joill' on tðssð suurin surun syy! DONALBAIN. Vait'-olo paras: tððllð kova onni Vois kairanreiðn lymyst' ðkkipððtð Karata meihin. Pois! Ei kyyneleemme Viel' ole kypsðt. MALCOLM. Eikð valloillansa Surumme suuri. BANQUO. Ladyð hoitakaa! (Lady Macbeth kannetaan pois.) Alastoman ja paljaan heikkoutemme Kun saamme verhotuksi, yhtykððmme Tðt' inhaa verity—tð tutkimaan. Meit' epðilys ja kauhu vðrisyttðð; Kðdessð Kaikkivallan seison tðssð, Ja luihun kavalluksen salajuonta Ma sodin vastaan. MACDUFF. Minð my—s. KAIKKI. Me kaikki. MACBETH. Nyt tðysi miehen asu joutuun ylle! Salissa sitten yhdytððn. KAIKKI. Hyv' on! (Kaikki lðhtevðt, paitse Malcolm ja Donalbain.) MALCOLM. Mit' aiot? Hyv' ei ole tðnne jððdð. Surua teeskellð on viekkaan helppo. Ma lðhden Englantiin. DONALBAIN. Min' Irlantiin. On ero turvaks kummallenkin meille. Tððll' ovat hymyt tikareita tðynnð, Ja verisin on veriheimolainen. MALCOLM. Tuo murhan nuoli, joka ammuttiin, On vielð lennossansa. Paras meidðn On sitð karttaa. Ratsun selkððn siis! Vðhemmðlle nyt jððhyvðiset jððk——t. Pois varkain! Konsa turma tuloss' on, Ei varas lie ken turvaa pakohon. (Menevðt.) Neljðs kohtaus. Linnan edustalla. (Rosse ja erðs vanhus tulevat.) VANHUS. Vuoskymmenið seitsemisen muistan; Sill' ajall' olen monta kummaa nðhnyt Ja julmaa pðivðð; mutta kaikki leikiks Tðð hirmu-y— on tehnyt. ROSSE. Nðet sð, isð: Vihoissaan ihmist—istð taivas uhkaa Veristð lavaa. Kello nðyttðð pðivðð, Mut synkkð y— tukeuttaa taivaan lampun. Y—n kunniaksko vaiko pðivðn hðvyks Maan kasvot hautaa pimeys nyt, kun niitð Elðvðn valon tulis suudella? VANHUS. Se luonnotont' on kuin tuo —inen ty—kin. Tiistaina hiirensy—jð huuhka sieppas Ja tappoi pilviss' ylvðstðvðn haukan. ROSSE. Duncanin ratsut -- kumma, mutta totta -- Nuo somat, kauniit, rodun valiot, Hurjistuneina pilttuuns' sðrkivðt, Kurista huolimatta maalle sy—sten Ikððnkuin sotaan ihmiskuntaa vastaan. VANHUS. Sanotaan, ettð toisiaan he s—ivðt. ROSSE. Niin tekivðtkin; sen ma kummakseni Nðin omin silmin. -- Tuossa kunnon Macduff! (Macduff tuke.) No, miltð nðyttðð? MACDUFF. Ettek— te nðe? ROSSE. Jo tiettyn' onko, ken on murhan tehnyt? MACDUFF. Ne, jotka Macbeth tappoi. ROSSE. Taivaan taatto! Mik' etu heillð siitð? MACDUFF. Lahjotuita! Kuninkaan pojat, Donalbain ja Malcolm, Paenneet ovat, joka tekee heidðt Epðiltðviksi. ROSSE. Sekin luonnotonta! Oo, kunnianhimo ahnas, joka ahmaat Noin oman elinmehus! -- Luultavasti Kuninkaaks nyt saa Macbeth. MACDUFF. Nimitetty Hðn on ja Sconiin kruunattavaks mennyt. ROSSE. Ja missð Duncanin on ruumis? MACDUFF. Colmes-killin pyhððn kðtk—paikkaan viety, Miss' esi-isienkin lepðð luut. ROSSE. Menettek— te Sconihin? MACDUFF. En, serkku; Ma Fifeen lðhden. ROSSE. Minð menen Sconiin. MACDUFF. Hyvðsti! Ett'ei toteen vaan kðy aate: Parempi uutta oli vanha vaate! ROSSE. Hyvðsti, isð! VANHUS. Herran siunaus teille Ja niille, jotka pahan hyvðks sððntðð Ja vihamiehet ystðviksi kððntðð! (Lðhtevðt.) KOLMAS NáYTøS. Ensimmðinen kohtaus. Fores. Sali linnassa. (Banquo tulee.) BANQUO. Nyt olet se: kuningas, Cawdor, Glamis Ja kaikki, mitð ennustivat velhot. Petosta vaan sun kðyttðneesi pelkððn. Mut sanottiin tok', ett'ei sukuus jðis se, Vaan ettð kuningasten kanta-isðks Tulisin minð. Totuutta jos heiss' on -- Ja sinusta, Macbeth, se selvððn nðhdððn -- Miks ei he minullenkin ennustajiks Ruveta vois ja toivoani nostaa? Mut vaiti siitð! (Torventoitauksia. Macbeth kuninkaana, Lady Macbeth kuningattarena, Lenox, Rosse, hoviherroja, hovinaisia ja seuralaisia tulee.) MACBETH. Tuossapa se paras On vieraamme! LADY MACBETH. Jos hðn ois unhotettu, Ois suureen juhlahamme aukko jððnyt, Ja pilall' oisi kaikki. MACBETH. Tðnð iltan' On juhlapidot meillð, pyydðn, ettð Tulette tekin. BANQUO. Teidðn korkeutenne Vaan kðskek——n, ja velvollisuus teihin Mun sitoo siteill' ikikestðvillð. MACBETH. Lðhdetten iltapuolla? BANQUO. Lðhden, herra. MACBETH. Tðn pðivðn neuvotteluss' oisi muuten Mieltðnne kuultu, jok' on aina viisas Ja onnekas; mut huomiseks se jððk——n. Kauasko matka on? BANQUO. Niin kauas, ettð Se ajan tðyttðð tðstð iltaan asti. Paremmin jos ei hepo juokse, tðytyy Y—lt' ottaa lainaks pari synkkðð tiimaa. MACBETH. Pois ðlkðð jððk— vaan! BANQUO. En, ruhtinaani. MACBETH. Veriset lankomme ne Englannissa, Ma kuulen, piilevðt ja Irlannissa. Tunnustamatta julmaa isðnmurhaans' Valeita outoj' ajavat he kansaan. Huomenna siitð, jolloin muutenkin Kokohon meitð vaatii valtatoimet! Ratsaille joutuun! Hyvðst'! Illalla Siis tavataan. Mukana onko Fleance? BANQUO. On, herra. Aika kiiruhtaapi. MACBETH. Olkoot Heponne varmat jaloiltaan ja virmat! Nðin satulainne turviin jððkððtten! Hyvðsti! -- (Banquo lðhtee.) Jokaisella nyt kello seitsemððn on Vallassaan aika, ettð seurast' oisi Sen suuremp' ilo. Iltaan asti yksin Tahdomme jððdð. Siksi, Herran haltuun! (Kaikki lðhtevðt, paitse Macbeth.) (Palvelija tulee.) Mies, kuules! Ovatko ne miehet tððllð? PALVELIJA. He linnan portill' odottavat, herra. MACBETH. Tuo sisððn heidðt! -- (Palvelija lðhtee.) Tðmð tila ei Niin mitððn ole, jos ei turvaa ole. Tuon Banquon suhteen suuri mull' on pelko: Sen miehen kuninkaallisessa luonteess' On jotain hirveðð. Hðn uskaljas on; Ja paitse tðtð rohkeutt' on hðllð ályð, joka varmast' uljaat tuumat Vie mððrðn pððhðn. Muut' en ketððn pelkðð Kuin hðntð. Henken' alleen masentaa hðn, Niinkuin Antonion suhteen Caesarin Sanotaan tehneen. Velhoja hðn sðtti, Kuninkaan nimen kun he mulle soivat, Ja kðski heidðn haastaa hðlle. Silloin Profeettain lailla tervehtivðt hðntð Lukuisten kuningasten kanta-isðks. Mun pððhðn' asettivat mahon kruunun Ja kourahani kuivan valtikan, Jonk' outo muukalainen siitð riistðð, Kun poikaa mull' ei ole. Niin jos on, Ryvetin sieluni Banquon lapsen tðhden, Sen tðhden hurskaan Duncanin ma tapoin, Sen tðhden tunnonrauhan' myrkytin Ja autuuteni helmen ihmiskunnan Viholliselle myin hðnt' auttaakseni Kuninkaaks, Banquon lasta kuninkaaksi! Ei, ennen taisteluun sun haastan, onni, Ja sodin kanssas henkeen, kuolemaan! Ken siellð? -- (Palvelija palajaa kaksi murhaajaa seurassaan.) Pois, ja varro, kunnes kutsun. -- (Palvelija lðhtee.) Teit' emmek— me eilen puhutelleet? 1 MURHAAJA. Kyll', armollinen herra. MACBETH. Hyvð! No, Olettenko sit' aprikoinneet? Tietkððs, Se hðn on, joka ennen muinen salpas Teilt' onnen tien, vaikk' arvelitte siksi Mua viatonta. Sen jo viime kerrall' Osoitin teille; selvðks tein, kuin teit' on Petetty, peijattu; ma keinot nðytin Ja niiden kðyttðjðt ja kaikki, josta Jo p—hk—kin ja mielipuoli huomaa Sen Banquon ty—ksi. 1 MURHAAJA. Sen te selvititte. MACBETH. Niin, mutta vielð muutakin, jok' aiheen' On tðhðn yhdyntððmme. Olettenko Niin kðrsivðiset luonnostanne, ettð Tuon siedðtten? Niin laupiaatko, ettð Mies-paran tuon ja hðnen lastens' eestð Rukoilette, tuon, jonka kðsi raskas Teit' alas hautaan painoi sekð saattoi Ijðksi omaisenne mieron tielle? 1 MURHAAJA. Kuningas, miehið me olemme. MACBETH. Niin, miehistð te kirjoiss' ehkð kðytte Kuin lukki, hurtta, hðkki, tiisti, rakki Ja luppakorva, joilla koiran nimi On kaikilla; mut arvolistass' ero On talon-, lintukoiran, vilkkaan, laiskan Ja viekkaan vðlillð, sen lahjan mukaan, Jonk' aulis luonto kullenkin on suonut, Ja josta kullakin on eri k—lli Muist' eroitteeksi, jotka lista merkkii Samaksi kaikki. Niinpð ihmisenkin. No, jos nyt listass' oletten ja ette Alinta miehenluokkaa, ilmaiskaa se, Niin povellenne uskon toimen, joka, Jos teette sen, vihollisenne sortaa Ja rakkauteeni kiinni teidðt solmii. Hðn elðmðllððn terveyteni tðrvðð; Paranen, jos hðn kuolee. 2 MURHAAJA. Minð, herra, Mies olen, jota mailman iskut, potkut Niin hðrnðnneet on, ett'en huoli mitð Mailman kiusaks tehnen. 1 MURHAAJA. Minð my—skin Niin vaivattu, niin kovan onnen ly—mð, Ett' elðmðni alttiiks annan, jos sen Parantaa sillð voin tai pððstð siitð. MACBETH. Ett' oli Banquo vihollinen teille, Nyt tiedðtten. 2 MURHAAJA. Niin oli. MACBETH. Niin my—s mulle, Ja niinkin verivihaisesti, ettð Jokainen hetki hðnen elðmðstððn Mun sydðnvertan' kysyy. Voisin kyllð Hðnestð pððstð julkivaltaa kðyttðin Ja tunnustan sen suoraan, mut en saata Erðiltð ystðviltð, jotka meille On yhteiset ja joihin panen arvon; Vaan tðytyy mun hðnt' itkeð, vaikk' itse Ma hðnet tapoin. Senpð vuoksi teiltð Apua kosin nyt, nðin ihmisiltð Tekoni peittðin monestakin syystð. 2 MURHAAJA. Me teemme, herra, mitð kðskette. 1 MURHAAJA. Niin, vaikka henki -- MACBETH. Miehuutenne kuultaa Jo silmistðnne. Tunnin kuluessa Osoitan teille paikkanne ja mððrððn Sopivan ajan ihan piiramalleen. Tðn' iltan' on se tehtðvð eik' aivan Lðhellð linnaa: minuun -- muistakaa se -- Syyn kaunaa ei saa jððdð. Hðnen kanssaan -- Ett'ei jðisi puolitekoon ty—mme -- Fleancen, Tuon hðnen poikansa, jok' ompi my—tð, Jonk' ero tððlt' on yhtð tðrkki mulle Kuin isðn, tðytyy synkðn hetken onnest' Osansa saada. Tuumimaan nyt menkðð; Koht' etsin teitð. 2 MURHAAJA. Valmiit' ollaan, herra. MACBETH. Teit' oiti kutsun; vartokaatte tuolla. (Murhaajat menevðt.) Pððtetty siis! -- Jos, Banquo, taivaasen Sun pyrkii sielus, nyt se tehk——n sen! (Lðhtee.) Toinen kohtaus. Toinen huone linnassa. (Lady Macbeth tulee, palvelija jðljessð.) LADY MACBETH. Tððlt' onko Banquo lðhtenyt? PALVELIJA. On, rouva, Mut palaa y—ksi. LADY MACBETH. Sano kuninkaalle, Ett' olis puhuttavaa hiukan mulla, Jos hðll' on tilaisuutta. PALVELIJA. Kyllð, rouva. (Lðhtee.) LADY MACBETH. Kaikk' ompi turhaa, hukkaty—tð vaan, Jos kyllððns' ei saa halu saamastaan; Parempi olla murhattujen mailla Kuin murhaajana tunnon rauhaa vailla! (Macbeth tulee.) No, herrani, miks yksin noin te kðytte, Kamalat haaveet seurana, ja mieless' Ain' ajatus, jonk' esineensð kanssa Jo olis kuolla tullut? Miksi muistaa Mit'ei voi auttaa? Tehty mikð tehty! MACBETH. Ei surmaans' saanut kððrme, sai vaan haavan, Ja paranee; ja kurja ilkeytemme Sen kammoo hammast' aivan niinkuin ennen. Hajotkoot taivaat, maat ja mailman pylvððt, Ennen kuin pelvoss' atriamme sy—mme Ja nukahdamme mieless' unen hirmut, Jotk' —isin meitð vaivaa! Paremp' olla Tuon kuolleen luona, jonka lðhetimme Omaksi rauhaksemme ikirauhaan, Kuin sielun piinapuilla lakkaamatta Tuskissa olla. Haudassaan on Duncan Ja elon kuumeen jðlkeen hyvin nukkuu. Pahintaan petos tek': ei terðs, myrkky, Ei ulkosodat, kapinat, ei mikððn Hðnt' enðð saavuta. LADY MACBETH. Oi, miehen' armas, Sulosta jylhð katsees, ole tðnððn Iloinen, kirkas vierastesi kanssa. MACBETH. Niin kyllð, armahani; samoin sinð! Sa koko huomiosi Banquoon kððnnð; Hðnt' ennen muita silmin, kielin etsi. Viel' epðvarmat ollen, tðytyy meidðn Imarteen virrass' arvoamme pestð, Sydðmmen valhenaamaks tehdð kasvot, Sen tosilaadun peittðin nðin. LADY MACBETH. Nuo heitð! MACBETH. Oi, vaimo, skorpioneja on tðynnð Mun sieluni! Viel' elðð Fleance ja Banquo. LADY MACBETH. Mut heill' ei ikuisuuden valtakirjaa. MACBETH. Se lohduttaa: he ovat saatavissa. Iloitse siis! Ennenkuin y—kk— pððttðð Y—lentonsa ja koppakuoriainen Hekaten mustan kðskyst' univirttððn Nukuttavalla hyrinðllð soittaa, On teko tehty lajiaan mitð julmin. LADY MACBETH. Mik' on se teko? MACBETH. Tietðmðtt—myyttðs Viaton ole, armas, kunnes teost' Iloita saat. Y— umpisilmð, joudu, Armeliaan pðivðn hellð katse peitð, Ja verikðsin nðkymðtt—min Tuo suuri valtakirja revi rikki,[9] Mi kalvaaks minut saa! -- Jo hðmðrtððpi, Kotiinsa metsððn vares lentðð; pðivðn Iloiset lapset nuokkuin nukkuvat, Y—n mustat henget ry—st—ns' alkavat. Sa kummastut; mut vaiti, kiinni suu! Pahuuden kautta pahuus voimistuu. Niin, armas, tule kanssani. (Lðhtevðt.) Kolmas kohtaus. Sama paikka. Yrttitarha, josta tie vie linnaan. (Kolme murhaajaa tulee.) 1 MURHAMIES. Ken yhtymððn sun kðski meihin? 3 MURHAMIES. Macbeth. 2 MURHAMIES. Epðillð hðnt' ei tarvis: tehtðvðmme Hðn tuntevan ja kðsittðvðn nðyttðð Vðhðstð tðrkimpððn. 1 MURHAMIES. Siis auta meitð! -- Lðnnessð pðivðð vielð hiukan hohtaa; Hevostaan my—hðstynyt matkamiesi Y—majaan jouduttaa; ja vðijymðmme Jo lðhenee. 3 MURHAMIES. Vait! Hevosia kuulen. BANQUO (ulkoa). Hoi, tulta tðnne! 2 MURHAMIES. Hðn se ompi. Toiset Jo linnass' ovat, joita odotettiin. 1 MURHAMIES. Hevoset ympðritse kiertðvðt. 3 MURHAMIES. Noin virstan matkan; hðnen, niinkuin kaikkein, Tapana tðst' on jalan kðydð linnaan. (Banquo tulee, ja Fleance, tulisoihtu kðdessð.) 2 MURHAMIES. Kah! tulta, tulta! 3 MURHAMIES Hðn se on. 1 MURHAMIES. Kðsin ty—h—n! BANQUO. Tðn' y—nð sataa. 1 MURHAMIES. Satakoot siis iskut! (Karkaa Banquon pððlle.) BANQUO. Petosta; Oo! -- Fleance, pakoon riennð, pakoon! Sun tðytyy kostaa tðmð! -- Oo, sa konna! (Banquo kuolee. Fleance pakenee) 3 MURHAMIES. Ken soihdun sammutti? 1 MURHAMIES. Se eik— oikein? 3 MURHAMIES. Tass' on vaan yksi; poika pððsi pakoon. 2 MURHAMIES. Siis tekemðttð paras puoli ty—stð. 1 MURHAMIES. Pois nyt, ja kertomahan mit' on tehty. (Lðhtevðt.) Neljðs kohtaus. Juhlahuone linnassa. (Ruokap—ytð valmiiksi katettuna. Macbeth, Lady Macbeth, Rosse, Lenox, lordeja ja seuralaisia tulee.) MACBETH. Arvonne tunnetten te; istukaa. Ja sydðmmestð tervetulleet kaikki. LORDIT. Kiitðmme, armollinen kuningas. MACBETH. Me itse n—yrðn' isðntðnð kðymme Nyt vierastemme seuraan. Arvo-istuin Emðnnðn olkohon; kun aika tulee, Hðlt' odotamme tulotervehdystð. LADY MACBETH. Mun puolestani kaikillen se lausu: Sydðmmen' sanoo heidðt tervetulleiks. (Ensimmðinen murhaaja ilmestyy ovessa.) MACBETH. Sydðnten kiitos sulle vastaa, katso; -- Molemmat sivut tðydet! Kðyn siis keskeen. Nyt irti ilo! P—ytðð kiertðmððn nyt Pikari pankaa! -- (Syrjððn murhaajalle.) Poskellas on verta. MURHAMIES. Se Banquon on. MACBETH. Parempi sinun pððllðs Kuin hðnen sisðssððn! Hðn siis on poissa? MURHAMIES. Niin, kaula poikki; minulta hðn sen sai. MACBETH. Kah, oiva kaulanleikkaaja! Mut hyvð On hðnkin, joka samoin teki Fleancen. Jos sen teit sinð, ei sun vertojas. MURHAMIES. Fleance pakoon pððsi, herra kuningas. MACBETH. Taas kuume minuun karkaa; terve muuten Olisin ollut: niinkuin marmor' ehjð, Kuin vuori vahva; rajaton ja vapaa Kuin ilman henki; vaan nyt salvass' olen, Siteissð, raudoiss', epðilyyn ja kauhuun Kahlittu kiinni. -- Sðilyss' on siis Banquo? MURHAMIES. On, herra, sðilyss' allikossa tuolla, Ja pððssð kaksikymment' aimo haavaa, Joist' yksikin jo surmaks olis. MACBETH. Kiitos! Siin' emðkððrme on; mut pakoon pððssyt Siki— tuo, se myrkyllist' on juurta, Vaan vielð hampaaton. -- Pois mene; lisðð Huomenna kuulen. (Murhaaja menee.) LADY MACBETH. Kuningas, te ette Kehoita iloon. Atria on kaupan, Jos sit' ei mielin suoduks usein kuule. Saa ruokaa kotonaankin, mutta vieraiss' On kohtelu sen h—ystehenð: muuten On pidot kolkot. MACBETH. Maire muistuttaja! -- Sulatus hyvð ruokahaluanne Ja kumpaistakin terveys seuratkoon! LENOX. Suvaitkaa, kuningas, tok' istahtaa. (Banquon haamu tulee ja istuu Macbethin sijalle.) MACBETH. Maan kunnia nyt olis koossa tðssð, Jos Banquo ystðvðmme olis lðsnð. Juroksi tahtoisin hðnt' ennen syyttðð Kuin jotain tapaturmaa surkutella. ROSSE. Sanansa poissa-olollaan hðn sy—. -- Suvaitkaa toki seurahamme tulla. MACBETH. On p—ytð tðys. LENOX. Tass' yks on paikka. MACBETH. Missð? LENOX. Tass', armas herra. Miks noin kauhistutte? MACBETH. Ken tuon on tehnyt? HERRAT. Minkð, kuninkaamme? MACBETH. Sanoa voitko, ettð minð tein sen? Veristð tukkaas ðlð mulle huiskaa! ROSSE. Hyvðt herrat, nouskaa: kuningas voi pahoin. LADY MACBETH. Ei, hyvðt herrat! Moinen on hðn usein Jo pienest' ollut. Istukaa ma pyydðn. Se hetken puuskaa on; hðn koht' on terve. Jos liiaks hðntð tarkkaatte, hðn suuttuu, Ja kiihko yltyy. Sy—kðð, hðnest' ðlkðð Millðnne olko. -- Mies oletko? MACBETH. Olen, Ja rohkeakin, jok' en pelkðð nðhdð Mit' itse piru kalpenis. LADY MACBETH. Sa hupsu! Tuo pelkos luoma kuva on, se puukko, Jonk' ilmass' ohjanneen sa sanoit tiesi Luo Duncanin. Tuo sðpsðhdys ja sðikky -- Nuo tosi pelvon ilveet -- takan ððress' Ois paikallaan, miss' ðmmðt tarinoivat Ja mummo heitð sðistðð. Hðpeð! Miks' irmastelet noin? Kun tarkoin katsot, Se vaan on tuoli. MACBETH. Katsos! Nðetk—s, tuossa? Haa! Mitð sanot? -- Mitð huolin siitð? Jos ny—kyttðð sa saatat, puhu my—skin! Jos kalmistot ja haudat hautaamamme Takaisin luovat, hautapatsainamme Sitt' olkoon haukkain kuvut! (Haamu katoaa.) LADY MACBETH. Mitð? Viek— Miehuutes hulluus? MACBETH. Hðnet nðin, niin totta Kuin tðssð seison! LADY MACBETH. Hyi, hyi, hðpeð! MACBETH. Vert' ennenkin on juossut, muinaisaikaan, Ennenkuin tavat perkas ihmisyys; Ja sittenkin on monet murhat tehty, Kamalat kuullakin. Jos siihen aikaan L—it miehen pððstð aivot, niin hðn kuoli, Ja siinð kaikki. Nyt hðn nousee yl—s, Kakskymment' uhka verihaavaa pððssð, Ja viepi paikkamme. Tðð kummempaa on Kuin murha moinen. LADY MACBETH. Vierahanne, herra, Te laiminly—tte. MACBETH. Ah! en muistanut -- Mua rakkaat vieraat, ðlkðð ihmetelk—; Mua vaivaa kumma heikkous, turha sille, Ken tuntee mun. Nyt, kaikkein onnen malja; Sitt' istuudun. -- Hoi! Viinisarkka tðyteen! Nyt koko seuran terveydeksi juon, Ja ystðvðmme Banquon, jota kaipaan. Josp' olis tðssð hðn! Niin, onneks olkoon Hðnen ja kaikkein! HERRAT. Alamainen kiitos! (Haamu palajaa.) MACBETH. Pois! Silmistðni pois! Maan kðtk——n vaivu! Luus ytimett—mðt on, veres kylmð; Nðk—ð silmissðs ei noissa, joilla Sa tuijottelet. LADY MACBETH. Tðmð, hyvðt herrat, Tavallist' ompi vaan, ei muuta mitððn. Mut illan ilon hðiritsee se meiltð. MACBETH. Mit' uskaltaapi mies, min' uskallan. Kðy pððlle niinkuin Venððn villikarhu, Hyrkanian tiiker', julma sarvikuono, Muu muoto ota paitse tuo, ja hermon' Ei vahvat jðrky. Tule henkiin jðlleen Ja korpehen mua vaadi miekkasille, Ja pelvosta jos piilen, naisten hemmuks Mua silloin hauku. Pois, sa hirmuhaamu! Pois, tyhjð ilve! (Haamu katoaa.) No, kas niin! Kun poistuit, Mies olen taas. -- Ma pyydðn, istukaa! LADY MACBETH. Ilomme veit ja rikoit hauskan seuran Mit' ihmeyttðvimmðllð hðiri—llð. MACBETH. Kuin nðky moinen hðmmðstyttðmðttð Vois ohi kiitðð kesðpilven lailla? Omalle itselleni teet mun vieraaks, Kun aattelen sun nðhnees moisen ilmeen Ja luonnon puna sentððn poskes peittðð, Kun minun kalpeat on pelvost' aivan. ROSSE. Mink' ilmeen, kuninkaani? LADY MACBETH. Pyydðn, vaiti! Pahemmaks yhð kðy hðn; kysymykset Vihoittaa hðntð. Hyvðð y—tð kaikki! Nyt arvovuorost' ðlkðð huoliko, Vaan menkðð kaikki kerrassaan. LENOX. Hyv' y—tð! Paremman voinnin kuninkaalle suomme. LADY MACBETH. Hyv' y—tð kaikillen! (Lordit ja seuralaiset menevðt.) MACBETH. Se vaatii verta.[10] "Veri verta vaatii", sanotaan. On nðhty Puun puhuvan ja kiven liikkuvan. álykkððt tietðjðt ja poppamiehet Harakan, korpin, naakan lennost' ilmi Salaisimmatkin murhaty—t on saaneet. -- Mik' aika y—stð on? LADY MACBETH. Se aamun kanssa Juur' riiteleepi, onko y— vai pðivð. MACBETH. Mitðpð siitð sanot, kun ei Macduff Pitoihin tullut? LADY MACBETH. Laitoitko sa sanan? MACBETH. Sen satuin kuulemaan: mut sanan laitan. Jokaisen talon palvelijoissa mulla On nuuskijoita. Huomenn' -- ani varhain -- Luo velhojen ma lðhden: lisðð heidðn Puhua pitðð. Pahimmilla keinoin Pahinta tietðð halaan. Hy—dyksen' Saa kaikki vðistðð; olen verehen Niin syvðlt' astunut, ett' yhtð nðin, Palaanko vaiko kaalaan eteenpðin. Mun pððssðn' oudot tuumat ty—ksi hautuu; Ne tehtðvðt on, ennen kuin ne lautuu. LADY MACBETH. Sult' uni puuttuu, kaiken luonnon h—yste. MACBETH. No, maata siis! Tðð hairaus pelotusta On alkajan: ty— vaatii tottumusta. Viel' ollaan toiminnassa liian nuoret. (Lðhtevðt.) Viides kohtaus. Nummi. (Ukkosen jylinðð. Samat kolme noita-akkaa tulevat ja kohtaavat Hekaten.) 1 NOITA. No, Hekate, te liette suutuksissa? HEKATE. Niin, eik— syytð, hðijyt niskurit te Ja riettaat velhot? Kuinka uskalsitte Noin ongelmoilla Macbethin Ajella murhan vehkeisin? Ja mua, noitain emðntðð, Pahuuden salakeksijðð, Ei kutsuttuna neuvontaan, Tekoa taian katsomaan! Ja mikð pahin: vaivaanne Tuo ilkimys ei palkitse; Se hðijy, rietas itseððn Vaan rakastaa ja hy—tyððn. Parannus tehkðð! Poistukaa! Ja huomenna mua kohdatkaa Varahin Acheronin suulla; Siell' onnens' saa Macbethkin kuulla. Mukana sauvat, kattilat Ja muutkin taikatavarat! Mun matkan' ilmaan on: tðn' y—nð On hirmuhanke mulla ty—nð. Suurt' ennen puoltapðivðð teen: Utuisen taikapisareen Kuun sarvella nðen riippumassa; Ajoissa kðyn sen noutamassa. Kun tenhojuonin keitðn tuon, Siit' irmahenget moiset luon, Ett', eksyttðen hurmallansa, Ne vievðt hðnet suunniltansa. Hðn ðlyn, armon, kaikki hylkðð, Ei sallimaa, ei surmaa pelkðð. Suruttomuus se suorin tie, Jok' ihmislapset katoon vie. (Laulua ilmassa: "tule pois, tule pois", j.n.e.) Vait! Utupilvell' istuu odottain Ja mua kutsuu pikku haltijain. (Katoaa.) 1 NOITA. Pois rientðkððmme! Kohta palajaa hðn. (Noidat katoavat.) Kuudes kohtaus. Fores. Huone linnassa. (Lenox ja toinen lordi tulevat.) LENOX. Mit' ðsken lausuin, viittaust' oli vaan; Sit' itse ajatelkaa. Kummat tððllð On seikat, sanon. Kelpo Duncania Macbeth, nðet, itki: -- niin, hðn oli kuollut. -- Lðks urho Banquo liian my—hððn matkaan; Sanoa voitte, jos niin tahdotten: "Fleance hðnet tappoi", sillð Fleance on poissa. Ei pitðis liian my—hððn matkustella. Ken sit' ei pedon ty—ksi arveleisi, Noin hellðn isðn Donalbain ja Malcolm Kun tappoivat? Kirottu ty—! O, kuinka Macbethiin koski tuo! Hðn eik— oiti Pyhðssð vimmassansa noita kahta Rikoksellista silponut, jotk' uni Ja viina oli tehnyt orjiksensa? Ty— jalo, eik— niin? Ja viisas my—skin? Jokaisen mielt' ois inhoittanut kuulla Tekoaan heidðn kieltðvðn. Sen sanon, Kaikk' on hðn hyvin hankkinut, ja luulen, Jos pojat Duncanin hðn valtaans' saisi -- Jot' ðlð, taivas, suo! -- niin tuta sais he Mit' isðnmurha maksaa; samoin Fleance. Mut vait! Puheistaan rohkeista ja siitð, Ett'ei tyrannin juhlaan tullut, Macduff Nyt epðsuosioss' on. Tiedðttenk— Miss' ollee nyt hðn? LORDI. Poika Duncanin, Jolt' arvon perityn tuo julmus ry—sti, Hovissa Englannin on. Hurskas Edvard Niin lempeðsti otti hðnet vastaan, Ett' onnen vihat arvoa ei hðltð Vðhððkððn riistðð voi. Siell' on my—s Macduff; Pyhðltð kuninkaalta avuks pyytðð Northumberlandin hðn ja Siward-urhon, Niin ettð nðiden avulla -- jos ty—mme Pyhittðð Hðn tuoll' ylðhðllð -- taasen Vois ruokaa p—ytððn saada, —isin unta, Pidoissa murhaveitsist' erill' olla, Vapaana elðð, tehtðvðnsð tehdð, Mi kaikki meiltð puuttuu nyt. Tðð tieto Niin kuningasta suututti, ett' oiti Hðn sotaa hankkii. LENOX. Sanan saiko Macduff? LORDI. Sai, mutta jyrkðllð: "En tule, herra", Takaisin synkkð sanantuoja kððntyi, Jupisten itseksensð: "Kadut vielð, Ett' annoit mulle taakaks moisen vastuun." LENOX. Se varoitukseks olkoon, ettð pysyy Niin etðhðllð hðn, kuin viisaus vaatii. Englantiin lentðk——n nyt pyhð enkel' Ennalta sanaa viemððn, jotta joutuun Palaisi siunaus valtakuntahamme, Kirotun kðden alla huokaavaan. LORDI. Mun rukoukseni hðntð seuratkoon! (Lðhtevðt.) NELJáS NáYTøS. Ensimmðinen kohtaus. Pimeð luola. Keskellð kiehuva kattila. (Ukkosen jylinðð. Samat kolme noita-akkaa tulevat.) 1 NOITA. Kolmasti naukunut on kailo kissa. 2 NOITA. Neljðsti vinkunut on siilin poika. 3 NOITA. Harpyia huutaa: "On aika, on aika!" 1 NOITA. Padan ympðr' astukaa, Sisus siihen viskatkaa. -- Konna, joka pðivðð, y—t' Yksikolmatt' imet, sy—t Kiven alla myrkkyjð, Paistu padass' ensin sð! KAIKKI. Vðsymðttð liiku, liehu; Pala, tuli, pata, kiehu! 2 NOITA. Kððrme, joka ry—mit suossa, Kðrvenny ja haudu tuossa; Konnan varvas, kieli iilin, Y—k—n villat, silmð siilin, Huuhkan siivet, liskon lihat, Kðhyt kyyn ja kððrmeen vihat, Tehokkaaksi taiaks kiehu, Kiehu, lemmonliemi, liehu! KAIKKI. Vðsymðttð liiku, liehu! Pala, tuli, pata, kiehu! 3 NOITA. Suden hammas, ruumiin kuu, Louhikððrmeen suomuluu, Hotkan haijin kita suuri, Y—llð saadun katkon juuri; Kauriin sappi, kuusanpuu, Pilkottu, kun pimeni kuu; Maksa riettaan juutalaisen, Turpa koirankuonolaisen; Mustalaisen nenð laatta; Sormi lapsen, jonka aatta Ojaan loi ja kuristi; Vetkðks kiehu, paksuksi! Tiikeriltð totkut tuokaa, H—ysteheksi liemeen luokaa! KAIKKI. Vðsymðttð liiku, liehu! Pala, tuli, pata, kiehu! 2 NOITA. Verell' apinan se hyydð, Niin ei taiass' ole syytð. (Hekate tulee.) HEKATE. Kah, hyvin kaikki. Kiitos vaan! Saa kukin palkan vaivastaan. Kuin keijuiset nyt tanssikaa Pa'an ympðri ja laulakaa Ja hyvðks keitto loihtikaa. (Soittoa ja laulua.) (Laulu;) Mustat peikot, valkeat, Punaiset ja harmaat, Hðmmennelkðð, hðmmennelkðð, Ett' on taiat varmat! Ympðri, ympðri Kaikki kiertðkððtte, Pahat sisððn pððstðkðð Ja hyvðt estðkððtte! (Pikkuisia olentoja ilmestyy hðmmentðmððn kattilaa.) 1 NOITA. Mun kihelm—ipi peukalon': Jotakin pahaa tuloss' on. -- (Kolkutusta.) Kuka olkoon, Sisððn tulkoon! (Macbeth tulee.) MACBETH. No, salaiset ja mustat kesk'y—n velhot, Te mitð teette? KAIKKI. Ty—tð nimet—ntð. MACBETH. Mist' olkohonkin tietonne, -- ma vaadin Nimessð valtiaanne: vastatkaa! Vaikk' ilman tuulet kirkkojakin vastaan Sotahan irroittaisitte; vaikk' aallot Vaahtoiset kaiken laivakulun nielis, Puut sðrkyis, tðhkððn tullut vilja lakois, Kukistuis linnat vartijainsa pððhðn, Palatsit, pyramiidit pððnsð laskis Perustuksiinsa asti, vaikka luonnon Kaikk' ituvarat sðrkyis, kunnes itse Tuhokin sairastuisi, -- vastatkaa, Ma vaadin! 1 NOITA. Puhu! 2 NOITA. Kysy! 3 NOITA. Vastuun saat. 1 NOITA. Mieluumminko sen kuulet meidðn suusta Vai herrojemme! MACBETH. Heidðt tahdon nðhdð. 1 NOITA. Vert' imisðn luo kattilaan, Jok' yhdeksðn s—i porsastaan; Tuleen vala rosvon ihraa, Jota hirsipuusta tihraa! KAIKKI. Suuret, pienet ilmi tulkaa, Avulliset, n—yrðt olkaa! (Ukkosen jylinðð. Kypðrðpðð[11] nousee kattilasta ilmi.) MACBETH. Sano, tuntematon valta, -- 1 NOITA. Vaiti, vaiti! Sa kuule vaan! Hðn miettees tuntee kaikki. Páá. Macbeth, Macbeth, Macbeth! Macduff on sulle Vaarallinen. -- Jo riittðð. -- Rauha mulle! (Katoaa.) MACBETH. Varoituksestas kiitðn, kuka lietkin; Sa pelkon' oikein tiesit. -- Sana vielð! 1 NOITA. Hðn kðskemist' ei kðrsi. Tðssð toinen Ja ensimmðistð vielð mahtavampi. (Ukkosen jylinðð. Verinen lapsi kohoaa kattilasta.) LAPSI. Macbeth, Macbeth, Macbeth! MACBETH. Sua kuulisin ma vaikka kolmin korvin. LAPSI. Verinen, uljas, luja ollos! Voittaa ál' ihmisvoiman anna: vahingoittaa Ei Macbethia vaimon luoma voi. (Katoaa.) MACBETH. Siis elð, Macduff! Miks sua pelkðisin ma? Vaan jotta varmuus varmemp' ois, niin liittoon Pakoitan salliman: sin' et saa elðð; Nðin kalvaan pelkon' valheeks teen ja nukun Jyrystð huolimatta. -- (Ukkosen jylinðð. Kattilasta nousee lapsi, kruunu pððssð ja puu kðdessð.) Mikð tuo? Kuin kuninkuuden taimi kohoaa se, Ja majesteetin seppele ja kruunu Sen lapsen pððssð on. NOIDAT. Vait vaan, ja kuule! Kruunupðð lapsi. Ole ylvðs, rohkea kuin jalopeura; Ei vaino, ei kapina, ei salaseura Sun mitððn voi: Macbeth ei sorru ennen, Kuin Dunsinanin vuorta yl—s mennen Birnamin metsð kulkee. (Katoaa.) MACBETH. Sit' et nðð. Puun juurineen ken maasta hellittðð? Ken metsðn pestaa? Hauska enne! Et sð, Kapina, pððtðs nosta, kunnes metsð Birnamin nousee. Macbeth mahdissaan Viel' elðð eikð ennen aikojaan Veroa tuoneen maksa. -- Mieli palaa Tok' yhtð kuulla; tietonneko alaa Se lie, niin sanokaatte: kuninkaiksi Tuleeko tððllð Banquon lapset koskaan? NOIDAT. ál' enðð kysy! MACBETH. Varmuutta ma tahdon. Jos kiellðtten sen multa, kirous teitð Ikuinen kohdatkoon! Mun tietðð suokaa -- (Soittoa kuuluu.) Miks vajoaapi kattila? Mit' ððntð? 1 NOITA. Esiin! 2 NOITA. Esiin! 3 NOITA. Esiin! KAIKKI. Ei! Hðntð vaivatkaa, Tulkaa, varjot, ja haihtukaa! (Kahdeksan kuninkaan haamua kulkee perðtysten ohi, viimeisen kðdessð peili; niiden jðljissð Banquo.) MACBETH. Sa liiaks olet Banquon haamun lainen. Pois! Silmðt multa kruunus sy—! -- Ja tukkas, Sa toinen kruunupðð, on samanmoinen, -- Ja samanmoinen kolmas! -- Hðijyt velhot, Mit' on tðð? -- Vielð neljðs! -- Sammu, silmð! Haa! Tuomiopðivðhðnk— tðtð kestðð? Viel' yksi? -- Seitsemðs? -- Oi, riittðð, riittðð! -- Ja vielð kahdeksas, ja sillð peili, Joss' ompi monta vielð: muutamilla Kaks omenaa ja kolme valtikkaa. Hirmuinen nðky -- Totta on se, nðen mð: Verinen Banquo hymyilee ja heitð Osoittaa jðlkeisikseen. -- Onko niin? 1 NOITA. Niin aivan on. -- Mut mikð syy, Kun Macbeth noin nyt ðllistyy? Hei, tulkaa, siskot: taiallamme Iloiseks hðnet saattakaamme! Ma ilman loihdin soittamaan; Hei, piirihin nyt tanssimaan! Kuningas kiittðnee, kun koimme Hðnt' ilahuttaa miten voimme. (Soitantoa. Noidat tanssivat ja katoavat.) MACBETH. Miss' on he? Poissa? -- Kalenteriss' olkoon Ijðti kirottu tðð turman hetki! -- Sisðhðn sieltð! (Lenox tulee.) LENOX. Mitð suvaitsette? MACBETH. Sa nðitk— velhosiskot? LENOX. Enkð, herra. MACBETH. He ei sua sivunneet? LENOX. Ei, totta! MACBETH. Olkoon Saastainen ilma, missð liikkuvat he! Jokainen kirottu, ken heihin luottaa! -- Hevosten laukan kuulin: ken se kulki? LENOX. Kaks tahi kolme, jotka sanan toivat, Ett' Englantiin on Macduff paennut. MACBETH. Paennut Englantiin? LENOX. Niin, hyvð herra. MACBETH. Kðy julman urosty—ni tielle, aika! Ei teko lennost' aikomusta tapaa, Jos ei sen rinnalla se kðy. Tðst' alkain Mun olkoon sydðmmeni esikko My—s kðteni esikoinen. Mietteen' oiti Teolla kruunaan -- mietitty ja tehty! Macduffin linnan ryntððmðllð otan, Valloitan Fifen, miekanterðn omaks Kaikk' annan, vaimot, lapset, kurjat kaikki Sen heimon sielut. Min' en kerskaa turhaan: Ennenkuin pððt—s jððhtyy, heidðt murhaan. Nyt kaikki nðyt pois! -- Miss' on ne herrat? Mua saata heidðn luokseen. (Lðhtevðt.) Toinen kohtaus. Fife. Huone Macduffin linnassa. (Lady Macduff, hðnen poikansa ja Rosse tulevat.) LADY MACDUFF. Mit' oli syytð hðllð jðttðð maansa? ROSSE. Oi, malttia! LADY MACDUFF. Hðll' ei sit' ollut. Hulluutt' On pako tuo. Jos meit' ei pettureiksi Tekomme tee, niin tekee pelko siksi. ROSSE. Ei tiedð, viisausko vai pelko syynð. LADY MACDUFF. Vai viisaus! Jðttðð vaimon, jðttðð lapset Ja kodin, konnun, arvot kaikki paikkaan, Jost' itse pakenee! Hðn meit' ei lemmi; Hðn luonnon ððnt' ei kuule. Tiiti raukka, Tuo lintusia pienin, tappeleepi Pesðnsð poikasista haukkaa vastaan. Pelkoa kaikki, lempeð ei lainkaan! Ja viisaan ty—t' ei pako, joka ryntðð Noin jðrkeðkin vastaan. ROSSE. Kðly armas, Ma pyydðn, malttukaatte: puolisonne On jalo, viisas, ðlykðs ja tuntee Paraiten itse vuodenajan oikut. Enempðð puhua ma tuskin tohdin. Mut julm' on aika, jos me tietðmðttð Tulemme pettureiks ja peljðstymme, Vaikk' emme syytð pelkohomme tiedð, Mut meren raivon myrskyiss' ajelemme Vaan sinne tðnne. -- Nyt mun mennð tðytyy; En kauan viivy, kohta palajan. Pahinkin kerran lakkaa, taikka muuttuu Kaikk' entiselleen taasen. -- Pikku serkku, Jumala sua siunatkoon! LADY MACDUFF. Hðll' isð on, ja isðt—n tok' on hðn. ROSSE. Mua houkkaa! Pitemmðltð, viipy tððllð Hðpeðn mulle tois ja murheen teille. Hyvðsti vaan nyt! (Lðhtee.) LADY MACDUFF. Isðs, laps, on kuollut. Mit' aiot tehdð nyt ja miten elðð? POIKA. Kuin linnut, ðiti. LADY MACDUFF. Toukill', itikoilla? POIKA. Kuin nekin, sillð, mitð eteen sattuu. LADY MACDUFF. Oi, lintu-parka! Siis et liimasaittaa, Sadinta, ansaa, verkkoa sa pelkðð? POIKA. Miks, ðiti? Kuka lintu-parkaa vðijyis? Ei isðn' ole kuollut, niinkuin sanot. LADY MACDUFF. On, kuollut on hðn! Mistð nyt saat isðn? POIKA. No, mistð sinð miehen saat? LADY MACDUFF. Niit' ostaa Voin kymmenittðin joka markkinoilta. POIKA. Niit' ostat, ehkð myydðksesi jðlleen. LADY MACDUFF. álysi mukaan haastelet, mut sentððn Ikðiseksesi ðlykkððsti kyllð. POIKA. áiti, oliko isð petturi? L. MACDUFF. Oli kuin olikin. POIKA. Mikð on petturi? L. MACDUFF. Semmoinen, joka vannoo ja valhettelee. POIKA. Ovatko kaikki semmoiset pettureita? LADY MACDUFF. Kaikki semmoiset ovat pettureita ja hirtettðvið. POIKA. Ovatko kaikki hirtettðvðt, jotka vannovat ja valehtelevat? LADY MACDUFF. Ovat, joka ainoa. POIKA. Ken ne hirttðð? LADY MACDUFF. Kunnon ihmiset, tiettðvðsti. POIKA. Sitten ovat kaikki vannojat ja valehtelijat aika houkkoja; sillð vannojia ja valehtelijoita on yltðkyllin voittamaan kaikki kunnon ihmiset, jopa hirttðmððnkin heidðt. LADY MACDUFF. Jumal' auttakoon sua, pikku hupsua! Mut mistð nyt saat isðn? POIKA. Jos hðn olisi kuollut, niin sinð itkisit hðntð; ja jos et sitð tekisi, niin varmaankin saisin pian toisen isðn. LADY MACDUFF. Voi sinun puheitasi, pikku l—rppð! (Sanantuoja tulee.) SANANTUOJA. Jumalan siunaus teille, kaunis rouva! En tuttu lie, mut arvonne ma tunnen. Ma varon, ett' on vaara lðhellðnne: Jos k—yhðn miehen neuvoon suostutten, Tððll' ðlkðð olko! Pois, pois lapsinenne! Peloittaa teitð nðin on kyllð julmaa, Vaan vielð julmempaa, jos salaan vaaran, Jok' uhkaa teitð. Herra teitð kaitkoon! En jððdð tohdi. (Lðhtee.) LADY MACDUFF. Minne paeta? En pahaa ole tehnyt. Vaan nyt muistan: Maailmass' elðn, jossa pahuutt' usein Ylistetððn, ja vaarallista hulluutt' On joskus hyvð ty—. Ah, miksi silloin Ma kðytðn tuota naisen puolustusta: "En ole pahaa tehnyt?" (Murhaajia tulee.) Mitð nuo on? MURHAAJA. Miss' ompi miehenne? LADY MACDUFF. Ei paikalla Niin hðvðistyllð, toivon, mistð hðnet Sun kaltaisesi l—ytðis. MURHAAJA. Pettur' on hðn. POIKA. Valehtelet, sa takkukarva roisto! MURHAAJA. Hðð, mato! (Pistðð hðntð.) POIKA. Hðn murhannut mun on; pois pakoon, ðiti! (Lady Macduff pakenee, huutaen: "murhaa"; murhaajat hðnen jðljissðnsð.) Kolmas kohtaus. Englanti. Yrttitarha kuninkaan linnan luona, (Malcolm ja Macduff tulevat.) MALCOLM. Menkððmme yksinðiseen varjopaikkaan Povemme raskaat tyhjiks itkemððn. MACDUFF. Ei, ennen miekkaan kiinni, urhon lailla Sorrettua synnyinmaata puoltamaan. Jok' aamu siellð uudet lesket parkuu Ja uudet orvot itkee; uusi murhe Ly— taivaan kanteen, joka kajahtaapi, Kuin skottein surun tuntis se ja vastaan Valittais yhteen ððneen. MALCOLM. Sitð sððlin, Mink' uskon, ja sen uskon, minkð tiedðn. Mit' auttaa voin, sen teen, kun aika my—ntðð. Se, mitð kerroitte, on kenties totta. Tuo hirmulainen, jonka pelkkð nimi Sy— kieleen rakon, kelpo mieheks ennen Ol' arvattu; te hðntð rakastitte; Hðn viel' ei ole teille pahaa tehnyt. Nuor' olen, mutta hðnen luonaan jotain Minusta voittaa voitte: viisast' antaa Viaton, heikko lammasraukka uhriks Vihaista Jumalata lepyttððkseen. MACDUFF. En ole halpa. MALCOLM. Mutta Macbeth on. Siveðkin ja hurskas luonto taipuu, Kun vaatii valtias. Mut anteeks suokaa! Mun luulon' ei voi teitð muuttaa. Kirkkaat Viel' enkelit on, vaikka kirkkain lankes. Vaikk' olis kaikill' ilkeill' armon muoto, On armo armon nðk—inen tok' aina. MACDUFF. Siis toivoni ma kadotin! MALCOLM. Siin' ehkð, Miss' epðilyni minð juuri l—ysin. Miks jðtitte niin ðkin vaimot, lapset -- Nuo kalliit lahjat, lujat lemmen paulat -- Hyvðsti heittðmðttð? álkðð luulko, Ei epðluulon' ole herjaks teille, Vaan turvaks mulle. Saatattehan olla, Minusta huolimatta, kunnon mies. MACDUFF. Siis vertas, vertas vuoda, maani kurja! Luo vahvaan juures, vankka hirmuvalta, Ei estðð tohdi kunto! Nðytð kauhus: On valtuus sulla siihen! -- Hyvðsti! En luulemasi konna tahdo olla, Vaikk' alan kaiken saisin, mikð kynsiss' On hirmun tuon, ja idðn aarteet lisðks. MALCOLM. Pois nðrkðstys! En varo yksin teitð. Ikeensð alla nððntyy maa, sen uskon; Se itkee, vuotaa verta; uuden haavan Ly— joka uusi pðivð. Luulen lisðks, Ett' oikeuteni puoltajia kyll' on, Ja tððltð jalost' Englannista tarjon' On tuhansia. Mutta kuitenkin, Tyrannin pððn kun jalkan' alle poljen Tai miekan kðrkeen nostan, kurja maani Kokea entist' enemmðn saa vielð, Enemmðn monin puolin kðrsið Saa hðnen seuraajaltaan. MACDUFF. Ken se oisi? MALCOLM. Min' itse, johon, tiedðn sen, niin pahett' On kaikenlaista juurtunut, ett' ilmi Jos puhkee se, niin musta Macbeth puhdas Kuin lumi on, ja Skotland-parka hðntð Mun rajattoman ilkeyteni suhteen Lampaana pitðð. MACDUFF. Helvetinkððn joukoss' Ei kirotumpaa perkelettð l—ydy Paheessa kuin Macbeth. MALCOLM. Verinen on hðn, Kavala, viekas, ahne, rietas, hðijy, Kiukkuinen, kaiken nimellisen synnin Makuhun pððssyt; mut mun hekkumani On aivan pohjaton: ei eukot, immet, Ei vaimot eikð tyttðret vois tðyttðð Himoini merta. Haluni se murtaa Kaikk' esteet, jotka tahtoani haittaa. Tðmm—istð valtiasta parempi Macbethkin on. MACDUFF. Rajaton hekkumakin Tyranni luonnoltaan on: varhain tyhjðks Mont' onnellista istuint' on se tehnyt Ja sy—ssyt monen kuninkaan. Mut ðlkðð Omaanne toki ottaa peljðtk—. Himoille voitte laajan alan kðyttðð, Ja mailmalle kylmðlt' aivan nðyttðð. On naikkoj' yltðkyllin: ette moinen Lie korppikotka, ettð sy—tte kaikki, Jotk' ovat majesteetin mieliteon Uhriksi alttiit. MALCOLM. Sitðpaitse itðð Mun turmellussa luonnossani moinen Rajaton ahneus, ettð kuninkaana Tuhoisin aatelin ja maat sen veisin, Koristeet tuolta, taion tðltð ry—stðin; Ja joka lisðtulo, niinkuin h—yste, Vaan nðlkðð kiihtðis. Rehellisten kanssa Ja hyvðin riitaa etsisin ja heidðt Surmaisin voiton tðhden. MACDUFF. Syvemmðllð Sen vian juuret on ja tuhoisemmat Kuin suvikukan, hekkuman. Se miekka Se kuninkaamme kaatoi. Pois tok' pelko! Omillannekin tyydyttðmððn teitð On Skotland kyllin rikas. Korvannette Nuo viat muilla ansioilla! MALCOLM. Niit' ei Mull' ole lainkaan. Kuninkuuden avut: Oikeudentunto, totuus, lujuus, kohtuus, Vakavuus, n—yryys, armo, laupeus, Miel' uljas, voima, hartaus, kðrsivðisyys Minulta perin puuttuu; mutta kyllin Pahetta kaikkinaist' on, jota kðytðn Monella lailla. Ei, jos voisin, hornaan Valaisin sopuisuuden miedon maidon, Maan rauhan mullistaisin, sovun kaiken Pilaisin kerrassaan. MACDUFF. Voi, Skotland-parkaa! MALCOLM. Sanokaa, moisest' onko kuninkaaksi? Te kuulitte mik' olen. MACDUFF. Kuninkaaksi? Ei elðmððnkððn, ei. -- Voi, kurja kansa, Jot' anastajan veriruoska sortaa, Voi, milloin taaskin nðhnet riemupðivðs, Kosk' oikeakin kruunus perijð, Kirottun' oman tuomionsa kautta, Hðvðisee syntyððn? Sun suuri isðs Pyhimys oli; kuningatar, ðitis, Useimmin polvillaan kuin seisaall' oli Ja joka pðivðn eli kuollaksensa. Hyvðsti! Nuo sun omistamas viat Pois Skotlannist' on sy—sseet mun. -- Nyt sydðn, Sun loppui toivos! MALCOLM. Jalo vihas, Macduff, Tuo syytt—myyden lapsi, mustan luulon Sielustan' karkoittaa ja mieleni Sovittaa kunnias ja kuntos kanssa. Pirullinen Macbeth on moisin juonin Kokenut valtaans' usein mua saada, Mut ðly tarkka herkðn uskon voitti. Jumala meidðn vðlin ratkaiskoon! Nyt johtoos antaun; oman parjaukseni Peruutan tðssð: luonnolleni vieraiks Julistan vammat nuo ja tahrat, jotka Ma syyksen' otin. Vaimost' en ma tiedð; En ole koskaan vððrðð valaa tehnyt; Omaani tuskin pyytðnyt; en koskaan Sanaani sy—nyt; perkelett' en antais Suvulleen ilmi; totuus mulle rakkaamp' On henkeðni: ensi valheen' oli Tuo itse pððlleni. Mit' olen, kaikki Sun omaas on ja kurjan isðnmaan; Jo ennen tuloasi Siward-vanhus On valmis miehin kymmentuhansin Ryntððmððn sinne. Hðntð seuratkaamme! Yht' onnellinen olkoon taistelu, Kuin on se oikeakin! Vait olette? MACDUFF. Nðin mieleistð ja vastenmielistð Het' yhteen sovittaa on vaikeata. (Lððkðri tulee.) MALCOLM. No hyvð; toiste siitð. -- Lðhteneek— Kuningas tðnððn kðymððn? LááKáRI. Lðhtee, herra. Parannust' ihmisraukat hðltð vartoo; Ei parhain taito heidðn tautiins' auta, Mut kun hðn koskee, toipuvat he oiti: Niin hðnen kðttððn siunannut on taivas. MALCOLM. Ma kiitðn, tohtori. (Lððkðri lðhtee.) MACDUFF. Mik' on se tauti? MALCOLM. Sanovat sitð riisiks. Olen usein Tuon hyvðn kuninkaan tððll' Englannissa Tekevðn nðhnyt tuota ihmety—tð. Ties miten taivasta hðn suostuttaa; Mut kovin koiteltuja, joita vaivaa Ajokset, haavat, surkeoita nðhdð, Joit' ei voi lððkðr' auttaa, parantaa hðn, Ripustain kultarahan sairaan kaulaan Rukouksin hartahin. Sen lððkevoiman Sanovat hðnen jðlkelðisilleenkin Perinn—ks jðttðvðn. Tuon ihmeen lisðks On hðllð Herralt' ennustajalahja; Ja armon todisteena runsas siunaus Valt'istuimesta virtaa. (Rosse tulee.) MACDUFF. Ken se tuossa? MALCOLM. Maanmiehið, mut hðnt' en vielð tunne. MACDUFF. Kah, terve, kunnon serkku! MALCOLM. Nyt ma tunnen. Jumal' armas, torju kaikki, mikð meidðt Tekevi vieraiks toisillemme! ROSSE. Amen! MACDUFF. No, kuink' on Skotlannin? ROSSE. Voi, kurjaa maata! Se itseððn jo kauhistuu. Ei ole Se enðð ðitimme, vaan hautamme. Se, jok' ei mitððn tiedð, saattaa siellð Hymyillð joskus. Vaikerrus ja parku Ja ilmaa viiltðvðinen huuto kaikuu, Mut sit' ei kenkððn tarkkaa; hullutusta On syvð murhe; kenen kellot soivat, Ei kysy kenkððn; kunnon miesten henki Pikemmin lakastuu kuin hatun kukka: He potematta kuolee. MACDUFF. Liian jyrkkðð, Mut liian totta! MALCOLM. Mikð uusin suru? ROSSE. Jo pðivðn vanha kertojaansa nauraa; Jokainen hetki uuden tuo. MACDUFF. Mitenkð puolisoni voi? ROSSE. No, hyvin. MACDUFF. Ja kaikki lapsukaiset? ROSSE. Hyvin hekin. MACDUFF. Tyranni heidðn rauhaans' eik— uhkaa? ROSSE. Ei; rauha oli heillð, kun ma lðksin. MACDUFF. Sanojas ðlð sððstð. Kuink' on laita? ROSSE. Kun tðnne lðksin sanaa tuomaan, jota Niin raskas oli kantaa, huhu kulki. Ett' asehiss' on monta kelpo miestð; Jok' ompi sitð luultavampaa, koska Tyrannin joukotkin nðin liikkehellð. Nyt apu tarpeen on. Te Skotlannissa Uroja luokaa! naisten kðteen miekka! Tðð kurjuus poistakaa! MALCOLM. Tuloa teemme: Se lohduks olkoon. Siward-urhon meille Ja miestð kymmentuhatt' England antaa: Parempaa, taitavampaa sotamiestð Ei kristikunnass' ole. ROSSE. Moinen lohtu Jos olis mullakin! Mut sananipa On ulvottavat erðmaassa, missð Ei korvaa kuulevaa. MACDUFF. Ne ketð koskee? Yleistð tuskaako vai yksityistð Ja yhden omaa? ROSSE. Joka kunnon sielu Siit' ottaa osansa, mut suurin osa Sun yksinomaas on. MACDUFF. Jos mun se on, Sit' ðlð peitð; tuo se heti tðnne. ROSSE. ál' ijðks kieltð kammo, joka korvas Nyt tðyttðð haikeimmilla sðvelillð, Mit' on ne koskaan kuulleet. MACDUFF. Haa! Min' arvaan. ROSSE. Linnanne vallattu on; vaimo, lapset Tylysti murhatut; jos tavan kerron, Niin lisððn tuohon uhririistan r—ykk——n Teidðnkin ruumihinne. MALCOLM. Armon Herra! -- Mies, ðlð silmiðsi hattuun peitð; Tuo tuskas ilmi: suru, joll' ei kieltð, Kiduttain kiusaa vaivattua mieltð! MACDUFF. Lapsetko my—skin? ROSSE. Vaimo, lapset, orjat, Mitð vaan l—yttiin. MACDUFF. Voi, ett' olin poissa! Ja vaimonikin my—s? ROSSE. Niin. MALCOLM. Lohtukaatte! Tulinen kostomme se olkoon lððke, Mi tðmðn kuolontuskan parantaa. MACDUFF. Hðll' ei ole lasta! -- Kyyhkyseni kaikki? Sanoitko: kaikki? -- Lemmon kotka! -- Kaikki? Kuin? Kaikki poikaseni ðitinensð Ja yhdess' iskussa? MALCOLM. Se kestðkðð kuin mies. MACDUFF. Sen kyllð teenkin; Mut tuntea se tðytyy my—s kuin mies. Mun tðytyy muistaa, ett' on eloss' olleet Nuo kalliit henget. -- Nðkik— sen taivas Eik' auttanut? O, syntinen Macduff! Sun tðhtes surmattiin he. Mua kurjaa! Mun syntini eik' omiensa tðhden He teurastettiin. Herran rauha heille! MALCOLM. Hio sillð miekkas; harmiks muuta murhe; Sydðntð ðlð hellytð, vaan kiihdð. MACDUFF. Voi, naisen lailla itkeð ma voisin Ja kielin kerskata! -- Hyvðinen taivas, Pois viipy nyt! Tuo lempo Skotlannin Eteeni saata, silmð vasten silmðð; Tuo liki miekkaa mies; jos pelastuu hðn, Niin anteeks my—skin taivas hðlle suokoon! MALCOLM. Se miehen kielt' on. Nyt luo kuninkaan! On vðki valmis; hyvðstit vaan puuttuu. Macbeth on niittoon kypsð: taivaan vallat Hiovat sirppiððn. Hymyillð koita: Niin pitk' ei y—, ett'ei sit' aamu voita. (Lðhtevðt.) VIIDES NáYTøS. Ensimmðinen kohtaus. Dunsinan. Huone linnassa. (Lððkðri ja kamarirouva tulevat.) LááKáRI. Kaksi y—tð olen kanssanne valvonut, mutta en saata kertomustanne todeksi huomata. Milloin hðn viimeksi unissaan kulki? ROUVA. Sitten kun hðnen majesteettinsa sotaan lðksi, olen nðhnyt hðnen vuoteeltaan nousevan, y—nuttuun pukeuvan, menevðn kamariinsa, ottavan paperia, kððntðvðn sitð, kirjoittavan, lukevan, sinetillð sen lukitsevan ja taasen kðyvðn maata, ja koko ajan sikeimmðssð unessa. LááKáRI. Suuri on hðiri— luonnossa, kun yht'aikaa saattaa unen hyvyyttð nauttia ja valvovan t—itð toimitella. Mutta -- paitse kðvelemistð ja muuta toimimista -- oletteko kuullut hðnen tuossa unen hy—rinðssð mitððn puhuvan? ROUVA. Olen, ja semmoista, jota en tahdo matkia hðnen jðlkeensð. LááKáRI. Minulle sen voitte sanoa; ja hyvð, jos sen tekisitte. ROUVA. En teille, enkð muille: ei ole mulla sanoilleni todistajaa. (Lady Macbeth tulee, kynttilð kðdessð.) Nðhkððs, tuossa hðn tulee! Tuo on aivan hðnen tapaansa; ja sikeimmðssð unessa, niin totta kuin elðn. Tarkastelkaa hðntð; hiljaa! LááKáRI. Mistð hðn on kynttilðn saanut? ROUVA. Se oli hðnen vuoteensa vieressð. Hðnellð pitðð aina olla kynttilð palamassa: se on hðnen kðskynsð. LááKáRI. Nðettek—, hðnen silmðnsð ovat auki. ROUVA. Niin, mutta nðk— on ummessa. LááKáRI. Mitð hðn nyt tekee? Kas, kuinka hðn hieroo kðsiðnsð. ROUVA. Hðnen tapansa on menetellð, ikððnkuin hðn kðsiðnsð pesisi. Olen nðhnyt hðnen sitð tekevðn neljðnneksen tuntia yhteen mittaan. LADY MACBETH. Vielð tuossa sittenkin on pilkku. LááKáRI. Vait! Hðn puhuu! Tahdon, muistin avuksi, kirjaan panna mitð hðn sanoo. LADY MACBETH. Pois, kirottu pilkku! Pois, sanon minð! -- Yks, kaks: nyt on aika kðsissð. -- Helvetti on pimeð! -- Hyi, mylord, hyi! soturiko, ja pelkuri? -- Mitð me sitð pelkððmme, kuka sen tietðð, kun ei kellðkððn ole voimaa vaatia meitð tilille? -- Mutta kukapa olisi uskonut siinð vanhuksessa niin paljon verta olevan? LááKáRI. Kuuletteko tuota? LADY MACBETH. Fifen thanilla oli vaimo: missð hðn nyt on? -- Mitð? Eik— nðmð kðdet koskaan tule puhtaiksi? -- Pois nuo, mylord, pois nuo! Te pilaatte kaikki tuolla sðikyllðnne. LááKáRI. Vai niin, vai niin! Olette saanut tietðð mitð teidðn ei pitðisi. ROUVA. Hðn on puhunut mitð hðnen ei pitðisi, siitð olen varma. Taivas tiesi, mitð hðn lie saanut tietðð. LADY MACBETH. Aina vaan se vereltð haisee; kaikki Arabian h—ysteet eivðt voisi tuota pientð kðttð hyvðnhajuiseksi saada. Oh, oh, oh! LááKáRI. Sepð vasta huokaus? Hðnellð on raskas paino sydðmellðnsð. ROUVA. En tahtoisi semmoista sydðntð rintaani, vaikka koko hðnen korkean arvonsa saisin. LááKáRI. Hyvð, hyvð! ROUVA. Suokoon Jumala, ettð niin olisi! LááKáRI. Tðlle taudille ei minun taitoni voi mitððn. Olen toki ihmisið nðhnyt, jotka ovat unissaan kðyneet ja kuitenkin Herrassa nukkuneet omaan vuoteeseensa. LADY MACBETH. Peskðð kðtenne! Y—nuttu yllenne! Pois tuo kalpea muoto! -- Sanon vielðkin kerran: Banquo on haudattuna; hðn ei voi haudastaan pððstð. LááKáRI. Todellakin? LADY MACBETH. Maata, maata! Portilla kolkutetaan. Pois, pois, pois, pois! Kðtenne mulle! Tehtyð ei voi tekemðtt—mðksi tehdð. Maata, maata, maata! (Lðhtee.) LááKáRI. Meneek— hðn maata nyt? ROUVA. Suoraa pððtð. LááKáRI. Kðy huhut julmat. Teko luonnoton Tuo luonnottoman tuskan. Salaisuuttaan Miel' arka kuuroon pielukseensa purkaa. Ei lððkðri, vaan pappi tðss' ois tarpeen. Suo, Jumal', anteeks meille kaikillen! Silmðilkðð hðntð! Piiloon kaikki, mitð Tuhokseen hðn vois kðyttðð! Silmðt auki! -- Nyt hyvðð y—tð! Mielen turmellut Hðn multa on ja nð—n hurmannut. Mit' aattelen, en ilmoittaa ma tohdi. ROUVA. Hyv' y—tð, herra tohtori! (Lðhtevðt.) Toinen kohtaus. Tasanko lðhellð Dunsinania. (Menteth, Cathness, Angus, Lenox ja sotamiehið tulee rumpuinensa, lippuinensa.) MENTETH. Englantilaiset saapuu; heitð johtaa Malcolm ja Siward, hðnen setðnsð, Ja Macduff urho. Kosto heissð hehkuu; Syy moinen hurjaan verileikkiin veisi Pyhimyksenkin. ANGUS. Birnam-metsðn luona Tapaamme heidðt; sieltð tulevat he. CATHNESS. Muassa onko Donalbain, ken tietðð? LENOX. Ei varmaankaan. Mull' ylhðisist' on lista: Siwardin poika siis' on, ynnð monta Parrattomaa, jotk' ensi urosty—tððn Nyt nðyttðvðt. MENTETH. Tyranni mitð tehnee? CATHNESS. Varustaa vahvaks lujan Dunsinanin. Sanovat toiset hðntð hulluks; toiset, Vðhemmðn vihaiset, sen nimittðvðt Urouden raivoks. Varma vaan on, ett'ei Hðn jðrjestyksen vy—h—n pingoittaa voi Kipeðt' asiaansa. ANGUS. Nyt hðn tuntee, Kuink' istuu kðteen salamurha; nyt hðnt' Ainainen kapina pattoudesta soimaa; Ei kðskylðitð t—issððn johda lempi, Vaan pelko. Nyt hðn tuntee, kuinka arvo On h—llðssð, kuin jðttilðisen nuttu On varas-kerin pððllð. MENTEITH. Ei siis kummaa, Jos sielu kurja sðpsðhtðð ja sðikkyy, Kun kaikki siinð itseðnsð kiroo Siit' ettð ompi siinð. CATHNESS. Matkaan nyt, Ja arvo sille, kelle arvo tulee. Pois sairaan valtakunnan lððkðrille; Ja hðnen kanssaan pelastukseks maamme Veremme viime tilkkaan uhratkaamme! LENOX. Ei enempðð, kuin ettð siitð kostuu Kuninkaan kukka vaan, ja ruuhkat poistuu. Nyt Birnamia kohti! (Lðhtevðt, marssien.) Kolmas kohtaus Dunsian. Huone linnassa. (Macbeth, lððkðri ja seuralaisia tulee.) MACBETH. Vie hiiteen tietos! Paetkoot vaan kaikki! En pelkoon vaivu, kunnes Dunsinaniin Birnamin metsð kulkee. Malcolm-nulkki, Hðn eik— vaimon luoma? Sanoivathan Nuo henget, joille kaikk' on vaiheet tutut: "álð pelkðð, Macbeth: sua ei vaimon luoma Voi voittaa." -- Paetkaa siis, viekkaat thanit, Englannin heinikkoihin yhtykðð! Mult' uljuutta ja mieltð valtavaa Epðilys, pelko uupumaan ei saa. (Palvelija tulee.) Hiis mustatkoon sun, maidonkarva konna! Tuon hanhennaaman mistð sen sait? PALVELIJA. Tuloss' On kymmentuhat -- MACBETH. Hanheako, lurjus? PALVELIJA. Ei, soturia. MACBETH. Mene, raavi silmðs Ja punaa pelkos, maitomaksa h—lm—! Hðh? Mitð sotureita? Hiiteen sielus! Nuo liinahtavat poskes pelvon luovat. Hðh, mulkosilmð, mitð sotureita? PALVELIJA. Englannin sotajoukko, kuninkaani. MACBETH. Pois naamoinesi! -- Seyton! -- Sairaaks ihan Tuo minut saattaa -- Seyton, hoi! -- Tðð puusti Ijðksi nostaa mun tai maahan paiskaa. Elðnyt olen kyllðks; elon-aika Jo syksyyn kallistuu ja lehden lðht——n; Ja ijðn seuralaiset -- kuuliaisuus, Kunnia, rakkaus, ystðvysten joukot -- Ne mennytt' on; sen sijaan kirousta Salaista, syvðð kuulen, mairett' inhaa, Jot' epðis sydðn-parka, jos vaan tohtis. -- Seyton! (Seyton tulee) SEYTON. Mit', armollinen herra, suvaitsette? MACBETH. Mit' uutta muuta? SEYTON. Kaikki totta, herra, Mit' ompi kerrottu. MACBETH. Ma tappelen, Siks ettð liha luistani on vuoltu! Tuo sotisopani! SEYTON. Ei vielð aika. MACBETH. Puen ylleni sen. Lisðð ratsuja Vakoomaan maata; hirteen joka miesi, Ken pelvon mainii! Sotisopani! -- No, kuink' on sairaan? LááKáRI. Enemmðn kuin sairaus Kiduttaa hðntð synkðt mielihoureet, Jotk' unen hðltð vie. MACBETH. Hðnt' auta. Taikaa Sull' eik— mielen tautiin, taitoa Nykið surun juuret muistist' irti, Aivoista kaikki tuskan piirteet poistaa Ja armaall' unheen vastamyrkyllð Tuhota rinnasta se tuhon aine, Mi jðytðð sydðntð? LááKáRI. Siin' itseðnsð Potilaan itse auttaa tðytyy. MACBETH. Koirille rohtos! Min' en siitð huoli. Sopani kiinni! Savua tðnne! -- Seyton, Ne ratsut -- Thanit, tohtor', jðttðvðt mun. -- No, joutuun! -- Tohtori, jos maani virtsaa Sa voisit tarkastaa, sen taudin l—ytðð Ja terveyteensð entiseen sen saattaa, Sua raikkaast' ylistðisin, ettð kaiku Sua jðlleen ylistðisi. -- Irti, sanon! -- Raparperiko, senna vai mik' aine Nuo engelsmannit tððltð pois vois huoltaa? Oletko heistð kuullut? LááKáRI. Olen, herra Kun sotaan hankkii kuningas, niin aina Jotakin kuuluu. MACBETH. Jðljestðni tuo se. -- Ei ennen surma mua saavan nðy, Kuin Dunsinaniin Birnam-metsð kðy. (Lðhtee.) LááKáRI. Jos Dunsinanist' arvon pððsis pois! Ei hy—tykððn mua tðnne vetðð vois. (Kaikki lðhtevðt.) Neljðs kohtaus. Tasanko Dnnsinanin lðhellð. Loitompana metsð. (Liehuvin lipuin ja helisevin soitoin tulevat Malcolm, Siward-vanhus ja hðnen poikansa, Macduff, Menteth, Cathness, Angus, Lenox, Rosse ja marssivia sotamiehið.) MALCOLM. Lðhellð, toivon ma, on pðivð, joka Tupiimme turvan tuo. MENTETH. Ei epðilystð. SIWARD. Mik' on se metsð tuossa? MENTETH. Birnam-metsð. MALCOLM. Siit' oksan joka miesi taittakoon Ja kantakoon sit' edessððn: nðin voimme Lukumme salata ja harhaan viedð Vihollistemme silmðt. SOTAMIES. Senpð teemme. SIWARD. Sanovat, ettð Dunsinaniss' yhð Tyranni varman' on ja piiritystð Siell' aikoo kestðð. MALCOLM. Tuki viimeinen! Kun tilaisuutta pienintðkin saavat, Kapinan pienet, suuret nostattavat. Pakosta hðntð seuraa jotkut, nekin Sydðmmin pensein. MACDUFF. Jððk——n tuomiomme, Siks kunnes nðemme pððt—ksen; nyt reippait' Olkaamme sotureita. SIWARD. Lðsn' on hetki, Mi varmoill' osoittaapi perusteilla Mit' omaa on ja mitð velkaa meillð. Nuo tyhjðt mietteet turhan toivon luovat, Pððt—ksen varman miekan-iskut tuovat. Me niihin turvatkaamme. (Lðhtevðt, marssien.) Viides kohtaus. Dunsinanin linnassa. (Macbeth, Seyton ja sotamiehið tulee liehuvin lipuin ja rumpujen pauhatessa.) MACBETH. Lippumme pystyyn muurin ulkopuolle! "Tulevat", huudetaan jo. Linnan vahvuus Ivaapi piiritystð. Siellð maatkoot, Siks ettð heidðt nðlkð sy— ja rutto! Jos heit' ei meidðn miehet auttais, uljas Ois tehty vastus, parta vasten partaa, Ja kotiin heidðt piesty. Mikð melu? (Naisten huutoa ulkona.) SEYTON. Se naisten huutoa on, hyvð herra. (Menee.) MACBETH. Ma muistan tuskin, miltð pelko maistuu. Ol' aika, jolloin vðristys mun valtas, Kun —isen huudon kuulin; satu julma Sai tukan nousemaan, kuin olis henki Siin' ollut. Kauhuist' olen saanut kyllðn; Ei hirmu, murhamielen suosituinen, Mua enðð peloita. (Seyton palajaa.) Mit' oli huuto? SEYTON. Kuningatar on kuollut, hyvð herra. MACBETH. Hðn olis saanut toiste kuolla; aikaa Kyll' olis ollut sille sanomalle. -- Huomenna, huomenna ja huomenna! Nðin pðivð pðivðlt' aika vitkaan mataa Elðmðn kirjan viime tavuun asti. Jokainen eilispðivð synkkððn hautaan On narrin vienyt. Sammu, pikku tuohus! Elðmð vaan on varjo kulkevainen, Nðyttelijð-raukka, joka nðyttðm—llð Rajuupi aikansa ja katoo sitten; Tarina on se, hupsun tarinoima, Tðynn' ilmaa, tulta, mutta mieltð vailla. -- (Sanantuoja tulee.) Sa kieltðs tulet pieksemððn; no, joutuun! SANANTUOJA. Kuningas armollinen! Sanoisin mitð nðhneheni luulen, Mut enpð tiedð kuinka -- MACBETH. No niin. Sano! SANANTUOJA. Kun vahtina ma kunnahalla seisoin Ja katsoin Birnamiin, niin metsð kðyvðn Minusta nðytti. MACBETH. Valhettelet, orja! (Ly— hðntð.) SANANTUOJA. Vihanne kðrsin, jos en puhu totta. Sen nðhdð voitte virstan parin pððssð, Ja niinkuin sanoin: metsð, joka kðypi. MACBETH. Jos puhut valhetta, niin lðhipuussa Saat elðvðnð riippua sa, kunnes Kutistaa nðlkð sun. Jos puhut totta, Voit mielist' aivan saman tehdð mulle. Lujuuteni jo pettðð: aavistan jo Tuon paholaisen kaksikielisyyttð. Totuuden varjolla hðn valheit' ajaa: "álð pelkðð, kunnes Dunsinaniin kulkee Birnamin metsð." -- Ja nyt metsð kulkee Pðin Dunsinania. -- Aseihin! joutuun! -- Jos tott' on tuo, niin yhdentekevðð, Jos tððltð pakenee tai tðnne jðð. Jo kyllðstyð alan aurinkoon; Nyt mailma se vaikka hukkukoon! Soi, jyry! Tule, hukka! Myrsky, myllðð! Ma kuolla toki tahdon pantsar' yllð. (Lðhtevðt.) Kuudes kohtaus. Sama paikka. Kenttð linnan edustalla. (Liehuvin lipuin ja rumpujen pauhatessa tulevat Malcolm, Siward, Macduff y.m. ja sotamiehið, lehvðt kðdessð.) MALCOLM. Nyt lðhell' ollaan; lehvðsuojat maahan Ja tosi etehen! -- Te, kunnon setð, Ja jalo poikanne, mun serkkuni, Alatte leikin. Me ja kunnon Macduff, Me teemme mit' on vielð tekemðttð, Sovitun kðskyn mukaan. SIWARD. Hyvðsti! -- Jos tietðis vaan, miss' on tuon pedon sðily, Niin selkððn tulkoon, jos ei miekat hðily! MACDUFF. Nyt kaikki torvet soimaan! Soikahat, Te veren, surman julkihuutajat! (Lðhtevðt. Miekankalsketta kuuluu.) Seitsemðs kohtaus. Toinen osa sotakenttðð. (Macbeth tulee.) MACBETH. Sidottu olen paaluun; en voi paeta, Vaan tðytyy mun, kuin karhun, hðrnyy kestðð. Miss' on se, jok' ei ole vaimon luoma? Ma hðntð pelkððn, muut' en ketðkððn. (Nuori Siward tulee.) NUORI SIWARD. Nimesi? MACBETH. Kauhistut, jos saat sen kuulla. NUORI SIWARD. Sna. En, vaikka tulikuumempi se oisi Kuin mikððn helvetissð. MACBETH. Macbeth on se. NUORI SIWARD. Nimeð korvalleni ilkeðmpðð Ei mainita vois perkelekððn. MACBETH. Eikð Peloittavampaa. NUORI SIWARD. Sen sa valhettelet, Kirottu julmus! Miekallani valheeks Sen todistan. (Taistelevat ja nuori Siward kaatuu.) MACBETH. Sin' olit vaimon luoma. -- Aseille nauran vaan ja ilkun sðilðð, Mi vaimon luoman miehen kðessð hðilðð. (Lðhtee.) (Miekankalsketta. Macduff tulee.) MACDUFF. Se tuoll' on melu. -- Nðytð kasvos, julmus! Jos muu kuin minun miekkani sun surmaa, Niin vaimon, lasten haamuilt' en saa rauhaa. Nuo kerni-raukat jððk——t: heillð keihðs Kðdessð palkast' on. Sua, Macbeth, etsin! Ma muuten terin ehjin miekan kðtken Taas ty—tt—mðnð tuppeen. -- Tuolla lienet: Tuo kova kalske ilmaisee, ett' ompi Siell' ylhðisið. Voi, jos hðnet saisin: Muut' en sult', onni, pyydð! (Lðhtee. Miekankalsketta.) (Malcolm ja Siward-vanhus tulevat.) SIWARD. Tðnne, prinssi! -- Hyvðllð linna antaunut on. Tyrannin vðki kahden puolin sotii, Ja uljaast' ottelevat jalot thanit. Jo pðiv' on meidðn puolellamme; vðhðn On enðð tehtðvðtð. MALCOLM. Rinnallamme Vihollisia sotii. SIWARD. Linnaan tulkaa! (Lðhtevðt. Miekankalsketta.) (Macbeth palajaa.) MACBETH. Miks Rooman houkkaa matkisin nyt,[12] miekkaan Omahan sy—sten? Niit' on, joille haavat Paremmin sopii. (Macduff palajaa.) MACDUFF. Seis, seis, hornan koira! MACBETH. Sua yksin kaikist' olen karttanut. Pois kððnny: liiaks verillðsi sielun' On rasitettu. MACDUFF. Sanoja ei mulla; Nyt miekka puhuu. Konna, verisempi, Kuin virkkaa saattaa kieli! (Taistelevat.) MACBETH. Turhaa vaivaa! Voit miekkas terðll' yhtð hyvin viiltðð Lovetont' ilmaa kuin mua veristyttðð. Haavoittuvihin pðihin sðilðs iske; Lumottu henken' on; ei sille mitððn Voi vaimon luoma. MACDUFF. Lumoukses heitð; Ja enkeli, jot' olet palvellut, Julistakohon sulle: "ðidin kohdust' Otettiin keski-erðisenð Macduff." MACBETH. Kirottu kieli, jolta sen ma kuulin; Se kaiken miehuuteni jðrkðhyttðð! ál' usko ilveperkeleitð noita: Kakskielisyydellððn he pettðvðt; Lupauksia kuiskaavat he korvaan, Mut toivon vievðt. -- Min' en taistele Sun kanssasi. MACDUFF. Siis antau, pelkuri! Ja elð kansan t—llisteltðvðnð Kuin ihme-elukkamme, patsaaseen Kuvaamme sun ja alle kirjoitamme: "Tyrannin tðssð nðette." MACBETH. Min' en antau Matamaan maassa Malcolm-nulkin eessð Kiroovan roistokansan hðrnðtessð. Vaikk' kulki Dunsinaniin Birnam-metsð, Ja vaikk' et ole sinð vaimon luoma, Niin viimeistðni koitan: rintan' eteen Asetan kilven; karkaa pððlle, Macduff; Kirottu se, jok' ensin huutaa: seis! (Lðhtevðt, taistellen.) (Perðytymistð. Torventoitauksia. Liehuvin lipuin ja helisevin soitoin palajavat Malcolm, Siward-vanhus ja Rosse, thanit ja soturit.) MALCOLM. Kaipaamat ystðvðmme tervein' ehkð Palaavat vielð. SIWARD. Jonkun kuolla tðytyy; Tðð suuri pðiv' on huokea tok' ollut. MALCOLM. Macduff ja jalo poikanne on poissa. ROSSE. Soturivelan poikanne jo maksoi; Niin kauan eli, ettð mieheks' ehti. Mut tuskin sen hðn urhoudellaan nðytti, Pysyen vððjððmðttð paikallansa, Kun kuoli niinkuin mies. SIWARD. Hðn siis on kuollut? ROSSE. Niin on, ja tantereelta korjattu. Surunne mittan' arvo ðlk——n olko. Loputon on se silloin. SIWARD. Haavat hðllð Oliko etupuolia? ROSSE. Otsass' aivan. SIWARD. Hyv' on! Hðn Herran sotamies nyt olkoon! Jos poikia mull' ois kuin hiusta pððssð, Somempaa kuolemaa en heille soisi. Niin, nyt on hðlle kuolinkello soinut. MALCOLM. Surua suurempaa hðn ansaitsee, Sen multa saa hðn. SIWARD. Suurempaa ei lain: Hðn hyvin kuoli, velkans' suorittain. Niin, Herran rauhaan! -- Tuossa uusi lohtu! (Macduff palajaa, kantaen Macbethin pððtð keihððnsð nenðssð.) MACDUFF. Kuningas, terve! Nyt se olet. Tðssð Kirotun vallanry—stðjðn on pðð. Vapaana nyt on mailma. Ympðrillðs Nðen valtas helmet; heidðn sydðmistððn Puhuvi tervehdykseni, ja toivon, Ett' ððninkin he yhtyy huutoon: "Terve, Kuningas skottein!" KAIKKI. Terve, skottein kuningas! (Torventoitauksia.) MALCOLM. Kuluttaa emme paljon aikaa aio, Vaan oiti kunkin kanssa tilin tehdð Ja lemmen velat maksaa. Thanit, langot, Olette kreivit nyt, sit' arvoa Tððll' ensimmðiset. Tehtðvðmme muut -- Jotk' aikaa my—ten kyllð suoritamme -- Pakoisten ystðvien kotiin kutsun, Jotk' ovat vðlttðneet tuon julman paulat; Rankaisemisen niiden hirvi—iden, Jotk' apun' olleet on tuon teurastajan Ja lemmon vaimon tuon, jok' itsestðnsð On nðhtðvðsti itse lopun tehnyt: -- Tuon sekð mitð muut' on tarpeellista, Jumalan avulla me toimitamme, Kun ajan, tavan, paikan oivallamme. Kiitokset teille kaikillen nyt laadin, Ja kruunaukseen Sconiin teitð vaadin. (Torventoitauksia. Lðhtevðt.) SELITYKSIá: [1] _Tulen, harmio_. Harmio on noidan kissa, joka emðntððnsð naukuu. Konna on samanlainen kamala taikaolento. [2] _Rosse-thani_. Thani oli vanha englantilainen ja skotlantilainen aatelisnimitys, jotenkin vastaava nykyistð parooni-nimeð. [3] _Bellonan rautahame sulho_. Tðllð tarkoitetaan Macbeth'ia. [4] _Olevan onnen lisðks_. Macbeth oli jo isðnsð, Sinelin, jðlkeen tullut Glamis-thaniksi. [5] _Mitððn muuta Ei ole, pait se, mikð viel' ei ole_. Macbethille tulevaisuudessa luvattu kruunu oli ainoa, mikð hðnelle oli sillð hetkellð olemassa. [6] _Vai Cumberlandin prinssi_. Macbethilla oli kruunun toivetta, jos Duncan kuolisi, ennenkuin hðnen vanhin poikansa tuli tðysi-ikðiseksi. Malcolmin nimittðminen perilliseksi isðn elðissð oli siis kenties lðhin syy Macbethin pððt—kseen murhata Duncan. [7] _Kðhisten itse korppi_. Tarkoittaa sanantuojaa. [8] _Kaistaleen ranskalaisen housuista_. Ne olivat hyvin soukat, niin ettð niistð kaistaleenkin varastaminen kysyi suurta taitoa. [9] Tuo suuri valtakirja revi rikki, s.o. tee loppu Banquon elðmðstð. [10] _Se vaatii verta_, nim. haamu. [11] _Kypðrðpðð tarkoittaa kenties Macbethin pððtð. Verinen lapsi on Macduff. Kruunupðð lapsi on Malcolm. [12] _Miks Rooman houkkaa matkisin nyt_. Tarkoittanee Catoa. End of the Project Gutenberg EBook of Macbeth, by William Shakespeare *** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MACBETH *** ***** This file should be named 16893-8.txt or 16893-8.zip ***** This and all associated files of various formats will be found in: https://www.gutenberg.org/1/6/8/9/16893/ Produced by Tapio Riikonen Updated editions will replace the previous one--the old editions will be renamed. Creating the works from public domain print editions means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. They may be modified and printed and given away--you may do practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. *** START: FULL LICENSE *** THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase "Project Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg-tm License (available with this file or online at https://gutenberg.org/license). Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is in the public domain in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country outside the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org 1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived from the public domain (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg-tm License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided that - You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm works. - You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. - You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg-tm works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread public domain works in creating the Project Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation web page at https://www.pglaf.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at https://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state's laws. The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered throughout numerous locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email [email protected]. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation's web site and official page at https://pglaf.org For additional contact information: Dr. Gregory B. Newby Chief Executive and Director [email protected] Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide spread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit https://pglaf.org While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: https://pglaf.org/donate Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our Web site which has the main PG search facility: https://www.gutenberg.org This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.