"Nuori Kotka" ja vanha metsästäjä

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 46910 *** "NUORI KOTKA" JA VANHA METSƒSTƒJƒ Kirj. James Fenimore Cooper Suomeksi mukaillut nuorisolle Sohvi Reijonen Alkuper‰inen teos: The Pioneers (Leatherstocking Tales #4) WSOY, Porvoo, 1896. SISƒLLYS: 1. Kohtaus mets‰ss‰. 2. Linnun ammunta. 3. Pantteri. 4. Poltettu maja. 5. Mets‰st‰j‰ jalkapuussa. 6. Pako. 7. Luolan salaisuus. 8. Vanhan mets‰st‰j‰n j‰‰hyv‰iset. Ensimm‰inen luku. Kohtaus mets‰ss‰. Noin vuonna 1673 majoittihe Pennsylvaniaan uutisasukas. Rikas kun oli, hankki h‰n omakseen laajat alat asumatonta maata, josta antoi osia viljelt‰v‰ksi varattomille, avustaen heille siten kodin ja toimeentulon. H‰nen oma el‰m‰ns‰ oli moitteetonta. H‰nt‰ pidettiin suuressa arvossa ja h‰nelle oli monta virkaa uskottu hoidettavaksi. Mutta h‰nen taloudelliset yrityksens‰ eiv‰t onnistuneet ja h‰n kuoli siksi ajoissa, ett‰ s‰‰styi rutikˆyhyydest‰. H‰nen j‰lkel‰isens‰ kokivat p‰‰st‰ esi-is‰ns‰ veroiseksi ja, jos suinkin mahdollista, yht‰ rikkaaksikin, kunnes muutaman heist‰ vihdoinkin onnistui hilautua yhteiskunnan ylimmille porraspuille. Avioliitto h‰nt‰ siin‰ melkoisesti auttoi ja siten h‰nen poikansa, Marmaduke Temple, sai muuta paremman kasvatuksen kuin mik‰ Pennsylvanian silloisissa oppilaitoksissa oli mahdollista. Koulussa oli nuoren Marmaduken ik‰inen nuorukainen, Edvard Effingham, ja heist‰ tuli yst‰vykset. Effinghamin perhe oli rikas ja arvossa pidetty. Is‰ oli nelj‰kymment‰ vuotta majurina palveltuansa ottanut eron virasta. Ja kun Edvard, ainoa poika, otti vaimon, luovutti is‰ h‰nelle koko omaisuutensa. Ensiksi k‰ytti nuori Effingham rikkauttansa etsi‰ksens‰ nuoruuden yst‰v‰ns‰ Marmaduken ja auttaaksensa h‰nt‰. Kun Marmaduken is‰ juuri pikkist‰ ennen oli kuollut ja h‰nen omaisuutensa pilstoutunut moneen osaan, tuli yst‰v‰n tarjous sopivaan aikaan. Yst‰vykset perustivat kaupan Pennsylvanian p‰‰kaupunkiin Filadelfiaan. Uuttera ja toimelias Marmaduke otti huoleksensa johdon, ja Effingham, joka antoi varat, sai puolet voitosta, esiytym‰tt‰ kuitenkaan julkisesti liikkeen osakkaana. Kahdesta syyst‰ h‰n piti yhtiˆn salaisuutena. Ollen sellaisen perheen j‰lkel‰inen, jossa aseteollisuus oli siihen asti perintˆn‰ kulkenut, katsoi h‰n alentavaksi v‰littˆm‰sti yhty‰ kauppaliikkeeseen. Toinen syy oli is‰n voittamaton vastenmielisyys kveekaria kohtaan, ja Marmaduke oli per‰isin kveekariperheest‰, vaikka h‰n itse ei ollutkaan eritt‰in ankara lahkolainen. Marmaduke johti monena vuonna liikett‰ niin onnellisesti, ett‰ se tuotti runsaan voiton. Niiden levottomuuksien alkaessa, jotka olivat vapautussodan edelt‰ji‰, asettui Effingham kuninkaan ja Marmaduke kansan puolelle. Kun sota syttyi, uskoi Effingham kaikki paperinsa ja mit‰ h‰nell‰ vain arvokasta oli toverinsa talteen, ja j‰tt‰en is‰ns‰ h‰n l‰hti kuninkaan sotajoukkoon. Luonnollisesti eiv‰t yst‰vykset saaneet mit‰‰n tietoja toisistaan, ja sodan jaloista t‰ytyi Marmaduke Templen kohta poistuakkin p‰‰kaupungista pelastettuansa ensin omaisuutensa ja Effinghamin paperit varmaan talteen kuninkaallisilta joukoilta. Kun Yhdysvallat sodan p‰‰tytty‰ tunnustettiin itsen‰isiksi, julistettiin kuninkaan puoluelaiset tiluksensa menett‰neiksi ja ne tuomittiin myˆt‰viksi. Marmaduke k‰ytti tilaisuutta hyv‰kseen, matkusti Newyorkiin ja osti jokseenkin huokealla avaroita tiloja. Niiden parantamiseksi h‰n k‰ytti kaiken kykyns‰ ja toimintahalunsa, niin ett‰ h‰n heti oli maansa mahtavimpia tilanomistajia. Kaikkien h‰nen rikkauksiensa ainoana perij‰n‰ oli tyt‰r, jonka h‰n v‰h‰‰ ennen vaimonsa kuolemaa oli vienyt muutamaan kasvatuslaitokseen. Kun asukasluku siin‰ piiriss‰, jossa h‰nen tiluksensa olivat, oli kasvanut m‰‰r‰ttyyn lukuun sinne muuttaneista uutisasukkaista, nimitettiin h‰net sinne ylituomariksi. Tutustutettuamme lukijaa oloihin ja henkilˆihin siirrymme varsinaiseen kertomukseemme ja tulemme niin muutamana joulukuun p‰iv‰n‰ 1793 Newyorkin valtion keskukseen l‰helle Susquehannan l‰hteit‰. Oli kirkas pakkasp‰iv‰. Auringonlaskun aikaan nousi reki hiljakaisilleen vuorenrinnett‰. Hevosia ohjasi nuori neekeri, jonka luonnostaan kiiltomustat kasvot pakkanen oli pilkukkaiksi t‰plitellyt. Siit‰ huolimatta oli kasvojen ilme iloinen, sill‰ h‰n ihan riemuitsi kotiintulosta ja l‰hestyv‰n joulujuhlan huvituksista. Reess‰ istui keski-ik‰inen mies ja nuori tyttˆ. Turkkeihin kun olivat k‰‰riytyneet, ei heist‰ n‰kynyt muuta kuin tytˆn mustat silm‰t ja miehen kasvot, joissa ilmeni hyv‰ntahtoisuus ja miellytt‰v‰ iloisuus. Mies oli Marmaduke Temple ja h‰nen matkatoverinsa h‰nen tytt‰rens‰ Elisabet, joka oli viett‰nyt nelj‰ vuotta Newyorkin kasvatuslaitoksessa ja nyt palasi kotiin. Vuori, jonka rinnett‰ he paraillaan nousivat, kasvoi vankkaa havumets‰‰, ja v‰h‰n kuin pel‰ten t‰hysteli Elisabet synkk‰‰n mets‰‰n, kun yht‰kki‰ kova, hellitt‰m‰tˆn koiran haukunta kuului. -- Seis, Agy! huudahti vanha herra mustalle ajajalle. Se on vanha Hektor; min‰ tunnen sen ‰‰nest‰. Luultavasti on "Nahkajalka" otuksen j‰lill‰. Tuossapa onkin edess‰mme veres hirvenj‰lki -- Ja nyt, Elisabet, jollet pyssyn pamausta pelk‰‰, niin hankin sulle kunnon hirvipaistin jouluruuaksi! Ajaja pys‰ytti hevoset. Marmaduke Temple viskasi turkin p‰‰lt‰‰n, kaappasi oivan kaksipiippuisen lintupyssyns‰ ja hypp‰si reest‰ kinokseen. H‰n aikoi juuri rient‰‰ eteenp‰in, kun komea hirvi oikaisi tien poikki muutaman askelen p‰‰ss‰ h‰nest‰. K‰si varmana ja katse ter‰v‰n‰ kohotti Marmaduke pyssyns‰ ja laukaisi. Mutta hirvi jatkoi matkaansa pelk‰‰m‰tt‰ ja n‰ht‰v‰sti vahingoittumatonna. Ei viel‰ toinenkaan laukaus tuntunut osaavan oikeaan. S‰‰li‰ tuntien iloitsi jo Elisabet hirven pelastumisesta, kun se taas yht‰kki‰ pyyhk‰si tien poikki. Samassa t‰r‰hytti ilmaa r‰ike‰ pamaus, ihan toisellainen kuin vanhan herran lintupyssyn laukaus. Hirvi hyp‰hti korkealle ilmaan, ja kun toinen laukaus seurasi siin‰ paikassa, suistui se suinp‰in maahan, kieriskellen kinoksessa. Kova‰‰ninen "halloo" kajahti n‰kym‰ttˆm‰n ampujan suusta ja samassa ilmestyi tielle kaksi miest‰ piilostaan kuusten takaa, josta k‰sin he olivat hirve‰ v‰ijyneet. -- Kas vain, Natty! Jos min‰ olisin tiennyt teid‰n olevan siell‰ v‰ijym‰ss‰, huudahti Marmaduke Temple, niin olisin kyll‰ laukaukseni s‰‰st‰nyt toiseen aikaan. Mutta vanhan Hektorin haukunta oli liian houkuttelevaa. Enk‰h‰n min‰ ole ihan varma siit‰k‰‰n, eikˆ joku minun luodistani suistanut saalistamme p‰‰laelleen. -- Ei, tuomari, ei! vastasi mets‰st‰j‰ naurahdellen ja voittoisasti h‰nt‰ katsellen tuntiessaan osavammuutensa. Luuletteko todellakin, ett‰ tuollaisella tuliluikulla saattaa ampua aikuisen hirven? -- T‰m‰ on hyv‰ pyssy, Natty, ja se on sekin aikoinaan hirven kaatanut! virkkoi tuomari, hymyillen yst‰v‰llisesti. Hirveen on sattunut kaksi laukausta, toinen kaulaan ja toinen keskelle syd‰nt‰. Eih‰n se olisi mahdotonta, Natty, ett‰ toinen olisi minun ampumani! -- Mutta teid‰n t‰ytyy myˆnt‰‰, tuomari, jatkoi mets‰st‰j‰ harmistuneena, ett‰ hirvi kaatui vasta viimeisest‰ laukauksesta ja sen ampui nuorempi ja varmempi k‰si kuin sek‰ teid‰n ett‰ minun. Min‰ puolestani, vaikka olenkin kˆyh‰ kuin hiiri, tulen kyll‰ toimeen ilmankin t‰t‰ saalista; mutta enp‰ kuitenkaan mielell‰ni luopuisi oikeuksistani vapaassa maassa. -- Eik‰ teid‰n tarvitsekkaan, Natty! vastasi tuomari. Min‰h‰n puolustaunkin vain mets‰st‰j‰kunnian vuoksi! Muutamalla dollarillahan hirven ostaa, mutta mik‰s korvaa kunnian pit‰‰ lakissaan hirvenh‰nt‰‰? Ajatelkaapas, miten min‰ voisin kerskata siit‰ serkulleni, joutavanp‰iv‰iselle Dick Jonekselle, joka koko t‰n‰ mets‰styskautena ei ole ampunut muuta kuin ukkoteeren ja pari harmaata oravaa. -- Otukset h‰vi‰v‰t h‰vi‰mist‰‰n, tuomari, mit‰ laajemmalle vain n‰m‰ viljelykset ja parannukset ulottuvat, virkkoi vanha mets‰st‰j‰ huoaten. Oli aikoja semmoisiakin, jolloin min‰ pirttini kynnykselt‰ saatoin ampua kolmetoista hirve‰. Ja kun tuli karhunlihan n‰lk‰, niin ei muuta kuin valvo yˆ ja ammu otso kuutamossa pirtin sein‰nraosta. Eik‰ siin‰ tarvinnut pel‰t‰ liian sike‰sti nukkuvansa, sill‰ suden ulvonta piti kyll‰ valveilla. Hektor vanha, t‰m‰ -- h‰n silitti suurta, musta- ja keltapilkkuista, valkovatsaista ja valkeajalkaista mets‰koiraa, joka juuri palasi ajosta -- katsokaapas, mitenk‰ sudet purivat pahaksi sen kurkun sin‰ yˆn‰, kun min‰ ajoin ne pois, kun ne yrittiv‰t siepata minulta saaliin uunin piipusta! Koira on uskollisempi kuin moni kristitty. Se ei milloinkaan unohda yst‰v‰‰ns‰ ja se rakastaa sit‰, joka sille antaa ruuan. Mets‰st‰j‰n olennossa oli jotain omituista, joka aikaa sitten oli her‰tt‰nyt Elisabetin huomion. H‰n oli pitk‰ ja hoikka ja h‰nen ohutta punertavaa tukkaansa peitti ketunnahkainen lakki. Vaikka h‰nen kasvonsa olivat laihat ja kuihtuneen n‰kˆiset, ilmeni niiss‰ kuitenkin hyv‰ ja luja terveys. Harmaat silm‰t s‰ihkyiv‰t tuuheiden, harmahtavain kulmakarvain alta. Kaula kuikotti paljaana ja yht‰ ahavoituneena kuin kasvotkin. Hirvennahkainen nuttu oli sidottu villavyˆll‰. Jalassa oli h‰nell‰ mokasiinit, hirvennahkaiset jalkineet, jotka h‰n intiaanien tavalla oli koristanut siilin piikkilˆill‰, ja hirvennahkaiset housut sek‰ polviin ulottuvat s‰‰rykset samasta aineesta, josta pukimosta h‰n uutisasukkailta oli saanut nimen "Nahkajalka". Vasemmalla olkap‰‰ll‰ oli mahdottoman suuri h‰r‰nsarvi ja kupeella riippui nahkainen mets‰styslaukku. Pyssy ulottui lumisesta tanteresta melkein ketunnahkalakin huippuun. -- Olisinpa oikein mieliss‰ni, virkahti Marmaduke huolellisesti tarkastettuansa hirven haavoja, jos minulle tulisi kunnia t‰m‰n hirven kaatamisesta. Ja jos minun laukaukseni sattui kaulaan, niin se on varma, ett‰ hirvi on minun, sill‰ syd‰mmeen ammuttu luoti oli silloin tarpeeton. Mit‰s te siit‰ sanotte, hyv‰ yst‰v‰? Ja tuomari k‰‰ntyi Natyn seuraajaan. -- Min‰ sanon, ett‰ min‰ sen hirven ammuin! vastasi nuorukainen ylpe‰nlaisesti, laskien k‰tens‰ pyssylle, joka oli melkein samallainen kuin h‰nen vanhemman toverinsa pyssy. -- Mutta tottahan toki myˆtte minulle saaliin? kys‰isi tuomari, hymyillen lempe‰sti. Olisippa toden per‰st‰ kerrassaan kummallista jollen saisi kelpo juttua t‰st‰ kuoleman iskusta! Mit‰p‰ arvelette, nuori mies, onko kolmessa dollarissa kyll‰ksi hirvest‰? -- Otetaanhan ensin selv‰ asian oikeasta laadusta, vastasi nuorukainen s‰vyis‰sti, mutta ‰‰nen ylevyys ilmaisi muuta toista kuin mit‰tˆn ulkomuoto. Monellako raehaulilla te olitte ladannut pyssynne? -- Viidell‰, hyv‰ herra, sanoi tuomari jokseenkin h‰mm‰styen nuorukaisen luontevasta k‰ytˆksest‰. Eikˆh‰n viidess‰ ole kyll‰ksi kaatamaan hirve‰? -- Yksikin jo riitt‰isi, mutta -- nuorukainen l‰heni puuta, jonka takaa h‰n oli tullut ja jatkoi: muistatte kai, herra, ett‰ ammuitte t‰h‰n suuntaan? T‰nne puunkylkeen on j‰‰nyt nelj‰. Tuomari tarkasti vereksi‰ merkki‰ puunrungosta ja lausui nauraen: -- Sill‰h‰n te vain todistatte itse‰nne vastaan! Miss‰s viides on? -- T‰‰ll‰! vastasi nuorukainen, k‰‰nt‰en viittaansa ja osottaen reik‰‰ nutussaan, josta tipahteli suuria veripisaroita. -- Taivas varjelkoon! kiljahti tuomari kauhuissaan. Olenko t‰ss‰ vain kuluttanut aikaa turhaan pˆyhkeilemiseen, silloin kuin l‰himm‰iseni minun tauttani k‰rsii tuskaa p‰‰st‰m‰tt‰ valituksen ‰‰nt‰ huuliltaan? Mutta pian, pian rekeen! Kyl‰‰n on vain peninkulma ja siell‰ te saatte l‰‰k‰rin apua! Min‰ korvaan teid‰n hoitonne ja te j‰‰tte meille, kunnes paranette -- tahi kauvemmaksikin, jos haluatte! -- Kiitoksia paljon, lausui nuorukainen, mutta minulla on yst‰v‰, joka tulisi hyvin levottomaksi kuullessaan, ett‰ min‰ olen haavoittunut eik‰ h‰n voisi olla minun luonani. Ja haavahan sit‰ paitsi on ihan mit‰tˆn. Mutta luullakseni ette nyt, hyv‰ herra, kielt‰ne minulta hirven omistusoikeutta? -- Mitenk‰ min‰ sen kielt‰isin? huudahti tuomari liikutettuna. Min‰ annan nyt teille oikeuden t‰stedes ampua metsiss‰ni, mit‰ ikin‰ haluatte. "Nahkajalka" on t‰h‰n asti ollut ainoa, jolle olen sellaisen etuoikeuden myˆnt‰nyt. Mutta min‰ ostan hirven teilt‰ -- Ottakaa t‰m‰ seteli! Se korvaa teille sek‰ omanne ett‰ minun laukaukseni. -- Viel‰ on elossa monta, mutisi vanha mets‰st‰j‰ itsekseen, jotka vakuuttavat, ett‰ Natanael Bumpon mets‰stysoikeus t‰ss‰ vuoristossa on vanhempi kuin Marmaduke Templen oikeus sit‰ h‰nelt‰ kielt‰‰. V‰litt‰m‰tt‰ Natyn jupinasta kumarsi nuorukainen kohteliaasti, kiitt‰en tarjouksesta. -- Suokaa anteeksi, hyv‰ herra, sanoi h‰n, mutta min‰ tarvitsen saaliin itse. -- Mutta t‰ss‰ on jo monen hirven hinta! tarjoili tuomari. Ja kuiskaten h‰n lis‰si: ottakaa t‰m‰; min‰ pyyd‰n teit‰; se on sadan dollarin seteli. Nuorukainen n‰ytti horjuvan p‰‰tˆksess‰‰n. Mutta punastuen, ik‰‰nkuin h‰veten hetkellist‰ heikkouttaan h‰n kielt‰ytyi uudelleen. -- Ette kai tahdo loukata is‰‰ni niin syv‰sti, sanoi h‰nelle Elisabet, nousten seisalleen reess‰, jotta j‰t‰tte h‰nen tunnolleen niin raskaan syytˆksen, ett‰ h‰n on haavoittanut teid‰t ja j‰tt‰nyt teid‰t sitten mets‰‰n avutonna? Min‰ pyyd‰n teit‰ tulemaan kanssamme ja antamaan l‰‰k‰rin hoitaa itse‰nne! -- Kyll‰p‰ se oikeastaan taitaa olla parasta, ett‰ sin‰ menet heid‰n kanssaan, poika! arveli Nahkajalka. Jos n‰et luoti on viel‰ haavassa, niin ei vanha k‰teni sit‰ en‰‰ sielt‰ saa. Kolmekymment‰ vuotta sitten -- se oli toista se. Silloin kulin min‰ seitsemisenkymment‰ peninkulmaa ypˆ yksin‰ni er‰maan halki pyssynluoti reidess‰ ja vasta kotiin p‰‰sty‰ni min‰ sen sielt‰ puukollani silpasin pois. Chingachgook-vanhus se kyll‰ sen viel‰ muistaa. Viimein kuitenkin nuorukainen suostui istumaan rekeen, vaikka selitt‰m‰ttˆm‰n vastenmielisesti. Musta kyytipoika nosti viel‰ hirvenkin siihen muun painon lis‰ksi. Kun kaikki olivat sijoittuneet, pyysi tuomari vanhaa mets‰st‰j‰‰kin mukaan. -- En tule, vastasi Nahkajalka, p‰‰t‰ns‰ pudistaen. Minulla on viel‰ tekemist‰ kotona joulunaatoksi. Jos n‰ette vanhan Chingachgookin j‰rven rannalla, niin ottakaa h‰net l‰‰k‰ri‰ auttamaan, sill‰ h‰n ymm‰rt‰‰ hoitaa sek‰ isku- ett‰ ampumahaavoja. -- Viel‰ yksi asia, Natty, sanoi nuorukainen, k‰‰ntyen mets‰st‰j‰‰n, ‰lk‰‰ mainitko mit‰‰n laukauksesta elk‰‰k‰ siit‰k‰‰n, minne menen. Ymm‰rr‰ttekˆ? -- Luottakaa vanhaan Nahkajalkaan! vastasi mets‰st‰j‰, heitti pyssyn olalleen, ja poistui ripein askelin mets‰‰n. Ajaessa tarkasteli Marmaduke vierasta, joka istui h‰nen edess‰‰n ‰‰netˆnn‰. H‰n oli kaksi- tai kolmekolmatta-vuotias, tavaskokoista hiukkaa pitempi ja h‰nen kasvojensa piirteet harvinaisen miellytt‰v‰t. -- Te n‰yt‰tte minusta niin tutulta, nuori yst‰v‰ni, mutta en jaksa muistaa teid‰n nime‰nne. -- Min‰ olenkin ollut vasta kolme viikkoa n‰ill‰ main, vastasi nuorukainen kylm‰sti. Ja mik‰li kuulin, olette te ollut kauvanlaiseen poissa. Tie kiemurteli laaksoon. -- Katso tuonne, Elisabet, virkkoi tuomari. T‰‰lt‰ n‰et kotisi, suojasi ja el‰m‰si turvan -- samoin tekin nuori mies, jos tahdotte meid‰n kanssamme asua. H‰mm‰styneen‰ katseli Elisabet maisemaa laaksossa. Uuraat ihmisk‰det olivat sit‰ niin muovailleet, ett‰ h‰n tˆin tuskin sen tunsi lapsuutensa elostelukent‰ksi. Ihan heid‰n allaan kimalteli j‰rvi talvisessa puvussaan. Kapea virta -- Susquehanna -- kierteli sulia pitkin peninkulmittain, silm‰n siint‰m‰ttˆmiin. Ranta‰yr‰‰ll‰ oli Templetonin kyl‰, noin viisikymment‰ taloa, useimmat puisia. Taloryhm‰kkeen keskelt‰ kohosi tuomarin omituinen kivirakennus komeana ja mahtavana. Kulkusten raikkaasta kilin‰st‰ p‰‰tt‰en l‰heni n‰ht‰v‰sti reki l‰henemist‰‰n ja jopa se tien mutkassa n‰kyviinkin pyˆr‰hti nelj‰n hevosen vet‰m‰n‰. Ajajana oli Richard Jones, tuomarin ‰skenmainittu serkku, joka oli sheriffin‰ uutisasutuksessa. Kolme muuta herraa istui reess‰, nimitt‰in herra Grand, kyl‰n pappi, kauppias Le Quoi ja majuri Hartmann, saksalainen peri‰‰n. -- Niinkuin n‰et, Marmaduke, kunnioitan min‰ sinua suuresti, kun n‰in valittujen kanssa tulen sinua vastuuttamaan! tervehti ylituomari serkkuaan, pys‰ytt‰en hevoset. -- Te olette eritt‰in huomaavaisia! virkkoi tuomari, k‰‰ntyen tulijoihin. Ja nyt, hyv‰t herrat, esittelen min‰ teille tytt‰reni. Teid‰n nimenne h‰n jo ennest‰‰n tuntee. Richard valmistihe k‰‰nt‰m‰‰n nelivaljakkoaan. Tie oli n‰et niin kapea, ett‰ siin‰ olisi ollut mahdotonta k‰‰nty‰, jollei kivilouhos olisi ollut sen vieress‰; vaikka olihan se sittenkin vaaranalaista. Lyˆd‰ huimien etumaista hevosparia pakotti Richard sen nietokseen, joka peitti louhoksen. Mutta kun hevoset askel askelelta tunsivat vajoavansa yh‰ syvemm‰lle ja syvemm‰lle, sys‰ytyiv‰t ne takimaistensa p‰‰lle, jotka taas vuorostaan tyrkk‰siv‰t reke‰. Ennenkuin Richardilla oli aavistustakaan vaarasta, kiikkui jo toinen puoli reke‰ toistasataa jalkaa syv‰n, kohtisuoran kuilun partaalla. -- Taivas varjelkoon! huusi tuomari. Me olemme hukassa jokikinen! Ja Elisabet rinkaisi kauhistuneena. Siin‰ silm‰nr‰p‰yksess‰ hypp‰si pelk‰‰m‰tˆn mets‰st‰j‰ Marmaduken reest‰ pillastuneiden hevosten eteen, joita Richard s‰‰lim‰tt‰ ja rajusti, hellitt‰m‰tt‰ ruoski. Nuorukainen l‰im‰ytti hevosia p‰‰h‰n niin tuntuvasti, ett‰ ne viskautuivat syrj‰‰n ja tulivat oikealle tielle. Reki tosin siten per‰ytyi vaarallisesta paikastaan, mutta siit‰ huolimatta se kuitenkin kaatui. Pappi ja saksalainen lensiv‰t muitta mutkitta maantielle. Richard kaarsi ilmaan suuremmoisen kaaren ja putosi noin viidenkymmenen jalan p‰‰h‰n samaan kinokseen, jota hevoset olivat pel‰nneet. Ranskalainen, joka jo ennakolta oli valmistaunut hypp‰‰m‰‰n, r‰nts‰hti Richardin viereen kuin sammakko ja tupsahti sitten p‰‰lleen lumeen, s‰tkytellen hoikilla s‰‰rill‰‰n taivasta kohti kuin linnunpel‰tin. Kun sitten kaikki taas olivat jaloillaan eik‰ Richard huomannut kenenk‰‰n vahingoittuneen, huudahti h‰n eritt‰in tyytyv‰isen‰: -- No, siit‰ me nyt kuitenkin p‰‰simme mainiosti! Tiesinh‰n min‰, miten paraiten hallitsen neli-valjakkoa; muuten olisimme p‰istikkaa hujahtaneet syvyyteen, koko seurue! -- Siit‰ ei sinun kannata kerskata, murahti tuomari. Jollei t‰m‰ reipas nuorukainen olisi t‰ss‰ ollut, niin tuskinpa vain olisi ehytt‰ palasta j‰lell‰ hevosista, reest‰ tai teist‰, hyv‰t herrat. Matkustajat istuutuivat rekeen ja saapuivat muitta seikkailuitta tuomarin taloon. Ovella oli heit‰ vastassa palvelusv‰ki, etunen‰ss‰ Benjamin Penguillan, vanha, s‰vyis‰ karhu, joka hoiti hovimestarin tointa. Richardin koiratarhasta kuului hirmuista melua, jos mink‰kinlaisten koirain ‰‰ni‰, susikoiran ulvonnasta m‰yr‰n r‰vennykseen. Ainoastaan suuri verikoira pysyi hiljaa ja tyynen‰. Komeana ja juhlallisesti se meni Elisabetin luo, joka sit‰ silitteli. Koira tuntui tuntevan h‰net. Se katsoi pitk‰‰n ja tarkkaavasti h‰nen j‰lkeens‰, kunnes ovi tulijain per‰st‰ sulettiin. Sitten se vet‰ytyi likimm‰iseen koirankoppiin, aivan kuin sille olisi selvinnyt, ett‰ talossa oli nyt uusi aarre, jota h‰nen piti vartioida. Suuressa, kodikkaan l‰mpim‰ss‰ ja valoisassa salissa riisuivat tulijat p‰‰llysvaatteensa, ja jokainen asettihe sinne niin mukavasti kuin voi. Haavoittunut mets‰st‰j‰ seisoi vain yksin‰‰n nurkassa, pyssyyns‰ nojaten ja tarkasteli synk‰sti ymp‰ristˆ‰‰n. Marmaduke Temple muisti, ett‰ h‰n tarvitsi apua ja haitatti paikalla l‰‰k‰rin, joka tuli ja tutki haavaa. Vieraan olkap‰‰ss‰ oli pieni haava, johon raehauli oli tunkeunut. Pakkanen oli verenvuodon tyrehytt‰nyt. L‰‰k‰ri sai haulin pois ja oli juuri aikeissa panna siteen, kun Chingachgook-intiaani, jota mohikaaniksikin sanottiin, ilmestyi ovelle. -- Kiitoksia paljon avustanne hyv‰ herra, sanoi nuorukainen ylpe‰sti. Mutta tuossa tulee minun hoitajani, joka s‰‰st‰‰ teit‰ sen enemp‰‰ vaivautumasta minun tauttani! Chingachgook oli vasta muutamia kuukausia oleskellut Templetonin vuoristossa. H‰n asui Nahkajalan mˆkiss‰ ja kun he olivat joltisenkin samantapaisia, niin viihtyiv‰t he hyv‰sti yhdess‰. Vaikka Chingachgook jo oli i‰k‰s, oli h‰nen vartalonsa viel‰ pysty ja vahva, ja h‰nen mustat silm‰ter‰ns‰ kiilsiv‰t tulen valossa kuin tulipallot, kun h‰n t‰hystellen katseli ymp‰rilleen. Mets‰npojan l‰hestyess‰ v‰istihe koko seurue, p‰‰st‰en h‰net haavoittuneen luo. Hetkisen h‰n ‰‰neti tarkasti nuoren mets‰st‰j‰n olkap‰‰t‰ ja k‰‰nsihe sitten vakavana ja kysyv‰sti tuomariin p‰in. Tuomari h‰mm‰styi, sill‰ intiaani oli aina ennen k‰ytt‰ytynyt tyynesti ja nˆyr‰sti. H‰n ojensi kuitenkin k‰tens‰ ja sanoi: -- Tervetultuasi, Chingachgook! T‰m‰ nuori mies luottaa hyvin sinun taitoosi, koskapa h‰n n‰ytt‰‰ mieluimmin antautuvan sinun hoidettavaksesi kuin meid‰n l‰‰k‰rin. Jokseenkin selv‰ll‰ englanninkielell‰ vastasi mohikaani: -- Valkoihoiset eiv‰t mielell‰‰n katsele verta ja kuitenkin haavoitti "nuoren kotkan" se k‰si, jonka ei pit‰isi pahaa tehd‰! -- Mohikaani! Chingachgookvanhus! huudahti tuomari. Luuletko sin‰ minun k‰teni milloinkaan tahallaan vuodattaneen ihmisverta? -- Paha henki asustaa joskus paraimmissa syd‰mmiss‰, vastasi intiaani, mutta veljeni puhuu totta. H‰nen k‰tens‰ ei ole milloinkaan ehdoin tahdoin v‰ijynyt kenenk‰‰n henke‰. H‰n on viaton -- veljeni ei ole tahtonut verta vuodattaa. Marmaduke tarttui h‰nen ojennettuun k‰teens‰ hymyillen, osottaen sill‰, ettei h‰n intiaanin sanoja en‰‰ muistele, niin syv‰sti kuin ne olivatkin h‰nt‰ loukanneet. Sitten kun intiaani oli taitavasti sitonut k‰‰reen, nousi haavoittunut ja sanoi: -- Nyt en en‰‰, hyv‰t herrat, kuluta aikaamme kauvemmin enk‰ teit‰ turhanp‰iten vaivaa. Minun on vain saatava selville teid‰n oikeutenne hirveen, tuomari Temple. -- Min‰ myˆnn‰n, ett‰ se on teid‰n, sanoi Marmaduke, mutta min‰ olen teille muuta suuremmassa velassa kuin mik‰ t‰st‰ saaliista tulee. Tulkaa sen vuoksi huomenna t‰nne. Silloin sovimme sek‰ t‰st‰ ett‰ toisesta paljoa t‰rke‰mm‰st‰ asiasta. -- Mutta, hyv‰ herra, min‰ en voi l‰hte‰ saamatta edes osaa hirvest‰, jatkoi nuorukainen, taistellen tunteineen. Olenhan min‰ jo sanonut, ett‰ min‰ tarvitsen saaliini itse. -- No, siihen me nyt emme niink‰‰n hevill‰ suostu, keskeytti Richard. Tuomarihan korvaa teille huomenna koko el‰imen ja ottakaa ihan lemmess‰ kaikki, kunhan ette vain ota selk‰‰. -- Paljon kiitoksia auliudestanne, hyv‰ herra! Mutta te pid‰tt‰isitte itsellenne juuri sen osan, jonka min‰ tahdon omiksi tarpeikseni. Minun itseni pit‰‰ saada selk‰, se on, jos miehell‰ vain on oikeutta omistaa se, jonka h‰n on ampunut, ja jos laki siin‰ kohti h‰nen omistusoikeuttansa suojelee. -- Laki suojelee teit‰! lausui tuomari Temple h‰mm‰styneen‰ ja harmissaan. Benjamin, sanoi h‰n hovimestarille, toimita hirvi kokonaisena rekeen ja saatatuta t‰m‰ nuori mies Nahkajalan mˆkkiin. Mutta totta kai teill‰ on nimi, hyv‰ vieras, ja kaiketikkin tapaan teid‰t uudelleen korvatakseni tekem‰ni vahingon? -- Nimeni on Edvards, vastasi mets‰st‰j‰, Oliver Edvards. Min‰ olen helposti tavattavissa, sill‰ min‰ asun t‰ss‰ likettyell‰. Enk‰ min‰ ihmisi‰ pelk‰‰, koska en milloinkaan ole tehnyt pienint‰k‰‰n pahaa kellekk‰‰n. -- Meh‰n teimme pahaa teille, virkahti Elisabet, ja tietysti tieto siit‰, ett‰ kielt‰ytte meid‰n avustuksestamme, koskee kipe‰sti is‰‰ni. H‰nt‰ ilahuttaisi n‰hd‰ teit‰ huomenna luonamme. Nuori mies vastasi kumartaen: -- Min‰ siis tulen huomenna luoksenne, herra tuomari, ja katson k‰ytett‰v‰kseni tarjoamanne reen yst‰vyydenosotteeksi. H‰n viiv‰hti viel‰ hetkisen ajatuksiinsa vaipuneena ja tarkasti sitten, synk‰n raju ilme silmiss‰, huonetta joka puolelta. Vihdoin h‰n poistui kumartaen ja sen n‰kˆisen‰, ettei tarvinnut pyyt‰‰ sinne j‰‰m‰‰n. -- Kummallista, miten leppym‰tˆn mieli niin nuorella ihmisell‰! sanoi Marmaduke vieraan menty‰. Toivottavasti h‰n kuitenkin huomenna, jos kerran tulee, on s‰vyis‰mm‰ll‰ tuulella. Elisabet, jolle se sanottiin, ei vastannut, vaan meni hitaasti ja alla p‰in huoneiden l‰pi ruokasaliin, jonne toisetkin h‰nt‰ seurasivat. Chingachgook l‰hti niinik‰‰n tuomarilasta ja kulki kohti kotiansa. Toinen luku. Linnun anmunta. Pakkanen oli joltisestikkin lauhtunut seuraavana aamuna. Paksuja pilvenmˆhk‰leit‰ kasautui taivaalle pimitt‰m‰‰n nousevaa p‰iv‰nkehr‰‰, ja etel‰tuuli toi mukanaan lukemattomia suvisen ilman merkki‰. Aamup‰iv‰ll‰ l‰hti Elisabet k‰velylle, katselemaan ymp‰ristˆ‰ ja aikoi juuri menn‰ ver‰j‰st‰ muutamaan aitaukseen, kun yht‰kki‰ kuuli Richard Joneksen ‰‰nen. -- Hauskaa joulua, Elisabet serkku! huusi h‰n. Oletpa sin‰ varhain liikkeell‰. Luullakseni aiot katsella, mit‰ kaikkea kaunista t‰nne on ilmautunut, ja niit‰ ei voi kukaan selitt‰‰ sinulle paremmin kuin min‰. Sallinet siis minun tulla seuraksesi! H‰n tarjosi Elisabetille k‰sivartensa ja he jatkoivat matkaa. Niit‰ n‰it‰ puhellessa olivat he jo joutuneet kappaleen matkaa talosta ja juuri tulleet kenn‰‰lle kyl‰n taa. Tuulen suhina j‰ttil‰ismoisten puiden latvoissa esti heid‰n askeliaan kuulumasta ja oksat peittiv‰t heid‰t n‰kym‰ttˆmiin. Siten he l‰heniv‰t paikkaa, jossa nuori mets‰st‰j‰, Nahkajalka ja intiaanip‰‰llikkˆ keskustelivat vakavasti. -- Menn‰‰n pois, kuiskasi Elisabet. Meill‰ ei ole mink‰‰nlaista oikeutta urkkia n‰iden ihmisten salaisuuksia. -- Mink‰‰nkˆlaista oikeutta? vastasi Richard yht‰ hiljaa, mutta k‰rsim‰ttˆm‰nlaisesti, pit‰en Elisabetia tanakammin k‰sivarresta est‰‰ksens‰ h‰nt‰ per‰ytym‰st‰. Sin‰ unohdat, serkku, ett‰ minun velvollisuuteni ylituomarina on valvoa seudun rauhaa ja pit‰‰ huolta, ett‰ lakia noudatetaan. Menn‰‰n vain likemm‰ksi kuuntelemaan, mist‰ t‰rkeist‰ asioista siell‰ puhe on. Ja v‰litt‰m‰tt‰ Elisabetin vastustuksesta h‰n toteutti aikeensa ja heti he olivat niin l‰hell‰, ett‰ selv‰sti kuulivat Nahkajalan sanat. -- Meid‰n t‰ytyy saada lintu tavalla mill‰ tahansa! Min‰ olen t‰n‰ aamuna uhrannut viimeiset kolikkoni, ihan t‰h‰n ropoon, ostaakseni ruutia ranskalaiselta kauppiaalta. Ja kun teill‰ itsell‰nne ei ole pennin pyˆk‰r‰‰, niin saamme sit‰ ampua vain yhden ainoan kerran. Min‰ tied‰n, ett‰ Billy Kirbykin tulee sinne tolkkuamaan, ett‰ ei se kalkkunakukko h‰nelt‰ luiskahda. Chingachgookilla on tarkka silm‰, kun on puhe vain yhdest‰ laukauksesta. Mutta minulla se k‰si vapisee, niin etten t‰ht‰‰m‰‰n kykene, kun vain jotain harvinaista on tekeill‰. -- T‰m‰, -- huudahti nuorukainen painokkaasti, joka tuntui katkerasti ivaavan h‰nen kˆyhyytt‰‰n, ja osottaen h‰nelle rahaa, -- t‰m‰ on ainoa, jonka omistan, paitsi pyssy‰ni. Min‰ olen nyt aitomets‰l‰inen ja el‰‰kseni t‰ytyy minun turvautua ainoastaan mets‰st‰miseen. Tulkaa, Natty! Meid‰n t‰ytyy uhrata viimeinen kolikkomme lintuun. Teid‰n varma k‰tenne apunamme t‰ytyy meid‰n onnistua. -- Minusta olisi mieluisempaa, ett‰ Chingachgook koettaisi, poikaseni! Min‰ en luota itseeni; sill‰ juuri sen vuoksi kun pid‰mme sen niin t‰rke‰n‰, olen varma, ett‰ ammun harhaan. Intiaanit ovat tyynt‰ v‰ke‰; no eiv‰t niin v‰hist‰ v‰lit‰. Chingachgook, t‰ss‰ on raha; ottakaa minun pyssyni ja ampukaa lihava kalkkunakukko, jonka he ovat puuntynk‰‰n sitoneet. Oliver herra sen mielell‰‰n tahtoo, ja min‰ olen varma, etten saa mit‰‰n aikaan, jos on liian kiire. Intiaani k‰‰nsi p‰‰t‰ns‰ synkk‰n‰ ja tarkastettuaan hetkisen ‰‰neti seuralaisiaan h‰n vastasi: -- Kun Chingachgook oli nuori, niin lensi h‰nen ampumansa nuoli yht‰ suoraan kuin v‰l‰hdys h‰nen silmist‰‰n. Mutta h‰n on vanhentunut ja h‰nen k‰tens‰ on kadottanut joustavuutensa. P‰‰tt‰v‰isesti astui Elisabet pensasten keskelle, jotka ymp‰rˆiv‰t mets‰st‰ji‰. Nuorukainen h‰mm‰styi n‰hdess‰‰n h‰net ja aikoi per‰yty‰; mutta samassa h‰n tointui ja lakkiansa kohottaen kumarsi, nojaten sitten taas pyssyyns‰. Ei Natty eik‰ mohikaanikaan n‰ytt‰neet v‰h‰‰k‰‰n h‰mm‰styv‰n, niin odottamattomasti kuin Elisabet sinne ilmestyikin. -- Min‰ huomaan, alotti neiti Temple, ett‰ vanha jouluhuvi, kalkkunan ampuminen, on teill‰ viel‰ tapana, ja min‰kin tahtoisin siin‰ onneani koettaa. Kuka teist‰ olisi hyv‰ ja ottaisi n‰m‰ rahat maksun suorittamiseksi ja ampuisi minun puolestani? Ette kai ole niin ep‰kohteliaita, ett‰ kielt‰ydytte siit‰? Nahkajalka pisti rahat haulis‰iliˆˆns‰, viskasi pyssyn olalleen ja vastasi: -- Jollei Billy Kirby ammu lintua ennen minua eik‰ aamukaste liene turmellut ranskalaisen ruutia, niin ette milloinkaan ennen ole n‰hnyt is‰nne pˆyd‰ll‰ kauniimpaa lintua kuin sen nyt n‰ette, neiti Temple. -- Mutta minulla on etuoikeus, Natty! sanoi Oliver, ja ensin koetan min‰ onneani. Suonette anteeksi, neiti Temple, mutta t‰rke‰ syy pakottaa minua koettamaan saada lintua omakseni. -- Tehk‰‰ niinkuin hyv‰ksi n‰ette, hyv‰ herra! vastasi Elisabet. Me koetamme molemmat onneamme ja t‰m‰ t‰ss‰ on minun ritarini. Min‰ luotan h‰nen k‰teens‰ ja h‰nen silm‰‰ns‰! Menk‰‰ edell‰, Nahkajalka, me tulemme j‰lest‰. Natty kaaloi lumessa pitkin askelin sinne p‰in, josta kuului iloista h‰lin‰‰. ƒ‰neti seurasivat h‰nt‰ toiset ja p‰‰sty‰ns‰ sokkeloisesta pensaikosta ja n‰reikˆst‰ tulivat he aukealle pyˆk‰r‰lle, jonne kyl‰n useimmat nuoret miehet olivat kokoutuneet. Vanha jouluhuvi, kalkkunan ampuminen, on niit‰ muinoisia tapoja, joita uuden maailman asukkaat eiv‰t hevill‰ unohda. Linnun omistaja oli vapaaksi p‰‰ssyt neekeri, joka tilaisuutta varten oli hankkinut suuren joukon siipikarjaa. Nuorille ja ep‰varmoille pyssymiehille oli h‰n asettanut monellaisia v‰h‰p‰tˆisi‰ lintuja, ja monta laukausta oli jo ammuttu h‰nen edukseen. Ampuminen tapahtui seuraavalla tavalla: Lintu sidottiin punoksella suuren kuusen katkaistuun runkoon, joka oli oksittu puti puhtaaksi ampujain puolelta, ett‰ sit‰ voisi k‰ytt‰‰ maalitauluna. Puun ja pyssymiesten v‰li oli tarkasti sata kyyn‰r‰‰. Neekeri pani hinnan joka linnulle ja m‰‰r‰si ampumisehdot. Kolmisenkymment‰ miest‰ oli sinne saapunut, kaikki pyssyineen. Koulupojat ker‰ytyiv‰t kuuluisinten ampujain ymp‰rille ja kuuntelivat korvat hˆrˆll‰ heid‰n kehumisiansa. Kerskujin oli Natyn jo mainitsema Billy Kirby. T‰m‰ nuorukainen, ammatiltaan mets‰nraivaaja ja juurikkaanv‰‰nt‰j‰, kun h‰nt‰ milloin tyˆnteko miellytti, oli suurisuinen r‰hisij‰. H‰nen lempe‰t silm‰ns‰ ja riitaisa puhetapansa olivat mit‰ r‰ikeimm‰t vastakohdat. Viikkom‰‰ri‰ h‰n saattoi joutilaana vetelehti‰ paikasta toiseen, kiistellen tyˆnantajain kanssa palkoista ja laiskoitteli mieluummin, jos vain arveli toisen penni‰k‰‰n h‰nelt‰ tinkiv‰n. Mutta jos kerran oli hinnoissa sopinut, sieppasi h‰n kirveens‰ ja pyssyns‰, heit‰lsi laukun selk‰‰ns‰ ja painui mets‰‰n. Siell‰ h‰n heilutteli kirvest‰ns‰ hartiavoimalla. Reippaita, ‰keit‰ iskuja seurasi kumiseva r‰iske -- ja siihenp‰ sortui puu, maanj‰ristyksen tavoin tannerta t‰r‰hytt‰en. P‰ivitt‰in ja viikoittain, viel‰p‰ kuukausittainkin saattoi Billy Kirby sill‰ tavalla panna koko synnynn‰isen uurautensa ja rautaisen kest‰vyytens‰ tyˆntekoon. Mutta kun h‰n oli raateensa pinonnut, kokosi h‰n tyˆkapineensa, sytytti pinot palamaan ja poistui mets‰st‰ liekkien r‰iskiess‰ ja savun tuprutessa. Pitk‰t ajat sen per‰st‰ n‰htiin Billy Kirbyn taas kiertelev‰n ja kaikissa kansanhuveissa, niinkuin juuri puheena olevassakin, oli h‰n p‰iv‰n sankarina. H‰nen ja Nahkajalan kesken oli jo aikoja sitten ollut kateellista kilpailua siit‰, kumpi oli osavampi pyssymies. Heid‰n taitavuutensa vertaaminen oli t‰h‰n asti supistunut heid‰n omiin kehumisiinsa. Mutta nytp‰ he ensi kerran saisivat kilpailla julkisesti. Kalkkuna oli jo sidottu puuhun, mutta koko ruumis oli lumen peitossa, niin ettei n‰kynyt muuta kuin punainen paisunut p‰‰ ja pitk‰ kaula. Jos lintu haavoittui lumen peitt‰m‰st‰ kohdasta, niin se j‰i entiselle omistajalleen; mutta jos vain hˆyhenkin hivenen liikahti n‰kyvist‰ osista, niin joutui se onnellisen ampujan saaliiksi. Neekeri, joka istui lempilintunsa rinnalla nietoksessa, oli juuri juhlallisesti ilmoittanut n‰m‰ ehdot, kun Elisabet l‰hestyi serkkunsa kanssa. -- Pois tielt‰, pojat! karjui Billy Kirby, asettuen ampumisasentoon. Pois tielt‰, te nuoret korpinpojat tahi ammun min‰ teid‰t sipaleiksi! Ja te, Brown, j‰tt‰k‰‰ j‰‰hyv‰iset kalkkunallenne! -- Seis! huudahti nuori Oliver. Min‰kin olen sen haluajia! T‰ss‰ on minun maksuni, Brown. Min‰ tahdon kanssa ampua laukaukseni! -- Se olkoon suotu teille! huusi Kirby. Mutta oletteko te niin rikas, ett‰ voitte maksaa laukauksen, jota ette ammu kuuna kullan valkeana? -- Elk‰‰ kerskuko ennen aikojaan, Billy Kirby! virkkoi Nahkajalka. Teh‰n saatte laukaista vain kerran. Ja jos poika ei lintuun osaisikkaan, joka minua ei ollenkaan ihmetytt‰isi, sill‰ h‰nen k‰tens‰ on kipe‰ ja j‰ykk‰, niin tulee viel‰ teid‰n per‰st‰nne tarkka pyssy ja tottunut silm‰! -- Kas vain, vanha Nahkajalka, viel‰kˆs tekin olette elossa? touhusi h‰nen ainainen vastustajansa. No, kaikessa tapauksessa on minulla etuoikeus! Neekerin silmist‰ kuvastihe sama j‰nnitys kuin katsojistakin, erotus oli vain toiveissa. Sill‰ aikana kun puunhakkaaja vitkalleen, mutta varmasti nosti pyssyn t‰hd‰t‰kseen kalkkunaa, huudahti linnun omistaja: -- Ole varuillasi, Puter! Liikauta p‰‰t‰si, hˆlmˆ! Etkˆ n‰e, ett‰ sinua t‰hd‰t‰‰n? Huudon tarkoituksena oli k‰‰nt‰‰ ampujan huomiota muuhun, mutta sen vaikutus j‰i tuiki tehottomaksi. Billy Kirby t‰ht‰si mit‰ huolellisimmin. Hetkisen kuluessa ei kuulunut hiiskaustakaan ja -- laukaus pamahti. Lintu k‰‰nn‰lti p‰‰t‰ns‰ ja lev‰ytti siipi‰ns‰, mutta samassa se taas tyynesti painautui lumeen. Henke‰ pid‰tt‰en vaikenivat kaikki viel‰ hetken, mutta neekeri katkaisi hiljaisuuden, r‰h‰ht‰en nauramaan kohti kurkkua, ja ylenm‰‰r‰isess‰ ilossaan h‰n kieriskeli kinoksessa. -- Se oli oikein, Puter! kirkui h‰n, hypp‰si pystyyn ja syˆks‰hti linnun luo, ik‰‰nkuin sit‰ syleill‰kseen. Johan min‰ sanoin, ett‰ kyll‰ sin‰ h‰net mujautat! Viel‰ yksi ropo, Billy, niin saatte uuden laukauksen! -- Ei, huudahti Oliver, nyt on minun vuoroni! Te olette jo saanut minun rahani! -- Voi, voi! Ne rahat menev‰t hukkaan, p‰ivitteli Nahkajalka. Kalkkunan p‰‰ ja kaula on liian pieni maali voimattomalle k‰delle! Parempi olisi, jos antaisitte minun ampua. Ehk‰p‰ me sitten sovimme linnusta neiti Templen kanssa. -- Toinen laukaus on minun! vastasi nuori mets‰st‰j‰, t‰ht‰si nopeasti ja laukasi paikalla. Mutta lintu ei liikahtanutkaan. Ja luodin j‰lke‰ tarkastaessa huomattiin, ettei se ollut sattunut edes puuntynk‰‰nk‰‰n. Brown ei muistanut iloitakkaan viimeisen ampujan harhaan menneest‰ laukauksesta, kun Natty astui ampujan paikalle. H‰nen ihoonsa ilmestyi suuria, ruskeita t‰pli‰, sieramet laajenivat ja h‰nen ruskeat, luisevat k‰tens‰ hapuilivat h‰nen tiet‰m‰tt‰ns‰ kinoksessa. Sillaikaa kun kalkkunan omistajan tuska ilmaisihe mainitulla tavalla, seisoi tuskan aiheuttaja niin tyynen‰ ja varmana kuin ei siin‰ olisi ollut ainoatakaan katsojaa. H‰n siirsi oikeata jalkaansa hiukan taaksep‰in, ojensi vasemman k‰tens‰ pitkin pyssynpiippua ja kohautti pyssy‰ lintua kohti. Siin‰ tuokiossa siirsihe jokaisen katse ampujasta ammuttavaan. Mutta silloin kuin odotettiin laukauksen pamahtavan, kuuluikin vain hanan lupsahdus lukkoon. -- Ei lauennut, ei lauennut! riemuitsi neekeri, ponnahtaen kyykkysilt‰‰n ilmaan kuin hurja ja rient‰en linnun luo. Yritys on kuitenkin laukauksen veroinen. -- Seh‰n on sulaa hulluutta, ihminen, -- ‰r‰hti vanha mets‰st‰j‰ suuttuneena, -- ett‰ yritys olisi laukauksen arvoinen. Pois tielt‰, sielt‰, ett‰ saan Billy Kirbylle n‰ytt‰‰, mitenk‰ joulukalkkuna ammutaan. -- Rehellisyys maan perii! huudahti neekeri. Jokainenhan sen tiet‰‰, ett‰ yritys on ihan sama kuin laukaus. Kysy herra Jonekselta -- kysy neitilt‰ tuossa. -- Se on totta, tolkkusi Billy, se on t‰m‰n paikkakunnan tapa, Nahkajalka. Jos tahdotte toisen kerran ampua, niin pit‰‰ teid‰n siit‰ maksaakkin viel‰. Kas niin, nyt koetan min‰ taas onneani. T‰ss‰ on rahani. Nyt on minun vuoroni. -- Kaksintaistelussa, jolloin molemmat ampuvat yhtaikaa, katsotaan yleens‰ laukaukseksi, vaikka hana pett‰‰kin, sanoi ylituomari ratkaistaksensa riidan. Ja t‰ss‰kin tuntuu minusta turhalta vaatia, ett‰ mies saisi koko p‰iv‰n yritt‰m‰st‰ p‰‰sty‰‰nkin yritt‰‰ ampua kalkkunaa. Minun mielest‰ni pit‰‰ Nathanael Bumpon maksaa uudestaan, ennenkuin h‰n saa toisen kerran koettaa. Niin arvokkaan henkilˆn mielipide, joka sit‰ paitsi lausuttiin asianmukaisen painokkaasti, vaiensi muut. Ainoastaan Nahkajalka oli tyytym‰ttˆm‰n n‰kˆinen. -- Minun mielest‰ni pit‰‰ kysy‰ Elisabet-neitinkin mielt‰, virkkoi h‰n. Jos minun h‰nen mielest‰‰n t‰ytyy myˆnty‰, niin olkoon menneeksi. -- Min‰ arvelen, ett‰ teid‰n nyt t‰ytyy siihen suostua, sanoi neiti Temple. Mutta min‰ suoritan maksun teid‰n puolestanne ja sitten te koetatte uudestaan. Sill‰ v‰lin oli Billy Kirby valmistaunut ampumaan toistamiseen. H‰n n‰ytti t‰ydellisesti k‰sitt‰v‰n, ett‰ siit‰ se riippui h‰nen vastainen maineensa eik‰ h‰n sen t‰hden laimin lyˆnyt mit‰‰n, joka suinkin vain saattoi h‰nen menestymist‰ns‰ varmentaa. H‰n t‰ht‰si, t‰ht‰si t‰ht‰‰m‰st‰ p‰‰sty‰‰nkin, vaan ei n‰ytt‰nyt uskaltavan laukaista. Ei ainoatakaan ‰‰nt‰, ei edes Brownin, kuulunut h‰nen valmistautuessaan. Viimein h‰n laukaisi, mutta yht‰ onnistumattomasti kuin ensi kerrallakin. Paikalla kajahti neekerin ilohuuto. H‰n nauraa r‰tisi ja tanssia temmelsi nietoksessa, niin kauvan kuin jalat kestiv‰t. Billy oli hirve‰n vihainen huonosta onnestaan. H‰n tarkasteli lintua joka puolelta ja v‰itti osanneensa muutamaan hˆyheneen. Mutta v‰kijoukko kinasti vastaan, sill‰ se piti neekerin puolta, joka tuon tuostaankin uudisti: rehellisyys maan perii! -- Ei ole sit‰ miest‰, joka sadan kyyn‰r‰n p‰‰st‰ osaisi kalkkunanp‰‰h‰n, intti Kirby, k‰‰ntyen neekeriin. Hullu olinkin sit‰ koettaessani! -- No, no, Billy Kirby, huudahti Nahkajalka, v‰istyk‰‰h‰n v‰h‰n, niin n‰yt‰n teille miehen, joka on osannut parempaankin maaliin kuin kalkkunakukkoon, viel‰p‰ aikana semmoisena, jolloin sek‰ intiaanit ett‰ mets‰n pedot h‰nt‰ yht‰ aikaa ahdistivat. H‰n kohautti pyssy‰ns‰ monta monituista kertaa. Vihdoin h‰n laukaisi. Savu, pamaus ja hetken j‰nnitys estiv‰t katsojaa heti saamasta selville laukauksen seurausta. Mutta sen onnistuminen ei ollut mik‰‰n salaisuus, sill‰ Elisabet huomasi ritarinsa painaltavan pyssynper‰n hankeen ja h‰nen suunsa vet‰ytyv‰n ‰‰nettˆm‰‰n nauruun. Pojat riensiv‰t puun luokse ja nostivat maasta hengettˆm‰n kalkkunan, jonka p‰‰ riippui kiini ruumiissa vain hienosta nahkarimpsakkeesta. -- Tuokaa lintu t‰nne ja antakaa se neiti Templelle, huusi Nahkajalka. Min‰ olen ampunut h‰nen nimess‰ns‰ ja lintu on h‰nen omaisuuttansa. -- Ja min‰ vain olen koetellut onneani saadakseni todistaa teid‰n taitavuuttanne, Nahkajalka, sanoi Elisabet ja k‰‰ntyen nuorukaiseen h‰n lis‰si: tahdotteko ottaa linnun korvaukseksi siit‰, ett‰ haavanne esti teit‰ itse‰nne sit‰ voittamasta? Nuorukainen kumarsi ja otti ‰‰neti linnun maasta. Elisabet antoi neekerille hopearahan korvaukseksi h‰nen vahingostansa ja aikoi juuri serkkunsa kanssa palata kotiin kun h‰nen is‰ns‰, Marmaduke Temple, saapui ampumapaikalle. Ampujia ei tuomarin tulo n‰ytt‰nyt ollenkaan h‰iritsev‰n. Heid‰n kinastellessaan kalkkunaa muuta v‰h‰p‰tˆisemm‰n linnun ampumisehdoista meni Marmaduke nuoren mets‰st‰j‰n luo, joka Nahkajalan ja Chingachgookin kanssa oli hiukan syrjemm‰lle v‰istynyt. -- Min‰ olen tehnyt teille suuren vahingon, herra Edvards, alotti tuomari, mutta onneksi min‰ kuitenkin jossakin m‰‰rin voin sen korvata. Min‰ tarvitsen juuri nyt miest‰, joka osaa kyn‰‰ k‰ytt‰‰. Kipe‰ k‰tenne est‰nee teit‰ hyv‰‰n aikaan muuta tointa harjoittamasta. Tahtoisitteko sen vuoksi auttaa minua -- ainakin muutamina kuukausina -- ja te saatte tyˆnne mukaisen korvauksen. Ei tuomarin esiytyminen eik‰ h‰nen tarjouksensa lainkaan aiheuttanut nuorukaista kuuntelemaan h‰nen puhettansa niin vastahakoisesti kuin h‰n kuitenkin kuunteli. Tuskin voiden hillit‰ itse‰ns‰ h‰n viimein vastasi: -- Min‰ palvelisin teit‰ mielell‰ni voidakseni rehellisell‰ tavalla ansaita elatukseni, sill‰ sit‰ en salaa, ett‰ asemani on huolestuttavampi kuin ehk‰ minusta muuten voi p‰‰tt‰‰. Mutta min‰ pelk‰‰n, ett‰ sellaiset uudet suhteet ja sitoumukset est‰isiv‰t minua t‰rke‰mm‰st‰ teht‰v‰st‰. Sen t‰hden minun t‰ytyy kielt‰yty‰ hyv‰ksym‰st‰ teid‰n tarjoustanne ja vastedes niinkuin t‰h‰nkin asti koettaa hankkia elatukseni pyssyll‰ni. -- Uskokaa miest‰, joka on teit‰ kokeneempi, kun h‰n sanoo, ett‰ mets‰st‰j‰n ep‰varma asema ei aineellisia varoja tuo. H‰n jatkoi puhettaan ja luetteli nuorukaiselle ne teht‰v‰t, jotka h‰nelle tarjotussa toimessa tulisivat. Edvards kuunteli h‰nt‰ taistellen itsekseen. Kova kamppailu kuvastui h‰nen kasvoissaan, sill‰ toisinaan h‰n n‰ytti mielihyv‰ll‰ aikovan suostua tarjoukseen, mutta samassa taas ilmestyi h‰nen otsallensa k‰sitt‰m‰tˆn vastenmielisyys kuin synkk‰ pilvenlonka. Eritt‰in tarkkaavaisena kuunteli mohikaani tuomarin puhetta. Vihdoin h‰n astui l‰hemm‰ erinomaisen arvokkaasti ja sanoi: -- Kuuntele vanhuksen sanoja kuin is‰si puhetta! "Nuori kotka" ja suuri kansanp‰‰llikkˆ syˆkˆˆt yhdess‰ ja nukkukoot toistensa vieress‰ pelk‰‰m‰tt‰. Mingolaiset ja delawarelaiset ovat synnynn‰iset viholliset, mutta te olette samaa rotua. Opi odottamaan, poikani! Mohikaanin kehoitus n‰ytti syv‰sti vaikuttavan nuorukaiseen. H‰n myˆntyi vihdoinkin Marmaduken esityksiin ja suostui tarjoukseen. Liitto tehtiin kuitenkin vain kokeeksi ja molemmin puolin saisi sen purkaa, jos niikseen tulisi. He erosivat, ja kun tuomari serkkunsa ja tytt‰rens‰ kanssa kotiin kulki, oli nuorukaisen kummallinen k‰ytˆs heill‰ miltei yksinomaisena puheenaineena. Mets‰st‰j‰t painuivat vaieten j‰rvelle p‰in. Kun he sen saavuttivat ja astelivat sen j‰ist‰ pintaa pitkin vuoren juurelle, jossa heid‰n majansa oli, katkaisi nuorukainen ‰‰nettˆmyyden. -- Kukapa olisi sit‰ uskonut kuukaus takaperin? Min‰ olen suostunut palvelemaan Marmadukea -- asumaan saman katon alla kuin sukuni pahin vihollinen! Mutta mit‰p‰ min‰ olisin voinut muutakaan tehd‰? Sit‰h‰n ei kest‰ kauvan. Ja kun se aika loppuu, niin ravistan itsest‰ni alistumiseni niinkuin karistan tomun jaloistani. -- Onko h‰n mingolainen, koska sanot h‰nt‰ viholliseksesi? kysyi mohikaani. -- Min‰ en luota vieraaseen kieleen, -- keskeytti Nahkajalka, joka kaiken aikaa oli ep‰illen katsonut koko hanketta, -- sill‰ niin usein kuin min‰ olen kuullut kauniita sanoja valkean miehen suusta, niin usein se miltei aina on koskenut intiaanien maa-aloja. -- Min‰ koetan mukautua, sanoi nuorukainen, koetan unohtaa, kuka olen. Elk‰‰ muistuttako minua en‰‰, ett‰ min‰ olen p‰‰llikˆn j‰lkel‰inen, p‰‰llikˆn, joka kerran oli n‰iden vuorien, n‰iden laaksojen ja n‰iden vesien haltija. Niin, min‰ olen h‰nen alamaisensa, h‰nen orjansa. Eikˆs se ole kunniakasta orjuutta, hyv‰ vanhus? -- Hyv‰ vanhus! toisti intiaani juhlallisesti ja pys‰htyi, niinkuin h‰nen tapansa oli, kun joku asia h‰neen kipe‰sti koski. Chingachgook on vanha, veljeni poika. Kun h‰n oli nuori -- kuka n‰ki h‰nen pyssyns‰ lep‰‰v‰n? Nyt on h‰nen k‰tens‰ kuin naisen k‰si, h‰nen tomahavkinsa [Pohjoisameriikan intiaanien ter‰ksinen tai pronssinen sotatappara. K‰ytet‰‰n usein sodan vertauskuvana.] on puinen kirves. Ohdakkeet ja okaiset pensaat, jotka h‰nen nahkaansa repiv‰t, ovat h‰nen vihollisiaan, -- ei h‰n en‰‰ muita tunne. N‰lk‰ ja vanhuus yhtyv‰t. -- Riitt‰‰ jo, huudahti nuorukainen, min‰ tunnen, ett‰ t‰m‰ uhri vaaditaan minulta ja min‰ t‰yt‰n sen. Vaan elk‰‰ puhuko en‰‰, min‰ pyyd‰n teit‰, p‰‰tˆkseni jo ilmankin painaa syd‰nt‰ni raskaana taakkana. Kohta he p‰‰siv‰t majan luo, jonne katosivat siirretty‰ns‰ ensin sen suulta kekseli‰‰sti sommitellun sulun, jonka tarkoituksena n‰ht‰v‰sti oli suojella heid‰n jokseenkin arvotonta omaisuuttansa. Sopimuksen mukaan alkoi Edvards kohta toimensa Marmaduken talossa, t‰ytt‰en uuraasti velvollisuutensa; yˆt h‰n useimmiten vietti Nahkajalan mˆkiss‰. N‰iden kolmen mets‰st‰j‰n seurustelussa oli jotain salaper‰ist‰, ja he olivat myˆt‰‰ns‰ yksiss‰, vaikka tuomarilassa k‰vi Chingachgook harvoin eik‰ Natty milloinkaan. Sit‰ vastoin pist‰ytyi Edvards, milloin vain suinkin tˆilt‰‰n jouti, entisess‰ asunnossaan, josta h‰n useinkin palasi myˆh‰‰n iltasella tahi vasta auringon noustessa, jos oli sattunut siell‰ viiv‰ht‰m‰‰n ohi perheen tavallisen maatapanoajan. Ne, jotka sen tiesiv‰t, kuvittelivat mieless‰‰n jos jotakin, vaan eiv‰t siit‰ kuitenkaan mit‰‰n virkkaneet, paitsi Richard, joka toisinaan arveli, ettei puolimets‰l‰inen milloinkaan totu s‰‰nnˆlliseen el‰m‰‰n, ja kumminkin oli Edvards, vaikka sellaista perijuurta, sivistyneempi kuin voi toivoakkaan. Vihon viimeinkin teki l‰mmin vuoden aika tuloaan. Vuorten ruskea v‰ri vaihtui lehdikon hele‰n vihre‰‰n, josta kuuset ja pet‰j‰t tummempina pistiv‰t n‰kyviin, ja tammienkin hitaat silmukat suurenivat, ilmoittaen kes‰n l‰hestyv‰n. Muutamana p‰iv‰n‰ ilmoitti Richard aikovansa seuraavana yˆn‰ l‰hte‰ j‰rvelle nuotanvetoon. Niin pian kuin uusikuu alkoi valaista maita, mantereita, meni h‰n Benjamin Penguillanin, joka ennenkin oli vesill‰ ollut, ja muutamain muiden nuorten miesten kanssa veneeseen, johon suuri nuotta oli sit‰ varten hankittu, ja ohjasi sen m‰‰r‰tylle paikalle j‰rven l‰nsirannalle. Marmaduke kulki pyyntipaikalle jalkaisin tytt‰rens‰, h‰nen yst‰v‰ns‰ Luisen ja nuoren Edvardsin kanssa. -- Min‰ muistelen, sanoi Elisabet is‰lleen, sinun kerran kertoneen ensimm‰isest‰ k‰ynnist‰si n‰iss‰ metsiss‰. Mutta min‰ muistan sit‰ hyvin h‰m‰r‰sti, sill‰ monet muut muistot lapsuuteni ajoiltani ovat sit‰ h‰lvent‰neet. Silloin siirtyi Edvards l‰hemm‰ tuomaria ja iski h‰neen tummat silm‰ns‰, ik‰‰nkuin lukeakseen h‰nen sisimm‰t ajatuksensa. -- Sin‰ olit viel‰ hyvin nuori silloin, lapseni, vastasi Marmaduke, mutta varmaan sin‰ kuitenkin muistat, kun j‰tin ‰itisi ja sinut tullakseni tarkastamaan n‰it‰ silloin viel‰ asumattomia seutuja. Jylh‰ on sinusta seutu nytkin. Mutta olisitpas sen n‰hnyt silloin, kun min‰ t‰‰ll‰ ensi kerran k‰vin! Min‰ tunkeuduin tuon vuoren huipulle, jonka sitten nimitin "Aavevuoreksi", sill‰ n‰kˆala sielt‰ oli kuin unenn‰kˆ‰. Ei ollut yht‰‰n ainoata aukkoa tuossa ‰‰rettˆm‰ss‰ aarniomets‰ss‰, paitsi j‰rvi, jonka pinta p‰ilyi tyynen‰, kirkkaana. Viimein n‰in savun nousevan l‰helt‰ sen it‰ist‰ rantaa. Se oli ainoa inhimillisen olennon merkki. Kulettuani savua kohti tapasin vuoren juurella kallion kyless‰ vest‰m‰ttˆmist‰ hirsist‰ kyh‰tyn majan. -- Se oli Nahkajalan mˆkki, virkkoi Edvards nopeasti. -- Ihan oikein. Siell‰ viel‰ seisoessani tuli Natty, selk‰ koukussa kantaen ampumaansa hirve‰. Siit‰ asti olemme olleet tuttavat. H‰n syˆtti minua saaliistaan, antoi yˆksi oman karhunnahkansa minun k‰ytett‰v‰kseni ja opasti minua seuraavana aamuna. Kun h‰nelle keskustellessamme selveni aikomukseni perustaa t‰nne uutisasutus, tuli h‰n alakuloiseksi ja kertoi delawarelaisten oikeudesta t‰h‰n maahan. Mutta katsokaas, keskeytti tuomari, tuollahan ne meid‰n kalastajat jo sytytt‰v‰t tulia. Sen n‰hty‰ns‰ kulkijat astuivat rivakammin, sill‰ naisetkin haikeasta halustaan tahtoivat n‰hd‰ kummallista kalanpyynti‰. Vihdoin he saapuivat ranta‰yr‰‰lle, joka vietti sit‰ paikkaa kohti, jossa kalastajat olivat laskeneet maihin. Kuu oli laskeunut mets‰n taa eik‰ n‰kynyt mit‰‰n muuta valoa kuin tulen. Seuraten Richardin ohjausta tyˆnsiv‰t kalastajat, joiden joukossa Billy Kirbykin oli, veneen vesille, kiinitt‰en samalla nuotan veneen per‰‰n. Benjamin oli per‰miehen‰ ja nuotanlaskijana, Billy er‰‰n toisen nuoren miehen kanssa airokkaana. Toiset hoitivat kˆysi‰. Richardin viitatessa rannalta poistui vene j‰rvelle. V‰h‰n ajan per‰st‰ kuului kovaa loisketta veneen l‰hetess‰ rantaa. Richard sieppasi kek‰leen k‰teens‰ merkiksi veneelle, joka kohta sujahti rantaan. Kˆyden molemmissa p‰iss‰ oli yht‰ monta miest‰ ja kalastajat alkoivat hitaasti lappaa nuottaa. Richard kehoitti heit‰ lakkaamatta vet‰m‰‰n kaikin voimin. Viimeinp‰ tarttui into rannallakin oleviin miehiin, niin ett‰ he hypp‰siv‰t veteen heit‰ auttamaan. Silloin n‰htiin laaja puoliympyr‰, jonka muodostivat nuotan ala-ainaan kiinitetyt lyijypainot, ja nuotanper‰n tullessa n‰kyviin kuului vangittujen kalain loiskinaa. Monellaisia kaloja oli tarttunut nuotansilmikoihin ja v‰h‰n matkan p‰‰ss‰ rannasta vesi ihan kuin kiehui kalain paljoudesta. -- Hei! huusi Richard. Viel‰ pari reipasta nyk‰yst‰ ja saalis on tallessa. Myˆskin Marmaduke ja Edvards tarttuivat k‰siksi nuottaan, joka vedettiin maalle. Mutta sai siin‰ p‰‰stell‰ kalan ja toisenkin, ennenkuin suunnaton kalaparvi oli rantakuopassa, jossa ne saivat p‰iv‰ns‰ p‰‰tt‰‰. Jones m‰‰r‰si puolet miehist‰ latomaan kaloja l‰jiin voidaksensa ne sitten paremmin jakaa ja toisen puolen Benjaminin ohjaamana vet‰m‰‰n uutta apajaa. Sillaikana k‰veli Elisabet yst‰v‰ns‰ kanssa pitkin j‰rvenrantaa. -- N‰ytt‰‰ silt‰ kuin ei ainoastaan meid‰n v‰ki olisi kalastushommissa, virkkoi Elisabet. Tuolla toisella puolen j‰rve‰ n‰kyv‰t muutamat kalastajat niinik‰‰n tekev‰n tulta. Jollen aivan suuresti pety, niin ovat ne ihan Nahkajalan pirtin edustalla. Mutta tuli l‰heni l‰henemist‰‰n ja se paloikin veneess‰, jota Nahkajalka ja Chingachgook kulettivat. -- Nahkajalka hoi! T‰nnep‰in! huusi tuomari. Tulkaa hakemaan ahvenia. Meill‰ on niit‰ niin runsaasti, ettette te tarvitse atraintanne k‰ytt‰‰kk‰‰n. -- Ei, tuomari, vastasi mets‰st‰j‰-vanhus, en min‰ tahdo niin suuren saaliin jaolle. Mutta jos teid‰n tytt‰renne haluaa n‰hd‰, mitenk‰ ukko vanha tuulaastaa raudun aamiaisekseen, niin otan h‰net mielell‰ni veneeseen. Is‰ns‰ suostumuksesta meni Elisabet Edvardsin kanssa Nahkajalan veneeseen, joka liukui keve‰sti veden pinnalla. Heti se saapui matalikolle, jossa suunnaton joukko kaloja uiskenteli. -- Huopaappas hiukkasen selemm‰, Chingachgook! Siell‰ n‰kyy olevan mieleiseni kalanvenkale ja niin matalalla, ett‰ siihen helposti atraimeni ulottuu. Chingachgook seurasi kehoitusta. Ja kun tulta koprassa kohennettiin, leimahti se palamaan ja valaisi matalikkoa, ja Elisabet n‰ki siell‰ tavattoman suuren kalan. -- Onpa se viel‰ liian syv‰ss‰, kuiskasi Nahkajalka. Atraimen varsi on vain nelj‰ntoista jalan pituinen, vaan kala on hyv‰stikkin kahdeksantoista jalan p‰‰ss‰ veden pinnasta. Mutta koettaa pit‰‰. H‰n kohotti asettaan ja hiljaa ja hitaasti soluivat v‰lkkyv‰t atraimen k‰ret veteen. Kun varsi uudelleen kohosi ja Nahkajalka nosti k‰rke‰, kiikkui v‰‰ss‰ suuri kala. -- T‰st‰ veitikasta sit‰ meille riitt‰‰kin, toveri hyv‰, nauroi Natty, ja niin on meid‰n p‰iv‰tyˆmme p‰‰ttynyt t‰h‰n tek‰‰n. Sill‰ v‰lin l‰heniv‰t Nahkajalan venett‰ toiset kalastajat, jotka olivat uudelleen potkeneet nuottansa. -- Soutakaa pois tielt‰, Natty, huusi Benjamin. Tilaa nuotalle! Teid‰n tuulaastulenne s‰ikytt‰‰ kalat. Chingachgook ohjasi veneen syrjemm‰, josta he voivat katsella kalastusta sit‰ h‰iritsem‰tt‰. -- K‰‰nt‰k‰‰ vasemmalle, komensi Benjamin ‰‰nekk‰‰sti veneess‰‰n, ja te, pojat, alihangoille. Tokko joudutte, nahjukset? -- Olkaa hyv‰ ja k‰ytt‰k‰‰ siivompaa puhetta, Benjamin, huudahti Billy Kirby uhkamielisesti ja herkesi soutamasta. -- Suu kiinni, Billy, vastasi Benjamin ‰k‰isesti. Tokko tartutte airoon ja paikalla vai mitenk‰? Sitten lie ihme ja kumma, jos min‰ viel‰ vasta otan tuommoista vedenkoiraa veneeseeni. Juurikkaanv‰‰nt‰j‰ tarttui airoonsa ik‰‰nkuin Benjaminin k‰sky‰ totellakseen: mutta h‰n ei soutanutkaan entiseen suuntaan, vaan pyˆr‰ytti venett‰ yht‰kki‰, niin ett‰ hovimestari, joka seisoi keulassa eik‰ arvannut mit‰‰n pahaa aavistaa, keikahti p‰istikkaa j‰rveen. Toisten suureksi iloksi rapisteli h‰n v‰h‰n aikaa vedenpinnalla ja vajosi sitten yht‰kki‰ kaikkien kauhistukseksi. -- Totta tosiaan ei se tyhmeliini osaa uida! kirkaisi Kirby ja riisui paikalla vaatteensa. -- Herran t‰hden, pelastakaa h‰net! huusi Elisabet Nahkajalan veneest‰. Muutama ripe‰ aironvet‰isy ja vene oli siin‰ paikassa, johon Benjamin oli vajonnut. Samassa huudahti Nahkajalka, ett‰ h‰n oli n‰hnyt hukkuvan. Edvards aikoi juuri heitt‰yty‰ veteen h‰nt‰ pelastamaan, kun Nahkajalka eh‰tti: -- Ole alallasi, lapsi! Kenenk‰‰n ei tarvitse t‰m‰n tautta panna henke‰ns‰ alttiiksi. Min‰ nostan h‰net atraimella. Samassa h‰n heitti aseen ja helposti saattoi n‰hd‰, miten v‰‰t tarttuivat hukkuneen nutunkaulukseen. Natty nosti ruumiin atraimessa ja viel‰ siin‰ kiikkuessaan avasi Benjamin hitaasti silm‰ns‰, tiirailleen ymp‰rilleen, ik‰‰nkuin olisi tullut uppo uuteen maailmaan. Toinen vene souti hakemaan Benjaminia, jonka Billy Kirby sitten kantoi rannalle. Lasi viini‰, jonka tuomari kaatoi h‰nen suuhunsa, palautti hovimestarin tuntoihinsa. -- Kirby, oli h‰nen ensimm‰inen sanansa, te olette kunnottomin heittiˆ, jonka el‰iss‰ni olen n‰hnyt. Mutta te, Natty Bumppo, ojentakaa minulle k‰tenne ja pit‰k‰‰ minua t‰st‰l‰hin paraimpana yst‰v‰n‰nne. Te olette pelastanut minun henkeni, ja vaikka tosin ette aivan hell‰varoin minua tuolla haarukallanne seiv‰st‰nyt, niin teitte sen kuitenkin minun hyv‰kseni, ja siit‰ min‰ teit‰ kiit‰n. Paikalla suoriutuivat kaikki veneihin ja soutivat takaisin kyl‰‰n, paitsi ne, jotka j‰iv‰t kalain vartijoiksi. Ja koko seudun peitti pimeys ja yltymp‰ri vallitsi er‰maan ‰‰nettˆmyys. Kolmas luku. Pantteri. Oli kaunis, herttainen hein‰kuun aamu. Marmaduke ja Richard nousivat juuri hevostensa selk‰‰n l‰hte‰ksens‰ ratsastamaan -- sheriffin matkalla oli erityinen tarkoituskin -- kun Elisabet ja Luise ilmestyiv‰t siihen k‰velypuvuissaan. -- El‰ mene liian kauvas, huusi Marmaduke tytt‰relleen, ett‰ enn‰t‰t kotiin ennen p‰iv‰llist‰. Ja jos menet vuorelle, lapsi-kulta, niin el‰ poikkea liian pitk‰lle. Parasta on olla varovainen, vaikkei se usein olekkaan vaarallista. Tuomari ja sheriffi ratsastivat hitaasti ver‰j‰st‰ ja katosivat heti talojen taa. Tuomarin puhutellessa tyt‰rt‰‰n seisoi Edvards l‰hell‰ onkivapa k‰dess‰ ja kuunteli korvat auki. Ratsastajain menty‰ tuli h‰n tyttˆjen luo ja sanoi Elisabetille: -- Is‰‰nne tuntuu pelottavan, kun te yksin‰nne k‰velette vuorilla, neiti Temple. Jos min‰ saan tarjoutua teit‰ saattamaan, niin -- -- -- Olen siit‰ hyvin kiitollinen, herra Edvards, mutta jos se on tarpeellista, niin kyll‰ Bravo meit‰ suojelee. Tule mukaan, urhoollinen Bravo! Komea verikoira, josta jo olemme maininneet, tuli koppelistaan, unisena, haukotellen ja laiskusissaan venytellen. Mutta kun em‰nt‰ uudelleen huusi: tule nyt, hyv‰ Bravo! sin‰ olet uskollisesti palvellut is‰nt‰‰si; n‰yt‰pp‰s nyt, ett‰ t‰yt‰t velvollisuutesi h‰nen tyt‰rt‰‰nkin kohtaan, niin heilutti koira h‰nt‰‰ns‰, ik‰‰nkuin se olisi ymm‰rt‰nyt Elisabetin sanat ja heittihe h‰nen jalkoihinsa. -- Te voitte kumminkin auttaa meit‰, herra Edvards, sanoi Elisabet, jos te n‰et hankitte meille ahvenia p‰iv‰lliseksi. Ja tytˆt l‰htiv‰t, ja Bravo seurasi heit‰ ihan kintereill‰. Kohta l‰hti Oliverkin onkivapa olalla astuskelemaan j‰rven rannalle. Siell‰ oli veneit‰ tuomarin ja h‰nen perheens‰ tarpeeksi. Nuorukainen hypp‰si veneeseen, tarttui airoihin ja veteli rivakasti kohti Nahkajalan mˆkki‰. Kun h‰n huomasi pirtin edustalla kasvavain rantapensasten sujahtelevan ohitsensa, herkesi h‰n soutamasta ja, antaen veneen hiljalleen liukua maata kohti, puhalsi h‰n viheltimell‰‰n kimakasti ja pitk‰‰n. Paikalla puhaltautuivat Nahkajalan koirat koskutkopistaan ulvoen pitk‰‰n ja surkeasti ja laukaten hurjistuneina edes takaisin niin kauvas kuin niiden hirvennahkaiset hiihnat ulottuivat. -- Hiljaa, hiljaa, Hektor, huusi Oliver, kimahuttaen viel‰kin kimakamman vihellyksen. Ei kuulunut mit‰‰n vastausta, mutta h‰nen ‰‰nens‰ tunnettuaan meniv‰t koirat koppiinsa. Edvards veti veneen rannalle ja kulki polkua myˆten mˆkkiin. Salpa oli heti poissa, ja oven h‰n sulki huolellisesti sis‰‰n menty‰‰n. Nelj‰nnestunnin kuluttua tuli nuorukainen ulos, pani oven kiini ja silitti koiria, jotka tulivat h‰nen luoksensa, kun kuulivat h‰nen l‰hestyv‰n. Dog, Hektorin toveri, hypp‰si Oliveria vasten, aivan kuin olisi pyyt‰nyt h‰nt‰ p‰‰st‰m‰‰n vankeudesta. Mutta vanha Hektor haisteli ilmaa ja ulvahti niin pitk‰‰n, ett‰ se varmaankin kuului peninkulman p‰‰h‰n. -- Mit‰? Vainuatko sin‰ jotain, vanha Metsolan sankari? huudahti Edvards. Jos on sielt‰ ihminen tulossa, niin on se h‰peem‰tˆn lurjus. Tuulen kaataman kuusen latvan yli kiipesi h‰n pienoselle kummulle, joka suojeli majaa etel‰ss‰, ja huomasi miehen, jonka heti tunsi. Se oli Hiram Doolittle, ammatiltaan kirvesmies, mutta samalla uutisasutuksen rauhantuomari. -- Mit‰ se heittiˆ t‰‰ll‰ vaanii? mutisi Edvards, kun Doolittle kiirevilkkaan katosi pensaikkoon. Eip‰ h‰nell‰ pit‰isi olla t‰‰ll‰ mit‰‰n tekemist‰, jollei vain uteliaisuus h‰nt‰ juoksuta. Nuorukainen palasi ovelle ja telkesi sen lujasti, vet‰en lyhyen vitjan renkaan l‰pi ja lukiten sen munalukolla. -- H‰n on jonni joutava jaarittelija, jatkoi h‰n, ja osaa kenties v‰‰rill‰ keinoilla tunkeutua toisten asuntoihin. Sitten h‰n vaiensi koirat ja meni uudestaan rannalle, tyˆnsi veneen vesille, tarttui airoihin ja souti sel‰lle. Otsegoj‰rvess‰ oli monta hyv‰‰ ahvenen syˆntipaikkaa. Semmoinen oli myˆskin noin puolentoista peninkulman p‰‰ss‰ samalla puolen j‰rve‰ muutaman j‰rveen pist‰v‰n kallionkielekkeen alla. Siell‰ huomasi Edvards tutun, vaalean kuusenkoskuesta tehdyn veneen ja tunsi heti Nahkajalan ja Chingachgookin. Muutamassa minuutissa oli h‰n yst‰v‰ins‰ vieress‰ ja sitoi kiini veneens‰ intiaanin kepe‰‰n venoseen. -- Pys‰hdyittekˆ meid‰n mˆkill‰ siit‰ ohi soutaessanne? kysyi Nahkajalka. -- Pys‰hdyin, ja kaikki oli kunnossa. Mutta se kirvesmies ja rauhantuomari, jota he nimittiv‰t Doolittleksi, kuleksii mets‰ss‰. Min‰ telkesin oven lujasti l‰htiess‰ni enk‰ luule h‰nen hevill‰ uskaltauvan koirain luo. -- Sit‰ miest‰ ei juuri kannata kehua, virkkoi Nahkajalka, vet‰en ahventa ja pannen sitten uuden lieron onkeen. H‰nell‰ on ihmeellinen halu p‰‰st‰ sinne meid‰n mˆkkiin, ja sen h‰n sanoi minulle ihan vasten silmi‰. Mutta sill‰ kertaa min‰ h‰nest‰ suoriuduin verukkeilla. -- Min‰ sit‰ vain pelk‰‰n, ett‰ h‰nen h‰peem‰tˆn uteliaisuutensa tuottaa meille viel‰ monta ik‰vyytt‰. Yht‰kki‰ kumartui Nahkajalka ja painoi korvansa vedenkalvoon, ik‰‰nkuin olisi kuullut et‰ist‰ ‰‰nt‰. Viimein h‰n taas kohottautui ja sanoi: -- Jos en omin k‰sin olisi sitonut koiria lujalla hirvennahkahiihnalla, niin voisin vannoa kaksi sormea raamatulla, ett‰ kuulen vanhan Hektorin haukkuvan vuorella. -- Se on mahdotonta, virkkoi Edvards. Eih‰n siit‰ ole tuntiakaan, kun min‰ n‰in sen kopissaan. -- Siell‰ ovat koirat ja ajavat hirve‰, huudahti Nahkajalka. Ettekˆ viel‰k‰‰n kuule? Edvards hyp‰hti pystyyn, sill‰ h‰n kuuli selv‰sti haukun. V‰lill‰ olevat vuoret olivat sit‰ ensin est‰neet kuulumasta, mutta nyt se kajahteli sielt‰ t‰‰lt‰ kallioista, joiden ohi koirat otusta ajoivat. Viimein kuului taukoamatonta haukuntaa suoraan rantamets‰st‰. Ja kun Edvards t‰hysteli rannalle, kahisi likeisin pensaikko ja samassa heitt‰ytyi komea hirvi j‰rveen. Raikas haukku seurasi, ja nuolena rynt‰siv‰t Hektor ja Dog tihe‰st‰ pensastosta ja syˆksyiv‰t p‰istikkaa j‰rveen. -- Arvasinhan sen, arvasinhan sen! rinkui Nahkajalka n‰hdess‰‰n hirven ja koirat. Ne olivat saaneet vainua hirvest‰ ja silloin niit‰ veitikoita ei voinut mik‰‰n pid‰tt‰‰. Mutta sen hiimostin min‰ niist‰ kyll‰ poistan, muuten voivat ne tuottaa minulle monta ik‰v‰‰. Hyi, Hektor-vanhus! Tokko lopetat. Taikka min‰ kohta parkitsen nahkasi latasimella. Koirat tunsivat is‰nt‰ns‰ ‰‰nen ja palasivat maalle. Sillaikana oli pel‰stynyt hirvi uinut yli puoliv‰lin rannan ja veneen v‰li‰, ennenkuin se ‰lysi uuden vaaransa. Kuullessaan Nahkajalan ‰‰nen pys‰htyi se siihen patuseen paikkaan, n‰ytti mieliv‰n k‰‰nty‰ ja koirain uhallakin palata takaisin vuorille, mutta yht‰kki‰ se muutti mielens‰ ja ui viistoon selemm‰ noustakseen maihin l‰nsirannalle. Hirven uidessa kalastajain ohi, liikahteli Nahkajalka levottomasti veneess‰‰n. -- Kyll‰ on uomi el‰in! huudahteli h‰n. Katsokaahan vain sen komeita sarvia. El‰p‰s huoli. Hein‰kuu on viimeinen kuukaus eik‰h‰n liha en‰‰ voi olla niin huonoa. Konemoisesti sitoi Nahkajalka kˆyden p‰‰n airoon ja hyp‰hti ylˆs, huudahtaen: -- Soudetaan se kiini, Chingachgook. Hullu el‰in, kun johdattaa ihmist‰ kiusaukseen. Chingachgook irroitti veneen ja pari kertaa airoilla vet‰isty‰ kiiti kepe‰ veno jo sel‰ll‰. -- Seis! huusi Edvards. Muistakaa mets‰styslakia, vanhat yst‰v‰ni. Meid‰t voidaan n‰hd‰ kyl‰st‰, ja min‰ tied‰n, ett‰ tuomari Temple on lujasti p‰‰tt‰nyt k‰ytt‰‰ lakia kaikessa ankaruudessaan tuomitessaan sit‰, joka ampuu yhdenk‰‰n el‰imen rauhoitusaikana. Varoitus tuli kuitenkin liian myˆh‰‰n. Vene kiiti jo hyv‰n matkan p‰‰ss‰ toisesta, ja mets‰st‰j‰t ajoivat saalistaan liian kiihke‰sti totellakseen varoittajaa. Nahkajalka kohotti pyssyns‰ ja seisoi kotveroisen kahden vaiheella, laukasisikko vai ei. -- Mit‰ arvelet, Chingachgook, ammunko vai en? kysyi h‰n. Vaan ei, se olisi liian suuri onni noin tyhm‰lle el‰imelle. Souda vain, annetaan sen paeta, jos voi. Intiaani nauroi toverinsa huomautukselle, mutta souti kuitenkin sellaista vauhtia, ett‰ vesi kokassa hyrskyi. -- Silm‰t auki, huusi h‰n, hirvi k‰‰nt‰‰ p‰‰t‰‰n. Haukansilm‰, varusta keih‰‰si. Nahkajalka, joka ei milloinkaan l‰htenyt majastaan ottamatta mukaansa kaikkia aseitaan, joista matkan varrella saattoi hyˆty‰ olla, seurasi Chingachgookin neuvoa ja nuolena halkaisi keih‰s ilmaa. Mutta juuri silloin hirvi yht‰kki‰ k‰‰nn‰hti, niin ett‰ keih‰s sujahti sivutse ja hirvi p‰‰si vahingoittumatonna sukeltamaan. -- Pys‰yt‰ hieman! huusi Nahkajalka veneen kiit‰ess‰ siit‰ kohti, johon keih‰s oli vajonnut. Varsi pisti heti n‰kyviin vedest‰, mets‰st‰j‰ sieppasi sen ja intiaani pyˆr‰ytti venonsa ajoa jatkamaan. Viivykki auttoi hirven pakoa ja Edvardskin enn‰tti sill‰ v‰lin l‰hemm‰ksi toisia. -- Heitt‰k‰‰ jo, Nahkajalka, heitt‰k‰‰ kielsi nuorukainen, muistakaahan, ett‰ nyt on luvaton aika. Vene oli kuitenkin l‰hestymist‰‰n l‰hestynyt hirve‰, jonka selk‰ vuoroin kohosi vedenpintaan, vuoroin taas vajosi, mik‰li n‰et aallot kohosivat vasten sen voimakasta rintaa. -- Hoi! kirkasi Edvards n‰hdess‰‰n sen. Vanhan intiaanin tummat silm‰t iskiv‰t tulta. Nuolena lensi vene eteenp‰in, ja hirven t‰ytyi polvittemalla koetella pelastautua. Yht‰kki‰ n‰ki Edvards sen rohkeasti uivan suoraan h‰nt‰ kohti n‰ht‰v‰sti aikoen p‰‰st‰ rannalle jonkun matkan p‰‰ss‰ koirista, jotka hellitt‰m‰tt‰ olivat sit‰ rannalta k‰sin haukkuneet. Edvards silpasi veneest‰‰n nuoran ja heitti sen niin onnistuneesti, ett‰ se takertui hirven toiseen sarveen. Hetkisen veti hirvi venett‰ per‰ss‰‰n, mutta pian enn‰tti kalastajain vene etukynteen ja Nahkajalka pisti veitsens‰ el‰imen kurkkuun, josta verta punanaan virtasi j‰rveen. Saalis nostettiin veneeseen. -- T‰mmˆinen seikka se panee mets‰st‰j‰n veren kiehumaan, vanha yst‰v‰, sanoi Nahkajalka. Siit‰p‰ on jo aikaa, kun viimeksi kaasin hirven j‰rvell‰. T‰m‰ on mainio otus, poika. Ja min‰ tunnen ihmisi‰, jotka varsin mielell‰ns‰ pist‰isiv‰t suuhunsa n‰in oivallisen hirven selk‰paistia, huolimatta kaikista maailman mets‰styslaeista. -- Min‰ kuitenkin pelk‰‰n, Nahkajalka, -- sanoi Edvards, kun hetken tuottama mets‰stysinto oli talttunut, -- ett‰ me kaikki olemme rikkoneet lakia. Pidet‰‰n t‰m‰ kumminkin omana salaisuutenamme, koska t‰‰ll‰ likettyell‰ ei ole ollut n‰kij‰‰. Mutta mitenk‰ ihmeell‰ koirat ovat p‰‰sseet irti? Vastik‰‰nh‰n ne olivat ihan lujasti kiini. -- Kun ne vainusivat hirve‰, niin eiv‰t ne poloset jaksaneet itse‰ns‰ hillit‰, vastasi Nahkajalka. Katsoppas, poika! Niill‰ on viel‰ nahkahiihna kaulassa. Souda maihin. Chingachgook! Min‰ vihell‰n ne luokseni katsoakseni niit‰ tarkemmin. Mutta p‰‰sty‰ns‰ rannalle ja tutkittuansa koirain kaulassa olevia hiihnoja pudisti vanha mets‰st‰j‰ p‰‰t‰ns‰ ja virkkoi: -- Siin‰ on veitsenj‰lki -- sill‰ on ollut ter‰v‰ ase, pitk‰ss‰ varressa -- vaan pelkuri se raukka on ollut, muutoin olisi h‰n katkaissut hiihnat kaulan luota. Totta tosiaan! Se oli kirvesmies, -- ilmankos nousikin vuorelle koirankoppien takaa -- joka p‰‰sti koirat irti, ja leikkasi hiihnat veitsell‰, jonka oli sitonut pitk‰‰n keppiin. H‰n taitaa olla utelias n‰kem‰‰n, mitenk‰ muut ihmiset el‰v‰t, koskapa h‰n alinomaa on urkkimassa. -- Teid‰n ep‰luulonne ei ole per‰tˆn, myˆnsi Edvards. Lainatkaa minulle venett‰nne. Min‰ olen nuori ja vahva ja tulen kenties ajoissa perille est‰m‰‰n h‰nen aikeitaan. Taivas varjelkoon meit‰ joutumasta riippuviksi semmoisen ihmisen mielivallasta. Esitykseen suostuttiin. Hirvi muutettiin Edvardsin veneeseen ja siin‰ tuokiossa liukui kepe‰ palkovene jo matkan p‰‰ss‰. Heti h‰n h‰visi niemien taa ja l‰heni rantaa. Chingachgook meloi hitaasti per‰st‰ ja Nahkajalka, koirat kintereill‰ ja pyssy olalla, kohosi vuorenrinnett‰ palataksensa majaansa maisin. Sillaikaa k‰veliv‰t neiti Temple ja Luise edelleen. Polku kulki vain pikkisen matkan p‰‰ss‰ Nahkajalan mˆkist‰ ja sill‰ tiell‰ he tulivat kummulle, josta aukeni laaja n‰kˆala yli jylh‰n, yksin‰isen maiseman. -- Min‰ vaihtaisin kaikki muut salaisuuteni, Luise, virkkoi Elisabet, siihen, mit‰ nuo vest‰m‰ttˆm‰t hirret ovat n‰hneet ja kuulleet ammoisista ajoista asti. Ja h‰n osoitti majaa. -- Min‰ puolestani olen varma siit‰, ett‰ ne eiv‰t voisi kertoa mit‰‰n semmoista, joka vahingoittaisi herra Edvardsia, vastasi Luise. -- Mutta mitenk‰s ihmeen tautta he sitten niin tuskallisen huolellisesti pit‰v‰t sen sulettuna eiv‰tk‰ milloinkaan laske sinne ket‰‰n? jatkoi Elisabet. -- Min‰ luulen sen tulevan siit‰, arveli h‰nen yst‰v‰ns‰, ett‰ he ovat kˆyhi‰ ja sen t‰hden koettavat huolellisesti suojella sit‰ v‰h‰‰, jonka ovat rehellisesti ansainneet. Puhellessansa olivat tytˆt tulleet vuoren huipulle, jossa poikkesivat polulta ja ihan huomaamattaan joutuivat liian kauvas mets‰‰n. Yht‰kki‰ Elisabet h‰tk‰hti, huudahtaen: -- Hiljaa! Min‰ kuulen lapsen itkua vuorelta. -- Menn‰‰n ‰‰nt‰ kohti, sanoi Luise, kenties siell‰ on joku kulkija, joka tarvitsee apua. Ja tytˆt astuivat rivakasti kumeaa, valittavaa ‰‰nt‰ kohti. Mutta yht‰kki‰ tarttui Luise edell‰‰n rient‰v‰n Elisabetin k‰teen ja viittasi taakseen, huudahtaen: -- Katsoppas koiraasi! Elisabet k‰‰ntyi ja n‰ki koiran silmi‰‰n v‰r‰ytt‰m‰tt‰ tarkkaavan jotain et‰ist‰ esinett‰, painaen p‰‰ns‰ maahan ja tuon tuostaankin kirist‰en hampaitaan, niin ett‰ karvat kaulassa nousivat pystyyn. -- Bravo, huusi h‰n koiralle, hiljaa, Bravo! Hiljaa! Kuullessaan Elisabetin ‰‰nen n‰ytti koiran viha kiihtyv‰n. Se tˆyt‰si tyttˆjen sivu, k‰‰ntyi sitten ja laskeutui em‰nt‰ns‰ eteen, ulvoi kahta kauheammasti, haukahtaen usein vihan vimmassa ja kiukkuisasti. -- Mit‰h‰n se n‰kee? kys‰isi Elisabet. Kun h‰n ei saanut mit‰‰n vastausta, k‰‰nsi h‰n p‰‰t‰‰n ja n‰ki Luisen seisovan kalpeana kuin palttina ja vapisten kuin haavan lehti osottavan muutamaan puuhun. Elisabet katsoi sinne ja huomasi naaraspantterin, joka vihasta s‰kenˆivin silmin heit‰ t‰hysteli, valmiina hypp‰‰m‰‰n puusta. -- Paetaan! huudahti Elisabet, tarttuen yst‰v‰ns‰ k‰sivarteen; mutta Luise oli tarmoton kuin lankavyyhti ja vaipui maahan. Elisabet Templen luonteen mukaista ei ollut j‰tt‰‰ yst‰v‰‰ vaarassa. H‰n laskeutui polvilleen tiedottoman Luisen viereen ja koki huudoillaan kohoittaa koiraa vastarintaan. -- Pid‰ puoliasi, Bravo! huusi h‰n vapisevalla ‰‰nell‰. Rohkeutta, rohkeutta, kunnon Bravo! Pantterin penikka, jota Elisabet ei ollut ‰lynnyt, putosi muutaman pensaan oksalta, joka kasvoi sen pyˆkin alla, jossa em‰ asusti. Kokematon penikka l‰hestyi koiraa, leikkien ja iloisesti hyp‰hdellen kuin kissanpoika. El‰inten ulvina kasvoi joka silm‰nr‰p‰ys yh‰ kauheammaksi, kunnes pikku pantteri kellahti ihan koiran eteen. Mit‰ kamalinta ulvomista, mit‰ rajuinta taistelua -- mutta se loppui lyhyeen, sill‰ siin‰ paikassa Bravo l‰h‰tti penikan hampaistaan ilmaan sit‰ vauhtia, ett‰ se ponnahti puuta vasten ja putosi tiedotonna maahan. Tuima oli ottelu, ja koiran rohkeus sai Elisabetin jo helpommin hengitt‰m‰‰n, kun em‰pantteri yht‰kki‰ syˆksyi puusta suoraa p‰‰t‰ koiran niskaan parinkymmenen sylen p‰‰ss‰ pyˆkist‰. Syttyi kauhea, sanoilla selitt‰m‰tˆn tappelu. Hurjistuneina ja kamalasti ulvoen kieriskeliv‰t el‰imet kahisevilla lehdill‰. Neiti Temple oli viel‰ polvillaan Luisen vieress‰, ruumiillansa suojellen tiedotonta yst‰v‰‰ns‰ ja syd‰n kourassa ja silm‰t ter‰ll‰‰n katsoen taisteleviin el‰imiin. Lujasti pureutui aina pantteri koiran niskaan, mutta niinkuin hˆyhenen ravisti koira itsest‰ns‰ raivokkaan vastustajansa, vaikka nahka jo monesta kohti oli repeillyt ja verta virtanaan vuoti lukuisista haavoista. Siit‰ huolimatta se nousi takajaloilleen ja suu sel‰ll‰‰n ja silm‰t tulta iskien alkoi kauhean taistelun uudelleen. Notkeasti hypp‰si hurjistunut peto entist‰‰n korkeammalle, jonne koira ep‰toivoissaan ja turhaan koetti sit‰ seurata, ja syˆksyi sielt‰ viel‰ kerran vastustajansa niskaan. Ponnistaen viimeiset voimansa pudistautui koira pedosta irti. Ja kun Bravo uudelleen iski hampaansa pantterin kylkeen, n‰ki Elisabet vaskisen kaulaimen vereytyv‰n ja koiran samassa kaatuvan, oikaiseutuvan ja j‰‰v‰n avuttomana virumaan. Vimmatusti vaikka turhaan ponnistelihe raivoisa peto p‰‰st‰ksens‰ irti koiran hampaista, kunnes Bravo k‰‰ntyi sel‰lleen ja p‰‰sti saaliinsa. Muutamia nyk‰yksi‰ -- ja uskollinen Bravo oli kuollut. Elisabet oli kerrassaan pedon vallassa. Polvistuva nuori tyttˆ ja v‰ijyv‰ pantteri katsoivat hetkisen silm‰kk‰in. Sitten painoi pantteri p‰‰ns‰ tutkiaksensa kaatunutta vihollistaan ja nuuskiaksensa penikkaansa. Tuskin se oli siihen katsahtanut, kun sen silm‰t uudestaan s‰kenˆiv‰t ja hurjasti pieks‰en h‰nn‰ll‰ns‰ kupeitaan, se ojensi pitk‰t kyntens‰ leveist‰ k‰p‰list‰‰n. Voimatta liikahtaa paikaltaan tuijotti Elisabet k‰det ristiss‰ ja kauhistuneena julmaan viholliseensa. Kauhean kuoleman hetki oli tullut ja nˆyr‰n‰ alistui Elisabet kohtaloonsa. Silloin kuului liikett‰ pensaikosta h‰nen takaansa, mutta se tuntui pikemmin ivalta kuin pelastuksen toivolta. -- St, st! kuiskasi ‰‰ni hiljaa. Kumartukaa alemma! Teid‰n hattunne peitt‰‰ minulta pedon p‰‰n. Melkein vaistomaisesti painoi Elisabet p‰‰t‰ns‰ ja silloin yhtaikaa pamahti laukaus, vingahti luoti ja pantteri mˆl‰hti vimmoissaan, kepertyen maahan ja repien juuria ja oksia, mink‰ k‰p‰l‰t ulottuivat. Samassa riensi Nahkajalka Elisabetin luo, huutaen koiriansa: -- T‰nnep‰in, Hektor, t‰nnep‰in, sin‰ vanha sankari! Tuommoiset kissat ovat sitke‰henkisi‰ eik‰ siit‰ ole mit‰‰n takeita, ettei se taas kohta ole pystyss‰. Nahkajalka seisoi siin‰ tyynen‰ ja levollisena v‰h‰‰k‰‰n pelk‰‰m‰tt‰ haavoittuneen pantterin rajuja ponnahduksia, jotka viel‰kin osottivat sen voimaa ja julmuutta, jos kynnelle kykenisi. Vasta sitten kun h‰n oli t‰sm‰llisesti ladannut pyssyns‰, l‰hestyi h‰n karjuvaa petoa, asetti pyssyn suun l‰helle sen p‰‰t‰ ja laukaisi -- eik‰ silloin ollut en‰‰ henke‰ helme‰k‰‰n hurjistuneessa pedossa. Elisabetista tuntui kuin olisi h‰n kuolleista noussut n‰hdess‰‰n julman vihollisensa siin‰ hengetˆnn‰. Lukija kuvitelkoon, mitenk‰ Luise tointui ja mitenk‰ l‰mpim‰sti tytˆt kiittiv‰t pelastajaansa. Nahkajalka ei ymm‰rt‰nyt, mink‰ t‰hden tytˆt niin ihmeesti h‰nt‰ kiitteliv‰t; sill‰ hyv‰ntahtoisen ukon mielest‰ ei niin v‰h‰inen apu kest‰nyt kiitt‰‰. -- No niin, no niin, toimesi h‰n. Jo riitt‰‰, jo riitt‰‰! Elk‰‰ nyt siit‰ en‰‰ puhuko. Tulkaahan nyt, niin palataan polulle, sill‰ sellaisen j‰nnityksen per‰st‰ on parasta p‰‰st‰ kotiin lep‰‰m‰‰n. Nahkajalka opasti heid‰t polulle, jossa he erosivat; sill‰ tytˆt vakuuttivat hyvin hyv‰sti osaavansa siit‰ kyl‰‰n, joka jo n‰kyi j‰rven toisella rannalla. Nahkajalka j‰i vuorelle ja katseli poistuvia tyttˆj‰, kunnes he katosivat tienmutkaan. Sitten h‰n vihelsi koiransa, viskasi pyssyn olalleen ja palasi mets‰‰n pedon luo. -- Mit‰s kuuluu, Nahkajalka? sanoi Doolittle ilmestyen pensaikosta. Mit‰, oletteko mets‰ll‰ t‰ss‰ helteess‰? Toivoakseni tunnette asetuksen, joka m‰‰r‰‰ kahdentoista dollarin viidenkymmenen centin sakon jokaiselle, joka tammi- ja elokuun v‰lisell‰ ajalla ampuu hirven. Tuomari kyll‰ pit‰‰ huolta, ett‰ lakia noudatetaan. Minusta tuntuu aivan kuin min‰ olisin t‰n‰ aamuna n‰hnyt teid‰n koiranne hirven ajossa. En min‰ ole ihan varma, Nahkajalka, mutta saattaisihan siit‰ koitua teille ik‰vyyksi‰. -- Mitenk‰s paljon ilmiantaja saa sakkorahoista, hyv‰ herra? -- Mitenk‰kˆ paljon? toisti Hiram, jota vanhan mets‰st‰j‰n rehellinen, ter‰v‰ katse tuntui vaivaavan. Luullakseni saa ilmiantaja puolet. Mutta teill‰h‰n on verta k‰sivarressa -- mies! -- Ette kai ole mit‰‰n ampunut viel‰ t‰n‰ aamuna? -- Olenpa niinkin, vastasi mets‰st‰j‰, merkillisesti p‰‰t‰ns‰ nyˆk‰ytt‰en. Eik‰ se ollutkaan huonoimpia laukauksia. -- Ent‰p‰ miss‰ saalis, Nahkajalka? tiedusteli Doolittle. Puhellessaan olivat he kulkeneet nopeasti eteenp‰in. Nahkajalka solutti pyssyn olaltaan ja osotti sen per‰ll‰ l‰pi pensaikon. -- Tuolla on yksi, vastasi h‰n. -- Mit‰ ihmett‰? huudahti Hiram. Seh‰n on tuomarin koira, vanha Bravo. -- Silm‰t auki, Doolittle! tuumasi Nahkajalka ja silpasi vyˆst‰‰n veitsen, jota hioi hirvennahkahousuihinsa. N‰ytt‰‰kˆs tuo kaula silt‰ kuin olisin min‰ siihen veist‰ni teroittanut? -- Sit‰h‰n on ihan kauheasti raadeltu. Mik‰s sit‰ niin? -- Pantteri teid‰n takananne. -- Pantteri? toisti Hiram ja pyˆr‰hti pengerm‰ll‰ taitavasti kuin tanssimestari. -- Olkaa huoleti, mies, sanoi Nahkajalka. Siell‰ on kaksikin julmaa petoa; mutta toisen tappoi koira ja toiselle pistin min‰ pari luotia kitaan. Elk‰‰ siis pel‰tkˆ, hyv‰ herra. Eiv‰t ne en‰‰ teit‰ syˆ. -- Ent‰ hirvi? Miss‰s se on? kysyi Hiram katsellen h‰mm‰styneen‰ ymp‰rilleen. -- Mik‰ hirvi? tiedusti Nahkajalka vuorostaan. -- Nyt on kumma. Eikˆs t‰ss‰ ole puhe mets‰styksest‰ ja ettekˆs te ampunut hirve‰? -- Jopa nyt jotain! Eikˆs se ole laissa kielletty? toimesi vanha mets‰st‰j‰. Mutta kenties on olemassa toinen laki, joka kielt‰‰ pantteriakin ampumasta? -- Ei, niist‰ p‰invastoin maksetaan p‰‰rahaa. Ja menn‰‰n nyt teille, niin min‰ siell‰ vannotan teid‰t ja kirjoitan osotuslipun, jolla nostatte tapporahat. -- No, no, herra, sanoi mets‰st‰j‰, nostaen saaliin maasta ja heitt‰en pyssyn olalleen. Mit‰s sill‰ valalla tehd‰‰n semmoisessa asiassa, jonka te olette n‰hnyt omin silmin. -- Mutta eih‰n meill‰ t‰‰ll‰ ole kyn‰‰ eik‰ mustetta. Meid‰n pit‰‰ siis kuitenkin menn‰ teid‰n mˆkkiinne, sill‰ mitenk‰s min‰ muuten kirjoitan teille osotuksen? Nahkajalka nauroi vasten silmi‰ viekkaalle oikeudenj‰senelle ja sanoi omituisella tavallaan: -- Oh! Min‰ en tarvitse kumpaakaan, en kyn‰‰ enk‰ paperia, kun en osaa kirjoittaakkaan. Elk‰‰ olko mill‰nnek‰‰n, herra, kyll‰ min‰ tuon p‰‰nahkat kyl‰‰n, ja siell‰ te saatte ottaa osotuksen lakikirjoistanne. -- H‰jy viekˆˆn nahkahiihnan Hektorin kaulasta; ihanhan se kuristaa minun vanhan toverini. Lainatkaa minulle veist‰nne, hyv‰ herra. Hiram, joka tahtoi pysytell‰ hyviss‰ v‰liss‰ Nahkajalan kanssa, t‰ytti h‰nen pyyntˆns‰. Nahkajalka leikkasi hiihnan koiran kaulasta ja antaessaan veitsen sen omistajalle huomautti ihan sivumennen: -- Sep‰ oli kunnon ter‰st‰ -- se on mahtanut jo kerran ennenkin kurauttaa poikki samallaista nahkaa. -- Tarkoitatteko sill‰, ett‰ min‰ teid‰n koiranne irti p‰‰stin? karjahti Hiram, joka syyllisyytens‰ tiet‰en ei muistanutkaan olla varovainen. -- Olkaa varoillanne, Doolittle, ‰rj‰si Nahkajalka, jys‰ytt‰en pyssynper‰n tantereseen. Min‰ sanon sen teille suoraan, ett‰ te ette milloinkaan minun suostumuksestani pist‰ jalkaanne kynnyksest‰ni. Ja jos te viel‰ t‰st‰puoleenkin hiiviskelette minun mˆkkini ymp‰rill‰ niinkuin olette nykyisin salak‰hm‰ss‰ koettanut, niin elk‰‰ oudoksuko, jos kohtelen teit‰ semmoisella tavalla, joka teist‰ ei suinkaan makealta maistu. -- Ja min‰ sanon teille, Bumppo, huusi Hiram, per‰ytyen kiireenlaisesti, ett‰ min‰ tied‰n teid‰n rikkoneen lakia. Min‰ olen oikeudenj‰sen ja sen te saatte tuntea viel‰, ennenkuin on p‰iv‰ toisen kerran illassa. -- Min‰ en v‰lit‰ teist‰ enk‰ teid‰n laeistanne enemm‰n kuin -- huusi Nahkajalka ja lˆi n‰ppi‰ rauhantuomarin poistuessa. Katsokaa vain, etten viel‰ kerran luule teit‰ pˆllˆksi ja anna teille pˆllˆn kyyti‰, jos vain kerrankaan en‰‰ uskallatte kuikkia t‰‰ll‰ mets‰ss‰. Oikeutettu viha on aina kunnioitusta her‰tt‰v‰‰, ja Hiram katsoi parhaaksi poistua mets‰st‰j‰‰ kiihottamatta. Kun h‰n vain oli n‰kyvist‰ luiskahtanut, palasi Nahkajalka mˆkille, jossa vallitsi haudan hiljaisuus. H‰n sitoi koiransa, koputti ovelle ja Edvardsin avatessa tiedusti, olivatko kaikki paikat paikoillaan. -- Kaikki ovat, vastasi nuorukainen. Lukkoa on tosin koetettu avata tiirikalla, mutta uteliaan n‰kyy pit‰neen heitt‰‰ se koetukseen, koskapa se ei v‰h‰ll‰ auennut. -- Kyll‰ min‰ sen ketun nyt tunnen, sanoi Nahkajalka, mutta ei h‰n luullakseni kotveroiseen uskaltau minun pyssyni kantamaan. Nelj‰s luku. Poltettu maja. Marmaduke Temple ja h‰nen serkkunsa, jotka j‰timme matkaa alkamaan, ratsastivat noin peninkulman matkan sanaakaan ‰‰nt‰m‰tt‰. Tuomari katkaisi viimein ‰‰nettˆmyyden. -- No, serkku, eikˆh‰n tuo jo olisi aika sinun ilmaista t‰m‰n matkamme salaper‰ist‰ tarkoitusta? Sheriffin ‰‰nek‰s "hm!" kaikui kauvas mets‰‰n. Ja tuijottaen eteens‰ ik‰‰nkuin se, joka n‰kee kauvas tulevaisuuteen, h‰n vastasi: -- Sin‰ tied‰t, ett‰ piiriss‰si asuu mies, jonka nimi on Natty Bumppo. H‰n, mik‰li olen kuullut, on el‰nyt n‰ill‰ main jo viidett‰kymment‰ vuotta -- ja ypˆ yksin, kunnes h‰nelle viime aikoina on ilmestynyt omituisia toveria. Parin kuukauden arvon on h‰nen luonaan asunut vanha intiaanip‰‰llikkˆ, viimeinen tai ainakin viimeisi‰ heimostaan, ja Oliver Edvards. No, tuomari Temple, ehk‰p‰ sin‰ arvaat, mik‰ n‰m‰ miehet on yhteen tuonut? Marmaduke katsoi h‰mm‰styneen‰ serkkuunsa ja virkahti: -- Richard! Sin‰ olet ihan odottamatta kosketellut suhdetta, jota min‰ usein olen mietiskellyt. Mutta tied‰tkˆ sin‰ jotain siit‰ salaper‰isyydest‰? -- Tied‰tkˆs sin‰, ett‰ n‰iss‰ vuorissa on malmia? -- Olenhan min‰ kuullut huhuttavan, ett‰ t‰‰ll‰ olisi malmisuonia ja luulen v‰hin itsekkin n‰hneeni n‰ytteit‰ kalleista metalleista, joita muka olisi lˆydetty t‰‰lt‰ ymp‰ristˆst‰, myˆnsi tuomari. -- Minulla on syyt‰ luulla, ett‰ sek‰ Chingachgook ett‰ Nahkajalka jo vuosia sitten ovat saaneet selville, ett‰ t‰ss‰ vuoressa on malmisuonia, jatkoi Richard. Sheriffin sanat olivat kosketelleet hyvin herkk‰‰ puolta Marmadukessa, joka kohta eritt‰in tarkkaavasti kuunteli serkkunsa puhetta. Ja puhuja, tarkastettuansa ensin ‰‰netˆnn‰, mink‰ vaikutuksen h‰nen ilmaisunsa oli tehnyt, jatkoi mesi kielell‰: -- Min‰ olen omin silmin n‰hnyt Chingachgookin ja Nahkajalan menev‰n vuorelle lapio ja kuokka k‰dess‰ ja sitten sielt‰ palaavan. Ja muut ovat n‰hneet heid‰n pime‰ss‰ ja hyvin salaper‰isesti kulettavan mˆkkiins‰ jotain. Eikˆ se sinusta ole t‰rke‰ keksintˆ? Tuomari ei vastannut, vaan kuunteli jatkoa hˆrˆll‰ korvin. -- Se oli vaskea. Mutta nyt min‰ kysyn sinulta, tokko sin‰ tied‰t, kuka se Oliver Edvards on, joka joulusta asti on asunut luonasi? Marmaduke vain nyˆk‰ytti ‰‰netˆnn‰ p‰‰t‰‰n. -- Ett‰ h‰n on sekarotua, sen me tied‰mme, jatkoi Richard, sill‰ Chingachgook ei h‰ik‰ile nimitt‰ess‰‰n h‰nt‰ ihan julkisesti sukulaisekseen, ja senkin tied‰mme, ett‰ h‰n on saanut hyv‰n kasvatuksen. Mutta mit‰ tulee h‰nen toimiinsa n‰ill‰ seuduin -- muistatko sin‰, ett‰ noin kuukaus ennen kuin nuorukainen t‰nne ilmautui, oli Nahkajalka poissa monta p‰iv‰‰? H‰nt‰ ei lˆytynyt mist‰‰n. Vanha Chingachgook asui pirtiss‰ yksin‰‰n. Ja kun Nahkajalka palasi, n‰htiin h‰nen, vaikka h‰n tulikin yˆll‰, vet‰v‰n semmoista reke‰, jolla viljaa kuletetaan myllyyn, nostavan siit‰ jotain hyvin varovasti ja piilottavan sen karhunnahkainsa alle. Nyt kysyn min‰ sinulta, tuomari Temple: mist‰h‰n syyst‰ semmoinen mies kuin Nahkajalka otti hinatakseen raskasta taakkaa n‰iden louhikkovuorten yli? -- Useinhan sellaisella reell‰ kuletetaan saalis kotiin, ja sanoithan juuri itse, ett‰ h‰n oli monta p‰iv‰‰ poissa. -- Mitenk‰p‰s h‰n olisi mets‰st‰nyt, kun pyssy oli kyl‰ss‰ korjattavana? Ei, ei! Varma on, ett‰ h‰n silloin toi kotiinsa jotain salaper‰ist‰, ja yht‰ varmaa, ettei h‰n sen er‰n per‰st‰ p‰‰st‰ mˆkkiins‰ el‰v‰‰ olentoa. Kaksi viikkoa h‰nen kotiintulonsa j‰lkeen ilmestyy t‰nne tuo samanen Edvards. He viett‰v‰t vuorilla p‰iv‰kausia muka mets‰st‰m‰ss‰, mutta vaki varmasti tarkastelemassa ja tutkimassa. Kovilta pakkasilta eiv‰t he talvella kyenneet kaivamaan ja Edvards k‰ytti hyv‰kseen onnellista sattumaa p‰‰st‰ksens‰ kunnolliseen asuntoon. Mutta viel‰p‰ h‰n nytkin on enimm‰t aikansa siell‰ mˆkiss‰. He sulaavat malmia, tuomari! He sulaavat malmia ja siit‰ he rikastuvat. Lumen sulettua olemme me pit‰neet heit‰ oikein tarkalla silm‰ll‰. -- Se on mahdotonta, -- sanoi Marmaduke pitk‰‰n mietitty‰ns‰, -- sill‰ muuten ei nuorukainen voisi olla niin rutikˆyh‰ kuin h‰n on. -- Onkos sitten sen pakottavampaa syyt‰ haalia rahaa kuin kˆyhyys? huudahti sheriffi. -- Olisikko mahdollista, ett‰ minua olisi niin kauvan pett‰m‰ll‰ petetty? Richard, on niin monta syyt‰, jotka vastustavat sinun luulottelujasi. Mutta sin‰ olet minussa saanut hereille ep‰luulon, josta minun t‰ytyy saada varmuus. Mutta minne me ratsastamme? -- Min‰ tied‰n sen paikan, josta ne seikkailijat kaivavat. Sinne min‰ sinut vien, vastasi Richard. Pian he sinne saapuivat. Se oli vuoren takasivulla ja juuri siin‰ kohti pistihe vuori r‰yst‰‰lle, jonka alla Nahkajalan mˆkki oli. -- Nyt p‰‰semme sinne h‰iritsem‰tt‰, -- sanoi Richard heid‰n laskeutuessaan hevosten sel‰st‰ ja sitoessaan hevosia kiini, -- sill‰ kotoa l‰htiess‰ n‰in Nahkajalan ja Chingachgookin olevan kalastamassa ja samassa tarkoituksessa l‰hti Oliverkin j‰rvelle. Sheriffi opasti serkkunsa hyvin vaivaloista polkua myˆten luonnollisentapaiseen kallioluolaan, joka oli samallainen kuin tavallinen nuotion paikka mets‰ss‰. Luolan edustalla oli multakasa, joka n‰ht‰v‰sti oli tuotu siihen sen sis‰st‰ ja osaksi viel‰ oli ihan tuores. Pehme‰ss‰, lyijynkarvaisessa kalliossa, joka esti kaivajia etenem‰st‰, n‰kyi viel‰ rauta-aseiden j‰lki‰. Kokonaisuudessaan se oli noin kahtakymment‰ jalkaa laaja ja melkein toista mointa syv‰ onkalo. Ihan sen edess‰ oli pienonen pengerm‰, joka osaksi oli muodostunut tyˆmiesten siihen viskaamasta mullasta. Ja siit‰ laskihe vuori melkein pystysuorana, niin ett‰ louhikkotiet sinne tullessa olivat vaikeat kulkea, jopa vaarallisetkin. Koko ala sen ymp‰rill‰ oli autio, jylh‰ ja kaikki n‰ht‰v‰sti keskentekoista, ja kun sheriffi katseli pensastoja, keksi h‰n sielt‰ tyˆss‰ k‰ytetyt aseet. Arveltuansa serkkunsa jo tarpeeksi paikkaa tutkineen kysyi h‰n juhlallisesti: -- No, joko nyt olet siit‰ varma, tuomari Temple? -- Kaikessa tapauksessa olen varma siit‰, ett‰ t‰‰ll‰ on tekeill‰ jotain salaper‰ist‰ ja eriskummaista. Paikka on et‰‰ll‰ ja viisaasti valittu: mutta min‰ en huomaa hituistakaan malmia. -- Et kai sin‰ toki niin luule, serkku, ett‰ kultaa ja hopeaa lˆydet‰‰n maanpinnalta niinkuin ukonkive‰? Ei, ensin aarre etsit‰‰n, sitten keksitty k‰ytet‰‰n. Mutta anna sin‰ heid‰n vain kaivaa, min‰ kaivan toiselta puolen heit‰ vastaan. Tuomari katseli paikan tarkkaan ja sitten he palasivat hevosten luo. Maantielle tultuansa he erosivat. Sheriffi l‰hti kutsumaan nelj‰‰kolmatta "hyv‰‰ ja uskollista miest‰" tutkijamiehiksi ja lautamiehiksi seuraavan maanantain oikeudenistuntoon, jonka Marmaduke aikoi pit‰‰. Tuomari palasi kotiinsa. -- T‰ss‰ mahtaa piill‰ enemm‰nkin kuin alusta luulin, ajatteli Marmaduke ratsastaessaan. -- Min‰ annoin tunteelleni suuremman arvon kuin j‰relleni p‰‰st‰ess‰ni sill‰ tavalla vennon vieraan kotiini sijoittumaan. Min‰ kutsutan Nahkajalan luokseni ja kun h‰nelt‰ suoraan kysyn, niin se vanha, rehellinen, yksinkertainen mies suoraan vastaakin. Silloin huomasi tuomari Elisabetin ja Luisen, jotka v‰h‰n matkan p‰‰ss‰ laskeutuivat vuorelta. H‰n kannusti ratsuansa ja ajoi heid‰n luokseen, laskeutui sel‰st‰ ja talutti hevosta kapealla polulla. Kuunnellessaan tytt‰rens‰ vilkasta kuvausta heid‰n ‰skeisest‰ vaarastaan ja odottamattomasta pelastuksestaan hupenivat heltyneen is‰n mielest‰ kaikki ajatukset kaivoksista ja kuulusteluista, eik‰ Nahkajalka h‰nen silmiss‰‰n en‰‰ ollut lainrikkoja ja varkaantapainen seikkailija, vaan h‰nen lapsensa pelastaja. Kotiin tultua piti Elisabetin ihan juurta jaksain uudistaa kertomuksensa. -- Se oli totta tosiaan apu h‰d‰ss‰! huudahti tuomari. Etk‰ sitten aikonut j‰tt‰‰ yst‰v‰‰si, oma rohkea tyttˆseni? -- Ainakin min‰ koetin pysy‰ niin lujana kuin voin, vastasi tyt‰r, ja syyst‰ ep‰ilen, ettei pako olisi minua laisinkaan hyˆdytt‰nyt. Mutta se ei mieleenik‰‰n juolahtanut. -- Jumalalle kiitos! Sin‰ olet pelastunut emmek‰ siit‰ kauhun hetkest‰ en‰‰ puhu. Mutta min‰ en ole osannut aavistaakkaan, ett‰ semmoisia petoja viel‰kin elelee meid‰n metsiss‰. N‰lk‰ se varmaankin on pakottanut niit‰ l‰htem‰‰n varmemmista piilopaikoistaan, ja -- Tuomarin puhe keskeytyi, sill‰ ovelle koputettiin. Ja tuskin oli h‰n sanonut: "sis‰‰n", kun huoneeseen tuli hovimestari, Benjamin, ilmoittamaan, ett‰ Doolittlella oli asiaa tuomarille. -- H‰nell‰ on varmaan jotain t‰rke‰‰ ilmoitettavaa, sanoi Marmaduke, luultavasti virka-asioita, koska meill‰ kohta on istunto. -- Niin onkin, herra, virkkoi Benjamin. Puheena tuntuu olevan syytt‰‰ vanhaa Nahkajalkaa, joka kuitenkin minun mielest‰ni on paras heist‰. -- Nahkajalkaako? huudahti Elisabet. -- Rauhoituhan, lapseni! Se on ep‰ilem‰tt‰ tuiki v‰h‰p‰tˆinen asia. Luullakseni olen jo kuullutkin siit‰. Luota is‰‰si, Elisabet. H‰n kyll‰ pit‰‰ huolen, ettei sinun pelastajallesi siit‰ mit‰‰n vaaraa koidu. K‰ske Doolittle sis‰‰n. Hiram Doolittle tuli huoneeseen, tervehti tuomaria ja h‰nen tyt‰rt‰‰n, istuutui Marmaduken osottamalle tuolille ja alotti viimein: -- Kuulin neiti Templen ‰sken vuorilla olleen hengenvaarassa. Muistaakseni maksetaan pantterista tapporahaa, ja silloinhan on Nahkajalka tehnyt hyv‰t kaupat. -- Min‰ kyll‰ pid‰n huolen siit‰, ett‰ h‰n saa palkinnon, virkkoi tuomari. -- Niin, niin, sen kyll‰ arvaan. Ei toki kukaan koko tienoolla ep‰ile teid‰n jalomielisyytt‰nne, herra tuomari. Olette kenties jo kuullut, ett‰ tuolla l‰nsipuolella on silloin t‰llˆin hirvi‰ ammuttu luvattomalla ajalla? -- Lainrikkojat pit‰‰ saattaa syytteeseen, ‰rj‰si tuomari. Min‰ olen p‰‰tt‰nyt ankarasti rangaista kaikki sellaiset rikokset. -- Sen kyll‰ uskon. Semmoisella asiallahan sit‰ min‰ niinkuin olenkin. Luullakseni on n‰et Natty Bumpon mˆkiss‰ parastaikaa ‰sken ammuttu hirvi, ja min‰ oikeastaan tulinkin pyyt‰m‰‰n valtuutta kotitarkastukseen. -- Luuletteko vain niin? Mutta pelk‰st‰ ep‰luulosta ei saa h‰irit‰ ihmisten kotirauhaa. Sit‰ ei sallita. -- Luulenpa voivani vannoa sen, jatkoi itsep‰inen Hiram. Jos te muutoin ette tahdo antaa minulle valtakirjaa, niin saanen sitten kaiketi menn‰ kotiin ja kirjoittaa sen itse. -- Enh‰n min‰ ole teid‰n pyyntˆ‰nne kielt‰nytk‰‰n viel‰, -- sanoi Marmaduken ‰lytess‰‰n, ett‰ h‰nen maineensa puolueettomana tuomarina oli vaarassa. -- Menk‰‰ huoneeseeni, min‰ tulen sinne heti ja allekirjoitan valtakirjan. -- Nahkajalka on luultavasti ampunut hirven, -- sanoi tuomari Elisabetille, joka Hiramin menty‰ aikoi puolustaa vanhaa mets‰st‰j‰‰ -- sill‰ kohtahan nyt alkaa mets‰stysaika. Mutta mit‰s se tekee, vaikka h‰nen mˆkist‰‰n lˆydett‰isiinkin hirvi, sill‰ sin‰h‰n maksat nyt h‰nen sakkonsa omasta kukkarostasi? Min‰ hyvin arvaan, ettei se t‰m‰ Doolittle tyydy v‰hemp‰‰n kuin kahteentoista dollariin ja tottahan kuitenkin minun maineeni oikeudessa pysyv‰n‰ tuomarina on suuremman arvoinen kuin sellainen pikku seikka. Is‰n lupaus kerrassaan rauhoitti Elisabetin, ja Temple l‰hti t‰ytt‰m‰‰n Hiramille antamaansa lupausta. Niin pian kuin Doolittle sai valtakirjan taskuunsa, l‰ksi h‰n etsim‰‰n sopivaa henkilˆ‰, joka tarkastuksen toimittaisi, sill‰ itse h‰n esiytyisi vain katsojana tyˆhˆn ryhtym‰tt‰. Asia ei siet‰nytk‰‰n viivykki‰, sill‰ oli lauvantai, ja kuusten varjot kallistuivat jo it‰‰n. Silloinpa sattuikin h‰n ‰ly‰m‰‰n Billy Kirbyn kyl‰‰ kiert‰m‰ss‰ ja h‰nen mielest‰‰n oli Kirby kuin luotu h‰nelle apulaiseksi. -- Tuomari Temple on j‰rk‰ht‰m‰ttˆm‰sti p‰‰tt‰nyt vaatia ehdotonta mets‰styslain noudattamista, sanoi h‰n puunhakkaajalle. Ja kun nyt on tehty syytˆs hirven ampumisesta, niin on h‰n antanut k‰skyn kotitarkastuksesta ja l‰hetti hakemaan minua, ett‰ min‰ hankkisin siihen toimeen sopivan henkilˆn. Mutta siihen tarvitaankin lujakourainen mies. -- Ohoo, nauroi Kirby, luuletteko h‰nen sitten vet‰v‰n vastakyntt‰? -- Luulenpa niinkin, sill‰ h‰n on toisinaan hyvin toraisa ja kehuu itse‰‰n paraimmaksi tappelijaksi koko seudulla. Kuulin h‰nen kerran ylv‰stelev‰n, ettei ole sit‰ miest‰ Mohawkin tasankojen ja Pennsylvanian rajan v‰lill‰, joka h‰nelle nyrkkitaistelussa riitt‰isi. -- Sanoiko h‰n niin? ‰rj‰si Kirby, ojentaen j‰ttil‰isvartaloaan kuin jalopeura. Silloin h‰n ei varmaan milloinkaan ole kuullutkaan, milt‰ vermontilainen nyrkki tuntuu selk‰piiss‰, kurja. Mutta kenest‰ on puhe? -- Niin -- laki ei myˆnn‰ nimen ilmoittamista. Mutta te olisitte juuri sopiva mies ottelemaan h‰nen kanssaan, Billy. Sill‰ v‰lin olivat he tulleet rannalle ja aikoivat juuri poiketa maantielt‰, kun Kirbyn mieleen juolahti udella tarkemmin, h‰nell‰ kun nyt muka oli jonkunmoista oikeutta siihen. -- Mihin nyt, herra? kys‰isi h‰n. Ettekˆ voi minulle ilmoittaa sen lurjuksen nime‰? -- Bumppo on se mies, jota etsimme, vastasi Doolittle. Kirby j‰i seisomaan siihen patuseen paikkaan, tuijotti h‰mm‰styneen‰ kumppaniinsa, purskahti sitten nauramaan ja huudahti: -- Mit‰ ihmett‰? Vanha Nahkajalkako? Kehukoon minusta n‰hden niin paljon kuin halu hyrr‰‰ ampumisellaan ja pyssyll‰‰n -- mutta kunhan on puhe painisilla olosta tuhat tulimmaista! Silloin min‰ h‰net murskaksi murennan k‰mmenieni v‰liss‰. -- H‰n on pahasisuinen ihminen niinkuin muutkin mets‰st‰j‰t ja vahvempi kuin luulisikkaan, sanoi Hiram, ja p‰‰lle p‰‰tteeksi on h‰nell‰ pyssykin. -- Viisi min‰ h‰nen pyssyst‰ns‰ v‰lit‰n, pˆyhkeili Billy. Mutta h‰n on kunniallinen ja hyv‰ vanhus ja minun mielest‰ni h‰nell‰ on oikeus ampua hirvi, jos vain tahtoo. H‰n tarvitsee sen elatuksekseen ja me el‰mme vapaassa maassa, jossa jokaisella on oikeus harjoittaa ammattiaan. Mutta koska me nyt kaikessa tapauksessa olemme tulleet t‰nne asti, niin saatanhan min‰ l‰hte‰ perillekkin tarinoimaan ukon kanssa. Ehk‰ saamme siell‰ maistaa pikku palasen paistiakin. -- Hyvin minunkin puolestani. Minusta onkin parempi suorittaa asia niin rauhallisesti kuin suinkin, vastasi Doolittle, min‰ en riitaa rakasta. Mˆkille tultua katsoi Hiram parhaaksi pys‰hty‰ kaatuneen kuusen latvan taa, joka etuvaruksena suojeli mˆkin kyl‰npuoleista sivua uteliailta vierailta. Semmoinen empiminen oli kuitenkin Kirbyst‰ joutavaa ja h‰n huutaa hoilautti, niin ett‰ mets‰ raikui. Haukkuen syˆksyiv‰t koirat kopistaan ja melkein samassa silm‰nr‰p‰yksess‰ ilmestyi Nahkajalan kalju p‰‰ ovelle. -- Mit‰ te tahdotte, Billy Kirby? kysyi Natty, astuen kynnyksen yli. Hyi, Hektor! Koppiisi siit‰, paikalla! -- Luullakseni ei t‰ss‰ ole puhetta muusta, huusi Billy, kuin ett‰ olette luullut hein‰kuun 20 p‰iv‰n elokuun 1 p‰iv‰ksi. Sill‰ v‰lin oli Nahkajalka ‰lynnyt Hiram-luikeron korkean kannon suojasta. Vanha mets‰st‰j‰ pisti p‰‰ns‰ ovesta ja sanoi hiljaa muutamia sanoja pirttiin. Sitten h‰n taas k‰‰ntyi ja jatkoi: -- Minulla ei ole teid‰n kanssanne mit‰‰n tekemist‰. Poistukaa hyv‰ll‰, ennenkuin paha p‰‰ni saattaa minut kiusaukseen, josta ei hyv‰ seuraa. Meill‰ ei ole mit‰‰n is‰n perinnˆn jakoa, Billy Kirby. Mink‰ tautta sitten h‰iritsette vanhaa miest‰, joka ei ole milloinkaan teit‰ loukannut? Kirby hilautui n‰reikˆn l‰pi ja pys‰htyi muutaman jalan p‰‰h‰n mets‰st‰j‰st‰, istuutuen ihan levollisesti puunrungolle. -- Te ammutte paremmin kuin min‰ enk‰ min‰ h‰pe‰ sit‰ tunnustaa, sanoi Billy, enk‰ min‰ ole siit‰ teille v‰hint‰k‰‰n vihoissani, vaikka tuntuu silt‰ kuin olisitte ampunut liikalaukauksenkin, sill‰ teid‰n kerrotaan ampuneen hirven. -- Min‰ olen t‰n‰‰n ampunut vain kaksi laukausta ja ne molemmat sattuivat pantteriin, vastasi Nahkajalka. Hiramkin uskaltautui jo l‰hemm‰ksi, tarttuen oikeuden j‰senen‰ puheeseen ja lukien valtakirjansa sopivalla ‰‰nenpainolla. -- Min‰ k‰sit‰n lakia tuiki v‰h‰n, Doolittle, vastasi Nahkajalka levollisesti. Ja mit‰s sitten tapahtuu, kun te olette teht‰v‰nne suorittanut? -- Ooh, seh‰n on vain muodon vuoksi, sanoi Hiram, koettaen olla muka yst‰v‰llinen. Menn‰‰nh‰n sis‰‰n ja puhutaan asiasta oikein j‰rkev‰sti. Luullakseni ei ole vaikeaa hankkia rahoja -- min‰ n‰et arvelen, ett‰ herra Temple itse maksaa koko sakon. Vanha mets‰st‰j‰ oli alusta pit‰en pit‰nyt vierastensa liikkeit‰ tarkalla silm‰ll‰ ja seisoi siin‰ niin p‰‰tt‰v‰n n‰kˆisen‰, ett‰ jo paikalla n‰ki, ettei h‰n siit‰ hevill‰ hievahda. Hiram astui l‰hemm‰ksi aivan kuin h‰nen esityksens‰ olisi hyv‰ksytty, mutta samassa viittasi h‰nelle Nahkajalka pysytteleytym‰‰n ulompana. -- Enkˆ min‰ jo monasti ole pyyt‰nyt teit‰ johdattamasta minua kiusaukseen? sanoi h‰n. Min‰ en h‰iritse ainoatakaan ihmist‰. Mink‰t‰hden ei laki anna minun olla rauhassa? Poistukaa t‰‰lt‰ ja sanokaa tuomarillenne, ett‰ h‰n pit‰kˆˆn palkintonsa, mutta min‰ en k‰rsi, ett‰ h‰n harjoittaa virkavaltaansa minun kodissani. -- Min‰ vaadin p‰‰st‰ t‰h‰n huoneeseen, selitti Hiram, kokien n‰ytt‰‰ niin virkavaltaiselta kuin suinkin. Min‰ vaadin sit‰ virkani nojalla. -- V‰istyk‰‰, herra! Elk‰‰k‰ kiusatko minua, karjasi Nahkajalka, vakavasti viittoen h‰nelle menem‰‰n tipotiehens‰. -- Jos te vastustatte, niin vastatkaa siit‰ itse, jatkoi Hiram. Billy, tulkaa t‰nne! Hiram oli jo pannut toisen jalkansa kynnyksest‰, kun h‰n yht‰kki‰ tunsi olkap‰‰t‰ns‰ kouristettavan ja samassa silm‰nr‰p‰yksess‰ h‰n lensi suoraa p‰‰t‰ kaatuneen kuusen yli j‰rvelle p‰in ja pudota tupsahti parinkymmenen jalan p‰‰h‰n l‰htˆpaikastaan. Billy Kirby r‰h‰hti nauramaan ihan syd‰mmen pohjasta. -- Oivallisesti, vanha jalka! huudahti h‰n. -- William Kirby, min‰ k‰sken teit‰ t‰ytt‰m‰‰n velvollisuutenne, huusi Hiram sielt‰, jonne oli lent‰nyt. Ottakaa kiini se mies. Min‰ k‰sken kansan nimess‰. Mutta Nahkajalka oikaisihe uhkaavasti. H‰nell‰ oli k‰dess‰ pyssy, suu puunhakkaajaa kohti. -- Poistukaa, sanon min‰! karjasi h‰n. Te tied‰tte, etten min‰ harhaan t‰ht‰‰, Billy Kirby. Mutta min‰ en halua teid‰n vertanne ja kuitenkin -- sek‰ teid‰n ett‰ minun vereni punaa t‰m‰n ruohikon, ennenkuin teid‰n jalkanne on minun kynnykseni sis‰puolella. Paikalla kun pyssy n‰kyviin ilmestyi, muuttui Billy kokonaan. H‰n kohautti j‰ttil‰isvartalonsa puunrungolta ja meni vanhan mets‰st‰j‰n luo. -- Min‰ en ole tullut t‰nne teid‰n vihollisenanne, sanoi h‰n, mutta tuosta onnesta rautaputkestanne v‰lit‰n yht‰ v‰h‰n kuin vanhan kirveeni varresta! Antakaa minulle virallinen k‰sky, Squire, niin tottapahan sitten n‰hd‰‰n, kelle t‰ss‰ kunnian kukko laulaa. Mutta oikeudenj‰senest‰ ei n‰kynyt merkki‰k‰‰n. Tuskin n‰kyi pyssyst‰ viel‰ vilaustakaan, kun jo Doolittle oli matkojen p‰‰ss‰. -- Te olette ajanut sen kanan tipotiehens‰, huudahti Kirby halveksivasti. Mutta minusta te ette niin hevill‰ suoriudu. Pankaa pois pyssynne, Bumppo, tahi saatatte sit‰ viel‰ kerran katua. Natty laski pyssyn k‰dest‰‰n ja sanoi: -- Teille min‰ en kiell‰ kaataneeni hirve‰, Kirby. Ja jos tahdotte, niin saatte ottaa nahkan kyl‰‰n todistaaksenne minut syylliseksi. Pantterin tapporahat riitt‰nev‰t sakoksi ja luulisin sitten olevani kuitti kaikesta. -- Eikˆh‰n vain, -- virkkoi Kirby ja siin‰ tuokiossa h‰visi vihamielisyyden varjokin h‰nen otsaltaan. -- Anna t‰nne nahka ja laki saa tyyty‰ siihen. Nahkajalka haki mainitun todisteen ja he erosivat sovinnossa, aivan niinkuin ei olisi kiistaa ollut mailla eik‰ halmeilla. Rannalle kulkiessaan hel‰hytti Kirby tuon tuostaankin raikkaan naurun muistaessaan Hiramin kuperkeikan ja koko juttu oli h‰nen mielest‰‰n vain oivallista ilveily‰. Mutta ennenkuin Billy kyl‰‰n enn‰tti, oli Hiram siell‰ nostanut aika metakan ja juossut tuomarin luo syytt‰m‰‰n Nahkajalkaa oikeuden vastustamisesta. Oliver oli kuullut puhuttavan n‰ist‰ rettelˆist‰ ja riensi tuomarilaan. Elisabet tuli h‰nt‰ vastaan ja h‰n onnitteli neiti Temple‰ onnellisesta pelastumisesta. -- Teid‰n yst‰v‰nne Nahkajalka on nyt minunkin yst‰v‰ni, sanoi Elisabet. Ja t‰ss‰ juuri paraillani mietin, miten paraiten voisin h‰nt‰ auttaa. Ehk‰p‰ te, joka tunnette h‰nen tapansa ja tarpeensa, voitte sanoa, miten min‰ -- -- Voin, ihan varmasti! huudahti nuorukainen niin kiivaasti, ett‰ Elisabet oikein s‰ik‰hti. Ja Jumala palkitkoon teid‰n hyv‰n tahtonne! Nahkajalka on menetellyt ajattelemattomasti, h‰n on t‰n‰‰n tappanut hirven ja siten rikkonut lakia. Min‰kin olin osallisena siin‰. H‰n on jo syytteenalaisena ja teid‰n is‰nne on k‰skenyt toimittaa kotitarkastuksen -- -- Min‰ tied‰n kaikki, keskeytti Elisabet, mutta is‰ni ei ole ainoastaan tuomari, h‰n on myˆs ihminen ja kristitty. Me olemme jo keskustelleet siit‰ ja vanhukselle ei tapahdu mit‰‰n pahaa. -- Te nostatte raskaan taakan hartioiltani virkkoi Edvards. Puoltaahan teid‰n is‰nne h‰nt‰. Te olette varmasti sen vakuuttanut, neiti Temple, minun t‰ytyy se uskoa. -- H‰n vakuuttaa sen itsekkin, herra Edvards, vastasi Elisabet, sill‰ tuossa h‰n tulee. Mutta Marmaduken katse ei lainkaan vastannut h‰nen tytt‰rens‰ toiveita. Syv‰t rypyt uursivat h‰nen otsaansa ja kasvot olivat harmaat. Ei Oliver eik‰ Elisabetkaan uskaltanut mit‰‰n virkkaa. Tuomari k‰veli muutamia kertoja edestakaisin huoneessa ja sanoi sitten: -- Meid‰n suunnitelmamme ovat menneet myttyyn, lapseni! Min‰ en luullut niin vanhan miehen kuin Nahkajalka on uskaltavan lakia vastustaa. Min‰ toivoin h‰nen alistuvan kotitarkastukseen, ja laki olisi silloin tyytynyt sakkoon; nyt h‰nen k‰ytˆksens‰ vaatii mit‰ kovinta rangaistusta. -- Ja mik‰ rangaistus h‰nelle tuomitaan, herra tuomari? kysyi Edvards koettaen tyynty‰. -- Min‰ en tied‰, mik‰ siit‰ per‰ksi tulee, herra, sill‰ tuomari ei voi mit‰‰n p‰‰tt‰‰, ennenkuin valamiehet ovat tuomionsa lausuneet. Kaikessa tapauksessa saatte olla varma, ett‰ lakia tarkasti noudatetaan, vaikkakin min‰ mielell‰ni h‰nt‰ armahtaisin, sill‰ onhan se vanhus-raukka pelastanut tytt‰reni melkein varmasta kuolemasta. -- Mutta eikˆs vanhan yst‰v‰ni ik‰, h‰nen tapansa ja varsinkin h‰nen tiet‰m‰ttˆmyytens‰ laista suojele h‰nt‰? -- Ne seikat tosin lievent‰v‰t rikosta, vaan eiv‰t sit‰ suinkaan kokonaan poista. -- Rikosta? toisti Edvards. Onkos rikos ajaa vaaniva hurtta oveltaan? Rikosko? Ei, herra tuomari! Jos siin‰ on rikoksesta puhetta, niin se ei ole Nahkajalan vastattava. -- Kenenk‰s sitten, hyv‰ herra? kysyi tuomari Temple, katsoen tapansa mukaan tanakasti kiihtyneeseen nuorukaiseen. Sit‰ kysymyst‰ ei nuorukainen jaksanut tyynen‰ kuulla. Sinis olivat h‰nen tunteensa riehuneet syd‰mmen syvyydess‰, nyt ne kuohahtivat n‰kyviin. -- Kenenk‰kˆ? Ja sit‰kˆ te tiedustatte minulta? huudahti h‰n. Kysyk‰‰ sen sijaan omaltatunnoltanne, herra tuomari Temple. Menk‰‰ tuosta ovesta ja katsokaa ainoastaan laaksoa, tyynt‰ j‰rve‰, varjokkaita vuoria ja kysyk‰‰ sitten omalta syd‰mmelt‰nne, jos teill‰ syd‰nt‰ lieneek‰‰n: mist‰ n‰m‰ rikkaudet ja mink‰ t‰hden min‰ olen niiden omistaja? Luulisinpa, ett‰ n‰hdess‰nne ainoastaan Chingachgookin ja Nahkajalan, jotka unohdettuina ja rutikˆyhin‰ maita kiertelev‰t, teid‰n syd‰nt‰nne kouristaisi ja silmi‰nne h‰m‰rt‰isi. Suuresti ihmeiss‰‰n kuunteli Marmaduke alussa nuorukaisen kiihke‰‰ sanatulvaa. Ja kun Edvards oli lopettanut, sanoi h‰n: -- Oliver Edvards, te unohdatte, ket‰ puhuttelette. N‰m‰ tilukset ovat minun ja taivas on todistajanani, ett‰ niit‰ olen hyv‰sti hoitanut. ƒskeisen puheenne t‰hden meid‰n t‰ytyy erota. Min‰ olen liiankin kauvan suonut teille suojaa talossani, nyt on jo aika, ett‰ sen j‰t‰tte. Vastustamattoman rajun tunteen purkaus oli h‰vinnyt j‰lettˆmiin, ja pitk‰‰n tuijotti nuorukainen poistuvaan Marmadukeen. -- Neiti Temple, -- sanoi h‰n viimein, k‰‰ntyen Elisabetiin, -- min‰ kiihdyin. Te kuulitte is‰nne p‰‰tˆksen, ja min‰ l‰hden jo t‰n‰ iltana. Teist‰ min‰ kuitenkin tahtoisin erota sovinnossa. Hitaasti kohotti Elisabet p‰‰t‰‰n. -- Min‰ annan teille anteeksi, herra Edvards, sanoi h‰n, ja is‰ni sen myˆs antaa. Sanokaa Nahkajalalle, ett‰ is‰ni ei ole ainoastaan h‰nen tuomarinsa, vaan ett‰ me molemmat olemme h‰nen todelliset yst‰v‰ns‰. Me olemme h‰nelle syd‰mmellisesti kiitolliset eiv‰tk‰ teid‰n ‰skeiset sananne hituistakaan v‰henn‰ meid‰n kiitollisuuttamme. Nuorukainen aikoi sanoa h‰nelle viel‰ jotain, mutta h‰n pujahti ovesta niin rutosti, ett‰ Edvards pihalle tultuaan ei n‰hnyt h‰nest‰ en‰‰ vilaustakaan. Kiirevilkkaan l‰hti Oliver talosta ja kulki kohti mets‰st‰j‰n pienoista mˆkkerˆist‰. Vasta seuraavaa p‰iv‰‰ vasten yˆll‰ palasi Richard Jones, sheriffi, virkamatkoiltaan. H‰n oli saanut kiini rahanv‰‰rent‰j‰joukon ja tuli juhlallisesti kyl‰‰n aseilla varustettujen oikeudenj‰senten ja poliisien etup‰‰ss‰, joiden keskell‰ vangitut pahantekij‰t kulkivat. Tuomarin portilla he erosivat, sitten kun Jones oli k‰skenyt apulaistensa vied‰ vangit piirivankilaan. Tyytyv‰isen‰ astui sheriffi hiekoitettua k‰yt‰v‰‰ pitkin taloon. Siell‰ kertoi h‰nelle Benjamin p‰iv‰n tapahtumat, ja kun hovimestari oli tietonsa tyhjent‰nyt, k‰‰ntyi sheriffi, otti hattunsa ja l‰hti uudelle retkelle. Pitkin kyl‰n hiljaisia katuja kulki h‰n suoraa p‰‰t‰ pienen r‰nstyneen rakennuksen luo, jota k‰ytettiin vankilana, ja kutsui sielt‰ poliisin mukaansa. H‰nen kanssaan h‰n jatkoi matkaa rannalle, jonne kokosi miehens‰. -- Min‰ olen kutsunut teid‰t avukseni, alkoi h‰n hiljaa, vangitakseni Natanael Bumpon, jota tavallisesti sanotaan Nahkajalaksi. H‰n on r‰‰k‰nnyt er‰st‰ oikeuden j‰sent‰, vastustanut lainmukaista kotitarkastusta ja pyssy k‰dess‰ uhannut poliisia. Koska h‰n siten on niskoitellut lakia vastaan ja muun hyv‰n lis‰ksi on ep‰luulon alaisena muistakin rikoksista, niin katson velvollisuuteni sheriffin‰ vaativan, ett‰ vangitutan h‰net viel‰ t‰n‰ yˆn‰. Me siis piirit‰mme h‰nen asuntonsa. Ja kun min‰ huudan: "eteenp‰in", niin rynt‰‰tte te piiloistanne, avaatte h‰nen mˆkkins‰ v‰kivallalla ja vangitsette h‰net. Jakautukaa, miten paraiten voitte. Min‰ apulaisineni menen rantapuolta vartioimaan. Miehet jakautuivat ja painuivat mets‰‰n voidaksensa huomaamatta p‰‰st‰ perille. Niin pian kuin sheriffi arvasi miesten olevan paikoillaan, kaiahutti h‰n sovitun merkin. Koleasti kumahti ‰‰ni mets‰n syv‰ss‰ hiljaisuudessa. Hˆrˆll‰ korvin h‰n kuunteli koirain haukuntaa, mutta turhaan. Kuivat oksat vain kahisivat apurien jaloissa. Mutta kahinakin kohta taukosi eik‰ sheriffi silloin en‰‰ jaksanut uteliaisuuttaan hillit‰. H‰n juosta harppaili ryteikˆn l‰pi ja oli heti perill‰, pienen raivatun aukon keskess‰, jossa Nahkajalka niin kauvan oli asunut ja hiljaista el‰m‰‰ns‰ el‰nyt. Mutta suureksi h‰mm‰styksekseen h‰n mˆkin sijalla n‰ki vain savuavan raunion ja palopaikan keskelt‰ kohosi viel‰ tuon tuostaankin kapea tulenkieli, v‰l‰ht‰en synkk‰‰n yˆhˆn. ƒ‰nettˆmin‰ seisoivat miehet tuhkal‰jien ja hiiltyv‰in hirren p‰‰k‰leiden ymp‰rill‰, ‰‰nettˆmin‰ ja noloina, sill‰ kiihke‰sti toivottu rynn‰kkˆ oli mennyt hukkaan, viel‰p‰ muutos tullut niin rutosti, etteiv‰t he hˆlmeyksiss‰‰n saaneet sanaakaan suustaan. Hiljaa ja h‰mm‰stynein‰ seisoivat viel‰ kaikki, kun pime‰st‰ mets‰st‰ ilmestyi heid‰n luoksensa kookas olento, joka astui tuhkal‰j‰‰n ja jalallansa sammutti leimahtelevan liekin. Hattu k‰dess‰ h‰n siin‰ seisoi, mies, jonka kasvoihin aika oli syv‰t vaot uurtanut. Se oli Nahkajalka. Suruissaan pikemmin kuin viha mieless‰ katsoi h‰n hetken noita varjomaisia haamuja ymp‰rill‰‰n ja sitten sanoi: -- Mit‰ te tahdotte minulta, vanhalta, avuttomalta ihmiselt‰? Viidett‰kymment‰ vuotta olen min‰ t‰ss‰ el‰nyt. Nyt olette te minulta maani ja mantuni riist‰neet, kotini ja suojani h‰vitt‰neet. Sill‰ ennemmin min‰ sen poltin kuin annoin teid‰n tuhoa tuottavain askeltenne ja uudistushalunne sit‰ saastuttaa. Niin, te olette pakottaneet minun polttamaan pirttini, jossa min‰ l‰hes puolen vuosisataa olen taivaan antimia nauttinut ja janooni juonut sen vieress‰ pulppuavan l‰hteen kirkasta vett‰. Nyt suren min‰ tuhkaa, jota jaloillani polen. Te olette kylv‰neet vanhan miehen syd‰mmeen, miehen, joka ei ole milloinkaan tehnyt mit‰‰n pahaa teille eik‰ teid‰n omaisillenne, kylv‰neet sinne katkeruutta h‰nen omaa sukuansa kohtaan. Ja nyt, kun h‰n on palannut katsomaan vanhan kotinsa viimeisen kek‰leen leimahdusta, nyt, syd‰nyˆll‰, vaanitte te h‰nt‰ niinkuin n‰lk‰iset koirat kiihoittunutta, kuolevaa hirve‰. Mit‰ te tahdotte minulta? T‰ss‰ olen -- yksi monta vastaan. Min‰ olen tullut ilmi antamaan, en taistelemaan. Ja jos se on Jumalan tahto, niin tehk‰‰ minulle mit‰ haluatte. Vanhus katsoi tanakasti miesjoukkoon, ja leimahtava liekki valaisi himme‰sti h‰nen melkein kaljua p‰‰t‰ns‰. Miehet v‰istyiv‰t ehdottomasti ja vanhuksen olisi ollut helppo paeta, paeta pensaikkoon, josta takaa-ajajain olisi ollut kerrassaan mahdotonta h‰nt‰ lˆyt‰‰. Mutta siit‰ ei h‰n n‰ytt‰nyt v‰litt‰v‰n. H‰n vain katsoi vakavasti miehest‰ mieheen ik‰‰nkuin tutkiakseen, kuka h‰neen ensin k‰tens‰ koskettaisi. Hetken per‰st‰ tointui Richard; h‰n koki puolustella, mutta velvollisuus kuitenkin vaati h‰nt‰ vangitsemaan vanhuksen. Toiset asettivat h‰net keskeens‰ ja joukkue palasi kyl‰‰n, sheriffi etunen‰ss‰. Matkalla tiedusteltiin Nahkajalalta, mink‰ t‰hden h‰n oli pirttins‰ polttanut ja minne Chingachgook oli joutunut, mutta sanaakaan ei h‰nelt‰ vastaukseksi saatu. Vihdoinkin he saapuivat kyl‰‰n, jossa vanha ja, mik‰li n‰ytti, kaikkien hylk‰‰m‰ Nahkajalka vietiin vankilaan. Viides luku. Mets‰st‰j‰ jalkapuussa. M‰‰r‰ttyn‰ p‰iv‰n‰ kokoutuivat oikeuden j‰senet t‰sm‰lleen, Marmaduke puheenjohtajana. Kun rahan v‰‰rent‰j‰t oli tutkittu, tuli Nahkajalan vuoro, jonka poliisit kulettivat syytettyjen paikalle. H‰n oli ensimm‰ist‰ kertaa oikeushuoneessa ja taisi olla jokseenkin utelias n‰kem‰‰n, mit‰ siell‰ tehd‰‰n. Ensin h‰n tarkasti tuomaria ja sitten valamiehi‰, aidaketta ja rahvasta sen takana, josta moni silm‰ tarkkasi h‰nt‰ itse‰‰n. Virallisena syytt‰j‰n‰ esiytyi Dirk van der School, toinen kyl‰n asianajajista, joka alussa kovalla ‰‰nell‰ luki syytˆksen. Se koski Hiram Doolittlen h‰tyytt‰mist‰. -- Te olette kuullut, Natanael Bumppo, mist‰ teit‰ on syytetty, lausui tuomari. Mit‰ teill‰ on syytˆksest‰ sanottavaa? Oletteko syyllinen vai syytˆn? -- Min‰ saatan hyv‰ll‰ omallatunnolla sanoa, ett‰ min‰ en ole syyllinen, vastasi Nahkajalka, sill‰ eih‰n syyllisyydest‰ silloin voi olla puhettakaan, kun tekee oikein. Ja ennen min‰ olisin antanut surmata itseni mˆkkini ovensuuhun kuin p‰‰st‰nyt sinne Doolittlea juuri silloin. Kun sitten Hiram kutsuttiin todistamaan, nousi Nahkajalan puolustaja ja kysyi seuraavat kysymykset: -- Oletteko te t‰m‰n piirin poliisi, herra? -- En, herra, vastasi Hiram, min‰ olen rauhantuomari. -- Min‰ kysyn siis teilt‰ oikeuden edess‰ ja pyyd‰n teid‰n vastaamaan omantuntonne mukaan ja mik‰li lakia tunnette: oliko teill‰ mink‰‰nlaista oikeutta tunkeutua t‰m‰n miehen asuntoon? -- Hyv‰ herra! ryiskeli Hiram, jonka mieless‰ kostonhimo ja laintuntijan maine ankarasti taistelivat. Min‰ luulen, ett‰ -- se on -- jos ankarasti -- edellytt‰en -- kenties ei minulla -- - ollut ihan laillista oikeutta -- mutta kun kerran asia niin sukeutui eik‰ Billy tahtonut menn‰ -- niin luulin min‰ saattavani sekautua siihen. -- Min‰ kysyn teilt‰ viel‰, herra, jatkoi lakimies, k‰ytt‰en hyv‰kseen saavuttamaansa voittoa, onko t‰m‰ vanhus useasti kielt‰nyt teit‰ asuntoonsa tulemasta vai ei? -- Totta tosiaan -- se minun t‰ytyy myˆnt‰‰, sanoi Hiram, ett‰ h‰n oli oikein vastahakoinen eik‰ ollenkaan yst‰v‰llinen, niinkuin olla pit‰isi. Ja semmoinenhan h‰n oli, vaikka min‰ vain tulin h‰nt‰ katsomaan niinkuin naapuri kuuna p‰iv‰n‰. -- Vai niin! Te siis myˆnn‰tte menneenne vain kyl‰‰n h‰nen luokseen ilman mink‰‰nlaista laillista toimitettavaa? Min‰ kysyn siis teilt‰ toisen kerran: eikˆ Natanael Bumppo ole monasti kielt‰nyt teit‰ tulemasta kotiinsa? -- On, sen h‰n on tehnyt. -- Ja koetitteko siit‰ huolimatta sinne tunkeutua? -- Niin, mutta minullahan oli valtakirja taskussa. Kun asianajaja n‰ki asian k‰‰ntyv‰n puolustettavansa eduksi, niin viittasi h‰n vain ylpe‰sti k‰dell‰‰n, ik‰‰nkuin h‰n ei ep‰ilisi valamiesten tiet‰v‰n, ett‰ puolustaminen oli en‰‰ tarpeetonta. Asian h‰n j‰tti oikeuden p‰‰tett‰v‰ksi. Tuomari Temple nousi seisaalleen ja kertoi lyhyesti syytˆksen p‰‰kohdat. Mielipiteens‰ h‰n lausui aivan puolueettomasti eik‰ se voinut olla valamiehiin vaikuttamatta. He neuvottelivat muutamia minuuttia, ja sitten heid‰n puheenjohtajansa julisti, ett‰ syytetty oli "syytˆn". -- T‰st‰ syytˆksest‰ on teid‰t vapautettu, Natanael Bumppo, sanoi tuomari, eik‰ t‰st‰ asiasta ole en‰‰ sen enemp‰‰ sanottavaa. Herra piirinasianajaja, h‰n lis‰si, siirtyk‰‰ toiseen kanteeseen. Herra van der School syytti toisessa syytˆskirjoituksessaan vangittua siit‰, ett‰ h‰n oli pyssy k‰dess‰ uhannut oikeuden palvelijaa. -- Luulisitteko Billy Kirbyn seisovan tuossa, puolustihe Nahkajalka, jos min‰ olisin pyssy‰ni sen oikeaan tarkoitukseen k‰ytt‰nyt? Hiram kutsuttiin uudelleen sis‰‰n vieraaksi mieheksi ja selvin sanoin h‰n selitti, ett‰ Nahkajalka oli t‰hd‰nnyt Billy‰ ja uhitellut ampua h‰net, jos h‰n uskaltautuisi teht‰v‰‰ns‰ suorittamaan. Syytt‰j‰ kutsui puunhakkaajan sis‰‰n ja sanoi h‰nelle: -- N‰ist‰ papereista n‰kyy, ett‰ te oikeuden nojalla vaaditte p‰‰st‰ pirttiin. Annoitteko h‰nen pyssyns‰ ja h‰nen uhkaustensa est‰‰ itse‰nne siit‰? -- Niist‰ min‰ nyt en v‰litt‰nyt sen enemp‰‰ kuin -- vastasi Billy, n‰ppi‰ lyˆden. Ja olisinpa aika raukka, jos t‰ss‰ rupeisin vanhaa Nahkajalkaa pelk‰‰m‰‰n. -- Mutta teh‰n sanoitte luulleenne h‰nen ampuvan teid‰t, eikˆ niin? -- Kyll‰h‰n min‰ niin luulin ja niinp‰ sit‰ olisitte luullut tekin, Squire, jos olisitte n‰hnyt h‰nen kohaltavan tarkka-ampuista pyssy‰‰n ja t‰ht‰‰v‰n. Tietysti min‰ sitten arvasin h‰nen vain piloillaan olevan ampumishommissa, ja sitten me sen sovimme, ja h‰n antoi minulle hirvennahkan ja sill‰ hyv‰. -- Ettekˆ siis siit‰ s‰ik‰ht‰nyt, Kirby? kys‰isi syytetyn puolustaja. -- Min‰kˆ? En toki pikkist‰k‰‰n! -- vastasi Billy, tyytyv‰isen‰ tarkastellen j‰ntevi‰ k‰sivarsiaan. -- Ei minua sent‰‰n niin hevill‰ panna j‰niksen selk‰‰n viel‰. -- Sovitteko siis asian paikalla kaikessa yst‰vyydess‰ Natyn kanssa? -- H‰n antoi minulle nahkan -- ja mit‰p‰s min‰ sen enemp‰‰ olisin kiusannut h‰nt‰, vanhaa miest‰, eto asiasta kuin hirven ampumisesta? -- Ja yst‰vin‰kˆ erositte? Ja ettekˆ ollenkaan ollut aikonut vedota oikeuteen, jollei teit‰ olisi siihen kehoitettu? -- Enp‰ tottaansa olisi vedonnut! Eik‰ minulla ollut mit‰‰n ‰k‰‰ ukolle, vaikka herra Doolittlehan se sai kunnon keiskauksen kerrakseen. -- Minun toimeni on p‰‰ttynyt, sanoi puolustaja, joka n‰ht‰v‰sti turvautui tuomariin, ja istuutui, tyynesti ollen varma voitostaan. Silloin esiytyi herra van der School, kertoen lyhyesti todisteet ja esitt‰en ne tavalla semmoisella, ett‰ kuuntelijat olivat aivan pyˆr‰ll‰ oikeasta ja v‰‰r‰st‰. Esityksens‰ h‰n p‰‰tti n‰in: -- Ja nyt, hyv‰t herrat, selv‰sti ja t‰ydellisesti todistettuani sen suuren rikoksen, johon t‰m‰ onneton vanhus on tehnyt itsens‰ syylliseksi, j‰t‰n min‰ asian teid‰n omantuntonne p‰‰tett‰v‰ksi laisinkaan ep‰ilem‰tt‰, ettette oivaltaisi rikoksen rankaisemisen t‰rkeytt‰ ettek‰ t‰ysin k‰sitt‰isi lain arvoa ja pyhyytt‰. Sitten oli tuomarin vuoro t‰ytt‰‰ velvollisuutensa. Lyhyesti ja selv‰sti h‰n toisti vierasten miesten lausunnot ja esitti tapahtumat niin seikkaper‰isesti ja varmasti, ettei sit‰ mitenk‰‰n voinut k‰sitt‰‰ v‰‰rin. -- Me el‰mme, hyv‰t herrat, lopetti h‰n, j‰rjestetyn yhteiskunnan rajamailla ja meid‰n on sen vuoksi kahta t‰rke‰mp‰‰ avustaa oikeuden palvelijata. Jos te uskotte vierasten miesten lausuntoja, niin teid‰n velvollisuutenne on julistaa vanhus syylliseksi; jos te taas olette sit‰ mielt‰, ett‰ t‰m‰ vanhus, jonka asiaa t‰n‰‰n oikeudessa k‰sittelemme, ei ole tahtonut tehd‰ pahaa poliisille, vaan k‰ytt‰nyt pyssy‰ tottumuksesta eik‰ pahassa tarkoituksessa, niin on teid‰n velvollisuutenne tosin tuomita h‰net, vaan osottaa tuomitessa lempeytt‰. Valamiehet suputtelivat taas p‰‰t yhdess‰ ja sitten heid‰n puheenjohtajansa selitti syytetyn "syylliseksi". -- Natanael Bumppo! alotti tuomari hiukkasen mietitty‰ns‰. Tuomitessaan teit‰ on oikeus tosin ottanut huomioon teid‰n niukat tietonne laista, mutta sen varma vakuutus on myˆskin se, ett‰ sellainen varomattomuus kuin teid‰n saa ansaitsemansa rangaistuksen. Oikeus on sen t‰hden, katsoen teid‰n monia ik‰vuosianne, armosta vapauttanut teid‰t k‰rsim‰st‰ laillista piiskausrangaistusta; mutta koska lain pyhyys vaatii teid‰n rikoksenne seurausten julkista rankaisemista, niin julistaa oikeus p‰‰tˆksen‰‰n, ett‰ teid‰t tunniksi pannaan jalkapuuhun, sakotetaan sata dollaria, pidet‰‰n kolmekymment‰ p‰iv‰‰ piirin vankihuoneessa ja ettette p‰‰se vapaaksi, ennenkuin sakko on suoritettu. Pid‰n sen vuoksi velvollisuutenani, Natanael Bumppo -- -- -- Ei, ei tuomari! keskeytti h‰nt‰ vanha mets‰st‰j‰, ajatelkaa tarkoin elk‰‰k‰ puhuko siit‰, ett‰ minut loppui‰kseni suletaan ahtaaseen vankikoppiin. Antakaa minun vapaasti hengitt‰‰ mets‰ini ja vuorteni raitista ilmaa, johon olen tottunut ja huolimatta seitsem‰nkymmenen talven lumesta, joka p‰‰t‰ni peitt‰‰, min‰ aherran yˆt‰ p‰iv‰‰ saadakseni kaiken maksetuksi ennen syksy‰, jos te nimitt‰in siksik‰‰n olette mets‰nriistaa s‰‰st‰neet. -- Minun t‰ytyy lain mukaan -- -- Elk‰‰ puhuko laista. Marmaduke Temple, keskeytti Nahkajalka uudestaan. V‰littikˆ teid‰n laeistanne mets‰n peto janotessaan teid‰n oman lapsenne elinvoimaista verta? Polvillaan h‰n rukoili Jumalalta suurempaa armoa kuin min‰ nyt teilt‰ pyyd‰n. Jumala kuuli h‰nen rukouksensa. Jos te nyt ette suostu minun pyyntˆˆni, niin elk‰‰ luulkokkaan, ettei h‰n kuule sit‰kin. -- Tunteeni eiv‰t saa tulla -- -- -- Oletteko unohtanut sen ajan, Marmaduke Temple, keskeytti vanhus surumielisen vakavasti, -- kun ensi kerran t‰m‰n j‰rven rannalle tulitte, t‰nne, jossa silloin ei viel‰ ollut vankilaa, mihin rehellisi‰ ihmisi‰ sulkea? Enkˆ silloin antanut p‰‰naluseksenne omaa karhunnahkaani? Enkˆ n‰lk‰nne sammuttajaksi parasta palaa jalosta mets‰nviljasta? Niin, niin. Silloin ei hirven ampuminen ollut synti teid‰n mielest‰nne. Ja sill‰kˆ nyt palkitsette minun yst‰v‰llisyyteni, ett‰ panetatte minut vankeuteen? Ei, te ette voi olla niin ilke‰, ett‰ vanhalta miehelt‰ riist‰tte h‰nen el‰m‰ns‰ viimeiset vapaat hetket. Antakaa minun menn‰! Minua on jo tarpeeksi kidutettu t‰ss‰ tungoksessa. Kaihoten jo kaipaan metsieni vilpoista ilmaa. Niin kauvan kuin on majavia kyll‰ksi vesiss‰mme tai hirvennahkalla hiukankaan hintaa, pit‰‰ sakkokin olla maksettu viimeiseen ropoon. Miss‰ te olette, pojat? Tulkaa, tulkaa t‰nne koirani! Tyˆ on raskas meille vanhoille, mutta tehdyksi se pit‰‰ tulla! Nahkajalka aikoi poistua, mutta poliisit sen estiv‰t. Mutta ennenkuin kukaan enn‰tti mit‰‰n virkkaa, kuului huoneen et‰isimm‰st‰ nurkasta kovaa melua. Benjaminin oli onnistunut tunkeutua rahvasjoukon l‰pi ja h‰n viippui toinen jalka ikkunalla, toinen valamiesten aidakkeella. Kaikkien ihmeeksi h‰n veti taskustansa pienen nahkakukkaron ja sanoi oikeudenj‰senille: -- Jos teid‰n armonne sallisivat tuon ukko-hunnun l‰hte‰ taistosille mets‰n petojen kanssa, niin olisi t‰ss‰ hiukkasen takinetta, joka ehk‰ vaaraa v‰hent‰isi, sill‰ siin‰ on puhdasta rahaa kolmekymment‰viisi Espanjan piasteria. Hyv‰ olisi, jos niit‰ olisi siin‰ enempikin, mutta koska niit‰, Jumala paratkoon, on vain sen verran, niin ehk‰p‰ herra Richard Jones ottaa rahat taiteensa, kunnes Nahkajalka on puheena olleet majavat k‰siins‰ saanut. Ja Benjamin ojensi rahakukkaroaan. Kaikki olivat niin h‰mm‰styksiss‰‰n, ettei kell‰‰n ollut sanaa suuhun tulevaa. -- Asia on saatava loppuun, sanoi tuomari, koettaen hillit‰ liikutustaan. Poliisi! Viek‰‰ vanki jalkapuuhun. Nahkajalka n‰kyi tyytyv‰n kohtaloonsa. Allap‰in h‰n seurasi oikeudenpalvelijoita. Katselijat v‰istyiv‰t edest‰; mutta tuskin h‰n oli kunnolleen huoneesta l‰htenyt, kun rahvas hyˆkk‰si katsomaan vanhan mets‰st‰j‰n h‰pe‰llist‰ rankaisemista. Nahkajalka vietiin jalkapuun luo, joka oli ihan vankilan vieress‰. Poliisi kohotti jalkapuun yl‰osaa ja osoitti sormellaan sijoja, joihin vanhuksen piti panna jalkansa. V‰hint‰k‰‰n vastustelematta istuutui Nahkajalka tyynesti maahan eik‰ niin ‰‰nt‰ p‰‰st‰nyt, kun h‰nen jalkansa nostettiin jalkapuuhun, vaikka h‰n tuskallisesti katseli ymp‰rilleen, kaivaten myˆt‰tuntoisuutta, jota ihmisluonto kaikissa k‰rsimyksiss‰‰n luulee olevansa oikeutettu vaatimaan. Mutta vaikka h‰n ei n‰hnytk‰‰n kenenk‰‰n s‰‰liv‰n, niin ei h‰n huomannut ilkkuvaa iloakaan eik‰ tarvinnut kuulla pilkka- ja ivasanoja, joka on niin tavallista sellaisissa tilaisuuksissa. Poliisi oli juuri panemaisillaan jalkapuuta linkkuun, kun Benjamin, joka oli tell‰ytynyt ihan vangin viereen, alkoi r‰hist‰ siin‰, ik‰‰nkuin riitaa hieroen: -- Mit‰ ihmeellist‰ tapaa t‰m‰ on, herra poliisi? Panna rehellinen ihminen puunp‰‰k‰leiden v‰liin? -- Min‰ vain panen t‰yt‰ntˆˆn oikeuden p‰‰tˆksen, herra Penguillan. -- Eih‰n t‰ss‰ muuta kuin pysy‰ hiljaa tunnin aika -- lohdutti hovimestari vankia -- mutta eih‰n se koske. -- Mit‰, Benjamin, eikˆ se koske? Eikˆ koske, kun seitsem‰nkymmenen vuoden vanhaa miest‰ n‰ytet‰‰n uutisasukasten huviksi niinkuin tanssivaa karhua? Eikˆ se koske, kun vanha sotamies, joka kymmeni‰ kertoja on katsonut vihollista vasten silmi‰ asetetaan semmoiseen paikkaan, josta lapsetkin jo sormellansa osottaen sanovat: min‰ n‰in h‰nen siin‰ istuvan koko paikkakunnan pilkkana. Raivoisin katsein silm‰ili Benjamin ymp‰rilleen. Ja jos h‰n olisi ‰lynyt vain yhdenk‰‰n ainoan ivallisen katseen, niin olisi h‰n varmasti hyˆk‰nnyt ivaajan niskaan. Mutta kun kaikki olivat vakavia, niin istuutui h‰n miettiv‰isen‰ mets‰st‰j‰n viereen ja pisti jalkansa jalkapuun kahteen tyhj‰‰n lokeroon. -- Pankaa se nyt paikoilleen, herra poliisi. Jos t‰‰ll‰ kuka haluaa n‰hd‰ karhua, niin saa h‰n samalla katsella kahta ja toinen niist‰ osaa purra yht‰ hyv‰sti kuin mˆrist‰kkin. -- Mutta minulle ei ole annettu k‰sky‰ panna teit‰ jalkapuuhun, herra Penguillan, karjasi poliisi. Menk‰‰ matkaanne elk‰‰k‰ est‰kˆ minua virkatoimissani! -- Mit‰ te minun jaloistani v‰lit‰tte? Painakaa puu paikoilleen, sanon min‰ ja kyll‰ min‰ pid‰n silm‰ll‰, kell‰ on imel‰ s‰kki leuan alla. -- No, eip‰h‰n tuo toisekseen ket‰‰n vahingoittanekkaan, jos pist‰‰ pihtiin sen, joka itse siihen haluaa, vastasi poliisi myh‰illen ja painoi puun linkkuun. -- T‰m‰ nyt ei oikeastaan ole mist‰‰n kotoisin, sanoi Benjamin, istuen Nahkajalan vieress‰. T‰t‰h‰n kest‰‰ niin v‰h‰n aikaakin. Mutta paha minut perikˆˆn, jollen seuraa teit‰ majavia pyyt‰m‰‰n. Enh‰n min‰ paljoa ymm‰rr‰ niit‰ ampumakojeita, mutta saatanhan min‰ kantaa saaliit, ehk‰p‰ auttaakkin pyydyksi‰ pannessa. -- Te olette tottunut olemaan ihmisten ilmoissa, Benjamin, sanoi Nahkajalka alakuloisesti, ettek‰ te viihtyisi el‰m‰‰n mets‰ss‰, jos -- -- -- Enp‰h‰n, enp‰h‰n! huudahti hovimestari. Kun minulla on yst‰v‰, niin min‰ viihdyn h‰nen luonaan sek‰ hyvin‰ ett‰ pahoina p‰ivin‰. Hiram Doolittle tunkihe juuri silloin rahvasjoukosta ja asettautui ivahymy huulilla niin pitk‰n matkan p‰‰h‰n Nahkajalasta kuin suinkin voi, Benjamin puoleiseen p‰‰h‰n. -- Pois t‰‰lt‰! karjasi h‰nelle Nahkajalka. Pois! Vaikka lienetkin luotu Jumalan kuvaksi, mutta pimeyden henki asustaa sinun syd‰mmess‰si. Pois! Kuuletko? Pois v‰leen! Syd‰mmeni on pakahtumaisillaan surusta ja sinun pelkk‰ n‰kemisesi vuodattaa siihen myrkky‰. Benjamin kohotti samassa p‰‰t‰‰n. Ja kun Hiram, joka mets‰st‰j‰n puhuessa ei muistanutkaan olla varoillaan, onnettomuudekseen sattui liian l‰helle hovimestaria, tarrasi Benjamin rautakourallaan h‰nen jalkaansa ja nostaisi sen korkealle ilmaan, ennenkuin rauhantuomari koko asiaa ‰lysi. Koska Benjamin ei k‰tt‰ns‰ hellitt‰nyt, oli arvoisa rauhantuomari kohta samallaisessa pihdiss‰ kuin hovimestari ja riitapuolet istuivat vastakkain. -- No te sit‰ olette koko itikka, olette totta tosiaan! ‰risi hovimestari. Eikˆ se jo teille riit‰, teille, joka olette olevinanne kristitty, ett‰ kidutatte vanhaa miest‰ sill‰ tavalla? Viel‰kˆ teill‰ on syd‰nt‰ pilkata sit‰ poloista? -- Kutsukaa poliisit t‰nne! karjui Doolittle s‰ik‰yksiss‰‰n. Herra Penguillan, min‰ vaadin teit‰ s‰ilytt‰m‰‰n rauhaa. -- Kotva sitten on meid‰n kesken ollut enemm‰n rauhaa kuin rakkautta, huudahti hovimestari, huitoen vihaisesti k‰sill‰‰n. Mit‰s luulette t‰st‰ nyrkist‰? Eikˆh‰n se maista v‰h‰n pajavasaralta? Mit‰? -- Tulkaa vain k‰siksi minuun, jos teill‰ on syd‰nt‰ sit‰ tehd‰, ‰nkytti Hiram niin hyvin kuin voi, sill‰ hovimestari oli tarrautunut h‰nen kurkkuunsa. Tulkaa, jos omatuntonne myˆnt‰‰. -- Jollei t‰m‰ ole k‰siksi tulemista, niin en tied‰, mit‰ te siksi sanotte, murisi Benjamin. Ja tunnustaaksemme totuus t‰ytyy meid‰n kertoa, ett‰ hovimestari tuli yh‰ rajummaksi ja rajummaksi, sill‰ tuon tuostaankin h‰n k‰mmenell‰‰n rusikoi Doolittlea kasvoihin. Rahvasjoukko ahtautui yh‰ l‰hemm‰ksi jalkapuuta, ja muutamat riensiv‰t istuntosaliin viestin vientiin. Benjamin vain lyˆd‰ mukitti rauhantuomarin kasvoihin, kunnes Richard vihdoin p‰‰si tunkeutumaan joukon l‰pi. Sheriffin ‰‰nen kuultuansa Benjamin herkesi lyˆm‰st‰ ja Hiram k‰‰ntyi kasvot ajeissa tulijaan. -- Lain t‰ytyy est‰‰ t‰mmˆist‰ v‰kivaltaa, huusi h‰n rohkeasti sheriffin n‰hty‰‰n. Min‰ vaadin hyvityst‰. Herra sheriffi, ottakaa kiini t‰m‰ v‰kivallan harjoittaja ja pankaa h‰net vankeuteen. Sill‰ v‰lin oli Richard ottanut selkoa asiasta ja sanoi nuhdellen hovimestarille: -- Benjamin, mitenk‰ te olette tullut jalkapuuhun? Min‰ olen aina pit‰nyt teit‰ lempe‰n‰ ja luullut teit‰ lauhkeaksi kuin lammasta ja sen vuoksi min‰ juuri olen pit‰nyt teit‰ suuressa arvossa. Benjamin, Benjamin, t‰llaisella sopimattomalla k‰ytˆksell‰nne te olette h‰p‰issyt sek‰ itsenne ett‰ yst‰v‰nne. Jumala armahtakoon teit‰, herra Doolittle! Silt‰ n‰ytt‰‰ kuin h‰n olisi lyˆnyt kasvonne ihan pilalle. Hiram oli jo kˆmpinyt seisaalleen ja niin pian kuin h‰n vain p‰‰si kylliksi et‰‰lle hovimestarista, ei h‰nen raivollaan ollut suuntaa eik‰ toista ja h‰n uhkaili kauheasti kostaa. Tapaus oli liian julkinen eik‰ sit‰ voinut j‰tt‰‰ rankaisematta, niin tukalalta kuin sheriffist‰ tuntuikin hovimestarinsa vangitseminen. Nahkajalan jalkapuussa-oloaika oli jo kulunut, ja kuultuansa, ett‰ heid‰t ainakin ensimm‰iseksi yˆksi sulettaisiin samaan vankikoppiin ei Benjamin vastustanut vangitsemistansa. -- Min‰ en ole ollenkaan pahoillani siit‰, ett‰ Bumpon kanssa saan viett‰‰ yˆn vankilassa, Squire Jones! virkkoi h‰n. Mutta sen min‰ sanon viel‰kin, jotta se on vasten j‰rke‰ ja koko kristinuskoa, ett‰ ihmist‰ rangaistaan siit‰, ett‰ h‰n on lyˆd‰ mukittanut Doolittlen posket pilalle, niinkuin sanoitte. H‰nt‰ pahempaa verenimij‰‰ ei ole koko maassa ja jollei se riiviˆ ole pˆkkelˆst‰, niin kyll‰ muistaa minut viel‰. Richard ei katsonut arvonsa mukaiseksi vastata siihen mit‰‰n, ja paikalla kun vangit oli saatu telkien taa, h‰n poistui sielt‰. Benjamin tarinoi koko iltap‰iv‰n ohikulkijain kanssa rauta-ristikon takaa, mutta h‰nen toverinsa kulki allap‰in ja kiihke‰sti ja levottomasti edes takaisin ahtaassa huoneessa. H‰m‰riss‰ n‰kyi Edvards kotvasen pakinoivan yst‰v‰ns‰ Nahkajalan kanssa ikkunasta, ja varmaan h‰n toi hyvi‰ tietoja, koskapa Natty paikalla h‰nen l‰hdetty‰ns‰ heittihe tilalleen ja vaipui sike‰‰n uneen. Hovimestarinkin kieli oli liiasta l‰rp‰tt‰misest‰ kangistunut h‰nen tyydytt‰ess‰‰n katselijain uteliaisuutta. Ja kun Billy Kirby, viimeinen heist‰, oli poistunut ikkunasta, rupesi h‰nkin nukkumaan. Kuudes luku. Pako. Pime‰n tultua kulki tuomari Temple tytt‰rens‰ ja Luise Grantin kanssa pitkin poppelikujannetta, joka vei tuomarilasta kyl‰‰n. -- Paraiten sit‰ sin‰ voit h‰nen kiihottunutta mielt‰‰n rauhoittaa, Elisabet! sanoi Marmaduke. T‰ss‰ lompakossa on kaksisataa dollaria. Mene vangin luo -- sin‰ et tarvitse mit‰‰n pel‰t‰ -- anna t‰m‰ lippu vanginvartijalle ja kun tulet Bumpon luo, niin lohduta h‰nt‰, miesraukkaa, miten paraiten voit. Elisabet ei vastannut mit‰‰n. H‰n puristi vain hell‰sti k‰tt‰, jossa lompakko oli, tarttui yst‰v‰ns‰ k‰sivarteen ja kulki h‰nen kanssaan kyl‰n valtakatua pitkin. Kulkiessaan talojen vieritse -- pime‰ss‰ heit‰ tuskin erotti -- eiv‰t he kuulleet muuta kuin h‰rk‰parin hitaita askelia ja k‰rrien t‰rin‰‰, jotka tuntuivat kulkevan samaan suuntaan kuin hekin. Ajajaa, joka mateli juhtainsa vieress‰, heid‰n oli miltei mahdotonta erottaa pime‰ss‰. Vankilan kulmassa heid‰n t‰ytyi v‰h‰n pys‰hty‰, sill‰ k‰rrit k‰‰ntyiv‰t samaanne p‰in ja h‰r‰t n‰kyiv‰t saavan hein‰vihkon vaivainsa palkkioksi. Se oli kaikki niin tavallista, ettei Elisabetille edes mieleenk‰‰n vilahtanut sen enemp‰‰ tarkastaa k‰rri‰ ja h‰rki‰, kunnes h‰n kuuli ajajan hiljalleen puhuvan niille: -- Hiljaa, papuri! Ole hiljaa -- ymm‰rr‰tkˆ sin‰? Sek‰ ‰‰ness‰ ett‰ yst‰v‰llisiss‰ sanoissa oli jotain, joka h‰mm‰stytti Elisabetia. Kulmasta k‰‰nnytty‰‰n t‰ytyi h‰nen ehdottomasti l‰hesty‰ miest‰, ja h‰nen ter‰v‰ silm‰ns‰ tunsi heti Oliver Edvardsin. He katsoivat silm‰kk‰in ja tunsivat heti toisensa, niin pime‰ kuin olikin. -- Onko mahdollista, virkkoi Edvards, ett‰ tapaan teid‰t vankilan l‰heisyydess‰? -- Me emme ainoastaan ole sen l‰heisyydess‰, vastasi Elisabet, vaan me aiomme menn‰kkin sinne. Me sanomme Nahkajalalle, ettemme ole h‰nt‰ unohtaneet, ja ett‰ is‰ni on h‰nelle kiitollinen, vaikkakin h‰nen t‰ytyy olla ankara tuomarina. Luultavasti on teill‰ samat aikeet, mutta minun t‰ytyy pyyt‰‰ teilt‰ etuoikeutta, vain kymmeneksi minuutiksi. Hyv‰ yˆt‰, herra Edvards -- - min‰ syd‰mmest‰ni teit‰ s‰‰lin, mutta is‰ni ihan varmasti -- -- -- Mielell‰ni min‰ suostun teid‰n pyyntˆˆnne, neiti, keskeytti nuorukainen. Mutta suostuttekos te minun pyyntˆˆni, ettette mainitse is‰llenne minun olleen t‰‰ll‰. -- Olkaa varma siit‰, vastasi Elisabet, hiukan p‰‰t‰ns‰ nyˆk‰ytt‰en nuorukaisen kumartaessa, ja katosi yst‰v‰ns‰ kanssa vankilanportista. Vanginvartija ei pit‰nyt ollenkaan kummallisena naisten pyyntˆ‰ p‰‰st‰ vankilaan ja olisihan tuomarin lippukin luonnollisesti est‰nyt kaiken ep‰ilyksen. Viivyttelem‰tt‰ h‰n l‰hti avaamaan. Avainta suulle pannessa kuului Benjamin jyrk‰sti kysyv‰n: -- Ahaa! Kukas sielt‰ nyt tulee? -- T‰‰lt‰ tulee nyt semmoinen, jota mielell‰nne tahdotte n‰hd‰, vastasi vanginvartija. -- Nahkajalka! sanoi Elisabet, sitten kun vanginvartija oli poistunut ja v‰‰nt‰nyt oven lukkoon. Vanha yst‰v‰ni Nahkajalka! Kiitollisuus tuo minut t‰nne teid‰n luoksenne. T‰st‰ l‰hin pid‰n min‰ huolta siit‰, ett‰ te el‰m‰nne loppup‰iv‰t saatte viett‰‰ rauhassa ja puutetta k‰rsim‰tt‰. -- Rauhassako ja puutettako k‰rsim‰tt‰? toisti Nahkajalka nopeasti. Mit‰s rauhaa voi toivoa vanha mies, kun h‰nen t‰ytyy penikulmittain kulkea aukeaa kentt‰‰, ennenkuin lˆyt‰‰ siimeksen lev‰t‰kseen ja vilvoitelIakseen auringon polttavilta s‰teilt‰? Ja mitenk‰ te voitte puhua puutteen poistumisesta, kun saa p‰iv‰kaudet kierrell‰ lˆyt‰m‰tt‰ saaliin nimellist‰k‰‰n. Vaikeat saatavat ovat majavatkin, joita tarvitsen sakkoni suoritukseksi, sill‰ minun t‰ytyy k‰vell‰ l‰hes sata peninkulmaa, aina Pennsylvanian rajalle, ennenkuin niit‰ lainkaan saan. Eih‰n t‰‰ll‰ l‰hitienoilla ole en‰‰ ainoatakaan. Teid‰n viljelyksenne ja mets‰n raivauksenne ovat ne uimenin h‰vitt‰neet. Oletteko valmis, Benjamin? Nyt on jo aika l‰hte‰, jatkoi mets‰st‰j‰. H‰r‰t tuntuvat jo puskevan vankilansein‰‰. -- Antakaa vain k‰sky ja silloin jalat alle, vastasi Benjamin. -- Etteh‰n te pet‰ vanhaa miest‰, joka ik‰vˆiden kaipaa taivaan raitista ilmaa hengitt‰‰kseen? sanoi Nahkajalka, katsoen luottavaisesti Elisabetia silmiin. Kun laki on m‰‰r‰nnyt minun maksamaan sata dollaria, niin t‰ytyy minun k‰ytt‰‰ hyv‰kseni t‰t‰ vuoden aikaa saadakseni sen. T‰m‰ kunnon mies on minulla apuna. -- Pyyt‰k‰‰ vain majavia, huudahti Benjamin, huitoen k‰sill‰‰n, ja jos min‰ ne irti p‰‰st‰n, niin olen aika kana. Muuta en virka. -- Mit‰ te aiotte? kauhistui Elisabet. Kolmeksikymmeneksi p‰iv‰ksih‰n teid‰t on t‰nne m‰‰r‰tty. Ja mit‰ sakkorahoihin tulee, niin ne ovat minulla t‰‰ll‰ lompakossa. Ottakaa n‰m‰, niin voitte jo huomenna maksaa sakkonne mutta olkaa k‰rsiv‰llinen ja kest‰k‰‰ t‰m‰ kuukaus, joka teille on tuomittu. -- Kokonainen kuukausko? nauroi Nahkajalka kuivasti. En p‰iv‰‰k‰‰n, en tuntiakaan en‰‰ t‰‰ll‰ viivy. Jos kohta teid‰n is‰nne on tuominnut minut t‰nne, niin ei h‰n kuitenkaan voi minua t‰‰ll‰ pit‰‰, jollei h‰nell‰ ole t‰m‰n parempaa s‰ilytyspaikkaa. H‰n vaikeni, silm‰ili huonetta, tyˆnsi hiljaa hovimestarin syrj‰‰n, nosti peitot lavereilta ja osotti aukkoa, joka ik‰‰n oli vasaralla ja taltalla hakattu sein‰hirsiin. -- Ei muuta kuin pikku sys‰ys ja tie on auki ja sitten -- -- Pois, niin, pois! huudahti Benjamin. Se on hauskaa! Te pyyd‰tte ne ja min‰ s‰ilyt‰n nahkat ja myˆn ne hatuntekij‰lle. -- Pahoin pelk‰‰n, ett‰ tuosta se ristin heitt‰‰, virkkoi Nahkajalka, sill‰ h‰n ei ole nyt vikkelimpi‰ jaloistaan. -- Ette suinkaan te aio j‰tt‰‰ meit‰? kysyi Elisabet. Ajatelkaapas, ettei teill‰ sitten ole muuta turvaa kuin jylh‰t mets‰t, ja vanhuus l‰hestyy ripein askelin. K‰rsik‰‰ siis t‰m‰ pikkinen aika ja sitten voitte te julkisesti hyv‰ll‰ omallatunnolla j‰tt‰‰ t‰m‰n talon. -- Onkos t‰‰ll‰ majavia, mit‰ pyyt‰‰, tyttˆ? -- Ei, ei ole; mutta t‰ss‰ on sakkorahat ja kuukauden per‰st‰ te olette vapaa. Katsokaas, n‰m‰ ovat kultarahoja. -- Ei, hyv‰ lapsi, sanoi Nahkajalka p‰‰tt‰v‰sti. Mutta jotain te sent‰‰n voitte minun hyv‰kseni tehd‰ enk‰ min‰ sit‰ voikkaan pyyt‰‰ muiden toimittamaan. -- Ja mit‰ se sitten on? Sanokaa! -- Olisi ostettava rasiallinen ruutia, joka maksaa kaksi hopeadollaria. Ranskalainen on ainoa, jolla sit‰ on kaupan. Se on parasta lajia ja juuri minun pyssyyni sopivaa. Ostatteko sen? Sanokaa, ostatteko? -- Min‰ tuon sen teille itse, Nahkajalka, vaikkakin minun pit‰isi koko p‰iv‰ etsi‰ teit‰ mets‰st‰. Miss‰ ja milloin min‰ teid‰t tapaan? -- Miss‰? mietti Nahkajalka. Niin, huomenna Aavevuorella. Min‰ odotan teit‰ huomenna vuorenhuipulla, silloin kun aurinko on korkeimmillaan. Mutta katsokaa tarkasti, ett‰ ruuti on pienijyv‰ist‰. Kyll‰h‰n te sen tunnette v‰rist‰ ja hinnastakin. -- Min‰ lupaan sen toimittaa, sanoi Elisabet varmasti. Nahkajalka istuutui, pisti jalkansa aukkoon ja pujottautui jotakuinkin helposti kadulle. Tytˆt kuulivat olkien kahisevan ja tajusivat paikalla, mit‰ varten Edvards oli pukeutunut h‰r‰najajaksi. -- Tulkaa, Benjamin, kiirehti Nahkajalka, ei yˆ en‰‰ siit‰‰n pimene, sill‰ tunnin per‰st‰ jo kuu kumottaa. -- Seis! sanoi Elisabet. Kukaan ei saa sanoa teid‰n paenneen tuomarin tytt‰ren t‰‰ll‰ ollessa. Odottakaa edes siksi, ett‰ me l‰hdemme. Vanginvartijan askelet jo kuuluivat, ja Nahkajalan t‰ytyi myˆst‰‰ pakonsa. Tuskin oli h‰n vet‰issyt jalkansa aukosta ja enn‰tt‰nyt peitt‰‰ aukon peitteill‰, kun avainta v‰‰nnettiin ja ovi aukeni. -- Sopiiko nyt, neiti Temple? kysyi vanginvartija kohteliaasti. Sill‰ vankila suletaan t‰h‰n aikaan. -- Min‰ tulen, sanoi Elisabet. Hyv‰‰ yˆt‰, Nahkajalka! Elisabet ja Luise seurasivat vanginvartijaa, joka v‰‰nsi avainta vain yhden kerran, sill‰ h‰n aikoi palata vankien luo paikalla kun oli saattanut tytˆt kadulle. He kulkivat syd‰n kourassa kulmaan p‰in. -- Hiljaa, kuiskasi Elisabet. Kuuletko hein‰in kahisevan? Nyt he pakenevat. Voi, kyll‰ heid‰t varmaankin saadaan kiini. Heid‰n kadun kulmaan saapuessaan vetiv‰t Edvards ja Nahkajalka paraillaan Benjaminin melkein elotonta ruumista aukosta. He olivat k‰‰nt‰neet h‰r‰t kadulle p‰in saadakseen enemm‰n tilaa. -- Ker‰tk‰‰ hein‰t h‰kkiin, sanoi Edvards, muuten he heti ‰ly‰v‰t, miten te olette paenneet. Pian, etteiv‰t enn‰t‰ mit‰‰n huomata. Nahkajalka oli juuri ik‰‰n saanut hein‰t ker‰tyksi, kun vanginvartijan kynttelin valo n‰kyi aukosta ja h‰n kuului huutavan vankia. -- Mit‰ nyt tehd‰‰n? kysyi Edvards. Juopunut hovimestari antaa meid‰t ilmi emmek‰ me saa hetke‰k‰‰n kadottaa. -- T‰st‰ he ovat murtautuneet. He ovat paenneet! huusi viisi kuusi ‰‰nt‰ yhteen suuhun. -- Meid‰n t‰ytyy j‰tt‰‰ h‰net, arveli Edvards. -- Se ei k‰y p‰ins‰, vastasi Nahkajalka. H‰n on istunut jalkapuussa minun kanssani ja muutenkin ollut minulle yst‰v‰llinen. Samassa kuului pari kolme miest‰ tulevan naapurista ja Billy Kirbyn karskin ‰‰nen erotti selv‰sti heid‰n joukostaan. -- Me olemme hukassa, jollemme j‰t‰ hovimestaria oman onnensa nojaan, sanoi Edvards. Elisabet riensi l‰hemm‰ ja kuiskasi: -- Nostakaa h‰net kuormalle ja nyk‰isk‰‰ h‰r‰t liikkeelle. Neuvoa seurattiin niin pian kuin mahdollista. Hovimestari nostettiin kuormalle, ruoska pistettiin h‰nelle k‰teen ja h‰nen k‰skettiin olla hiljaa ja hiiskumatta. H‰r‰t nyk‰istiin kulkemaan. Sen tehty‰‰n hiipiv‰t Edvards ja Nahkajalka v‰h‰n matkaa seinivieritse ja pujahtivat sitten kapeille kujosille rakennusten taa. H‰r‰t juoksivat ripe‰sti eteenp‰in ja samassa kuului jo takaa-ajajain h‰lin‰‰ kadulta. Selv‰sti kuului Billy Kirbyn ‰‰ni, joka vannoi ja vakuutti heti saavansa pakolaiset kiini ja tuovansa Nahkajalan ja Benjaminin takaisin toisen toisessa taskussaan. -- Jakautukaa, miehet, huusi h‰n tˆyd‰tess‰‰n tyttˆjen ohitse. Jakautukaa ja joutukaa vuorille. Nelj‰nnestunnissa he jo enn‰tt‰v‰t mets‰‰n eiv‰tk‰ he sitten en‰‰ ole saatavissa. Rient‰ess‰ns‰ hiekoitettua k‰yt‰v‰‰ kotiinsa huomasivat tytˆt tuomarilan luona kaksi haamua, jotka puiden suojassa hiipiv‰t eteenp‰in. Ne olivat Edvards ja mets‰st‰j‰. -- Paetkaa, paetkaa! kiirehti Elisabet. Koko kyl‰ on jalkeella. Ennenkuin mets‰n laitaankaan enn‰t‰tte, ovat jo takaa-ajajat kintereill‰nne, jollei -- jollei -- -- Katu on tyhj‰, rient‰k‰‰ rannalle ja ottakaa is‰ni vene. Sielt‰ te p‰‰sette vuorelle mihin kohti tahansa. -- Tulkaa, Nahkajalka! kiirehti Edvards levottomasti. -- Tulenhan min‰ hyv‰ lapsi, tulenhan min‰. Jumala palkitkoon teit‰ kumpaakin, sill‰ te suotte hyv‰‰ vanhukselle. El‰ unohda ruutia, lapsi. Tytˆt seisoivat ja katsoivat poistuvia haamuja, kunnes ne h‰ipyiv‰t n‰kyvist‰, ja riensiv‰t sitten rivakasti kotiin. Sillaikana oli Kirby tavoittanut hein‰kuorman. Ne olivatkin h‰nen omat ajoneuvonsa. Edvards oli siepannut ne sielt‰, jossa h‰r‰t iltaisin tyynesti odottivat is‰nt‰‰ns‰. -- El‰p‰s mit‰‰n, minun elukkanihan n‰m‰ ovat! ihmetteli h‰n. Mitenk‰ ihmeell‰ te olette t‰nne tulleet, tyhmeliinit? -- Eteenp‰in! marahti Benjamin, umpim‰hk‰‰n heilauttaen ruoskaansa, joka sattui Kirbyn olkap‰‰h‰n. -- Kukas kummitus te olette? huudahti Kirby, h‰mm‰styneen‰ k‰‰nn‰ht‰en, mutta tuntematta h‰nelt‰ j‰i kuin j‰ikin ajaja, jonka p‰‰ riippui h‰kin laidalta. -- Kukako min‰ olen? Ettekˆs te sitten tied‰, Kirby, ett‰ Nahkajalka ja min‰ -- se on Benjamin Penguillan -- tunnettehan te Benjaminin? No niin, Benjamin ja min‰ -- ei! Min‰ ja Benjamin -- tule ja pala! Ei minulla nyt ole oikein selvill‰, mitenk‰ se oli, mutta toisen meist‰ piti l‰hte‰ hakemaan majavannahkoja, n‰ettekˆs, ja sitten me otimme n‰m‰ vaunut, joilla tuomme ne kotiin. Billy ‰lysi paikalla miten hovimestarin asiat olivat. H‰n k‰veli kotveroisen miettiv‰isen‰ kuorman vieress‰, otti sitten ruoskan Benjaminilta, joka oli vaipunut kuormalle ja nukahtanut, ja vei h‰rk‰ns‰ mets‰‰n raateelle, jossa h‰n seuraavana p‰iv‰n‰ aikoi jatkaa tyˆt‰‰n. Tiell‰ h‰n ei tavannut muita kuin edes takaisin kulkevat poliisit, joiden tiedustuksiin h‰n sivumennen hoihkasi vastauksen. Elisabet seisoi kauvan huoneensa ikkunassa, katsellen takaa-ajajain tulisoihtujen v‰l‰htelemist‰ vuoren rinteell‰. Tunnin kuluttua palasivat viimeisetkin v‰synein‰ ja tyhjin toimin, ja syv‰ hiljaisuus vallitsi kohta kyl‰ss‰. Jo varhain seuraavana aamuna meniv‰t Elisabet ja Luise herra Le Quoin puotiin ostamaan ruutia Nahkajalalle. Sielt‰ he jatkoivat matkaa, kunnes tulivat sillalle, josta erosi tie Nahkajalan mainitsemalle yhtym‰paikalle. Kun Luise Grant ei ollut oikein terve eik‰ uskaltaunut vuorille, j‰tti Elisabet h‰net l‰helle maantiet‰, josta h‰n kulkijain huomaamatta n‰ki koko kyl‰n. Yksin jatkoi sitten Elisabet matkaansa vuorelle. Pitk‰llinen pouta oli muuttanut vihannan laakson ruskeahkoksi, synk‰ksi. Aurinkokaan ei jaksanut l‰p‰ist‰ tihe‰‰ auerhuntua. Selv‰‰ taivasta n‰kyi vain kapea kaistale sielt‰ t‰‰lt‰. Ilmakin oli niin kuumaa ja kuivaa, ett‰ sit‰ oli vaikea hengitt‰‰. Polulle k‰‰nnytty‰ns‰ tuntui Elisabetista niin tukalalta, ett‰ oli v‰h‰ll‰ tukehtua. Rient‰m‰ll‰ h‰n kuitenkin riensi eteenp‰in. Aavevuoren huipulla oli pikkinen aukko, josta n‰ki koko kyl‰n ja laakson. Siell‰ h‰n luuli tapaavansa mets‰st‰j‰n ja sinne h‰n koki pyrki‰ niin rivakasti kuin jyrk‰lt‰ rinteelt‰ ja pensaikolta vain p‰‰si. H‰nen p‰‰tt‰v‰isyytens‰ voitti kaikki esteet, ja mik‰li h‰nen kellostaan voi p‰‰tt‰‰, oli h‰n siell‰ jo hiukkasta ennen sovittua aikaa. Hetkisen istuttuaan ja lev‰tty‰‰n puunrungolla, katseli h‰n ymp‰rilleen, etsien vanhaa yst‰v‰‰ns‰; mutta h‰nt‰ ei vain n‰kynyt. H‰n k‰veli mets‰nlaiteella ja tarkasti jokaista paikkaa, johon Nahkajalka mahdollisesti olisi voinut piiloutua. Kaikki turhaan. -- Natty! Nahkajalka! Vanha yst‰v‰! huuteli Elisabet. Mutta h‰nelle vastasi vain mets‰n kaiku, kertoen h‰nen omat sanansa. Elisabet kulki huipun toiseen laitaan ja laskeutui noin sata jalkaa alempana olevalle pengerm‰lle. H‰n astui ihan sen ‰yr‰‰lle ja katsoi kallionsein‰m‰‰, joka kohtisuorana laskihe rotkoon. Kuivat lehdet kahisivat ihan l‰hell‰ h‰nt‰. H‰n kipsahti, k‰‰nsihe sinnep‰in ja s‰ik‰hti. Mutta kohtsill‰‰n h‰n tointui ja vakavasti, kenties hiukan uteliaanakin meni h‰n l‰hemm‰. Chingachgook istui kaatuneen tammen rungolla, katsoen Elisabetiin raivokkaasti hehkuvilla silmill‰‰n. Vaippa oli pudonnut h‰nen hartioiltaan, rinta ja k‰sivarret olivat paljaat. Pitk‰, miltei aitoharmaa tukka riippui palmikoituna ja korkea otsa kaareili puhtaana. Korvissa oli h‰nell‰ hopeapalasia, helmi‰ ja siilin piikki‰, ja muutenkin oli h‰n varustaunut kaikkiin omituisiin koristuksiin, joita intiaanisotilas k‰ytt‰‰ valmistautuessaan tavallista t‰rke‰mp‰‰n toimeen. -- Miten voitte, Chingachgook? puhutteli h‰nt‰ Elisabet. Siit‰ on jo kotvanen, kun viimeksi k‰vitte kyl‰ss‰. Intiaani tuijotti h‰neen v‰h‰‰n aikaa mit‰‰n virkkamatta, pudisti sitten p‰‰t‰‰n ja vastasi harvakseen: -- Tule t‰nnemm‰ksi, tyt‰r, ett‰ n‰et suuren l‰hteen, is‰si wigwamin ja maan luikertelevan joen rannalla. Chingachgook oli nuori, kun h‰nen heimonsa lahjoitti koko t‰m‰n alueen, tuosta siint‰v‰st‰ vuoresta, joka n‰ytt‰‰ kuin vedest‰ ylenev‰n, aina tuonne asti, jossa Susquehanna puiden taakse piilotaikse. Koko t‰m‰n alueen, kaikkineen, mit‰ siin‰ oli ja eli, he lahjoittivat "tulensyˆj‰lle", sill‰ he rakastivat h‰nt‰. H‰n oli voimakas ja h‰n auttoi heit‰. Mutta Chingachgook on n‰hnyt, miten maa tulensyˆj‰lt‰ riistettiin ja riistettiin h‰nen lapseltaan ja h‰nen lapsensa lapselta ja miten uusi p‰‰llikkˆ maahan asettui. -- Jos te tarkemmin tuntisitte meid‰n lakimme ja tapamme, vastasi Elisabet hieman h‰mill‰‰n, niin ihan toisin te meid‰n tekojamme arvostelisitte. Elk‰‰ luulko is‰st‰ni pahaa, Chingachgook, sill‰ h‰n on hyv‰ ja noudattaa oikeutta. -- Tyt‰r! Suuri henki loi sinun is‰si valkeaihoiseksi ja minut punaihoiseksi, mutta kummankin suoniin on h‰n pannut veren kiert‰m‰‰n. L‰mminn‰ ja nopeasti se virtasi, kun se oli nuorta, mutta nyt vanhuuden p‰ivin‰, on se kylm‰‰ ja hidasliikkeist‰. Onko sitten muuta erotusta kuin ihon v‰ri? Ei. Kerran oli Chingachgookilla vaimo. H‰n oli Unkan ‰iti ja h‰n oli lempe‰, ja mit‰ min‰ k‰skin, sen h‰n teki. Luuletkohan, ettei Chingachgook rakastanut Wah-ta-wahia, nuoruutensa morsianta, poikansa ‰iti‰? -- Minne ovat sitten vaimonne ja poikanne joutuneet? kysyi Elisabet hell‰sti. -- Minne on joutunut j‰‰, joka kattoi suuren l‰hteen? Sulanut se on ja vedeksi muuttunut. Sinis on Chingachgook el‰nyt, kunnes koko h‰nen kansansa on n‰ilt‰ ilmoilta erinnyt, siirtynyt suuren hengen asuntoihin; nyt on h‰nen aikansa tullut ja h‰n on valmis. Kaikki ovat poissa! Ei ole minulla muuta poikaa kuin "nuori kotka" ja h‰nen suonissansa virtaa valkean miehen veri. -- Sanokaa, -- pyysi Elisabet, joka tahtoi toisaalle k‰‰nt‰‰ vanhuksen ajatuksia ja v‰h‰np‰ uteliaisuudestakin -- kuka se on se Edvards? Mink‰ t‰hden te h‰nt‰ niin rakastatte ja mist‰ h‰n on tullut t‰nne? Intiaani tarttui Elisabetin k‰teen, painoi h‰net viereens‰ istumaan ja osoitti avaraa maisemaa, joka pengerm‰lle n‰kyi: -- Katso tuota, tyt‰r! Niin kauvas kuin silm‰si kantaa, oli t‰m‰ maa h‰nen -- -- ƒ‰rettˆmi‰ savupilvi‰ vyˆryi heid‰n p‰‰ns‰ p‰‰llitse vuorenrinnett‰ alas. Kauhistuneena hyp‰hti Elisabet seisalleen ja k‰‰ntyi katsomaan huippua, joka sekin oli samallaisen savupilven peitossa, ja viuhuva ‰‰ni kuin tuulen suhina kuului mets‰st‰ heid‰n yl‰puoleltaan. -- Mit‰ t‰m‰ on, Chingachgook? huudahti h‰n. Meh‰n olemme ihan savun ymp‰rˆim‰n‰ ja aivan sulamme kuumuudesta. Ennenkuin intiaani enn‰tti vastata, kajahti mets‰st‰: -- Chingachgook! Miss‰ sin‰ olet, vanha mohikaani? Mets‰ palaa ja sinulla on vain silm‰nr‰p‰ys aikaa paetaksesi. Ripeit‰, h‰t‰isi‰ askeleita kuului pensaikosta ja siin‰ tuokiossa ilmestyi Edvards kauhun valtaamana. -- Pois, pois! huusi h‰n heng‰styksiss‰‰n. Kenties se jo on liian myˆh‰ist‰. Tuli kiert‰‰ kukkulaa ja jollemme p‰‰see sit‰ tiet‰, niin ei ole muuta neuvoa kuin laskeutua jyrk‰nteest‰. Pois, pois! Ottakaa minua k‰sivarresta, Elisabet-neiti. Tottahan mets‰ss‰ toki lienee siksi aukkoa, ett‰ p‰‰semme pelastumaaan. Mutta kest‰ttekˆ sen ponnistuksen? -- Kest‰n, kest‰n. Mutta en min‰ luule vaaraa niin suureksi, herra Edvards. Viek‰‰ minut sinnep‰in, josta tulitte. -- Min‰ vien -- minun t‰ytyy! huudahti nuorukainen p‰‰tt‰v‰sti. Ei, ei, vaaraa ei ole. Min‰ olen teit‰ turhanp‰iten s‰ik‰ytt‰nyt. -- Mutta voimmeko j‰tt‰‰ intiaanin? H‰n sanoi juuri ik‰‰n tahtovansa kuolla. Saammeko antaa sen tapahtua? Tuskallisesti v‰r‰htiv‰t nuorukaisen kasvot. H‰n seisahtui ja katsoi taakseen, katsoi Chingachgookia, p‰‰st‰m‰tt‰ kuitenkaan Elisabetia, jota h‰n veti mukaansa, koettaen pyrki‰ liekkien v‰litse sinnep‰in, josta oli juuri tullut. -- Elk‰‰ h‰nest‰ v‰litt‰kˆ, sanoi h‰n kamalan levollisesti. H‰n on tottunut liikkumaan metsiss‰ ja t‰llaisia n‰kem‰‰n. Ehk‰p‰ h‰n pelastuu vuorten -- kallioiden toiselle puolelle tai j‰‰ sinne, miss‰ on ja pysyy vahingoittumatonna. -- Te olitte ik‰‰n ihan toista mielt‰, Edvards. Elk‰‰ j‰tt‰kˆ h‰nt‰ sellaiselle kuolemalle alttiiksi! huudahti Elisabet ja katsoi h‰neen ik‰‰nkuin olisi ep‰illyt h‰nen j‰rke‰‰n. -- Kuka on kuullut intiaanin milloinkaan joutuneen liekkien uhriksi? Intiaani ei kuole tuleen. Tulkaa, tulkaa, rient‰k‰‰, neiti Temple! -- savu voi olla teille vaarallista. -- Edvards! Min‰ pelk‰‰n teid‰n katsettanne. Sanokaa suoraan: onko vaara suurempi kuin milt‰ se n‰ytt‰‰? Ja vaikka se olisikkin -- min‰ en sit‰ pelk‰‰. -- Jos me enn‰t‰mme tuonne kallionkielekkeelle, ennenkuin tuli sen anastaa, niin me olomme pelastetut, neiti Temple, virkkoi nuorukainen jaksamatta en‰‰ kest‰‰ tyynen‰. Paetkaa niin nopeaan kuin voitte. Teid‰n henkenne on kysymyksess‰. Se paikka, jossa Elisabet oli tavannut intiaanin, oli, niinkuin jo mainittiin, pengerm‰n tapainen ja laskihe pystysuorasti syvyyteen. Se oli melkein ympyr‰n muotoinen ja sen v‰hitellen kohoavat kummut liittiv‰t sen vuoriryhm‰‰n. Muutaman sellaisen kummun yli oli Edvards tullut ja sinne h‰n koki tuskallisen kiireesti pyrki‰ Elisabetin kanssa. ƒ‰rettˆm‰n suuret valkeat savupilvet ymp‰rˆiv‰t vuoren huippua, niin ettei raivoavan tulen etenemist‰ voinut n‰hd‰. Mutta r‰tin‰st‰ p‰‰tt‰en levisi tuli vihurina ja savupilven reunaa nuoli jo liekki, milloin leimahtaen korkealle ilmaan, milloin ahmaisten tulisella kielell‰‰n jokaisen ruohonkorrenkin, joka sen tielle sattui. Pakenijat riensiv‰t, mink‰ kerkisiv‰t. Mutta onnettomuudeksi oli poikkiteloin tiell‰ kasa kuivia puunlatvoja, ja juuri kuin he jo luulivat olevansa pelastetut, viskautui pitk‰ tulenkielake risul‰j‰‰n, joka paikalla humahti tuleen ja leimuavana roviona katkaisi kerrassaan heilt‰ tien. S‰ik‰ht‰nein‰ he pakenivat kallionreunalle, josta he miltei tiedottomina tuijottivat hulmuavaan tuleen. Elisabetin ohuen puvun takia eiv‰t he uskaltaneet edes tulen likettyellekk‰‰n. Edvards kuletti h‰nt‰ savupilven reunaa, turhaan koettaen etsi‰ pakopaikkaa. Siten olivat he kiert‰neet pengerm‰n yl‰osan, kunnes he heti toiselle kukkulalle tultuaan kauhukseen huomasivat, ett‰ tuli ymp‰rˆi heit‰ joka puolelta. -- Emme ole viel‰ ihan hukassa, -- sanoi Edvards, vaikka h‰nen sekava katseensa ilmaisi aivan toista. -- Meid‰n t‰ytyy palata kallionkielekkeelle. Totta kai sielt‰ p‰‰semme neuvolla mill‰ tahansa. -- Viek‰‰ minut sitten sinne, pyysi Elisabet. Me emme saa j‰tt‰‰ mit‰‰n koettamatta. Eik‰ h‰n vastausta odottanut, vaan riensi jyrk‰nteen ‰yr‰‰lle. Samassa oli Edvards h‰nen vieress‰‰n, tuskallisesti etsien vuorenkylest‰ edes jotakin lokeroa, joka olisi pakenemista helpottanut. Mutta kallio oli sile‰ kuin vuoltu. Mahdotonta oli heid‰n liukua siit‰, turha ajatellakkaan p‰‰st‰ liukasta rinnett‰ alas. Nuorukainen oivalsi heti, ettei siit‰ apua koitunut ja toivottomuudessaan aikoi h‰n koettaa toista keinoa. -- Meill‰ ei nyt en‰‰ ole muuta neuvoa, neiti Temple, sanoi h‰n, kuin koettaa saada teid‰t tuolle kalliolle tuolla alhaalla. Minun nuttuni ei kest‰ eik‰ riit‰ -- mutta ehk‰p‰ se onnistuu, kun otamme Chingachgookin vaipan. -- Ent‰ minnekk‰ te joudutte? h‰t‰ili Elisabet. Ei! Ette te eik‰ vanha intiaani saa uhrata henke‰nne minun tauttani. Edvards ei h‰nt‰ en‰‰ kuunnellut. H‰n oli jo intiaanin vieress‰, joka vastustamatta luovutti vaippansa ja istui entisell‰ paikallaan hievahtamatta, arvokkaana ja levollisena niinkuin oikea intiaani ainakin. Vaippa viillettiin kapeiksi kaistaleiksi ja ne solmittiin toisiinsa, joihin viel‰ Edvardsin nuttu ja Elisabetin hartiahuivi lis‰ksi liitettiin. Mutta hiihna ulottui sittenkin tuskin puoliv‰liin kallionrinnett‰. -- Ei sek‰‰n auta, virkkoi Elisabet. Pelastusta ei ole en‰‰. Tuli levi‰‰. Katsokaa, se polttaa maankin tielt‰‰n. Ohut maankamara, joka peitti kallion, kasvoi vain matalaa ja maata myˆten suikertelevaa ruohoa ja useimmat puut, jotka olivat halkeamiin juurtuneet, olivat monikes‰isen kuivuuden polttamina jo aikoja sitten kuihtuneet ja kuolleet. Parempaa polttoainetta tuskin olisikkaan, jos vain tuli kerran olisi sinne joutunut. Mutta maa oli pensaatonta, joita myˆten se toisaalle levisi, ja pienonen puro, joka sai alkunsa l‰hteest‰, juoksi kallion tˆyr‰‰lt‰, kostuttaen sammalen, ja kierteli sitten vuoren huippua. Puro tosin aluksi esti tulta levenem‰st‰, mutta sihisten se kiehui melkein kuiville. Sammaletkin k‰pristyiv‰t polttavassa kuumuudessa ja kiihtyv‰ tuuli tempoi j‰lelle j‰‰neit‰ kaarnapalaisia kuivettuneista keloista. Paksuja savupilvi‰ tuprusi tulvanaan pengerm‰lle p‰in. Humisten ja r‰iskien r‰tisiv‰t liekit, rytisten putoili oksia puista ja ukkosena jym‰hytti tannerta vanha kelohonka, jonka onton juuren ahne tuli oli kaivertanut. Elisabetilla ei ollut en‰‰ toivon ujettakaan. Tyynen‰ h‰n odotti kohtaloaan. Mohikaani istui paikallaan liikahtamatta, tuijottaen kohti et‰isten vuorten siint‰vi‰ kukkuloita, ik‰‰nkuin katsellen jo kauvas tulevaisuuden verhon taa. Ja tuon tuostakin h‰n kumajavalla ‰‰nell‰‰n lauloi delawarelaista kuolinlaulua. -- Koettakaa houkutella Chingachgookia t‰nne likemm‰ksi, ett‰ saamme yhdess‰ kuolla, kuiskasi Elisabet. -- H‰n ei v‰r‰hd‰kk‰‰n paikaltaan, vastasi nuorukainen. T‰m‰ on h‰nen mielest‰‰n onnellisin hetki el‰m‰ss‰. Seitsem‰nkymmenen talven lumi peitt‰‰ h‰nen hiuksensa ja viime aikoina ovat h‰nen voimansa paljon heikontuneet; sit‰ paitsi h‰n vahingoittuikin silloin onnettomalla mets‰stysretkell‰. Tulinen kuumuus oli viimein kuivannut pienen purosen, tuhoava vihollinen hiipi vitkalleen kosteaa sammalta myˆten, mutta kuivanut m‰nty tuprahti ilmituleen. Liekit hyppeliv‰t pitkin kuivunutta runkoa kuin v‰l‰htelev‰t salamat taivaalla ja siin‰ tuokiossa kohahti tulipatsas taivaalle. Tammen runko, jolla Chingachgook istui, paloi jo yl‰p‰‰st‰‰n ja liekit piirittiv‰t intiaanin joka suunnalta. H‰n ei hievahtanut. Ihan varmasti h‰nen verhoton ruumiinsa k‰rsi kovia tuskia, mutta vanhuksen mielenlujuus voitti kaikki ruumiilliset kivut. Viel‰ keskelt‰ liekkienkin kuului h‰nen laulunsa kumajava s‰vel. Kauhistuneena k‰‰nsi Elisabet katseensa h‰nest‰ ja katsoi laaksoon. Kuumuudesta syntynyt tuulisp‰‰ siirr‰lsi samassa laaksoa peitt‰v‰n savupilven. Siell‰ se oli h‰nen hiljainen, rauhallinen laaksonsa. -- Is‰! is‰! huusi Elisabet. Voi miksi minulle t‰m‰? -- Mutta min‰ alistun kohtalooni. -- Tyttˆ! Miss‰ sin‰ olet, tyttˆ? kuului yht‰kki‰ Nahkajalan ‰‰ni. Rauhoita vanhuksen syd‰nt‰, jos sin‰ viel‰ olet el‰vien ilmoilla. -- Natty! Se on Natty! riemuitsi Edvards. Sitten me ehk‰ viel‰ pelastumme. Kirkas, miltei mets‰paloa valoisampi liekki leimahti samassa ja kuului kova pamaus. -- Se oli ruuti! huusi sama ‰‰ni, mutta likemp‰‰ jo. Voi sit‰ ruutia ja tyttˆparkaa! Voi sit‰ armasta lasta! H‰n on hukassa. Ja vanha mets‰st‰j‰ ilmestyi pengerm‰lle hatuttomin p‰in, hiukset k‰rventynein‰, ruudukas paita noessa ja t‰ynn‰ reiki‰ ja h‰nen punaiset kasvonsa kuumuudesta entist‰‰n punaisempina. Vanha mets‰st‰j‰ oli tavannut Luisen, joka ‰skeisell‰ paikallaan odotti yst‰v‰‰ns‰, ja oli h‰nelt‰ kuullut Elisabetin olevan vuorella. K‰sitt‰en paikalla vaaran suuruuden pyysi h‰n Luisea kiireesti rient‰m‰‰n kyl‰‰n ja siell‰ l‰hett‰m‰‰n ihmisi‰, ja itse h‰n juoksi vuorelle, mink‰ suinkin jaksoi. -- Jumalalle kiitos, ett‰ lˆysin h‰net, huudahti vanhus tunkeuduttuaan savun l‰pi. Mutta seuratkaa nyt minua paikalla. Aikaa ei ole pitkiin puheihin. Meid‰n kaikkien henki on kysymyksess‰. -- Ent‰s Chingachgook? kysyi Edvards. Saammeko h‰net j‰tt‰‰ surman suuhun? Nahkajalka katsoi Edvardsin osoittamaan suuntaan. Intiaani istui kuin juurtuneena entisell‰ paikallaan, vaikka maa jo h‰nen jaloissaan paloi. Mets‰st‰j‰ hypp‰si h‰nen luokseen ja sanoi delawareksi: -- Nouse, Chingachgook, pois! Aiotko j‰‰d‰ t‰nne palamaan kuin mingolainen rovioon? Jumala armahda! Ruuti on h‰nen selk‰ns‰ k‰rvent‰nyt. Tuletko sin‰, tuletko? -- Mink‰ t‰hden l‰htisi Chingachgook? vastasi intiaani synk‰sti. H‰n on kotkan p‰iv‰t el‰nyt ja h‰nen silm‰ns‰ himmenee. H‰n katselee laaksoa, h‰n katselee vesi‰, h‰n katselee laajoja mets‰stysmaita -- mutta delawarelaista h‰n ei ainoatakaan en‰‰ n‰e. Kaukaisesta maasta minulle is‰ni huutavat: tule! Wah-ta-wah, Unkas, koko heimoni huutaa: tule! Tule! huutaa suuri henkikin. Antakaa Chingachgookin kuolla. -- Mutta sin‰ unhotat yst‰v‰si, huudahti Edvards. -- Turhaa on puhua intiaanille, silloin kun kuolema on ilminn‰ht‰v‰, hyv‰ lapsi, keskeytti Nahkajalka, tempaisi vaipan kaistaleet ja sitoi ihmetelt‰v‰n kiireesti kuolevan p‰‰llikˆn selk‰‰ns‰. Rivakasti h‰n asteli samaanne p‰in, josta oli tullutkin eik‰ siin‰ n‰ytt‰nyt kantamus paljoa painavan. Tuskin he olivat l‰hteneet, kun vanha honka, joka jo kotvan oli huojunut sinne t‰nne, syˆksyi heid‰n ‰skeiselle paikalleen ja s‰keni‰ sinkosi siit‰ kauvas ymp‰rille. -- Kulkekaa sammalikkoa! -- huusi Nahkajalka, sitten kun savulta ei en‰‰ eteens‰ n‰hnyt -- ja pysytt‰ytyk‰‰ vaaleassa savussa. Seuraten mets‰st‰j‰n kehoitusta kulkivat Edvards ja Elisabet h‰nen j‰lest‰‰n. Ja vaikka kapea puron rantoja mutkitteleva polku veikin yli palavien puiden ja karisevien oksain, niin lˆysiv‰t he onneksi aukon, josta pelastuivat. Ainoastaan se, joka niin tarkoin kuin Nahkajalka tunsi kaikki mets‰n polut ja pensaat, kannot ja kalliot, lˆysi tien semmoisessa savun paljoudessa, johon oli ihan tukehtua. Jokseenkin helposti he p‰‰siv‰t alempana olevalle pengerm‰lle ja raittiimpaan ilmaan. Nahkajalka irroitti taakan sel‰st‰ns‰ ja asetti intiaanin istumaan nojalleen kallionlohkaretta vasten. Elisabet kyyristyi maahan ja peitti kasvonsa k‰siins‰. -- Otattehan, neiti Temple, jotain, joka teit‰ vahvistaa, -- pyysi Edvards, astui kallion laidalle ja huusi luolaan: Benjamin! Miss‰ te olette, Benjamin? K‰he‰ ‰‰ni, joka tuntui tulevan ihan maan sis‰st‰, vastasi: -- T‰‰ll‰, herra! T‰‰ll‰ onkalossa, jossa muun hyv‰n lis‰ksi on kuumaa kuin kiehuvassa kattilassa. -- Toimittakaa meille t‰nne lasillinen l‰hdevett‰ ja pankaa siihen v‰h‰ viini‰, mutta joutukaa v‰leen. -- Min‰ ymm‰rr‰n hyvin v‰h‰n semmoisista miedoista juomista, Oliver herra, vastasi hovimestari, jonka ‰‰ni kuului suoraan luolasta. Ja jamaikaa riitti vain erojaisiksi Billy Kirbylle, kun h‰n viime yˆn‰ kyyditsi minua maantiell‰. Mutta t‰ss‰ on jotain punaista, joka ehk‰ auttaa huonoa ruuansulatusta. Puhuessaan oli hovimestari kiivennyt kalliolle ja tuonut juomista. Elisabet joi Edvardsin tarjoaman juoman ja viittasi sitten merkiksi, ett‰ h‰n tahtoi olla yksin. Edvards l‰hestyi Nahkajalkaa, joka hell‰sti ja v‰sym‰tt‰ puuhaili Chingachgookin luona. He katsahtivat toisiinsa. -- H‰nen aikansa on tullut, sanoi h‰n huolestuneena, min‰ n‰en sen h‰nen silmist‰‰n. Intiaani k‰‰nsi hitaasti p‰‰t‰ns‰ laaksoon p‰in ja alkoi laulaa. Yh‰ selvemmin ja selvemmin erotti siit‰ sanat: -- Min‰ tulen. Muutan hurskasten maahan. Poikaansa kutsuu suuri henki. Kuka voi sanoa mingolaisen milloinkaan n‰hneen vanhan Chingachgookin selk‰‰? Yst‰v‰‰, joka h‰neen luotti, ei h‰n ole milloinkaan pett‰nyt. Yksik‰‰n mingolainen, jota h‰n ajoi takaa, ei ole voittolaulua laulanut. Nuorena oli Chingachgook sotilas ja h‰nen jalkineensa olivat ruskeat verest‰. Vanhana tuli h‰nest‰ viisas mies, jonka sanat neuvottelutulen ‰‰ress‰ eiv‰t tuulen mukana haihtuneet. Haukansilm‰! huusi h‰n sitten, ponnistaen viimeiset voimansa. Haukansilm‰, kuule veljesi sana! -- Niin, -- vastasi mets‰st‰j‰ syv‰sti liikutettuna ja painautui h‰nt‰ vasten, -- niin, veljekset me olemme aina olleet. Mit‰ tahdot, Chingachgook? -- Haukansilm‰! Is‰ni kutsuvat minut pois t‰‰lt‰, autuasten olinmajoihin. Tie sinne on suora ja selv‰ ja Chingachgookin silm‰t nuortuvat uudelleen. Hyv‰sti, Haukansilm‰! Pane Chingachgookin jousi, h‰nen tomahawkinsa, h‰nen piippunsa ja vyˆns‰ h‰nen hautaansa; sill‰ niinkuin sotilas v‰ijym‰‰n l‰htee h‰n yˆn selk‰‰n, eik‰ niiden etsiminen saa h‰nt‰ viivytt‰‰. Synkki‰, mustia pilvenlonkia oli kohonnut taivaanrannalle ja avaruudessa vallitseva juhlallinen hiljaisuus ennusti rajuilmaa. Hulmuten kiemurtelivat liekit taivasta kohti, ja savu, joka oli laaksoon laskeunut, alkoi kohota ylˆsp‰in ja haihtui. H‰ik‰isev‰ salama halkaisi ilmaa ja paikalla kuului kova jyr‰ys, joka kumeasti vyˆryi kalliolta toiselle ja pani maan t‰risem‰‰n. Mohikaani kohottautui, ik‰‰nkuin ukkonen olisi tullut julistamaan h‰nen eroansa maailmasta ja ojensi kuihtuneet k‰sivartensa kohti l‰nnen maita. Ilon ilme valaisi h‰nen tummia kasvojansa, mutta v‰hitellen kasvonjuonteet j‰ykistyiv‰t, j‰ntereet veltostuivat, h‰n vaipui nojalleen kalliota vasten -- huulet hiljaa v‰r‰htiv‰t ja k‰si putosi hervotonna riipuksiin. H‰n oli kuollut. Loistottomat silm‰t t‰hystiv‰t et‰isten vuorten kukkuloita, ik‰‰nkuin maahan kuuluva tomu olisi vapautuneen hengen lentoa katsellut el‰m‰n rajan toisella puolen. Nahkajalka tarttui kuolleen yst‰v‰ns‰ k‰teen ja katsoi h‰nt‰, ‰‰netˆn, syv‰ suru silmiss‰. Kaihoa, haikeata kaipuuta tuntien h‰n puhkesi puhumaan: -- Puna- tai valkoihoinen, -- kaikki on loppunut. H‰n on lˆyt‰nyt oikean tuomarin, jota eiv‰t sido heikkojen ihmisien laatimat lait. Nyt ei ole en‰‰ kuin yksi j‰lell‰: kun h‰n t‰‰lt‰ eroaa -- olen min‰ yksin maailmassa koirineni. Tosin t‰ytyy ihmisen k‰rsiv‰llisesti odottaa, kunnes se on Jumalan tahto, mutta min‰ alan jo v‰sy‰ el‰m‰‰n. Tutut puunikin hakataan, enk‰ en‰‰ n‰e ket‰‰n nuoruuteni tuttavaa. Suuria vesipisaroita alkoi tipahdella ja kostuttaa kuivaa kalliota, ja kohisten l‰heni ukkonen l‰henemist‰‰n. Intiaanin ruumis vietiin kiireesti luolaan. H‰t‰isesti pyysi Edvards Elisabetilta anteeksi, ettei h‰n voinut pyyt‰‰ h‰nt‰ luolaan, -- jonka suu nyt oli t‰ytetty oksilla ja risuilla, -- mutisten jotain siit‰, miten tukalaa oli olla siell‰, miss‰ ruumis oli. Kallionkieleke suojeli kuitenkin Elisabetia kastumasta. Viel‰ rajuilman kest‰ess‰ kuului ‰‰ni‰ alhaalta. Kyl‰l‰iset sielt‰ kokivat pyrki‰ eteenp‰in savuavien puiden ja kantojen v‰litse. Sateen tauottua opasti Oliver Elisabetin tielle. -- Salaper‰isyyden aika on ohi, neiti Temple, sanoi h‰n, ennenkuin he erosivat. Huomenna t‰h‰n aikaan poistuu verho, joka niin kauvan on peitt‰nyt sek‰ minut ett‰ minun olosuhteeni. Jumala teit‰ varjelkoon! Min‰ kuulen is‰nne ‰‰nen enk‰ nyt tahdo viipy‰. Jumalalle kiitos, ett‰ te olette pelastunut! Ja h‰n h‰visi mets‰‰n savuavien puiden taa. Elisabet k‰‰ntyi ja vaipui tuskasta miltei tajuttoman is‰ns‰ syliin. Seitsem‰s luku. Luolan salaisuus. Viime p‰ivien j‰nnitt‰vi‰ tapauksia lis‰si viel‰ tuomittujen rahanv‰‰rent‰j‰in pako, jotka seurasivat Nahkajalan esimerkki‰ ja murtautuivat vankilasta mets‰palon j‰lkeisen‰ yˆn‰. Yleisesti puhuttiin luolasta, yhdistettiin siihen sekavat huhut malmista ja metalleista, jopa viimein ep‰iltiin Edvardsia ja Nahkajalkaa mets‰n sytytt‰jiksikin. Etup‰‰ss‰ heit‰ syyttiv‰t juuri ne, joiden huolimattomuuden takia palo oli alkunsa saanut. Mutta huhua uskottiin yleisesti eik‰ ollut en‰‰ muusta puhettakaan kuin rikollisten oikeutetusta rankaisemisesta. Richard ei ainakaan ollut silloin kuuro, vaan varustautui kiihke‰sti virkatoimiinsa. Nuoria poikia l‰hetettiin mets‰‰n vakoilemaan ja kyl‰ss‰ h‰lytettiin vartijamiehet aseihin. Noin viisikolmatta sotamiest‰ kokoutui ja asettihe sotarintaan. He olivat vapaaehtoisia ja heit‰ johti kapteeni Hollister, vanha sotamies, joka viisinelj‰tt‰ ensimm‰ist‰ elinvuottansa oli viett‰nyt sotakent‰ll‰ ja linnueessa, mutta oli ravintoloitsijana Templetonissa. Urhoollinen kapteeni etunen‰ss‰ ja Richardin ja Doolittlen seuraamana marssi joukkue rohkeasti vuorelle. Vakoilijat toivat sen tiedon, ett‰ pakolaiset n‰ht‰v‰sti varustautuivat hurjaan vastarintaan. Sotilaat vilkaisivat hieman pelokkaasti toisiinsa, ja Richard neuvotteli syrj‰ss‰ Doolittlen kanssa. Niin olivat asiat, kun Billy Kirby kirves kainalossa harppasi tiet‰ pitkin. Sheriffi ei pitki‰ aikaillut selitt‰ess‰‰n h‰mm‰styneelle puunhakkaajalle, miksi miehet niin sotajalalla olivat, kehoittipa Kirbyt‰kin mukaan. Sinneh‰n Billy, jonne muutkin ja h‰nelle annettiin teht‰v‰ksi kehoittaa vihollista antautumaan, ennenkuin rynn‰kkˆˆn ryhdyttiin. Joukko jakautui kahtia. Toinen, kapteeni Hollisterin johtamana, kulki Aavevuoren yli l‰hesty‰kseen luolaa vasemmalta ja toinen joukko marssi h‰tyytt‰m‰‰n vihollisen varustusta oikealta puolen. Richard Jones pys‰htyi kalliopengerm‰lle, ihan piiritettyjen p‰‰n p‰‰lle, mutta kuitenkin niin, etteiv‰t he h‰nt‰ n‰hneet. Hiram Doolittle seurasi Billy Kirbyt‰ ihan vuoren rinteelle, mutta j‰i kuitenkin tarpeeksi kauvas linnoituksesta ja varmuuden vuoksi puun taakse suojaan. Piiritetyt olivat hiiltyneist‰ puista ja oksista varustaneet vallituksen ja luolan suulle olivat he kasanneet murrokon. Varustusten takana oli Nahkajalka toisella ja Benjamin toisella puolella. Billy Kirby kun oli ohjeet saanut, kiipesi vuorelle ihan tyynesti, aivan kuin olisi mennyt tˆit‰‰n lopettelemaan. Tultuansa noin sadan kyyn‰r‰n p‰‰h‰n etuvaruksesta pisti Nahkajalan vanha arvokas pyssy h‰nelle silm‰‰n ja h‰n kuuli mets‰st‰j‰n huutavan: -- Poistukaa, Billy Kirby, poistukaa! Min‰ en mielell‰ni tee teille pahaa, mutta jos teist‰ yksik‰‰n uskaltautuu askeltakaan t‰nnemm‰ksi, niin hurmetta valuu totta tosiaan. -- No, no, Nahkajalka, vastasi Billy s‰vyis‰sti, elk‰‰ nyt olko mieletˆn. Min‰ tulen vain kehoittamaan teit‰ noudattamaan lakia -- siin‰ koko juttu. -- Jos te tahdotte p‰‰st‰ luolaan, jatkoi Nahkajalka, niin odottakaa vain kaksi tuntia viel‰, emmek‰ me sitten est‰ ket‰‰n t‰nne tulemasta. Mutta nyt -- ei mist‰‰n nimest‰. Yksi ruumis siell‰ jo lep‰‰ kylm‰ll‰ kalliovuoteella eik‰ toisesta tied‰, miten kauvan se hengiss‰ kest‰‰. Mutta jos te sittenkin aiotte t‰nne hyˆk‰t‰, niin varokaa, ettei ole useampia ruumiita sek‰ luolan ulko- ett‰ sis‰puolella. -- Se on niinkuin ollakkin pit‰‰, huusi Billy l‰heten rohkeasti. H‰n pyyt‰‰ teit‰ k‰rsiv‰llisesti odottamaan viel‰ kaksi tuntia eik‰ se kohtuutonta olekkaan. Mutta sheriffi oli k‰rsim‰tˆn ja siet‰m‰ttˆm‰n utelias saamaan selkoa salaisuudesta ja h‰n katkaisi yst‰v‰llisen keskustelun, huutaen kalliolta: -- Min‰ k‰sken teit‰, Natanael Bumppo, antautumaan lain k‰siin. Ja teid‰n, Benjamin Penguillan, k‰sken min‰ paikalla seurata minua vankeuteen. -- Totta tosiaan min‰ seuraisin teit‰, Squire Jones, vastasi Benjamin, ottaen ensi kerran suustaan piipun, jota h‰n siihen asti oli h‰t‰ilem‰tt‰ imeksinyt, -- min‰ seuraisin teit‰ vaikka maailman loppuun, jos sill‰ loppua olisi, mutta sit‰p‰ sill‰ ei olekkaan, koska se on pyˆre‰. -- J‰tt‰k‰‰ aseenne ja antautukaa, -- mˆr‰hti Hollister sellaisella ‰‰nell‰, ett‰ h‰nen omakin joukkonsa per‰ytyi monta askelta -- antautukaa tai elk‰‰ odottako armoa. -- Menk‰‰ suolle armoinenne! vastasi Benjamin, nousten pˆlkylt‰, jolla h‰n oli istunut, ja pilkist‰en pienen, huolellisesti k‰tketyn kanuunan suun ylitse. Kanuunan oli h‰n yˆll‰ salakkali kulettanut kyl‰st‰. -- Virkani arvo ei salli minun sen enemp‰‰ keskustella rikoksellisten kanssa, sanoi sheriffi, poistuen niin rutosti, ett‰ kapteeni Hollister luuli sen merkitsev‰n rynn‰kkˆ‰. -- Aseihin! komensi h‰n. Eteenp‰in mars! Ja hurjasti sapeliaan heiluttaen l‰heni h‰n varustuksia. Mutta Benjaminin piippu oli sattunut liian l‰helle pikku kanuunaa. Se laukesi ja viskasi viisi, kuusi tusinaa pyssynluotia ilmaan. Siin‰ tuokiossa hupeni vasemmanpuolinen sotajoukko, ettei j‰‰nyt muita kuin sotavanhus yksin. Luullen urhoollisten sotilastensa seuraavan kiipesi h‰n etuvaruksen yli vihollisen ulkovarustukseen, astui sen laidalle, heilutti sapeliaan ja karjahti: -- Voitto on meid‰n! Mutta se huudahdus se syˆksi h‰net huimaavaa vauhtia loistoisan voiton kukkuloilta. Nahkajalka, joka siihen asti oli pit‰nyt silm‰ll‰ vain Billy Kirbyt‰, k‰‰nsihe kuullessaan huudon, ‰lysi kapteenin ja toimitti h‰net pois varustuksesta paljoa nopeammin kuin h‰n oli sinne tullut. Jalat vain hiukan hipaisivat kallion kylke‰ h‰nen kiit‰ess‰‰n rinnett‰ alas. Ja niin hyv‰n kyydin oli Nahkajalan pyssynper‰ antanut kapteeni Hollisterille, ettei sapelikaan enn‰tt‰nyt pysty‰ puiden kylkeen, vaikka h‰n niit‰ menness‰‰n kyll‰ koetti kolhia. Suureksi h‰mm‰styksekseen lˆysi urhoollinen kapteeni itsens‰ maantielt‰ rakkaan puolisonsa edest‰, joka oli tullut sinne ihailemaan miehens‰ sotaisia urostˆit‰. Niin pian kuin Nahkajalka n‰ki p‰‰sseens‰ siit‰ vihollisestansa, k‰‰ntyi h‰n piiritt‰j‰in oikeaa sivujoukkoa tarkastamaan. Kirby j‰ttil‰isen olisi ollut helppo k‰ytt‰‰ ‰skeist‰ tilaisuutta hyv‰kseen ja kiivet‰ vallitukselle, mutta vihollisesta ei h‰ness‰ ollut en‰‰ ujettakaan. Niin kovalla ‰‰nell‰, ett‰ pakeneva vasemmanpuolinen joukkokin sen kuuli, h‰n riemuitsi: -- Hei! Mainio temppu, kapteeni. Marssikaa vain! Onnea matkalle. Sill‰ tavalla huuteli Kirby kapteenin rinnett‰ liukuessa. Mutta vihdoin h‰n ei en‰‰ jaksanut huutaakkaan, vaan heitt‰ysi maahan ja nauroi niin, ett‰ mets‰ raikui. Kaikeksi onnettomuudeksi Doolittlelle houkuttelivat Kirbyn huudahdukset ja nauru h‰nen voittamattoman uteliaisuutensa suureen kiusaukseen, ja h‰n pilkisti piilostaan silm‰t‰kseen taistelun menoa. Mutta varmuuden vuoksi k‰‰ntyi h‰n selin ja vilkaisi vain silm‰nnurkalla luolaan p‰in. Nahkajalka ‰lysi paikalla h‰nen varovaisuutensa. Taitava ampuja, jolla ei ollut v‰hint‰k‰‰n aikomusta ampua kuolettavasti, l‰hetti oivallisesta pyssyst‰‰n luodin, joka hiukan raapaisi kunnioitettua oikeudenj‰sent‰, ja sen suureksi iloksi Billy Kirbylle, joka miltei hengitt‰m‰tt‰ oli Nahkajalan hankkeita katsellut. Sellaisen tervehdyksen saatuaan hypp‰si Hiram piilostaan, k‰si naarmun kohdalla ja puiden nyrkki‰ toisella h‰n huusi kohti kurkkua: -- Paha teid‰t perikˆˆn. Mutta t‰st‰ ette niin hevill‰ p‰‰sekk‰‰n. Min‰ vetoon kautta kaikkien oikeuksien. Semmoinen hirmuinen uhkaus, p‰‰lle p‰‰tteeksi niin oivallisen virkamiehen kuin Squire Doolittlen, her‰tti suurta iloa miesjoukossa, joka nauraen ja meluten alkoi ammuskella puiden latvoja. Silloin ilmestyi sinne Marmaduke Temple ihan odottamatta. -- Heretk‰‰, heitt‰k‰‰! huudahti h‰n. Miksi verta vuodatetaan? Eikˆ laki riit‰, koska t‰nne on aseissa tultu? -- Se on vartijav‰ki, virkkoi sheriffi kalliolta, vartijav‰ki, joka -- -- -- Tuiki tarpeetonta! sanoi tuomari. Rauha maassa. -- Seis! Ei tarvitsekkaan vuodattaa verta, huusi ‰‰ni Aavevuorelta. Te saatte menn‰ luolaan. Miehistˆ oli keskeytt‰nyt sotaiset aikeensa ja odotti j‰nnityksess‰, mik‰ siit‰ lopuksi tulee. Edvards, jota seurasi majuri Hartmann, riensi vuorelta ja meni edelt‰ luolaan. Tuomari, sheriffi ja muutkin, jotka olivat pengerm‰lle ker‰ytyneet, mietiskeliv‰t ja tuumailivat, mit‰ ihmett‰ siell‰ mahtoi ollakkaan, kun valkop‰inen vanhus kannettiin luolasta hirvennahkoilla peitetyll‰ tuolilla, joka varovasti laskettiin joukon keskelle. H‰nen kasvonpiirteens‰ olivat vakavat ja arvokkaat, vaikka henkevyys silmist‰ oli poissa ja vanhus selv‰sti jo muuttumaisillaan lapseksi uudelleen. -- Kuka t‰m‰ mies on? kysyi Marmaduke ter‰v‰sti. -- T‰m‰ mies -- vastasi Edvards tyynesti, vaikka puhuessaan innostuen -- t‰m‰ mies, hyv‰ herra, oli kerran niin tarmokas ja urhoollinen sotilas, ett‰ uhkarohkeat alkuasukkaatkin nimittiv‰t h‰nt‰ "tulensyˆj‰ksi". T‰m‰ mies, jolla nyt ei ole kattoa vaalenneen p‰‰ns‰ p‰‰ll‰, oli muinoin suurten rikkauksien omistaja, -- niin, tuomari Temple, omistaja, oikea omistaja senkin maan, jossa nyt seisomme. T‰m‰ mies on sen miehen is‰ -- -- -- Onko h‰n siis, -- huudahti Marmaduke syv‰sti liikutettuna -- onko h‰n kadonnut majuri Effingham? Ent‰p‰ te, nuori mies? -- Min‰ olen h‰nen poikansa poika, vastasi Edvards. Syntyi pitk‰ ‰‰nettˆmyys. -- Oliver, min‰ annan sinulle anteeksi, -- sanoi tuomari, l‰mpim‰sti puristaen nuorukaisen k‰tt‰ -- min‰ annan anteeksi sinun ep‰luulosi ja kaikki, paitsi sit‰, ett‰ annoit vanhuksen riutua t‰mmˆisess‰ paikassa, kun minun taloni ja koko omaisuuteni olisi ollut h‰nen ja sinun k‰ytett‰v‰n‰si. -- Marmaduke Temple on uskollinen kuin rauta, virkkoi majuri Hartman. Johan min‰ sanoin sinulle, poika, ett‰ h‰n ei ole niit‰ ihmisi‰, jotka h‰d‰ss‰ yst‰v‰n hylk‰‰v‰t. -- En voi kielt‰‰, tuomari Temple, ett‰ t‰m‰ kunnon mies on j‰rk‰hytt‰nyt piintyneit‰ ajatuksiani teist‰ ja teid‰n menettelyst‰nne, sanoi Edvards. H‰n oli is‰ni toveri ja h‰n on teid‰n yst‰v‰nne. Jos se on totta, mit‰ h‰n on teist‰ minulle kertonut, niin sek‰ is‰ni ett‰ min‰ olemme teit‰ v‰‰rin arvostelleet. -- Te mainitsitte is‰nne, keskeytti Marmaduke kiihke‰sti. El‰‰kˆ h‰n viel‰ vai joutuiko h‰n todellakin haaksirikkoon? -- Valitettavasti joutui! H‰n j‰tti minut yksin ja kˆyh‰n‰ Uuteen Skotlantiin hankkiakseen vahingonkorvausta menetetyst‰ omaisuudestaan ja Englannin hallitus sen h‰nelle myˆnsikin. Vietetty‰ns‰ sen tautta vuoden Englannissa h‰n palasi Halifaxiin hakemaan isois‰‰ni ja minua L‰nsi-intiaan, jonne h‰net oli m‰‰r‰tty kuvernˆˆriksi. -- Ent‰ sin‰? kysyi Marmaduke l‰mpim‰sti. Min‰ luulin sinun hukkuneen is‰si kanssa. Nuorukainen viittasi ‰‰neti ymp‰rill‰ olijoihin. Marmaduke ymm‰rsi sen, toimitti uteliaat pois ja pyysi serkkunsa l‰hett‰m‰‰n vaunut. Edvards eli nuori Effingham, joksi me nyt h‰nt‰ nimit‰mme, jatkoi: -- Meid‰n v‰h‰t varamme eiv‰t kuitenkaan silloin myˆnt‰neet niin suurta kulutusta. Minun t‰ytyi j‰‰d‰ is‰‰ odottamaan. Ja silloin kun kuulin laivan joutuneen haaksirikkoon ja menetin is‰ni, oli minulla tuskin nimeksik‰‰n rahaa. -- Miten sin‰ sitten menettelit? kysyi Marmaduke. -- Min‰ l‰ksin sitten t‰‰lt‰p‰in etsim‰‰n isois‰‰ni, sill‰ min‰ kuulin muutaman vanhan miehen, joka ennett‰in oli kuulunut h‰nen sotajoukkoonsa, ottaneen h‰net hoitaakseen, isois‰ll‰ni ei n‰et ollut mit‰‰n, mill‰ el‰‰. H‰n oli asettunut t‰nne is‰nt‰ns‰ kanssa, sill‰ t‰m‰n maan olivat delawarelaiset Chingachgookin toimesta lahjoittaneet isois‰lleni, joka kerran oli pelastanut p‰‰llikˆn hengen. Isois‰ni oli siit‰ pit‰en heimon kunnianj‰sen. -- Sill‰kˆ tavalla sin‰ siis olet sukua intiaanille? -- Sill‰, vastasi nuori Effingham. Is‰ni k‰vi kerran nuorena ollessaan delawarein luona, jotka silloin nimittiv‰t h‰net "kotkaksi", ja sen nimen olen min‰ perinyt. Paljon ei ole t‰h‰n en‰‰ lis‰tt‰v‰‰. Min‰ tulin t‰nne rannan maalle, jossa Natty kaikessa hiljaisuudessa huolti ja hoiti vanhaa is‰nt‰‰ns‰ ja opetti minut mets‰st‰j‰ksi. Min‰ en tied‰, herra tuomari, voinko sallia, ett‰ majuri Effingham vied‰‰n teille. -- P‰‰t‰ itse, vastasi Marmaduke. Is‰si uskoi minulle koko omaisuutensa ja luotti minuun niin t‰ydellisesti, ettei h‰n tahtonut siit‰ edes kuittia eik‰ muuta vakuutta. Valtiolliset mielipiteemme erottivat meid‰t. Jos Ameriikka voitti, niin ei meid‰n sopimuksestamme tiennyt kukaan, jos taas Englanti, niin tottahan niin uskollinen alamainen kuin eversti Effingham helposti saisi omaisuutensa takaisin. Me tied‰mme, miten sota p‰‰ttyi. Is‰si seurasi pakenevia sotajoukkoja. H‰nen omaisuutensa joutui voittajan omaksi. Min‰ ostin ne s‰ilytt‰‰kseni ne niiden oikealle omistajalle. Sin‰ kaiketikkin tied‰t, ett‰ min‰ paikalla sodan p‰‰tytty‰ tuon tuostaankin l‰hetin is‰llesi suuria rahasummia. -- Te l‰hetitte, kunnes -- -- -- Kunnes minun kirjeeni tulivat avaamatta takaisin. Is‰si tuomitsi minua v‰‰rin pikaisuudessaan. Se oli minulle kova koetus ja raskas kantaakseni se ajatus, ett‰ mies, jota rakastin yli kaiken, ajatteli minusta pahaa. Jos h‰n vain olisi avannut kirjeeni, niin olisi h‰n saanut totuuden tiet‰‰. Jos h‰n olisi el‰nyt edes muutamia vuosia kauvemmin, niin olisi h‰n saanut koko omaisuutensa takaisin. Toistaiseksi sen t‰ytyi olla minun nimiss‰ni, sill‰ muutoin olisi Yhdysvaltain hallitus sen anastanut. Keskustelun aikana olivat Marmaduken vaunut tulleet. Nuoren Effinghamin entiset luulottelut olivat haihtumaisillaan eik‰ h‰n en‰‰ vastustanut isois‰ns‰ viemist‰ tuomarin kotiin, jossa heikkoa vanhusta hoidettiin kaikin puolin hyv‰sti ja hell‰sti. Viimeinenkin ep‰ilys Marmaduken rehellisyydest‰ ja uskollisuudesta karisi nuoresta Effinghamista, kun Marmaduke vei h‰net kirjastoonsa ja antoi h‰nen lukea testamenttinsa. Viimeisen‰ tahtonaan oli Marmaduke siin‰ m‰‰r‰nnyt omaisuutensa jaettavaksi tasan tytt‰rens‰ ja Oliver Effinghamin eli h‰nen j‰lkel‰istens‰ kesken. Kyynelsilmin luki nuorukainen Marmaduken testamentin, kielt‰m‰ttˆm‰n todistuksen h‰nen vilpittˆm‰st‰ uskollisuudestaan. Ja h‰nen viel‰ paperiin tuijottaessaan kysyi lempe‰, sointuisa ‰‰ni: -- Viel‰kˆ ep‰ilette meit‰, Oliver? -- Teit‰ min‰ en ole ep‰illyt milloinkaan, sanoi nuorukainen, rient‰en Elisabetin luo ja tarttuen h‰nen k‰teens‰. -- Ent‰ is‰‰ni! -- Jumala siunatkoon h‰nt‰, uskollista, jaloa miest‰! -- Kiitos, poikani, virkkoi tuomari, l‰mpim‰sti puristaen nuorukaisen k‰tt‰. Me olemme kumpikin erehtyneet. Sin‰ olet ollut liian pikainen, min‰ kenties liian hidas. Kahdeksas luku. Vanhan mets‰st‰j‰n j‰‰hyv‰iset. Siirrymme nyt monta kuukautta eteenp‰in ja mainitsemme silt‰ ajalta vain kaksi tapausta. Toinen on Oliverin ja Elisabetin h‰‰t, toinen vanhan majuri Effinghamin kuolema. Nahkajalka ja Benjamin olivat taas vapaina eik‰ heit‰ kukaan sen vuoksi halveksinut, ett‰ he olivat vankeudessa olleet. Hallituksen virkamiehen‰ oli tosin Marmaduken t‰ytynyt vangituttaa heid‰t palon j‰lkeisen‰ p‰iv‰n‰, mutta ei heid‰n tarvinnut olla siell‰ sen kauvempaa kuin enn‰tettiin heille Albanysta hankkia armahdus. Muutamana kauniina lokakuun aamuna k‰veli Oliver nuoren vaimonsa kanssa Nahkajalan entisen mˆkin paikalle. J‰‰nnˆkset oli raivattu pois, maa tasoitettu ja kylvetty hein‰ksi. Paikkaa ymp‰rˆi muuri, jossa oli pienonen ovi. L‰hell‰ sit‰ oli heid‰n suureksi h‰mm‰styksekseen Nahkajalan pyssy pystyss‰ muuria vasten, ja sen vieress‰ makasivat ruohokossa Hektor ja Dog. Mets‰st‰j‰ itse oli pitk‰ll‰‰n maassa valkeasta marmorista tehdyn hautakiven juurella, siirrellen k‰sill‰‰n syrj‰‰n ruohoa voidaksensa lukea patsaan kirjoitusta. Kiven rinnalla oli muhkea hautapatsas, johon oli uurrettu kauniita koristeita. Oliver ja Elisabet l‰hestyiv‰t hautapatsasta hiljaa ja vanhan mets‰st‰j‰n kuulematta. H‰nen p‰ivettyneist‰ kasvoistansa kuvastui syv‰ mielenliikutus. Hetken per‰st‰ nousi Nahkajalka ja puheli itsekseen: -- No, nyt min‰ luulen kaiken olevan niinkuin ollakkin pit‰‰. Enk‰ min‰ luule mit‰‰n pahaa olevan tuohon kirjoitettuna, vaikken min‰ sit‰ ymm‰rr‰. Eiv‰tk‰ luullakseni piippu, tomahawk ja mokasiinit ole niink‰‰n huonot. Niin, niin. Siin‰ he nyt lep‰‰v‰t rinnakkain ja hyv‰ on heid‰n siin‰ kummankin olla. Mutta kukas peitt‰‰ maanpoveen minun luuni, kun minun aikani tulee? -- Teill‰ on yst‰vi‰, Nahkajalka, jotka mielell‰ns‰ t‰ytt‰v‰t teid‰n viimeisen toivonne, kun se surullinen aika tulee, sanoi Oliver hell‰sti. Vanhus k‰‰ntyi eik‰ n‰ytt‰nyt ollenkaan h‰mm‰styv‰n. -- Te olette tulleet haudalle, lapset -- eikˆ niin? sanoi h‰n. Ennenkuin min‰ l‰hden pois, tahtoisin hyvin mielell‰ni tiet‰‰, mit‰ n‰ill‰ hautapatsailla on kerrottavana vanhasta delawarelaisesta ja urhoollisesta valkeasta miehest‰. Nuorukainen astui hautapatsaan luo ja luki: OLIVER EFFINGHAMIN, _kunink. 16:nen jalkav‰kirykmentin ent. majurin muistoksi_. H‰n oli urhoollinen sotilas, lujaluontoinen mies ja oikea kristitty. Onnettomuudessa, joka kohtasi h‰nt‰ el‰m‰ns‰ iltana, lohdutti h‰nt‰ vanha, uskollinen yst‰v‰ NATANAEL BUMPPO. Kylm‰t v‰reet karsivat Nahkajalan ruumista, kun h‰n kuuli oman nimens‰ mainittavan ja h‰nen ryppyiset kasvonsa kirkastuivat. -- Niinkˆ siin‰ todellakin on? kysyi h‰n. Oletteko sitten piirt‰nyt vanhan Nahkajalan nimen h‰nen entisen is‰nt‰ns‰ nimen viereen? Jumala siunatkoon teit‰, lapseni! Se on jalomielinen lahja miehelle, jolta ei j‰‰ yht‰‰n j‰lkel‰ist‰ eik‰ heimolaista siihen maahan, jossa h‰n niin kauvan on el‰nyt. Mutta mit‰s te olette kirjoituttaneet punaisen miehen hautakiveen? Kuulkaa, sanoi Oliver ja luki toisen kirjoituksen: T‰m‰ patsas on pystytetty intiaanip‰‰likˆn muistoksi, joka oli delawarein heimoa, tunnettu nimell‰ CHINGACHGOOK ja SUURI KƒƒRME. H‰n oli viimeinen kansastansa, joka asui t‰ss‰ maassa, ja h‰nest‰ voi sanoa, ett‰ h‰nen virheens‰ olivat intiaanin, h‰nen avunsa ihmisen. -- Te ette ole milloinkaan sen paremmin sanonut, Oliver herra. Jospa te olisitte tuntenut h‰net nuorena. Mutta mit‰p‰s siit‰ en‰‰. Aika on vihdoinkin minun l‰hte‰. Nahkajalka k‰‰nsi p‰‰t‰ns‰ salatakseen eron haikeutta. H‰n kyyristyi ottamaan suurta mytty‰, joka oli hautain takana, ja nosti sen hitaasti selk‰‰ns‰. -- Poisko! -- huudahti Elisabet ja riensi h‰nen luokseen. -- Te ette saa olla niin yksin kuin nyt ettek‰ en‰‰ poistua niin kauvas metsiin. -- Mit‰ vaimoni sanoo, se on totta, Nahkajalka, lis‰si Effingham. Etteh‰n te en‰‰ tarvitse rasittaa itse‰nne. Heitt‰k‰‰ pois koko l‰htˆhommanne ja mets‰stelk‰‰ t‰‰ll‰ meid‰n l‰heistˆll‰, jollette kotona viihdy. -- Arvasinhan min‰, ett‰ minulla on vaikea erota teist‰, sanoi vanhus. Mutta min‰ en jaksa el‰‰ viljelyksien keskell‰, jossa kirves huiskaa myˆt‰‰ns‰ auringon noususta sen laskuun. Tosin min‰ pid‰n paljon teist‰, lapseni, mutta el‰m‰ t‰‰ll‰ on kolkkoa, sitten kun Chingachgook yst‰v‰ni minut j‰tti, ja min‰ kaipaan synkki‰, jylhi‰ metsi‰ni. -- Eiv‰tkˆs sitten n‰m‰ ‰‰rettˆm‰t salot t‰‰ll‰ olekkaan teist‰ metsi‰? kys‰isi Elisabet. -- Voi, voi! Eiv‰t ne ole. Mitenk‰s min‰ sanoisin mets‰ksi semmoista, jossa en p‰iv‰‰k‰‰n saa kulkea tapaamatta raivatuita aloja? -- T‰m‰ on niin odottamatonta, -- jatkoi Elisabet, tuskin jaksaen hengitt‰‰ -- min‰ luulin, ett‰ olisitte el‰nyt ja kuollut meid‰n luonamme. -- Pyynnˆt ovat turhat, sanoi Effingham. Min‰ tunnen teid‰t liian hyv‰sti, Nahkajalka, houkutellakseni teit‰ j‰‰m‰‰n. Mutta ettekˆs antaisi meid‰n rakentaa pient‰ pirttist‰ teille jollekkin noille et‰isille vuorille, ett‰ edes silloin t‰llˆin saisimme k‰yd‰ teid‰n luonanne ja kuulisimme, mit‰ te tarvitsette? -- Elk‰‰ surko Nahkajalkaa, lapset! Elk‰‰ huolehtiko minun t‰hteni. Minun el‰m‰ni on Herran k‰dess‰ ja h‰n antaa minullekkin onnellisen lopun. Pienimm‰ll‰kin h‰nen luoduistaan on oma tarkoituksensa ja minut on luotu salojen asukkaaksi. Jos te rakastatte minua, niin antakaa minun menn‰ sinne, jonne mieleni haluaa. Sill‰ oli asia ratkaistu. H‰nen j‰‰nnist‰‰n ei en‰‰ sanaakaan sanottu. Oliver pyyhk‰isi kyynelen silm‰st‰‰n, otti kukkarostaan nipun setelirahoja ja tarjosi niit‰ vanhalle mets‰st‰j‰lle. -- Ottakaa edes n‰m‰, sanoi h‰n. Pit‰k‰‰ ne tallessa. Ehk‰p‰ niist‰ on hyˆty‰ tarpeen tullessa. -- N‰m‰kˆ ne ovat niit‰ uudenaikuisia rahoja, joita Albanyssa tehd‰‰n paperista? -- kysyi Nahkajalka, uteliaana tarkastellen seteli‰. -- Ei, poikaseni! Pist‰ ne vain taskuusi. Minulle ei niist‰ ole mit‰‰n hyˆty‰. Elisabet, sallitteko vanhuksen suudella k‰tt‰nne? Min‰ rukoilen Jumalaa varjelemaan teit‰ ja siunaamaan teit‰ ja kaikkea, mik‰ teid‰n on. Elisabet kohotti p‰‰t‰ns‰. Avop‰in ja kunnioittavasti kosketti vanha mets‰st‰j‰ huulillansa h‰nen kalpeata poskeansa j‰‰hyv‰isiksi. Kiihke‰sti tarttui "nuori kotka" vanhan mets‰st‰j‰n k‰teen ja puristi sit‰ syd‰mmellisesti, voimatta sanoa sanaakaan. Mets‰st‰j‰ tiukensi vyˆt‰ns‰ ja valmistihe l‰htem‰‰n, vaikka selv‰sti n‰ki, ett‰ ero oli h‰nest‰kin raskasta. Viimeksi h‰n heitti pyssyn olalleen ja huusi kuulakalla mets‰st‰j‰-‰‰nell‰, niin ett‰ salo vastahan kajahti: -- Eteenp‰in, Hektor! Tule, Dog! Toisenkin askelen te saatte ottaa, ennenkuin olemme matkamme perill‰. Huudon kuullessaan hyp‰htiv‰t koirat pystyyn ja seurasivat tottelevaisesti is‰nt‰‰ns‰. Oli niin hiljaista, niin ‰‰netˆnt‰. Oliver painoi p‰‰ns‰ isois‰ns‰ hautapatsasta vasten. Tyynnytty‰ns‰ h‰n k‰‰ntyi -- he olivat vain kahden haudalla, Elisabet ja Oliver. -- H‰n on poissa! huudahti Oliver. Elisabet katsoi mets‰‰n p‰in ja n‰ki vanhan mets‰st‰j‰n seisahtuvan mets‰nrintaan, josta h‰n viel‰ kerran katsoi taakseen. Ryppyisell‰ k‰dell‰‰n h‰n pyyhk‰isi silmi‰‰n ja viittasi viimeiseksi tervehdykseksi. Viel‰ kerran h‰n huusi koiriansa ja katosi sitten sinne synk‰n salon syd‰mmeen. End of the Project Gutenberg EBook of "Nuori Kotka" ja vanha mets‰st‰j‰, by James Fenimore Cooper *** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 46910 ***