Paul ja Virginia

The Project Gutenberg EBook of Paul ja Virginia, by Bernardin de Saint-Pierre This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org Title: Paul ja Virginia Author: Bernardin de Saint-Pierre Translator: O. A. Joutsen Release Date: May 2, 2009 [EBook #28661] Language: Finnish Character set encoding: ISO-8859-1 *** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PAUL JA VIRGINIA *** Produced by Matti Jðrvinen and PG Distributed Proofreaders. PAUL JA VIRGINIA Kirjoittanut Bernardin de Sainte-Pierre Ranskankielestð suomentanut O. A. Joutsen Ensimmðisen kerran julkaissut Werner S—derstr—m Osakeyhti— 1905. Sensuurin hyvðksymð. Porvoo, huhtik. 12 p. 1905. TEKIJáN ELáMáKERTA. Jos milloinkaan pitðð paikkansa vaatimus, ettð runouden tulee kuvastaa kansan ja aikakauden ajatuksia, niin toteutuu se siinð kirjallisuudessa, mikð kukoisti Ranskassa neljðnnentoista, viidennentoista ja kuudennentoista Ludvigin hallituskausina. Nðmð ajanjaksot, jotka itsessððn olivat niin tðrkeðt merkitykseltððn, ettð ne antoivat nimensð vastaaville ajankohdille koko ihmiskunnan historiassa, sisðlsivðt Ranskan historiaan nðhden harvinaisen jyrkkið kehityksenkððnteitð; ensin ulkonaisen mahdin tavatonta nousua ja sitte sen asteettaista vðhenemistð; eri yhteiskuntaluokkien merkityksen vaihtumista, niin ettð ennen vallassa olleet suistuivat alas ja syvyydestð nousi uusia pinnalle; inhimillisten tapojen ja kaikkien elðmðnmuotojen alati vaihtuvata naamiaishuvia. Kaiken tðmðn kirjavan kehityksen kuvastaa samanaikainen kirjallisuus verrattoman selvissð peilikuvissa. Ludvig XIV:nnen p—yhkeð aika loi n. s. valheklassillisen kirjallisuuden, joka esitti antiikkisen maailman suurenmoisia tapauksia ja henkil—itð, pukemalla ne oman aikansa kauheaan hovipukuun ja tekotukkaan ja silminnðhtðvðllð tarkotuksella koettaa enentðð "aurinkokuninkaan" hallituksen loistoa. Vaan tðmðn aikakauden loppupuoliskolla, kun luonnottomasti keskitetty hallitustapa vei maan arveluttavaan ulkonaiseen ja sisðlliseen ahdinkoon, rupeaa ivan ja arvostelun pukinjalka pistðmððn esiin kirjallisuudessa; Corneillen ja Racinen sirotyylisen vaan hengett—mðn draaman sijalle astui porvarillinen runous, jonka etevin edustaja MoliÒre ruoski teennðisen hovisivistyksen p—nkeitð muotoja ja epðsuorasti ylisti maan elinvoimaisen keskiluokan tervettð henkeð. Ludvig XV:nnen hallituskautena ennen alkanut tapainturmelus h—llytti kaikki yhteiskuntaa koossapitðvðt siteet ja kehitti nurinpuolisuudet huippuunsa. Tðmð sekaannuksen aika synnytti uuden ivarunouden (La BruyÒre, Le Sage), joka lopulta kumminkin turmeltui siveett—mðksi kirjallisuudeksi, jolle ei pyhinkððn ollut pyhðð (Crebillon nuorempi, Gresset y. m.). Mutta toiselta puolen se voimakkaissa hengissð herðtti eloon uusia, positiivisia harrastuksia, jotka tarkottivat vanhan yhteiskunnan kaatamista ja uuden, ihanteellisen sijaan luomista. Valistus-filosofia katkoi kahleet kaikilla ajatuksen aloilla, keskellð _Ancien RÕgimen_ valokohdista k—yhðð ja varjopuolista kammottavan rikasta aikakautta se kohotti ihmisten aatokset tapailemaan todellisuutta, luonnollisuutta ja ylevðð siveyttð. Herðtys tapahtui Kanavan toiselta puolen; tutustuminen Englannin vapaisiin oloihin, terveihin yhteiskuntamuotoihin ja siellð silloin vallassa olevaan herkkðtunteiseen, romantilliseen kirjallisuuteen (De Foen "Robinson Crusoeen" ja Richardsonin siveysromaaneihin) mahtavasti vaikutti Ranskan henkisiin vallankumousmiehiin, Montesquieuh—n, Voltaireen, Diderot'hon ja Rousseauhon. Molempain viimemainittujen kaunokirjalliset teokset sisðlsivðt vaatimuksia tunteen, luonnollisuuden ja yksil—llisyyden ylevðmmyydestð silloisten elðmðn valhemuotojen rinnalla. Ludvig XVI:nnen aikakautena viimein purkautuvat tðten synnytetyt sðhk—iset voimat. Tietoisuus kðrsityistð vððryyksistð ja nurinpuolisuuksista synnytti yhtððllð tulisinta mielenkiihkoa, salaman tavoin vðlðhtðvið aavistuksia pian koituvasta kostosta ja kaikenpuolisesta uudistuksesta; toisaalla, nimenomaan runoudessa, missð valtiollinen tunne oli heikompi ja mielikuvitus kerkeðmpi, toivottiin ihmisystðvðllisið parannuksia ja unelmoitiin kauneudelle ja luonnonmukaisuudelle perustuvasta ihanneyhteiskunnasta, joka saataisiin toimeen ilman verisið mullistuksia. Kyllðstyminen vallassa oleviin kulttuurimuotoihin ja ajatustapoihin ynnð hellðmielinen taipumus etsimððn turmelemattoman luonnon helmasta terveitð, ehjið elðmðnmuotoja johti ranskalaisen runouden _romantillisuuden_ rikkaalle, usein liiaksikin rajainsa yli riuhtovalle uralle, jonka Rousseau "Uudella Heloisellaan" ja "èmilellððn" oli perustanut. Romantillista harrastusta lisðsi Ranskan siirtomaavallan erinomainen vaurastuminen, joka kððnsi haaveilijain huomion merentakaisiin maihin, ranskalaisten miesten nðinð aikoina suurella menestyksellð suorittamat klassillisen muinaisuuden tutkimukset (Pompeijin esiinkaivaminen) ja antiikin tyylin jðljitteleminen kuvaavien taiteiden alalla (Davidin maalauskoulu ja PantÕonin rakentaminen). Tyypillinen edustaja tðlle kahden maailmanhistoriallisen ajanjakson vðlillð seisovalle, herkkðmieliselle ja ihanteelliselle sukupolvelle on kðsissðmme olevan "Paul ja Virginia"-idyllin kirjottaja. Jacques-_Bernardin_-Henri _de Saint-Pierre_ syntyi Havren rikkaassa merikaupungissa tammik. 19 p. 1737, polveutuen aatelissuvusta, joka monilla isðnmaallisilla teoilla oli kunnostanut itseððn. Vanhemmista tiedetððn ðidin olleen vakavaluontoisen naisen, joka antoi poikansa kðsiin vain uskonnollisia ja syvðaatteisia kirjoja. Ensimmðinen kasvatus siis opetti pojan ihailemaan luomakunnan suuruutta ja Luojan voimaa. "Robinson Crusoen" lukeminen yhdisti tðhðn uskonnolliseen haavemielisyyteen halun seikkailuihin kesytt—mðn neitseellisessð luonnossa, mutta nuori Bernardin olisi mieluimmin tahtonut pððttðð Robinsonaadinsa erakkona, jonka jalostava seurustelu kunnon ihmisten seurassa olisi puhdistanut. Matka Martinique-saarelle ja tutustuminen siirtomaahallitukseen kððnsi tðmðn halun toisaalle: hðn pððtti lðhteð lðhetyssaarnaajaksi tuntemattomiin, synkeihin seutuihin. Vanhempiensa tahdosta hðn kuitenkin jatkoi opintojaan, suorittaen viimein insin——riupseerin tutkinnon Veraillesin insin——riopistossa. Hðnen sotilaallinen uransa ei kuitenkaan ollut pitkð; otettuaan osaa sotaretkiin Saksassa hðn sai 1760 eron virastaan, koska oli vastustellut pððllikk—jððn. Nyt alkoi Bernardin de Saint-Pierrelle vaihteleva ja seikkailurikas elðmð. Omaistensa piirissð hðn ei viihtynyt, ne hðntð vieroivat ja kielsivðt hðneltð apunsa, yksinpð isðkin, joka tðllð vðlin oli mennyt uusiin naimisiin. Maltan-saaren jouduttua vaaraan Ranskan hallitus lðhetti sinne avuksi useita insin——rejð, niiden joukossa hðnetkin. Mutta kun vaara pian oli ohitse, sai hðn tyhjin toimin palata Ranskaan. Tððllð hðn virkaa vailla joutui tukalaan asemaan, koettaen matematiikan opetuksella ansaita leipððnsð. Onnettomuuksien ahdistamana hðn rupesi haaveilemaan lapsuutensa unelmia Robinson Crusoen seikkailuretkistð: hðn ajatteli jonnekin uuteen seutuun perustaa turvattomain ja kovaosaisten siirtokunnan, jonka pððllikk—nð hðn toimeenpanisi lakeja, mitkð eivðt vielð olisi olleet mahdollisia kotimaassa. Hðn lðhti etsimððn maailmankolkkaa, minne sijoittaisi uuden siirtolansa. Ensin hðn matkustaa Hollantiin, missð saa rohkaisevaa osanottoa, jopa rahojakin yrityksensð toteuttamiseksi. Sieltð hðn menee Venðjðlle, jossa my—skin voittaa mahtavia suosijoita; nðyttððpð hetkisen siltðkin, kuin perisi hðn kaikkivaltiaan kreivi Orloffin aseman suuren Katariinan lemmikkinð. Hðn yrittðð nðytellð valtiollista ja sotilaallista osaa, kuitenkaan onnistumatta. Hðn luulee voivansa pystyttðð uudelleen Puolan vanhan valtiomuodon ja kansallisen itsenðisyyden ja antaa puhua kihlauksestaan erððn puolalaisen ruhtinattaren kanssa. Mutta hðnen tuulentupansa pian kukistuvat; ylhðinen morsian rikkoo vðlinsð hðnen kanssaan, ja hðn siirtyy Saksiin, jonka Puolan vanhan valtijaan avulla hðn toivoo voivansa toteuttaa kunnianhimoiset unelmansa. Dresdenissð hðnet otetaan avosylin vastaan, mutta erððn "Tuhannen yhden y—n" tapaan aletun seikkailun huono loppu saa hðnet kððntðmððn selkðnsð Saksin vieraanvaraisuudelle ja siirtymððn Berliiniin. Tððllð avautui hðnelle hiljainen onni perheen ja avuliaiden ystðvðin piirissð, vaan hðnen levoton henkensð ei ota mukautuakseen tyyniin oloihin. 1766 hðn palaa Ranskaan; tððllð on hðnen isðnsð tðllð vðlin kuollut, ja sukulaiset osottavat kylmyyttð hðntð kohtaan. K—yhðnð ja yksinðisenð hðn asettuu Pariisiin, missð panee taivaan ja maan liikkeelle saavuttaakseen turvatun jalansijan yhteiskunnassa. Hðn kirjoittaa muistelmia, tutkii mitð erilaisimpia aineita, sota- ja tykist—tiedettð, kasvatusoppia, tðhtitiedettð ja kemiaa, vðlttðen jonkinmoisella kammolla ajattelemasta kaunokirjallisia aiheita, joilla my—hemmin hankki nimellensð katoamattoman kunnian. Monilukuisten turhien yritysten jðlkeen hðnen onnistuu kiinnittðð itseensð erððn kreivi de Breteuilin huomio, joka lupaa hðnelle hankkia paikan markiisi de Castriesin johtamassa, Madagaskarin ja Ile de Francen asuttamista tarkottavassa retkikunnassa. Mutta tðmð yritys, joka verhoutui filosoofisten ja ihmisystðvðllisten tekosyitten vaippaan, tarkottikin todellisuudessa vain kurjaa orjakauppaa, niin ettð koko retki oli sankarillemme suuri pettymys. Hðn erosi retkikunnasta ja asettui Ile de Francen yli-insin——rin kðytettðvðksi. Tðllð saarella hðn eli kolme vuotta, saaden vaihtelevia kokemuksia Ranskan siirtomaahallituksesta ja ennen kaikkea kooten aineksia ja vaikutelmia, joita my—hemmin kðytti hyvðkseen julaistessaan mainiot teoksensa "Matka Ile de Franceen" ja "Paul ja Virginia". Ranskaan palattuaan alkaa taasen vaivaloinen taistelu olemassaolosta, jota kuninkaan my—ntðmð 1,000 frangin suuruinen vuotuinen elðkekððn ei paljon lievennð. Hðn hautoo uusia kunnianhimoisia unelmia: Intian matkaa, ihannesiirtolan perustamista Jerseyn saarelle Englannin Kanavassa, osanottoa Amerikan vapautussodan ensi puhkeemiseen, Niilin lðhteiden keksimiseen. Ennen mainittu kreivi de Breteuil suosittaa hðntð vihdoin suurelle valistusfilosoofille d'Alembertille, joka hankkii kustantajan hðnen teokselleen "Matka Ile de Franceen", mikð ilmestyi 1773. Tðmð kirja avasi hðnelle viimeinkin suuren yleis—n suosion, valistusfilosoofit ottivat hðnet piireihinsð; mutta hallitus, jonka huomiota tekijð oli tahtonut kiinnittðð suunnitelmillaan, kielsi hðntð kuvaamasta siirtomaitten oloja yksinomaan synkðssð valossa. Hðn etsii lohdutusta uusilta filosoofiystðviltððn, vaan hðnen kadehtijansa saavat enimmðt hðnestð luopumaan, eikð "Arkadia" niminen teos, jossa hðn heille aikoi laveammin esittðð rohkeita suunnitelmiaan, tullut koskaan valmiiksi. Tðhðn aikaan hðn teki Jean-Jacques Rousseaun tuttavuutta, ja samanluonteisen suuren genevelðisen filosoofin seura oli omiaan kehittðmððn hðnessð alituisten vastoinkðymisten synnyttðmðð ihmisvihaa ja yksinðisyyden kaipuuta. Tðltð ajalta on "Luonnon tutkimuksia" (1784), jossa hðn jatkoi edellisissð teoksissaan suunnittelemiaan unelmia yhteiskunnallisesta vallankumouksesta. Kaikesta viehðttðvðisyydestððn ja rohkeista pððtelmistððn huolimatta tðmð kirjanen kuitenkin joutui varjoon Rousseaun samanaatteisten teosten rinnalla. Neljð vuotta my—hemmin alkoi varsinaisesti kaunokirjallisen tuotannon aika Bernardin de Saint-Pierren elðmðssð. Sen alotti hðnen suosituin teoksensa, idylleistð mitð ihanin "Paul ja Virginia", joka ilmestyi 1784. Tðmð kirja, joka esittðð suloista lemmentragediaa kahden nuoren ihmissydðmmen vðlillð keskellð tropillisen maailman muhkeata loistoa, tuli syystð kaikkien kansankerrosten lempikirjaksi. Se onkin La Fontainen "Satujen" ja "TÕlÕmaquen" jðlkeen Ranskan kirjallisuudessa se kirja, josta on useimpia kaikenmuotoisia painoksia ilmestynyt kaikilla Europan kielillð. Paitsi "Paul ja Virginiaa" on Bernardin de Saint-Pierre julaissut suuren joukon muita kaunokirjallisia ja osaksi filosoofisiakin teoksia, joiden luetteleminen veisi meidðt liian pitkðlle. Hðnen my—hemmistð elðmðnvaiheistaan mainittakoon, ettð hðn Ranskan suuren vallankumouksen puhjettua luuli ajan tulleen yhteiskunnallisten ja ihmisystðvðllisten suunnitelmainsa toteuttamiseen ja sen vuoksi aluksi liittyi Robespierreen. Mutta nðhtyððn entisen hirmuvallan vain vaihtuvan toiseen vielð hirveðmpððn hðn yhtyi siihen puolueeseen, joka nuoressa kenraali Bonapartessa nðki nousevan auringon. Napoleon keisariksi tultuaan muisti kirjailijaystðvððnsð; sekð hðn ettð hðnen veljensð Louis ja Josef my—nsivðt kukin hðnelle 6,000 frangin elinkautisen elðkkeen. Tðmðn kautta oli hðnen taloudellinen asemansa turvattu. Hðn nai erððn rikkaan kirjanpainajan tyttðren ja tuli nimitetyksi siveysopin professoriksi Normaalikouluun, jossa piti luentoja "Sopusoinnusta luonnossa". Tðmðn oppilaitoksen lakkautettua hðn sai sijan Ranskan korkeimmassa oppineessa laitoksessa Instituutissa. Keisarivallan kukistuttua hðn menetti korkeitten suosijainsa my—ntðmðt elðkkeet ja vietti viime pðivðnsð jotenkin ahtaissa oloissa, elðen Eragnyssa l'Oise-virran partailla. Hðn kuoli tammik. 21 p. 1814, siis juuri tðytettyððn 77:nnen ikðvuotensa. Hðnen leskensð -- hðn oli jo ennðttðnyt toisen kerran naida -- meni uusiin naimisiin erððn vðhðn tunnetun kirjailijan AimÕ Martinin kanssa, joka piti huolta hðnen teoksiensa kokoamisesta ja julkaisemisesta. Bernardin de Sainte-Pierren merkitys yhteiskunnan uudistajana haihtuu varjoon valistusfilosoofian loistavampien tðhtien rinnalla. Mutta hðnen "Paul ja Virginiansa" takaa hðnelle katoomattoman kunniasijan yleismaailmallisessa kirjallisuudessa; ja hðnen oma hahmonsa sen viisaan vanhuksen muodossa, joka tðssð idyllissð kertojana esiytyy, on kautta aikojen lðmmittðvð sydðmmið totuuden, luonnollisuuden ja sydðmmenpuhtauden ylistðjðnð. Sen vuoriharjanteen itðisellð rinteellð, joka kohoaa Port-Louisin takana Ile de France-saarella, nðkee matkustaja erððllð muinoin viljellyllð alalla kahden pienen majan rauniot. Ne sijaitsevat melkein keskellð muudanta korkeitten kallioiden paartamaa laaksoa, joka on avoin vain pohjoiseen pðin. Vasemmalla kðdellð hððm—ttðð n. k. Vartijavuori, jolta annetaan merkki laivojen laskiessa saaren satamaan, ja vuoren juurella on Port-Louis'n kaupunki; oikealla on tie, joka vie Port-Louis'sta Pamplemoussen kylððn. Etempðnð on samanniminen kirkko, joka bamburuokoa kasvavine kujineen kohoaa keskellð isoa tasankoa; ja vielð kauvempana siintðð silmiin metsð, joka ulottuu aina saaren toisiin ððriin saakka. Suoraan edessððn, merenrannikolla, kulkija nðkee Hautalahdelman; vðhðn syrjempðnð oikealla Kovanonnen-niemen, ja kaikista kauvimpana rajattoman merenulapan, jonka pinnasta pistðð esiin joitakuita asumattomia luotoja, niiden joukossa Miren keila, joka nðyttðð vallinsarvelta keskellð meren kuohuja. Kðydessððn sisððn tðhðn laaksoon, josta tarjoutuu niin paljon katsottavaa, kuulee kulkija vuoren kaikujen lakkaamatta toistelevan lðheisissð metsissð tohisevien tuulten kohinaa ja aaltojen pauhua, jotka etððllð meressð sðrkyvðt riuttoja vastaan. Mutta saavuttuaan noiden m—kkien luo ei hðn enðð kuule mitððn kohinaa, eikð nðe ympðrillððn muuta kuin muurintapaisia kallioseinðmið, joiden juurella, kupeilla ja halkeamissa, jopa pilvið piirtðvillð huipuillakin puuryhmið kasvaa. Sadepilvet nðiden kallioiden pððllð leijaillessaan luovat usein sateenkaaren niiden ruskeanvihreille rinteille ja kostuttavat niiden juurella lirisevið lðhteitð, joista vðhðinen Lataniers-joki saa alkunsa. Rajaton hiljaisuus vallitsee tðssð laaksossa, missð kaikki, ilma, vesi ja valo, on niin suloista ja tyventð. Tuskin vastaa kaikukaan niiden palmujen huminaan, jotka siellð kukoistavat ylðvðllð asemallaan, alati huojutellen pitkið varsiaan taivaan tuulissa. Suloinen valohðmy vallitsee laaksonpohjassa, minne vain keskipðivðn aurinko paistaa; mutta aamunkoitosta lðhtien sen sðteet kohtaavat harjannetta, jonka huiput yli vuoriston varjojen kohoten hohtavat kullan ja purppuran hehkussa taivaan sinilakea vastaan. Minusta oli aina mieluista palata tðhðn paikkaan, missð yhdellð haavaa sai nauttia sekð ððrett—myyden avarasta nðystð ettð juhlallisesta yksinðisyydestð. Kun muuanna pðivðnð istuin noiden majojen luona ja katselin niiden raunioita, nðin erððn vanhan miehen kðyskentelevðn lðheisyydessð. Hðnellð oli saaren vanhain asujanten tapaan pukunaan lyhyt takki ja pitkðt housut. Hðn oli paljain jaloin ja nojasi itseððn kðvellessððn mustapuiseen keppiin. Hðnen hiuksensa olivat vallan valkoiset ja hðnen kasvonsa jalot ja totiset. Tervehdin hðntð kunnioittavasti. Hðn vastasi tervehdykseeni; ja hetken aikaa minua tarkasteltuaan hðn astui luokseni ja istahti lepððmððn samalle t—rmðlle kuin minðkin. Tðstð tuttavallisuudesta rohkaistuneena alotin puhelun. "Isðni", sanoin hðnelle, "voisitteko sanoa minulle, kenelle nðmð majat ovat kuuluneet?" Hðn vastasi: "Poikani, noissa matalissa majoissa ja tðllð autiolla alalla asui kerran -- siitð on jo parisenkymmentð vuotta -- kaksi perhettð, jotka niissð olivat onnensa kohdanneet. Heidðn elðmðkertansa on liikuttava; mutta kukapa europalainen pitðisikððn vðlið nðiden Intian meritien varrella asuvain saarelaisten, nimett—mðin ja tuntemattomain, kohtaloista? Ken tahtoisi elðð tððllð k—yhðnð ja unohdettuna, vaikkakin onnellisena? Ihmisið miellyttðvðt vain ylimysten ja kuningasten elðmðnvaiheet, vaikkei niistð kenellekððn hy—tyð ole." -- "Isðni", sanoin, "teidðn nð—stðnne ja puheestanne on helppoa pððttðð, ettð teillð on suuri elðmðnkokemus. Jos teillð on aikaa, niin pyydðn teitð kertomaan minulle, mitð tðmðn korven entisistð asujista tiedðtte, ja voitte olla varma, ettð maailman ennakkoluuloista turmeltuneinkin ihminen mielellððn kuulee kerrottavan onnellisuudesta, jonka luonto ja hyveet tuottavat." -- Hetken nojattuaan otsaansa kðsiððn vastaan, ikððnkuin muistutellen mieleensð muinaisia tapahtumia, alotti vanhus kertomuksensa: Vuonna 1726 pððtti muuan nuori Normandiasta kotoisin oleva mies, nimeltð de La Tour, siirtyð tðlle saarelle onneansa etsimððn, sittekun oli turhaan etsinyt itsellensð virkaa Ranskassa ja turhaan pyydellyt sukulaisiltaan apua. Hðnellð oli mukanaan nuori vaimonsa, jota hðn suuresti rakasti ja jolle oli yhtð rakas. Tðmð oli vanhaa ja rikasta sukua samasta maakunnasta kuin hðn, mutta salaa ja my—tðjðisittð oli nuori vaimo mennyt miehelleen, koska hðnen sukulaisensa olivat naimista vastustaneet, syystð ettei de La Tour ollut aatelismies. Tðmð jðtti vaimonsa Port-Louis'hin tðlle saarelle ja purjehti itse Madagaskariin toivoen voivansa ostaa siellð muutamia neekeriorjia, joiden avulla perustaisi tðnne uudisasunnon. Mutta hðn saapui Madagaskariin pahimpana vuodenaikana, joka alkaa lokakuun keskipaikoilla; ja vðhðn ajan perðstð hðn kuoli tarttuvaan kuumetautiin, joka siellð on vallalla kuusi kuukautta vuodessa ja joka ikiajoiksi estðð europalaisia sinne pysyvðsti asuttumasta. Hðnen perunsa hðvisivðt teille tietymðtt—mille kuten aina niiden, jotka kuolevat kaukana kotimaastansa. Hðnen Ile de Franceen jððnyt vaimonsa oli nyt leski, kantoi lasta sydðmmensð alla, ja muuatta neekerinaista lukuunottamatta oli hðn vallan yksin maailmassa, turvatta ja suojatta. Sen miehen kuoltua, jota yksistððn oli rakastanut, ei hðn tahtonut kehenkððn toiseen turvautua. Mutta onnettomuutensa antoi hðnelle rohkeutta, ja hðn pððtti orjattarensa avulla raivata itselleen pelloksi pienen maatilkun, josta saisivat elatuksensa. Tðllð miltei autiolla saarella, jonka maa oli yhteistð omaisuutta, hðn ei valinnut hedelmðllisintð ja kaupalle edullisinta paikkaa; vaan pðinvastoin etsien jotain vuorenrotkoa, salaista turvapaikkaa, missð yksin ja tuntematonna saisi elellð, siirtyi hðn kaupungista nðille kallioille, niinkuin lintu pesððnsð. Niin on kaikilla hellðtunteisilla ja kðrsivillð olennoilla se yhteinen taipumus, ettð haluavat vetðytyð mitð jylhimpiin ja autioimpiin paikkoihin, aivan kuin kalliot voisivat suojella heitð onnettomuuksilta ja luonnon rauhallisuus viihdyttðð heidðn sielunsa levottomuutta. Mutta Sallimus, joka aina tulee avuksemme, kun haluamme vain sitð mikð meille tarpeellisinta on, oli rouva de La Tourillekin tallettanut tavaran, jonka vertaista ei rikkaus eikð ylhðisyys voi antaa: nimittðin ystðvðttðren. Tðllð seudulla oli jo vuoden ajan asunut muuan vireð, hyvðluontoinen ja hellðtunteinen nainen nimeltð Margareeta. Hðn oli syntynyt Bretagnessa yksinkertaisista talonpoikaisista vanhemmista, jotka olivat hðntð rakastaneet ja olisivat hðnet tehneet onnelliseksikin, jollei hðn olisi heikkoudessaan luottanut erððn naapuristossa asuvan aatelismiehen rakkaudenvakuutuksiin ja naimalupauksiin; tðmð himonsa tyydytettyððn hylkðsi hðnet, kielsipð vielð apunsa sen lapsen elðttðmisessð, jonka isðksi hðn pian oli tuleva. Silloin tytt—parka pððtti ijðksi pðiviksi jðttðð syntymðkylðnsð ja lðhteð hðpeððnsð piilemððn siirtomaihin, kauvas kotimaastaan, missð oli menettðnyt k—yhðn, siveðn tyt—n ainoan aarteen, hyvðn maineensa. Erðs vanha neekeri, jonka hðn oli huokealla ostanut lainaamillaan rahoilla, auttoi hðntð pienen maatilkun viljelemisessð tðssð piirikunnassa. Tððllð tapasi rouva de La Tour, neekerinaisensa seuraamana, Margareetan, kun tðmð imetti lastaan. Hðn ihastui suuresti kohdatessaan naisellisen olennon, joka nðytti olevan melkein samallaisessa tilassa kuin hðn itse. Muutamin sanoin hðn kuvasi Margareetalle entisen elðmðnsð ja nykyisen puutteensa. Margareetaa liikutti rouva de La Tourin kertomus; ja tahtoen mieluummin palkita tðmðn luottamuksen kuin hankkia hðnen kunnioitustaan hðn arvelematta tunnusti hðnelle sen erehdyksen, johon oli joutunut syypððksi. "Mitð minuun tulee", sanoi, "olen minð ansainnut kohtaloni; mutta te, hyvð rouva ... te, joka olette hyvð ja siveð ja kuitenkin onneton!" Ja itkien tarjosi hðn hðnelle turvaa majassansa ja ystðvyyttððn. Rouva de La Tour, jota nðin hellð vastaanotto suuresti liikutti, sulki hðnet syliinsð lausuen: "Ah, Jumala tahtoo siis tehdð lopun kðrsimyksistðni, koska hðn teissð herðttðð minua, muukalaista, kohtaan enemmðn hyvyyttð kuin milloinkaan omaisiltani olen osakseni saanut." Minð tunsin Margareetan; ja vaikka asuin puolentoista penikulman pððssð tððltð, tuolla metsissð Pitkðn Vuoriston takana, katsoin hðntð kuitenkin naapurikseni. Europan kaupungeissa tosin katu tai pelkkð kiviseinð pidðttðð saman perheen jðsenið vuosikausia toisiaan tapaamasta; mutta nðissð uusissa siirtomaissa pidðmme naapureina kaikkia, joita vain metsðt ja vuoret meistð erottavat. Varsinkin siihen aikaan, jolloin tðmð saari harjotti vðhðistð kauppayhteyttð Intian kanssa, oli tððllð pelkkð naapuruus samaa kuin ystðvyys, ja vieraanvaraisuus muukalaisia kohtaan oli yhtð hyvin velvollisuus kuin huvi. Kun kuulin naapurini saaneen toverin, riensin hðnen luoksensa, ollakseni joksikin avuksi kummallekin. Rouva de La Tourissa tapasin miellyttðvðn naisen, jonka koko olento ilmaisi jaloutta ja surumielisyyttð. Hðn oli jo lðhellð synnytystððn. Esitin molemmille naisille, kuinka tarpeellista olisi heidðn lastensa vuoksi ja varsinkin vastaisten siirtolaisten tulon takia, ettð he jakaisivat keskenððn tðmðn laakson, jota oli noin kaksikymmentð tynnyrinalaa. He antoivat jakamisen minun toimekseni. Jaoin maan kahteen jotenkin yhtð suureen puoliskoon, niin ettð toiseen tuli kuulumaan tðmðn lakeuden ylðosa, alkaen tuon pilvien peittðmðn kukkulan huipusta, mistð Lataniers-joki saa alkunsa, aina tuonne jyrkkððn halkeamaan asti, jonka nðette tuolla ylhððllð vuorenharjalla ja jota kutsutaan Ampumareijðksi, se kun todellakin on tykinaukon nðk—inen. Maaperð on tðssð niin kivistð ja kuoppaista, ettð siinð on vaikea kðydð; kuitenkin kasvaa siinð isoja puita ja on se tðynnð lðhteensilmið ja pienið puroja. Toiseen osaan mittasin koko alemman puolen, joka ulottuu Lataniers-joen juoksua pitkin aina tðhðn aukeamaan saakka, missð nyt olemme ja mistð virta kulkee kahden kukkulan lomitse mereen asti. Tðssð nðette niittyjð ja jotenkin tasaista maata, joka ei kuitenkaan ole parempi kuin tuo toinen osa, sillð sateisena vuodenaikana se on vetelðð kuin suo, ja poudalla se kuivaa lyijynkovaksi, niin ettð kun tahtoo siihen ojaa kaivaa, on kirvestð kðytettðvð. Kun jako oli suoritettu, annoin molempain naisten heittðð arpaa osistaan. Ylempi puoli tuli rouva de La Tourille ja alempi Margareetalle. Kumpikin oli osaansa tyytyvðinen, ja he halusivat vain jððdð asumaan liki toisiaan, "jotta", kuten he sanoivat, "aina saisimme nðhdð toisiamme, puhella keskenðmme ja auttaa toinen toistamme". Oli kuitenkin tarpeen, ettð heillð kullakin oli oma asuntonsa. Margareetan asumus sijaitsi keskellð laaksoa, juuri hðnen alueensa rajalla. Aivan sen viereen rakensin rouva de La Tourin palstalle toisen majan, niin ettð ystðvykset yhdellð haavaa olivat toistensa naapureina ja kuitenkin kukin perheineen asuivat omalla alueellaan. Itse olen hakannut paalut vuorelle; itse olen kantanut palmunlehvið merenrannalta nðiden molempain majojen rakentamiseksi, jotka nyt kuten nðette ovat ovia ja kattoja vailla. Voi sentððn, niistð on sittekin liian paljon jðlellð muistini virittðmiseksi! Aika, joka niin pian hðvittðð hallitsijain muistomerkit, nðyttðð nðissð erðmaissa sððstðvðn ystðvyyden muistomerkkejð, pitkittððkseen kaipaustani aina elðmðni loppuun asti. Tuskin oli toinen nðistð majoista valmistunut, kun rouva de La Tour synnytti tytt—lapsen. Minð olin ollut kummina Margareetan lapselle, joka oli saanut nimekseen Paul. Rouva de La Tour pyysi minua nyt yhdessð hðnen ystðvðttðrensð kanssa antamaan nimen hðnenkin lapselleen. Margareeta pani sille nimeksi Virginia. "Hðnestð on kasvava siveð tytt—", sanoi hðn, "ja hðn on tuleva onnelliseksi. Minð en tuntenut onnettomuutta ennenkun poikkesin siveyden tieltð." Rouva de La Tourin toivuttua lapsivuoteestaan alkoivat nuo molemmat maatilkut vðhitellen korvata sekð sitð vaivaa, mikð minulla aika ajoittain oli niiden hoidosta ettð varsinkin heidðn orjainsa uutteruutta. Margareetan orja, Domingo, oli jolof-heimoa, ja vielð roteva ruumiiltaan, vaikka olikin ijðkðs. Hðnellð oli kokemusta ja hyvð luontainen ymmðrrys. Hðn raivasi erotuksetta kummallakin maa-alueella pelloiksi ne alat, mitkð hðnestð tuntuivat hedelmðllisimmiltð, ja kylvi niihin sellaisia siemenið, mitkð mihinkin parhaiten sopivat. Hirssið ja maissia hðn kylvi keskinkertaisiin paikkoihin, vehnðð hyvððn maahan ja riissið soisiin kohtiin, ja kallioiden juurille hðn istutti melooneja, kurpitseja ja kurkkuja, jotka mielellððn kiipeevðt yl—spðin. Kuiviin paikkoihin hðn kasvatti perunia, jotka niissð tulevat maukkaiksi, ylðng—ille puuvillapensaita, sokeriruokoa vðkevððn maahan ja kahvipensaita t—yrðille, joilla papu kasvaa pieni mutta sitð oivallisempi; joen varsille ja asumusten ympðrille bananas-puita, jotka vuoden lðpeensð kantavat hedelmðsarjoja ja suovat miellyttðvðð siimestð, ja viimein vielð muutamia tupakantaimia lievittððkseen omia ja hyvðin emðntðinsð huolia. Vuorilta hðn kðvi hakkaamassa polttopuita ja siirteli sieltð tððltð kallionlohkareita syrjððn teitð rakentaakseen. Kaikki nðmð askareet hðn toimitti ðlykkððsti ja ahkerasti, sillð hðn oli innostunut ty—h—nsð. Margareetaan hðn oli erittðin kiintynyt, eikð vðhemmðn rouva de La Touriinkaan, jonka orjattaren hðn oli nainut Virginian syntyessð. Hðn rakasti kiihkeðsti vaimoansa, jonka nimi oli Mari. Tðmð oli syntynyt Madagaskarissa, jossa oli harjautunut joihinkin kðsit—ihin, etenkin valmistamaan koreja ynnð jonkinmoista esiliinakangasta metsðssð kasvavista ruohoista. Hðn oli muuten nðppðrð, siisti ja erittðin uskollinen. Hðn piti huolta ruoan laittamisesta, kasvatti muutamia kanoja ja meni silloin tðll—in Port-Louis'n kaupunkiin myymððn sellaista tavaraa, mikð ei ollut vðlttðmðt—ntð molempien perheiden taloudessa. Kun tðhðn lisðksi laskette pari lapsia varten pidettyð kuttua ynnð ison koiran, joka y—llð vartioitsi ulkona, saatte jonkinlaisen kðsityksen nðiden kahden pienen asunnon tuloista ja koko taloudesta. Tullaksemme molempiin ystðvyksiin, kehrðsivðt he puuvillaa aamusta iltaan. Tðmð ty— tuotti heille ja heidðn perheilleen vaatetarpeet; mutta muuten puuttui heiltð totuttuja elðmðn mukavuuksia, niin ettð saivat kotona kðydð avojaloin ja vain pyhðisin kðyttivðt kenkið mennessððn aamuvarahin kuulemaan messua Pamplemoussen kirkkoon, jonka nðette tuolla alhaalla. Sinne tosin oli paljon pitemmðltð kuin Port-Louis'hin, mutta vain hyvin harvoin he menivðt kaupunkiin, sillð orjain tavoin puettuina karkeaan siniseen Bengalin palttinaan pelkðsivðt he siellð joutuvansa ylenkatseen alaisiksi. Mutta tarkoin punniten: kumpi on parempi, ulkonainen arvoko vaiko kotoinen onni? Sillð jos nðmð naiset saivatkin vðhðn kðrsið ihmisten ilmoilla kðydessððn, palasivat he kotiinsa sitð tyytyvðisempinð. Tuskin olivat Maria ja Domingo tðltð harjulta ðkðnneet heidðt, niin juoksivat he vastaan alas laaksoon auttaakseen heitð yl—snousemisessa. Orjainsa silmistð he nðkivðt, millð ilolla nðmð heitð olivat odottaneet. Kotona heitð kohtasi kaikkialla puhtaus ja vapaus, joista eduista heidðn tuli kiittðð vain omaa ahkeruuttaan ja palvelijainsa intoa ja uskollisuutta. Samojen puutteiden ja miltei samanlaisten elðmðnkokemusten yhdistðminð he puhuttelivat toisiaan ystðvðn, toverin ja sisaren suloisilla nimillð; heillð oli vain yksi tahto, yksi harrastus ja yhteinen p—ytð, jonka ððressð aterioivat. Kaikki oli heillð yhteistð. Jos jolloinkin entiset tunteet, tulisemmat kuin ystðvyyden synnyttðmðt, herðsivðt heidðn sydðmmissððn, ohjasi totinen jumalanpelko puhdasten tapain avulla ne toista elðmðð kohden, niinkuin tulenliekki sytykkeen puutteessa kohoaa maasta taivasta kohti. Luonnolliset velvollisuudet enensivðt vielð heidðn yhteiselðmðnsð onnellisuutta. Heidðn keskinðinen ystðvyytensð kiintyi kahta lujemmaksi, kun heillð alati oli silmiensð edessð lapsensa, heidðn yhtð kovaonnisen rakkautensa hedelmðt. Huviksensa he kylvettivðt niitð samassa kylpyaltaassa ja panivat nukkumaan samaan kðtkyeen. Antoivatpa he usein niille vuorotellen rintaa. "Ystðvðni", virkkoi kerran rouva de La Tour, "molemmilla on meillð kaksi lasta ja kummallakin niistð on kaksi ðitið." Kuten kaksi vesaa, mitkð ovat kiinni kahdessa samanlaisessa puussa, joilta myrsky on kaikki oksat riistðnyt, kantaa paljon parempia hedelmið, jos kumpikin niistð irrotetaan emðpuustaan ja istutetaan toiseen puuhun, niin nðmðkin kaksi kaikista heimolaisistaan erotettua ihmistainta, imiessððn vuoroon molempain ystðvysten rinnoilla, saivat paljon hellempið kuin vain sisarusten tunteita toisiinsa. Heidðn ðitinsð jo kðtkyein ððressð puhuivat heidðn vastaisesta naimisestaan, ja nðmð unelmat lastensa aviollisesta onnellisuudesta, joilla he koettivat omia surujaan lievittðð, pððttyivðt sangen usein niin, ettð molemmat hyrðhtivðt itkuun. Toinen itki muistellessaan kðrsimystensð syynð olleen avioliiton siteiden hylkimisen, toinen niihin alistumisen; toinen oli pyrkinyt sððtyðnsð ylemmðksi, toinen laskeutunut halvempaan sððtyyn; mutta kumpaakin lohdutti ajatus, ettð kerran heidðn lapsensa heitð onnellisempina, kaukana Europan julmista ennakkoluuloista, saisivat nauttia rakkauden ja yhdenvertaisuuden onnellisuutta. Todellakaan ei l—ydy suurempaa helleyttð, kuin mitð nðmð lapset jo varhain toisilleen osottivat. Paulin itkiessð tarvitsi hðnelle vain osottaa Virginiaa; tðmðn nðhtyððn hðn jo tyyntyi ja hymyili. Kun Virginia jostain kðrsi, huomattiin se jo Paulin parunnasta; mutta tðmð herttainen tytt— hillitsi tuskaansa, jottei Paul siitð huolestuisi. Joka kerta kun tðnne tulin, nðin molemmat pallerot maan tavan mukaan aivan alasti; tuskin he vielð kykenivðt kðvelemððnkððn, mutta kðsin ja sylin he kaulailivat toisiaan, niinkuin Kaksoisten tðhtiryhmðð kuvataan. Y—kððn ei voinut heitð toisistaan erottaa; se yllðtti heidðt usein makaamassa samassa kðtkyessð, poski poskea ja povi povea vastaan, kðdet kiedottuina toistensa kaulan ympðri ja nukkuneina tðten toistensa syliin. Kun he oppivat puhumaan, olivat "veli" ja "sisko" ensimmðiset sanat, joilla he toisiaan nimittivðt. Lapsuus, jolla on mitð hellimpið hyvðilynimið, ei tunne tðmðn suloisempia nimityksið. Heidðn kasvatuksensa vain lujensi heidðn ystðvyyttððn, kohdistaen sen heidðn keskinðisiin tarpeisiinsa. Pianpa tuli kaikki mitð talouteen kuuluu, puhtaudenpito ja heidðn yksinkertaisen ateriansa valmistus, Virginian osalle, ja hðnen nðitð toimittaessaan palkitsivat hðntð veljensð kiitokset ja hyvðilyt. Paulkin puolestaan oli lakkaamatta puuhassa, joko hððrðsi Domingon apuna puutarhassa tai pieni kirves kðdessððn seurasi tðtð metsðt—ihin; ja jos hðn nðillð matkoilla nðki kauniin kukan, makean hedelmðn tahi linnunpesðn -- olivat ne vaikka miten korkealla puussa -- kiipesi hðn niihin kðsiksi viedðkseen ne tulijaisiksi pikku sisarelleen. Yhden heistð jossain tavatessaan sai olla varma, ettð toinenkin oli lðheisyydessð. Erððnð pðivðnð astuessani alas tuolta vuorenharjanteelta nðin Virginian juoksevan puutarhan ððrimmðisestð sopesta kotoa kohden, hame takaa pððn yli viskattuna sateen takia. Kaukaa katsoen luulin hðnen olevan yksikseen; mutta kun kðvin lðhemmðksi hðntð auttaakseni, nðin hðnen vierellððn Paulin melkein kokonaan hameeseen hautautuneena, ja molemmat nauroivat sydðmmen pohjasta tðlle omalle keksimðlleen sateenvarjolle. Nuo kaksi suloista pððtð, jotka katselivat maailmaan saman hameen kankeista laskoksista, muistuttivat mieleeni tarun samaan simpukankuoreen suletuista Ledan lapsista. Koko heidðn opiskelunsa kðsitti vain keinoja olla toisilleen mieliksi ja avuksi. Muuten he olivat tietðmðtt—mið kuin kreolit, eivðt osanneet lukea eikð kirjottaa. He vðhðt piittasivat siitð, mitð ennen ja kaukana heistð oli tapahtunut; heidðn uteliaisuutensa ei ulottunut nðiden kukkulain huippuja kauvemmaksi. Maailman he luulivat loppuvan missð tðmð saarikin loppui; ja mitððn viehðttðvðð ei heille l—ytynyt omaa olopaikkaansa etððmpðnð. Keskinðinen sopu ja ðitiensð tyytyvðisyys oli heidðn pyrint—nsð alku ja loppu. Milloinkaan ei hy—dytt—mðin opetusten tarvinnut pusertaa kyynelið heidðn silmistððn; milloinkaan eivðt kuivat nuhdesaarnat heitð ikðvystyttðneet. He eivðt tunteneet edes varkauden kðsitettðkððn, kaikkihan heillð oli yhteistð, eivðt kohtuuttomuutta, sillð he olivat tyytyvðiset yksinkertaiseen ruokaansa, eivðtkð valetta, sillð heidðn ei tarvinnut toisiltaan totuutta salata. Heitð ei koskaan pelotettu turhilla uhkauksilla, ettð Jumala hirveðsti rankaisee kiittðmðtt—mið lapsia; heidðn lapsenrakkautensa oli ðidinhellyyden hedelmð. Uskonnosta heille oli opetettu vain semmoista, mikð saattoi sen heille rakkaaksi; ja vaikkeivðt pitðneetkððn pitkið rukouksia kirkoissa, ylensivðt he sen sijaan kaikkialla missð olivat, kotona, kedolla ja metsðssð, viattomat kðtensð taivasta kohden, ja heidðn sydðmmensð olivat alati tðynnð kiitollisuutta vanhempiansa kohtaan. Nðin kului heidðn varhaisin lapsuutensa niinkuin ihaninta pðivðð ennustava aamurusko. Jo nyt he ottivat osaa kaikkiin ðitiensð taloudellisiin askareihin. Tuskin oli kukko kiekunnallaan kertonut pðivðnnoususta, kun Virginia kavahti vuoteeltaan, kðvi noutamassa vettð lðheisestð lðhteestð ja palasi kotia aamiaista laittamaan. Heti sen jðlkeen, kun aurinko kultasi kukkulat tðmðn laakson ympðrillð, tulivat Margareeta ja hðnen poikansa rouva de La Tourin luo, missð pidettiin yhteinen rukous ja nautittiin aamiainen; usein he s—ivðt sen ulkosalla, istuen nurmikossa vehmaitten banaanipuiden alla, jotka tarjosivat heille valmiin aterian mehukkailla hedelmillððn ja p—ytðliinaksi pitkðt, kiiltðvðt lehtensð. Terveellinen ja runsas ravinto vaurastutti nopeasti molempain lasten ruumiin, ja hellð kasvatus loi heidðn kasvoilleen puhtauden ja levollisen sielukkaisuuden ilmeen. Virginia, vaikka vasta kahdentoista vanha, oli vartaloltaan jo enemmðn kuin puoleksi varttunut. Tuuheat vaaleat kiharat ympðr—ivðt hðnen pððtððn; suuret sinisilmðt ja korallinpunaset huulet valaisivat mitð herttaisimmalla hohteella hðnen kasvonsa; ne myhðilivðt lempeðsti hðnen puhuessaan, ja kun hðn oli vaiti, ilmaisi niiden taivasta kohden kohotettu asento mitð herkintð tunteellisuutta, jopa alakuloisuutta. Paulissa sen sijaan nðhtiin kaiken poikuusijðn sulojen ohessa jo kehittyvðð miehuullisuutta. Hðnen vartalonsa oli kookkaampi kuin Virginian, hðnen ihonsa tummempi ja nenðnsð k—yrympi, ja hðnen mustat silmðnsð olisivat joltisesta ylpeydestð puhuneet, elleivðt pitkðt, viuhkan tavoin sðteilevðt ripset olisi antaneet niille erinomaista lempeyden hohdetta. Vaikka hðn aina olikin liikkeellð, jði hðn tyynesti alalleen, kun huomasi pikku sisarensa, ja istahti hðnen vierelleen. Kun heitð nðin ððnett—minð tapasi, lapsellisen luontevissa asennoissa ja avojaloin, luuli nðkevðnsð edessððn vanhanaikaisen valkean marmoriryhmðn, esittðvðn paria Nioben lapsista; mutta huomatessaan heidðn silmðystensð aina etsivðn toisiaan, hymyilyn yhð hellemmin tapaavan hymyilyð, olisi tehnyt mieli kutsua heitð taivaan lapsiksi, noiksi autuaallisiksi hengiksi, joiden koko olemus on rakkautta ja joiden ei ole tarvis pukea tunteitansa aatoksiin ja rakkauttaan sanoihin. Mutta nðhdessððn tyttðrensð nðin vuosi vuodelta kehittyvðn ihanuudessa, lisðytyivðt rouva de La Tourin hellðt huolet. Hðn sanoi usein minulle: "Entð jos kuolen, mikð on Virginian kohtalo silloin ilman varallisuutta?" Ranskassa oli hðnellð muuan tðti, ylhðissððtyinen, rikas, vanha ja tekopyhð neiti, joka hðnen mentyððn herra de La Tourin vaimoksi oli tylysti kieltðnyt hðneltð kaiken apunsa; senpð vuoksi olikin hðn itselleen luvannut, ettei koskaan turvautuisi tuohon naiseen, vaikka joutuisi miten ahtaalle hyvðnsð. Mutta ðidiksi tultuaan hðn ei enðð kammonut mahdollisesti kieltðvðnkððn vastauksen hðpeðtð. Miehensð ðkillisen kuoleman jðlkeen hðn ilmotti siitð tðdillensð, kertoi tyttðrensð syntymðstð ja kuvaili tukalaa tilaansa kaukana kotimaasta, ilman elðttðjðð ja pieni lapsi hoidettavanaan. Mutta minkððnlaista vastausta ei hðn saanut. Ylevðluontoinen kun oli, ei hðn katsonut enempðð n—yryyttðvðnsð itseððn, vaikka alistuikin alttiiksi sukulaisensa nuhteille, joka ei milloinkaan ollut voinut antaa anteeksi hðnen naimistaan aatelittoman, vaikkakin kunnollisen miehen kanssa. Joka tilaisuudessa hðn siis vielð kirjoitti tðdilleen, herðttððkseen hðnessð my—tðtuntoisuutta Virginiaa kohtaan. Mutta vuodet vierivðt vierimistððn, ilman ettð mitððn elonmerkkið tuli sukulaiselta. Vihdoin viimein, vuonna 1738, kolme vuotta sen jðlkeen kun herra de La Bourdonnaye oli saapunut saarellemme, sai rouva de La Tour kuulla, ettð tðmð kuvern——ri oli saanut kirjeen tðdiltð hðnelle jðtettðvðksi. Vðlittðmðttð tðllð kertaa kehnosta puvustaan hðn kiirehti Port-Louis'hin, sillð nyt voitti ðidinilo hðnessð ihmisarkuuden. Herra de La Bourdonnayellð olikin todella kirje hðnelle annettavana. Siinð tðti jankutti, ettð sisarentyttðrensð oli ansainnut kohtalonsa, koska oli huolinut seikkailijalle ja irstailijalle vaimoksi, ettð intohimoja aina seuraa rangaistus, ja ettð hðnen miehensð varhainen kuolema oli Jumalan vanhurskas kuritus; ettð hðn oli tehnyt aivan oikein siirtyessððn saarille sððstððkseen Ranskassa asuvilta sukulaisiltaan enempðð hðpeðtð, ja ettð hðn nyt oli maassa, jossa kaikki, paitsi laiskurit, l—ytðvðt onnensa. Tðten nepaintaan morkattuaan tðti rupesi ylistðmððn itseððn: muka vðlttððkseen avioliiton usein turmiollisia seurauksia oli hðn itse pysynyt naimatonna. Asian todellinen laita oli kuitenkin niin, ettð hðn olisi mennyt vain jollekin hyvin ylhðiselle miehelle vaimoksi, mutta vaikka hðn olikin upporikas ja tðllaisissa naimiskaupoissa varallisuus yksin mððrðð, ei kuitenkaan ollut ketððn, joka olisi huolinut moista rumaa ja kovasydðmmistð naista itselleen. Jðlkikirjotus sisðlsi kuitenkin, ettð hðn kaikesta huolimatta oli sulkenut sisarensatyttðren herra de La Bourdonnayen hyvððn suosioon. Hðn oli niin todella tehnytkin, mutta tavalla joka nykyððn on hyvin yleinen ja joka suosijan tekee pelðttðvðmmðksi kuin ilmeisen vihamiehen: puhdistaakseen itseðnsð kuvern——rin edessð sukulaistaan kohtaan osottamastaan kovuudesta oli hðn tekopyhðn surkuttelun varjolla herjannut hðntð pahanpðivðisesti. Rouva de La Tour, jota ei vðlinpitðmðtt—minkððn ihminen voinut ilman osanottoa ja kunnioitusta katsella, sai varsin kylmðkiskoisen vastaanoton herra de La Bourdonnayen puolelta, joka edeltðkðsin oli saatettu nurjamieliseksi hðntð kohtaan. Rouvaparan kertomukseen omasta ja tyttðrensð asemasta hðn vastasi vain kuivasti ja yksitavuisesti: "Saanhan nðhdð ... saamme nðhdð ... aikaa my—ten ... tððllð kðy niin paljon tarvitsevaisia... Miksi niin loukata kunnioitettavaa tðtið... Itse olette kaikkeen syypðð!" Rouva de La Tour palasi asuntoonsa sydðn tðynnð surua ja mielikarvautta. Kotiin tultuaan hðn vaipui tuolille, heitti tðdin kirjeen p—ydðlle ja huudahti ystðvðttðrelleen: "Kas siinð yhdentoista vuoden kðrsimyksen hedelmð!" Mutta kun ei kukaan toinen seurasta osannut lukea, otti hðn uudelleen kirjeen ja luki sen kokoutuneen perheen kuullen. Tuskin oli hðn pððttðnyt, kun Margareeta huudahti kiivaasti: "Tarvitsemmeko tððllð mitððn sinun sukulaisiltasi? Onko Jumala meidðt hyljðnnyt? Hðn yksin on isðmme. Emmek— ole elðneet onnellisina tðhðn pðivððn asti? Miksi syyttð murehdit? Sinulla ei ole rohkeutta enðð!" Ja nðhdessððn rouva de La Tourin itkevðn hðn heittðytyi hðnen kaulaansa ja syleili hðntð. "Ystðvð rakas", huudahti hðn, "oma ystðvðni!" -- Mutta oma nyyhkytyksensð tukehutti hðneltð ððnen. Virginia tðmðn kaiken nðhdessððn kylpi kyynelissð, pusersi milloin ðitinsð milloin Margaretan kðsið huulillensa ja sydðmmelleen; mutta Paul, jonka silmðt liekitsivðt vihasta, puristi nyrkkejððn ja polki jalkaa, tietðmðttð keneen ryhtyð. Tðhðn hðmminkiin joutuivat vielð Domingo ja Mari juoksujalkaa, ja majassa kuului vain valitushuutoja: "Ah, rouva kulta!... hyvð emðntðni!... ðiti raukkani!... elkðð itkek—!..." Nðin hellðt ystðvyydenosotukset haihduttivat viimein rouva de La Tourin sydðmmestð katkeruuden. Hðn sulki Paulin ja Virginian syliinsð ja lausui tyytyvðisenð: "Lapsi kultani, te olette syynð minun suruuni, mutta te my—skin olette minun koko iloni. Oi rakkaat lapseni, onnettomuus kurotti minuun vain kaukaa, mutta onni asuu ympðrillðni." Paul ja Virginia eivðt hðntð ymmðrtðneet; mutta nðhdessððn hðnen rauhoittuvan he hymyilivðt ja alkoivat hyvðillð hðntð. Niin olivat taas kaikki onnellisia, eikð tuo kohtaus ollut muuta kuin myrskynpuuska keskellð kaunista pouta-aikaa. Nðiden lasten hyvð luonnonlaatu kðvi pðivð pðivðltð yhð enemmðn ilmi. Erððnð sunnuntaina, kun heidðn vanhempansa olivat pðivðn koittaissa lðhteneet aamujumalanpalvelukseen Pamplemoussen kirkkoon, ilmautui muuan karannut neekerinainen banaanipuistoon, joka ympðr—i heidðn kotiaan. Hðn oli laiha kuin luuranko, pukunaan vain karkea palttinariepu lanteiden ympðrillð. Hðn heittðytyi Virginian jalkoihin, tðmðn juuri valmistaessa aamiaista perheelle, ja sanoi: "Nuori neiti kulta, armahtakaa paennutta orja parkaa! Jo kuukauden ajan olen harhaillut nðillð vuorilla, puolikuolleena nðlðstð ja usein metsðstðjðin ja koirain takaa-ajamana. Olen paennut isðntðni, erððn rikkaan tilanomistajan luota tuolta Mustanvirran takaa. Hðn on kohdellut minua kuten nðette." Samalla osotti hðn ruumistaan, joka oli raskaitten ruoskaniskuin ristiin rastiin viileskelemð, ja lisðsi: "Tahdoin hukuttaa itseni, mutta kun tiesin teidðn tððllð asuvan, arvelin itsekseni, ettð kun vielð asuu hyviðkin valkoisia ihmisið tðssð maassa, ei sentððn ole tarvis kuolla." Hyvin liikutettuna vastasi Virginia: "Rauhoittukaa, onneton ihminen! Tðssð on ruokaa, sy—kðð!" Ja hðn antoi hðnelle aamiaisen, jonka perheelle oli valmistanut. Tuossa tuokiossa orjaparka oli ahminut sen suuhunsa. Nðhdessððn hðnen nyt olevan ravittu Virginia sanoi: "Ihmiskurja! Mieleni tekee mennð pyytðmððn teille armoa isðnnðltðnne; kun hðn teidðt tuossa tilassa nðkee, tulee hðn varmaan sððlivðiseksi. Tahdotteko viedð minut hðnen tyk—nsð?" -- "Te Herran enkeli", vastasi orjatar, "seuraan teitð minne vain haluatte." Virginia kutsui veljensð paikalle ja pyysi hðntð heidðn mukaansa. Laiha orjanainen opasti heitð metsðpolkuja pitkin yli korkeain vuorten, joita he vaivaloisesti kiipesivðt, ja yli leveðin virtain, joiden poikki he saivat kahlata. Viimein puolipðivðn aikaan he tulivat erððn vuoren juurelle Mustanvirran partaalla. Siellð he nðkivðt erððn hyvin rakennetun kartanon, kunnollisesti hoidettuja viljelyksið ja ison joukon orjia puuhaten kaikenlaisissa t—issð. Heidðn keskellðnsð kðveli heidðn isðntðnsð, piippu suussa ja ruokokeppi kðdessð. Hðn oli pitkð, laiha mies, iho —ljynkarvainen, silmðt syvðllð pððssð ja kulmakarvat mustat ja yhteenkasvaneet. Pelkððvðisenð lðhestyi Virginia, pitðen kiinni Paulin kðsivarresta, ja pyysi isðntðð Jumalan laupeuden tðhden armahtamaan orjaansa, joka seisoi muutaman askeleen taempana. Ensin isðntð ei noista kahdesta k—yhðsti puetusta lapsesta paljoa vðlittðnyt; mutta ðkðttyððn Virginian sorean vartalon ja hðnen kauniin pððnsð sinisen hunnun sisðstð ja kuultuaan hðnen suloisesti helðhtelevðn ððnensð, joka vðrðhteli ja vapisi kuten hðnen koko ruumiinsa armoa anoessaan, otti hðn piipun suustansa, kohotti ruokokeppinsð taivasta kohden ja vannoi armahtavansa orjaansa ei Jumalan vaan Virginian tðhden. Heti antoi tytt—nen merkin orjattarelle lðhestyð isðntððnsð ja juoksi Paulin seuraamana pois paikalta. He nousivat yhdessð vuorelle samaa rinnettð my—ten, jota olivat tulleet, ja saavuttuansa sen harjalle istahtivat he puun alle, perin nððntyneinð sekð vðsymyksestð ettð nðlðstð ja janosta. He olivat einehtimðttð kðyneet sitte auringonnousun kuudetta peninkulmaa.[1] "Siskoni", sanoi Paul Virginialle, "sinun on nðlkð ja jano ja tððltð emme mitððn ravintoa l—ydð; palatkaamme siis takaisin orjan isðnnðn luo ja pyytðkððmme hðneltð ruokaa." -- "Oi, ei toki, ystðvðni", vastasi Virginia, "minð pelkððn hðntð kovin. Muistatko mitð ðiti on usein sanonut: jumalattoman leipð tðyttðð suun soralla." -- "No, mitð sitte tehdð?" arveli Paul. "Puut tððllð ympðrillð kasvavat vain pahoja hedelmið, eikð ole tððllð edes tamarinttia eli sitroonaa, jolla voisit virkistðð itseðsi." -- "Jumala pitðð meistð huolen", virkkoi Virginia, "hðn kuulee pienten lintustenkin ððnen, kun nðmð hðneltð ravintoa pyytðvðt." Ja tuskin oli hðn nðmð sanat lausunut, kun he jo kuulivat lðheisestð kalliosta juoksevan lðhteen lorinan. He juoksivat paikalle, ja virvotettuaan itseððn sen kristallikirkkaalla vedellð, he poimivat ja s—ivðt krassiruohoja, joita kasvoi lðhteen partaalla. [1] Tarkottaa tðssð kuten muuallakin vanhaa ranskalaista peninkulmaa (_lieue_), joita menee noin kolme nykyiseen kilometripenikulmaan. Suom. muist. Kun he sitte tðhystelivðt ympðrillensð, eik— jotain ravitsevampaa ruokaa olisi saatavissa, ðlysi Virginia metsðn puiden joukossa nuoren palmupuun. Pðhkinð, joka kelluu sellaisen huipussa, on erittðin hyvðð sy—tðvðð; mutta vaikkei puu ollutkaan ihmisen reittð paksumpi, oli se liki kuusikymmentð jalkaa korkea. Tðmðn puun sydðnaine on vain hienoa lustokudosta, mutta sen pinta on niin kovaa, ettð paraskin kirves kimmoaa siitð takaisin; eikð Paulilla ollut edes veistð mukana. Hðnen pððhðnsð pðlkðhti virittðð valkea puun juurelle, mutta siinð tuli toinen vaikeus. Hðnellð ei ollut tuluksia, enkðpð sitð paitsi luule koko saarella l—ytyvðn kiveð, jolla voisi tulta iskeð. Mutta hðtð keinon keksii, ja usein ovat hy—dyllisimmðt keksinn—t lðhteneet vðhðpðt—isimpðin miesten aivoista. Paul pððtti virittðð tulen neekerien tavalla. Muutaman kiven terðvðllð kðrjellð hðn nðversi reijðn hyvin kuivaan puunoksaan, jonka pani jalkainsa alle; saman kiven terðvðllð syrjðllð hðn terotti toisen yhtð kuivan mutta toisenlaisen puunoksan, jonka kðrjen sovitti jalkainsa alla olevan oksan reikððn, ja sitte nopeasti py—rittðen sitð kðsiensð vðlissð, niinkuin suklaamyllyð py—ritetððn, nðki hðn pian savua ja kipenið nousevan hieromuksesta. Nyt kokosi hðn kasan kuivia ruohoja ja risuja palmun juurelle, sytytti ne, eikð aikaakaan, kun puu jo kaatua rojahti kovalla ryskeellð. Tulen avulla he irrottivat pðhkinðn palmun pitkistð, puisevista ja okaisista lehdistð. Osan tðstð hedelmðstð hðn ja Virginia s—ivðt raakana ja toisen osan tuhassa paistettuna, ja molemmat maistuivat heistð yhtð hyviltð. Iloisina he nauttivat yksinkertaisen ateriansa, muistellen aamulla tekemððnsð hyvððty—tð; mutta tðhðn iloon sekautui huoltakin, kun ajattelivat ðitiensð levottomuutta heidðn nðin kauvan kotoa poissa ollessaan. Virginialle etenkin johtui tðmð seikka mieleen. Mutta Paul, joka tunsi voimainsa taas virkistyneen, vakuutti etteivðt he enððn kauvankaan viipyneet, ennenkun pððsivðt rauhoittamaan vanhempiansa. Pðivðllisen sy—tyððn oli heillð kumminkin uusi pula edessð: ei ollut heillð enðð opasta kotiin johtamassa. Paul, jota ei mikððn hðmille saattanut, sanoi Virginialle: "Kotimme on keskipðivðn aurinkoa kohden; meidðn on siis astuminen kuten aamullakin tuon vuoren yli, jonka kolme huippua nðet tuolla alempana. Siis matkaan, ystðvðni!" Vuori, josta Paul mainitsi, oli se, jota kolmen huippunsa takia kutsutaan Kolmirinnaksi.[1] He laskeutuivat siis alas vuorelta Mustanvirran pohjoispuolitse ja saapuivat kotvan aikaa kulettuaan erððn leveðn virran partaalle, joka katkasi heiltð tien. Tðmð avara osa saaresta, joka kokonaan on metsðin vallassa, on nykyððnkin vielð niin vðhðn tunnettu, ettei sen useimmilla virroilla ja vuorilla ole nimeð. Virta, jonka rannalle he tulivat, juoksee pauhaten kallioiden lomitse. Veden kohina pelotti Virginiaa, niin ettei hðn tohtinut pistðð jalkaansa siihen ylimenoa alottaakseen. Paul silloin otti hðnet selkððnsð ja kðvi kuormineen virran liukkaita kivið pitkin, veden pauhusta vðlittðmðttð. [1] On olemassa paljon vuoria, joiden huiput ovat py—reðt kuin naisen rinnat ja joilla kaikissa kielissð on tðmð nimi. Ne sen todella ansaitsevatkin, sillð niistð saavat alkunsa monet virrat ja purot, jotka sitten hedelm—ittðvðt maan. Ne yhð lisððvðt nðiden jokien vesið kokoomalla pilvið kallioisen huippunsa ympðrille, joka kohoo kuin naisen nisð niitð ylemmðksi. "Elð pelkðð", sanoi hðn tyt—lle, "tunnen itseni kyllin voimakkaaksi, kun sinð olet kanssani. Jos tuo Mustanvirran isðntð olisi kieltðnyt armoa orjaltaan, olisin tapellut hðnen kanssaan." -- "Mitð!" huudahti Virginia, "senk— ison ja ilkeðn miehen kanssa? Mihin vaaraan olenkaan sinut saattanut! Oi Jumala, miten vaikea on hyvðð tehdð! Vain pahaa on helppo tehdð." Virran yli tultuaan Paul aikoi pitkittðð matkaa kantaen sisartaan selðssððn, kuvailipa mielessððn voivansa taakkoineen nousta Kolmirinta-vuorellekin, joka hððm—tti puolen peninkulman pððssð heidðn edessððn; mutta pianpa alkoivat hðnen voimansa uupua ja hðn oli pakotettu laskemaan Virginian maahan ja itse levðhtðmððn hðnen vierellððn. Silloin virkkoi tytt—nen hðnelle: "Rakas veljeni, pðivð laskee; sinulla on vielð voimia, mutta minulta puuttuu. Jðtð minut tðhðn ja palaa yksin kotia rauhoittamaan ðitejðmme." -- "En suinkaan", sanoi Paul, "sinua en jðtð. Jos y— yllðttðð meitð tððllð metsðssð, niin teen valkean, kaadan palmun, sinð sy—t sen pðhkinðn ja minð teen sen lehvistð sulle suojuksen." Kun Virginia oli hetken aikaa levðnnyt, taittoi hðn vanhasta, virran yli nuokkuvasta puusta pitkið, alaspðin riippuvia lehtið ja valmisti niistð itselleen jonkunlaiset virsut, joilla verhosi kivisillð poluilla veristyneet jalkansa; avuntekoon rientðessððn oli hðn nðet unohtanut panna kengðt jalkaansa. Tuntiessaan tuoreiden lehtien vilvastuttavan jalkojansa hðn taittoi vielð bamburuovosta oksan, ja nojaten toisella kðdellð tðhðn tilapðiseen keppiin, toisella veljeensð, lðhti hðn uudestaan matkalle. Tðllð tavoin he vitkalleen etenivðt metsðn halki; mutta korkeat puut ja tiheðt lehvðt peittivðt pian heidðn nðkyvistðnsð Kolmirintaisen vuoren, jota kohti astuivat, vielðpð auringonkin, joka jo teki laskuaan. Vðhitellen he vielð huomaamattaan eksyivðt siltð tallatulta polulta, jota tðhðn asti olivat kulkeneet, ja huomasivat tulleensa puiden, k—ynn—skasvien ja kallioiden tðyttðmððn umpisokkeloon, josta eivðt mitenkððn l—ytðneet ulospððsyð. Paul asetti Virginian istumaan ja alkoi itse juoksennella sinne tðnne hðnen ympðrillðnsð, l—ytððkseen tietð tiheðstð metsik—stð; mutta se oli turhaa vaivaa. Hðn kiipesi korkeaan puuhun nðhdðkseen edes Kolmirinta-vuoren, mutta yltympðri ei hðn erottanut muuta kuin puiden latvoja, joista laskevan auringon sðteet enðð ainoastaan harvoja valaisivat. Sill'aikaa peitti vuorten varjo laaksoissa olevat metsðt; tuuli hiljeni kuten tavallisesti auringon laskiessa; syvð hiljaisuus vallitsi nðissð yksinðisissð korvissa, eikð muita ððnið kuulunut kuin vain hirvien ammunta, jotka tulivat etsimððn leposijaa nðiltð syrjðisiltð seuduilta. Toivoen jonkun harhailevan metsðstðjðn kuulevan hðnen ððnensð, rupesi Paul huutamaan tðydestð voimastaan: "Tðnne pðin, tðnne pðin, avuksi Virginialle?" Mutta vain metsðn kaiut vastasivat hðnen huutoonsa ja toistivat moneen kertaan: "Virginialle!... Virginialle!..." Vaivoista ja mielikarvaudesta perin vðsyneenð Paul laskeutui alas puusta ja rupesi miettimððn keinoja miten viettðð y—n tðssð paikassa; mutta siinð ei ollut lðhdettð, ei palmuja, ei edes kuivia oksiakaan, joista olisi voinut nuotion rakentaa. Nyt hðn sai kokea kuinka riittðmðtt—mðt hðnen apuneuvonsa olivat, ja hðn purskahti itkuun. "Elð itke, ystðvðni", lohdutti Virginia, "ellet tahdo minun menehtyvðn surusta. Minunhan on syy kaikkiin sinun kðrsimyksiisi ja siihen murheeseen, johon ðitimme nyt ovat joutuneet. Ei pidð tehdð mitððn, ei edes hyvððkððn, vanhemmilta lupaa pyytðmðttð. Voi, kuinka varomaton minð olen ollut!" Ja hðnkin puhkesi kyyneliin. Kuitenkin sanoi hðn Paulille: "Rukoilkaamme Jumalaa, veljeni, hðn on meitð armahtava." Tuskin he olivat ennðttðneet pððttðð rukouksensa, kun kuulivat koiran haukuntaa. "Se on varmaankin", arveli Paul, "jonkun metsðstðjðn, joka tulee illalla hirvið vðijymððn." Kotvan kuluttua haukunta kuului kovemmin. "Minusta tuntuu kuin olisi se Fidele, meidðn oma koiramme", sanoi Virginia. -- "Ihan niin, tunnen sen ððnen; olisimmeko tulleet jo oman vuoremme juurelle?" Ja todellakin seuraavassa tuokiossa sy—ksðhti Fidele heidðn jalkoihinsa, ulvoi, vinkui ja hyvðili heitð rajusti. Eivðt olleet he vielð toipuneet hðmmðstyksestððn, kun samassa nðkivðt Domingon, joka juoksi heidðn luoksensa. Tðmðn hyvðn, ilosta itkevðn neekerin ilmautuminen saattoi heidðtkin itkemððn, niin etteivðt saaneet sanaa suustaan. Kun Domingo oli saanut heidðt tajuihinsa, huudahti hðn: "Oi rakkaat nuoret valtijaani, mihin levottomuuteen olettekaan saattaneet ðitinne! Kuinka he hðmmðstyivðt, kun eivðt kirkosta palattuaan l—ytðneet teitð! Minð olin seurannut heitð messuun, ja Mari, joka oli askaroinut jossakin sopessa, ei osannut sanoa minne te olitte joutuneet. Minð juoksentelin talomme ympðri tietðmðttð mistð teitð etsið. Vihdoin otin teidðn vanhoja vaatteitanne, annoin Fidelen nuuskia niitð, ja aivan kuin olisi tuo elðinparka minua ymmðrtðnyt, rupesi se paikalla etsimððn teidðn jðlkiðnne; yhð viuhtoen hðnnðllððn vei se minut aina Mustallevirralle saakka. Siellð sain tilanomistajalta kuulla, ettð olitte tuoneet takaisin erððn karanneen orjattaren ja ettð hðn oli luvannut tðlle armon teidðn tðhtenne. Mutta minkð armon! Hðn nðytti minulle naisparan, joka oli jaloistaan kahleilla sidottu puup—lkkyyn, kolmipiikkinen rautarengas kaulassa. Sieltð vei Fidele yhð nuuskien minut Mustanvirran varrella olevalle vuorelle, jossa pysðhtyi ja rupesi haukkumaan tðyttð kurkkua; se oli erððn lðhteen partaalla lðhellð kaadettua palmua ja tulta, joka vielð suitsi. Lopuksi toi se minut tðnne. Olemme nyt Kolmirintaisen vuoren juurella, mistð meillð vielð on hyvðn neljðn tunnin matka kotia. Mutta nyt teidðn pitðð sy—dð ja vahvistaa voimianne." Hðn tarjosi heille kakun, hedelmið ja leilillisen juomaa, jonka heidðn ðitinsð olivat vedestð, viinistð, sitroonanmehusta, sokerista ja muskotista valmistaneet lapsillensa vahvistukseksi ja virkistykseksi. Virginia huokasi muistellessaan orja paran kohtaloa ja ðitiensð levottomuutta. Moneen kertaan toisti hðn: "Voi kuinka vaikeata onkaan tehdð hyvðð!" Sill'aikaa kun Paul ja Virginia ruoalla ja juomalla itseððn vahvistivat, iski Domingo tulta, ja etsittyððn kallioiden vðlistð vððrðn puun, jota sanotaan kiertopuuksi ja joka tuoreenakin palaa ilmiliekillð, viritti hðn siitð tulisoihdun, sillð y— oli jo tullut. Mutta kun heidðn piti yrittðð matkalle, tuli vielð vastaan pahempi este: Paul ja Virginia eivðt enðð voineet kðydð, heidðn jalkansa kun olivat turvonneet ja vallan punaset. Domingo oli kahden vaiheella, menisik— kauvempaa hakemaan heille apua vai viettðisik— tððllð y—n heidðn kanssaan. "Missð on se aika", valitti hðn, "jolloin vielð kannoin teitð molempia kðsivarsillani? Nyt te olette tulleet isoiksi, ja minð olen vanha." Kun hðn vielð nðin neuvottomana mietiskeli, ilmaantui parinkymmenen askeleen pððhðn heistð parvi karanneita neekeriorjia. Joukon johtaja lðhestyi Paulia ja Virginiaa ja sanoi: "Te kiltit pienet valkoihot, elkðð pelðtk—! Olemme nðhneet teidðn tðnð aamuna kðyvðn erððn neekerinaisen kanssa Mustallevirralle pyytðmððn hðnelle armoa ilkeðltð isðnnðltððn. Tðmðn vuoksi kiitollisuudesta kannamme teidðt nyt kotia olallamme." Sitte hðn antoi vihjauksen, ja neljð vðkevintð neekerið teki tuota pikaa paarit puunoksista ja k—ynn—skasveista, joille asettivat molemmat nuoret ja nostivat ne olkapðillensð. Niin lðhtivðt he matkaan, Domingon kulkiessa edellð tulisoihtu kðdessð ja koko joukon ilosta huutaessa ja siunatessa heitð. Liikutettuna sanoi Virginia veljelleen: "Ah ystðvðni, Jumala ei sentððn koskaan jðtð hyvðð ty—tð palkitsematta!" Vasta puoliy—n aikaan he saapuivat kotivuoren juurelle, jonka kukkuloilla paloi useita tulia. Tuskin noustuaan vuorelle kuulivat he huudettavan: "Tek— siellð tulette, lapsukaiseni?" Yksin suin neekerien kanssa he vastasivat: "Niin, me tððllð olemme!" Ja pian he saivat nðhdð ðitinsð ja Marin, jotka tulisoihdut kðdessð astuivat heille vastaan. "Onnettomat lapset", huusi rouva de La Tour, "mistð te tulette? Mihin tuskaan te meidðt olette saattaneet!" -- "Tulemme Mustaltavirralta", sanoi Virginia, "olimme pyytðmðssð armoa karanneelle orja raukalle, jolle aamulla annoin aamiaisemme, jottei hðn olisi kuollut nðlkððn; ja nðmð toiset karanneet neekerit ovat kantaneet meidðt kotia." Rouva de La Tour syleili tytðrtððn sanaakaan sanomatta; ja Virginia, joka tunsi kasvojensa kostuvan ðitinsð kyynelistð, virkkoi: "Te korvaatte minulle kaiken pahan, mitð olen kðrsinyt!" Margareta sulki ilosta hurmaantuneena Paulin syliinsð ja sanoi: "Ja sinðkin, poikani, olet tehnyt hyvðn ty—n!" Saatettuaan lapsensa majoihinsa valmistivat molemmat ðidit runsaan aterian karanneille orjille, jotka sitte palasivat metsiinsð toivottaen heille kaikinpuolista onnea. Jokainen pðivð oli nðille perheille onnen ja rauhan pðivð. Ei kateus eikð kunnianhimo hðirinnyt niiden jðsenten vðlið. He eivðt halunneet piirinsð ulkopuolelta turhaa kunniaa, jommoista joutavilla vehkeillð saavutetaan ja parjauksen kautta menetetððn, vaan tyytyivðt olemaan omain tekoinsa todistajina ja tuomareina. Tðllð saarella, jossa kuten kaikissa Europan siirtomaissa ihmisten uteliaisuutta vain pahanilkiset puheet herðttðvðt, olivat heidðn avunsa, vielðpð nimensðkin tuntemattomat; vain joskus, kun Pamplemousseen kulkeva matkustaja sattui kysymððn tasangon asukkailta: "Keitð tuolla ylhððllð noissa pienissð majoissa asuu?" -- vastattiin hðnelle umpimðhkððn: "Hyvið ihmisið." Niin levittðvðt orvokitkin orjantappurain alta kauvas suloisen tuoksunsa, itse pysyen nðkymðtt—missð. He eivðt keskuudessaan sietðneet panettelua, joka oikeuden varjolla ehdottomasti taivuttaa sydðmmen joko vihaan tai petollisuuteen; sillð mahdotonta on olla vihaamatta ihmisið joista uskoo pahaa, ja elðð pahain kanssa jollei tahdo peittðð nðrkðstystððn hyvðntahtoisuuden vððrðllð naamarilla. Nðin pakottaa parjaus meitð tekemððn vððryyttð joko toisia tai itseðmme kohtaan. He sen sijaan eivðt tuominneet ketððn yksityistð ihmistð, vaan neuvottelivat keskenððn keinoista, joilla tekisivðt hyvðð kaikille yhteisesti; ja vaikkei heillð ollutkaan varoja siihen, oli heillð kuitenkin aina avuntekoon aulis mieli. Yksinðisyydessðkin elðen eivðt he villiytyneet, vaan pðinvastoin tulivat yhð ystðvðllisemmiksi muita ihmisið kohtaan. Seuraelðmðn ilkeðmielisillð kokkapuheilla ei ollut jalansijaa heidðn keskuudessaan; suuren luonnon puhelu tðytti heidðn sydðmmensð tykkðnððn ilolla ja ihastuksella. He hurmautuivat Sallimuksen voimasta, joka heidðn kðttensð kautta valmisti nðiden jylhien kallioiden keskessð heille hyvinvointia, lukemattomia suloja ja puhtaita, raittiita ja alati uudistuvia iloja. Paul, joka kahdentoistavuotiaana oli vahvempi ja jðrkevðmpi kuin europalaiset viidentoista vanhoina, oli kaunistellut niitð paikkoja, jotka Domingo oli yksinomaan viljelysmaiksi raivannut. Mustan ystðvðnsð kanssa hðn toi metsðstð juurineen nuoria taimia, niinkuin sitroonan, appelsiinin, tamarintin -- jonka py—reð latva on aina heleðn vehreð -- sekð taatelipalmun taimia, joihin viimemainittuihin aikaa my—ten kasvaa sokerin makea ja appelsiinilta tuoksahtava hedelmð; nðmð taimet hðn istutti kotitasangolle. Siihen oli hðn my—skin kylvðnyt sellaisten puiden siemenið, jotka jo toisena vuonna saavat kukkia tai hedelmið; senkaltaisia olivat akaattipuu, jossa ylt'ympðriinsð riippuu pitkið valkeita kukkaterttuja niinkuin kristallit kattolampussa, Persian syreeni, joka kohottaa korkealle pellavanharmaat kukkakiehkuransa, ja papaijapuu, jonka oksaton, pylvððksi kasvanut ja vihreitten meloonien kaartama runko pððttyy isojen, viikunanlehtien tapaisten lehvðin muodostamaan ruunuun. Nðitten lisðksi hðn vielð oli istuttanut badamien, mahonkipuiden, "asianajajiksi" kutsuttujen puiden, poajavi- ja leipðpuiden ynnð jam-ruusujen hedelmyksið ja siemenið. Enimmðt nðistð puista tarjosivat nuorelle hoitajalleen siimestð ja hedelmið. Hðnen uuttera kðtensð oli tehnyt tðmðn laakson karuimmatkin paikat hedelmðllisiksi. Monet aloe-lajit, keltaisia ja punapilkullisia kukkia kasvava Intian viikunapuu ja valo-ohdake pukivat kallioitten mustia huippuja ja nðyttivðt tahtovan kilpailla pitkien, sinisillð ja tulipunasilla kukkatertuilla ylpeilevðin k—ynn—skasvien kanssa, joita paikoin riippui alas jyrkkið rinteitð pitkin. Nðmð kasvit hðn oli sijoitellut sillð tavoin, ettð ne kaikki voi yhdellð silmðyksellð nðhdð. Laakson keskelle hðn oli istuttanut matalat kasvit, ympðrille pensaat, sitten keskipitkðt puut ja viimein kehðn ððrille pisimmðt puut, niin ettð tðmð avara kehð keskustasta katsoen nðytti py—r—teatterilta, tðynnð vihannuutta, hedelmið ja kukkia, joiden vðlissð vielð ruokakasvit, niittytilkut sekð riisi- ja vehnðpellot saivat tilaa. Mutta asetellessaan tðten kasveja oman suunnitelmansa mukaan ei hðn siltð poikennut luonnon jðrjestyksestð. Juuri sen viittauksia seuraten hðn oli ylðville paikoille istuttanut sellaisia kasveja, joiden siemenet lentðvðt tuulen mukana, ja vetten partaille sellaisia, joiden sydðmmet ovat luodut vedessð kulkemaan. Siten oli kukin kasvi sille ominaisella paikalla, ja kukin paikka sai kasvistaan luonnollisen kaunistuksen. Vuorten huipuilta juoksevat purot muodostivat laakson pohjassa paikoin lðhteitð, paikoin lammikoita, joiden pinnassa, kuni vihannan kasvullisuuden kehystðmðssð kuvastimessa, pðilyivðt kukkivat puut, harmaat kalliot ja taivaan sinilaki. Vaikka maaperð tððllð on hyvin epðtasainen, oli nðitð istutuksia sentððn enimmðkseen yhtð helppo kðsin hoitaa kuin silmin katsella. Todellisuudessa olimme me kaikki yksissð neuvoin avustaneet hðntð tðmðn tuloksen saavuttamisessa. Hðn oli tehnyt kðytðvðn tðmðn laakson ympðri ja siitð lðhteviksi useita sivuhaaroja, jotka ulottuivat kehðn ulkopiiristð keskustaan asti. Jylhimmðtkin paikat hðn oli kðyttðnyt hyvðkseen ja osannut sovittaa teitten mukavuuden maan karuuden mukaan, niinkuin oli saattanut viljelyskasvit viihtymððn metsðkasvien kanssa, ja kaikki mitð sirkeimpððn sopusointuun. Noista lukemattomista vierukivistð, jotka nyt tukkivat nðmð tiet kuten suurimman osan tðmðn saaren pintaakin, hðn oli sinne tðnne latonut r—ykki—itð, joiden rakoihin loi multaa ja istutti niihin ruusu- ja vadelmapensasten ynnð muiden kivist—ssð menestyvðin pensaskasvien juuria. Vðhðssð ajassa nðmð rumat ja kolkonnðk—iset kivir—ykki—t koreilivat mitð kauneimmalla vihannuudella ja kukkasloistolla. Vanhojen nuokkuvain puiden paartamat kallionkolot muodostivat maanalaisia holveja, minne ei helle tunkeutunut ja missð keskipðivðllðkin oli vilvas oleskella. Muuan polku luikerteli jylhððn metsðnkðtk——n, jonka keskellð tuulten suojassa kasvoi istutettu puu, hedelmið tðynnð. Tuolla hðilyi viljavainio, tððllð kukki puutarha. Nðille poluille nðkyivðt asumukset, noille toisille vuoren huimaavat huiput. Erððssð tiheðssð, k—ynn—skasveja ja tatamak-puita kasvavassa metsik—ssð ei keskipðivðllðkððn voinut nðhdð eteensð; mutta tuon lðheisen, vuoresta esiinpistðvðn kallion laelta nðkyi koko tðmð laakso ja kauvempana meri, jolla silmð toisinaan erotti Europasta tulevan tai sinne lðhtevðn laivan. Tðlle kalliolle molemmat perheet tavallisesti iltasin kokoutuivat nauttimaan raitista ilmaa ja iloitsemaan kukkien tuoksusta, lðhteiden lorinasta ja valojen ja varjojen viime leikistð. Mitððn suloisempaa tuskin voi kuvitella kuin ne nimitykset, joita he olivat antaneet useimmille tðmðn sokkelon viehðttðvistð paikoista. Kallio, josta juuri kerroin ja josta minun tuloni jo kaukaa nðhtiin, oli saanut nimekseen: _Ystðvyyden merkkipaikka_. Paul ja Virginia olivat kerran leikkiessððn istuttaneet sinne bamburuovon, jonka pððhðn kohottivat vðhðisen valkean liinan niin pian kun huomasivat minut tulevaksi; -- niinkuin naapurikukkulalta aina lipulla annetaan merkki, kun joku laiva ilmautuu merellð. Kerran juolahti mieleeni piirtðð kirjoitus tðmðn ruovon varteen. Matkoillani on minua huvittanut katsella muinaisajan muotokuvia ja muistomerkkejð, varsinkin kun ne ovat olleet varustetut hyvin mietityllð kirjoitelmalla; olen silloin ollut kuulevinani kivestð ihmisððnen, joka on kaikunut halki vuosisatojen ja muistuttanut matkustajalle keskellð autiota erðmaata, ettei hðn ole siinð yksin, ettð samoilla paikoilla on ennenkin asunut ihmisið, jotka ovat tunteneet, aatelleet ja kðrsineet kuten hðn. Jos sellainen kirjoitus on perðisin joltakin hðvinneeltð kansakunnalta, kohottaa se henkemme ððrett—myyden piiriin ja herðttðð siinð aavistuksen omasta kuolemattomuudestaan, sillð se osottaa ajatuksen elðvðn valtakuntainkin hðvittyð. Piirsin siis Paulin ja Virginian viirin hoikkaan runkoon nðmð Horatiuksen sðkeet: _... Fratres HelenÌ, lucida sidera, Ventorumque regat pater, Obstrictis aliis, prÌter Iapyga._ "Helenan veljet, nuo teidðn laillanne loistavat tðhdet, ja itse tuulien isð teitð ohjatkoot, elk——tkð salliko muiden tuulien kuin lðnsituulosen pððllenne puhaltaa." Muutaman tatamak-puun kaarnaan, jonka varjoon Paul joskus istahti katselemaan tuolla kaukana kðyvðð merta, piirsin seuraavan Virgiliuksen sðkeen: _Fortunatus et ille qui novit agrestes!_ "Onnellinen olet, poikani, joka tunnet vain maalaisten jumalat!" Ja rouva de La Tourin majan, heidðn yhteisen kokouspaikkansa, ovelle seuraavan: _At secura quies, et nescia fallere vita._ "Tðssð asuu hyvð omatunto ja erehtymðt—n elðmð." Mutta Virginia ei hyvðksynyt minun latinaani. Hðn sanoi kirjoituksen, jonka olin piirtðnyt hðnen viirinsð tankoon, olevan liian pitkðn ja oppineen. "Minusta olisi parempi", sanoi hðn, "jos siinð olisi: _'Alati hðilyvð, mutta kuitenkin kestðvð'._" -- "Se kirjoitus", vastasin minð, "sopisi vielð paremmin siveydelle." Huomautukseni sai hðnet punastumaan. Nðitten onnellisten ihmisten sydðmmissð herðtti vastakaikua kaikki seikat heitð ympðr—ivðssð luonnossa. He olivat antaneet mitð suloisimpia nimið ulkonð—ltððn mitð mitðtt—mimmillekin esineille. Muuatta appelsiini- ja banaanipuiden ja ruusupensasten ympðr—imðð paikkaa, missð Paul ja Virginia toisinaan kðvivðt tanssimassa, kutsuttiin _Sovuksi_. Vanha puu, jonka juurella rouva de La Tour ja Margareeta olivat kertoneet toisilleen onnettomuuksistaan, sai nimekseen _Kuivatut kyyneleet_. _Bretagne_ ja _Normandia_ olivat pari pientð maatilkkua, joihin he olivat kylvðneet viljaa, mansikoita ja herneitð. Domingo ja Mari, joita samaten kotimaansa Afrikan muistot elðhyttivðt, kutsuivat syntymðseutujensa mukaan kahta paikkaa, missð kasvoi korien kutomiseen soveliasta ruohoa ja minne he olivat istuttaneet kurpitsipuun, _Angolaksi_ ja _Fouillepointeksi_. Siten sðilyttivðt nðmð siirtolaisperheet suloisia muistoja kukin isðnmaastaan vastaavan ilmanalan tuotteilla ja lievittivðt kaipaustaan vieraassa maassa. Oi, miten tuhansia ihania muistoja olenkaan tuntenut puiden, lðhteiden ja kallioitten herðttðvðn tðllð paikalla, jolla nyt sekasorto vallitsee ja josta, yhtð vðhðn kuin Kreikan klassillisesta mantereestakaan, ei ole jðlellð muuta kuin raunioita ja liikuttavia nimið. Kaikkein viehðttðvin paikka tðllð tasangolla oli kumminkin niin kutsuttu _Virginian lepopaikka_. Sen kallion juurella, jota sanottiin _Ystðvyyden merkkipaikaksi_, on vuorenrotko, ja siitð pulppuaa esiin lðhde, muodostaen jo alkujuoksussaan pienen lammikon, jota kaikilta puolilta ympðr—ivðt hienoa nurmea kasvavat penkereet. Kun Margareeta oli synnyttðnyt Paulin, lahjoitin hðnelle erððn intialaisen kokospðhkinðn, jonka itse olin saanut lahjaksi. Hðn istutti tðmðn hedelmðn tuon lammen rannalle, jotta siitð nouseva puu olisi kerran hðnelle muistona poikansa syntymðstð. Hðnen esimerkkiððn noudattaen my—skin rouva de La Tour istutti samaan paikkaan toisen samanlaisen hedelmðn Virginian synnyttyð. Nðistð kahdesta hedelmðstð kasvoi kaksi kokospalmua, jotka tulivat olemaan nðitten molempien perheitten ainoana arkistona; toista kutsuttiin Paulin, toista Virginian puuksi. Ne kasvoivat samassa suhteessa kuin niiden nuoret haltijat, melkein yhtð pitkiksi; ja kahdentoista vuoden kuluttua niiden latvat jo kohosivat majojen kattoja korkeammalle. Jo koskettelivat niiden oksat toisiansa, ja niiden nuoret hedelmðtertut kuvastelivat itseððn lammen pinnassa. Lukuunottamatta niiden istuttamista oli tðmð kallionrotko muuten jðtetty luonnon itsensð kaunistettavaksi. Sen ruskeille, kosteille pinnoille loivat leveðt kivimatarat vihantia ja mustia juovia, ja kanervapensasten tuuheat vanat huojuivat tuulessa kuin vehreðn- ja purppuranvðriset nauhat. Niiden naapureina kasvoi reunuksilla talvikkeja, joiden kukat muistuttavat punasia leukoijia, ja Espanjan pippuriyrttejð, joiden veripunaset palot voittavat korallinkin loistossa. Ympðrillð tuoksui balsamikukkia herttamaisine lehtineen ja basilika-yrttejð, jotka hajahtavat fyytineilikalta. Vuoren huipulta riippui alas k—ynn—skasveja, jotka liehuvina verhoina peittivðt kallioseinið kuten vehreðt esiriput. Paikan rauhallisuus houkutteli merilintuja y—pymððn sinne. Auringonlaskun aikaan nðhtiin myrskylinnun ja merikiurun lentelevðn pitkin merenrantaa, ja korkealla ilmassa liiteli musta fregattilintu ja valkea tropiikkilintu, jotka pðivðntðhden kera jðttivðt Intian valtameren yksinðisyyden. Tðmðn lðhteen reunalla, jonka koristelu oli yhtð haavaa niin loistava ja jylhð, Virginia mielellððn lepðsi. Usein hðn tuli tðnne pesemððn perheen liinavaatteita noiden kahden kokospalmun juurella. Joskus vei hðn kuttunsakin sinne laitumelle. Valmistaessaan juustoa niiden maidosta huvitti hðntð katsella, kuinka ne kiipeilivðt ruohoa etsimðssð kallion jyrkillð rinteillð ja vðlistð vðikkyivðt kuni ilmassa jonkun kallionlohkareen terðvðllð kðrellð. Kun Paul huomasi paikan miellyttðvðn Virginiaa, toi hðn sinne lðheisestð metsðstð kaikenlaisten lintujen pesið. Emðlinnut seurasivat poikasiaan ja kotiutuivat pian tðhðn uuteen siirtolaan. Virginia niille toisinaan sirotteli riisin, maissin ja hirssin jyvið. Heti kun hðn tuli nðkyviin, jðttivðt viheltðvðt rastaat, suloððniset bengalilinnut ja tulipunasella h—yhenpuvulla koreilevat kardinaalilinnut pesðnsð, smaragdinvihreðt papukaijat laskeutuivat alas lðheisistð palmupuista, peltokanat riensivðt juoksujalkaa ruohikon halki, -- kaikki sy—ksyivðt esiin sikin sokin kuin kanaparvi hðnen jalkoihinsa. Hðntð ja Paulia huvitti suuresti katsella niiden leikkejð, niiden ruokahalua ja hellið hyvðilyjð. Armaat lapset, nðin vietitte ensi elinpðivienne viattoman ajan, alati kehittyen hyvissð t—issð! Kuinka monesti kiittivðtkððn ðitinne tðllð paikalla, teitð syliinsð ottain, taivasta siitð lohdutuksesta, jota te heille annoitte heidðn vanhuudessaan, ja siitð ettð saivat nðhdð teidðn astuvan elðmððn niin hyvillð enteillð! Kuinka monesti olen minðkin nðiden kallioiden juurella jakanut kanssanne yksinkertaisen aterianne, joka ei riistðnyt henkeð yhdeltðkððn luontokappaleelta. Kurpitsat tðynnð maitoa, tuoreet munat, banaaninlehdillð tarjotut riisikakut, kukkuraiset korit perunoita, mangohedelmið, appelsiineja, granaattiomenia, banaaneja, taateleja ja ananashedelmið antoivat meille mitð puhtainta ravintoa, mitð ihaninta silmðnruokaa ja virvoittavinta nestettð. Keskustelumme oli laadultaan yhtð herttaista ja viatonta kuin nðmð pidotkin. Paul usein puhui pðivðn t—istð ja huomisen askareista. Aina hðn mietti jotain uutta ja tðtð seuraa hy—dyttðvðð. Jossakin olivat tiet epðmukavia; toisaalla oli paha istua; nuo nuoret lehdot eivðt antaneet tarpeeksi siimestð; Virginialle olisi joku toinen paikka mieluisampi. Sateisen vuodenajan he viettivðt kaikki yhdessð kotona, haltijat ja palkolliset, kutoen ruohomattoja ja bambu-koreja. Seinillð riippuivat hyvðssð jðrjestyksessð haravat, kirveet ja lapiot, ja nðiden maanviljelyskalujen kohdalla lattialla niillð saatu saalis: riisisðkit, vehnðlyhteet ja banaanivarastot. Herkullisuuttakin tððllð tapasi yltðkyllðisyyden ohella. Margareetalta ja ðidiltðnsð oli Virginia oppinut valmistamaan makeata ja sydðntð virkistðvðð juomaa sokeriputken, sitroonan ja sedraattihedelmðn mehusta. Kun y— tuli, s—ivðt he iltaistaan lampun valossa; sitte kertoi rouva de La Tour tai Margareeta tarinoita matkustavista, jotka —iseen aikaan olivat eksyneet Europan metsissð ja joutuneet rosvojen kðsiin, tahi jonkun laivan haaksirikosta, jonka myrsky oli heittðnyt jonkun aution saaren rannalle. Nðmð jutelmat liikuttivat suuresti lasten tunteellista mieltð; ja he rukoilivat taivasta, ettð heidðnkin kerran suotaisiin osottaa armeliaisuutta sellaisille kovaosaisille. Sitte erosivat molemmat perheet toisistaan ja kðvivðt kumpikin levolle omaan majaansa, kaipauksella odottaen huomispðivðn yhtymistð. Usein he nukahtivat sateen roiskinaan, joka valui virtana heidðn huoneittensa katoille, tai tuulen huminaan, joka toi heidðn korviinsa riuttoja vastaan sðrkyvðin aaltojen etðisen pauhinan. He silloin kiittivðt Jumalaa oman henkensð turvallisuudesta, joka tuntui kahta arvollisemmalle vaarojen etððllð uhatessa. Usein luki rouva de La Tour kaikkein kuullen jonkun liikuttavan kertomuksen Vanhasta tai Uudesta Testamentista. He eivðt liioin viisastelleet nðiden pyhðin kirjain sisðll—stð, sillð uskonto oli heille yksinomaan luonnollisen tunteen asia ja heidðn siveysoppinsa hyvien t—iden harjoittamista, niinkuin Evankeliumi opettaa. Heillð ei ollut erityisið pðivið huvittelemiseen eikð toisia katumukseen. Jokainen pðivð oli heille juhlapðivð, ja koko luonto heidðn ympðrillððn oli Herran temppeli, jossa he lakkaamatta ihailivat Jumalan ððret—ntð viisautta, kaikkivaltaa ja laupeutta. Tðllainen luottamus korkeimpaan voimaan lohdutti heitð menneisyyden suhteen, rohkaisi heitð nykyoloissa ja ja tðytti heidðn mielensð tulevaisuudentoivolla. Tðten nðmð naiset, jotka onnettomuus oli tuonut luontoemon helmaan, kehittivðt itsessððn ja lapsissaan niitð tunteita, joilla luonto estðð meitð tyyten vaipumasta kovanonnen taakan alle. Mutta levollisinkin mieli voi joskus synkistyð; ja jos jolloinkin joku tðmðn piirin jðsenistð nðytti surulliselta, kokoutuivat kaikki muut hðnen ympðrilleen ja poistivat hðneltð mielihaikeuden enemmðn osanottavaisuudellaan kuin pitkillð lohdutuspuheilla. Kukin heistð tðll—in menetteli oman luonteensa mukaisesti: Margareeta kðytti vilkasta iloisuuttaan, rouva de La Tour lempeðtð jumalanpelkoaan, Virginia hellið hyvðilyjððn ja Paul suoramielistð sydðmmellisyyttððn. Yksin Mari ja Domingokin tulivat apuun. Hekin huolestuivat, kun nðkivðt jonkun huolestuneeksi, ja itkivðt itkevðin kanssa. Niin liittyivðt nðmð hennot taimet toisiinsa siten paremmin myrskyjð kestððkseen. Kauniina vuodenaikana he joka sunnuntai kðvivðt kuulemassa messua Pamplemoussen kirkossa, jonka tapulin nðette tuolla alhaalla tasangolla. Sinne tuli rikkaitakin saarelaisia kantotuoleissaan, ja he yrittivðt monesti tehdð noiden niin yksimielisten perheiden tuttavuutta ja kutsuivat heitð huveihinsa; mutta nðmð vastasivat aina heidðn kutsuihinsa kunnioittavasti ja kohteliaasti kieltðen, vakuutettuja kun olivat, ettð mahtavat etsivðt heikkojen seuraa vain imartelijoita saadakseen, ja ettð imartelijaksi ehdottomasti tulee, kun ylistðð toisen niin huonoja kuin hyvið taipumuksia. Toiselta puolen he vðlttivðt yhtð varovasti saaren alhaisempain asujanten seuroja niissð vallitsevan kateuden, panettelunhalun ja tapainraakuuden takia. Siitð oli ensimmðltð seurauksena, ettð edelliset pitivðt heitð liian ujoina, jðlkimmðiset ylpeinð; mutta heidðn varovaiseen kðyt—kseensð yhdistyi n—yryyttð ja kohteliaisuutta, etenkin k—yhið kohtaan, niin ettð he vðhitellen saavuttivat sekð rikkaiden kunnioituksen ettð k—yhien luottamuksen. Messun jðlkeen heitð useasti tultiin pyytðmððn jollekin kristillisen rakkauden ty—lle. Milloin pyysi joku mieleltððn raskautettu heiltð neuvoa, milloin joku lapsi rukoili heitð tulemaan ðitinsð luo, joka makasi lðhittyydessð kipeðnð. Heillð oli aina mukanaan hy—dyllisið lððkkeitð saaren tavallisien tautien varalta, ja heidðn ystðvðllinen tapansa niitð tarjotessaan antoi nðille pikku palveluksille sitð suuremman arvon. Erittðinkin onnistui heidðn haihduttaa sieluntuskia, jotka heikolle tekevðt yksinðisyyden niin sietðmðtt—mðksi. Rouva de La Tour puheli sellaisella varmuudella Jumalan olemassaolosta, ettð sairas hðntð kuunnellessaan luuli Jumalan jo olevan lðsnð. Virginia palasi usein nðiltð retkiltð silmðt kosteina kyynelistð, mutta sydðn iloa tðynnð, sillð hðnellð oli ollut tilaisuus hyvðð tehdð. Hðn se olikin, joka edeltðpðin valmisti nðmð sairaille tarpeelliset lððkkeet ja sanomattoman suloisesti heille niitð tarjosi. Nðillð laupeudent—illð kðydessððn he toisinaan jatkoivat matkaansa Pitkðnvuoren laakson kautta aina minun luokseni asti, jolloin odotin heitð pðivðlliselle kanssani sen pienen joen kaltaalla, mikð juoksee asuntoni ohitse. Tðmm—isið tilaisuuksia varten olin varustanut itselleni muutamia pullollisia vanhaa viinið, lisðtðkseni intiaaniateriamme iloisuutta tðllð Europan makealla ja sydðntð virkistðvðllð tuotteella. Joskus muulloin yhdyimme meren rannalla, erðitten toisten pikkuvirtain laskemapaikoilla, mitkð virrat tððllð eivðt juuri ole puroja suuremmat. Kotoa toimme mukanamme kasviaineksista valmistettuja ruokia, joihin lisðsimme meren yltðkyllðistð vieraanvaraa. Sen rannoilta pyysimme kivikaloja, polyyppeja, punakaloja, merirapuja, simpukoita, ðyriðisið, meripiikkejð, ostereja ja kaikellaisia raakkuja. Meren pelottava nðky tarjosi meille usein mitð tyvenintð huvia. Istuessamme kalliolla samettipuun siimeksessð katselimme hirmuisia aaltoja, jotka vy—ryivðt kaukaa mereltð ja pirstautuivat huumaavalla pauhulla aivan jalkojemme juureen. Paul, joka muutenkin ui kuin kala, kðvi usein riuttoja pitkin rohkeasti aaltoja vastaan; kun ne sitte etenivðt lðhemmðksi, pakeni hðn yl—s rannalle niiden vaahtoisten ja karjuvain hyrskyjen alta, jotka ajoivat hðntð takaa aina kuivalle asti. Mutta Virginia tðmðn nðhdessððn kiljasi pelosta ja sanoi mokoman leikin hðntð hirvittðvðn. Aterioituamme lauloivat ja tanssivat meidðn nuoremme. Virginia lauloi maalaiselðmðn onnellisuudesta ja merimiestð kohtaavista vaaroista, joille ahneutensa hðnet saattaa alttiiksi tuolle raivoisalle elementille antautuessaan, kun maanviljelys sen sijaan suo niin paljon rauhallisia etuja. Vðlistð hðn Paulin kanssa esitti pantomiimin, niinkuin olivat nðhneet neekerien tekevðn. Ihmisten ensimmðinen puhelu lienee ollutkin pantomiimia[1]. Sen tuntevat melkein kaikki kansat; se on niin luonnollista ja ymmðrrettðvðð, ettð valkoiset lapset viipymðttð oppivat sen, kun ovat nðhneet neekerien sitð esittðvðn. Muistutellen siitð, mitð ðitinsð oli hðnelle lukenut, mieleensð ne kohdat, jotka hðntð enimmðn olivat liikuttaneet, nðytteli Virginia niiden pððtapaukset varsin luontevasti. Niinpð hðn Domingon patarummun pðristessð astui varovasti erððlle lðhteelle ammentaakseen siitð vettð. Domingo ja Mari, joiden oli mððrð esittðð midianilaisia paimenia, estivðt hðntð siinð ja karkottivat hðnet pois. Silloin ryntðsi Paul esiin, l—i paimenet ja tðytti Virginian astian vedellð; ja auttaen sitð hðnen pððnsð pððlle, pani hðn samalla hðnen otsalleen talvikkein punasista kukista sidotun seppeleen, joka erinomaisesti kohotti tytt—sen hienon hipiðn puhtoisuutta. Minð nðyttelin tðssð leikissð Reguelin osaa ja annoin Paulille tyttðreni Sephoran emðnnðksi. [1] Pantomiimilla tarkotetaan sellaista nðyttelemistð, jossa sanojen sijasta kðytetððn vain eleitð. Suom. muist. Toisella kertaa Virginia esitti kohtalon vainoomaa Ruthia, joka k—yhðnð leskenð palajaa kotimaahansa ja siellð pitkðn poissaolonsa jðlkeen huomaa itsensð vallan muukalaiseksi. Domingo ja Maria olivat olevinaan elonleikkaajia. Virginia yrittelihe poimimaan tðhkðpðitð sieltð tððltð heidðn jðlestðnsð. Paul silloin otti patriarkan kðskevðn ryhdin ja teki hðnelle kysymyksið, joihin tytt— vapisten vastasi. Pian kumminkin Paulissa herðsi sððli, hðn tarjosi viattomasti sorretulle vieraanvaraisuutta ja turvaa; hðn tðytti Virginian esiliinan kaikellaisilla ruokatavaroilla ja toi hðnet meidðn -- kaupungin vanhimpain -- eteen, julistaen vðlittðmðttð Virginian k—yhyydestð ottavansa hðnet vaimokseen. Tðmðn kohtauksen nðhdessððn muistui rouva de La Tourin mieleen sukulaistensa armottomuus, oma avuton tilansa leskeksi jouduttuaan ja Margareetalta saamansa hyvð kohtelu, sekð vielð nykyinen toivonsa heidðn lastensa vastaisesta onnekkaasta yhtymisestð, niin ettei hðn voinut pidðttðð itkuaan. Tðmð hyvien ja pahojen pðivien aatos sai meidðtkin kaikki vuodattamaan surun ja ilon kyynelið. Nðitð nðytelmið esitettiin sellaisella todenmukaisuudella, ettð luuli itsensð siirretyksi Syrian tai Palestinan kedoille. Meiltð ei puuttunut tðmm—isille nðytelmille kuuluvia nðyttðm—koristeita, valaistusta eikð orkesteriakaan. Nðyttðm—nð oli tavallisesti joku tienristeys metsðssð, missð tienhaarat muodostuivat ympðrillðmme tuuhealehvðisiksi holvikaariksi. Niiden alla olimme koko pðivðn suojatut helteeltð; mutta kun aurinko oli alennut taivaan rannalle, sðrkyivðt sen sðteet puunrunkoja vastaan ja jakautuivat pitkinð loistavina lankoina metsðn pimentoihin, aikaansaaden siten suurenmoisen vaikutuksen. Vðlistð sen kehð tuli kokonaan nðkyviin jonkun polun pððstð ja tðytti silloin ilman hðikðisevðllð valolla. Puitten vehreys, jota altapðin valaisi auringon sahraminkeltainen hohde, vðlkkyi topaasin ja smaragdin loisteella; puitten sammaltuneet, ruskeat rungot nðyttivðt muuttuneen muinaisaikaisiksi pronssipylvðiksi; ja linnut, jotka jo olivat vetðytyneet rauhaisiin leposijoihinsa lehvien siimekseen, tervehtivðt hðmmentyneinð tðtð uutta aurinkoa tuhatððnisellð laululla. Y— meidðt usein yllðtti nðissð maalaisjuhlissamme; mutta raitis ja lempeð ilma salli meidðn levðtð y—mme metsðssð lehtikatoksen alla, ilman ettð tarvitsi pelðtð rosvoja lðheltð tai kaukaa. Seuraavana aamuna kaikki palasivat kotiansa, minkð l—ysivðt samassa tilassa kuin olivat sen jðttðneetkin. Sillð tðllð varsinaista kauppaliikettð vailla olevalla saarella vallitsi silloin sellainen rehellisyys ja yksinkertaisuus tavoissa, ettð monissa taloissa ei ovia pantu lainkaan salpaan, ja sellainen kapine kuin lukko oli useille kreoleille vallan ihmekalu. Vuoden varrella sattui kuitenkin pðivið, joihin liittyivðt Paulin ja Virginian riemullisimmat ajatukset: ne olivat heidðn ðitiensð nimipðivðt. Virginia ei milloinkaan laiminly—nyt vehnðkakkujen leipomisen mieluista hommaa, joita hðn lðhetti sellaisille k—yhille valkoihoisille perheille, mitkð tðllð saarella syntyneinð eivðt koskaan olleet saaneet maistaa europalaista leipðð ja mitkð kykenemðttð orjia pitðmððn olivat pakotetut elðmððn metsissððn yksinomaan leipðpuun hedelmðllð; eivðtkð ne sitðpaitsi k—yhyytensð tukena omistaneet sitð tylsðmielisyyttð, mikð orjuutta seuraa, eivðtkð sivistyneen kasvatuksen antamaa rohkeamielisyyttð. Nðmð kakut olivat ainoat lahjat, mitð Virginia heidðn taloutensa vðhistð varoista voi valmistaa; mutta hðn antoi ne niin hyvðstð sydðmmestð, ettð ne saivat siitð kaksinkertaisen arvon. Paul sai toimekseen viedð ne yllðmainituille perheille, jotka niitð vastaanottaessaan lupasivat seuraavana pðivðnð tulla vieraisille rouva de La Tourin ja Margareetan luo. Silloin nðhtiin saapuvan erððn perheenðidin parin kolmen kalpean ja laihan tyttðrensð kanssa, jotka olivat niin ujoja, etteivðt julenneet kohottaa katsettaan maasta. Mutta Virginia tuli heille avuksi; hðn tarjosi heille virvoituksia, joiden hyvyyttð hðn korotti kððntðmðllð aina heidðn huomiotaan johonkin erityiseen puoleen niissð. Tuo mehuneste oli Margareetan keittðmð, tðmð hðnen oman ðitinsð, tuon hedelmðn oli hðnen veljensð poiminut korkealta puusta. Paulin piti tytt—jð tanssittaa. Virginia ei jðttðnyt heistð huomiotaan, ennenkun nðki heidðt kaikki tyytyvðisiksi ja kyllðisiksi; hðn tahtoi, ettð he ottaisivat osaa koko hðnen kotinsa iloon. "Onnellinen on vain se, joka voi tuottaa toisillekin onnea", sanoi hðn. Kun vieraat tekivðt poislðht—ð, vaati hðn heitð ottamaan my—tðnsð minkð oli nðhnyt heitð paraiten miellyttðvðn, puolustellen lahjainsa tarpeellisuutta niiden uutuudella tai harvinaisuudella. Huomatessaan heidðn vaatetuksensa kehnouden hðn valitsi ðitinsð luvalla joitakuita omista vaatekappaleistaan, mitkð pyysi Paulin kenenkððn nðkemðttð viemððn heidðn m—kkiensð oven eteen. Nðin hðn teki hyvðð itse Jumalan tavalla, salaten itsensð ja nðyttðen vain tekonsa. Te muut europalaiset, joiden aivot lapsuudesta pitðen ovat tðytetyt ennakkoluuloilla todellista onnea vastaan, ette voi kðsittðð miten luonto jo itsestððn voi lahjoittaa niin paljon ymmðrrystð ja viatonta huvia. Teidðn tietopuolisen sivistyksen ahtaisiin rajoihin sulettu henkenne saavuttaa pian keinotekoisten nautintojen huipun; mutta luonto ja sydðn ovat tyhjentymðtt—mðt. Paulilla ja Virginialla ei ollut kelloa, ei almanakkaa eikð muita ajantietoa, historiaa tai filosofiaa sisðltðvið kirjoja. Heidðn elðmðnsð kaudet jakaantuivat luonnonaikojen mukaan. Puiden varjoista he pððttivðt pðivðn hetket, vuodenajan puiden kukkimisesta ja hedelmðnteosta, vuodet elonleikkuiden lukumððrðstð. Nðmð kauniit luonnonkuvat lainasivat heidðn keskusteluihinsakin mitð suurinta suloa. "Nyt on puolipðivðn aika", sanoi Virginia toisille, "sillð banaanien varjot laskeutuvat niiden rungoille;" -- tahi: "y— on tulossa, koska tamarintit ummistavat lehtensð." -- "Koskas tulette meille?" kysyivðt kerran hðneltð erððt naapurien tyt—t. -- "Konsa sokeriruokoa leikataan", vastasi Virginia. -- "Silloin on tulonne meille sitð mieluisampi", lisðsivðt tyt—t. Kun Virginialta kysyttiin hðnen ja veljensð ikðð, vastasi hðn: "Veljeni on tuon ison kokospalmun ikðinen, joka kasvaa tuolla lammikon rannalla, ja minð sen pienemmðn puun ikðinen. Mahonkipuut ovat kantaneet kaksitoista kertaa hedelmðn ja appelsiinipuut kukkineet neljðkolmatta kertaa, sittekun minð tulin maailmaan." Heidðn elðmðnsð nðytti olevan yhteydessð puitten elðmðn kanssa, kuten muinoin Tapionpoikain ja Metsðnpiikain. He eivðt tienneet muista historiallisista aikakausista kuin ðitiensð elinvuosista, eikð heillð ollut muuta viisausoppia kuin hyvðntekeminen kaikille ja n—yryys Jumalaa kohtaan. Ja tarvitsikohan nðitten nuorten ihmisten ollakaan rikkaita ja oppineita meidðn tavallamme? Heidðn puutteensa ja tietðmðtt—myytensð pðinvastoin lisðsivðt heidðn onnellisuuttansa. Ei kulunut pðivððkððn, jona he eivðt olisi olleet toisilleen avuksi ja opiksi; ja vaikka erehdyksiðkin saattoi tapahtua, ei puhtaalla ihmisellð niistð ole mitððn pelðttðvðnð. Niin kasvoivat nðmð luonnon lapsukaiset sen helmassa. Murhe ei ollut koskaan synkistyttðnyt heidðn mieltðnsð eikð tuonut ryppyjð heidðn otsaansa, kohtuuttomuus ei koskaan turmellut heidðn vertansa, eivðtkð vððrðt himot himmentðneet heidðn sydðmmensð puhtautta; rakkaus, viattomuus ja jumalanpelko kehitti pðivð pðivðltð heidðn sielunsa kauneutta sanomattomaan sulouteen, mikð ilmeni heidðn kasvoillansa, asennoissaan ja liikkeissððn. Elðmðn aamu loisti heistð kaikessa kirkkaudessaan. Heidðn kaltaisiaan mahtoivat olla esivanhempamme Edenin puutarhoissa, kun he suoraan Jumalan kðdestð lðhteneinð nðkivðt toisensa, lðhestyivðt ja puhuttelivat toisiaan kuten veli ja sisar. Virginia oli lempeð, kaino ja luottavainen kuin Eva, Paul taasen Adamin kaltainen, kasvultaan mies ja sydðmmeltððn lapsi. Toisinaan heidðn kahden ollessaan puheli Paul (joka on siitð minulle tuhannesti kertonut) Virginialle t—istððn palatessaan: "Kun olen vðsyksissð, sinun nðk—si minut virkistðð. Kun tuolta vuorenhuipulta nðen sinut tððllð puistossamme laakson pohjasta, olet sinð minusta kaunis kuin ruusunumpu. Kun riennðt kotiin ðitiemme luo, ei peltokanakaan poikaistensa perðssð juostessaan ole niin sorea varreltaan ja kerkeð jaloiltaan kun sinð. Vaikka kadotan sinut nðkyvistðni puiden taakse, ei minun ole tarvis nðhdð sinua l—ytððkseni sinut taasen, sillð jotakin sanoin kertomatonta jðð sinusta jðlelle ilmaan missð liikut, ruohoon missð istut. Kun sinua lðhestyn, hurmaat sinð kaikki aistimeni. Taivaan sinilaki ei ole niin kaunis kuin silmðisi sini, bengalilintuin laulu ei niin suloinen kuin ððnesi kaiku. Vaikka vain sormeni pððllð sinua kosketan, vðrðhtðð koko ruumiini riemusta. Muistatko vielð sitð pðivðð, jolloin liukkaita kivið my—ten kðvimme yli virran Kolmirinta-vuoren kohdalla? Kun tulimme sen rannalle, olin jo sangen vðsynyt; mutta nostaessani sinut selkððni tuntui minusta kuin olisin saanut linnun siivet. Sano millð taijalla sinð minut olet lumonnut? Vireðllð ymmðrryksellðsik—? Mutta onhan ðideillðmme enemmðn jðrkeð kuin meillð molemmilla yhteensð. Hyvðilyillðsik— sitten? Mutta halailevathan he minua useammin kuin sinð. Luulen ettð teet sen hyvyydellðsi. En milloinkaan unohda miten sinð avojaloin kðvit aina Mustallevirralle saakka, pyytðmððn armoa karanneelle orja raukalle. Kas tðssð, rakkaani, ota tðmð kukkiva sitroonanoksa, jonka taitoin metsðstð; pane se y—ksi vuoteesi viereen. Sy— tðmð mesikakku; toin sen sinulle korkean kallion huipulta. Mutta ensin levðhdð minun rinnallani, jotta minðkin saisin levðnneeksi." Virginia vastasi hðnelle: "Oi veljeni! Aamuisen auringon sðteet noilla kukkuloilla eivðt minua niin ilahuta kuin sinun lðsnðolosi. Rakastan ðitiðni ja sinun ðitiðsi, mutta rakastan heitð vielðkin enemmðn, kun kuulen heidðn nimittðvðn sinua pojakseen. Kun he sinua hyvðilevðt, tuntuu se minusta suloisemmalta kuin jos minua hyvðilisivðt. Sinð tahdot tietðð miksi minua rakastat, mutta rakastavathan kaikki toisiansa ketkð yhdessð kasvavat. Katsohan lintusiamme, jotka samassa pesðssð kasvaneina ovat alati yhdessð kuten mekin. Kuule kuinka ne kutsuvat toisiaan ja vastaavat toisilleen samasta puusta; niin my—s minðkin kuullessani sinun huilusi ððnen ilman halki tuolta vuoren harjalta toistan sen sðveleen tððltð laakson pohjasta. Sinð olet minulle rakas, varsinkin sen pðivðn perðstð, jolloin tahdoit minun takiani taistella sen orjan isðnnðn kanssa. Sen hetken jðlkeen olen usein lausunut itsekseni: Ah kuinka rohkea on veljeni mieli; ilman hðntð olisin kuollut pelðstyksestð. Rukoilen Jumalaa sinun ja oman ðitini edestð; mutta sinun nimeðsi mainitessani tuntuu kuin hartauteni lisðytyisi. Rukoilen mitð hartaimmin Jumalalta, ettei sinulle mitððn pahaa tapahtuisi. Miksi menet niin kaukaa ja niin korkealta etsimððn minulle hedelmið ja kukkia? Eik— meillð puutarhassamme ole niitð yllin kyllin! Kuinka vðsyksissð taasen oletkaan! Olethan kokonaan hiestynyt!" Ja pienellð valkealla nenðliinallaan hðn kuivasi pojan otsan ja posket ja suuteli hðntð monta kertaa. Mutta jo muutaman aikaa oli Virginia tuntenut sairastavansa jotakin tuntematonta vaivaa. Hðnen kauniit siniset silmðnsð tummenivat reunuksiltaan, hðnen ihonsa kellastui ja yleinen voimattomuus raskautti koko hðnen ruumistaan. Kirkkaus oli kadonnut hðnen otsaltansa, hymyily hðnen huuliltaan. Hðnen nðhtiin yht'ðkkið riemastuvan ilman mitððn ilon aihetta ja murehtuvan ilman surun aihetta. Hðn pakeni viattomia leikkejðnsð, armaita askareitaan ja rakastettuin, omaistensa seuraa; hðn kuleksi ilman pððmððrðð kaikkein yksinðisimmillð seuduilla, etsien lepoa kaikkialta vaan l—ytðmðttð sitð mistððn. Vðlistð Paulin nðhdessððn hðn astui riemahdellen tðtð vastaan; mutta sitte yht'ðkkið veljeððn lðhestyessððn hðmi hðnet valtasi, hðnen kalpeat poskensa punastuivat ankarasti eikð hðn uskaltanut katsella Paulia silmiin. Paul sanoi hðnelle: "Vihannuus peittðð kalliomme, lintusemme laulavat kun sinut nðkevðt, kaikki iloitsee ympðrillðsi; sinð vain olet surullinen". Ja koettaen tytt—ð lohduttaa hðn syleili tðtð hellðsti; mutta Virginia kððnsi pððnsð pois ja pakeni vðristen ðitinsð luo. Tytt— parka tunsi vain hðmmentyvðnsð veljensð hyvðilyistð. Paul ei kðsittðnyt nðitð hðnelle aivan uusia ja outoja oikkuja. Ja harvoin mikððn onnettomuus yksin tulee. Muuan niistð kesistð, jotka toisinaan hðvittðvðt kuuman ilmanalan maita, levitti tuhoansa tðnne saakka. Oltiin loppupuolella joulukuuta[1], jolloin aurinko Kauriin kððnt—piirin kohdalta paahtaa pystysuorasti lankeevilla sðteillððn Ile de Francen saarta kolme viikkoa umpeensa. Kaakkotuuli, joka tððllð vallitsee miltei vuoden ympðri, taukosi puhaltamasta. P—ly kohosi sakeina pilvinð teiltð ja jði ilmaan ajelehtimaan. Maa rakoili joka haaralla; ruoho paloi karrelle; kuumia h—yryjð nousi vuorten kupeilta, ja enin osa puroista tuli kuiville. Ei pilven siekalettakaan ilmautunut meren puolelta. Pðivðllð vain kohosi punertavia huuruja yli sen pinnan, loimottaen auringon laskiessa kuin tulenliekit. Eikð edes y—kððn tuonut viilakkuutta hehkuvaan ilmaan. Kuun pallo nousi taivaanrannalle veripunaisena ja suunnattoman suurena. Karjalaumat, jotka nððntyneinð maleksivat kaupungin kupeilla, kurottivat kaulojaan korkealle ilmaan hengittðen raskaasti, ja laaksot kajahtelivat niiden tuskaisesta ammonnasta. Yksin kafferilainen karjapaimenkin oikaisi raajansa kedolle l—ytððkseen siitð vilvoitusta, mutta maa oli joka paikassa polttavan kuuma ja tukahuttava ilma tðynnð sihisevið hy—nteisparvia, jotka koettivat sammuttaa janoaan ihmisten ja elðinten verellð. [1] Kuuman ilmanalan maissa, s. o. pðivðntasaajan ympðrillð, vuodenajat ovat pðinvastaiset kuin meillð pohjoisessa tai yhtð alaalla etelðssð. Niiden kesð, s. o. kuiva vuodenaika, sattuu joulun tienoilla, talvensa eli sateenaikansa juhannuksen tienoilla. Suom. muist. Erððnð tðllaisena hehkuvana y—nð Virginia tunsi kipunsa kahta kovemmaksi. Hðn nousi vuoteeltaan, istahti sen laidalle ja koetteli taasen levðtð, muttei saanut unta ei lepoa missððn asennossa. Hðn lðhti kuutamon vðlkkeessð kðvelemððn lammellensa. Sen lðhteen hðn nðki vielð miltei kuivaneenakin lirisevðn hopeisena lankana alas kallioiden ruskeilta rinteiltð. Hðn sukelsihe veteen. Ensimmðltð sen raittius vilvoitti hðnen aistimiaan, ja tuhansia suloisia muistoja palasi hðnen mieleensð. Hðn muisteli, miten hðnen ðitinsð ja Margareeta hðnen lapsuudessaan huvikseen kylvettivðt hðntð yhdessð Paulin kanssa tðssð samassa lammessa; ja kuinka sitte Paul heittðen kylpypaikan yksin hðnen haltuunsa oli syventðnyt sitð, peittðnyt pohjan hiekalla ja kylvðnyt sen kaltaille hyvðltð hajahtavia ruohoja. Vedessð, paljaitten kðsivarsiensa ja povensa vierellð, hðn ðlysi niiden kahden kokospalmun kuvaiset, jotka olivat istutetut hðnen ja veljensð synnyttyð ja jotka ylhððllð syleilivðt toisiaan vehreillð lehvillððn ja nuorilla hedelmðtertuillaan. Hðn ajatteli Paulin ystðvyyttð, joka oli suloisempi kuin kukkien tuoksu, puhtaampi kuin lðhteen vesi, lujempi kuin nuo yhteenkasvaneet palmut; ja huokaus kohosi hðnen rinnastaan. Hðn uneksi y—n yksinðisyydestð; ja raivoisa tuli paloi hðnen suonissaan. Yht'ðkkið hðn hypðhti yl—s, kauhistuen noita vaarallisia varjoja ja tuota vettð, joka nyt jo poltti enemmðn kuin kuuman ilmanalan tuliset sðteet. Hðn juoksi ðitinsð luo etsimððn hðneltð turvaa omaa itseððn vastaan. Useita kertoja hðn puristi ðitinsð kðsið, tahtoen huojentaa hðlle huoliaan. Useita kertoja oli hðn juuri mainitsemaisillansa Paulin nimen, mutta ahdistettu sydðmensð lamasi hðneltð kielen; ja laskien pððnsð ðidin povelle hðn ei voinut muuta kuin kyyneleillððn kostuttaa sitð. Rouva de La Tour arvasi kyllð syyn tyttðrensð haikeuteen, muttei tohtinut siitð hðlle puhua. "Rakas lapseni", sanoi hðn, "turvaa Jumalaan, hðneltð tulee elðmð ja terveys. Hðn sinua tðnððn koettelee, palkitakseen sen sulle huomenna. Muista ettð olemme tðssð maailmassa hyvettð harjoittamassa." Tðllð vðlin kumminkin alkoi ylellisen kuumuuden vaikutuksesta merestð nousta vesih—yryjð, jotka suunnattoman sateenvarjon tavoin peittivðt koko saaren. Vuorten huiput kokosivat niitð puoleensa, ja salaman leimauksia vðrðhteli tuon tuostakin sumujen peittðmiltð kukkuloilta. Pian alkoivat metsðt, lakeudet ja laaksot kajahdella pelðttðvistð ukkosenjyrðhdyksistð, ja hirmuisia sadekuuroja lankesi kuin kuohuvia koskia taivaasta. Vaahtoisia virtoja sy—ksyi kohisten alas vuoren sivuja; laakson pohja oli pian mylvivðnð merenð; tðmð ylðnk—, jolla molemmat majat sijaitsivat, muuttui pieneksi saareksi ja laakson suu suluksi, mistð pauhaavien vesien mukana kulki maakappaleita, puita ja paasia sekasin yhtenð myllerryksenð. Koko perhe oli kokoutunut rouva de La Tourin majaan vapisten rukoilemaan Jumalaa; mutta tððllðkin ryski katto hirvittðvðsti tuulenpuuskauksista. Vaikka ovi ja akkunaluukut olivat tarkoin suletut, voi sentððn sisðssð erottaa kaikki esineet seinðhirsien raoista tulvaavan valon kautta, jota nopeaan ja taajaan vðlðhtelevðt salamat synnyttivðt. Peloton Paul kðvi Domingon seuraamana majasta toiseen myrskyn raivosta vðlittðmðttð, tukien yhtððllð seinðð kaarevalla puulla, toisaalla kaatuvaa aitaa varaseipððllð, ja tuli kotiin vain lohduttaakseen perhettð toivolla kauniin ilman pian palaamisesta. Tosiaankin herkesi sade illemmalla; kaakosta puhaltava pasaatituuli otti tavallisen suuntansa, myrskypilvet ajelehtivat luoteeseen pðin, ja laskeva aurinko ilmautui jðlleen taivaanrannalla. Virginian ensimmðinen halu oli jðlleen nðhdð lepopaikkaansa. Paul lðhestyi hðntð kainostellen ja tarjosi kðsivartensa tueksi kðvellessð. Myhðillen tytt— siihen tarttui, ja he lðhtivðt yhdessð ulos. Ilma oli raitis ja heleð. Valkeita pilvið nousi vuorenhuippujen takaa, joita sadepurot siellð tððllð olivat uurrelleet kuohuillaan. Puutarha oli tykkðnððn veden sy—mien kuoppien turmelema, ja enin osa hedelmðpuista kiskottu juurineen maasta; suuret hietalðjðt peittivðt niittyjð ja olivat kokonaan tðyttðneet Virginian kylpyaltaan. Nuo kaksi kokospalmua seisoivat kuitenkin edelleen pystyssð ja vihantina; mutta niiden ympðriltð olivat kadonneet nurmipenkereet, lehdot ja linnut, paitsi muutamia bengalilintuja, jotka lðheisten kallioitten kðrjiltð valittivat suruððnin pienoistensa perikatoa. Tðmðn hðvityksen nðhdessððn Virginia sanoi Pauille: "Olette tuonut tðnne lintuja, mutta myrsky on ne tappanut; istutitte tðnne puiston, ja sekin on hðvitetty. Kaikki katoaa tððllð maan pððllð; taivas yksin on muuttumaton." Paul vastasi: "Voi sentððn, kun en taida antaa teille mitððn taivaan tavarata! Mutta eihðn minulla ole mitððn, ei edes maan pððllðkððn!" Virginia silloin punastuen virkkoi: "Onhan teillð Pyhðn Paavalin kuva." Tuskin oli neitonen saanut tðmðn sanotuksi, kun Paul juoksi hakemaan pyydettyð esinettð ðitinsð majasta. Se oli pienoiskuva erakko Paavalista, jota kohtaan Margareeta oli aina tuntenut suurta kunnioitusta. Hðn oli itse tytt—nð ollessaan kantanut kuvaa kauvan kaulassaan; sitte kun oli tullut ðidiksi, pani hðn sen poikansa kaulaan. Raskaana ollessaan ja kaikkien hylkððmðnð oli hðn alati katsellut hurskaan erakon kuvaa, niin ettð tðmðn kuvittelun voimasta hðnen kohtunsa hedelmð oli saanut jotenkin samallaiset piirteet; tðstð syystð hðn oli pojalleen antanut saman nimen ja omistanut hðnelle suojeluspyhimykseksi tuon hurskaan miehen, joka oli viettðnyt elðmðnsð kaukana ihmisten piiristð, missð hðn itsekin oli tullut petetyksi ja sitte hylðtyksi. Saadessaan Paulin kðdestð tðmðn jalon kuvan virkkoi Virginia liikutettuna: "Veljeni, sitð ei minulta riistetð pois niin kauvan kuin elðn, enkð koskaan unhota, ettð sinð olet antanut minulle ainoan esineen maailmassa, minkðs omistat." Hðnen ystðvðllisyydestððn, tðstð odottamattoman tuttavallisesta ja hellðstð kðyt—ksestð ihastuneena Paul tahtoi halata hðntð; mutta ketterðsti kuin lintu neitonen pujahti hðnen kðsistððn ja jðtti hðnet siihen aivan ymmðlle joutuneena, osaamatta ollenkaan kðsittðð tðtð outoa kðyt—stð. Tðll—in sanoi Margareeta rouva de La Tourille: "Miksi emme naittaisi lapsiamme toisilleen? Kumpikin he tulisesti rakastavat toisiaan, vaikkei poikani sitð vielð tajua. Kun luonto hðnessð kerran herðð, on meidðn turhaa vartioida heitð; saamme vain pahinta pelðtð." Mutta rouva de La Tour vastasi siihen: "He ovat vielð liian nuoria ja liian k—yhið. Mikð murhe meidðt perisi, jos Virginia synnyttðisi lapsia, joita heillð ei ehkð olisi varoja elðttðð! Sinun Domingosi on jo raihnainen, Mari taas on kivuloinen. Minð puolestani, rakas ystðvðni, tunnen nðinð viitenðtoista vuotena suuresti heikontuneeni. Kuumissa maissa nopeaan vanhenee, ja surut vanhentavat vielð nopeammin. Paul on ainoa toivomme. Vartokaamme, kunnes aika vahvistaa hðnen ruumiinsa voimia ja hðn voi elðttðð meitð ty—llðnsð. Tðtð nykyð, kuten tiedðt, ei meillð ole enempðð kuin mitð joka pðivð tarpeisiimme kðytðmme. Mutta jos lðhetðmme Paulin joksikin aikaa Intiaan, voi hðn kaupanteolla ansaita varoja sen verran kuin tarvitaan jonkun uuden orjan ostamiseksi; ja hðnen tðnne palattuaan naitamme hðnet Virginian kanssa, sillð en luule kenenkððn voivan tehdð rakasta tytt—ðni niin onnelliseksi kuin sinun Paul-poikasi. Puhelkaamme tðstð asiasta naapurimme kanssa." Niinpð tulivat nðmð naiset tiedustamaan minun mielipidettðni, ja minð yhdyin heidðn suunnitelmaansa. "Intian vedet ovat meille suotuisia", sanoin. "Kun valitsee sopivan vuodenajan, voi sinne pððstð korkeintaan kuudessa viikossa ja samassa ajassa palata takasin. Me kokoamme piirissðmme Paulille laivanlastillisen kauppatavaraa, sillð minulla on naapureita, jotka hðnestð paljon pitðvðt. Vaikka antaisimme hðnelle vain raakaa puuvillaa, jota tððllð perkauskoneiden puutteessa emme voi kðyttðð hyvðksemme, mustaapuuta, jota tððllð yleensð poltetaan uunissa, ja joitakuita pihkalajeja, jotka muuten juoksevat hukkaan metsissðmme, niin saa hðn kaiken sen edullisesti myydyksi Intiassa, ja meille kaikille on siitð hy—tyð." Otin toimekseni hankkia herra de La Bourdonnayeltð luvan tðhðn retkeen, ja ennen kaikkea tahdoin taivuttaa Paulin mielen siihen. Mutta miten hðmmðstyinkððn, kun tðmð nuorukainen minulle hðnen ikðisekseen kovinkin jðrkevðsti vastasi: "Miksi tahdotte minua jðttðmððn perheeni moisen tietymðtt—mðn onnenonkimisen takia? Mikð kaupanteko maailmassa olisikaan edullisempi kuin maanviljelys, josta saa toisinaan viidennenkymmenennen jopa sadannenkin jyvðn? Jos tahdomme harjottaa kauppaa, emmek— voi sitð tehdð viemðllð liian viljan kaupunkiin, sen sijaan ettð tðstð kulkisin Intiaan? áitimme sanovat Domingon olevan vanhan ja raihnaisen, mutta olenhan minð nuori ja vaurastun pðivð pðivðltð. Saattaisipa poissa ollessani teitð kohdata joku onnettomuus, etenkin Virginiaa, joka jo muutenkin on sairas. Oi ei, ei, en voi suostua lðhtemððn pois heidðn luotaan." Hðnen vastauksensa saattoi minut varsin hðmille; sillð rouva de La Tour ei ollut salannut multa Virginian tilaa eikð haluaan erottaa noita nuoria vielð muutamiksi vuosiksi toisistaan. Nðitð syitð en tohtinut antaa Paulin edes arvatakaan. Nðihin aikoihin toi muuan Ranskasta saapunut laiva kirjeen rouva de La Tourille hðnen tðdiltððn. Kuolemanpelko, jota paitsi kovat sydðmmet eivðt koskaan pehmentyisi, oli koskenut tðhðnkin naiseen. Hðn kðski sisarensatyttðren palaamaan Ranskaan, tai jollei tðmðn terveys sallisi niin pitkðð matkaa, hðn ainakin lðhettðisi Virginian, jolle tðti lupasi toimittaa hyvðn kasvatuksen, naittaa hðnet jonkun hovilaisen kanssa sekð lahjoittaa hðnelle kaiken omaisuutensa. Hðn vielð lupasi edelleenkin osottaa sukulaisilleen hyvðntahtoisuuttaan, jos nðmð noudattaisivat hðnen kðskyjðnsð. Tðmð kirje saattoi koko perheen suureen hðmmennykseen. Domingo ja Mari herahtivat itkuun. Paul seisoi jðhmettyneenð hðmmðstyksestð, mutta nðytti pian puhkeavan vihan vimmaan. Virginia katseli ðitiððn eikð uskaltanut hiiskahtaa sanaakaan. "Voisitteko todella jðttðð meidðt?" kysyi Margareeta rouva de La Tourilta. -- "En, rakas ystðvð, en toki, armaat lapseni", vastasi rouva de La Tour; "en lðhde koskaan luotanne. Teidðn kanssanne olen elðnyt ja teidðn kanssanne tahdon kuolla. Vasta teidðn ystðvyydessðnne olen onnen l—ytðnyt. Heikontuneeseen terveyteeni ovat vanhat suruni syynð. Sukulaisteni tylyys ja puolisoni kadottaminen ovat iskeneet sydðmmeeni syvðn haavan. Mutta sitte olen teidðn parissanne nðissð mataloissa majoissa saanut nauttia enemmðn lohdutusta ja onnellisuutta kuin heimoni rikkaus ikinð olisi voinut antaa minulle kotimaassani." Rouva de La Tourin puhe sai ilon kyyneleet kaikkien silmiin. Paul syleili hðntð lausuen: "En minðkððn luovu teistð, en ikinð lðhde Intiaan. Me tahdomme kaikki tehdð ty—tð teidðn hyvðksenne, emo kulta; mitððn ei teiltð pidð puuttuman meidðn seurassamme." Mutta kaikista iloisin oli kuitenkin Virginia, vaikka osasi sen hyvðsti salata. Hðnen nðhtiin lopulla pðivðð olevan hilpeð ja lempeð, ja hðnen palannut levollisuutensa vaikutti rauhoittavasti kaikkiin muihinkin. Kun he seuraavana pðivðnð auringonnousun aikaan taas olivat tavallisuuden mukaan tulleet yhteen aamurukoukseen, joka pidettiin ennenkun eineelle ruvettiin, ilmoitti Domingo, ettð muuan herra kahden orjan seuraamana ratsain lðhestyi heidðn asuntoaan. Se oli herra de La Bourdonnaye. Hðn astui sisðlle majaan, missð perhe paraikaa istui aamiaisellaan. Virginia kiiruhti tarjoamaan maan tavan mukaan kahvia ja vedessð keitettyð riisið, joiden lisðksi tuli h—yryðvið perunoita ja tuoreita banaaneja. Niitð tarjottiin kurpitsanpuoliskoista, ja p—ytðverhona oli banaanipuun lehtið. Kuvern——ri nðytti ensimmðltð hðmmðstyvðn asumuksen silminnðhtðvðð k—yhyyttð. Sitten hðn rouva de La Tourin puoleen kððntyen valitti, ettð saaren hallitusasiat hðntð jossain mððrin estivðt huolehtimasta sen yksityisten asukasten tarpeista, mutta ettð rouva de La Tour kyllð oli aina oikeutettu turvaamaan hðneen. "Teillð on, rouvaseni", lisðsi hðn, "Pariisissa korkeasukuinen ja hyvin rikas tðti, joka aikoo sððtðð teille omaisuutensa ja odottaa teitð luoksensa." Rouva de La Tour vastasi, ettei hðnen heikontunut terveytensð sallinut hðnen tehdð niin pitkðð matkaa. "No ainakaan", virkkoi herra de La Bourdonnaye, "ette voi kohtuuttomasti kieltðð tuota suurta perint—ð tyttðreltðnne, joka on niin nuori ja rakastettava neitonen. En salaa teiltð, ettð tðtinne on kððntynyt Ranskan hallitusmiesten puoleen saadakseen hðnet luoksensa. Virastot ovat kirjoittaneet minulle, ettð tarvittaessa voisin kðyttðð tðssð asiassa hallintovaltaani; mutta kun sitð kðytðn ainoastaan tehdðkseni tðmðn siirtokunnan asujamia onnellisiksi, odotan teidðn vapaaehtoisesti suostuvan tðhðn vain muutamia vuosia kðsittðvððn uhraukseen, josta riippuu tyttðrenne yhteiskunnallinen menestys ja koko teidðn elðmðnne hyvinvointi. Miksi yleensð siirrytððn saarille? Eik—hðn vain rikkautta etsiðkseen? Eik— silloin ole paljon miellyttðvðmpðð mennð sitð omasta kotimaastaan etsimððn?" Nðin sanoen hðn laski p—ydðlle ison pussillisen piastereita[1], jonka toinen orjista oli muassaan tuonut. "Kas tðssð", lisðsi hðn, "on rahasumma, jonka tðtinne on mððrðnnyt tyttðrellenne matkavalmistuksia varten." Sitte hðn pððtti puheensa nuhdellen ystðvðllisesti rouva de La Touria, ettei tðmð ahdingossaan ollut kððntynyt hðnen puoleensa, ylistðen kuitenkin rouvan ylevðtð rohkeamielisyyttð. Silloin puuttui Paul puheeseen ja lausui kuvern——rille: "Herrani, ðitini on kerran pyytðnyt apuanne, mutta te olette hðnet kehnosti vastaanottanut." -- "Onko teillð toinenkin lapsi, rouvaseni?" kysyi herra de La Bourdonnaye rouva de La Tourilta. -- "Ei, herrani", vastasi tðmð, "hðn on ystðvðttðreni poika, mutta hðn ja Virginia ovat olleet meille yhteiset ja yhtð rakkaat." -- "Nuori mies", lausui kuvern——ri Paulille, "kun olette hankkinut itsellenne maailmankokemusta, tulette my—skin tuntemaan virkamiesten kovan kohtalon; tulette huomaamaan miten helppo on vetðð heitð nenðstð ja kuinka he usein tulevat tahtomattaan antamaan vehkeilevðlle pahuudelle sen osan, mikð oikeastaan kuuluu itseððn salassa pitðvðlle ansiolle." Rouva de La Tourin pyynn—stð istui herra de La Bourdonnaye katettuun p—ytððn hðnen viereensð. Hðn s—i aamiaista kreoolien tavalla, juoden kahvia vedessð keitetyn riisin kera. Hðntð miellytti tðssð halvassa asunnossa vallitseva jðrjestys ja siisteys, noitten rakastettavain perheitten sopu ja vielðpð niitten vanhain palvelijain uutteruuskin. "Tððllð nðen", sanoi hðn, "vain puisia astioita, mutta sen sijaan on kasvoissa ilonhohde ja sydðmmissð puhdasta kultaa." Paulia kuvern——rin kohteliaisuus niin ihastutti, ettð hðn huudahti: "Toivon pððsevðni teidðn ystðvðksenne, sillð te olette kunnon mies." Herra de La Bourdonnayeta miellytti tðmð todistus saarelaisten avosydðmmisyydestð; hðn syleili Paulia, pudisti hðnen kðttððn ja vakuutti hðnelle vastaisuudessakin ystðvðllisyyttðnsð. [1] Vanha espanjalainen raha, arvoltaan noin 4 mk. 50 p., jota nðissð ranskalaisissa siirtomaissa kðytettiin. Suom. muist. Aamiaisen sy—tyð hðn otti rouva de La Tourin eriksensð ja ilmotti hðnelle, ettð aivan pian oli hðn tilaisuudessa lðhettðmððn tyttðrensð Ranskaan erððn juuri lðht—ð tekevðn laivan my—tð, ettð hðn, kuvern——ri, uskoisi Virginian erððn my—skin matkalle aikovan naissukulaisensa turvaan, ja ettei suinkaan pitðisi pððstðð kðsistððn tðllaista erinomaista onnea muutamain vuosien pakollisen erillððnolon takia. Viimein lisðsi hðn poislðhtiessððn: "Tðtinne ei enðð voi elðð kahta vuotta kauvempaa, niin ovat hðnen ystðvðnsð mulle vakuuttaneet. Miettikððhðn sitðkin tarkoin. Onni ei putoa joka pðivð helmaamme. Neuvotelkaa asiasta muidenkin kanssa. Kaikki jðrkevðt ihmiset ovat kanssani yhtð mieltð." Rouva de La Tour vastasi, ettei hðn enðð toivonut maailmassa muuta onnea kuin tyttðrensð, ja ettð hðn jðtti Ranskaan lðhd—n tðmðn itsensð pððtettðvðksi. Rouva de La Tourille ei todellakaan ollut vastenmielistð, ettð tðten valmistui tilaisuus erottaa Paul ja Virginia joksikin aikaa toisistaan, jotta heidðn onnensa sitte tulisi perustetuksi vankalle pohjalle. Hðn sen vuoksi otti tyttðrensð erikseen ja puheli hðnelle seuraavasti: "Rakas lapsukaiseni, palvelijamme ovat jo vanhat, Paul on vielð liian nuori, Margareetakin kðy ijðlliseksi ja minð itse heikoksi; jos sattuisi minua kuolo kohtaamaan, mihin te ilman varallisuutta joutuisitte tððllð korpien keskessð? Jðisitte orvoiksi, ilman mahtavien apua, ja pakotetuiksi herkeðmðttð muokkaamaan maata kuin pðivðpalkkalaiset. Tðmð aatos minua surettaa." Virginia vastasi: "Jumala on tuominnut meidðt ty—tð tekemððn. Olette itse opettanut minua ty—h—n ja rukoukseen joka pðivð. Tðhðn asti ei Herra ole meitð hyljðnnyt eikð hðn sitð vastakaan tee. Hðnen hyvð suosionsa kohdistuu etenkin onnettomiin. Olettehan itse juuri sitð useasti muistuttanut, ðiti kulta! Minð en voi taivuttaa itseðni teitð jðttðmððn." Liikutettuna virkkoi rouva de La Tour: "En muuta tahdokaan kuin tehdð sinut onnelliseksi ja yhdistðð sinut viimein avioliiton siteillð Pauliin, joka ei enðð ole sinulle pelkkð veli. Ajattelehan nyt, ettð hðnenkin onnensa riippuu sinusta." Nuori neitonen, jossa rakkaus on herðnnyt, ei luule kenenkððn siitð tietðvðn. Hðn vetðð silmilleen saman verhon, joka peittðð hðnen sydðmensð; mutta kun ystðvðn kðsi sitð kohottaa, puhkeavat silloin esiin hðnen rakkautensa salaiset tuskat ikððnkuin aukaistun sulun takaa, ja luottavaisuuden suloiset purkaukset seuraavat entistð pidðttðvðisyyttð ja salamyhkðisyyttð. Heltyneenð ðitinsð uusista hyvyydenosotuksista Virginia kertoi hðnelle taisteluistaan, joita vain Jumalan silmð oli nðhnyt; kuinka hðn huomasi Sallimuksen johdon tðssð yhtyvðn hellððn ðidilliseen huolenpitoon, koetellen hðnen taipumustaan ja ohjaten hðntð oikeaan; ja kuinka hðn nyt siihen luottaen kaikista mieluimmin tahtoi jððdð ðitinsð luo, levollisena nykyisyyteen nðhden ja ollenkaan pelkððmðttð tulevaisuutta. Nðhdessððn luottavaisen puheensa vieneen vallan toisellaiseen tulokseen kuin oli tarkottanut, lausui rouva de La Tour tyttðrelleen: "Rakas lapsi, en mitenkððn tahdo sinua pakottaa. Pððtð oman pððsi jðlkeen, mutta salaa rakkautesi Paulilta. Kun tyt—n sydðn kerran on valloitettu, ei rakastaja saa vaatia hðneltð mitððn enempðð." Illalla, kun rouva de La Tour oli kahden kesken Virginian kanssa, astui heidðn majaansa siniseen kauhtanaan puettu kookas mies. Se oli muuan saaren lðhetyssaarnaajia ja rouva de La Tourin ja Virginian rippi-isð, joka saapui tðnne kuvern——rin lðhettðmðnð. "Lapseni", lausui hðn huoneeseen astuessaan, "Jumalalle olkoon kiitos! Nyt olette rikkaita. Nyt saatte seurata sydðmmenne ððntð ja tehdð hyvðð k—yhillemme. Minð tiedðn mitð herra de La Bourdonnaye on teille sanonut ja mitð te olette hðnelle vastanneet. áiti hyvð, heikko terveytenne pakottaa teitð pysymððn tððllð; mutta teillð, nuori neitiseni, ei siihen ole mitððn syytð. On toteltava Kaitselmusta ja vanhoja omaisia, vaikka nðmð olisivat meille joskus vððryyttðkin tehneet. Tðmð on kyllð suuri uhraus meidðn puoleltamme, mutta se on Jumalan sððtðmð laki. Hðn on uhrannut itsensð meidðn edestðmme; meidðn on siis hðnen esimerkkiððn seuraten uhrauduttava perheemme hyvðksi. Teidðn matkanne Ranskaan saa hyvðn lopun. Ettek— siis tahtoisi matkustaa sinne, armas neitiseni?" Katse maahan luotuna ja vapisevin ððnin vastasi Virginia: "Jos se on Jumalan sððtðmðð, niin en enðð vastusta. Tapahtukoon Jumalan tahto!" Ja hðn purskahti itkuun. Lðhetyssaarnaaja lðhti pois tekemððn kuvern——rille tilið matkansa onnistumisesta. Tðllð vðlin rouva de La Tour lðhetti Domingon kutsumaan minua hðnen luokseen, keskustellakseen kanssani Virginian lðhd—stð. Minð en suinkaan ollut matkan puolella. Minun vakaa ajatukseni onnesta on se, ettð luonnon tarjoomat edut ovat rikkauden etuja arvokkaammat ja ettei meidðn pidð etsimðn ulkopuoleltamme sellaista, minkð l—ydðmme tyk—nðmme. Nðmð periaatteet sovitan poikkeuksetta kaikkeen. Mutta mitð voivat kaikki minun puheeni kodin yksinkertaisesta onnesta nðitten suuren rikkauden herðttðmðin kuvitelmain rinnalla ja mitð minun luontoon perustuvat vðitelmðni maailman ennakkoluuloja ja hengellistð miestð vastaan, jotka olivat jo kððntðneet rouva de La Tourin sydðmmen? Hðn kyseli siis minun mieltðni vain kohteliaisuudesta, eikð enðð arvellut pððt—ksestððn rippi-isðnsð kanssa keskusteltuaan. Eipð enðð kiellellyt Margareetakaan, joka vðlittðmðttð niistð eduista mitð toivoi Virginian rikkauden tuottavan hðnen pojallensakin, oli innokkaasti vastustellut lðht—ð. Paul, joka ei tiennyt mitððn siitð mitð valmisteltiin, kummasteli noita salaperðisið keskusteluja rouva de La Tourin ja hðnen tyttðrensð vðlillð ja vaipui kolkkoon alakuloisuuteen. "Heillð on joitakin hankkeita minua vastaan", arveli hðn, "koska niin karttavat minua." Kun nyt sellainen huhu oli levinnyt saarella, ettð nðille karuille kallioille oli rikkautta karttunut, nðhtiin sinne kiipeilevðn kaikenlaisia kauppiaita. He levittivðt nðissð k—yhissð majoissa nðkyviin Intian kalleimpia kankaita, Goudelourin komeita puuvillakutomuksia, Paliacaten ja Mazulipatanin huiveja, Dacan musliineja, yksivðrisið ja raitaisia ja kirjailtuja lðpikuultaviksi kuin pðivð; Suratin heleðnvalkeita baftateoksia ja kaikenvðrisið ja mitð harvinaisimpia pitsejð, kudotut tðhditetyllð pohjalla ja vihreillð sðteillð. He avasivat kððryistððn Kiinan komeita silkkikankaita, kuvilla kudottuja lampasseja, valkealta vðlkkyvið, ruohonkarvaisia ja hohtavan punaisia damasteja; rusottavia tahtisilkkejð, sileitð satiineja, pekiinið pehmeðtð kuin verka, valkeaa ja keltasta nankiinia, jopa Madagaskarin ruohosta kudottua esiliinakangastakin. Rouva de La Tour antoi tyttðrensð ostaa kaikkea mikð tðtð miellytti; hðn piti vain vaaria tavarain hinnasta ja kelvollisuudesta, pelðten kauppiasten heitð pettðvðn. Virginia valitsi kaikkea minkð luuli kelpaavan ðidillensð, Margareetalle ja Paulille. "Kas tðmð kappale", sanoi hðn, "sopii huonekalujen pððlliseksi ja tuo puvuksi Marille ja Domingolle." Sillð tavalla olivat piasterit viimein kadonneet pussista, ennenkun hðn vielð oli ennðttðnyt ajattelemaankaan omia tarpeitaan. Hðnen oli siis ottaminen osansa niistð lahjoista, joita oli perheen toisille jðsenille jakanut. Tuskautuneena nðistð onnen runsaista antimista, joiden arvasi ennustavan Virginian poislðht—ð, tuli Paul muutamia pðivið my—hemmin minun luokseni. Alakuloisena hðn sanoi: "Sisareni lðhtee pois; hðn on jo ryhtynvt matkavalmistuksiin. Tulkaa te meille, pyydðn sitð teiltð hartaasti. Kðyttðkðð ylevðð ðlyðnne vaikuttaaksenne hðnen ðitiinsð ja minun ðitiini, jotta he pidðttðisivðt hðntð lðhtemðstð." Noudatin Paulin pyynt—ð, vaikka hyvin tiesin esitysteni olevan turhia. Jos Virginia oli minusta nðyttðnyt viehðttðvðltð sinisestð Bengalin palttinasta valmistetussa hameessa ja punanen huivi pððssð, oli kuitenkin perðti toista nðhdð hðntð tðmðn maan vallasnaisten tapaan vaatetettuna. Hðn oli nyt puettu valkoiseen musliinihameeseen, joka oli alustettu ruusunvðrisellð tahtisilkillð. Hðnen hoikka ja korkea vartalonsa ilmeni selvðsti ruumiinmukaisen liivin alta, ja hðnen vaalea tukkansa ympðr—i kahteen palmikkoon kierrettynð ihmeteltðvðn kauniisti hðnen neitseellistð pððtðnsð. Alakuloisuus kuvastihe hðnen ihanista sinisistð silmistððn, ja hðnen sydðmmessððn taistelevat ristiriitaiset tunteet antoivat hðnen hipiðlleen elðvyyttð ja hðnen ððnelleen liikutuksesta vðrðjðvðn soinnun. Hðnen komea pukunsa, jota hðn nðytti vasten tahtoaan kantavan, saatti hðnen riutuneen tilansa vielð liikuttavammaksi. Hðntð ei voinut nðhdð eikð kuulla tuntematta mitð syvintð sððlið hðntð kohtaan. Paulin surumielisyys tðstð vielð kasvoi. Margareeta, jota poikansa mielentila huoletti, sanoi hðnelle heidðn kahdenkesken ollessaan: "Poikani, miksi pidðt sydðmmessðsi turhia toivoja, jotka tekevðt eronhetken sulle vain sitð katkerammaksi? On jo aika, ettð ilmotan sinulle omasi ja minun elðmðni salaisuuden. Neiti de La Tour kuuluu ðitinsð kautta rikkaaseen ja korkea-arvoiseen sukuun; mutta sinð olet vain k—yhðn talonpoikaisnaisen poika, ja, mikð vielð pahempi, sinð olet ðpðrð." Sana 'ðpðrð' oudostutti Paulia. Hðn ei koskaan ollut kuullut sitð lausuttavan; sen vuoksi hðn pyysi ðitinsð selittðmððn hðnelle sen merkityksen, johon tðmð vastasi: "Sinulla ei ole ollenkaan ollut laillista isðð. Tytt—nð ollessani rakkaus minut vietteli heikkouteen, jonka hedelmð sinð olet. Rikokseni riisti sinua suojaamasta isðn sukulaiset ja katumukseni ðitisi sukulaiset. Onneton sinð, jolla ei ole muita omaisia koko maailmassa kuin minð yksin!" Ja kyyneleet virtasivat hðnen silmistððn. Paul halasi hðntð ja lohdutti: "Oi rakas ðiti, koska minulla ei ole muita omaisia kuin te, tahdon teitð rakastaa sitð hellemmin. Mutta minkð salaisuuden mulle ilmaisittekaan! Nyt nðen miksi neiti de La Tour on karttanut minua jo kaksi kuukautta ja minkð vuoksi hðn nyt on pððttðnyt matkustaa pois. Ah, epðilemðttð hðn minua ylenkatsoo!" Kun illallisen aika tuli, istuivat kaikki p—ytððn, mutta kukin sangen erilaisilla tunteilla, sy—den vðhðn ja puhuen vielðkin vðhemmðn. Virginia lðhti ensiksi ulos ja kðvi istumaan samalle paikalle, missð nyt olemme. Paul hðntð pian seurasi ja istahti hðnen viereensð. Molemmat olivat hetkisen vallan ððneti. Oli yksi noita ihania —itð, jotka ovat niin tavallisia kuuman ilmanalan maissa ja joiden kauneutta ei taitavinkaan sivellin voi kuvata. Kuu kumotti keskellð taivaslakea hienon pilvikehðn paartamana, joka vðhitellen haihtui nðkymðtt—miin. Sen valo levisi vðhitellen saaren vuorille ja kukkuloille, jotka kimaltelivat vihreðn ja hopean hohteessa. Tuulet pidðttivðt hengitystððn. Metsien kðtk—istð, laakson pohjasta ja kallioiden kðrjiltð kuului tukahutettuja ððnið, lintujen hiljaista lemmenviserrystð, jotka pesissððn hurmautuivat y—n valoisuudesta ja ilman levollisuudesta. Nurmikosta kuultiin hy—nteisten hyrinðð. Tðhdet tuikkivat taivaalla ja kuvastelivat vðrðhdellen merenkalvoon. Hajamielisen haaveksivana kulki Virginian katse pitkin taivaan hðmðrðistð ððrtð, josta kalastaja-alusten punaset tulet vðlkkynðllððn merkitsivðt saaren rannikon. Sataman suussa hðn ðlysi erððn valon ja tumman varjon; se oli sen laivan lyhty ja haamu, jonka oli mððrð viedð hðnet Europaan ja joka nyt ankkuroituna ja valmiina lðht——n odotteli tyvenen loppumista. Tðmð nðky saattoi hðnet surulliseksi ja hðn kððnsi pððnsð pois, jottei Paul nðkisi hðnen itkevðn. Rouva de La Tour, Margareeta ja minð istahdimme muutaman askeleen pððhðn heistð banaanipuiden alle; ja y—n hiljaisuudessa kuulimme selvðsti heidðn puhelunsa, joka ei koskaan mene mielestðni. Paul lausui: "Neiti, teidðn sanotaan lðhtevðn kolmen pðivðn pððstð. Ette arkaile siis uskaltaessa henkeðnne alttiiksi meren vaaroille ... meren, jota ennen niin kammositte." -- "Minun tðytyy totella sukulaisiani ja velvollisuuttani", vastasi Virginia. -- "Te jðtðtte meidðt kaukaisen sukulaisen vuoksi, jota ette koskaan ole nðhnyt!" -- "Voi sentððn", huudahti Virginia, "minð tahtoisin jððdð tðnne koko ijðkseni, mutta ðitini ei sitð salli. Rippi-isðni sanoi Jumalan tahdon olevan, ettð matkustaisin, ja ettð elðmð on vain koettelemusta... Oi, se on liian kova koettelemus!" -- "Mitð kuulen!" huudahti Paul; "niin monet syyt mððrððvðt teitð lðhtemððn, eikð yksikððn syy teitð pidðtð! Ah, on vielð muuan syy, jota ette mulle maininnut. Rikkaudella on suuri viehðtys. Te l—ydðtte pian uudessa maailmassanne uuden veljen, jolla nimellð ette minua enðð kutsu. Valitsette hðnet, tðmðn veljen, syntymðnne ja varallisuutenne mukaisista miehistð, joiden verralle minð en kelpaa. Mutta minne oikeastaan tahdotte matkustaa onnellisemmaksi tullaksenne? Mihin maahan aijotte siirtyð, joka olisi teille rakkaampi kuin syntymðmaanne? Missð l—ydðtte armaampaa seuraa kuin siellð, missð teitð rakastetaan? Kuinka voitte elðð ilman ðitinne hyvðilyjð, joihin olette tottunut? Mikð perii hðnet vanhuudessaan, kun ei saa enðð nðhdð teitð vierellðnsð, p—ydðssðnsð, kodissansa, kðvelyillðnsð, joilla olitte hðnen sauvansa? Ja mikð perii minunkaan ðitini, joka rakastaa teitð yhtð paljon kuin hðn? Mitð sanon heille kummallekin, kun nðen heidðn itkevðn teidðn poissaoloanne? Te julma olento! En tahdo puhua ensinkððn itsestðni; mutta mikðpð minunkaan perii, kun aamuisin en enðð nðe teitð joukossamme ja y— tulee ilman ettð teitð saan tavata? -- kun katselen nðitð kahta palmua, jotka istutettiin meidðn syntyissðmme ja jotka ovat niin kauvan olleet keskinðisen ystðvyytemme todistajina! Ah, koska sinua kerran uudet kohtalot viehðttðvðt, koska etsit toisia maita kuin synnyinmaasi ja toisia etuja kuin mitð minð ty—llðni voin ansaita, niin salli minun seurata sinua laivalle jossa lðhdet. Minð suojelen sinua myrskyissð, jotka sinua maallakin niin pelottavat. Minð painan pððsi povelleni, lðmmitðn sydðntðsi omaa sydðntðni vasten; ja Ranskassa, mistð menet etsimððn rikkautta ja ylhðisyyttð, palvelen sinua orjanasi. Ollen onnellinen vain sinun onnestasi, tulen noissa palatseissakin, missð sinua palvellaan ja jumaloidaan, tuntemaan itseni kyllin rikkaaksi ja kyllin jaloksi saadessani tehdð sinulle kaikkein suurimmankin uhrauksen, kun saan kuolla jalkojesi juureen." Nyyhkytys tukeutti hðneltð ððnen; sitte kuulimme Virginian tuon tuostakin syvðsti huoaten vastaavan: "Sinunhan vuoksesi minð lðhden ... sinun vuoksesi, jonka nðen joka pðivð k—yristyvðn raskaassa ty—ssð elðttððksesi kahta vðhðvðkistð perhettð. Jos kðytðn tilaisuutta rikastuakseni, niin teen sen ainoastaan palkitakseni sinulle tuhatkertaisesti meille osottamasi hyvyyden. Onko mikððn rikkaus sinun ystðvyytesi vertainen? Miksi mainitsit minulle syntymððsi? Oi, jospa olisi vallassani vielð valita itselleni veli, niin kenen valitseisin jollen sinut? Oi Paul, Paul! Sinð olet minulle paljon rakkaampi kuin veli! Kuinka olenkaan saanut taistella sydðmmeni kanssa pitðessðni sinua erillð itsestðni! Minð tahdoin, ettð olisit minua auttanut taistelemaan omaa taipumustani vastaan, kunnes taivas voisi siunata liittomme. Mutta nyt minð jððn, minð lðhden, minð elðn ja kuolen ... tee minulle mitð tahdot! Voi minua avutonta tytt—parkaa! Hellyyttðsi jaksoin vastustaa, mutta nyt en tuskaasi jaksa kestðð!" Hðnen nðin puhuessaan tempasi Paul hðnet syliinsð ja puristaen hðntð kiinteðsti povelleen hðn huudahti raivoisasti: "Minð lðhden hðnen kanssaan! Mikððn ei voi riistðð hðntð minulta!" -- Me juoksimme kaikin hðnen tyk—nsð. Rouva de La Tour sanoi hðnelle: "Poikani, jos te meidðt jðtðtte, mikð meidðt sitte perii?" Hðn toisti vðrisevðllð ððnellð edellisen sanat: "Poikani... Poikani... Tek— minun ðitini!" huudahti hðn, "te joka erotatte veljen hðnen sisarestaan! Molemmat olemme imeneet teidðn rintaanne, molemmat kasvaneet teidðn jalkainne juuressa, oppineet teiltð toisiamme rakastamaan ja tuhannet kerrat sitð toisillemme vakuuttaneet. Ja nyt te erotatte meidðt toisistamme! Te lðhetðtte hðnet Europaan, tuohon raakalaismaahan, joka on teiltð kieltðnyt turvapaikan, julmien sukulaisten luo, jotka teidðt itsennekin ovat hylðnneet. Te sanotte minulle: sinulla ei ole enðð oikeutta hðneen; hðn ei ole sinun sisaresi. Hðn on minulle kaikki, rikkauteni, perheeni, sukuni, koko minun onneni. En tunne mitððn muuta onnea. Meillð oli sama katto pððmme pððllð, sama kehto, lapsena keinuaksemme, ja meillð totisesti tulee olemaan sama hautakin. Jos hðn lðhtee, tðytyy minun seurata hðntð. Kuvern——rik— sen estðisi? Estððk— hðn ehkð minua hyppððmðstð mereen ja uiden seuraamasta hðntð? Meri ei ole minulle kolkompi hauta kuin maakaan. Jollen saa elðð hðnen vierellððn, olen ainakin kuoleva hðnen silmðinsð edessð, kaukana teistð. Te kovasydðmminen ðiti! Te tyly nainen! Elk——n valtameri, jonka huostaan hðnet uskotte, saattako koskaan hðntð teille takasin! Kantakoot sen aallot teille minun ruumiini, ja kun se yhdessð hðnen ruumiinsa kanssa keinuu nðitten rantojen riutoilla, soittakoot meren aallot ikuisesti korviinne kadotettujen lastenne hautajaissoittoa!" Hðnen nðin puhuessaan sulin hðnet syliini; epðtoivo oli saattanut hðnet aivan suunniltaan. Hðnen silmðnsð sðken—ivðt, hiki juoksi isoina karpaloina hðnen palavilta kasvoiltaan, hðnen polvensa vapisivat; ja minð tunsin hðnen sydðmmensð ly—vðn raivoisasti. Pelðstyneenð huudahti Virginia: "Oi ystðvðni! Minð vakuutan sinulle lapsuutemme leikkien nimessð, sinun ja omain kðrsimysteni ja kaiken nimessð, mikð ijðksi yhdistðð kaksi onnetonta olentoa kiinteðsti toisiinsa, ettð jos jððn tðnne, elðn vain sinulle; ja jos lðhden, niin palaan kerran takasin luoksesi. Otan teidðt todistajikseni, teidðt jotka olette johdattaneet minua lapsuudessani, jotka mððrððtte koko elðmðni ja jotka nyt nðette kyyneleeni. Vannon sen nimessð taivaan joka kuulee minun sanani, nimessð meren jolle minun nyt on lðhteminen, ja nimessð ilman jota hengitðn ja jota en koskaan ole valheella saastuttanut." Niinkuin aurinko Apenniinien harjalta sulattaa ja viskaa syvyyteen jððvuoren, niin suli tuon nuorukaisen rinnasta hurja raivo hðnen kuullessaan rakastettunsa hellðn ððnen. Hðnen kohotettu pððnsð vaipui alaspðin, ja silmistððn valui kyynelvirta. Hðnen ðitinsð kyyneleet sekautuivat siihen, hðnen ððnet—nnð syleillessððn poikaansa. Rouva de La Tour, joka my—s oli vallan suunniltaan, sanoi minulle: "En tðtð enðð voi kestðð; sydðmmeni on rikkiraadeltu. Tuosta onnettomasta matkasta ei saa tulla mitððn. Hyvð naapuri, taluttakaa pois poikani! Kokonaiseen viikkoon ei kenkððn meistð ole saanut unta silmiinsð." Minð sanoin Paulille: "Ystðvð rakkaani, teidðn sisarenne jðð tðnne. Huomenna puhumme siitð kuvern——rin kanssa. Pððstðkððmme tðmð perhe jo kðymððn levolle, ja tulkaa itse tðksi y—ksi nukkumaan minun luokseni. On jo my—hðistð, keskiy—n aika; etelðn risti on oikealla taivaanrannalla." Hðn antoi vaijeten minun saattaa hðnet kotiini; ja levottoman y—n siellð vietettyððn hðn nousi vuoteestaan auringon kera ja palasi omaan kotiinsa. Mutta miksikð pitkittðisin teille tðtð kertomusta? Ihmisen elðmðssð on vain sen toinen, miellyttðvð puoli tuntemisen arvoinen. Kehityksemme kulku kðy nopeasti kuin se taivaanpallo jolla liikumme, se kestðð vain yhden pðivðn, eikð toinen puoli tðstð pðivðstð saa valoa, jollei toinen samalla ole pimeððn peitetty. -- Isðni, vastasin hðnelle, minð rukoilen teitð kertomaan mulle lopunkin tðstð tarinasta, jonka niin liikuttavalla tavalla olette alkanut. Kuvaukset onnesta huvittavat meitð, mutta kertomukset onnettomuudesta meitð opettavat. Miten siis kðvi lopulta tuon kovaonnisen Paulin? -- Ensimmðinen olento, jonka Paul nðki kotiinsa palatessaan, oli Mari, joka erððn kallion huipulta katseli aavalle ulapalle. Tðlle hðn jo kaukaa huusi: "Missð Virginia on?" Orjatar kððntyi katselemaan nuorta isðntððnsð ja purskahti itkemððn. Miltei mielet—nnð Paul juoksi joutuisasti alas satamaan. Siellð hðn sai kuulla, ettð Virginia oli tullut pðivðn koittaissa laivaan, joka heti oli nostanut purjeensa ja oli nyt jo nðkymðtt—missð. Hðn palasi asuntoonsa, jota mitteli ristiin rastiin puhumatta kellekððn sanaakaan. Vaikka tðmð kalliokehð takanamme nðyttðð melkein pystysuoralta, voi kumminkin muutamia vaivaloisia polkuja my—ten kulkea noille penkereen tavoin yleneville kaltaille aina tuon keilamaisen ja ylinousemattoman kalliohuipun luo, jota kutsutaan Peukaloksi. Sen juurella on puiston tapainen, isoja puita kasvava paikka, joka on niin korkea ja jyrkkð, ettð se nðyttðð ilmassa hðilyvðltð metsðltð, jota joka haaralta saartavat kauhistuttavat syvyydet. Pilvet, joita tðmðn vuoren huippu lakkaamatta kokoaa puoleensa, yllðpitðvðt useita puroja, jotka sy—ksyvðt niin syvðlle vastaisen laakson pohjaan, ettei kukkulalta kuule ollenkaan putouksen pauhua. Tðltð paikalta nðkee suuren osan saarta, vuoria ja kukkuloita, niiden joukossa Pieter-Boothin ja Kolmirintavuoren metsðisine laaksoineen, ja etempðnð aavan meren ja Bourbon-saaren, joka on neljðnkymmenen peninkulman pððssð tððltð lðnteen pðin. Tðltð ylhðltð kukkulalta Paul vielð erotti laivan, joka vei Virginian pois. Hðn nðki sen hððm—ttðvðn enemmðn kuin kymmenen peninkulman pððssð vain pienenð tummana pilkkuna keskellð valtamerta. Hðn jði sinne osan pðivðstð, tykkðnððn vaipuneena laivan katselemiseen; se oli jo kadonnut kun hðn vielð oli sen nðkevinðnsð; ja vaikkei hðn taivaanrannalta enðð erottanut muuta kuin autereista usvaa, istui hðn yhð edelleen tðssð jylhðssð paikassa, jossa tuulet lakkaamatta pieksevðt palmujen ja tatamac-puiden latvoja. Niiden kumea pauhu ja jyminð kuului aivan kuin kaukainen urkujensoitto ja vaivutti mielen syvðn alakuloiseksi. Sieltð l—ysin Paulin, pðð painuneena kallionkylkeð vastaan ja silmðt maahan luotuina. Olin jo etsinyt hðntð aamunkoitosta alkaen; vaivoin sain nyt hðnet jðttðmððn tðmðn kolkon paikan ja lðhtemððn kotiinsa. Saatoin hðnet sinne; ja hðnen ensimmðiset sanansa rouva de La Tourin nðhdessððn sisðltivðt katkeran valituksen, ettð tðmð oli hðnet pettðnyt. Rouva parka kertoi meille sitte, ettð kun tuuli kello kolmen aikaan aamulla oli jðlleen noussut ja laiva oli valmiina lðht——n, oli kuvern——ri erðitten esikuntansa herrain ja lðhetyssaarnaajan seuraamana saapunut noutamaan Virginiaa kantotuolilla, ja ettð huolimatta tyttðren vaikerruksesta ja hðnen ja Margareetan kyyneleistð olivat he raastaneet pois neidon, huutaen tðyttð kurkkua, ettð se muka tapahtui heidðn kaikkien parhaaksi. "Jospa ainakin olisin saanut ottaa hðneltð jððhyvðiset", sanoi Paul, "niin olisin nyt paljon levollisempi. Olisin sanonut hðnelle: Virginia, jos sillð aikaa kun olemme kasvaneet yksissð olen tullut lausuneeksi sanan, joka on teitð loukannut, niin pyydðn teitð suomaan sen anteeksi ennenkun jðtðtte minut ainaiseksi. Olisin hðnelle sanonut: Koska minun ei enðð ole sallittu teitð jðlleen nðhdð, niin hyvðsti, rakas Virginia, hyvðsti! Elðkðð siellð kaukana minusta tyytyvðisenð ja onnellisena!" Ja nðhdessððn ðitinsð ja rouva de La Tourin itkevðn, sanoi hðn heille: "Etsikðð nyt toinen poika minun sijaani kuivaamaan kyyneleitðnne!" Sitte hðn raskaasti huoaten erosi heistð ja rupesi harhailemaan metsissð asuntonsa ympðrillð. Hðn riensi kaikille paikoille, jotka olivat olleet Virginialle mieluisimmat. Kutuille ja niiden pienille vohlille, jotka mððkien hðntð seurasivat, hðn virkkoi: "Mitð minusta tahdotte? Ette enðð koskaan saa nðhdð hðntð, joka antoi teidðn kðdestððn sy—dð." Tultuaan Virginian lepopaikalle ja nðhdessððn lintujen piirtelevðn ilmaa siellð hðn huudahti: "Lintu parat! Ette milloinkaan enðð lennð hðntð vastaan, joka oli teidðn hyvð ruokkijanne!" Ja Fidelen nðhdessððn, joka hðntððnsð heiluttaen juoksi hðnen edellððn ja nuuski joka paikkaa, hðn huoaten sanoi sille: "Ah, et sinðkððn hðntð koskaan l—ydð!" Viimein hðn istahti kalliolle, jolla hðn viimeisen kerran oli puhellut Virginian kanssa; ja katsellessaan aavaa merta, jolle oli nðhnyt katoavan Virginiaa kulettavan laivan, purskahti haikeaan itkuun. Tðllð vðlin me seurasimme hðntð askel askeleelta, pelðten hðnen kuohuksissaan ryhtyvðn johonkin onnettomaan tekoon. Hðnen ðitinsð ja rouva de La Tour rukoilivat hðntð mitð hellimmillð sanoilla, ettei hðn epðtoivollaan enentðisi heidðn murhettaan. Vihdoin viimein jðlkimðisen onnistui rauhoittaa hðntð sellaisilla hyvðilynimillð, jotka olivat omiaan herðttðmððn hðnessð uudelleen toivoa. Hðn kutsui Paulia pojakseen, rakkaaksi pojakseen, vðvykseen, jolle hðn sydðmmestððn soi tyttðrensð. Hðn sai hðnen lopultakin palaamaan kotiin ja nauttimaan vðhðn ravintoa. Paul istui kanssamme p—ytððn sen paikan vierelle, missð lapsuudentoverin oli tapa istua, puhutteli hðntð kuin lðsnðolevaa ja tarjosi hðnelle niitð ruokalajeja, joiden tiesi Virginiaa enimmðn miellyttðneen; mutta kun viimein huomasi erehdyksensð, rupesi hðn uudelleen itkemððn. -- Seuraavina pðivinð hðn kokoili kaikkea, mikð oli ollut Virginian kðytettðvðnð, viimeiset hðnen kantamansa kukkakimput, kokospðhkinðn kuoresta valmistetun maljakon, josta Virginian oli ollut tapana juoda; ja kuten nðmð muistot poislðhteneestð ystðvðstð olisivat olleet hðnelle kalleimmat esineet maailmassa, suuteli hðn niitð tuon tuostakin ja kantoi niitð povessaan. Ambrapihka ei levitð suloisempaa tuoksua kuin ne esineet, joita rakastetun kðsi on pidellyt. Mutta kun hðn viimein huomasi oman tuskansa yhð lisððvðn ðitinsð ja rouva de la Tourin kaipausta ja ettð perheen tarpeet vaativat katkeamatonta ty—ntekoa, rupesi hðn Domingon kanssa muokkaamaan puutarhaa. Pian sen jðlkeen tuo nuorukainen, joka kreolien tavoin oli tðhðn asti ollut vðlinpitðmðt—n kaikelle mitð maailmassa tapahtui, pyysi minun opettamaan hðntð lukemaan ja kirjoittamaan, jotta voisi ruveta kirjeenvaihtoon Virginian kanssa. Sitten hðn halusi opiskella maantiedettð, saadaksensa jonkinlaisen kðsityksen siitð maasta minne lemmittynsð kohta olisi nouseva, ja historiaa, tunteakseen niiden piirien tapoja, joiden keskuudessa tðmð tulisi elðmððn. Samaten oli rakkaus hðnellð vetovoimana halutessaan tðydentðð tietojansa maanviljelyksessð ja taitoansa karuimmankin maan helpoimmalla tavalla pelloksi raatamisessa. Epðilemðttð tuleekin ihmisen enimmistð edistyksistððn tieteen ja taiteen alalla kiittðð tðmðn tulisen ja levottoman intohimon lupaamia nautintoja; ja toiselta puolen lienee rakkauden rikkoutumisesta saanut alkunsa filosofia, joka lohduttaa meitð kaikissa vastoinkðymisissð. Sillð tavoin on luonto, yhdistðessððn kaikki oliot rakkauden siteillð toisiinsa, tehnyt sen samalla yhteiskuntamme etevimmðksi liikevoimaksi ja tietojemme ja nautintojemme perustajaksi. Paulia ei kuitenkaan maantieteen opiskelu suurestikaan huvittanut, se kun sen sijaan, ettð kuvaisi kunkin maan luontoa, luettelee meille vain niiden valtiollisen jaon. Historiakaan, varsinkaan nykyajan historia, ei hðnelle tarjonnut sen suurempaa viehðtystð. Hðn ei havainnut siinð muuta kuin yleisið, aika ajoittain sattuvia onnettomuuksia, joiden syitð hðn ei kðsittðnyt, aiheetta ja tarkotuksetta synnytettyjð sotia, salaisia juonia, huikentelevaisia kansakuntia ja julmia hallitsijoita. Hðn piti enemmðn romaaneista, jotka liikkuen etupððssð inhimillisten tunteiden ja harrastusten alalla tarjosivat hðnelle usein kohtauksia samanlaisia kuin mitð hðnen omassa elðmðssððn oli sattunut. Mikððn kirja ei sen vuoksi hðntð niin suuressa mððrin huvittanutkaan kuin kertomus Telemakhoon seikkailuista,[1] joka sisðltðð kuvauksia maalaiselðmðstð ja ihmissydðmen jaloista ja luonnollisista intohimoista. Siitð hðn luki ðidilleen ja rouva de La Tourille ððneen ne kohdat mitkð hðntð enimmðn miellyttivðt; ja lukiessaan nðitð liikuttavia muistelmia tukehtui hðnen ððnensð nyyhkytyksiin ja kyyneleet valuivat hðnen silmistððn. Hðn luuli Virginiassa l—ytðvðnsð Antiopen arvokkaisuuden ja viisauden ynnð Eukhariin kovat kohtalot ja hellyyden. Mutta sen sijaan hðntð vallan hðmmensivðt nykyaikaiset romaanimme, jotka uhkuvat t—rkeðn vapaita tapoja ja periaatteita; ja tietðessððn nðiden romaanien antavan todenperðisen kuvan Europan seuraelðmðstð hðn pelkðsi, eikð ilman syyttð, Virginian siellð turmeltuvan ja unohtavan hðnet perðti. [1] Mainion ranskalaisen kirjailijan piispa FÕnÕlonin teos "TÕlÕmaque", joka kuvaa Odysseyn pojan Telemakhoon seikkailuita isððnsð etsiessððn. Tðmð kuuluisa teos muuten aatesisðll—ltððn muistuttaa "Paul ja Virginiaa" ja on tavallaan jðlkimmðisen edellðkðvijð. Suom. muist. Oli todella kulunut jo enemmðn kuin puolitoista vuotta, ilman ettð rouva de La Tour oli saanut tietoja tðdistððn ja tyttðrestððn: kuitenkin oli hðn vierailta matkustajilta kuullut Virginian onnellisesti saapuneen Ranskaan. Vihdoin viimein hðn erððn Intiaan matkustavan laivan my—tð sai vastaanottaa kððr—n ja omakðtisen kirjeen tyttðreltððn. Vaikka tðmð rakastettava ja lempeð neitonen olikin lauseissaan hyvin varovainen, saattoi ðiti kuitenkin arvata hðnen olevan hyvin onnettoman. Kirje kuvasi niin elðvðsti hðnen tilaansa ja luonnettaan, ettð muistan sen melkein sanasta sanaan. "Rakkahin ðitikultaseni! Olen jo kirjoittanut teille monta kirjettð omalla kðdellðni; mutta kun en ole niihin mitððn vastausta saanut, on syytð pelðtð, etteivðt ne ole perille tulleet. Tðllð kertaa toivon lðhetykseni paremmin onnistuvan, koska olen ryhtynyt varovaisiin toimenpiteisiin saadakseni kuvailla teille oloani ja kuullakseni uutisia teistð. Olen vuodattanut runsaasti kyyneleitð sitte erottuamme, -- minð, joka en ennen juuri milloinkaan itkenyt kuin vain muiden onnettomuuksien tðhden. Isotðtini hðmmðstyi suuresti, kun tðnne tultuani ja hðnen kysyttyððn taitojani sanoin, etten osannut lukea enkð kirjoittaa. Hðn kysyi mitð oikeastaan olin saanut oppia sittenkun tulin maailmaan; ja kun vastasin hðnelle, ettð olin oppinut pitðmððn huolta taloudesta, sanoi hðn minun saaneen palvelustyt—n kasvatuksen. Seuraavana pðivðnð hðn vei minut oppilaaksi erððseen suureen luostariin Pariisin lðheisyydessð, missð minulle kaikenlaiset mestarit opettivat muun muassa historiaa, maantietoa, kielioppia, suuretiedettð ja ratsastustaitoa; mutta kaikkiin nðihin tieteenhaaroihin tuntuu minulla olevan niin vðhðn taipumusta, etteivðt nuo herrat saa minua suurestikaan edistymððn. Huomaan olevani koko surkea ihmisolento, joka on saanut vain vðhðn ymmðrrystð osakseen, niinkuin heidðn puheistansa kuuluu. Kumminkaan ei tðtini ystðvðllisyys minua kohtaan siltð vðhene. Hðn antaa minulle joka vuodenaika uusia pukuja ja pitðð seuranani kahta kamarineitsyttð, jotka kðyvðt upeasti puettuina kuin ylhðiset naiset. Onpa hðn vaatinut minua ottamaan kreivittðrenkin arvonimen, mutta samalla luopumaan sukunimestðni de La Tour, joka on minulle yhtð rakas kuin teille kaiken sen tðhden, mitð olette kertonut isðni saaneen kðrsið teidðt naidessanne. Sen sijaan hðn on antanut minulle teidðn sukunimenne, joka my—skin on minulle rakas, koska teitð sillð tytt—nð ollessanne kutsuttiin. Kun nðin itseni olevan nðin loistavassa asemassa, pyysin tðtið lðhettðmððn teillekin jotain apua. Rohkenenko teille kertoakaan hðnen vastaustansa! Mutta olettehan te aina kðskenyt minun pysymððn totuudessa. Hðn vastasi, ettei teille olisi avusta paljoakaan hy—tyð siinð yksinkertaisessa elðmðssð jota vietðtte, pðinvastoin vain haittaa. Ensin koetin vieraan kðden kautta antaa teille tietoja itsestðni, koska itse en osannut kirjoittaa. Mutta kun en tðnne tultuani l—ytðnyt ketððn, johon olisin voinut luottaa, ahkeroin y—t ja pðivðt oppiakseni lukemaan ja kirjoittamaan, ja onkin Jumala armossaan suonut minun pððstð nðiden taitojen perille vðhðssð ajassa. Ensi kirjeeni uskoin kamarineitsyeni matkaan toimitettaviksi, mutta minulla on syytð luulla, ettð nðmð ovat jðttðneet ne isotðdilleni. Tðllð kertaa olen ottanut turvani erððseen ystðvðttðreeni koulutoverieni joukossa, jonka my—tðliitetyllð osotteella pyydðn teidðn my—s lðhettðmððn minulle vastauksenne. Isotðtini on minua kieltðnyt kirjoittelemasta kellekððn koulun ulkopuolella, sillð hðn pelkðð sen haittaavan niitð suuria tarkoitusperið, joita hðn sanoo itsellððn olevan minun suhteeni. Kenenkððn muun ei hðn salli kðydð minua katsomassa kuin erððn vanhan herran, jonka hðn sanoo olevan ystðvðnsð ja paljon pitðvðn minusta. Totta puhuen en minð tðstð herrasta vðhintðkððn vðlitð, jos yleensð tððllð kenestðkððn voisin pitðð. Minð elðn tððllð rikkauden loisteessa, enkð saata kuitenkaan kutsua penniðkððn omakseni. Mulle sanotaan, ettð jos omistaisin rahaa, olisi se vain minulle vahingoksi. Yksin vaatteenikin kuuluvat kamarineitsyilleni, jotka niistð riitelevðt ennenkuin olen niistð luopunut. Ylellisyyden helmassa elðn, mutta olen kuitenkin k—yhempi kuin koskaan teidðn joukossanne ollessani, sillð minulla ei ole mitððn muille antaa. Huomattuani, ettei tuo suuri oppi, jota mulle tyrkytetððn, ollut minulle miksikððn avuksi vðhimmðnkððn hyvðnty—n harjottamiseen, turvauduin sukkapuikkoihin, joiden kðyttðmiseen te onneksi olette minua opettanut. Tðssð siis lðhetðn useita pareja omakutoisia sukkia teille ja tðti Margareetalle, Domingolle lakin ja Marille yhden punasista huiveistani. Tðhðn kððr——n olen sitðpaitsi pannut niiden hedelmðin sisðlmyksið ja kivið, joita minulle vðlipalaksi tarjotaan, sekð kaikenlaisten puiden siemenið, joita olen kedoilta koonnut. Tðkðlðisillð niityillð kasvaa paljon kauniimpia kukkia kuin siellð, vaikkei niistð tððllð kukaan vðlitð. Olen varma, ettð te ja ðiti Margareetta olette paljon tyytyvðisemmðt tðstð siemenpussista kuin piasteripussista, joka on ollut syynð meidðn eroomme ja minun kyyneliini. Suuri on minun iloni, kun te kerran saatte nðhdð omenapuiden kasvavan banaanien vierellð ja py—kkien syleilevðn kokospalmuja lehvillððn. Silloin luulette itsenne muutetuiksi takasin Normandiaan, jota niin rakastatte. Olette kðskenyt minun kertoa teille iloistani ja suruistani. Mitðpð iloa minulla onkaan ollessani erotettuna teistð; ja mitð suruihini tulee, koetan niitð lievittðð sillð ajatuksella, ettð te Jumalan kðskystð olette minut mððrðnnyt tðhðn asemaan. Katkerimmin minua kuitenkin se surettaa, ettei tððllð ole ketððn, jonka kanssa voisin puhella teistð. Minun tai oikeammin isotðdin kamarineitsyet -- sillð he ovat enemmðn hðnen kuin minun palveluksessani -- sanovat minulle heti, kun koetan johtaa puhetta niihin henkil—ihin ja asioihin, jotka ovat minulle rakkaimmat: Neiti, muistakaa ettð olette ranskatar ja ettð teidðn pitðð unohtaa tuo villien maa. Ah, pikemmin voisin unohtaa oman itseni kuin sen maan, jossa olen syntynyt ja jossa te elðtte! Tðmð maa minusta vasta onkin villien maa, sillð tððllð minð elðn aivan yksin enkð omaa ketððn, jolleka voisin kertoa siitð rakkaudesta, jota hautaan asti teitð kohtaan tuntee, kaikkein rakkahin ðitikulta teidðn kuuliainen ja hellð tyttðrenne Virginia de La Tour. Suljen suosioonne Marin ja Domingon, jotka lapsuudessani ovat minua niin rakkaasti hoitaneet; hyvðilkðð my—skin puolestani FidÒleð, joka l—ysi minut metsðstð." Paul hðmmðstyi kovin, kun Virginia ei maininnut hðntð kirjeessððn sanallakaan, vaikka oli muistellut yksin talon koiraakin; poika poloinen ei tiennyt ettð nainen, kirjoittipa miten pitkðltð hyvðnsð, vasta lopussa ilmaisee rakkaimman ajatuksensa. Jðlkikirjoituksessa Virginia suositteli nimenomaan Paulille kahta lajia lðhettðmistððn siemenistð, nimittðin orvokkia ja purtojuurta. Hðn antoi samalla muutamia ohjeita nðiden kasvien luonteesta ja sopivimmista paikoista, mihin niitð istuttaa. "Orvokki", kirjoitti hðn, "tekee pienen tummasti sinipunertavan kukan, joka mieluimmin kðtkeytyy pensasten alle, mutta suloinen tuoksunsa sen pian ilmaisee." Virginia neuvoi istuttamaan sen lammikon rannalle hðnen oman kokospalmunsa juurelle. "Purtojuuri taasen", lisðsi hðn, "kasvattaa kauniin vaaleansinisen kukan, jossa on mustalla pohjalla valkeita pilkkuja. Se nðyttðð kantavan surupukua ja kutsutaankin sen vuoksi leskenkukaksi. Se menestyy paraiten karuilla ja tuulisilla paikoilla." Hðn pyysi Paulin istuttamaan sen sille kalliolle, missð he olivat y—llð viimeisen kerran puhuneet toistensa kanssa sekð antamaan tðlle kalliolle rakkaudesta hðneen nimeksi _Jððhyvðisten kallio_. Nðmð siemenet hðn oli sulkenut pieneen kukkaroon, jonka kutous kyllð oli hyvin yksinkertainen, mutta joka sai Paulille pian mððrðtt—mðn arvon, kun hðn huomasi siinð kirjaimet P. ja V. yhteenkudotuiksi hiuksista, jotka hðn heti niiden kauneudesta tunsi Virginian omiksi. Tðmðn hellðtunteisen ja jaloarvoisen neitosen kirje sai kyyneleet koko perheen silmiin. Hðnen ðitinsð vastasi hðnelle kaikkien nimessð, ettð hðn sai jððdð tahi palata, miten itse tahtoi, vakuuttaen heidðn kaikkien hðnen lðhdettyððn kadottaneen parhaan osan onnestaan ja ettð hðn itse oli vallan lohduton. Paul kirjoitti ystðvðlleen hyvin pitkðn kirjeen, jossa lupasi saattavansa puutarhan kyllin arvokkaaseen kuntoon hðntð vastaanottamaan sekð kylvðvðnsð Europan kasvit yhteen afrikkalaisten kanssa, samatenkuin Virginia oli kukkaroonsa kutonut heidðn molempain nimet yhteen. Vielð hðn lðhetti hðnelle kypsið kokospðhkin—itð hðnen omalta lammeltansa. Muita saaren hedelmið hðn ei tahtonut lðhettðð, lisðsi hðn, jotta halu itse nðhdð niiden kasvua toisi Virginian sitð pikemmin takasin. Hðn pyysi tðtð nopeasti noudattamaan perheen ja nimenomaan hðnen omaa harrasta toivomustaan, koskei hðn, Paul, ystðvðstððn erotettuna l—ytðnyt iloa enðð mistððn. Paul istutti huolellisesti, ja tosiaan mitð suurimmalla huolella, nðmð Europan kasvien siemenet, erittðinkin orvokin ja purtojuuren, joiden kukilla tuntui olevan jonkinlaista yhtðlðisyyttð Virginian luonteen ja nykyisen olon kanssa, ja koska tðmð oli juuri niitð niin lðmpimðsti suosittanut. Mutta joko olivat ne matkalla pilautuneet tahi eivðt ne menestyneet tðmðn Afrikan osan ilmanalassa; niistð ei itðnyt kuin harva, eivðtkð nekððn ehtineet tðysikasvuisiksi. Mutta kateellisuus, joka niin usein koettaa ennðttðð ihmisten onnen edelle, varsinkin Ranskan siirtomaissa, levitti saareen huhuja, jotka saattoivat Paulin kovin levottomaksi. Sen laivan miehist—, joka oli tuonut Virginian kirjeen, vakuutti hðnen jo olevan morsiamena; tiedettiinpð jo sen hoviherran nimikin, jonka pidi hðnet naida; jopa jotkut sanoivat hððt jo pidetyn ja itse niissð mukana olleensa. Ensimmðltð Paul ei paljon vðlittðnyt noitten kauppalaivureitten puheista, jotka niin usein levittðvðt vððrið huhuja minne vain saapuvat. Mutta kun monet saaren asukkaat my—tðtuntoisuutta teeskennellen riensivðt hðntð lohduttamaan tðmðn tapauksen johdosta, rupesi hðn kuitenkin lopulta itsekin sitð vðhin uskomaan. Ilman sitð oli hðn muutamista lukemistaan romaaneista nðhnyt petosta pidettðvðn vain leikkinð; ja kun tiesi nðiden kirjain tðysin todenperðisesti kuvaavan Europan tapoja, pelkðsi hðn rouva de La Tourin tyttðrenkin siellð voivan turmeltua ja unohtaa entiset valansa. Nðmð luulottelut tekivðt hðnet jo hyvin onnettomaksi; mutta hðnen pelkonsa vielð kasvoi sen johdosta, ettð vaikka sitten puolen vuoden ajalla Europasta saapui useita laivoja, ei Virginialta mitððn tietoja kuulunut. Tuo onneton nuorukainen, jonka sydðntð kaikenlaiset ristiriitaiset tunteet raatelivat, tuli usein minun luokseni, vahvistaakseen tai hajottaakseen epðilyksiðnsð minun kokemuksillani maailmasta. Minð asun, kuten olen teille kertonut, noin puolentoista peninkulman pððssð tððltð muutaman puron varrella, joka juoksee Pitkðnvuoren sivua pitkin. Siellð vietðn elðmððni vallan yksin, ilman vaimoa, ilman lapsia, ilman orjiakin. Sen harvinaisen onnen perðstð, ettð olemme l—ytðneet sopivan elðmðntoverin, on epðilemðttð yksinðinen elðmð kaikkein suotuisin olomuoto. Jokainen, jolla on paljon valittamista muita ihmisið vastaan, etsii yksinðisyyttð. Sangen huomattava seikka my—skin on, ettð kaikki ristiriitaisten ajatussuuntain, turmeltuneitten tapojen tai hirmuvaltaisten hallitusten kautta onnettomiksi joutuneet kansakunnat ovat keskuudessaan siittðneet kokonaisia kansanluokkia, jotka ovat antautuneet tðydelliseen yksinðisyyteen ja naimattomuuteen. Niin on kðynyt muinaisessa Egyptissð sen turmeluksen aikana ja Kreikassa byzantiolaisen keisarivallan aikana; meidðn pðivinðmme huomataan samallaista taipumusta Italiassa ja suuressa osassa Europan itðisið ja etelðisið maita. Yksinðisyys palauttaa osittain ihmisen takasin luonnollisen onnen helmaan eristðmðllð hðnet yhteiskunnallisista onnettomuuksista. Meidðn niin monien ennakkoluulojen kautta rikkoutuneessa yhteiskuntaelðmðssðmme on sielu alituisen levottomuuden vallassa; siinð py—rii lakkaamatta tuhansittain riehuvia ja keskenððn ristiriitaisia ajatussuuntia, joiden alle tðmðn kurjan ja kunnianhimoisen yhteiskunnan jðsenet koettavat sortaa toisiansa. Mutta yksinðisyydessð sielu vapautuu kaikista nðistð hðiritsevistð, vieraista ajatuksista, siinð herðð tunto itsestððn, luonnosta ja kaiken luojasta. Kuten mutaisen puron vesi ensi juoksullaan turmelee pellot joiden lðpi juoksee, mutta sitte johonkin pieneen lampeen tullessaan seisottaa vetensð, jðttðð liejunsa pohjaan ja saa alkuperðisen kirkkautensa, sitten kuvastaen kuultavalla kalvollaan rantainsa vihannuuden ja hohtavan taivaan, siten my—s yksinðisyys saattaa ruumiin ja sielun kyvyt jðlleen sopusointuun keskenððn. Erakkojen luokassa voivat ihmiset my—skin saavuttaa pisimmðn ijðn, kuten nðhdððn Intian bramiineista. Vihdoin pidðn yksinðisyyttð niin vðlttðmðtt—mðnð kaikelle onnelle maailmassa, ettð minusta tuntuu mahdottomalta, ettð siinð voisimme nauttia minkððnlaista pysyvðð onnea tahi sovittaa kðyt—stðmme millekððn vakaalle periaatteelle, jollemme hanki itsellemme sisðistð yksinðisyyttð, josta ajatuksemme vain harvoin poikkeavat ja jonne vieraat ajatukset eivðt koskaan tunkeudu. Tðllð en tahdo sanoa, ettð ihmisen on elettðvð ehdottomasti yksinððn, sillð tarpeittensa kautta hðn on yhdistetty koko ihmiskuntaan; hðn on siis velvoitettu ty—skentelemððn muittenkin ihmisten hyvðksi, ja kuuluu hðn sitðpaitsi olentonsa kautta luontoon. Mutta niinkuin Jumala on jðsenemme tarkoin sovittanut sen taivaankappaleen alkuaineiden mukaan jolla elðmme, jalat mannerta polkeaksemme, keuhkot ilmaa hengittððksemme ja silmðt valoa nðhdðksemme, ilman ettð nðiden elinten kðytðnt—ð voimme muuttaa, niin on my—s Hðn, kaiken elðmðn luoja, tallettanut yksinomaan itseðnsð varten jaloimman elimistðmme, sydðmmen. Elðn siis elðmððni kaukana ihmisistð, joita olin tahtonut palvella ja jotka minua vainolla palkitsivat. Matkusteltuani monissa Europan maissa ja joissakuissa Amerikan ja Afrikan osissa seisahduin pysyvðisesti tðlle harvasti asutulle saarelle, jonka lauha ilmanala ja yksinðisyys minua miellytti. Majani, jonka rakensin metsððn muutaman puun juurelle, peltotilkku, jonka sen eteen omilla kðsillðni raivasin, ja puro, joka juoksee oveni ohitse, riittðvðt hankkimaan minulle toimeentuloni ja huvini. Nðitð nautintojani lisððn muutamilla hyvillð kirjoilla, jotka opettavat minua, miten tulla paremmaksi. Niiden kautta vielð se maailma, jonka jðtin, on avullisena onneni rakentamiseen, ne kun kuvailevat minulle intohimoja, jotka ihmisið kurjuuteen sy—ksevðt; ja verratessani heidðn kohtaloansa omaani lisððvðt he onneani epðsuoralla tavalla. Tunnen silloin olevani kuin haaksirikosta jollekin kalliolle pelastunut ihminen, joka yksinðisyydestððn katselee ulkona maailmassa riehuvia myrskyjð; levollisuuttani vain enentðð niiden kaukainen pauhina. Kun ihmiset eivðt enðð ole minun tiellðni enkð minð heidðn tiellððn, en heitð enðð vihaa, vaan sððlin heitð. Tavatessani jonkun kova-osaisen, riennðn auttamaan hðntð neuvoillani, niinkuin virran viertð kulkeva kurottaa kðtensð siihen hukkuvalle raukalle. Mutta vain viattomain ihmisten olen huomannut ððntðni kuulevan. Luonto saa turhaan huutaa luoksensa muita ihmisið; kukin nðistð muodostaa itselleen siitð kuvan, joka soveltuu hðnen omille intohimoilleen. Kaiken ikðnsð hðn vain ajaa takaa tðtð harhaan vievðð kuvaa, ja sitte hðn syyttðð taivasta erehdyksestð, johon itse on syypðð. Niistð monilukusista kovaonnisista, joita olen koettanut johdattaa takasin luonnon helmaan, en ole tavannut ketðkððn, jota ei oma kurjuutensa olisi hurmannut. Ensimmðltð he minua tarkkaavaisesti kuuntelivat, toivoen minun auttavan heitð kunniaan tai rikkauteen; mutta nðhtyððn minun tahtovan opettaa heitð tulemaan toimeen ilman nðitð, he pitivðt minua itseðni kurjana olentona, joka on ajanut takaa heidðn vaivaista onneaan. He pilkkasivat yksinðistð elðmððni, vðittivðt yksin vain olevansa hy—dylliset jðsenet ihmiskunnassa ja kokivat kaikin voimin vetðð minua py—rteeseensð. Mutta minð, vaikka seurustelenkin kaikkein kanssa, en usko itseðni ja sisintð olemustani kellekððn. Usein riittðð minulle vain oman itseni tutkiminen ja siitð oppia ottaminen. Nykyisessð rauhallisessa tilassani muistelen entisið pyrinn—itðni, joille silloin annoin niin suuren arvon, saavuttamaani suosiota, rikkautta, mainetta, nautintoja ja aatesuuntia, jotka ovat ristiriitaiset keskenððn kaikesta mitð maan pððllð on. Vertaan monia ihmisið, joiden olen nðhnyt tuimasti kiistelevðn noista valhekuvista ja jotka jo ovat menneet pois tððltð katoovaisuudesta, puroni aaltoloihin, jotka vaahdoten sðrkyvðt rantakallioihin ja katoovat jðlkið jðttðmðttð. Mitð minuun tulee, annan ajan virran viedð itseðni tyynesti eteenpðin, kohti iankaikkisuuden ððret—ntð merta; ja katsellessani luonnon todellisia sopusointuja ylennðn mieleni Luojan tyk—, toivoen parempaa kohtaloa toisessa maailmassa. Vaikkei metsðn kðtk—ssð lepððvðstð erakkom—kistðni tarjoudukaan niin vaihtelevia nðk—aloja kuin tðltð ylðvðltð paikalta, missð nyt istumme, on sen ympðrist—ssð kuitenkin paljon mieltðkiinnittðvið kohtia nimenomaan minun laiselleni miehelle, joka mieluummin syventyy omaan itseensð kuin tarttuu ulkonaisiin seikkoihin. Majani vieritse juokseva puro kulkee suorana viivana metsðn halki, niin ettð se nðyttðð pitkðltð kanavalta, jota reunustavat kaikenlaiset lehtipuut. Siellð kasvaa tatamac-puita, mustapuita, omenapuita, —ljy- ja kanelipuita, palmulehdot kurottavat siellð tððllð pitkið paljaita runkojaan enemmðn kuin sadan jalan korkeuteen, ja niiden laajat latvatupsut nðyttðvðt muun metsðn yli kohotessaan uudelta, paljon ylðvðmmðltð metsðltð. K—ynn—skasvit monimuotoisine lehtineen muodostavat puusta puuhun luikerrellen yhtððllð kaarevia kukkaiskðytðvið, toisaalla pitkið vihertðvið uutimia. Hyvðnhajuisia lemuja lðhtee useimmista puista ja tarttuu niin kiinteðsti vaatteisiin, ettð pelkðstð tuoksusta voi tuntea, ken joku hetki sitten on kðvellyt tðllaisessa metsðssð. Kukkimisaikana ne ovat valkeat kuin olisivat puoleksi lumen peittðmðt. Loppupuolella kesðð tulee sinne monenkaltaisia outoja lintuja, joita kðsittðmðt—n luonnonvaisto on johtanut tðlle saarelle kaukaisista maista ja aavain merien takaa etsimððn tðkðlðisten puiden siemenið; ja niiden h—yhenloisto paistaa omituisesti puiden auringon ruskettamaa vihannuutta vastaan. Sellaisia ovat muitten muassa monenlaiset papukaijat ja sinikyyhkyset, joita tððllð sanotaan Hollannin kyyhkysiksi. Apinat, nðitten metsien alkuperðiset asukkaat pitðvðt iloaan puitten tummahtavilla oksilla, joista niiden harmaa ja vihertðvð karva ja sysimustat naamat pistðvðt silmiin; jotkut riippuvat vain hðnnðstð ja kieppuroivat ilmassa, toiset hyppivðt oksalta toiselle kantaen penikoitaan sylissððn. Murhaava pyssynlaukaus ei koskaan ole pelðstyttðnyt nðitð luonnon rauhallisia lapsia. Ilma kaikuu niiden ilosta ja riekunasta ynnð erðitten Austraalian lintujen oudosta raksutuksesta, joita ððnið metsðn kaijut etððlle kantavat. Puro, joka kohisten kulkee kallio-uomassaan metsðn halki, kuvastaa paikka paikoin kirkkaassa kalvossaan puiden kunnianarvoisen vihannuuden ja pimennot samatekuin niiden asukkaiden hilpeðt leikit; tuhatta jalkaa etempðnð se sy—ksyy eri kalliokerroksia alaspðin, muodostaen pudotessaan yhtenðisen kristallikirkkaan vesipatsaan, joka alhaalla sðrkyy vaahdoksi. Tuhansia sekanaisia hðlyjð lðhtee tðstð pauhaavasta vedestð, jotka tuulten metsððn ajamina tuntuvat milloin pakenevan kauvas etðisyyteen, milloin lðhestyvðn kaikki yht'aikaa, huumaten kulkijan korvia kuin isojen kirkonkelloin jyminð. Ilma, jota vetten alinomainen liikunta alati pitðð puhtaana, sðilyttðð poutaisimpanakin kesðaikana tðmðn virran rannoilla vehmauden ja vilppauden, jonka vertaista harvoin tapaa saaremme korkeimmilla kukkuloillakaan. Vðhðn matkaa etempðnð on muuan kallio, kyllin kaukana putouksesta, jottei sen pauhu hðiritse korvia, ja kyllðksi lðhellð sitð, jotta voi nauttia sen nð—stð, vilppaudesta ja etðisestð kohinasta. Toisinaan helteisimpðnð aikana menimme me, rouva de La Tour, Margareeta, Virginia, Paul ja minð, sy—mððn pðivðllistð tðmðn kallion juurelle. Kuten aina toimillaan toisten hy—tyð tarkoittaen, ei Virginia sy—nyt yhtððn hedelmðð ulkosalla pistðmðttð sen siemenið tai sydðmmyksið maahan. "Niistð on nouseva puita", sanoi hðn, "jotka tarjoovat hedelmiððn jollekin matkustajalle tai ainakin linnuille." Erððn kerran hðn sy—tyððn papaijahedelmðn tðmðn kallion juurella oli istuttanut sen siemenet maahan. Pian sen jðlkeen kasvoi sillð paikalla useita papaijapuita, niistð yksi naaraspuu, s. o. hedelmið kantava. Virginian poislðhtiessð ei tðmð puu vielð ulottunut hðnen polviinsakaan saakka; mutta kun sellaiset kasvavat nopeasti, oli se parin vuoden pððstð jo kahdenkymmenen jalan pituinen, ja sen varsi kannatti py—reðssð latvassaan useampia kerroksia kypsið hedelmðterttuja. Kun Paul kerran sattumalta tuli tðlle paikalle, ihastui hðn suuresti nðhdessððn tuon ison puun saaneen alkunsa vðhðisestð siemenestð, jonka hðnen ystðvðttðrensð kerran oli istuttanut; mutta samalla tðmð nðk— hðnessð herðtti murhemieltð, sillð olihan puu todistajana Virginian pitkðllisestð poissaolosta. Esineet, jotka sððnn—llisesti ovat silmðimme edessð, eivðt saata meitð huomaamaan elðmðn pikaista juoksua, sillð ne vanhenevat kanssamme huomaamattomasti; mutta ne, jotka nðemme taas yht'ðkkið vuosien takaa edessðmme, muistuttavat meille miten kiireisesti pðiviemme virta vierii. Paul sekð ihastui ettð murehtui tuota raskaita hedelmið kantavaa papaijapuuta katsellessaan, kuten matkamies, joka kauvan kotimaasta poissa-oltuaan ei enðð tapaa aikalaisiaan, vaan niiden lapsia, jotka hðnen lðhtiessððn vielð uinuivat ðitiensð rinnoilla, mutta nyt jo itse ovat vakaita perheenisið. Vuoroon hðn tahtoi hakata puun maahan, koska se hðnelle liian elðvðsti muistutti Virginian pitkðllistð poissaoloa, vuoroon muistellen Virginian jaloa tarkotusta tðtð puuta istuttaessaan hðn suuteli sen runkoa ja puheli sille rakkauden ja kaipauksen sanoja. Oi kallis puu, jonka jðlkelðisið vielð elðð puittemme joukossa, olen katsellut sinua suuremmalla mielenkiinnolla ja kunnioituksella kuin ikðnð Rooman riemuportteja! Enentðk——n luonto, joka hðvittðð joka pðivð kuningasten kunnianhimon muistomerkkejð, monin kerroin metsissðmme nðitð nuoren k—yhðn tyt—n ylevðmielisyyden muistomerkkejð! Tðmðn papaijapuun juurella tiesin varmasti tapaavani Paulin, kun hðn tuli minun puolelleni. Erððnð pðivðnð tapasinkin hðnet siellð syvðsti alakuloisena ja jouduin siellð hðnen kanssaan puheluun, jonka tahtoisin kertoa teille kokonaisuudessaan, jollette jo ikðvysty pitkistð poikkeemisistani, jotka sentððn ikðni ja nðiden viimeisten ystðvyydenosotusten takia suonette mulle anteeksi. Kerron sen teille kaksinpuhelun muodossa, jotta voitte arvostella tðmðn nuorukaisen tervettð luonnollista jðrkeð; ja teidðn lienee helppo tehdð erotus puhujain vðlillð hðnen kysymystensð ja minun vastausteni sisðll—stð. Hðn sanoi minulle: "Minð olen suuressa tuskassa. Neiti de La Tourin lðhd—stð on jo kulunut kaksi vuotta ja kaksi kuukautta, emmekð puoleen yhdeksðttð kuukauteen ole saaneet hðneltð mitððn tietoja. Hðn on rikas ja minð k—yhð; siis lienee hðn jo minut unhottanut. Olen aikonut minðkin astua laivaan ja purjehtia Ranskaan palvelemaan siellð kuningasta ja siten perustamaan onneni; ja kun kerta olen tullut suureksi herraksi, ei neiti de La Tourin isotðti ole kieltðvð minulta nepaimensa kðttð." *Vanhus.* Oi ystðvðni! Ettek— itse ole sanonut mulle olevanne alhaista syntyperðð? *Paul.* áitini on niin mulle sanonut; minð en puolestani tiedð mitð syntyperðllð tarkotetaan. En ole koskaan havainnut, ettð olisin kehnompi muita, tai ettð muut olisivat minua paremmat. *Vanhus.* Syntyperðnne alhaisuus sulkee teiltð Ranskassa tien korkeihin virkoihin. Ja mikð vielð pahempi on, se estðð teitð pððsemðstð mihinkððn arvokkaaseen virkaluokkaan. *Paul.* Mutta olettehan itse minulle monet kerrat lausunut, ettð syy Ranskan mahtavuuteen oli se seikka, ettð halvinkin alamainen voi siellð saavuttaa kaikki mitð halusi, ja olette my—s luetellut minulle paljon kuuluisia miehið, jotka pienistð oloista lðhteneinð ovat tuottaneet isðnmaalleen kunniaa. Tahdoitteko siis vain masentaa rohkeuttani? *Vanhus.* Rakas poikani, mitð sanoin, sitð en ota koskaan takasin. Olen sinulle sanonut totuuden menneistð ajoista; mutta nyt ovat asiat aivan toisin. Kaikki on nykyððn rahalla saatavana Ranskassa, kaikki on siellð nykyaikana muutamien harvojen sukujen perinn—llisenð omaisuutena tai erityisten sððtyluokkain saaliina.[1] Kuningas on aurinko, jota ylimykset ja etuoikeutetut sððdyt pilvinð ympðr—ivðt, niin ettð on miltei mahdotonta, ettð joku sen sðteistð meihin sattuisi. Ennen muinoin, vðhemmðn monimutkaisen hallinnon aikana, on sellaisiakin ihmeitð nðhty. Silloin sai kyky ja ansio kehittyð kaikilla aloilla, kuten viljelykselle vasta aukaistut uudismaat kantavat mehuisamman sadon. Mutta sellaisia suuria kuninkaita, jotka osaavat tuntea ja valita ihmisið, ilmestyy vain harvoin. Tavalliset kuninkaat antavat kaikissa teoissaan heitð ympðr—ivðin ylimysten ja virkakuntain vaikuttaa itseensð. [1] Pyydðmme lukijan muistamaan, ettð kirja ilmestyi 1788, ja ettð heti sen jðlkeen puhkesi nðiden luonnottomain sððty- ja omistusolojen synnyttðmðnð Ranskan suuri vallankumous, joka kaikista kauheuksistaan huolimatta saattoi ihmisen luonnollisen arvon ja kyvyn tunnustetuksi ja kehityskelpoiseksi. Suom. muist. *Paul.* Mutta enk— voisi l—ytðð jonkun nðistð ylhðisistð, joka minua suosisi? *Vanhus.* Ken ylhðisten suosioon pyrkii, sen pitðð palvella niiden kunnianhimoa ja mielitekoja. Teille ei se onnistuisi, sillð olette ilman suurta syntyperðð ja sitðpaitsi olette liian rehellinen. *Paul.* Mutta minð olen tekevð sellaisia urot—itð, pitðvð niin uskollisesti sanani ja tðyttðvð niin tunnollisesti velvollisuuteni, olen niin innokas ja luotettava ystðvyydessðni, ettð ansioni nojalla tulen otetuksi jonkun sellaisen ylimyksen perheeseen, kuten on kðynyt vanhoina aikoina, joista olette antanut minun lukea. *Vanhus.* Oi rakas ystðvðni! Vanhassa Kreikassa ja Roomassa pitivðt ylimykset nðitten valtioiden rappeutumisenkin aikana hyvið avuja suuressa arvossa; meillð on sitðvastoin kyllð ollut joukko kansasta nousseita, kaikin puolin etevið miehið, mutta niistð en tiedð yhtðkððn, joka olisi tullut otetuksi johonkin ylhðiseen perheeseen. Ilman kuninkaitamme olisivat hyveet Ranskassa ikuisiksi tuomitut rahvaanomaisiksi. Kuten olen sanonut, antavat he niille joskus arvoa, kun niitð jossakin havaitsevat; mutta nykypðivinð annetaan niille kuuluvat kunniasijat vain rahasta. *Paul.* Jollen l—ydð sellaista ylimystð, koetan pyrkið jonkun virkakunnan suosioon. Omistan tykkðnððn siinð vallitsevan hengen ja mielipiteet ja saatan sen rakastamaan itseðni. *Vanhus.* Tulette siis tekemððn kuten muutkin ihmiset; my—tte vakaumuksenne saavuttaaksenne onnea? *Paul.* Oi, en suinkaan! Olen etsivð yksinomaan totuutta. *Vanhus.* No, sitte saatte rakkauden sijaan niittðð vihaa. Muutenkaan eivðt virkakunnat paljon vðlitð totuuden ilmitulemisesta. Yleisestð mielipiteestð eivðt kunnianhimoiset ihmiset huoli, kunhan vain saavat hallita. *Paul.* Voi kuinka onneton olenkaan, kun kaikki kðy mulle vastoin! Olen tuomittu viettðmððn elðmðni halpa-arvoisessa ty—ssð, kaukana Virginiasta. -- Ja hðn huoahti raskaasti. *Vanhus.* Jumala olkoon teidðn ainoa suojelijanne ja koko ihmisyys se virkakunta, johon astutte! Pysykðð alati uskollisena kummallekin nðistð! Perheillð, virkaluokilla, kansoilla ja kuninkailla, kaikilla on omat ennakkoluulonsa ja intohimonsa, ja usein niitð saa palvella paheitten avulla; mutta Jumala ja ihmisyys vaativat meiltð vain hyveitð. Ja miksi oikeastaan tahdotte pyrkið muita etevðmmðksi? Se ei ole mikððn luonnollinen tunne, sillð jos se jokaista ohjaisi, olisi meillð kaikkien sota kaikkia vastaan. Tyytykðð tðyttðmððn tehtðvðnne siinð asemassa mihin Sallimus teidðt on asettanut; siunatkaa kohtaloanne, joka sallii teidðn sðilyttðð omantuntonne levollisena, eikð pakota teitð isoisten tavoin antamaan onnenne riippua alhaison vaihtelevista mielipiteistð, tai alhaisten tavoin alistumaan ylimyst—n tahdolle voidaksenne elðð. Elðtte maassa ja olosuhteissa, missð toimeentulonne ei vaadi teitð pettðmððn, huikentelemaan ja halventamaan itseðnne kuten useimpia niistð, jotka etsivðt Europassa onneaan; missð sððtynne ei tukahuta hyveitðnne; missð voitte rankaisematta olla hyvð, tosi, vakaa, neuvokas, kðrsivðllinen, kohtuullinen, siveð, armelias ja hurskas, ilman ettð mikððn irvihammas tekisi pilkkaa viisaudestanne, joka vasta on nupussaan. Taivas on antava teille vapautta, terveyttð, hyvðn omantunnon ja hyvið ystðvið. Kuninkaat, joiden suosiosta kunnianhimoisesti uneksitte, eivðt ole niin onnelliset. *Paul.* Ah, minulta puuttuu Virginia! Hðnettð minulla ei ole mitððn, mutta hðnet saadessani omistan kaikki. Hðn yksin on minulle suku, kunnia ja rikkaus. Mutta koska hðnen sukulaisensa tahtoo hðnet naittaa miehelle, jolla on mainehikas nimi, ja koska opinnoista ja kirjoista tulee viisaaksi ja kuuluisaksi, niin tahdon minð opiskella! Tahdon saavuttaa laajoja tietoja ja niillð isðnmaatani hy—dyttðð, ketðkððn vahingoittamatta ja kestððn riippumatta; tahdon tulla kuuluisaksi, ja maineeni on silloin omaa ansiotani. *Vanhus.* Poikani, suuri nero on vielð harvinaisempi lahja kuin syntyperðn etevyys ja rikkaus, ja epðilemðttð on se kaikista suurin lahja, koska sitð ei voi koskaan riistðð omistajaltaan, vaan hankkii se tðlle yleistð kunnioitusta. Sitð hankitaan vain kaikenlaisten kieltðymysten kautta, mitð hienoimmalla tunteellisuudella, joka tekee meidðt onnettomiksi sisðisesti ja ulkonaisestikin aikalaistemme vainojen takia. Valtiomies ei Ranskassa kadehti sotilaan kunniaa eikð sotilas merimiehen; mutta kaikki asettuvat siellð tiellenne, sillð jokainen luulottelee omistavansa neroa. Sanotte tahtovanne hy—dyttðð ihmisið? Mutta ken saa maatilkun kasvamaan viljaa yhden lyhteen enemmðn kuin ennen, tekee ihmisille suuremman hy—dyn kuin se, joka kirjoittaa heille kirjan. *Paul.* Ah, hðn joka istutti tðmðn papaijapuun, on antanut nðitten metsien asukkaille suuremman lahjan kuin jos olisi lahjoittanut heille kokonaisen kirjaston. Nðin sanoen hðn ihastuneena syleili ja suuteli puuta. *Vanhus.* Kirjoista paras, Evankeliumi, joka saarnaa yhdenvertaisuutta, ystðvyyttð, inhimillisyyttð ja sovintoa, on vuosisatojen kuluessa ollut europalaisilla julmuuksien peitteenð. Kuinka paljon yleistð ja yksityiskohtaista hirmuvaltaa saarnataankaan vielð sen pyhðssð nimessð maan pððllð! Tðtð nðhdessððn voiko kenkððn kerskailla hy—dyttðneensð ihmisið jollain kirjalla? Muistatteko vielð, minkð kohtalon useimmat viisautta julistaneet filosoofit ovat saaneet palkakseen? Homeros, joka puki viisautensa niin kaunismuotoisiin sðkeihin, sai koko elinaikansa kerjðtð almuja. Sokrateen, joka antoi ateenalaisille niin ihania opetuksia sekð puheillaan ettð tavoillaan, tuomitsivat nðmð tyhjentðmððn myrkkypikarin. Hðnen jalon oppilaansa Platonin heitti orjuuteen sama ruhtinas, joka hðntð oli suojellut; ja ennen heitð sai Pytagoras, joka vaati inhimillistð kohtelua elðimellekin, osakseen polttorovion Krotonissa. Mutta miksi kauvemmin puhua? Suurin osa nðistð suurista nimistð on sðilynyt meidðn pðiviimme jollakin pilkallisella piirteellð rumennettuna, joka muka osottaa heidðn luonteenominaisuuttaan ja josta kiittðmðt—n ihmiskunta juuri on heidðt tuntevinaan; ja jos joukosta joidenkuiden maine on pysynyt eheðnð ja puhtaana meidðn aikaamme asti, on se vain sen vuoksi, ettð asianomaiset ovat elðneet etððllð aikalaistensa seurasta, ollen niiden kuvapatsaiden kaltaisia, joita vallan ehjinð kaivetaan esiin Kreikan ja Italian mantereesta ja jotka maan poveen kðtkettyinð ovat sððstyneet raakalaisten raivolta. Nðette siis ettð tieteiden myrskyistð mainetta saavuttaakseen ihmisen tarvitsee omistaa hyveitð sekð alttiutta uhraamaan oman henkensðkin sen edestð. Mutta luuletteko tðllaisen maineen saavuttavan arvonantoa Ranskan rikkaiden ja mahtavien puolelta? Hek— paljoa vðlittðisivðt tiedemiehistð, joille tieteensð ei tuota kunnioitusta isðnmaassaan, ei korkeita virkoja eikð pððsyð hoviin! Tðmð inha vuosisata hylkii kaikkea, mikð ei luo rikkautta ja hekumallisia nautintoja; mutta oppi ja hyve eivðt tuota mitððn arvopaikkoja, sillð valtiossa on kaikki rahalla saatavana. Ennen palkittiin niitð kirkon, esivallan ja hallinnon viroilla; nykypðivinð kelpaavat ne vain kirjojen kyhððmiseen. Mutta tðmð hedelmð, jota maailma niin ylenkatsoo, on aina taivaallisen alkuperðnsð arvoinen. Juuri nðmð kirjat ovat luodut valaisemaan muuten niin pimeðð elðmðð, lohduttamaan onnettomia, valistamaan kansoja ja lausumaan totuuden itse kuninkaillekin. Se on kieltðmðttð ylevin tehtðvð, minkð taivas kuolevaiselle voi uskoa. Ketð ei lohduttaisi vððryyttð tai halveksumista niiden puolelta kðrsiessððn, joiden hallussa onnen aarteet ovat, ajatus siitð, ettð hðnen teoksensa tulevat kautta vuosisatojen kaikissa kansakunnissa olemaan salpana erhetyksille ja hirmuvaltaisuuksille, ja ettð sen pimeyden povesta, jonka keskellð hðn on elðnyt, hðnen nimensð on sðdehtivð loisteella, joka himmentðð kuningastenkin kunnian, joille ylistðjðnsð imarmielin ovat pystyttðneet pian unhoon hðipyvið muistomerkkejð? *Paul.* Ah, en pyytðisi tðtð kunniaa muun kuin vain Virginian vuoksi, jonka siten saattaisin rakkaaksi koko maailmalle! Mutta te, joka tiedðtte niin paljon, sanokaa minulle, joudummeko me koskaan naimisiin. Tahtoisin olla viisas, voidakseni ainakin tietðð mitð vast'edes tapahtuva on. *Vanhus.* Kenpð, poikaseni, enðð tahtoisikaan elðð, jos tuntisi tulevaisuuden? Yksi ainoakin ennakolta arvattu onnettomuus jo tuottaa meille niin paljon turhia huolia! Tieto varmasta onnettomuudesta myrkyttðð meiltð kaikki sen edellð kðyvðt pðivðt. Ei pidð edes liian tarkasti tutkia meitð lðhinnð ympðr—ivið asioita; taivas, joka antoi meille ymmðrryksen huomataksemme tarpeitamme, on antanut meille tarpeemmekin pannakseen rajan ymmðrryksellemme. *Paul.* Sanoitte rahalla voitavan Europassa saada arvoa ja kunniapaikkoja. Matkustan siis tðstð Bengaliin rikastumaan, niin ettð sitte voin lðhteð Pariisiin naimaan Virginian. Astun jo heti paikalla laivaan. *Vanhus.* Mitð! Jðttðisittek— hðnen ðitinsð ja omanne! *Paul.* Olettehan itse neuvonut minua matkustamaan Intiaan. *Vanhus.* Virginia oli silloin tððllð. Mutta nyt olette te oman ðitinne ja hðnen ðitinsð ainoa tuki. *Paul.* Virginia kyllð saa rikkaan sukulaisensa auttamaan heitð. *Vanhus.* Rikkaat eivðt vðlitð muista kuin niistð, jotka tuottavat heille kunniaa tððllð maailmassa. Heillð on k—yhið sukulaisia, jotka ovat vielð sððlittðvðmmðssð asemassa kuin rouva de La Tour, nðmð kun ilman apua heidðn puoleltaan saavat uhrata vapautensakin leivðn edestð ja viettðð elðmðnsð luostareihin sulettuina. *Paul.* Millainen maa tuo Europa onkaan! Oi, on vallan vðlttðmðt—ntð, ettð Virginia palajaa kotiin. Mitð hy—tyð hðnellð on rikkaasta sukulaisestaan? Hðn oli niin tyytyvðinen nðissð majoissa elðessððn, niin sievð ja kyllin korea punanen huivi tai kukkaskiehkura pððssððn! Palaa takasin, Virginia! Jðtð palatsisi ja ylhðinen asemasi! Tule takasin nðille kallioille, nðiden metsðin ja meidðn omain kokospalmujemme varjoon. Voi sentððn, ehkðpð olet tðllð hetkellð onnetonkin!... (Ja hðn purskahti itkuun.) -- Isðni, elkðð salatko mitððn: jos ette voi sanoa minulle voinko saada hðnet vaimokseni, niin ilmaiskaa minulle ainakin rakastaako hðn vielð minua, elðessððn siellð korkeain herrain parissa, jotka puhuvat kuninkaankin kanssa ja saavat alati nðhdð hðntð! *Vanhus.* Oi ystðvðni, olen varma ettð hðn teitð rakastaa; tiedðn sen monestakin syystð, mutta ennen kaikkea sentðhden, ettð hðn on niin jalo-avuinen. -- Minun nðin puhuessani hðn kavahti kaulaani vallan hurmaantuneena ilosta. *Paul.* Mutta uskotteko Europan naisten olevan niin kavalia kuin heitð niissð nðytelmissð ja kirjoissa kuvaillaan, joita olette antanut minun lukea? *Vanhus.* Naiset ovat kavalia niissð maissa, missð miehet ovat hirmuvaltiaita. Kaikkialla siittðð julmuus petosta. *Paul.* Miten voidaan naisia kohdella julmasti? *Vanhus.* Siten ettð heidðt naitetaan omaa mieltððn kysymðttð, nuoria tytt—jð vanhuksille ja hienotunteisia naisia kylmðkiskoisille miehille. *Paul.* Miksi ei naiteta niitð keskenððn, jotka toisilleen sopivat, nuoria nuorten kanssa ja rakastavia rakastajainsa kanssa? *Vanhus.* Siksi ett'eivðt useimmat Ranskan nuorista miehistð ole kyllin varakkaita voidakseen mennð naimisiin ja etteivðt he siksi tule ennenkuin vasta vanhoina. Nuorina he viettelevðt lðhimmðistensð vaimoja; ijðkkðinð ollen eivðt he voi saavuttaa puolisoidensa rakkautta. Nuorina ollessaan he itse ovat pettðneet; vanhoiksi tultuaan he itse vuorostaan tulevat petetyiksi. Se on maailman yleinen laki ja jðrjestys: yksi ylellisyys on aina toiselle vastapainona. Siten elðvðt useimmat Europan asujamet kaksinkertaisessa epðjðrjestyksessð; ja tðmð epðjðrjestys kasvaa yhteiskunnassa samassa mððrðssð kuin varallisuus kokoutuu vain muutamien harvojen kðsiin. Valtio on kuin puutarha, jossa pienet puut eivðt voi kasvaa, jos on liian paljon isoja puita niitð varjoomassa; mutta tðssð on kuitenkin se erotus, ettð puutarha voi olla kaunis, vaikka siinð on vain vðhðn suuria puita, mutta valtion onnellisuus riippuu aina alamaisten paljoudesta ja yhdenvertaisuudesta, eikð vain muutamista harvoista rikkaista. *Paul.* Mutta miksi miehen pitðð olla rikas voidakseen mennð naimisiin? *Vanhus.* Jotta voisi kuluttaa pðivðnsð ylellisyydessð, tarvitsematta panna rikkaa ristiin. *Paul.* Miksikð hðn ei ty—tð tekisi? Teenhðn minð niin mielellðni ty—tð! *Vanhus.* Sen vuoksi ettð Europassa ruumiillista ty—tð pidetððn hðpeðllisenð; sitð kutsutaan siellð koneelliseksi ty—ksi. Juuri maanviljelys on siellð halveksituin kaikista ammateista. Kðsity—lðinen on jo paljon suuremmassa arvossa pidetty kuin talonpoika. *Paul.* Mitð! Se elinkeino, josta ihmiset elðvðt, on halveksittu Europassa! En tðtð ollenkaan ymmðrrð. *Vanhus.* Totta kyllð; luonnon helmassa kasvaneen ihmisen on mahdotonta kðsittðð yhteiskunnan turmelusta. Voi helposti luoda itselleen kuvan jðrjestyksestð, muttei epðjðrjestyksestð. Kauneudella, hyveellð ja onnella on kaikilla mððrðnsð, mutta rumuus, pahe ja onnettomuus ovat mððrðð vailla. *Paul.* Rikkaat ihmiset ovat siis hyvin onnellisia. He eivðt missððn kohtaa vastuksia, he voivat ylenmððrin hankkia nautintoa niille, joita rakastavat. *Vanhus.* He ovat enimmðkseen vallan kyllðstyneet nautintoihinsa, koska nðiden hankkiminen ei tuota heille mitððn vaivaa. Ettek— ole huomannut, ettð lepo tuottaa nautintoa vain vðsyneelle, ruoka vain nðlkðiselle, juoma vain janoiselle? No niin, rakkauden ja vastarakkauden nautinto saavutetaan samaten ainoastaan monien kieltðymysten ja uhrausten kautta. Rikkautensa riistðvðt rikkailta ihmisiltð kaikki nðmð nautinnot, ne kun surmaavat heiltð kaikki tarpeet edeltð kðsin. Tðhðn tulee vielð lisðksi heidðn joutilaisuuttaan seuraava ikðvystyminen, ylpeys, jonka heidðn ylellisyytensð synnyttðð ja joka ei kðrsi vðhintðkððn kieltðymystð, vaikkeivðt rajuimmatkaan nautinnot heitð enðð tyydytð. Tuhansienkaan ruusujen tuoksu ei miellytð kuin vðhðn aikaa; mutta kipu yhden ainoan okaan pistosta tuntuu kauvan jðlkeenpðin. Yksikin onnettomuus keskellð kaikkia nautintoja on rikkaille tðllainen orjantappuran oas keskellð kukkien paljoutta. K—yhille sitðvastoin on pienikin nautinto keskellð heidðn murheitaan kuin kukkanen okaiden keskellð; he tuntevat sen elðvðsti, sillð jokaista vaikutelmaa lisððvðt sen vastakohdat. Luonto pitðð kaikkia ilmi—itð keskenððn tasapainossa. Kummanko tilan siis pidðtte parempana, senk— ettei enðð ole juuri mitððn toivottavana vaan kaikki pelðttðvðnð, vai senk— ettei paljo mitððn ole pelðttðvðnð vaan kaikki toivottavana? Edellisessð tilassa ovat rikkaat, jðlkimmðisessð k—yhðt. Mutta nðmð molemmat ððrimmðisyydet ovat yhtð vaikeat ihmisen kestðð, sillð hðnen tosi onnellisuutensa on kohtuullisuudessa ja hyveissð. *Paul.* Mitð tarkotatte hyveellð? *Vanhus.* Poikani, te joka ty—llðnne elðtðtte vanhempianne, ette kaipaa siihen selitystð. Hyvettð me harjotamme, kun teemme ty—tð toisten hyvðksi, kelvataksemme yksinomaan Jumalalle. *Paul.* Oi kuinka hyvðavuinen Virginia siis onkaan! Hyvettð noudattaen on hðn tahtonut tulla rikkaaksi, voidakseen sitte vain toisille tehdð hyvðð. Sen vuoksi hðn lðksi saareltamme, ja sen vuoksi hðn my—skin on palaava. Ajatus Virginian pian tapahtuvasta palauksesta sytytti niin tðmðn nuorukaisen mielikuvituksen, ettð kaikki hðnen epðilyksensð katosivat. Virginia ei siis ollut kirjoittanut, koska hðn jo oli tulossa takasin. Ei kulunut kauvan, ennenkun Europasta voisi saapua kotiin nðin hyvðllð tuulella! Hðn luetteli mielessððn laivoja, jotka olivat suorittaneet tðmðn neljðntuhannen viidensadan peninkulman pituisen matkan vðhemmðssð kuin kolmessa kuukaudessa. Se laiva, jolla Virginia tulisi, ei tarvitsisi enempðð kuin kaksi kuukautta. Olivathan laivanrakentajat nykyððn niin taitavia ja merimiehet niin sukkelia! Hðn puheli varustuksista, joihin hðn oli ryhtyvð ystðvðnsð vastaanottoa varten, uudesta asunnosta, jonka hðn rakentaisi, niistð huvituksista ja yllðtyksistð, joita hðn Virginialle joka pðivð valmistaisi, sittekun tðmð oli tullut hðnen vaimokseen. Hðnen vaimokseen!... Tðmð aatos vallan huumasi hðnet. "Sitte ainakaan, isðni", sanoi hðn minulle, "ei teidðn enðð tarvitse tehdð mitððn, jollette omaksi huviksenne. Virginia kun on rikas, ostamme me paljon orjia, jotka ty—skentelevðt meidðn hyvðksemme. Teidðn pitðð aina olla parissamme, eikð ole teillð oleva huolta muusta kuin omasta viihtymisestðnne ja hauskuudestanne." Ja ilosta vallan suunniltaan hðn lðhti kertomaan perheelleen tðstð haavekuvasta, joka hðnet nyt oli hurmannut. Mutta suuria toiveita seuraa pian suuri pelko. Rajut intohimot heittðvðt sielua aina yhdestð ððrimmðisyydestð toiseen. Usein, jopa heti seuraavana pðivðnð palasi Paul tyk—ni hyvin huolestuneen nðk—isenð ja puheli minulle: "Virginia ei kirjoita minulle mitððn. Jos hðn olisi todella lðhtenyt Europasta, olisi hðn siitð minulle ilmoittanut. Ah, huhut, joita hðnestð on kerrottu, ovat sittekin liian tosia! Hðnen tðtinsð on varmaankin naittanut hðnet jollekin ylhðiselle herralle. Rikkaudenhimo on hðnetkin turmellut kuten monen muun. Noissa kirjoissa, joissa niin hyvin naisia kuvataan, on hyvettð olemassa vain romaanin aiheena. Jos Virginialla sitð todella olisi ollut, ei hðn olisi luopunut ðidistððn ja minusta. Minun alati ajatellessani hðntð niin kauvan kuin elðn, on hðn unhottanut minut. Sill'aikaa kun minð suruuni kuihdun, hðn vain huvittelee. Voi, tðmð aatos vie minut epðtoivoon! Mikððn ty— ei enðð miellytð minua, kaikki ihmiset minua ikðvystyttðvðt. Jospa Jumala edes sallisi sodan puhjeta Intiassa! Sinne lðhtisin kuolemaan." "Rakas poikani", vastasin hðnelle, "sellainen rohkeus, joka heittðð meidðt kuoleman suuhun, on vain hetkellistð rohkeutta. Usein se saa alkunsa ihmisten tyhjistð suosionosotuksista. Mutta on olemassa toisellaista rohkeutta, harvinaisempaa ja tarpeellisempaa, joka auttaa meitð ilman todistajia ja kiitoksen toivoa kestðmððn elðmðn jokapðivðisið vastoinkðymisið: se on kðrsivðllisyys. Se ei taivu muiden ihmisten mielipiteiden eikð omain intohimojemme yllytyksiin, vaan yksin Jumalan tahtoon. Kðrsivðllisyys on hyveitten rohkeutta." "Ah", huudahti hðn, "minulla ei siis ole hyveitð lainkaan! Kaikki asiat minua rasittavat ja saattavat minut epðtoivoon." "Sellaista hyvettð", vastasin, "joka aina on yhtenðinen, pysyvð ja muuttumaton, ei ole annettu meidðn ihmisten osaksi. Keskellð moninaisten intohimojemme riehunaa jðrkemme usein hðmmentyy ja pimentyy; mutta onpa valotorneja, joista saatamme uudelleen sytyttðð soihtumme: ne ovat tieteet. Tieteet, poikaseni, ovat meille taivaallinen apu. Ne ovat sen viisauden sðteitð, joka maailmankaikkisuutta ohjaa; ja taivaallisen taidon valaisemana on ihmisen onnistunut kiinnittðð niitð maahan. Pðivðn sðteitten tavoin ne meitð valaisevat, ilahuttavat ja lðmmittðvðt, sillð ne ovat jumalallinen tuli. Kuten tuli ne saattavat koko luonnon alamaiseksemme. Niiden kautta me yhdistðmme lðhellemme kaikki seikat, kaikki paikat, kaikki ihmiset ja kaikki ajat. Ne kutsuvat meitð takasin inhimillisen elðmðn jðrjestykseen. Ne hillitsevðt himoja, ne tukehuttavat paheita, ne kiihottavat hyveihin niiden jalojen miesten antamain esimerkkien kautta, joita ne ylistðvðt ja joiden kunnianarvoisia kuvia ne alati meille esittelevðt. Ne ovat taivaan tyttðrið, jotka astuvat alas maan pððlle lievittðmððn ihmiskunnan kðrsimyksið. Nuo suuret kirjailijat, joihin ne ovat innostusta valaneet, ovat aina ilmautuneet aikakausina, jotka ovat olleet ihmiskunnalle vaikeimmat kestðð, raakuuden ja tapainturmeluksen aikoina. Rakas poikani, tieteet ovat lohduttaneet miehið, jotka ovat olleet vielð onnettomammassa asemassa kuin te nyt; sellaisia ovat olleet Xenofon, joka karkotettiin maanpakolaisuuteen tuotuaan kotimaahan kymmenentuhatta kreikkalaista; Scipio Africanusta vðsyttivðt roomalaisten herjaukset, Lucullusta heidðn eripuraisuutensa ja Catinatia hovin kiittðmðtt—myys. Kreikkalaiset, jotka kaikessa olivat niin kekseliððt, olivat asettaneet jokaiselle eri tieteitð edustavista Runottarista osan ymmðrryksestðmme hallittavaksi; meidðn on siis niiden haltuun annettava intohimomme, jotta ne pitðisivðt niitð kurissa. Niillð on sielunvoimiimme nðhden sama tehtðvð kuin Tuntien haltijoilla, jotka valjastivat ja ajoivat auringonjumalan hevosia. Lukekaa siis kirjoja, poikani. Viisaat miehet, jotka niitð ennen meitð ovat kirjoittaneet, ovat edellðmme astuneet kovanonnen polkuja, ojentavat meille kðtensð ja kutsuvat meitð seuraansa, konsa kaikki elðvðt meidðt hylkððvðt. Hyvð kirja on hyvð ystðvð." "Oi", huudahti Paul, "minun ei tarvinnut oppia lukemaan niin kauvan kuin Virginia oli tððllð! Hðn ei ollut minua oppineempi; mutta kun hðn katsahti minuun ja kutsui minua ystðvðksensð, oli minun mahdoton olla surullinen." "Epðilemðttð", vastasin, "ei l—ydykððn sen miellyttðvðmpðð ystðvðð kuin morsian, joka meitð lempii. Naisella on sitð paitsi aina hilpeðð iloisuutta, joka hðlventðð miehen murheet. Hðnen sulonsa haihduttavat synkðt aaveet mielestðmme. Hðnen kasvoillansa pðilyy aina suloinen lumousvoima ja luottamus. Mikð ilo ei olisi lisðytynyt hðnen ilostansa? Mikð otsa ei kirkastuisi hðnen hymystðnsð? Mikð viha voisi vastustaa hðnen kyyneleitðnsð? Virginia palaa paljon viisaampana kuin te olette. Hðn on varmaan hyvin hðmmðstyvð nðhdessððn, ettei puutarha ole vielð tðydessð kunnossa -- hðn, joka ei muuta ajattele kuin sen kaunistamista, huolimatta sukulaisensa vainouksista siellð kaukana ðidistðnsð ja meistð." Ajatus Virginian piakkoisesta palaamisesta rohkaisi uudelleen Paulin mieltð, ja hðn ryhtyi taasen peltot—ihinsð. Hðn tunsi tuskainsakin keskellð itsensð onnelliseksi, kun sai saattaa ty—nsð sellaiseen loppuun, joka miellytti hðnen palavaa rakkauttansa. Erððnð aamuna, pðivðn valjetessa (se oli joulukuun 24 pðivðnð 1744) Paul nðki yl—snoustuaan valkean lipun liehuvan Vartijavuorella. Se oli merkkinð, ettð merellð joku laiva oli tullut nðkyviin. Paul juoksi kaupunkiin kuulustelemaan, oliko sillð mitððn tietoja tuotavana Virginiasta. Hðn jði sinne odottamaan satamaluotsia, joka tavallisuuden mukaan oli purjehtinut vastaan merelle tunnustelemaan laivaa. Tðmð mies palasi vasta illalla. Hðn kertoi kuvern——rille, ettð laiva, josta tulomerkki oli annettu, oli _Saint-GÕran_, kantava seitsemðnsataa tonnia ja pððllikk—nððn kapteeni Aubin; ettð se oli vielð neljðn peninkulman pððssð maasta ja laskisi vasta seuraavan pðivðn iltapuolella Port-Louis'n satamaan, jos tuuli olisi suotuisa. Tðll—in oli vielð ilma aivan tyven. Luotsi jðtti kuvern——rille kirjeet, jotka laiva oli tuonut Ranskasta. Niistð oli yksi rouva de La Tourille, Virginian kðsialalla kirjoitettu. Paul sen heti sieppasi, suuteli sitð innostuneena, pisti sen taskuunsa ja juoksi kotiinsa. Jo kaukaa nðhtyððn omaisensa, jotka odottivat hðnen palaamistaan Jððhyvðisten kalliolla, heilutti hðn kirjettð korkealla ilmassa, voimatta puhua sanaakaan; ja heti kokoutuivat kaikki rouva de La Tourin majaan saamaan selkoa kirjeen sisðll—stð. Virginia kertoi siinð ðidillensð, miten pahasti isotðtinsð oli menetellyt hðnen suhteensa, ensin tahtoen naittaa hðnet vðkisin, sitte tehden hðnet perinn—tt—mðksi ja viimein lðhettðen hðnet takasin sellaiseen aikaan, jolloin hðn voi saapua Isle de Franceen vasta myrskyisenð vuodenaikana; turhaan oli hðn koettanut lepyttðð tðtiððn muistuttamalla missð kiitollisuudenvelassa hðn oli ðidilleen ja lapsuudentuttavilleen, mutta oli hðntð vain pidetty puolihupsuna tytt—nð, jonka pðð oli sekasin romaanihaaveista; hðnen hellin toiveensa oli nyt vain saada nðhdð ja syleillð rakkaita omaisiaan, ja olisi hðn tyydyttðnyt tðmðn halunsa jo samana pðivðnð, jos kapteeni olisi sallinut hðnen astua luotsin veneeseen. Tðmðn oli kapteeni kuitenkin kieltðnyt, koska maihin oli vielð pitkðltð ja meri aaltoili vahvasti, vaikka ilma olikin tyyni. Tuskin oli kirje saatu luetuksi, kun koko perhe riemuiten huusi: "Virginia on tullut!" Emðnnðt ja palvelijat, kaikki halailivat toisiansa. Rouva de La Tour sanoi Paulille: "Rakas poikani, kðy sinð ilmoittamaan naapurillemme Virginian tulosta." Samassa Domingo sytytti tulisoihdun ja lðksi Paulin kera astumaan minun asuntoani kohti. Kello saattoi olla kymmenen tienoilla illalla. Olin juuri sammuttanut lamppuni ja kðynyt levolle, kun m—kkini seinðraoista nðin tulen vðlkkyvðn metsðssð. Pian sen jðlkeen kuulin Paulin ððnen kutsuvan minua. Nousin vuoteeltani ja olin tuskin saanut vaatteet pððlleni, kun Paul hurjana ilosta ja aivan hengðstyneenð sy—ksyi kaulaani sanoen: "Lðhtekððmme, lðhtekððmme pian, Virginia on tullut takasin! Menkððmme satamaan, sillð laiva voi laskea sinne jo pðivðn koittaissa." Paikalla lðhdimme matkaan. Kulettuamme Pitkðnvuoren sivulla olevan metsðn halki ja astuessamme Pamplemoussen tietð pitkin satamaan pðin, kuulin jonkun kðyvðn jðlessðmme. Se oli muuan neekeri, joka astui eteenpðin nopein askelin. Hðnen saavuttuaan meidðn kohdallemme, kysyin mistð hðn tuli ja minne hðnellð oli niin kiire. Hðn vastasi: "Tulen siitð saaren piirikuonasta, jota kutsutaan Kultahiedan rannikoksi, ja on minut lðhetetty ilmoittamaan kuvern——rille, ettð erðs Ranskasta tullut laiva on laskenut ankkuriin Ambra-saaren kohdalla. Se ampuu tykinlaukauksia pyytðen apua, sillð meri kðy hyvin rajusti." Nðin puhuttuaan mies jatkoi matkaansa sen enempðð enðð seisahtumatta. Minð sanoin silloin Paulille: "Kðykððmme Kultahiedan piirikuntaan Virginialle vastaan; tðstð on sinne vain kolmen peninkulman matka." Ohjasimme siis kulkumme saaren pohjoisosaan pðin. Oli vallan tukehuttavan kuuma. Kuu oli noussut taivaalle, ja sen ympðrillð nðhtiin kolme suurta mustaa kehðð. Taivas oli hirvittðvðn pimeð. Tiheððn vðlðhtelevðin salamain valossa nðkyi paksuja, synkkið ja matalalla liitelevið pilvenr—ykki—itð, jotka kulkivat mereltð pðin saaren keskustaa kohden suurella nopeudella, vaikkei maalla tuntunut tuulen hiventðkððn. Astuessamme eteenpðin olimme kuulevinðmme etððltð ukkosen jyrinðð; mutta tarkemmin sitð kuunneltuamme erotimme tykinlaukauksia, joita kaiku monin kerroin toisteli. Tuo kaukainen ampuminen ja taivaan kaamea nðky saivat minut pelosta vðrisemððn. En voinut enðð epðillðkððn ampumisen olevan hðtðmerkkinð vaarassa olevasta laivasta. Puoli tuntia my—hemmin emme sitð enðð kuulleet; mutta tðmð vaikeneminen tuntui minusta vielð kammottavammalta kuin edellð kðynyt haikea jylinð. Me joudutimme kulkuamme virkkamatta sanaakaan ja tohtimatta ilmaista toisillemme pahoja aavistuksiamme. Keskiy—n aikaan saavuimme vallan hiestyneinð Kultahiedan rannikolle. Aallot sðrkyivðt rantaa vastaan huumaavalla pauhulla, peittðen kalliot ja lakeat hietasðrkðt hðikðisevðn valkealla vaahdolla ja sðken—itsevillð kipenillð. Vaikka olikin pilkko pimeð, erotimme tuossa fosforinhohteisessa valaistuksessa kalastajaveneet, jotka olivat vedetyt korkealle hiekalle. Jonkun matkan pððssð tððltð nðimme metsðn reunalla valkean, jonka ympðrille joukko saarelaisia oli kokoutunut. Kðvimme sinne levðhtðmððn ja odottamaan pðivðnnousua. Siinð nuotion ððressð istuessamme kertoi muuan miehistð meille, ettð hðn iltapuolella pðivðð oli nðhnyt ulapalla laivan, jota aallot ajelivat saarta kohden, ja ettð hðn pari tuntia auringonlaskun jðlkeen oli kuullut tykillð ammuttavan hðtðmerkkejð, mutta ettð meri oli aaltoillut niin ankarasti, ettei hðn ollut voinut lðhteð veneellð apuun; pian sen jðlkeen oli hðn ollut nðkevinððn lyhtyjð laivalla sytytettðvðn, jossa tapauksessa hðn pelkðsi sen niin lðhelle rantaa tultuaan joutuneen maan ja pienen Ambra-saaren vðliin, jota mahdollisesti oli pitðnyt Mire-keilana, minkð ohi Port-Louis'hiin pyrkivðt laivat kulkevat. Jos niin oli laita, mikð kertojan mielestð ei kuitenkaan ollut aivan varmaa, niin uhkasi laivaa nyt mitð suurin vaara. Muuan toinen saarelainen puuttui puheeseen ja sanoi useat kerrat kulkeneensa sillð salmella, mikð erottaa Ambra-saaren mantereesta; ja tarkoin koeteltuaan sen pohjaa arveli hðn sen olevan aluksille yhtð turvallisen ankkuroimispaikan kuin mikð satama hyvðnsð. "Uskaltaisinpa viedð sinne kaiken tavarani", lisðsi hðn, "ja nukkua siellð yhtð turvallisesti kuin ikinð maalla." Muuan kolmas vðitti mahdottomaksi, ettð laiva olisi tunkeutunut tuohon salmeen, johon tuskin purjeveneetkððn voivat kulkea. Hðn vakuutti nðhneensð laivan ankkuroivan Ambra-saaren toiselle puolelle, niin ettð se, jos tuuli nousisi aamulla, voisi pyrkið sieltð joko ulos ulapalle tai sisððn satamaan. Vielð useat toisetkin saarelaiset ilmaisivat eroavia mielipiteitððn. Heidðn napistessa ja kiistellessð keskenððn, kuten laiskain kreolien tapana on, istuimme me, Paul ja minð vallan ððnett—minð. Pysyimme siinð alallamme aina pðivðn koittoon asti; mutta taivaalla sðteili vielð liian vðhðn valoa, jotta olisimme voineet mitððn erottaa merellð, joka muutenkin oli sumun peittðmð; etððllð nðimme ainoastaan mustan pilventapaisen, jonka sanottiin olevan Ambra-saari, noin neljðn peninkulman pððssð mantereesta. Tðllð hðmyisellð pðivðllð hððm—tti silmiin vain niemi jolla istuimme ynnð muutamia vuorenhuippuja saaren sisðosasta pðin, jotka toisinaan ilmestyivðt nðkyviin niitð ympðr—ivien pilviverhojen keskeltð. Seitsemðn aikaan aamulla kuulimme rummunpðrinðð metsðstð. Kuvern——ri, herra de La Bourdonnoye, saapui ratsain paikalle mukanaan komennuskunta pyssysotureita ynnð suuri joukko saaren asukkaita ja orjia. Hðn asetti vðkensð rannalle ja komensi sen ampumaan yhteislaukauksen. Tuskin oli tðtð kðskyð noudatettu, kun merellð nðimme valonleimauksen, jota heti seurasi tukinjyrinð. Siitð pððtimme laivan olevan vain vðhðn matkan pððssð meistð ja aloimme juosta kaikin sille taholle, josta olimme nðhneet sen antavan hðtðmerkin. Silloin erotimme sumun halki ison laivan rungon ja raakapuut. Olimme sitð niin lðhellð, ettð laineitten pauhinasta huolimatta kuulimme pððllik—n vihellyspillillððn komentavan liikkeitð ja merimiesten kolme kertaa huutavan "*Elðk——n kuningas!*" -- mikð on ranskalaisten tunnussana niin hyvin suurimmissa vaaroissa kuin hilpeimmðssð ilossakin, ikððn kuin he vaarojen keskellð kutsuisivat avuksi tai tahtoisivat sillð todistaa olevansa alttiit menemððn vaikka kuolemaan hðnen edestððn. Siitð hetkestð alkaen, kun _Saint-GÕrant_ oli huomannut meidðn lðhestyvðn sitð auttamaan, ampui se laukauksen joka kolmas minuutti. Herra de La Bourdonnoye teetti isoja rovioita vierekkðin pitkin rantaa ja lðhetti kokoomaan lðhiseudun asujamilta ruokatarpeita, palkkeja, k—ysið ja tyhjið tynnyreitð. Pian nðhtiinkin parvi Kultahiedan ja Flanquen piirikuntain vðest—ð sekð Rempart-virran varrella asujia saapuvan, mukanaan neekeriorjia, jotka toivat ruokavaroja ja k—ysið. Muuan saarelaisten vanhimmista astui kuvern——rin tyk— lausuen hðnelle: "Herra, olemme kaiken y—tð kuulleet kumeaa jylinðð vuoristosta; metsissð vðrisevðt puiden lehdet, vaikkei tuulta tunnu; merilinnut pakenevat suoraan maalle; varmaankin tietðvðt nðmð merkit hirmumyrskyn tuloa." -- "Tietðk——t vain, ystðvðiseni", sanoi kuvern——ri, "me olemme varustautuneet sitð vastaanottamaan ja arvattavasti laivavðki my—skin." Todellakin tuntuivat kaikki enteet tietðvðn rajuilman lðhestymistð. Pilvet, joita nðhtiin suoraan taivaslaella, olivat keskeltð kamalan mustia ja reunoilta vaskenkarvaisia. Ilma kajahteli kajavain, fregattilintujen ja monilukuisten muiden merilintujen kirkunasta, jotka pimeydestð huolimatta tulivat kaikilta taivaanððriltð etsimððn turvaa saarella. Kello yhdeksðn paikoilla aamulla kuultiin meren puolelta hirmuista kohinaa, aivan kuin suunnaton vedenpaljous yhdessð ukkosen jylinðn kerðllð olisi sy—ssyt alas vuoren rinteiltð. Kaikki huusivat yhtð kurkkua: "Hirmumyrsky tulee!" Ja samassa silmðnrðpðyksessð pyyhkðsi kauhea tuulispðð pois sumupilven, joka oli Ambra-saarta ja -salmea verhonnut. _Saint-GÕran_ tuli silloin selvðsti nðkyviin; sen kansi oli tðynnð vðkeð, raakapuut ja mastokorit olivat alasotetut, lippu liehui puolimastossa, ja neljð ankkuritouvia oli edessð ja yksi pidðttimenð perðssð. Se oli kðynyt ankkuriin Ambra-saaren ja mantereen vðliseen salmeen, tðllð puolen niitð hiekkasðrkkið, jotka vy—n tavoin paartavat Ile de Francea ja joiden lðvitse se oli tunkeutunut muuatta vðylðð my—ten, jolla ei mikððn toinen laiva ennen ollut uinut. Se kððnsi keulansa aaltoja vastaan, jotka vy—ryivðt aavalta mereltð pðin; ja joka kerran kun hy—kylaine l—i sisððn kanavaan, kohosi sen kokka vallan pystyyn, niin ettð k—li tuli nðkyviin, perðpuolen painuessa samasta liikkeestð alas syvyyteen aina ylimmðistð reunaparrastaan my—ten, niin ettð se nðytti uppoavan. Tðssð asemassa, kun tuuli ja laineet ajoivat maata kohden, oli sen yhtð mahdoton palata takasin samaa tietð jota oli tullut, kuin katkasemalla ankkurik—ytensð laskea maihin rannalle, josta matala, kareja tðynnð oleva pohja sen erotti. Jokainen rannikkoa vasten pirstautuva aalto kulki kohisten aina lahdelmien pohjiin asti ja viskasi piikivið enemmðn kuin viisikymmentð jalkaa etððlle maalle; sitte takasin vetðytyessððn se paljasti suuren osan rannikon pintaa, josta vei mukanaan vy—ryvið kivið kovalla ja pelottavalla jyrinðllð. Meri, jota tuuli yhð kohotti, paisui paisumistaan joka hetki; koko tðmðn saaren ja Ambra-saaren vðlinen salmi oli valkean vahtovaipan peittðmð, jota mahtavat aallot paikka paikoin uursivat. Tðtð vaahtoa kokoutui lahdekkeisiin yli kuuden jalan paksuudelta, ja tuuli, joka veden pintaa lakasi, kuletti kuohua rannan ðyrðitð my—ten enemmðn kuin kuusi peninkulmaa yl—s maalle. Noita lukemattomia valkeita vaahtohaituvia katsellessaan luuli melkein nðkevðnsð lumisateen lðhtevðn merestð. Taivaanrannalla ennustivat kaikki merkit pitkðllistð myrskyð; meri nðytti yhtyneen taivaanlakeen. Herkeðmðttð nousi hirvittðvðn nðk—isið pilvim—hkðleitð, jotka linnun nopeudella kiisivðt ylitsemme, sill'aikaa kun toiset nðyttivðt seisovan alallaan kuin kallior—ykki—t. Taivaan sinertðvðstð laesta ei nðkynyt vilaustakaan; —ljynkeltanen, himmeð hohde yksin valaisi kaikkia esineitð maalla, merellð ja avaruudessa. Laivan keikkumisesta seurasi viimein, mitð saattoi pelðtðkin. Ankkuritouvit katkesivat edestð, ja kun alusta enðð pidðtti vain takak—ysi, viskautui se kallioille puolen kaapelinmitan[1] pððssð rannasta. Yksi ainoa tuskallinen huudahdus kajahti keskuudestamme. Paul aikoi sy—ksyð mereen, mutta minð tartuin hðnen kðsivarteensa: "Poikani", sanoin hðnelle, "aijotko hukuttaa itsesi?" -- "Joko menen hðnen avukseen", huudahti hðn, "tai sitte kuolen." Kun epðtoivo oli saattanut hðnet vallan mielipuoleksi, sidoin Domingon kanssa hukkumista estððksemme hðnen vy—tðisilleen pitkðn k—yden, jonka toisesta pððstð pidimme kiini. Sitte alkoi Paul rientðð laivaa kohti milloin uiden, milloin kðvellen hiekkasðrkkið pitkin. Vðlistð nðytti siltð kuin pððsisi hðn toiveensa perille, sillð epðtasaisesti liikehtivð meri jðtti aluksen toisinaan vallan kuiville, niin ettð sinne olisi voinut jalan astua; mutta pian palasi se takasin uudella raivolla ja peitti laivan kauhealla vesimuurilla, joka kohotti sen k—lin korkealle ilmaan ja paiskasi Paul-poloisen puolikuolleena, reidet verisinð ja rinta rusennettuna, kauvas rannalle. Tuskin oli nuorukainen tullut jðlleen tajuihinsa, kun hðn nousi pystyyn ja riensi uudella kiihkolla laivaa kohden, jonka kylen aallot tðllð vðlin olivat hirveillð sysðyksillððn puhkaisseet. Kaikki laivalla olijat joutuivat epðtoivoon pelastuksestaan ja sy—ksyivðt pððtð pahkaa mereen, pidellen kiini irtonaisista raakapuista, palkeista, kanahðkeistð, p—ydistð ja tynnyreistð. Silloin nðimme kohtauksen, joka ansaitsee ikuista sððliðmme. Erðs nuori neitonen ilmautui laivan takakannelle ja ojenteli kðsiððn nuorukaista kohden, joka teki niin rajuja ponnistuksia hðntð saavuttaakseen. Se oli Virginia. Hðn oli tuntenut rakastettunsa tðmðn rohkeudesta. Nðhdessðmme tuon suloisen olennon alttiiksi annettuna nðin hirvittðvðlle vaaralle jouduimme kaikki tuskan ja epðtoivon valtaan. Mutta Virginia puolestaan osotti ylevðtð tyyneyttð; hðn viittasi meille kðdellððn aivan kuin sanoakseen ikuiset jððhyvðiset. Kaikki merimiehet olivat jo heittðytyneet mereen, paitsi yksi, joka vielð seisoi kannella; hðn oli aivan alasti ja ruumiiltaan roteva kuin Herkules. Hðn lðheni Virginiaa kunnioittavasti; me nðimme hðnen heittðytyvðn polvilleen ja yrittðvðn riisua neidolta vaatteet, mutta tðmð vastusteli arvokkaasti ja kððnsi kasvonsa pois hðnestð. Silloin kuultiin katsojajoukosta epðtoivoinen parahdus: "Pelastakaa hðnet, pelastakaa hðnet, elkðð jðttðk— hðntð!" Mutta samassa tuokiossa vy—ryi hirvittðvðn suuri vesivuori Ambra-saaren ja rannikon vðliin ja eteni m—yryten laivaa kohden, jota se uhkasi mustilla kupeillaan ja vaahtopððllð harjallaan. [1] Kaapelinmitta 120 vanhaa syltð. Suom. muist. Tðmðn kauhean nðyn huomatessaan merimies yksinððn hyppðsi mereen; ja Virginia, joka nðki vðlttðmðtt—mðn kuoleman edessððn, kððri toisella kðdellð hameensa ja laski toisen sydðmmelleen; ja luoden kirkkaat silmðnsð korkeuteen nðytti hðn todellakin enkeliltð, joka lðhtee lentðmððn yl—s taivaisiinsa. Oi sitð hirveðtð pðivðð! Kaikki silloin hukkuivat. Meri viskasi kauvas maalle muutamat katselijoista, joita sððlin tunne oli saattanut pyrkimððn Virginialle avuksi, samatekuin sen merimiehenkin, joka oli tahtonut uimalla pelastaa hðnet. Pððstyððn ilmi kuoleman kidasta lankesi tðmð mies polvilleen rannan hiekalle ja lausui: "Oi Jumalani! Minun henkeni olet sððstðnyt; mutta mielellðni olisin sen uhrannut sen jalon neidin edestð, joka ei sallinut minun riisua hðntð alasti kuten itse olin!" Domingon kanssa vedimme onnettoman Paulin yl—s aallokosta; hðn oli tunnotonna ja veri juoksi hðnen suustansa ja korvistansa. Kuvern——ri antoi hðnet haavalððkðrien hoitoon; ja sill'aikaa kðvelimme me pitkin rannikkoa etsien, eivðtk— laineet olisi tuoneet sille Virginian ruumista. Mutta kun tuuli oli ðkisti kððntynyt, kuten hirmumyrskyn aikana on tavallista, suretti meitð ajatus, ettemme voisi edes osottaa tytt—paralle viimeistð kunnioitustammekaan. Jðtimme tðmðn paikan raskaalla mielellð; ja koko haaksirikosta, jossa niin monet olivat surmansa saaneet, murehutti kaikkia vain yhden ainoan kuolema. Monet, jotka olivat nðhneet tuon jalon nuoren neidon surullisen lopun, epðilivðt jo Kaitselmuksen olemassaoloa; sillð onnettomuuksia tapahtuu maailmassa niin hirveitð ja vallan ansaitsemattomia, ettð viisaankin ihmisen luottamus alkaa horjua. Tðllð vðlin oli Paul, joka alkoi tulla tuntoihinsa, saatettu erððseen naapuritaloon, kunnes hðn kykenisi siirrettðvðksi omaan kotiinsa. Minð lðhdin Domingon kanssa valmistamaan Virginian ðitið ja hðnen ystðvðtðrtððn vastaanottamaan sanomaa tðstð onnettomuudeniskusta. Tultuamme Lataniers-virran laaksoon, tapasimme siellð muutamia neekereitð, jotka tiesivðt meren heittelevðn paljon laivanpirstaleita vastaisella puolella olevaan lahdelmaan. Laskeusimme sinne, ja ensimmðinen esine, minkð nðimme rannalla, oli Virginian ruumis. Se oli puoleksi hiekan peittðmð ja makasi samassa asennossa, jossa hðnen olimme nðhneet hukkuvan. Hðnen kasvonpiirteissððn ei ollut mitððn huomattavaa muutosta tapahtunut. Silmðnsð olivat suletut, mutta hðnen otsallaan loisti vielð kirkas hohde; vain kalman kaamea sini oli jo sekautunut poskien kalpeihin ruusuihin. Toinen kðsi piti kiini hameesta, ja toinen, jonka hðn oli painanut poveansa vasten, oli pusertunut lujasti nyrkkiin ja kangistunut. Vaivalla sain sen avatuksi ja nðin siinð pienen lippaan; mutta kuinka hðmmðstyinkððn, kun tunsin sen Paulin kuvaksi, josta hðn oli luvannut ei ikinð luopuvansa. Nðhdessðni tðmðn viimeisen muiston tuon kovaonnisen tyt—n uskollisuudesta ja rakkaudesta itkin katkerasti. Domingo puolestaan l—i rintoihinsa ja tðytti ilman haikeilla valitushuudoillaan. Kannoimme Virginian ruumiin erððseen kalastajam—kkiin, missð annoimme sen k—yhðin malabarinaisten huostaan, jotka my—skin pitivðt huolen sen pesemisestð. Heidðn kðydessððn kðsiksi tðhðn surulliseen ty—h—n aloimme me astella kotiin pðin. Siellð tapasimme rouva de La Tourin ja Margareetan rukoilemassa ja odottelemassa uutisia laivasta. Heti minut nðhtyððn edellinen huudahti: "Missð on tyttðreni, rakas tyttðreni, mun oma lapseni?" Arvatessaan minun vaitiolostani ja kyyneleistðni onnettomuutensa koko suuruuden vaimo parka antautui tykkðnððn ahdistuksen ja tuskan valtaan; hðn kykeni vain huokailemaan ja nyyhkyttðmððn. Margareeta huusi: "Missð on minun poikani, en nðe poikaani!" Ja hðn meni tainnoksiin. Riensimme auttamaan hðntð; ja kun hðn jðlleen oli toipunut, vakuutin hðnelle Paulin elðvðn ja olevan kuvern——rin hoidossa. Hðn kokosi nyt kaikki voimansa vaaliakseen ystðvððnsð, jota alinomaa kohtasi pitkðllinen py—rrytys. Rouva de La Tourin kðrsimykset tðnð y—nð olivat kauheat; ja niiden kestðvðisyydestð tulin tuntemaan, ettei mitððn murhetta voi verrata ðidin tuskaan. Vðhðn toivuttuaan niistð hðn silmðsi jðykðsti ja kolkosti taivaalle. Turhaan hðnen ystðvðttðrensð ja minð pusersimme hðnen kðsiððn, turhaan puhuttelimme hðntð mitð hellimmillð hyvðilynimillð; hðn nðytti olevan aivan tunteeton nðille vanhan ystðvyytemme osotuksille, ja hðnen ahdistetusta rinnastaan nousi vain sydðntðsðrkevið huokauksia. Aamulla tuotiin Paul kotia kantotuolilla. Hðn oli tullut tajuihinsa, muttei voinut virkkaa sanaakaan. Hðnen yhtymisensð ðitinsð ja rouva de La Tourin kanssa, jota aikaisemmin olin niin pelðnnyt, tekikin nðihin paljon paremman vaikutuksen kuin koko minun tðhðnastinen huolenpitoni. Lohdun sðde ilmestyi molempain onnettomain ðitien kasvoille. He istuivat kumpikin hðnen vierelleen, syleilivðt ja suutelivat hðntð; ja heidðn kyyneleensð, joita murheen ylenpalttisuus tðhðn asti oli pidðttðnyt, saivat nyt vapaasti vuotaa. Paulkin sekotti kyyneleensð heidðn kyyneleihinsð. Kun luonto tðten oli nðiden kolmen kovaosaisen tilaa lievittðnyt, seurasi pitkðllinen vðsymys heidðn vðkivaltaista tuskaansa ja vaivutti heidðt sikeððn, milteipð kuolemankaltaiseen uneen. Herra de La Bourdonnaye lðhetti minulle salaa tiedon, ettð Virginian ruumis oli hðnen kðskystððn tuotu kaupunkiin sieltð vietðvðksi Pamplemoussen kirkkoon. Lðksin sen vuoksi paikalla Port-Louis'hin, missð tapasin kaikkein piirikuntain asukkaita kokoutuneina Virginian hautajaisiin, aivan kuin olisi saari hðnessð kadottanut kalleimman aarteensa. Satamassa olivat laivat vetðneet raakapuunsa ristiin ja lippunsa puolimastoon, ja tykeillð ammuttiin laukauksia aina pitkðin vðliaikain pððstð. Krenat——rit alottivat ruumissaaton. Heidðn kivððrinsð olivat lasketut, heidðn pitkiin suruharsoihin verhotut rumpunsa kumahtelivat kolkosti, ja syvð alakuloisuus kuvastui noiden soturien kasvoista, jotka niin monasti ennen olivat silmðð vðrðhyttðmðttð kohdanneet kuoleman kasvoista kasvoihin. Kahdeksan neitoa saaren kunnioitetuimmista perheistð valkeisiin vaatteihin puettuina ja palmunoksia kðdessð kantoi jaloavuisen toverinsa kukilla peitettyð ruumista. Pienistð lapsista kokoonpantu laulukuoro seurasi heitð virsið veisaten; sitte astuivat saaren ylhðisimmðt asukkaat ja hallitusmiehet, niiden etunenðssð kuvern——ri, ynnð lopuksi muuta vðest—ð. Nðin oli hallitus saattueen jðrjestðnyt osottaakseen kunnioitustaan Virginian hyveille. Mutta kun hðnen ruumiinsa tðten oli saapunut tðmðn vuoren juurelle, juuri nðitten majojen kohdalle, joitten koko onnena hðn niin kauvan oli ollut ja jotka hðnen kuolemansa nyt oli tehnyt epðtoivon asunnoiksi, joutui koko hautajaiskomeus hðmminkiin: virret ja laulut vaikenivat, eikð koko lakeudella kuulunut muuta kuin huokauksia ja nyyhkytyksið. Nuorten tytt—jen nðhtiin silloin joukottain rientðvðn naapurimajoista koskettelemaan Virginian ruumisarkkua huiveillaan, helminauhoillaan ja kukkaskiehkuroillaan, kunnioittaen vainajaa kuin pyhimystð. áidit rukoilivat Jumalalta sellaista tytðrtð kuin hðn, pojat yhtð uskollista lemmittyð, k—yhðt yhtð hellðð ystðvðð ja orjat yhtð hyvðð haltijaa. Hautausmaalle saavuttua laskivat neekerinaiset Madagaskarista ja kafferit Mozambiquesta hedelmðkoreja arkun ympðrille ja ripustivat vaatekappaleita lðhellð kasvaviin puihin; Bengalista ja Malabar-rannikolta kotosin olevat hindut toivat hðkkejð tðynnð lintuja, joille antoivat vapauden Virginian haudalla. Siten ottivat kaikenlaiset kansanheimot osaa tðmðn rakastettavan olennon aikaiseen katoon; ja niin suuri oli onnettoman viattomuuden valta, ettð se yhdisti eri uskontoja hautansa ympðrille! Tðytyi tosiaan asettaa vahteja hðnen hautansa ympðrille ja karkottaa etððmmðlle joitakuita k—yhið tytt—jð, jotka vðkisin tahtoivat sy—stð hautaan, sanoen ettei heillð nyt enðð ollut mitððn lohtua koko maailmassa toivottavana ja ettð he tahtoivat kuolla yhdessð sen olennon kanssa, joka oli ollut heidðn ainoa hyvðntekijðnsð. Virginia haudattiin Pamplemoussen hautausmaahan, sen lðntiselle sivulle, erððn palmulehdon kupeelle, missð hðn ennen mennessððn ðitinsð ja Margareetan kanssa messuun oli usein levðhtðnyt sen vieressð, jota silloin oli kutsunut veljekseen. Palatessaan tðstð juhlallisesta tilaisuudesta herra de La Bourdonnaye nousi yl—s vuorellemme, mukanaan osa suurilukuista seuruettaan. Hðn tarjosi rouva de La Tourille ja tðmðn ystðvðttðrelle kaikkea apua mitð hðnen vallassaan oli antaa. Hðn ilmaisi muutamilla harvoilla mutta jyrkillð sanoilla paheksumisensa tuon luonnottoman tðdin kðyt—ksen suhteen; ja kðyden Paulin tyk— lausui hðn tðlle sanoja, joiden luuli hðntð parhaiten lohduttavan. "Otan Jumalan todistajakseni", sanoi hðn, "ettð aikomukseni tarkoittivat teidðn ja perheenne onnea. Ystðvðiseni, teidðn on nyt lðhdettðvð Ranskaan; toimitan teille siellð paikan. Poissaollessanne tahdon pitðð huolta ðidistðnne kuin olisi hðn oma ðitini." Nðin sanoen hðn ojensi nuorukaiselle kðtensð: mutta Paul veti omansa pois ja kððnsi kasvonsa muualle, jottei hðnen olisi tarvinnut kuvern——rið nðhdð. Minð jðin onnettomain ystðvieni majaan antaakseni heille ja Paulille kaikkea apua mitð vain kykenin heille osottamaan. Kolmen viikon pððstð voi Paul jo kðvellð; mutta hðnen surunsa nðytti vain enentyvðn samassa mððrðssð kuin hðnen ruumiinsa voimat kostuivat. Hðn ei vðlittðnyt mistððn; hðnen katseensa oli tylsð, eikð hðn vastannut hðnelle tehtyihin kysymyksiin. Rouva de La Tour, joka oli vallan henkiheikkona sairaana, sanoi hðnelle usein: "Rakas poikani, kun sinut nðen, luulen nðkevðni rakkaan Virginiani." Kuullessaan Virginian nimeð mainittavan hðn vavahti ja siirtyi etððmmðlle, huolimatta ðitinsð ððnestð, joka pyysi hðntð pysymððn ystðvðnsð vierellð. Hðn vetðytyi yksinððn puutarhaan, missð istahti Virginian kokospalmun juurelle, katsella tuijottaen lðhteeseen. Kuvern——rin lððkðri, joka piti mitð hellintð huolta hðnestð ja molemmista naisista, sanoi ainoan keinon tuon kolkon alakuloisuuden poistamiseen olevan, ettð hðnen annettaisiin vastustelematta puuhata ja olla aivan omin oloinsa; muuten ei hðntð voitaisi nykðistð irti itsepintaisesta vaikenemisestaan. Minð pððtin seurata lððkðrin neuvoa. Heti kun Paul tunsi voimiensa taas vðhðn vertyvðn, oli hðnen ensi toimensa lðhteð pois kotoa. Kun en mielellðni pððstðnyt hðntð nðkyvistðni, astuin hðnen jðlessððn, kðskien Domingon ottamaan ruokavaroja ja seuraamaan meitð. Sitð mukaa kuin nuorukainen loittoni alas tðltð vuorelta, nðytti hðnen hilpeytensð ja voimansa uudistuvan. Hðn poikkesi aluksi Pamplemoussen tielle; ja tultuaan kirkon lðhellð huojuvaan bambulehtoon kððnsi hðn askeleensa suoraan sille paikalle, missð maa oli vielð verekseltð tallattu; siellð hðn laskeutui polvillensa ja luoden katseensa korkeuteen vaipui pitkðlliseen rukoukseen. Hðnen kðyt—ksensð tuntui minusta jo hyvðltð enteeltð ymmðrryksen palaamiseen, sillð tðmð luottamus Korkeimpaan olentoon todisti, ettð hðnen sielunsa alkoi kððntyð luonnolliseen toimintaansa. My—skin Domingo ja minð polvistuimme hðnen esimerkkiððn seuraten ja rukoilimme yhdessð hðnen kanssaan. Vihdoin hðn nousi pystyyn ja ohjasi kulkunsa saaren pohjoisosaan pðin luomatta meihin juuri lainkaan huomiota. Kun tiesin, ettei hðnelle oltu ilmotettu mihin Virginian ruumis oli haudattu, eipð edes sitðkððn, ettð se oli merestð nostettu, kysyin hðneltð miksi hðn oli rukoillut juuri bambulehdossa. "Olimmehan siellð niin usein yhdessð!" oli hðnen vastauksensa. Hðn jatkoi matkaansa aina metsðn reunaan asti, missð y— meidðt saavutti. Siellð sain esimerkillðni hðnen nauttimaan vðhðn ravintoa; sitte nukahdimme nurmikolle muutaman puun juurelle. Seuraavana aamuna luulin hðnen pððttðvðn palata samoja jðlkið takasin. Hðn todella silmðilikin hetkisen aikaa tasangolle, missð kohosi pitkien bambukðytðvien ympðr—imð Pamplemoussen kirkko, ja nðytti melkein tahtovan palata sinne; mutta sitte hðn ðkkið poikkesi metsððn, kulkien yhð pohjoista kohden. Arvasin hðnen aikeensa ja koetin vaikka turhaan luovuttaa hðntð siitð. Saavuimme puolenpðivðn aikaan Kultahiedan piirikuntaan. Hðn riensi suoraan sille kohdalle, missð _Saint-GÕran_ oli joutunut haaksirikkoon. Nðhdessððn Ambra-saaren ja sen salmen, joka nyt kimalteli peilikirkkaana, hðn huudahti: "Virginia! Voi mun rakas Virginiani!" ja lankesi samassa py—rtyneenð maahan. Domingon avulla kannoin hðnet metsððn, missð vaivoin saimme hðnet viimein toipumaan. Heti tunnoilleen tultuaan hðn tahtoi palata merenrannalle; mutta kun rukoilimme hðntð hartaasti, ettei enðð uudistaisi omaansa ja meidðn tuskaamme nðillð katkerilla muisteluilla, kððnsi hðn askeleensa toiselle suunnalle. Viikon kuluessa hðn viimein kðvi kaikissa paikoissa, missð oli lapsuudenkumppaninsa kera oleskellut. Hðn kðvi sillð polulla, jota pitkin tðmð oli kulkenut Mustallevirralle pyytðmððn armoa karanneelle orjattarelle; kðvi katsomassa Kolmirinta-vuoren virtaa, jonka rannalla Virginia oli kulusta vðsyneenð istahtanut, ja metsikk—ð, missð he olivat eksyneet. Kaikki paikat, jotka hðnelle muistuttivat lemmittynsð suruja, iloja, leikkejð, aterioita ja hyvðntekevðisyyttð, etsi hðn uudelleen nðkyviinsð; Pitkðnvuoren virta, minun pieni majani, Virginian istuttama papaijapuu, nurmipenkereet, joilla tytt—nen niin halusta oli juoksennellut, tienristeykset metsðssð, joilla hðn huviksensa oli laulellut, kaikki nðmð saivat kyyneleet valumaan hðnen silmistððn; yksin metsðn kaijutkin, jotka ennen niin usein olivat vastanneet heidðn ilohuudahduksilleen, toistivat nyt vain nðmð surulliset sanat: "Oi Virginia! Mun rakas Virginiani!" Tðmðn hurjan kuleksijaelðmðn seurauksena oli, ettð hðnen silmðnsð painuivat kuopille, iho kellastui ja hðnen terveytensð riutui riutumistaan. Vakuutettu kun olin, ettð onnettomuutemme tuntuu kahta vertaa katkerammalta entisið iloja muistellessamme, ja ettð intohimomme vain kasvavat yksinðisyydessð ollessamme, pððtin irrottaa onnettoman ystðvðni nðiltð paikoilta, jotka yhð muistuttivat hðnelle kðrsimððnsð tappiota; ja pððtin viedð hðnet sen vuoksi johonkin toiseen osaan saarta, joka tarjoisi hðnen mielelleen enemmðn viihdykettð. Tðtð varten johdatin hðnet hyvin asutuille ylðng—ille Williamsin piirikunnassa, joilla hðn ei koskaan ennen ollut kðynyt. Maanviljelys ja kauppa suo tðlle saaren osalle moninaista viehðtystð. Yhtððllð nðimme kirvesmiehið piiluamassa puita palkeiksi, toisaalla sahaamassa niitð laudoiksi; ajopelejð kulki edestakaisin teillð; isoja hðrkð- ja hevoslaumoja kðvi avarilla laitumilla, ja lakealla oli tuhka tiheððn ihmisasumuksia. Maaperðn ylðvyys salli monissa paikoin viljellð erilaisia Europan kasveja. Tasangolla nðhtiin siellð tððllð viljavainioita, metsðnaukeamissa helotti mansikoita, ja ruusupensastot nuokkuivat teiden varsilla. Ilman vilppaus, joka vahvistaa ja karaisee hermoja, oli siellð hyvin edullinen valkoihoisille. Nðille ylðng—ille, jotka sijaitsevat taajain metsðin paartamina saaren keskustassa, ei nðkynyt merta, ei Port-Louis'ta, ei Pamplemoussen kirkkoa, sanalla sanoen ei mitððn, mikð olisi Paulille muistuttanut Virginiasta. Vuoretkin, jotka Port-Louis'n puolella esiytyvðt monihaaraisina, ojentavat Williamsin lakeuksia kohden vain ðkkijyrkðn ja suoran harjanteen, mistð kohoaa useita korkeita kartioita, joiden ympðri pilvet kokoutuvat. Nðille aukeille saatoin siis Paulin. Pidin hðntð herkeðmðttð liikkeellð, kulkien hðnen kanssaan helteessð ja sateessa, pðivin ja —in, harhaillen metsissð, uutispelloilla ja kedoilla, jotta ruumiin vðsymys karkottaisi hðneltð sielun surut ja hðnen ajatuksensa saisivat vaihtelua nðillð oudoilla seuduilla ja tuntemattomilla teillð. Mutta rakastava sydðn tapaa kaikkialla rakastettunsa piirteitð. Ei y— eikð pðivð, ei korpien hiljaisuus eikð ihmisasumusten vilinð, eipð edes aikakaan, joka hðlventðð niin paljon muistoja, voinut hðneltð riistðð armaansa kuvaa. Rakastaja on kuin magneettineula, joka, vaikka sitð kuinka py—rittðisi, lepoon tultuansa aina kððntyy sitð puoleensa vetðvðð napaa kohden. Kun keskellð Williamsin aukeita eksyttyðmme kysyin Paulilta: "Minne nyt menemme?" -- kððntyi hðn pohjoista kohti ja vastasi: "Tuolla pðin ovat kotoiset vuoret, kðykððmme sinne." Nðin hyvin, ettð kaikki hðnen huvittamisekseen kðyttðmðni keinot olivat turhat, ja ettei minulla ollut muuta neuvoa kuin yksinkertaisen ymmðrrykseni voimalla kðydð itse hðnen intohimoansa ahdistamaan. Vastasin siis hðnelle: "Niin, siellð ovat vuoret, joilla armas Virginianne asui, ja kas tðssð on kuva minkð hðnelle annoitte ja mitð hðn kuolemansa hetkellð kantoi sydðmmellðnsð, joka viimeiseen asti sykki vain teille." Nðin sanoen ojensin hðnelle sen pienoisen kuvan, jonka hðn oli lahjoittanut Virginialle Kokospalmujen lðhteellð. Kun Paul sen ðkkðsi, vðlðhti poloisen silmðssð hurja ilo. Hðn sieppasi kuvan laihtuneisiin kðsiinsð ja kohotti sen huulillensa. Hðnen rintansa puristui kokoon, ja hðnen veristyneistð silmistððn alkoi tippua kyyneleitð, vaikkei hðn voinutkaan itkeð. Lausuin silloin hðnelle: "Rakas poikani, kuuntelettehan nyt tyynesti minua, joka olen teidðn ystðvðnne, joka olin Virginian ystðvð ja joka keskellð unelmianne ja toiveitanne on koettanut terðstðð mieltðnne elðmðn odottamattomien vastuksien varalta. Miksi oikeastaan itkette niin haikeasti? Omaako vahinkoanne? Vai Virginianko onnettomuutta? Ehkðpð omaa vahinkoanne? Niin, kieltðmðttð on se suuri, sillð olette kadottanut tyt—istð armaimman, josta olisitte saanut mitð oivallisimman vaimon. Hðn oli uhrannut omat etunsa teidðn etujenne tðhden ja piti teidðn omistamista tðhdellisempðnð kuin rikkautta, oman kultaisen hyveensð ainoana palkintona. Mutta mistð tiedðtte, vaikka tðmð olento, jonka omistamisesta toivoitte sulaa onnea, olisikin tullut olemaan teille lðhteenð loppumattomiin kðrsimyksiin? Hðn oli varaton ja perinn—tt—mðksi tehty; teillð ei tulevaisuudessa muuta jaettavana hðnen kanssaan kuin kðttenne ty—. Ranskassa saamansa kasvatus oli tehnyt hðnen terveytensð hennommaksi, ja vaikka onnettomuutensa olisi hðnen mieltððn rohkaissutkin, niin olisitte saanut nðhdð hðnen pðivð pðivðltð riutuvan koettaessaan suorittaa taloutenne vðsyttðvið t—itð. Kun hðn sitte olisi synnyttðnyt teille lapsia, olisivat teidðn kummankin vaivat vain enentyneet kokiessanne ilman palvelijain apua yllðpitðð vanhoja vanhempianne ja yhð lisðytyvðð perhettð. Vastannette minulle ehkð: Kuvern——ri olisi kyllð meitð auttanut. Mutta mistð tiedðtte tðllaisessa siirtomaassa, missð niin usein hallitusmiestð vaihdetaan, saatavan aina herra de La Bourdonnayen tapaisia miehið? Voisihan tðnne tulla epðsiveellisið ja tunnottomia kuvern——rejð, joilta puolisonne jotain niukkaa apua saadakseen kenties olisi ollut pakotettu luopumaan siveydestððn. Jos hðn silloin olisi horjahtanut, olisitte tullut perin sððlittðvðksi ihmiseksi; jos hðn vankkana olisi pysynyt, olisitte yhð jððneet k—yhyyteenne, kiittðen vain onneanne, jos ei teidðn olisi vaimonne hyveen ja kauneuden vuoksi tarvinnut kðrsið vainoa juuri niiden puolelta, joiden suojelukseen olitte luottanut! Minulle olisi kuitenkin jððnyt se onni, sanotte kenties, ettð rikkauksista riippumatta olisin saanut suojella armasta olentoa, joka olisi liittynyt minuun sitð kiinteðmmin mitð heikompi itse on; lohduttaa hðntð omilla suruillani, ilahuttaa hðntð alakuloisuudellani ja enentðð rakkauttamme keskinðisillð kðrsimyksillðmme. Epðilemðttð tuottavat tðllaiset katkerat huvit hyveelle ja rakkaudelle suloista nautintoa. Mutta Virginiaa ei enðð ole, ja teille on jððnyt vain ne, joita hðn teitð lðhinnð enimmðn rakasti, nimittðin ðitinne ja hðnen ðitinsð, jotka hillit—n surunne pian vie hautaan. Pitðkðð siis onnenanne, ettð saatte olla heille aina avuksi, niinkuin rakas vainajakin oli. Poikani, hyvðntekevðisyys on hyveen onni, mitððn varmempaa ja ylevðmpðð onnea ei maan pððllð tavata. Huvit, lepo, hekumallisuus, ylellisyys ja kunnia eivðt ole luodut ihmisen, heikon ja horjuvan matkamiehen, pððmððrðksi. Nðettehðn miten yksi ainoa askel rikkautta saavuttaaksemme on sy—ssyt meidðt kaikki turmiosta toiseen. Asetuitte kyllð sitð vastaan, se on totta; mutta ken ei olisikaan luullut Virginian matkan pððttyvðn omaksi ja teidðn onneksenne? Rikkaan ja ijðkkððn omaisen kutsut, viisaan kuvern——rin neuvot, koko siirtokunnan yleinen mielipide ynnð hurskaan papin innokkaat kehotukset ja vaikutusvalta ovat ennakolta mððrðnneet Virginian onnettomuuden. Siten riennðmme kohti turmiotamme juuri niiden viisauden eksyttðminð, jotka kohtalojamme hallitsevat. Parempi epðilemðttð olisi, ettemme usko emmekð luota petollisen maailman houkutuksiin ja toivoihin. Mutta sittekin, kaikkien niiden ihmisten joukossa, joiden nðemme noilla kedoilla niin ahkerasti ty—skentelevðn; niiden joukossa, jotka Intiasta onneansa etsivðt, tai jotka kotonansa Europassa huoletta nauttivat ty—nsð hedelmið; kaikkien nðiden joukossa ei ole ainoatakaan, joka ei jonakin pðivðnð voisi kadottaa kalleimpansa: arvonsa, rikkautensa, vaimonsa, lapsensa ja ystðvðnsð. Useimmat saavat vielð vahinkonsa lisðksi katkeran muiston omasta tyhmyydestðnsð. Mutta mitð teihin tulee, ei teillð ole mitððn itseðnne vastaan muistutettavaa. Olette uskollisesti pitðnyt lupauksenne; nuoruuden kukoistuksessannekin olette sðilyttðnyt viisaan jðrkevyyden ettekð horjahtanut pois luonnollisesta tunteestanne. Teidðn aikomuksenne yksin olivat lailliset, sillð ne olivat puhtaat, yksinkertaiset ja itsekkðisyydestð vapaat; sillð teillð oli Virginiaan jumalalliset oikeudet, joille ei mikððn rikkaus voi olla vastapainona. Olette kadottanut hðnet; mutta siihen ei ollut syynð teidðn varomattomuutenne, ahneutenne tai vððrð viisautenne, vaan niin tahtoi Jumala, joka muitten ihmisten intohimojen kautta riisti teiltð rakkautenne esineen; Jumala, jolta saatte kaikki; joka nðkee parhaiten mikð teille on soveliasta, ja jonka viisaus ei jðtð teille yhtððn katumuksen eikð epðtoivon sijaa, mitkð muuten seuraavat niitð onnettomuuksia, joihin itse olemme olleet syypððt. No niin, voitte siis onnettomuudessannekin sanoa itsellenne: minð en ole ansainnut sitð. Onko se sitte Virginian kova kohtalo, hðnen surkea loppunsa tai nykyinen tilansa, jota surette? Hðn on saanut kohtalon, joka on ylhðisen syntyperðn, kauneuden jopa kuningasvaltojenkin osana. Ihmisen elðmð kaikkine rientoinensa on verrattava torniin, jonka huippuna on kuolema. Jo syntyessððn hðn on tuomittu kuolemaan. Onnellinen hðn, joka pððsi tðmðn elðmðn siteistð ennen ðitiðnsð, ennen teidðn ðitiðnne ja ennen teitð itseðnnekin, joka siis sððstyi monesta kuolemasta ennen omaansa. Kuolema, rakas poikani, on hyvðksi kaikille ihmisille; se on sitð levotonta pðivðð seuraava rauhaisa y—, jota kutsumme elðmðksi. Kuoleman unessa nukahtavat ainiaaksi kaikki taudit, kaikki murheet ja tuskat, kaikki pelot, jotka alati hðiritsevðt meitð, kovaonnisia elðvið. Tarkastelkaa niitð ihmisið, jotka teistð nðyttðvðt onnellisimmilta, ja saatte nðhdð heidðn ostaneen nðennðisen onnensa hyvinkin kalliista: yleisen kunnioituksen ovat he saavuttaneet vallanalaisiaan pahoin pitelemðllð, rikkautta terveytensð menetyksellð, rakkauden niin harvinaisen onnen yhtðmittaisilla uhrauksilla; ja usein he toisten hyvðksi pyhittðmðn elðmðnsð lopulla saavat nðhdð vain vððrið ystðvið ja kiittðmðtt—mið sukulaisia ympðrillððn. Mutta Virginia oli onnellinen aina viimeiseen hetkeensð saakka. Hðn oli onnellinen meidðn keskuudessamme elðissððn ja luonnon hyvyyttð nauttiessaan; kaukana meistð elðissððn oli hðn siveytensð kautta onnellinen; ja vielðpð sinð hirveðnð hetkenð, jolloin nðimme hðnen hukkuvan, oli hðn yhð edelleenkin onnekas. Sillð ajatellessaan koko siirtokuntaa, jossa hðnen kuolemansa synnytti yleistð toivottomuutta, tai teitð, joka niin rohkeasti pyritte hðnen avukseen, nðki hðn olevansa kallio kaikille. Hðntð rohkaisi iankaikkisuuden kynnyksellð muisto viattomasta elðmðstððn; ja vaaran hetkellð hðn osottikin ylevðtð uljuutta, jonka taivas suo palkinnoksi vain jaloavuiselle ihmiselle. Hðn kohtasi kuolemaa kirkkaalla katseella. Poikani, Jumala antaa hyveen kestðð kaikenlaisia elðmðn koetuksia, nðyttððkseen miten se yksistððn voi hyvðkseen kðyttðð ja l—ytðð niistð onnea ja kunniaa. Kun hðn sille aikoo valmistaa katoamatonta mainetta, asettaa hðn sen isolle nðyttðm—lle ja antaa sen taistella kuoleman kanssa; silloin on sen rohkeus oleva muille esimerkkinð, ja muisto sen onnettomuudesta saa ikuisen muistomerkin jðlkimaailman kyyneleissð. Nðmð ovat sen katoamaton muistopatsas maailmassa, jossa kaikki muu on katoovaista, yksin kuningastenkin muistot, jotka pian haudataan ikuiseen unhoon. Virginia elðð vielð. Poikani, te nðette miten maailmassa kaikki vaihtuu, muttei mikððn hðvið olemattomiin. Ei mikððn inhimillinen taito kykene tekemððn tyhjðksi pienintðkððn aineen osaa; olisiko silloin mahdollista, ettð se mikð on jðrjellistð, tunteellista, rakastavaa, hyveellistð ja uskonnollista katoaisi, koska alkuaineetkin, joista se on kokoonpantu, ovat hðviðmðtt—mið? Ah, jos Virginia kerran oli onnellinen meidðn parissamme elðissððn, kuinka paljon onnellisempi hðn nyt onkaan! Jumala on olemassa; koko luonto hðnestð ilmottaa; minun ei ole tarvis sitð teille todistaa. Vain ihmisten oma pahuus saa heidðn kieltðmððn tðmðn totuuden, jota he pelkððvðt. Tietoisuus hðnestð asuu sydðmessðnne, samoin kuin hðnen tekonsa silmienne edessð. Luuletteko hðnen siis jðttðvðn Virginian palkitsematta? Luuletteko ettei sama voima, joka oli pukenut tðmðn ylevðn sielun niin kauniiseen muotoon, missð tunsitte vðlkðhdyksen jumalallisesta taiteesta, olisi voinut pelastaa hðnet aaltojenkin vallasta? Luuletteko, ettei hðn, joka ohjaa ihmisten katoavaista onnellisuutta teille tuntemattomilla laeilla, voisi valmistaa uutta onnellisuutta Virginialle toisilla laeilla, joita yhtð vðhðn tunnette? Jos syntyessðmme jo olisimme kyenneet ajattelemaan, olisimmeko silloin osanneet luoda itsellemme kuvaa vastaisesta olostamme tððllð? Ja voimmeko nyt, tðssð hðmðrðssð ja katoovaisessa elðmðssð, edeltðkðsin arvata kohtaloamme toisella puolen hautaa, jonka kautta meidðn on lðhteminen tððltð? Tarvitseeko Jumala ihmisten tavalla tðtð pientð maapalloa viisautensa ja laupeutensa nðyttðm—alaksi; eik— hðn voi pitentðð ihmiselðmðð tuonelan uksia etemmðksi? Valtameressð ei ole ainoatakaan vesipisaraa, joka ei olisi tðynnð meidðn hyvðksemme luotuja elðvið olentoja: eik—hðn my—skin noiden pððmme pððllð kiertðvien tðhtien joukossa ole yhtððn, joka kuuluisi meille? Mitð, eik— siis jumalallista viisautta ja hyvyyttð muualla l—ytyisi kuin vain meidðn keskuudessamme? Eik— noilla epðlukuisilla, kimaltelevilla taivaankappaleilla ja noissa loppumattomissa valomerissð niiden ympðrillð, missð ei mitkððn myrskyt raivoa eikð y—t milloinkaan pimitð, olisi muuta kuin rajaton avaruus ja iankaikkinen tyhjyys! Jos kerran me, jotka emme itsellemme ole mitððn antaneet, uskallamme asettaa rajoja sille voimalle, jolta olemme kaiken saaneet, emmek— silloin voi uskoa olevamme tððllð hðnen valtakuntansa rajoilla, missð elðmð taistelee kuoleman kanssa ja viattomuus hirmuvaltiuden kanssa! Epðilemðttð on jossakin paikka, missð hyve saa palkkansa. Virginia on nyt onnellinen. Ah, jos hðn nyt autuaitten enkelien parista voisi puhella kanssanne, sanoisi hðn teille samat sanat kuin pois lðhteissðnsð: Oi Paul, elðmð on vain koettelemusta! Minut on l—ydetty uskolliseksi luonnon, rakkauden ja siveyden laille. Matkasin merten yli totellakseni vanhempaini tahtoa, hylkðsin rikkaudet pysyðkseni lujana lupauksissani, ja uhrasin mieluummin henkeni kuin olisin loukannut kainouttani. Taivas on nðhnyt minun tðydellisesti elðmðnjuoksuni tðyttðneen. Olen ijðksi pððssyt k—yhyydestð, panetteluista, myrskyistð ja muiden tuskia nðkemðstð. Mikððn niistð onnettomuuksista, jotka ihmisið pelottavat, ei enðð koskaan tavota minua; -- ja sinð minua kuitenkin surkuttelet! Olen puhdas ja muuttumaton kuin valonsðde; ja sinð kutsut minua takaisin elðmðny—h—n! Oi Paul, rakas ystðvðni, muistele niitð onnen pðivið, jolloin varhaisesta aamusta alkaen nautimme taivaallista autuutta, nousten auringon kanssa noiden vuorten huipuille ja loitoten sen sðteiden kera metsiemme poveen! Me tunsimme ihastusta, jonka syytð emme osanneet selittðð. Viattomuudessamme toivoimme olevamme pelkkinð silminð, jotta tðydellisesti voisimme juoda aamuruskon rikkaita vðrejð; pelkkðnð haistina, voidaksemme nauttia kaiken kukkastemme tuoksun; pelkkinð korvina, kuullaksemme lintujemme tuhatððniset laulelot; ja pelkkðnð sydðmmenð, voidaksemme oikein kiittðð Luojan hyvyyttð nðissð teoissaan. Nyt kun istun sen ihanuuden lðhteellð, josta kaikki mitð maan pððllð on suloista saa alkunsa, -- nyt mun sieluni nðkee, nauttii, kuulee ja koskettaa vðlitt—mðsti kaikkea, mitð ennen saattoi tuntea vain aistimien avulla. Ah, mikð kieli voisikaan sanoin kuvata nðitð ikuisen aamuruskon kultaamia ihania rantoja, missð nyt iankaikkisesti asun? Kaikesta minkð ððret—n voima ja taivaallinen laupeus on voinut luoda lohduttaakseen kovaosaista olentoa; kaikesta mitð lukemattomien samaan onneen yhdistettyjen olentojen ystðvyys voi tehdð suloisen sopusoinnun rakentamiseksi -- kaikesta tðstð me hðiritsemðttð nautimme. Kestð siis kðrsivðllisesti kannettavaksesi pantu koettelemus, korottaaksesi siten Virginiasi onnea rakkaudellasi, jolla ei enðð rajoja ole, ja avioliitollamme, jonka soihdut eivðt milloinkaan sammu. Tððllð olen tyydyttðvð kaipauksesi, tððllð kuivaava kyyneleesi. Oi ystðvðni! Oi mun nuori puolisoni! Ylennð sielusi iankaikkisuutta kohden, jotta jaksaisit kestðð hetken kðrsimykset!" Oma liikutukseni esti minua enempðð puhumasta. Paul, joka silmðili jðykðsti minua, huudahti: "Hðntð ei ole enðð! Hðntð ei ole enðð!" Ja pitkðllinen voimattomuus seurasi nðitð tuskallisia sanoja. Vihdoin viimein toivuttuaan hðn virkkoi: "Koska kuolema on hyvðksi ja Virginia on onnellinen, tahdon minðkin kuolla yhtyðkseni Virginian kanssa". Siten minun lohdutukseni vain enensi hðnen epðtoivoaan. Tunsin olevani kuin mies, joka koettaa pelastaa aaltojen kuohusta ystðvððnsð, joka ei itse tahdo uida. Hðn oli tuskansa alle tykk—nððn uponnut. Voi sentððn! Varhaisimman nuoruuden aikana kestetyt onnettomuudet vain valmistavat ihmistð astumaan elðmððn, mutta sellaisia ei Paul ollut ollenkaan saanut kokea. Minð saatoin hðntð takasin kotiinsa. Siellð tapasin hðnen ðitinsð ja rouva de La Tourin vielð heikompina kuin lðhtiessðmme. Margareeta varsinkin oli riutunut. Vilkkaat luonteet liukuvat helposti vðhðisten huolien harjalla, mutta kestðvðt vðhimmðn elðmðn suurissa suruissa. Hðn virkkoi minulle: "Voi, hyvð naapurini! Olin viime y—nð nðkevinðni Virginian valkeisiin vaatteihin puettuna kðyskentelevðn keskellð vehmaita lehtikujia ja ihania puutarhoja. Hðn sanoi minulle: Nautin nyt kadehdittavaa onnea. Sitten hðn hymyssð suin lðheni Paulia ja vei hðnetkin pois mukanaan. Kun koetin pidðttðð poikaani, huomasin itsekin jðttðvðni maan ja seuraavani hðntð, tuntien sydðmmessðni sanomatonta suloa. Kun tahdoin lausua jððhyvðiset ystðvðttðrelleni, nðin hðnenkin Marin ja Domingon kera seuraavan meitð. Mutta mikð minua enin ihmetyttðð on se, ettð my—skin rouva de La Tour on samana y—nð nðhnyt unessaan aivan samanlaisia tapauksia." Vastasin hðnelle: "Rakas ystðvðni, minð uskon, ettei maailmassa mitððn tapahdu ilman Jumalan sallimusta. Unetkin joskus lausuvat totuuden." Rouva de La Tour todella kertoikin minulle aivan samallaisesta unesta, jonka hðn samana y—nð oli nðhnyt. En ollut kummassakaan naisessa koskaan nðhnyt mitððn merkkið taikauskoisuudesta; sen vuoksi heidðn unennðk—jensð yhdenlaisuus minuun niin vaikutti, etten epðillyt lainkaan niiden toteenkðymistð. Onhan sellainen mielipide, ettð totuus meille joskus ilmaiseikse unessa, ollut hyvin laajalle levinnyt kaikissa maailman kansoissa. Muinaisajan suurimmatkin miehet ovat luottaneet niihin; niiden joukossa Aleksanteri Suuri, CÌsar, molemmat Scipiot, molemmat Catot ja Brutus, jotka eivðt suinkaan olleet mitððn heikkoja henkið. Vanha ja Uusi Testamentti sisðltðð suuren joukon esimerkkejð unennð—istð, jotka ovat kðyneet toteen. Itse puolestani ei minun tarvitse tðhðn hakea todistuksia kauvempaa kuin omasta kokemuksestani; ja useammin kuin kerran olen huomannut, ettð unet ovat jonkun korkeamman, meistð huoltapitðvðn hengen ilmoituksia. Mahdotonta on jðrkisyillð vastustella tai puolustella ilmi—itð, jotka ovat ylðpuolella ihmisjðrjellð arvosteltavaa piirið. Jos kumminkin ihmisjðrki on vain kuvainen Jumalan viisaudesta, ja edellinen voi salaisilla vðlikappaleilla lennðttðð ajatuksensa maailman ððriin saakka, niin miksei koko maailmankaikkisuutta kaitseva jðrki voisi kðyttðð samanlaisia vðlikappaleita samaan tarkotukseen? Ystðvð lohduttaa ystðvððnsð kirjeellð, joka kulkee monien valtakuntain lðpi, halki kansakuntain vimmaisten kiistojen, ja tuottaa iloa ja toivoa yhdelle ainoalle ihmiselle; miksikðs ei sitte itse viattomuuden kaikkivaltias suojelija voisi jotakin salaista tietð rientðð avuksi hurskaalle sielulle, joka asettaa toivonsa hðneen ainoaan? Onko hðnen ehkð tarvis kðyttðð ulkonaisia vðlikappaleita tahtonsa toimittamiseen, hðnen joka sisðisellð voimalla vaikuttaa lakkaamatta kaikissa luomuksissaan? Miksi siis epðilisimme unia? Elðmð kaikkine katoavine ja turhine pyrint—ineen -- onko sekððn muuta kuin unta? Olkoon tðmðn laita miten hyvðnsð; kovaonnisten ystðvðini uni kðvi pian toteen. Paul kuoli kahden kuukauden perðstð rakkaan Virginiansa jðlkeen, jonka nimeð hðn lakkaamatta toisteli. Margareeta nðki loppunsa lðhestyvðn viikon pððstð poikansa kuoleman jðlkeen, ja niin iloisella mielellð kuin vain hurskas voi kuolemaa kohdata. Hðn otti mitð hellimmðt jððhyvðiset rouva de La Tourilta, "toivoen pian yhdyttðvðn ihanassa iankaikkisuudessa", kuten sanansa kuuluivat. "Kuolema on suurin hyvðty—", lisðsi hðn; "sitð tulee ihmisen toivoa itsellensð. Jos elðmð on rangaistus, on toivottava sen loppua; jos se on koettelemus, niin on rukoiltava sitð lyhyeksi." Hallitus piti huolta Domingosta ja Marista, jotka eivðt enðð kyenneet palvelemaan, eivðtkð elðneetkððn kauvan emðntðinsð jðlkeen. Fidele parka riutui surusta melkein heti isðntðnsð kuoleman jðlkeen. Minð otin rouva de La Tourin luokseni asumaan; hðn oli uskomattoman uljaasti kestðnyt kaikkia nðitð suuria tappioitansa. Hðn oli lohduttanut Paulia ja Margareetaa viimeiseen saakka, aivan kuin ei hðnellð olisi ollut mitððn omaa taakkaa kannettavana. Kun hðn ei heitð enðð nðhnyt ympðrillððn, puheli hðn kuitenkin heistð joka pðivð kuten rakkaista ystðvistð, jotka asuvat lðhellð. Kuitenkaan ei hðn elðnyt heidðt kadotettuaan kauvempaa kuin kuukauden pðivðt. Tðtiðnsð hðn ei vðhimmðllðkððn tavalla syyttðnyt tðmðn tuottamista onnettomuuksista, vaan pðinvastoin rukoili Jumalaa antamaan hðnelle kaikki anteeksi ja lievittðmððn niitð kauheita tunnontuskia, joita kuulimme hðnen saaneen, heti kun oli Virginian niin tylysti ajanut luotaan. Tuo luonnoton sukulainen ei kauvan kestðnytkððn kovuutensa rangaistusta. Monien laivain my—tð sain hðnestð sellaisia tietoja, ettð hðn poti hermotautia, joka teki elðmðn ja kuoleman hðnelle yhtð sietðmðtt—mðksi. Toisinaan hðn syytti itseððn suloisen pienen nepaimensa perikadosta ja tðmðn ðidin sitð seuranneesta kuolemasta; toisin ajoin hðn taasen kerskaili tehneensð aivan oikein, kun oli sysðnnyt luotaan nuo kaksi onnetonta olentoa, joiden sanoi vain halventaneen sukuaan alhaisilla taipumuksillaan. Vðlistð hðn joutui oikein vihan vimmoihin nðhdessððn Pariisissa vilisevðð viheliðisten mððrðð: "Miksei lðhetetð", huusi hðn, "noita laiskureita siirtomaihin kuolemaan?" Hðn lisðsi vielð, ettð aatteet sellaiset kuin armeliaisuus, siveys ja uskonto, jotka kaikki kansat olivat omaksuneet, olivat vain ruhtinaitten valtiollisia keksint—jð. Sitte hðn yht'ðkkið heittðytyi vastakkaiseen ððrimmðisyyteen, antautuen tykkðnððn taikauskon valtaan, joka tðytti hðnet kuoleman pelolla. Hðn kiiruhti jakelemaan runsaita almuja rikkaille munkeille, jotka hðnen mieltðnsð ohjasivat, rukoillen heitð lepyttðmððn Jumalaa nðillð hðnen maallisen tavaransa uhrauksilla; ikððnkuin ihmisten korkealle Isðlle kelpaisi ne armopalat, jotka hðn kovaosaisilta oli kieltðnyt! Usein loi hðnen mielikuvituksensa hðnen silmðinsð eteen tulisia kenttið ja palavia vuoria, joilla kamalia haamuja vaelteli kutsuen hðntð hirmuisilla huudoilla pariinsa. Hðn heittðytyi silloin johtajainsa jalkoihin ja keksi itsellensð kidutuskeinoja ja rangaistuksia; sillð taivas, tuo vanhurskas taivas, antaa julmille sieluille hirmuisia uskonnonharjoituksia. Tðllð tavoin hðn eli useita vuosia, vuoroon jumalankieltðjðnð, vuoroon taikauskosta hiutuen, pelðten yhtð suuressa mððrðssð elðmðð kuin kuolemaa. Mutta hðnen sððlittðvðstð elðmðstðnsð teki lopun juuri sama tavara, jolle hðn oli uhrannut luonnolliset tunteensa. Hðntð murehutti ajatus, ettð kuolemansa jðlkeen hðnen omaisuutensa joutuisi hðnen niin vihaamilleen sukulaisille. Sen vuoksi hðn koetti lahjotuksilla tuhlata siitð suurimman osan; mutta sukulaiset kðyttivðt hyvðkseen hðnen taipumustaan hermotautiin, sulkivat hðnet hourulaitokseen ja laskivat hðnen omaisuutensa holhouksen alle. Sillð tavoin juuri hðnen rikkautensa sy—ksivðt hðnet perikatoon; ja kuten ne olivat paaduttaneet entisen omistajansa sydðmen, kovettivat ne my—skin niitð omikseen pyytðvðin sydðmet. Tðllaisen lopun hðn sai; ja mikð vielð enensi hðnen onnettomuuttaan oli se, ettð hðnellð vielð oli kyllðksi ymmðrrystð huomaamaan, miten juuri ne hðntð paljastivat ja halveksivat, joiden mieltð hðn oli noudattanut kaiken ikðnsð. Virginian vierelle, samojen bamburuokojen juurelle, haudattiin hðnen ystðvðnsð Paul, ja heidðn ympðrilleen heidðn hellðt ðitinsð ja uskolliset palvelijansa. Ei ole pystytetty marmoripatsaita heidðn halvoille hautakummuilleen eikð piirretty heidðn ansioitaan kiveen; mutta heidðn muistonsa elðð kulumattomin kirjaimin niiden ihmisten sydðmmissð, jotka ovat heille ikuisessa kiitollisuudenvelassa. Heidðn varjonsa eivðt kaipaa loistoa, jota he elðissðnsð kammoivat; mutta jos ne vielð ottaisivat osaa maallisiin huoliin, niin ne epðilemðttð mieluummin harhailisivat niiden matalain olkikattojen alla, missð uutteruus ja hyvðt avut asuvat; lohduttamassa kohtaloonsa tyytymðtt—mið k—yhið, sytyttðmðssð nuorten lempivðin poviin sammumatonta liekkið, mieltymystð luonnon antimiin, rakkautta ty—h—n ja kammoa turhiin rikkauksiin. Kansan ððni, joka vaikenee kuninkaille kunniapatsaita pystytettðessð, on antanut muutamille tðmðn saaren paikoista nimið, jotka ikuistavat Virginian surullista loppua. Niinpð nðhdððn Ambra-saaren lðheisyydessð riuttojen keskellð muuan kohta, jota kutsutaan _Saint-GÕronin vðylðksi_ sen laivan nimen jðlkeen, jolla hðn hukkui palatessaan Europasta. Tuon pitkðn maakaistaleen ððrimmðisintð niemekettð, jonka nðette kolmen peninkulman pððssð tððltð puoleksi peitettynð kuohuvan meren aaltoihin ja jota _Saint-GÕron_ ei voinut myrskyssð sivuuttaa pððstðkseen satamaan, kutsutaan _Kovanonnen-niemeksi_; ja tuossa aivan edessðmme tðmðn laakson pððssð nðette _Hautalahdelman_, josta Virginia l—ydettiin hiekkaan hautautuneena, ikððnkuin olisi meri tahtonut tuoda hðnen ruumiinsa takaisin sureville omaisille ja osottaa hðnen kainoudelleen viimeistð kunnioitustaan samoilla rannikoilla, joiden kaunistuksena hðnen viattomuutensa oli ollut. Oi te niin hellðsti yhdistetyt nuoret, te onnettomat ðidit ja koko rakastamani perhe! Nðmð metsðt jotka soivat teille siimestððn, nðmð lðhteet jotka lorisivat iloksenne, nðmð penkereet joilla yhdessð lepðsitte, kaikki itkevðt vielð teidðn loppuanne! Ei ole kenkððn teidðn jðlkeenne rohjennut viljellð tðtð autiota maata, ei kenkððn jðlleen pystyttðð rauvenneita majojanne. Teidðn vuohenne ovat villiytyneet, teidðn puutarhanne ovat hðvinneet; lintunne ovat lentðneet tiehensð, eikð tððllð kuule muita ððnið kuin haukkain kirkunaa, jotka kaartaen leijailevat tðmðn kallioiden keskisen laakson pððllð. Ja minusta, joka en saa enðð teitð nðhdð, on tullut ystðvð vailla ystðvið, lapseton isð, ja yksinðinen matkamies tðmðn maan matoisen kamaralla." Nðin puhellen tuo hyvð vanhus lðhti kulkemaan poispðin, kyynelten vieriessð alas kasvoiltaan; ja minun kyyneleeni olivat jo vuotaneet useamman kuin yhden kerran tðtð surullista jutelmaa kuunnellessani. End of Project Gutenberg's Paul ja Virginia, by Bernardin de Saint-Pierre *** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PAUL JA VIRGINIA *** ***** This file should be named 28661-8.txt or 28661-8.zip ***** This and all associated files of various formats will be found in: http://www.gutenberg.org/2/8/6/6/28661/ Produced by Matti Jðrvinen and PG Distributed Proofreaders. Updated editions will replace the previous one--the old editions will be renamed. Creating the works from public domain print editions means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. They may be modified and printed and given away--you may do practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. *** START: FULL LICENSE *** THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase "Project Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg-tm License (available with this file or online at http://gutenberg.org/license). Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is in the public domain in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country outside the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org 1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived from the public domain (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg-tm License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided that - You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm works. - You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. - You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg-tm works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread public domain works in creating the Project Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state's laws. The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered throughout numerous locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email [email protected]. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation's web site and official page at http://pglaf.org For additional contact information: Dr. Gregory B. Newby Chief Executive and Director [email protected] Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide spread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit http://pglaf.org While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our Web site which has the main PG search facility: http://www.gutenberg.org This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.