"Tee työ ja opi pelaamaan!"

The Project Gutenberg EBook of Tee ty— ja opi pelaamaan, by Ilmari Kivinen This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org/license Title: Tee ty— ja opi pelaamaan Author: Ilmari Kivinen Release Date: March 24, 2019 [EBook #59115] Language: Finnish Character set encoding: ISO-8859-1 *** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TEE TYø JA OPI PELAAMAAN *** Produced by Anna Siren and Tapio Riikonen "TEE TYø JA OPI PELAAMAAN!" Kirj. Tiitus [Ilmari Kivinen] Helsingissð, Kustannusosakeyhti— Kirja 1915. "Rakkaus puhaltaa mistð hðn tahtoo, sinð kuulet hðnen humunsa, mutta etpð tiedð, kusta hðn tulee ja kuhunka hðn menee". _Jukolan Timo_ I Vaskiseppð Gr—nberg on kaupunkimme voimakkaimpia ja mieltðkiinnittðvimpið persoonallisuuksia. Vaikka hðn onkin vain pieni ja kuivettunut ukko. Hðn pisti piikkipartaisen, terðvðnenðisen pððnsð ajuri Jehkosen vaunuvajan ovesta sisððn ja huusi lujalla, mitð suurinta suuttumusta ja pelðttðvintð vihaa vðrðhtelevðllð vanhanmiehen ððnellð seuraavan kovan ja verenhimoisen tuomion: -- Miljoona hirsipuuta suoraan linjaan halki Suomenniemen Kotkan kauppatorilta Utsjoen pappilan pihaan asti, ja joka hirsipuuhun yksi sosialisti! Tðtð kauheata toivomusta seurasi kahden sekunnin pituinen ððnett—myys, jonka jðlkeen tðmð tulevaisuuden yhteiskunnalle perðti vaarallinen vaskiseppð kirkaisi kðrsimðtt—mðsti: -- Oletko sinð Jehkonen siellð sisðllð vai et? Varmaankaan ei punapartainen, rokonarpinen ajuri Jehkonen kuulunut maan suurimpaan puolueeseen, tai luotti hðn melkoisiin, jo pððltðkin selvðsti nðkyviin ruumiinvoimiinsa, sillð hðnen rðmeð ððnensð vastasi vajan pimeimmðstð nurkasta: -- Joo, tððllðhðn minð... minkðtðhden sinð ne sosialistit hirtðt? -- Paholaiset! sanoi Gr—nberg, vihaamiaan sosialidemokraatteja silminnðhtðvðsti yhð edelleenkin tarkoittaen. -- Pimeðssðpð sinð tððllð kuhkit! moitti hðn sitten Jehkosta, astuen samassa ovesta sisððn. -- Jðtð ovi auki, niin tulee valoa! neuvoi ajuri. Vaskiseppð totteli tðtð kehoitusta -- jalallaan, potkaisten oven auki, niin ettð se rysðhti selkosen selðlleen vajan seinðð vasten ja jði sitten vapisemaan ruostuneille saranoilleen kuin vaskisepðn pontevan esiintymisen pelðstyttðmðnð. -- Jaa, sen minð sanon, ettei tðssð maassa jðrjestystð tule, ennenkuin korppi on nokkinut silmðt viimeisen sosialistin pððstð! huusi Gr—nberg, kiihtyen taas ðkkið tðyteen raivoon. -- Onko sinulla, Jehkonen, joutavia viikatteita? -- Taitaahan niitð olla joku, vastasi ajurin ððni, mutta lisðsi kuitenkin miettivðsti: -- Missð kunnossa sitten lienevðt. -- Anna sinð minulle pari viikatetta lainaksi tðksi ja huomiseksi pðivðksi, niin minð niitðn sinulle sitten tuon potaattipellon pientareet, esitti Gr—nberg, sieraimet vielð vihasta vðrðhdellen. -- Niittomiehet rupesivat kesken pðivðn vaatimaan palkankorotusta, mutta minð ajoin ne helvettiin... Gr—nberg vaipui istumaan kuormavankkurien aisalle, potkaisi jaloistaan vanhan setolkkaremmin ja alkoi sadatella ty—vðkeð voimakkain, valituin kirouksin. Jehkonen ei vastannut nðihin purkauksiin juuri mitððn, ðhki ja puhkihan vain edelleenkin vajan nurkassa, joitakin rattaita korjaten. -- Se on se nikkari Tilli, joo, se vanha pulituurin juoja, joka niillð on tðssð kaupungissa profeettana ollut, purki Gr—nberg katkerana hampaankolostaan huomioitaan ja kokemuksiaan. -- Tðmð halvattu saarnaa nðille tolvanoille oikeuksista ja sorrosta -- kuuletko, Jehkonen: oikeuksista ja sorrosta! Senk— karvahðntð heitð on tðssð kaupungissa sortanut? Ja senk— tuhannen oikeuksia heillð sitten pitðisi olla? Jos Tillikin saisi oikeuden mukaan, niin... Tðmð tekee minulle, hyvðkðs, keinutuolin. Ottaa siitð kaksikymmentð markkaa. Tuo tuolin, haisee pulituurilta, kehuu ty—tððn ja saapi rahan, puhtaan rahan kahtena kymmenmarkkasena kouraansa. No nyt on meillð keinutuoli! sanon minð akalle. Pðtiipð nyt olla ja herrastella tðssð vaskisepðn perheessð! Anoppi tulee illalla kylððn, istuutuu keinutuoliin ja roiskis! Kahtena kappaleena, _kahtena kappaleena_, on se Tillin tekemð keinutuoli, ja anoppi yl—salaisin nurkassa kukkaruukkujen pððllð, koivet kohti taivasta. Semmoista se on se Tillin ty—! Ja tðmð hornan timpermanni sitten vielð puhuu oikeuksista -- ja pyhistð vapauksista -- ja tasa-arvoista... Gr—nberg sylkðisi niin, ettð toiseen seinððn lensi. -- Ketð sinulla oli niittomiehinð? kysyi Jehkonen levollisesti rattaiden alta. -- No ne Sauna-Maijan pojat! huusi vaskiseppð mitð syvimmðllð inholla. -- Nðmð laiskat rahjukset alkavat kesken pðivðn puhua nðlkðpalkoista ja riistðmisestð. Minðpð otin rautakihvelin aidalta ja kiljaisin, ettð pois pellolta, Sauna-Maijan siki—t, ja silmðnrðpðyksessð! Arvasivatkin ne lðhteð, ennenkuin pððt rupesivat kolisemaan! Minð niitðn sen pellon nyt akan kanssa huomisiltaan mennessð, ja jos yksikððn sosialisti tðmðn pðivðn perðstð minun porttini sisðpuolelle astuu, niin katsokoon eteensð! Annatko sinð niitð viikatteitasi, vai pitððk— minun vielð lðhteð niitð muualta kerjððmððn? Pyynt— ei ollut kovin kohteliaaseen muotoon puettu, mutta Jehkonen, joka ei ollut turhan tarkka pikkuasioissa, konttasi hyvðnsðvyisesti esiin rattaiden alta, pyyhki enimmðn tervan ja rasvan kðsistððn housujensa takapuoliin ja sanoi: -- Tulehan tðnne liiteriin, niin katsotaan. Parin minuutin kuluttua tuli Gr—nberg halkoliiteristð, olallaan kaksi viikatetta. -- Kyllð minð sitten niitðn ne pientareesi... en nðitð ilmaiseksi pyydð enkð tahdo! vakuutti tuima vaskiseppð. -- Tottapahan! murahti Jehkonen ja palasi takaisin vaunuvajaan jatkamaan keskeytynyttð ty—tððn. * * * * * Pðivð oli kuumimmillaan. Kadulla surisivat tuhannet hy—nteiset. Kauppias Raholan ajomies, yllððn ainoastaan siniset, paikatut housut, jauhoinen paita ja pððn ja niskan peitteenð tyhjð kahvisðkki, ajoi pitkin katua, seisoen korviasðrkevðsti rðtisevillð nelipy—rðisillð kuormarattailla, joilla oli vannerautoja. Raatimies Palinin talon seinðð vastaan oli pystytetty telineet, joilla hððrðsi maalari, pððssððn pahvista tehty tuhruinen maalarinlakki. Rakennusmestari Jurmon pihasta oli lehmð kðvellyt kadulle ja s—i ahneesti kadun vierillð kasvavaa ruohoa. Mutta kohtapa juoksi kadulle paljasjalkainen tyt—nrehvana, joka kiljuen ja huitoen alkoi ajaa lehmðð takaisin pihaan. Lehmð huiskautti pððtððn ja hðntððnsð ja lðksi l—nkyttelemððn portista sisððn, jolloin sen kylki raapaisi pahasti huojahtavaa portinpieltð. Kelloseppð Kenosen eli Kana-Kenosen kanalauma oli niinikððn lðhtenyt kadulle jaloittelemaan. Suurella innolla ja yllðpitðen keskenððn vilkasta kaakatusta reposteli tðmð melkoiseksi osaksi muukalaissyntyinen herrasvðki kaikenlaisia kadulla olevia, auringonpaisteessa hautuvia jðtteitð. Vaskiseppð ei kuitenkaan kiinnittðnyt mitððn huomiota nðihin kaupunkimme sisðiseen elðmððn luonnostaan kuuluviin ilmi—ihin, vaan kðveli kiireesti kotiin, jossa hðnen vaimonsa, tanakan ja hyvðntuulisen nðk—inen nainen, istui huivi pððssð pihanpuolisilla portailla kutoen sukkaa ja silloin tðll—in vilkaisten pieneen, vilkkaaseen porsaaseen, joka peuhasi pihamaalla. -- Jehkoseltako sait viikatteet? kysyi vaimo mieheltððn. -- Jehkoselta. Lðhdetððn sitten! vastasi vaskiseppð. -- Katso, Maikki, taloa ja puotia! huusi emðntð sisððn avoimesta keitti—novesta. -- Minð lðhden isðn kanssa heinðpellolle niittðmððn. -- Kyllð! kuului nuorekas ððni jostain sisðhuoneesta. Gr—nbergin Maikki, ainakin meidðn mielestðmme erittðin miellyttðvð nuori nainen, istui avoimen ikkunan ððressð myymðlðn vieressð olevassa kamarissa neuloen ahkerasti ja luoden silloin tðll—in katseen sille autiolle, auringonpaahteessa kuumuuttaan hohtavalle pikkukadulle, jonka varrella vaskiseppð Gr—nbergin liike oli. Pitkððn aikaan ei kadulla nðkynyt mitððn muuta kuin Kana-Kenosen kanalauma, joka oli poikennut valtakadulta poikkikadulle. Hiljainen, hyvin hiljainen ja melkein kuuma tuulenleyhkð l—yhytteli ohuita, lumivalkoisia ikkunaverhoja ja Maikin pellavanvðrisið hiuskiehkuroita. Porsas oli kavunnut sisððn ja kuului nyt uikuttaen ja sorkat permantopalkkeja vasten rapisten juoksentelevan keitti—ssð. Tytt— juoksi ajamaan porsaan pellolle ja tðmð viehðttðvð saparoniekka kiiruhti pakoon porstuaan ja putosi vingahtaen portailta, kðtkeytyen pihan keskellð olevaan pieneen perunamaahan. Kun tytt— palasi takaisin ikkunansa ððreen, oli Lehtolan lihakaupan edustalle kadun toiselle puolen ilmestynyt Sutisen tunnettu, hðijyluontoinen hevonen. Tuo matala, ruskea luontokappale, jonka pðð oli siitð omituinen, ettð sen etupuoli oli valkea ja takapuoli ruskea, mikð vðhðn edempðð katsoen vaikutti siltð, kuin olisi pðð kahdesta erivðrisestð kappaleesta kiireessð tai ruskean etukappaleen puutteessa kyhðtty, seisoi siinð tyytymðtt—mðsti pðrskyen, etujalat ohjaksilla sidottuina. Rattailla kelletti selðllððn kaksi vasikanrunkoa. Niiden alle oli levitetty harmaa sðkki. Rannasta pðin kðvellð ketkutteli laiskasti, silloin tðll—in yrittðen haukata surisevan kðrpðsen suuhunsa, metsðnhoitaja Korpelaisen Hektor. Lihakaupan kohdalle pððstyððn se pysðhtyi, sillð se oli huomannut luun hevosen jaloissa. Hevonen, joka tðhðn saakka oli pððtððn heitellen ja lakkaamatta sieraimiaan pðrskðytellen koettanut nykið ohjaksia l—yhemmðlle, alkoi kavalan nðk—isenð vilkuilla sivulleen ja koetti hillitð pðrskymistððn, huomatessaan koiran pysðhtyvðn viereensð. Ilkeðmielisesti ja pahantahtoisesti muljahtelivat sen silmðnvalkuaiset silmillð roikkuvan pitkðn otsatukan alta. Koira yritti lðhestyð luuta varovasti, hyvin varovasti, sillð se aavisti, ettð hevosella oli paha mielessð. Hevosen pðð oli kððntynyt sivullepðin, mutta koiraa se ei ollut huomaavinaankaan, vaikka pitikin sitð koko ajan tarkoin silmðllð. Se oli kavala, ilkeð, pahansuopa hevonen. Viuh! Nyt se potkaisi, juuri kun koira oli saamaisillaan luun hampaisiinsa. Potku olisi ollut kovakin, ellei kðrryn aisa olisi melkoisesti vðhentðnyt sen voimaa. Koira ðlðhti ja juoksi hðntð koipien vðlissð tiehensð. Hevonen pðrskyi taas, heitteli pððtððn ja vilkuili ympðrilleen. -- Siinðpð hðijy hevonen! ajatteli Maikki Gr—nberg. -- Peto hevosen hahmossa! sanoi nuorenmiehen ððni tyt—n vierestð. -- Hui! Sus siunatkoon, miten sinð minut pelðstytit, Kalle! huudahti tytt— toruen. -- Annahan kðttð kumminkin! sanoi nuori, valkoiseen helletakkiin, vaaleihin housuihin ja punareunaisiin lipokkaisiin puettu, Kalleksi mainittu mies. Tðmð mies oli kauppias Kurosen kauppa-apulainen Kalle Kannas, erittðin nokkela, kohtelias ja siisti liikemiehen alku, minkð tahdomme heti hðnen suosituksekseen mainita. -- Mistð sinð tulet? kysyi tytt—, purren langan poikki terðvillð, valkoisilla hampaillaan. -- Olin tuolla rannassa tavaroita vastaanottamassa. Kotonako ukko? kysyi nuori mies matalalla ððnellð ja loi ikkunasta sisððn niin pelokkaan silmðyksen, ettð selvðsti saattoi havaita hðnellð olevan erittðin korkeat kðsitykset ukko Gr—nbergin persoonallisista ominaisuuksista. -- Ei ole, heinðntekoon lðksi, sanoi tytt—, irroittaen sormillaan langan pððn hampaistaan. -- Entðs ðitisi? kuulusteli nuorukainen, hengðhtðen helpommin, mistð pððttðen ðiti ei ollut lðheskððn niin hirvittðvð kuin isð. -- áiti on my—s niittðmðssð, ilmoitti tytt—. -- Olet siis yksin? Meidðn on ohimennen my—nnettðvð, ettei Kalle Kannas nðyttðnyt mitððn muuta niin innokkaasti toivovan. Tytt— nyykðytti pððtððn myymðlðn oveen pðin. Nuori mies ymmðrsi tðmðn viittauksen ilman pitempið selityksið ja tuli sisððn mainitusta ovesta. Tytt—kin tuli kamarista myymðlððn. Sulhanen nousi istumaan tiskille ja morsian kðvi seisomaan, tiskiin nojaten, hðnen kupeelleen. -- Mikðhðn tðstð lopuksi tulee? huokasi tytt—, pistðen suuhunsa sokeripalan, jonka oli juuri l—ytðnyt Kallen taskusta. -- Antaa ajan kulua, kyllð aika neuvon tuopi, sanoi poika, jolla nðhtðvðsti oli n.s. optimistinen maailmankatsomus. -- Isð ei suostu koskaan! valitti tytt—. -- Kun ðiti toissapðivðnð alkoi puhua siihen suuntaan, ettð minunkin alkaisi olla aika mennð naimisiin, niin isð suuttui silmitt—mðsti. Se on niin ikðvðð sen isðn laita, kun se on niin ðkkipikainen! huokasi vaskisepðn ainoa tytðr, pudottaen samalla pienen paperipalasen sulhasensa niskaan paidankauluksen ja ihon vðliin, mistð leikillisestð tempusta pððttðen isðukon julmuus ei ollut sentððn hðntðkððn vielð vallan maahan masentanut. -- Astun isðsi eteen vielð tðnð iltana ja selitðn asian, sanoi poika uljaasti, r—yhistðen rintaansa ja pistðen vasemman peukalonsa liivin kainaloon, missð asennossa hðn ihmisystðvðllisistð kasvonpiirteistððn huolimatta teki melko sotaisen ja sankarillisen vaikutuksen. -- álð Herran nimessð! sðikðhti tytt— ja tarttui Kalle Kannaksen takinliepeeseen ikððnkuin pelðten, ettð tðmð toimelias nuorukainen juuri tðllð hetkellð, jolloin ukko Gr—nberg heilutteli lujissa vaskisepðnkourissaan niin vaarallista asetta kuin viikatetta, juoksisi tekemððn hðnelle niin julkean ehdotuksen kuin ettð hra Gr—nberg hyvðntahtoisesti suvaitsisi lahjoittaa Kurosen kauppa-apulaiselle ainoan tyttðrensð, vielðpð kohtuulliset my—tðjðisetkin kaupantekijðisiksi. -- Isð on riitaantunut niittomiestensð kanssa ja on tðnððn vallan raivoissaan, kertoi tytt— varmemmaksi vakuudeksi. -- Hðn voisi tappaa sinut... kun ei hðn koskaan vihapðissððn tiedð, mitð hðn sanoo ja tekee. -- Onhan se totinen ja kiivas ukko! my—nsi poika yleisesti tunnetun tosiasian. -- Jos isðllð olisi aavistustakaan nðistð meidðn vðleistð, niin en minð uskaltaisi olla pðivððkððn kotona, sanoi tytt— varmasti. -- Mutta ennemmin tai my—hemmin se kuitenkin tiedoksi tulee, vðitti poika. -- Niin, huokasi tytt—. -- Kyllð se on kamala paikka... * * * * * Kun Kalle Kannas vihdoin ehti Kurosen puotiin, otti kauppias Kuronen, joka oli tuntikauden odotellut apulaistaan pððstðkseen lðhtemððn moottorivenheellððn kauniissa Kihosaaressa olevaan melkein valmiiseen huvilaansa, hyvin kylmðkiskoisesti vastaan hðnen selityksensð, ettð yksi tavaralaatikoista oli mennyt hajalle ja ettð Kallen sitðpaitsi, jos mieli pelastaa nuori ja kaupunkimme liike-elðmðlle kallis henkensð auringonpistolta, oli ollut aivan vðlttðmðt—ntð kðydð uimassa. ("Se olisi kyllð pitðnytkin tehdð!" huomasi Kalle samassa.) -- Minð saan tððllð seisoa pðivðkaudet yksin puodissa..., napisi Kuronen kapinallisesti seinðllð olevalle, heleðnvðrisessð Pearsin saippuareklaamissa hiuksiaan levittelevðlle suurisilmðiselle, valkohampaiselle ja punahuuliselle, ikuisesti hymyilevðlle neitoselle, joka oli ihanampi kuin taivaan enkeli. -- Kun olet illalla pannut puodin kiinni, niin nostele sisðkk—-Marin kanssa huonekalut takaisin Yrj—n huoneeseen ja puhdista varsinkin kirjoitusp—ytð. -- Eik—s lattiaa maalatakaan? kysyi Kalle Kannas. -- Ei tðllð kertaa... meille tulee siihen huoneeseen asumaan kesðvieras, sanoi kauppias, ottaen pððllystakin kainaloonsa. -- Nainen vai mies? kysyi kauppa-apulainen asianharrastusta ilmaisevalla ððnellð. -- Se ei kuulu sinuun! jyrðhti hermostunut Kuronen vihaisesti ja lðksi puodista ulos kadulle, paiskaten mielenosoituksellisesti oven kiinni, niin ettð tiuku kilisi kannikkeessaan pitkðn aikaa. -- Ukko on huonolla tuulella, sanoi konttorineiti Julia Leijanen, pistðen huomattavasti kðherretyn pððnsð puodin ovesta sisððn, mutta jðttðen vielð muun osan viehkeðtð olemustaan viereiseen konttorihuoneeseen. -- Jos herra Kannas on oikein, _oikein_ kiltti, niin sanon herra Kannakselle, kuka meille tulee Yrj—-herran huoneeseen asumaan. Herra Kannas ei tosin voinut oikein sietðð neiti Leijasta, mutta koska uteliaisuus tðllð kertaa voitti hðnen vastenmielisyydentunteensa, niin vakuutti hðn hieman vastahakoisesti olevansa oikein kiltti, jolloin neiti Leijanen heitti hðntð leikillisesti kummipallolla. Kalle Kannas koppasi pallon lennosta kðteensð ja asetti sen varovaisuuden vuoksi taakseen hyllylle. -- Niin, kuulkaas herra Kannas, liverteli neiti Leijanen, Yrj—-herra kirjoitti matkaltaan Turusta, ettð hðn oli siellð laivan Tukholmaan lðht—ð odotellessaan sattunut tulemaan tuttavaksi erððn kirjailija Tuulosen kanssa -- Kauno Tuulonen, eik— se ole kaunis ja runoilijalle sopiva nimi! Kun Yrj—-herra nyt viipyy koko kesðn Englannissa ja hðnen huoneensa tððllð kotona on vapaana, niin oli hðn luvannut huoneensa kirjailija Tuuloselle, joka haluaa ty—skennellð muutaman kuukauden jossakin pikkukaupungissa aiheita ja vaikutelmia saadakseen, ja herra Tuulonen on kirjoittanut saapuvansa muutaman pðivðn pððstð. Ukko on murjottanut koko pðivðn ja murissut akalle, ettei hðn ymmðrrð, mikð Yrj——n on mennyt, kun rupeaa haalimaan tðnne meidðn niskoillemme tuikituntemattomia musteentuhrijoita ja nðlkðtaiteilijoita -- ihan niin ukko sanoi -- mutta akka on sitð mieltð, ettð herra Tuulonen on varmaankin hienostisivistynyt ja hyvin miellyttðvð mies, kun Yrj— -- tarkoitan Yrj—-herra -- on hðneen niin mieltynyt. Onhan Yrj—-herralla niin hyvð maku! Mihin herra Kannas sen pallon kðtki? -- Sitð en teille anna, sanoi Kalle Kannas jyrkðsti, asettuen pallon eteen, selkð vasten hyllyð. -- Pitðkðð kyntenne siitð erossa, sanon minð! -- Minulla on aina ollut niin hyvð flaksi kirjailijain ja taiteilijain piirissð, ilmoitti neiti Leijanen, lðheten Kalle Kannasta yhð lðhemmðs ja lðhemmðs kuin kristittyð ihmistð kiusaukseen johdattava, valkeuden enkeliksi pukeutunut sarvijaakko. -- Milloinkahan sinð, senkin rðkðttirastas, olet kirjailijain ja taiteilijain piirissð ollut! ajatteli Kalle Kannas perin epðkohteliaasti ja loukkaavasti hurmaavasta ty—toveristaan, jonka vaanivia, kissamaisia liikkeitð hðn piti tarkoin silmðllð. -- Odotan _niin_ kirjailija Tuulosta! huudahti valkopuseroinen keijukainen. -- Oi, kuinka minð hðntð odotan tðssð mahdottoman kuivassa ja proosallisessa kaupungissa, jossa niin harvoin pððsee todella sivistyneiden ihmisten seuraan! Nyt sen sain! kiljaisi hðn samassa voitonriemuisesti, saaden ðkillisellð hy—kkðyksellð kðteensð kummipallon ja yrittðen uudestaan heittðð sillð Kalle Kannasta. Kauppa-apulainen ehti kuitenkin tarttua neitosen kðsiin kiinni ja rupesi melkeinpð suuttuneena vððntðmððn heittoasetta hðnen kðdestððn. Tytt— ponnisteli lujasti vastaan. Kðherretyt hiukset olivat joutuneet runolliseen epðjðrjestykseen ja kasvot hehkuivat punaisina. Kalle Kannas oli kuitenkin niin vihainen, ettei hðn edes huomannutkaan, millainen aarre hðnellð oli melkein sylissððn. -- Ai, herra Kannas, ðlkðð vððntðk— minun sormiani! kirkui neiti Leijanen -- mutta kirkui hiljaa. -- Pallo tðnne, taikka katkaisen kyntenne! murisi Kalle Kannas tylysti. Kamppailun ollessa kuumimmillaan oli raollaan olevan puodin ovi hiljaa avautunut ja sisððn astunut Jumppilan vanha matami, joka pysðhtyi ovenpieleen ja siinð n—yrðsti odotteli kisan pððttymistð. Hartaasti ja mitð osanottavaisimmin, pðð kallellaan, katseli akka kauppa-apulaisen ja konttorineidin voimainkoetusta, silminnðhtðvðsti ihan huolissaan siitð, ettei vain pieninkððn rahtu eikð piirto jðisi hðneltð huomaamatta. Eipð hðn ollut koskaan uskovaisten rukoushuoneella seurannut niin innokkaasti uuden maallikkosaarnaajan esiintymistð kuin nyt nðiden kahden maailmanlapsen rimpuilemista. -- Oi... voi voi... herra Kannas... _herra Kannas_!... en jaksa enðð... olette niin _hirmuisen_ vahva! kuiskasi neiti Leijanen uupuneena ja suoraan sanoen vaipui "herra Kannaksen" syliin, hellittðen pallon kðdestððn. Kalle Kannas nakkasi pallon tiskin alle ja huomasi samassa Jumppilan matamin, joka kðdet ristissð ja pðð vððrðssð, melkeinpð autuaallinen ilme kasvoillaan seisoi liikahtamatta ovella. Kalle Kannas ty—nsi keijukaisen niin vihaisesti luotaan, ettð tytt— horjahti tiskin reunaa vasten ja huomasi samassa hðnkin akan. Neiti Leijanen pakeni kiljahtaen puodista konttoriin. Kalle Kannas oli tulipunainen ja sadatteli mielessððn armottomasti suloista toveritartaan. -- Mitð olisi asiaa? kysyi hðn sitten akalta niin ðkðisesti, ettð tðmðn polvet notkahtivat. -- Voi hyvð rakas puukhollari, vinkui akka, antakaa anteeksi, ettð hðiritsin... en minð tiennyt... kahvia tarvitsisin neljðnneksen, hyvð rakas puukhollari. Kalle Kannas mittasi kahvia tavallista vapaamielisemmin, antoipa vielð kourallisen keksejðkin kaupantekijðisiksi. Me emme voi katsoa ihmisten sydðmiin, vaikka heistð kirjoitammekin, mutta pidðmme varsin mahdollisena, ettð keksien tarkoituksena oli tukkia akan suu. Uskallammepa mennð niinkin pitkðlle, ettð otaksumme Kalle Kannaksen salaisesti toivoneen, ettð keksit takertuisivat akan kurkkuun ja tukehduttaisivat hðnet. Tðmð on kyllð hirmuinen vðite lðhimmðisestðmme, mutta me olemme tehneet mainitun johtopððt—ksen Kalle Kannaksen kasvoilla kuvastuneen ilmeen nojalla. Ovathan silmðt yleensð tunnustetut sielun peiliksi. II -- Seis! sanoi kapteeni komennustorveen. Laiva lðhestyi hiljaa laituria. -- Takaisin! Potkurit myllðsivðt vettð. -- Seis! Laiva painui laituria vasten ja kallistui vðhðn. Muuan laivamiehistð heitti paksun k—yden laiturille. -- Poika hoi, juutastako sinð toljotat! Pistð kiinni pollariin! H—lmistyneen nðk—inen risainen poika, joka oli ollut saada k—yden pððhðnsð, pisti silmukan pollariin. -- Seisoo siinð, senkin tolvana, suu auki eikð ymmðrrð mitððn! haukkui laivamies poikaa. -- Minð en olekaan sinun passarisi! huusi tolvanaksi syytetty kimeðllð ððnellð. -- álð rðkðtð! karjaisi vihaisen ja liian vðhðn nukkuneen nðk—inen laivamies. -- Siivolla siellð! huusi kapteeni komentosillalta. -- Onko ne Kinnuselle tulevat paketit teidðn mukana? huusi laiturilta takkuinen jðtkð, jolla oli oljenkorsia selðssððn ja housujen takapuolissa, mistð pððttðen hðnen viime—isessð makuupaikassaan ei ollut kðytetty lakanoita. -- Kysy perðmieheltð! vastasi kapteeni, joka silmðkulmat kurtussa katseli laivamiestensð puuhia. -- Hyvðsti nyt, herra kapteeni! Ja kiitos hauskasta matkasta! sanoi kapteenin selðn takana nuori, vaaleaverinen, lihavahko herrasmies, jolla oli py—reðt ja itsetietoiset, mutta hyvin jokapðivðiset kasvot sekð kðdessððn pieni, ruskea matkalaukku, joka nðytti monet kolhut kokeneen tðssð murheen laaksossa. Kapteeni tekeytyi vðhðn ystðvðllisemmðn nðk—iseksi, puristi hðtðisesti toisen ojennettua kðttð ja mutisi: -- Hyvðsti, hyvðsti... -- Ja kiitoksia nyt vielð kerran oikein paljon tðstð hauskasta matkasta! sanoi py—reðnaamainen hartaasti. -- Ei kestð... rahallannehan sen olette maksanut! vastasi kapteeni kieltðmðttð hiukan epðkohteliaasti, kððntyi sitten jðlleen hoitamaan virkatehtðviððn ja kiljaisi kiukkuisesti kaidepuun yli laiturille: -- Ei saa kððntðð pystyyn sitð kauppias Kitusen laatikkoa! Senk— tðytistð te sitð py—rittelette! Py—reðnaamainen ja ruskealaukkuinen ei nðyttðnyt juuri erikoisemmin loukkautuneen kapteenin kylmyydestð, vaan kðveli tyynesti ja nyker— nenð pystyssð laivasta laiturille. -- Mikðhðn kðki se tuokin mahtoi olla? huomautti kapteeni rouvalleen, joka oli tullut kapteenin hytistð komentosillalle ja nojasi miehensð vieressð kaidetta vasten. -- Ei se ainakaan minua ensinkððn miellyttðnyt, sanoi rouva. -- Teki vðhðn sivistymðtt—mðn ja niin perin p—yhkeðn vaikutuksen. -- Ja matkusti koko ajan ensimmðisessð luokassa, vaikka oli ostanut vain toisen luokan piletin, murahti kapteeni. -- Mutta en viitsinyt hðnelle siitð mitððn huomauttaa, kun tilaa kerran oli. Tietðmðttð mitððn osakseen tulleesta verraten epðedullisesta arvostelusta py—reðnaamainen seisoi laiturilla ja katseli alentuvasti hymyillen pientð kaupunkiamme, jonka laitimmaiset talot pilkoittivat rantat—rmðltð puiden tuuhean vihreyden lomitse. Sitten hðn kððntyi poliisimiehen puoleen, joka ikðvystyneen nðk—isenð, kðdet selðntakana, seisoi kasassa olevien vehnðjauhosðkkien leimoja tarkastellen ja nðytti kðrsivðn helteestð. -- Voiko konstaapeli sanoa, mistð saa hevosen? kysyi muukalainen. -- Jaa, ettð issikan? kysyi vuorostaan konstaapeli, kððntyen matkustavaiseen pðin ja nykðisten tervehdykseksi lakkinsa reunaa oikean kðtensð etusormella. -- Niin, ajurin! sanoi py—reðnaamainen nuori herra ððnellð, joka tuntui todistavan hðnen liikkuneen maailmassa. -- Nðyttðð tuolta tulevan tuo ajuri Tiihonen... jos hðn joutanee ottamaan herran kyytiinsð, aprikoi jðrjestyksenvalvoja, tarkastellen matkustavaisen ruskeata laukkua. -- Eik— tððllð aina pidð olla ajureita, kun laiva tulee? kysyi nuori miehemme kulmakarvojaan kohottaen ja katsellen konstaapelia kðsi puuskassa. -- Milloin on, milloin ei, vastasi poliisi vðlinpitðmðtt—mðsti. -- Tðssð kaupungissa on niin vðhðn ajureita, ettei niitð joka paikkaan riitð, lisðsi hðn sitten selitykseksi ja kaupunkimme puolustukseksi. Tiihoseksi mainittu ajaa l—nkytteli lðhemmðksi. -- Tiihonen! sanoi poliisi. -- Onko sinulla kyytið? -- Ei, vastasi Tiihonen, kiristðen ohjaksia ja alkaen kððntðð hevostaan miesten kohdalle tultuaan. -- Otatko sinð sitten tðmðn herran kyytiisi? kysyi poliisi, kaivellen miettivðisenð nenððnsð. -- Voipihan tðmðn ottaa, my—nsi Tiihonen ja kiljaisi hevoselleen, joka potki ja telmi kðrpðsten kðsissð: "Ka-ka, _ka-ka!_" -- Kuuluu tðmð Tiihonen ottavan herran kyytiinsð, tulkitsi poliisi vieraalle Tiihosen vastauksen, ikððnkuin olisi kððntðnyt sen muulle kielelle. Kunnioittamatta enðð poliisia yhdellðkððn silmðyksellð, vielð vðhemmðn kiitoksella vieras nousi Tiihosen rattaille, heitettyððn pienen kðsilaukkunsa Tiihosen polville. -- Mihinkðs ajetaan? kysyi Tiihonen, kokoillen ohjasperið kðteensð. -- Parhaaseen hotelliin! sanoi vieras, heittðytyen selkðkenoon. -- Se on sitten niinpaljon kuin seurahuoneelle, selitteli ajuri saamaansa mððrðystð. -- Hei, konkari, alapas ravata, huusi hðn senjðlkeen hevoselleen, joka tðstð pontevasta vaatimuksesta innostui h—lkkðjuoksuun. Ajettiin seurahuoneelle pðin. -- On sitð tðnð kesðnð tuota lðmmintð, huomautti ajuri kyydittðvðlleen. Kirjailija Kauno Tuulonen ei alentunut vastaamaan. Hðn vain ajatteli ihmeissððn, millaisia moukkia tðmðn kaupungin issikat olivat, jotka puhuttelivat kyydittðviððn, vielðpð niinkin hienoja herroja ja arvokkaita henkil—itð kuin hðn oli, melkein kuin vertaisiaan. Kun ei Tiihonen saanut keskustelua alkuun, ajoi hðn vðhðn aikaa ððneti, mutta teki sitten uuden yrityksen. -- On se kauppias Kinnunen tuohon rakentanut vðhðn toisenmoisen talon kuin se entinen oli, joka toissa talvena paloi! huudahti hðn uuden, suuren kauppatalon ohi ajettaessa. -- Ajaa nyt vain eikð puhu roskaa! ðrðhti hermostunut kirjailija. Tðllainen odottamaton ja tðssð osassa maata tuntematon tapa ottaa osaa keskusteluun sðikðhdytti issikka Tiihosen niin pahanpðivðisesti, ettð tðmð rehellinen, vaikkakin hra Tuuloseen verrattuna kovin halpa-arvoinen ja mitðt—n kansalainen oli pudota alas kuskipukiltaan kadulle. Tosin ei hðn siinð olisi pððtððn halaissut, eipð edes isoa nenððnsðkððn loukannut, katu kun ei nðet ollut kivillð laskettu, mutta sitð pahemmin olisi hðnen kiiltðvðnappinen issikannuttunsa tuhrautunut, sillð viime—inen ankara sade oli muuttanut pehmeðn, multaisen kadun yhtðmittaiseksi rapakoksi. Ajuri Tiihonen ei enðð yrittðnytkððn jatkaa keskustelua karskin kyydittðvðnsð kanssa, vaan ajoi ððneti, piiskaansa silloin tðll—in vihaisesti huimauttaen, seurahuonetta kohti. Sitð hðn vain mietti, ettð missðhðn niitð noin ylpeitð herroja ja sy—ttilðitð kasvaa. Tultiin siitð seurahuoneen eteen. Tiihonen pysðhdytti ruunansa ja herra Tuulonen kysyi ððnellð, joka osoitti hðnen kyllð ymmðrtðvðn, ettð issikka aikoo nylkeð hðntð, mutta samalla vakuutti, ettei tðmð katala aikomus tule onnistumaan: -- Mitð olen velkaa? Tiihonen muljautti pukiltaan syrjðsilmðyksen kyydittðvðnsð py—reððn, parrattomaan ja p—nðkkððn naamaan, sylkðisi pitkðn sylen ja murahti: -- Ei mitððn! Kauno Tuulosen suu, joka oli isðnmaallisissa tilaisuuksissa ja nuorisoseurojen kesðjuhlissa puhunut kansalleen niin monta ylevðð, opettavaista ja viisasta sanaa, oli tðllð kertaa hyvin tyhmistyneen nðk—inen. Se oli aivan py—reð pelkðstð hðmmðstyksestð ja ðllistyksestð. Hðn ei kðsittðnyt mitððn. -- Kuinka, mitð olen velkaa? kysyi tuo py—reð suu uudestaan. -- Ei mitððn, ei mitððn! toisti Tiihonen kiireesti. -- Mutta mitð se merkitsee? tiedusteli ymmðlle joutunut kirjailija. Ja ajuri vastasi seuraavalla tavalla: -- Merkitsee vain sitð, ettð annoin herralle ilmaisen kyydin. Taitaa herra tarvita rahansa paremmin kuin minð. Tðmð uskomaton julkeus ja r—yhkeð solvaus, joka oli sitðkin katkerampi, kun se sivusi melkoisen lðheltð totuutta, nosti veren herra Tuulosen pððhðn, ja hðn huusi: -- Poliisi! Lðhimmðssð kadunkulmassa seisova valkotakkinen konstaapeli, joka ei nðkynyt tðllð hetkellð mitððn niin kipeðsti kaipaavan kuin jotain tekemistð, ihastui ikihyvðksi, kuullessaan virka-apuaan tarvittavan, ja lðhestyi ajuria ja kirjailija Tuulosta nopein, mutta silti arvokkain ja mððrðperðisin askelin, tervehti hra Tuulosta sotilaalliseen tapaan ja kysyi: -- Jaa ettð mistð olisi kysymys? -- Tðmð issikka ei tahdo ottaa minulta maksua! ilmiantoi hra Tuulonen ajurinsa kiihkeðllð, mielipahasta vðrðhtelevðllð ððnellð. -- Ettð kuinka? kysyi esivallan palvelija, joka ei tahtonut uskoa kuulemaansa. Tðmð ajuri kieltðytyy ottamasta minulta maksua! huusi hra Tuulonen korvat punaisina. -- Minð tarjoan hðnelle maksua, mutta hðn kieltðytyy ottamasta sitð vastaan! -- Onko se niin? kysyi poliisi ajurilta, kiinnittðen hyvððn tuttavaansa Tiihoseen ihmettelevðn katseen. -- On! my—nsi tðmð kunnon mies hyvin rauhallisesti. Seurahuoneen avonaisiin ikkunoihin alkoi ilmestyð uteliaita pðitð, ja katukðytðvðlle pysðhtyi pari, kolme avojalkaista poikaa. -- Jaa, sanoi poliisi, raapien hðmillððn niskaansa. -- Tðmð on vðhðn outo tapaus. Minkðtðhden sinð Tiihonen et ottaisi tðltð herralta maksua? -- En minkððn tðhden, sanoi Tiihonen, koroittaen vðhðn ððntððn ja vilkaisten ikkunoihin. -- Rupesin matkalla tykkððmððn niin tðstð herrasta, ettð pððtin kyyditð hðnet ilmaiseksi. Poliisi alkoi tajuta, ettð tðssð oli hðnellð edessððn yksi niitð salaperðisið arvoituksia, joita joskus sattuu ihmiselðmðssð. Mutta sitten hðn ðlysi huomauttaa: -- No, jos niin on, niin sittenhðn ei herran tarvitse mitððn maksaa. -- Jaa, jaa, mutta kun minð _tahdon_ maksaa! huusi hra Tuulonen tðyttð kurkkua. -- En tahdo ilmaista kyytið hðnen konillaan! -- Kuulkaa vieraatmiehet pððltð, ettð tðmð nuori kaunis herra loukkaa minun ruunani kunniaa! sanoi ajuri Tiihonen ympðrillð seisovalle arvoisalle yleis—lle. -- Ha ha haa! nauroivat vieraatmiehet, joita tapaus ja siihen liittyvð mieltðkiinnittðvð keskustelu nðytti suuresti huvittavan. Yleis—ð olikin jo kertynyt riitelevien ympðrille parikymmentð henkeð, ja kadun toisella puolenkin olevien talojen ikkunoissa nðytti asia herðttðvðn vilkasta harrastusta. -- Viskaali tulee! huomautti erðs risaisesti puettu, hiukan juovuksissa oleva kansalainen ja lðhti kiireesti kðvelemððn poispðin, mutta muu yleis—, jolla ei nðhtðvðsti ollut mitððn selvittðmðtt—mið asioita kaupunkimme poliisipððllik—n kanssa, jði levollisena paikoilleen. Viskaali tuli pitkin katua raatihuoneelta pðin parin muun herran kanssa. Nðhtyððn vðkijoukon kerðytyneen seurahuoneen edustalle hðn kððntyi konstaapeli Tossavaisen puoleen, joka jðykkðnð kuin olisi seipððn nielaissut ja kunniaa tehden ryhtyi antamaan raporttiaan. Herra Tuulonen kohotti kohteliaasti hattuaan ja sanoi: -- Herra viskaali, kysymys on vain yksinkertaisesti siitð, ettei ajuri halua ottaa maksua. Nimeni on Tuulonen, kirjailija... -- Etk— sinð tahdo ottaa maksua herra Tuuloselta? kysyi viskaali, kððntyen otsa rypyssð ajuri Tiihoseen pðin. -- En, herra viskaali! vakuutti ajuri varmasti. -- Minð en halua tðmðn herran rahoja. -- Minð tahdon joka tapauksessa maksaa ja vaadin edesvastuuta...! aloitti hra Tuulonen lujasti. Viskaalia harmitti. Hðn rykðisi kiukkuisesti ja sanoi sitten hra Tuuloselle: -- Hyvð herra! Jos ajuri olisi vaatinut teiltð liikaa, niin olisi asianlaita aivan toinen. Mutta kun hðn kieltðytyy ottamasta maksua vastaan, niin on se minun ymmðrtððkseni hðnen oma asiansa, eikð hðntð voida siitð rangaista. Hra Tuulosen jalolle otsalle oli kohonnut hiki. Haluaisin kuitenkin saada tietðð, kuinka paljon ajurintaksa laivarannasta tðnne seurahuoneelle on? kysyi hðn, ððni vðhðn vapisten. -- Seitsemðnkymmentðviisi pennið, ilmoitti poliisi. Hra Tuulonen kaivoi kukkarostaan kaksi hopealanttia, jota tehdessððn hðn oli niin hermostunut, ettð kukkaro oli vðhðllð pudota hðnen hyppysistððn kadulle. Rahat asetti hðn samalle istuimelle, jolla hðn ðsken itse oli istunut, ja tempaisi kapsðkkinsð Tiihosen polvilta. -- Kuule sinð Ratilaisen poikarukka! sanoi ajuri lempeðllð ððnellð paljasjalkaiselle pojanressulle, jonka naama ei nðyttðnyt pitkððn aikaan olleen tekemisissð veden kanssa. -- Herra nðkyy tahtovan antaa sinulle namusrahoja. Ota ne tuolta rattailta ja kiitð herraa! Vihasta sðken—iden raivasi hra Tuulonen itselleen tien vðkijoukon lðpi seurahuoneen eteiseen, Ratilaisen poika hy—kkðsi tempaamaan rahat kðteensð, kun taas ajuri Tiihonen lðimðytti hevostaan selkððn ja ajoi tðyttð laukkaa tiehensð riemuitsevan kansan keskuudesta. -- Mitð te tðssð t—llistelette! huusi viskaali mainitulle kansalle. -- Hajaantukaa! huusi konstaapeli Tossavainen, muuttuen ðkkið tavattoman virkaintoiseksi. Vðkijoukko alkoi hitaasti hðlvetð, keskustellen innokkaasti ja jokseenkin ððnekkððsti pðivðn suuresta tapahtumasta, jonka todistajana sillð oli ollut onni olla. Mutta viskaali, joka oli ollut ystðvineen menossa seurahuoneelle aamiaiselle, kððntyi sisððn seurahuoneen ovesta. Poliisi loi ympðrilleen ylpeðn silmðyksen, kohensi tuppivy—tððn, silitteli valkeita kðsineitððn ja alkoi kðvellð edestakaisin seurahuoneen edustalla. Kadulla vallitsi taas jðrjestys, hiljaisuus ja rauha. III Ajuri Tiihosen iso kukko kiekaista helðytti ensimmðisen kerran. Ajuri Tiihosen kukko ei kukkona yleensð ole mikððn erikoisen merkillinen tai esimerkiksi kelpaava lintu. Kaupungissamme on monta muuta, jopa kymmeniðkin parempia kukkoja, mutta Tiihosen kukko soveltuu erinomaisesti tarkoitukseensa juuri ajuri Tiihosen kukkona. Muut kukot kiekuvat kello kahdelta, kolmelta, neljðltð... miten mikin sattuu herððmððn, hðiriten vain tðllð liian varhaisella esiintymisellððn isðntðvðkensð makeinta aamu-unta. Ja aivan hy—dytt—mðsti, sillð kuka hullu nousisi kaupungissa kolmelta tai neljðltð, puhumattakaan kello kahdesta? Ei edes kaupunkimme y—vartiakaan, ukko Rummukainen, joka on illalla puoli kahdentoista aikaan nukahtanut Nikkilðn tyhjððn heinðmakasiiniin, jossa hðn tavallisesti nðin kesðiseen aikaan lepðð y—nsð, uskoen vaarinpidon kaupungin turvallisuudesta taivaallisen isðnsð ja torninvartia Nissisen huoleksi. (Ohimennen voimme samalla kuitenkin mainita, ettð my—skin Nissinen jðttðð tðydellisellð ja kauniilla lapsen luottamuksella leiviskðnsð hoidon Luojansa haltuun ja huomaan, herðten vasta siihen kauheaan rðminððn, joka ilmoittaa Heinilðn kartanon suuren maitokuorman saapuneen Kauppaneuvoksenkadun pððhðn.) Tiihosen kukko sitðvastoin on ymmðrtðnyt ottaa kutsumuksensa talon todellisen hy—dyn ja elðmðnjðrjestyksen kannalta. Ensimmðisen kerran kiekaisee se kello viideltð. Silloin on renkipojan noustava puhdistamaan rattaita ja hoitamaan hevosia. Toisen kerran antaa tðmð ðlykðs kotielðin kurkkunsa soida kello kuusi. Silloin kapuaa Tiihonen kuskipukille, tempaisee ohjaksista, huutaa hevoselleen: "i-grai, musikka!" -- tyhjentðen siten koko venðjðntaidon varastonsa -- ja ajaa virantoimitukseensa joko laivarantaan taikka kauppatorin nurkalle. Naapuritalossa, joka mahdollisesti on joskus vedenpaisumuksen jðlkeenkin ollut keltaiseksi maalattu, mutta jonka nykyisestð vðristð on vaikea sanoa sitð taikka tðtð, aukenee muutamia kadunpuoleisia ikkunoita, nimittðin sellaisia, jotka eivðt ole painuneet niin paljon kadunpinnan alapuolelle, ettei niitð voida avata. Tðmðn ainakin ikððnsð nðhden suuresti kunnioitettavan rakennuksen keskiosa on nimittðin painunut maan sisððn ikkunalautoja my—ten, ja katon harja on samassa suhteessa notkistunut kuin ikðlopun hevoskaakin selkð. Vanhat muistelevat nðhneensð nuoruudessaan vielð kivijalkaakin rakennuksen alla, mutta siitð mahtaa olla hyvin kauan. Upporikas kunnallisneuvosvainaja, jonka omaisuuteen tðmð talo oli kuulunut, oli pari vuosikymmentð takaperin, saatuaan siitð kerran mahdollisimman ystðvðllisen, oikeastaan leikillisen huomautuksen kaupungin viranomaisilta, aikonut korjauttaa sitð, mutta kun hðnen rakennusmestarinsa oli tarkastanut taloa ja ilmoittanut, ettei sitð voi korjata muuten kuin rakentamalla sen kokonaan uudestaan, oli kunnallisneuvos antanut viranomaisten leikin jððdð leikiksi ja rakennuksen entiselleen. Siinð hðn tekikin varsin ymmðrtðvðisesti, sillð vielð senkin jðlkeen oli tðmð talo arveluttavasta ja huolestuttavasta ulkomuodostaan huolimatta ansainnut hintansa kaksinkertaisesti, vaikkakin kivijalka oli vðhitellen painunut nðkymðtt—miin. Rakennuksen portinpuoleinen pðð oli uljaimmin taistellut vuosien painoa ja perustuksensa pehmeyttð vastaan. Ikkunain alalaudoista oli kadun nurmikkoon matkaa vielð yli kyynðrðn verran, joten siinð pððssð taloa asuvat tunsivat olevansa ikððnkuin ylemmðssð kerroksessa talon keskiosan vuokralaisiin nðhden. Mutta Tiihosen kukon herðttðvð vaikutus ulottui laajemmallekin. Kadun toisella puolen asuva klassillisen lyseon rehtori, luonnontieteiden lehtori Johan Augustus Perander eli Pessu, kuten lyseolaiset hðntð tavallisesti nimittivðt, on my—skin tullut jðrjestðneeksi nousunsa Tiihosen kukon aamuhuutojen mukaan. Niinpð hðn tðnððnkin herðð Tiihosen kukon ensimmðiseen kiekaisuun, nousee tapansa mukaan sðngystððn, hiihtelee pehmeissð, lðmp—isissð tohveleissaan ikkunan ððreen ja ottaa vastaan ilmapuntarin ja lðmp—mittarin raportit. Ne lupaavat erittðin kaunista, poutaista sððtð, ja todettuaan, ettð Tiihosen renkipoika ohjesððnt—jensð mukaisesti ryhtyy puhdistamaan rattaiden py—rið ja kiilloittamaan likasuojuksia, palaa rehtori sðnkyynsð ottamaan vielð pienen aamu-unen. Lopullisesti nousee hðn Tiihosen kukon toisen kerran kiekaistua. áskenmainitussa, osittain jo maan mustiin multiin vaipuneessa talovanhuksessa asuu erðs viipurilainen jarrumiehen leski, muuan vanha pariskunta, jota sanotaan Nahka-Paapaksi ja Nahka-Paapan mammaksi, ompelijatar Hilda Laine sisarineen, pari ryypiskelevðð, mutta siitð huolimatta useimmiten yhtð janoista kuin nðlkðistðkin kðrðjðkirjuria vaimoineen, ja lapsineen, sekð asioitsija Saksman perheineen, jota ei kotona ole muuta kuin ukko itse, leskimies, sekð yksi poika ja yksi tytðr. Asioitsija Saksmanin perhe asuu juuri siinð pððssð rakennusta, joka on portin vieressð ja siis ylimpðnð. Tðmðkin todistaa mainitun perheen varakkaimmaksi, sillð sen pððn huoneet, juuri korkeamman asemansa ja siis laajempien nðk—alojensa vuoksi maksavat viisi markkaa enemmðn kuussa kuin talon muut huoneet. Pihan perðllð on sitðpaitsi rakennus, joka liittyy suoranaisena jatkona ulkohuoneisiin, niin ettð ulkoapðin on vaikea sanoa, missð ulkohuoneet loppuvat ja asuinhuoneet alkavat. Ja vaikeatapa sitð olisi aivan tarkoin mððritellð sisðstðkððn pðin. Tððllð asuu muutamia epðmððrðisið ukkoja ja akkoja, ja parilla akalla on lapsiakin, jotka meluavat kilpaa rottien kanssa rappeutuneissa vajoissa tai ovat piilosilla hernemaassa. Pihan koko keskiosa on nimittðin hernepeltona, jossa kullakin talon vuokralaisella on pari penkkið. Pððrakennuksen vuokralaisista availivat siis ikkunoitaan muut paitsi edellðmainitut kðrðjðkirjurit, jotka eivðt olisi saaneetkaan ikkunoitaan auki, kun maanpinnan lðheisyys teki tuollaisen yrityksen mahdottomaksi Avatuista ikkunoista kurkisteli kadulle p—rr—isið pðitð ja haukottelevia naamoja. Ompelijatar pudisteli ulos sðnkyvaatteitaan, ja jarrumiehen leski ripusti ikkunastaan kuivamaan lapsenriepuja. Saksmaneilla oli kadun puolella kaksi ikkunaa. Portinpuoleiseen, joka oli ollut auki koko y—n, ilmestyi paitahihasillaan oleva noin 30 vuoden ikðinen mies, jolla oli tuuheat, ruskeat viikset ja hieman luisevat kasvot. Katse oli hajamielinen, mutta muuten muistuttivat silmðt ja nenð haukkaa, joka valmiina lðht——n tarkastelee oksaltaan uuden pðivðn merkkejð ja tunnustðhtið. Ajuri Tiihonen ajoi ulos portistaan. -- Huomenta! sanoi nuorempi Saksman ikkunastaan. -- Huoment'! vastasi Tiihonen ja pysðytti hevosensa. -- Tulee kuuma pðivð! -- Tuntuu tulevan! my—nsi ikkunassa olija. -- Torilleko se Tiihonen ajaa? -- Laivarantaan, ilmoitti Tiihonen. -- Y—llð on tullut laivoja. Tðmðn lyhyen, mutta virkistðvðn keskustelun pððtyttyð kiljaisi Tiihonen hevoselleen: "Ala ravata!", rðpsðytti ohjasperið ja ajoi tiehensð. Vðhðn ajan kuluttua kðveli rannasta pðin pitkin katua hitain askelin keski-ikðinen, tanakka ja hyvin puettu mieshenkil—, nðhtðvðsti joku matkailija, joka uteliaasti ja mielenkiinnolla nðytti tutustuvan paikkakunnan merkillisyyksiin. Saavuttuaan maahan vaipuvan notkoselkðisen talon kohdalle hðn pysðhtyi, katseli rakennusta kauan ja eri puolilta ja tervehti sitten Lauri Saksmania, joka yhð edelleen hengitti ikkunassa raikasta aamuilmaa. -- Huomenta! sanoi vieras herrasmies. -- Antakoon! vastasi toinen, joka oli koko ajan pitðnyt muukalaista silmðllð. -- Onko tðmð se talo, jota ennenmuinoin sanottiin "Neuvoksen aarrearkuksi"? kysyi vieras. -- On, vastasi ruskeaviiksinen. -- Nykyððn sanotaan tðtð vain "Arkuksi", lisðsi hðn sitten. -- Tðssð kai asuu asioitsija Saksman? kysyi tuntematon, nyppien mietteissððn kultaisia kellonperiððn. -- Asuu, mutta hðn lðhti juuri kaupungille, vastasi nuorempi Saksman, katsellen toista entistð tarkemmin. -- Tulee kai parin tunnin kuluttua kotiin. Vieras kohotti lakkiaan, ikkunassa oleva Arkun asukas nyykðytti pððtððn, ja jði haukansilmineen katselemaan, miten tuntematon hitain, varmoin askelin jatkoi matkaansa katua yl—spðin, pientð kðsilaukkuaan heilautellen ja pysðhtyen joka portin kohdalla katsomaan pihaan. Kaupunki lððhðtti tulisessa auringonpaahteessa, vaikka kello oli tuskin puolta kymmentð aamupðivðllð. Rehtori Perander oli ollut tavallisella aamukðvelyllððn torilla, kysellyt maalaisilta kalanhintoja ja kuullut uutisia tutuilta isðntðmiehiltð. Pellikkavaaran Simoselta oli sairastunut punatautiin kaksi lehmðð ja hieho. Hieho ja toinen lehmð olivat parantuneet, mutta toinen lehmð, talon paras lypsðjð, oli kuollut lððkkeistð ja lððkitsemisestð huolimatta. Sitten oli rehtori kðynyt laivarannassa katselemassa siellð vallitsevaa vilkasta vilinðð. Y—llð oli tullut suuri laiva, pitkðmatkaiset "Ilmatar" ja "Vedenneito" olivat lðhteneet, huutopillejððn mahtavasti t—rðhytellen, kaukaisille vesille, ja lðhipaikkakuntien liikennettð vðlittðvðt pienemmðt laivat olivat saapuneet vðkeð tðynnð, toimeenpannen kaupunkia lðhestyessððn kauheat kilpa-ajot, jotka olisivat vðhemmðn suotuisissa olosuhteissa voineet hukuttaa sekð laivat ettð matkustajat. Lðhtiessððn kotiinsa aamiaiselle tuli rehtori Peranderia vastaan sama outo muukalainen, joka oli haastatellut ikkunassa ollutta Lauri Saksmania. Muukalainen pysðhtyi ja sanoi tyynesti: -- Pðivðð, Pessu! Rehtori Peranderia tðllainen tuttavallisuus suuresti hðmmðstytti, jonka johdosta hðn hðmillððn ðnkytti: -- Minulla ei ole kunnia... -- Ole vaiti! sanoi omituinen vieras huolettomasti. -- Kuinkas olet muuten viime aikoina voinut ja kuinka jðrkesi juoksee? -- Tuota noin... Jaakkolako? huudahti rehtori. -- Tuota noin... Jaakkola! vakuutti vieras, ojentaen lujan kouransa. Emme ehkð ihmettele kunnianarvoisan koulumiehemme hðmmðstystð, kun kuulemme, ettei hðn ollut nðhnyt lapsuutensa tappelu- ja sittemmin ylioppilastoveriaan kolmeenkymmeneen vuoteen. -- Mistðs tulet? kysyi rehtori, kun ensimmðinen jðlleennðkemisen synnyttðmð ihastuksen puuska oli ehtinyt mennð ohi. -- Amerikasta! vastasi toinen lyhyesti, osoittaen samalla merkitsevðsti oikealla etusormellaan kultaisia kellonperiððn. Sitten hðn iski silmðð, nauroi niin ettð katu kajahti ja t—kkðsi samaisella etusormellaan rehtoria vatsaan. Kun nðmð perðti merkilliset temput, jotka mahdollisesti sisðlsivðt kokonaisen elðmðntarinan lyhyesti ja kuvaannollisesti esitettynð, olivat suoritetut, sanoi rehtori ðkkið jyrkðsti: -- Sinð tulet meille aamiaiselle! Tðhðn haasteeseen vastasi vieras vielð jyrkemmin: -- Varmasti! Rehtori oli niin haltioissaan, ettð hðn kotimatkallaan, luotettavien kaupunkilaisten todistuksen mukaan, kðveli kolmea tðysikasvuista henkil—ð vasten ja olisi tallannut jalkoihinsa katukðytðvðllð leikkivðn pienen lapsen, ellei kultaisilla kellonperillð kaunistettu amerikkalainen olisi ehtinyt pelastaa pienokaista sysððmðllð rehtorin ðkkið syrjððn. Tultiin rehtorin taloon. Pihalla, vanhojen ja tuuheiden puiden siimeksessð, vallitsi miellyttðvð viileys. Korkea, vaaleanvihreðksi maalattu lauta-aita sulki pihan kadullakulkevien uteliailta katseilta. Puiden alla oli keinu, p—ytð ja korituoleja. -- Omako talo? kysyi Jaakkola. -- Oma, vastasi rehtori. -- Kelpaa sinun, vanha peruukki, asua! sanoi Jaakkola vakaumuksen lðmm—llð ja lðimðytti rehtoria kðsilaukulla selkððn. * * * * * Rehtori ja hðnen vieraansa, Amerikasta palannut kansalaisemme ja kaupunkilaisemme Jaakkola, olivat sy—neet lujan aamiaisen, ja nðmð kunnioitusta ansaitsevat herrat istuivat nyt korituoleissa pihamaalla puitten katveessa, poltellen rehtorin pitkið piippuja. Siinð lðhist—llð istui nurmikolla rehtorin tytðr, Anna-neiti, pitkðnhuiskea, vaaleaverinen tytt—, kirjaillen p—ytðliinaa. Herroilla oli paljon puhumista, sillð kolmessa vuosikymmenessð oli kummallekin ehtinyt tapahtua yhtð ja toista. Nyt tutustutti rehtori vierastaan kaupungin sisðiseen elðmððn ja nykyiseen asujaimistoon. -- Svebeliuksen neidit ovat yhð edelleenkin kaupungin ylhðisimmðt, hienoimmat ja arvokkaimmat henkil—t, kuten lðhtiessðsikin. -- Ja suurimmat juorukontit! liitti neiti Perander vðlihuomautuksen, nostamatta katsetta ty—stððn. -- Jaa, hm, se on valitettavasti totta sekin, my—nsi rehtori silitellen harmaata partaansa. -- Joka tapauksessa on parasta, jos tahdot hengellesi rauhan, ettet millððn tavoin rupea vetðmððn vastak—yttð heidðn kanssaan. -- Asuvatko he yhdessð? kysyi vieras, joka nðytti kuuntelevan isðntððnsð aivan erikoisella mielenkiinnolla. -- Kaksoiset Anna Kristina ja Mathilda Fredrika asuvat isðnsð, senaattori ja ritari Svebeliuksen kuoltua siinð kirkkopuiston vieressð olevassa nelikulmaisessa talossa, joka on vastapððtð kirkkokaivoa. Nuorin, Fanny Margareta, jota sanotaan hieman omituiseksi, asuu erikseen Pastorinniemessð. -- Kaksoisia sanotaan kaupungissa Antti-neidiksi ja Matti-neidiksi, selitti tytðr nurmikolta. -- Kolmas heistð taas viettðð maailmasta eristettyð elðmðð pienine omituisuuksineen ja hðnellð on tðysi ty— puolustautuessaan maisteri Wahlin rakkaudenvimmaisilta hy—kkðyksiltð... -- Maisteri Wahlin! huudahti Jaakkola. -- álð Herran nimessð huuda niin kovaan! sðikðhti rehtori. -- Hðn asuu tuon lankkuaidan toisella puolen, ja hðnellð on vielð mainiot korvat niinkuin silmðtkin. Se on merkillinen juttu, mutta kerron sen sinulle sitten sisðllð, lupasi rehtori matalammalla ððnellð. -- Luulenpa, ettð se vanha hyypið kuuntelee nytkin tuolla aidan takana. Jaakkola istui pitkðn aikaa otsa syvissð rypyissð kuin pohtien jotain salaperðistð arvoitusta. Sitten hðn kysyi: -- Olen ollut huomaavinani, ettð tðssð kaupungissa on suunnattomasti rakennusmestareita... mistð ihmeestð niitð on tðnne niin jumalattomasti sikiytynyt? -- Varoihinsa pððssyt talollinen myy maansa ja mantunsa, muuttaa kaupunkiin, ostaa tontin ja rakennuttaa sille talon -- tai korjauttaa ainakin kattoa tai lankkuaitaa, selitti rehtori. -- Sitten on hðn rakennusmestari. Niitð on meillð nykyððn viidettðkymmentð. IV Kaupunkilaiset, joiden on joskus tapana puhua pahaa toisistaan, vðittðvðt maisteri Wahlia lðhes satavuotiseksi, mutta se on aivan varmasti valetta. Maisteri Wahl erosi kolleganvirastaan lyseossa noin viisi vuotta takaperin tðysin palvelleena ja nuhteettomana poikamiehenð, ja koska hðn erotessaan oli kuudenkymmenenviiden vuoden ikðinen, niin kðsittðð jokainen, vaikkei olisikaan perehtynyt korkeampaan matematiikkaan, ettð maisteri Wahl on yhtð kaukana satavuotiaasta kuin 30-vuotias 60-vuotiaasta. Toinen seikka, joka voimakkaasti todistaa mainittua hataraa juorupuhetta vastaan, on se, ettð maisteri Wahl vasta kolme vuotta takaperin rakastui tulisesti nuorimpaan Svebeliuksen neitiin, siihen, joka asuu Pastorinniemessð. Onko kukaan tavannut korviaan my—ten rakastuneita satavuotiaita? Me emme ainakaan ole tavanneet, emmekð suoraan sanoen halua tavatakaan, vielð vðhemmðn tehdð kertomustamme naurunalaiseksi haalimalla siihen moisia pððstððn vialla olevia muinaismuistoja. Maisteri Wahl oli siis tuskin 70 vuoden ikðinen, ja virallinen tilastokin todistaa, ettei sitkeðn ja elinvoimaisen kansamme keskuudessa 70-vuotiaiden miesten -- eikð naistenkaan -- vihille astuminen suinkaan ole niin harvinainen tapaus, ettð siitð kannattaisi erityistð melua nostaa. Mutta vaikka se olisi kielletty rikoslaissamme, niin ei se tðssð tapauksessa olisi vaikuttanut mitððn asiaan, sillð kestettyððn yli 35-vuotisen tulikoetuksen lyseon alaluokkien enimmðn kiusattuna koulumestarina oli maisteri Wahl tullut sitkeðmmðksi kuin purukummi, ja jos hðn sai pððhðnsð jonkin asian, niin ei sitð olisi saanut sieltð pois muulla kuin dynamiitilla. Iskettyððn silmðnsð neiti Fanny Margareta Svebeliukseen, joka silloin oli ainoastaan viidenviidettð ikðinen, oli maisteri Fredrik Wahl nukkunut hieman rauhattomasti seuraavan y—n, pukeutunut aamulla hðnnystakkiin, jonka vasemmasta kainalosta oli sauma ratkennut, ja lðhtenyt komea kukkakimppu sylissððn ajamaan Pastorinniemeen. Jos harjasniskainen vuorenpeikko olisi tullut rytisten sisððn suljettujen ovien lðpi ja vaatinut Fanny-neitið peikottarekseen, niin ei tðmð arka, herkkð ja ylenmððrin tunteellinen neito olisi voinut enemmðn kauhistua kuin pððstyððn selville siitð, mitð maisteri Wahlin vierailu oikein tarkoitti. Neiti Svebelius py—rtyi silmðnrðpðyksessð ja taloon oli haettava lððkðri. Maisteri Wahl, joka luuli ðkillisen ilon ly—neen hðnen lemmittynsð tajuttomaksi, lðhti kotiinsa hyvin tyytyvðisenð ensimmðisen rynnðkk—nsð oivalliseen tulokseen, riisui hðnnystakin yltððn ja meni nukkumaan. Seuraavana aamuna hðn arveli rakastettunsa voimistuneen sen verran, ettð voisi painaa hðnet sydðntððn vasten, mutta portissa tuli hðntð vastaan roteva sairaanhoitajatar ja paksuniskainen renki, jotka ilman pitempið puheita tarttuivat maisterin kðsivarsiin ja taluttivat hðnet ulos portista, ilmoittaen hðnelle talon emðnnðn ehdottoman ja jyrkðn kiellon astumasta enðð milloinkaan Pastorinniemen portin sisðpuolelle. Maisteri Wahl esitti heti mitð pontevimman vastalauseensa, mutta sitð ei otettu ensinkððn huomioon, ja portti paukahti lukkoon aivan hðnen nenðnsð edessð. Tultuaan kuukauden kuluessa joka pðivð, joskus kahdestikin pðivðssð samalla tavoin talutetuksi Pastorinniemen portin ulkopuolelle, nðkemðttð tðnð aikana kertaakaan edes rakastettunsa hameenlievettð, alkoi maisteri Wahlille vðhitellen selvitð, ettei hðn tðtð tietð ainakaan mitððn pikaista voittoa saavuttaisi. Mutta jos joku luulee, ettð tðmð havainto olisi vaikuttanut jollain tavoin jððhdyttðvðsti maisterin tunteisiin, niin erehtyy hðn perin pohjin. Pðinvastoin se oli kuin tulta tappuroihin. Turhaanpa olisikin tðmð kokenut koulumies viidenneljðttð ajastajan kuluessa takonut oppilaittensa enimmðkseen melkoisen visaisiin pðihin lauseita sellaisia kuin "ahkeruus kovan onnen voittaa, ahkeruus unenkin estðð", ellei hðn olisi nðitð vihdoin itsekin oppinut. Maisteri Wahl teki kuten moni muukin suuri sotapððllikk—: hy—kkðyksensð tultua takaisin ly—dyksi hðn alkoi varustautua uusiin sotatoimenpiteisiin jðrjestelmðllisellð ja perusteellisella pommituksella. Hðn sulkeutui kokonaan huoneeseensa ja laati siellð joka pðivð kymmenen arkin pituisen rakkaudenkirjeen, joka olisi tuottanut kunniaa paljon nuoremmillekin kosiomiehille. Ja saatuaan mielipahakseen kuulla, ettð Pastorinniemessð sytytettiin uunit hðnen kirjeillððn niitð edes avaamatta, hðn opetteli vððrentðmððn kðsialaansa ja lðhetti kirjeensð milloin mistðkin postitoimistosta, osoittaen tðll—in vallan hðmmðstyttðvðð kekseliðisyyttð. Maisteri Wahl vainosi Fanny-neitið kirkossa ja teatterinðytðnn—ssð, iltamissa ja hautajaisissa, sanalla sanoen kaikissa tilaisuuksissa, joissa hðn vain voi pððstð sydðmensð kuningattaren lðhettyville. Vihdoin ei viimemainittu uskaltanut liikkua kaupungilla tai kaupungin ympðrist—llð muulloin kuin milloin tiesi kiusanhenkensð syystð tai toisesta poistuneen kaupungista. Mutta kosijapa oli niin ovela, ettð koetti visusti salata tuollaiset matkansa, milloin hðn sattui sellaisia tekemððn. Vaikka Pastorinniemen hallitsijatar olikin julistanut valtakuntansa tðydelliseen piiritystilaan maisteri Wahliin nðhden, onnistui viimemainitun kuitenkin tunkeutua tuohon hðneltð kiellettyyn, mutta hðnen niin himoitsemaansa paratiisiin. Olipa hðn pððssyt heittðytymððn Fanny-neidin jalkoihinkin, ennenkuin viimemainitun hðtðhuudot kutsuivat hyvinharjoitetun palvelusvðen paikalle antamaan tarmokkaalle kosijalle pikaisen, ehkð hieman kovakouraisenkin lðhd—n. Kaupunkilaiset olivat tðtð itsepintaista taistelua seuranneet pari vuotta mitð suurimmalla mielenkiinnolla, mutta ihmiset tottuvat kaikkeen, eikð tðhðn juttuun oltu viime aikoina kiinnitetty mitððn erikoista huomiota muulloin kuin milloin maisteri oli keksinyt jonkin aivan uuden, entisiðkin nerokkaamman sotajuonen. Paitsi maisteri Wahlia pelkðsi Fanny-neiti tulipaloa, likaisia ja resuisia kerjðlðisið sekð basilleja. Niinpð hðn ei tarttunut mihinkððn muuten kuin hansikkaat kðdessð, ja kaupungin rouvat kertoivat hðnen hansikkaat kðdessð kylpevðnkin. Muuten hðn oli kaikin puolin hyvð ihminen. Jaakkola, joka toistaiseksi asui rehtori Peranderin luona, pððtti kðydð tervehtimðssð Svebeliuksen neitejð, kaksoisia nimittðin, ja toteuttikin heti tðmðn pððt—ksensð. Vanhat kaupunkilaiset, jotka ovat kuuluisia hyvðstð muististaan, kertoivat hðnen ylioppilasvuosinaan heitð hieman hakkailleenkin. Olkoonpa sen vðitteen todenperðisyyden laita miten tahansa, niin varmaa ainakin on, ettð hra Jaakkola sai hyvðn vastaanoton, koskapa hðn palattuaan lausui rehtori Peranderille: -- Tuhlaajapoika ja entinen sikopaimen ei saanut parempaa vastaanottoa isðnsð tyk—nð kuin minð tðssð kaupungissa. Aivan samaa mieltð kaupunkilaistemme vieraanvaraisuudesta ei hra Tuulonen aluksi ollut. Selvittyððn ajuristaan hðn astui seurahuoneen eteiseen katkeralla mielellð, jota ei ollut omiaan lieventðmððn se kylmðhk— varovaisuus, jolla hotellin palvelusvðest— nðytti suhtautuvan sekð hðneen ettð hðnen vaatimattomaan matkalaukkuunsa. Varsinkin viimemainittua tarkastelivat sekð ovenvartia ettð hra Tuulosta huoneeseensa ohjaava siivoojatar varsin kriitillisesti. Tuodessaan pðivðkirjan nimen kirjoittamista varten siivoojatar lausui kaiken kukkuraksi toivomuksen, ettð herra Tuulonen suorittaisi maksun huoneestaan etukðteen. -- Luuletteko minua rosvoksi?! kuohahti hra Tuulonen. Ei, ei suinkaan. Siivoojatar pðinvastoin koetti saada hra Tuulosen vakuutetuksi siitð, ettð hðnellð omasta puolestaan oli varsin korkeat kðsitykset hra Tuulosen persoonasta, mutta pysyi kuitenkin yhð edelleen vðitteessððn, ettð matkustajat, joilla ei ole matkatavaroita, suorittavat maksun etukðteen. -- Mikðs tðmð sitten on? kysyi hra Tuulonen, viitaten pieneen matkalaukkuunsa, mutta siivoojatar loi niin merkillisen katseen tuohon esineeseen, ettð hra Tuulonen punastui niskaan asti, kaivoi kukkaronsa ja maksoi kolme markkaa, yhden vuorokauden vuokran. -- Kauempaa en aio tðssð pesðssð viipyð, sanoi hðn maksaessaan. -- Jaha, kiitos! sanoi siivoojatar ja lðksi, mutta kððntyi ovessa ilmoittamaan: -- Ruokasali on tðmðn kðytðvðn pððssð, vasemmalla. Herra Tuulonen katseli ympðrilleen. Huone oli ikðvðn nðk—inen, ikkunaverhot tupakansavusta mustat, tuolipahaiset narisivat arveluttavasti ja seinðpaperit olivat parista paikasta halkeilleet. Nðk—ala oli pihan puolelle. Pihalla oli rattaita, vesitiinuja, kumollaan olevia tyhjið pakkilaatikoita ja olutkoreja ynnð muuta samanlaista sekatavaraa. Avonaisesta ikkunasta kantoi tuulenhenki sisððn paistin ja sipulin kðryð, ja savuisten ikkunaverhojen poimuihin oli sotkeutunut paarma tai ampiainen, joka p—risi siellð vimmatusti. Nuori kirjailijamme, joka oli vaipunut surunvoittoisiin katselmuksiin, muisti paistinkðrystð, ettei hðn ollut sy—nyt vielð aamiaista. Hðn pesi silmðnsð, katseli henkevið kasvojaan seinðllð olevasta peilistð, joka vððristi ja muokkasi ne vielð henkevðmmiksi, melkeinpð peloittaviksi, ja lðhti sitten etsimððn ruokasalia, jonka hðn helposti l—ysikin kðytðvðn pððstð kuuluvan lasien ja lautasten helinðn opastamana. Suurehkossa, verrattain upeassa ruokasalissa aterioi osa kaupunkimme henkiseen ja rahaylimyst——n kuuluja punakoita, hikisið herrasmiehið. Siellð, erððn ikkunan luona olevan p—ydðn ððressð istui viskaalikin seurueineen. Herroilla oli p—ydillð olevista mahtavista olutpuolikaspattereista pððttðen enemmðn jano kuin nðlkð, mutta eihðn se vuodenaikaan katsoen ollutkaan mikððn ihme. Kirjailija, jota vaivasi se kiinteð huomio, jota paikkakunnan alkuasukkaat hðnelle ensin omistivat, astui nurkassa olevan yhteisen voileipðp—ydðn ððreen, hieroi valkoisia, lihavahkoja kðsiððn toisiaan vasten ja tarkasteli arvostelevasti voileipðp—ydðn laitoksia. Niitð vastaan ei hðnellð ollut mitððn muistuttamista, sillð alkuasukkaat olivat kyllð opettaneet ravintoloitsijan kohtelemaan heidðn vatsojaan niille tulevalla arvonannolla ja huolenpidolla. Sitten hðn latoi lautaselleen kunnioitusta herðttðvðn mððrðn maukkaita ja ravitsevia ruokatavaroita, valitsi joutilaan p—ydðn, tilasi asiaankuuluvat ryypyt ja oluet ja alkoi ruokkia ruumistaan. Viereisestð huoneesta kuului suljettujen ovien takaa my—skin lautasten ja haarukoiden kilinðð, kovaa puheensorinaa, naurua ja tuolien kolinaa. ákkið muut ððnet vaikenivat, kuului vain matalaa mutinaa, kunnes sekin lakkasi, ja tðten syntyneestð hiljaisuudesta puhkesi ilmoille jonkinlainen kvartettilaulu, koskapa siinð oli huomattavissa sekð ylempið ettð alempia ððnið: "L—-k—-k—-k— L—kk—nen, M—-k—-k—-k— M—kk—nen Lðksivðt laivalle, lai-lai-laivalle..." Herra Tuulonen kuunteli tðtð kaunista laulua ja katsoi sitten kelloa, joka oli vasta neljðnneksen yli 11 aamupðivðllð. Laulajat olivat siis ehtineet jo melkoisen pitkðlle, vuorokauden aikaan katsoen. -- Mikð huone tuo on? kysyi hðn tarjoilijattarelta. Laiha ja laihuutensa lisðksi vielð ankarasti kureliiviin kiristetty tarjoilijatar, ensimmðinen ihminen tðssð kaupungissa, joka oli kohdellut kirjailijaa hðnelle kuuluvalla arvonannolla, vaikkakin ehkð hiukan liian tuttavallisesti herra Tuulosen mielestð (joka oli ottanut vasta kaksi ryyppyð), sanoi ettð viereinen huone oli pienempi ruokasali. -- Kutka siellð oikein laulavat? tiedusteli nuori mies senjðlkeen otsaansa rypistðen. -- Rakennusmestarit tietysti! Rakennusmestarit aloittavat aamiaisensa sy—nnin aina kello yhdeksðn aikaan, heti kun ravintola on avattu, ja alkavat laulaa puoli kahdentoista tienoissa. -- Olisipa hauska nðhdð sellaisia herroja, sanoi kirjailija suvaitsevasti hymyillen. -- Voinko minð jatkaa aamiaistani tuolla toisessa salissa? -- Se kðy kyllð pðinsð, sanoi tarjoilijatar. Parin minuutin kuluttua oli palveleva neitonen kattanut hðnelle pienen p—ydðn viereisen salin ovinurkkaan, ja pihvið sy—dessððn oli kirjailijalla tilaisuus tarkastella sitð valittua ja ððnekðstð seuraa, joka kolmen yhteenliitetyn p—ydðn ððressð huoneen toisessa pððssð oli aloittanut aikamoiset juomingit. P—ydðn pððssð istui pitkð, luiseva, pitkðpartainen ukko, jonka sinipunertava kotkannenð loisti huomattavasti valkeata tðysipartaa vasten. Parta ulottui liivin puolivðliin, paksujen, hopeisten kellonvitjojen kohdalle, antaen omistajalleen varsin arvokkaan, patriarkaalisen ulkonð—n. Muut p—ydðn ððressð istujat olivat lihavia, punoittavia ja hikisið keski-ikðisið miehið, jotka tuntuivat ehtineen kallistaa jo monta lasia, huolimatta siitð, ettð ravintola oli vasta kolmatta tuntia auki. Aluksi eivðt rakennusmestarit kiinnittðneet mitððn huomiota uuteen tulokkaaseen. Mutta neljðnnestunnin kuluttua nousi kaikkein lihavin heistð, astui hiukan epðvakaisin askelin herra Tuulosen luo, joka kateellisena oli kuunnellut juomaseuran kerskauksia rikkauksistaan, teki kumarrusta tarkoittavan liikkeen ja sanoi vðhðn sammaltaen: -- Anteeksi, nimeni on Retunen... rakennusmestari Retunen... Herra Tuulonen nousi, vastasi tervehdykseen kohteliaasti, puristi herra Retusen pehmeðtð, hikistð kðttð ja esitteli itsensð: -- Tuulonen, kirjailija. Kuullessaan herra Tuulosen arvonimen nðytti rakennusmestari Retunen tulevan mieluisasti yllðtetyksi ja selitti kovasti anteeksipyydellen, ettð hðnen tarkoituksensa oli ollut pyytðð herra kirjailijaa samaan p—ytððn. -- Mutta mitð nðmð toiset herrat...? Toiset herrat, jotka olivat kuunnelleet keskustelua, ilmoittivat meluten herra Retusen esiintuoneen koko p—ytðseuran yksimielisen ja hartaan toivomuksen. Koska kirjailija Tuuloselle oli aina erittðin mieluista pððstð rahakkaiden ja alkoholipitoisten juomien nauttimista harrastavien kansalaisten seuraan, niin ei hðn tehnyt mitððn esteitð. Rakennusmestareilla puolestaan ei ollut katumisen syytð, sillð kun heidðn melkoisesti rajoitettu p—ytðlauluvarastonsa oli lopussa, opetti kirjailija heille uusia, kerrassaan erinomaisia. Mennessððn kello yhden aikaan uimaan pysðhtyi rehtori Perander seurahuoneen kohdalla kuuntelemaan pienemmðstð ruokasalista lainehtivaa melua. Siellð veteli rakennusmestarikuoro ðsken oppimaansa, sittemmin kansanlauluksi muuttunutta veisua: "Eipð meittið. Ei piru saa. Taivaassa meitill' on torpanmaa". Ja bassot vakuuttivat m—risten: "Piru ei saa. Ja eikðhðn se saa, Kun taivaassa meitin on torpanmaa". V Jaakkola saapui tervehtimððn vanhaa tuttavaansa ukko Saksmania. Ukko Saksmania ei meidðn tðssð tarvitse tarkemmin esitellð, sillð hðn on juuri se sama valkopartainen, ky—mynenðinen kunniavanhus, joka edellisessð luvussa istui musikaalisten rakennusmestarien p—ydðssð puheenjohtajan paikalla. Siihen oli hðnellð tðysi oikeus, sillð hðn oli ensiksikin rakennusmestariyhdistyksen kunniajðsen ja toiseksi saman arvoisan yhdistyksen kunnioitettu puheenjohtaja. Aluksi oli hieman epðr—ity, voitaisiinko miestð, joka ei itse ole rakennusmestari, valita rakennusmestariyhdistyksen pððmieheksi, mutta ukko Saksman iski silloin nyrkkinsð p—ytððn ja ilmoitti maatilanomistajana ollessaan rakennuttaneensa kartanoon hyvðn, ensiluokkaisen ja ihka uudenaikaisen kivinavetan. -- Kuka teistð, herrat yli-insin——rit, kykenee rakentamaan ensiluokkaisen kivinavetan? oli ukko Saksman kysynyt musertavan ivallisesti. N—yryytetyt rakennusmestarit olivat luoneet katseensa seurahuoneen lattiaan ja valinneet ukko Saksmanin puheenjohtajakseen. He olivat hðnelle suuressa kiitollisuuden velassa, sillð ukko Saksman, joka vielð vanhoilla pðivillððnkin oli terðvð kuin partaveitsi, ajoi rakennusmestarien lukuisat ja monesti erinomaisen sotkuiset talonkauppajutut kolme kertaa huokeammalla kuin kaupungin asianajajat ja muut tuomarismiehet, jotka ukko Saksman sitðpaitsi useinkin armottomasti h—yhensi. Tultuaan siihen notkoselkðiseen, maahan vajoavaan taloon, jota sanottiin Arkuksi, meni Jaakkola sisððn portista, tarkasteli pihassa olevaa hernemaata, astui sisððn ensimmðisistð rapuista ja koputti. -- Sisððn! Jaakkola huomasi tulleensa pieneen keitti——n, josta nuori, veikeð tytt—, silminnðhtðvðsti ukko Saksmanin tytðr, ohjasi hðnet kamariin. Siellð otti hðnet vastaan Lauri Saksman, ja kun Jaakkola oli esittðytynyt tðlle kunnon miehelle, selitti Saksman nuorempi: -- Isð on jossain rakennusmestarien kanssa -- luultavasti seurahuoneella -- mutta tulee kai pian. Ukko ei tosin enðð juuri paljon ryyppðð, on tullut varovaiseksi, kun ikððkin on karttunut jo paljonlaiseen, mutta hðn on niin kaikki kaikessa tðmðn kaupungin rakennusmestareille, etteivðt ne osaa edes lasia kallistaa, ellei ukko ole mukana. -- Tððllð onkin paljon rakennusmestareita, sanoi Jaakkola. -- Onhan niitð, my—nsi nuorempi Saksman, tappaen ikkunasta sisððn lentðneen kðrpðsen suoraan lennosta ja jatkaen tðmðn taidonnðytteensð jðlkeen: -- Oikeastaan ne ovat vain tavallisia talonomistajia, mutta joku niistð keksi ensin itselleen rakennusmestarin arvonimen, ja toiset seurasivat heti esimerkkið. Varsinaisia rakennusmestareita on kaupungissa vain kaksi, ja erotukseksi rakennusmestariyhdistyksen jðsenistð rupesivat he nimittðmððn itseððn arkkitehdeiksi. Sitten ilmaisi nuori mies olevansa rakennusmestarien kruununperillinen ja valmistautuvansa siihen tðrkeððn tehtðvððn, joka hðntð odotti, oleskelemalla kotonaan viisaan levossa, ry—vðriromaaneja lukien ja kðrpðsið tappaen, jossa viimemainitussa urheilussa hðn vakuutti saavuttaneensa erinomaisen taidon. Kuultuaan, ettð Jaakkola aikoi ostaa itselleen talon, hðn sanoi: -- Siinð suhteessa ette voi saada parempaa neuvonantajaa ja apulaista kuin isð-ukko on. Hðn tuntee tðmðn kaupungin talot paremmin kuin omat taskunsa. Samassa tulikin sisððn ukko Saksman. Hðn kðveli vielð pðð pystyssð ja silmðt kirkkaina, ja lukuunottamatta sinipunertavaa k—nk—nenðð oli hðnen kasvoillaan hyvð vðri. Hðn puristi voimakkaasti Jaakkolan kðttð ja sanoi: -- Olet ollut kauan poissa! -- Olenhan minð, my—nsi vieras. -- Ukko Saksmania on sen ajan kuluessa monessa liemessð keitetty, mutta ukko on vielð ukko! sanoi vanhus, heittðytyen istumaan keinutuoliin ja alkaen kiivaasti keinua. -- Vielð ei ole ukon selkðð notkistettu, vaikka seurapiiri onkin sitten viimenðkemðn ehkð tullut hieman sekalaisemmaksi. Kuinka sinua on onnistanut? -- Noh, kohtalaisesti, kiitos kysymðstð. -- Miljoona? -- Vðhemmðn. -- Satatuhatta? -- Enemmðn. -- No niin, enempðð ei minun tarvitse tietððkððn. Kaupungilla kerrottiin, ettð sinð olet kerðnnyt itsellesi miljoonan. En sitð uskonut, -- arvelin puoletkin riittðvðn -- ja lisðsin siitð syystð omasta puolestani toisen miljoonan. Niin ettð sinð olet nyt kahden miljoonan mies. Rakennusmestariyhdistys, joka tapansa mukaan oli jonkinverran vðkijuomien liikuttama, olisi valinnut sinut heti kunniajðsenekseen, mutta kun otaksuin, ettet ehkð erikoisemmin vðlittðisi tuosta kunniasta, sain sen tðllð kertaa ehkðistyksi. Mutta yhdistyksemme ovet ovat sinulle avoinna, ne ovat sinulle selkosen selðllððn... ha ha ha!... Vanhus rðjðhti kauheaan nauruun, niin ettð keinutuoli natisi liitoksissaan. Saksmanilta lðhdettyððn kðveli Jaakkola jonkin aikaa kaupungilla, ennenkuin palasi rehtori Peranderin asuntoon. Hðn mietti mielessððn ðskeistð vierailuaan ja hðnen tðytyi my—ntðð, ettei hðn nuorempaan Saksmaniin nðhden ollut oikeastaan tullut hullua hurskaammaksi. Ukko oli entisellððn, vuodet eivðt tosiaankaan olleet nðkyneet hðnen selkððnsð notkistaneen, mutta pojasta ei saa selvðð, onko hðn kala vai lintu, suuri filosoofi vaiko suuri lurjus ja laiskajaakko. Missððn tapauksessa hðn ei ollut mikððn tusinaihminen. -- Mutta tytt— oli vietðvðn nðtti! ajatteli Jaakkola lopuksi. -- Mistðhðn on semmoinen huuhkaja kuin ukko Saksman moisen tyt—n saanut? Jaakkola oli saapunut kaupungin vanhan kivikirkon luo, johon hðntð liittivðt monet lapsuudenmuistot. Kirkkomaan portti oli lukossa, jonka johdosta hðn kiersi kirkon takana olevaan pieneen puistikkoon ja istahti penkille puitten siimekseen katselemaan leikkivið lapsia. Hiekkalðjðllð istui pari valkotukkaista poikaa syvðmietteisesti keskustellen. Toisella pojalla oli yllððn punaiset uimahousut, toinen oli aivan alasti, sillð hðn oli, merkillistð kyllð, ripustanut housunsa kuivamaan syreenipensaan oksalle. -- Sinun isðsipð ei ole rakennusmestari, sanoi housuton poika. Punahousuinen mietti kauan tðtð surullista, mutta nðhtðvðsti kieltðmðt—ntð asianhaaraa. Sitten keksi hðn sopivan vastauksen. -- Sinun isðllðsipð ei ole suurta sikaa. -- Eihðn sinunkaan isðllðsi ole, vðitti housuton. -- Onpas! noin iso sika! Punahousuinen levitti laihat kðsivartensa. Housuton oli ly—ty. Ja nauttien tðysin siemauksin voitostaan huudahti punahousuinen haaveillen: -- Sitten se meidðn iso sika tapetaan jouluksi ja me saamme sianpaistia! áðnett—myys. Housuton kaiveli hiekkalðjðð murheellisen nðk—isenð. Mutta ðkkið hðnen kasvonsa kirkastuivat: -- Meillðpð on koira, Musti! -- Entðs sitten? kysyi punahousuinen, joka ei nðyttðnyt ymmðrtðvðn, mihin toinen tðhtðsi. -- Me tehdððn Mustista paistia jouluksi ja sy—dððn Musti! Tðmð nðk—kohta saattoi toisen aluksi hðmilleen. Pian hðn kuitenkin ðkkðsi: -- Tepð kuolette, jos sy—tte koiranlihaa! Housuton oli nyt kuitenkin ilmeisesti voitonpuolella tðssð vðittelyssð ja huudahti: -- Jos me kuolemme, niin sitten me pððsemme taivaaseen! -- Oikein, poikani, pidð sinð vain puoliasi! sanoi Jaakkola, joka oli hyvðksyvðsti kuunnellut housuttoman esittðmið vðitteitð. -- Tððllðk— sinð setð leikit pikkupoikien kanssa! sanoi Anna Perander, joka tuli puistikon poikki yllððn keveð kðvelypuku ja olkihattu. -- Odotimme sinua isðn kanssa kahville, mutta sinua ei nðkynyt eikð kuulunut. -- Kuule, poika, pane housut jalkaasi, kun naisvðkeð tulee! sanoi Jaakkola alastomalle pojalle. -- Pistðysin tuolla ukko Saksmania tervehtimðssð. -- Vai niin, sanoi Anna. -- Ukko on kai entisellððn? kysyi hðn sitten vðlinpitðmðtt—mðllð ððnellð. -- Entisellððn oli. Ja taitaa entisellððn pysyðkin loppuun asti. Hðnellð on hyvin miellyttðvð tytðr, mikð hðnen nimensð taas olikaan? -- Martta. Onhan hðn kyllð miellyttðvð tytt—. -- Tunnetko hðntð tarkemmin? -- Olimmehan me samoilla luokilla tytt—koulussa. -- Seurustelette kai yhð edelleenkin ahkerasti keskenðnne? -- No, eipð juuri... isð ei pidð Saksmaneista, vastasi Anna vðltellen. Anna Perander ja Jaakkola lðhtivðt kðvelemððn kotia kohti. Aurinko alkoi tehdð laskuaan ja miljoonat hyttyset tanssivat sen kultaisissa sðteissð iltatanssiaan. Lehmðt oli tuotu kaupungin laitumelta ja melkein jokaisesta pihasta kuului karjan kellojen kotoinen kilkatus ja kalkatus. Sepðn- ja Kellonsoittajankadun kulmassa tuli heitð vastaan omituisen nðk—inen pitkð mies yllððn kulunut, mutta huolellisesti harjattu puku. Hðnellð oli jonkinlainen hunningolle joutuneen Mefiston piikkipartainen naama, suuret kravunsilmðt ja hieman kiero nenð. Hðn kðveli yksin, kðdet selðntakana, pððtððn keikutellen, mutisten jotain puoliððneen ja salaperðisesti naurahdellen. Anna Peranderin ja Jaakkolan kohdalle tultuaan hðn sðpsðhti, muuttuen samalla silmðnrðpðyksessð vakavan ja tðrkeðn nðk—iseksi, kððnsi pððnsð poispðin, kurotti kaulaansa ja venytti leukaansa, kuin olisi hðnellð ollut kaulassaan paisuma, joka kaulukseen sattuen tuotti hðnelle kipua. Samalla hðn kohenteli kalvosimiaan ja astui jðykkðnð muutamia askelia. Jaakkola ei voinut olla katsahtamatta taakseen ja ennðtti parhaiksi huomata jðnnityksen taas ikððnkuin laukeavan omituisen herran kasvoilta ja hðnen jatkavan matkaansa polviaan hieman notkutellen, hyrðillen jotain ja vasemmalla kðdellððn salaa tahtia ly—den. -- Kuka hðn oli? kysyi Jaakkola. -- Tehtailija Takkulan poika. Isð kuoli, jðttðen jðlkeensð suuren omaisuuden, lðhes puoli miljoonaa. Poika muutti heti kaikki rahaksi ja lðhti Parisiin. Kahdeksaan vuoteen ei hðnestð kuulunut muuta kuin joskus kaukaista humua. Sitten hðn ilmestyi kerran kotimaahansa pennit—nnð ja tuollaisena kuin hðnet nðit. Sukulaiset pitðvðt hðnestð nyt huolta. Mitð kaikkea hðnelle lienee Parisissa tapahtunut, sitð ei kukaan tiedð, mutta rahoistaan hðn siellð ainakin pððsi -- ja vðhðstð jðrjestððn. -- Hðnet olisi hirtettðvð! sanoi Jaakkola. VI Kaupungissamme ja tðssð kertomuksessamme "Arkun" nimellð tunnetun talon pihamaalla telmivðt lapset hernemaassa, ja jarrumiehen leski ilmestyi huoneistonsa ovelle, kiljuen: -- Pððsettek— pois, kakarat, sieltð hernemaasta! Sotkevat riettaat nuo muutamat vaivaiset herneenvarret... ei annettaisi k—yhðlle edes niistðkððn iloa! Nahka-Paapa k—mpi pihan poikki keppinsð varassa ja itsekseen mutisten. -- Menkðð, Paapa kulta, ajamaan pois nuo hðvytt—mðt pennut tuolta hernemaasta, rukoili jarrumiehen leski mairitellen Nahka-Paapaa. -- Menkðð nyt, Paapa kulta, kun teillð on noin vahva keppikin. Eivðtk— liene jo sotkeneet Paapankin herneitð viimeistð vartta my—ten! lisðsi hðn sitten viekkaasti, saadakseen Nahka-Paapan omasta kohdastaankin innostumaan asiaan. Nahka-Paapa vihasi pihanperðlðisten lapsia sammumattomalla vihalla, joten jarrumiehen lesken ehdottama tehtðvð ei ollut hðnelle suinkaan vastenmielinen. Keppi pystyssð hðn hy—kkðsi hernemaahan nopeudella, jollaista ei olisi odottanut hðnen ravistuneilta liikuntovðlineiltððn. Puoli tusinaa likaisia, resuisia lapsia, jotka kuuluivat pihan perðllð asustavan Sikasen huonekuntaan, pakeni parkuen hernemaasta, josta nðkyi Nahka-Paapan harmaa, lahoa kantoa muistuttava pðð ja sen ylðpuolella heilahteleva ryhmysauva. Lasten huuto ja kiljunta kutsui nðyttðm—lle Sikasen akan. Hðn ilmestyi erððlle ovelle siinð h—kkelirivissð, joka kðsitti ulkohuoneet ja pihanperðlðisten asunnot. -- Mitð se Nahka-Paapa lapsiraukkoja ajelee! huusi Sikasen akka vihaisella ððnellð ja nyrkkiððn heristellen. -- Pitðkðð kurissa pentunne ðlkððkð pððstðk— niitð hernemaahan pahojaan tekemððn! neuvoi jarrumiehen leski. -- Ei ole kohta yhtððn herneenvartta pystyssð, kun nuo teidðn elðvðt siellð kaiket pðivðt sotkevat! -- Kuka siellð on sotkenut! huusi Sikasen eukko. -- Katsokaa nyt itse, mitð jðlkeð tuo teidðn Nahka-Paapanne tekee! Syytetððn sitten k—yhðn lapsia, kun ensin usutetaan tuo ukonrðhjð hðvityksen tekoon! Sikasen eukko oli tavallaan oikeassa, sillð Nahka-Paapa teki tosiaankin ikðvðð jðlkeð hernemaassa, kompuroidessaan pitkin penkkejð ja kompastuessaan niihin vðhðn vðlið. -- Tulkaa jo pois, Paapa kulta! huusi jarrumiehen leski. Ukko Saksman oli ilmestynyt portailleen ja nðytti suuresti nauttivan tapahtumasta ja siihen liittyvðstð ajatustenvaihdosta. Nahka-Paapa k—mpi esiin hernevarsikosta kuin mikðkin tonttu, mutisten ja mutisten. -- Aina ne vain vainoovat lapsiraukkoja... ei se k—yhðn lapsi saisi leikkiðkððn... tulkaa sisððn lapsikullat! mankui Sikasen eukko. -- álkðð itkek—, lapsiraukat, tulkaa sisððn niin saatte ðidiltð voileipðð! -- Kuka heitð tðssð on vainonnut, mutta mitðs ette ensinkððn pidð kurissa puoskianne! huusi jarrumiehen leski. -- Vðy vðy vðy! huusivat lapsiraukat. -- Tuolla tavalla nðet vðnkyttðvðt vanhemmille ihmisille vasten silmið! vetosi jarrumiehen leski ukko Saksmaniin, mutta viimemainittu nauroi vain tðyttð kurkkua. -- No nythðn se kuuluu sen entisen Jaakopsonninkin poika tulleen takaisin Amerikasta? tiedusteli jarrumiehen leski ukko Saksmanilta. -- Tulihan se, my—nsi ukko, pyyhkien naurunkyyneleitð poskiltaan. -- Tuo Hilda Laine kertoi, ettð oli se amerikkalainen jo teillðkin kðynyt? -- Kðvihðn se, sanoi ukko, sytytellen sikariaan ja istuutuen portaille pðivðð paistattamaan. -- H—lyðvðt nðet kaupungilla, ettð sillð olisi viisi miljoonaa... tietððk— herra Saksman, onko siinð mitððn perðð? -- Valetta se on! sanoi ukko. -- No sitðhðn minðkin sanoin, innostui leskiakka. -- Mistð ne semmoiset rikkaudet yhdelle ihmiselle tulisivat! Eihðn sillð Takkula-vainajallakaan kuulu olleen niin paljoa, vaikka oli semmoinen pohatta? -- Niin, valetta se on, toisti ukko Saksman rauhallisesti, p—llytellen paksuja savuja. -- Saatte sanoa minun vastuullani kenelle tahansa, joka niistð Jaakkolan miljoonista puhuu, ettei hðnellð ole pððlle kahden miljoonan. -- Vai ei ole kuin kaksi... no sitðhðn minðkin. Mutta onpa sitð siinðkin... on maar sitð siinðkin yhdelle miehelle, niin... kun ei nðet kuulu rouvaakaan olevan. -- Eihðn sillð ole rouvaa eikð perillisið, todisti ukko Saksman. -- Voi, voi, vai ei ole perillisiðkððn! Sitðhðn ne akat nyt puhuvat tuolla pyykkihuoneella, ettð kenenkðhðn se ottaa... totta kai se nyt rouvan ottaa, kun kerran on tðnne tullut? -- Se on tietty, sanoi ukko. -- Mitðs varten hðn sitten olisi tðnne tullut! -- No ihan niin justiinsa, ihan niin justiinsa, aivan kuin minun suustani! Mitðs varten hðn sitten olisi tðnne tullut -- niin -- ei ole ihmisen hyvð yksinðnsð olla, minð teen hðnelle avun, joka on hðnelle sopiva, sanotaan sanassakin. Ei ole ihmisen hyvð yksinðnsð olla -- niin -- ja yksinðnsð on ihminen, vaikka hðn olisi miljooniensakin parissa... ei ole rahalla sielua -- niin -- ja kuka sitten perii kaiken sen, mitð hðn vieraalla maalla on koonnut? Tuntemattomille ihmisille menee, kun hðnestð kerran aika jðttðð -- niin -- ja kuolla tðytyy hðnenkin, ei auta -- ei auta meitð rikkaus eikð miljaardit eikð biljaardit, kuolla pitðð vain, ja sitten: mihinkð jðð sult' rikkaus, maailman paha prameus, kun mato silmððs' kaivaa, ja perkel' sieluus' vaivaa? -- niin... Jarrumiehen leski pysðhtyi vetðmððn henkeð ja kuivaamaan silmiððn esiliinan nurkkaan, ja tðtð pysðhdystð kðytti ukko Saksman hyvðkseen kysyðkseen: -- Onkos siitð kuulunut, ketð ne arvelevat sille Jaakkolalle rouvaksi? Akka oli taas heti asiassa kiinni: -- Onhan sitð kuulunut ja onhan sitð puhuttu ja tuumattu monelta kantilta -- niin -- ja sitðhðn ne kuuluvat useimmat arvelevan rakennusmestari Relanterin leskeð, kun se on niin rikas ja muutenkin vielð nðyttðvð ihminen ja sððtylðisen tytðr -- niin -- "immeiset immeisii naipi, rengit, piiat toisiaan", sanottiin minun kotipuolessani ennen vanhaan, ja kyllð se tavallisesti paikkansa pitðð... Ja olisihan se sitten se apteekkarin leski, vaan huolineeko tuo semmoinen miljuneeri hðnestð, kun sillð on, sillð apteekkarin leskellð, semmoinen pahannðk—inen nðppylð nenðssð, ja ihminen nðkee sen kuin silmðin edessð on -- niin -- ja eivðtk— liene senkin apteekkarin lesken sadattuhannet huvenneet lapsia kouluuttaessaan -- paikattuja paitoja ja muita alusvaatteita kuuluu pyykissðkin olevan, ja nðinhðn minð sen itsekin, kun heidðn vaatekoriaan tuolla pyykkihuoneella vðhðn kaivelin -- ja joka toinen sukka oli parsittu -- niin -- antaisivat k—yhille, jos kerran semmoisia rikkaita ovat kuin miltð tahtovat nðyttðð... eivðthðn ne ennen ole tðmðn kaupungin rikkaat ja mahtavat parsituissa kulkeneet -- niin -- ja varsinkin se semmoinen nðppylð nenðssð, kun on kuin mikð karpalo. Minð sanoin ettð ei, ei tule se tapahtumaan! Olisihan niitð sitten muitakin rakennusmestarin leskið, mutta eihðn se niistð, entisistð piioista ja m—kkilðisen tyttðristð, kun on kerran miljuneeri ja oli herra jo ennen Amerikkaan lðht—ððn. Vaan tðmð nyt olisi ainoa tðmð Relanterin leski, kun on satatuhatta pankissa ja talo ja on rovastin tytðr ja ðiti kuuluu olleen oikein Ruotsinmaasta eikð ollut kunnolleen suomea oppinut elðissððn, vaikka oli koko ikðnsð semmoisessa pitðjðssð Savossa, jossa ei ruotsinkieltð osannut kukaan muu kuin vallesmannin rouva. Ei ollut nðet itse vallesmannikaan osannut kuin hyvin huonosti ruotsia, semmoinen suomalainen tollisko oli ollut! Niin ettð kyllð tðmð Relanterin leski on syntyjððn parempien ihmisten lapsia, vaikka miten lienee mennyt tavalliselle turpeenpuskijalle, niinkuin se Relanterikin oli ollut ennen tðnne kaupunkiin muuttoaan ja rakennusmestariksi tuloaan... Nyt tðytyi jarrumiehen lesken taas pysðhtyð henkeð vetðmððn. Ukko Saksman odotteli rauhallisesti jatkoa, katsellen, miten pððskyset hðrnðsivðt kðrðjðkirjurien kissaa. Kissa, suuri, harmaa otus, monen linnun surma, makasi raukeana kuumassa auringonpaisteessa nurmikolla, silloin tðll—in vðhðn kðpðliððn nuoleskellen, ja pððskyset sinkoilivat oikein parvena sen ylðpuolella, kovasti virskuttaen ja laskeutuen vðlistð niin matalalle, ettð siivet melkein kissan selkðð sipaisivat. Kissapa ei kuitenkaan ollut tðstð tietððkseenkððn, mutta mitð suunnitelmia se kiusanhenkiensð tulevaisuuteen nðhden rakenteli, sitð ei voi kenkððn tietðð. Pitkððn ei puhelias leskivaimo kuitenkaan joutanut lepððmððn. -- Olisivat sitten vielð ne Svebeliuksen neidit, Antti-ry—kkynð ja Matti-ry—kkynð... nehðn ovat ylhðistð sukua ja varakkaitakin. Taitavat olla lapsuuden tuttaviakin sen Amerikan miljuneerin kanssa, mutta niihin ðlð hyvð Luoja salli miljuneerin takertua... -- No, miksikðs niin? kysyi ukko Saksman, ottaen sikarin suustaan. -- Nehðn ovat ihan erottamattomia... jos hðn toisen ottaa, niin pitðisi ottaa toinen my—skin, eikðhðn me olla tððllð Turkin uskossa! Ja siksi toiseksi minð luulen, ettð niistð yhdestðkin saisi enemmðn kuin tarpeekseen... -- Mutta onhan Fanny-neiti sitðpaitsi... jos hðn ottaisikin sen? -- Mitð? Pastorinniemen ry—kkynðn! huusi leskiakka ihmeissððn, lðiskðyttðen kðtensð yhteen. -- Mitenkð hðn sitð ottaisi, joka on pððstððn vialla! -- Turhia loruja! sanoi ukko Saksman. -- Fanny-neiti on yhtð viisas kuin mekin. -- No, no -- niin, no -- jos herra Saksman sen paremmin tietðð kuin minð, niin en minð tahdo sitten siihen mitððn sanoa. Mutta Lehikoisen Amanta, joka on palvellut Pastorinniemessð, on kyllð kertonut minulle sellaista Fanny-ry—kkynðstð, etten ainakaan minð uskaltaisi y—tðni nukkua saman katon alla kuin hðn. Kun nðet kuuluu hansikkaita pitðvðn sellaisissakin paikoissa, ettei minun sovi sitð tðssð sanoa, ja jos paljain kðsin on sattunut oven ripaan koskettamaan, niin lysooliveden kanssa on heti kðdet pestðvð! Ovatko nðmð viisaan ihmisen kujeita? On vaikea sanoa, kuinka kauan tðtð vilkasta ja mieltðkiinnittðvðð keskustelua olisi yllðpidetty, ellei samassa portille olisi ilmestynyt rakennusmestari Retunen, joka ðhkien ja puhkien ja ankarasti hikoillen haastoi ja manasi ukko Saksmanin oluenjuontiin seurahuoneelle, jonne hðnen ilmoituksensa mukaan oli jo ehtinyt kertyð rakennusmestarikunnan valiojoukko. Ukko Saksman oli sitðkin esteett—mðmpi lðhtemððn heti, kun hðnellð sattui olemaan lakkikin valmiiksi pððssð. Pihalla oli taas hiljaista, ainoastaan joku auki jðtetty liiterinovi narahteli hiljaisessa tuulenhengessð. Ei missððn nðkynyt sieluakaan. Kðrðjðkirjurin kissakin oli, kyllðstyttyððn pððskysten kiusantekoon, tassutellut isðntðvðkensð luo. Sikasen lapset olivat tainneet lðhteð uimaan. Vðhðn ajan kuluttua poikkesi portista sisððn nuorehko, mutta siitð huolimatta hiukan kumarassa kðvelevð mies, jolla oli yllððn ainoastaan vaalea, karkea piikkopaita, hihaton pððlle pððtteeksi, ja samasta aineesta tehdyt housut. Pððssð ei ollut muuta kuin pitkð, olkapðille valuva, rohtimenkaltainen tukka, jaloissa oli tuohivirsut, selðssð tuohikontti ja kðdessð pitkð, koivuinen sauva. Kontinkantaja oli luonnollisten elðmðntapojen apostoli, entinen satulaseppð Matti Muikkunen, joka oli muuttanut nimensð samalla kuin entiset elðmðntapansakin ja oli nyt nimeltððn Matti Luonto. Hðn kulki talosta taloon, kylðstð kylððn, myyskennellen kontissaan olevia, luonnollisia elðmðntapoja neuvovia kirjasia ja saarnaten koko olemuksellaan voimakkaasti jðrkiperðisten elintapojen puolesta. Oman ilmoituksensa mukaan hðn s—i ainoastaan kasvisruokia, ollen siis siinð suhteessa Johannes Kastajaakin etevðmpi, jonka ruokana, kuten tunnettua, olivat m.m. heinðsirkat. Keskiviikkoisin hðn ei sy—nyt mitððn, ja paastosi sitðpaitsi joka kesð yhteen kyytiin kolme tai neljð viikkoa. Hðnellð oli vetisenharmaat, ymmyrkðiset ja totiset silmðt ja hðnen leukaansa peitti pitkð, vaaleanruskea parransðnki. Ihmiset olivat jo aikoja sitten tottuneet hðneen, ja vain harvoin pysðhtyi kadulla joku maalainen katsomaan hðnen jðlkeensð. Ainoat, joiden nðytti olevan mahdoton tottua hðneen, olivat koirat. Nðmð aina valppaat luontokappaleet nostivat hðnen lðhestyessððn tavallisesti hirmuisen ðlðkðn ja ilmaisivat peittelemðtt—mðn toivomuksensa olevan saada iskeð vahvat hampaansa hðnen laihoihin sððriinsð. Tðmðn johdosta vallitsi hðnen ja koirien vðlillð ainainen sotatila, josta luonnonihminen kuitenkin pitkðn sauvansa avulla poikkeuksetta selvisi voittajana. Hðn ei mielellððn mennyt huoneisiin, vaan hoiti kirjakauppaansakin talojen portailla. Istuttuaan jonkin aikaa portailla kerðytyi hðnen ympðrilleen ihmisið, ja silloin hðn otti kontistaan kirjasia, otti yhden kerrallaan kðteensð ja piti sitð jonkin aikaa ylhððllð peukalonsa ja etusormensa vðlissð, niin ettð katsojat voivat lukea kirjan nimen. Jollei kukaan halunnut kirjaa ostaa, pisti hðn sen mitððn puhumatta konttiinsa ja otti esille toisen. Kauppojen jðlkeen, tai jos ei niitð syntynyt, hðn nosti kontin selkððnsð ja kðveli ulos portista yhtð vaiteliaana kuin oli tullutkin. Harvoin hðn ketððn edes silmiin katsoi. Lauri Saksman oli ainoa, jonka kanssa hðn ryhtyi pitempiin puheisiin, selitellen hðnelle matalalla ððnellð maailmankatsomustaan ja suunnitelmiaan. Miten juuri Lauri Saksman oli tullut saavuttaneeksi hðnen luottamuksensa, sitð on vðhðn vaikea syrjðisen sanoa, mutta nðhtðvðsti oli rakennusmestarien vallan kruununperillisessð jotain, mikð veti luonnonihmistð puoleensa. Matti Luonto oli tuskin astunut portista sisððn, ennenkuin ðsken vielð typ—tyhjðlle nðyttðm—lle ilmestyi takkuinen, roistomaisen nðk—inen koira. Mistð se lieneekððn siihen ehtinyt? Ehkðpð se oli nukkunut hernemaassa taikka halkoliiterin oven takana. Joka tapauksessa se alkoi haukkua ja rðhistð vimmatusti, pysytellen kuitenkin turvallisen vðlimatkan pððssð luonnonihmisen pitkðstð sauvasta. Martta Saksman, joka tapansa mukaan puuhaili punakkana keitti—ssð, katsahti ulos ikkunasta kuullessaan koiran metel—imisen ja huusi kamarissa leposohvalla loikovalle veljelleen: -- Lauri, ystðvðsi on tullut taas! -- Kuka? -- Matti Luonto. Kruununperillinen laski kirjan kðdestððn p—ydðlle, mutta piti kðrpðslðtkðn kðdessððn ja kðveli paitahihasillaan portaille. Aurinko oli nyt kiertðnyt rakennuksen taakse, niin ettð portailla voi avopðinkin istua. Luonnonihminen oli istahtanut toiselle portaalle -- useampia niitð ei ollutkaan -- hellittðnyt kontin selðstððn ja katseli nyt miettivðisenð lahonnutta kaidepuuta. Lauri Saksman istuutui hðnen viereensð ja tavoitteli lðtkðllððn kðrpðsið lennosta. Oltiin ððneti pitkðn aikaa. Aidan takaa kuului ajuri Tiihonen riitelevðn renkinsð kanssa ja ðrðhtðvðn jotain hevoselleen. -- Kuuluuko mitð? kysðisi Lauri Saksman vihdoin lyhyesti. -- Ka... mitðpð tðssð... paitsi tuota kuumuutta, vastasi toinen hitaasti. -- Oletko myynyt kirjoja? -- Eihðn noita ole juuri saanut myydyksi tðhðn aikaan... kaupunkilaiset eivðt osta paljon muutenkaan, ja mailla ovat ihmiset heinðt—issð. Koira pakkasi yhð ðrhentelemððn piikkopukuiselle, jolloin Lauri Saksman kumartui ikððnkuin ottaakseen kiven maasta. Koira juoksi silloin ulos portista. Luonnonihminen katseli virsujensa kðrkið. Toinen jalkineista oli kulunut, niin ettð varvas pisti esiin. Sitten hðn jatkoi, puhellen kuin itsekseen: -- Mutta minð aloitinkin viime viikolla kuukauden pituisen paaston, niin etten minð mitððn tarvitse, paitsi vettð... ja sitð saa ilmaiseksi. -- Sinð tulet hyvin vðhðllð toimeen, sanoi Lauri Saksman. -- Tuleehan sitð nðin kesðllð, my—nsi luonnonihminen. -- Mutta talvella on suuremmat kulungit. -- Hm. -- Sitð ajattelin sinulta kysyð, uskaltaisinko minð asettua tuonne Kelovuorelle asumaan? sanoi luonnonihminen ðkkið, luoden nopean syrjðsilmðyksen Lauriin. Lauri huomasi luonnonihmisen silmissð omituisen kiillon, jota ei niissð ennen ollut nðkynyt. -- Kelovuorelleko? Miksi sinne? kysyi hðn vðhðn kummissaan. Luonnonihminen vilkaisi ympðrilleen ja kuiskasi sitten: -- Henki sanoi minulle: Mene Kelovuorelle ja tee itsellesi pesð puuhun, asuaksesi siellð vapaana ja luonnollisena... Saksman nuorempi, joka oli pitðnyt tarkoin silmðllð lðhestymisyrityksið tehnyttð paarmaa, rusensi sen ðkkið lðiskðllððn ja sanoi sitten: -- Mistð tiedðt, ettð se oli henki? -- Kyllð sen tuntee! vakuutti luonnonihminen innokkaasti. Lauri Saksman oli hetken aikaa vaiti ja sanoi sitten: -- Kissan jalka sinulle puhuu, vaan ei mikððn henki! Minð luulen, ettð sinð paastoat aivan liiaksi ja tulet lopulta kaistapðiseksi. Luonnonihminen ikððnkuin vaipui kokoon kuullessaan tðllaista puhetta ainoan uskottunsa suusta. Toiselle alkoi tðmð kðydð vðhðn sððliksi, jonka johdosta hðn hetken kuluttua virkkoi: -- Niin, tiedðthðn sen ennestððn, etten minð oikein usko niihin sinun henkiisi. Mutta jos pððhðsi on pðlkðhtðnyt mennð asumaan puuhun rakentamaasi pesððn, niin mitðpðs siinð. Saattaisi siellð olla hauskakin nðin kesðllð. Vaan jos olet aikonut siellð my—skin talvella asua, niin kyllð silloin on parasta, ettð menet ensin Repolaan karhuja ampumaan ja sisustat sen sitten karhunnahoilla. -- Enpð minð vielð talvesta tiedð... kunhan nyt kesðnkin ensin, sanoi luonnonihminen hiljaa. -- Asu sinð vain Kelovuorella kaikessa rauhassa, kunhan et tulta pitele. Jos kuka sinua hðtyyttðisi, niin tule sanomaan minulle. -- En minð muuta pelkðð, vaan jos tuo kaupungin metsðnvartija Tolonen kieltðð... -- Ole huoleti, kyllð minð Tolosen aisoissa pidðn. Minua pelkððvðt Svebeliuksen neiditkin, sillð minð osaan tarvittaessa pððstðð heistðkin liikkeelle sellaisia juoruja, ettð kuolleet hevoset nousevat seisaalleen. Ja Tolosen pikkusyntejð minulla on tiedossa enemmðn kuin hðnellð on varpaissa kynsið. Niin ettð ole sinð vain rauhassa ja rakenna itsellesi pesð korkeimman kuusen latvaan. Matti Luonto asetti kontin selkððnsð ja lðhti syvðsti kiitollisena rakentamaan itselleen asuinsijaa puuhun kaupungin ulkopuolella olevalle Kelovuorelle. Saksman nuorempi katseli hðnen lðht—ððn tuuheita viiksiððn liikutellen ja palasi sitten kamariin lukemaan rosvoromaaniaan ja pitðmððn sohvaltaan silmðllð, mitð kadulla tapahtui. VII Jos luulemme, ettð kirjailija Kauno Tuulonen olisi jððnyt pitemmðksikin aikaa seurahuoneelle rakennusmestarien henkevðstð seurasta ja heidðn ilmaisesta kestityksestððn nauttimaan, niin silloin tunnemme perin huonosti tðtð lupaavaa nuorukaista. Hra Tuulonen osasi kyllð iloita iloitsevaisten kanssa ja koukisti kðtensð siinð, missð joku toinenkin, varsinkin silloin, kun se ei hðnelle mitððn maksanut -- ja rakennusmestareillemme on totuuden ja kohtuuden nimessð annettava tinkimðttð se tunnustus, ettð he aina ilmaiseksi, vielðpð mitð suurimmalla mielihyvðllð sy—ttivðt ja varsinkin juottivat niitð hengen ylimyksið, pððasiassa kesðmatkoilla olevia aloittelevia taidemaalareita ja kiertelevien teatteriseurueiden jðsenið, jotka olivat suvainneet laskeutua korkeuksistaan nopeasti kiitðvðksi iltahetkiseksi tavallisten pikkukaupunkirakennusmestarien kieltðmðttð kyllðkin hyvinvarustettuun p—ytððn. Mutta herra Tuulonen ymmðrsi my—skin vallan erinomaisesti yhdistðð huvin ja hy—dyn. Saapuessaan tðhðn pikkukaupunkiin, jota hðn sivumennen sanoen tietysti sydðmensð pohjasta halveksi, oli hðnellð ollut mððrðtty tarkoitus ja pððmððrð, jonka hðn aikoi toteuttaa jðrkðhtðmðtt—mðsti kuin Napoleon. Hðn oli sattumalta joutunut nuoren, kauppakorkeakoulunsa juuri pððttðneen Yrj— Kurosen seuraan, tðmðn ollessa matkalla Turun kautta Englantiin, ja Samppalinnan kauniissa ravintolassa iltaa istuttaessa oli nuori Kuronen hyvðn soiton ja vielð paremman punssin vaikutuksesta niin lðmmennyt, ettð oli tarjonnut kirjailijalle vapaan asunnon koko kesðkaudeksi kotonaan hiljaisessa maaseutukaupungissa, jossa hðn saisi rauhassa pððttðð aloittamansa suuren romaanin. Seuraavana aamuna hðn oli kyllð, muistettuaan hieman epðselvðsti edellisen illan tapahtumat, syvðsti katunut tuota lupaustaan, mutta kun kirjailija, joka seuraavana aamuna ilmestyi hotelliin noutamaan hðntð silliaamiaiselle, kysyi, vielðk— hðn pysyi lupauksessaan, ei hðn ollut kehdannut peruutua siitð, vaan oli vielð ennen lðht—ððn kirjoittanut kotiinsa kirjeen, jossa hðn suositteli hra Tuulosta kotivðelleen niin hyvin kuin osasi, ja kiiruhti sitten laivaan hðveten tekoaan. Siihen hðnellð olikin tðysi syy, sillð aamulla ei hra Tuulonen ollut tuntunut lðheskððn niin miellyttðvðltð kuin edellisenð iltana, ja hðn aavisti, etteivðt hðnen vanhempansa suinkaan tulisi tuntemaan erikoista kiitollisuutta ainoata poikaansa kohtaan siitð seurasta, jonka hðn oli heille toimittanut. Kirjailija Tuulosella sitð vastoin ei mielestððn ollut mitððn syytð katua kauppaansa. Hðn oli kyllð ollut tarpeeksi terðvðnðk—inen huomatakseen sen mielenmuutoksen, jonka yhden y—n uni oli hðnen uudessa ystðvðssððn vaikuttanut, mutta hðn ei ollut sitð huomaavinaankaan. Hðn oli nðet onkinut tietoonsa, ettð kauppias Kuronen oli sangen varakas, ja ettð hðnellð, paitsi poikaansa, oli vain yksi lapsi, miellyttðvð ja hyvðn kasvatuksen saanut tytðr. Silloin se tuuma kypsyi kirjailija Tuulosen aivoissa. -- Kukapa tietðð! ajatteli hðn, pakatessaan pientð matkalaukkuaan. -- Kukapa tietðð...! -- Kukapa tietðð! ajatteli hðn vihellellen Turun asemasillalla, odottaessaan junan lðht—ð. Ja sama iloinen ajatus askarteli alituiseen hðnen aivoissaan, kun hðn lopuksi laivalla lðhestyi matkansa pððmððrðð. Rakennusmestarien seurassa ollessaan hðn kðytti aikansa hankkiakseen laulujen lomassa itselleen tarpeellisimmat tiedot Kurosen perheen tavoista ja jðsenistð, ja kuulemansa oli vain omiaan vahvistamaan hðntð pððt—ksessððn. Erotessaan my—hððn illalla rakennusmestariensa seurasta hðn oli juonut veljenmaljat koko p—ytðseuran kanssa, lukuunottamatta valkopartaista ukko Saksmania, joka oli kohdellut hðntð melkoisen kylmðsti, melkeinpð kuin ei hðntð olisi p—ydðssð ollutkaan. Mutta ukko oli onneksi eronnut seurasta ennen pðivðllistð, suureksi suruksi rakennusmestareille ja suureksi iloksi hra Tuuloselle, jota ukon tutkiva ja ilmeisesti epðluuloinen katse oli koko ajan vaivannut. Rakennusmestarit sitðvastoin olivat kerrassaan mieltyneet kirjailijaan hðnen hauskojen juttujensa vuoksi, jotka olivat jo kolme vuotta sitten olleet ikivanhoja Turussa, mutta jotka tððllð herðttivðt hðmmðstystð uutuudellaan ja pirteydellððn, ja ennenkaikkea hðnen suuren ja repðisevðn lauluvarastonsa takia. Kun sitten illan suussa oli siirrytty pianohuoneeseen ja hra Tuulonen oli pariinkymmeneen kertaan rðmpyttðnyt pianolla ne kaksi pientð harjoituskappaletta, jotka hðn osasi, oli hðn ehdottomasti aseman herra, ja yksinpð rakennusmestari Kopparikin, joka muuten syvðsti halveksi tieteitð ja taiteita, mutta varsinkin niiden edustajia, tunnusti empimðttð hðnet etevimmðksi ja ensimmðiseksi tðssð seurassa. Rakennusmestarien kaipaus oli syvð ja vilpit—n, mutta sitð oli omiaan jonkinverran lieventðmððn hra Tuulosen lupaus pistðytyð silloin tðll—in seurahuoneella ilahduttamassa uusia tuttaviaan. Ja verotettuaan uusia ystðviððn useilla kymmenillð markoilla pienten tilapðisten lainojen muodossa olisi hðn ollut valmis my—ntðmððn, ettð noissa rakennusmestareissakin oli joitakuita valoisia puolia, niin suuria nautoja kuin he hðnen mielestððn muuten olivatkin. Ja seuraavana pðivðnð muutti kirjailija puolenpðivðn tienoissa kauppias Kuroselle. Vastaanotto olisi voinut olla hullumpikin. Ukko Kuronen, vanhanpuoleinen, ilmeisesti koko lailla hermostunut ja kðrtyinen mies, koetti silminnðhtðvðsti olla niin kohtelias kuin osasi, ja rouva Kuronen, lihavahko, hieman yksinkertaisen, mutta ylipððnsð hyvðnsuovan nðk—inen porvariemðntð, oli pelkkðð pðivðnpaistetta. Hðn saattoi hra Tuulosen Yrj—n huoneeseen ja pyysi hðntð olemaan kuin kotonaan, ja kirjailija puolestaan vakuutti vilpitt—mðsti tekevðnsð parhaansa siinð suhteessa. Huone oli suuri ja valoisa, kolmi-ikkunainen kulmahuone. Muusta, vanhanaikaisesta, mutta mukavasta huonekalustosta erosi silmiinpistðvðsti suuri, uuden uutukainen kirjoitusp—ytð siihen kuuluvine varustuksineen ja pronssisine, kreikkalaista kiekonheittðjðð esittðvine pystykuvineen. Yksi ikkunoista oli kadullepðin, eikð siitð avautuva nðk—ala ollut omiaan ilahduttamaan mieltð, mutta pihalle pðin olevista ikkunoista nðkyi joukko vanhoja puita sekð niiden vðlissð pari riippumattoa ja niiden alla houkutteleva, siisti nurmikko. P—ydðllð oli hyvðssð jðrjestyksessð puolen korttelin korkuinen pakka suuria, valkeita kirjoituspaperiarkkeja, virallista paperia nro 2. Kaikesta pððttðen olivat ne siihen asetetut varta vasten kirjailijan kðytettðvðksi. Hra Tuulonen hymyili, mutta tunsi samalla jostain syystð hieman punastuvansa. Hðnellð oli laukussaan suuren, tekeillð olevan romaaninsa kðsikirjoitusta kymmenkunta arkinpuolikasta, jotka hðn kerran neljð vuotta takaperin pyhðn innostuksen vallassa oli kirjoittanut, mutta joihin ei sen jðlkeen ollut tullut riviðkððn lisðð. Hieman epðr—ityððn hðn asetti kðsikirjoituksen keskelle p—ytðð, sytytti sitten savukkeen, heittðytyi mukavaan asentoon suureen keinutuoliin ja vaipui mietteisiinsð. Jonkin ajan kuluttua hðn muisti, ettei hðn ollut nðhnyt tðrkeintð, nimittðin talon tytðrtð, Anni-neitið. Hra Tuulonen nousi, vilkaisi peiliin ja astui eteiseen. Laajasta ja aina hðmðrðstð eteisestð johti eri huoneisiin neljð ovea, jotka kaikki olivat auki, mutta yhdessðkððn huoneessa ei nðkynyt ketððn. Pantuaan merkille, ettð sali, jossa oli m.m. suuri palmu ja piano, teki hienon ja arvokkaan vaikutuksen, asetti hra Tuulonen py—reðn, matalan olkihatun pððhðnsð, otti kepin kðteensð ja lðhti ulos pihamaalle. Siellðkin vallitsi sama hiljaisuus ja autius. Kivillð lasketun kauppapihan asuinrakennuksen pihasta erottavien tuuheiden puiden lomitse nðki kirjailija vain vilauksen makasiinirengin jauhoisesta selðstð. Hra Tuulonen tunsi olonsa hieman yksinðiseksi. Pððtðkin tuntui kivistðvðn. Hðnen mielestððn ei talonvðen puolelta ollut ollenkaan kohteliasta jðttðð vieraansa heti tðllðtavoin yksikseen. Samassa ilmestyi rakennuksen siitð pððstð, jossa puotihuoneisto oli, nðk—sðlle solakka, veikeð, valkopukuinen neitonen, pððssððn leveð, kukilla runsaasti koristettu hattu, jonka alla liehahteli vallattomasti pari irtainta, vaaleaa kiharaa. Tytt— otti pari tanssiaskelta, mutta huomasi samassa hra Tuulosen ja loi punehtuen silmðnsð alas. Hra Tuulosen sydðn, joka hðnen omakðtisesti allekirjoittamiensa, useissa joululehdissð ja muissa tilapðisjulkaisuissa tuon tuostakin runopukuisessa muodossa antamiensa vakuutusten mukaan oli niin usein voimakkaasti sykðhdellyt ilosta, taikka surusta, jonkun kerran vihasta, mutta paljon useammin rajattomasta, palavasta ja yli-inhimillisestð, vaikkakin todennðk—isesti toivottomasta rakkaudesta, tykytti tðllð hetkellð ankarammin kuin koskaan ennen. Niin voimakkaasti vaikutti tðmð ilmestys hðneen. Tytt— loi hðneen puoleksi aran, puoleksi -- ah! -- veitikkamaisen katseen, kiiruhtaessaan hðnen ohitseen. Katseen, joka kesti vain silmðnrðpðyksen, mutta jonka vaikutus oli suuri. Kynðmme on valitettavasti liian harjaantumaton ja k—mpel— voidaksemme kuvata sitð riemun, onnen, toivon, rakkauden ja rajattoman ihastuksen hy—kyaaltoa, joka tðssð silmðnrðpðyksessð huuhteli hra Tuulosen runollista sydðntð. Jonkinlaisella vahingonilolla tahdomme senvuoksi mainita, ettð tuo samainen hy—kyaalto teki hra Tuulosenkin niin k—mpel—ksi ja saamattomaksi, ettei hðn ehtinyt tervehtið, ei edes nousta seisomaan tuon taivaallisen ilmi—n vilahtaessa hðnen ohitseen. Hra Tuulonen oli varustautunut vaikeaan tehtðvððn. Hðn oli alkanut vaistomaisesti saada sen kðsityksen, ettð neiti Kuronen olisi mahdollisesti hðnen otettavakseen joltisenkin korkealla oksalla, ja hðn oli pannut koko luottamuksensa aitosuomalaiseen sitkeyteensð. Varovasti urkkimalla kaikilta mahdollisilta tahoilta hðn oli saanut kuulla Anni Kurosesta asioita, jotka ennustivat melkoisia vaikeuksia hðnen yritykselleen. Mutta tðmð heilakka! Hra Tuulonen hymyili jo etukðteen. Mikðli hra Tuulonen kokemuksestaan tunsi tðllaisia asioita -- ja meidðn tðytyy tunnustaa, ettð hra Tuulosella, kuten muuten hðnen runonsakin todistavat, on todellakin jonkinverran kokemusta nðissð asioissa -- oli hðn varma siitð, ettð hðn kesyttðisi tuon tyt—nheiskaleen yhdessð viikossa. Tuskinpa vaatisi tuo tehtðvð niinkððn pitkðð aikaa. Mutta nðin selvðsti, jðrkevðsti ja kðytðnn—llisesti kykeni hra Tuulonen ajattelemaan vasta noin parin minuutin kuluttua, kun ðskenmainittu hy—kyaalto oli vðhðn laskeutunut. Tytt— oli mennyt sisððn paraatiportaista. Hra Tuulonen oli vielð kahdenvaiheilla, mennðk— perðssð ja esitellð itsensð vai odottaako paikoillaan hðnen palaamistaan, kun tytt— taas ilmestyi portaille, luoden hðneen jðlleen tuollaisen salamannopean, puoleksi aran, puoleksi veitikkamaisen silmðyksen, joka ðsken oli aiheuttanut hra Tuulosen sydðmessð sellaisen tunteiden kuohun. Tðllð kertaa oli runoilijamme kuitenkin jo pððssyt tunteittensa herraksi. Hðn nousi seisomaan ja varustautui ensimmðiseen hy—kkðykseen, mutta huomasi samassa, ettð tytt— oikaisi pihan poikki suoraan kadulle, vilkaisten kuitenkin portista mennessððn taakseen. Hra Tuulonen oli hyvin tyytymðt—n siihen, ettð tytt— oli lðhtenyt kaupungille, mutta mielissððn ja hyvillððn siitð, ettð tðmð vielð portilla vilkaisi taakseen. -- Alku on varsin lupaava! totesi hra Tuulonen ja lðksi kadun kautta Kurosen puotiin, tutustuakseen siihenkin osaan uutta asuinpaikkaansa. Puodissa oli vain Kalle Kannas. Ostajia ei ollut yhtððn. Hra Tuulonen esitteli itsensð kauppa-apulaiselle ja syventyi sitten tarkastamaan pientð, siroa valokuvauskonetta, jonka toinen kertoi juuri ðsken ostaneensa. Kirjailija antoi koneesta hyvðntahtoisen ja alentuvaisen tunnustuksensa, mutta pitkðð aikaa ei hðn viihtynyt Kalle Kannaksen seurassa. Hðntð hieman loukkasi se, ettei tuo vðhðpðt—inen puotilainen kohdellut hðntð kirjailijalle ja sivistyskeskuksista saapuneelle miehelle kuuluvalla kunnioituksella, vaan puhutteli hðntð huolettomasti ja kevyesti, melkeinpð kuin vertaistaan. Kalle Kannas taas ei ehtinyt vieraan lðhdettyð ruveta itselleen selvittelemððn, minkð vaikutuksen talon uusi asukas oli tehnyt hðneen, sillð samassa tuli ostajia, ja hðnen oli ryhdyttðvð hoitamaan tehtðviððn. Ensin hðn kuitenkin kððri uuden koneensa huolellisesti samoihin papereihin, jotka hðn ðsken oli sen ympðriltð purkanut. Hra Tuulonen lðhti melkoisen ikðvystyneenð kðvelemððn kaupungille, mutta huomasi joka paikassa niin naurettavia ja pikkukaupunkimaisia ilmi—itð, ettð tuli jðlleen hyvðlle tuulelle. Hðnen palatessaan takaisin oli talo yhtð autio kuin ennenkin. -- Nðmðpð vasta merkillisið ihmisið?! ajatteli hra Tuulonen. -- Missðhðn ne oikein piileskelevðt? Paremman puutteessa hðn meni huoneeseensa, heittðytyi selðlleen sohvalle ja kuorsasi minuutin kuluttua ankarasti. Hðn herðsi vasta siihen, ettð palvelustytt— tuli pyytðmððn hðntð pðivðlliselle. Ruokasalissa oli p—ytð katettu vain kolmelle hengelle, ja hra Tuulonen sai p—ytðtovereikseen herra ja rouva Kurosen. -- Pyydðmme anteeksi, sanoi rva Kuronen, ettð herra Tuulonen on saanut olla niin kovin yksin ensimmðisenð pðivðnððn, jolloin herra Tuulonen ei kai vielð ty—h—n ryhtyne, mutta miehellðni ja minulla on ollut niin paljon puuhaa uuden huvilamme kuntoonlaittamisessa, ettemme ole parhaalla tahdollammekaan ehtineet... Hra Tuulonen kiiruhti tietysti heti vakuuttamaan, ettð hðnen pðivðnsð oli kulunut erinomaisen hupaisesti. Hðn oli kðvellyt kaupungillakin... tððllð oli niin kovin paljon mieltðkiinnittðvðð katselemista j.n.e. Hra Kuronen vilkaisi hieman epðluuloisesti puhujaan, mutta ei huomannut hðnen kasvoissaan mitððn ivallista vivahdusta. Hetken kuluttua kysyi kauppias: -- Oletteko jo kauankin ollut meidðn Yrj—n tuttava? -- Hm, jaa -- oikeastaan tutustuin hðneen vasta nyt, Turussa... -- Sen arvasinkin, sanoi kauppias, -- sillð Yrj— tavallisesti puhuu kaikista tuttavistaan, mutta teistð hðn ei ole mitððn maininnut... Tðmðn huomautuksen johdosta syntymðisillððn olleen kiusallisen hiljaisuuden kiiruhti hra Tuulonen taitavasti katkaisemaan puhkeamalla oikeaan ylistysvirteen Yrj— Kurosen miellyttðvistð, oivallisista ja miehekkðistð ominaisuuksista. Harva isð voi pysyð aivan kylmðnð, kun saa kuulla kehumisia ainoasta pojastaan, ja pðivðllisen loppupuolella oli ukko Kurosen mielialassa selvðsti havaittavissa muutos vieraansa eduksi. -- Mutta... muistelen kuulleeni, ettð herrasvðellð on toinenkin lapsi, sanoi hra Tuulonen vihdoin, ikððnkuin olisi tðmð asia ðkkið juolahtanut hðnen mieleensð. Taas vilkaisi Kuronen vieraaseen, mutta tðmðn viaton naama ei antanut mitððn aihetta epðluuloihin. -- On tytðr, sanoi kauppias lyhyesti. -- Anni lðhti jo eilen huvilallemme, selitti rouva Kuronen. Hðnellð on siellð niin kovin paljon jðrjestðmistð. -- Eilenk—! huudahti hra Tuulonen hyvin hðmmðstyneenð. Nðin tðnððn pihamaalla erððn neidin ja arvelin hðntð neiti Kuroseksi. -- Se on varmaankin ollut neiti Leijanen, selitti rouva Kuronen. -- Meidðn konttoristimme, tðydensi ukko Kuronen selitystð. VIII Vaskiseppð Gr—nberg oli tðllð vðlin ehtinyt saada aikaan kaikenlaista. Ajuri Jehkoselta lainaamillaan viikatteilla oli hðn vaimoineen niittðnyt heinðpeltonsa, olipa jo korjannut heinðt latoonkin. Sitten hðn oli lupauksensa mukaan niittðnyt my—skin Jehkosen perunapellon pientareet. Vðlillð oli hðn ennðttðnyt hoitaa liikkeensðkin asioita. Maikin ikðvð velvollisuus oli ollut ilmoittaa, ettð heidðn sðllinsð Jeremias Kuitu oli mestarinsa ruvettua heinðntekoon ratkennut juomaan ja juonut kolme pðivðð yhteen kyytiin. Ukko Gr—nberg oli ollut hakemassa kotoaan uutta kovasinta katkenneen sijaan ja kuullut tðll—in mainitun uutisen apulaisensa valitettavasta hairahduksesta, jonka tytðr kyllð koetti esittðð kiivaalle isðlleen niin varovaisin sanoin kuin mahdollista, mutta joka kuitenkin oli vaikuttanut tðhðn vilkasveriseen ja toimintatarmoiseen vanhukseen jokseenkin samalla tavalla kuin ruutitynnyriin pistetty tulikekðle. Ukko oli istahtanut tuolille hikeð pyyhkimððn, mutta hypðhti heti pystyyn, kuin olisi raketti alkanut rðiskið hðnen allaan, ja huusi: -- Onko se lurjus nyt pajassa? -- álkðð nyt, isðkulta, nostako siitð melua, ennenkuin heinðnteko on lopussa! pyysi tytt— hartaasti, vastaamatta suoraan kysymykseen. -- Jos sattuisi vielð tulemaan joku kiireellinen tilaus sillð aikaa... -- Pidð sinð vain huoli _omista_ asioistasi, kyllð minð _omani_ hoidan! kivahti Gr—nberg, ollen hirveðn kiihtymyksen vallassa. -- Mitð apua ja hy—tyð sinð luulet minulla olevan apulaisesta, joka juo ja relluttelee heti kun isðnnðn silmð vðlttðð. Kadulle minð semmoiset miehet heitðn! Ja ukko Gr—nberg, joka ei koskaan siekaillut pððt—ksiensð toimeenpanossa, painoi hatun lujasti pððhðnsð ja hy—kkðsi pihan poikki pajansa ovelle. -- Jeremias! huusi hðn, ððni vihasta tðristen. -- No nyt tulee vihuri! ajatteli kohmeloinen Jeremias, hyvin kðsittðen, mistð oli kysymys. áðneen hðn vastasi: -- Tððllð on! -- Ulos sieltð, heti! karjaisi Gr—nberg. Jeremias kolisteli joitakin vaskenromuja eikð tuntunut pitðvðn erikoisempaa kiirettð. -- Pitððk— sinua tulla auttamaan, vai?! huusi hðnen pelðttðvð isðntðnsð. Jeremias ilmestyi vðhitellen hitaasti pajan ovelle, nenð noessa ja silmðt veristðvinð. -- Kðvele suoraan yhtð kyytið kadulle portista, ðlðkð koskaan pistð pððtðsi minun ovieni sisðpuolelle! julisti Gr—nberg. -- Mistð syystð? kysyi Jeremias viattoman ja hðmmðstyneen nðk—isenð. -- Syystðk—? huusi ukko Gr—nberg aivan tyrmistyneenð moisesta julkeudesta. -- Vai kysyt sinð vielð syytð, senkin juopporatti! -- Neljðntoista pðivðn irtisanominen! vðitti Jeremias uhkamielisesti. -- Jaa, ettð irtisanominen! kiljaisi ukko. -- Sen sinð, peijakas viek——n, saat pikemmin kuin luuletkaan! Ja ennenkuin ðllistynyt kisðlli oli kerinnyt koota ajatuksensa, oli Gr—nberg karannut hðnen niskaansa kuin kanahaukka sorsan kimppuun ja potkinut hðnet portille asti. Siinð kerðsi ukko kaikki voimansa juhlalliseen lðht—potkuun, ja kisðlliparka lensi sen voimasta keskelle katua. Hattu putosi portille, sen potkaisi ukko omistajansa perðssð. Jeremias otti hattunsa maasta, pudisteli siitð p—lyn pois ja painoi sen jðlleen pððhðnsð. Sitten hðn kððntyi katsomaan ympðrilleen, olisiko lðhist—lle sattunut nðkij—itð, voidakseen vaatia entistð isðntððnsð edesvastuuseen pahoinpitelystð ja vðkivallasta, mutta huomasi ikðvðkseen, ettei ketððn todistajia ollut saapuvilla. -- Tðmð tulee teille vielð kalliiksi! huusi Jeremias, heristðen nyrkkiððn Gr—nbergille. Ukko seisoi portilla hajasððrin, yhð edelleen uhkaavana ja tarmokkaana. Jeremias lðhti hitaasti kðvelemððn pitkin katua. -- Se asia on nyt selvitetty, sanoi Gr—nberg tyttðrelleen. -- Kunhan ei vain tulisi vielð joitakin jðlkiselvityksið, ajatteli tytðr, mutta ei kuitenkaan viitsinyt sitð ððneen lausua. Jðlkijupakkaa tðmð selkkaus aiheuttikin, vielðpð aika lailla. Jeremias Kuitu oli valittanut ammattiyhdistykselleen laittomasta ty—stð erottamisesta. Yhdistys valitsi kaksi edustajaa keskustelemaan ukko Gr—nbergin kanssa asiasta, ja lðhettilðiden tehtðvðksi oli annettu koettaa taivuttaa ukko Gr—nbergið sovintoon. Tuntien ukon vððjððmðtt—mðt ja jyrkðt periaatteet sosialistisiin rientoihin nðhden osoitti lðhetyst— hyvðð harkintaa jððdessððn kadulle ja keskustellessaan vaskisepðn kanssa avonaisen ikkunan kautta. Liikkeen omistaja ei kuitenkaan tuntunut olevan puolestaan taipuvainen minkððnmoisiin my—nnytyksiin ja kehoitti lðhetyst—ð astumaan sisððn, jos se kaipaisi tukevampia todistuksia ukon lujasta pððt—ksestð, minkð kutsun rauhanneuvottelijat sentððn kohteliaasti, mutta varmasti hylkðsivðt. Kun ei tðmð yritys johtanut toivottuun tulokseen, oli ammattiyhdistys katsonut velvollisuudekseen julistaa Gr—nbergin liikkeen lakkotilaan. Tðmðn sodanjulistuksen olivat ðskeiset rauhanneuvottelijat kðyneet antamassa vastapuolelle, tðllðkin kertaa ikkunan lðpi. (Ohimennen mainittakoon, ettð my—skin Gr—nberg lðhetti puolestaan ammattiyhdistykselle terveisensð saman lðhetyst—n mukana, mutta olivat nðmð terveiset sitð laatua, ettei niitð edes lievennettyinðkððn voida painosta julaista.) Nðin olivat Gr—nbergin ja ammattiyhdistyksen vðlit kðyneet varsin kireiksi. Mutta sitten sattui tapaus, joka kðrjisti ne huippuunsa. Lopetettuaan heinðnteon tunsi Gr—nberg tarvetta puhdistaa nahkansa kiusallisesta, kutittavasta heinðnp—lystð ja pððtti lðhteð Maijalan saunaan kylpemððn. Hðn otti kainaloonsa puhtaan paidan ja pyyhinliinan ja kðveli Maijalan saunaan, joka on kaupungin kaatopaikan reunassa Kellonsoittajankadun pððssð. Kðsity—lðisenð, vaikkakin mestarina, hðn meni viidenkolmatta pennin puolelle -- oikeastaanhan se onkin kolmenkymmenen pennin puoli, kun kylpyvihta maksaa viisi pennið. Riisuuduttuaan yhteisessð pukeutumishuoneessa ja nðhtyððn seinðllð kahden miehen vaatteet hðn kysyi kylvettðjð-ðmmðltð, keitð saunassaolijat olivat. -- Riku Nikki ja Topi P—s—nen, vastasi ðmmð. Gr—nbergin silmissð vðlðhti. ámmð ei kuitenkaan tðtð vðlðhdystð huomannut, eikð olisi luultavasti kðsittðnyt sen syytð, vaikka olisi huomannutkin. Lukija kuitenkin epðilemðttð kðsittðð sen, kuultuaan, ettð Topi P—s—nen oli ammattiyhdistyksen puheenjohtaja ja Riku Nikki saman yhdistyksen p—ytðkirjuri -- juuri sen yhdistyksen, jonka kanssa ukko Gr—nberg oli sotakannalla. -- Minð olen tehnyt kovasti heinðð! sanoi Gr—nberg painavasti. -- Vai niin! sanoi kylvettðjð-ðmmð. -- Sittenhðn se kylpy maistuu. -- Luulisi maistuvan! sanoi Gr—nberg. -- Koko pinta on tðynnð heinðnrupaa. Mutta minð otan _kovan_ l—ylyn, lisðsi hðn ððntððn koroittaen. -- Saako teidðn saunasta tðnð iltana _oikein kovan_ l—ylyn? -- No eik—hðn saane, arveli ðmmð. -- Ei ole vielð tðnððn ollut kuin kahdet kylpijðt. Tulenko minð l—ylyð heittðmððn? -- Ei tarvitse, sanoi Gr—nberg kiireesti. -- Kyllð minð heitðn itsekin lauteille mennessðni. -- Mestari katsoo sitten, ettei seiso luukun kohdalla, kun heittðð, neuvoi ðmmð. -- Se puhaltaa l—ylyn ulos niin tuimasti, ettð nahka palaa, jos kohdalle sattuu. -- Koetan katsoa, lupasi Gr—nberg ja astui saunaan. Sauna oli melkein pimeð. Lauteilta kuului kylpevien puhkumista, silloin tðll—in joku vihdan lðiskðys ja puheen porinaa. -- Tarvitaanko lisðð l—ylyð? huusi ukko Gr—nberg. Tððllð on tulossa uusia kylpij—itð. -- Mahtuuhan tðnne lisðð kylpij—itð ja lisðð l—ylyðkin, sanoi Riku Nikki, joka ei pimeðssð erottanut, kuka tulija oli. -- No minð ly—n sitten l—ylyð vankanlaisesti, sanoi Gr—nberg. Uunin vieressð oli avara vesisaavi ja sen vieressð kaksi suurta kippoa, joissa kylpijðt tavallisesti pesivðt pððnsð. Gr—nberg tðytti molemmat kipot ððriððn my—ten vesisaavista, avasi uunin luukun, huomaten samalla, ettð uuni oikein pððltðkin kihisi kuumuuttaan, ja paiskasi nopeasti veden molemmista kipoista uunin kiukaalle. Kiuas parahti ja paukahti. T—intuskin ennðtti ukko Gr—nberg kyykistyð lattiaan, kun h—yry hirmuisena pilvenð ampuutui uunista kuin savu laukaistun kanuunan kidasta. Vaikutus oli voimakas. Kamalasti karjahtaen sy—ksyivðt molemmat lauteilla olleet miehet alas, putosivat portailta pðistikkaa lattialle ja kiiruhtivat kiroten ja voivotellen ulos koko saunasta. Gr—nbergið, joka oli vetðytynyt syrjððn ja kðrsi kuumuudesta, vaikka olikin kyykistynyt permannolle, eivðt he ehtineet edes huomaamaankaan. Seuraavana aamuna mittasi kauppa-apulainen Kalle Kannas kaikessa rauhassa kauraryynejð postinkantaja Sipilðn emðnnðlle, kun puotiin astui maalari Tolvanen ostamaan lehtitupakkaa ja kertoi hðmmðstyttðvið uutisia. Hðn ei tiennyt enempðð eikð vðhempðð kuin ettð ukko Gr—nberg, jonka katkera ja leppymðt—n sosialistiviha oli tunnettu koko kaupungissa, oli tehnyt puoleksi onnistuneen murhayrityksen kahta metallity—lðisten ammattiyhdistyksen huomattavinta luottamusmiestð Topi P—s—stð ja Riku Nikkið vastaan. Oli pðivðnselvðð, ettð kysymyksessð oli kostomurha, sillð eihðn kaupungissa ollut viime vuorokausien aikana paljon muusta puhuttukaan kuin Gr—nbergin ja ammattiyhdistyksen vðlillð puhjenneesta ilmisodasta. Tapauksen kaameutta oli omansa suuresti lisððmðn se petomaisen julma kuolemantapa, jonka ukko Gr—nberg oli uhreilleen valmistanut: elðvðltð polttaminen kuumassa vesih—yryssð. Pahoin palaneina olivat Topi ja Riku t—intuskin pððsseet pakenemaan julmurin kynsistð. Heidðn huikeat hðtðhuutonsa olivat kutsuneeet paikalle paljon vðkeð, poliisikin oli kutsuttu, palohaavoja tarkastettu ja poliisitutkinto pidetty. Ukko Gr—nberg kieltðð kuitenkin jyrkðsti kaikki ja puolustautuu sillð, ettð hðn, kuten jo edeltðpðin oli kylvettðjð-ðmmðlle ilmoittanut, oli kovan l—ylyn tarpeessa ja sitðpaitsi saanut Topilta ja Rikulta itseltððn nimenomaisen luvan ly—dð vahvasti l—ylyð. Eikðhðn hðn ollut muuta tehnytkððn. Tðstð puolustuksesta huolimatta olivat poltetut maalari Tolvasen tietðmðn mukaan pððttðneet nostaa jutun Gr—nbergið vastaan kaksoismurhayrityksestð. Sipilðn emðntððn, joka oli Gr—nbergin emðnnðn ðitipuolen serkku, vaikutti tðmð uutinen niin jðrkyttðvðsti, ettð hðn sai sydðmentykytyksen ja kiiruhti Gr—nbergin asuntoon hankkimaan lðhempið tietoja murhenðytelmðstð. Kalle Kannas puolestaan ei oikein tiennyt mitð uskoa. Pitkin pðivðð sai hðn uusilta puodissakðvij—iltð lisðtietoja, jotka vahvistivat todeksi edellisten kertojien tiedot ja vðrittivðt tapahtumaa uusilla vivahduksilla, ja hðn tunsi sitðpaitsi mainiosti ukko Gr—nbergin kiukkuisen ja tulisen luonteen, jonka ilmauksiin hðnellð omastakin puolestaan oli syytð tuntea pelonsekaista mielenkiintoa, varsinkin tulevaisuutta ajatellessaan. Mutta varsinaista murhayritystð ei hðn sentððn voinut uskoa toivomansa appiukon tahtoneen tehdð. Illalla, kun puoti oli suljettu, pððtti Kalle Kannas lðhteð kuulostelemaan, millð kannalla asiat olivat Gr—nbergin asunnossa. Kðvellen kadun toista puolta teki hðn sen huomion, ettð Maikki nðytti olevan yksin kotona, istuen tavallisella paikallaan avonaisen ikkunan ððressð ja ommellen jotain. Kalle siirtyi toiselle katukðytðvðlle ja lðhestyi ikkunaa. Tytt— huomasi hðnet ja sanoi: -- Tule sisððn. -- Oletko yksin kotona? tiedusteli ylkðmies varovaisuuden vuoksi. -- Isð lðhti kalaan ja ðiti on vieraisilla. Kalle uskalsi nyt pistðð pððnsð siihen jalopeuran luolaan, joka oli hðnen mielitiettynsð kotina. Heti sisðlle tultuaan hðn huomasi, ettð jotain erikoista oli tapahtunut. Maikki oli itkeneen, kalpean ja hyvin juhlallisen nðk—inen. Kalle luuli tðmðn johtuvan eilisillan saunakohtauksesta ja alkoi kysellð, mutta tytt—, vaikka my—nsikin tapauksen kiusalliseksi, sanoi, ettei se sentððn kai niin kovin vaarallinen ollut. Topi P—s—nen ja Riku Nikki olivat kðyneet lððkðrissð, mutta vaikka he olivat omien vakuutustensa mukaan miltei kuoliaiksi kðrventyneet, ei lððkðri ollut voinut huolellisimmallakaan tutkimisella l—ytðð heistð mitððn palohaavoja eikð ollut mððrðnnyt heille lððkkeitð. Poliisitutkinnon toimittanut ylikonstaapeli oli nðin ollen ollut sitð mieltð, ettð juttu murhayrityksestð, jos Topi ja Riku sellaisen todellakin nostavat, raukeaa toteennðyttðmðtt—mðnð. Ukko nðytti kuitenkin olevan asian johdosta hiukan hermostunut, mutta se tekisi hðnelle varmaankin vain hyvðð ja opettaisi hðntð hillitsemððn vastaisuudessa paremmin sisunsa. Kalle tunsi itsensð heti rauhallisemmaksi ja yritti lðhestyð morsiantaan, mutta silloin sanoi tytt—: -- Meidðn vðlillðmme on nyt kaikki lopussa! -- Hðh? kysyi Kalle Kannas, voimatta uskoa korviaan. -- Kaikki saa nyt olla lopussa meidðn vðlillðmme, uudisti tytt— jðykðsti, soinnuttomalla ððnellð. -- Mutta mistð syystð? ðnkytti Kalle, tuntien hiuksienpa nousevan pystyyn. -- Sinð voit mennð nyt matkaasi! tarkisti tytt— tiedonantoaan. -- Ja toivon, ettet enðð koskaan astu silmðini eteen. Vaikka olikin aivan huumautunut tðstð ðkillisestð iskusta, oli Kalle Kannaksella kuitenkin vielð parahiksi sen verran sielun- ja ruumiinvoimia jðljellð, ettð jaksoi pyytðð lisðselityksið. Tytt— sanoi silloin ihmettelevðnsð hðnen julkeuttaan. Ihmettelevðnsð sitð, ettð Kalle Kannas, joka on maailman suurin petturi ja maailman sydðmett—min ihminen, kehtaa seisoa hðnen edessððn kaiken sen jðlkeen, minkð koko kaupunki tietðð. Hðn oli, tytt— nimittðin, jo pitkðn aikaa tuntenut sydðmessððn jonkinlaista epðluuloa, vaikkei tðhðn saakka ollut jaksanutkaan sitð todeksi uskoa. Mutta sen jðlkeen kun Jumppilan matami oli nðhnyt hðnen hellðsti syleilevðn neiti Leijasta Kurosen puodissa keskellð pðivðð ja toitottanut tiedon tðstð nðytelmðstð ympðri kaupunkia, ei Maikki Gr—nberg koskaan, _ei koskaan_ tahtoisi olla missððn, _ei missððn_ tekemisissð Kalle Kannaksen kanssa! Turhaan Kalle Kannas vakuutti viattomuuttaan ja koki selittðð asiaa. Tytt— ei edes kuunnellut hðntð, vaan pyysi itkien hðntð poistumaan mitð pikimmin talosta ja menemððn neiti Leijasensa luo, joka varmaankin juuri tðllð hetkellð odotti hðntð ikðv—iden. Nðin ollen ei Kallen auttanut muu kuin lðhteð. Hurjassa sekamelskassa py—rivðt ajatukset Kallen aivoissa hðnen kðvellessððn ilman pððmððrðð pitkin hiljaisia katuja. Vasta hautausmaan aidan luona hðn tuli jðlleen tajuihinsa. Ja hðnen myllertðvissð aivoissaan kasvoi ja lujittui vakaumus, ettei hðnellð ollut enðð muuta tehtðvissð kuin hirttðð itsensð. Mutta sitð ennen hðn tahtoi kuitenkin kuristaa Jumppilan matamin kuoliaaksi. IX Tðhðn aikaan alkoi kaupungilla levitð uskomaton huhu. Se oli niin outo, tavaton ja ðllistyttðvð, ettei kukaan osannut aluksi sanoa sen johdosta yhtððn mitððn. Mutta yhð uudet ja uudet viestit vahvistivat sitð. Ja tðmð huhu, joka pðivð pðivðltð kasvoi, varttui ja vahvistui kuin kðenpoikanen, oli se, ettð Jaakkola, jonka luultujen tarumaisten rikkauksien loiste oli hðikðissyt koko kaupungin, hakkaili neiti Svebeliusta, mutta ei Antti-neitið eikð Matti-neitið, vaan -- kauheata kertoakin -- hullua Fanny-neitið. Melkein joka pðivð nðhtiin Amerikan pohatan kðvelevðn Pastorinniemeen ja viipyvðn siellð useita tunteja. Ja erððnð pðivðnð saattoi koko kaupunki omin silmin nðhdð Fanny-neidin ja Jaakkolan ajavan vaunuissa halki kaupungin, vielðpð pysðhtyvðnkin parin talon kohdalla innokkaasti keskustellen. Tðmð satumainen nðky vaikutti niin voimakkaasti kaupungilla, ettð luotettavalta taholta kerrottiin useiden henkil—iden menettðneen jðrkensð. Emme tiedð, onko se totta, mutta se ainakin on totta, ettð Jumppilan matami juuri niihin aikoihin sai halvauksen, joka lamautti hðnen suuren puhekykynsð, ja tðmðnkin onnettomuuden katsottiin johtuvan mainitusta mieliðkuohuttavasta tapahtumasta. Kerrottiin my—skin, ettð Antti-neiti ja Matti-neiti olivat raivoissaan. Ihmek—s tuo! Mutta tðmðn raivon syistð oli vallalla useita eriðvið mielipiteitð. Tðhðn aikaan jakautui kaupunki kahteen puolueeseen. Alkoi nðet ilmestyð henkil—itð, jotka julkisesti vðittivðt, ettei Fanny-neiti olisikaan niin hullu kuin oli yleensð luultu. Nðmð rikkiviisaat henkil—t olivat tietðvinððn, ettð Fanny-neiti 18-vuotisena neitosena oli rakastunut mielett—mðsti nuoreen ja kauniiseen ylioppilas Jacobsoniin, sittemmin Jaakkolaan, joka niihin aikoihin matkusti Amerikkaan, ja kðtkeytyi nyt suruineen Pastorinniemeen, jonne hðn eristðytyi muusta maailmasta erakkoelðmðð viettðmððn ja jossa hðnen pienet omituisuutensa hankkivat hðnelle hullun nimen ja maineen. Mutta nyt oli -- nðin selittivðt mainitut rikkiviisaat -- Jaakkola pitkðn poissaolonsa jðlkeen palannut takaisin naimattomana syistð, joilla ehkð saattoivat olla kolmisenkymmentð vuotta vanhat juuret, ja ihmiset voivat nyt omin silmin nðhdð, mihin suuntaan asiat olivat kehittymðssð. Enemmist— oli kuitenkin yhð edelleenkin lujasti entisessð vakaumuksessaan, ettð Fanny-neiti oli kuin olikin pððstððn vialla. Ja tðmð enemmist— alkoi osoittaa taipumusta omaksumaan sen katsantokannan, etteivðt asiat Jaakkolankaan yliskamarissa olleet juuri paremmalla tolalla. Mutta missð on maisteri Wahl? Mihin ihmeeseen tðmð huomattava ja kunnioitettava vanhus on hðvinnyt? Niin kyseli jokainen toiseltaan. Ja tðydellð syyllð, sillð maisteri Wahl oli joku aika takaperin kadonnut tuntemattomalla tavalla, eikð hðnestð ollut sen jðlkeen kuulunut hiiren hiiskausta. Maisteri Wahl ei kuitenkaan ollut vielð tullut kootuksi isðinsð tyk—. Sen sai Jaakkola piakkoin elðvðsti tuta. Jaakkola oli tðhðn saakka asunut yhð edelleenkin rehtori Peranderin luona, mutta sanaakaan kaikesta siitð, mitð kaupungilla puhuttiin, ei talossa oltu vaihdettu. Palvelustyt—t olivat kyllð kerran alkaneet keitti—ssð jutella siitð, mutta olivat saaneet Anna-neidiltð sellaisen lðksytyksen, ettð muistivat sen vielð seuraavalla viikollakin. Mutta erððnð iltana, illallisen jðlkeen, kun rehtori Perander ja Jaakkola istuivat pihalla tupakoiden, sanoi Jaakkola: -- Kuules, Pessu, nyt sinð pððset loisestasi. Minð olen ostanut talon. -- Mitð? Milloin? huudahti rehtori hðmmðstyneenð. -- Tðnððn iltapðivðllð. Ostin SilvÕnin talon kauppatorin laidasta. Muutan siihen huomenna. Perustan rautakaupan. Sen talon, jonka tuleva rautakauppias Jaakkola oli ostanut kaupungin parhaalta liikepaikalta, oli omistanut varakas, lapseton leskimies, koroillaan elðvð entinen apteekkari Otto SilvÕn. Hðn oli sisustanut sen aistikkaasti ja mukavasti, ja talo oli aivan uusi ja ensiluokkaisesti rakennettu. Jaakkola oli kðynyt ukko Saksmanin kanssa tarkastamassa taloa, ja ukko Saksman oli sanonut, ettei hðnen tietððkseen paremmin rakennettua taloa ollut toista koko maassa. Se oli ukko Saksmanin lausumaksi erittðin huomattava tunnustus, ja Jaakkola oli, neuvoteltuaan Saksmanin kanssa siitð, mitð talosta kannattaisi maksaa, mennyt ukko SilvÕnin puheille ja kysynyt ovelta: -- My—ttek— talonne? -- My—n! oli ukko vastannut silmðð rðpðyttðmðttð. -- Irtaimistoineen? -- My—skin irtaimistoineen, oli ukko vastannut pyytðmðttð vielðkððn vierasta istumaan. -- Mikð on hinta irtaimistoineen? oli Jaakkola sitten kysynyt. Ukko oli istunut silmðt ummessa pari minuuttia, sitten hðn oli vastannut: -- Kaksisataakymmenentuhatta. -- Ja luovutus tapahtuu heti? -- Heti! oli ukko vastannut. -- Kauppa on tehty! sanoi Jaakkola. -- Talo on teidðn! sanoi ukko SilvÕn. Hðn oli ojentanut laihan, kurttuisen kðtensð Jaakkolalle ja Jaakkola oli sanonut: -- Maksun saatte huomenna. -- Hyvð on! sanoi ukko SilvÕn. Sitten oli ukko lðhtenyt kðvelemððn poikki lattian. Ovella hðn oli kððntynyt ja kysynyt: -- Saanko ottaa hatun pððhðni? Silloin oli Jaakkolalta pððssyt nauru. -- Saatte ottaa hatun, vielðpð kaikkikin vaatetavaranne ynnð muut semmoiset. Mutta jððkðð nyt tðnne vielð ensi y—ksi. Huomenna laadimme kauppakirjan ja suoritamme muut muodollisuudet. Jaakkolan ðkillinen ja odottamaton talonosto antoi kaupungin kahvitðdeille uutta vettð myllyihin. Oltiin, eikð suotta, sitð mieltð, ettð oli jouduttu suurten tapahtumain kynnykselle. Eikð mikððn ollutkaan tervetulleempaa. Kovin oli hiljaista ja jokapðivðistð ollut elðmð viime aikoina kaupungissa. Miten suuri ainesten puute oli ollut, kðy selville siitð, ettð kevðttalvella oli Sikasen akan kanasta puhuttu toista viikkoa. Sikasen akalla oli nðet ollut kaksi kanaa. Toinen niistð, se harmaantðplikðs, oli sairastunut. Kaksi pðivðð oli Sikasen akka tuuditellut sairasta sylissððn ja tarjonnut sille kaikenlaisia herkkupaloja, mutta mikððn ei ollut kelvannut. Sitten oli kana kolmantena pðivðnð kuollut. Sikasen akka oli itkenyt, mennyt vainaja sylissð halkoliiteriin ja hakannut kanalta pððn poikki. Senjðlkeen oli hðn mennyt torille ja myynyt kanan kojukauppias Pylkkðselle, jonka erikoisalana oli varustaa kaupunkilaisten pðivðllisp—ydðt lintupaistilla. Vasta parin viikon kuluttua oli huhu Sikasen akan kanankaupasta levinnyt kaupungille Lauri Saksmanin suosiollisella my—tðvaikutuksella, mutta silloin ei enðð voitu saada selkoa siitð, kenen keitti——n tuo harmaantðplikðs oli joutunut. Tðllaisesta seikasta, kuten sanottu, oli kaupungissa kevðttalvella riittðnyt puheenaihetta enemmðn kuin viikon ajaksi. Olivatpa jotkut alkaneet vaatia Sikasen akan saattamista oikeuden eteen, vaikka tuo ankara ehdotus tosin sai raueta, kun ei kanavainajan viimeisistð vaiheista oltu saatu varmaa selkoa. Lauri Saksman vain joutui kaikkien oikeinajattelevien perheenðitien vihoihin, sillð he olivat vakuutetut siitð, ettð hðn pelkðstð ilkeydestð oli sðilyttðnyt Sikasen akan mieltðkððntðvðn salaisuuden omana tietonaan siihen saakka, kunnes arvasi kanan tulleen sy—dyksi. Nyt sitðvastoin ei olisi joudettu kiinnittðmððn mitððn huomiota siihen, vaikka olisi saatu kuulla Sikasen akan kissan kðyneen lðpi samat vaiheet kuin hðnen harmaantðplikðs kanansa. Eikð yksin kahvikesteissð, vaan my—skin rakennusmestaripiireissð seurahuoneella, vielðpð seuraklubillakin, jossa ainoastaan varsinaiset herrat saivat janonsa sammuttaa ja nyppið toisiaan korttipelissð, olivat pðivðn tapahtumat vilkkaan keskustelun aiheena. -- Kuules, veli, sanoi pormestari Andersson tullinhoitaja Sp——rille, mikðhðn mies se Jaakkola oikein on? -- Mistð hiidestð minð tiedðn, enhðn edes tuntenut hðntð ennen hðnen historiantakaista Amerikkaan lðht—ððnkððn. Mutta eik—hðn hðn liene tavallinen ihminen, kuten me muutkin, otaksui Sp——r. -- Kuuluu perustavan tðnne rautakaupan, tiesi raatimies Johansson. -- No sitð tððllð kyllð tarvittaisiinkin, sanoi pormestari. -- Kunnollista nimittðin. Ja varmaankin pystyy hðn sen kunnolliseksi saamaan, kun on kerran pystynyt Amerikassa itselleen omaisuudenkin kokoamaan. -- Kuinkahan suuri omaisuus sillð mahtanee olla? kysyi raatimies. -- Akat puhuvat monista miljoonista. -- Puoli miljoonaa, vðhðn pððlle, puuttui pankinjohtaja Skarp viereisestð p—ydðstð puheeseen. -- Pyydðn muuten huomauttaa, etteivðt hðnen rahansa tietysti meidðn pankissa ole. -- Taisi maksaa vðhðn liikaa talostaan, sanoi tullinhoitaja. -- Tahtoi nðyttðð, ettð "nðin me amerikkalaiset", murahti pormestari. -- Tjaa, se on vðhðn vaikea sanoa, lausui pankinjohtaja. -- Hðnellð kuuluu olleen apunaan ukko Saksman, ja kyllð se vanha Holofernes osaa pitðð huolen siitð, ettei kovin paljoa liikaa makseta. Ja ottakaa huomioon, hyvðt herrat, ettð hðn sai pienimpið yksityiskohtiaan, viimeistð naulaa my—ten tðydessð kunnossa olevan talon ja asunnon. Hðnen ei tarvinnut hukata yhtððn minuuttia sen sisustamiseen. Ei muuta kuin ala olla ja elðð. -- Ja mennð naimisiin Pastorinniemen Genovevan kanssa! lisðsi raatimies. -- No se on vissi se! vakuutti pormestari. -- Joka pðivð nðen ikkunastani hðnen kðvellð keputtelevan Pastorinniemeen niin ettð keppi viuhkaa. Mutta, hyvðt herrat, missð on ukko Wahl? -- Niin, mihin hiiteen on ukko hðvinnyt juuri nyt, kun koko kaupunki kaipaa hðntð? huudahti raatimieskin. Samana iltana oli Jaakkola lðhtenyt kðvelemððn kaupungin ulkopuolelle. Hðnellð oli aamupðivðllð ollut pitkð keskustelu Fanny-neidin kanssa Pastorinniemessð. Sen jðlkeen oli hðn ty—skennellyt koko pðivðn ahkerasti uudessa talossaan, kirjoittanut kirjeitð, tehnyt kustannusarvioita ja lðhettðnyt sðhk—sanomia. Vðlillð hðn oli kðynyt antamassa mððrðyksið puusepille ja maalareille, jotka olivat ty—ssð rakennuksen siinð pððssð, johon myymðlð oli tuleva. Se oli alunpitðen liikehuoneistoksi rakennettu, mutta oli ollut kðyttðmðttð apteekkari SilvÕnin hallitessa taloa. Siinð oli nyt vain suoritettava erðitð muutost—itð. Ensi sanoista olivat puusepðt ja muut ty—ntekijðt tajunneet Jaakkolan mieheksi, joka osasi panna ty—n kðyntiin, tiesi mitð on tehtðvð ja miten se on tehtðvð. Hðn ikððnkuin sðhk—tti ympðrist—nsð heti kun hðn ty—h—n ryhtyi. Rehtori Perander, joka oli pistðytynyt pðivðllð ohikulkiessaan katsomaan ystðvðnsð puuhia, ei ollut tuntea Jaakkolaa samaksi mieheksi, joka niin tyynesti ja levollisesti nautti joutilaisuudesta ja "katsasteli", kuten hðn sanoi. -- Tðssð on nyt taas eri meininki! sanoi Jaakkola jostakin katonrajasta rehtorin sisððnastuessa. -- Ensi kuussa pitðð liikkeen olla pystyssð ja hyvðssð vauhdissa. -- Niin, ellet sitð ennen ole pudonnut noilta tikapuiltasi ja taittanut niskaasi, sanoi rehtori. -- Ei poika, ðlð luule! Nðkisitpð, millaisilla telineillð ukkoset New Yorkissa keikkuvat, kun pilvenpiirtðjðn rautarunkoa rakennetaan! Pðivðn ty—n tehtyððn oli Jaakkola lðhtenyt kðvelemððn ohi kirkon, halki kirkkopuistikon ja pitkin rantaa vievðð polkua kaupungin laitumille pðin. Ilta oli lðmmin, mutta pilvinen ja hðmðrð. Hðnen pððstyððn Jussinpuron poikki sillaksi asetettujen hirsien yli sukelsi tien vierestð esiin olento, jota olisi voinut pitðð jonain romanttisen ry—vðriheimon kunnioitettuna johtajavanhuksena -- pieni, kuivettunut ukko, jolla oli hartioillaan haalistunut sinertðvð viitta ja tavattoman leveðlierinen huopahattu syvðlle pððhðn painettuna. Nenðllð oli py—reðt silmðlasit ja leuassa vaaleanharmaa, harva parta. Tðmð merkillinen otus, joka nðhtðvðsti oli tullut puron reunaa johtavaa polkua Pastorinniemestð pðin, pysðhtyi kðdet ristissð rinnalla keskelle tietð Jaakkolan eteen ja sanoi ohuella, vinkuvalla ððnellð: -- Mite te teelle vaanitte? Jaakkola pysðhtyi hðmmðstyneenð ja tarkasteli ukkoa. -- Kuka olette ja mitð tahdotte? kysyi hðn. -- Mine olen majister Wahl, jos tietee tahdotte, vinkui ukko. -- Nyt te olette satimessa! -- Ahaa, sanoi Jaakkola, jonka hartioita pidðtetty iloisuus alkoi hytkyttðð. -- Vai olette te maisteri Wahl! Sanomattoman hauskaa tavata pitkðstð aikaa. Minun nimeni on Jaakkola. -- Mine tieden sen! kirkaisi ukko. -- Ei, elkee ojentako minulle, ketenne, en mine siihen kuitenkaan tartu. -- Yhtð lystið, sanoi Jaakkola, pistðen kðdet pððllystakkinsa taskuihin. -- Mitðs te sitten oikein minusta haluatte? -- Olenhan jo kysynyt teilte, ette mite te teelle vaanitte? huusi ukko kimeðllð ððnellð. -- Suuremmalla syyllð voisin minð tehdð teille saman kysymyksen, sanoi Jaakkola, tarkastellen ry—vðripððllikk—-maisteria silminnðhtðvðsti hyvin huvitettuna. -- Mutta jos vðlttðmðttð tahdotte tietðð, niin olin tððllð vain kðvelyllð, iltakðvelyllð. -- Miksi hiivitte te iltakevelylle metsesse kuin rosvo? jatkoi ankara ukko kuulusteluaan. -- Tunnustakaa suoraan, ette te aioitte kiertee tete tiete Pastorinniemeen! kiljaisi maisteri ja otti niin uhkaavan askeleen eteenpðin, ettð Jaakkola vaistomaisesti perðytyi askeleen. -- Hen pakenee! Hen pakenee! kirkui ukko riemuissaan. -- Enkð pakene! vðitti Jaakkola hiukan nolona. -- Mutta mitðs teillð oikein on asiaa minulle? -- Tunnustakaa, ette aikomuksenne oli hiipie Pastorinniemeen! huusi ukko. -- Minð kðyn Pastorinniemessð pðivðllð, selitteli Jaakkola hyvðntahtoisesti. -- Pðivðllð ja valtatietð my—ten. Olin siellð muuten jo tðnððn aamupðivðllð. -- Mine tieden sen! huusi vanhus, heristðen nyrkkiððn. -- Te olette olleet sielle usein, liian usein! Luulitte voivanne tehde mite haluatte minun poissaollessani. Mutta nytpes olettekin kiikisse! -- Miksi en minð saisi kðydð Pastorinniemessð milloin haluan? kysyi Jaakkola. -- Siksi, ette mine kiellen sen! huusi ukko, hypðhtðen tasajalkaa tantereesta, molemmat nyrkit pystyssð. -- Mutta jospa en vðlitð kiellostanne? kysyi Jaakkola. -- Fanny kuuluu minulle! kirkaisi ukko. -- Olen teneen puhunut henen sisariensa kanssa, ja he ovat ilmoittaneet, ettei heille enee ole miteen minua vastaan. -- Vai niin, mutta mikðli olen huomannut, on Fannyllð itsellððn koko joukon teitð vastaan, sanoi toinen. -- Te tulette katumaan, ellette heti katkaise velejenne Fannyn kanssa! huusi ukko. -- Vanha mies, sanoi Jaakkola vakavasti. -- Annan tðyden kunnian harmaille hiuksillenne... -- Mite on teille minun hiusteni kanssa tekemiste! huusi ukko aivan suunniltaan raivosta. -- Kunnioitan ikððnne, mutta annan teille samalla sen hyvððtarkoittavan ilmoituksen, ettð ellette tðstð hetkestð alkaen heitð rauhaan neiti Svebeliusta, jota olette vuosikausia hðvytt—mðsti kiusannut, niin joudutte tekemisiin minun kanssani, ja silloin teidðt peijakas perii! Minð toimitan teidðt heti hullujenhuoneeseen! -- Mihin?! kirkaisi ukko. -- Hullujenhuoneeseen! toisti Jaakkola jðrkðhtðmðtt—mðsti. -- Haa, konna! huusi maisteri, kaivoi taskustaan jotain ja heitti sen Jaakkolan silmille. Jaakkola koppasi lennosta kðteensð tuon esineen ja havaitsi sen vanhaksi, kuluneeksi hansikkaaksi. Hðn ripusti sen varovaisesti vieressð olevan pajupensaan oksaan, mutta ukko huusi: -- Teiden on taisteltava kanssani! -- Mitð! huudahti Jaakkola kummissaan. -- Tahtoisitteko nyrkkeillð kanssani? -- Ei, kaksintaistelu pistooleilla, kymmenen askeleen peeste... piff, paff, puff! huusi vanhus, sðtkytellen kðsiððn ja jalkojaan, niin ettð viitta liehahteli hðnen hartioillaan. Jaakkola pani kðtensð ristiin ja katseli ukkoa vilpitt—mðsti ihmetellen. -- Kuulkaa, menkðð nyt kotiin nukkumaan! sanoi hðn sitten isðllisesti. -- Minð ainakin olen saanut teistð tarpeekseni ja kððnnyn takaisin. -- Hen pelkee! Hen pelkee! hihkaisi ukko ihastuneena. Jaakkola kððntyi takaisin, pitðen kuitenkin varansa, ettei ukko saisi pukata hðntð alas puroon. Sillalla hðn kððntyi antamaan viimeisen varoituksen: -- Ja muistakaa sanani: ellette lakkaa hassutuksistanne, niin teidðn kðy huonosti! -- Pelkuri! Raukka! huusi ukko. -- Mine en velite -- heiden uhkauksistanne! Jaakkola lðhti kðvelemððn takaisin kaupunkiin, ukon jððdessð voitonriemuisena seisomaan puron toiselle puolen, hajasððrin, kðdet lanteilla ja leveðlierinen hattu korvien yli painettuna. X Kðhk—sen lesken turhamaisuus aiheutti seuraavana aamuna pienen kohtauksen Neuvoksen Arkun pihamaalla. Kðhk—sen leskellð, joka asuu pihan perðllð olevassa rakennuksessa aivan Sikasen huonekunnan seinðntakana, on tytðr, joka on naimisissa Tampereella poliisikonstaapelin kanssa. Tðstð tyttðrensð arvoasemasta on Kðhk—sen leski hyvin ylpeð ja kðy joka kesð tytðrtððn ja vðvyððn tervehtimðssð. Nytkin hðn oli ollut tðllaisella matkalla ja palasi juuri kotiin. Hðn oli ottanut laivarannasta ajurin, ajuri Jehkosen, ja kðskenyt ajaa kotiinsa. Jehkonen kyyditsi hðnet portille ja pysðytti siihen hevosensa, mutta akka huusi: -- No aja pihaan asti! -- Enkð aja, sanoi Jehkonen. -- Eihðn siellð pððse kððntymððn takaisin. -- Pððset kyllð kððntymððn, kun ajat tuon hernemaan ympðri, sanoi akka. -- álð luulekaan, ettð minð sinulle mitððn maksan, ellet kyyditse minua portaitten pððhðn asti! Jehkosen rokonarpinen naama nytkðhteli kiukusta. Ensin hðn aikoi hypðtð alas kuskipukilta, heittðð akan myttyineen ja nyytteineen kadulle ja ajaa tiehensð maksua ottamatta, mutta sitten meni tðhðn kunnon hevosmieheen riivaaja, joka muutti hðnen mielensð. Hðn huitasi hevostaan piiskalla ja ajoi hyvðð vauhtia pihaan. Saksmanin portaitten pððssð oli maassa isonlainen kivi, ja hðn ajoi ensiksikin sen yli, niin ettð rattaat pahasti keikahtivat ja Kðhk—skð kiljaisi korvia vihlovasti. Samassa l—i Jehkonen hevostaan toisen kerran piiskalla, ja koni lðhti nelistðmððn tðyttð kyytið hernemaan ympðri. Kun lðhestyttiin hernemaan takana ulkohuonerakennuksen sitð ovea, joka kuului Kðhk—skðn huoneeseen, huusi akka: -- Ptruu... ptruu... kuule, Jehkonen, ðlð aja enðð... voi hyvð isð kun ajoi ohi! -- En saanut hevosta pysðhtymððn! rðmðhti Jehkonen, lasketellen tðyttð nelið ympðri pihaa. Kðhk—skðn huudot ja kiljunta kutsuivat ulos koko talon vðen. Ulkohuonerakennuksesta tuli Sikasen akka lapsineen ja muut siellð asuvat akat ja ukot, toisella puolen ilmestyivðt portailleen ukko Saksman ja Martta, kohmeloiset kðrðjðkirjurit ja ompelijatar sisarineen sekð jarrumiehen leski, pieni, puolialaston lapsi kðsivarrellaan. Jehkonen antoi hevosensa nelistðð kolme kertaa ympðri pihan Kðhk—skðn kiljuessa ja voivotellessa ja lukuisan katsojajoukon ððnekkððsti riemuitessa. Neljðnnen kerran ulkohuonerakennuksen kohdalle tullessaan ajoi hðvyt—n Jehkonen niin lðheltð hernemaata, ettð rattaiden oikeanpuoleiset py—rðt putosivat hernemaan ojaan ja Kðhk—skð lensi rattailta myttyineen suin pðin hernemaahan, vielðpð juuri omaan penkkiinsð. -- H—————! hurrasi ihastunut katsojajoukko, ja Sikasen lapset hyppivðt rajattomassa riemussaan korkealle ilmaan. Ennenkuin Kðhk—skð oli ehtinyt pððstð jaloilleen hernemaasta, oli Jehkonen nostanut rattaat ojasta ja ajanut tiehensð. Siinð hðn teki varsin viisaasti, sillð julmistunut Kðhk—skð olisi yl—s pððstyððn raapinut hðnen kasvonsa verille kuin vihastunut kollikissa. Kun Kðhk—skð ilmestyi nðkyviin hernepenkistð, esitti ukko Saksman, joka polvet koukussa ja vatsaansa pidellen oli nauranut lðkðhtymðisillððn tðlle ilmaiselle, erinomaisesti esitetylle nðyt—kselle, elðk——nhuudon Kðhk—skðlle: -- Elðk——n! -- ... k————n! yhtyi kiitollinen katsomo keuhkojensa pohjasta suosionosoitukseen. Kun ei Kðhk—skð nðhnyt Jehkosta missððn, huusi hðn, pudistellen multaa hameistaan, mytyistððn ja kðsistððn: -- Osasipas hðvitð nðkymðtt—miin, pahanhengen rupinaama! Onko tðmð mikð ajuri, tðmð, joka lennðhtðð ihmistð kuin rietas! Hðvyt—n heitti—, ptfui! Ei olisi ensin viitsinyt pihaan ajaa ja sitten teki tðmðn! Mutta olipa vieraitamiehið, oli, oli, oli vieraitamiehið, oli, oli, oli nðkij—itð tarpeeksi asti, kaikki olivat lðsnð hyvðt naapurit ja kylðnmiehet ja Saksmannin pitkðparta ja Sikasen akka pentuineen, ja kyllð nyt on lysti ja kyllð nyt nauretaan ja rðhðtetððn "hðhð hðhð hðhð" ja kyllð nyt on kielet pitkðllð ja vesi tippuu suupielistð ja niin ollaan kuin korpit ja silmðtkin noukittaisiin turvattoman lesken pððstð... rðhðhðhð hðhðhðhð! matki suuttunut akka toisten naurua ja k—mpi ovelleen, tehden kuitenkin koko katsomolle omistetun ruman tempun, ennenkuin hðvisi ovesta sisððn. Katsojat palasivat, hyvin tyytyvðisinð nðkemiinsð ja kuulemiinsa, takaisin kukin kotilietensð ððreen. Ukko Saksman vain jði istumaan portailleen ja jarrumiehen leski lapsi kðsivarrellaan seisomaan omalle portaalleen. -- No siinð nyt nðki herra Saksmankin, miten ylpeys riivaa tuommostakin vanhaa akkaa! aloitti jarrumiehen leski sujuvasti. -- Kerjuulla elðð tðmð Kðhk—skðkin toisen puolen vuotta ja toisen puolen juoksee vaivaishoidon herrojen luona mankumassa, -- niin -- ja issikalla hðntð vain pitðð kyyditð kuin parasta ruustinnaa! Se on taas ollut siellð tyttðrensð luona, -- niin -- ja kun tytðr on poliisin rouvana, niin siitð on sitten Kðhk—skðn nokka pystyssð eikð jaksa nyyttejððn laivarannasta tðnne asti kantaa! He-he-he, ihan nðet naurattaa kun ajattelee, miten komeasti se tahtoi ajaa pihaan ja nðyttðð, ettð nðin sitð meillð tullaan poliisin rouvan kestistð Tampereelta -- ja komeasti tultiinkin, niin ettð kuono oli lopuksi multapenkissð, he-he-he! Minð ihan annan tuolle Jehkoselle vehnðskahvit, kun se ensi kerran tðstð sivu ajaa. Ei kannattaisi ylpeillð, ei kannattaisi ylpeillð Kðhk—skðnkððn -- niin -- viime kuussa sai meiltðkin kupillisen kahvinpapuja lainaksi, eikð ole vielðkððn ollut millð takaisin maksaa, vaikka kannattaa laivoissa ja junissa matkustaa ja issikalla ajella ympðri hernemaata! Mutta kun synti ja rietas saa ihmisen sydðmessð vallan, niin on se sokea, "p—yhistellen ihmiskurja on niin nurja, ettei huoli kestðkððn"... tietððhðn sen, kun on poliisi vðvynð! Olisi jo aika Kðhk—skðllðkin ajatella tilaansa, niinkuin veisataan, ettð "mistðs siis sð olet tullut vaivainen nðin ylpeeksi, sull' ei mitððn aluss' ollut, lopuks' kaikki katoopi, kuink' ei sua inhota komeutes korea, tiedðthðn: se hðviððpi, matoin ruuaks' viimein jððpi" -- niin -- Jarrumiehen leski veti henkeð, huokasi, niisti nenððnsð ja pyyhki silmiððn esiliinalla. Sitten hðn jatkoi: -- Kummallinen on maailma tðhðn aikaan, ihmeellisen kummallinen -- niin -- mitðhðn tiennee? Ei se ainakaan hyvðð tiedð, tietðneek— sitten pahaa, niin -- Ei ole tainnut herra Saksman kuullakaan vielð sitð viimeisintð asiaa, kun nðet tulee kaksintaistelu sen maisteri Wahlin ja sen entisen Jaakobsonnin pojan vðlillð, sen miljuneerin...? -- En minð ole vielð sitð kuullut, ilmoitti ukko Saksman ihmeissððn ja totuuden mukaisesti. -- Niin, semmoinen on asia, ettð se Wahlin maisteri on eilen antanut manuun sille miljuneerille siitð Pastorinniemen ry—kkinðstð -- niin --. Eik—s se ole hullua, kun kaksi hullua rupeaa kaksintaisteluun kolmannesta hullusta... he-he-he? Vaikka eihðn tðmð olisi mikððn naurun asia, tðmð kaksintaistelu... Kamalaa on, kun kaksi ristittyð ihmistð ja herraa alkaa ampua toisiaan ihan vðlipuheen perðstð ja kuuluuhan ne olevan vieraatkin miehet semmoisessa tilaisuudessa -- niin -- ja lððkðri ja pappi. Niin kertoivat akat tuolla torilla, ettð semmoinen on laki kaksintaistelussa, ettð kuka ensiksi kuolee, niin lððkðri sen todistaa kuolleeksi ja sitten pappi siunaa haudan siihen paikkaan -- niin -- mutta eik— se olekaan sanottu herroille ja muille ylhðisille, ettð ei sinun pidð tappaman? -- Mistðs te oikein olette sellaisia uutisia kuullut? kysyi ukko Saksman epðilevðisesti. -- Voi, voi, herra Saksman, koko kaupunkihan siitð puhuu... Wahlin maisteri on itse kertonut, ettð hðn on antanut sille miljuneerille manuun kaksintaisteluun ja ampuu sen seulaksi. Nyt kuuluu Wahlin maisteri harjoittelevan ampumaan omissa huoneissaan, ja kadulle kuuluu kuuluvan sellainen rðiske, etteivðt ihmiset uskalla ohi kulkea... ja semmoinen paksu ruudinsavu kuuluu p—llyðvðn ikkunoista -- niin -- kamalaa on ajatella sitð Wahlin maisteria, kun on semmoinen vanha tarhap—ll— ja vielð tuollaisia asioita puuhaa... akat sanoivat sen miljuneerin tehneen jo testamenttinsa -- niin -- voi hyvð isð kun vellipata on unohtunut tulelle, joko lie pohjaanpalanut! Jarrumiehen leski katosi ðkkið sisððn. Lauri Saksman tuli samassa portista ja sanoi: -- No nyt sitð, isð, tulee lysti, kun ukko Wahl on ilmestynyt kaupunkiin! -- Sitðhðn se tuo jarrumiehen leski tuossa juuri toimitti. Tiesipð vielð kaksintaistelunkin olevan tulossa. -- Kyllð siinð perðð on. Kuulin torilla akkojen siitð kaakattavan ja pistðydyin kysymðssð Jaakkolalta itseltððn. Jaakkola oli vðhðn harmissaan siitð, ettð asia oli jo joutunut kaupunkilaisten hampaisiin, ja kertoi, ettð Wahl oli eilen illalla ollut sy—dð hðnet ja haastanut oikein kaksintaisteluunkin... mutta kyllð se ukko on vielð pðivissð, jos se saa Jaakkolan suuttumaan. Lauri istui isðnsð viereen portaalle, nyppi viiksiððn ja jatkoi: -- Kðvin sðikyttelemðssð metsðnvartija Tolosen, joka oli ruvennut hðtyyttelemððn Matti Luontoa, ja Tolonen oli aluksi hyvin koppavata poikaa, mutta kun minð aloin puhua niistð kaatuneista puista, jotka hðn kevððllð m—i omin lupinsa Rðsðselle, niin lankesi siltð luonto! Ihan oli nenðnpððkin valkoisena. Ja Matti saa nyt asua rauhassa puussaan. Kðvin sitten Mattia katsomassa. Oli rakentanut jonkinlaisen lavan ainakin kahden sylen korkeuteen muutamaan isoon petðjððn ja lavalle havumajan. Siellð hðn nyt sitten paastoaa. Elðð kuin kotka pesðssððn. Sikasen akka kulki hernemaan poikki portille pðin tyhjð pðrevasu selðssððn. -- Minnekðs Sikasen emðntð oikein vasun kanssa lðhti? kysyi Saksman. -- Lðksin tuolta Nissisen ty—maalta lastuja kahvipuikseni pyytðmððn, sanoi akka, pysðhtyen keskustelemaan. -- Ei viitsi kotonakaan olla, kun tuo Kðhk—skð haukkuu ja sðkentðð seinðn takana, niin ettei sitð jaksa koko pðivðð kuunnella. Mutta eik—hðn herkeð sðkentðmðstð kun kahvinhajua nokkaansa saapi! Vaan taitaa saada tðnð pðivðnð minun kahviani odottaa... on se niin hðvitt—mðsti siellð minunkin kunniaani loukannut. Se on _niin_ hðvit—n ihminen, ettð sitð ei uskoisi! On se vðlistð makeata ja matlakkaa, niin ettð luulisi, ettei ihmisellð voi tuon parempaa ystðvðð olla, mutta annas taas toisen kerran! Se on olevinaan vielð semmoinen unennðkijðkin. Kuulkaas, herra Saksmanni, minkðlaisia unia se nðkee! Yhtenð pðivðnð viime kesðnð oli tuolta jarrumiehen lesken porstuasta kadonnut varsiluuta, ja tietððhðn sen, minkðlainen kotkotus tðssð pihassa silloin oli! Jarrumiehen leski haukkui rosvoiksi koko talon vðen, jokaisen erikseen -- teistðkin sanoi, ettei sitð tiedð, vaikka olisivat nuo Saksmannit ottaneet, kun aina tðssð pihalla kuikuilevat, eivðtkð taida omat luudat hððvið olla... ajatelkaas, herra Saksmanni! -- ja sitten oli mennyt Kðhk—skð hðnen luokseen kertomaan nðhneensð semmoisen unen, ettð se kadonnut varsiluuta oli muka minun porstuassani! _Minun_ porstuassani! Ja eik—s vain akka, nimittðin tuo jarrumiehen leski, tule minun porstuaani ja ala siellð hamuilla ja koluta. Minð olin juuri puuronkeitossa -- oli lauantaipðivð siinð puoli kolmen korvissa, taisi olla jo kohta kolmekin -- ja kuulen kolinaa porstuasta ja ajattelen, ettð koiratkohan siellð koluavat vai olisiko se Tiihosen sianporsas taas lðhtenyt juoksentelemaan ja tullut meidðn porstuaan. Aukaisen oven ja ajattelen ettð ajan pois, olipa tuo sitten koira tai porsas. Siinð on sinulla sitten koira tai porsas! Jarrumiehen leski on juuri ulos menossa, meidðn luuta kðdessð. Minð kysyn, ettð mitð hðn meidðn porstuasta hakee, ja tðmð alkaa soimata minua, ettð olen muka pihalta ottanut hðnen varsiluutansa. Kyllðhðn minð annoin hðnelle senkin varsiluudan! Tulihan siitð oikein kðsirysy, ja kun pihalle pððstððn ja katsotaan, niin minun luutanihan se tietysti oli. Ei ole meillð milloinkaan vierasta tavaraa tarvittu eikð haluttu. Rehellisinð on koetettu olla ja vaeltaa, vaikka on paljon murhetta ollut ja vastoinkðymistð, jaa jaa, sillð rehellisyys se maan perii, ja puuro kerkisi siinð kahakassa palaa pohjaan. Mutta Kðhk—skð ihmettelee siinð samassa jarrumiehen lesken hðvitt—myyttð, ettð sillð tavalla ihmisið epðilee ja syyttðð, vaikka itse oli koko sopan keittðnyt. -- Terveenðk— se on tðmð herra Saksmanni ollut? -- Terveenðhðn sitð on oltu, kiitos kysymðstð. -- On tainnut olla Martta-ry—kkinðkin terveenð? -- Mikðpðs hðntð olisi vaivannut, nuorta ihmistð. -- Niin, kyllðhðn nuorten kelpaa -- hyvð isð, kun menee tðssð pðivð tarinoidessa, ja minulla on niin kiire niitð lastuja hakemaan. No hyvðsti nyt sitten! XI Herra Tuulonen herðsi aamulla kello kahdeksan tienoissa kadulta ikkunansa alta kuuluvaan rummun pðrrytykseen, joka ensin hiukan sðikðhdytti hðntð. Hðn hypðhti vuoteestaan ja avasi ikkunan, pistðen pððnsð ulos. Kadulla ei nðkynyt muuta kuin vanha, ontuva ukko, joka suurta, paikattua rumpua pðrryttðen marssi eteenpðin hyvin sotaisen nðk—isenð. Kadunkulmaan pððstyððn ukko pysðhtyi, pððsti soittokoneestaan ankaran loppupðrrytyksen ja luki sitten kovalla ððnellð seuraavan julistuksen: "_Kuulutus!_ Huomenaamulla muutetaan kaupungin karja Sipilðn niityltð Jussinpuron laitumelle. -- _Rahatoimikamari_". Tiedonantonsa ensimmðisen ja viimeisen sanan lausui ukko erityisellð ponnella, pisti sitten julistuksen taskuunsa ja lðhti mahtavasti rummuttaen ontumaan seuraavaan kadunkulmaan. Hra Tuulonen oli tðten tutustunut kaupunkimme julkiseen "rummuttajaan" Kyll—s-Pekkaan. Kirjailija pukeutui ja lðhti ulos, otettuaan kðteensð pari kirjaa Yrj— Kurosen kirjastosta. Aamu oli kaunis. Pihapuissa livertelivðt linnut, vanhan haavan lehdet kahisivat tuulessa ja nurmikko tuoksui raikkaasti. Nuori mies asettui mukavaan asentoon riippumattoon ja alkoi lukea. Neljðnnestuntiin ei pihalla nðkynyt ketððn. Sitten juosta sipsutteli pihan poikki puodista pðin neiti Leijanen. Hðn ei nðyttðnyt huomanneenkaan hra Tuulosta. Neiti Leijasen tultua aivan lðhelle putosi hðnen kðdestððn lankakerð, vierien juuri riippumaton alle. Hra Tuulonen kiiruhti heti hyppððmððn alas riippumatosta, mutta koska matto oli hieman liian korkealla, niin ei se onnistunut ensi yrityksellð. Neiti Leijanen huudahti hiljaa huomatessaan hra Tuulosen rimpuilemisen riippumatossa ja sanoi: -- Ai, anteeksi... ðlkðð vaivatko itseðnne... mutta samassa onnistui hra Tuulosen pudottautua alas riippumatosta. Vðhðllð oli, ettei hðn pudonnut neiti Leijasen niskaan, viimemainittu kun juuri silloin kyykistðytyi ottamaan lankakerðð puun juurelta. Kirjailija esitti itsensð, ja neiti Leijanen vakuutti syvðsti punehtuen, ettð hðnestð oli tavattoman hauskaa tutustua. Aivan samaa vakuutti omasta puolestaan mitð lðmpimimmin my—skin hra Tuulonen. Nuorten vðlille olisi varmaankin sukeutunut pitempikin keskustelu, ellei neiti Leijanen samassa olisi kuiskannut: "kauppias tulee" ja rientðnyt nopein, kevein askelin tiehensð. Kauppias Kuronen ei kuitenkaan ollut huomannut mitððn. Hðn oli tulossa kaupungilta ja oli ilmeisesti tavallista paremmalla tuulella. Kirjailija asettui jðlleen riippumattoon ja alkoi lukea. Vðhitellen hðnen katseensa kuitenkin siirtyi kirjan lehdiltð puitten latvoihin, joiden vðlitse nðkyi sinistð taivasta ja pilvenhattaroita. -- Mukava tytt—! ajatteli hðn, neiti Leijasta tarkoittaen. -- Ehkðpð hðnen kanssaan voi pitðð hieman hauskaa... Hra Tuulonen vaipui haaveilemaan. Mutta ðkkið hðn muisti, mitð varten oli tðhðn kaupunkiin saapunut, karisti kaikki neiti Leijaseen suuntautuneet rusohohteiset haaveet ajatuksistaan ja rankaisi huikentelevaista mieltððn alkamalla uudelleen ahkerasti lukea "Monte-Criston kreivið". * * * * * Aamiaisp—ydðssð tutustui hra Tuulonen neiti Anni Kuroseen. Kirjailija oli kuvitellut neiti Kurosta omenaksi, joka mahdollisesti saattoi kasvaa korkeanlaisella oksalla, mutta havaitsi nyt suureksi pelðstyksekseen, ettð tðssð olikin nðhtðvðsti kysymys taatelista, joka oli huikean palmun latvassa. Neiti Kuronen oli hyvin miellyttðvð, hyvin sivistynyt ja hyvin kohtelias, mutta hðnellð oli merkillinen eikð suinkaan rohkaiseva tapa katsella hra Tuulosen py—reitð, nyker—llð nenðllð ja vetisenharmailla pðssinsilmillð kaunistettuja kasvoja kuin kaukoputken lðpi, nimittðin kððntðen kaukoputken ohuemman pððn hra Tuuloseen pðin, jolloin, kuten tunnettua, katseltava esine siirtyy kuin taivaanrantaan. Neiti Kuronen jutteli siitð huolimatta vilkkaasti ja ðlykkððsti, melkeinpð liiankin ðlykkððsti kirjailijamme mielestð. Hðnellð oli suuri varasto omia kokemuksia ulkomailta, sillð hðn oli matkustellut paljon, ja hðn osasi kertoa havainnoistaan huvittavalla tavalla, mutta kun hra Tuulonen ei ollut koskaan kðynyt Maarianhaminaa edempðnð, kððnsi hðn pian keskustelun kotoisiin asioihin. Siitð oli se seuraus, ettð neiti Kuronen alkoi tehdð hðnen tulevaa suurta romaaniaan koskevia kysymyksið. Kirjailija noudatti kuitenkin salaperðistð vaiteliaisuutta tuohon teokseen nðhden, ja siihen hðnellð kyllð olikin hieman syytð. -- Toivottavasti saatte tððllð ollessanne paljon ty—tð tehdyksi, sanoi neiti. -- Koetamme puolestamme antaa teidðn olla niin rauhassa kuin suinkin. Hra Tuulonen kiiruhti vakuuttamaan, ettei se ollut ensinkððn tarpeellista. Olisi pðinvastoin virkistðvðð seurustella niin paljon kuin mahdollista miellyttðvien ja sivistyneiden ihmisten kanssa. Se lisðisi ty—halua, avartaisi nðk—aloja ja antaisi uusia vaikutteita. -- Meidðn seurassamme ette varmaankaan kovin paljon avartaisi nðk—alojanne, hymyili neiti Kuronen vaatimattomasti. -- Mutta olemmekin jðrjestðneet asiat niin, ettð voitte ty—skennellð aivan hðiriytymðttð. Me olemme kaiket viikot mailla, huvilassa, ja kaupunkiasuntomme on vapaasti kðytettðvissðnne. Voitte isðnn—idð aivan mielenne mukaan. Isð on kyllð tððllð kello kuuteen asti illalla, mutta hðn on omissa hommissaan ja enimmðkseen myymðlðn puolella. Olisimme mielellðmme antaneet herra Tuuloselle yhden huoneen huvilastamme, mutta rakennus on vielð osaksi keskenerðinen... Kirjailija tunsi ikððnkuin maan luisuvan jalkainsa alta. Kylmð hiki kihosi hðnen otsalleen hðnen ajatellessaan tulevia pitkið, yksinðisið viikkoja. -- Niin, sanoi rouva Kuronen. -- Kun Yrj—kin lðhti koko kesðksi Englantiin, niin emme pitðneet kiirettð huvilan kuntoon laittamisella. Mutta toivottavasti tulee kirjailija sunnuntaisin meitð silloin tðll—in tervehtimððn. Neiti Leijanen ja Kalle Kannas, kauppa-apulaisemme, ovat usein sunnuntaisin siellð, kun ilma on kaunis. Hra Tuulonen kiitti lðmpimðsti ja vaipui surumielisiin ajatuksiin. -- Se on ollut nðinð pðivinð merkillisen masentuneen nðk—inen, sanoi kauppias Kuronen, puuttuen keskusteluun ensi kerran koko aterian aikana. -- Kuka? kysyi rouva Kuronen. -- No, sepð Kalle Kannas. Ihan kuin olisi voinsa my—nyt ja rahansa hukannut. Ei se ole ensinkððn hðnen, tapaistaan... -- Onneton rakkaus! sanoi neiti Kuronen. -- Hm, murahti isðukko. -- Tai huono ruuansulatus. Mutta tottapahan siitð toipuu, kun on aikansa pððtððn riiputtanut. Aamiaisen jðlkeen lðhtivðt rouva ja neiti Kuronen huvilalle. Hra Tuulonen kðveli pitkin askelin edestakaisin huoneessaan ja mietti asemaansa. Hðn ei ollut vielð ehtinyt pððstð mihinkððn pððt—kseen, kun palvelustytt— parin tunnin kuluttua kðvi pyytðmðssð hðntð aamupðivðkahville ruokasaliin. Siellð valkeni hra Tuulosen maailmankatsomus taas melkoisesti, sillð p—ytðtoverinaan oli hðnellð neiti Leijanen, joka mitð rakastettavimmalla tavalla hoiti emðnnðn tehtðvið. Hra Tuulonen, joka pari tuntia takaperin oli samassa p—ydðssð tuntenut itsensð arveluttavan pieneksi ja k—ykðiseksi neiti Kurosen kriitillisen katseen edessð, varmistui taas silmðnrðpðyksessð neiti Leijasen seurassa siksi maailmanmieheksi, mikð hðn epðilemðttð varsinkin tðllaisella maalaispaikkakunnalla oli. Neiti Leijanen oli puolestaan suorastaan suloinen. Hðnen koko olennostaan henki ihaileva arkuus ja arka ihailu hra Tuulosen vðkevðð ja voimakasta runoilijapersoonallisuutta kohtaan, ja se kaino, vaatimaton tapa, jolla hðn ilmitoi sydðmensð syvyydessð jo pitkðn aikaa piilleen salaisen toivomuksen pððstð vielð joskus kauas, kauas pois nðistð ahtaista oloista ja nðiden pikkumaisten ihmisten keskuudesta kauniiseen, iloiseen, vapaaseen maailmaan, teki melkeinpð liikuttavan vaikutuksen. Nopeasti, oi nopeasti kiiti se puolituntinen, joka neiti Leijasella oli kðytettðvðnððn kahvilomakseen. Hra Tuulosen innokkaista pyynn—istð huolimatta hðn ei kuitenkaan uskaltanut viipyð kauempaa, huomauttaen ettð "ukko on niin hirveðn tarkka tðllaisissa pikkuasioissa", mutta hðn lupasi kuitenkin tulla illalla kðvelemððn hra Tuulosen kanssa ja puristi lðhtiessððn hra Tuulosen kðttð hieman alakuloisesti hymyillen ja pienillð, py—reillð poskillaan kaino punastus. -- Ehkðpð nðmð arkipðivðt sentððn menevðt, kunhan jðrjestetððn, ajatteli hra Tuulonen. Ja hyvinhðn ne menivðtkin. Hra Tuuloselta kului viikko kuin Muhametin paratiisissa. Hðn nukkui hyvin, s—i hyvin ja kuherteli -- meidðn tðytyy valitettavasti jo kðyttðð tðtð sanaa -- neiti Leijasen kanssa. Tytt— oli tosin vielð hiukan kaino ja arka, mutta arkuus nðkyi vðhenevðn nopeasti pðivð pðivðltð. -- Ei kuitenkaan tðmðn pitemmðlle! ajatteli hra Tuulonen joka ilta, palattuaan saattamasta neiti Leijasta hðnen kotiinsa ja keskusteltuaan tðmðn pirteðn neitosen kanssa taiteista, runoudesta, kuutamon vaikutuksesta ihmismieleen, kukista, tðhdistð ja sielujen sympatiasta. Meidðn on kuitenkin, vððrinkðsitysten vðlttðmiseksi, annettava hra Tuuloselle se tunnustus, ettei hðn hetkeksikððn unohtanut suurta pððmððrððnsð. Hðn oli tosin vielð hietikolla palmun juurella, ja palmu oli korkea, mutta juuri siinð hðn erosi useista muista runoilijoista, ettð vaikeudet vain kannustivat ja karaisivat hðntð, ja kun taateli oli vðhintððnkin 50,000 markan arvoinen -- ukko Kurosen kuoltua vielðkin arvokkaampi -- niin kannatti hðnen mielestððn lðhteð kiipeðmððn puuhun vaikka kynsin ja hampain. Aivan joka ilta ei hðn sentððn neiti Leijasta saatellut. Erððnð pðivðnð hðn lðhti seurahuoneelle tervehtimððn ystðviððn rakennusmestareita. Nðmð suuresti kunnioitettavat kansalaiset ottivat hra Tuulosen vastaan ihastuksen horinalla. Rakennusmestarien suosikki rðmpytteli taas niitð kahta kappaletta, jotka hðn osasi soittaa pianolla, jonka jðlkeen ryhdyttiin laajoihin ja voimaperðisiin lauluharjoituksiin. Rakennusmestarit olivat mielikarvaudekseen unohtaneet kaikki muut hra Tuulosen laulut paitsi tuon jylhðssð yksinkertaisuudessaan ja vakaumuksen syvyydessð mahtavasti vaikuttavan hymnin "Eipð meittið". Sitð olivatkin rakennusmestarit sitten vedelleet ainakin viisisataa kertaa. Kello yhden aikaan y—llð lðhti kuoro jaloittelemaan, ja havaittuaan, ettei minkððnlaisia jðrjestyksenvalvojia ollut lðheisyydessð, viritti se jðrisyttðvðllð ððnen voimalla keskellð katua laulun: "Suutarin on suuri parta..." Tðhðn vastasi hyvinharjoitettu kvartetti kadun toisesta pððstð: "Koska meill' on nyt joulu. Juhla armas lapsien..." Sieltð oli tulossa joukko kaupungin herroja, jotka olivat olleet pienellð illallisella seuraklubilla ja olivat nyt kotimatkalla, hyvin virkistyneinð niin ruumiin kuin hengenkin puolesta. Molemmat lauluseurat tervehtivðt toisiaan lauluilla. Senjðlkeen pððtettiin toimeenpanna leskenjuoksu. Osanottajat jðrjestyivðt pareiksi. Lihava rakennusmestari Retunen joutui leskeksi, ja hðnen huudettuaan: "Viimeinen pari ulos!" lðhtivðt rakennusmestari Mattila ja raatimies Johansson juoksemaan. Rakennusmestari Retunen osoittautui suuresta vatsastaan huolimatta kaikkien ihmeeksi melkoisen hyvðksi juoksijaksi ja oli jo saamaisillaan kiinni Johanssonin, kun viimemainittu ðkkið py—rðhti erððseen palokujaan, huutaen mennessððn: -- Juokse, Mattila, Sikilðn pihan kautta minua vastaan! Kaikki kolme hðvisivðt nðkyvistð. Silloin ehdotti klubilaisten pisin mies, proviisori Brðndvik: -- Juostaan me nyt niitð piiloon! Tðmð sukkela esitys hyvðksyttiin riemulla, ja miesjoukko lðhti juoksemaan laivarantaan pðin. Hetken kuluttua saapuivat edelliset juoksijat takaisin. Retunen oli kuin olikin saanut kiinni Johanssonin ja palasi nyt hðnen kanssaan kðsikoukussa, Mattilan kðvellessð leskenð perðssð. Kolmikon suuttumus oli vilpit—n ja suuri, havaitessaan, minkð halpamaisen jutkun toiset olivat heille tehneet. Ilmaistuaan ððnekkððsti vastalauseensa he kaatoivat erððn lahon portinpatsaan ja lðhtivðt kotiinsa. XII Oli sunnuntai. Aamupðivð. Kirjailija Tuulonen oli laittautunut sunnuntaikuntoon ja lðhti laivarantaan, josta h—yrypursi Sirkka veisi hðnet Kurosen huvilalle. Laivalle saapuivat my—skin neiti Leijanen ja Kalle Kannas. Neiti Leijanen tuli purren perððn ja oli pian vilkkaassa keskustelussa hra Tuulosen kanssa, mutta alakuloisen nðk—inen Kalle Kannas meni, tervehdittyððn kirjailijaa niukalla lakinkohotuksella, keulaan ja pysyi siellð koko matkan. Kurosen huvila oli kauniilla paikalla, mutta siitð oli vasta rakennuksen toinen pðð kunnossa. Pihamaa ja puutarha olivat sitðvastoin tðydessð jðrjestyksessð, sillð kauppias Kuronen oli ostanut vanhan, hyvinhoidetun huvilan, rakennuttaen siihen vain uuden asuinrakennuksen. Huvilalla saivat vieraat ensimmðiseksi sen tiedon, ettð kauppias Kuronen vaimoineen ja tyttðrineen oli lðhtenyt puolen peninkulman pððssð olevaan kauppias Salinin huvilaan, jonne kauppias Salin itse oli moottorivenheellððn kðynyt heitð hakemassa. Mutta he olivat antaneet palvelusvðen toimeksi saattaa perille vilpitt—mðn toivomuksen, ettð vieraat olisivat tðstð huolimatta ihan niinkuin kotonaan. -- Kiitoksia paljon! ajatteli hra Tuulonen harmistuneena. Eikð suinkaan suotta. Hðn oli varustautunut tðnð pðivðnð aloittamaan ensimmðisten piirityshautojen kaivamisen sen linnoituksen ympðrille, johon hðnen tuleva puolisonsa oli varustautunut. Hðntð oli laivassa salaa harmittanut, ettð neiti Leijanenkin oli "tuppautunut" mukaan, sillð viimemainitun lðsnðolo vaikuttaisi hðiritsevðsti hðnen suunnitelmiinsa, mutta nyt hðn tunsi harminsa keskellð kiitollisuutta neiti Leijasta kohtaan, jonka lðsnðolo pelasti hðnet kuolettavan ikðvðstð pðivðstð. -- Tðmðhðn on aivan kuin minun jðrjestelmðllistð karttamistani! soimasi Kauno Tuulonen ajatuksissaan herrasvðki Kurosta. -- Ensin saan olla yksin koko viikon kaupungissa, tuo keikaileva tyt—nletukka ja sivistymðtt—mðt talonhuijarit ainoana seuranani, ja sunnuntaiksi puikkivat vieraisille! Hra Tuulonen ryhtyi nyt korvaamaan edes vðhðiseksi osaksi vahinkoaan pitðmðllð innokkaasti seuraa neiti Leijaselle. Kalle Kannaksesta ei heillð ollut mitððn haittaa, sillð tðmð surullisen haahmon ritari hðvisi kohta valokuvauskoneineen ja murheellisine mielialoineen kiertelemððn metsðð ja kallioita sillð niemellð, jolla huvila oli. Neiti Leijanen oli sunnuntaipuvussaan ja tukka huolellisesti kðherrettynð vielð viehðttðvðmpi kuin arkipðivinð. Hðn puhui paljon ja nauraa kikatti iloisesti jokaiselle sanalle, minkð kirjailija suustaan pððsti. Hra Tuulonen jði itsekin vðlistð ihmettelemððn, mitð merkillisen lystillistð ja sukkelaa hðn olikaan mahtanut lausua, riehahtelevan toverinsa purskahtaessa niin hillitt—mððn nauruun. Pðivðllistð sy—tiin kolmisin. Neiti Leijanen ja hra Tuulonen yllðpitivðt vilkasta, henkevðð keskustelua luonnon kauneudesta, maalaiselðmðn eduista ja varjopuolista, suurkaupunkielðmðn ihanuudesta ja pikkukaupunkielðmðn naurettavasta mitðtt—myydestð. Kalle Kannas oli aivan vaiti tai naurahti kohteliaasti, mutta hieman vaisusti, kun kirjailija lausui jonkin vðittðmðn, joka silminnðhtðvðsti oli sukkeluudeksi tarkoitettu. -- Herra Kannas on viime aikoina ollut niin hirveðn hiljainen, sanoi neiti Leijanen, joka alusta alkaen oli ollut selvillð siitð, ettð ty—toverinsa surumielisyys oli mustasukkaisuutta hðnen takiaan ja joka mielessððn suuresti nautti toisen sydðmentuskista. -- Varmaankin se johtuu huonosta ruuansulatuksesta, kuten kauppias Kuronen arveli. Minð suosittelisin herra Kannakselle kasvisruokia tai pientð paastoa, neuvoi kirjailija suopean leikillisesti. Kauppa-apulainen karahti korviaan my—ten punaiseksi ja avasi jo suunsa antaakseen pisteliððn vastauksen, mutta malttoi sitten mielensð ja vastasi rauhallisesti: -- Olen nukkunut viime aikoina hiukan huonosti ja olen siitð syystð ehkð vðhðn vðsynyt. -- On omituista, mikð teille pikkukaupunkilaisille oikeastaan voisi unettomuutta aiheuttaa? Sehðn on sellainen kulttuuritauti, josta luulisi ainakin teidðn, herra Kannas, sðilyneen! sanoi kirjailija Tuulonen, hieman sððlivðisen hymyn vðreillessð hðnen py—reillð, itsetietoisilla kasvoillaan. -- Niin, todellakin! huudahti neiti Leijanen, helðhtðen iloiseen nauruun. -- Jollei tuo ole jokseenkin peittelemðt—n letkaus minun koulunkðymðtt—myydestðni, ajatteli Kalle Kannas, niin sitten ei mikððn. -- Mutta olkoon. Eikð hðn sitten puhunut enðð sanaakaan pðivðllisp—ydðssð. Pðivðllisen jðlkeen tðytyi kirjailijan vðlttðmðtt—mðsti nukahtaa. Hðn oli tottunut pitðmððn perusteelliset ruokalevot, eikð hðntð haluttanut uhrata tðtð suurta nautintoa neiti Leijasen takia. Hðn siis pyysi anteeksi neitoselta, ettð hðnen tðytyi mennð hetkiseksi lepððmððn, ilmoittaen pððtððn kivistðvðn. Neiti Leijanen lausui valittelunsa kirjailijan pahoinvoinnin johdosta ja tarjoutui parantamaan hðnen pððnsð kðsilaukussaan olevilla pulvereilla, joita hðn itse samanlaisissa tapauksissa kðytti, mutta hra Tuulonen kieltðytyi niitð nauttimasta, ilmoittaen pulverien olevan vahingollisia hðnen sydðmelleen. Koska neiti Leijanen luonnollisesti kaikkein viimeiseksi olisi tahtonut vahingoittaa hra Tuulosen sydðntð, tyytyi hðn kohtaloonsa. Kirjailija laskeutui levolle tuuhean koivun juurelle ja nukkui toista tuntia, jonka ajan neiti Leijanen kðytti osaksi peilin edessð istumiseen, osaksi runollisiin haaveisiin. * * * * * Oli jo iltapðivð. Ilma tuntui vðhðn viileðmmðltð. Tuuli, joka my—skin oli ollut pðivðllislevolla, herðsi ja lehahti lentðmððn. Aurinko oli kiertðnyt metsðisen vuoren taa, mutta ilmestyi nyt sen toiselta puolen nðkyviin, lðhempðnð taivaanrantaa kuin vuoren taakse purjehtiessaan. Hra Tuulonen herðsi, ojenteli puutuneita jðseniððn, haukotteli ja katsoi kelloaan. Kuluisi vielð pari tuntia, ennenkuin "Sirkka" saapuisi laituriin, viedðkseen sunnuntaivieraat takaisin kaupunkiin. Koska kirjailija tunsi suuresti virkistyneensð, lðhti hðn etsimððn neiti Leijasta. Tðmð ei ollutkaan vaikeasti l—ydettðvissð, sillð hðn istui rakennuksen toisella puolen olevassa amerikkalaisessa keinussa, hyrðillen hentomielisið sðvelið. -- Onko herra Tuulosen pðð nyt terveempi? kysyi neitonen osaaottavasti. Kirjailija ilmoitti kððnteen parempaan pðin tapahtuneen, mikð tieto suuresti ilahdutti toista. -- Ehkð lðhtisimme kðvelemððn tuonne rannalle pðin? ehdotti kirjailija. Jos hðn olisi pyytðnyt neiti Leijasta kanssaan maailman ððriin, olisi tðmð suostunut silmðð rðpðyttðmðttð. Vielð vðhemmðn voi hðnellð siis olla mitððn vðittðmistð esitettyð vaatimatonta retkeilysuunnitelmaa vastaan. Aluksi he kðvelivðt rantaan pðin vievðð tietð pitkin, mutta poikkesivat sitten erððlle niitylle, jolla kasvoi kauniita kukkia. Neiti Leijanen kerðsi pienen, sievðn kukkakimpun ja pisti sen hra Tuulosen rintaan, napinlðpeen. Napinlðpi sattui olemaan juuri kirjailijan sydðmen kohdalla, mutta sehðn oli rððtðlin syy eikð neiti Leijasen. Kðveltiin ððnett—minð halki niityn ja noustiin aidan yli. Aidan takana oli kantoinen aho, jonka toisella reunalla kasvoi lehtimetsðð, ja lehtimetsðn takana, jðrven rannalla, oli rosoinen, pensaita ja pienið mðntyjð kasvava kallio. -- Neiti Leijanen on niin totinen, huomautti kirjailija ðkkið. Puhuteltu loi katseensa maahan. Emme ole aivan varmat siitð, mutta pidðmme kuitenkin sangen todennðk—isenð, ettð neitosen rinnasta samalla kohosi pieni, aivan pieni huokaus. -- Onko neiti Leijasella ikðvð? jatkoi kirjailija tutkimustaan. -- Oh... on... tai ei... en tiedð itsekððn... sopersi neiti Leijanen hiljaa. Kirjailija huiski kepillððn poikki pðivðnkakkaroita, joita sillð kohdalla kasvoi erittðin runsaasti, ja ajatteli, ettð mitðhðn tðssð oikein olisi tehtðvð. Koivikossa niukahdutti neiti Leijanen pienen jalkansa. Ei tosin ensinkððn vaarallisesti, mutta kuitenkin sen verran, ettð hðn alkoi kðvellð yhð vaivalloisemmin ja vihdoin, heidðn pððstyððn tuon ðskenmainitun kallion juurelle, vaipui istumaan rantakivelle ja valitti, ettei hðn voinut kðvellð kauemmaksi. -- Oi voi, miten koskee! valitti neito. -- Jos minð hieroisin teidðn nilkkaanne, esitti kirjailija. -- Voi voi, ei teidðn pidð vaivata itseðnne minun tðhteni! Nuori mies vakuutti, ja aivan totuudenmukaisesti, ettei se ole hðnelle mikððn vaiva, vaan pðinvastoin ilo. Tðltð kannalta katsottuna esiintyi asia tietysti koko lailla uudessa valossa, mutta oli kuitenkin vielð erðs seikka, johon neitosen mielestð oli ehkð kiinnitettðvð huomiota ennen asian lopullista ratkaisua: -- Mutta jospa se ei ole sopivaa? kuiskasi hðn. Tðmð oli hra Tuulosen mielestð kovin lapsellinen pelonaihe, sillð, kuten hðn huomautti, tðssð ei ollut ketððn syrjðisið nðkemðssð, joten kenenkððn sopivaisuudentunteet eivðt voineet tulla loukatuiksi. -- Mutta... olettehan te kuitenkin herra... ja mies... Tietysti. Hra Tuulonen oli jos kukaan herra ja mies, sanalla sanoen herrasmies. Mutta herrasmiehenð hðn tietysti tiesi varsin hyvin, mikð on sopivaa, mikð ei. -- _Meidðn_ kesken, huomautti hðn, eivðt tietysti tarvitse mitkððn joutavanpðivðiset muodollisuudet tulla kysymykseen. Neiti Leijaseen sanat "meidðn kesken" vaikuttivat kuin hieno, hyvðilevð sðhk—virta, joka vðrðhdytti hðnen notkeata vartaloaan hiusneuloista kengðn korkoihin saakka. Hðn ei enðð vðittðnyt vastaan, vaan riisui matalan, soljella kiinnitettðvðn kengðn vasemmasta jalastaan, ja hra Tuulonen alkoi hieroa hðnen nilkkaansa. Alussa neitonen hieman kiljahteli, mutta tottui sitten. -- Alkaa jo tuntua vðhðn paremmalta, sanoi hðn hetken kuluttua. Tuuli kahisi kalliolla pensaissa, mðnnynkðppyr—issð ja risukoissa, heidðn edessððn olevalla aukealla jðrvenpinnalla loiskuivat, lðikkyivðt ja lipattivat tuhannet pienet laineet, ja aurinko heitti heleðn valaistuksen edempðnð olevan saaren rannalla punertavina paistaviin satavuotisten honkien kylkiin. -- Paljon kiitoksia, kyllð se jo on hyvð! sanoi neito. -- Ei, sallikaa minun vielð!... huudahti nuori mies. Neito salli hðnen jatkaa. Hetken kuluttua sanoi kirjailija: -- Miksi te olette nyt iltapðivðllð ollut niin surullinen? -- Ei se ole mitððn... ettekð te voisi kuitenkaan auttaa minua, vastasi tytt— hiljaa. -- Mutta jospa sittenkin voisin! huudahti nuori mies. -- Tekisin vaikka mitð, saadakseni teidðt jðlleen iloiseksi. -- Mitðpð te vðlitðtte siitð, mitð tðllainen tytt—parka ajattelee ja kðrsii! sanoi neiti Leijanen katkera sðvy ððnessððn. -- Te voimakas ja ylpeð suuren maailman mies...! Mutta nyt olivat viime aikoina jonkin verran turtuneina olleet runoilijavaistot herðnneet nuoren miehen sydðmessð melkein samankaltaisella voimalla kuin sillð hetkellð, jolloin hðn ensi kerran nðki neiti Leijasen. -- Mitðk— vðlitðn?! huudahti hðn. -- Antaisin vuoden elðmðstðni, saadakseni teidðt hymyilemððn! Uhraisin kaikki, mitð minulla on, voidakseni auttaa teitð! Uhmaisin vaikka koko maailmaa, jos vain tietðisin sillð... Tðssð kohden runoilija ðkkið vaikeni, sillð tytt— ikððnkuin raukeni hðnen syliinsð, painoi pððnsð hðnen rintaansa vasten, niin ettð napinlðvessð oleva kukkakimppu rutistui, ja kuiskasi: -- Oi Kauno, minðkin olen rakastanut sinua ensi hetkestð saakka! Sitten hðn suuteli hra Tuulosta. Ellei viimemainitulla muutenkin olisi ollut pystytukka, olisi se aivan varmaan noussut pystyyn tðllð hetkellð. Ajatukset tanssivat villið hypikepy—rikettð hðnen aivoissaan ja veri jyskytti ohimoissa, tuntuen kuin hurjassa tahdissa toistavan hðnen korvissaan ilkkuvaa: "Nyt sinð olet kiikissð... kiikissð kiikissð kiikissð kiiiiii -- iiiiii -- iiii -- iikissð..." Nuori mies istui aivan tyrmistyneenð, tytt— vielð puoleksi kivellð, puoleksi hðnen sylissððn. Tyt—n jalka oli yhð edelleen hðnen kðdessððn. Vihdoin tytt— irroitti hiljaa jalkansa ja otti nðin vapaaksitulleen kðden omaansa. * * * * * Kalle Kannas oli pðivðllisen jðlkeen kierrellyt niityillð ja metsissð, hðvittðnyt erððn variksenpesðn ja ottanut sieltð tððltð valokuvia. Hðn oli tðten vðhitellen saapunut metsðnreunassa olevalle kalliolle, istahtanut muutaman suuren katajapensaan juurelle varjoon ja antanut katseensa harhailla ulapalla. Kuinka kauan hðn nðin oli istunut, valokuvauskone polviensa vðlissð, sitð ei hðn olisi osannut sanoa, kun alhaalta rannalta kuului ððnið ja hðn huomasi neiti Leijasen ja hra Tuulosen saapuvan. Ensin oli Kalle Kannas aikonut nousta ja poistua toisten huomaamatta, mutta nðhtyððn neiti Leijasen jalkaansa valitellen istuutuvan kivelle, ei hðn katsonut paikanvaihdosta tarpeelliseksi, siirtyihðn vain hieman lðhemmðksi katajapensasta, etteivðt toiset huomaisi hðntð. Tðten hðn joutui edellðkerrotun kohtauksen todistajaksi alusta loppuun, ainoastaan parinkymmenen metrin pððssð. Mitð neiti Leijanen hra Tuuloselle kuiskasi, sitð ei hðn kyllð kuullut, mutta sen paremmin hðn nðki, mitð sitten seurasi. Ensin hðn katui sitð, ettð oli jððnyt paikoilleen, sillð hðnestð tuntui ilkeðltð, ettð hðn, vaikkapa tahtomattaankin, oli joutunut tuollaisen kahdenkeskisen kohtauksen syrjðstðkatsojaksi. Mutta samassa silmðnrðpðyksessð vðlðhti hðnen mielessððn ajatus, joka melkein huumasi hðnet. Hðn kððnsi vðhðn konettaan ja painoi nappia. Kuului hiljainen nðpsðhdys, joka kokonaan hukkui tuulen huminaan, ja alempana oleva pari oli tullut valokuvatuksi juuri tðrkeimmðllð hetkellð. Hetken kuluttua nousivat alhaalla olevat seisomaan. Kalle Kannas nðki heidðn lðhtevðn kðvelemððn eteenpðin pitkin rantahietikkoa. Neiti Leijanen, joka ei enðð ensinkððn ontunut, nojautui kiinteðsti herra Tuuloseen. Minuutin kuluttua he olivat kadonneet nðkyvistð. Oli hyvð, ettei kukaan ollut tðllð hetkellð jossain toisessa piilopaikassa valokuvaamassa Kalle Kannasta itseððn, sillð kuva olisi nðyttðnyt tðmðn jðrkevðn ja tyyniluontoisen kauppa-apulaisen esittðmðssð yksinððn rantakalliolla jonkinlaista hurjaa, riemuitsevaa sotatanssia, jollaista varmaankin julmat ihmissy—jðt esittðvðt padan ympðrillð, odottaessaan vihollisensa kypsymistð, se kuitenkin erona, ettei tanssivalla ihmissy—jðllð todennðk—isesti ole kðdessððn valokuvauskonetta. Puolen tunnin kuluttua meni Kalle Kannas, poikkeamatta enðð huvilalle, laiturille "Sirkkaa" odottamaan. Hðn istui laiturin reunalla, silitellen silloin tðll—in hellðsti pientð, siroa konettaan, jupisten ja naurahdellen itsekseen kuin h—lm—. Kului vielð neljðnnestunti, ennenkuin "Sirkan" huuto kuului Palvionniemen takaa. Laivan laskiessa rantaan saapuivat laiturille my—skin neiti Leijanen ja hra Tuulonen. Tytt— oikein sðteili onnesta, mutta kirjailija, vaikka hymyilikin aina hðntð puhutellessaan, nðytti hajamieliseltð, ikððnkuin hðn olisi vaivannut pððtððn jollain vaikealla laskuopillisella esimerkillð. Pari meni laivan perðosaan, mutta Kalle Kannas asettui pannun viereen katselemaan, miten hikinen ja rasvainen koneenkðyttðjð, jonka nenð oli aivan noessa, puuhasi koneensa ððressð. Kaupungin rannassa kysyi onnellinen Julia-neiti Kalle Kannakselta, jotain sanoakseen ennenkuin erottiin: -- No onko herra Kannas nyt saanut paljon hauskoja kuvia uudella koneellaan? -- En tiedð, vastasi Kalle. -- Olen vielð tottumaton kðsittelemððn tðtð. Mutta toivottavasti edes yksi kuvista on onnistunut... Aavistamatta tðssð viattomassa vastauksessa piilevðð hirveðð salaisuutta kirjailija lðhti saattamaan neiti Leijasta kotiin, mutta Kalle Kannas kiiruhti juoksujalkaa asuntoonsa kehittðmððn ottamiaan levyjð. XIII Aurinko laski. Hiljaisuus levittðytyi yli kaupungin. Viimeisetkin ihmiset, jotka olivat ikðvystyneen nðk—isinð istuneet kirkkopuiston penkeillð tai seisoskelleet laivarannassa laivoja katselemassa, olivat lðhteneet kotiinsa nukkumaan. Taivaalle kerðytyi harmaita pilvið, ennustaen sadetta, ellei heti, niin ainakin huomiseksi. Kauppias Jaakkola, joka oli saanut myymðlðnsð muutos- ja korjausty—t loppuunsuoritetuiksi lauantai-iltaan mennessð, oli ollut pðivðllisellð Pastorinniemessð ja illallisella rehtori Peranderin luona, vðitellyt rehtorin kanssa valtiollisista asioista, sanonut rehtorin alettua haukotella hyvðð y—tð ja lðhtenyt kotiin. Koska ilta oli lauha eikð Jaakkola koskaan ollut pelðnnyt pientð kastumista, eivðt taivaan merkit ensinkððn vaikuttaneet hðnen pððt—kseensð kðvellð puolituntia pitkin kaupunkia ennen nukkumaan menoaan. Astuttuaan ulos rehtori Peranderin talon portista hðn huomasi Arkun portinviereisessð ikkunassa ukko Saksmanin valkoisen parran. Hðn poikkesi siis tervehtimððn vanhaa tuttavaansa ja kysyi, eik— hðnenkin alkaisi jo olla aika mennð nukkumaan. -- Ei ole paljon enðð nukkumisesta vðlið nðin vanhemmalla puolen ikðð, sanoi ukko. -- Mikð onkin varsin paikallaan, sillð haudassa saa kuitenkin nukkua oikein tarpeekseen. Olen tðssð muuten pitðnyt jo tuntikauden silmðllð sitð miestð, joka pitðð sinua silmðllð. -- Mitð ihmettð? kysyi kummastunut rautakauppias. Ukko Saksman alensi vðhðn ððntððn ja sanoi: -- Etk— ole huomannut, ettð ukko Wahl vakoilee sinua? Me olemme jo parina kolmena pðivðnð panneet sen merkille, sinun kðydessðsi tuolla Peranderin luona. Nytkin se peijakkaan huuhkaja on istunut tikapuillaan koko sen ajan, minkð olet ollut Peranderilla. Teillð nðyttðð olevan selvittðmðtt—mið asioita keskenðnne! sanoi ukko ja hymyili kuin vanha susi. -- Antaa hðnen vakoilla, sanoi Jaakkola. -- Minð en sittenkððn ryhdy kaksintaisteluun hðnen kanssaan. Annettuaan ukko Saksmanille tðmðn vakavan ja rauhoittavan lupauksen Jaakkola lðhti jatkamaan matkaansa, vilkaisten kuitenkin vðhðn ajan kuluttua taakseen nðhdðkseen, hiipik— ukko Wahl hðnen kintereillððn. Mutta kilpakosijaa ei nðkynyt. * * * * * Palotorni oli pienoisella t—yrððllð kaupungin laidassa. Siitð oli se etu, ettei torninvartian tarvinnut katsella ympðrilleen, kuten sellaisissa torneissa, jotka ovat keskellð kaupunkia, vaan suoraan eteensð. Kaupunki oli silloin kuin tarjottimella hðnen edessððn. Torninvartia Nissinen seisoskeli pðivðt torninsa kaidepuuhun nojaten ja syljeskellen reunan yli maahan. Y—vuorossa ollessaan hðn sitð vastoin laskeutui pitkðlleen ja nukkui aamuun asti. Jos tulipalo syttyi y—n aikana, niin juoksi palavasta rakennuksesta joku paitasillaan oleva henkil— tornin juurelle ja huusi: -- Nissinen, Nissinen! Meillð palaa! Ja oitis Nissinen kapsahti jaloilleen, otti naulasta suuren vaskitorven ja alkoi t—rðhytellð peloittavia, tulta ja savua julistavia sðveliððn, jotka saivat koko kaupungin jalkeille, herðttðen viimein kellonsoittaja Koposenkin, vaikka viimemainittu olikin erittðin sikeðuninen. Kellonsoittaja Koponen veti heti housut jalkaansa ja kiiruhti lðppððmððn kirkonkelloja. Juhlallisen kaamea oli silloin nðytelmð: mahtavat keltaisenpunaiset liekit sy—ksyivðt mustalle taivaalle, lennðttðen miljoonia kipin—itð, valkomekkoisia palokuntalaisia juoksi pitkin katuja, Nissinen puhalsi torveensa kuin tuomiopðivðn pasuunaan: "tuut -- tuut -- tu-uuut!" ja Koponen lðppðsi kirkontornissa hðtðkelloa: "pðm pðm, pðm pðm, pðm pðm!" Joskus ehti sikeðuninen Koponen kyllðkin ottamaan osaa nðytelmððn vasta palon loppuessa, mutta kaupunkilaiset olivat kuitenkin tyytyvðiset tðllaiseen jðlkisoittoonkin, joka arvokkaalla tavalla lopetti —isen tilaisuuden. Kerran vain sattui Koposelle paha erehdys: y—llð oli pððkaupunkilainen auto saapunut kaupunkiin ja t—rðhytteli Koposen ikkunan alta ajaessaan torveensa "tuut tuut tuut!" aivan samanlaisella ððnellð kuin Nissisen palotorvi. Koponen sattui nukkumaan niin keveðsti, ettð herðsi heti. Ehkðpð vaikutti siihen sekin seikka, ettð torvi t—rðhti juuri hðnen ikkunansa alla. Koponen juoksi heti kirkontorniin ja alkoi lðpðtð. "Pðm pðm, pðm pðm, pðm pðm!" kaikui yli hiljaisen, nukkuvan kaupungin. Nissinen herðsi tornissaan ja alkoi puhaltaa: "tuut-tuut -- tu-uut!" Ihmiset juoksivat puoleksi pukeutuneina palotornin juurelle ja huusivat: "Nissinen hoi, missð palaa?" Nissinen huusi vastaan: "En minð tiedð, kysykðð Koposelta, se alkoi lðpðtð!" Ihmiset juoksivat halki kaupungin kirkolle ja huusivat: "Koponen, kuule Koponen! álð rðmpytð niin vietðvðsti, ettð kuulet kun sinulta kysytððn!" Koponen keskeytti lðppððmisensð, pisti pððnsð ulos tornin ikkunasta ja huusi: "Hðh?" -- Missð palaa? huusi vðkijoukko. -- Hiidestðk— minð tiedðn! kiljui Koponen. -- Kysykðð Nissiseltð! -- Nissinen sanoi, ettð sinð olit alkanut lðpðtð ensin! -- Enpðs alkanut, Nissinen tuuttasi ensin! kiisti Koponen, veti pððnsð takaisin ja jatkoi kiivaasti ty—tððn: "pðm pðm, pðm pðm!" Vðhitellen pððstiin kyllð selville siitð, mistð erehdys johtui, mutta paljon oli vielð puuhaa, ennenkuin saatiin Nissinen lopettamaan toitotuksensa ja Koponen pðmpðtyksensð. Senjðlkeen tuli Koponen niin varovaiseksi, ettei koskaan mennyt lðppððmððn, ennenkuin oli kðynyt palopaikalla ja nðhnyt talon olevan ilmitulessa. * * * * * Palotornin alapuolella oli suuri vaja, jossa kaupungin rakennusmestarin ty—miehet suorittivat kaikenlaisia kirvesmiehen ja puusepðn t—itð. Vajan lattia oli tðynnð laudanpðtkið, h—ylðnlastuja ja muuta rojua. Nurkassa oli pari vanhaa, suurta h—ylðpenkkið. Vajan ovet olivat tavallisesti auki y—t pðivðt, koska avain oli kadonnut pari vuotta sitten, eikð vajassa sitðpaitsi ollut mitððn sellaista, joka olisi voinut varkaalle kelvata. Palotorni oli tðmðn vajan toisessa pððssð. Kulkiessaan palotornin ohi kurkisti Jaakkola sisððn vajan ovesta, mutisi "huono jðrjestys!" ja sytytti sikarinsa, heitti tulitikun maahan ja jatkoi matkaa kotiinsa. Puolen tunnin kuluttua hðn jo nukkui sikeðsti. Keskiy—n aikana juoksi pitkin katuja kauppias Kinnusen renki, ly—den nyrkillððn ikkunalautoihin ja huutaen: -- Palotorni on tulessa! Tðmð kaamea uutinen sai muutamassa minuutissa koko kaupungin jalkeille. Kellonsoittaja Koponenkin herðsi, juoksi palotornin luo ja nðhtyððn vajan palavan kiiruhti takaisin kirkolle lðppððmððn. "Pðm pðm, pðm pðm, pðm pðm!" soi hðtðkello hirmuisesti. Talonomistajien renkejð ja ajomiehið karahutteli paikalle vesitynnyreineen. Palokuntalaisia juoksi valkoinen mekko yllððn ja keltainen nauha lakissaan. Palomestari saapui klubilta ja hðnen punainen hattunsa vilahteli hetki hetkeltð kasvavassa vðkijoukossa. Kolisevia ruiskuja tuotiin paikalle vapaaehtoisen palokunnan jonkin matkan pððssð olevasta varastohuoneesta, letkuja asetettiin paikoilleen ja joku suihku suunnattiin jo tuleenkin, joka mahtavana suilakkeena loiskahteli korkeuteen vajan ovesta kuin tultasy—ksevðn lohikððrmeen hehkuva kieli. -- Mutta missð on Nissinen? kuului huuto vðkijoukosta. -- Niin, missð on Nissinen? -- Hyvð isð, Nissinen on varmaankin palanut! -- Se on yrittðnyt yksin sammuttaa ja hukkunut tuleen! Koko lðsnðoleva kansanpaljous oli silmðnrðpðyksessð vakuutettu siitð, ettð Nissinen oli kuollut sankarikuoleman liekeissð. Akat voivottelivat ja itkivðt. -- Voi sitð Nissistð, kun semmoinen loppu piti hðnellekin tulla! -- Koko ikðnsð hðn muita tulenvaarasta varjeli ja vartioi, mutta tuleen piti hðnen poloisen itsensð lopuksi hukkua! Silloin erðs p—hk—nnðk—inen poika sanoi: -- Vaan jospa se vielð nukkuu tuolla tornissa? -- Pitðð huutaa, ettð se herðisi! sanoi muuan mies, joka heti hyvðksyi pojan katsantokannan. Ja kansanpaljous koroitti ððnensð ja huusi: -- Nissinen, Nissinen! Torni palaa! Liekit nuoleskelivatkin jo palotornin vajanpuoleista kylkeð. Nissinen oli iltapðivðllð, ennen vartiovuorolleen tuloa, ollut vðvynsð Jussi Kemppaisen luona. Vðvy oli tarjonnut appiukolleen useita vðkevðnlaisia kahvipunsseja, joista oli se seuraus, ettð palovartia nyt nukkui tavattoman sikeðsti... Hðn oli kyllð jo jonkin aikaa unensa lðpi hðmðrðsti kuullut jotain melskettð ympðriltððn, mutta ei ollut vielð jaksanut herðtð. Vðkijoukon tðrisyttðvð huuto sai hðnet vihdoinkin hereille. Nissinen kuuli alhaalta ankaran kohinan, y— oli muuttunut valoisaksi kuin pðivð, kirkkaat liekit leimahtelivat aivan tornin vieressð ja ilma tuntui kuumalta. Mutta yli kaiken melun, yli hevosien hirnuminen, yli palomestarin kiljumisen, yli ruiskujen ja vesitynnyrien kolinan ja yli tulen kohinan ja rðiskeen kuuli palovartia vðkijoukon huudon, joka oli kuin meren pauhu: "Nissinen, Nissinen, torni palaa!" Silloin kapsahti Nissinen jaloilleen, nðki vajan palavan ja lieskan leimuavan pitkin tornin toista kylkeð ja kuuli kellonlðppðyksen kirkontornista. Ja silloin tempasi Nissinen palotorven naulasta, veti keuhkonsa ilmaa tðyteen ja nosti torven huulilleen. Hðnen poskensa pullistuivat hirmuisesti ja palotorvi alkoi mylvið: -- Tuut--tuut--tu-uut! -- Nissinen on vielð tornissa! huusi riemuitseva vðkijoukko. -- Tuut--tuut! mylvi Nissisen torvi. -- Nissinen, tule sukkelaan alas tornista! huusi huolestunut vðkijoukko. -- Tuut--tuut--tuut--tu-uut! vastasi Nissinen. -- Ei se pððse enðð alas tornista -- portaat jo palavat! huomautti se ðskeinen p—hk—nnðk—inen poika. -- Voi hyvð isð, nyt se Nissinen palaa kuitenkin sinne! parkuivat akat. -- Hyppðð alas sieltð tornista! huusi palomestari. -- Muuten palat sinne kohta! Nissinen oli nyt itsekin huomannut tilansa vaarallisuuden ja lakannut toitottamasta. Hðn lðhti tulemaan alas portaita, mutta lieska l—i jo sieltð hðntð vastaan. Kuullessaan palomestarinsa komennon Nissinen kurkisti yli kaiteen ja vastasi: -- En minð uskalla hypðtð, minð katkaisen jalkani ja niskani. -- Tðnne palopurjeita! huusi palomestari. Silloin huomattiin, ettei palopurjeita oltu tuotukaan paikalle. Kun palotorni oli yksinðisellð paikalla, ei tarvinnut mitððn palopurjeilla suojella. Palomestari puhkesi voimakkaisiin sadatuksiin, joiden vaikutuksesta muutamia valkomekkoisia lðhti juoksemaan varastohuoneelle pðin. Sinne oli kuitenkin matkaa pari, kolmesataa metrið, ja yhð korkeammalle leimahtelivat liekit pitkin palotornin seinið. Vielð minuutti, ja Nissinen olisi auttamattomasti hukassa. -- Kun olisi vaikka vanhoja palttoita, minkð pððlle hypðtð! arveli edellðmainittu p—hk—nnðk—inen poika, raapien miettivðisenð kainalokuoppaansa. Se oli pelastava sana. Silmðnrðpðyksessð oli vðkijoukko riisunut rakennusmestari Retusen yltð pððllystakin. Tðmð osoitti tervettð vaistoa, sillð koska rakennusmestari Retunen oli lihavin lðsnðolijoista, niin oli hðnen pððllystakkinsa tietysti avarin ja niin ollen tarkoitukseen sopivin. Toistakymmentð miestð tarttui pððllystakin reunoihin ja pingoitti sen keskelleen tornin juurella. Tuli ei ollut vielð onneksi ehtinyt vastatuuleen tunkeutua sille puolen tornia, niin ettð voitiin asettua aivan tornin viereen. -- Ei tuo kestð yksinððn! sanoi p—hk—nnðk—inen poika arvostelevasti. Liekit, jotka ylhððllð levisivðt nopeammin kuin tornin juurella, olivat jo ympðr—imðisillððn Nissisen, jonka tila alkoi nðyttðð toivottomalta. Pojan huomautuksen kuullessaan oli vðkijoukko sanaakaan sanomatta riistðnyt pððllystakin erððltð toiselta rakennusmestarilta, joka oli melkein yhtð lihava kuin Retunenkin, ja asettanut takit pððllekkðin. Puolentoistakymmentð tanakkaa miestð piteli lujin kourin kiinni takkien reunoista. Palotorni roihusi nyt mahtavana tulipatsaana, joka varmaankin nðkyi penikulmien pððhðn. Vielð silmðnrðpðys, ja Nissinen hukkuisi liekkeihin. -- Hyppðð nyt, Nissinen! huusi vðkijoukko. -- Mutta ðlð hyppðð minun niskaani! huusi erðs tilapðisen pelastuspurjeen pitelij—istð. Nissinen hyppðsi. Eihðn siinð muu auttanut. Palovartia lensi alas palavasta tornista sððret vððrðssð ja kðdet harallaan. Takinliepeet liehuivat ilmassa, ja sekunnin kuluttua hðn mðtkðhti rakennusmestarien pððllystakeille, jotka onneksi kestivðt tðmðn ðkillisen ja ankaran koetuksen. -- Elðk——n! huusi vðkijoukko. -- Mahasta ihan vihlasi pudotessa! sanoi lentomatkan tehnyt Nissinen. Palotorni leimusi nyt yhtenð roviona. Nðytelmð oli kaamean suurenmoinen. Palokuntalaiset lopettivat ty—nsð, koska mitððn ei ollut pelastettavissa eikð mitððn varjeltavaa ollut lðheisyydessð. -- Nythðn se vasta on oikea palotorni! sanoi seppð Viinanen, ihaillen liekkien komeutta. Mutta viskaali, joka oli ollut klubilla palomestarin kanssa, ryhtyi pitðmððn alustavaa poliisikuulustelua tulen irtipððsyn syistð. -- Sinð, senkin tuhjake, et tietysti tiedð mitððn? hðn kysyi halveksivasti Nissiseltð. -- Ka en, sanoi Nissinen. -- Painosti illalla niin, ettð taisin vðhðn torkahtaa. -- Mikð hornan palovartia sinð olet, joka nukut vartiopaikassasi! kiljaisi palomestari. -- Virasta sinut pitðð erottaa! -- Ka, eipð tuota ole enðð virkapaikkaakaan, murisi uninen Nissinen, tuijottaen palavaa torniaan. Silloin tunkeutui vðkijoukon lðpi viskaalin luo ukko Wahl sinisine viittoineen ja leveðlierisine hattuineen, py—reine silmðlaseineen ja valkoisine partoineen. Vinkuvalla ððnellð ilmoitti ukonkððppðnð kauppias Jaakkolan hiipineen my—hððn illalla ladon ovelle, sytyttðneen tulitikun ja heittðneen sen latoon, poistuen sitten nopeasti. Tðmð ilmianto synnytti suuren hðmmðstyksen. Viskaali kysyi: -- Kuinka maisteri sattui sen nðkemððn? -- Mine nein sen roiston hiiviskeleven pitkin katuja siihen aikaan, jolloin rehelliset ihmiset ovat menneet nukkumaan, vinkui ukko, ja leksin henen peresseen. Kun ei tutkimuksessa kðynyt ilmi mitððn muuta, kuin mitð maisteri Wahl oli ilmoittanut, julisti viskaali, ettð poliisitutkintoa jatketaan poliisikamarissa seuraavana aamuna kello kymmenen, ja erðs tulipalopaikalla oleva poliisikonstaapeli sai tehtðvðkseen kutsua kauppias Jaakkolan poliisikuulusteluun. XIV Kello puoli kymmenen aikaan seuraavana aamuna oli kauppias Jaakkola, kðytyððn aamukðvelyllððn tarkastamassa palopaikkaa, tðydessð ty—ssð jðrjestðmðssð myymðlðnsð sisustamista kolmen tðstð pðivðstð lðhtien palvelukseensa astuneen kauppa-apulaisen avulla, kun sisððn astui poliisikonstaapeli, joka pyysi hðntð saapumaan tulipalon johdosta toimitettavaan poliisitutkintoon. Jaakkola ihmetteli kutsua, mutta lupasi kuitenkin saapua tuohon huomattavaan tilaisuuteen, kðvi muuttamassa ylleen toisen takin ja lðhti poliisikamariin. Tðmð kunnioitusta herðttðvð virasto oli Papinkadun varrella olevassa vanhassa talossa, jonka toinen puoli oli maalattu keltaiseksi, toinen viheriðiseksi. Jaakkolan saapuessa poliisikamarin pihaan ei pihamaalla nðkynyt ketððn muita kuin ukko R—mp—tti, joka sahasi halkoja pihan perðllð olevan ulkohuonerakennuksen edustalla. Ukko R—mp—tti oli kaupungin julkinen syntipukki, joka tavallisesti tuotiin poliisikamariin, jos kaupungissa tapahtui katumellakoita, torikahakoita tai muita suuria epðjðrjestyksið. Tðstð oli ukko R—mp—tille se huomattava etu, ettei hðn pidðtyspðivinððn saanut myrkyttðð itseððn mielijuomallaan pulituurilla, ja kaupungin poliisilaitokselle se etu, ettð R—mp—tti vapaan asuntonsa ja ruokansa korvaukseksi sai siivota ja talvella my—skin lðmmittðð poliisiputkat, sahata ja pilkkoa halot sekð tehdð yhtð ja toista muutakin hy—dyllistð palvelusta. Nytkin oli ukko R—mp—tti tðllaisessa tilapðisessð pakkoty—ssð. Jðrjestyskonstaapeli n:o 3 Kekkonen oli nðet julistanut hðnet eilen pidðtetyksi sen vuoksi, ettð oli tavannut R—mp—tin pahasti pðissððn tappelemassa erððssð palokujassa muutaman maalaisen vasikannahkakauppiaan kanssa. Tappelu oli tosin sitð laatua, ettð R—mp—tti makasi kamalasti —risten maassa vatsallaan ja vasikannahkakauppias istui hðnen hartioillaan, vanuttaen R—mp—ttið tðmðn pitkðstð tukasta ja potkien hðntð kantapðillððn kylkiin, aivan kuin olisi hðn ollut ratsastaja ja R—mp—tti hðnen ratsunsa. Nðin ollen olisi ehkð puolueettoman katselijan mielestð ollut pidðtettðvð pikemmin vasikannahkakauppias kuin R—mp—tti, mutta vasikannahkakauppias esitti, ettð kun kiireelliset liikeasiat eivðt tekisi vasikannahka-asioitsijan pidðttðmistð suotavaksi, R—mp—tti uhrattaisiin hðnen sijastaan oikeudenjumalattaren alttarille. Tðtð vastaan ei poliisi Kekkosellakaan ollut oikeastaan mitððn muistuttamista, jonka johdosta R—mp—tti vietiin putkaan. Hðnen vankeutensa ei kuitenkaan ollut erittðin ankaraa nyt enempðð kuin ennenkððn. Sen illan ja y—n hðn nukkui putkassa vanhurskaan unta, kuorsaten niin, ettð vanhan rakennuksen perustukset vapisivat, herðsi aamulla virkistyneenð sielun ja ruumiin puolesta, koputti ovelle, pððsi ulos, sai leipðð, suolaista kalaa ja muutamia perunoitakin, sekð hyvðnlaista kaljaa palanpaineeksi, jonka jðlkeen hðn sai ryhtyð siivoamaan poliisikamarin huoneita. Sen tarpeessa ne olivatkin, sillð niitð ei oltu puhdistettu senjðlkeen kuin R—mp—tti oli viimeksi putkassa ollut. Sitten ryhtyi tðmð jðrjestysvallan kouriin langennut, hairahtunut kansalainen sovittamaan vielð sovittamatta olevia syntejððn halonhakkuulla poliisikamarin pihan perðllð olevan halkopinon ððressð. R—mp—ttið ei kukaan pitðnyt silmðllð, eikð se ollut tarpeellistakaan. Minnepð hðn olisi paennut? Ja miksi hðn olisi paennut? Poliisin huostasta pððstyððn saisi hðn nukkua jonkun pensaan suojassa tai korkeintaan jonkun vajan nurkassa, kun taas putkassa oli hyvðt olkipahnat, ja R—mp—tin ruokaileminenkin oli hðnen kultaisessa vapaudessaan ollessaan useimmiten hyvin epðtietoista ja sattuman varassa. Jaakkola, joka oli katsellut ympðrilleen, huusi R—mp—tille, osoittaen rakennuksen keskimmðistð ovea: -- Tuostako poliisikamariin mennððn? R—mp—tti keskeytti sahuunsa, pyyhki nenððnsð oikean kðden hihaan, katseli Jaakkolaa tuokion vetisillð silmillððn ja sanoi: -- Ka, siitðhðn sinne pððsee... Jaakkola alkoi siis kiivetð poliisikamarin lahoja, pahasti narisevia portaita. Tultuaan pimeððn porstuaan hðn nðki erððn oven olevan raollaan ja astui siitð sisððn. Huone oli nðhtðvðsti jonkinlainen odotushuone. Siellð ei tðllð hetkellð ollut ketððn. Tupakansavua siellð sen sijaan oli sitðkin enemmðn, josta pððttðen huone ei ollut vielð kovin pitkðð aikaa ollut tyhjðnð. Perðllð oli pitkð, jotenkin musta p—ytð, jolla oli papereita ja sanomalehtið. Pitkin seinðvierið kiersi huoneen ympðri paksut penkit. Seinillð oli joitakin virallisia tupakansavun tummentamia ja kðrpðsten pilkuttamia kuulutuksia, ilmoituksia poliisin etsimistð henkil—issð ja heidðn tuntomerkeistððn, ynnð muita samantapaisia julistuksia. Paitsi penkkejð oli huoneen ainoan, pihalle pðin olevan ikkunan edessð jonkinlainen matalahkolla selkðnojalla varustettu istuin. Se ei ollut penkki, sillð penkiksi se oli liian lyhyt. Ei se ollut tuolikaan, sillð tuoliksi se oli liian pitkð. Sohvaksi se oli liian rahimainen ja rahiksi liian sohvamainen. Se muistutti jonkin verran vanhanaikaista kahden hengen keinutuolia, josta oli otettu pois jalakset ja kðsinojat. Jaakkola istuutui tðhðn vehkeeseen ja alkoi katsella ympðrilleen. Huoneen sisustus ei jaksanut kiinnittðð hðnen mieltððn kuin minuutin. Toisen minuutin hðn katseli katossa surisevia kðrpðsið, joka hy—nteislaji oli huoneessa erittðin lukuisasti edustettuna. Sitten hðn suuntasi katseensa ulos ikkunasta pihalle, jossa ukko R—mp—tti yhð edelleen sahasi halkoja. Vðhðn ajan kuluttua ilmestyi poliisikamarin pihaan kaupungin etsivðpoliisi Juhola, joka ruumiillisilta mittasuhteiltaan muistutti entisajan tunnettua filistealaista voimamiestð Goljatia. Hðnen perðssððn tallusteli resuinen poika, jota suuri poliisimies nðkyi taluttavan ohuista, kiiltðvistð vitjoista, ja Jaakkolasta nðytti siltð kuin poika, joka oli hyvin sðikðhtðneen ja masentuneen nðk—inen, itse olisi pidellyt kiinni vitjoista, jotka eivðt millððn tavoin olleet kiinnitetyt hðnen ranteeseensa. Kun poliisi poikineen tuli sisððn, osoittautuikin asia sellaiseksi. -- Saat pððstðð nyt irti! sanoi poliisimies pojalle, ja poika hellitti samassa ketjuista, jotka Jaakkola tunsi tuollaisiksi ranteenkiristysketjuiksi, joissa on tappi kummassakin pððssð ja joilla poliisi masentaa pidðttðmðnsð, vastarintaa tekevðn henkil—n. Poliisi avasi erððn nðhtðvðsti putkaan vievðn oven, ty—nsi pojan niskasta sisððn ja vððnsi oven lukkoon. Sitten hðn ripusti ketjut naulaan ja huomautti selitykseksi pojan pidðttðmiseen: -- Oli varastanut torilla kananmunia erððn maalaisen kuormasta. Ja huomattuaan Jaakkolan tarkastelevan seinðlle ripustettuja ketjuja poliisi jatkoi viekkaasti, silmðð iskien: -- Ne ovat minun "sðhk—vitjani". Kun pidðtðn jonkun pikkupojan, niin annan sille ketjujen toisen pððn kðteen ja kðsken pitðð lujasti kiinni, sillð jos hðn hellittðð, niin saa hðn samassa ketjuista sellaisen iskun, ettð se voisi tappaa hðrðn ja kaksi hevosta. Pojat antaisivat ennemmin leikata kðtensð poikki kuin hellittðisivðt ketjuista. Jaakkola ihmetteli ison miehen suurta oveluutta ja kysyi sitten, eik— poliisitutkinto pian jo ala. -- Tuollahan noita nðyttðð alkavan tulla miehið -- -- eivðtk— liene sitð varten, sanoi poliisi, katsoen ulos ikkunasta. Odotushuoneeseen saapui palovartia Nissinen ynnð muutamia muita tilaisuuteen kutsuttuja miehið. Sitten saapui viskaali, ja hðnen seurassaan tullinhoitaja Sp——r asianomaisen palovakuutusyhti—n edustajana. Viimemainitut herrat menivðt odotushuoneen lðpi sen takana olevaan kansliahuoneeseen, tervehtien ohimennessððn kauppias Jaakkolaa lyhyellð kumarruksella. Sitten tuli viimemainitun suureksi ihmeeksi ukko Wahl yllððn iankaikkinen sininen viitta. Ovessa loi tðmð tarmokas vanhus py—reiden silmðlasiensa lðvitse kilpakosijaansa katseen, joka ilmaisi useita erilaisia, voimakkaita tunteita ja intohimoja, kuten ivaa, katkeruutta, halveksimista, voitonriemua, vahingoniloa ja kostonhimoa, mutta ennen kaikkea vihaa, syvðð, sammumatonta ja viimeiseen hengenvetoon saakka leppymðt—ntð vihaa. Ukko ei ruvennut istumaan, vaan kðvellð k—pitti edestakaisin huoneessa kðdet selðntakana ja viitta hartioilla heilahdellen. Jaakkolaa hðn ei enðð kunnioittanut ainoallakaan silmðyksellð. Hetken kuluttua avasi poliisilaitoksen Goljat oven ja kðski sisððn palovartia Nissisen, joka huolestuneen nðk—isenð rykðisi, pyyhkðisi leukaansa ja astui sisððn. Torninvartian kuulustelu kesti kymmenen minuuttia. Koko aikana ei odotushuoneessa puhuttu mitððn. Tuntemattomat miehet katselivat miettivðisinð kenkðinsð kðrkið, Jaakkola silmðili p—ydðltð ottamaansa vanhaa sanomalehteð, ukko Wahl mittaili yhð edelleen lattiaa tuiman nðk—isenð ja kðrpðset surisivat katossa. Sitten aukeni ovi, Nissinen astui ulos punakkana ja hikisenð ja maisteri Wahl kutsuttiin sisððn. Ukko muljautti uhkaavan silmðyksen Jaakkolaan ja katosi ovesta. Jaakkola oli alkanut aavistaa, ettð hðnen kutsumisensa poliisikuulusteluun oli jossain yhteydessð ukko Wahlin lðsnðolon kanssa. Mutta missð, siitð ei hðn pððssyt perille, vaikka vaivasikin sillð pððtððn. Maisteri oli kuulusteltavana tuskin viittð minuuttia. Sitten tuli kauppias Jaakkolan vuoro. Kansliahuoneen kalustona oli pari p—ytðð, suuri, vanha kaappi ja muutamia tuoleja, joista yhdellð istui tullinhoitaja Sp——r. Suuremman p—ydðn takana istui viskaali, jolla oli turpeat kasvot ja pitkðt, ruskeat viikset. Hðnen lðhellððn teki muistiinpanoja unisen ja laiskan nðk—inen nuori mies. Viskaali pyysi Jaakkolaa kertomaan, mitð tðmð oli tehnyt ennen nukkumaan menoaan. Jaakkola kertoi tarkoin iltakðvelynsð, unohtamatta palotornin ohitse kulkuaan ja ty—vajan ovelta katsomistaan. -- Huomasitteko vajassa mitððn epðilyttðvðð? kysyi viskaali. -- En muuta kuin suuren epðjðrjestyksen, vastasi Jaakkola. -- Ette my—skððn tuntenut mitððn palonkðryð? -- En, en mitððn. -- Teittek— tulta, katsoessanne vajan ovesta? -- En. Viskaali katseli edessððn olevaa paperiarkkia, johon oli lyijykynðllð tehty jonkinlaisia harakanvarpaita ja jonka alareunaan oli piirretty isonenðisen miehen naama, jota viskaali kuulustellessaan varjosti, ja sanoi: -- Maisteri Wahl ilmoittaa teidðn tehneen tulta vajan ovella ja heittðneen sitten palavan tulitikun vajaan. -- Vai niin, maisteri Wahl on siis vakoillut minua? -- Siltð se vðhðn nðyttðð, sanoi viskaali, alkaen sivellð viiksiððn, mistð varovaisuustoimenpiteestð huolimatta tarkkanðk—inen katsoja saattoi havaita hðnen koettavan piilottaa hymyn noihin suuriin huulikoristeisiinsa. -- Ja syyttðð minua murhapoltosta! huudahti Jaakkola. -- Sitð hðn ei ole vðittðnyt, sanoi viskaali. -- Mutta hðn pysyy lujasti ilmoituksessaan, ettð kauppias raapaisi tulta tulitikulla ja heitti tikun sitten latoon. -- Hðvyt—ntð! sanoi Jaakkola. -- Konnamaista! lisðsi hðn sitten varmemmaksi vakuudeksi. -- Kðskekðð sisððn maisteri Wahl! sanoi viskaali isolle poliisille, joka seisoi ovenpielessð, mielenkiinnolla seuraten kuulustelun kulkua. Maisteri Wahl astui sisððn ja tuli aivan p—ydðn viereen. -- Kauppias Jaakkola kieltðð tehneensð tulta vajan ovella, sanoi viskaali. -- Sen kylle uskon! vinkui ukko. -- Mutta hen valehtelee! Hen on suuri lurjus! Jaakkola otti askeleen eteenpðin kuin ly—dðkseen maisteria. Ukko seisoi liikahtamatta paikoillaan kuin odottaen ly—ntið, ja hðnen silmðnsð kiiluivat vahingoniloisesti. -- Punnitkaa sananne! sanoi viskaali vakavasti. -- Hen valehtelee! kirkaisi ukko. -- Hen ei uskalla tunnustaa. Hen on suuri pelkuri! Hen otti tulitikkulaatikon takkinsa vasemmasta taskusta ja raapaisi tulta. Jaakkola sðpsðhti. -- Se on totta! huudahti hðn. -- Sytytin sikarini vajan ovella. Nyt vasta muistan. -- Hen tunnustaa! hihkui ukko. -- Hen ei uskalla enee kieltee. Hen sytytti ladon palamaan! -- Saatte mennð! sanoi viskaali ukko Wahlille. Maisteri lðhti, mutta kððntyi ovella ja sanoi: -- Pitekee hente tiukalla! Hen on kiero mies! Kauppias Jaakkola my—nsi siis sytyttðneensð sikarin vajan ovella, mutta pysyi jyrkðsti vðitteessððn, ettð hðn pudotti tulitikun maahan ja polki sen sammuksiin. Hðn piteli aina varovaisesti tulta. Hðn huomautti sitðpaitsi, ettð tulipalo oli huomattu vasta tuntia my—hemmin kuin hðn oli kulkenut palotornin ohi. -- Tuli on voinut huomaamattanne jððdð kytemððn lastuihin vajan ovelle ja on levinnyt siitð vðhitellen vajaan, arveli vakuutusyhti—n asiamies, mutta Jaakkola ei pitðnyt sitð mahdollisena. Silloin raotettiin ovea ja pitkðtukkainen, takkuinen pðð kurkisti odotushuoneesta poliisikamarin kaikkein pyhimpððn. -- Kuka horna sieltð kurkistelee! huusi viskaali. -- Ei saa talla tðnne! sanoi ovea vartioiva poliisi, yrittðen vetðð oven kiinni. Huolimatta Goljatin yrityksestð onnistui pitkðtukkaiseen pððhðn kuuluvan vartalon tunkeutua sisððn ovenraosta. Kaikkien ihmeeksi osoittautui tulija luonnonihmiseksi, Matti Luonnoksi. Ovenvartia pððsti neuvottomana oven kokonaan auki, ja pitkðtukkainen, piikkopukuinen, tuohivirsuinen veljemme astui sisððn, vasemmassa kðdessððn pitkð sauvansa ja oikeassa kðdessððn kaksi poikaa, joita hðn hallitsi niskasta, niin ettð pojat nðyttivðt uusilta yhteenkasvaneilta siamilaisilta kaksoisilta. -- Mitð tðmð on? kysyi viskaali ankarasti. -- Tðssð ovat ne pojat, jotka sytyttivðt viime—isen tulipalon, ilmoitti luonnonihminen n—yrðsti. Pojat olivat y—llð, samoihin aikoihin kuin tulipalo syttyi, ilmestyneet Kelovuorelle, melkein Matin pesðn alle. Poikien keskinðisistð puheista pððsi luonnonihminen pian selville siitð, ettð pojat olivat menneet y—ksi palotornin alla olevaan vajaan ja tupakoidessaan y—llð pððstðneet varomattomuudessaan tulen irti. Silloin oli luonnonihminen laskeutunut puusta, ottanut heidðt kiinni ja vienyt pesððnsð, jossa oli sitonut heidðt k—ydellð puuhun kiinni. Pojat tunnustivat tekonsa poliisikuulustelussa, joka senjðlkeen julistettiin pððttyneeksi. -- Kiitos, vanha velho! sanoi Jaakkola, astuessaan odotushuoneeseen ja tavatessaan siellð ukko Wahlin. -- Tðllð kertaa ette oikein onnistunut. Keksikðð seuraavaksi kertaa jotain parempaa! Ukko kohotti raivoissaan nyrkkinsð ja koetti pukata sillð Jaakkolaa vatsaan. Jaakkola tarttui hðnen kðteensð, py—rðytti hðnet seinððn pðin seisomaan ja lðhti tiehensð. -- Vekivaltaa! huusi ukko. -- Pidettekee henet! Kukaan lðsnðolijoista ei kuitenkaan katsonut tarpeelliseksi ryhtyð vangitsemaan Jaakkolaa, joka siis pððsi esteett—mðsti lðhtemððn. Portilla hðn tapasi ukko R—mp—tin, joka katseli hðntð vetisillð silmillððn, pyyhki nenððnsð ja ilmoitti ylpeðsti: -- Nyt sitð olen minðkin taas vapaa mies! -- Niin olen minðkin, vastasi Jaakkola ja antoi R—mp—tille viisikymmentð pennið. Iltapðivðllð kðvi Jaakkola Arkussa tervehtimðssð ukko Saksmania ja tapasi silloin hðnen nuoremman poikansa, varatuomari Otto Sakkamaan, joka oli saapunut kðymððn kotonaan Helsingistð ja jonka ukko esitteli Jaakkolalle silminnðhtðvðllð ylpeydellð. Varatuomari oli hauska ja iloluontoinen nuori mies, jossa ei ollut havaittavissa ukon ja vanhemman veljen omituista ivamielisyyttð ja kiusanteon halua ympðrist—ððn kohtaan. Hðn puhui vapaasti ja avomielisesti kaikista asioista, vielðpð niinkin yksityisluontoisista kuin ettð hðn oli salakihloissa ja ettð hðnen valittunsa oli tðssð kaupungissa. -- Anna Perander! pððsi Jaakkolalta aivan tahtomattaan. Ukko Saksman silitteli kiperðsti hymyillen valkoista partaansa ja hieroi sitten heleðtð nenððnsð vasemman kðden peukalon ja etusormen vðlissð. Varatuomari nauroi. -- Ei, ei aivan, vaikka arvasittekin melkoisen lðhelle. Anna Perander on vain minun puhemieheni. Oikeastaan on minulla koko ajan ollut piiput kallellaan hðneen pðin ja ukko Pessu epðilee minua vielðkin, mutta hðn ei tiedð, ettð me olemme hðnen tyttðrensð kanssa tehneetkin toisenlaisen sopimuksen kuin alkuperðisesti oli aikomus. Hðn ei tahdo luopua isðstððn ja toimitti minulle toisen. Rehtori Pessu sulkee minut syliinsð ja isðukon ja Laurin my—skin, kunhan asian oikea laita paljastuu. Mutta minð vannotan teitð, ettette puhu hðnelle vielð mitððn tðstð asiasta! Tahdomme valmistaa hðnelle yllðtyksen. -- Minð vannon! sanoi Jaakkola juhlallisesti. -- Mutta tiedðtk—s sinð, kutka nykyððn yllyttðvðt Wahlia tekemððn sinulle kiusaa? kysyi ukko Saksman Jaakkolalta. -- No kutka? -- Antti-neiti ja Matti-neiti! -- Sitð minð vðhðn aavistinkin, sanoi Jaakkola. -- Vaikka en tahtonut itsekððn uskoa sitð mahdolliseksi. -- Varsinkin Antti-neiti, vahvisti ukko. -- Tiedðn sen aivan luotettavista lðhteistð. Senjðlkeen kertoi Jaakkola, minkð juonen ukko Wahl oli hðnelle viimeksi virittðnyt. Lauri Saksman, joka oli kuunnellut keskustelua ottamatta siihen osaa -- hðn oli nðet aloittanut uuden, laajan rosvoromaanin -- lðhti Jaakkolan poistuessa saattamaan hðntð ja teki hðnelle erððn ehdotuksen, jota Jaakkola ensin kuunteli pððtððn pudistellen, mutta johon hðn vihdoin antoi suostumuksensa, puhjeten niin ððnekkððseen nauruun, ettð ohikulkijat kððntyivðt katsomaan taakseen. -- Matti Luonto on juuri siihen sopiva mies, sanoi Lauri. -- Hðn on oikea helmi! -- Ha ha ha! nauroi Jaakkola, pyyhkien naurunkyynelið silmistððn. -- Hullu juttu! Jaakkolan kauppa-apulaiset ihmettelivðt sinð pðivðnð, miksi heidðn isðntðnsð oli niin hyvðllð tuulella. Hðn ihan loisti. XV Oli iltapðivð. Tuollainen rauhallinen iltapðivð, jolloin kauppiaat seisoskelevat paitahihasillaan myymðlðinsð portailla, kðdet housuntaskuissa ja lakki takaraivolla, tuumien ettð tuskinpa enðð ostajia tulee... paras siis pistðð puoti kiinni ja lðhteð pitkðnsiiman laskuun. Jolloin lehmðnkellojen kilkatus ja kalkatus karjaa Jussinpuron laitumelta tuotaessa kaikuu kautta kaupungin. Jolloin Sinkkolan mulipðð lehmð on paarmaa sðikðhtðen karannut hðntð pystyssð rakennusmestari Koljosen pihaan ja sotkenut sorkillaan portin vieressð olevaa kukkapenkkið, ja jolloin Sikasen akan lapset alkavat yhð tiukemmin huutamalla vaatia: -- áiti hoi! Anna voileipðð! Tðhðn aikaan raahaa Sukkulan mummo ukko R—mp—tin suosiollisella avustuksella pitkin katua pois torilta pientð, kahdella matalalla puupy—rðllð kulkevaa kahvikojuaan. Mutta anteeksi! Lukijamme ei tunnekaan vielð Sukkulan mummoa. Se on se sama mummo, joka kello viidestð aamulla kello seitsemððn illalla myy kahvia torilla tuossa samaisessa kojussa. Viidellð pennillð saa lðkkimukillisen kahvia ja kolme sokeripalasta. Jos joku tahtoo herkutella, niin ottaa hðn vielð korvapuustinkin, mutta se maksaa viisi pennið lisðð. "Tipot" taas ovat pienempið vehnðsið, mutta niitðpð saakin kaksi viiteen penniin. Maalaiset ostavat mieluummin korvapuusteja, koska niiden keskellð on hiukan sokerisulaketta, mutta kðytðnn—lliset ajurit ja torikauppiaat ostavat tavallisesti tipoja, koska he ovat huomanneet, ettð kahdessa tipossa on enemmðn vehnðstð kuin yhdessð korvapuustissa. Ostavatpa ajurit usein sokeriakin hevosilleen Sukkulan mummolta. Sokeria saa viidellð pennillð kaksitoista palasta, ja hevoset pitðvðt suuresti tðstð kestityksestð. Ja se on juuri se sama Sukkulan mummo, joka tinki varkaiden kanssa viime vuonna. Sukkulan mummo asuu Kellonsoittajankadun toisessa pððssð pienessð m—kissð, jossa on vain kaksi huonetta. Erððnð syksy-y—nð hðn kuuli viereisestð huoneesta melua ja alkoi huutaa, luullen siellð olevan varkaita. Varkaitahan siellð olikin, ja ne tulivat sieltð heti ja ilmoittivat hirttðvðnsð mummon pellinnauhoihin, ellei hðn lakkaa huutamasta ja anna rahojaan. Mummo sanoi antavansa rahat sillð ehdolla, ettð rosvot poistuvat eteiseen. Vðhðn aikaa neuvoteltuaan varkaat menivðtkin sinne. Silloin mummo vððnsi oven lukkoon ja pððsti tytðrvainajansa keskenkasvuisen pojan, joka asui Sukkulan mummon luona, ulos ikkunasta apua hakemaan. Rosvot alkoivat tulla kðrsimðtt—miksi ja potkivat ovea, vaatien heti kðsiinsð niitð kolmeasataa markkaa, jotka mummo ensi hðdðssððn oli tunnustanut asunnossaan olevan. Mummon tðytyi itse rikkoa eteisen ovessa oleva pieni ikkunaruutu ja ojentaa sieltð rosvoille rahat. Mutta kun rosvot laskivat rahoja, olikin siinð vain 65 markkaa viidenmarkan seteleinð. Tðllaisesta epðrehellisyydestð ja sopimuksen rikkomisesta rosvot suuresti suuttuivat ja vaativat koko summan. Mummo tinki oviaukon lðpi, ojensi aina vðhðn rahaa lisðð ja manasi rosvoja menemððn tiehensð. Rosvot sadattelivat mummoa ja uhkasivat murtaa oven, elleivðt he saa ainakin kaksisataa markkaa. Nðin tinkien oli mummon ollut pakko antaa jo 170 markkaa, kun pihaan samassa juoksi kirveillð ja seipðillð varustettu miesjoukko, joka otti rosvot kiinni, ja Sukkulan mummo sai rahansa takaisin. Tðmð neuvokas mummo laahasi juuri kojuaan pitkin katua kotiinsa pðin Kurosen kaupan ohi. Mummo veti aisoista ja ukko R—mp—tti lykkðsi takaapðin. Pahat kielet olivat tietðvinððn, ettð ukko R—mp—tin ja Sukkulan mummon vðlillð oli olemassa n.s. hellempi suhde, ja ettð Sukkulan mummo vielð menisi naimisiin R—mp—tin kanssa, mutta me voimme vakuuttaa sen varmasti valheeksi. Eihðn Sukkulan mummo, joka niin kekseliððsti ja kylmðverisesti oli pelastanut omaisuutensa murtovarkailta, voi olla niin hullu, ettð ottaisi R—mp—tin tuhlaamaan vaivalla ansaittuja sððst—jððn. Ei, R—mp—tti sai vain joka kerta, kun hðn oli lykðnnyt mummon apuna kahvikojun torilta kotiin, kaksi suurta kupillista kahvia vehnðsen kanssa. Se oli mummon tavallinen taksa tðstð avustuksesta, eikð R—mp—tillð ollut mitððn oikeutta esittðð sen lisðksi muita vaatimuksia, kaikkein vðhimmðn sellaisia, jotka koskivat Sukkulan mummon sydðntð ja kðttð. Kalle Kannas kiinnitti juuri rautap—nkið puodin ikkunaluukkujen pððlle, ja Sukkulan mummo sanoi: -- Jopas panee puukhollarikin puotinsa kiinni! -- Joutaahan tðmð, sanoi kauppa-apulainen. -- Ei ole koko iltapðivðnð ostajia ollut. -- Se on nyt niin kamalan hiljainen aika, kun alkaa olla heinðntekokin parhaillaan, valitteli mummo, kiskoen kðrryjð edelleen. Mutta Kalle Kannas, vaikka aina pitikin talonsa puolta, ei tðllð hetkellð vðlittðnyt vðhððkððn kauppamarkkinoilla vallitsevasta hiljaisuudesta. Hðnellð oli pðð tðynnð muita, yksinomaan hðnen omiin yksityisasioihinsa kohdistuvia ajatuksia. Maikki Gr—nberg istui tavallisella paikallaan ikkunan ððressð kðsit—itð tehden. Ukko Gr—nberg oli pajassaan, joka yhð edelleenkin oli lakkotilassa, mutta jossa ukko itse liehui sitðkin ahkerammin, ja hðnen vaimonsa oli lðhtenyt johonkin kaupungille. Oli hiljaista kadulla. Tuuli vain kantoi silloin tðll—in vðhðn palonkðryð lðheisiltð palotornin raunioilta, muistuttaen tuosta ðskeisestð suuresta tapahtumasta. Tytt— ompeli syvissð ajatuksissa, niin kiintyneenð ty—h—nsð ja niin vaipuneena mietteisiinsð, ettei huomannut Kalle Kannasta, ennenkuin, tðmð yskðhti hiljaa ikkunan alla. -- Oletko yksin kotona? tiedusteli nuorimies ensimmðiseksi tavallisuuden mukaan. Tytt— loi hðneen terðvðn katseen ja sanoi: -- Olenhan sanonut, ettet saa kðydð enðð minua tapaamassa! -- Minun tðytyy nðyttðð sinulle jotain, joka ehkð saa sinut muuttamaan pððt—ksesi, sanoi Kalle Kannas. Tytt— nðytti epðr—ivðn, mutta vastasi sitten: -- Tule sisððn! Kalle Kannas meni myymðlððn, jonne tytt—kin tuli, otti povitaskustaan postikortin kokoisen valokuvan ja ojensi sen mitððn puhumatta tyt—lle. -- Neiti Leijanen ja... ja... -- Ja kirjailija Tuulonen! tðydensi Kalle Kannas. -- Vielðk— nytkin epðilet minua? Kuvassa nðkyivðt molemmat henkil—t niin selvðsti, ettei mitððn erehdystð voinut syntyð, ja sellaisessa asennossa, joka puhui puolestaan paremmin kuin puolen arkin pituinen selitys. -- Siinð se nyt sitten on se "sinun neiti Leijasesi", kuten minulle sanoit! huomautti Kalle Kannas katkerasti. Sivuutamme vaitiololla nyt seuranneen keskustelun ja muut asiat ja siirrymme suoraan siihen, ettð ukko Gr—nberg sattui astumaan sisððn, ennenkuin Kalle Kannas ehti edes saada kðttððn Maikin vy—tðisiltð. Ukko aivan jðhmettyi. Huomattuaan hðnet siirtyi onnellinen sulhasmies nopeasti puolen askeleen pððhðn tyt—stð ja sanoi: -- Pðivðð... lðmmin ilma on ollut tðnððnkin... -- Ahaa! huusi ukko. -- Vai on ollut lðmmin ilma! Vai on ollut niin vietðvðn kuuma pðivð! Ja tðnne lðksit jððhdyttelemððn! Voi sinð turkinpunainen... -- Isðkulta! rukoili tytðr. -- Vai isðkulta! Vai jo johtui isðkultakin mieleen! Mene sisððn siitð, minulla on tðlle nuorelle kauniille herralle vðhðn kahdenkeskistð asiaa! Tytt—, joka tunsi isðnsð riehahtelevan luonteen, siirtyi sanaa sanomatta viereiseen huoneeseen. Siinð ei hðn oikeastaan mitððn menettðnyt, sillð keskustelu kðvi siksi korkeassa ððnilajissa, ettð jokainen sana olisi kuulunut kauas kadullekin, jos olisi sattunut kuulijoita olemaan. Lopuksi potkaisi vaskiseppð vðvypoikatarjokkaansa vðhððkððn kursailematta kadulle. -- Se on vielð kðtevð ja jalkava ukko! tunnusti Kalle Kannas itselleen, ottaessaan lakkinsa ovenedustalta katukðytðvðltð ja pannessaan auenneen kauluksensa jðlleen kiinni. -- Kyllð siitð vielð hyvð appiukko tulee, jahka vðhðn talttuu. Appiukko oli sillðvðlin siirtynyt viereiseen huoneeseen esitelm—imððn tyttðrelleen hyvistð tavoista ja siitð verrattain pimeðstð tulevaisuudesta, joka Maikkia odottaisi, ellei hðn heittðisi mielestððn Kalle Kannasta ja yleensð kaikkia sellaisia mieshenkil—itð, jotka tavalla tai toisella voitiin kðsittðð kosiomiehiksi. Tðssð esitelmðssððn kohosi ukko Gr—nberg sellaiseen kaunopuheisuuden lentoon, ettð hðn alkoi hetken pððstð itsekin ihmetellð suuria puhujalahjojaan ja lðhti melkoisesti rauhoittuneena takaisin ty—h—nsð, tultuaan ensin kadulle kurkistettuaan vakuutetuksi siitð, ettei siltð taholta enðð mikððn vaara uhannut hðnen kotoista rauhaansa. Mutta Kalle Kannas lðhti kotiinsa ja kirjoitti siellð Maikilleen pitkðn kirjeen, jonka hðn seuraavana pðivðnð, Maikin kulkiessa Kurosen puodin ohi, pisti morsiamensa kðteen. Kun Maikki oli lukenut Kallen kirjeen, lausui hðn sulhasmiehestððn seuraavan ankaran arvostelun: -- Kalle on hullu! Sitten hðn otti kynðn ja paperia ja ilmoitti tðmðn merkillisen keksint—nsð kirjeellisesti ihailijalleen. Seurauksena oli Kallen puolelta uusi, vielð pitempi kirje, jossa hðn laajasti perusteli niitð nðk—kohtia ja ehdotuksia, jotka olivat saaneet Maikin epðilemððn hðnen jðrkensð tilaa. Tðtð kirjeenvaihtoa kesti viikon pðivðt, ja se johti varsin ðllistyttðvððn tulokseen. Kun Gr—nbergin emðntð seuraavana lauantai-iltana palasi navetasta lehmðð lypsðmðstð, tapasi hðn herransa ja miehensð hyvin arveluttavassa mielentilassa, jossakin tuolla raivon ja epðtoivon vðlimailla, kourassaan palloksi rutistettu kirje, jonka hðn tuon tuostakin paiskasi lattialle ja potkaisi nurkkaan, mutta jonka hðn seuraavassa silmðnrðpðyksessð taas otti kðteensð, levitti auki ja alkoi lukea, saadakseen aiheen uuteen purkaukseen. Kirje oli Maikilta isðlleen, ja tytðr toi siinð esille koko joukon ajatuksia, jotka lyhimmiten voitaisiin ehkð supistaa seuraaviin ponsilauselmiin: ettð hðnen isðnsð on julma tyranni; ettð mainitun tyrannin ainoa tytðr on syvðsti onneton; ettð, koska edellðmainittu tyranni on potkaissut syvðsti onnettoman tyttðrensð rakastetun kadulle, niin ei tytðr tahdo enðð pðivððkððn olla vielðmainitun tyrannin katon alla; ettð useinmainittu, syvðsti onneton tyrannin tytðr on tðysi-ikðinen eikð pieni turvaton lapsi, jota tyrannit saavat kohdella mielensð mukaan; ja lopuksi ettð ukko Gr—nberg, vielð kerran, on julma ja sydðmet—n tyranni. Sitðpaitsi sisðlsi kirje muutamia hðmðrið viittauksia toiselle paikkakunnalle muuttamisesta tai jðrveen menosta -- miten ne vain tahtoi kðsittðð. Jos ukko Gr—nberg oli toivonut paremmalta puoliskoltaan my—tðtuntoa, ymmðrtðmystð ja kannatusta tðllð raskaalla hetkellð, jolloin hðn piteli kourissaan oman lihansa ja verensð sodanjulistusta hðntð vastaan, niin hðn erehtyi perusteellisesti, sillð hðnen emðntðnsð, selvittyððn ensimmðisestð itkukohtauksestaan, ei suinkaan sððstellyt sanoja takoessaan miehensð tietoisuuteen sitð vakuutusta, ettð vaimo ja ðiti yhtyi tðydellisesti lapsen ja tyttðren jðrkðhtðmðtt—mððn mielipiteeseen kyseessðolevan puolison ja isðn tyrannimaisista ominaisuuksista. Oman puolisonsa suusta sai ukkoparka kuulla senkin masentavan tiedon, ettð hðntð, ukko Gr—nbergið nimittðin, pidetððn koko kaupungissa sietðmðtt—mðn pahansisuisena hirvi—nð, jonka kanssa kukaan ihminen ei voi tulla toimeen. Mihin Maikki oli lðhtenyt, siitð hðn ei ollut mitððn ilmoittanut, mutta kaikki merkit viittasivat siihen, ettð hðn oli muuttanut maaseurakunnassa asuvan enonsa Jooseppi Kinkan luo. Ja siihen taloon ei ukko Gr—nbergin ollut pððtððn pistðmistð, sillð Jooseppi Kinkka oli hðnen verivihollisensa sukulaisuudesta huolimatta -- tai ehkð juuri sukulaisuuden takia. XVI Kunnioitettu ystðvðmme kirjailija Kauno Tuulonen on tðllð haavaa pahanlaisesti satimessa, mutta siinð on hðnellð kieltðmðttð suurin osa omaa syytððn. Hðn oli antanut runollisen kielensð houkutella hðnet liian pitkðlle neiti Leijasen seurassa, ja kun sitten neiti Leijasen kaulaanlankeemus tapahtui, ei hðnellð ollut riittðvðsti moraalista rohkeutta voidakseen sanoa neitoselle, ettð tðssð oli tapahtunut valitettava erehdys ja vððrinkðsitys. Toivoen, ettð aika jollain tavoin selvittðisi vyyhdin ja pððstðisi hðnet pðlkðhðstð, hðn oli antanut asian jððdð silleen, mutta vannottanut mitð ankarimmin neiti Leijasta pitðmððn tapahtuman heidðn kahdenkeskisenð salaisuutenaan. Mitð neiti Julia Leijaseen tulee, niin koskettivat tosin hðnen korkeakantaiset kengðnpohjansa vielð katukivitystð, pihanurmikkoa sekð Kurosen myymðlðn ja konttorin permantopalkkeja, mutta hðnen sielunsa oleskeli enimmðkseen seitsemðnnessð taivaassa. Vaikka hra Tuulonen karttoikin hðntð niin paljon kuin mahdollista, ei hðn kuitenkaan voinut vðlttðð kohtaamasta neitosta vðhintððnkin puolenkymmentð kertaa pðivðssð, ja joka kerta tytt— loi hðneen silmðyksen, joka puhui suunnilleen yhtð paljon kuin kaksi keskikokoista rakkaudenkirjettð yhteensð. Sitðpaitsi tytt— kysyi hðneltð joka kerta, kun he joutuivat kahden kesken: -- Oi Kauno, miksi olet niin harvoin minun seurassani? Johon nuori miehemme vastasi aina seuraavin sanoin: -- Tiedðthðn, se romaani... se vie minulta nykyððn kaiken aikani. -- Tuo kauhea romaani... heitð se tuleen! pyysi tytt—. Itse asiassa ei hra Tuulosella periaatteessa suinkaan ollut mitððn tðtð ehdotusta vastaan, mutta sitð karttoi hðn tietysti visusti ilmaisemasta. Joka aamu herðtessððn lupasi kirjailija itselleen: -- Tðnððn selitðn tyt—lle kaikki ja teen eron. Ja joka ilta ennen maatamenoaan hðn vilkaisi suuttuneena kuvaansa peilissð, heristi sille nyrkkiððn ja mutisi hampaitaan kiristðen: -- Raukka, nahjus, saamaton vðtys! Mitð pitemmðlle aika kului, sitð vaikeampi oli hðnen selittðð tyt—lle, ettð tðmð oli kðsittðnyt vððrin Kauno Tuulosen aikomukset ja ettei viimemainittu koskaan tulisi menemððn naimisiin hðnen kanssaan. Lopuksi kiusasi tðmð asia hra Tuulosta niin, ettð hðn alkoi nukkua huonosti ja menettðð ruokahalunsa, mikð hðneen nðhden oli varsin merkillepantava ja harvinainen ilmi—. Aika, tuo kaikkivoipa, johon hðn oli toiveensa perustanut, siis pðinvastoin pahensi hðnen asemaansa eikð suinkaan parantanut sitð. Jokailtaiset kðvelyretket neiti Leijasen kanssa, jotka viime viikolla olivat tuottaneet kirjailijalle mieluista vaihtelua hðnen elðmðnsð yksitoikkoisuudessa, olivat muuttuneet kidutustilaisuuksiksi, jolloin hðn teeskenteli, valehteli ja nðytteli iloista naamaa, nðkymðtt—mien, mutta pahanilkisten pikkupaholaisten kðrventðessð hðnen sieluaan hehkuvilla kekðleillððn. Erððnð iltana hðn ei ollut neiti Leijasta vastassa kadulla, kun tðmð lðksi ty—stððn. Hra Tuulonen oli tuntia aikaisemmin paennut seurahuoneelle, jossa rakennusmestarien ydinjoukko otti hðnet vastaan vilpitt—millð ja valtaavilla suosionosoituksilla. Se ilta kului repðisevðn hauskasti. Neiti Leijanen unohtui kokonaan hðnen mielestððn, eivðtkð laulut ole seurahuoneella koskaan kaikuneet niin voimakkaina kuin sinð iltana ja seuraavana y—nð. Rakennusmestarikuoro kðvi lopulta niin ððnekkððksi, ettð ravintolan omistaja kaksi kertaa kðvi pyytðmðssð herroja olemaan hiukan hiljempaa. Tðllaista ððnioikeuden riistðmisyritystð eivðt rakennusmestarit olleet koskaan ennen kokeneet. Mutta seuraavana pðivðnð olivat neiti Leijasen silmðt punaiset ja niiden ympðrillð mustat renkaat. Kahvip—ydðssð, jossa he tavallisuuden mukaan olivat kahden, hðn sai hysteerisen kohtauksen, ja hra Tuulosella oli tðysi ty— saada hðnet rauhoittumaan. Hðn lupasi, ettei hðn koskaan enðð tekisi sillð tavalla, katui ja sai anteeksiannon. Kauno Tuulonen tunsi vaipuvansa hetki hetkeltð yhð syvemmðlle siihen suohon, johon hðn oli erehdyksessð tullut polkaisseeksi. Joku toinen olisi tuollaisessa tapauksessa hðnen sijassaan jðttðnyt saappaansa suohon ja poistunut kaikessa hiljaisuudessa paikkakunnalta, mutta niin ei tehnyt hra Tuulonen. Hðn oli nimittðin, kuten jo aikaisemmin olemme huomauttaneet, erittðin itsepintainen mies, mikð on jokseenkin harvinaista nykyajan nuorisossa, ja hðn oli pððttðnyt, maksoi mitð maksoi, ajaa alkuperðisen suunnitelmansa perille. Nðin oli aika kulunut torstaihin asti. Oliko neiti Leijanen tðmðn ajan kuluessa alkanut aavistaa, ettð jotain oli vinossa, sitð on meidðn vaikea mennð sanomaan, mutta se on ainakin varmaa, ettð hðn riippui lemmityssððn kiinni kiinteðmmin kuin koskaan ennen. Nyt ei hra Tuulonen enðð uskaltanut ajatellakaan mitððn vðlien rikkomista, ennenkuin hðn olisi saanut asiansa selviksi toisella taholla, sillð hðn pelkðsi, ettð neiti Leijanen siinð tapauksessa panisi toimeen ikðvðn kohtauksen, joka voisi odottamatta viedð karille koko yrityksen. Parasta oli kai antaa asian mennð menojaan ja sitten, kun se suuri voitto oli saatu, selvittðð vðlit neiti Leijasen kanssa ðkkið ja pontevasti. Tehtyððn lopullisesti tðmðn pððt—ksen tunsi hra Tuulonen itsensð rauhallisemmaksi ja katsoi voivansa osoittaa neitoselle suurempaa huomaavaisuutta kuin viime pðivinð. Torstaina iltapðivðllð tuli kaupunkiin neiti Kuronen. Anni Kurosella oli ollut hieman paha omatunto sen vðlinpitðmðtt—myyden johdosta, jota hra Tuulosta kohtaan Kurosen perheessð oli osoitettu. Kun hðnen nyt tðytyi erikoisista syistð -- valmistaakseen erððn suuren p—ytðliinan, josta oli tuleva alallaan mitð arvokkain taideteos! -- viipyð kaupungissa pari viikkoa, pððtti hðn korvata Kurosten laiminly—nnit osoittamalla hra Tuulosta kohtaan erikoista ystðvðllisyyttð. Hra Tuulonen loikoili pihamaalla salapoliisikertomuksia lueskellen, kun neiti Kuronen tuli sisððn portista. Yllðtettynð ja ihastuksissaan nousi kirjailija tervehtimððn hðntð, ja ihastuksensa kasvoi vielð suuremmaksi, kun neiti Kuronen rakastettavasti hymyillen ojensi hðnelle kðtensð ja sanoi: -- Tðssð minð nyt olen -- saanko ryhtyð pitðmððn teille seuraa tððllð yksinðisyydessðnne? Hra Tuulonen ei ollut uskoa aistimiensa todistusta ja oli py—rtyð ilosta, voimatta ensinkððn kðsittðð, mikð neiti Kuroselle oli tullut. Viimemainittu pyyteli anteeksi sitð, etteivðt Kuroset olleet huvilassaan viime sunnuntaina, ja kertoi sitten, ettð hðnen tðytyi viipyð kaupungissa kaksi viikkoa, saadakseen valmistetuksi erððn suuren ja paljon ty—tð vaativan p—ytðliinan, ja kysyi, saisiko hðn silloin tðll—in hðiritð hra Tuulosen kirjallisia t—itð pyytðmðllð hðntð pitðmððn seuraa neiti Kuroselle tunnin tai pari pðivðssð. Oikeastaan lienee meidðn turha mainita hra Tuulosen vastanneen, ettð hðnen aikansa oli kokonaan, _kokonaan_ neiti Kurosen kðytettðvissð ja ettei hðn, Kauno Tuulonen, olisi mistððn niin mielissððn kuin saadessaan omistaa mahdollisimman suuren osan ajastaan neiti Kuroselle. Kirjailija puhui sellaisella innolla ja lðmm—llð, ettð neiti Kuronen katsahti hðneen hieman pitkððn, mutta purskahti sitten nauramaan ja sanoi: -- Te runoilijat liioittelette niin mahdottomasti! Hra Tuulonen herðsi kuin huumauksesta, punastui hðmillððn, huomatessaan olleensa vðhðllð mennð kenties liian pitkðlle nðin alussa, mutta ryhtyi sitten kððntðmððn asiaa leikiksi ja otti ihastuneesti vastaan neiti Kurosen tarjouksen tulla sisððn hðnen kanssaan juomaan iltapðivðkahvia. Puolen tunnin kuluttua alkoi hra Tuulonen tulla tajuihinsa huoneessaan ja huomasi silloin tanssivansa sormiaan nðpsðytellen keinutuolin ympðrillð. Hðn muisti kuluneen puolen tunnin tapahtumat kuin unessa: kuinka herttainen Anni oli ollut... mistð he olivat jutelleet... kuinka heidðn sormenpððnsð koskettivat toisiaan, kun Anni tarjosi hðnelle kahvia... kuinka Anni silloin nðytti vðhðn punastuvan... kuinka Annin oli lopuksi tðytynyt lðhteð rehtori Peranderille, jossa rehtorin tytðr odotti hðntð ryhtyðkseen opastamaan neiti Kurosta tuon suuren taiteellisen p—ytðliinan alkuvalmistuksissa... -- Minð voitan, minð voitan! riemuitsi kirjailija Tuulosen sielu. -- Hðnelle on tullut ikðvð minua! Miksi tðytyy hðnen juuri kaupungissa ommella tuota p—ytðliinaa? Loruja! Voi minua onnenpoikaa... minð... minð... minð... Kðdet niskassa hðn tanssi nyt sohvan edessð kiihkoisaa sotatanssia, nostaen polvet korkealle ilmaan ja huutaen aina vðliin: "hei!" Hðn oli niin onnellinen, ettð hðn olisi pakahtunut, ellei hðn olisi kðyttðnyt tðtð keinoa jonkinlaisena varaventtiilinð. Kun palvelustytt—, joka oli kaksi kertaa arasti koputtanut, tuodakseen p—ydðlle vesikarahvin, johon kirjailija oli pyytðnyt raikasta vettð, ei saanut mitððn vastausta, oli hðn pudottaa tarjottimen maahan, avatessaan oven ja nðhdessððn heidðn kesðvieraansa hyppivðn ja loiskivan keskellð lattiaa kuin vasikka. Samassa huomasi kirjailija palvelustyt—n, pysðhtyi, punastui selkðruotoon asti ja ðnkytti: -- Minð... minð hyppelin vðhðn... -- Niin, sanoi tytt— hiljaa, vilkuillen hðtðisenð ympðrilleen, sillð hðn pelkðsi mielipuolen tuossa tuokiossa hy—kkððvðn hðnen kimppuunsa ja iskevðn hðnet kuoliaaksi. -- Hyppeleminen edistðð verenkiertoa... minð hypin ja voimistelen aina, istuttuani pitkðn aikaa kirjoitusp—ydðn ððressð... -- Niin, sanoi tytt—, alkaen tðmðn luonnollisen selityksen saatuaan rauhoittua. -- Tðssð olisi maisterille raitista vettð... -- Kiitos!... Saarankin pitðisi hyppið vðlistð -- se edistðð verenkiertoa! sanoi kirjailija ystðvðllisesti. -- Niin... kiitos... sanoi Saara, niiasi ja poistui, arvattavasti harkitsemaan hra Tuulosen hyppimisehdotusta. Samassa kuului kadunpuoleisesta ikkunasta hiljainen koputus. Kauno Tuulonen hðtkðhti ja meni katsomaan. Kadulla odotti hðntð neiti Leijanen. Hra Tuulonen sadatteli hiljakseen, painaessaan hatun pððhðnsð. Mutta kadulle pððstessððn hðn oli jo ehtinyt malttaa mielensð ja hymyili hyvðntahtoisesti ystðvðttðrelleen. Neiti Leijanen sitðvastoin ei hymyillyt, vaan oli synkkð kuin ukkospilvi. -- Mikðs meidðn pientð nirpukkaamme vaivaa? kysyi hra Tuulonen hðnelle ominaiseen sukkelaan ja hupaiseen tapaan. Pieni nirpukka sðhðhti kuin kissa vastatessaan: -- Luulit kai, etten nðhnyt, millð tavoin keikuttelit pyrst—ðsi neiti Kuroselle! Kyllð minð nðin kaiken ikkunasta! Sinð vaihdat tunteitasi kuten pa... pa... pa... -- Paitaa, sanoi Kauno Tuulonen, auttaakseen tytt—ð eteenpðin. Kirjailijasta oli tðmð erittðin mieluista puhetta neiti Leijasen suusta. -- Enemmðn sitð lajia! ajatteli hðn. Sitten pieni riita ja ero. Silloin on se asia selvð! Mutta se ei ollut selvð niin helposti. Sillð kun kirjailija ylpeðsti huomautti olevansa vapaa mies, olevansa oikeutettu olemaan kohtelias muillekin naisille kuin neiti Leijaselle ja ilmoitti aikovansa vastakin noudattaa erikoista kohteliaisuutta neiti Kurosta kohtaan, jonka vanhempien kotona hðn, ventovieras ihminen, oli saanut osakseen niin ystðvðllistð, vielðpð sydðmellistðkin kohtelua, niin puhkesi neiti Leijanen viljaviin kyynelvirtoihin, vakuutti olevansa hðijyin ja tyhmin tytt— maailmassa ja vannoi, ettei hðn lakkaa itkemðstð, ennenkuin Kauno Tuulonen on antanut hðnelle anteeksi. Koska kulkeminen itkevðn ja tyrskivðn tyt—n rinnalla halki kaupungin aina on omiaan kiinnittðmððn asiaankuulumattomien uteliasta huomiota puoleensa, niin ei hra Tuulosen auttanut muu kuin antaa anteeksi Julialleen. Vielðpð hyvin nopeasti. Toivottu ja tarjoutunut riidanrakentamistilaisuus raukesi siis siihen sekð neiti Leijasen kiihkeððn vakuutukseen, ettei hðn koskaan tule luopumaan Kaunostaan -- lupaus, jota nuori mies kuunteli sekavin tuntein. Seuraavana pðivðnð oli kahvip—ydðssð kolme henkeð, nimittðin kirjailija sekð neidit Kuronen ja Leijanen. Neiti Kuronen oli iloinen, vilkas ja puhelias kuten tavallisestikin. Neiti Leijanen, joka oli tuntenut hðnet jo pitemmðn aikaa, olisi ehkð sanonut, ettð Anni-neiti oli tavallista vilkkaampi ja iloisempi. Aluksi se seikka, hyvin ymmðrrettðvðstð syystð, oli vðhðllð ruveta hieman huolestuttamaan neiti Leijasta, mutta naisen hienolla vaistolla hðn tajusi pian, ettei tuo iloisuus voinut johtua hra Tuulosen lðsnðolosta. Kauno Tuulonen esiintoi koko joukon jðrjett—myyksið, kuten rakastuneiden tapa on, mutta neiti Kuronen puhui niin paljon, ettei kukaan ehtinyt kiinnittðð huomiota runoilijan merkillisiin puheisiin. Neiti Leijanen lopulta oikein hðmmðstyi neiti Kurosen puheliaisuutta. Hra Tuulonen, jolla oli omat ajatuksensa neiti Kurosen iloisuuden syistð, hymyili koko ajan onnellista, vaikka verrattain p—ll—mðistð hymyð, mutta niin ovela osasi hðn tðllðkin hetkellð olla, huolimatta siitð, ettð oli riemusta ja rakkaudesta aivan py—rðllð pððstððn, ettð tuon tuostakin salaa loi sðteilevðn katseen neiti Leijaseen. Ja kun neiti Leijasella taas oli oma kðsityksensð nðiden katseiden merkityksestð, niin loistivat hðnenkin kasvonsa. Jos taiteilija olisi nðhnyt nðmð ihmiset ja maalannut heistð taulun, niin olisi hðn sen nimeksi aivan varmaan merkinnyt "Onnellisia ihmisið". Taaskin tðytyi neiti Kurosen lðhteð heti kahvip—ydðstð noustuaan Peranderille. Hra Tuulonen toivotti mielessððn koko Peranderin talon asujineen ja kaikkine muine sisðlt—ineen hiiden hinkaloon, mutta muuten hðn oli ylimalkaan sangen tyytyvðinen asioiden tðhðnastiseen kehitykseen. Pððasia oli valloittaa vankka, heltiðmðt—n jalansija neiti Kurosen sydðmessð. Kyllðhðn sitten olisi helppo lopettaa vðlit neiti Leijasen kanssa. Sinð iltana sanoi Julia Leijanen, Kauno Tuulosen saatellessa hðntð taas tapansa mukaan kotiin: -- Sinð olet ollut tðnððn vallan loistavalla tuulella... minð olen _niin_ ylpeð sinusta! Kirjailija hymyili tyytyvðisenð ja alkoi hyrðillð jotain. XVII Sen jðlkeen kun ukko Wahlin yritys saada kauppias Jaakkola syytteeseen murhapoltosta oli mennyt myttyyn, ei tuota toimeliasta vanhusta nðkynyt kaupungilla kolmeen pðivððn muuta kuin yhden kerran, jolloin hðnen oli nðhty tulevan Svebeliuksen neitien -- Antti-neidin ja Matti-neidin -- talosta. Mutta samaan aikaan alkoi kaupungilla levitð huhuja, ettð ukko Wahl oli luvannut toimeenpanna sarjan oikein ihmeellisið skandaaleja, jollei kauppias Jaakkola luovu nuorimmasta neiti Svebeliuksesta. Samat huhut kertoivat, ettð ukko Wahlia kannustivat ja yllyttivðt nðissð edesottamisissaan toiset Svebeliuksen neidit, jotka aina olivat olleet pienellð sotakannalla sisarensa kanssa ja jotka nyt olivat suuresti suuttuneet siitð, ettð Jaakkola, sivuuttamalla kokonaan vanhemmat sisaret ja mainitsematta heille sanallakaan aikomuksistaan, aikoi ottaa heidðn sisarensa. Kuultuaan nðistð huhuista lðhti Anna Perander varoittamaan Jaakkolaa. Tðmð, jonka rautakauppa alkoi jo olla tðydessð kunnossa, hymyili vain, kun Anna kertoi, mitð oli tekeillð. -- Niin, setð, hymyile sinð vain, sanoi Anna, mutta sinð et tunne vielð tarpeeksi Antti-neitið, joka on tðmðn kaiken takana, etkð voi aavistaakaan, kuinka julkea ja itsepintainen ukko Wahl on. Tietysti eivðt he voi sinulle mitððn varsinaista vahinkoa tehdð, mutta he voivat saattaa sekð sinut ettð nuorimman neiti Svebeliuksen naurunalaiseksi sellaisella hetkellð, jolloin tuollainen kohtaus saattaisi vaikuttaa hirmuisen kiusallisesti. -- Tarkoitat: vihkiðisissðni! sanoi Jaakkola nauraen. -- Esimerkiksi silloin! my—nsi Anna. -- Ole sinð vain levollinen, sanoi Jaakkola. -- Ennenkuin sinne asti tullaan, on saattanut tapahtua monenlaisia asioita, ja niin Antti-neiti kuin ukko Wahlkin muuttaa esiintymistððn tðssð jutussa. Kuinka muuten isðsi jaksaa? -- Isð lðhti eilen Ouluun tervehtimððn veljeððn, joka on viime aikoina vðhðn sairastellut, ja viipyy sillð matkalla pari viikkoa. Niin, minð olen joka tapauksessa varoittanut sinua! -- Kiitos vain! sanoi Jaakkola. -- Palkinnoksi olisi minun kai tarjottava sinulle kuppi kahvia, mutta lykkððn sen kuitenkin siksi, kunnes on saatu edes jonkinlainen emðntð taloon. Voit my—skin olla rauhassa siitð, etten kðy teillð isðsi poissaollessa! lisðsi rautakauppias salaperðisesti, iskien samalla silmðð niin peijakkaan viekkaan nðk—isenð. -- Mitð sinð tarkoitat? kysyi Anna punastuen. -- Voisihan ehkð sattua, ettð tulen sopimattomaan aikaan, sanoi ovela rautakauppias vielðkin salaperðisemmin. -- Minð ehkð tiedðn, ehkð aavistan jotain... -- Sinð olet yksinkertainen, vanha ja ilkeð tolvana! huudahti tytt—, lðiskðyttðen juuri huoneeseen tulleen kauppa-apulaisen suureksi ihmeeksi ja kauhuksi liikkeen pððmiestð poskelle ja juosten tiehensð. Mutta Jaakkola avasi vain ikkunan ja huusi poisrientðvðlle tyt—lle nauraen: -- Nyt minð olen siitð varma! Ei meitð petetð! * * * * * Hiljainen iltapðivð. Koko kaupunki torkkui. Ihmiset torkkuivat, hevoset torkkuivat, kyyhkyset torkkuivat, ajuri Tiihosen kukko torkkui ja aurinkokin torkahti pienen pilven takana. Keitti—istð kuuluva paistinpannujen pihinð vaikutti uuvuttavasti kuin kehtolaulu, ja vanha viiri kirkon tornissa kirahteli silloin tðll—in hiljaisessa, melkein huomaamattomassa tuulenhengessð kuin unissaan itkua ððnnðhtelevð pieni lapsi. Oli sellainen helteinen pðivð... mitðpð olisi silloin voinutkaan muuta tehdð kuin torkkua! Silloin alkoi ðkkið kuulua Kirkkokadun pððstð koiran haukuntaa. áðnestð pððttðen se oli Sinkkolan piski. Sehðn se tuolla tavoin rðkytti ja ðyski. -- Mitðhðn se oikein tiuskuttaa? ajatteli itsekseen Janhusen matami, levittðessððn pyykkivaatteita kuivamaan katukðytðvðn reunalla kasvavien koivujen vðliin kiinnitetylle nuoralle. Nyt yhtyi haukuntaan jo toinenkin koira. Sillð oli leveð, laiska, louskuttava ððni. -- Metsðnhoitaja Korpelaisen Hektor, mutisi Janhusen matami. Hektorin ððnestð ei voinut erehtyð. Mitð lðhemmðksi haukunta lðhestyi, sitð useampia koiria siihen yhtyi. Melkein joka talosta kiiruhti portille koira katsomaan, mistð oli kysymys, ja edustamaan taloaan tilaisuudessa. Ikkunoita avattiin siellð tððllð ja ikkunoista kurkisti kadulle haukottelevia pðitð. Keskellð katua kðveli luonnonihminen, luontaisen terveydenhoidon apostoli Matti Luonto virsuissaan, kontti selðssð ja pitkð sauva kðdessððn. Hðnen perðssððn, kohtuullisen vðlimatkan pððssð sauvan ulottuvilta, juoksi neljð tai viisi kiukkuista, terhentelevðð koiraa, jotapaitsi esijuoksijoina toimi pari takkukarvaista rakkia, jotka ððnekkððsti julistivat ympðrist—lle kulkueen lðhestymisen. -- Mattihan se on... ja oikein pyhðvaatteissaan, totesi Janhusen matami, jððden kðdet lanteilla katselemaan juhlakulkuetta. Matti Luonnon juhlapukuna oli avara valkoinen liinapaita ja lumivalkeat, nilkkoihin asti ulottuvat housut, joiden takapuolessa loisti komeilla kirjaimilla tunnettu vehnðjauhomerkki: "_Gold Medal_". Matin juhlahousut olivat nimittðin valmistetut kðytetyistð vehnðjauhosðkeistð, jotka, kuten tunnettua, soveltuvat erinomaisesti alusvaatteiden valmistukseen. Tðhðn arvokkaaseen seurueeseen liittyi matkan varrelta jokainen koira, joka sattui sen huomaamaan, ja konsertti oli lopuksi korviasðrkevð. Herðttðmðstððn huomiosta vðlittðmðttð, vðlittðmðttð my—skððn nelijalkaisten seuralaistensa pirullisesta rðhinðstð Matti kðveli hiljaisena ja n—yrðnð, mutta samalla tyynenð ja arvokkaana valkoisessa paidassaan ja valkoisissa kultamitalip—ksyissððn kohti pððmððrððnsð, ja levollisena laskeutui hðnen pitkð tukkansa hartioille. Nðin kðveli hðn keskellð katua aina Svebeliuksen neitien taloon asti Kirkkopuiston reunassa. Koirat, harkittuaan asiaa, katsoivat viisaimmaksi pysðhtyð portille odottamaan tapahtumain kehitystð, mutta Matti itse astui suoraan pððportaita yl—s ja soitti ovikelloa. -- Menkðð ky—kinportaita! sanoi sisðkk—, joka jðrjesti kukkaruukkuja pienille jalustoilleen kuistilla, jossa oli lasiseinðt. -- Haluan tavata neiti Anna Kristina Svebeliusta, sanoi luonnonihminen n—yrðsti, mutta varmasti. Juuri se henkil—, itse Antti-neiti, jota Matti Luonto oli ilmoittanut haluavansa tavata, tulikin samassa kaikessa komeudessaan avaamaan ovea. Nðhdessððn totisen veljemme Matin tarkasteli uhkea nainen hðnet kiireestð kantapððhðn asti silmðyksellð, joka vei aikaa vain sekunnin, mutta joka riitti kiinnittðmððn hðnen huomioonsa kaikki Matin puvuston yksityiskohdat. -- Mitð haluatte? kysyi neiti Anna Kristina sitten kovalla, terðvðllð ððnellð, jota hðn aina kðytti, joutuessaan tekemisiin alhaiseen kastiin kuuluvan olion kanssa. -- Haluaisin puhua neiti Anna Kristina Svebeliukselle pari sanaa kahden kesken, sanoi Matti Luonto alati n—yrððn, mutta jðrkðhtðmðtt—mððn tapaansa. -- Mitð salaisuuksia teillð voi olla minulle kerrottavana? kysyi talon valtijatar kummastusta ilmaisevalla ððnellð. -- Kðykðð sisððn! Matti Luonto astui sisððn, astuipa kðskemðttð aina saliin asti, jonka ovi oli auki, ja istuutui varovaisesti ovenpielessð olevalle tuolille. Neiti Svebelius oli niin ðllistynyt tuon hðnelle nð—ltððn kyllðkin tutun vieraan omituisesta hðikðilemðtt—myydestð ja rohkeudesta, ettei hðn edes muistanut antaa Matille sitð lðksytystð, minkð hðnen tunkeileva esiintymisensð olisi ansainnut. Tarkasteltuaan valkopukuista miestð hetken ððnett—mðnð hðn meni istumaan sohvaan ja sanoi Matille ylpeðsti kuin kuningatar: -- No puhukaa nyt asianne, mutta nopeasti! Minulla on vieraita! Se oli epðilemðttð totta, sillð Svebeliuksen neideillð oli aina vieraita, runsas valikoima kaupungin kielevimpið kahvitðtejð, joiden ððnekðs ja nopea puhelu kuului viereisestð huoneesta, jonka ovi oli jððnyt raolleen. Silloin nousi Matti yl—s ja piti, katse permantoon luotuna, seuraavan perðti merkillisen puheen: -- Ei ole ihmisen hyvð yksinðnsð olla... nðmð sanat ovat lausutut kaikille, siis my—skin sinulle, Anna Kristina Svebelius, ja minulle, Matti Luonnolle... koska me emme vielð kumpikaan ole avioliiton satamaan ehtineet, niin pyydðn minð tðten sinua vaimokseni... Viimeisið sanoja sanoessaan oli Matti tassutellut virsuissaan lattian poikki ja notkisti nyt toisen polvensa Antti-neidin edessð, lausuen hiljaa ja vakavasti: -- Minð rakastan sinua, Anna Kristina! Sitten kun Antti-neiti voi mitððn puhua -- ja siihen kului melkoinen aika -- hðn huusi kauhistuksissaan: -- Ihminen on hullu! -- Niin, ihminen on hullu... ellei hðn mene naimisiin, my—nsi luonnonihminen hiljaiseen tapaansa. -- Minð rakastan sinua! Samassa silmðnrðpðyksessð kauhistutti kaikkia talossa olevia naisia sydðntðsðrkevð hðtðhuuto: -- Auttakaa! Apua... apua! Kun talon melkein mielett—mðksi pelðstynyt naisvðki yhtð sðikðhtyneine vieraineen juoksi saliin, kohtasi sitð outo nðky: Sohvalla huusi ja potki neiti Anna Kristina Svebelius, josta yleensð tiedettiin, ettei hðn koskaan ollut pelðnnyt ketððn eikð mitððn. Hðnen kasvoillaan oli tavattoman kauhun ilme. Hðnen edessððn oli lattialla polvillaan pitkðtukkainen, pðivðnpaahtama harvapartainen mies, jolla oli yllððn paita ja valkoiset housut sekð tuohivirsut ja selðssððn suuri tuohikontti. Tðmð harvinainen kosiomies toisteli tuon tuostakin, katsoen potkivaa ja kirkuvaa naista kasvoihin: -- Minð rakastan sinua! -- Auttakaa... viekðð pois tuo hirmuinen mies... minð py—rryn! huusi Antti-neiti. Koska koko talossa oli miesvðestð yhtð suuri puute kuin naisluostarissa, pisti erðs vieraista pððnsð ulos ikkunasta ja huusi: -- Poliisi! Poliisi! Kirkkopuistossa ei sattunut tðllð hetkellð olemaan muita ihmisið kuin Muttoskan 9-vuotias Petteri, joka hyppi vasemmalla jalalla, pitðen oikean jalkansa varpaiden vðlissð viispennistð, jolla ðitinsð oli lðhettðnyt hðnet ostamaan tulitikkuja. Tðmð nuori henkil— pysðhtyi suu auki katsomaan huutajaa. -- Poliisi! Juokse poika sukkelaan hakemaan poliisia! huusi ikkunasta nðkyvð naisenpðð. Muttoskan Petteri tuumi jonkin aikaa ja ilmoitti sitten: -- Poliisit lðhtivðt verkonlaskuun! Mutta hðtðhuudot olivat avoimien ikkunain kautta kuuluneet naapuritaloihin. Vðkeð alkoi kerðytyð sen talon portille, josta poliisia huudettiin. Sillð vðlin oli Matti Luonto noussut seisomaan ja sanonut hiljaa, n—yrðsti: -- Ei minua varten tarvitse poliisia hakea... lðhden minð muutenkin. Ja nðin sanoen hðn lðhti kðvelemððn ovelle, mutta kððntyi vielð kynnyksellð ja lausui: -- Minð tahdon joka tapauksessa Anna Kristinan vaimokseni. Sitten hðn poistui. Eteisen nurkasta hðn otti pitkðn sauvansa ja astui ulos. Pihalla odottava koirajoukko tervehti hðntð ihastuksen ulvonnalla. Matti karkoitti lðhimmðt koirat sauvallaan ja astui ulos portista, jolloin vðkijoukko antoi tietð hðnelle ja hðnen perðssððn sy—ksðhtðvðlle, rðhisevðlle koirajoukolle. -- Mikð siellð on hðtðnð? kysyi muuan akka Matilta, mutta tðmð jatkoi matkaansa mitððn vastaamatta, ja hðnen housujensa takapuolelta loistivat ylpeðt sanat: "Gold Medal". XVIII Sen merkillisen pðivðn jðlkeisenð pðivðnð, josta viime luvussa kerrottiin, saapui kaupunkimme laivarantaan -- meillð ei ole vielð rautatietð, mutta saamme sen varmaankin aivan piakkoin, sillð valtiopðivillð on kolmenkymmenen kahden vuoden aikana tehty yhteensð seitsemðnkymmentð anomusta ja ehdotusta kaupunkimme liittðmisestð valtion rautatieverkkoon -- saapui siis kaupunkimme laivarantaan teatterikiertue Cangastus & Muttonen, jonka jðsenet me heti riennðmme erittðin suurella mielihyvðllð esittelemððn lukijallemme. Kiertueen jðsenten, taiteilija Woldemar Cangastuksen ja herra Jassi Muttosen, menneisyys on oikeastaan hðmðrðn salaperðisyyden esiripun takana. Me olemme kuitenkin, palvellaksemme lukijoitamme, koettaneet hiukan kohottaa tuon esiripun reunaa ja kurkistaa sen alle, saaden tðll—in selville sen verran, ettð taiteilija Cangastus on ensin kilvoitellut valkean lakin saamiseksi ja ollutkin juuri pððsemðisillððn pððmððrððnsð, kun erðs pulpetista permannolle pudonnut pieni paperilappu, johon oli suoritettu pari nerokasta matemaattista tehtðvðð, ja vartioivan opettajan ilkeðmielinen turhantarkkuus katkaisivat hðnen lupaavan tiedemiesuransa ja pakottivat hðnet ohjaamaan kykynsð muille aloille. Herra Muttosen entisyydestð emme, tutkimuksistamme huolimatta, sitðvastoin tiedð senkððn vertaa -- ikðvð kyllð, sillð hðn on joka tapauksessa mieltðkiinnittðvð henkil—, kuten my—hemmin tulemme nðkemððn. He saapuivat kaupunkiimme vanhassa Mainingissa, joka yhð vielðkin saattaa hðpeððn kaikki ne profeetat, jotka ovat ennustaneet sille joko hyvin ððnekðstð loppua paljon kokeneen h—yrykattilansa rðjðhdyksessð, tai aivan ððnet—ntð loppua kovassa aallokossa jonain pimeðnð ja myrskyisenð syysy—nð. Muita matkustajia ei laivassa ollutkaan. Eikð ollut my—skððn muuta yleis—ð vastaanottamassa nðitð vieraitamme kuin pari paljasjalkaista poikaa, joilla oli onget olalla ja matopurkit kðdessð, ja Kðhk—sen leski, joka kysyi laivan lðmmittðjðltð, eik— tðllð ollut kirjettð Kðhk—skðlle viimemainitun velivainajan leskeltð, joka antoi joskus Kðhk—skðn toimitettavaksi pienið kaupunkiasioita. Lðmmittðjð, joka oli pistðnyt hikiset ja nokiset kasvonsa laivan reunan yli ja syventynyt niiden huolelliseen ja perinpohjaiseen puhdistamiseen, ilmoitti kesken kiireen Kðhk—skðlle, ettei hðnellð ollut minkððnnðk—istð kirjettð kenellekððn, minkð masentavan tiedon saatuaan Kðhk—skð ensin vðhðn huokaili ja haikaili, mutta unohti sitten pian surunsa huomatessaan teatterikiertueen Cangastus & Muttonen, joka oli sille ominaisella arvokkaisuudella astunut ulos h—yrypurresta ja katseli nyt ilta-auringon kultaisessa hohteessa kylpevðð kaupunkiamme, jota kohti tðmð taiteilijapari lðhti kðvelemððn. Taiteilija Cangastus oli keskikokoinen ja laiha, huolestuneen ja samalla syvðmietteisen nðk—inen mies, jolla oli pitkð nenð ja etupuolelta kalju pðð, mikð teki hðnet tavattoman korkeaotsaisen ja viisaan nðk—iseksi. Pððssð oli tummunut olkihattu ja hartioilla laaja pððllystakki, jonka silmððnpistðvimpðnð osana olivat kauhean suuret taskut. Kun vielð mainitsemme, ettð hðnen housunsa olivat puolen korttelia liian lyhyet, mutta hðnen tukkansa ikððnkuin tuon puutteen korvaamiseksi puolen korttelia liian pitkð, ja ettð hðn lausui ajatuksensa syvðllð, ehkð hieman surunvoittoisella rintaððnellð, niin olemme antaneet hðnestð mahdollisimman seikkaperðisen ja omantunnontarkan kuvan. Nðyttelijð Muttonen oli lyhyt, teerenpisamainen, punatukkainen, pystynenðinen ja terðvðkielinen henkil—. Hðn ontui vðhðn oikeata jalkaansa ja syljeskeli hðmmðstyttðvðn taiturimaisesti, sillð hðneltð puuttui ylðleuasta kaksi hammasta. Hðn kðveli aina herra Cangastuksen vasemmalla puolen, mutta puoli askelta jðlempðnð, varmaankin siitð syystð, etteivðt vastaantulijat erehtyisi siitð, kumpi tðmðn huomiota ja tunnustusta saavuttaneen kiertueen pððmies oli. -- Lausun meidðt tervetulleiksi tðhðn kulttuurikeskukseen ja suljen meidðt sen taidettarakastavan vðest—n vieraanvaraisuuteen, sanoi herra Muttonen, ottaen pððstððn sellaisen lippalakin, jollaisia koneenkðyttðjðt tavallisesti pitðvðt, ja kumartaen rantapuiston reunassa olevalle pahasti kallistuneelle p—lkylle, jonka pððssð oli maistraatin sakkotaulu varoitukseksi niille uskalikoille, jotka rohkenivat ryhtyð tallaamaan puiston ruohokenttðð, mikð muuten, vaikkakin hieman harventuneena, oli valloittanut my—skin viisi vuotta takaperin hiekoitetut kðytðvðt haltuunsa. -- Olkoon toimintamme tðllð paikkakunnalla menestyksellinen sekð taiteelliselta ettð my—skin rahalliselta kannalta katsottuna! lisðsi hðn sitten hartaana toivomuksenaan, sylkðisten keskelle sakkotaulua ja lðhtien nilkuttamaan johtajansa perðssð. -- Amen! murahti herra Cangastus kumeasti. -- Minulla on nðlkð! ilmoitti hðn sitten vielð kumeammalla ððnellð. -- "Nðlkð meill' on aina vieraanamme", lauloi herra Muttonen. -- Kiertueen rahaston tila on markka kaksikymmentð pennið, lisðsi hðn virallisella ððnellð. -- Hm, sanoi kiertueen johtaja ja vaipui taas syviin mietteisiin. Kahdessa kirkonkylðssð ja yhdessð n.s. taajavðkisessð yhdyskunnassa oli kiertueella ollut melkoisen hyvð menestys, mutta seuraavassa kaupungissa oli sitð kohdannut tuntuva vastoinkðyminen, kun ensimmðisessð nðytðnn—ssð oli ollut saapuvilla, paitsi viittðtoista vapaapilettilðistð, ainoastaan kaksi maksanutta katselijaa, ja toisessa nðytðnn—ssð, johon oli jaettu neljðkymmentð vapaapilettið, kolme vapaapilettilðistð ja erðs maalaisukko, joka oli ostanut 50 pennin seisomapaikan, ja joka hðnkin sai rahansa takaisin anteeksipyynn—llð, ettð nðytðnt— oli sattuneesta syystð peruutettava. Kiertue, johon oli kuulunut seitsemðn jðsentð, oli tðll—in hajaantunut, mutta sen pððvoimat, johtaja Cangastus sekð kiertueen rahastonhoitaja, koomillisten osien esittðjð herra Jassi Muttonen olivat pððttðneet horjumattomalla lujuudella pitðð yllð kiertueen nimeð ja mainetta, ja "ontuvallakin jalallani polkaisen minð maasta uudet legioonat nðyttðm—taiteilijoita lippumme ympðrille!" oli herra Muttonen sanonut. Nyt me siis tiedðmme nðistð herroista kaiken, mitð meidðn tarvitsee tietðð. -- Onko vðest— paennut valloittajien hy—kðtessð kaupunkiin? kysyi herra Muttonen, katsellen ympðrilleen. -- Kotkankatseeni ei kohtaa yhtððn vieraanvaraista alkuasukasta -- oi, ei ainoatakaan! Koska kaupunkimme vðest—llð ei ollut kaukaisinta aavistustakaan kiertueen vierailusta, ei se siis ollut voinut ryhtyð sellaiseen varokeinoon kuin kaupungin tyhjentðmiseen. Kurosen puodin kohdalle tultuaan nðkivðtkin nðyttðm—taiteilijamme melkoisen osan kaupungin vðest—stð seisomassa sekð vastapððtð olevalla jalkakðytðvðllð ettð my—skin keskikadulla, vaihtaen innokkaasti ja ððnekkððsti ajatuksiaan jostakin yleistð huomiota herðttðneestð tapauksesta. Svebeliuksen neidit olivat nimittðin lðhteneet iltapðivðllð kðvelylle kaupungille, ja oli heidðn matkaansa silloin liittynyt hiljainen ja n—yrð luonnonihminen Matti Luonto, joka oli alkanut kðvellð Anna-neidin rinnalla ja puhua hðnelle tulevaisuudensuunnitelmistaan, joihin tuntui lðhinnð kuuluvan Matti Luonnon ja Anna Kristina Svebeliuksen kirkollinen vihkimys ja nuoren parin muuttaminen luonnonmukaiseen ja terveelliseen omaan kotiin Kelovuorelle. Neidit vaativat Mattia silmðnrðpðyksessð poistumaan seurastaan, jolloin tðmð tottelevainen, mutta itsepintainen kansalainen oli jðttðytynyt pari askelta jðljemmðksi ja seurasi heidðn perðssððn pitkine sauvoineen ja valkoisine kultamitalihousuineen kuin mikðkin kansallinen kunniavartia. Tðmð nðky oli omiaan saamaan koko kaupungin jalkeille. Ei ollut pððt—ntð ikkunaa eikð hymyt—ntð pððtð, ja mitð kaupungin koiriin tulee, niin eivðt ne suinkaan siekailleet liittyessððn niihin virkaveljiinsð, jotka olivat ilokseen huomanneet luonnonihmisen taas esiintyvðn virkistðmðssð kaupungin yksitoikkoista iltapðivðð. Svebeliuksen neidit olivat suunniltaan hðpeðstð ja raivosta, poiketessaan kiireesti Kurosen puotiin ja katsellessaan ovilasien lðpi, miten kadulle kertyi suuri vðkijoukko, Matin seisoessa katse maahan luotuna, sauvaansa nojaten puodin rapuilla. -- Menkðð ajamaan pois tuo inhoittava mies puotinne rappusilta! sanoivat neidit Kalle Kannakselle. Viimemainittu, joka oli syntisellð ilolla seurannut tapahtumain kehitystð, yritti vastustella, mutta Svebeliuksen neitien katseet nujersivat silmðnrðpðyksessð hðnen vastustushalunsa. Kalle avasi siis oven, jolloin ððni vðkijoukosta tervehti hðntð: -- Hei, Kalle! -- Neidit kðskivðt teidðn astua alas portailta, sanoi Kalle luonnonihmiselle. -- Eihðn se ole neitien puoti! kuului kapinallinen huomautus vðkijoukosta. -- Kyllð minð astun alas portailta, sanoi luonnonihminen alistuvaisesti ja kuuliaisesti. Matti Luonto astui alas portailta ja Svebeliuksen neideiltð pððsi helpotuksen huokaus, mutta ilo ei tullut pitkðaikaiseksi, sillð luonnonihminen pysðhtyi portaiden viereen katukðytðvðlle. -- Neidit pððsevðt kyllð tuon konttorin lðpi pihalle ja sieltð portista toiselle kadulle, neuvoi Kalle Kannas. Neidit noudattivat viivyttelemðttð tðtð vihjausta. Samalla hetkellð sanoi Lauri Saksman, joka seisoi isðnsð kanssa vðkijoukossa, luonnonihmiselle: -- Morsiamesi pujahtaa pakoon pihaportista! Matti Luonto kðveli heti kadunkulman ympðri pihaportille ja joutui tðll—in parahiksi Svebeliuksen neitejð vastaan. -- Poliisi! huusi Anna Kristina. Koska kauppias Kurosen talon portilta on seurahuoneelle vain kivenheiton matka, ja seurahuoneen edustalla tavallisesti on poliisi -- ellei hðntð nðy kadulla, niin l—ytðð hðnet varmasti seurahuoneen keitti—n puolelta oluen juonnista -- niin lðksi jðrjestyskonstaapeli Tossavainen heti juoksemaan niin ettð tuppi heilui sinne pðin, josta huuto kuului. -- Tðmð mies ahdistaa meitð kadulla, huusi Antti-neiti vihasta rðtisten. -- Eikð poliisi tee mitððn! Minð valitan pormestarille! Minð valitan kuvern——rille! Kuvern——ri on minun serkkuni! -- Kuka ahdistaa neitið? kysyi konstaapeli Tossavainen, katsellen ympðrilleen. -- Tuo ihminen! huusi Anna Kristina, viitaten luonnonihmiseen. -- Pidðttðkðð hðnet! Vangitkaa hðnet! Poliisi kohautti vy—tððn ja laski kðtensð Matin olkapððlle. -- Seis! huusi ððni vðkijoukosta, joka oli kiirehtinyt Matin perðssð portille. -- Kuka puhuu? kysyi poliisi ankarasti. -- Lauri Saksman, asioitsija Saksmanin vanhin poika! vastasi huutaja rohkeasti. -- Mitð olisi asiaa? kysyi poliisi. -- Koko tðmð vðkijoukko voi todistaa, ettei Matti Luonto ole tehnyt mitððn pahaa nðille neideille. Vðkijoukko, joka oli piirittðnyt poliisi Tossavaisen ja Matti Luonnon (jonka olkapððllð esivallan kðsi yhð edelleen raskaana lepðsi), nðytti kaikesta pððttðen valmiilta todistamaan Matin eduksi vaikka viimeisellð tuomiolla. -- Vangitkaa hðnet minun vastuullani! huusi neiti Anna Kristina Svebelius, joka sisarineen oli jððnyt piirin ulkopuolelle. -- Herra puheenjohtaja! kuului vðkijoukosta. Konstaapeli Tossavainen katseli ympðrilleen nðhdðkseen, ketð tuollaisella arvonimellð kunnioitettiin, mutta ðkkðsi pian sen nðhtðvðsti olevan tarkoitetun hðnelle itselleen ja vastasi siis arvokkaasti: -- Kuka pyysi puheenvuoroa? -- Minð, asioitsija Saksman, edellisen puhujan isð ja rakennusmestariyhdistyksen puheenjohtaja, sanoi puhuja, pistðen ison, heleðnvðrisen nenðnsð nðkyviin vðkijoukosta. -- Ukko Saksmanilla on puheenvuoro! ilmoitti konstaapeli Tossavainen vakavasti. -- Minð vain huomautan konstaapelille siitð ankarasta edesvastauksesta, jonka laki sððtðð laittomasta vangitsemisesta! lausui ukko Saksman kovalla ððnellð. Jðrjestysvallan edustaja pyyhki sillð kðdellððn, joka ei ollut Matti Luonnon olkapððllð, hikeð otsaltaan, ja hðnen katseensa etsivðt Svebeliuksen neitejð, kuvern——rin serkkuja. Mutta nðitð vaikutusvaltaisia henkil—itð ja vielð vaikutusvaltaisemman henkil—n sukulaisia ei nðkynyt missððn. He olivat kaikessa hiljaisuudessa perðytyneet Kurosen kauppatalon pihalle ja sieltð toisen portin kautta sille kadulle, jonka varrella puoti oli. -- No joko ne nyt hðvisivðt! ihmetteli poliisi. -- Niin, laki sððtðð laittomasta vangitsemisesta ankaran edesvastauksen! toisti ukko Saksman varoittavasti. -- Laki seetee, laki seetee! huusi kimeð ððni portilta. -- Piteke te, konstaappeli, vain kiinni velvollisuudesta ja pidetteke se lurjus. -- Kuka puhuu? kysyi konstaapeli Tossavainen, jonka pðivðnpaahtamille kasvoille oli levinnyt helpotuksen hymy, hðnen huomattuaan Svebeliuksen neitien poistuneen nðyttðm—ltð. -- Mine puhun! Mine olen majister Wahl -- eik— konstaappeli tunne minut? huusi puhuja. -- Joo, kyllðhðn minð tunnen, my—nsi konstaapeli. -- Niin noh, niin noh! huusi ukko Wahl innoissaan huitoen. -- Jðrjestys! huusi Riku Nikki, toinen vaskiseppð Gr—nbergin kuuluisan murhayrityksen uhreista. -- Tðytyy pyytðð puheenvuoroa jðrjestyksessð -- eik— niin, herra puheenjohtaja? -- Niin juuri! my—nsi konstaapeli Tossavainen, kasvot loistaen sisðllisestð ilosta. -- Haluaako kukaan puheenvuoroa? -- Herra puheenjohtaja! sanoi heleðnvðrisen nenðn kunniakas omistaja. -- Ukko Saksmanilla on puheenvuoro, ilmoitti konstaapeli tðrkeðnð. -- _Herra_ Saksmanilla! huomautti Lauri Saksman merkitsevðllð ððnenpainolla. -- Herra Saksman vanhemmalla on puheenvuoro, korjasi puheenjohtaja ilmoitustaan. -- Pyytðisin vain kysyð maisteri Wahlilta, lausui ukko Saksman, minkð tðhden hðn vaatii Matti Luonnon pidðtettðvðksi? -- Herr ordf—ran... herra puheenjohtaja! kirkui maisteri Wahl. -- Mine vaadin teme pitketukka hullu mies pidetetteveks sen tehden, ette hen kulkke fr—ken Svebeliuksen peresse kuin yks koira... hen on vaarallinen ihminen... hen on hullu ja hen teke vallan kiusa ja harmi fr—ken Svebeliukselle! Se ei ole miken laitton fangitseminen, jos otta kiinni temen pitketukka hullun miehen! -- Herra puheenjohtaja! -- Ukko... herra Saksmanilla on taas puheenvuoro, julisti poliisi. -- Vai maisteri Wahl se tðssð nyt puhuu kiusanteosta! huusi ukko Saksman. -- Kysykððpðs hðneltð, arvoisat kansalaiset, kuka se hðvyt—n ja juonikas ðijð on, joka on vuosikaudet tehnyt ilkeðtð kiusaa nuorimmalle neiti Svebeliukselle! Kysykðð hðneltð, kuka on k—pittðnyt neiti Fanny Svebeliuksen perðssð kuin vanha ky—peli, itsepintaisena kuin synti, ja katkeroittanut viattoman, kenellekððn mitððn pahaa tekemðtt—mðn naisen elðmðn sekð saattanut hðnet naurunalaiseksi koko kaupungissa! Kysykðð hðneltð... -- Suu kiinni! huusi ukko Wahl. -- Te ette ole minun tuomarini, tesse on kysymys teste pitketukkaisesta... -- Tðssð on kysymys jokaisesta, joka tekee turvattomille naisille hðiri—tð! huusi pitkð ja paksu rakennusmestari Illikainen, jonka ritarilliset tunteet ukko Saksmanin loistava ja kaunopuhelias esitys oli saanut kuohuksiin. -- Herra puheenjohtaja! huusi sihteeri Riku Nikki. -- Annetaanpas selkððn ukko Wahlille! kiljaisi erðs keskenkasvuinen poika, mutta sðikðhti samassa itsekin ehdotustaan ja piiloutui kiireesti vðkijoukkoon. -- Hyvð! huusi osa vðkijoukosta. -- Kannatetaan! huusi toinen osa. Mutta ukko Wahl oli jo kadonnut. Huomattuaan, mille puolelle vðkijoukon tunteet kallistuivat, oli hðn hðvinnyt samaa tietð kuin ðsken Svebeliuksen neiditkin. -- Maisteri Wahl on poistunut kokouksesta, ilmoitti Lauri Saksman. -- Herra puheenjohtaja! huusi ammattiyhdistyksen sihteeri uudestaan. -- Herra Riku Nikillð on puheenvuoro, sanoi konstaapeli Tossavainen, jonka kasvot loistivat sitð kirkkaammin, mitð pitemmðlle kokous ehti kðsittelyissððn. -- Minð pyytðisin, ettð pysyttðisiin asiassa, lausui puhuja. -- Pyytðisin, ettð kokous keskustelisi siitð, mihin toimenpiteisiin olisi ryhdyttðvð kansalaisemme Matti Luonnon laittoman vangitsemisen johdosta. -- Matti Luontoa ei ole vielð vangittu, huomautti konstaapeli Tossavainen. -- Pyytðisin sitten, ettð keskusteltaisiin siitð, onko kansalaisemme Matti Luonto vangittava vai pððstettðvð vapaaksi, jatkoi Riku Nikki. -- Arvoisat kansalaiset! jatkoi hðn sitten ððntððn koroittaen. -- Minð ehdottaisin, ettð kansalaisemme Matti Luonto pððstettðisiin vapaaksi. -- Hyvð! huusivat arvoisat kansalaiset jyrisevðllð ððnellð. -- Kannatetaan! -- Onko se kansan tahto? kysyi konstaapeli Tossavainen ylevðsti ja juhlallisesti. -- On! riemuitsi kansa. -- Onko se yksimielinen pððt—s? kysyi puheenjohtaja kaiken varmuuden vuoksi. -- On! huusivat lðsnðolijat. -- Herra puheenjohtaja! kuului samassa kiihkeð ððni. -- Kuka pyysi puheenvuoroa? kysyi konstaapeli Tossavainen otsaansa rypistðen. Vðkijoukosta tunkeutui esiin lyhytkasvuinen, punatukkainen, ontuva mies, joka kumarsi oikealle ja vasemmalle lakki kðdessð ja sanoi: -- Arvoisa yleis—! Rohkenen huomauttaa, ettð on olemassa my—skin ehdotus herra Matti Luonnon vangitsemisesta. -- Minð en ole mikððn herra, sanoi matalalla ððnellð luonnonihminen, joka koko tðmðn keskustelun ajan oli seisonut n—yrðnð ja ððnett—mðnð paikoillaan, konstaapeli Tossavaisen oikea kðsi vasemmalla olkapððllððn. -- Minð olen kaikkien palvelija... -- Kukas te olette? kysyi konstaapeli Tossavainen uudelta tulokkaalta. -- Minð olen kiertue Cangastus & Muttosen rahastonhoitaja, nðyttelijð Jassi Muttonen, sanoi punatukkainen, kumartaen jðlleen oikealle ja vasemmalle. -- Matti Luonnon vangitsemisehdotusta ei ole kukaan kannattanut! huusi Riku Nikki. -- Ehdotus, jota ei ole kannatettu, raukeaa. -- Minð kannatan! sanoi punatukkainen hðikðilemðtt—mðsti. Matti Luonto loi pieneen punatukkaiseen nðyttelijððn levottoman katseen, ja useat ððnet huusivat uhkaavasti: -- Mistð syystð? -- Herðttððkseni huomiota! sanoi punatukkainen, siristðen viekkaasti silmiððn, ja kumarsi taas oikealle ja vasemmalle. -- Me olemme aikoneet antaa tðssð kaupungissa nðytðnt—jð, ja meidðn tðytyy siitð syystð koettaa herðttðð huomiota. Reklaamin vuoksi! -- Hyvð! huusi perin ihastunut rakennusmestari Illikainen, joka tunsi rajatonta kunnioitusta kaikkia nðyttðm—taiteen edustajia kohtaan. -- Ha ha ha! Hyvð! -- Minð siis kannatan sen pakoon lðhteneen vanhan herran ehdotusta, ettð herra palvelija Matti Luonto vangittaisiin, jatkoi punatukkainen reippaasti, ja teki sen sanottuaan kohteliaat kumarrukset kaikille ilmansuunnille. -- Mitðs sitten tehdððn? kysyi konstaapeli Tossavainen ymmðllð. -- Toiset tahtoivat, ettð tðmð Matti pððstettðisiin vapaaksi, toiset taas vaativat hðntð vangittavaksi. -- Ehdottaisin ððnestystð! sanoi nðyttelijð nopeasti. -- Hyvð, kannatetaan! huusi vðkijoukko. -- Kuinkas tðssð sitten oikein ððnestettðisiin? kysyi konstaapeli Tossavainen epðr—iden. -- Huutoððnestys tietysti! sanoi Lauri Saksman. -- Sehðn on selvð! vahvisti ukko Saksman. -- Hyvð, oikein hyvð! riemuitsi Illikainen. -- No, ððnestðkðð sitten! sanoi Tossavainen. -- Vapaaksi! huusivat useat ððnet. -- Ei! hihkasi Jassi Muttonen varpailleen nousten. -- Hm, sanoi konstaapeli Tossavainen epðtietoisena. -- Yhdet huutavat yhtð, toiset toista... -- Herra puheenjohtaja! sanoi Riku Nikki. -- Saanko minð semmoisiin asioihin perehtyneenð toimittaa ððnestyksen? -- Kyllð! lupasi konstaapeli kiireesti ja mielissððn siitð, ettð toinen otti suorittaakseen tðmðn pulmallisen tehtðvðn. -- Kuulkaa nyt, arvoisat kansalaiset! huusi Riku Nikki. -- Ne, jotka haluavat, ettð Matti Luonto pððstetetððn vapaaksi, huutavat "jaa". Jos "ei" voittaa, niin on Matti Luonto vangittava. -- Jaa! Jaa! huusi kymmenkunta ððntð. -- Ei saa huutaa sillð tavoin! neuvoi Riku Nikki. -- Pitðð huutaa yhtð aikaa! Huutakaa sitten kaikki yhtð aikaa, kun minð olen lukenut kolmeen. -- Ei kuitenkaan tarvitse huutaa hyvin kovasti, huomautti konstaapeli Tossavainen hiukan huolestuneena. -- Ei muuta kuin yhdellð ððnellð jokainen, sanoi erðs mies vðkijoukosta. -- áðni ja mies... -- Ensiksi minð kysyn, hyvðksytððnk— tðmð minun tekemðni ððnestysehdotus? sanoi Riku Nikki. -- Hyvðksytððn! huusi kokous yksimielisesti. -- Siis: ne arvoisat kansalaiset, jotka tahtovat Matti Luonnon vapaaksi, huutavat "jaa". Ne, jotka vastustavat sitð, huutavat "ei". Pitðkðð nyt varanne, kun minð olen lukenut kolmeen. Jaa vaiko ei? Yks, kaks, kolm... Tðllð silmðnrðpðyksellð jðrisytti kaupunkiamme hirmuisin huuto, mitð meillð milloinkaan on kuultu. Penikulmien pððhðn kaikui varmaankin tðnð tyynenð kesðiltana kuin pitkðisen jylinð: -- _Jaaaa... aaa!!_ Ei kukaan ollut voinut jððdð epðtietoisuuteen siitð, kumpi mielipide oli voitolla. -- "Jaa" on voitolla! ilmoitti ððnestyksen toimittaja kokouksen puheenjohtajalle, konstaapeli Tossavaiselle ððnestyksen tuloksen. -- Kyllð minð kuulin, vastasi Tossavainen, jonka korvat olivat melkein lukossa. -- Matti Luonto pððsee siis vapaaksi. Ala laputtaa! Ja sitten huusi konstaapeli vðkijoukolle: -- Alkakaa nyt hajota hyvðn sððn aikana ja tavallista vikkelðmmin, ennenkuin pormestarit ja viskaalit ovat meidðn kimpussamme. Hajaantukaa! Huusitte vietðvðt niin, ettð korvat meni halki! Tyytyvðisenð oikeuden voittoon ja viattoman vapautukseen alkoi vðkijoukko nopeasti hajota. -- Kiitoksia paljon, hyvðt ihmiset! sanoi Matti Luonto lðht—ð tekevðlle vðkijoukolle. -- Ei kestð, ei kestð! vakuutti hra Jassi Muttonen. Poliisi kðveli jo seurahuoneen nurkalle pðin hyvillððn siitð, ettð oli saanut hauskan puolituntisen kesken yksitoikkoista virantoimitustaan. -- Kiitos itsellesi, sanoi Lauri Saksman Matti Luonnolle, heidðn kðvellessððn rinnakkain palotornin raunioille pðin. -- Sinð hoidat tehtðvðsi erinomaisesti. -- Vaikealta tðmð tosin minusta vðhðn tuntuu, sanoi luonnonihminen, tavoittaen sauvallaan takkuista koiraa, joka oli hiipinyt hðnen lðhelleen silminnðhtðvðsti pahoissa aikeissa. -- Niin, kyllðhðn sen arvaa, sanoi rakennusmestarien vallanperillinen. -- Mutta jos koettaisit kestðð vielð vðhðn aikaa, niin minð luulen, ettð me pððsemme voitolle. -- Kyllðpð tðtð silti kestðð, kun niikseen tulee -- mitðpð minusta vðlið..., sanoi luonnonihminen. -- Mielellðnihðn minð teen tðmðn pienen palveluksen hyville ystðville, jotka aina ovat minua auttaneet. Se minua vain vðhðn peloittaa, jos viranomaiset puuttuvat asiaan. -- Ole huoleti! Mitð se viranomaisiin kuuluu, jos sinð olet korviasi my—ten rakastunut -- hihii -- kun et kerran kenellekððn mitððn pahaa tee! Ja jos joku syrjðinen, viranomainen tai kuka tahansa yrittðð sekaantua asiaan, niin onpa sinulla mahtavia liittolaisia ja auttajia: kauppias Jaakkola, joka on oikeastaan sangen tanakka mies, isðukko sekð hðnen kauttaan kaikki rakennusmestarit, ja ennen kaikkea yleinen mielipide, kuten juuri huomasit. Pari samanlaista juttua vielð kuin tuo ðskeinen, niin kyllð Anna Kristina Svebeliuksen ja hðnen rakkaan sisarensa niskat n—yrtyvðt. -- Minð teen parhaani, lupasi luonnonihminen. -- Herrat on siis nðyttelijð, sanoi rakennusmestari Illikainen punatukkaiselle. -- Minun nimeni on Illikainen, rakennusmestari Raafael Illikainen. Ja hra Illikainen puristi voimakkaasti nðyttelijðn kðttð. -- Minun nimeni on vain Jassi Muttonen, sanoi punatukkainen. -- Nðyttelijð Jassi Muttonen. Mutta sallikaa minun esittðð johtaja Cangastus, c-kirjain alussa -- mihinkðs se nyt hðvisikððn? Johtaja Cangastus l—ytyi kuitenkin aivan lðheltð. Hðn vain haastatteli kadunkulmassa avopðin, kðdet housuntaskussa seisovaa Kalle Kannasta, saadakseen tðltð lðhempðð valaistusta ðskeisen kohtauksen ymmðrtðmiseksi. Johtaja Cangastus antoi esitellð itselleen rakennusmestari Raafael Illikaisen, ja viimemainittu kunnon mies ylisti itseððn onnelliseksi rohjettuaan pyytðð kiertueen molemmat johtajat, sekð taiteellisen ettð taloudellisen, vaatimattomalle illalliselle seurahuoneelle -- pyynt—, johon uudet tuttavamme suhtautuivat erittðin suopeasti. Me emme tiedð, mitð kaikkea seurahuoneella sinð iltana puhuttiin, pððtettiin, lausuttiin ja laulettiin, mutta sen me kumminkin tiedðmme, ettð kun ajuri Tiihonen puoli kahden aikaan y—llð kuuli kadulta tavallista kovempaa ððntð ja unentohjakkeisena kurkisti ulos ikkunasta, nðki hðn rakennusmestari Illikaisen laskettelevan tðysin purjein, vaikkakin hieman epðvarmoin askelin, keskellð katua, toisessa kðsikoukussaan pieni, punatukkainen ja ontuva henkil—, joka melusi hirveðsti, ja toisessa kðsipuolessaan laiha, pitkðnenðinen ja pitkðtukkainen mies, joka juuri ajuri Tiihosen asunnon kohdalla kohotti vasemman kðtensð kohti taivasta ja huusi jotain, josta Tiihonen ei oikein saanut selvðð. Tðmðn kolmivaljakon jðljessð asteli, ei rinnakkain, ei riveissð eikð ryhmissð, vaan perðkkðin, hanhenmarssissa, kymmenkunta yhdistyksen arvokkainta jðsentð paljain pðin, niin juhlallisin ja arvokkain askelin, kuin heidðn jonkinverran heiluva tilansa vain salli, ja laulaen hitaassa tahdissa: "Eipð meittið Ei piru saa..." -- Hðpeemðtt—mðt, kun laulavat virsið humalapðissððn! murahti ajuri Tiihonen, joka oli pohjaltaan vakava mies, ja painautui jðlleen vuoteeseensa. Kulkue jatkoi matkaansa rakennusmestari Illikaisen talon portille. Siinð otettiin yhtð hellðt kuin ððnekkððtkin jððhyvðiset, sillð kiertue Cangastus & Muttonen oli saanut asunnon ja tðysihoidon rakennusmestari Illikaisen perheessð, ilmaiseksi tietystikin -- jðrjestely, jota parempaa kiertue varsinkaan rahastonsa tilaan katsoen ei voinut toivoa. XIX Seuraavana pðivðnð aamupðivðllð ei kaupungissamme tapahtunut mitððn mainittavaa, ellemme ota lukuun sitð, ettð rakennusmestari Retunen, joka oli kuulunut viime—iseen saattueeseen, tavattiin varhain aamulla Sukkulan mummon kahvikojusta sikeðssð unessa. Ellei Sukkulan mummo olisi ollut niin vanha, ettð olisi ikðnsð puolesta sopinut Retuselle melkein isoðidiksi, niin olisi tðmð ollut paha skandaali, mutta nyt ei, Sukkulan mummon yleisesti tunnettuihin hyveisiin ja suureen ikðeroon nðhden, ollut jutussa mitððn muuta hðmðrðð kuin se, miten Retunen oli mummon kahvikojuun joutunut. Retusella itsellððn ei siitð asiasta ollut kaukaisinta aavistustakaan, mutta hðn piti kuitenkin mahdollisena, ettð hðn oli erehtynyt ovissa, ja aikoessaan mennð kaupungin etelðpuolella olevaan kotiinsa olikin jotenkuten tullut menneeksi sisððn kaupungin pohjoispuolella asuvan Sukkulan mummon kahvikojuun. Sukkulan mummo oli ensin vihainen, aijai kuinka vihainen hðn oli! Siitð nimittðin, ettð hðn ja ukko R—mp—tti olivat saaneet laahata nukkuvaa Retusta, nettopaino 120 kg, halki kaupungin. -- Ja minð vielð haukuin R—mp—ttið siitð, ettei hðn lykðnnyt paremmin, kun se koju tuntui niin pahuksen raskaalta! huusi Sukkulan mummo toisille, ympðrillð pðivitteleville torimuijille. Mutta kun Retunen antoi Sukkulan mummolle markan ja R—mp—tille viisikymmentð pennið, niin oli rauha jðlleen maassa, ja nuo kelpo ihmiset lupasivat kyyditð hra Retusta saman taksan mukaan vaikka joka aamu Sukkulan mummon kahvikojussa. Iltapðivðllð tapahtui sitðvastoin sellainen huomattava seikka, ettð kauppias Jaakkolan keitti——n ilmestyi Svebeliuksien kaksoisneitien punaposkinen sisðkk—, joka jðtti kauppias Jaakkolalle neiti Anna Kristina Svebeliuksen omakðtisen kirjeen. Neiti Svebelius kirjoitti hyvin tietðvðnsð, kuka oli saanut vðhðjðrkisen luonnonihmisen kðtyrikseen ja kuka oli saattanut hðnet, neiti Svebeliuksen, naurunalaiseksi. Neiti Svebelius ilmoitti olevansa turvaton ja syvðsti loukattu nainen, ja tietðvðnsð, ketð hðn saa kiittðð siitð, ettð hðn on syvðsti loukattu nainen. Hðn ei kuitenkaan tahtonut mainita mitððn nimið, halusi vain ilmoittaa, ettei hðnellð ollut mitððn sitð vastaan, vaikka herra Jaakkola veisi hðnen sisarensa Amerikan maahan, ja ettð jos se nimeltð mainitsematon henkil—, joka on aikaansaanut viime pðivien suuret hðvðistysjutut, pððstðð hðnet eroon luonnonihmisestð, niin tulee neiti Svebelius puolestaan tekemððn voitavansa siihen suuntaan, ettð maisteri Wahl tyytyy rauhallisena kohtaloonsa. Kauppias Jaakkola luki kirjeen kahteen kertaan. Ja luettuaan sen toiseen kertaan hðn hymyili. Sitten hðn istahti kirjoitusp—ydðn ððreen ja kirjoitti neiti Anna Kristina Svebeliukselle kohteliaan vastauksen, jossa hðn vakuutti, ettei hðnellð ollut mitððn vaikutusvaltaa kirjainkaupustelija Matti Luontoon, jonka kanssa hðn ei ollut koskaan sanaakaan vaihtanut, mutta kiinnitti samalla huomiota siihen, ettð mikðli hðn sattuu tietðmððn, on asioitsija Saksmanin vanhin poika Lauri Saksman ainoa henkil— kaupungissa, joka nauttii mainitun omituisen kaupustelijan tðyttð luottamusta ja joka siis mahdollisesti voisi saada hðnet luopumaan tekemistððn pððt—ksistð. Me emme tiedð, millð mielellð niin arvokas nainen kuin neiti Svebelius ryhtyi kirjeenvaihtoon niin epðmððrðisen ja sellaisessa yhteiskunnallisessa asemassa olevan mieshenkil—n kuin Lauri Saksmanin kanssa, mutta olemme joka tapauksessa tulleet siihen vakaumukseen, ettð ystðvðmme Matti Luonnon esiintyminen oli mahtanut tehdð asianomaisella taholla syvðn vaikutuksen, koskapa Svebelius-neitien punaposkisen sisðk—n nðhtiin vielð samana iltana tulevan ulos Arkun portista ja Lauri Saksmanin viisi minuuttia my—hemmin lðhtevðn vihellellen kaupungille. -- Hei, Lassi! huusi joku hðnelle Kurosen kauppapuodin portailta. Lauri Saksman tunsi huutajan hyvðksi tuttavakseen Kalle Kannakseksi, joka takin hiha jauhoisena viittaili hðnelle innokkaasti. Lauri pysðhtyi ja kysyi: -- Mitð tahdot, nuori ystðvðni? -- Minulla olisi sinulle tðrkeðtð asiaa, selitti kauppa-apulainen huomattuaan, ettei ketððn syrjðisið nðkynyt kuulomatkalla. -- Mihin olet menossa? -- Pienelle asialle. Poikkean my—hemmin virastoosi. Hyvðsti, poikaseni! Kalle Kannas palasi takaisin puotiin jauhoja mittaamaan, mutta Lauri Saksman jatkoi matkaansa Jaakkolan rautakauppaan, palasi neljðnnestunnin kuluttua takaisin, oltuaan tðmðn ajan kahdenkeskisessð keskustelunsa Jaakkolan kanssa, ja ohjasi askeleensa ohi Kurosen puodin ja rehtori Peranderin talon maisteri Wahlin portille, astui pihaan, nyki kuistin oven ulkopuolella olevaa soittokellon kðdensijaa ja jði odottelemaan tðmðn toimenpiteen seurauksia. Hðn odotti minuutin, odotti kaksikin, mutta seuraukset jðivðt tulematta. Silloin tarttui hðn uudelleen kðdensijaan ja helisti kelloa oikein rehellisesti. Kului vielð minuutti. Soittaja oli juuri kðymðisillððn kolmannen kerran kðdensijaan kiinni, kun kuistista kuului liikettð, lukon ratinaa ja hakojen irroittamista, ovi aukeni raolleen ja maisteri Wahl pisti pððnsð oven raosta. -- Mike te olette ja mite te soitta? kysyi talon isðntð kaikkea muuta kuin kohteliaalla ððnellð. Vaikka maisterin olemus sillð hetkellð tavallista enemmðn muistutti vihaista huuhkajaa, ei se kuitenkaan nðyttðnyt peloittavan Lauri Saksmania, joka kohotti hattuaan ja sanoi: -- Hyvðð pðivðð, maisteri! -- Kuka hen on? -- Hðn on erðs maisterin lðhimmistð naapureista -- entinen oppilas sitðpaitsi, vaikka maisteri ei ehkð muista..., esitteli vieras itseððn. -- Kylle mine muistan, hen oli huono oppilas! muisti maisteri ja koetti vetðð ovea kiinni, mutta Lauri Saksman oli pistðnyt jalkansa oven rakoon, niin ettei yritys onnistunut. -- Niin, nðhkððs, maisteri, kova pðð... -- Kova pee -- juu! Mutta hen oli sitepaitsi suuri rakkari ja hunsvotti -- menke matkanne! Ja taas yritti vanha koulumies lopettaa keskustelut entisen oppilaansa kanssa. -- Kuulkaahan, maisteri, ðlkðð kiristðk— ovea, minulla on liikavarpaita! huudahti vieras, joka tunsi todellakin kipua oven raossa olevassa jalkaterðssððn. -- Noh, vieke sitten pois teiden kipeite liikkavarpaita! neuvoi maisteri ja kiristi vielð enemmðn. Hankkiakseen liikavarpailleen helpotusta tarttui maisterin vieras oven kðdensijaan ja veti ovea auki. -- Aikooko hen tunkea vekisin minun huoneeseen? huusi maisteri. -- Minulla on pistoolit, mine ammun hente! -- Minð olen nðhnytkin ne pistoolit... ollessani ennen muinoin maisterin luona laiskanlðksyllð, vakuutti Lauri Saksman ja kehaisi: -- Niillð ampuisi vaikka karhun. Mutta maisterin tðytyy nyt ottaa minut vastaan. Minulla on hyvin tðrkeðtð asiaa maisterille. Ukko Wahlin uteliaisuus herðsi oitis. -- Mite asia henelle on minulle? -- Ei siitð voi tðssð puhua, maisterin tðytyy pððstðð minut sisððn. En viivy kymmentð minuuttia. Maisteri mietti. -- Noh, hen saa tulla siseen. Mutta hen on luvannut, ette hen ei viivy kymmente minuttia! Lauri Saksman astui sisððn ja pððsi ukko Wahlin kaikkein pyhimpððn, jossa hðn monet kerrat oli laiskan lðksyllð ollessaan saanut tukkap—llyð niin ettð hampaat helisivðt. Siitð oli jo parikymmentð vuotta, mutta kaikki oli vielð aivan ennallaan. Pistoolit olivat seinðllð ristissð kirjoitusp—ydðn ylðpuolella. -- Noh?! sanoi ukko Wahl. Lauri Saksman otti taskustaan sen kirjeen, jonka punaposkinen sisðkk— oli puoli tuntia takaperin hðnelle tuonut ja ojensi sen maisteri Wahlille. Ukko luki sen hitaasti, tumman, uhkaavan punerruksen alkaessa vðhitellen nousta hðnen ryppyisille poskipðilleen. Sitten hðn antoi kirjeen takaisin ja kysyi: -- Mike on tarkotus? -- Kyllðhðn maisteri sen ymmðrtðð, vastasi toinen. -- Mine en ymmerre muuta kuin ette hen on yhe edelleen sama rakkari ja hunsvotti kuin ennen. Ulos! huusi maisteri vihan vimmassa. -- Jollei maisteri nyt lupaa jðttðð rauhaan kauppias Jaakkolaa ja hðnen morsiantaan... -- Henen morsian! Kauppasaksa, sillinhirtteje...! huusi ukko. -- ... niin koituu maisterille siitð ikðvyyksið, jatkoi nuori mies, antamatta keskeyttðð itseððn. -- Ja jollei hen nyt heti kevele ulos minun talosta, niin koittu henelle viele suurempi ikevyys! kirkaisi maisteri, joka oli siirtynyt kirjoitusp—ydðn luo. -- Tahdoin vain varoittaa maisteria... -- Ja mine tahdon vain varoittaa hente. Mine teen niinkuin mine suvaitsen herra kauppamies Jaakkolan kanssa, ja jollei hen nyt astu teste huoneesta elevene, niin astua hen siite kuoliaana! huusi maisteri ja ojensi kðtensð kohti seinðllð riippuvia aseita. -- Kyllð minð astun mieluummin elðvðnð, jos on vara valita. Minð olen nyt varoittanut maisteria. Eikð minun kanssani saa leikkið, sanoi Lauri Saksman, joka oli jo ovella menossa ja koetti mahtavalla puhetavalla tehdð vaikutuksen maisteriin. -- Eike my—s minun kanssa leikitelle! julisti maisteri. -- Hen siis todellakin lehtee! -- Kyllð. Kauniita ilmoja on muuten ollut. -- Mite?! -- Tulee hyvð heinðvuosi. No hyvðsti sitten, maisteri! Ukko Wahl kiiruhti vieraansa perðssð sulkemaan ovensa, joita hðn ei koskaan hevillð avannut. Lauri Saksman tuli Kurosen myymðlððn ja sanoi Kalle Kannakselle, joka reistaili valokuvauskoneensa kanssa: -- Olen nuoren ystðvðni kðytettðvissð. -- Istu tuohon tiskin reunalle... ota tuosta sanomalehti allesi, siihen kaatui ðsken siirappia. Lauri Saksman istuutui tiskille, heitti jalkansa ristiin, katseli seinðllð riippuvia heleitð reklaamikuvia ja sanoi: -- Olen pelkkðnð korvana. -- Niin, nðes, se Maikki..., aloitti kunnon kauppa-apulainen hieman hðmillððn. -- Niin, se Maikki, sanoi toinen tyynesti. -- Jatka! -- Hðn ei ole nyt kotona... -- Tiedetððn. -- Lðhti pois kotoa, saadakseen ukon suostumaan. -- Eikð ukko suostu sittenkððn! -- Minðhðn sen oikeastaan panin alkuun... -- Arvattiin. -- Se on kamalan sisukas ukko... -- On. Lauri Saksman otti tiskillð avoinna olevasta kaupantekijðislaatikosta savukkeen, sytytti sen ja sanoi pitkðn ððnett—myyden jðlkeen, joka oli Kalle Kannaksesta alkanut tuntua tuskalliselta: -- Joka ei opi pelaamaan saa aina tehdð ty—n. Sinð olet alkanut pelata ukko Gr—nbergin kanssa, ja jos sinð nyt hðviðt, niin saatpa melkein varmaan pyyhkið partaasi. -- Niin, senpðtðhden minð... -- Ajattelit, ettð jos minð pelaisin apuna? -- Niin... áðnett—myys. Kalle Kannas hikoili. -- Samapa se, sanoi Lauri Saksman hetken kuluttua. -- Kirjoita Maikillesi, ettð tulee heti kaupunkiin. Mikðli tunnen ukko Gr—nbergið, niin ei asia liene aivan vaikea jðrjestðð. Mutta pitðð osata pelata, poikaseni. Tðssð maailmassa pitðð osata pelata! Annettuaan tðmðn isðllisen neuvon pudottautui nuori mies alas tiskiltð, taputti Kalle Kannasta vielð isðllisemmin pððlaelle ja valmistautui juuri lðhtemððn, kun puotiin astui lyhyenlðntð, punatukkainen ja ontuva mieshenkil—, joka teki ylenmððrin kohteliaan kumarruksen kummallekin nuorelle miehelle. -- Anteeksi olemukseni! Nimeni on Jassi Muttonen, kiertueesta Cangastus & Muttonen. Onko minulla ilo puhutella herra Kannasta? kysyi hðn liukkaasti, kððntyen Lauri Saksmaniin pðin. -- Teillð on ilo puhutella herra Saksmania, sanoi toinen levollisesti. -- Mutta jos haluatte iloita my—skin herra Kannaksesta, niin on hðn tuolla tiskin takana. -- Ahaa, kiitos, herra Saksman! Erittðin miellyttðvð tuttavuus! Todellakin hauska tutustua! Anteeksi, herra Kannas! Nimeni on Muttonen, Jassi Muttonen. Nðyttelijð ynnð muuta. Ettek— suostuisi rupeamaan Joosepiksi? Neiti Leijanen on ystðvðllisesti suostunut Eevaksi. -- Miksi Joosepiksi? kysyi Kalle Kannas melkoisen tyhmðn nðk—isenð. -- Oppipojaksi. Kraatarimestari Aapelin oppipojaksi Kiven kuolemattomassa nðytelmðssð "Kihlaus". Kiertueemme esittðð sen tððllð ensi sunnuntaina. Eik— nyt ole tiistai? -- Mistðs te neiti Leijasen l—ysitte? kysyi Kalle Kannas. -- Johtaja Cangastus tuntee sattumalta kirjailija Tuulosen, joka taas suositteli neiti Leijasta. Neiti Leijanen suostui heti. -- Tietysti. Ja suositteli minua Joosepiksi? -- Niin. Osahan on niin helppo. Siinð ei ole paljon vaivaa... -- Kuinka suuret voimat kiertueella itsellððn on? puuttui Lauri Saksman puheeseen. -- Kaksi miestð, Cangastus ja minð Muttonen. Kiertue kðrsi haaksirikon kesken purjehduskauden. Robinson Cangastus ja Perjantai Muttonen pelastuivat tðlle saarelle. Tðytyy toimia jotain, sillð on kysymys olemassaolosta. -- Aivan oikein, my—nsi Lauri Saksman. -- Herra Kannas suostuu siis! Kiitoksia paljon! Se on erittðin ystðvðllisesti tehty. Tietysti kohtuullinen osinko nðytðnn—n tuloista... Herra Kannas kiirehti ilmoittamaan, ettei hðn ole suostunut eikð ole aikonutkaan suostua. Tðstð tuli herra Muttonen niin hðmmðstyneeksi ja liikutetuksi, ettð itku ei nðyttðnyt olevan kaukana. -- Minulla on teille tiedossa sopiva Jooseppi, sellainen, joka on ennenkin esiintynyt seuranðytelmissð, sanoi Lauri Saksman. Herra Jassi Muttonen kirkastui. -- Oi, sanokaa hðnen nimensð! Minð riennðn tuulena hðnen luoksensa. Tuulena, tuulispððnð, hirmumyrskynð...! -- Parturi J—nsson, sanoi Lauri Saksman. -- Suostuuko hðn? -- Ilolla! Olkaa varma siitð. -- Minð riennðn! huudahti punatukkainen. -- Sulkeudun suosioonne, hyvðt herrat! Mieluinen tuttavuus! Hðn oli jo ovella. Mutta siinð hðn kððntyi takaisin ja nilkutti Lauri Saksmanin luo. -- Anteeksi! Pieni tunkeileva kysymys: voitteko lainata viitosen kiertueelle? Suoritetaan takaisin viimeistððn nðytðnt—pðivðn iltana. -- Ei, sanoi Lauri Saksman. -- Minulla on harvoin niin suuria rahoja. -- Anteeksi sitten! Ehkðpð tðmð toinen herra...? sanoi kerkeð nðyttelijð, kððntyen toivorikkaana Kalle Kannaksen puoleen. Tðmð toinen herra nðytti epðtietoiselta, mutta Lauri Saksman kiiruhti pelastamaan hðnet. -- Hðn pyysi juuri ðsken pientð avustusta minulta. -- Jahah, jahah! No ei sitten mitððn. Suokaa anteeksi, arvoisat herrat, ettð olen kuluttanut kallista aikaanne. Sulkeudun vielð kerran suosioonne ja kiiruhdan. Velvollisuuteni kutsuu minua, taide kutsuu, Melpomene ja Thalia, nykyisin varsinkin Melpomene... Lauri Saksman lðhti my—s, sanoen: -- Tulen opastamaan teidðt parturi J—nssonin luo. -- Te murskaatte minut ystðvðllisyydellðnne! Olen teille kiitollinen kalpeaan kuolemaani saakka! huudahti eloisa taiteilija. Heidðn tultuaan kadulle sanoi Lauri Saksman nðyttelijðlle: -- Pyytðisin teiltð pientð -- enkð niin aivan pientðkððn -- palvelusta. Tietysti asianmukaista rahallista korvausta vastaan. -- Paistun jðnnittðvðn odotuksen hiilivalkealla! Uhraisin punaisen pððni, jos voisin sillð palvella ympðrist—ðni! vakuutti tðmð merkillinen mies. -- Ja se on suuri uhraus, sillð punaiset pððt ovat harvinaisia. Mutta rahasta uhraisin molemmat pððni tðnð kiertueellemme raskaiden koettelemuksien aikana, lisðsi hðn, vððristellen naamaansa mitð ihmeteltðvimmðllð tavalla. -- Olen nimittðin kiertueen rahastonhoitaja. Muun muassa. -- Kysymys on vain pienestð kepposesta, sanoi Lauri Saksman. -- Haluaisitteko ryhtyð tuon ðskeisen Kalle Kannaksen kilpakosijaksi? XX Ulkona paistoi pðivð lðmpimðsti, kadulla kaakattivat Illikaisen kanat ja pihalla melusivat ja tappelivat keskenððn Illikaisen lapset, mutta Illikainen itse emðntðnsð kanssa, joka oli kuin leivinuuni, istui salin sohvassa ja nautti tðysin siemauksin taiteesta. Sillð Illikaisen salissa harjoiteltiin nyt hikipðin Kiven "Kihlausta". Salin toinen pðð esitti kraatari Aapelin huonetta: perðllð ovi, oikealla p—ytð -- Illikaisen suuri sohvap—ytð, ja sen vieressð rahina punaisella pððllystetty salin tuoli. Vasemmalla tulisijana toinen p—ytð, jonka ððressð parturi J—nsson seisoi oppipoika Jooseppina, kauhalla (viivottimella) liikutellen liedellð kiehuvaa pataa: Illikaisen mustaa huopahattua. Keskellð permantoa seisoi teatterinjohtaja Cangastus pððttðvðisen nðk—isenð, ja Illikaisen vanhin poika, lyseolainen, 15-vuotias Heikki Illikainen istui liesip—ydðn alla kuiskaajana. Salin toisella puolen, ikkunan ððressð, istui viehðttðvðsti hymyillen ja vuoroaan odottaen Herrojen-Eeva, neiti Leijanen, ainoa nðytelmðn henkil—istð, joka jo osasi osansa ulkoa. -- Valmiit! huusi johtaja Cangastus, jolloin tavallista useamman totilasin nauttinut Jooseppi hðtkðhti ja liikautti niin hermostuneena viivotin-kauhaansa, ettð pata putosi lattialle, ja Illikainen huusi sohvaltaan: -- Ei tee mitððn, ei tee mitððn... se on vanha hattu, he he he! Kuiskaaja ojensi padan Joosepille, joka asetti sen paikoilleen liedelle, ja johtaja Cangastus huusi uudestaan: -- Valmiit! ja lðiskðytti kolme kertaa kðmmeniððn yhteen, jolloin Eenokki, nimittðin herra Jassi Muttonen, nilkutti kraatari-Aapelin huoneeseen ja sanoi: -- Pðivðð, Jooseppi! "Jooseppi kððntyen ympðri ja kumartaen syvðsti, hellittðmðttð kuitenkaan kauhaa kðdestðnsð: pðivðð!" luki kuiskaaja puoliððneen p—ydðn alta. -- Kuiskaaja ei saa kuiskata sulkumerkkien vðlissð olevia sanoja! huomautti hra Cangastus. -- Lue sinð poika vain mitð on luettava, ðlðkð joutavia loruja! huusi harmistunut isð sohvalta. -- Heikki! Etk— tottele! huusi huolestunut ðiti. -- Otetaan alusta! sanoi Cangastus. -- Valmiit! Eenokki: "Pðivðð, Jooseppi!" "Pðivðð!" vastasi parturi J—nsson, osoittaen siten tutustuneensa ainakin osansa alkuun. -- Joosepin pitðð kððntðð enemmðn pððtððn Eenokkiin pðin, muistutti hra Cangastus. -- Ahaa! sanoi parturi J—nsson. -- Nð-nðink—? -- Niin, mutta kauhaa ei saa pððstðð kðdestð, neuvoi johtaja. -- No, jatketaan nyt! Eenokki: "Sainpas mestariltas tðrkeðn kutsumuksen tulemaan tðnne hðnen huoneeseensa noin tðhðn aikaan". Hikinen parturi potkaisi p—ydðn alla istuvaa kuiskaajaa ja murahti: -- Sano nyt sukkelaan! "Niin on asia!" luki kuiskaaja. "Niin on asia!" sanoi Jooseppi. Nðin jauhettiin eteenpðin hartaasti ja innostuksella. Ihastusta herðtti varsinkin hra Cangastuksen esiintyminen. Se oli suurta, syvðð, todellista taidetta, ja se kosketteli kaikkein herkimpið kielið neiti Leijasen sydðmessð. Joosepin osan tulevaisuus nðytti tosin hieman harmaalta, mutta Joosepillahan olikin vain pieni sivuosa. -- Hyvð siitð tulee! riemuitsi Illikainenkin, kun kappale oli ensi kerran pððsty pððhðn. -- Kunhan on sunnuntaihin asti harjoiteltu, niin eik—hðn se jo ala mennð, my—nsi johtaja Cangastuskin. Aika on kyllð lyhyt, mutta sitð pontevammin tðytyy ty—skennellð. Joosepin pitðð koettaa huomiseksi oppia osansa ulkoa. * * * * * Nyt sai herra Tuulonen olla rauhassa neiti Leijaselta. Ja kuten edellisestð tiedðmme, oli hra Tuulonen jo ehtinyt rakastua neiti Anni Kuroseen taiteen kaikkien sððnt—jen mukaan. Ikðvð kyllð hðn ei kuitenkaan ehtinyt vaihtaa montakaan sanaa pðivðssð rakkautensa esineen kanssa, sillð viimemainittu oli kaiket pðivðt rehtori Peranderilla, jossa hðn valmisti sitð merkillistð, suurta ja taiteellista p—ytðliinaa. Hra Tuulonen huomasi alkaneensa vðhitellen vihata p—ytðliinoja. Varsinkin taiteellisia. Sitðpaitsi hðn tunsi vastenmielisyyttð rehtori Peranderin perhettð kohtaan, ja kuultuaan sattumalta, ettð taiteellisen p—ytðliinan valmistuksessa avusti lankavyyhtien pitimenð, maahan pudonneiden kerien nostajana ja kadonneiden neulojen etsijðnð joku varatuomari Sakkamaa, hðn tajusi heti, ettð siinð mahdollisesti piili jotain. Neiti Kurosen kaupunkiin saapumisen herðttðmð ihastus alkoi silloin muuttua epðluuloksi ja mustasukkaisuudeksi, ja hra Tuulonen kirjoitti tðmðn tunteen vallassa kaksi runoa, synkimpið, mitð koskaan oli hðnen kynðstððn ja sydðmestððn vuotanut. Erððnð pðivðnð lðhti hra Tuulonen kðvelemððn kaupungille, haihduttaakseen synkkið ajatuksiaan. Tultuaan sille kadulle, jonka varrella Arkku kaikkine asukkaineen, rehtori Peranderin talo ynnð muut kertomuksessamme esiintyvðt tðrkeðt paikat olivat, pysðhtyi hðn Peranderin talon portin kohdalle ja silmðsi pihaan. Portti oli vðhðn raollaan, ja raosta nðki kirjailija, miten neidit Kuronen ja Perander sekð nuori, tummaverinen, vilkkaan nðk—inen herrasmies, joka ei voinut olla kukaan muu kuin varatuomari Sakkamaa, istuivat puitten siimeksessð olevan suuren, ompelutarpeita tðynnð olevan p—ydðn ððressð, ja koko piha oli tðynnð iloista puhelua ja heleðtð naurua. -- Vai niin niitð taiteellisia p—ytðliinoja tehdððn! ajatteli kirjailija katkerasti. Tðllð hetkellð hðn vihasi itseððn, noita pihassa istuvia iloisia ihmisið ja varsinkin neiti Kurosta, sekð koko hyvðð kaupunkiamme. Hðn tunsi itsensð hylðtyksi, loukatuksi olennoksi, ja himoitsi kostoa. Pihan poikki kulki samassa nuori, vaaleaverinen nainen portille pðin. Hra Tuulonen lðksi kðvelemððn eteenpðin ja pysðhtyi lukemaan maisteri Wahlin talon nurkkaan naulattua painettua tiedonantoa: 'Hauskan iltaman toimeenpanee Kiertue CANGASTUS & MUTTONEN ensi sunnuntaina tðkðlðisellð Seurahuoneella vaihtelevalla ohjelmalla joka pððttyy nðytelmðllð "KIHLAUS" Huvinðytelmð kirj. Aleksis Kivi. Aapeli........ Wald. Cangastus. Eenokki....... Jassi Muttonen. Eeva.......... Julia Leijanen. Jooseppi...... G. J—nsson. Lopuksi yleinen tanssi. Iltama alkaa klo 1/2 8 i.p. Pððsymaksut: herroilta 2 mk., naisilta 1:50, lapsilta ja palvelusvðeltð puolet'. áskenmainittu vaaleaverinen nainen oli neiti Maikki Gr—nberg, joka oli saanut sulhaseltaan tðrkeðn kirjeen, sanonut kiitolliset jððhyvðiset enolleen Jooseppi Rinkalle: ja muuttanut maaseurakunnasta takaisin kaupunkiin, ja jolle oli toistaiseksi, Kalle Kannaksen, Lauri Saksmanin: ja Otto Sakkamaan yhteisestð toimesta, hankittu asunto rehtori Peranderin talossa, jossa hðn avusti palvelijattaria keitti—puuhissa tai piti seuraa talon neidille. Maikki Gr—nberg meni kadun poikki Arkun portille, johon kohta ilmestyivðt Lauri Saksman ja nðyttelijð Jassi Muttonen, ja iltamailmoitusta lukeva kirjailija kuuli seuraavan salaperðisen keskustelun: -- Niin, nyt minð olen tullut, sanoi vaaleaverinen neitonen. -- Terve tuloa! sanoi ruskeaviiksinen nuori mies. -- Saanko luvan esitellð teille tulevan sulhasenne, herra Muttosen. -- Hi hi hi! nauroi tytt— hðmillððn. -- Olen ihastunut heti ensi silmðyksestð! vakuutti punatukkainen innokkaasti. -- Hi hi hi! hihitti tytt— jðlleen. -- Varmaankaan ette tule salaamaan tunteitanne tulevalta appiukoltanne, sanoi ruskeaviiksinen punatukkaiselle, naurahtaen samalla merkitsevðsti. -- Saammepa nðhdð! vakuutti punatukkainen. -- Minð loistan, minð hehkun, minð palan...! huusi hðn, kohottaen oikean kðtensð yl—s ja painaen vasemman kðtensð sydðntððn vasten. -- Ja neiti puolestaan rakastuu teihin hurjasti! vakuutti ruskeaviiksinen. -- Minð koetan, lupasi tytt—. -- Koetatte! Eik— rakkaus leimahtanut teissð kuin salama, nðhtyðnne minut? huudahti punatukkainen. -- Tðmð oli suuri pettymys! Olen aina luullut, ettð naiset hurmaantuvat minuun ensi silmðyksestðni, selitti hðn sitten. -- Saattepa nðhdð, ettð entinen sulhanen tulee mustasukkaiseksi, ennusti ruskeaviiksinen. -- Mitð tðmð merkitsee? ajatteli Kauno Tuulonen. -- Kuka tuo tytt— on ja mitð ihmettð he oikein puhuvat? -- Kallesta ei ole vaaraa, sanoi tytt—. -- Mutta minð pelkððn, ettð isð tappaa teidðt, huokasi hðn sitten. -- "Oi kuinka kuolo nyt kaunis ois, jos kultansa keralla kuolla vois!" huudahti punatukkainen kiihkeðsti. -- Minðpð en tahtoisi vielð kuolla, ilmoitti tytt—. -- Ette minunkaan kanssani? kysyi punatukkainen hellðsti, rukoilevasti. -- En! sanoi tytt— varmasti. -- Valloitukseni edistyy hitaasti! valitti punatukkainen. -- Te olette keskustellut kanssani jo viisi minuuttia, ettekð vielðkððn tahtoisi kuolla kanssani! hðn lisðsi moittivasti. -- Minð sitðvastoin antaisin isðnne takoa minut kahvipannuksi, jos vain sitten pððsisin teidðn p—ydðllenne... -- Saanko pyytðð nuorta paria sisððn nauttimaan kupin kahvia, sanoi ruskeaviiksinen. -- Siellð voimme tarkemmin keskustella tðstð uudesta rakkaussuhteesta. Portilla seisoneet hðvisivðt pihaan, ja Kauno Tuulonen katseli heidðn jðlkeensð suu auki. -- Kðsittðmðt—ntð! hðn mutisi puoliððneen, pððtððn pudistaen. Rehtori Peranderin pihasta kuului yhð edelleen iloinen nauru ja puhelu, joka alkoi taas raadella kirjailijan sydðntð. Synkissð mietteissð hðn lðhti kðvelemððn eteenpðin. Sinð pðivðnð oli herra Tuulonen huonolla tuulella, jota haihduttaakseen hðn illalla lðhti kaupunkimme parhaalle hyvðn tuulen ja mielenkevennyksen lðhteelle, seurahuoneelle. Mutta onnettomuudet eivðt tule koskaan yksin. Tapahtui sellainen ihme, ettei seurahuoneelle koko iltana saapunut yhtððn rakennusmestaria eikð muutakaan tuttua. Herra Tuulonen ei voinut sitð kðsittðð. Mutta jos hðn olisi ollut synnynnðinen kaupunkilaisemme, niin olisi asia tuntunut hðnestð aivan luonnolliselta. Sillð koko kaupunki puhui vain ensisunnuntaisesta suuresta iltamasta lausuntoineen, puheineen ja nðytelmðkappaleineen, ja seurahuoneen vakinaiset vieraat kokoilivat nyt voimiaan vuoden suurenmoisimpiin juominkeihin. Sy—tyððn vaatimattoman illallisen ja selailtuaan ruokasalin nurkkahyllyllð olevia puolenvuoden vanhoja, repaleisia koti- ja ulkomaisia pilalehtið lðhti herra Tuulonen raskain mielin kotiin, tietðmðttð mitððn siitð, ettð neiti Kuronen oli illalla, kðydessððn etsimðssð puodista tulipunaista lankavyyhtið, huomannut erððn hyllyn nurkalla viidenkolmatta pennin muistikirjan alla Kalle Kannaksen ottamia valokuvia, selaillut niitð, huudahtanut ðkkið hðmmðstyksestð ja viheltðnyt pitkððn. Mutta kun puoti jo oli kiinni ja Kalle Kannas oli mennyt Peranderille, jossa hðn juuri sillð hetkellð istui keitti—n eteisessð halkolaatikon kannella Maikki Gr—nbergin rinnalla, niin ei kukaan kuullut tuota vihellystð. XXI -- No tðnð aamuna se oli sitten raastuvassa esillð Topi P—s—sen ja Riku Nikin juttu ukko Gr—nbergið vastaan murhayrityksestð! kertoi maalari Tolvanen seuraavana pðivðnð Kurosen puodissa. -- Vai oli! huudahti Kalle Kannas. -- No kuinkas kðvi? -- Eihðn siinð kuinkaan kðynyt. Kanne kumottiin toteennðyttðmðtt—mðnð, ja pormestari haukkui niin ukko Gr—nbergin kuin Topi P—s—sen ja Riku Nikinkin ja kehoitti heitð tekemððn sovinnon. Oli pitðnyt oikein saarnan, ja sitten oli ukko Gr—nberg sanonut, ettð kyllð hðn puolestaan antaa anteeksi. Pormestari oli silloin pyytðnyt heitð antamaan kðttð toisilleen oikeuden edessð, mutta Gr—nberg oli sanonut, ettð ennen korppi tulee valkoiseksi kuin hðn sentððn sosialisteille kðttð antaa. On se aika ukko, kun se kerran minkð saa pððhðnsð! kehaisi Tolvanen, vaikkei hðn hyvðksynytkððn ukko Gr—nbergin valtiollisia mielipiteitð. -- Kyllð se on! my—nsi Kalle Kannas vakavasti. -- Kun on nðet oman tyttðrensðkin ajanut kotoa pois, jatkoi Tolvanen. -- Ei ole tainnut puukhollari kuullakaan? -- Vai on ajanut! ihmetteli Kalle Kannas. -- Mitðhðn se siitð ajoi? -- Eik— liene pitðnyt jotain silmðpelið poikien kanssa, kun se oli semmoinen hyvðnnðk—inen tytt—, aprikoi Tolvanen aavistamatta, ettð Kalle Kannas juuri harkitsi, montako vuotta hðn mahtaisi saada, jos halkaisisi Tolvasen pððn kðdessððn olevalla kymmenen kilona punnuksella. -- Mutta lðht— siitð sitten olikin tyt—lle tullut, jatkoi Tolvanen kertomustaan. -- Sanoivat akat sen muuttaneen ihan toiseen lððniin, mutta taisi olla valepuhetta, koska minð omin silmin nðin sen tðnð aamuna tuolla rehtori Peranderin pihalla. * * * * * Ukko Saksman istui portaillaan ja kuunteli jarrumiehen lesken kaunopuheista esitystð: -- No nyt sitð tuli toki nðytelmðseurat ja teatterit tðhðnkin kaupunkiin... kiertolaisia kuuluvat olevan ja Illikaisen piika sanoi, ettð niillð on siinð teatterissa semmoinen punapðð Muttonen, joka kuuluu olevan niin hirveð tupakanpolttaja, ettð aina on talo savua tðynnð kuin tulipalossa, ja niin kuului olevan hakki vaimojen perððn, ettð ensimmðisenð pðivðnð oli porstuassa suutaan tarjonnut kana-Kenosen piika-Reetalle, vaan oli toki sattunut leukaan, ettei ihan keskelle suuta -- niin -- mutta Reeta kun oli suuttunut ja haukkunut niin, ettð oli tullut koko talon vðki siihen, eikð ollut se punapðð osannut edes hðvetð, vaikka oli sillð tavoin syntið tehnyt, vaan oli vain sanonut, ettð hðn luuli muka Reetaa oman talon vðeksi -- niin -- ja Illikainen oli vain nauranut, vaikka on perheen isð, mutta tietððhðn sen Illikaisen koko kaupunki, mikð mies se on, eikð ole sen akkakaan muuta kuin entinen piika, vaikka nyt pitðð kaikkien rouvaksi sanoa -- niin -- ja kaiket pðivðt nyt meiskataan siellð Illikaisen salissa ja teatteria nðytellððn, ja Illikainen akkoineen istuu sohvalla eivðtkð piikaraukat kerkið muuta tekemððn kuin passaamaan niitð teatterilaisia -- niin -- kolmenlaisen leivðn kanssa on aina kahvit, monta kertaa pðivðssð, ja illalla teevedet ja pðivðllð limonaatia salin p—ydðllð ja paakelseja vaikka mitð my—ten, kun ne niitð harjoituksia pitðvðt, ja joka ilta juopi Illikainen totia niiden herrojen kanssa -- herrojako sitten lienevðt vai mitð -- niin, ja entðs kun se parturi J—nsson on pannut koko liikkeensð kiinni ja pelaa sekin teatteria, ja pormestarikin kuului sanoneen, ettð taitaa pitðð lðhteð Helsinkiin tukkansa leikkauttamaan -- niin -- se on niin hyvðntahtoinen mies se pormestari, kyllð minð vain panisin J—nssonin viralta pois, jos minð olisin pormestari, ja panisi vissiin viskaalikin, jos olisi pormestarina -- niin -- se onkin vðhðn luja mies se viskaali, kun oli viime y—nðkin vetðnyt kolmea herraa korvalle klubilla, ja ikkunoita olivat sðrkeneet tapellessaan, ja J—nsson kuului olleen koko viikon yhtðmittaisessa humalassa -- tietððhðn sen, kun on nðyttelijðksi korotettu tavallisesta parturista -- ja sieltð Illikaiselta se nyt kuuluu joka pðivð sen Leijasenkin tyt—n kikatus, ja se kirjaltaja Tuulinen vai mikð Tuulantei se on -- he he he! -- joka tðssð oli muutaman viikon sen Leijaskan kelkassa, taisi jððdð nyt pois mielestð, kun se ry—kkynð sai oikein teatterin johtajan sihtiinsð, ja kuului sanoneen neiti Leijanen, ettð hðn pyrkii syksyllð kansalliseen teatteriin Helsinkiin, vaikka eik— noilla liene itsellððn parempiakin taiteilijoita -- niin. Kurosen piika-Saara oli kertonut, ettð se kirjaltaja on vðhðn pððstððn vialla ja kuuluu yksinððn ollessaan seinillekin hyppivðn kamarissaan, ja sitðhðn ne akat tiesivðt kanssa torilla kertoa, ettð se aikoo sitð Kurosen neitið, mutta sen minð sanon, ettð siitð se saapi suutaan pyyhkið, niin hyvð ja kaunis ja viisas tytt— ei mene semmoiselle herralle, kun oli se kirjaltaja nðet tuon issikka Tiihosenkin kanssa tapellut heti kaupunkiin tultuaan, ja monena y—nð on seurahuoneella juonut ja renttuillut (jarrumiehen leski vilkaisi salavihkaa Saksmaniin, mutta tðmð poltteli jðrkðhtðmðtt—mðn levollisena) rakennusmestarien sakissa -- opettaa pian rakennusmestaritkin ryyppððmððn... -- Ha ha ha! nauroi ukko Saksman. -- He he he... leikkiðhðn minð, sillð kyllðhðn herra Saksman tuntee rakennusmestarit ja ymmðrtðð leikin -- niin, ja siitð punapððstð kun nðet unohtui kertomatta, ettð se on nyt ruvennut viettelemððn sitð vaskiseppð Gr—nbergin tytðrtð, jonka... Mutta nyt sðikðhti jarrumiehen leski, muistettuaan ðkkið, ettð oli nðhnyt punapððn ja Maikki Gr—nbergin yhdessð kðyvðn pari kertaa Saksmanilla, ja jatkoi aivan toisessa ððnilajissa: -- Vaikka sitð minð en usko, en en en usko vaikka mikð olisi ja kiistin akkoja vastaan torilla, kun ne alkoivat sillð tavalla ihmisten kunniaa leikata, ja sanoin ettð aina teidðn pitðð kaikki asiat tietðð ja juoruta ja pahoinpðin kððntðð, vaikka katkismuksessakin sanotaan, ettð meidðn tulee peljðtð ja rakastaa Jumalaa, niin ettemme valhettele lðhimmðisestðmme emmekð hðntð petð, panettele taikka pahaan huutoon saata, vaan puolustamme hðntð, ajattelemme ja puhumme hðnestð hyvðð ja selitðmme kaikki parhain pðin -- niin -- mutta jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset puhuvat, tulee heidðn tehdð luku tuomiopðivðnð, hoh hoi -- niin, niin... Jarrumiehen leski pyyhkðisi silmiððn ja sanoi: -- Pitðð lðhteð katsomaan sitð Sikasen akkaa, kun se aamulla valitteli sydðnalaansa kipeðksi. Jarrumiehen leski lðhti hernemaan ympðri Sikasen akkaa katsomaan, ja kertoi sitten Sikasen akalle: -- Tuolla se nyt istuu se Saksmanin ukko portaillaan ja on niin tyytyvðisen nðk—inen, kun on saanut sen tuomaripoikansa kotiin, ja nyt ne kalastavat sitð Kurosen ylpeðtð ja mahtavaa ja koppavaa neitið rysððnsð, ja se Saksmanin tuomari on ollut tuolla rehtori Peranderilla joka ikinen pðivð siitð asti, kun rehtori lðksi matkalle, ja Kurosen neiti my—s siellð kaiket pðivðt... ettð viitsii sekin Peranderin neiti! Laimin on tainnut tulla ly—tyð senkin tytt—raukan kasvatus, kun on isð niin kauan leskenð ollut, ja vaikka onkin koulun rehtorin tytðr. Ei taitaisi olla Saksmanin nuorella herralla rehtorin pihaan pððtððn pistðmistð, mutta kun se rehtori nyt on poissa, niin passaahan siellð elostella. Mutta jo minð nauraisin, jos se rehtori nyt tulisi ðkkið kotiin ja ajaisi pellolle sen Saksmanin pojan. Se on koko joukko niin mahtavaa sen poikansa pððltð, ettð ihan sylettðð -- ptfui! Jo minð antaisin kauppias Kurosena tyt—lleni hyvðn kyydin, kun pitðð seuraa semmoisten kuin Saksmanien kanssa... kuka sitð tietðð kuinka monta salavaimoa sillð tuomarillakin on jo ennestððn Helsingissð, kun ne herrat kuuluvat siellð elðvðn niinkuin sianporsaat. Ja olettekos te kuullutkaan, kun ne Saksmanit nyt ihan taimo tahallaan auttavat muuatta punapððtð nðyttelijðð -- mikð liekin lenkkujalka halunkki, kiertolaisiksi oli niitð lehdessðkin haukuttu -- viettelemððn sen vaskiseppð Gr—nbergin tyt—n onnettomuuteen, ja nyt se tytt— on vðhð vðlið yhdessð sen punapððn kanssa, ja Saksmanilla pidetððn kohtauksia, ja Peranderin piikojen kanssa nðkyy nyt tytt—parka asuvan -- niin siistinð tytt—nð kun sitðkin on ennen pidetty, mutta ei nðy olevan mitððn takeita nðistð nykyajan nuorista -- voi voi kun tulisi se rehtori kotiin, ettð loppuisi moinen rietas elðmð, kun sydðn ihan tahtoo pakahtua sitð katsellessa... * * * * * Ukko Gr—nberg takoi pajassaan niin ettð seinðt tðrisivðt. Hðn oli voittanut kirottujen sosialistien jutun, hðn oli saanut kðrventðð Topi P—s—sen ja Riku Nikin nahan raastuvassa, niinkuin hðn oli kðrventðnyt samat nahat saunassa, ja hðnen itseluottamuksensa ja voimansa olivat tðmðn viimeisen voiton johdosta kasvaneet jðttilðismðisiksi. Silloin tuli pajaan Lauri Saksman, kðdessððn vanha kahvipannu. -- Pðivðð! sanoi nuori mies. -- Tðmð pannu olisi tinattava, jos mestarilla on aikaa. -- Tinataan vaan! sanoi Gr—nberg pontevasti. -- Mitenkðs isðukko jaksaa? -- Kiitos kysymðstð, hyvinhðn se jaksaa. -- Panee sen pannun tuohon nurkkaan, kehoitti vaskiseppð. -- Kyllð se on huomenna valmis. Lauri Saksman vetðytyi lðhemmðksi ovea, katsoi pajan laitoksia ja kysyi vðlinpitðmðtt—mðllð ððnellð: -- Joko teidðn Maikki on kauankin ollut palveluksessa rehtori Peranderilla? Vaskiseppð keskeytti ty—nsð ja kysyi: -- Hðh? Nuori mies uudisti kysymyksensð. -- Kuka sen on sanonut, ettð meidðn Maikki siellð on? -- Itse minð sen olen nðhnyt... siinðhðn me asumme vastapððtð. Vaskiseppð veti syvððn henkeð ja vastasi sitten: -- En minð ole siitð mitððn tiennyt. Lauri Saksman oli vaiti jonkin aikaa. Sitten hðn jatkoi: -- Meistðkin se tuntui vðhðn omituiselta... ja ihmiset ovat alkaneet sitð ihmetellð ja akat puhua. -- _Akatko_?! huusi ukko Gr—nberg. -- Niin, tietððhðn sen, miten pian ne meidðn kaupungin akat ottavat asiat onkeensa, varsinkin kun sattuu sitten vielð... Nuori mies pysðhtyi. -- Varsinkin kun sattuu sitten vielð mitð? huusi ukko. -- En tiedð, sopiiko minun siitð puhua, sanoi Lauri Saksman, tuntuen epðr—ivðn. -- Suu puhtaaksi! huusi ukko silmðt palavina. -- Kyllð minð, piru viek——n, kestðn kuulla millaisia uutisia tahansa! Saatuaan nðin tarmokkaaseen muotoon puetun luvan ilmaista tietonsa jatkoi Lauri Saksman: -- Sehðn siinð on vðhðn arveluttavaa, kun sitð teidðn Maikkia on alkanut liehutella muuan nðyttelijð... -- Vai on jo nðyttelijðkin mukana! huusi ukko. -- On, semmoinen punatukkainen, vðhðn ontuva mies, jolla taitaa olla hyvin kirjavat elðmðnvaiheet. -- Mutta ei siitð ole meidðn Maikille vaaraa, sanoi ukko, ajatellen ensi kertaa elðissððn jonkinlaisella tyytyvðisyyden tunteella Maikin ja Kalle Kannaksen vðlistð suhdetta. -- Tyttðrenne nðkyy kuitenkin hyvin usein olevan sen maankiertðjðn seurassa, ja Kalle Kannas... -- Kuka? kysyi ukko Gr—nberg uhkaavasti. -- Kalle Kannas on sanonut, ettð hðn pelkðð pahinta. Eik— hðn ole ollut salakihloissa teidðn tyttðrenne kanssa? kysyi Lauri Saksman hðikðilemðtt—mðsti. -- Ei! sanoi ukko Gr—nberg jyrkðsti. -- Vai niin, minulle hðn kuitenkin kertoi olleensa, mutta arveli nyt, ettð asiat ovat pahalla kannalla, kun nðyttelijð on heidðn vðliinsð tunkeutunut. Nðyttelijðt ne ovat sellaisia poikia petkuttamaan ja tekemððn onnettomiksi nuoria, kokemattomia tytt—jð... Kalle Kannas olisi ollut niin kunnon mies ja kaikin puolin mallikelpoinen, mutta se nðyttelijð on kaiken maailman heitti—... sillð kuuluu olevan melkein joka kaupungissa vaikka minkðlaisia juttuja. Ukko Gr—nberg alkoi takoa, takoi aivan koneellisesti, huomaamatta ensinkððn, ettð taottava putkenkappale oli pudonnut pajan lattialle. Lauri Saksman katseli jonkin aikaa seinðllð riippuvia kiiltðvið lðkkikannuja ja sanoi sitten: -- Hyvðsti! Gr—nberg keskeytti takomisen, katsahti silmðt verestðvinð nuoreen mieheen ja kysyi vðhðn vapisevalla ððnellð: -- Oletteko te itse nðhnyt meidðn Maikin sen nðyttelijðn seurassa? -- Useita kertoja, sanoi Lauri Saksman. -- Tiedðttek— sen lurjuksen nimen? -- Kyllð. Jassi Muttonen. Hyvðsti! -- Hyvðsti, hyvðsti, sanoi ukko, joka tuntui kymmenen vuotta vanhemmalta kuin Laurin pajaan tullessa. Lauri Saksman lðhti. Ukko Gr—nberg istui pajassaan puolen tuntia liikahtamatta, lattiaan tuijottaen. Kerran vain hðn avasi suunsa ja mutisi puoliððneen: -- Vai semmoista siitð rupesi tulemaan... Lauri Saksman, joka ikkunan poskessa olevalta sohvaltaan nðki kaiken, mitð kadulla tapahtui, ei ollut enðð puoleen tuntiin huomannut nðk—piirissððn minkððnlaista liikettð. Olikin jo ilta. Kello oli puoli yhdeksðn, ja kaikki kunnon kaupunkilaiset olivat riisuneet takin ja liivit yltððn ja kengðt jaloistaan sekð alkaneet odotella illallista. Mitðpð asiaa saattoi enðð kenellðkððn olla kadulle? Sitð enemmðn olikin siis omansa kððntðmððn huomiota puoleensa ukko Gr—nberg, joka oli ilmestynyt rehtori Peranderin talon portille lakki uhmaavasti korviin asti painettuna, ja keskusteli siinð kiivaasti ainoan tyttðrensð kanssa, joka seisoi tosin vain kolmen askeleen pððssð hðnestð, mutta kumminkin tðysin turvallisena, sillð hðn tiesi ehtivðnsð paiskata portin lukkoon, jos isðukko yrittðisi ðkillisellð hy—kkðyksellð saada kadonneen lampaan haltuunsa. -- Sinð, sinð...! sanoi vaskiseppð nyrkkiððn heristðen. -- Sinð olet kaunis lapsi, sinð! -- Kenen on syy, ettð minun tðytyi lðhteð kotoa pois? kysyi tytðr. -- Kenenk—?! hihkaisi vaskiseppð. -- Vielð hðntð puhuu! -- álkðð puhuko niin kovaan! pyysi tytðr. -- Ihmiset kuulevat. -- Kuulkoot, sanoi vaskiseppð, alentaen kuidenkin ððntððn. -- Sittenpðhðn saavat tietðð, millainen tytðr minulla on. -- Niin, ja millainen isð minulla on, lisðsi tytðr asian molemminpuoliseksi valaisemiseksi. -- Etk— sinð muista, mitð huoneentaulussa sanotaan lapsille... "Olkaa kuuliaiset vanhemmillenne _kaikessa_", tiedusteli ukko. -- Ja vanhemmille siinð sanotaan, ettð "te isðt ðlkðð yllyttðk— lapsianne vihaan", lisðsi tytðr osoittaen siten olevansa tutustunut huoneentaulun muihinkin pykðliin. -- "Vaan kasvattakaa heitð _kurituksessa_ ja herran nuhteessa!" tðydensi ukko Gr—nberg kiireesti asianomaisen paikan. -- Sinð et siis tule enðð koskaan kotiin? kysyi vihdoin vaskiseppð niin tylyllð ððnellð kuin osasi, peittððkseen levottomuuttaan ja mielenliikutustaan. -- Se riippuu kokonaan teistð, isð, vastasi tytðr. -- Vai riippuu vielð minustakin jotain, huokasi vaskiseppð katkerasti. -- Minusta taitaa riippua sekin, ettð sinð kuulut ruvenneen seurustelemaan kaikenlaisten retkujen ja maankiertðjien kanssa! huudahti hðn sitten kuohahtaen. -- Isð! varoitti tytðr, jonka poskille ðkkið kohosi uhkaava punerrus. -- álð isðttele! kiukutteli vaskiseppð. -- Sinð kuulut ruvenneen seurustelemaan muutaman vihoviimeisen nðyttelijðrentun kanssa... koko kaupunki siitð jo laulaa ja huutaa... -- Minð en koskaan seurustele renttujen kanssa! sanoi tytðr lujasti! -- Te, isð, ette antaisi minun seurustella kenenkððn kanssa. Oliko Kallekin renttu? -- Se sinun punapðinen nðyttelijðsi kuuluu olevan kaikenmaailman huijari ja petkuttaja, jatkoi vaskiseppð, vastaamatta kysymykseen. -- Petturi ja viettelijð! Sinð saat vielð katkerasti katua... -- Ohoo! sanoi tytðr ylimielisesti. -- Mitð sitten? -- Sittenpðhðn nðet! huudahti ukko Gr—nberg. -- Mutta ðlð luulekaan, ettð minun oveni ovat sinulle avoinna, jos sinulle kðy hullusti! -- Taiteilija Muttonen on kunnon mies, sanoi tytðr. -- Vai niin! sanoi isðukko musertavan halveksivasti. -- Entðs Kalle Kannas, etk— sinð sitten ollut hðnen kanssaan salakihloissa? Kyllðpð sinð todellakin olet... -- Kalle Kannas on Kalle Kannas ja taiteilija Muttonen on eri asia, selitti tytðr vilkuillen tulipunaisena ympðrilleen, olisiko lðheisyydessð tðmðn yksityisluontoisen ajatustenvaihdon kuuntelijoita. -- Enhðn minð kuitenkaan olisi saanut Kallea! Kuka potki Kallen ovesta ulos? kysyi hðn sitten. -- Luuletko sinð, ettð minð annan tyttðreni mieluummin jollekin tuntemattomalle maailmanrannan kiertðjðlle? kysyi vaskiseppð syvðn harmin vallassa. -- Kuka on sanonut, ettð minð olen aikonut mennð naimisiin hðnen kanssaan? kysyi tytðr vuorostaan. -- Mitðs varten sinð sitten hðnen kanssaan seuraa pidðt? tiedusteli isð. -- Muuten vain... lystin vuoksi, sanoi tytðr peloittavan kevytmielisesti. -- No jos joku olisi sanonut, ettð minð saan kuulla sinun suustasi semmoisia sanoja, niin enpð totisesti olisi uskonut! vakuutti ukko. Ja sitten hðn ilmoitti tyttðrelleen seuraavan hirvittðvðn tuomion: -- Jos nðen sinut kertaakaan sen lurjuksen kanssa, niin halkaisen hðnen pððnsð! Kahdeksi kappaleeksi! Tehtyððn tðmðn ankaran pððt—ksen py—rðhti vaskiseppð ympðri ja lðhti tiehensð. XXII Kurosen makasiinirenki Jussi kulki kumarassa, katse maahan luotuna, eikð siis voinut vaatia, ettð hðn olisi huomannut kirjailija Kauno Tuulosta. Ja koska nyt sitðpaitsi oli perjantai, joka on yleensð tunnettu onnettomuuksien pðivðksi, niin tapahtui, ettð Jussi ja kirjailija Kauno Tuulonen t—rmðsivðt yhteen puodin pihaporrasten ja makasiinin vðlillð. Syy oli tietysti kirjailijan, ja sen hðnelle Jussi heti selittikin sanoin, jotka eivðt olleet juuri valikoituja, mutta sitð suorempia. Ja mitðpð tekemistð olikaan kirjailijalla epðtasaisen kivityksen peittðmðllð pðivðnpaahteisella makasiinipihalla? Miksi ei hðn pysynyt sillð alueella, joka hðnelle kuului ruohomattoineen, varjoisine puineen ja riippumattoineen? Miksi hðn kuljeskeli silmðt auki, mutta nðkemðttð mitððn, korvat auki, mutta kuulematta mitððn siitð, mitð hðnen ympðrillððn tapahtui? Miksi hðn kðveli jauhosðkkið kantavaa Jussia vasten, miksi hðn ei huomannut, ettð neiti Leijanen meni aivan hðnen ohitsensa nðytelmðharjoitukseen nðyttelijð Cangastuksen kanssa, joka oli tullut noutamaan Herrojen-Eevaa, miksi hðn ei huomannut rakennusmestari Retusta, joka antoi hðnelle portilta kiihkeitð viittauksia, jotka merkitsivðt pientð olutkestitystð seurahuoneella, ja joka sitten, kun kirjailija ei vastannut hðnen signaaleihinsa edes pððn ny—kkðyksellð, jatkoi matkaansa pettyneenð ja syvðsti suuttuneena -- niin miksi? Niin monta kysymystð... ja kuitenkin voidaan niihin vastata kaikkiin yhdellð kertaa kolmella yksinkertaisella sanalla: Hðn oli kosinut! Mikð odottamattoman nopea ratkaisu! Mikð merkillinen kððnne! Mutta sellaista voi sattua, kun on kysymyksessð rakastunut ja sitðpaitsi mustasukkaisuuden vallassa oleva runoilija. Kuinka oli kaikki tapahtunut? Vaikeata olisi sitð ollut selittðð herra Tuulosen itsensðkððn. Se oli tapahtunut odottamatta kuin maanjðristys, ja kirjailijan koko olemus oli vielð aivan sekaisin. Neiti Kuronen oli ollut kotona koko aamupðivðn ja tehnyt kðsit—itð. Kirjailija oli lukenut hðnelle. Vðhðn aikaa. Sitten he olivat keskustelleet ties mistð. Ainakin rakkaudesta. Veri nousi vðhitellen kirjailijalle pððhðn. Miksi neiti Kuronen hymyili niin kummallisesti, kun kirjailija kysyi, tiesik— hðn, mitð rakkaus on? Miksi hðn ðkkið punastui, kun herra Tuulonen suoraan ja kiihkeðsti kysyi, oliko hðn koskaan ollut rakastunut? Ja silloin oli maailma kierahtanut muutamia kertoja ympðri kirjailijamme silmissð, ja kun hðn vihdoin alkoi tointua, huomasi hðn olevansa polvillaan neiti Anni Kurosen pienten, ruskeakenkðisten jalkain juuressa, ja hðnellð oli jonkinlainen hðmðrð kðsitys siitð, ettð hðn nðhtðvðsti oli tunnustanut rakkautensa neiti Kuroselle. Mitð kaikkea hðn oli neiti Kuroselle sanonut, siitð ei hðnellð ollut aavistustakaan, mutta varmaankin oli se ollut varsin vaikuttavaa, sillð neiti oli kuin puulla pððhðn ly—ty. Herra Tuulonen oli vihdoin noussut yl—s ja lausunut julki kiihkeðn vakaumuksensa, ettð neiti Kuronen kutsuu nyt varmaankin paikalle isðnsð ja Kalle Kannaksen ja renki-Jussin heittðmððn hðnet ulos, ja neiti Kurosella oli tðysi ty— saada kosijansa uskomaan, ettei se suinkaan ollut hðnen aikomuksensa. Neiti Kuronen oli sitðpaitsi luvannut antaa vastauksensa sunnuntaina, ja poistunut sitten omaan huoneeseensa. Herra Tuulosella oli siis todellakin toiveita, mutta siitð huolimatta hðn oli kuin kiirastulessa. Kaksi pðivðð vielð! * * * * * Kolme tuntia my—hemmin tuli rehtori Perander kotiin matkaltaan. Koska hðn tuli kotiin ainakin puoli viikkoa aikaisemmin kuin oli odotettu, niin tapasi hðn tyttðrensð ja varatuomari Sakkamaan istumassa neulomap—ydðn ððressð mitð tuttavallisimmassa seurustelussa. Tytðr huudahti hðmmðstyneenð ja iloissaan, varatuomari oli kuin koulupoika, jonka naapuri on yllðttðnyt hedelmðpuutarhastaan, ja rehtori Peranderin otsa meni pilveen -- ilmi—, joka ei jððnyt huomaamatta kummaltakaan nuorelta. Tervehdittyððn lyhyesti ja verraten kylmðsti sekð ainoata tytðrtððn ettð varatuomaria, meni rehtori sisððn matkalaukkuineen. Ja vaihdettuaan paljon merkitsevðn silmðyksen vieraansa kanssa juoksi neiti Perander isðnsð perðssð. Kymmenen minuutin kuluttua tuli Peranderille my—skin neiti Kuronen, toista tuntia my—hðstyneenð ja hajamielisen nðk—isenð. Varatuomari ei kuitenkaan ennðttðnyt tehdð hðnelle mitððn kysymystð, sillð samassa tuli rehtori tyttðrineen ulos. Rehtorin otsalta oli pilvi kadonnut, hðn meni iloisena puristamaan neiti Kurosen kðttð, ja yksin tein hðn kðtteli uudelleen my—skin tuomarismiestð ja lausui hðnet, ensi kerran elðmðssððn, sydðmellisesti tervetulleeksi. Mitð sitten lieneekððn tytðr isðlleen kertonut! * * * * * Rakennusmestari Illikaisen talossa oli kova touhu. Nðytelmðharjoituksia pidettiin niin kiinteðsti, ettei parturi J—nsson ehtinyt edes puoleksi tunniksi pistðytyð seurahuoneelle, vaikka pððtð tuntui kivistðvðn. Hðn oli oppinut osastaan suunnilleen neljðnnen osan ja vannoi osaavansa koko osansa sunnuntaina kuin katekismuksen. -- Paremmin, paljon paremmin kuin katekismus on se teidðn osattava! huusi Jassi Muttonen, heittðen mehuvettð ja leivoksia p—ydðlle tuovaan sisðkk——n palavan katseen. -- Kuinka kuuluu ensimmðinen kðsky? -- Sinun pitðð... sinun pitðð..., muisteli parturi, mutta kaikista ponnistuksistaan huolimatta ei hðn voinut vastata punatukkaisen esittðmððn teologiseen kysymykseen. -- Niin, siinð sen nyt nðette! Paljon paremmin kuin katekismuksenne on teidðn osattava osanne! Mutta Jooseppia lukuunottamatta alkoi nðytteleminen jo sujua koko lailla. Illikainen osasi jo ulkoa melkein kaikkien osat, ja sohvallaan istuen hðn auttoi ulkomuististaan p—ydðn alla istuvaa poikaansa kuiskaajan tehtðvissð. -- Kuinkahan se meneekððn ylihuomenna, kun nyt jo menee nðin hyvin! huomautti hðn vaimolleen, ja vaimo vastasi: -- Jaa-ah! -- Taiteilija Muttonen olisi hyvð ja tulisi vðhðn ulos, sanoi sisðkk— herra Muttoselle. -- Kuka rohkenee hðiritð minua ty—ssðni? huudahti nðyttelijð. -- Vaskiseppð Gr—nbergillð olisi asiaa herra Muttoselle, sanoi sisðkk—. -- Vaskiseppð Gr—nbergillð! huusi herra Muttonen ja vilkaisi taakseen, nðhdðkseen, oliko ikkuna auki. -- Missð hðn on? Eteisessðk—? kysyi punatukkainen tuttavamme varovaisesti. -- Ei, pihalla, sanoi sisðkk—. -- Minð menen, ilmoitti nðyttelijð. -- Herrasvðki suo anteeksi eikð anna hðiritð itseððn. Toiset, jotka eivðt aavistaneet, mistð oli kysymys, jatkoivat rauhassa harjoitusta, ja Illikainen kunnostautui suurenmoisesti, edustaessaan sohvaltaan vðliaikaisesti kraatarimestari Eenokkia ja puhjeten ukkosen kaltaiseen naurunpurkaukseen, joka kerran kun oli saanut vuorosanansa sanotuksi. Mutta nðyttelijð Muttonen nilkutti portaille ja nðki portaiden alapððssð pienen, piikkipartaisen ja terðvðnenðisen ukon, joka kysyi hðneltð: -- Vai niin, tek— se olette se nðyttelijð Muttonen? -- Minð olen nðyttelijð ja rahastonhoitaja Jassi Muttonen, sanoi punatukkainen ylevðsti. -- Kenen kanssa minulla on kunnia puhua? -- Herra kuuluu alkaneen hieroutua minun tyttðreni tuttavuuteen! sanoi vaskiseppð uhkaavasti. -- Enhðn minð tiedð, kuka teidðn tyttðrenne on, vastasi nðyttelijð lempeðsti. -- Minulla on paljon tytt—tuttavuuksia, lisðsi hðn sitten selitykseksi. -- Kyllð te tiedðtte, kuka minun tyttðreni on! ðrjðisi ukko. -- Se on Maikki Gr—nberg, jos sekin vielð tðytyy teille sanoa! -- Ahaa! neiti Gr—nberg! huudahti punatukkainen ihastuneena. -- Erittðin hupainen ja miellyttðvð neiti! Ja te olette hðnen isðnsð! Onnittelen teitð! Sanomattoman hauskaa tutustua! Todellakin, sanomattoman hauskaa tutustua! -- Minð en onnittele teitð, jos saan niskanne kouriini! huusi ukko Gr—nberg. -- Minð vððnnðn sen nurin! ilmoitti hðn sitten raivostuneena. -- Siinð tapauksessa toivoisin, ettei niskaparkani koskaan joutuisi kouriinne! huokasi herra Muttonen. -- Millð olen pahoittanut teidðn mielenne? -- Minð kiellðn teitð seurustelemasta tyttðreni kanssa! sanoi ukko Gr—nberg. -- Ei, ðlkðð kieltðk—? rukoili herra Muttonen. -- Hðn on rakastettavin ihminen... -- Kiellðn! huusi vaskiseppð. -- Oi, kuinka surullista! sanoi Jassi Muttonen, ottaen taskustaan kirjavan nenðliinan ja pyyhkien sillð silmiððn. -- Juuri, kun minð olin niin onnellinen, tuli tðmð isku! "Onnen majat ovat kaikki mustaksi maalatut murheella..." -- Lupaatteko olla koskaan enðð menemðttð tyttðreni seuraan? kysyi ankara isð. Illikaisen nuoremmat lapset olivat ryhmittyneet keskustelevien lðhelle ja kuuntelivat suut auki ja silmðt py—reinð. Illikaisen palvelijattaret olivat avanneet keitti—n ikkunan toisenkin puoliskon, kuullakseen paremmin. -- Jospa tietðisitte, kuinka mielellðni antaisin sellaisen lupauksen! sanoi nðyttelijð, nenðliina silmillð. -- Mutta ihminen on niin heikko... -- Vastatkaakin sitten itse seurauksista! sanoi ukko Gr—nberg. -- Tulkaapas tðnne minun luokseni, niin saatte nðhdð! -- Voi, en uskalla tulla teidðn luoksenne! vaikeroi herra Muttonen. -- Te olette tðllð hetkellð hieman kiihtynyt, herra Gr—nberg. Minð uskallan paljon helpommin lðhestyð teidðn tytðrtðnne kuin teitð itseðnne... Ukko Gr—nberg kumartui maahan, sai kðteensð nyrkinkokoisen kiven ja paiskasi sen kohti nðyttelijðð. Tðmð ennðtti kuitenkin vetðytyð eteiseen, ja kivi jyskðhti eteisen ovea vasten. Vaskiseppð lðhti kiireesti pois Illikaisen pihasta. XXIII Oli tullut lauantaiaamu. Siitð hetkestð saakka, jolloin maisteri Wahl oli sulkenut eteisensð oven, pððstyððn eroon Lauri Saksmanista, ei hðn ollut nðyttðytynyt asuntonsa ulkopuolella, ja jos joku pahaa-aavistamaton kaupunkilainen olisi silloin yrittðnyt tulla hðnen luokseen, olisi siitð varmaankin koitunut hðnelle mitð valitettavimmat seuraukset. Sillð ukko Wahl oli, luettuaan sen kirjeen, jonka neiti Anna Kristina Svebelius oli kirjoittanut Lauri Saksmanille, pois suunniltaan, ja yksinpð hðnen vanhanpuoleinen taloudenhoitajattarensa Miinakin, joka muuten hallitsi maisteria melkein rajattomalla vallalla, liikkui nyt henkeðnsð pelðten tðssð vihan ja vimman majassa. -- Mite hen teke minun huoneessani! Ulos! huusi maisteri aina, kun Miina pisti pððnsð ovesta sisððn pyytððkseen isðntððnsð ruualle. Tðnð aamuna kuuli maisteri sattumalta avoinna olevien ovien lðpi keitti—stð Kðhk—skðn karhean ððnen. Kðhk—skð oli nimittðin tullut myymððn maisterin taloudenhoitajattarelle kananmunia, jotka Kðhk—skðn velivainajan leski oli lðhettðnyt kaupunkiin myytðvðksi Mainingin koneenkðyttðjðn mukana. -- No huomennahan ne kuulutaan ensi kerran kuulutettavan se kauppias Jaakkola ja Pastorinniemen ry—kkynð, kertoi Kðhk—skð. -- Hss! sanoi Miina. Mutta maisteri oli jo kuullut tarpeeksi. Hðn tajusi nyt menettðneensð lopullisesti taistelun, mutta hðn pððtti kuitenkin mennð sanomaan neiti Anna Kristina Svebeliukselle suorat sanat, sellaiset sanat, jollaisia tðmð petollinen liittolainen ei ole vielð elðmðnpðivinððn kuullut! Maisteri pisti pððhðnsð mustan, leveðlierisen huopahattunsa, heitti sinertðvðn viitan hartioilleen ja lðhti ulos niin ettð ovet paukkuivat. -- Hyvð isð, mihin se maisteri nyt lðhti? hurisi Miina keitti—n ikkunasta. -- Kahvi on juuri valmis! Maisteri ei ollut kuulevinaankaan, vaan jatkoi kiivaasti matkaansa. -- Mitðhðn kamalaa sillð taas on mielessð! huokasi Miina, joka varsinkin viime aikoina oli elðnyt alituisessa pelossa ja vavistuksessa. Mutta neidit Anna Kristina ja Mathilda Fredrika eivðt olleet kotona. Kauppias Jaakkola oli kutsunut heidðt sovintojuhlaan Pastorinniemeen, ja lyhyen neuvottelun jðlkeen olivat kaksoiset pððttðneet tarttua tarjottuun sovinnonkðmmeneen ja lðhteneet nuorimman sisarensa virallisiin kihlajaisiin tðydessð juhlapuvussa. Matti Luontoa ei ollut nðkynyt heidðn asuntonsa edustalla sen hetken perðstð, jolloin punaposkinen sisðkk— oli palannut takaisin Saksmanin keitti—stð. Maisteri Wahl oli aivan hengðstynyt perille pððstessððn ja soitti ovikelloa niin ettð koko talo helisi. Mainittu punaposkinen sisðkk— tuli avaamaan ja sanoi, etteivðt neidit ole kotona. -- Misse he ovat? kysyi maisteri kiukkuisesti. -- Pastorinniemessð, vastasi sisðkk—. -- Mite, Pastorinniemesse! huusi maisteri. -- Niin, Pastorinniemessð, vakuutti tytt—. -- Mutta jos maisterilla on jotain sellaista asiaa, jonka minð voin toimittaa... -- Et sine voi toimittaa miteen! huusi maisteri, niin ettð tyt—n polvet notkahtivat. -- Mine menen sinne itse, mine saan sielle kunnian treffa koko konkkaronkka samalla kerta! Ja jðttðen ðllistyneen sisðk—n avossa suin seisomaan eteiseen lðhti maisteri juoksujalkaa tiehensð. Kun maisteri tiesi, ettei hðnen ollut helppo pððstð Pastorinniemeen maan puolelta, pððtti hðn tehdð hy—kkðyksensð vesitse. Hðn kiiruhti siis venerantaan. Muttoskan Petteri ja hðnen vanhempi veljensð Iisakki olivat juuri lðhd—ssð ongelle. -- Lehdettek— soutamaan minut Pastorinniemeen? kysyi maisteri Iisakilta. Iisakki katsoi epðr—iden veljeensð. -- Mine maksan teille markan! lupasi maisteri. -- Noh! riemastuivat pojat, jotka eivðt olisi voineet enemmðn ihastua, jos maisteri olisi pistðnyt kymmenmarkkasen kummankin kouraan. -- Eik— se vuoda teiden vene? kysyi maisteri, joka pelkðsi kovasti vettð ja jalkojensa kastumista. -- Ei tðmð paljon vuoda, sanoi Iisakki. -- Ja Petteri saa heittðð ðyskðrillð pois sen, minkð vuotaa. Maisteri astui venheen perððn ja tarttui melaan. Iisakki ja Petteri istuutuivat soutamaan. Poikien venhe vuoti tietysti hirvittðvðsti, kuten poikien venheet aina tekevðt. -- Petteri, heite pois vette! huusi maisteri. -- Ja sine toinen poika souda yksin! Petteri sai nyt k—k—tellð koko matkan venheen keskellð pitðen sitð niin kuivana kuin mahdollista, Iisakki souti kuin mies ja maisteri piti perðð kuin itse Kristoffer Kolumbus. Pastorinniemessð oli mieliala parhaimmillaan. Saapuvilla olivat vain lðhimmðt omaiset ja parhaimmat ystðvðt. Jaakkola oli tehnyt tðydellisen sovinnon morsiamensa sisarien kanssa ja sðteili ilosta. Samppanjapullojen korkit paukahtelivat. Silloin kuului laiturilta pðin kimeðtð kiljuntaa: -- Auttakaa! Tulkaa apuun! Maisteri hukkuu. Maisteri Wahl oli, yrittðessððn k—mpið venheestð laiturille, pudonnut venheen ðkkið kallistuessa veteen. Iisakki sai onneksi hðnen kauluksestaan kiinni ja kannatti hðntð vedenpinnalla, ja Petteri huusi apua minkð kurkusta lðhti. Jaakkola lðhti juoksemaan rannalle, ja hðnen perðssððn juoksi pihalla ollut renki-Pekka sekð koko talon vðki, lukuunottamatta Fanny-neitið, joka kuultuaan sanan "maisteri" alkoi vapista eikð liikahtanut paikaltaan. Kauppias Jaakkola ja Pekka nostivat vettðvaluvan maisterin heti rannalle. -- Vieke minut siseen! huusi maisteri! -- Mine kuolen! -- Ei, ei sisððn! huudahti Anna Kristina. -- Lðhettðkðð hðnet kotiinsa! -- Mine en lehde pois temm—isene! huusi maisteri. -- Tðnne peitteitð tai mitð tahansa, huusi Jaakkola. Tuotiin kiireesti pari huopapeitettð, joihin Jaakkola kððri sðtkyttelevðn ukon. Kauppias Jaakkolan oli kyydinnyt Pastorinniemeen ajuri Jehkonen ja Svebeliuksen neidit ajuri Tiihonen, ja olivat heidðn hevosensa portinpielessð, ajurien istuessa keitti—ssð saamassa osansa kestityksestð. -- Jehkonen! huusi Jaakkola. -- Olkaa hyvð ja kyyditkðð maisteri Wahl heti kotiinsa ja tulkaa sitten takaisin minua odottamaan! -- Ei! Mine en lehde nein! kirkui maisteri. -- Vekivaltaa! -- Pekan tðytyy lðhteð viemððn hðntð, sanoi Anna Kristina. Renki-Pekka oli sillð vðlin juossut vaunuvajaan ja tuonut sieltð suuren hevosloimen, jonka hðn vielð kððri maisterin ympðrille, niin ettei ukosta nðkynyt mitððn muuta kuin kiukkuiset kasvot. Jaakkolan mððrðyksestð tarttui Pekka maisteriin kainaloiden alta ja Jehkonen jaloista. Maisteri koetti potkia, mutta peitteet ja loimet ehkðisivðt tðmðn yrityksen. Sitð enemmðn osoitti ukko niin ollen mieltððn huutamalla ja kirkumalla. Maisteri Wahl kannettiin rattaille, ja renki-Pekka istutti tðmðn metel—ivðn kððr—n viereensð. Jehkonen nousi kuskipukille, ja kuorma lðhti liikkeelle. Mutta rattaiden perðssð juoksivat itkukurkussa Muttoskan Iisakki ja Petteri, huutaen: -- Maisteri, maisteri, entðs se markka! -- Pojat hoi! huusi Jaakkola. -- Tulkaa takaisin. Pojat kððntyivðt takaisin vedet silmissð. -- Tðssð on teille markka kummallekin! sanoi Jaakkola, pistðen molempien soutumiesten jokseenkin likaisiin kouriin kiiltðvðn hopearahan ja saavuttaen tðllð suurenmoisella anteliaisuudellaan Muttoskan poikien ihailun ja rajattoman kiitollisuuden. -- Ja menkðð nyt keitti——n, niin saatte siellð ehkð vehnðskahvit, sanoi Jaakkola, joka tðnð pðivðnð tahtoi kykynsð mukaan tehdð onnellisiksi kaikki ihmiset, ja joka tðssð jalomielisessð tarkoituksessaan onnistui ainakin Muttoskan poikiin nðhden tðydellisesti. Pastorinniemen renki-Pekalla ei ollut koskaan ollut niin vastahakoista vierustoveria kuin tðllð kertaa. Eikð ajuri Jehkosella koskaan niin kiittðmðt—ntð kyydittðvðð, Kðhk—skðkin huomioon otettuna. Ukko Wahlin, vaikkakin hðn oli ilmoittanut kuolemansa olevan lðhellð, onnistui kuitenkin saada sanotuksi sekð Pekasta ettð Jehkosesta koko joukko sellaisia asioita, ettð nðmð rehelliset ja ilkeyksien laskettelemisessa sellaisen taiturin kuin ukko Wahlin kanssa jo etukðteen hðvi—lle tuomitut miehet istuivat korvat punaisina ja koettivat ajaa vastaantulevien ohi niin nopeasti kuin suinkin. Ehdottipa Jehkonen jo kerran Pekalle, ettð he pysðhdyttðisivðt hevosen ja antaisivat maisterille vakavan ja hyvin ansaitun selkðsaunan tai heittðisivðt tuon hðvytt—mðn kððr—n tien viereen, katajapensaisiin, mutta vaikka kiusaus olikin suuri, hylkðsi Pekka kuitenkin nðmð molemmat hðnen harkittavakseen alistetut esitykset. Kaupunkiin tultuaan katsoi maisteri parhaaksi pitðð suunsa kiinni, vaikka hðnellð kaikesta pððttðen olisikin vielð ollut yhtð ja toista sydðmellððn. Hðnen vaikenemisestaan huolimatta herðtti kulkue, johon oli liittynyt puolenkymmentð paljasjalkaista, rattaiden perðssð juoksevaa hihkuvaa poikaa, siksi suurta huomiota, ettð sekð ajuri ettð Pekka tunsivat olonsa jossain mððrin noloksi ja olivat hyvin tyytyvðiset, kun matka vihdoin pððttyi maisteri Wahlin talon portille. Kyytimiehet veivðt kyydittðvðnsð sisððn samalla tavoin kuin olivat hðnet rattaillekin tuoneet, nimittðin kantaen. Maisterin uskollinen Miina, joka oli ikkunasta nðhnyt maisterin tulon ja luullut jonkin surullisen onnettomuuden kohdanneen tuittupðistð isðntððnsð, juoksi vastaan siunaten ja parkuen, mutta kyytimiehet jðttivðt maisterin hðnen huostaansa minkððnlaisitta selityksittð ja lðhtivðt kiireesti ajamaan takaisin Pastorinniemeen. Itkevð ja pðivittelevð Miina riisui maisterin yltð lðpimðrðt vaatteet ja puki hðnelle kuivaa ylle kuin pienelle lapselle, saaden tðll—in maisterin kiukunpurkauksista sen kðsityksen, ettð joku ilkeð ja vaarallinen vihamies oli yrittðnyt hukuttaa maisterin, vaikkei tuo katala aikomus ollutkaan onnistunut. Miinan tarkoituksena oli pakottaa maisteri pysymððn vuoteessaan ainakin kolme vuorokautta, mutta tuskin oli ukko saanut ylleen kuivat liinavaatteet ja lasin konjakkia, kun hðn jo, vðlittðmðttð vðhððkððn Miinan ankarista vastalauseista, nousi, pukeutui tðyteen asuunsa ja ilmaisi jðrkðhtðmðtt—mðn pððt—ksensð olevan lðhteð takaisin Pastorinniemeen antamaan kauppias Jaakkolalle tukevan korvapuustin, mahdollisesti kaksikin. Turhaan rukoili pelðstynyt Miina maisteria luopumaan tuosta pððt—ksestððn. Maisteri ei, kuten jo olemme useita kertoja tulleet nðkemððn, ollut niitð miehið, jotka niin vain antavat jðrkðhdyttðð pððt—ksiððn. Hðn painoi pððhðnsð hatun, joka oli vielð leveðlierisempi kuin se, joka riippui kuivamassa keitti—ssð, ja ryntðsi ulos. -- Maisteri, maisteri kulta! rukoili Miina, juosten isðntðnsð perðssð. -- álkðð menk—, hyvð maisteri! Voi hyvð isð kuitenkin, mihin pitðð ihmisen joutua! Portilla tarttui Miina maisterin takinliepeeseen kiinni, mutta maisteri tempaisi itsensð vihaisesti irti ja huusi: -- Menke hiiteen! Mine olen isente talossa! Menke pois, taikka mine potkin teidet pellolle! Maisteri meni menojaan, huolimatta mistððn. Lauri Saksman ja luonnonihminen, jotka olivat istuneet syvðmietteisessð keskustelussa ikkunan ððressð ja nðhneet sekð maisterin kotiintuomisen ettð hðnen uuden lðht—nsð, menivðt kadulle, ja Lauri Saksman kysyi Miinalta, mistð oli kysymys. -- Voi voi, hyvð herra Saksman, itki eukko. -- Juuri ðsken oli hukuttamaisillaan itsensð, ja nyt se onneton lðhti Pastorinniemeen ly—mððn kauppias Jaakkolaa korvalle. Lauri Saksman koetti udella Miinalta, mitð maisterille oli tapahtunut, mutta kun ei eukko tiennyt oikeastaan mitððn, niin piti hðn lyhyen sotaneuvottelun luonnonihmisen kanssa. -- Taitaa olla parasta, ettð sinð puutut vielð kerran asioihin, sanoi hðn lopuksi Matti Luonnolle. -- Ja peloittele nyt kerta kaikkiaan pois pahanhengen juonet ukko Wahlin nahasta. Heittðydy hulluksi, sillð hulluja se pelkðð enemmðn kuin mitððn muuta maailmassa. Luonnonihminen heitti kontin selkððnsð, otti sauvan kðteensð ja lðhti pitkin askelin kðvelemððn samaan suuntaan, mihin maisteri Wahl oli lðhtenyt. Portille kokoontuivat hðnen lðht—ððn katsomaan kohmeloiset kðrðjðkirjurit, pihanperðllð asuvat akat, kuten Kðhk—skð ja Sikasen akka lapsineen, sekð jarrumiehen leski. Kaikki tahtoivat tietðð, mistð oli kysymys, mutta Lauri Saksman palasi mitððn vastaamatta sisððn. -- Siinð se on herra! sanoi jarrumiehen leski toisille akoille. -- Ei nðet kannata edes vastata k—yhðn kysymykseen! Mutta eivðtk— nuo alenne taas nokat Saksmanin joukolta, kun kuuluu jo rehtorikin tulleen kotiin! XXIV Samaan aikaan istui ukko Gr—nberg myymðlðnsð vieressð olevassa kamarissa jakkaralla, toinen jalka paljaana, kððrien siihen valkeata riepua, sillð kenkð oli hiertðnyt nahkan rikki. Hðnen vaimonsa ruokki r—hkivðð porsasta pihalla. Kðrpðset surisivat ikkunoissa. Muuten oli hiljaista. Silloin kuuli vaskiseppð kadulta tuttua ððntð, ja kohottaessaan pððtððn nðki pahoille teille suistumassa olevan tyttðrensð Maikin kulkevan toisella puolen katua kirotun punatukkaisen, ontuvan nðyttelijðn rinnalla, vilkkaasti ja iloisesti keskustellen. Ukko Gr—nberg tarvitsi tointuakseen noin kaksi sekuntia. Mutta sittenpð hðn olikin valmis toimimaan. Tðllð kertaa ei punatukkainen tulisi vðlttðmððn kohtaloaan. Vihan sokeassa vimmassa tempaisi ukko Gr—nberg aseekseen ensimmðisen esineen, jonka sattui kðteensð saamaan. Se oli hðnen vaimonsa pitkð, vaaleanharmaa sukka, jota hðnen vaimonsa oli ollut parsimassa, ennenkuin uikuttava porsas ilmaisi nðlkðnsð, ja jonka vaimo silloin oli jðttðnyt sðngyn pððlle. Tðmð sukka kðdessððn, toinen jalka paljaana ja toisessa jalassa kenkð, sy—ksyi sotainen vaskiseppð myymðlððnsð, hyppðsi yli tiskin ja juoksi kadulle. -- Nyt tulee isð, nyt pakoon! huudahti Maikki Gr—nberg saattajalleen. Vasta kadulle tullessaan huomasi ukko Gr—nberg, millainen ase hðnellð oli kðdessððn. Mutta hðn kumartui alas, otti maasta puolen kilon painoisen kiven ja pudotti sen sukanvarren suusta sisððn, jolloin kivi solahti sukan kðrkeen. Nyt oli ukko Gr—nbergillð kðytettðvðnððn peloittava nuija, eikð ollut olemassa minkððnlaista syytð otaksua, ettei hðn sitð my—skin tulisi kðyttðmððn heti kun tilaisuus siihen tarjoutuisi. Maikki Gr—nberg edellð ja ontuva nðyttelijð perðssð juoksivat vaskisepðn hirmuisen vihan uhrilampaat lihakauppias Lehtolan talon portista sisððn. Maikki juoksi Lehtolan keitti——n, mutta vainottu nðyttelijð oikaisi pihan poikki palokujaan, repien lankkuaidan yli kavutessaan vasemman housunlahkeensa halki, ylhððltð alas asti. Maikki Gr—nberg oli luullut, ettð isðnsð, nðhtyððn nðyttelijðn pððsseen pakoon, luopuisi takaa-ajostaan ja palaisi takaisin, mutta nðkikin nyt kauhukseen, ettei ukolla ollut mitððn sellaisia aikeita. Ukko Gr—nberg kapusi nimittðin hðnkin lankkuaidan yli ja katosi palokujaan. Herra Jassi Muttonen oli tðhðn saakka pitðnyt juttua hupaisena pilana, joka antoi hðnen seikkailunhaluiselle ja toimeliaalle hengelleen mieluista vaihtelua kaupunkimme arkielðmðn yksitoikkoisuudessa, mutta valittaessaan juuri palokujassa ruskeiden housujensa surullista kohtaloa hðn nðki ukko Gr—nbergin peloittavien kasvojen kohoavan yli lankkuaidan reunan, ja asia alkoi nyt esiintyð nðyttelijðllemme melkoista vakavammassa valossa kuin tðhðn saakka. Palokujan toisella puolen oleva tontti kuului ty—vðenyhdistyksen talolle. Lankkuaidassa oli kyllð portti, mutta sen eteen oli siirretty rikkatynnyri, niin ettei porttia saanut auki. Koska aikaa ei ollut menetettðvissð, kiipesi herra Muttonen tynnyrin reunalle ja pððsi siitð lankkuaidan harjalle, mistð pudottautui ty—vðenyhdistyksen pihaan. Nðyttelijðn pysðhtyessð palokujassa surkuttelemaan housujaan oli ukko Gr—nberg, jota eivðt liiat lihat painaneet, pððssyt melkein hðnen kintereilleen. Ontuva nðyttelijð ei sitðpaitsi ollut lðheskððn niin hyvð juoksija kuin ukko Gr—nberg. Kaksi tai kolme sekuntia my—hemmin kuin nðyttelijð oli hypðnnyt pihaan oli my—skin ukko Gr—nberg aidan harjalla ja hyppðsi alas niin ettð maa t—mðhti. Tðssð suuressa hðdðssð -- sillð nyt oli hðtð kðsissð! -- huomasi nðyttelijð polkupy—rðn pihaporrasten vieressð, hyppðsi py—rðlle ja ajoi ulos kadulle. Se oli Riku Nikin polkupy—rð. Mutta sen vieressð oli my—skin Topi P—s—sen polkupy—rð, ja kun vaskiseppðkin oli perehtynyt polkupy—rðilemisen jaloon ja hy—dylliseen taitoon, niin hyppðsi hðn tietysti tðlle toiselle py—rðlle ja ajoi nðyttelijðn perðssð. Riku Nikki ja Topi P—s—nen sommittelivat juuri kaikessa rauhassa ammattiosaston viime kuukausikokouksen p—ytðkirjaa, kun Topi P—s—nen sattui katsomaan ulos ikkunasta, juoksi sitten pihanpuolella olevaan ikkunaan, nðki polkupy—rðt kadonneiksi ja huusi: -- No voi sun halvattu kuitenkin, kun varastivat py—rðt ihan nenðn alta! Riku Nikki kaatoi kiireessððn mustepullon, jolloin sen sisðllys muodosti p—ydðllð oleville papereille Mustanmeren kartan, ja ammattiosaston molemmat toimihenkil—t juoksivat kadulle, huutaen tðyttð kurkkua: -- Ottakaa rosvot kiinni! Ketð varkaat olivat, siitð eivðt he ehtineet selkoa saada, pitkðkyntiset kun nðet ajoivat aika vauhtia jo pitkðn matkan pððssð. Hyvin epðilyttðvðn ja lurjusmaisen nðk—isiltð he kuitenkin nðyttivðt. Herra Jassi Muttonen ajoi edellð hurjaa vauhtia, tuskanhiki otsallaan. Hðnen perðssððn polki, vihasta puhkuen, ukko Gr—nberg, toinen jalka paljaana ja varpaiden ympðrillð valkoinen riepu. Kaukana heidðn perðssððn juoksivat avopðin Topi p—s—nen ja Riku Nikki, huutaen: -- Apua! Ottakaa kiinni rosvot! Ottakaa kiinni py—rðvarkaat! Sðikðhtyneet ihmiset pistivðt pððnsð ulos ikkunasta ja huusivat: -- Poliisi! Toiset taas riensivðt kadulle ja lðhtivðt juoksemaan Riku Nikin ja Topi P—s—sen perðssð. Herra Jassi Muttonen kuuli takanaan huutoa, melua ja kiljuntaa, mutta kun hðn kððnsi pððtððn, hðn nðki vain vaskisepðn piikkiparran ja vihasta vððristyneet kasvot sekð polkupy—rðn ohjaustangolla riippuvan pitkðn naistensukan, johon hðn itse oli nðhnyt Gr—nbergin pistðvðn aikamoisen kiven. Ja herra Muttonen koetti parantaa vauhtia. Ajuri Jehkonen oli juuri tulossa kauppias Jaakkolan talolta, jonne hðn oli kyydinnyt kauppiaan Pastorinniemestð, kun hðntð vastaan tulivat ensin polkupy—rðilijðt, sitten Topi P—s—nen ja Riku Nikki. -- Kððnnð ympðri ja ala ajaa perðssð! huusivat viimemainitut, hypðten rattaille. -- Ne varastivat meidðn polkupy—rðmme! Anna hevosesi lentðð minkð kðpðlistð pððsee! Kaksinkertainen vauhti ja kaksinkertainen maksu! Jehkonen kððnsi hevosensa ja lðhti laskettelemaan kaikkein parasta vauhtiaan, mutta siitð huolimatta huusivat takaa-ajajat hðnelle vðhðn vðlið: -- Aja paremmin! Aja kuin tulipalossa! -- Minð ajan jo paremminkin kuin tulipalossa, huomautti Jehkonen totuudenmukaisesti ja lðiskðytti taas piiskalla hevostaan. -- Ottakaa kiinni! Ottakaa kiinni varkaat! hihkaisivat kyydittðvðt taas. Vauhti oli hurja. Ja takana kohosi taivaalle mahtava tomupilvi. Siellð juoksi kymmenið ihmisið, huutaen: -- Poliisi, poliisi! Ottakaa rosvot kiinni! XXV Luonnonihminen oli ensin kðvellyt, mutta sitten alkoi hðn pelðtð, ettð maisteri Wahl ehtisi Pastorinniemeen, ennenkuin hðn saisi ukon kiinni. Matti Luonto kiristi silloin suolivy—tððn, kohautti selðssððn olevaa konttia ja lðhti juoksemaan. -- Hau-uh, huh, vuh! alkoi silloin kuulua muutamilta porteilta. -- Hiuk-viuk-viuk! kuului toisilta porteilta. Kaikenlaisia koiria, suuria ja pienið, pitkðhðntðisið ja aivan hðnnðtt—miðkin alkoi juosta luonnonihmisen perðssð. Koirat eivðt vielð koskaan ennen olleet nðhneet Matin juoksevan, ja luonnonihmisen kðyt—s herðtti siis niiden piirissð entistðkin vilkkaampaa huomiota ja harrastusta. Mutta nyt oltiinkin jo kaupungin laidassa, niin ettei Mattia kohtuudella voitu syyttðð katumellakan toimeenpanemisesta. Kaupungista pððstyððn jatkoi tðmð rðhisevð joukko matkaansa pitkin Pastorinniemeen vievðð tietð. Edellð juoksi Matti Luonto, kðdessððn pitkð sauva, jolla hðn silloin tðll—in huitaisi taakseen, ja parinkymmenen sylen pððssð haukkuva koiralauma, vingahdellen, t—yttien toisiaan ja puraisten silloin tðll—in ohimennen jotain edessð olevaa virkaveljeð koipeen. Maisteri Wahl oli jo puolivðlissð kaupungin ja Pastorinniemen vðlillð, kun hðn kuuli takaapðin hirmuista rðhinðð, ja pysðhtyessððn katsomaan taakseen nðki mielipuolena pitðmðnsð luonnonihmisen juoksevan perðssð niin ettð pitkð tukka l—yhki ja kðdessððn hirmuinen sauvansa. -- Hiiii!! Huuuu!!!! huusi luonnonihminen, nðhdessððn maisterin pysðhtyvðn. Ja silloin selvisi maisterille, ettð luonnonihminen oli tulossa kostamaan maisterille sen johdosta, ettð maisteri oli ððnestðnyt hðnen pidðttðmisensð puolesta kauppias Kurosen talon portilla pidetyssð kansalaiskokouksessa. Tðssð oli henki kysymyksessð! Koska maisteri Wahl ikðvuosistaan huolimatta oli nopeatuumainen mies, niin hyppðsi hðn tieltð ojan poikki pormestarin suurelle ja hyvin hoidetulle perunapellolle ja lðhti juoksemaan pitkin peltoa niin ettð multakokkareet lentelivðt. Luonnonihminen olisi kuitenkin saanut maisteri Wahlin kiinni jokseenkin pian, elleivðt hðnen nelijalkaiset seuralaisensa olisi aiheuttaneet hðnelle jonkin verran viivytystð. Kun ei luonnonihminen, maisterin nðhtyððn, enðð joutanut huitomaan sauvalla taakseen, oli koiralauman rohkeus paisunut huomattavasti, ja koirat olivat nyt aivan hðnen kintereillððn, etunenðssð metsðnhoitaja Korpelaisen Hektor, joka aina toimi kaupungin koirien puheenjohtajana kaikissa julkisissa tilaisuuksissa. Luonnonihmisen yrittðessð hypðtð tieltð pormestarin perunapellolle luuli Hektor, ettð luonnonihminen aikoo pujahtaa metsððn takaa-ajajiaan piiloon, sillð Hektor tovereineen oli siinð helposti kðsitettðvðssð harhaluulossa, ettð luonnonihminen koko ajan oli juossut Hektorin seuruetta pakoon. Niinpð siis Hektor tarttui lujine hampaineen luonnonihmisen mitalihousujen lahkeeseen, ja luonnonihminen putosi silloin ojaan, rðhisevðn koiralauman sy—ksyessð hðnen ylitsensð. Se oli ensimmðinen kerta, jolloin koirien oli onnistunut toteuttaa aikomuksensa Matti Luontoon nðhden. Mutta se oli my—skin viimeinen. Kului tuskin viittð sekuntia ennenkuin Matti taas oli jalkeilla. Silloin tuli koirille lðht—! Matti ehti mðtkðistð pari kolme kertaa sauvallaan koiraparveen, jonka jðsenet mielett—mðn kauhun vallassa, ulahdellen ja vingahdellen lðhtivðt pakenemaan kaupunkiin pðin. Matti juoksi niiden perðssð muutamia kymmenið askelia, pommittaen niitð samalla tarmokkaasti kivillð, mutta luopui pian takaa-ajostaan ja kððntyi sensijaan katsomaan entistð takaa-ajettavaansa. Sillð vðlin oli maisteri Wahl, kiittðen armeliasta kaitselmusta, ehtinyt juosta perunapellon poikki ja katosi juuri pellon takana olevaan metsððn. Luonnonihminen lðhti nyt vuorostaan harppailemaan perunamaan poikki. Maisteri Wahl, joka oli pysðhtynyt metsðnreunaan huohottamaan ja pitðmððn silmðllð vainoojansa puuhia, nðki suureksi kauhukseen Matti Luonnon ryhtyvðn jatkamaan takaa-ajoa. Silloin lðhti maisteri Wahl juoksemaan metsðn poikki lðhellð olevalle Kelovuorelle niin ettð risut jaloissa rðiskivðt. Outo ja kaamea olisi varmaankin tðmð nðky ollut, jos olisi sattunut syrjðisið katselijoita. Edellð juoksi vanha ukko, leveðlierinen hattu pððssððn ja py—reðt silmðlasit nenðllððn, juoksi hengðstyneenð ja kauhun ilme ryppyisillð kasvoillaan. Ja hðnen perðssððn juoksi pitkðtukkainen, valkopukuinen luonnonihminen kontti selðssð ja pitkð sauva kðdessð. Maisteri oli jo ehtinyt Kelovuorelle, joka oikeastaan ei ollut vuori eikð mikððn, olihan vain korkeahko loiva kunnas. Kuolemanpelko antaa voimia kenelle tahansa, ja maisteri oli verraten ketterð vanhus. Erððn korkean puun runkoa vastaan oli pystyssð pienet tikapuut, jotka veivðt jonkinlaiselle harmaista laudoista kyhðtylle lavalle. Maisteri kiipesi kiireesti tikapuita my—ten lavalle ja ehti vetðð tikapuut perðssððn, ennenkuin luonnonihminen ennðtti paikalle. Maisteri oli toistaiseksi turvassa luonnonihmisen omassa pesðssð. Vaikkei luonnonihminen yleensð ollut herkkð tajuamaan asioiden huvittavia puolia, ei hðn kuitenkaan voinut pidðttðð nauruaan, nðhdessððn, minne maisteri oli pððssyt hðntð pakoon. Mutta kun tðllainen iloisuuden ilmaus ei oikeastaan kuulunut Matti Luonnon jokseenkin kolkosti vaikuttavaksi tarkoitettuun ohjelmaan, niin koetti Matti Luonto antaa naurulleen niin kamalan ja mielipuolimaisen kaiun kuin suinkin, onnistuen tuossa yrityksessððn niin loistavasti, ettð itsekin sðikðhti pððstðmððnsð ððntð. Millaisia mielialoja tuo kaamea nauru maisterissa synnytti, se on helposti kðsitettðvissð, varsinkin kun ottaa huomioon sen yksinðisen ja eristetyn aseman, jossa hðn tðllð hetkellð oli. -- Ha ha ha haa! huusi luonnonihminen, ravistellen pððtððn, niin ettð tukka l—yhki ympðri korvien, ja py—ritellen kamalasti silmiððn. -- Vielðk— sinð nytkin vaadit minua vangittavaksi? Tietysti ei maisteri olisi mitððn muuta varsinkaan juuri tðllð hetkellð niin hartaasti halunnut, mutta oli kuitenkin siksi viisas, ettð varoi ilmaisemasta ajatuksiaan. Nyt hðn vain mulkoili mitððn vastaamatta lavan reunalta vaaralliseen viholliseensa. -- Tule alas minun pesðstðni! huusi luonnonihminen hetken kuluttua. -- Kylle mine tulen alas, jos sine ensin menet pois, sanoi maisteri niin makealla ððnellð kuin osasi. -- Minð en mene tðstð pois! sanoi Matti Luonto, alkaen taas py—ritellð silmiððn. -- Se on minun pesðni! -- Mite hen minusta tahto? kysyi maisteri. -- Minð tahdon sy—dð sinut! huusi luonnonihminen. Maisteria vðrisytti. -- Kuulka nyt, hyve ysteve, ollan nyt ystevet ja tehden sovinto! imarteli ukko, rauhoittaakseen hullua. -- Hen on hyve mies, mine olen my—s hyve mies! -- Sinð! sanoi Matti Luonto. -- Sinð olit menossa ly—mððn kauppias Jaakkolaa korvalle. Mutta nytpð minð sy—nkin sinut! Maisteri raivostui ðkkið ja huusi: -- Etpes sy—, etpes sy—, ehe kutti, etpes sy—! Sine peese tenne yl—s! -- Minð hakkaan kirveellð puun poikki! ilmoitti luonnonihminen. Maisteri oli saada halvauksen, mutta huomasi samassa, ettei hullulla ollutkaan kirvestð. Viekas tuuma vðlðhti ðkkið hðnen aivoissaan ja hðn huusi: -- Niin, jos sine menet kaupunkiin ja tuot kirven, niin sine voit hakata teme puu poikki. Luonnonihminen hymyili salaa tðlle sukkelalle keksinn—lle, joka ehkð olisi onnistunut, jos maisteri olisi ollut tekemisissð oikean hullun kanssa. Sitten hðn sanoi: -- Enpð minð hakkaakaan tðtð puuta poikki, minð odotan siksi, kunnes sinð tulet alas. -- Kylle sinulle sitten nelke tule, sanoi maisteri. -- Mine en tule ennen alas, ennenkuin sine olet mennyt tiehes. -- Nðlkðk—! sanoi luonnonihminen halveksivasti. -- Minð voin paastota neljð viikkoa yhteen kyytiin. Silloin katosi maisterista viimeinenkin jðljellð ollut rohkeuden kipinð, sillð olihan hðnkin toki kuullut luonnonihmisen pitkistð paastoista ja tiesi, ettð Matti Luonto aivan hyvin voisi toteuttaa uhkauksensa, mitð sy—mðtt—myyteen tulee. -- Kuulka nyt, hyve mies! rukoili maisteri. -- Mite hen tahto, jos hen mene pois? -- Minð tahdon sy—dð sinut! sanoi luonnonihminen jðrkðhtðmðtt—mðsti. Mutta nðhdessððn maisterin tuskan alkoi hyvðsydðmiselle Matille tulla sððli ukkoa. Mietittyððn hetken aikaa hðn sanoi: -- Kuulkaa nyt, maisteri! Jos te kunniasanallanne lupaatte ja vannotte jðttðvðnne kauppias Jaakkolan ja Svebeliuksen neidin rauhaan tðstð hetkestð saakka, niin saatte tulla rauhassa alas puusta. En minð sentððn niin hullu ole kuin te nðytte luulevan. Maisteri ensin hðmmðstyi luonnonihmisen ððnen ja puheensðvyn muuttumista, mutta alkoi sitten epðillð, ettð tðssð piili ehkð kavala juoni hullun puolelta. Kuitenkin hðn tahtoi kðyttðð mahdollisesti tarjoutuvaa tilaisuutta hyvðkseen ja sanoi: -- Mine lupan! -- Ja vannotteko? kysyi luonnonihminen. -- Mine vannon! Onko hen nyt tytyveinen? -- Olenhan minð, jos vain pidðtte sananne. Mutta muistakaakin, ettð jos ette pidð puhettanne, niin silloin te saatte minusta vastuksen! uhkasi Matti Luonto. -- Mine piden aina mite mine lupan! sanoi ukko Wahl ylpeðsti. -- Mine olen gentlemanni. -- Noh, hyvð on, kyllð minð uskon, sanoi Matti Luonto alkaen jðlleen palata oikeaan elementtiinsð, n—yryyteen ja hiljaisuuteen. -- Maisteri laskee nyt vain tikapuut alas, niin minð autan maisteria tulemaan sieltð pois. -- Ohoh, elkke luulko! huudahti maisteri. -- Mine en tule teelte pois, ennenkuin hen on mennyt matkansa! Lehteke kevelemen tuonne pein... kun hen on jellen Pastorinniemen tielle, niin mine tulen alas. Luonnonihmisen pesðstð nðki puiden latvojen lomitse pormestarin perunapellolle ja Pastorinniemeen vievðlle tielle asti, ja maisteri laski mielessððn, ettð kun Matti Luonto on pððssyt Pastorinniemen tielle, niin ehtii hðn laskeutua puusta ja juosta pðinvastaiselle suunnalle Pellikkavaaran tielle, jonka varrella on tiheðssð ihmisasuntoja. -- Noh, minð menen sitten, sanoi luonnonihminen tottelevaisesti ja lðhti kðvelemððn takaisin Pastorinniemen tielle. Muutaman minuutin kuluttua nðki maisteri luonnonihmisen pððsseen tuolle tielle ja lðhtevðn jatkamaan matkaansa kaupunkiin pðin. Silloin alkoi maisteri kiireesti laskea alas tikapuita, jotka hðn oli ððrimmðisillð ponnistuksilla saanut kiskotuksi yl—s Matti Luonnon pesððn. Tikapuut alkoivat ðkkið luisua hðnen kðsistððn ja putosivat pitkðlleen puun juurelle. Maisterin voimilla ei ollut ajattelemistakaan laskeutua alas puun runkoa my—ten, vielð vðhemmðn hyppððmistð suoraan maahan. Hðn jði siis kuitenkin vangiksi Matti Luonnon pesððn. XXVI Lðpi kaupungin ajoi herra Jassi Muttonen sydðmessððn kauhistus, ajoi ulos kadun toisessa pððssð olevasta tulliportista ja mennð viiletteli nyt Pellikkavaaraan pðin johtavaa tietð my—ten. Miksi hðn ei kððntynyt Illikaisen taloon vievðlle kadulle ja kðtkeytynyt Illikaisen leveðn selðn taakse? Miksi hðn ei hypðnnyt alas py—rðltð ja juossut pakoon mihin taloon tahansa? Siksi, ettð kun aivan kintereillð, kymmenkunnan sylen pððssð ajaa sellainen mies kuin ukko Gr—nberg kiukkuisena kuin vaapsahainen ja kivi sukassa, niin silloin ei ehdi harkitsemaan mutkia eikð kððnn—ksið, vielð vðhemmðn pysðhdyksið. Ja nyt kiidettiin pitkin Pellikkavaaran tietð. Yhð lðhempðð kuului ukko Gr—nbergin huohotus. Ukko Gr—nberg oli paljon vanhempi kuin herra Jassi Muttonen, mutta ukko Gr—nbergin molemmat jalat olivat terveet, lukuunottamatta ennen mainittua pientð kengðnhiertðmðð hðnen paljaassa jalassaan. Vielð pari minuuttia, ajatteli herra Muttonen, niin hðn saavuttaa minut ja iskee kuoliaaksi. Tðmð olisi kyllð hyvin juhlallinen ja vaikuttava loppu nðyttelijðlle, mutta en kuitenkaan tahtoisi loppua niin... Silloin hiljensi hðn ðkkið vauhtia ja hyppðsi pois py—rðltððn. Hðn tosin kaatui py—rineen maahan, mutta pððsi silmðnrðpðyksessð pois alta ja pois ukko Gr—nbergin alta, joka ei ehtinyt kððntðð py—rððnsð, vaan ajoi herra Jassi Muttosen -- tai oikeastaan Riku Nikin -- py—rðð vasten ja meni tietysti nurin. Kun vaskiseppð selvisi siitð rykelmðstð, jonka molemmat py—rðt olivat tielle muodostaneet, nðki hðn Jassi Muttosen katoavan metsððn tien vasemmalle puolen. Hðn pððsti sotahuudon, heilutti sukkaansa ja lðhti juoksemaan uhrinsa perðssð. * * * * * Nðhtyððn isðnsð kiipeðvðn Lehtolan lankkuaidan yli Jassi Muttosen perðssð oli Maikki Gr—nbergille tullut hðtð kðteen. Hðn lðhti juoksemaan Kurosen puotiin, kertoi hengðstyneenð, mitð oli tekeillð ja pyysi Kalle Kannasta ryhtymððn joihinkin toimenpiteisiin tulevan appiukkonsa hillitsemiseksi. Kalle Kannas ei tosin ollut oikein selvillð siitð, mitð olisi tehtðvð, mutta hðn oli juuri nðhnyt herra Muttosen ja herra Gr—nbergin ajavan myymðlðn ohi tavalla, joka tuntui todistavan, ettð jðlkimmðisellð herralla oli jotain tðrkeðtð asiaa edelliselle herralle. Kun nyt huutavia ja meluavia ihmisið juoksi samaan suuntaan, pððtti Kalle pistðð puodin oven lukkoon ja yhtyð yleiseen takaa-ajoon, nðhdðkseen, miten seikkailu pððttyisi ja voidakseen tarpeen tullen jollakin sopivalla tavalla olla joko herra Muttosen tai herra Gr—nbergin taikka molempienkin apuna. Jðrjestyskonstaapeli n:o 3 Kekkonen nukkui toisessa poliisilaitoksemme pidðtyshuoneista eli putkista, sillð hðnellð oli pðivystysvuoro eikð viileðssð putkassa ollut kðrpðsið. Hðn herðsi siihen, ettð seinððn jyskytettiin ulkoapðin ja useat ððnet huusivat: -- Poliisit, poliisit! Eik— siellð ole yhtððn poliisia? Silloin hyppðsi Kekkonen yl—s, avasi ristikkoikkunassa olevan pienen ilmanvaihtoruudun ja huusi unisena: -- Hðh? Mikð on hðtðnð? -- Kun rosvot varastivat Riku Nikin ja Topi P—s—sen polkupy—rðt ty—vðenyhdistyksen pihalta! -- No ottakaa ne kiinni! -- Johan niitð ajetaankin takaa, mutta pitðisi tulla poliisejakin avuksi! huusi joku. -- Ei tððllð nyt ole poliiseja, ilmoitti konstaapeli Kekkonen. -- Olethan siellð sinð ainakin! vðitti maalari Tolvanen, joka oli yksi seinðn jyskyttðjistð. -- Mutta minulla on tisuuri! vastasi konstaapeli Kekkonen. -- Minkð se sanoi itsellððn olevan? kysyi erðs akka maalari Tolvaselta. -- Tisuurin, selitti maalari. -- Mikð se semmoinen on? tiedusteli utelias akka. -- Se on jotain virantoimitusta, sanoi maalari. -- Saakelin poliisit, kun ei niistð koskaan ole apua! Sitten lðhtivðt kaikki juoksemaan eteenpðin. Mutta maalari Tolvanen oli langettanut liian ankaran arvostelun kaupunkimme valppaista ja virkaintoisista jðrjestyksenvalvojista. Pðivystysvuorostaan huolimatta heitti nðet konstaapeli Kekkonen poliisilaitoksen omiin hoteisiinsa ja alkoi juosta sinne pðin, minne nðki muidenkin juoksevan. Ja hðneen liittyivðt kaupunkimme toisetkin jðrjestyksen valvojat, jotka olivat olleet kalassa ja kantoivat juuri suurta, puolillaan kaloja olevaa kalavasua. He jðttivðt sen Lehikoisen Amantan silmðllðpidon alaiseksi ja nousivat ajuri Tiihosen rattaille, jotka olivat juuri kyydinneet kotiin Svebeliuksen neidit, ja lðhtivðt ajamaan huikeata vauhtia Pellikkavaaran tielle. Tomu p—lysi hirmuisesti kuivalla tiellð. Huuto ja melu oli ankara. Sitten palotornin palon ei kaupungissamme oltu kuultu sellaista elðmðð. * * * * * Maassa makaavat kuivat oksat paukahtelivat poikki, ja vðlistð kuului karkea sana, kun vaskiseppð loukkasi paljaan ja kipeðn jalkansa risuihin tai ruohon peitossa olevien lahojen kantojen jðtteisiin. Herra Jassi Muttonen oli kyllð aluksi voittanut hieman aikaa -- ja tðllð kertaa niin kallista aikaa -- ukko Gr—nbergin k—mpiessð pois polkupy—rðrykelmðstð, mutta pianpa alkoi vihollinen taas tulla lðhemmðksi ja lðhemmðksi, antaakseen tyttðrensð kunnian ja maineen puolesta aikakautemme ankarimman selkðsaunan onnettomalle nðyttelijðlle. Tðllð kauhealla hetkellð kirosi herra Muttonen sen pðivðn, tunnin ja minuutin, jolloin hðn oli suostunut Lauri Saksmanin ja Kalle Kannaksen ehdotukseen ja ottanut vetððkseen pððlleen kaupungin sisukkaimman miehen vihat. Herra Muttonen olisi yksin tein kironnut my—skin neiti Maikki Gr—nbergin ja hðnen sulhasensa, jonka puolesta hðn oli tðllð hetkellð mitð vaarallisimmassa asemassa, ellei samalla peloittava mðtkðhdys olisi keskeyttðnyt hðnen synkkið katselmuksiaan. Tðmð mðtkðhdys ei tosin vielð osunut herra Muttosen selkððn, mutta se kuului kuitenkin hyvin lðheltð. Innoissaan ja kiihkoissaan huimi vaskiseppð vaimonsa hirvittðvðllð sukalla mðntyjen ja kuusien runkoja niiden ohi juostessaan -- ehkðpð tapahtui se my—skin harjoituksen vuoksi. Mðtkis... mðtkis... mðtkis! Yhð lðhempðnð mðtkðhteli. Herra Muttonen oli kuoleman tuskassa. Mðtkis... mðtkis... mðtkis...! Loppu lðheni! Herra Muttonen tiesi varmasti olevansa ruumiillisilta voimiltaan paljon heikompi mies kuin vaskiseppð, mutta pððtti nyt joka tapauksessa ryhtyð vastarintaan. Mitðpð siitð, vaikka hðn joutuisikin taistelussa tappiolle! Olisihan se joka tapauksessa kunniallisempaa ja helpompaa kuin tulla aivan yksinkertaisesti ja avuttomasti pieksetyksi puolikuoliaaksi... jos tuo hirmuinen ukko edes siihenkððn tyytyisi. Tehtyððn tðmðn epðtoivoisen pððt—ksen alkoi herra Muttonen, yhð edelleenkin juosten henkensð edestð, vilkuilla kauhistuneilla silmillððn ympðrilleen, nðhdðkseen jonkin sopivan puolustusaseen. Tuolla, tuolla! Siellðhðn oli, muutaman kymmenen askeleen pððssð, pitkð karahka. Sillð voisi hðn ehkð hyvinkin pidellð puoliaan. Pitkin harppauksin, niin pitkin kuin hðnen viallinen jalkansa my—nsi, juoksi hðn karahkan luo ja yritti, temmata sen kðteensð, mutta karahkapa olikin kiinni kaatuneessa puunrungossa, eikð irtautunut ensi otteella. Samassa silmðnrðpðyksessð oli vaskiseppð herra Muttosen niskassa, kohotti hirmuisen ly—mðaseensa ja iski -- iski oikein olantakaa... Luulette varmaankin, ettð me tðstð hetkestð alkaen saamme merkitð kiertue Cangastus & Muttosen rahastonhoitajan ja toisen tukipylvððn vainajien kirjoihin taikka ainakin pahasti haavoittuneiden luetteloon. Niin luuli herra Muttonen itsekin. Mutta herra Muttosen hetki ei vielð ollut tullut. Tyhjð, pehmeð naistensukka lðiskðhteli vain hðnen hartioihinsa. Sillð kivi oli, vaskisepðn harjoitellessa aseensa kðytt—ð mðnnynkylkiin, sy—nyt sukan kðrjessð olleen pienen reiðn yhð suuremmaksi ja suuremmaksi, kunnes kivi nyt hurahti metsððn kuin lingosta. Herra Muttonen oli siis pelastunut tutustumasta tuohon kiveen, mutta valitettavasti ei ukko Gr—nberg itse ollut lentðnyt samaa tietð kuin hðnen kivensð, vaan alkoi, heitettyððn vaimonsa petollisen sukan maahan, leipoa, takoa ja muokata herra Muttosta nyrkeillððn, jotka eivðt olleet paljon kiveð pehmeðmmðt. Nyt koroitti herra Muttonen ððnensð ja huusi. Huusi niin paljon kuin jaksoi. Ja syytð hðnellð kyllð oli huutaakin. -- Nyt... on... se... hetki tullut... jolloin minð olen saanut... sinun kirotun... niskasi... kouriini... ja nyt minð... vððnnðn...! ðhkyi ukko Gr—nberg, kiristðen nðyttelijðð niskasta hirmuisesti. -- Aa... apua! kiljui herra Muttonen. -- Etk—... sinð... pahanhengen punatukkainen... pukki... heitð... minun tytðrtðni... rauhaan! ðhisi ukko Gr—nberg, leipoen taas, varmaankin vaihtelevaisuuden vuoksi, herra Muttosen selkðð. -- Aa... apua! Tappaa! huusi herra Muttonen. Silloin kuului ðkkið ylhððltð, korkeudesta, ððni: -- Ele tappa! Vaskiseppð Gr—nberg ja hra Jassi Muttonen olivat nimittðin hekin joutuneet Kelovuorelle, vielðpð melkein luonnonihmisen pesðn alle, jossa maisteri Wahl parhaillaan mietti keinoja, miten pððstð alas puusta. Tavattomasti hðmmðstyen kððnsi vaskiseppð pððtððn ja katsoi taivaalle. Taivaalla ei kuitenkaan nðkynyt mitððn merkillistð. -- Mite te tappele? kysyi sama salaperðinen ððni uudestaan. Vasta nyt huomasi ukko Gr—nberg, ettð puhuja oli maisteri, ja ettð maisteri oli puussa. Mutta samassa ehtivðt takaa-ajajat, etunenðssð Riku Nikki ja Topi P—s—nen, tapahtumapaikalle. Takaa-ajajat olivat nðhneet varkaiden joutuneen kesken kaiken tappeluun ja kuulleet pieksettðvðn surkeat hðtðhuudot. Se oli takaa-ajajista tuntunut hyvin ihmeelliseltð. Mutta vielð ihmeellisemmðltð tuntui heistð asia, kun he tappelupaikalle tultuaan tunsivat piestðvðn punatukkaiseksi nðyttelijðksi ja pieksðjðn vaskiseppð Gr—nbergiksi. -- Sehðn on nðyttelijð Muttonen! huudahti Riku Nikki, joka, kuten muistamme, oli tullut tuntemaan nðyttelijðn kauppias Kurosen portilla pidetyssð yleisessð kansalaiskokouksessa. -- Ja tðmð ukko on melkein samannðk—inen kuin se ukko, joka meitð kðrvensi Maijalan saunassa! huomautti Topi P—s—nen, katsellen vaskiseppðð mitð syvimmðn ihmetyksen vallassa. -- Minkðtðhden ne meidðn polkupy—rðt varastivat? aprikoi Riku Nikki. Uutta vðkeð saapui paikalle. -- Joko saitte kiinni? huusivat muutamat jo kaukaa. -- Ly—kðð vietðvið! kehoittivat toiset, jotka eivðt my—skððn vielð tienneet, ketð kiinnijoutuneet olivat. -- Sehðn on ukko Gr—nberg? Eik—s se ole ukko Gr—nberg? kysyivðt ðllistyneet tulijat, pððstyððn lðhemmðksi. -- Siltð se nðyttðð! my—nsivðt aikaisemmin tulleet. -- Kukas se on tuo toinen mies? -- Kuuluu olevan nðyttelijð. -- No voipas hitto! pðivittelivðt jotkut neuvottomina. Ukko Gr—nberg oli ottanut taskustaan nenðliinan, repðissyt sen kahtia ja ryhtynyt sitomaan vertavuotavia varpaitaan. Nðyttelijð Jassi Muttonen istui melkein menehtyneenð mðttððllð, hikoillen ja huohottaen ankarasti. -- Minkðtðhden sinð Gr—nberg sen polkupy—rðn varastit? kysyi erðs kierosilmðinen mies. -- Hðh! Varastinko?! kiljaisi vaskiseppð. -- Niin... ka, etk—s sinð sitten sitð varastanut? kysyi kierosilmðinen tyhmistyneen nðk—isenð. -- En! huusi Gr—nberg. -- Sanotko sinð vielð, ettð minð olen varas? -- Enhðn minð sitð ole sanonut! kiiruhti kierosilmð vðittðmððn. -- Minð vain arvelin, ettð jos sinð olisit sen muuten varastanut... -- Kyllð tðmð oli oikeastaan paha asia tðlle vaskisepðlle, sanoi Topi P—s—nen miettivðisen nðk—isenð. -- Paljon pahempi kuin se sauna-asia... -- álð turise! sanoi vaskiseppð t—ykeðsti. -- Eikð tðmð ole paljon parempi asia tðlle nðyttelijðllekððn, arveli Riku Nikki. Nyt tulivat paikalle jo hengðstyneet poliisit. Tuli my—skin Kalle Kannas. -- Nðmðk— ne ovat ne py—rðnvarkaat? kysyi konstaapeli Kekkonen. -- Nðmð! ilmoitti Riku Nikki. -- álð valehtele! ðrjðisi ukko Gr—nberg, joka oli saanut varpaansa sidotuksi ja oli taas valmis valvomaan etujaan ja oikeuksiaan. -- Eik—s tðmð ole se herra, joka silloin yhtenð pðivðnð ððnesti ettð "ei"? tunnusteli konstaapeli Tossavainen nðyttelijð Muttosta. -- Kyllð se minð olen, my—nsi Muttonen, hieroskellen niskaansa. -- Joo, kyllð se se on! vahvistivat erððt mainittuun kokoukseen osaaottaneet, takaa-ajajiin liittyneet kansalaiset. -- No johan on ihme ja kumma paikka! my—nsivðt poliisitkin asian outouden, ja sanoivat sitten ankarasti: -- Tðmð on semmoinen paikka, ettð sitð on lðhdettðvð poliisikamariin selvittelemððn. Ja poliisikamariin siitð sitten ruvettiin lðhtemððn. Mutta silloin kuului puusta huuto: -- Kuulka, elke menk— viele! -- Kuka siellð puussa on? kysyivðt poliisit ihmeissððn. -- Mine olen, majister Wahl! huusi ukko. -- Peesteke minut alas! -- Maisteripahan nðet on! huusivat kaupunkilaiset ihmeissððn. -- Mitðs se maisteri siellð tekee? tiedustelivat poliisit ymmðllð. -- Nostakaa tikapuut pystyn, ette mine peesen pois! huusi maisteri, vastaamatta kysymykseen. -- Pitððhðn se pððstðð maisteri pois puusta, sanoivat muutamat miehet hyvðntahtoisesti ja nostivat tikapuut pystyyn. Maisteri alkoi varovasti kavuta puusta alas. -- Kuinkas maisteri sinne puuhun sitten oikein joutui? uteli konstaapeli Tossavainen. -- Eihen se teille kuulu! sanoi maisteri tikapuilta. -- No eihðn se kyllð oikeastaan kuulu, senpuolesta..., my—nsi konstaapeli Tossavainen. -- Vaikka olisihan tuo ollut hauska tietðð. Ja sitten sanoivat poliisit: -- Jos arvoisa yleis— lðhtisi nyt poliisikamariin. Tðmð asia pitðð selvittðð ennen auringonlaskua. -- Me nimittðin lðhdemme illalla pyhðksi kalaan, lisðsi konstaapeli Kekkonen selitykseksi. Viskaali oli tullut poliisikamariin ja oli vihoissaan, kun ei tavannut siellð yhtððn sielua, ei edes pðivystyskonstaapelia. -- Kyllð minð nðytðn niille tupenrapinat! uhkasi hðn itsekseen. Mutta juuri siinð juonitellessaan nðki hðn suuren kansanpaljouden tðyttðvðn poliisikamarin pihan. Jotain erikoista oli siis tapahtunut. -- Ei saa tulla sisððn muut kuin asianomaiset! huusi konstaapeli Tossavainen varovaisuuden vuoksi. -- Asianomaisiahan tðssð kaikki ollaan! kiisti se ennenmainittu kierosilmðinen. -- álð tolkuta! sanoi konstaapeli Kekkonen. -- Odottakaa tðssð pihalla. Jos jotain tarvitaan todistajaksi, niin kyllð hðnet kutsutaan sisððn. -- Onhan tðssð todistajia, my—nsi maalari Tolvanen. -- Oo-on! On tðssð todistajia ja vieraita miehið! ylpeili vðkijoukko monilukuisuuttaan. Poliisit, hra Jassi Muttonen, vaskiseppð Gr—nberg sekð Riku Nikki ja Topi P—s—nen astuivat sisððn. Poliisikamarin pihalla olevat takaa-ajajat ja vieraatmiehet asettuivat istumaan mikð minnekin sekð alkoivat tupakoida ja keskustella pðivðn suuresta tapahtumasta. Kului kaksikymmentð minuuttia. Sitten ilmestyi portaille konstaapeli Kekkonen, joka kovalla ððnellð kysyi: -- Onko tððllð kauppa-apulainen Kalle Kannas? -- On! vastasi kysytty, joka istuikin juuri portaitten alimmalla astuimella. -- Olisi tultava sisððn kuulusteltavaksi, ilmoitti poliisi. Kalle Kannas nousi ja noudatti kutsua. -- Jopahan alkavat kuulustella vieraitamiehið! vilkastui vðkijoukko. -- Mutta kyllð tðssð menee huomisaamuun, jos aikovat kaikkia kuulustella, arveli maalari Tolvanen. Se oli kuitenkin turha pelko, sillð ketððn muuta ei kutsuttu todistamaan kuin Kalle Kannas, ei edes maalari Tolvasta itseððnkððn, vaikka hðnen mielensð kovin tekikin. Kalle Kannaksen todistuksella oli suuri merkitys, se kun kaikissa kohden vahvisti todeksi nðyttelijð Jassi Muttosen omituisen selityksen tðmðn mellakan oikeasta syystð. Ankaraa ristikuulustelua kesti lðhes tunnin. Sen pððtyttyð piti tutkimuksen toimittanut viskaali jylisevðn puheen, jossa varsinkin nðyttelijð Jassi Muttonen ja kauppa-apulainen Kalle Kannas saivat kuulla kunniansa, mutta eipð kiivasluontoinen vaskiseppðkððn jððnyt osattomaksi. Ja sitten piti viskaali toisen, lyhyemmðn ja vðhemmðn jylisevðn puheen, jossa hðn, kaupunkimme arvon ja kunnian nimessð, kehoitti kaikkia lðsnðolijoita sopimaan asian keskenððn. Ukko Gr—nberg oli aluksi hyvin vihainen, mutta vðhitellen alkoi hðnen tuimille kasvoilleen hiipið jonkinlainen sovinnollista hymyð tarkoittava irvistys, jonka ilmenemiseen epðilemðttð melkoiselta osaltaan vaikutti tieto siitð, ettei hðnen tyttðrensð kunnia ja maine oikeastaan ollut ollutkaan missððn vaarassa. Riku Nikki ja Topi P—s—nen, vaikka kuuluivatkin ukko Gr—nbergin niin katkerasti vihaamaan puolueeseen ja vaikka olivatkin menettðneet vaskiseppðð vastaan nostamansa oikeusjutun, osoittautuivat pohjaltaan hyvðntahtoisiksi ja jalomielisiksi miehiksi, sillð kun ukko Gr—nberg oli luvannut korvata molempien polkupy—rien rytðkðssð kðrsimðt pienet vauriot, niin ilmoittivat he luopuvansa kaikista edesvastuuvaatimuksista. -- Ette te taida sitten ollakaan oikeita sosialisteja? epðili vaskiseppð, mutta Topi P—s—nen ja Riku Nikki vain hymyilivðt. Kun viskaali oli saanut sovinnon aikaan, varoitti hðn syyllisið toimeenpanemasta vastaisuudessa enðð samanlaista mellakkaa kaupungissamme ja ilmoitti antavansa omastakin puolestaan kaikkien enempien toimenpiteiden raueta. Poliisitutkinto oli pððttynyt ja asianosaiset saivat poistua. -- Se on loppu nyt! ilmoitti konstaapeli Tossavainen pihallaoleville. -- Eik—s meitð kuulustellakaan? tiedustelivat pettyneet vieraatmiehet. -- Eikð kuulustella! sanoi konstaapeli Tossavainen. -- Alkakaa vain laittautua kotiin t—illenne. -- Mitð t—itð niitð enðð on, lauantai-iltana! sanoivat harmistuneet kaupunkilaiset ja lðhtivðt tiehensð. Kun vaskiseppð Gr—nberg, Jassi Muttonen ja Kalle Kannas astuivat ulos poliisikamarista, sanoi ukko Gr—nberg Kalle Kannakselle: -- Tulehan meille tðnð iltana -- minulla on sinulle vðhðn asiaa... ja tuo Maikki tullessasi. -- Niin, jos hðn lðhtee tðmðn herra Kannaksen mukaan! huomautti hra Jassi Muttonen merkillisesti irvistðen. -- Sinð punatukkainen kanalja! sanoi ukko nðyttelijðlle, heristðen hðnelle samalla kaikessa ystðvyydessð samaa nyrkkið, joka oli tðtð kahden vieraan ihmisen rakkauden viatonta uhrilammasta vasta toista tuntia takaperin niin armottomasti l—ylyttðnyt. -- Sinð voit my—skin tulla meille tðnð iltana. -- Kiitoksia kutsusta! sanoi nðyttelijð kohteliaasti kumartaen. -- Minð tulen tietysti ilolla, sillð onhan minulla teistð vain mieluisia muistoja! Ukko Gr—nberg katseli hðntð paheksuvasti ja sanoi sitten: -- Sinð olet suuri rakkari ja peijuoni, mutta tulehan nyt kumminkin. Ja varmuuden vuoksi lisðsi hðn vielð: -- Kyllð minð koetan tðnð iltana olla siivolla. -- No noh, kyllð tulen, lupasi nðyttelijð. Kalle Kannas muisti samassa, ettð puodin ovi oli yhð lukossa, ja lðhti kiireesti hoitamaan virkavelvollisuuksiaan. Mutta ukko Gr—nberg alkoi ðkkið raapia niskaansa ja sanoi huolestuneena: -- Pahuus, kun jði se eukon sukka sinne metsððn! Hra Jassi Muttonen otti taskustaan pitkðn sukan ja ojensi sen vaskisepðlle, sanoen vain: -- Tðssð se on. Ukko Gr—nberg otti sukan, vilkaisi siihen, pisti sen taskuunsa, tarkasteli pitkððn hra Muttosta, pudisteli sitten pððtððn ja sanoi: -- Kyllð sinð olet aika vensperi! XXVII Ihana, sðteilevð sunnuntaiaamu. Tiesivðtk— taivaan linnut, ettð tðnððn oli sunnuntai? Varmaankin tiesivðt. Miksi muuten ne olisivat virittðneet aamuvirtensð sellaisella voimalla ja sellaisella innolla? Miksi muuten olisi pihoista, kirkkopuistosta ja metsðstð kaupungin reunasta tuhatððninen viserrys kohonnut taivaalle niin puhtaana, niin riemuisana? Tunsivatko puut, tunsiko ruoho maassa, ettð nyt oli siunattu sabatin pðivð? Miksipð olisivat puitten lehdet muutoin niin vienosti, niin ððrett—mðn hiljaa ja kuitenkin kuuluvasti kahisseet, miksi muuten olisi ruoho niin hurmaavan hienosti tuoksunut? Tiesik— Tiihosen kukko, ettð nyt oli pyhðaamu? Tiihosen kukko tiesi sen, siitð olemme vakuutetut. Ja siksipð helðytti se sankaritenorillaan niin raikkaan ja kirkkaan aamusðvelen, ettð se selvðsti kuului Kelovuorella pesðssððn nukkuvan luonnonihmisen korviin ja herðtti hðnet. Eikð kuitenkaan renkipoika noussut puhdistamaan Tiihosen rattaita, sillð olihan nyt sunnuntai my—skin renkipojalla. Eikð Tiihonen noussut valjastamaan hevostaan, kapuamaan kuskipukilleen, rðpsðyttðmððn ohjasperið, viuhauttamaan piiskaa ja huutamaan: "i-grai musikka!" Sillð ajurillakin on joskus sabatti. Ja silloin on sabatti my—skin ajurin hevosella. Kaunis on kesðinen, pilvet—n sunnuntaiaamu kaupungissamme! Avaat ikkunasi: et kuule mitððn kolinaa kadulta. Katsahdat ulos: et nðe yhtððn ihmistð liikkeellð. Mutta puut, pensaat ja ruoho maassa tuoksuvat suvivirttððn, ja korkea, kuulakka sinitaivas helisee tuhansien pienten siivekðsten riemuitsevaa: "Sen suven suloisuutta..." Ei kaukana syrjðisessð metsðkylðssð, ei syvðllð sydðnmaalla, ei saaressa merellisessð tunnu mielestðmme sunnuntaiaamu niin juhlalliselta kuin kaupungissamme. Niiden tunnelmien vuoksi, joita se sydðmessðmme, sielussamme ja mielessðmme herðttðð, kannattaa meidðn hikoilla yksitoikkoiset, kuumat ja kuivat arkipðivðt sen p—lyssð ja kðvellð jalkamme kipeiksi sen epðtasaisella, huonosti hoidetulla katukivityksellð, sekð sietðð mielentyyneydellð sen ainaiset, pikkumaiset juorut, jotka saavat alkunsa tiesi mistð, mutta lakkaamattomana, katkeamattomana hðmðhðkin lankana juoksevat talosta taloon, huoneistosta huoneistoon, Kekkolan keitti—stð Makkolan makuukamariin ja Makkolan makuukamarista Kukkolan keitti——n. Kaikki tðmð matala, jokapðivðinen ja alhainen, joka on tarttunut koko olemukseemme, niin ettð se heltiðð meistð tuskin kuolemassakaan, kaikki tuo mitðt—n, arvoton ja likainen tuntuu sunnuntaiaamuna olevan pyyhitty pois pienestð ja vðhðpðt—isestð, mutta meistð, sen asukkaista, niin rakkaasta kaupungistamme ja sen joskus sððlillð mainituista, mutta useammin nauraen selostetuista sisðllisistð oloista kuin rihvelitaululta jolta ðiti on pesusienellð pyyhkðissyt lapsensa k—mpel—t tuherrukset. Mitðpð siitð, vaikka maanantai onkin samanlainen kuin lauantai, ja lauantai samanlainen kuin perjantai, ja ihmiset samanlaisia pðivðstð toiseen ja vuodesta vuoteen -- mitðpð siitð! Sillð tðmðn kaiken vastapainoksi pysyvðt my—skin meidðn kirkkaat ja sðteilevðt, poutaiset ja pilvett—mðt sunnuntaiaamumme vuodesta vuoteen yhtð kauniina, yhtð puhtaina ja yhtð rauhoittavina. Niin, Tiihosen kukko julisti osaltaan sunnuntairauhan alkaneeksi. Mutta silloinpa alkoikin aamun kaunein hetki jo olla ohi. Sillð se on yhtð lyhyt kuin kauniskin. Neuvoksen Arkun pihan perðllð olevassa rakennuksessa narisi joku ovi, ja Sikasen akka ilmestyi nðyttðm—lle aamupuvussaan, yllððn lyhyt y—r—ijy ja punaraitainen alushame ja kðdessððn peltinen, reunoista ruostunut pesuvati, jonka hðn asetti oven vieressð pihalla olevalle, vanhuuttaan harmaalle rahille, ja jonka ððreen Sikasen akan lasten nyt oli kirvelevin sydðmin kðytðvð, saadakseen hekin osaltaan tuntea ihossaan, ettð nyt oli sunnuntaiaamu. Sillð Sikasen akan lasten oli pestðvð silmðnsð joka sunnuntaiaamu, ja pantiin tðmð suvun ulkonaista puhtautta tarkoittavan jðrjestyssððnn—n mððrðys tðytðnt——n jðrkðhtðmðtt—mðllð ankaruudella. Mutta tðnð aamuna ei sitð toimeenpantu ainoastaan yhtð ankarasti kuin ennen, vaan pðinvastoin vielð ankarampanakin: tðnð aamuna tðytyi nðiden suurimmaksi osaksi luonnollisessa vapaudessaan kasvaneiden nuorten pestð ei ainoastaan kasvot vaan my—skin kaulansa. Ja kun kaulojen viime pesemisestð oli kulunut epðmððrðinen, mutta joka tapauksessa melkoisen pitkð aika, ja kun huolekkaan ðidin kriitillinen katse piti tarkoin silmðllð tðmðn kiusallisen toimituksen aluksi varsin vaatimattomia tuloksia, niin ei meidðn sovi suuresti kummastella sitð, jos Sikasen suvun puhdistushommat aiheuttivatkin ððnekkðitð huomautuksia ja vastavðitteitð pestðvien taholta ja olivat siten omansa jossain mððrin hðlventðmððn tðmðn kauniin aamun suloista sunnuntaitunnelmaa. Jopa ilmestyi portailleen jarrumiehen leskikin, kaasi ðmpðristð likaveden portaiden viereen, sillð hðn oli jo ehtinyt suoriutua pesupuuhistaan, vielðpð pestð osan lapsensa pyykkiðkin, levitti pesemðnsð vaatekappaleet portaiden kaidepuulle kuivamaan ja jði ðmpðri kðdessð katselemaan Sikas-perheen suurta puhdistusta. Kauanpa ei hðn malttanutkaan pysyð ððnett—mðnð katselijana, vaan laski ðmpðrin portaille ja lðhti hernemaan ympðri puhuttelemaan Sikasen eukkoa. -- Huomenta taas! Kaunis pðivð tulee. Onko teidðtkin kutsuttu tðnð pðivðnð Saksmanin puolelle kahville? -- Kðvihðn se neiti kutsumassa meitðkin, halpa-arvoisia..., huokasi Sikasen akka ja huusi vanhimman jðlkeiselle pojalle: -- Ota sukkelaan saippua ja harja ja pese kaulasi, kun korvien alla musta rinki kuin mikðkin halspanta! -- Mikðhðn heillð oikein lienee? tiedusteli jarrumiehen leski. -- Olisikohan nimipðivðt? -- Liek— nuo nimipðivðt... eik—s nyt ole Magdaleenan pðivð? sanoi Sikasen akka. -- Niin, niin, Magdaleenan pðivðhðn se onkin... vasta muistan! my—nsi jarrumiehen leski. -- Mutta jos olisi syntymðpðivðt? -- Saattaa olla syntymðpðivðt, murahti Sikasen akka. -- Sittenpðhðn tuon kuullee... -- Siellð on leivottu ja siellð on paistettu, niin ettð meille asti on vehnðsen haju tuntunut, kertoi jarrumiehen leski -- Ja koko tðmðn pihan vðki on kutsuttu pðivðkahville, Nahka-Paapan joukkokin. Lienevðtk— kutsuneet vielð muitakin vieraita... Yhð korkeammalle nousi aurinko. Kaupunkimme oli herðnnyt. Pyhðpukuisia ihmisið alkoi nðkyð kaduilla jokusia. Jo kajahtivat vanhan, rakkaan temppelimme kellojen tutut ððnet. Kaupunkilaiset tðyttivðt kirkon ððriððn my—ten. Sillð olihan nyt ihana suvinen sunnuntai ja kuulutettaisiinhan nyt neiti Fanny Margareta Svebelius ja kauppias Jaakkola ensimmðisen kerran kristilliseen avioliittoon. Heleðnð tulvi kirkon avatuista ikkunoista sinitaivaalle tuo kaunis: "Jo joutui armas aika..." Eik— kunnon pastorimme tðnððn saarnannut paremmin kuin koskaan ennen, sydðmellisemmin ja lempeðmmin kuin milloinkaan? Vai tuntuiko se vain siltð? Ja eik— Pastorinniemen neiti nðyttðnyt nuoremmalta ja kauniimmalta kuin ennen? Varmasti! Nðimmehðn me sen kaikki. Emmehðn me muuta katsoneetkaan kuin hðntð, ja tietysti my—skin kauppias Jaakkolaa, joka nuorekkaana ja tanakkana istui hðnen rinnallaan etupenkissð. Sillð kauppias Jaakkola tahtoi kunnioittaa synnyinkaupunkinsa vanhaa perinnðistapaa, jota vastaan ei vielð kukaan ollut rikkonut, ja olla kirkossa, etupenkissð, sinð sunnuntaina, jolloin hðnen ja hðnen morsiamensa nimi ensi kerran saarnatuolista lausuttaisiin. Ja kun se hetki tuli, niin huomasitteko, panitteko merkille sen omituisen kohauksen, joka juuri silmðnrðpðystð ennen ikððnkuin kulki yli kirkon, ja sitð seuranneen tavattoman hiljaisuuden, jossa ei hengðhdystðkððn kuulunut, ennenkuin pappi oli lukenut kuulutuksen sanat loppuun asti! * * * * * Jumalanpalvelus oli pððttynyt. Alkoi sunnuntai-iltapðivð. Rehtori Peranderilla oli pieni juhlallisuus, jossa olivat saapuvilla kauppias Jaakkola morsiaminensa, ukko Saksman, Lauri Saksman, varatuomari Sakkamaa ja neiti Martta Saksman, kauppias Kuronen rouvineen ja heidðn tyttðrensð Anni, ja jossa tilaisuudessa rehtori Perander, istuttuaan hetken aikaa miettivðisenð, koputti ðkkið lasin reunaan, nousi hiljaisuuden vallitessa seisomaan ja piti niin kauniin puheen neiti Kurosen ja varatuomari Sakkamaan kihlauksen johdosta, ettð ukko Saksmanillakin, Laurin ilmoituksen mukaan, oli vedet silmissð, mitð sitten muilla! Ukko Saksman oli kyllð my—hemmin koettanut vðittðð tðmðn tiedon, mikðli se hðnen silmiððn koskee, jyrkðsti perðtt—mðksi, mutta hðnen suureksi mielipahakseen ei kukaan ole vðlittðnyt hðnen vastavðitteistððn. Tðhðnpð voisikin kertomuksemme sopivasti, sððdyllisesti ja kauniisti loppua, ellei meidðn velvollisuutemme olisi kertoa, mitð tiedðmme kirjailija Kauno Tuulosesta ja kiertue Cangastus & Muttosen toimeenpanemasta suuresta nðytelmðllisestð iltamasta seurahuoneellamme. Sððlivðisyydestð lukijaamme kohtaan -- jonka kauniin tunteen huomaamme hðpeðksemme herððvðn meissð vasta kertomuksemme lopussa -- emme tahdo millððn tavoin kuvata hra Tuulosen mielialaa niiden kahden pðivðn aikana, jotka neiti Kuronen oli tuominnut hðnet odottamaan vastausta kosintaansa. Mainitsemme vain, ettð hra Tuulonen kahden unettoman y—n jðlkeen tuli siihen lohdulliseen vakaumukseen, ettð neiti Kurosen aikomus on kaikesta pððttðen antaa hðnelle my—ntðvð vastaus niiden kaupunkimme seuraelðmðssð kauan loistavina muistossa pysyvien tanssiaisten aikana, joilla kiertue Cangastus & Muttosen suuri nðytelmðilta tultaisiin lopettamaan. Hðnen tultuaan tðhðn vakaumukseen, herðsi hra Tuulosen mielessð syvð harrastus iltamavalmistuksia kohtaan, ja hðn lðhti seurahuoneelle katselemaan niitð. Rakennusmestarikunnan ydinjoukko oli jo kokoontunut sinne heti kirkkoajan jðlkeen valmistelemaan itseððn oluenjuonnilla illan suurenmoista voimainkoetusta varten. Se pysyi kuitenkin erððssð syrjðhuoneessa, hyrðillen vain hiljakseen, mutta mikð melu ja pauhu juhlasalissa, jossa laitettiin suurella kiireellð kuntoon kraatari Aapelin tupaa! Mikð huuto ja hðlinð, mikð juokseminen ja t—ytðileminen, mikð naputus, kolkutus ja koputus! Ja kaiken kaaoksen keskellð seisoi teatterinjohtaja Cangastus tyynenð, ylevðnð, varmana ja rauhallisena kuin kuningas, antaen lyhyet, tðsmðlliset mððrðyksensð leuka vasten kaulaliinaa painettuna ja syvðllð, vaikuttavalla rintaððnellððn, jota ei kenkððn voinut vastustaa, kaikkein vðhimmðn neiti Leijanen, joka tuon tuostakin vaipui haaveillen katselemaan tuota miehekðstð ilmestystð. Hra Tuulonen huomasi tðmðn kaiken, ja vaikka hðn ei ollutkaan mitððn niin hartaasti toivonut kuin sellaista onnenpotkausta, joka erottaisi hðnet neiti Leijasesta ilman mitððn raatelevaa ja jðrisyttðvðð kohtausta, niin tunsi hðn kuitenkin tðllð hetkellð jonkinlaista vastenmielisyyttð nðyttelijð Cangastusta kohtaan. Sellaisia olemme me miehet... ikðvð kyllð. Kuka etsii maasta ensimmðisen kiven, heittððkseen sillð kirjailija Kauno Tuulosta tðssð suhteessa? Meillð ei ainakaan ole siihen halua -- eikð oikein rohkeuttakaan. Herra Tuulonen hylkðsi todellisella sankaruudella rakennusmestarien hartaat ja vilpitt—mðt esitykset ja lðhti takaisin asuntoonsa. XXVIII Kauno Tuulonen nðki heti sisððntultuaan p—ydðllððn suljetun, hienolla naisen kðsialalla hðnelle osoitetun kirjeen, jonka Saara, palvelijatar, oli pistðnyt p—ydðlle kirjailijan poissa ollessa. Hra Tuulonen kokosi rohkeutensa ja avasi kuoren hieman vapisevin kðsin. Sieltð putosi p—ydðlle toinen, aivan pieni, valkoinen nimikorttikuori. Sen sisðllð oli kaksi nimikorttia. Toisessa oli nimi Anni Kuronen. Toisessa Otto Sakkamaa. Kun kirjailija vðhitellen oli alkanut tointua ensi huumauksestaan, huomasi hðn p—ydðlle pudonneen jotain muutakin tuosta kirjekuoresta, jota hðn heilutteli koneellisesti kðdessððn. Se oli valokuva. Kauno Tuulonen tuijotti siihen ðllistyneenð. Mitð tðmð oli?! Valokuvassa nðkyi louhikkoista rantaa ja vðhðn vettð. Erððllð kivellð istui kirjailija Kauno Tuulonen, suudellen neiti Julia Leijasta. Molempien kasvot nðkyivðt niin selvðsti, ettei mitððn epðilystð henkil—ihin nðhden voinut olla olemassa... Viisi minuuttia my—hemmin kirjoitti hra Tuulonen herrasvðki Kuroselle lyhyen jððhyvðiskirjeen, jossa kiitti herrasvðkeð hðnelle osoittamastaan ystðvðllisyydestð ja ilmoitti matkustaneensa pois paikkakunnalta. Sitten hðn puki ylleen pððllystakin, pani hatun pððhðnsð, otti pienen matkalaukun kðteensð ja lðhti. Niin me ainakin luulemme hðnen lðht—nsð tapahtuneen. Kukaan talon asukkaista ei nimittðin ollut sitð huomannut. Ensimmðisen laivan piti lðhteð seuraavana y—nð kello kahden aikaan. Kirjailija meni laivaan ja tilasi itselleen hyttipaikan. * * * * * Iltama seurahuoneella onnistui suurenmoisesti. Suurenmoisesti! Siellð oli koolla kaupunkimme koko parhaimmisto. Varatuomari Sakkamaa piti lennokkaan puheen isðnmaalle. Valtaavia suosionosoituksia! Nðyttelijð Cangastus lausui vaikuttavasti runon "Sua lemmin!" Suuria suosionosoituksia! Sitten seurasi nðytelmðkappale "Kihlaus". Sen esityksessð sattui muuan pieni kommellus, jota me, totuuden nimessð, emme voi vaitiollen sivuuttaa. Vastoin ankaria varoituksia ja nimenomaisia, juhlallisia lupauksia oli Jooseppi, parturi J—nsson, nðet pahasti pðissððn ja takerteli kiusallisesti osassaan. Lopuksi hðn pysðhtyi kokonaan eikð saanut selvðð Illikaisen pojan kuiskauksista, vaikka ne kuuluivat salin perðlle asti. Silloin kauhistunut rakennusmestari Illikainen, joka istui ensimmðisellð tuolirivillð ja osasi Joosepin osan ulkoa, tahtoi auttaa Jooseppia ja sanoi jokseenkin kuuluvalla ððnellð paikaltaan ne sanat, joihin Jooseppi ei pððssyt kiinni. Parturi J—nsson, kuullessaan jotain sanottavan katsomosta, kumartui eteenpðin, katsoa p—ll—tteli yleis——n ja ðnkytti: -- E-ettðs... mitð? Silloin astuivat kraatari Aapeli ja Herrojen-Eeva pððttðvðisesti sisððn ennen vuoroaan ja jatkoivat nðytelmðn suoritusta, antamatta Joosepille enðð tilaisuutta hðvðistð itseððn ja teatteriseuruetta. Kaikki sujui nyt erinomaisesti. Kirjailija Tuulonen oli hðmðrðn tultua lðhtenyt viimeisen kerran kðvelemððn kaupunkimme kaduille, joilla hðn ei enðð koskaan elðmðssððn tulisi tðmðn illan jðlkeen kðvelemððn, seurahuoneelle pðin. Hðn pysðhtyi erððn sivuhuoneen ikkunoiden alle. Huoneessa viettivðt rakennusmestarit juhlailtaa laulaen. Mutta he eivðt laulaneet enðð Kauno Tuuloselta oppimaansa "Eipð meittið", vaan uutta, viisivðrssyistð laulua, jonka hra Jassi Muttonen oli heille opettanut. Ikkunat olivat auki, ja kirjailija ehti kuulla laulun viimeisen vðrssyn: "Kun vihdoin pððttyy pðivðnty—. Ja lðhd—nhetki tððltð ly—. Niin sukukunta sureva Mun etsii testamenttia. Se sisðltðð, kun avataan: Tee ty— ja opi pelaamaan!" Hra Tuulonen, joka oli tosin tehnyt ty—n, mutta ei ollut osannut pelata, kððntyi takaisin laivalle. Kesðy—n hðmðryys peittðð kaupungin, mutta seurahuone sðteilee valomerenð, josta kuuluu ððnekðs puheen sorina, lasien kilinð, nauru, laulu ja kaupunkimme V.P.K:n torvisoittokunnan sðvelet sekð tanssin jytinð. Johtaja Cangastus tanssii neiti Leijasen kanssa, varatuomari Sakkamaa luonnollisesti Anni Kurosen kanssa, kauppias Jaakkola yhtð luonnollisesti enimmðkseen tietysti Fanny Svebeliuksen kanssa, mutta tanssittaa my—skin Anna Peranderia sekð Martta Saksmania, joka viimemainittu valloittaa yhdellð vilauksella kaikkien kaupungin poikamiesten sydðmet. Kalle Kannas tanssittaa ainoastaan Maikki Gr—nbergið, mutta punatukkainen ystðvðmme hra Jassi Muttonen tanssittaa ilman erotusta jokaista, jolla on hameet yllð. Ja niin omituiselta kuin se kuuluneekin, niin vðittðvðt hðnen tanssittamansa, ettð hra Muttonen oikeastaan tanssii kaikkein parhaiten koko joukosta. Vaikka hðn kðveleekin vðhðn ontuen. Maikki Gr—nbergið tanssittaa hðn kuitenkin useammin kuin muita. Eikð ukko Gr—nberg iske hðntð sukalla, johon on kivi pistetty, vaikka nðkeekin tyttðrensð tanssivan punatukkaisen nðyttelijðn kanssa. Meidðn rehti vaskiseppðmme on nyt rauhallisemmissa puuhissa ja keskustelee runsailla nautintoaineilla lastatun p—ydðn ððressð Riku Nikin ja Topi P—s—sen kanssa ikuisen rauhaa ehdoista. Sivuhuoneista kuuluu rakennusmestarien laulu, kaikuen joskus voimakkaasti yli soiton ja tanssin jytinðn. Ja jokainen vðrssy pððttyy mahtavaan sðkeeseen: "Tee ty— ja opi pelaamaan!" Mutta ðkkið puhkeaa koko iltamayleis— elðk——nhuutoon, niin jðrisyttðvððn, ettð kattokruunujen liekit alkavat lepattaa ja ðllistyneet rakennusmestarit juoksevat salin ovelle katsomaan, mitð on tekeillð. Vahvasti punoittava ukko Gr—nberg on vain temmannut kainaloonsa sosialidemokraattisen ammattiosaston sihteerin Riku Nikin ja tanssittaa hðntð ympðri permantoa... End of Project Gutenberg's Tee ty— ja opi pelaamaan, by Ilmari Kivinen *** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TEE TYø JA OPI PELAAMAAN *** ***** This file should be named 59115-8.txt or 59115-8.zip ***** This and all associated files of various formats will be found in: http://www.gutenberg.org/5/9/1/1/59115/ Produced by Anna Siren and Tapio Riikonen Updated editions will replace the previous one--the old editions will be renamed. Creating the works from public domain print editions means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. They may be modified and printed and given away--you may do practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. *** START: FULL LICENSE *** THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase "Project Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg-tm License (available with this file or online at http://gutenberg.org/license). Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is in the public domain in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country outside the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org/license 1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived from the public domain (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg-tm License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided that - You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm works. - You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. - You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg-tm works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread public domain works in creating the Project Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state's laws. The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered throughout numerous locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email [email protected]. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation's web site and official page at http://pglaf.org For additional contact information: Dr. Gregory B. Newby Chief Executive and Director [email protected] Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide spread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit http://pglaf.org While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our Web site which has the main PG search facility: http://www.gutenberg.org This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.